Sivu 391 – Hidasta elämää

Uusi alku

Tämä kirjoitus toimii toisena aloituksena sivustolle. Olen kirjoittanut Hidasta Elämää- sivustolle reilut kaksi vuotta erilaisia näkökulmia terveyteen liittyen ja nyt päätimme yhteistuumin siirtyä blogin alle. Aluksi haluan hieman avata mistä blogissa on kyse.

Kuten nimestä voi päätellä luonnonmukaisuus on teema, jolla lähdemme liikenteeseen. Edellisten vuosien kirjoituksissa pidin oletusarvona sitä, että kaikki lukijat ymmärtävät lähestymiskulmani. Olin väärässä. En ollut koskaan avannut omaa tulokulmaani ja se on hämmentänyt joitain lukijoita. Jotta en tekisi toista kertaa kyseistä valintaa, haluan avata sinulle omaa historiaani ja motiiviani kirjoittaa sinulle arvon lukija.

Olen ollut yli vuosikymmenen kiinnostunut ihmisen hyvinvoinnista. Lähtölaukauksena toimi oman isän kuolema nuorena ja urheilullisena ihmisenä. Tämä sai minut miettimään omaa olemistani, omia valintoja, sekä mahdollisuutta pysyä terveenä ja elinvoimaisena. Tämä sai alkuun polun, jossa on yhdistynyt innokas ravinnon opiskelu, liikkeen, kehon, sekä mielen toiminnat. Välillä polku on ollut kuoppainen omassa terveydessä ja tätäkin puolta tulen valottamaan tämän vuoden kirjoituksissa.

Miten lähestyn nykyisin hyvinvointia?

Tämä on kysymys, jota en ole kirjoituksissani tuonut esille. Se on aiheuttanut joillekin perinteisen lähestymistavan omaaville ihmisille harmaita hiuksia. Se miten lähestyn hyvinvointia voidaan tiivistää kolmeen kysymykseen:

Tukeeko historia & kyseistä asiaa
Tukeeko intuitio ja oma kokemus kyseistä asiaa?
Tukeeko ihmisten lajityypillinen käyttäytyminen kyseistä asiaa?

En myöskään halua poistaa tieteen merkitystä tarkasteltavissa asioissani, mutta se ei ole koskaan lähtökohtana kirjoituksissani. En myöskään ole tieteen erikoisosaaja, joten en voi käyttää sitä alustana. Koen, että on tärkeämpää tarkastella meidän ihmislajin tyypillistä käyttäytymistä, ruokavalioita, toimintatapoja, sekä historiallisesti hyväksi todettuja asioita pohjapiirrustuksena. Tämä sen takia, koska oma intohimo on tulla ihmiseksi, luonnonmukaiseksi ihmiseksi, joka pystyy selviämään 2000-luvulla elinvoimaisena. Mikäli sinulla on samankaltaisia kiinnostuksen aiheita, niin toivotan sinut tervetulleeksi yhteiselle matkallemme. Mikäli näet, että tämä lähestymistapa ei riitä sinulle, niin toivon sinulle hyvää matkaa sellaisen materiaalin parissa, joka tukee matkaasi. Kuitenkin olet myös erittäin tervetullut yhteiselle matkallemme, vaikka et allekirjoittaisi ajatuksia omassa arvomaailmassasi.

Näiden seuraavien kirjoitusten ajan pyrin ymmärtämään sitä miten ihminen toimii, miten omilla toimillamme voimme vaikuttaa terveyteemme, sekä miten voimme tehdä asiat mahdollisimman luonnonmukaisesti ja luonnollisesti. Jotkin asiat voivat yllättää, jotkin ärsyttää ja jotkin asiat olla itsestäänselviä sinulle. Pyrkimyksenä ei ole kuitenkaan jättää tämän hetken hyväksi todettuja asioita poissa laskuista. Vaikka näillä uudemmilla asioilla ei olisi luonnonmukaista historiaa, on paljon asioita joita voimme hyväksikäyttää länsimaalaisella ymmärryksellämme. Yhteistuumin, yhteisvoimin toivotan sinut tervetulleeksi uudelle alulle. Uusille, luonnollisille asioille. Täysin uutta vanhaa, jota tulemme katsomaan. Sekä muistuttamaan siitä, keitä me olemme ihmisinä. Tervetuloa, matka alkakoon!

Resepti: Viljaton laku á la Virpi Mikkonen

Reseptitaiteilija Virpi Mikkosen uutuuskirja Kiitos hyvää (Otava, 2014) osoittaa miten elämä voi olla makeaa myös ilman valkoista sokeria ja gluteenia. Herkullisten leivonnaisten ja jäätelöiden lisäksi lisäksi kirjasta löytyy myös kekseliäitä reseptejä terveellisten karkkien tekemiseen. Useimmat niistä ovat lisäksi maidottomia, hiivattomia ja vegaanillekin sopivia.

Kirjan eräs ”kuumimmista” resepteistä on paleotyylinen paksu laku, jonka synnystä Virpi itse kertoo seuraavasti: ”Olin pitkään haaveillut omatekoisesta lakusta, kunnes eräänä iltana ohje vain välähti mieleeni. Pienen jalostuksen kautta siitä mielestäni uraauurtavan upeaa. Lisää ohjeeseen hieman suolaa, mikä pidät suolaisesta lakritsista. Pähkinä-allergikot voivat korvata pähkinät viikunoilla tai luumuilla”.

