Sivu 371 – Hidasta elämää

Onko suurempaa voimaa kuin läsnäolo?

Eckhart Tolle: Läsnäolon voima – Tie henkiseen heräämiseen

(Basam Books, 2002)

”Et koe arvokkaaksi aikaa, vaan sen ulkopuolella olevan pisteen, läsnä olevan hetken. – – Se on ainoa todellinen asia. Se on kaikki mitä on. Ikuinen nykyhetki on se tila, jossa koko elämäsi ilmenee, ainoa asia, joka säilyy muuttumattomana. Elämä on nyt. Ei ole ollut aikaa, jolloin elämäsi ei olisi ollut nyt, eikä tule koskaan olemaankaan. Lisäksi vain läsnä oleva hetki voi johdattaa sinut mielen ahtaiden rajojen tuolle puolen.”

Teos tiivistettynä

Henkisen kirjallisuuden klassikko johdattaa lukijansa kohti henkisiä ulottuvuuksia tarkkailijaksi asettumisen avulla. Päästäksesi puhtaaseen läsnäolon tilaan on sinun ymmärrettävä, kuinka voit irtautua mielesi kahleista, sillä mielesi haluaa sinun elävän menneisyydessä tai tulevaisuudessa nykyhetken sijasta. Tollen mukaan havaitsematon mieli, ego, on ohjaksissa, jos et ole läsnä tarkkailevana tietoisuutena.

Kirja kannustaa huomioimaan, mitä mielessäsi tapahtuu, ja millaisia tunteita samalla koet. Tarkkailijan aseman saavuttaessasi sinun on helpompi huomata haitalliset ajatukset ja esimerkiksi negatiivisen kärsimyskehosi herääminen, joka ruokkii pelkoa ja ahdistusta. Moni meistä odottaa esimerkiksi parempaa työtä, asuntoa tai valaistumista. Se tarkoittaa, ettemme kunnioita läsnä olevaa hetkeä ja olemme siten ristiriidassa sen kanssa.

Myöskään ongelmia ei Tollen mukaan ole. On vain tilanteita, jotka käsitellään, tai jotka hyväksytään ja niiden annetaan olla. Jos keskityt vain tähän hetkeen, huomaat, ettei sinulla ole yhtäkään ongelmaa juuri nyt. Ongelmiksi nimittämämme asiat sijaitsevat usein esimerkiksi tulevaisuudessa, ja ne menettävät huomattavasti teräänsä, kun riistämme niiltä ongelma-tittelin.

Mitä opin kirjasta?

Itselleni kirjan tärkein anti oli tarkkailijan roolin opettelemisessa, ja erityisesti kärsimyskehon tarkkailussa. Kirjan avulla ymmärrän nyt entistä enemmän mieleni toimintaa, ja se avasi ajatteluuni uusia näkökulmia. Esimerkiksi, pystyn toisinaan ennen suuttumistani lopettamaan suuttumuksen etenemisen, kun huomaan, ettei minun oikeastaan tarvitse kiihtyä.

Kirjassa kuvataan myös muun muassa harjoitus, joka auttaa keskittymään läsnä olevaan hetkeen, omaan kehoon ja sen sisäiseen energiaan. Tämän harjoituksen avulla olen pyrkinyt parantamaan yhteyttäni tähän hetkeen ja omaan kehooni.

Kenelle kirja on hyödyllinen?

Kirja sopii kaikille, jotka ovat kiinnostuneita kehittämään itseään henkisesti. Itse vasta muutamia henkisyyttä käsitteleviä kirjoja lukeneena pidin teosta selkeänä ja ymmärrettävänä, eikä liian kaukaisena ”vanhaan” ajattelutapaani verrattuna. Kirjaan on helppo palata uudelleen ja uudelleen.

Erityistä apua kirjasta voivat myös saada henkilöt, joilla on usein ahdistus- tai pelkotiloja tai muita negatiivisia tuntemuksia, sillä kirjan avulla niiden syntyä voi ymmärtää paremmin ja siten ehkäistä. Jos lisäksi haikailet tulevaisuuteen tai vellot menneisyydessä, voit löytää kirjasta helpotusta.

5 syytä miksi ”ihan hyvä” on parempi kuin täydellinen

Maailma ympärillämme onnistuu luomaan illuusion täydellisyydestä. Tarinat romansseista ja unelmatyöstä, kauneusihanteet ja onnelliset perheet – ei ihme, että luulemme täydellisyyden odottavan nurkan takana tai että kaiken pitäisi olla täydellistä.

Monet ei ehkä tule ajatelleeksi, kuinka tuhoavaa tällainen ajattelu voi olla. Tässä on viisi syytä siihen, miksi täydellisyyteen uskominen saattaa aiheuttaa tyytymättömyyttä monilla elämän osa-alueilla.

1. Täydellisyyden tavoittelu estää sinua sitoutumasta/olemasta tyytyväinen parisuhteeseesi
Odotellessamme sitä täydellistä kumppania, kieltäydymme niistä hyväsydämisistä ja hauskoista, tosin ei tarpeeksi pitkistä/ fiksuista/rikkaista potentiaalisista kumppaneista. Se on ihan ok, jos haluat olla sinkku. Usein me kuitenkin kaipaamme parisuhdetta, mutta kieltäydymme läheisyydestä vähemmän täydellisen ihmisen kanssa.

Jos olet parisuhteessa, täydellisyyteen uskominen aiheuttaa kumppanisi aliarvostamista. Vertaamme häntä tähän fantasiamme täydelliseen kumppaniin, huomaten kaiken mitä hänestä puuttuu, sen sijaan, että arvostaisimme ja tukisimme hänen epätäydellisyyksiään.

2. Täydellisyyden tavoittelu saa sinut inhoamaan ulkonäköäsi
Viisi kiloa pois ja olen tyytyväinen kroppaani. Isommat hauikset. Litteämpi vatsa. Jep, sitten olen täydellinen.

Mutta tiedämme, miten siinä käy: kun olemme pudottaneet ne viisi kiloa, keskitymme korjaamaan jotakin muuta. Kun uskomme voivamme saavuttaa täydellisen ulkomuodon, se saa meidät kritisoimaan ja häpeämään nykyistä ulkonäköämme.

Ja sitten tajuamme, että ulkomuotomme on jatkuvassa muutoksessa: kun yksi osa-alue on saatu täydelliseksi, löydämme pian uuden kohteen muokattavaksi.

Epätäydellisyyksiemme hyväksyminen ei tarkoita ettemmekö voisi pudottaa painoa tai muuten muokata ulkonäköämme. Meidän tulisi kuitenkin tehdä se ymmärtäen, että täydellisyys on mahdotonta, ja muistaa rakastaa ja kunnioittaa itseämme.

3. Täydellisyyden tavoittelu saa sinut tympääntymään työhösi
Meillä kaikilla on työssämme tehtäviä, joista emme pidä. Sen takia täydelliseen työhön (ilman arkipäiväisiä ja pitkäveteisiä tehtäviä) uskominen saattaa estää sinua nauttimasta päivittäisestä työstäsi.

Tietenkään tämä ei tarkoita, ettetkö voisi harkita uranvaihtoa tai silmäillä vapaita työpaikkoja. Mutta jatkuva mystisen unelmatyön, joka ei ikinä tylsistytä tai ärsytä, jahtaaminen voi aiheuttaa turhaa kärsimystä elämääsi.

4. Täydellisyyden tavoittelu saa sinut tuntemaan itsesi huonoksi vanhemmaksi
Oletko kuullut niistä vanhemmista, jotka kuljettavat lapsensa harrastuksiin, joiden koti on tahraton, jotka valmistavat herkkuillallisen joka päivä, ja jotenkin onnistuvat vielä pysymään itse hyvässä kunnossa ja virkeänä?

Tai vanhemmista, jotka eivät koskaan korota ääntään lapsille, ja joiden enkelimäiset lapset eivät koskaan joudu koulussa hankaluuksiin, tekevät läksynsä ja menevät ajoisssa nukkumaan?

Arvaa mitä! Se on satua. Kuitenkin se saattaa saada sinut tuntemaan itsesi epäonnistuneeksi vanhemmaksi. Tietenkään väkivalta ja laiminlyönti ei ole koskaan ok. Mitä entä jos pyrkisitkin olemaan ”tarpeeksi hyvä” vanhempi? Silloin olet ainakin onnellisempi.

5. Täydellisyyden tavoittelu saa sinut hermostumaan arjen vastoinkäymisistä
Tiedätkö niitä päiviä, kun kaikki menee pielee? Pienet vastoinkäymiset saavat sinut ärsyyntymään, koska kaikki ei mennyt niin kuin suunnittelit.

Todellisuudessa olet vain mielikuvan uhri. Mielikuvan, jossa päivittäinen elämä on pirteää ja vastoinkäymisiä ei tapahdu. Mutta niitä tapahtuu. Ja kun ymmärrämme ja hyväksymme tämän, olemme rennompia. Jokapäiväiset tyytymättömyydet ovat osa elämää. Sen sijaan, että kiukustut niistä, yritä kohdata ne huumorilla ja viisaudella.

Kannattaa miettiä, missä elämäsi osa-alueilla täydellisyyden tavoittelu aiheuttaa sinulle turhautumista, suuttumusta ja onnettomuutta. Tulet olemaan paljon onnellisempi, kun päätät, että ”ihan hyvä” on oikeastaan ”täydellinen”.

Lähde: www.mindbodygreen.com

Rajaton kasvu

Mihin minä päätyn, ja mistä muut alkavat? Jos katson pelkästään kehoani, tuntuu luontevalta määrittää rajaksi ihoni. Kaikki mikä on ihoni sisäpuolella tai ihoani, on minua. Loput on ulkopuolista maailmaa. Mietityttävä havainto: sisälläni elää bakteereja ja muita pikkueläjiä, jotkut hyödyllisiä ja jotkut potentiaalisesti vaarallisia (lue artikkeli ScientificAmerican). Ovatko ne minua, vai onko ihoni sisällä muukalaisia?

Olen muutakin kuin kehoni. Aistin ympäristöäni, muodostan havainnoistani omia tulkintojani, ne herättävät minussa tunteita, rakennan mieleeni uskomuksia ja ajatusmalleja. Ajatuksillani on kyky lentää kauas, niin paikan kuin ajan suhteen. Mitä jos olenkin mielikuvitukseni kokoinen? Kasvoinko jättiläiseksi sillä hetkellä, kun näin ensimmäisen kerran Hubblen ottaman kuvan kaukaisesta galaksista?

http://youtu.be/OFkWac9DuLg

Kasvanko sisältä ulos, vai ulkoa sisään? Onko minun ensin ”laitettava itseni kuntoon”, jotta voin olla läsnä muille ja todella kohdata ulkomaailman? Vai tarvitsenko muita löytääkseni ja kohdatakseni itseni? Ehkä koko ajatus raja-aidasta minä vs. muut on väärä? Kasvan sitä sukkelammin, mitä huokoisemmaksi tuon raja-aidan ajattelen. Ehkä löydän todellisen minäni, kun luovun pysyvän minän ajatuksesta? Onko mieleni kasvupotentiaali ääretön? Kykenenkö kasvamaan universumin kokoiseksi? Vai olenko jo?

Kysymyksiä pohdittavaksi

Näetkö ulkoisen maailman ystävällisenä vai uhkaavana? Tarvitsetko rajan itsesi turvaksi?

Koetko kasvavasi sisältä ulos, vai toisinpäin? Vai molempia samanaikaisesti?

Haluatko kasvaa ja uudistua jatkuvasti? Miten mittaat kasvuasi?

– terveisin Pexi

Ei enää kompromisseja

Kuuntelin eräänä iltana podcastia, jossa puhuttiin siitä, miten jokainen hetki päätämme itse minkälaisille asioille olemme valmita sanomaan kyllä. Minkälaisille asioille elämässämme olemme käytettävissä.

Podcast resonoi, sillä tiedostin, että olin kevään aikana sanonut kyllä myös sellaisille asioille, joille kaiken rehellisyyden nimissä olisi pitänyt sanoa ei. Jäin kyselemään itseltäni minkälaisille asioille minä olin ollut käytettävissä.

Ihanille projekteille, upeille ihmisille, isoillekin unelmille, mutta sitten. Tässä se tulee. Kun katselen kalenteriani viime kevään ajalta, niin huomaan, että olen sanonut kyllä aivan liian monille deadlineille ja ollut käytettävissä yltiömäiselle kiireelle.

Huomaan, että minun toimintaani aikatauluttamisen suhteen on ohjannut se pieni Laura, joka vastuuntuntoisena ja ahkerana ei osaa sanoa ei, kun olisi sen aika. Se pieni Laura, joka kokee olevansa arvokas ihminen suorittamisen ja tekemisen kautta.

Kuullostaako tutulta?

Tiedän, että jos aion elää jatkossakin omaa unelmaani, on minun otettava vastuu siitä, että olen käytettävissä kaikessa vain sellaiseen, joka on linjassa oman totuuteni ja unelmieni kanssa. Ei kompromisseja. Ei siis tässäkään asiassa.

Elämäni aikatauluttamista ja tehtävien delegoimista on aika johtaa viisas nainen, joka ymmärtää oman arvonsa ja tunnistaa omat rajansa. Se nainen olen minä.

Minkälaisille asioille sinä olet ollut käytettävissä viime aikoina? Ovatko ne asiat vieneet sinua siihen suuntaan elämässäsi, johon haluat olla menossa? Ovatko ne asiat, joille olet sanonut kyllä, saaneet sinut tuntemaan innostusta? Kuka sinussa on tehnyt päätökset siitä mille sanot kyllä – pieni sinä haavoinesi ja pelkoinesi vai aikuinen sinä sisäisellä viisaudella ja rohkeudella? Jos nyt sanoisit kyllä unelmillesi, niin minkälaisille asioille silloin olisit käytettävissä?

Näin syksyn kynnyksellä on hyvä palauttaa mieleen minkälaista elämää sitä haluaakaan elää ja ottaa täysi vastuu omista valinnoista, koska nuo valinnat luovat tulevaisuuden todellisuutesi. Yksi pieni päätös. Yksi pieni valinta kerrallaan.

