Metsässä olen kotona

tuomasprofiili Tuomas Kytömäki on luontoa rakastava media-alan monitoimimies, joka luennoi ja juontaa hyvinvointitapahtumissa. Yhdessä Jaakko Halmetojan kanssa Tuomas juontas Inspiradio-podcast sarjaa, jossa kaverukset haastattelivat mielenkiintoisia suomalaisia Esko Valtaojasta Arman Alizadiin. Seuraava suurprojekti on Lappiin sijoittuva ensimmäinen suomalainen slow-tv -tuotanto, joka on nähtävissä Hidasta elämää -sivustolla.


 

Metsä. Niin pieni sana niin suurelle asialle. Tunnen vahvaa vetovoimaa luontoa kohtaan, sen puhtautta, vehreyttä ja rauhaa. Aurinko kimaltelee veden pinnassa puitten välissä. Tunnen männynneulaset ja puunjuuret paljaitten jalkojeni alla. Välillä heittelen käpyjä varpaillani ja pysähdyn halaamaan suurta mäntyä, jota valon puuksikin on kutsuttu. Suljen silmäni ja aistin koko olemuksellani luonnon kutsun.

Koen syvää kiitollisuutta että saan olla täällä.

Nyt loppukesästä ovat marjat ja sienet kypsyneet. Kun korini täyttyy mustista torvisienistä, tateista ja suppilovahveroista, mietin, miksi en useammin samoile täällä luonnon kirkon kaarevien oksistojen alla. Kiipeän suuren kiven päälle, suljen silmäni ja kuuntelen puiden huminaa ja monenlaisia ääniä, joita metsä pitää sisällään.

Palaan mökille, laitan savusaunan rannassa lämpiämään ja kastaudun järven vilvoittavaan veteen; hengitän syvään sisään ja pyydän, että veden puhdistavat voimat ottavat kaiken vanhan minusta pois – kaiken sen, mitä en enää tarvitse. Siristän silmiäni ja istahdan kalliolle katselemaan tiiran leikittelyä ilmassa. Tunnen olevani kotona ja oloni on rauhaisa ja kiitollinen. Jokainen suomalainen tietää, että jos arki meinaa ahdistaa, on metsässä tai veden äärellä helpompi hengittää. Jotkut näkevät metsänhenkiä, itse pyrin aina uimaan elävässä vedessä vuodenajasta riippumatta.

Metsäterapiaa

Monet tutkimukset osoittavat, kuinka luonnossa liikkuminen vähentää stressitasoja ja eheyttää ihmistä. Jo pelkästään luontokuvien katselu toimii monelle lääkkeenä tässä hektisessä maailmassa. Suomessa on myös saatu loistavia tuloksia ongelmanuorien kanssa, kun heitä on viety ulkoilemaan luonnon helmaan. Norjassa on hoidettu huumekierteessä olevia nuoria hyvin tuloksin erilaisilla eräilyaktiviteeteilla. Lasten ja nuorten silmät loistavat aivan eritavalla luonnossa vietetyn ajan jälkeen. Myös Japanissa on otettu metsäterapia käyttöön hyvin tuloksin.

Meillä suomalaisilla luontoyhteys on ollut selviö vielä vuosisadan vaihteessa, mutta teollistumisen ja kiireisen työelämän johdosta olemme pikkuhiljaa unohtaneet sen. Uskon, että tästä johtuen moni kokee elonsa niin irralliseksi. Emme muista olevamme osa suurempaa kokonaisuutta, jossa kaikki eläväinen on yhteydessä toisiinsa.

Metsän puut, sienirihmastot ja loistavat vedet muodostavat kokonaisuuden, joka vaihtaa jatkuvasti informaatiota monella eri tasolla. On hämmentävää miten sekä luonnon että eläinkunnan kohtelu on riistäytynyt käsistä. Itsekkäästä oman edun ja voitontavoittelusta on tullut arkipäivää myös suomalaisessa yhteiskunnassa. Onneksi yhä useampi on alkanut kiinnittää huomiotaan tiedostavampiin ja eettisempiin valintoihin esimerkiksi ostoskäyttäytymisessään.

tuomaksenforest

Anastasian harmoninen luontoyhteys

Luontoyhteydestä kertoo kauniisti myös kirjasarja Venäjän soivat seetripuut. Sarja on vaikuttanut vahvasti miljoonien ihmisten elämään, varsinkin Venäjällä, missä tuhannet ovat alkaneet viljellä itselleen lähiruokaa maata kunnioittaen.

Sarjan ensimmäisessä kirjassa, jota lueskelin taannoin tunturissa, tapaa venäläinen liikemies Anastasia nimisen neitokaisen, joka kantaa viisautta muinaisesta kulttuurista. Anastasia kertoo liikemies Vladimir Megrelle (kirjasarjan kirjoittaja) ihmisten, luonnon ja eläinten vahvasta yhteydestä, jonka muistamiseen alamme olemaan valmiita. Anastasia elelee yksin Siperian metsässä täysin harmoniassa luonnon kanssa. Hän kehottaakin meitä muistamaan, että olemme yhtä luonnon kanssa. Anastasia puhuu paljon luontoyhteydestä, ja sen tärkeydestä. Metsän rauhoittava humina voi antaa meille suunnattoman paljon, kun pysähdymme kuuntelemaan sitä.

Monet Anastasian vinkit resonoivat vahvasti, hän muun muassa kertoo, että meidän jokaisen kannattaisi laittaa edes pieni maapalsta tai vaikka kukkapenkki kasvamaan luonnonantimia. Omien istutusten kanssa puuhailu, ja käsien multaan upottaminen tuo meidät lähemmäksi luontoa ja tätä hetkeä, hoitaa ja rauhoittaa. Kun istutusvaiheessa vielä pitää kasvin siementä suussaan kymmenisen minuutin ajan, osaa kyseinen kasvi auttaa sinua valmistamalla juuri sinua hoivaavia yhdisteitä.

Anastasia kertoo paljon esimerkiksi lasten kasvatuksesta, ja siitä miten jokaisesta lapsesta tulisi oman kiinnostuksenalueensa Nobel-voittaja, mikäli kasvatus tapahtuisi lapsen omia intressejä kunnioittaen. Lisäksi Venäjän vuoristossa sijaitsee koulu, jonka pienet Anastasia-oppilaat ovat omin pikku kätösineen rakentaneet, ja oppilaat ovat nuoresta iästä huolimattaan äärimmäisen kehittyneitä ja oppineita.

Slow-tv:n kuvaukset käynnistyvät

Elämme historiallisia aikoja ja suurten muutosten keskellä. Uskon, että tänä syksynä tulee tapahtumaan paljon merkittäviä asioita.  On tärkeää pitää itsensä positiivisena ja rauhallisena. Kun suuntaamme huomiomme positiiviseen muutokseen, sallimme sen tulla elämäämme helpommin. Tähän auttaa myös maadoitus (earthing, grounding), josta löytyy netistä paljon tietoa.

Nostan katseeni vasten vastarannan siluettia, jonka muodot tuovat mieleeni Lapin jylhät tunturit. Lapin, joka tuntuu kuin toiselta kodilta.

Sydämeni värisee innosta, sillä muutaman päivän päästä koittaa lähtö juuri pohjoisen upeisiin maisemiin. Lähdemme sinne kuvaamaan slow-tv -sarjaa, joka saa ensi-iltansa täällä Hidasta Elämää -sivuilla loppuvuodesta. Siitä tulee kaikkien aikojen seikkailu. On mahtavaa elää juuri nyt, tässä upeassa maassa, jossa luonto on aivan kulman takana. Kiitos.

Tuomas Kytömäki

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: