Sivu 387 – Hidasta elämää

Siivoamalla teet elämääsi uutta tilaa – 6 raivausvinkkiä mahdollisuuksien etsijälle

Fyysinen ympäristö vaikuttaa henkiseen hyvinvointiin ja päinvastoin. Ympäröivä tila heijastaa sisäisiä prosessejamme, sekä myönteisiä että kielteisiä kaavoja elämässämme mitä esimerkiksi menneisyydestä tai kesken jääneistä projekteista kumpuaa. Tila jossa elämme voi olla hedelmällinen alusta ajatteluun, terveyteen, luovuuteen, rakentaville ihmissuhteille, työlle, oppimiselle ja rakkaudelle. Tai se voi olla paikka kaaokselle, turhautumiselle ja ikäville muistoille.

Maaperä tarvitsee happea, jotta siitä tulee hyvälaatuista ja hedelmällistä. Hyvää kasvamista saattavat haitata homeet ja taudit. Pöly ja epäjärjestys ovat kodin tuholaisia ja pöpöjä, mitkä rajoittavat mahdollisuuttamme kasvaa. Saatamme olla takertuneena menneeseen tavaroiden kautta tai sitten elää tulevaisuutta: Teen sen sitten kun on paremmin aikaa. Pölyn voi ajatella olevan viivyttelyn fyysinen tuote.

Vinkkejä hyvän tilan rakentamiseen:

1. Karsi turhat tavarat ympäriltäsi
Tavaroiden karsiminen on elämän karsimista. Kun marjapensaita leikkaa, ne tuottavat parempilaatuista satoa. Ensimmäiseksi karsitaan kuolleet ja sairaat oksat. Kotioloissa tämä voisi tarkoittaa rikkinäisiä tavaroita. Korjaa ne tai hankkiudu eroon. Tavaroilla itsensä ympäröiminen ruokkii turvallisuudentunnetta ja tukee identiteettiä, mutta saattaa rajoittaa vapautta, luovuutta ja vapaa-aikaa. Pensaan leikkaaminen ei tapa sitä. Samalla tavalla turhan tavaran karsiminen kodista mahdollistaa kasvua ja antaa tilaa uusille vaikutteille ja kokemuksille.

2. Raivaa esteet
Seuraavaksi etsitään oksat, mitkä hankaavat toisiaan. Mikä omassa elämässä hankaa ja estää tekemästä jotain muuta?

3. Tee luopumisesta positiivista
Ajatus eroon hankkiutumisesta voi tuntua liian negatiiviselta. Kannattaa mieluummin ajatella, että siirtää tavarat eteenpäin tai luo uutta tilaa, jotta energia pääsee paremmin virtaamaan ympärillämme. Antaminen tarvitsevalle antaa paljon myös itselle.

4. Tee tarpeeksi pienissä paloissa
Yritä luopua myrkyttävistä asioista, huonoista tavoista ja ahdistavista muistoista. Raivaaminen on puhdistava ja parantava prosessi. Puhdistamisen voi aloittaa pienestä alueesta ja laajentaa hiljalleen. Kodin voi jakaa erillisiksi alueiksi, joista ottaa yhden kerrallaan käsittelyyn.

5. Opettele kieltäytymään
Kannattaa harjoitella sanomaan asioille ei. Se ei ole pysyvä tila eikä tarkoita, että pitää loppuelämä kieltäytyä uusista asioista, projekteista tai kokemuksista mitä elämä tarjoaa. Sillä saa hetkeksi tilanteen rauhoitettua.

6. Suuntaa katse päämäärään
Motivaatio muutoksen tekemiseen tulee keskittymällä siihen, mitä haluaa saavuttaa. Menneisyyden taakasta irti päästämisellä saa lisää tilaa ja sallii täyden elämisen nykyhetkessä.

Lähde: Permaculture

Marttojen vinkit siivoukseen

Kemikaalittomuus ja sisäilma ovat tulevat superfoodit

Olin kuuntelemassa Joutsenmerkin järjestämää tilaisuutta kemikaaleista arjessamme. Tilaisuudessa puhuivat kemikaaliasiantuntija Terhi Uusitalo ja arkkitehti, sisäilma-asiantuntija Maria Nordin. Mitä uutta kemikaaleista ympäristössämme tällä hetkellä tiedetään, miten välttää kemikaalikuormaa vaatteissa, pesuaineissa, leluissa ja mikä asia nousee yhdeksi hyvinvoinnin supertrendiksi?

Kemikaaleja on kaikkialla. Kemikaali ei välttämättä ole haitallinen ja joskus ne voivat olla välttämättömiä, kuten palosammuttimessa. Tutkimustietoa kemikalisoitumisen kasvun vaikutuksista ei kuitenkaan ole riittävästi ja kemikaalien yhteisvaikutuksia elimistössämme on vaikea selvittää. Ympäristö- ja terveysriskit suurenevat, kun kuormitus kasvaa. Lainsäädäntö toki rajoittaa kemikaalien käyttöä, mutta ei vielä riittävästi. Esimerkiksi hormonitoimintaa häiritseviä aineita ei juuri pystytä rajoittamaan EU:ssa, sillä niiden määritelmä puuttuu.

”Haitallisia yhdisteitä löytyy kaikkialta. Hormonitoimintaa häiritseviä Ftalaatteja on löytynyt leluista ja kuulokkeiden piuhoista. Pysyviä ja kertyviä palonsuoja-aineita on elektroniikassa. Formaldehydiä, ftalaatteja ja homeenestoaineita löytyy tekstiileistä. Hormonitoimintaa häiritseviä säilöntäaineita ja kertyviä biosidejä käytetään kosmetiikassa. Leivinpapereissa ja muffinssivuoissa on kertyviä ja esimerkiksi immunipuolustukseen vaikuttavia perfluorattuja yhdisteitä.”, sanoo kemikaaliasiantuntija Uusitalo.

Tuore tutkimus kertoo, että EU:ssa hormoneja häiritsevien kemikaalien käytön kustannukset ovat yli 150 miljardia euroa lisääntyneiden terveydenhuoltokulujen ja menetetyn työajan vuoksi. (linkki tutkimukseen)

Kokonaan ilman kemikaaleja ei tarvitse yrittää olla, mutta mitä voimme tehdä kemikaalikuormamme pitämiseksi alhaisella ja kohtuullisella tasolla?

Suosi mahdollisuuksien mukaan ympäristömerkittyjä tuotteita ja muita tuotteen laadusta kertovia merkkejä, kuten Öko-tex, M1, A&A.
Esimerkiksi Joutsenmerkki on Pohjoismaiden yhteinen ympäristömerkki, jonka tavoitteena on edistää kestävää kehitystä. Joutsenmerkki takaa, että tuotteen tai palvelun ympäristövaikutuksista on tehty perusteellinen arvio ja asiantuntijat ovat tarkastaneet myös laatu- ja terveysvaikutukset. Esimerkiksi Joutsenmerkityssä leivinpaperissa ei ole haitallisia kemikaaleja.
Pyri mahdollisuuksiesi mukaan käyttämään vähemmän turhaa muovitavaraa ja pesuaineita. Käyttämätöntä elektroniikkaa ei kannata jättää nurkkiin huonontamaan sisäilmaa, vaan hankkiudu asianmukaisesti niistä eroon. Huoneilmassa on elektroniikasta johtuen aina muun muassa palonsuoja-aineita.
Hajusteita (=ovat kemikaaleja) on kaikkialla. Vältä turhia hajusteita, esimerkiksi pesuaineissa. Pyykinpesuaineeksi kannattaisi valita hajusteeton vaihtoehto.
Tekstiilit ja vaatteet saatetaan laivamatkoja varten käsitellä homeenestokemikaaleilla. Tämän vuoksi vaatteet kannattaa pestä ennen käyttöönottoa. Moni on saanut vaatteista allergisia oireita. Tekstiilien osalta hyvä keino välttää kemikaaleja on välttää muoviprinttejä omissa ja lasten vaatteissa. Usein, kun vaatteista on löydetty haitallisia kemikaaleja, ne ovat olleet muoviprinteissä. Pese lisäksi vaatteet ensimmäisessä pesussa juuri siinä lämpötilassa kuin suositellaan, koska vaatteissa on joskus käytetty värikemikaaleja, jotka kiinnittyvät vasta ensimmäisessä pesussa.
Älä mikrota muoviastioita. Älä myöskään jätä vesipulloa aurinkoon, jos jätät, älä ainakaan juo enää sisältöä. Kuumuus liottaa muovista haitallisia kemiallisia yhdisteitä.
Vie bioroskis ulos mieluiten joka päivä, sinne kertyy parissa päivässä melkoinen mikrobipesäke, joka leviää huoneilmaan.
Kemikaalilainsäädäntö täydentyy koko ajan ja esimerkiksi joissain 70-luvun leluissa on käytetty sellaisia kemikaaleja, joita ei enää sallita. Leluissa erityisesti pehmeä muovi on sisältänyt haitallisia yhdisteitä, suosi ennemmin kovaa muovia ja luonnollisia materiaaleja. Joskus lasten leluista tai muista esineistä haistaa kemikaalit ja tällöin niitä voi kannattaa välttää. (ks. Akuutti)
Huonekalut sisältävät suuren määrän kemikaaleja, joista osa voi olla haitallisia. Esimerkiksi lasta ei kannata laittaa nukkumaan vastamaalattuun pinnasänkyyn. Kodin sisustustavaraa ja huonekaluja hankkiessa voi pitää myös kemikaalinäkökulman mielessä ja kysyä, onko tuotteilla tai valmistajalla ympäristöön ja terveyteen liittyvää tietoa tai sertifikaatteja. Asian selvittäminen ei aina ole helppoa mutta kuluttajien kasvava tietoisuus asiasta ohjaa valmistajia tarjoamaan jatkossa parempaa tietoa.
Vältä kaupan hiusvärejä. Hiusvärit voivat aiheuttaa jopa sairaalahoitoa vaativia ongelmia. Terveyshaittojen todennäköisimpänä syynä on väriaineena yleisesti käytetty parafenyleenidiamiini eli PPD. Tanskassa on jo neuvolasuositus siitä, että raskaana olevan naisen ei kannattaisi värjätä hiuksiaan lainkaan, koska myös kampaamotuotteet voivat sisältää haitallisia aineita. (Ks. Hiusvärien vaarat kuluttajan riskinä –ohjelma)
Voit koska tahansa kysyä valmistajalta, sisältääkö jokin tuote ns. ”erityistä huolta aiheuttavia aineita (SVHC)”. Valmistajan pitää antaa kuluttajalle vastaus 45 päivän aikana.

Huomion kohteeksi hyvinvointiimme liittyen nousevat yhä enemmän rakentamisen ja huonon sisäilman terveyshaitat.

Ihmisen päivittäinen annos:
1 kg ruokaa
2 kg vettä
15 gk ilmaa (=10 000 litraa)

Keskimäärin tämän verran ruokaa, vettä ja hengitettävää ilmaa tarvitsemme päivittäin, jotta pysymme elossa. Näiden tarkempi laatu vaikuttaa siihen, kuinka terveitä ja hyvinvoivia olemme.

”800 000 suomalaista altistuu huonolle sisäilmalle päivittäin. 600 000 on saanut oireita huonosta sisäilmasta. Sisäilmaongelmien kokonaiskustannukset kansantaloudelle lasketaan olevan kolme miljardia euroa vuosittain. Huono sisäilma aiheuttaa 64 000 menetettyä työpäivää vuodessa.”, sanoo sisäilma-asiantuntija ja arkkitehti Maria Nordin.

Sisäilmasto vaikuttaa viihtyvyyteen, terveyteen ja kansantalouteen:

Hyvä sisäilma on tulevaisuuden superfoodia
Hyvä sisäilma on tuotantoväline, joka parantaa yrityksen tulosta ja koulujen oppimistuloksia
Hyvä sisäilma on oppimisväline

Huono sisäilma voi aiheuttaa hyvin erilaisia oireita väsymyksestä, päänsärystä, silmä- ja limakalvo-oireista aina vakavampiin autoimmuunitauteihin. Yksi parhaista keinoista saada selville, aiheuttaako omia oireita juuri sisäilma, on tarkkailla, mitä oireille tapahtuu, kun on useampia öitä poissa kotoa. Ovatko oireet yhteydessä asuinpaikkaan?

Huono sisäilma voi olla ongelma minkä vuosikymmenen rakennuksessa tahansa. Huonoa sisäilmaa voivat aiheuttaa paitsi rakenteet, myös tapetit, lattiamateriaalit, maalit ja huonekalut. Jos pystyt vaikuttamaan asuntosi pintamateriaaleihin, selvitä, mitkä tuotteet ovat ympäristöystävällisiä, vähäkemikaalisia ja suosi niitä. Erilaisilla mittauksilla kotonasi olevien materiaalien kemikaalipitoisuuksia voidaan selvittää. (Ks. kodin terveys)

Tuore raportti paljastaa, että esimerkiksi lentokoneen sisäilma on niin täynnä kemikaaleja, että sitä epäillään haitalliseksi todella paljon lentäville ja etenkin lentohenkilöstölle. Tavallisen matkustajan ei tarvitse olla huolissaan mutta esimerkki kertoo siitä, että kemikaaleja löytyy isoja määriä yllättävistä paikoista. (linkki uutiseen)

Kemikaalien sietämisessä on yksilöllisiä eroja. Kannattaa pyrkiä minimoimaan oman kodin kemikaalikuorma ja tiedostaa, mitkä ovat siihen hyviä keinoja, mutta ei toki kannata kantaa asiasta liikaa huolta. Jonkinasteisen määrän kemikaalikuormaa kehomme kestävät, emmekä voi sitä kokonaan välttää.

Viitteet ja kemikaaleista muualla:

Ylen Akuutti esitti 27.2.2015 ohjelman, Kemikaalit uhkaavat terveyttämme.:
”Arvellaan, että monet sairaudet, jotka ovat yleistyneet, voisivat liittyä kemikaalien aiheuttamaan kuormaan ja kemikaalien signaaleihin, jotka vaikuttavat hormonien tavoin meidän elimistössämme”, sanoo kemikaaleihin perehtynyt professori ja lääkäri Jorma Toppari Akuutissa 27.02.2015. Hän myös sanoo, että kemikaalialtistuksen kasvamisella voi olla osuutta suomalaisten miesten heikentyneeseen spermanlaatuun ja kemikaalit, joille nainen altistuu, voivat vaikuttaa raskauden aikana sikiön kehitykseen.