Jokaisessa hetkessä voit päättää toisin. Päättää seurata sydäntäsi velvollisuuden tunteen ja suorittamisen sijaan. Valita unelmasi. Uudestaan ja uudestaan.

Omat oivallukseni ovat saaneet minut tutkimaan tarkemmin sitä, miten me ihmiset usein estämmekään omien unelmiemme toteutumista ja mitä voisimme tehdä toisin.

Halauksin,

Laura

Luonnollista suojaa aurinkoon

Minulla on herkkä iho ja saan monista aurinkovoiteista ihottumaa, mistähän tämä johtuu? Olisiko jotain luonnollisempaa keinoa suojautua, vai pitääkö minun vain välttää aurinkoa ja suojautua vaatteilla?

Tavallisessa kosmetiikassa auringolta suojautumiseen käytettävien, kemiallisten UV-suojien toiminta perustuu reaktioihin iholla ja ihon kanssa. Niistä seuraavat kemialliset prosessit voivat aiheuttaa sivuvaikutuksia ihmisille. Herkillä myös ihottuma on mahdollista, kun iho reagoi jonkin voiteen ainesosaan. Synteettisinä ainesosina ne myös rasittavat ympäristöä. Lisäksi niiden on todettu vaikuttavan kehon estrogeenihormoniin ja mahdollisesti myös kilpirauhashormoneihin eli ne voivat toimia ns. hormonihäiritsijöinä. Hormonaalisia haitta-aineita on kosmetiikan lisäksi muun muassa ruokapakkauksissa ja huonekaluissa. Niiden haitallisia vaikutuksia on jo todettu, mutta yhteisvaikutuksia vasta tutkitaan.

Luonnonkosmetiikan sisältämät fysikaaliset aurinkosuojat ovat turvallinen ja ympäristöystävällinen valinta. Luonnonkosmetiikkapuolelta löytyy hyviä aurinkosuojia kuten Laveralta. Itse käytän BioAroman Aurinkoöljyä. Kannattaa kokeilla mikä omalle iholle sopii parhaiten. Itse olen päätynyt BioAromaan, koska se on itselleni ollut paras ja luonnollisin. Luonnollisesta aurinkosuojasta huolimatta auringossa kannattaa olla oma ihotyyppi huomioonottaen ja keskipäivän aurinkoa välttäen, jotta iho ei pääse palamaan. D-vitamiinin saannin kannalta aurinkoa ei kannata kokonaan välttää, vaan suojautua itselle sopivalla tavalla.

Aurinko tekee myös mielelle hyvää, on ihanaa nauttia auringon lämmöstä, muistetaanhan nauttia! 🙂

10 voima-ajatusta, joiden avulla koko elämäsi voi muuttua – Ajatuksista tulee totta, kun niitä toistaa tarpeeksi

Uskotko olevasi sitä mitä tunnet? Tällöin oma elämäsi todellakin on lähtöisin ajatuksistasi ja tunteistasi. Voi kuulostaa uskomattomalta, mutta positiivisten fraasien ja sanojen toistaminen saa ne vähitellen muuttumaan todeksi.

Tällaiset sanat liittyvät tutkitusti itsensä kehittämiseen, sillä ne ikään kuin uudelleen ohjelmoivat aivojamme ja siten omaavat kyvyn muuttaa elämää. Tavoitteiden saavuttamiseksi ne tulee pukea sanoiksi, jotta ne rekisteröityvät aivoihimme aikomuksina. Tässä muutamia hyväksi havaittuja fraaseja.

1. Voin saavuttaa suuruutta

Yksi vaikuttavimmista tavoista on kertoa itsellesi joka päivä, että voit saavuttaa mitä tahansa elämässä. Keskity visioosi ja unelmiisi ja liitä sitten tunne niihin. Kun kerrot tätä itsellesi säännöllisesti ja uskot mahdollisuuksiisi, niistä tulee lopulta todellisuutta.

2. Tänään olen täynnä energiaa ja pirskahtelen ilosta

On turhaa etsiä iloa ulkopuolelta, kun se on lähtöisin itsestäsi. Voit myös päättää olla iloinen joka aamu, kun heräät uuteen päivään. Ota silloin aamurutiiniksesi toistaa tätä itsellesi heti herättyäsi.

3. Rakastan itseäni ja hyväksyn itseni sellaisena kuin olen

Rakastamisen muodoista puhtainta on itsensä rakastaminen. Kun rakastat itseäsi, alat automaattisesti arvostamaan ja kunnioittamaan itseäsi. Itsensä näkeminen uudessa valossa on mahdollista silloin, kun sinulla on luottamusta ja ylpeyttä sitä kohtaan, mitä teet. Tästä seuraava vaikutus on, että rohkaistut ja inspiroidut tekemään yhä suurempia ja parempia asioita.

4. Kehoni on terve; mieleni on säteilevä; sieluni on tyyni

Terveyteen vaikuttavat kolme osaa: terve keho, mieli ja sielu, joista terve keho on lähtöisin terveestä mielestä ja sielusta. Johonkin näistä kolmesta vaikuttava negatiivisuus koskettaa myös muita. Muista, että terveyteen tai sairauteen suurin vaikuttaja olet sinä itse.

5. Uskon, että voin tehdä mitä vain

Kerro tätä itsellesi joka päivä ja pysy rohkeana! Vakuuttamalla itsesi tällä sanonnalla olet pystyvä mihin vain ja kaikkeen siihen, mikä juolahtaakaan mieleesi.

6. Kaikki, mitä tapahtuu nyt, tapahtuu minun parhaakseni

Ei ole uhreja, onnettomuuksia ja sattumia. Ne eivät yksinkertaisesti ole olemassa tässä todellisuudessa, vaan sinä ja muut ihmiset vaikuttavat vain siihen, missä sinulla ja muilla on osansa. Tiedä siis sydämesi syövereissä, että kaikki tapahtuu syystä ja synkronisesti. Voit olla rauhassa kaiken sen kanssa, mikä on tapahtunut, tapahtumassa ja tulee tapahtumaan. Älä turhaan pelkää huomista.

7. Olen oman elämäni arkkitehti; rakennan sen perustan ja valitsen sisällön

Jokaista uutta päivää voidaan pitää uutena alkuna. Voit tehdä tänä päivänä ihan mitä haluat, sillä olet oman elämäsi arkkitehti. Jos aloitat päiväsi positiivisilla ajatuksilla ja tunteilla, päivästäsi tulee positiivinen.

8. Annan anteeksi heille, jotka ovat satuttaneet minua menneisyydessä, ja irrottaudun heistä rauhaisasti

Tämä ei tarkoita, että unohtaisit heidän tekonsa. Sen sijaan olet rauhassa asian kanssa, ja ymmärrät ehkä sen tarjoaman opetuksen. Anteeksiantamisen voimasi on se, joka mahdollistaa siirtymisesi eteenpäin. Voit antaa tuhannelle ihmiselle anteeksi, ja vaikka kukaan heistä ei antaisi anteeksi sinulle, sinulla tulee aina olemaan rauhan ja vapauden tunne, jota heillä ei tule olemaan ennen anteeksiantoa. Voimasi antaa anteeksi koskettaa heti myös muita ja vaikuttaa heidän käyttäytymiseensä.

9. Kykyni valloittaa haasteeni on rajaton, potentiaalini onnistua on ääretön

Yksinkertaisesti, sinulla ei ole rajoja. Paitsi ne, jotka itse asetat itsellesi. Millaisen elämän haluat? Mikä sinua estää? Millaisia muureja kuvittelet itsesi ympärille? Tämä pohdinta auttaa sinua löytämään ehkä tiedostamattasi muodostetut rajasi.

10. Tänään hylkään vanhat tapani ja korvaan ne uusilla, positiivisemmilla tavoilla

Loppujen lopuksi vaikeat ajat ovat vain (usein lyhyitä) ajanjaksoja elämässä. Myös vaikea aika väistyy, kun hylkäät vanhat tapasi ja omaksut uusia. Onnemme on olla täysin sopeutuva olento, ja lävitsemme kulkee luovaa energiaa, joka johdattaa meitä uusien innostavien ideoiden luo.

Lähde: BodyMindSoulSpirit

5 tapaa lakata olemasta elämän ja olosuhteiden uhri – Itsesääli väistyy, kun keskityt kiitollisuuteen

Uhrin roolista luopuminen on osa itsemme rakastamista. Monet uskottelevat itselleen, etteivät ole uhrin roolissa, vaikka tosiasia on toisin. On helppoa uskotella itselleen, ettei ole oman elämänsä ohjaksissa, mutta niin tehdessään jää jumiin uhrin rooliin.

Uhrina olemisen edut

Uhrina olemisessa on kuitenkin etunsa. Ensinnäkin, uhrina oleminen tarkoittaa, ettei meidän täydy kantaa vastuuta. Vastuu voi painaa varsinkin jos lisäämme sen päälle syytöksiä. Syyttely taas on täysin ihmispsyykeen tuotetta, sitä ei esiinny muualla maailmankaikkeudessa.

Toinen etu on se, ettei tulevaisuudesta tarvitse ottaa vastuuta. On vaikeaa hyväksyä, ettei kukaan pelasta sinua elämältäsi. Yksi elämän kivuliaimmista oivalluksista on se, että kukaan ei voi pelastaa sinua itseltäsi.

Kun jo valmiiksi tunnet olosi voimattomaksi, tietoisuus siitä, että ainoastaan sinä voit auttaa itseäsi voi olla viimeinen pisara. Tämä oivallus voi olla joillekin niin rankka, että se johtaa itsemurhaan. Niillä, jotka tuntevat olevansa kaikista voimattomampia on vaihtoehtoina joko sitoutua elämään ja tehdä parhaansa sillä mitä heillä on, tai valita henkinen tai fyysinen kuolema.

Omasta tulevaisuudesta vastuun ottaminen edellyttää meitä paikallaan pitävien ajatusten, sanojen ja tekojen taakse jättämistä. Se edellyttää muuttumista, ja muutos on pelottavaa. On pelottavaa pitää omaa elämää omissa käsissään, mutta ilo, vapaus ja rauha pääsevät elämäämme vasta kun todella otamme vastuun menneisyydestämme, nykyisyydestämme ja tulevaisuudestamme.

Yksi uhrina olemisen etu on siitä saatu huomio ja oikeutus. Me erehdymme pitämään muilta saamaamme huolta ja sääliä rakkautena, ja pian se on ainoa tapa miten voimme tuntea rakkautta. Me pelkäämme joutuvamme yksin jos itsenäistymme ja ongelmamme katoavat. Toiset väsyvät kuitenkin antamaan kivullemme huomiota ja oikeutusta, he alkavat etääntyä meistä ja tunnemme olomme hylätyksi. Ainoa toivomme on löytää uusi ihminen tai ihmisiä meitä säälimään ja antamaan oikeutusta tunteillemme.

Näin voit päästä uhrin mentaliteetista

1. Oman elämän haltuun ottaminen
Totuus on se, että kukaan ei voi kontrolloida elämääsi, sillä kukaan ei voi kontrolloida ajatuksiasi. Tiettyä ajatusta voi joko uskoa tai olla uskomatta. Kun ymmärrät että sinä voit tehdä tämän valinnan, ymmärrät myös, että voit valita erilaiset ajatukset. Voit lakata elämästä sen mukaan miten asiat ovat ja alkaa elää sen mukaan miten haluat asioiden olevan. Hyvä elämä alkaa siis uhrin roolin jättämisellä ja oman elämän haltuun ottamisella.

2. Kiitollisuuden opettelu
Yksi paras tapa karistaa uhrin rooli on kehittää kiitollisuutta. Kiitollisuus on yksinkertaisesti sinulle tässä hetkessä iloa tuovien asioiden arvostusta ja tietoista tunnustusta. Itsesääli väistyy kun keskityt kiitollisuuteen.

3. Anteeksiantamisen opettelu
Anteeksiantaminen tarkoittaa rauhan tekemistä menneisyytesi kanssa ja se vapauttaa sinut tuntemaan olosi onnelliseksi. Kun annat jollenkin anteeksi, päästät ikään kuin vangin ulos vain todetaksesi että vanki olit sinä itse. Anteeksianto on vapautumista, sillä kielteinen tunne häviää ja tilalle tulee rauhan tunne.

4. Itselle anteeksiantaminen
Valmistaudu siihen, että tämä prosessi voi olla erittäin vaikea. Sitä voi verrata vuosia painetta keränneen padon murtamiseen. Voit tulla tämän prosessin aikana todella tietoiseksi syvistä haavoistasi ja haavoittuneisuudestasi. Voit jopa henkisesti romahtaa, mutta muista, että romahtaminen on parempi vaihtoehto kuin ikuisen paineen alla eläminen. Romahdus murtaa juuri ne asiat, jotka estävät sinua rakastamasta itseäsi.

5. Anteeksiantamisen sanat
Kirjoita kirje (oli kirjeen saaja elossa tai ei) joko anteeksipyyntönä tai anteeksiantona. Voit lähettää kirjeen jos haluat, tai voit tehdä puhdistavan rituaalin ja mennä paikkaan jossa voit turvallisesti polttaa kirjeen. Sytytä kirje tuleen ja katsele kun tulenlieskat nielevät kirjoittamasi sanat ja lähettävät ne maailmankaikkeuteen. Anna tulen pyyhkiä pois kipusi samalla kun se nielee pois paperin ja sanat.

Lähde: Heal your life

8 syytä, miksi tavaran haalimisen sijaan kannattaa keskittyä elämiseen

Yhteiskunta arvostaa materiaa usein paljon enemmän kuin kokemuksia. Mainoksia satelee joka suunnasta, ja niiden viesti on: ”Osta! Osta!” Materialismi ei kuitenkaan ole vastaus hyvään elämään. Kokemukset sen sijaan voivat tehdä sinusta uskomattoman viisaan, ja niiden ansiosta sinulla on aina hyviä tarinoita kerrottavaksi. Miksi siis kannattaa hylätä materialismi?

1. Tavara ei kestä ikuisuuksiin.

Minkä tahansa hienon uuden jutun juuri ostitkin, se ei tule kestämään koko elämäsi ajan. Investoi mieluummin matkusteluun tai edes telttailuun lähialueellasi, ja tulet huomaamaan sen loppujen lopuksi paljon palkitsevammaksi. Kokemusten avulla seikkailet elämässäsi eteenpäin, ja villien ja hauskojen tarinoittesi myötä ystäväsi ovat pian jonossa lähdössä mukaasi.