Paksu laku (maidoton, viljaton, sokeriton)

1 dl cashewpähkinöitä liotettuina
1,5 dl pehmeitä kuivattuja viikunoita liotettuina
2 dl pehmeitä kuivattuja kivettömiä luumuja liotettuina
4-5 rkl mustaa lakritsinjuurijauhetta (tai lakritsi-uutetangosta rouhittua jauhetta)
1 rkl vaniljauutetta
pipetillinen vaniljasteviaa
0,25 rl merisuolaa
1,5 dl vettä

Laita pähkinät, luumut ja viikunat tunniksi veteen likoamaan.

Lämmitä uuni 75 asteeseen (tai 45 asteeseen, mikäli sinulla on aikaa ja haluat ravintoaineiden säilyvän paremmin). Huuhtele liotetut pähkinät, viikunat ja luumut. Annostele kaikki ainekset tehosekoittimeen ja soseuta. Lisää soseutusvaiheessa tarvittaessa hieman vettä, jotta saat seoksesta tasaista. Massan tulee kuitenkin olla mahdollisimman paksua. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa jotain maustetta.

Annostele massa pursotinpussiin ja pursota leivinalustalla päällystetylle uunipellille pitkiä, noin 1-1,5 cm:n paksuisia tankoja. Paista uunin keskiosassa noin 3-4 tuntia, muun muassa lakujen paksuuden mukaan. Mikäli kuivatat niitä 45 asteessa, on kypsennysaika uuninluukku raollaan noin 12-16 tuntia. Voit tarkistaa kypsyyden leikkaamalla pienen palan tangosta ja antamalla sen jäähtyä. Valmis laku on kiinteää, hieman sitkeää mutta pehmeää. Kypsennysaikaa pidentämällä saat sitkeämpää lakua. Kun laku on valmis, ota se uunista. Anna jäähtyä ja leikkele pieniksi paloiksi. Säilytä suljettavassa rasiassa jääkaapissa.

Lue myös Kiitos hyvää -kirjan esittely Ruokakirjat-blogissa.

Kiitos hyvää – Herkkuja ilman gluteenia ja sokeria

Inspiroivan reseptin tunnistaa siitä, että sitä haluaa heti kokeilla vuorokaudenajasta riippumatta. Suosittua Kiitos hyvää -blogia pitänyt Virpi Mikkonen julkaisi viime vuoden lopulla blogin nimeä kantavan kirjan, josta löytyy yli 70 herkullista, kokeilemisen arvoista ja kauniisti kuvattua reseptiä. Virpin uusi nettisivu Vanelja jatkaa samalla linjalla, ja muutama kirjan resepteistä löytyy myös kyseiseltä sivulta.

Kiitos hyvää –kirjan (Otava 2014) kaikki reseptit ja kuvat ovat Virpin omaa käsialaa, ja kokonaisuus on mielestäni sekä harmoninen, tyylikäs että samaan aikaan aito. Erityisesti kirjan kuvat ovat erittäin kauniita, ja oli uskomatonta kuulla kun tapasin Virpin, ettei hän ole aikaisemmin harrastanut valokuvausta tai edes ollut kovinkaan innokas ruoanlaittaja. Hänen kaltaisten reseptitaiteilijoiden ansiosta leipominen ilman vehnää ja valkoista sokeria tuntuu jotenkin helpolta ja vaivattomalta, ja mausta ei silti tarvitse missään välissä tinkiä. Kirjan resepteissä ei myöskään käytetä liian eksoottisia raaka-aineita, ja varsinkin gluteenittomaan leivontaan tottuneelle useat raaka-aineet löytyvät varmasti jo valmiiksi kaapista.

Virpin kirja ja blogi ovat virkistävä esimerkki siitä, että resepteistä saa oman näköisiä niitä oikeasti itse kehittelemällä ja testaamalla. Mielestäni Kiitos hyvää -kirja erottuukin positiivisesti muista markkinoilla olevista ruokakirjoista tämän omaleimaisuuden ja autenttisuuden vuoksi.

Kun reseptien joukosta löytyvät kakut, keksit, muffinit, donitsit ja levitteet on kokeiltu, kannattaa ehdottomasti siirtyä karkkiosioon. Reseptejä löytyy niin tryffelien, toffeiden, karkkiremmien, vadelmatankojen kuin lakujen tekoon. Itse tehdyt vadelmatangot olivat ihanan sitkeitä ja vadelmaisia sekä saivat taateleista mukavasti makeutta. Nämä kolmen raaka-aineen vadelmatangot syntyivät yksinkertaistettuna näin:

Kolmen raaka-aineen vadelmatangot

2dl pakastekuivattuja vadelmia
4dl pehmeitä taateleita
0,5 dl punajuurimehua

Jauha pakastekuivatut vadelmat jauheeksi tehosekoittimessa. Pese taatelit ja poista niistä kuoret (kuoret irtoavat helposti tuoreista taateleista juoksevan veden alla). Lisää taatelit ja punajuurimehu tehosekoittimeen ja soseuta.

Annostele sose pursotinpussiin ja pursota uunin pellillä olevalle leivinpaperille noin 1 cm:n paksuisia tankoja. Paista tankoja 75 asteessa noin 3-4 tuntia, kunnes ne ovat kovettuneet hieman. Mikäli kuivatat tangot 45 asteessa, kypsennysaika on noin 12–16 tuntia. Säilytä valmiit jäähtyneet tangot suljetussa rasiassa jääkaapissa.

Tilaa verkkokaupasta menestyskirja Kiitos hyvää

Valokuvatarina: ”Jäin adrenaliinikoukkuun”

Kuva ja teksti ovat kolmas osa Sirpa Levonperän 12.1.-18.1.2015 Helsingissä pidettyä “Sinä olet oman elämäsi tähti” -valokuvanäyttelyä, joka koostui yhdeksästä eri kuvasta ja tarinasta. Kuvattavilta kysyttiin seuraavia asioita: “Meneekö sinun elämäsi niin kuin sinä haluat, missä mennään nyt ja ketkä henkilöt siihen ovat vaikuttaneet? Mitkä ovat juuresi? Kuka sinä olet, mitä teet? Onko tarinasi mielestäsi tyypillinen vai epätyypillinen?” Kuvattavat kirjoittivat pohdintansa.

Niki, valokuvatarina 3/9 – Lauttasaari, Helsinki, Suomi. Latitude60° 9’ 18.5256’’ N. Longitude 24° 51’ 19.6380’’ E — Niki, valokuvatarina 3/9 – Lauttasaari, Helsinki, Suomi.
Latitude 60° 9’ 18.5256’’ N. Longitude 24° 51’ 19.6380’’ E

NIKI, ravintola-alan ammattilainen

Elämä on kiehtovaa, kun nauttii sen epämääräisyydestä ja monimuotoisuudesta.

Isäni kuoli kun olin kuusi. Pian sen jälkeen perheeseemme tuli suomalainen au pair -tyttö, jonka kautta tutustuimme Suomeen. Ollessani kymmenen äitini meni naimisiin suomalaisen miehen kanssa ja muutimme Annecysta Espooseen. Ensimmäiset vuodet täällä eivät olleet elämäni parasta aikaa.

Perheeni ja muiden ihmisten tarkkaileminen oli minulle luontainen ja pakonomainen tapa olla ajattelematta omia tunteitani. Vuosia elin muiden kautta, seuraamalla ja analysoimalla miltä muista tuntui. Muiden silmissä vaikutin itsevarmalta, mutta oikeasti olin eksyksissä. Vilpitön uteliaisuuteni ihmisen tunne-elämää ja olemassaoloa kohtaan johti monen vuoden rajojen ja tunteiden tutkisteluun. Hain iloja, pettymyksiä, kateutta, voittoja, menetyksiä, turvallisuutta, epävarmuutta, ihailua, pelkoja, kiitollisuutta, salailua, kosketusta, valehtelua, nautintoja, epäoikeudenmukaisuutta, lämpöä, surua, rakkautta. Huomasin nopeasti, että tuottamalla toiselle iloa tai pienenkin positiivisen tunteen, sain siitä valtavasti mielihyvää ja voimaa.

Päädyin sattumalta opiskelemaan ravintola-alaa 19-vuotiaana. Sain heti kivan työpaikan, vietin päivät koulussa ja illat töissä. Ravintolan temperamenttinen omistajarouva tutustutti minut suomalaisiin herkkuihin ja sosiaaliseen ravintolatoimintaan, samalla suhtautumiseni Suomessa asumiseen muuttui positiivisemmaksi. Ravintolatyössä minua kiehtoi mahdollisuus vaikuttaa asiakkaiden tyytyväisyyteen ja elämyksellisyyteen. Haluni miellyttää kasvoi nopeasti, sillä tyytyväinen asiakas antaa valtavasti voimaa, sitä kautta kasvoin ihmisenäkin itsevarmemmaksi ja avomielisemmäksi. Tinkimätön halu tuottaa positiivisia elämyksiä pakotti minut avautumaan ja esiintymään. Jäin adrenaliinikoukkuun.

Olen ollut onnekas, sillä miellyttämisen haluni ei ole vuosien varrella hiipunut. Enää en pelkästään näyttele, esiintymisessäni on totuutta mukana. Pelottomana olen päässyt kokemaan ja toteuttamaan kovia juttuja sekä työssäni että yksityiselämässäni. Vastaan on tullut valtavasti mielenkiintoisia ihmisiä, ja avoimuuteni ansiosta olen uskaltanut tarttua vastaan tulleisiin haasteisiin ja tilaisuuksiin. Uusia projekteja on taas luvassa.

Minulta kysytään usein, mikä on hyvää palvelua. Kun on oppinut paljon ruokakulttuurista ja sisäistänyt miten ihanaa ruoasta ja juomasta nauttiminen on, tarvitaan vain vilpitön halu jakaa omia oivalluksia eteenpäin. Minua sanotaan ravintola-alan lainsuojattomaksi, itsenäiseksi fiilistelijäksi, sillä minusta hyvä asiakaspalvelu ei ole sääntöjä vaan tunnetta. Siksi rakastan sitä mitä teen.

On ihan ok, että välillä kiukuttaa, väsyttää, on tosi vaikea olla kiitollinen tai ymmärtää

Asia johon jatkuvasti törmään niin itseni kanssa kuin asiakkaideni kanssa on hyvin ankarat ja vaativat sisäiset vaatimukset, joita itseemme sekä muihin kohdistamme. Emme useinkaan edes tiedosta, mitä itseltämme vaadimme, ja kuitenkin koitamme näitä kaikkia ihanteita täyttää.

”Jaksaa aina ajatella positiivisesti, jaksaa aina ymmärtää, aina hyväksyä, olla kiitollinen ja kaikin tavoin jotenkin ihanteellinen, muka virheetön.” Koen, että itselläni on ehkä eniten opeteltavaa IHMISYYDEN harjoittelussa. Sitä, että on ihan ok, kun välillä kiukuttaa, välillä väsyttää ja välillä on tosi vaikea olla kiitollinen tai ymmärtää.

Valtaosa vaatimuksista on tekemiämme tulkintoja. Uskomme, että jos vaan olemme parempia, fiksumpia, rasvattomampia, hauskempia, vetävämpiä, menestyneempiä, virheettömämpiä, ihaillumpia, niin sitten me kelpaisimme. Ehkä ei sittenkään.

Sisäisiä vaatimuksiamme ei kiinnosta meidän omat rehelliset resurssimme tai tarpeemme. Sisäinen diktaattori ei tunne myötätuntoa. Se koittaa niin kovasti olla valmis, että ei suostu kohtaamaan sitä mikä todella kokee tässä ja nyt. Kun sisäisiä vaatimuksiaan ottaa lähempään tarkasteluun, voi niitä voi alkaa tutkimaan, uteliaasti ja kyseenalaistaen:

Hetkinen… Onko tämä totta? Hetkinen, ajattelenko MINÄ todella, sydämestä käsin itse näin?

Tuoko tämä vaatimus elämääni lisää kireyttä ja jännitettä vai luonnollisuutta ja aitoutta

Jos rakas ystäväni vaatisi itseltään samoja asioita, mitä hänelle sanoisin?

Moni meistä on jollain tavalla hienovaraisesti tai vähemmän hienovaraisesti kokenut jo nuoresta alkaen, että on jotenkin ”liikaa jotain” tai ”liian vähän jotain”. Näin alamme salakavalasti piilottelemaan itsestämme sitä mitä emme pidä sopivana. Koitamme pyrkiä olemaan jotain, jonkalaisena uskoisimme kelpaavamme.

Olen itse ihminen, joka tuntee vahvasti, onnet, ilot, surut, pettymykset. Olen kuullut olevani ”liian herkkä” , ”liian sinisilmäinen”, ”taasko sä itket” ja ”jotain rajaa tolla ilollakin” ja, koska nyt ei etsitä syyllisiä eikä oikeutuksia, voi vain todeta, että tämä on elämää. Itse olen puolestaan samalla tapaa laukonut tyhmyyksiä suustani ja vaatinut muita istumaan muottiin, joka olisi minulle helpompi.

Millä tavoin sitten alamme toimimaan, kun piilottelemme itseämme?

Olen mm. koittanut olla järkevä, teoreettisella tasolla viisas, kunnollinen ”oppikirjaihminen”, vakuuttava, hauska, henkinen ja aina, kun yritän olla jotain, sanon alitajuisesti itselleni, ”se mitä nyt oikeasti olet tai koet ei kelpaa”.

Minussa on paljon piirteitä, jotka ovat hyvinkin rosoisia, mutta voisinko hyväksyä nekin osana ihmisenä oloa? Tarkoittamatta sitä, että ne oikeuttaisivat minua toimimaan kus*pään lailla.

Itsetuntemuksen matka on sekä kiehtova, vapauttava, ärsyttävä, vaikea, pelottava, rohkeutta ja myötätuntoa opettava. Se ei tee kenestäkään parempaa ihmistä, vaan enemmänkin mahdollistaa muistamaan sitä, että kaiken takana on aina Ihminen. Meissä on kaikissa lopulta enemmän samaa kuin erilaista.

Vaaditko itseltäsi jotain, joka ei ehkä ole realistista? Sen sijaan, että vaatisit itseltäsi jotain lisää, onko jotain vaatimusta josta voisit alkaa irrottamaan? Mitäköhän sen vaatimuksen takana oikeasti on? Olisitko niin rohkea, että uskaltaisit antaa sen tulla näkyväksi ja löytää itseäsi kohtaan myötätuntoa, juuri siksi.

Einsteinin parhaat sitaatit

”Mielikuvitus on tärkeämpää kuin älykkyys.”

”Todellisuus on ainoastaan illuusio, vaikkakin kovin sinnikäs sellainen.”

”Ainut arvokas asia on intuitio.”

”Ihminen alkaa elämään, kun hän pystyy elämään itsensä ulkopuolella.”

”Asenteen heikkous muuttuu luonteen heikkoudeksi.”

