Sivu 350 – Hidasta elämää

Ihana, kamala muutos! 6 selkeyttävää tehtävää valintojesi tueksi

Teimme hiljattain merkittävän muutospäätöksen. Laitoimme kotimme myyntiin lähes 18 vuotta ensiasuntomme ostamisen jälkeen. Tuolloin suuri päätös kouraisi vatsaa, mutta sekä tiedossa olevat faktat että vaisto puolsivat oman kodin hankintaa. Silloisen ratkaisun jälkeen koimme myös rohkeutta ja määrätietoisuutta, vaikka 20 vuoden asuntolaina korkeine korkoineen tuntuikin päätähuimaavalta.

Samankaltainen tunne perhosista vatsassa tuli nytkin, mutta elämänkokemus on tuonut onneksi lisää luottamusta tulevaan ja arviointikykyä. Kirjoitin itselleni pitkän listan plussia ja miinuksia sekä muuttamisen että tutussa pysymisen vaihtoehdoille. Kun plus-lista oli selkeästi pidempi muutoksen suuntaan, oli minun helpompi lähteä liikkeelle. Muuttavathan linnutkin ja löytävät aina uuden pesäpaikan.

Luonnostani olen kylläkin tottunut sopeutumaan ja mukautumaan vallitseviin olosuhteisiin, kunnes oloni joko muuttuu sietämättömäksi tai vaihtoehtoinen ratkaisu tulee riittävän lähelle ja houkuttelevaksi.

1. Tee lista muutoksen puolesta ja vastaan nousevista mielipiteistäsi. Huomioi omissa sarakkeissa sekä tunteet että järkisyyt, vaikutukset itseesi ja läheisiisi, ajankäyttöön, talouteen jne. Lopuksi hiljennä tietoinen mielesi ja kysy vielä intuitiosi tai alitajuntasi mielipidettä suhteessa päätökseen.

Parisuhteessa syntyy helposti jännitteitä, jos kumppaneiden keskinäinen muutoksen tarve on hyvin erilainen. Nämä eroavaisuudet voivat kummuta sekä luonteesta että kasvuympäristöstä. Jos lapsuuden muistoihin liittyy paljon turvattomuutta tai epävarmuutta, saattaa aikuisena asettaa pysyvyyden muutoksen edelle, silloinkin kun olosuhteet ovat vain jokseenkin siedettävät. Jos taas lapsuuteen liittyy paljon tylsistymistä ja pitkäveteisiä rutiineja, saattaa aikuisena kaivata mitä tahansa muutosta pysyäkseen vireänä.

Mikäli lapsuuden kokemukset ovat voimakkaita ja ovat syntyneet ennen puheen kehitystä, niitä voi olla vaikea aikuisenakaan sanoilla käsitellä. Tunne vain tuntuu, vaikkei se olisikaan oman nykyisen olemuksen mukainen. Näiden tunteiden purkamiseen löytyy keinoja mm. NLP harjoituksista.

Samankaltainen muutos/ pysyvyys vastavoimien tasapaino voi olla tarpeen myös työn ja vapaa-ajan, arjen ja lomien, tai vaikkapa kollegoiden ja muiden ystävien välille.

2. Tutki omaa menneisyyttäsi. Minkälaisia roolimalleja ympärilläsi oli lapsuudessa? Miten he suhtautuivat muutoksiin? Mitä heidän käyttäytymismalleja olet oppinut toistamaan? Mitä olet halunnut tehdä täysin eri tavoin itsenäistyäksesi? Miten valitsisit, jos olisit täysin vapaa menneen rasitteista? Onko sinulla jokin paikka, harrastus tai elämänalue, jossa voit täysin omaehtoisesti tehdä valintoja muutoksen ja pysyvyyden välillä? Tarvittaessa etsi luotettava tukihenkilö, jonka avulla voit purkaa menneeseen liittyvän painolastin.

Vertaileminen on erittäin tavallista, mutta sitä käytetään usein vahingollisella tavalla. Jos vertaat itseäsi niihin, jotka ovat olleet hyväosaisempia, onnekkaampia, menestyneempiä tms. voit saada itsesi voimaan huonosti.