2. Tavara ei määrittele intohimoa.

Ostamista ei voi tietenkään kokonaan välttää. Osta kuitenkin uusien vaatteiden tai puhelimen sijasta mieluummin asioita, jotka liittyvät intohimoosi. Itse löysin kesälomalla taulujen maalaamisen maailman, ja ostin hyvillä mielin siihen liittyviä tarvikkeita. Tarkoituksena on siis käyttää rahaa asioihin, joiden avulla pystyt muuttumaan paremmaksi itseksesi ja jopa herättämään uutta inspiraatiota sellaista kohtaan, josta et ole ennen niin välittänyt.

3. Tavaralla on kapea perspektiivi.

Ostamalla satunnaisia tavaroita mielesi toimii yhdensuuntaisesti, sillä se ei saa tavaroista mitään vastinetta. Sinä vain uskottelet tavaroiden tekevän sinut onnelliseksi. Panostaessasi matkailuun tulet kuitenkin huomaamaan, että koko maailma on täynnä erilaisia ajattelutapoja, ja sinä voit olla osana tätä kaikkea. Matkailu voi olla yksi palkitsevimmista kokemuksista, joita voit saada, paljastaen usein myös uusia puolia itsestäsi. Maapallon monimuotoisuuden luulisi olevan tarpeeksi motivoiva tekijä, kun teet valintaa ulkomaanmatkan ja uuden auton välillä.

4. Tavara ei pysty opettamaan sinua.

Muistatko kuulleesi tarinan, jossa joku oppi jonkin erittäin tärkeän asian elämästään ostamiensa uusien kenkien avulla? Jep, sitä minäkin. Matkusta mieluummin maailman eri kolkissa ja kerro sitten tarinoita sieltä oppimistasi asioista. Kuten sanottu, matkustamalla opit sekä itsestäsi että ympäröivästä maailmasta.

5. Tavara ei lisää kiitollisuutta.

Ihmiset vastaanottavat tai ostavat tavaroita koko ajan ja joka päivä. Tuntuuko tämä siltä, että he ovat kiitollisia asioista, joita heillä jo on? Ympäri maailmaa ihmiset harjoittavat erilaisia tapoja ilmaista kiitollisuuttaan maata kohtaan sen annettua elämän, joka heillä on. Osoita kiitollisuutta elämälle ja sen ihmeille, eikä niinkään materialle.

6. Tavara ei ole kehuskelun aihe.

Kokemuksiin panostavilla ihmisillä on merkitseviä muistoja ja tarinoita, joita he vaalivat tänäkin päivänä. Jokainen varmasti puhuu mieluummin edellisen seikkailunsa hauskuudesta ja tekemisistä kuin juuri ostamastaan puhelimesta. Ilon juuret ovat monissa hyvissä muistoissa. Mikä siis voisi estää sinua luomasta omat parhaat hetkesi ja muistosi?

7. Tavara ei haasta sinua.

Tavarat tulevat ja menevät, eivätkä ne koskaan haasta sinua tulemaan paremmaksi ihmiseksi. Esimerkiksi vuorikiipeilyyn hurahtaneet venyttävät kiipeillessä rajojaan ja samalla käsitystään itsestään päästäkseen yli jokaisesta esteestä, joka heidän eteensä tulee. Nämä ihmiset inspiroituvat joka päivä, sillä heillä on halu muuttaa rajojaan ja haastaa itseään pystymään vielä enempään kuin ennen.

8. Loppujen lopuksi tavaralla ei ole arvoa.

Materia ei takaa sinulle elämänmittaista onnellisuutta, vaan onnellisuus löytyy pakottamatta jostakin matkan varrelta. Sen sijaan materia sumentaa mielesi ja saa sinut ajattelemaan, että ahneus on hyväksyttävää. Se ei kuitenkaan vie sinua minnekään elämässäsi. Tee kaikille palvelus, ja käytä käytettävissäsi oleva raha järkevästi. Monilla ihmisillä ei edes ole tätä valintaa tehtävänään. On aika inspiroitua miettimään omia pyrkimyksiään ja siten luomaan omaa onnellisuuttaan.

Vinkki turhan ostamisen hillintään: 30 päivän ostoslista

Kun haluaisit ostaa jotakin, laita se listalle päivämäärän kera. Odota sitten 30 päivää ennen kuin ostat kyseisen asian. Se voi olla vaikeaa, mutta pystyt siihen kyllä. Kun 30 päivää on kulunut, ja haluat tavaran edelleen, voit ostaa sen. Kokeile olla ostamatta mitään ylimääräistä ilman, että se on ollut listallasi vaaditun ajan. Usein ostohalumme katoavat odottamisen aikana. (zenhabits.net)

Lähteet: expandedconsciousness.com, zenhabits.net

Lue myös: Kuinka tavaroiden karsiminen voi vaikuttaa henkiseen hyvinvointiin? – Lue kaksi tarinaa

Minulla on lupa luoda uutta ja säilyttää vanhaa siinä tahdissa, kuin oma sisimpäni sallii

En ole oikein syvällisesti ymmärtänyt omantahtisuutta. Nyt kun ymmärsin, haluan jakaa oivallukseni myös sinun kanssasi. Ja kuinkas muutenkaan kuin kantapään kautta tuli tämäkin oppi. Kantapää tässä tarkoittaa uupumusta ja kovaa stressiä.

Olen ollut sellaisissa hommissa, joihin on kuulunut paljon pakkoa; pakko vastata sähköposteihin, pakko tuottaa, pakko suorittaa ja pakko sietää kritiikkiä. Ja muistaa sata pientä asiaa. Ja työpäivän jälkeen sama jatkuu. Tämä taitaa olla tuttua melkein meille kaikille. Osa tykkää tuosta ja osa ei. Siitä että joutuu olemaan omassa elämässä koko ajan jonkinlainen sihteeri. Eikä siinä mitään, tuo sopi minulle kyllä joskus ja pitkän aikaa sopikin. Valinta oli omani.

Itselleni kävi alkuvuodesta niin, että en enää pystynyt tekemään asioita, venytin viimeiseen asti työhön ryhtymistä, kaikki tuntui vastenmieliseltä ja väkinäiseltä. Olo alkoi olla hyvin tukala, hoidettavia asioita tuntui olevan ihan liikaa yhdelle ihmiselle ja tekemättömiä hommia kerääntyi. Elin melkein paniikkitunnelmassa. Minua ei auttanut se, että yritin kääntää sisäistä puhettani pakolla tekemisestä ilon kautta tekemiseen tai pyrkimällä olemaan läsnä kaikessa tekemisessä yksi asia kerrallaan. Pakotin itseni suhtautumaan asioihin aloittelijan mielellä uteliaasti ja innostuneesti. Yritin tykätä, todella yritin ihan älyttömän kovasti. Miten paljon pakkoa ja minun täytyytä. Yritin suorittaa samassa tahdissa muiden kanssa.

