Mitä nappia nyt paineltiin?

Tietoinen vanhemmuus on sitoutumista omaan sisäiseen kokemukseen. Hyvä kasvatus on itsensä kasvattamista, omien kasvukohtien tunnistamista ja ajatusten ja reaktioiden tarkkailua.

Parhaiten opetamme esimerkkiä näyttämällä, lapset kun seuraavat katseellaan meitä koko ajan. Vanhemmuus on etuoikeutta kasvaa lastemme vierellä, oppien toinen toisiltamme. Vanhemmuus on henkilökohtaista, sen on kummuttava meistä itsestämme.

Lapset ovat kasvukohtiemme mestaritökkijöitä! Usein lapset kertovat meille aivan suorin sanoin, mitä emme itsessämme näe. He peilaavat taitavasti ja painelevat nappejamme rakkaudella, jotta voisivat tuoda pintaan haavojamme puhallettavaksi pois.

Samainen pikku nappien painajasi on myös parasta balsamia haavoillesi, sillä hän rakastaa sinua ehdoitta ja syvästi. Hän hyväksyy sinut, ja hänen hartain toiveesi olisi, että itsekin hyväksyisit itsesi. Hän myös uskoo, että pystyt parempaan, sillä hän itsekin uskoo kasvuunsa ja haluaa kehittyä ja oppia aina vain lisää.

Lapsi ei anna periksi, joten helpointa olisi lähteä vähentämään niitä nappien määrää.

Alla olevat kysymykset auttavat sinua tunnistamaan kasvun paikkoja. Vastaa rehellisesti joko kyllä tai ei.

Osaatko ilmaista vihaa terveellisellä tavalla ja sitten päästää tunteesta irti?
Osaatko päästää irti kaunasta ja katkeruudesta?
Kun sinua pelottaa, myönnätkö sen muille?
Osaatko vakuuttavasti ja kunnioittavasti ilmaista omat emotionaaliset tarpeesi läheisillesi?
Ymmärrätkö, koska itse tarvitset apua ja ja osaatko pyytää sitä?
Osaatko sanoa EI ilman, että tunnet syyllisyyttä?
Osaatko puolustautua, kun sinua kohdellaan huonosti?
Osaatko antaa rakkautta ja hellyyttä?
Osaatko olla yksin ja silti onnellinen?
Osaatko kuunnella rauhassa itseäsi ja toisia?
Osaatko osoittaa empatiaa ja ymmärrystä muille, ilman tuomitsemista ja kritisointia?
Ymmärrätkö helposti mistä toisen paha olo johtuu?
Pystytkö motivoimaan muita ilman manipulaatiota ja rangaistuksen uhkaa?
Sallitko itsellesi nautintoja?
Nauratko usein ääneen, niin että naurusta ei tule loppua?
Herkistytkö muiden rohkeudesta ja koskettavista tarinoista?
Osaatko levätä ja vain olla?

5142156_m

Hyväksytkö ja nautitko ihmisten seurasta, vaikka heillä olisi ihan eri arvot ja uskomukset kuin sinulla?
Annatko itsesi olla kuin lapsi, leikkiä ja olla hassu?
Ovatko tavoitteesi realistisia ja onko sinulla kärsivällisyyttä niiden toteuttamiseen?
Annatko omat virheesi itsellesi anteeksi etkä ota itseäsi liian vakavasti?
Hyväksytkö omat puutteesi?
Hyväksytkö lähipiirisi etkä häpeä heidän puolesta?
Kunnioitatko vahvuuksiasi terveellä tavalla ilman ylimielistä ylpeyttä niistä?
Elätkö vapaana, ilman sosiaalisia paineita olla samanlainen ja sulautua yhteiskuntaan?
Elätkö ilman naamioita ja rooleja?
Onko elämäsi lahja, täynnä mahdollisuuksia ja seikkailuja?
Osaatko ottaa vastaan turhautumisen tunteen, ilman että alat syytellä siitä muita?
Pääsetkö tavoitteisiisi ilman muiden tukea?
Olet varma päätöksistäsi ilman vahvistusta ulkopuoliselta taholta?
Osaatko hävitä ja epäonnistua ja silti tuntea olevasi riittävän hyvä?
Pidät mielipiteitäsi arvossa ja uskallat tuoda niitä julki?
Otatko stressaamatta vastaan aikataulujen muutokset?
Osaatko kyseenalaistaa sääntöjä ja rajoja?
Jos olet surullinen, annatko itsesi itkeä?

 

Kaikki ne kysymykset, joihin vastasit EI, kertovat sinulle mahdolliset kasvun paikkasi. Näistä asioista ehkä tunnistat tilanteita, joissa lapsesi sinua haastaa tai tulee haastamaan. Tilanteita, joissa arki takkuilee tai tulee väärinkäsityksiä.

Kun pieni rakas painelijasi on saanut sinun pääsi höyryämään ja aiot räjähtää… pysähdy! Ota hetki ennen reagoimista haltuusi, hengitä syvään ja kysy itseltäsi: ”Mitä nappia nyt paineltiin?”

Rauhan tilassa on helpompi olla purkamatta pahaa oloa lapseen.

On helpompi ymmärtää ärsytyksen syvempi tarkoitus ja syy. Voi olla kiitollinen mahdollisuudesta oppia. Kyvystä ottaa vastuu omista reaktioista.

Ja kun ei mene kuin Strömsössä, myönnä se itsellesi ja lapsellesi. Anna itsellesi anteeksi, ja naura itsellesi. Tunnista kasvun paikka ja ensi kerralla voi jo mennä paremmin. Anna itsellesi vaikka loppuelämäsi aikaa oppia virheistäsi ja kasvaa. Sitten osaat tehdä saman myös lapsellesi. Täydellisesti käyttäytyvää lasta tai vanhempaa ei ole, ja mitä sellaisilta ikinä oppisimmekaan?

Olen erittäin kiitollinen omista nappien painelijoistani, kaikki ne merkityksellisimmät asiat mitä osaan ja tiedän, olen oppinut lapsiltani.

***

Laajempi kirjoitus julkaistu Babyjoyn blogissa.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: