Sivu 386 – Hidasta elämää

Vege! Tuoreita makuja kotikeittiöstä

Asenne kasvisruokailuun on hyvin erilainen tänä päivänä kuin kymmenen vuotta sitten. Erilaiset teemapäivät, kuten ”Meatless Monday” tai Suomessa ”lihaton lokakuu” inspiroivat ihmisiä yhä enemmän kokeilemaan ruoanlaittoa kokonaan ilman lihaa. Ystävykset Riikka Sukula ja Alex Nieminen ovat julkaisseet kasvisruokakirjan, jonka reseptiikka on saanut vaikutteita pääasiassa Välimeren alueelta.

Vege! – Tuoreita makuja kotikeittiöstä (Readme.fi 2015) esittelee monipuolisesti erilaisia kasvisruokareseptejä. Sukulan perheen Italia-vaikutteet ovat vahvasti läsnä, ja tämä näkyy myös ruokien nimissä sekä teemoissa. Vaikka reseptejä löytyy muun muassa erilaisista leivistä, pizzoista ja pastoista, on kirjasta paljon iloa myös vehnää välttelevälle tai muuten erikoisruokavalioiselle. Positiivinen huomio kohdistuu myös siihen, että resepteissä ei ole käytetty tofua, seitania tai soijaproteiinivalmisteita. Välimeren keittiössä näitä raaka-aineita tuskin edes tunnetaan ja muutenkin on mielestäni hienoa, että kasvisruokaan ei aina liitetä näitä edellä mainittuja, usein hyvin prosessoituja valmisteita.

Monet resepteistä ovat lyhyitä ja nojaavat muutamaan laadukkaaseen raaka-aineeseen. Ainoastaan pääruoka-osiossa on joitain enemmän vaivaa vaativia ruokia. Myös kausi-ajattelu on vahvasti läsnä ja kuten Alex ja Riikka yhdessä toteavat, tämä saattaa välillä olla haastavaa Suomessa, jossa pitkä syksy ja talvi aiheuttavat haasteita tuoreiden raaka-aineiden saatavuuden suhteen. Kirjan värikkäitä kuvia (jotka on ottanut Suomessa asuva Brittiläinen Andrew Taylor) katsoessa näin maaliskuussa ensimmäinen ajatus onkin pienehkö harmitus siitä, että satokausi Suomessa on niin lyhyt. Toisaalta taas kirjassa olevat Lähi-idän herkut pitävät sisällään raaka-aineita, joita saa Suomestakin helposti ympäri vuoden.

Yllätyin iloisesti, kun löysin kirjasta jo pitkään omassa reseptivihkossa olleen kikherneleivän, eli farinatan (tai Soccan, kuten leipää Ranskassa kutsutaan). Leipä on äärimmäisen helppo tehdä, se maistuu rosmariinilla maustettuna suorastaan taivaalliselta, on gluteeniton ja käyttömahdollisuudet ovat laajat. Leipää voi syödä voin kanssa sellaisenaan, käyttää piirakka- tai pizzapohjana tai ylijäämästä voi leikata lohkoja ja paistaa kuumassa öljyssä ranskalaisiksi. Tälläisiin kikherneranskalaisiin olen törmännyt muun muassa monessa New Yorkin kasvisravintolassa.

Farinata eli kikherneleipä

500 g kikhernejauhoja
2 dl oliiviöljyä
1 ½ l vettä
1 tl suolaa
½ tl kuivattua rosmariinia tai timjamia
5 salvian lehteä
pippuria

Sekoita jauhot ja öljy veteen ja anna levätä 4-5 tuntia. Poista pinnalle tullut vaahto. Mausta suolalla ja kuivamausteilla. Levitä taikinaa enintään 1 ½ cm:n paksuinen kerros öljytylle, reunalliselle uunipellille ja asettele pinnalle salvian lehdet. Paista esikuumennetussa uunissa 200–220 asteessa noin 15 minuuttia. Mausta pyöräytyksellä pippuria heti kun otat farinatan uunista. Leikkaa tarjoilupaloiksi.

Huom. Itse olen silloin tällöin käyttänyt oliiviöljyn tilalla neitsytkookosöljyä ja määrällisesti olen laittanut sitä vähän vähemmän. Lisäksi en ole alkuvaiheessa sekoittanut öljyä suoraan taikinaan, vaan laittanut öljyn itsekseen ensin vuokaan, esikuumentanut sitä muutaman minuutin ajan uunissa ja vasta sen jälkeen kaatanut taikinan vuokaan. Tässä tapauksessa paistoaika on ollut kirjan reseptiin verrattuna ainakin tuplasti pidempi. Myös taikinan ”lepo-aika” on joskus jäänyt vähän ehdotettua lyhyemmäksi, mutta leivästä on joka kerta tullut yhtä hyvää. Nesteen ja jauhojen suhteen määrää vaihtelemalla saat leivästä halutessasi joko pehmeämpää tai tiiviimpää.

Lisätietoja kirjasta ja sen resepteistä löytyy osoitteesta vegeblogi.com

5 kysymystä, jotka auttavat eteenpäin: Mikä yksi teko vie sinut tänään lähemmäksi sitä, mitä haluat tulevaisuudessa olla?

Lapset kyselevät usein vaikeita kysymyksiä: Miksi on pahuutta? Miksi ihmiset tarvitsevat uskontoja? Mikä on sielu? Nämä kysymykset saattavat tulla kevyesti lapsen suusta, mutta todellisuudessa ne eivät jätä meitä koskaan rauhaan.

Kysymykset jäävät kummittelemaan vielä aikuisenakin, mutta niiden ei tarvitse tuntua ahdistavilta. Tärkeintä on kysyä nämä kysymykset itseltään, ei kiirehtiä etsimään oikeita vastauksia. Tarkoituksena on elää nämä kysymykset.

Kukaan tiedä näihin kysymyksiin oikeita vastauksia. Niitä voi haudutella, niistä voi puhua ja niihin voi rakentaa yksittäisistä paloista vastauksen, joka kelpaa sinulle hetkeksi.

Kymmenen vuoden kuluttua vastauksesi näihin samoihin kysymyksiin voivat olla täysin erilaiset. Uusien elämänkokemusten myötä olet saattanut kokea valaistumisen hetkiä, oppinut uutta ja kasvanut henkisesti.

Jopa vuoden jälkeen saatat yllättyä, kuinka vastauksesi seuraaviin yksinkertaisiin mutta kauaskantoisiin kysymyksiin ovat saattaneet muuttua. Pohdi niitä, keskustele niistä ja elä niiden kautta. Pian saatat huomata edistyväsi omalla henkisellä polullasi.

5 kysymystä kysyttäväksi itseltäsi joka vuosi

1. Kuka olet, kun olet yksin?
2. Mitä todellinen vapaus tarkoittaa sinulle?
3. Mikä on pahin pelkosi?
4. Mikä asia ei ole sinulle enää hyväksi, ja josta sinun tulisi luopua?
5. Mikä yksi teko vie sinut tänään lähemmäksi sitä, mitä haluat tulevaisuudessa olla?

Lähde: www.mindbodygreen.com

Nokkonen hoitaa päästä varpaisiin

Tiesitkö, että nokkonen on villivihannesten aatelinen ja terveyden ja hyvinvoinnin lähettiläs? Jos olet tähän asti yrminyt nokkosta, käännä ihmeessä kelkkasi ja anna vihulaiselle kunniapaikka keittiössäsi ja omassa ruokavaliossasi.

Nokkonen on niin hyvää ravintoa, että ilman sen polttavia karvoja ravintotietoiset eläimet olisivat syöneet sen jo sukupuuttoon. Tästä superkasvista saa myös keittiössä superruokaa.

Terveyden ja hyvinvoinnin tukipilari nokkonen on vitamiini- ja mineraalipommi. Se sisältää runsaasti rautaa, kalsiumia, magnesiumia, mangaania, piitä, foolihappoa, betakaroteenia, C-, D- ja K-vitamiinia.

Päästä varpaisiin

Kun alat syödä nokkosta päivittäin, aivot toimivat paremmin ja suolisto kiukuttelee vähemmän. Nokkonen hoitaa myös virtsateitäsi ja munuaisiasi sekä lisää vastustuskykyäsi.

Superkasvi poistaa elimistöstä virtsahappoa ja helpottaa näin reumaatikkojen ja nivelongelmista kärsivien oireita. Nokkosesta on apua myös iho-ongelmiin aknesta ihottumiin ja psoriasikseen. Ja jos kärsit hiustenähdöstä tai elottomista hiuksista, nauti nokkosta.

Munakkaista pestoon

Nokkonen rikastaa ja juhlistaa smoothiet, munakkaat, keitot, muhennokset, pastat, sämpylät, letut ja pannukakut. Siitä saa myös herkullista pestoa, lisukkeita ja marinadeja. Tuore tai kuivattu nokkonen antaa potkua raakasuklaaseen tai raakajäätelöönkin.

Herkuttelua vihulaissipseillä

Lehtikaalisipsit ovat suuressa huudossa maailmalla. Meillä Kivimetsässä herkutellaan kuitenkin nokkossipseillä eli vihulaissipseillä lehtikaalisipsien sijaan. Keväällä käytän nokkossipseihin pieniä vauvanokkosia kokonaisina. Myöhemmin kesän kuluessa valitsen kauniita isoja nokkosen lehtiä, joista jätän varretkin pois.

Näin teet vihulaissipsit

Huuhtele nokkoset hyvin, jotta saat pölyt ja pienet ötökät pois. Surauta nokkoset kuivaksi salaattilingolla ja asettele vauvanokkoset tai nokkosen lehdet leivinpaperin päälle pellille.

Voitele nokkoset oliiviöljyllä ja lisää päälle sormisuolaa. Kypsennä uunissa 200-asteessa noin 5-6 minuuttia. Vihulaissipsit ovat valmiita, kun ne ovat oliivinruskeita ja rapsakoita.

Nokkossipsit ovat herkullisia ja päihittävät mielestäni lehtikaalisipsit. Maussa on jopa sardellia ja kaprista. Nokkossipsit maistuvat sellaisenaan tai vaikka herkkuna näkkärin päällä. Pieni varoituksen sana kuitenkin: jos kokeilet vihulaissipsejä, jäät niihin koukkuun!

Kehosi osaa jo toipua vaikeista kokemuksista – Anna sen purkaa paha olo luonnollisella tavalla

Stressi on osa meidän kaikkien jokapäiväistä elämää, tavalla tai toisella. Valitettavasti kovin monet meistä ovat kokeneet elämässään aivan liian pitkiä stressijaksoja, ja tämä jättää väistämättä jäljet sekä kehoon että mieleen.

Eräässä koulutuksessa mainittiin tähän liittyen kolmen sääntö: ihminen kestää hyvin kolmen viikon yhtäjaksoista stressiä, mikäli hänellä on tämän jälkeen mahdollisuus antaa aikaa palautumiselle. Mutta viimeistään kolmen kuukauden jatkuvan stressin seurauksena kehomieli-systeemi alkaa reagoida voimakkaasti monilla tavoin. Toki yksilöllistäkin vaihtelua on olemassa.

Päiväsaikaan olemme luonnollisestikin enemmän sympaattisen hermoston aktiivisuudessa. Stressin hyvä tarkoitus kun on, että se saa meidät toimintakykyisiksi. Illalla noin klo 20 aikaan, mikäli elimistömme toimii tasapainoisesti, parasympaattisen hermoston tulisi alkaa aktivoitua.

Tarvitsemme parasympaattista aktivoitumista, jotta kehomme alkaa korjata stressin aikana aiheutunutta elimistön ja solutason epätasapainoa. Erityisesti yöaikaan tapahtuva korjaaminen ja tasapainottuminen on meille elintärkeää. Toisaalta joskus voimme jäädä liian pitkäksi aikaa parasympaattisen hermoston aktivoitumistilaan, jolloin tyypillisiä oireita ovat mm. voimakas väsymys, uupumus ja toimintakyvyttömyys. Erilaiset tulehdukset ovat myös tyypillisiä tässä tilassa.

Kehon spontaani värinäreaktio on luonnollinen ratkaisu stressin purkuun

Olen itse tutustunut TRE-menetelmään vuonna 2010. TRE tulee sanoista tension & trauma releasing exercises, ja sen on kehittänyt amerikkalainen kriisin- ja traumanhoidon ekspertti David Berceli. TRE tarkoittaa niitä alkuliikkeitä ja -syvävenytyksiä, joiden avulla on mahdollista aktivoida kehoon spontaani neurogeeninen lihasvärinä.

Tämä lihasvärinä on samanlaista kuin eläimillä silloin, kun ne kokevat stressiä. Jos esimerkiksi koira yhtäkkiä säikähtää jotakin, se osaa luonnostaan hoitaa oman pelkostressinsä pois vapisemalla ja ravistelemalla itseään jonkin aikaa. Meiltä ihmisiltä tämä luonnollinen reaktio usein puuttuu sellaisissa tilanteissa, joissa sen olisi hyvä tulla.

Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi monenlaiset traumareaktion käynnistävät tilanteet, läheltä piti -tilanteet liikenteessä, synnytys, esiintymisjännitys tai tilanteet joissa ihminen todistaa jotakin vakavaa tapahtuvan muille. Myös sellaisissa ammateissa, joissa on riski sijaistraumatisoitumiseen ja stressin kasaantumiseen, olisi hyvä oppia purkamaan omaan kehoon jäävä stressijännite ”värisyttämällä” omia lihaksia. Esimerkiksi kaikki sosiaali-, terveydenhoito- ja kasvatusalalla työskentelevät sekä palomiehet, poliisit ja sotilaat tarvitsisivat luontaisen itsehoitokeinon purkaa stressiä haastavien työtilanteiden jälkeen.

TRE:tä säännöllisesti harjoittamalla me voimme siis purkaa erilaisia stressejä kehomielestä. Keho ”säilöö” myös vanhoja stressaavia ja traumaattisia muistoja, jotka tyypillisesti jäävät kehoon erilaisiksi lihasjännityksiksi.

Psoas-lihas

On havaittu, että avainlihasryhmä on syvällä lantion alueella oleva psoas-lihaksisto. Kun esimerkiksi säikähdämme kovaa ääntä, psoas-lihasten välitön aktivoituminen auttaa kehoa suojaamaan arkoja sisäelimiä voimakkaalla vartalon eteen-alas -koukistusliikkeellä. Jos tätä lihasjännitettä ei pureta, psoas-alueelle jää krooninen jännitystila, joka voi aiheuttaa myös erilaisia fyysisiä kiputiloja tyypillisimmin alaselkään ja koko rangan alueelle. Ajatellaan myös, että stressireaktioissa psoas-lihasten ja suoliston reagointi stressiin kulkevat ”käsi kädessä”.

Kehon faskia- eli kalvojärjestelmä

Kehoon aktivoituva värinä/tärinä kulkee tyypillisesti lihaskalvolinjoja pitkin. Kun harjoittelun aloittaa, voi mennä jonkin aikaa, ennen kuin värinä alkaa levitä psoas-alueelta ja reisien alueelta ylemmäs. Jossakin vaiheessa on mahdollista, että värinä kulkee läpi koko kehon. Useimmat ihmiset kokevat värinän erittäin rentouttavana, mutta joskus myös aktivoivana ja energisoivana erityisesti jälkeenpäin.

”Kehomuisti” ja tunteet

Joillakin TRE:n harjoittajilla saattaa nousta erilaisia tunteita pintaan, ja tämä on hyvin luonnollista, kun ymmärrämme kehomielen olevan kokonaisuus. Jossakin elämäntilanteessa olemme joutuneet säilömään kehoomme sellaisia tunteita, joita siinä hetkessä ei ole ollut mahdollista kokea ja antaa niiden virrata vapaasti. Tunteet voivat olla surua, pelkoa, pettymystä tai vihaa, mutta se voi myös olla aitoa ilon ja rakkauden virtausta, minkä on aiemmin jostakin syystä joutunut estämään omassa elämässään.

Mikäli tunnereaktio olisi voimakasta traumaperäistä pelkoa tai ahdistusta, on tällöin parempi harjoitella stressinpurkua TRE-ammattilaisen kanssa, joka on koulutettu ottamaan vastaan erilaisia asiakkaan reaktioita ja toimimaan niin, että asiakkaan turvan tunne säilyy.

TRE siis tasapainottaa luonnollisella tavalla autonomisen hermoston epätasapainotilaa. Se joko rauhoittaa tai energisoi, riippuen siitä, onko sympaattinen vai parasympaattinen hermosto sillä hetkellä aktiivisempi. TRE:tä harjoittaessa on konkreettisestikin alkanut ymmärtää sanontaa: ”Keholla ja mielellä on kyky parantaa itse itsensä, kun sille antaa mahdollisuuden.” Kehotietoisuuden lisääntyessä harjoittelun myötä, voi alkaa havaitsemaan, miten kehon viisaus osaa ohjata värinää juuri sellaisiin kehon osiin ja lihaksiin, jotka ovat erityisen kireitä ja jännittyneitä.

TRE:tä harjoittaneet ihmiset raportoivat mm. seuraavia positiivisia vaikutuksia:

– Uniongelmien lieventyminen, unenlaadun parantuminen
– Lihasten jännittyneisyyden, niveloireiden ja kiputilojen helpottuminen, lihasten palautuminen helpommin fyysisestä rasituksesta
– Toiminnallisten vatsavaivojen helpottuminen
– Ahdistus- ja masennusoireiden lieventyminen
– Apu post-traumaattiseen stressiin (tarvitaan usein terapeuttista TRE-ohjausta)
– Yleisen (työ)hyvinvoinnin ja elämänlaadun parantuminen

Itsehoidollinen TRE-harjoittelu ei sovi ihmisille joilla on mm. vakavia sydän- ja verenkiertoelinten, mielenterveyden tai tuki- ja liikuntaelinten sairauksia. Näistä saa lisätietoa kirjoittajalta.

Olemme tyypillisesti tottuneet ajattelemaan, että vapiseva tai tärisevä ihminen on jollakin tavalla heikko, kun hän ei kykene pitämään tunnetilaansa piilossa. TRE:tä pian viisi vuotta harjoittaneena, ymmärrys on kuitenkin muuttunut täysin. TRE on tuonut omaan elämääni yhä syvenevää tietoisuutta itsestä ja omasta kehosta sekä kehossa säilötyistä tunteista ja stresseistä. Miten viisas kehomielemme onkaan – kaikilla asioilla ja reaktioilla on aina jokin tarkoitus, ja TRE auttaa tuomaan näitäkin asioita tietoisuuteemme.

Voin sydämestäni suositella TRE-menetelmää kaikille stressaantuneille! TRE:n voi oppia itsehoitokursseilla ja yksilöohjauksessa, ohjaajien tietoja löytyy sivulta www.trefinland.fi. Meitä alkaa olla jo ympäri Suomea!

Voit lukea alkuperäisen tekstin myös Nina Sainen Jalkeilla-blogista.

Lukuvinkit:
David Berceli: TRE-stressinpurkuliikkeet (Kuva ja Mieli Oy)
Peter A. Levine: Kun tiikeri herää. Trauma ja toipuminen (Traumaterapiakeskus)

Tulevaisuuskuiskaaja

Puuhasimme kollegojen kanssa Humapissa ”Itsen johtamisen canvasin”:

Canvas auttaa hahmottamaan yksilön uudistumispolkua; omakohtaista havainnoinnin, pysähtymisen ja toiminnan retkeä. Uudistumispolun keskeinen idea on pysähtymisen tarpeen ymmärtäminen, todellisuuden kokonaisvaltainen havaitseminen, uudenlaisten merkitysten hahmottaminen, turhasta luopuminen, olennaiseen havahtuminen, uutta luovien aikomusten kirkastaminen, pienten kokeilujen käynnistäminen ja uutta tukevien tapojen juurruttaminen.

Esittelen harjoituksen U-käyrän pohjalta, jossa on aika havahtua olennaiseen. Harjoituksen nimi on Tulevaisuuskuiskaaja.

Pääkysymys: Kuka minä todella olen, ja mikä on minun tehtäväni tässä elämässä?

Tarkentavia pohdintakysymyksiä voisivat olla:

Mikä nykyisessä työssäni/elämässäni turhauttaa, ja mikä ilahduttaa sinua?
Millainen tulevaisuus kutsuu minua puoleensa?
Mikä on muuttumaton ytimeni, jonka haluan säilyttää?
Mistä minun on luovuttava nyt, jotta voin keskittyä olennaiseen?
Millaisten ihmisten apua tarvitsen kulkeakseni kohti haluamaani tulevaisuutta?

Tulevaisuuskuiskaaja-harjoituksen voi tehdä vaikka näin:

Mitä haluat tulevaisuudeltasi? Kutsu sitä, mielesi voimalla. Se tulevaisuus, jota kutsut koko mielesi voimalla, selkeästi ja rohkeasti, tulee luoksesi. Tämä on universumin laki.

Ole tarkkana mitä kutsut. On erittäin tärkeää ajatella toiveikkaasti ja luottavaisesti tulevaisuuttaan, sillä universumin laki ei erottele myönteisiä ja kielteisiä ajatuksia – se toteuttaa kaiken mitä ajattelemme.

On siis päätettävä, mikä on myönteistä ja ajateltava kirkkaasti sen mukaista tulevaisuutta. Tämä ei pelasta sinua ongelmilta, niitä tulee aivan varmasti. Mutta ne liittyvät valitsemaasi tulevaisuuteen, ovat omia ongelmiasi. Siinä on ratkaiseva ero.

– Pexi

PS. Palataan muihin harjoituksiin tuonnempana – Olemisunelma, Tarinat, Tahtotila ja Unelmateot.

Miksi viljelisin itse? – Neljällä eurolla vuoden versot

Syödä täytyy joka päivä, mutta mitä ja miten. Uutta tutkimustietoa tulee jatkuvasti esimerkiksi maaperän köyhtymisestä ja torjunta-aineiden vaikutuksista. Tavallinen ruoan ostaja saattaa tietojen ristipaineissa olla lähinnä hämmentynyt. Turvallisinta olisi kasvattaa ruoka itse.

Ruoan kasvattaminen kaupungissa ei ole uusi asia, mutta jotenkin vuosikymmenien aikana sitä ei ole enää otettu juurikaan huomioon kaupunkisuunnittelussa. Saatamme olla vieraantuneita alkutuotannon ajatuksesta ja mieltää viljelyn kaupunkioloissa liian vaikeaksi. Sitä se ei kuitenkaan ole, varsinkin kun pitää riman riittävän matalalla.

Jos asuu kerrostalossa, eikä ole edes parveketta, voi kasvattaa kotona ikkunalla sen määrän minkä pystyy. Usein näkee rappujen ikkunalaudat tyhjillään, ne kannattaa ottaa rohkeasti käyttöön!

Kasvatus on helppoa: Kuivattuja luomuherneitä multaan ja vettä päälle.

Miksi viljelisin itse?

1. Taloudellisuus
Ruoka on kallista ja luomuruoka on usein vieläkin kalliimpaa. Tuntuu hassulta maksaa esimerkiksi herneenversopaketista kaupassa neljä euroa, kun itse kasvattamalla saa samalla rahalla melkein vuoden versot. Toki taloudellisuus itse kasvattamisessa perustuu paljolti myös siihen, ettei laske omalle työlleen tuntihintaa. Itse kasvatettua ruokaa arvostaa ja kynnys heittää sitä roskiin kasvaa. Hävikki pienenee ja rahaa säästyy.

2. Torjunta-aineet
Tiedän täsmälleen mistä ruoka tulee ja että siinä varmasti ei ole mitään keinotekoisia aineita. Elintapasairaudet ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti. Ihmisten elimistöt ovat niin kuormittuneita, että ovat alkaneet oireilla. Kaupungin saasteet saa pesemällä pois, mutta kaikkein vilkasliikenteisimmän tien viereen ei kuitenkaan viljelmiään kannata laittaa.

3. Hiilijalanjälki
Merkittävä osa kulutuksen ympäristövaikutuksista tulee ruoasta. Itse kasvattamisella pystyy vaikuttamaan konkreettisesti haitallisiin ympäristövaikutuksiin. Totta kai mittakaava on hyvin pieni, mutta ei vähennä sen arvoa. Lisäksi siitä saa rutkasti hyvää mieltä.

Herneenversoista saa ruoan lisukkeita nopeasti, itäminen alkaa muutamassa päivässä.

4. Maatiaiskasvit ovat ympäristöteko
Maatiaiskasvit ovat osa kulttuuriperintöämme. Perinnekasvien viljely ja kantojen ylläpitäminen on ympäristöteko, ja siirtää perinnön myös osaksi tulevien sukupolvien elämää.

5. Syötävät kukat tuovat kauneutta
Voi helliä aisteja ja pitää hauskaa! Kukat tuovat mahtavan säväyksen ruoanlaittoon ja leivontaan. Kukkia voi talveksi pakastaa jääkuution sisään ja sulattaa tarpeen mukaan. Esimerkiksi Hyötykasviyhdistys neuvoo, jos ei ole varma mitä kaikkia kukkia voi syödä.

Hidasta elämää -bloggari Teemu Syrjälä on kirjoittanut enemmän ruovalion vaikutuksista.

Kirjoittaja on Dodo ry:n jäsen ja kaupunkiviljely-aktiivi.

Lähteet: Permaculture, Kaupunkiviljely.fi

6 tavanomaisesta poikkevaa vinkkiä puutarhasi hyvinvointiin

1. Pidä huolta tuholaisista

Kyllä, luit aivan oikein. Puutarha tarvitsee tuholaisia niin järjettömältä kuin se kenties kuulostaakin. Minusta se ainakin muinoin vielä oudolta kuulosti – kirvojen kitinä puutarhassa. Tasapainoinen tuholaisten määrä ekologisessa puutarhassa on välttämättömyys, sillä täten myös hyötyeliöiden populaatio säilyy monimuotoisuudessan ja tämä taas osaltaan pitää tuholaiset kurissa. Ellei puutarhassani olisi hetkellisesti tuholaisia, ei siellä myöskään olisi petohyönteisiä.

Jos siis myrkytämme puutarhoissamme heti, kun näemme yhdenkään tuholaisvihulaisen, niin tulemme todennäköisesti hävittämään puutarhoistamme myös nämä petohyönteiset kuten leppäkertut sekä kukkakärpästen toukat. Hyötyeliöiden lisääntyminen on melkeinpä aina hitaampaa suhteessa tuholaisiin ja hyötyläisten poissaollessa nopeasti kasvava tuholaispopulaatio voipi saada aikaan suurtakin tuhoa. Ongelmallinen kierre onkin saatu näin syntymään – ruiskutat kerran ja saatat kokea tarpeelliseksi ruiskuttaa pian uudelleen, koska tuholaiset tuntuvat vain lisääntyvän. Kannattaa myös muistaa, että kotipuutarhojen mäntysuopaliuokset sekä luomuhyväksytyt pyretriinipohjaiset torjunta-aineetkin päästävät hengiltä myös hyödylliset tyypit ja sen lisäksi pyretriini on hermomyrkkynä erittäin haitallinen vesieliöille.

2. Kompostoi maan pinnalla

Yleensähän puutarhakompostointi tapahtuu kompostorissa, kehikossa tai tunkiossa, mutta kompostoidahan voi myös ilman niitä. Puutarhan orgaaninen jäte voidaan levittää maanpinnalle suoraan, ilman että sitä on esikompostoitu yhtään missään. Maaperän lierot kyllä vetävät ainekset pikkuhiljaa maanpinna alle ja bakteerit siellä syöksyvät heti jätteen kimppuun aloittaen hajoitustyön. Pintakompostointi vaatii vain hieman levitystyötä, jos sitä meinaa hyöty – tai lavatarhaansa levittää, mutta muutoin maaperän tyypit hoitavat homman. Kaikenhan voi tietysti jättää ihan myös siihen missä kaikki syntyy, antaa kompostoitua paikoillensa. Naatitkin sinne vaan hyötytarhaan maantumaan, jollei niitä itse syödä tahdo. Pintakompostoinnista inspiroitunut puutarhurinna / puutarhuri suunnittelee kasviryhmänsä kasvit niin, että ryhmä lannoittaa itse itsensä.

Herttatuvalla kompostoidaan keittiöjäte erilliseen kompostoriin, mutta minua on availtu kyseenalaistamaan myös sen välttämättömyys. Mitä jos keittiöjätteenkin voisi sujauttaa kuivemman, hiilipoitoisen katteen kuten oljen alle, siis suoraan maahan. Ohuelti – silloin se ei kuulemma haise. Mutta kutsuuko se kuitenkin rottia….? Palataan tähän jahka kokeilen ja tuumailen seuraillen. Puolivalmista kompiostia olen kyllä levitellyt pitkinpoikin pihamaata syksyllä ja sehän onkin mitä erinomaisinta maanparannusainetta.

3. Anna rikkaruohojen rehottaa

Monet rikkaruohoiksi mieltämistämme kasveista toimivat äärettömän tärkeiden apureiden eli pölyttäjien sekä petohyönteisten houkuttimina . Rikkaruohoilla on myös kyky tuoda syvemmällä olevia kasviravinteita pintaan, imeä niitä tehokkaasti itseensä ja pintakompostoiduttuaan vapauttavat nämä ravinteet muiden käyttöön. Ja tämä heidän kykynsä voimallisesti imeä ravinteita saakin aikaan sen, että useat näistä kasveista ovat mitä ravintorikkainta sapuskaa meille ihmisille ( kin ) !

Oletkos muuten havainnut, kuinka esimerkiksi nokkoset hakeutuvat herukkapensaidenkin juurelle rehottomaan ? Täten he toteuttavat omaa kumppanuuttaan heidän kanssaan ja nostavat herukkasatoa jopa kolmanneksella! Anna heidän siis olla sielläkin. Näitä taivaallisia kumppanuuksia löytyy puutarhoistamme lukemattomia määriä, jos annamme niiden toteutua. Hyvänä ajatuksena rikkaruohoista hyötytarhassa voisi olla tämä : pidetään rikkaruohot rakkaudella pienempinä kuin viljellyt kasvit ja kun kitketään, niin kitketään lautasellemme.

4. Lepää haravoimatta

Maaperä rakastaa lakastuvaa lehtiainesta. Keväällä suurin osa lehdistä on jo kadonnut ja loput katoavat kyllä siinä lempeän vihertävän alkukesän mittaan. Olen haalinut maantumatonta lehtikultaa keväällä myös katteeksi kasvimaalle. Haravoimatta voimme säilyttää luonnon suunnitteleman ravinnekierron, antaa humuksen muodostua hitaasti ja varmasti.

5. Jätä kasvit talveen törröttämään

Lumen alle jäävät kasvit, heinät, korret, lehdettömät monivuotiset kasvit tuovat elollisuutta, ulotteisuutta, kauneutta ja muotoja talvipuutarhaan. Sen lisäksi monivuotiset kasvit talvehtivat paremmin jahka heitä ei ole menty leikkelemään ja nämä talventörröttäjät tarjoavat myös tärkeitä talvikoteja monille puutarhapihan ötököille. Pikkulinnut nauttivat myös mm. myöhäissyksyllä kypyvistä nauhusten siemenistä.

6. Ota virtsasi hyötykäyttöön

Puutarhassani virtsamme on silkkaa kultaa, todellista omavaraista, täysin ilmaista lähilannoitetta. Pissa on lähes täydellista lannoitetta puutarhakasveilla, jota voipi käyttää sekä laimentamattomana tai laimennettuna. Itse käytän virtsaa veteen laimennettuna suhteessa 1 : 10. Näppärä perusohje kotipuutarhaan on humpsauttaa noin 1-1,5 litraa laimentamatonta virtsaa neliölle kasvukauden aikana. Ja tämäkin määrä kannattaa ojentaa elämälle muutamassa erässä.

Oma pissa on erityisen hyvä paljon typpeä vaativille kasveille kuten kurpitsoille ja tomaatille. Viime kesänä lannoitin kasvulavassa kasvattelemani tomaatit vain katteen sekä pissan turvin. Pissaa siis vaikka ämpäriin ja käytä mahdollisimman pian typen ilmaan haihtumisen välttämiseksi. Yleisesti suositellaan ettei virtsaa käytettäisi raakana syötävien juuresten lannoittamiseen, Herttauvalla ei tätä suositusta seurata, sillä virtsa on itsessään puhdistavaa ja suurin osa mikrobeista jää siihen toiseen ulosteeseen.Eräät alkuperäiskansat ovat jopa juoneet omaa virtsaa puhdistaakseen ihanan elimistönsä.Virtsaasi voit käyttää myös kompostiherätteenä ja luopua täten kaupallisista herätteistä.

10 asiaa, jotka jokaisen ihmisen tulisi oppia jo lapsena

1. Vaali jokaista hetkeä lähimmäistesi kanssa. Älä pidä niitä hetkiä itsestäänselvyyksinä.

2. Joskus ainoa kulkuvälineesi on suuri harppaus tuntemattomaan. Vedä syvään henkeä, ota harppaus ja luota siihen.

3. Toisinaan pelkäät epäonnistumista. Ja se on täysin ok. Joko menestyt tai epäonnistut. Molemmissa tapauksissa et kuitenkaan joudu elämään katumuksen kanssa.

4. Tee enemmän asioita, joista nautit. Oman intohimon löytäminen ei ole myytti, mutta toisinaan haastavaa. Ole siis utelias ja kokeile uutta avoimin mielin.

5. Innostu haasteista. Äläkä pelkää muutosta. Löydä mahdollisuudet ympärilläsi.

6. Onnellisuus on oikeus, jonka annat itsellesi.

7. Se, mitä elokuvat kertovat rakkaudesta, ei ole koko totuus. Rakkaus on myös tiskien tiskaamista väsyneenä.

8. Kukaan ei ole täydellinen. Joten älä etsi sellaista. Etsi sellainen virheellinen, joka saa sydämesi laulamaan.

9. Ole läsnä. Tee sitä, mitä todella haluat tehdä. Kieltäytyminen ei loukkaa toista yhtä paljon, kuin menetetty aika vahingoittaa sinua.

10. Älä tyydy. Jos et ole tyytyväinen, toimi ja kokeile uutta lähestymistapaa. Älä tee mitään, koska sinun ”täytyy” tai joku odottaa sitä sinulta.

”On kaksi asiaa, jotka voimme toivoa jättävämme lapsillemme – juuret ja siivet.” – Johann Wolfang von Goethe

Lähde: tinybuddha.com

32 tapaa kertoa elämäsi tärkeille ihmisille, että he ovat sinulle tärkeitä

On tilanteita, joissa etenkin suomalaisen voi tuntua liian rankalta, kuluneelta tai liioitellulta sanoa ”rakastan sinua”. Näiden lauseiden avulla voit ilmaista kiintymyksesi, vaikka et käyttäisikään kolmea maailman kauneinta sanaa:

”Sinun kanssasi on ihanaa viettää aikaa.”
”Sinun kanssasi on helppo jakaa salaisuuksia.”
”Pidän sinusta juuri sellaisena kuin olet.”
”Ymmärrän miltä sinusta tuntuu.”
”Voinko auttaa sinua jotenkin?”
”Voidaanko kulkea käsi kädessä?”
”Saanko antaa sinulle halauksen?”
”Inspiroit minua.”
”Minä todella arvostan sitä, kun sinä…”
”Arvostan kaikkea, mitä olen sinulta oppinut.”
”Sinun seurassasi on helppo rentoutua.”
”Päiväni muuttui paremmaksi kun näin sinut.”
”Sinun ansiostasi … on helpompi kestää.”
”Hiljaisuuden jakaminen kanssasi ei tunnu vaivaannuttavalta.”
”Olen kiitollinen siitä, että olet elämässäni.”
”Voisin lähteä mihin tahansa sinun kanssasi.”
”Vaikka en aina ymmärtäisi ratkaisujasi, tiedän että pohjimmiltasi tarkoitat hyvää.”
”Minä luotan sinuun.”
”Mukavuusalueen ulkopuolelle astuminen on kanssasi helpompaa.”
”Sinun tuntemisesi antaa minulle rohkeutta.”
”Maailma ei ole niin paha paikka, kun sinä olet siinä.”
”Aika kuluu nopeasti kun olen kanssasi.”
”Jos jotain pahaa sattuisi, soittaisin sinulle ensimmäisenä.”
”Sinun sanasi ovat auttaneet minua tiukan paikan tullen.”
”Kun nään kuvan meistä yhdessä, hymy nousee huulilleni.”
”Arvostan sitä että huomiot tunteeni ja tarpeeni.”
”Sinun hymysi tarttuu.”
”Nautin hyvästä huumorintajustasi.”
”Rakastan sitä miten hyvin olet opetellut tuntemaan minut.”
”Haluan pitää sinut elämäni kaikissa aikamuodoissa: menneissä, nykyisissä ja tulevissa.”
”Sinun kanssasi voin olla oma itseni.”
”Olet tärkeä minulle.”

Lähde: http://tinybuddha.com/

Mahdollisuuksien maailma

Minä olen kulkenut viimeisten kahden ja puolen vuoden aikana yhden tähänastisen elämäni kipeimmän ajan läpi. Olen eronnut ja ehkä, jos olisin tiennyt, kuinka kipeä prosessista oli tuleva, olisin saattanut peruuttaa takaisin lähtöruutuun ja perua koko päätöksen. Välillä kyllä peruutinkin ja aika monta kertaa, mutta nyt on nenä vakaasti uuden tuulen suuntaa kohti.

Kun itse tekee isoa matkaa, saa paljon kuulla myös muiden tarinoita. Sitä kuuleekin asioita eri tavalla kuin aiemmin, koska osaa kuunnella eri korvilla, kokemuksen korvilla ja ne vasta hyvät korvat on. Särkyneen sydämen viisaus on sekin tullut näkyviin; kun sydän särkyy, se myös kasvaa aivan kuin mikä tahansa lihas. Sydänlihaskin kaipaa ankaran jumpan jälkeen lepoa ja hyvin ravintoaineita. Tämän jumpan jälkeen olen valtavan väsynyt, mutta onnellinen, koska nyt tiedän, että jäin sittenkin henkiin.

Minulle on sanottu monta kertaa, että olet rohkea, kun teit tuon päätöksen. Asia joka melkein naurattaa. Sisäinen vapina on ollut niin ankaraa, ettei rohkeus ole tuntunut ihan ensimmäiseltä sanalta, joka itselleni on tullut mieleen. Olen ollut enemmänkin pakotettu tekemään päätöksiä. Jos olisin jäänyt, luulen, että olisin sairastunut.