Miksi sitten yritin niin kovasti? Jäin itselleni kiinni sellaisista asioita kuin että olin töissä niin arvostetussa paikassa. Voisinko heittää hukkaan nuo tärkeät työvuodet ja sen, mihin olin jo niin pitkään haaveillut pääseväni? Olin haaveammatissani ja voin siinä huonosti. Olin hyvin pettynyt itseeni siinä, etten pärjännytkään, vaikka niin kovasti halusin pärjätä. Painava asia oli kuitenkin myös pelko. Miten pärjäisin lasteni kanssa yksin ilman säännöllistä palkkaa.

Sydämeni huusi keväällä, että päästä irti. Kävin valtavan sisäisen kamppailun itseni kanssa ja tajusin, että minun valintani on sisäinen vapaus. Olen niin monta kertaa aiemmin valinnut toisin ja saanut ankaria oppiläksyjä, joista toipuminen on kestänyt pitkään. Päätöksen tehtyäni vedin syvään henkeä ensimmäistä kertaa moniin kuukausiin. Ja aloin tehdä eroprosessia työstäni surun ja vihan kautta. Ja hiljenin, ihan oikeasti. Menin niin hiljaiseksi, etten tahtonut saada sanaa suustani. Miten ihminen voikin mennä sellaisiin syvyyksiin? Tästä kirjoitan joskus lisää, kokemus oli niin mykistävä.

Syvyydessä käymisessä oli jokin tarkoitus, jonka ymmärsin vasta, kun tulin ”takaisin”. Kyse oli lopulta siitä, että olin itse muuttunut. Arvoni olivat muuttuneet, minusta itsestäni oli tullut eri ihminen. Ihan kuin vanha vaate olisi jäänyt pieneksi. Ihan kuin olisin joutunut pienentämään itseni sopiakseni siihen, mitä tein. Tajusin pohdiskelun aikaan myös sen, miten paljon erityisherkkyyteni vaikuttaa jaksamiseeni. En enää voisi elää niin, etten kuuntelisi herkkyyteni ääntä.

Ja mikä oivallus syntyikään. Minä olen vapaa luomaan mitä tahansa. Luon siinä tahdissa uutta ja säilytän vanhaa kuin oma sisimpäni sallii. Olen hidas siksi, että otan vauhtia syvyyden kautta. Seuraan tarkasti jokaista askeltani niin, että pysyn omassa voimassani. Käytän paljon aikaa ollakseni hiljaisuudessa, jotta kuulen intuitioni ja sydämeni sanoman. En koe, että joutuisin luopumaan jostakin, päinvastoin; näin taidan saada osan itsestäni takaisin.

Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

Metsässä olen kotona

Tuomas Kytömäki on luontoa rakastava media-alan monitoimimies, joka luennoi ja juontaa hyvinvointitapahtumissa. Yhdessä Jaakko Halmetojan kanssa Tuomas juontas Inspiradio-podcast sarjaa, jossa kaverukset haastattelivat mielenkiintoisia suomalaisia Esko Valtaojasta Arman Alizadiin. Seuraava suurprojekti on Lappiin sijoittuva ensimmäinen suomalainen slow-tv -tuotanto, joka on nähtävissä Hidasta elämää -sivustolla.

Metsä. Niin pieni sana niin suurelle asialle. Tunnen vahvaa vetovoimaa luontoa kohtaan, sen puhtautta, vehreyttä ja rauhaa. Aurinko kimaltelee veden pinnassa puitten välissä. Tunnen männynneulaset ja puunjuuret paljaitten jalkojeni alla. Välillä heittelen käpyjä varpaillani ja pysähdyn halaamaan suurta mäntyä, jota valon puuksikin on kutsuttu. Suljen silmäni ja aistin koko olemuksellani luonnon kutsun.

Koen syvää kiitollisuutta että saan olla täällä.

Nyt loppukesästä ovat marjat ja sienet kypsyneet. Kun korini täyttyy mustista torvisienistä, tateista ja suppilovahveroista, mietin, miksi en useammin samoile täällä luonnon kirkon kaarevien oksistojen alla. Kiipeän suuren kiven päälle, suljen silmäni ja kuuntelen puiden huminaa ja monenlaisia ääniä, joita metsä pitää sisällään.

Palaan mökille, laitan savusaunan rannassa lämpiämään ja kastaudun järven vilvoittavaan veteen; hengitän syvään sisään ja pyydän, että veden puhdistavat voimat ottavat kaiken vanhan minusta pois – kaiken sen, mitä en enää tarvitse. Siristän silmiäni ja istahdan kalliolle katselemaan tiiran leikittelyä ilmassa. Tunnen olevani kotona ja oloni on rauhaisa ja kiitollinen. Jokainen suomalainen tietää, että jos arki meinaa ahdistaa, on metsässä tai veden äärellä helpompi hengittää. Jotkut näkevät metsänhenkiä, itse pyrin aina uimaan elävässä vedessä vuodenajasta riippumatta.

Metsäterapiaa

Monet tutkimukset osoittavat, kuinka luonnossa liikkuminen vähentää stressitasoja ja eheyttää ihmistä. Jo pelkästään luontokuvien katselu toimii monelle lääkkeenä tässä hektisessä maailmassa. Suomessa on myös saatu loistavia tuloksia ongelmanuorien kanssa, kun heitä on viety ulkoilemaan luonnon helmaan. Norjassa on hoidettu huumekierteessä olevia nuoria hyvin tuloksin erilaisilla eräilyaktiviteeteilla. Lasten ja nuorten silmät loistavat aivan eritavalla luonnossa vietetyn ajan jälkeen. Myös Japanissa on otettu metsäterapia käyttöön hyvin tuloksin.

Meillä suomalaisilla luontoyhteys on ollut selviö vielä vuosisadan vaihteessa, mutta teollistumisen ja kiireisen työelämän johdosta olemme pikkuhiljaa unohtaneet sen. Uskon, että tästä johtuen moni kokee elonsa niin irralliseksi. Emme muista olevamme osa suurempaa kokonaisuutta, jossa kaikki eläväinen on yhteydessä toisiinsa.

Metsän puut, sienirihmastot ja loistavat vedet muodostavat kokonaisuuden, joka vaihtaa jatkuvasti informaatiota monella eri tasolla. On hämmentävää miten sekä luonnon että eläinkunnan kohtelu on riistäytynyt käsistä. Itsekkäästä oman edun ja voitontavoittelusta on tullut arkipäivää myös suomalaisessa yhteiskunnassa. Onneksi yhä useampi on alkanut kiinnittää huomiotaan tiedostavampiin ja eettisempiin valintoihin esimerkiksi ostoskäyttäytymisessään.

Anastasian harmoninen luontoyhteys

Luontoyhteydestä kertoo kauniisti myös kirjasarja Venäjän soivat seetripuut. Sarja on vaikuttanut vahvasti miljoonien ihmisten elämään, varsinkin Venäjällä, missä tuhannet ovat alkaneet viljellä itselleen lähiruokaa maata kunnioittaen.