”En ikinä ajattele tulevaisuutta. Se tulee aivan tarpeeksi aikaisin.”

”Maailman ikuinen mysteeri on sen ymmärrettävyys.”

”Joku toinen maksaa asioista, joita toinen saa ilmaiseksi.”

”Tiede ilman uskontoa on heikko. Uskonto ilman tiedettä on sokea.”

”Se joka ei ole koskaan epäonnistunut, ei ole koskaan yrittänyt mitään uutta.”

”Mahtava sielu on usein kohdannut heikon mielen omaavan väkivaltaisen vastuksen.”

”Kaikki pitäisi tehdä niin helposti kuin mahdollista, mutta ei yhtään helpommin.”

”Salaisuus luovuuteen on tietää, kuinka piilottaa omat lähteet.”

”Ainut asia, joka estää minua oppimasta, on koulutukseni.”

”Tiede on vain jokapäiväisen ajattelemisen hienoutta.”

”Rauhaa ei voi ylläpitää väkisin. Sen voi saavuttaa vain ymmärtämällä.”

”On tärkeää, ettei lopeta kyselemistä. Siihen on syy, miksi sellainen asia kuin uteliaisuus on olemassa.”

”Yhtälöt ovat minulle tärkeämpiä, sillä politiikka on tätä hetkeä, mutta yhtälöt ovat ikuisia.”

”Kaksi asiaa ovat äärettömiä: Universumi ja ihmisen tyhmyys. Universumista en ole kuitenkaan täysin varma.”

”Miten ikimaailmassa on mahdollista selittää kemian ja fysiikan termein sellainen asia kuin ensirakkaus?”

”Ihmiset, jotka uskovat fysiikkaan tietävät, että menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden ero, on vain itsepäisesti pysyvä illuusio.”

Lähde: earthweareone.com/best-quotes-from-albert-einstein/

En ole epäonnistunut koskaan

Teksti: Seppo Kauranen

Olen kauan muistanut elämästäni monen monta tilannetta, joissa olisi pitänyt osata toimia toisin, joissa kävi nolosti ja joista pitää olla häpeissään. On ollut myös onnistumisen ilon hetkiä, jotka nautittuani olin muistanut taasen epäonnistumisiani.

Päivä josta kerron, oli sellainen, että olin unohtanut muutaman tärkeän asian ja niitä keräilin kokoon ajellen autolla lisälenkkejä. Tuntui, että yksi unohdus johti toiseen ja ajoin kolme kertaa harhaan tutuissa paikoissa. Yhtäkkiä ajaessani tuli mieleeni, että en ole epäonnistunut koskaan. Olin tehnyt saman päätelmän monta kertaa jo aikaisemminkin, mutta nyt ei ollut mitään ”onnistumista” päällä. Miten on mahdollista hylätä epäonnistuminen tällaisena päivänä?

Pohdin asiaa ja mietin, että se kuka olen nyt, on seurausta siitä matkasta, jonka olen kulkenut elämässäni tähän saakka. Olen tehnyt elämässäni niitä asioita ja asioita siten miten minulla on ollut voimavaroja ja osaamista. Osaan joitakin asioita, joissain olen ihan huono, olen työteliäs ja välillä ihan laiska, ahne/antelias, itsekäs/epäitsekäs, reilu/epäreilu, innokas ja innostumaton samaan aikaan jne. Moni asia elämässä on mennyt eri tavalla kuin olen ajatellut, joissain asioissa olisi ollut kiva kulkea myös toisenlainen polku.

Parhaani kun olen yrittänyt ja tehnyt elämässäni, voinko silloin ajatella olevani epäonnistunut? Jos elämän jakaa päiviin, asia tuntuu konkreettisemmalta. Illalla päivä on nautittu ja takanapäin ja sen kulkuun ei voi enää vaikuttaa. Jonain päivänä meillä osaamista/hyveitä on enemmän, jonain päivänä puutteita/paheita enemmän. Päivämme on myös erilaisia, joskus osaaminen/hyveet osuvat paremmin tarpeisiin, joskus huonommin ja joskus tulee haukattua liian iso kakku. Tänäänkin minä ja sinä teimme parhaamme osaamisemme ja puutteiden puitteissa, tänäänkään me ole voineet epäonnistua. Jos päivässä ei voi epäonnistua, voiko päivän tunneissa epäonnistua?

Höpöähän se on jos vielä jatkaisin vielä tämän päivän jälkeen matkaani muitten mittareilla siitä mitä on epäonnistumista ja onnistumista, jospa menisin omalla mittarillani. Onnistumisena kai pidetään, kun asiat menevät suunnitelmien mukaan ja epäonnistumista sen ääripään vastakohtana. Kun hylkään epäonnistumisen, samalla onnistuminen tulee hylätä, jotta se olisi reilua. Miten onnistumisen mittarilleni käy kun sen ainoat x-akselin arvot onnistuminen ja epäonnistuminen lähtevät sieltä pois? Voiko mitata mitään jos ei ole x-akselia? Taisinpa juuri puhua pois itseltäni koko onnistumisen mittarin mahdottomana. Kun ei tarvitse ajatella meneekö asiat suunnitelmien mukaan (onnistun) tai pelätä epäonnistumista, niin tuleeko joka päivästä pieni seikkailu?

Toivon lisää seikkailua päiviisi ja suurta seikkailua elämääsi!

Tämä on ensimmäinen julkinen kirjoitukseni missään. Äidinkielen opettajani kyllä yritti ainakaan kanssani, mutta minulla oli muuta tärkeämpää. Josko se vain tässäkin riittäisi, että tekee parhaansa.

Bernie S.Siegel: Tarina itsensä löytämisestä

Etsi oma aito elämäsi, lopeta roolien eläminen. Älä ole Palkansaaja tai Äiti, sillä jos uskot roolisi olevan sinä, kadotat elämäsi tarkoituksen, kun et enää voi tehdä töitä tai lapset varttuvat ja muuttavat pois kotoa. On olemassa tarina miehestä, joka seisoi taivaan porteilla ja kysyi voiko astua sisään.

”Kerro minulle kuka olet”, Jumala sanoi. Mies ajatteli vaimoaan, perhettään ja kaikkia ihmisiä, joita oli yrittänyt kovasti miellyttää elämänsä aikana. Hän ajatteli tärkeää työtään, vaikuttavaa taloaan ja hienoja autojaan. Hän ajatteli pöydälleen kasautuvia laskuja ja lomaristeilyä, jota hän oli suunnitellut vaimonsa ja perheensä kanssa.

Ajatukset pyörivät kehää hänen mielessään, ja vaikka hän kuinka yritti, hän pystyi muistamaan vain esittämänsä roolit: ”En tiedä kuka olen”, hän myönsi. ”Sitten et ole vielä valmis astumaan sisään taivaaseen”, Jumala totesi ja lähetti miehen takaisin hänen kehoonsa. Kun mies lopulta toipui sydänkohtauksestaan, hän teki lupauksen löytää aidon itsensä.

Seuraavien vuosien aikana mies oppi, että sydän puhuu kuiskauksissa.
Tämä tarkoitti sitä, että miehen täytyi hidastaa vähintään kerran päivässä, olla hiljaa ja kuunnella.
Hän lopetti yrittämästä vaikuttaa toisiin, ja työskenteli vain niiden asioiden parissa, joita rakasti.
Hän varasi aikaa ihmisten kuuntelemiseen ilman, että keskeytti tai kiirehti heitä, ja hän arvosti syveneviä ihmissuhteita ympärillään.
Mitä enemmän hän keskittyi läsnäoloon tässä hetkessä, sitä enemmän hän näytti saavuttavan.
Hänen oli mahdollista palvella ihmisiä monin pieni tavoin, ja kun pienet asiat laskettiin yhteen, ne muuttivat isosti maailmaa hänen ympärillään.

Vuodet vierivät. Mies huomasi olevansa tyytyväinen itseensä. Aikaisemmin suuria ponnisteluja vaatinut uudenlainen käytös oli nyt luonnollinen toimintatapa. Elämä ja kuolema eivät enää näyttäytyneet pelottavina kuvina hänen edessään, vaan ne olivat peilejä, jotka heijastelivat rakkautta ja eheyttä.

Monia vuosia myöhemmin mies saapui taivaan porteille toista kertaa. ”Kerro minulle kuka olet”, Jumala sanoi. ”Olen Kokonaisuus, olen Jumalallinen lapsesi. Minä olen sinä”, sanoi mies. ”Tervetuloa kotiin lapseni”, sanoi Jumala ja syleili miestä valolla, joka oli kirkkaampi kuin aurinko.

Vapaasti suomennettuna Bernie S.Siegelin kirjasta The Art of Healing (New World Library,2013)

Bernie S.Siegel on eläkkeellä oleva amerikkalainen lääkäri ja henkinen opettaja, joka on kirjoittanut useita teoksia ihmismielen ja kehon kyvystä parantaa itsensä.

Löydätkö elämästäsi nämä 6 rakkauden lajia? – Rakkaus on muutakin kuin kuumaa kiihkeyttä

Kahvilakulttuurin kulta-aikana meillä on laaja valikoima erilaisia kahveja ja rikas sanasto niitä kuvaamaan. On cappuccinoa, espressoa, americanoa, macchiatoa ja moccaa.

Entä rakkaus, osaammeko enää arvostaa sen monimuotoisuutta, vai olemmeko kaikki kiinni yhden täydellisen romanttisen rakkauden metsästyksessä? Onko rakkaus nykyään pikakahvia, miettii Roman Krznaric kirjassaan The Wonder Box.

Antiikin Kreikassa rakkauteen suhtauduttiin samalla tavalla kuin me nykyään suhtaudumme kahviimme. Oli mistä valita. Rakkauden ympärillä oli kulttuuria ja keskustelua. Tänä päivänä, kahvikin take-awaynä, haluamme kaiken ja heti, yhdestä paikasta. On helpompaa nähdä rakkauden puutetta parisuhteessa kuin rakkautta muuallakin kuin parisuhteessa.

Nykypäivän oletus ja odotus siitä, että yksi ihminen pystyy tarjoamaan meille kaikki rakkauden eri muodot on mahdoton. Sen sijaan, että etsimme pelkästään romanttista rakkautta, voisimme arvostaa kaikkea sitä rakkautta jota meillä jo on.