Tiedättekö, mitä kuulen lähes päivittäin? Siitä miten paha olo on olla töissä, kotona tai itsen kanssa. Koska on pakko eikä ole vaihtoehtoja. Koska on elettävä ja ansaittava. Koska jokin voi milloin tahansa muuttua, huomenna, ylihuomenna tai vuoden päästä, kunhan vain odottaa (ihmettä). Ihmeitäkin toki tapahtuu, mutta joskus ne ovat erilaisia kuin etukäteen itse ajatteli. Kuitenkin monesti löytyy syy sille, miksi ei voi.

Oikeasti syy on usein se, että pelottaa – sisäinen lapsi parkuu ja huutaa sitä, että tuttu on turvallista, muutos on pahasta eikä elämästä koskaan tiedä. Onkin parempi pysytellä paikallaan ja uhrinroolissa. Minäkin nökötin enkä nähnyt vaihtoehtoja. Kunnes aloin nähdä. Kauan siinä kyllä meni, mutta ihan sopivan kauan, täsmälleen tarkoitettu aika. Pidän tärkeänä myös sitä, että olosuhteissa on myös riittävän kauan aikaa, jotta saa poimittua tilanteista niiden tarkoittamat opit ja viisaudet.

Minua auttoi se, että löysin minulle sopivan syyn sille, miksi voi ja pitää. Tänä keväänä moni muukin asia elämässä on avioeron myötä alkanut tuntua siltä kuin pureskelisin loppuun kaluttua luuta. Minun syyni on se, etteivät vanhat asiat enää palvele minua. Minä en saa vanhoista jutuista enää mitään, en minkäännäköistä rakennusainetta tai oppimisen kokemusta. Tahdon luoda ihan kokonaan uutta elämää, jotta se vastaa sitä, millaiseksi olen itse kasvanut. Haluan aidosti olla onnellinen ilman kompromisseja ja pakko-olosuhteita. Kysymys on tahdosta. Ja luottamuksesta. Saat sen, mistä luovut, minäkin saan – sitten kun on oikea aika.

Mitä sinä tahdot?

Mikä ei enää palvele sinua?

Elämä itsessään on niin ihana mahdollisuus. Ollaan rohkeita, tehdään unelmista totta, venytetään rajoja ja annetaan mahdollisuuksien näyttäytyä! Päästetään irti asioista, jotka eivät enää palvele meitä ja lähetetään anteeksiantoa ja kiitollisuutta siitä, mikä oli ja palveli aikansa. Mistä sitten tietää, mikä suunta on oikea? Annetaan ilon kertoa.

Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

Valokuvatarina: ”Fyysisellä sijainnilla ei ole mitään tekemistä onnellisuuden kanssa”

Kuva ja teksti ovat kahdeksas osa Sirpa Levonperän 12.1.-18.1.2015 Helsingissä pidettyä “Sinä olet oman elämäsi tähti” -valokuvanäyttelyä, joka koostui yhdeksästä eri kuvasta ja tarinasta. Kuvattavilta kysyttiin seuraavia asioita: “Meneekö sinun elämäsi niin kuin sinä haluat, missä mennään nyt ja ketkä henkilöt siihen ovat vaikuttaneet? Mitkä ovat juuresi? Kuka sinä olet, mitä teet? Onko tarinasi mielestäsi tyypillinen vai epätyypillinen?” Kuvattavat kirjoittivat pohdintansa.

Benjamin, valokuvatarina 8/9. – Tuomiokirkko, Helsinki, Suomi. Latitude60° 10’ 13’’ N. Longitude 24° 57’ 8’’ E — Benjamin, valokuvatarina 8/9. – Tuomiokirkko, Helsinki, Suomi.
Latitude 60° 10’ 13’’ N. Longitude 24° 57’ 8’’ E

BENJAMIN, opiskelija

”Elämäni on menossa juuri nyt oikeampaan suuntaan. Lyhyen 23-vuotisen historiani aikana olen oppinut ymmärtämään mielestäni elämisen kannalta tärkeimmät asiat ja perusarvot, jotka eivät tule enää kohdallani radikaalisti muuttumaan, korkeintaan hioutumaan hieman ymmärrettävämpään muotoon sivustakatsojalle.

Pidän itseäni harvinaisena tapauksena ikäisekseni, sillä olen muuttanut elämäni aikana jo 12 kertaa, enkä näe mitään syytä jäädä nytkään kovin pitkäksi aikaa paikoilleni. Jatkuvasta muuttamisesta ja uusioperheiden välillä hyppäämisestä johtuen olen mieltynyt ajatukseen olla kuulumatta maantieteellisesti oikeastaan mihinkään.

Suurin etu, jonka koen tulleen muuttamisen johdosta ja vanhempieni seuraamisesta on se, että fyysisellä sijainnilla ei periaattessa ole mitään tekemistä onnellisuuden tai idyllin kanssa, ainoastaan sillä miten oman idyllinsä ympärilleen rakentaa. Myös toisten ihmisten ymmärtäminen ja sosiaalinen kanssakäyminen aukeavat eri tavalla, kun aina aloittaa tutustumisen alusta ja ajan kanssa oppii tarkkailemaan toisten elämän yksityiskohtia ja sitä, mikä tekee toisen onnelliseksi. Myös paikasta toiseen vaihtamisessa tärkeimmäksi on muodostunut perhe, ydin joka pitää ihmisen järjissään ja antaa turvaa, jotta tietää olevansa tervetullut ainakin jonnekin ehdoitta.

Tiedän yhden jos toisenkin ihmisen, joka voisi kuvailla minua tunneälyltäni köyhäksi, tympeäksi tai jopa itsekeskeiseksi ihmiseksi, mitä en itseasiassa ihmettele itse ollenkaan, sillä elämääni ei mahdu turhanpäiväisiä ihmisiä. Kaikille, jotka pitävät katsomustani kieroutuneena, voin vain todeta, että ei maailmasta ihmiset kesken lopu. Pohjimmiltani olen kuitenkin erittäin kohtelias ja ystävällinen yksilö, joka suo mahdollisuuden kaikille. Joidenkin kanssa homma toimii ja toisten kanssa vaan ei.

Tällä hetkellä oma elämäni on rakennettu Katajanokalle, joka näyttäisi olevan pitempiaikainen pysähdyspaikka, sillä koulu ankkuroi elämäni ainakin muutamaksi vuodeksi paikoilleen.