Yle MOT. Hiusvärien vaarat kuluttajan riskinä 26.2.2015.

Maailma tuli vuorelle

Perheemme on hieman vinksallaan – vaan kenenpä ei?
Me haluaisimme matkustella, kulkea, tutkia. Tunnemme, että henkinen kotimme on pitkin poikin maailmalla, monessa maassa, lukuisissa kauniissa paikoissa.

Mutta sen sijaan, että pistäisimme porukkamme laivaan tai lentokoneeseen ja lähtisimme tutkimusmatkailemaan, teemme täsmälleen päinvastoin ja pysyttelemme täällä vuorella. Haaveilemme isommasta maapläntistä, johon mahduttaisimme enemmän vuohia, ehkä lehmiä, joskus vielä hevosenkin. Työnnämme juuriamme yhä syvemmälle tämän kivisen kylän vähiin multiin.

Olemme kuitenkin löytämässä toisenlaisen tavan matkustaa.

Kaksi vuotta sitten otimme vastaan elämänmuutoksen ja työn, mikä vaatii nimenomaan paikallaanoloa. Siitä lähtien on majatalomme ovi avautunut monet kerrat ulkomaalaisille, kaukaisillekin vieraille.

Maailma on tullut meille. Ja viime kuukaudet täällä lumen keskellä on eletty yhä kansainvälisemmin.

Ensin joulukuussa luoksemme pöllähti katalonialainen maailmanmatkaaja Albert, liftari ja telttailija pitkällä reissullaan kohti Intiaa. Hän pyysi sijaa talveksi, sillä makuupussissa ja peukalokyydillä alkoi tulla kylmä. Meille järjestely sopi erinomaisesti: Albert puuhastelee majatalolla tarpeen mukaan, me maksamme lämpimän yösijan ja ruoan muodossa. (Albert kirjoittaa matkoistaan espanjaksi täällä.)

Tammikuussa joukko vahvistui, kun Aleksi Suomesta lensi meille lapsenvahdiksi. Tämä mahtavan huumorintajuinen ja viisas nuorimies halusi muille maille hommiin hetkeksi. Lapsirakkaalle, ison perheen pojalle au pairin tehtävä tuntui omimmalta. Kävi kuten aiemmin: otimme avun ilolla vastaan.

Niin meistä kasvoi laajempi, monisäikeinen perhe. Se muuttaa jo pian muotoaan, sillä Albert lähtee takaisin tien päälle ja Aleksin pesti päättyy toukokuun lopussa.

Tulee uusia ihmisiä. Keittiössä valmistuu espanjalaisten ruokien sijaan ehkä irlantilaiset, ehkä portugalilaiset herkut. Englantia puhutaan erilaisilla aksenteilla, kuuntelemme tarinoita Afrikasta, Aasiasta ja koti-Euroopan laidoilta.

Olisiko liian romanttista sanoa: “me muutimme vuorelle ja kutsuimme maailman kylään”? Kenties. Mutta siltä tuntuu. Kun meitä tavallisena sunnuntaina istuu Bosnian vuoristossa, vanhassa hirsitalossa pari suomalaista, muutama bosnialainen, espanjalainen liftari, argentiinalainen insinööri, saksalainen turisti ja vielä pohjois-amerikkalainen pariskunta – esimerkiksi – huomaan olevani valtavan tyytyväinen.

Kaukokaipuuni talttui ulkomaille muuttaessa viisi vuotta sitten. Alkuajat olivat yhtä suurta seikkailua, enkä havitellut maailman mittakaavan reissuja. Matkustamista tuli ikävä vaivihkaa. Minua pitävät kuitenkin paikallaan kasvava eläinpesue, puutarhan kevättyöt ja ohut lompakko.

Siksi olen erityisen kiitollinen siitä, ettei meidän tarvitse liikkua vuorenrinteeltä tavataksemme kulkijoita kaukaa. He tuovat maailman tänne – tarinoineen, tuoksuineen, makuineen, kaikkineen. Ja minä kiljun kevätauringossa, tippuvan räystään alta: “Tervetuloa!”

Mitä tapahtui kun hyppäsin?

Oikeastaan se alkoi jo neljä vuotta sitten kun sanoin itseni irti eläkepaikasta ja lähdin johtamaan projektia. Se ei ollut aivan kivutonta, osa kavereista ihmetteli ääneen valintaani. En ollut enää työmarkkinaiältäni nuori ja lisäksi minulla oli perhe elätettävänä. Tiesin uuden työn myös haastavaksi, mutta paikoilleen jääminen tekemään samaa vanhaa juttua ei ollut vastaus sisältäni nousevaan kärsimättömyyteen. Elämä kysyi minulta mitä tahdoin ja tiesin tahtovani ulos.

Olen aina ollut hengeltäni innostaja ja uudistaja.En viihdy parrasvaloissa vaan mieluiten vaikutan taustalla tai toimin rinnalla kulkijana. Sain vahvistaa tätä puoltani uudessa työssäni, mutta löysin myös uusia puolia itsestäni. Kun projektin viimeistä vuotta oli jäljellä muutama kuukausi, tunsin siipieni vahvistuneen. Tiesin tehneeni oikean ratkaisun.

Joulukuussa viimeisten työviikkojen vilistäessä pysähdyin pohtimaan kompassini suuntaa. Minulla ei ollut uutta työtä odottamassa. Tunsin vahvasti että seitsemäntoistavuoden sydäntyön jälkeen kaipasin uudeksi ammatilliseksi kotipesäkseni työpaikkaa, jossa voisin työskennellä lapsiperheiden, mielellään myös eroperheiden kanssa. Työn jossa voisin yhdistää kouluttamisen, viestinnän ja ihmisten voimauttavan kohtaamisen. Asiat jotka olivat jo vuosien ajan yhdistyneet iltaisin pitämissäni eroryhmissäni ja yksityisvastaanotollani. Näiden visioiden jälkeen kirjoitin Valon päivän kohdalle helmikuun alkuun kalenteriini: Duuni. Tulkoon, mitä tulee. Olin valmis ja motivoitunut. Jäin rauhallisin mielin lomalle.

Helmikuun koittaessa olin toiveikas, olinhan saanut jo tammikuun puolella kutsun unelmien työpaikan haastatteluun. Valon päivänä en juuri päästänyt puhelinta silmistäni. Illalla jouduin kuitenkin pettymyksekseni toteamaan, ettei odottamaani puhelua tullut, minulle. Se saapui tyttärelleni, joka sai kutsun unelmakevääseen Eurooppaan. Nauratti, työpaikka toimitettiin kyllä oikeaan osoitteeseen mutta eri henkilölle kuin olin ajatellut. Minun vuoroni tuli seuraavana päivänä kun oma tilaukseni saapui perille ja sain tiedon valinnastani uuteen työpaikkaani.