Jos vertaat itseäsi niihin, jotka ovat syntyneet puutteeseen tai ovat kohdanneet onnettomuuksia, voit tuntea heitä kohtaan empatiaa ja samalla olla tyytyväinen siihen, mitä olet itse saanut ja saavuttanut. Voit myös voimaantua mahdollisuudesta auttaa vähempiosaisia.

Jos vertaat itseäsi siihen, mitä itse olit 2, 5 tai 10 vuotta sitten, voit nähdä mitä olet oppinut ja missä asioissa kehittynyt.

On myös mahdollista oppia muilta ja jopa muiden tekemistä ”virheistä” vertailemalla asioita ja ominaisuuksia, mutta vertailematta itseä toisiin. Parhaimmassa tapauksessa saamme ”potkua”, voimia ja intoa omien päämääriemme tavoitteluun muiden menestyksestä.

3. Etsi tietoa muiden tekemistä ratkaisuista vastaavissa tilanteissa. Kysy ja haastattele, etsi aiheesta lisätietoa, artikkeleita ja kirjallisuutta säilyttäen samalla itsenäisen arviointikykysi. Pidä mielesi avoimena täysin uudenlaisillekin ideoille ja ratkaisuille.

Myös päätöksentekoprosessin kestossa on yksilöllisiä eroja. Jotkut analysoivat monenlaisia näkökulmia vauhdilla ja tekevät suuriakin päätöksiä nopeasti. Toisille on tärkeää saada harkita rauhassa, laittaa asia hetkeksi sivuun, ”nukkua yön yli” ja sitten palata tuorein mielin ja voimin valinnan äärelle.

4. Kokeile mielikuvituksesi mahdollisuuksia. Jos sinun pitäisi päättää heti, mitä valitsisit? Jos tietäisit päätöksen teon odottavan seuraavana aamuna tai viikon päästä, mitkä teot tukisivat valintaasi? Pyydä alitajunnaltasi asian prosessointia unissa ja rentoutumisen aikana.

Meidän tapauksessamme olen nyt oppinut arvostamaan uudella tavalla nykyisen kotimme tilaratkaisuja, naapureita, bussiyhteyksiä, ulkoilumahdollisuuksia, lähipalveluja, ym. Kartoittaessamme uusia vaihtoehtoja asumisellemme, silmäni ovat auenneet asioille, joita olin turtunut pitämään itsestäänselvyyksinä. Joskus liikkeelle lähtö saattaa olla ”se juttu”, aktivoituminen. Päämäärä voi muuttua matkan aikana. Tärkeintä on avoin mieli ja läsnäolo sille todellisuudelle, joka ympäröi juuri nyt.

5. Miltä tuntuisi, jos yhtäkkiä menettäisit sen, mihin juuri nyt olet kyllästynyt? Mitä jäisit kaipaamaan? Mitä uskot arvostavasi tämän päivän todellisuudesta eniten 5–10 vuoden kuluttua?

Kaikkeen inhimilliseen kanssakäymiseen kuuluu kompromissit. Aina ei saa läpi omia ideoitaan. Aina ei myöskään tarvitse mukautua muiden mielipiteisiin. Yhteinen tavoite motivoi huomioimaan kaikkien osallisten näkökulmat ja joustamaan tarvittaessa.

Walt Disney loi yritykseensä kolmen näkökulman metodin, ns. Disney-mallin. Hän kävi itse läpi uudet innovaationsa kaikkien seuraavien roolien kautta: unelmoija, realisti ja kriitikko. Jokaisessa uutta ideoivassa työryhmässä tuli olla kaikkien näiden roolien edustajat. Ideoita työstettäessä jokaisella oli työrauha omien mielipiteidensä julkituomiseen ja he myös vaihtoivat rooleja keskenään voidakseen valottaa kaikki vaihtoehtoiset mahdollisuudet, voimavarat ja riskit.

6. Käy vielä kerran läpi muutokseen liittyvät osa-alueet näiden kolmen roolin kautta: unelmoijana, realistina ja kriitikkona – yksi kerrallaan. Tämän jälkeen huomioi myös, mikä rooli oli sinulle ominaisin, mikä hankalin. Lopuksi pyyhi mielesi puhtaaksi rooleista ja tarkista löysitkö uusia näkökulmia päätöksenteon tueksi. Mikäli mahdollista tee tämä harjoitus yhden tai kahden ystäväsi kanssa, jotta voitte heittäytyä täysin kulloiseenkin rooliin, samalla kun muut tekevät havaintoja.