Miten paljon sinulla on elämässäsi näitä Krznaricin kuvaamia rakkauden eri muotoja ja kenen kanssa? Miten ne ilmenevät eri ihmissuhteissasi? Mitä toivot elämääsi lisää?

1. EROS

Eros, rakkauden ja hedelmällisyyden jumala edustaa seksuaalista intohimoa. Se nähdään joskus jopa hieman pelottavana, sillä se saa naiset ja miehet menettämään kontrollinsa ja tekemään hulluja asioita mustasukkaisuuden nimissä. Eros on suurta jännitystä ja huumaa, vahvoja ja väkeviä tunteita. Intiimiä yhdessä oloa, romantiikkaa ja kiihkeyttä.

2. PHILIA

Philia edustaa lämminhenkistä rakkautta ystäviäsi ja perhettäsi kohtaan. Philia on lempeää vanhemmuutta. Se on uskollisuutta omaa ryhmääsi kohtaan. Philia voi olla myös veljesrakkautta armeijakavereitasi, yhteenkuuluvuutta työyhteisöäsi, empaattisuutta äitikavereitasi tai auttamisen halua opiskelukavereitasi kohtaan. Se on yhteenkuuluvaisuuden ja turvallisuuden tunnetta.

3. LUDUS

Ludus on leikkisää, kiusoittelevaa ja viettelevää rakkautta. Ludusta on paljon lapsen ja vanhemman suhteessa, se on iloa ja keveyttä. Sitä on puolison kanssa juksatessa, pienissä harmittomissa flirttikatseissa vieraiden kanssa, lemmikin kanssa leikkiessä. Tarvitsemme kaikki pakoa arjen huolista ja askareista. Ludus tuo esille sisäistä lastamme, luovuutta, mielikuvitusta ja huumoria.

4. PRAGMA

Pragma on kestävää, kärsivällistä ja hyväksyvää rakkautta. Pragma on realistisia odotuksia kumppanilta, valmius tehdä kompromisseja yhteisen hyvän vuoksi. Se on pitkän ja kestävän liiton salaisuus. Se on isovanhempien rakkautta lapsenlapsiaan kohtaan.

5. AGAPE

Agape on rakkauden korkein muoto. Agape on lahja jonka saamme kun synnymme. Se on pyyteetöntä rakkautta kaikille eläville olennoille tässä maailmassa. Se on hyväntekeväisyyttä, se on naapurirakkautta, se on empatiaa ja auttamisen halua ilman rajoja. Agapella saat sitä mitä annat – kaikki rakkaus tulee sinulle takaisin.

6. PHILAUTIA

Philautia on tervettä itserakkautta sillä ymmärryksellä, että et voi rakastaa muita ennen kuin rakastat itseäsi. Kun teet rakkauden tekoja itsellesi, on sinulla mistä jakaa muillekin. Kun hyväksyt itsesi, voit hyväksyä muutkin. Kun osaat antaa anteeksi itsellesi, osaat antaa anteeksi myös muille.

Tutki tätä listaa yhtä tarkasti kuin kahvilistaa kahvilassa. Sinusta voi tuntua, että litkit pikakahvia, mutta totuus on toinen. Avaudu vastaanottamaan muitakin rakkauden muotoja ja nauti niistä yhtä paljon kuin romanttisesta rakkaudesta.

Salli itsellesi rakkautta, sieltä mistä sinulle sitä tällä hetkellä tarjotaan. Älä torju sitä, vaikka se ei olekaan juuri sitä muotoa, jota toivoit. Kaikki rakkauden muodot lisäävät rakkauden energiaa ja avaavat sydänchakraasi.

Onni on rakastaa ja tulla rakastetuksi. Onni on myös hyvä kuppi kahvia rakkaan puolison, ystävän ja sukulaisen kanssa… tai yksin.

Pelasta puolukat pakastimen perukoilta – Marjapuuron makuinen smoothie koukuttaa

Puolukan syöminen muutoin kuin ruoan lisukkeena survoksena tai hillona on ollut minulle aina hankalaa, koska sopivia tapoja on ollut vaikeaa keksiä. Aloitin juuri kehon hiivaa häätävän kuurin ja koska puolukka on tehokas hiivan tappaja, halusin lisätä sitä reilusti ruokavaliooni. Testasin sitä ensimmäistä kertaa smoothiessa ja tulos oli hiukan marjapuuromainen maku, joka ainakin minut onnistui koukuttamaan.

Puolukka on erittäin tehokas luonnon antibiootti, joka tappaa tehokkaasti bakteereja. Se estää haitallisten bakteerien kiinnittymistä suoliston seinämiin ja tehoaa erityisen hyvin virtsatietulehduksiin tuhoamalla virtsatien ja virtsarakon bakteereja. Se on tehokas hiivan häätäjä, koska se luo epäedulliset olosuhteet elimistön hiivakasvustolle. Joidenkin tutkimusten mukaan puolukka olisi terveysvaikutuksiltaan tehokkain marjamme. Sen tehon uskotaan perustuvan sen sisältämiin antioksidantteihin. Puolukka sisältää runsaasti hyvää kuitua, sekä alfalinoleenihappoa ja linoleenihappoa, jotka ovat ihmiselle välttämättömiä rasvahappoja. Välttämättömiksi niitä kutsutaan koska ne ovat ihmisen hyvinvoinnille välttämättömiä, mutta elimistömme ei kykene valmistamaan niitä itse. Eli niitä tulee saada ravinnosta.

Alfalinoleenihappo on omega-3 rasvahappojen esiaste, joka toimii myös eikosanoidien lähtöaineena. Eikosanoidit on hormonin kaltaisia yhdisteitä, joilla on tehtäviä verenkiertoelimistön, sekä ruoansulatuskanavan alueella. Ne vähentävät elimistössämme myös tulehdusprosesseja ja ovat siten erityisen tärkeitä erilaisista tulehduksellisista sairauksista tai kehon tulehdustiloista kärsiville henkilölle. Linolihappo on myöskin ihmiselle välttämätön, ruoasta saatava omega-6 sarjan rasvahappo. Siitä muodostuu elimistössä arakidonihappoa, joka on myöskin eikosanoidien esiaste. Linolihappo ns. ihon rasvahappo. Sen puute voi aiheuttaa ihon kuivumista ja hilseilyä.

Eli ei kun puolukkaa, niin pöpöt ja tulehdukset pysyy poissa 🙂 Siemenien ja pähkinöiden vuoksi energiamäärä tässä smoothiessa on suhteellisen suuri, joten voit hyvin korvata tällä yhden päivän aterioista. Täydellinen aloitus aamulle – antaa taatusti hyvää energiaa koko päiväksi!

Vinkki! Virtsatietulehdusten hoitoon ja ennaltaehkäisyyn kannattaa testata myös kuivatuista puolukanlehdistä valmistettua hauduketta.

Maidoton puolukkasmoothie

4 dl vettä

100–200 g puolukoita tai/ja 1-2 rkl puolukkajauhetta

100 g mansikoita

2 rkl hampunsiemeniä

1 rkl hasselpähkinöitä

2 rkl manteleita

1–2 tl psylliumia

¼–1/2 tl vaniljajauhetta

¼ tl lesitiiniä (tuo samettisen koostumuksen, ei välttämätön)

1–3 rkl MCT öljyä (ei välttämätön)

Laita kaikki aineksen blenderiin ja sekoita anna pyöriä jonkin aikaa, jotta kaikki ainekset sekoittuu hyvin (siten, että siemenet ja pähkinätkin maitoontuu). Anna seistä n. 5 –10 min. jotta psyllium turpoaa. Tarkista maku ja nauti. Jos haluat smoothieen lisää makeutta, voit lisästä joukkoon pienen palan banaania tai 1 tl lucumajauhetta/hunajaa.

Vinkki! Koska smoothie sisältää runsaskuituituista psylliumia, kannattaa sen jälkeen juoda aina iso lasillinen vettä.

10 asiaa, jotka kertovat upeasta elämänasenteesta – Oletko sinäkin tällainen?

Elämäänsä rakastavat ihmiset tekevät useita asioita elämässään hieman toisella tavoin, kuin moni muu. Heidän elämänsä ei välttämättä ole sen parempaa tai helpompaa kuin kenellä tahansa muulla – ratkaisevaa on heidän asenteensa.

1. He eivät yritä saada ihmisiä pitämään heistä. Pääasiassa siksi, että heitä ei kiinnosta pidetäänkö heistä.

2. He tekevät asioita, koska haluavat tehdä. Ei siksi, että he uskovat että heidän pitää tehdä.

3. He rakastavat ystäviään, mutta eivät tukeudu 100-prosenttisesti heihin.

4. Kun heiltä kysytään, mitä he tekevät, he eivät vastaa ammattiaan.

5. He elävät tässä hetkessä, mutta unelmoivat tulevaisuudesta.

6. Heillä on oma filosofia ja uskonto, jotka he ovat itse luoneet ja joiden kautta he elävät.

7. Kun kysyt heiltä, missä he asuvat, he vastaavat: ”Tällä hetkellä asun…”

8. He ylistävät pysymättömyyttään.

9. He näkevät maailman teatterina ja mielensä sen johtajana.

10. Heitä ei kiinnosta yrittää muuttaa toisia ihmisiä, mutta sen sijaan he opettelevat, kuinka käsitellä heitä oikein.

Lähde: higherperspective.com/

Paras smoothie: Pitkän iän herkku

Pitkän iän herkku

4-5dl luomu kauramaitoa (riippuen avocadon koosta)
200g mustikoita
1 kypsä avocado
1 rkl hunajaa
tl kärjellinen himalayan suolaa
sormen päällinen tuoretta inkivääriä
hyvä ripaus aitoa vaniljaa

Heitä aineet blenderiin ja blendaa smoothiksi. (Talvella mustikat on hyvä ottaa sulamaan niin ei ole liian kylmäävää tai vaihtoehtoisesti korvata kaurajuomaa kuumalla teellä). Smoothien päälle Arriba Nacional cacao nibsejä tai raastettua kaakaomassaa.