Jos elämäni olisi täysin oikeaan suuntaan menossa, omien tekojen ja unelmien merkitys jäisi todella latteaksi ja elämästä puuttuisi kaikki, mikä tekee siitä elämisen arvoista. Maan polttaessa jalkojen alla ja elämän rullatessa eteenpäin muutoksen kaipuu säilyy ennallaan, sillä vain rakkaus ja muistot ovat ikuisia.”

”Päästä irti vanhasta” – Mitä se oikeastaan tarkoittaa?

Olen jäänyt pohtimaan, mitä irtipäästäminen oikeastaan tarkoittaa. Sanaa on helppo käyttää väljästi, ja vuodenvaihteen tienoilla siellä täällä kannustettiin ”päästämään irti vanhasta”. Päätin, että tänä vuonna en jätä sitä ajatuksen tasolle.

Elämässämme on monenlaisia ajatuksia ja tunteita (ihmisen sisäinen maailma) sekä tekemisiä, toimintamalleja, ympäristöjä ja ihmissuhteita (ulkoiset olosuhteet). Ne kaikki, myös ns. negatiiviset asiat, ovat tulleet meille syystä; niillä on ainakin pohjimmiltaan ollut jokin positiivinen tarkoitus. Emme yleensä koskaan tarkoituksella valitse elämäämme mitään sellaista, joka vahingoittaisi meitä.

Joskus positiivinen tarkoitus jää kuitenkin negatiivisten sivuvaikutusten varjoon. Esimerkkejä tästä ovat vaikkapa lohtusyöminen, seuran vuoksi (eli hyväksynnän tavoittelemiseksi) aloitettu tupakanpoltto tai ihmissuhde, jossa toinen osapuoli sietää toisen väkivaltaa tai alkoholinkäyttöä saadakseen edes välillä hyväksyntää ja rakkautta. Hyvä tarkoitus saattaa toteutua, mutta kaupan päälle niskaan romahtaa rekkakuormallinen kakkaa.

Voi myös olla, että toimintamallilla ei varsinaisesti ole ikäviä sivuvaikutuksia, mutta jossain kohtaa positiivinen tarkoitus yksinkertaisesti lakkaa toteutumasta. Ihminen kasvaa ja kehittyy, ajatukset ja olosuhteet muuttuvat. Kun palapelissä muut osat vaihtuvat, täytyy jaksaa ja uskaltaa vaihtaa viimeisetkin, jotta kuva voi taas olla ehjä ja kokonainen.

Aika ajoin onkin hyvä kartoittaa, millaisista ajatuksista ja asioista elämäsi täyttyy. Palvelevatko ne sinua? Tuottavatko ne enemmän hyvää vai pahaa? Vievätkö ne sinne, minne haluat olla menossa? Ovatko ne linjassa sen kanssa, mitä sinä olet nyt?

Mitä enemmän asioita elämässäsi on, sitä enemmän on sidoksia. Kaikki mikä täyttää sisäistä ja ulkoista maailmaasi, vie huomiotasi jollain tavalla. Joistakin asioista saat energiaa, mutta jotkut energeettiset siteet estävät pääsemästä eteenpäin.

Irtipäästämisen hetki tarkoittaa, että on aika alkaa ajatella toisin, tuntea toisin, toimia toisin. Luopua tavasta, tunnetilasta, uskomuksesta, vanhan trauman vatvomisesta, uhrin tai marttyyrin asemasta, harrastuksesta, työstä, ihmissuhteesta, tavarasta – siitä, jonka aika on tullut.

Esteenä voi olla pelkoja: mitä luopumisen jälkeen tapahtuu, mistä kaikesta luovun, tuleeko uutta tilalle. Totta onkin, että kannattaa olla tarkka, mistä luopuu: positiivinen tarkoitus palaa samassa nuotiossa. Mutta minusta pelottavampaa on jäädä tarpeettomasti kiinni vanhaan. Todennäköisesti sama positiivinen tarkoitus voi toteutua elämässäsi sata kertaa suloisemmalla ja tarkoituksenmukaisemmalla tavalla, kunhan ensin teet tilaa uudelle.

Jos haluat päästää irti esimerkiksi riippuvuutta aiheuttaneesta ajatuksesta, tunnetilasta tai huonosta elämäntavasta, irtipäästämisen yhteydessä on hyvä käyttää aikaa sen pohtimiseen, mitä haluat vanhan tilalle. Visualisoi itsesi toimimassa uudella tavalla. Näe ja koe mielessäsi, miten haluat ajatella tästä eteenpäin ja mitä hyvää siitä elämässäsi seuraa. Ala tietoisesti kiinnittää enemmän huomiota positiiviseen uuteen kuin siihen, mistä päästit irti.

Jos taas luovut ulkoisista olosuhteista, vaikkapa harrastuksesta tai ihmissuhteesta, voi joskus olla hyvä antaa tyhjän tilan hetken aikaa olla. Keskity kuuntelemaan itseäsi ja opettele nauttimaan siitä olotilasta, että ei ole mitään, tai ainakaan niin paljon kuin ennen. Sinun ei tarvitse täyttää tyhjyyttä pakonomaisesti, vain jotta elämässäsi olisi jotain tai että sinä olisit jotain. Voit olla ihan itse, ilman mitään. Uusi kyllä löytää luoksesi ajallaan.

Mitä irtipäästäminen minulle nyt tarkoittaa?

Selvästi aiempaa vähemmän mielen asettamia, järkeiltyjä tavoitteita. Lempeämpää suhtautumista nykyisiin unelmiin. Näin olen paremmin kiinni tässä hetkessä, koen vähemmän kiireen, kärsimättömyyden tai riittämättömyyden tunnetta.
Ratkaisevasti vähemmän merkintöjä kalenterissa. Tilalle on tullut sopivasti spontaaneja menoja ja itsensä kuuntelua.
Uskallusta sanoa EI asioille, jotka eivät tunnu oikeilta.
Hetkiä, jolloin saan olla ”hyödytön”.
Tietoisuuden välähdyksiä. Miksi toimin niin kuin toimin? Mitä vanhat tapani ovat minulle tuottaneet? Miksi minun pitäisi juuri nyt avata sähköposti tai Facebook? Voisinko pärjätä hetken ilman?
Vähemmän tarvetta kontrolloida. Enemmän luottamusta siihen, että kaikki voi sujua hyvin ja paljon paremminkin ilman minun järkeilyäni ja huolehtimistani.
Luopumista siitä ajatusmallista, että pitäisi olla jotain muuta tai jossain muualla kuin nyt olen. Uutta uskomusta, että olen riittävän hyvä ja arvokas juuri nyt, tällaisena kuin olen.