Sarjan ensimmäisessä kirjassa, jota lueskelin taannoin tunturissa, tapaa venäläinen liikemies Anastasia nimisen neitokaisen, joka kantaa viisautta muinaisesta kulttuurista. Anastasia kertoo liikemies Vladimir Megrelle (kirjasarjan kirjoittaja) ihmisten, luonnon ja eläinten vahvasta yhteydestä, jonka muistamiseen alamme olemaan valmiita. Anastasia elelee yksin Siperian metsässä täysin harmoniassa luonnon kanssa. Hän kehottaakin meitä muistamaan, että olemme yhtä luonnon kanssa. Anastasia puhuu paljon luontoyhteydestä, ja sen tärkeydestä. Metsän rauhoittava humina voi antaa meille suunnattoman paljon, kun pysähdymme kuuntelemaan sitä.

Monet Anastasian vinkit resonoivat vahvasti, hän muun muassa kertoo, että meidän jokaisen kannattaisi laittaa edes pieni maapalsta tai vaikka kukkapenkki kasvamaan luonnonantimia. Omien istutusten kanssa puuhailu, ja käsien multaan upottaminen tuo meidät lähemmäksi luontoa ja tätä hetkeä, hoitaa ja rauhoittaa. Kun istutusvaiheessa vielä pitää kasvin siementä suussaan kymmenisen minuutin ajan, osaa kyseinen kasvi auttaa sinua valmistamalla juuri sinua hoivaavia yhdisteitä.

Anastasia kertoo paljon esimerkiksi lasten kasvatuksesta, ja siitä miten jokaisesta lapsesta tulisi oman kiinnostuksenalueensa Nobel-voittaja, mikäli kasvatus tapahtuisi lapsen omia intressejä kunnioittaen. Lisäksi Venäjän vuoristossa sijaitsee koulu, jonka pienet Anastasia-oppilaat ovat omin pikku kätösineen rakentaneet, ja oppilaat ovat nuoresta iästä huolimattaan äärimmäisen kehittyneitä ja oppineita.

Slow-tv:n kuvaukset käynnistyvät

Elämme historiallisia aikoja ja suurten muutosten keskellä. Uskon, että tänä syksynä tulee tapahtumaan paljon merkittäviä asioita. On tärkeää pitää itsensä positiivisena ja rauhallisena. Kun suuntaamme huomiomme positiiviseen muutokseen, sallimme sen tulla elämäämme helpommin. Tähän auttaa myös maadoitus (earthing, grounding), josta löytyy netistä paljon tietoa.

Nostan katseeni vasten vastarannan siluettia, jonka muodot tuovat mieleeni Lapin jylhät tunturit. Lapin, joka tuntuu kuin toiselta kodilta.

Sydämeni värisee innosta, sillä muutaman päivän päästä koittaa lähtö juuri pohjoisen upeisiin maisemiin. Lähdemme sinne kuvaamaan slow-tv -sarjaa, joka saa ensi-iltansa täällä Hidasta Elämää -sivuilla loppuvuodesta. Siitä tulee kaikkien aikojen seikkailu. On mahtavaa elää juuri nyt, tässä upeassa maassa, jossa luonto on aivan kulman takana. Kiitos.

Tuomas Kytömäki

5 askelta rennompaan asenteeseen – Kun työhyvinvoinnin professori uupui, hän ei meinannut uskoa sitä todeksi

Kirjoittaja on FT, YTM, työhyvinvoinnin ja johtamisen professori Marja-Liisa Manka. Kirjassaan Stressikirja – mistä virtaa? (Talentum 2015) hän tarkastelee niin stressin positiivisia kuin negatiivisia puolia. Työn voimavarojen avulla stressin voi selättää, mutta joskus on aika hyvästellä entinen. Kirjassa on tarinoita ja paljon käytännön ohjeita onnellisen elämän mahdollistamiseksi.

Mitä tekee työhyvinvoinnin professori, kun työterveyslääkäri toteaa: olet uupumuksen partaalla? Inttää vastaan, hän ei voi olla uupunut. Vaikka todellisuudessa sydän hakkaa villisti, verenpaine on korkealla ja aamuöiset heräämiset väsyttävät ja kutistavat mielen. Kalenteri on kasvanut umpeen kuin paritalon pihalta alkava puisto, joka on kaiken lisäksi pullollaan kaiken vihreän syöviä lehtokotiloita.

Miten tämä pääsi syntymään? Pitkän ajan kuluessa. Vuonna 2004 hän aloitti työhyvinvoinnin lahjoitusprofessorina, mikä oli todella kivaa ja mukaansa imevää. Lahjaraha loppui, mutta yhdessä tiiminsä kanssa he saivat hankituksi tarvittavan rahoituksen pitääkseen työpaikkansa.

Tulee yliopistouudistus, professuuria ei enää jatketa määräajan päätyttyä eikä myöskään vakinaisteta. Hänen on otettava vastaan uusi nimike määräaikaisena tutkimusjohtajana, jos haluaa jatkaa yliopistossa. Hän saa kuitenkin oikeuden käyttää professorin titteliä. Hänen on hankittava entistä enempi rahaa tiimilleen, koska hallintokuluprosentit kasvavat kasvamistaan. Tietoa oman tiimin rahan käytöstä, tuloksesta, ei kuitenkaan ole mahdollista saada yliopiston tavoitellessa entistä suurempia yksikköjä. Toki työssä on paljon ilonaiheitakin. Työhyvinvoinnin oppiaine syntyy, ja perusteita opiskelemaan pyrkii 700 opiskelijaa.

Mikä siis oli ongelma? Hallinnan tunne on mennyt omaan työhön. Hän kokee olevansa pieni nappula suuressa kuviossa. Hänestä tulee ikävä ihminen, ja se alkaa näkyä myös terveydentilassa. Mutta hänen täytyy vielä pudota kuoppaan ja rikkoa nivelsiteensä. Ja leikkauksen pitää venähdyttää jalkapöydän hermo ja tehdä hänet niin kipeäksi, ettei työhön ole menemistä. Hän pääsee ensimmäistä kertaa mökkinsä pihalle kivuiltaan: silmät osuvat pihan kiveen kasvaneeseen sydänsammaleen. Se ei ole tullut siihen varmaan kahdessa viikossa.

Nähdäkseen on siis havahduttava. Hän päättää pitää välivuoden yliopistotyöstä ja toimia yrittäjänä. Kaikki fyysiset sairauden oireet häviävät nopeasti ja työ alkaa taas maistua kivalta. Hän tietää, mistä rahat tulevat ja mihin ne kuluvat. Hän saa paljon ihanaa palautetta asiakkailtaan. Fyysinen kunto kohenee, harrastukset tulevat taas elämään ja ystävyyssuhteet elpyvät.

Innostuneena hän palaa vuoden kuluttua omaan työhönsä ja on päättänyt muuttaa asenteensa. Hän suhtautuu myönteisesti näkemäänsä, työhyvinvointia opiskelee jo 1000 opiskelijaa perustasolla, yritykset ovat innolla mukana tutkimusprojekteissa ja on taas kiva olla työyhteisössä.

Mutta jälleen hän on hetken päästä organisaation sisäisen maailman kielteisyyden imussa.

Vaikutusmahdollisuudet ovat entisestään vähentyneet. Hän ehdottaa, että professuuri edes puolittain vakinaistettaisiin ja saataisiin yliopiston varoista. Koska se ei ole mahdollista, on vain tunnustettava tosiasiat, asenteen muutos ei auttanut, työnteon tavoitetasoa en voi madaltaa, vapaa-aika on kutistunut olemattomiin, joten on tullut aika lähteä.