Olen nyt kaksi viikkoa työskennellyt Pienperheyhdistyksessä, jonka Ensi- ja turvakotien au-äidit perustivat ajamaan asiaansa vuonna 1968. Uskon vahvasti että vahva näky ja kirkas polku veivät minut lopulta perille. Siksi uskallan rohkaista sinuakin. Jos toivot jotain niin toivo se ääneen, unelmoi, visioi ja uskalla toivoa. Työ voidaan valita, mutta kutsumus valitsee ihmisen. Jos hurmioidut jostain erityisestä, anna sille sydämesi. Jokainen antautuminen on lahja elämälle ja samalla itsellesi. Koen, että kaksitoista vuotta sitten alkanut tieni eronneiden ihmisten auttamiseksi oli samalla myös askel kohti tätä hetkeä, joka tuntuu kuin kotiinpaluulta, vaikka paikka on uusi ja tulevaisuus tuntematon.

Jos sinusta tuntuu ettet ole valmis muutokseen tai pelkäät uuden aloitusta, niin Yahoon toimitusjohtaja Marissa Mayer insipiroi sinua silloin seuraavin sanoin.

”Olen aina tehnyt asioita, vaikka en ole ollut aivan valmis. Mielestäni sillä tavalla kehittyy. Kun ajattelee, ettei ihan tiedä miten tämä hoituu ja painaa tehtävän läpi, se on läpimurron hetki. Joskus se on merkki siitä, että jotain todella hyvää on tapahtumassa. Kehityt ja opit paljon itsestäsi.”

Ask. Believe. Receive.

Suurin lahja on yhteys

On kulunut neljännesvuosi siitä, kun hyvästelin minulle läheisen ihmisen viimeiselle matkalleen. Ajellessani muistotilaisuuteen marraskuisessa aamusumussa, minulla oli aikaa ajatuksille.

Keiden itse toivon olevan saattelemassa minua silloin kun sen aika on? Ja se aikahan tulee, väistämättä. Millaista muistojuhlaa katselen pilven reunalta? Millainen energia, kaipuun lisäksi, tuota tilaisuutta mahtaa kuvata?

En saanut mieleeni selkeää etiäistä tulevasta. Ehkä hyvä niin, sillä auton ratissa ei ole hyvä heittäytyä liian kauas todellisuudesta. Ajatus jäi kuitenkin askarruttamaan.

Tavallaan tuollaista kuvaelmaa voisi pitää tilinpäätöksenä elämästään. Mitä jää viivan alle, kun tilit tasataan? En ole kovin kiinnostunut siitä, mitä omaisuutta jälkeeni jää tai mistä suurteoista minut tunnetaan. Egoni on sillä tavalla vinollaan, etten ainakaan ääneen tunnusta tuollaisia tavoitteita.

Ajatuksissani muistotilaisuuden tunnelma kertoo ehkä enemmän siitä, millaisten ihmisten kanssa olen loppuvaiheen elämästäni elänyt ja millaisen tunnejäljen olen heihin jättänyt. Keitä on paikalla fyysisesti, ketkä ovat mukana ajatuksissaan ja millainen suhde ihmisillä on toisiinsa ja hyvästeihin? Se, miten eri vaiheilta elämänpolkua ihmisiä on paikalla riippuu monestakin asiasta. Kuinka vanhaksi elää, eli moniko on vielä matkassa? Missä tilaisuus pidetään, miten kaukaa ihmisten pitäisi paikalle tulla?

Jos kokoonpanoon vaikuttaa hyvästelijöiden keskinäinen kemia, on matkalla jäänyt jotain luultavasti käsittelemättä. Tai jos enin osa hyvästelee etäältä, voi olla syynä myös kokemus yhteydestä, joka ei edellytä fyysistä läsnäoloa. Ystävyydestä yli rajojen.

Olisi mukava, jos voisi ajatella jättäneensä jäljen, jota pilvenreunalta seuratessaan voisi armeliaasti hymyillä itselleen ja hyvästelijöille. ”Kaikkea sitä…”…sekin juttu…”Ai noinko se ymmärrettiin?” ”Se vasta maistui elämältä…”

Olisi mukava jos voisi ajatella tuoneensa valoa maailmaan, edes hitusen. Jakaneensa oivalluksia, myötätuntoa ja rakkautta. Että maailman voisi ajatella olevan jäljiltäni edes hiukan parempi, kuin ilman minua. Tiedäthän sen sanonnan? ”Kun on saanut lainaksi jotain, olisi hyvä palauttaa se hiukan paremmassa kunnossa kuin lainan saadessaan.”

Elämänmittainen haaste on olla samaan aikaan itselleen armelias ja ahkeruuteen kannustava. Antaa itselleen mahdollisuus olla parhaimmillaan niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä.

Ehkä on vielä aikaa? Hienosäätää elämäänsä pienin liikkein. Hyväksyä, antaa anteeksi ja keskittyä enemmän siihen mitä tekee. Ajatuksella ja läsnäilolla. Rakentaa yhä vahvempi yhteys itseensä ja ihmisiin ympärillä.

Valinta ei ole vain mahdollisuus.
Sitä ei voi välttää.

Valokuvatarina: ”Ulkopuolella oppii olemaan avomielisempi ja armeliaampi”

Kuva ja teksti ovat seitsemäs osa Sirpa Levonperän 12.1.-18.1.2015 Helsingissä pidettyä “Sinä olet oman elämäsi tähti” -valokuvanäyttelyä, joka koostui yhdeksästä eri kuvasta ja tarinasta. Kuvattavilta kysyttiin seuraavia asioita: “Meneekö sinun elämäsi niin kuin sinä haluat, missä mennään nyt ja ketkä henkilöt siihen ovat vaikuttaneet? Mitkä ovat juuresi? Kuka sinä olet, mitä teet? Onko tarinasi mielestäsi tyypillinen vai epätyypillinen?” Kuvattavat kirjoittivat pohdintansa.

Mari, valokuvatarina 7/9. – Jätkäsaari, Helsinki, Suomi. Latitude60º 14.781”N. Longitude 24º 54.713”E — Mari, valokuvatarina 7/9. – Jätkäsaari, Helsinki, Suomi.
Latitude 60º 14.781”N. Longitude 24º 54.713”E

MARI, tiedottaja

”Vanhempani ovat eri maista ja eri kulttuureista, ja olen onnellinen, että olen oppinut katsomaan asioita aina hieman ulkopuolisena. Sitä oppii ulkopuolella olemaan avomielisempi ja armeliaampi monelle asialle. Joskus kuitenkin tuntuu, että käytän juurettomuutta myös helposti pakokeinona tai tekosyynä, jos en pysty olemaan tyytyväinen elämäntilanteeseni. Silloin on helpompaa syyttää ympäristöä ja ulkopuolisia omasta levottomuudesta, vaikka juuri niitä on vaikeinta muuttaa. Yritän opetella olemaan rehellinen itselleni, tunnistamaan asiat, joihin haluan muutosta ja havaita oikeat keinot ja hetket elämässäni korjata ne.

Vaikka vastaan on tullut välillä pettymyksiä ja takaiskuja, kadotettuja rakkauksia, epäonnistuneita yrityksiä, menetettyjä työmahdollisuuksia, sairauden pelkoa tai pelkkiä itsetunnon kolhuja, punoutuvat kaikki kokemukset tähän hetkeen entistä vahvemmaksi minuksi, joka on utelias katsomaan, mitä elämä seuraavaksi tuo tullessaan.