Mitä siis stressaavassa tilanteessa voit tehdä saadaksesi elämäsi rennommalle raiteelle?

Nosta kissa pöydälle ja yritä muuttaa olosuhteita. Tärkeitä työn voimavaroja ovat hallinnan tunne, työn sujuminen, hyvä johtaminen ja yhteisöllisyys.
Mieti, tulkitsenko tilannetta oikein? Voisinko muuttaa asenteitani? Voisinko lisätä myönteisiä tunteita, jotka kompensoisivat stressiä? Mistä voisin olla kiitollinen? Mikä on hyvin?
Tsekkaa tavoitetaso: Minkälaisilla tavoitteilla haluan tehdä työtäni? Voisinko laskea tavoitetasoani tässä tilanteessa tai muuttaa niitä?
Pohdi myös tärkeysjärjestystä: Voisinko jotenkin priorisoida ja jättää jotakin tekemättä? Voisinko hieman tuunata työtäni ja tehdä siitä miellyttävämpää? Voisinko tehdä enempi joidenkin mukavien työkavereiden kanssa?
Hanki voimien elvytystä työn ulkopuolelta: perheestä ja ystävistä, liikunnallisesta aktiivisuudesta, huomaamalla positiiviset poikkeamat, ottamalla uusia haasteita ja oppimalla uusia taitoja ja tekemällä hyvää.

Entinen professori on ollut muutaman kuukauden onnellisesti yrittäjänä ja dosenttina. Hän käy yliopistolla opettamassa. Nuori tyttö tarttuu hänen käteensä käytävällä.

”Sinut minä olen halunnutkin saada käsiini. Olen jättämässä näitä yliopiston seiniä taakseni. Haluan kiittää sinua, koska parasta, mitä minulle on täällä tapahtunut, ovat olleet sinun työhyvinvoinnin luentosi.”

Kiitän sydämellisestä palautteesta ja kysyn, onko hänellä työpaikkaa.

”Menen aluksi verotoimistoon, mutta haluan saada myöhemmin työtä työhyvinvoinnin alueelta.”

Liikutun ja toivotan hänelle onnea elämään ja halaan häntä lämpimästi. Jokaisessa työssä on puolensa, mutta itse kunkin on syytä pohtia, ovatko positiiviset puolet voitolla vai eivät.

Ole sinä paha poika, niin minä olen kiltti tyttö – Lapsena opitut roolit seuraavat meitä vielä aikuisenakin

Itsenäisyys ja toimeentuleminen ovat tänä päivänä kovin ihailtuja asioita. Eikä toisaalta turhaan.

On totta, että ei tee hyvää yhdellekään osapuolelle antaa vastuuta elämästään jollekin toiselle tai muille.

Vastuu itsestä siirretään muille usein hyvin tiedostamattomalla tasolla. (Näin ainakin joutuu hän tunnustamaan peiliin katsoessaan…)
On niin paljon helpompaa syyttää muita, kuin nähdä omaa osuuttaan. Tällä kuitenkin pitää itsensä jumissa ja odottamassa, että joku muu muuttuisi. Omasta elämästä ja valinnoista vastuunkantaminen on paperilla paljon helpompaa kuin käytännössä.

Opimme lapsesta alkaen erilaisia rooleja, joita toistamme hyvin alitajuisesti vanhempana. Sen lisäksi, että otamme itse näitä rooleja, laitamme mielessämme ympärillämme olevia ihmisiä erilaisiin rooleihin, täyttämään tiettyjä tehtäviä. Nämä roolit ovat tietynlaisia arkkityyppejä. Ole sinä se syyttäjä ja minä olen syyllinen! Ole sinä se paha poika ja minä olen kiltti tyttö. Ole sinä se äiti ja minä olen lapsi. Ole sinä se autettava ja minä olen auttaja!

Kovin kliseisiä, mutta silti niihin huomaa haksahtavansa. Kun näemme toisessa vain roolin ja tehtävän, jonka olemme hänelle antaneet, emme voi kohdata toista todella. Emmekä näe itseämmekään kovin suoraan.

Minä olen esimerkiksi ihmissuhteissa ottanut vuorotellen sekä auttajan, että avuttoman roolia.

Arvaapa, mitä auttaja tarvitsee? Jonkun autettavan tietysti. Ja niin minun roolillani on taas tehtävää. Tehtävää, joka alkuun vaikuttaa niin jalolta ja ihanalta: minä saan auttaa!

Kunnes käy niin, että en enää näe toista, vaan kaiken missä hän tarvitsee minun mielestäni apua.
Tästä seuraa sitten se, että en keskity enää itseeni; siihen ihmiseen, jonka tulisi olla minun elämäni päähenkilö, siihen ihmiseen kenen elämää minun on ensisijaisesti elettävä.

Auttaja minussa on lisäksi vähän marttyyri; hän tekee niin paljon, mutta ei koskaan saa kiitosta, jota odottaa. Auttaja on hieman ylväs; hän kyllä tietää miten maailman tulisi maata.

Avuton minussa taas tarvitsee jonkun, joka osaa ja jolla on kaikki hanskassa. (Kenelläkään ihan ihan ihan oikeasti ei ole.) Vedän puoleeni jonkun, joka mielellään leikkii tätä leikkiä, jossa saa pitää kaikkea ohjaksissaan. Lopulta tämä peli on molemmille vankila.

Nykyään on paljon erilaisia metodeja itsetuntemuksen ja ihmisyyden saralla, joissa monille on yhtenäistä se, että pyritään ”pääsemään eroon jostain”. Mitä jos ainaisen eroon pyristelyn sijaan suostuisimme katsomaan, todella katsomaan, opittuja rooleja ja näkemään, mitä niiden takana ihan oikeasti on.

Miltä ne meitä suojaavat? En ole päässyt itse yhdestäkään roolista eroon ottamalla hirttoköyttä käteen tai nauramalla sille ylimielisesti.

Minulla on takuulla vielä työstettävää monien roolieni kanssa, luultavasti koko loppuelämäni. Jos jotain olen niistä oppinut, ne eivät vihaamalla katoa. Ne eivät kääntämällä katsetta katoa. Ne tulevat vastaan sitten seuraavalla kierroksella.

Vasta, kun olen itse alkanut kunnioittamaan jopa sitä kaikista nolointa ja hävettävintä roolia, voin alkaa oppia siltä jotain. Voin saada sen metkuista tarpeekseni niin, että sen nostaessa päätään, totean sille: ”Ei rakas enää, enää ei tarvitse.”

En olisi mitenkään voinut nähdä roolejani ja niihin kätkeytyviä kaavoja ilman peilejä. Joskus vähän radikaalimpia, suoremmin puhuvia ja joskus hellempiä ja rakastavampia. Joskus sydämen rikki repiviä ja joskus sellaisia, että tekisi mieli laittaa pää pussiin vähintään vuodeksi. Ja silti, ei voi irrottaa ennen kuin näkee mistä irrottaa. Tämänkin tiedostamisen jälkeen tarvitaan rohkeutta, aikaa, kärsivällisyyttä ja armollisuutta lähteä toimimaan rakentavimmilla tavoilla.

This is my practice.

Kiitos.