Sain 18-vuotiaana kuulla sairastavani hengenvaarallista sairautta, ja siitä parannuttuani tunsin valtavaa kiitosta elämästäni. Se oli vapauttava tunne, joka toi ihmeellistä tyyneyttä, mutta joka ajan myötä unohtuu aivan liian helposti. Yritän yhä opetella löytämään keinoja tuntea samoin kaikkien pienien asioiden myötä, jotka tekevät elämästäni hyvää.

On vaikea arvioida onko oma elämäntarinani tyypillinen vai epätyypillinen. Olen kai sitä mieltä, että tyypillisiä tarinoita ei olekaan. On vain erilaisia, eri tavalla kasvaneita ihmisiä.”

Kaali on aivoille superruokaa

Olen suuri kaalifani ja mielestäni kaaliruuat ovat aivan syyttä saaneet tylsän ja vaatimattoman maineen. Kaaleja pitäisi alkaa arvostaa ja ne pitäisi nostaa kunniaan. Kuinka moni itse asiassa tietää, että kaaleja nauttimalla pidetään aivot paremmassa kunnossa ja suolistokin onnellisena?

Kaaleista erityisesti keräkaali, punakaali, suippokaali ja savoijinkaali sisältävät runsaasti C-vitamiinia, betakaroteenia, folaattia sekä E- ja K-vitamiinia. Lisäksi kaaleissa on kalsiumia, kaliumia, mangaania, rautaa ja suomalaisilta usein puuttuvaa seleeniä.

Punakaalin tehoaineet auttavat pitämään muistin terävänä.

Todellista terveyshyötyä

Kaalikasvit lasketaan kymmenen parhaan aivoruuan joukkoon. Erityisesti keräkaali ja punakaali sisältävät valtavasti polyfenoleja, jotka auttavat pitämään verisuonet hyvässä kunnossa ja voivat ehkäistä myös Alzheimerin tautia. Sekä punakaali- että valkokaaliuute vähentävät Alzheimerin tautia aiheuttavien amyloidiplakkien kertymistä aivoihin. Myös kaalien kuningatarta parsakaalia popsimalla voi tutkitusti ehkäistä dementiaa, syöpiä ja sydänsairauksia.

Superterveellinen lehtikaali on nyt suurinta huutoa maailmalla ja sitä saa tänä päivänä onneksi jo meilläkin marketeista ympäri Suomen. Lehtikaali on kaiken muun hyvän lisäksi todellinen C-vitamiinipommi.

Lehtikaalia arvostan niin paljon, että olemme jo vuosikausia kasvattaneet sitä korkeajalkaisessa viljelylaarissa, jotta puput ja etanat eivät pääse luomuviljeltyyn herkkuumme niin helposti käsiksi. Kesällä tykkään syödä tattarileipäni päällä pieniä pehmeitä lehtikaalin lehtiä ja sileälaitaisia voikukanlehtiä. Ihanaa!

Kaalit ovat siis todellista terveysruokaa. Vitamiinien, polyfenoleiden ja kivennäisaineiden lisäksi kaaleissa on sekä liukenevaa että liukenematonta kuitua, jotka ehkäisevät suolistosairauksia. Tavallisen kuluttajan kannalta hyvä on myös se, että kaali on halpaa luomunakin! Kaalia syödessä rahalleen saa vastinetta.

Fenkolia, kuminaa ja happattamista

Kaalit ovat myös kiitollisia kasvatettavia. Kaalia kuitenkin kannattaa kasvattaa aina luonnonmukaisesti, sillä näin voi kasvimaalta kerätä kaaliruokien kumppaniksi myös hortaa eli villivihanneksia. Joillekin nimittäin kaalit aiheuttavat ilmavaivoja, joihin apua saa kasvimaalla usein rehottavista villivihanneksista voikukasta ja siankärsämöstä.

Jos ei vielä osaa käyttää villivihanneksia, voi kaaliruokiin ja –juomiin lisätä halutessaan fenkolia, joka rauhoittaa kuplivaa suolistoa. Kreetalla, aivoruuan kehdossa, moniin ruokalajeihin lisätään villinä kasvavaa fenkolia, joka suolistoa hoitavien ominaisuuksiensa lisäksi antaa ruualle ihanaa anismaista ja makeaa makua. Aniksen aromi taittaa kaalin kitkeryydeltä kärjen. Kreetalaiset ilmeisesti tietävät, että fenkoli auttaa tasoittamaan mahan happotasapainoa ja edistää ravintoaineiden imeytymistä. Vanhaa kansanviisautta on myös kuminan käyttäminen yhdessä kaaliruokien kanssa.

Saksalaiset syövät bratwurstiensa kumppanina viisaasti hapankaalia. Rasvainen makkara tukkii helposti ruuansulatuksen, mutta hapankaali panee pökköä ruuansulatuksen pesään, niinpä makkarakin sulaa suolistossa paremmin. Hapankaalia nauttimalla makkaransyöjien suolisto pysyy myös paremmassa kunnossa.

Kivimetsässä luomukaali saa hapatuskaverikseen aina vähintään voikukkaa.

Meillä Kivimetsässä kotitekoiseen hapankaaliin päätyy ainakin valkosipulia ja monenlaisia villivihanneksia. Minä en ole hapattajatyyppiä, mutta mieheni on. Hän tekee jos jonkinlaisia hapatuskokeiluja, joita minä pääsen maistelemaan. Suosikkejani ovat hapatetut voikukannuput, voinunnut, joiksi niitä kutsumme.

Hapankaalissa on se hyvä puoli, että se ei aiheuta ilmavaivoja. Päinvastoin hapankaalin sisältämät maitohapot saavat sekä kaalin itsensä että muunkin ruuan sulamaan paremmin. Kaali on siis terveyspommi myös hapatettuna.

Päänsäryn ja migreenin hoitoon

Päänsärystä ja migreenistä kärsivien kannattaa kokeilla täsmähoidoksi luomukaalista mehulingolla puristettua mehua. Mehu on ytyä eikä maku vedä vertoja porkkanamehulle saati tuorepuristetuille marjamehuille, mutta luomukaalimehu onkin luonnollista lääkettä, joten pieni kitkeryys on vain hyväksi. Aivot rakastavat luomukaalimehua!

Seuraavan kerran kun menet kauppaan, katso kaaleja uusin kunnioittavin silmin. Kaalilla saa ainakin kaalinsa kuntoon!

Jos haluat oppia hyödyntämään kaaliakin halvempaa eli ilmaisia terveysherkkuja villivihanneksia, kannattaa vierailla www.hortoilu.fi -sivustolla.

Artikkeli on muokattu aiemmin Autuutta aivoille -sivustolla julkaistusta artikkelista.

Milloin on aika päästää irti?

Loppuvuosi oli minulle irtipäästämisen aikaa. Elämässäni konkretisoitui se, mistä olin ajatuksen tasolla halunnut luopua jo pitkään: suorittamisesta eroon pääseminen, lopullisesti. Yhtäkkiä elämä osoitti, että on aika tehdä ajatuksista totta.

Millaisia asioita suorittamiseen on käytännössä kuulunut? Tekemistä saavuttamisen vuoksi, jotta olisin jotakin enemmän kuin nyt. Itseni ja elämän jatkuvaa kontrollointia. Huolta siitä, että en pääse eteenpäin riittävän nopeasti (mutta mihin? Jonnekin, missä ilmeisesti on parempi kuin tässä ja nyt). Epäluottamusta siitä, että asiat järjestyisivät – itsehän tässä elämässä pitää aina kaikki tehdä, eikö? Ainakin jos haluaa, että asiat tapahtuvat minun standardieni mukaan.

Olin jo luullut oppineeni jotain ja päässeeni eroon tästä kaikesta, kunnes alkusyksystä nyrjäytin nilkkani. Nilkutin paikasta toiseen toivottoman hitaasti ja jouduin lisäksi pyytämään jatkuvasti apua saadakseni esimerkiksi koiran ulkoilutettua.

Muutama viikko portaissa kompuroimisen jälkeen luin kirjaa nimeltä Intuitio – sisäisen tiedon ohjauksessa (Penney Peirce). Siinä esiteltiin ihmisen luovan kierron vaiheet:

1. Oleminen. Tästä alkaa uuden luominen. Ihminen on yhteydessä koko ihmiskunnan kollektiiviseen viisauteen, hän tuntee olonsa innostuneeksi, motivoituneeksi ja uteliaaksi. Uusilla ideoilla on tilaa ilmentyä, ja oivalluksen hetken jälkeen ihminen tekee mielellään päätöksen ryhtyä toteuttamaan ideaansa konkretian tasolla.

2. Tekeminen. Toteuttamisen vaihe. Aktiivista ajatuksen siirtämistä konkreettiseen maailmaan. Energian värähtely hidastuu, kun se vähitellen siirtyy hengeltä saadusta ajatuksesta toteutukseksi fyysisessä maailmassa.

3. Saaminen. Idea on toteutettu, se on ilmentynyt fyysisessä maailmassa. Olemme seuranneet luovaa kiertoa onnistuneesti intuitiomme mukaan tähän asti.

Mitä tapahtuu sen jälkeen? Peirce muistuttaa, että valmiiksi saamisen jälkeen on aika päästää irti ja siirtyä takaisin olemiseen. Tämä on luonnollinen osa luovaa kiertoa. Tällöin ihminen pääsee palautumaan siitä, mitä on tehnyt ja olemaan taas uudella tavalla yhteydessä intuitioonsa. Luontokaan ei yritä kasvattaa uusia lehtiä puihin lokakuussa, heti kun edelliset ovat pudonneet.

Tapahtuuko näin tosielämässä? Ei kovin usein. Itse tunnistan jääneeni pahasti koukkuun kolmosvaiheen aikaansaamaan tyytyväisyyden tunteeseen. Olen pyrkinyt kurvaamaan siitä suoraan takaisin tekemiseen, jotta mahdollisimman pian olisi taas jotakin valmista, johon voisin olla tyytyväinen. Kun mieli oppii saamaan palkkion jostakin, se mieluusti pyrkii vielä kiihdyttää kiertoa, mikäli mahdollista.

Kunnes se ei jossain kohtaa enää ole mahdollista.

Enkä ole ainoa, jolle on käynyt näin. Koko yhteiskunnassamme arvostetaan sitä, että touhutaan kauheasti ja saadaan jotain valmista. Tai ainakin touhutaan, ei aina niin väliksi sillä valmiiksi saamisellakaan. Touhutaan edelleen, vaikka jossain kohtaa koko homma alkaa kusta. Ideoiden ja lopputulosten laatu kärsii, ja ihmiset siellä seassa voivat huonosti.

Peirce listaa kirjassaan merkkejä, jotka kertovat, että on aika päästää irti:

– Olet hämmentynyt, masentunut, epätoivoinen, eksyksissä tai uupunut.
– Et tiedä mihin suuntaan mennä, et jaksa innostua, et luota itseesi.
– Sinulla on kiireen tai hädän tuntu, tai vitkastelet, tai olet aina myöhässä.
– Mikään ei kiinnosta. Ajatukset ovat puuroa, elät omissa maailmoissasi.
– Odotat näkeväsi tuloksia liian pian.
– Asiat eivät ole enää hauskoja.
– Sinulla on pakonomaista käyttäytymistä. Alat jäädä riippuvuuksiisi kiinni.
– Painostat muita tai yrität saada jotakin väkisin aikaan.
– Olet varma, että vastaus löytyy siitä, että ajattelet tai teet enemmän aiempaa paremmin tai eri tavoin.
– Koneet reistailevat. Elämä on täynnä onnettomia yhteensattumia. Renkaasi puhkeaa, autosta loppuu bensa, nyrjäytät nilkkasi.

Kuulostaako elämän flow’lta? Ei. Kuulostaako tutulta? Hmm. Viimeistään viimeinen kohta sai minut väkisinkin hereille. Monia itsensä kehittämisestä innostuneita vinkkailisin katsomaan erityisesti toiseksi viimeistä kohtaa.

Ei varmasti ollut sattumaa, että elämä nimenomaan laittoi minut kompuroimaan portaissa ja nyrjäyttämään nilkkani. Muuten en ehkä olisi ymmärtänyt, että tämä kohta kirjasta koskee minuakin. Niinpä aloin oikeasti päästää irti. Annoin deadlineille kyytiä ja päätin antaa asioiden edetä sitä tahtia, kun ne itse haluavat. Aloin oikeasti opetella elämistä luontaisessa virrassa.

Sisäinen suorittajani ehkä salaa odotti, että heti irtipäästämisen jälkeen olisin salaperäisesti täynnä virtaa ja asiat etenisivät valmiiksi itsestään valon nopeudella. Näin ei kuitenkaan käynyt. Silloin minun pitikin opetella hyväksymään, että en juuri nyt saa kovin paljoa aikaiseksi, SEKÄ luottamaan siihen, että tämä ei ole pysyvä olotila.

Irtipäästäminen on helppo jättää muka-tasolle. ”Hei, mä nyt vähän niinku annan asioiden olla, ihan sitä varten että kohta voin suorittaa entistä enemmän!” tai ”Hyväksyn nyt mielessäni eron ja annan tämän ihmisen sekä ihmissuhteen mennä – jotta hän palaisi kohta takaisin luokseni.”

Se on kuitenkin sama kuin päästäisit villin hevosen laitumelle ja heittäisit irti narusta, mutta olisit sitonut pidemmän varaköyden vyötäröösi. Sekunnin murto-osan ajan olisit näennäisesti vapaa, mutta kohta lennätkin kaaressa nurin. Irtipäästäminen ei ole aitoa.

Samaan aikaan ei voi päästää irti ja pitää kiinni. Väkisin kiinni pitäminen synnyttää vastustusta ja vie runsaasti energiaa. Aito irtipäästäminen edellyttää luottamusta siihen, että asiat, joiden on tarkoitus palata luoksesi, tulevat taas, kun aika on oikea.

Se minkä kuuluu tapahtua, tapahtuu aikanaan. Se idea, jonka on tarkoitus toteutua, kutsuu oikealla hetkellä niin paljon, ettet voi olla toteuttamatta sitä. Ja sen varman, vapautuneen, luottavaisen olon kyllä tunnistaa.

Kun kaipaat tukea irtipäästämiseen, Katri Syvärisen lempeä workshop Tila tarinoiden välissä on sinua varten. Se pidetään la 30.9.23 klo 10–12.30 Zoomissa (tallenne saatavilla). Workshop sopii sinulle, joka kaipaat elämääsi luottamusta ja kärsivällisyyttä, ehkä käyt läpi jonkinlaista muutosvaihetta. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan!

Mihin sinä pystyt uppoutumaan niin, että unohdat itsesi? – Siinä on läsnäolon taikaa

Milloin viimeeksi olet ollut täysin läsnä? Milloin olet uppoutunut johonkin niin totaalisesti ja kokonaan, että olet unohtanut itsesi ja sulautunut osaksi ykseyttä? Milloin olet tuntenut kehosi, jokaisen solusi olevan täysin hereillä ja elossa? Milloin henkesi on laulanut villinä, vangitsemattomana ja vapaana?

Tiedät ehkä sen tunteen, kun maaginen noste herättää jonkin osiensa summaa paljon suuremman säteilevään eloon ja aika katoaa nyt-hetkeen. Se jokin voi olla jotain näennäisesti suurta tai pientä. Se voi olla hetki, kun töissä suunnittelupalaveri lähtee lentoon ja jotain täysin ennalta arvaamatonta ja upeaa syntyy. Tai kun laitat ruokaa ja laulat samalla kun kevään pölyhiutaleet tanssivat samaa rytmiä keittiön ikkunan antamassa valolaikussa. Tai kun laitat lasta illalla nukkumaan, hän katsoo sinua syvillä silmillään ja silittää poskeasi. Tai kun pidät kehityskeskustelua työntekijäsi kanssa ja huomaat ensimmäistä kertaa todella näkeväsi hänet.

Mitä tarvitaan, jotta maaginen noste voi syntyä? Esa Saarisen ajattelusta inspiroituneena sanonkin; tarvitaan läsnäolo, sanaton yhteys, rinnalla oleminen, toisen kauneuden näkeminen sekä yhteiseen ihmeeseen uppoutuminen. Lue lause uudelleen. Tarvitaan läsnäolo, sanaton yhteys, rinnalla oleminen, toisen kauneuden näkeminen sekä yhteiseen ihmeeseen uppoutuminen. Pysähdy, kuuntele hiljaisuutta ja jokaista sanaa erikseen. Mitä ne tarkoittavat sinulle? Milloin olet kokenut niiden sanomaa?

Miten usein me joko ohitamme, käännymme pois tai jäämme puolustamaan jotain omaa jähmettynyttä kantaamme sen sijaan, että todella antaisimme itsemme jollekin uudelle ja jollekin ihmeelle. Kuinka usein ohitat mielesi latistuksen mankelin ja kohtaat elämän tapahtumat avoimesti ja kirkkaasti? Kuinka usein tulet vastaan, annat itsesi kokonaan läsnä olevalle hetkelle ja katsot toisia kauneudessa? Ja mitä tekemistä tällä on hevosten kanssa? Hevoset ovat lahjakkaimpia maagisen nosteen valmentajia, jotka tunnen. Sinun ei tarvitse olla hevosihminen kokeaksesi sen. Riittää, että annat mahdollisuuden jollekin uudelle vierailla elämässäsi.

Hevoset tekevät tunteesi, läsnäolosi ja asiasi näkyväksi. Et voi fuulata, väistää etkä teeskennellä. Hevoset ovat suuria ja maagisia jo olemassaolossaan. Niiden kauneus ja voima on kiistatonta, ja jokainen hetki, kun annat itsellesi luvan, saat vastalahjaksi kaiken – herkkyyden, kauneuden, läsnäolon ja sydämen suuruuden. Hevosten kanssa käsiteltävät asiat muuttuvat sanoista, puhumisesta ja analysoinnista eletyiksi kokemuksiksi ja teoiksi. Et voi analysoida yhteyttä eläimen tai luonnon kanssa, mutta voit antaa itsesi kokea sen. Et voi analysoida rakkautta, sanatonta yhteyttä ja ystävyyttä, mutta voit kokea sen. Olemassaolon sanattoman kauneuden.

10 tapaa saavuttaa haluamasi

1. Ole SINÄ
Planeetalla on vain yksi sinä. Ota siitä kaikki hyöty irti. Energian tuhlaaminen siihen, että olisit joku muu, on tyhmyyttä. Selvitä kuka olet. Älä myöskään lopeta kasvamista.

2. Luota vaistoihisi
Kehitä intuitiotasi. Kirjoita ylös. Mikä on päämääräsi teoissasi? Anna intuitiosi johtaa ja unohda päämäärän seuraaminen.

3. Ole kiltti toisille ihmisille
On tärkeää olla kiltti ihmisille, olipa siitä hyötyä sinulle tai ei. Löydät paremmin yhteyden itseesi ja intohimoosi, kun laajennat anteliaisuuttasi ihmisiin, jotka voivat antaa takaisin vain pelkän hymyn.

4. Tee töitä sen eteen, mitä haluat
Kukaan ei tule tekemään työtä puolestasi. Löydä sen tekemiseen luontevuus. Työskentele tehokkaasti ja käytä, mitä tarvitset.

5. Tee mitä rakastat
Kun teet sitä mitä rakastat välittämättä palkkiosta tai tuloksesta, et vain nauti olemisestasi enemmän vaan sinulla on myös paremmat mahdollisuudet luoda kestävämpi elämä.

6. Lopeta valittaminen
Sananlasku sanoo: ”Sen sijaan, että valitat ruusupensaasi piikeistä, ole onnellinen että piikkipensaassasi on ruusuja”. Me emme voi muuttaa kaikkea, mutta voimme vaikuttaa melko paljon ympäristöömme lopettamalla valittamisen.

7. Pidä itsestäsi huolta
Terveys on vastuu, joka on paljolti kontrolloitavissa. Mene kylpyyn. Lue kirja. Mene kävelylle. Nämä aktiviteetit ovat tärkeitä menestymisesi kannalta.

8. Älä kuuntele toisten kritiikkiä
Älä tukahdu muiden mielipiteiseen ja kritiikkiin. Runsas kritiikki, mutta myös runsas kehu, voivat molemmat koitua kohtaloksi. Huomioi intuitiosi ja tee työ.

9. Ole kärsivällinen
Asiat eivät välttämättä (yleensä eivät) tapahdu silloin kun itse haluat. Kärsivällisyys voi olla suurin vahvuutesi. Salli myös asioiden tapahtuvan eri tavalla kuin olit suunnitellut. Erilainen voi olla usein myös parempi.

10. Muista pitää hauskaa
Jos sinulla ei ole hauskaa, mikä on silloin kaiken pointti? Kuka päätti säännöt?

Lähde: www.mindbodygreen.com

Tommy Hellsten: Kaikki on hyvin. Minä toivun.

”Olen varsin hauras ihminen. Sisimmässäni asuu edelleen vakuuttuneisuus omasta arvottomuudestani. Milloin tahansa saan yhteyden siihen, milloin tahansa voin astua pelkoon ja turvattomuuteen. Milloin tahansa voin loihtia kuoleman kylmät kasvot eteeni ja todeta, että huonosti käy. Tällä hetkellä elän juuri tuossa tuhoutumisen pelossa, mutta silti tiedän, että kaikki on hyvin. Miksi? Siksi että tiedän mitä minussa tapahtuu. Olen luopunut selviytymisstrategioistani, luopunut itseni kantamisesta, luopunut sankaruudesta. Olen luopunut siitä, mikä auttoi minua olemaan kohtaamatta kipuani, rakkaudettomuuttani ja riittämättömyyttäni.

Olen aloittanut elämäni alusta. Ensimmäisen kerran tulin maailmaan vakuuttuneena siitä, ettei se ole turvallinen paikka. Sen vuoksi ryhdyin kontrolloimaan kaikkea. Aloin hallita elämääni sen sijaan että olisini elänyt sitä. Nyt kun luovun hallitsemisesta, kaikki se, minkä hallitsemisen avulla pidin loitolla, astuu esiin ja aktivoituut. Tuhoutumisen pelko, äärimmäinen turvattomuus, vakuuttuneisuus siitä, että minun käy huonosti, syvä kokemus omasta arvottomuudesta. Kaikki ne nousevat nyt pintaan. Vihdoinkin.

Nyt ei enää tarvitse juosta niitä pakoon, nyt voin ottaa ne vastaan. Kaikki on hyvin. Minä toivun. Minä olen ryhtynyt uudelleen sikiöksi ja aloittanut alusta. Tällä kertaa astun hyväntahtoiseen maailmankaikkeuteen, kuten Albert Einstein saattaisi sanoa.”

Lainaus kirjasta:

Tommy Hellsten: Pysähdy – olet jo perillä (Minerva Kustannus Oy, 2011)

7 vinkkiä miten päästä yli peloista ja tehdä suuria elämänmuutoksia

Muuttuminen on vaikeaa. Se on vielä vaikeampaa jos kyseessä on suuri muutos – ihmissuhteen päättäminen, työpaikasta lähteminen, oman yrityksen aloittaminen tai muu vaikea päätös.

Vaikka ison muutoksen teko on selkeästi meille hyväksi, se voi olla vaikeaa.

Me huolestumme. Mistä tiedämme teemmekö oikean päätöksen?

Toivomme, että tietäisimme enemmän. Miten voimme tehdä päätöksen ilman kaikkea tarvittavaa tietoa?

Tunnemme olevamme jumissa. Miten pääsemme pelon yli ja siirrymme eteenpäin kohti haluamaamme asiaa?

Varmoja vastauksia ei toki ole, mutta tässä on seitsemän ajatusta, jotka voivat auttaa sinua menemään eteenpäin ja tekemään positiivisia muutoksia elämässäsi.

1. Sinulla ei ikinä ole kaikkea tietoa

Usein välttelemme tärkeiden päätösten tekoa, koska haluamme lisää tietoa ennen kuin teemme lopullisen päätöksen.

On toki totta, että tietoa kannattaa kerätä ja punnita, mutta jos odotat täysin peilikirkasta vastausta, joudut odottamaan pitkään. Me ihmiset olemme erikoisia otuksia ja tiedon tarpeemme voi olla lamaannuttavaa.

Elämä on sarja arvauksia, virheitä ja uudelleen arviointeja. Tee paras päätös minkä tässä hetkessä voit ja jatka eteenpäin.

2. Rohkene luottaa itseesi

Meillä on kaikenlaisia tekosyitä miksi emme tee tärkeitä muutoksia, mutta usein taustalla vaikuttaa meitä rajoittava epäluottamus itseemme.

Me ajattelemme että emme tiedä mitä tehdä tai miten reagoida uudessa tilanteessa. Meitä huolestuttaa se, että emme selviä tulevaisuuden tutkimattomassa maastossa.

Usko itseesi enemmän.

Olethan aiemminkin selvinnyt odottamattomista haasteista, vai mitä? Kun auton rengas tyhjeni matkalla töihin tai kun sinut yllättäen jätettiin. Lopulta sinä selvisit tilanteesta.

Rohkene luottaa itseesi. Mitä tahansa eteen tuleekaan, sinä kyllä löydät keinot selvitä.

3. Mikä on pahinta mitä voisi tapahtua?

Aivan kuten mustasukkaisuus, suurin osa peloistasi syntyy omassa päässäsi.

Kun pysähdyt miettimään, mikä on pahinta mitä voisi tapahtua, huomaat, että on olemassa todella vähän asioita joista et toipuisi.

Kysy itseltäsi: Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua? Kun oivallat että pahin lopputulos ei olekaan niin paha, olet valmis ottamaan riskin.

4. Prosessi on yhtä tärkeä kuin lopputulos

Me olemme niin tulos-orientoituneita. Huolehdimme siitä, että jos aloitamme ponnistelut suurta päämääräämme kohti, emme saavutakaan sitä.

Arvaapa mitä? Sinulla on oikeus muuttaa mieltäsi.

Vaikka et päässyt päämäärääsi, et ole epäonnistunut. Sinä valitsit päämääräsi itse, joten voit valita uuden päämäärän puolimatkassa. Epäonnistuminen tai menestyminen eivät ole määränpäitä.

Nauti siis eteenpäin menemisen prosessista.

5. Jatka uusien mahdollisuuksien tavoittelemista

Jos et ole varma suuresta päätöksestä, voit olla huolissasi joutumisesta tilanteeseen, josta et pääse pois.

Ajattele asiaa eri näkökulmasta. Uudet valinnat rajoittavat vaihtoehtojasi hyvin harvoin.

Itse asiassa, uusien mahdollisuuksien tavoittelu avaa usein lisää uusia mahdollisuuksia. Yksi paras asia tärkeisiin tavoitteisiin intohimoisesti pyrkimisessä on se, että ne avaavat uusia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja joita et lainkaan alussa odottanut.

Jos lähdet seuraamaan niitä mielenkiintoisia mahdollisuuksia jotka sinulle avautuvat matkan varrella tavoitteeseesi, voit olla varma, että sinulla on aina vaihtoehtoja.

6. Yrittäminen todella vaikuttaa, joten yritä

Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta yksi suurimmista syistä miksi emme tee muutoksia on se, että emme yritä. Emme yritä, koska sitten on helppo keksiä tekosyitä miksi emme saaneet mitä halusimme.

Etkö päässyt koetta läpi? Oletko tyhmä? ”En tietenkään ole tyhmä. En vain lukenut kokeeseen. Jos olisin lukenut, olisin saanut kiitettävän arvosanan. ”

Jumitatko työssä, jota inhoat? Miksi et ole löytänyt vielä uutta työpaikkaa? ”No, en ole kunnolla hakenut uutta työpaikkaa. Jos olisin halunnut, olisin pärjännyt haastattelussa loistavasti.”

Miksi keksimme tällaisia tekosyitä itsellemme? Koska jos yritämme ja epäonnistumme, sitten me vain epäonnistumme. Mutta jos emme yritä, no, sitten voimme vain syyttää laiskuutta.

Pää pystyyn. Kaikki epäonnistuvat joskus.

Parasta on se, että jos todella yrität, voitat enemmän kuin voit kuvitellakaan.

7. Aloita pienillä, realistisilla tavoitteilla

Et voi juosta ennen kuin osaat kävellä.

Ehkä unelmatyöhön hakeminen tuntuu juuri nyt pelottavalta. Mitä sitten voit tehdä jo tänään?

Voitko jutella jollekin, joka tekee unelmatyötäsi ja kysyä minkälaisia taitoja työssä menestymiseen tarvitaan? Voitko alkaa opetella yhtä näistä taidoista?

Sinun ei tarvitse muuttaa koko maailmaa kerralla, sinun tulee vain tehdä tänään yksi pieni muutos omassa maailmassasi.

Lähde: www.lifehack.org