Ainoa pysyvä asia maailmassa on jatkuva muutos. Suuret kirjailijat Sirpa Kähkösestä Shakespeareen ovat kautta aikojen ilmaisseet tarkkanäköisiä havaintoja ihmisyydestä ja inhimillisyydestä. Kulttuuri ruokkii alitajuntaamme ja auttaa ymmärtämään elämän lainalaisuuksia. Yksi kirjailijasuosikeistani, Tove Jansson, on ilmaissut Tuu-tikin hahmon kautta hienon ajatelman: ”Kaikki on hyvin epävarmaa ja juuri se tekee minut levolliseksi” (Taikatalvi).

Juuri nyt en tiedä, missä asumme kesän koittaessa, mutta siihen asti aion katsoa kaunista kotiseutuamme tuorein silmin, ottaa vastaan jokaisen muuttolinnun ilolla (kaksi ensimmäistä joutsenta saapui jo viikonloppuna) ja arvostaa jokaista aamukahvia takapihallamme kuin ensimmäistä – tai viimeistä.

Kuvat: Shutterstock: Gregory A. Pozhvanov ja ”aaltair”

Näin teet helpon ja maukkaan itusalaatin

Idätyksellä on mielestäni tuhaan työlään viherpiiperryksen leima, sillä se on parhaimmillaan hyvinkin helppoa ja sillä säästää ajanmyötä pitkän pennin. Se on myös hyvä ja vieläpä proteiinipitoisempi korvike kauppojen hintaville, torjunta-ainepitoisille salaateille. Idätys on helppo tapa kasvattaa tuoretta ja ravintorikasta ruokaa läpi talven, sillä siinä ei tarvitse valoa. Loistava harrastus tänne pohjolan pitkiin ja pimeisiin talviin 🙂

Idättämisen ideahan on se, että siinä muutetaan raaka-aineen ominaisuuksia idättämällä ihmiselimistölle edullisempaan muotoon. Idätyksessä raaka-aineen C-, B2- ja A-vitamiinipitoisuus kasvaa. Lisäksi esim. C-vitamiini on iduissa myös paremmin säilyvässä muodossa (se ei esim. juurikaan alene nopean kiehautuksen aikana). Myös proteiinin sulavuus lisääntyy idättämisen aikana. Vaikka kivennäisaineiden, kuten raudan ja sinkin pitoisuudet ei siemenissä ja pavuissa lisäänny idätyksen aikana, niin niiden imeytyvyys paranee. Tämä johtuu kivennäisaineita liukenemattomaan muotoon sitovan fytiinihapon hajoamisesta idätyksen aikana. Idätys voi myös parantaa esim. papujen soveltuvuutta ruoansulatusvaivaiselle, sillä idätys hajoittaa papujen ilmavaivoja aiheuttavia aineita.

Ja idättäähän voi vaikka mitä. Tutuimpia on varmasti mungpapu ja sinimailanen, mutta hyviä idätettäviä on myös esim. soijapavut, ruskeat-, mustat- ja vihreät lissit, kikherneet, vehnä, ruis, quinoa, auringonkukan ja seesamin siemenet. Ituja voi käyttää moneen tarkoitukseen, kuten salaatteihin, wokkeihin, keittoihin, leivonnassa (kokonaisena tai murskattuna), erilaisiin täytteisiin, mehustuksessa ja ihan sellaisenaan lisukkeena ja leivän päällä.

Tässä resepti tosi helppoon, mutta maukkaaseen itusalaattiin, jossa käytin pääraaka-aineena ruskean lissin ituja. Ne ovat ehdoton suosikkini, sillä niiden maku on niin monikäyttöinen. Ne itää vain n. 3–4 vrk ja niiden määrä kasvaa idätyksessä jopa 6-kertaiseksi. Idätysohjeen ja lisää tietoa idätyksestä löydät täältä.

Moni käyttää idätykseen lasipurkkia harson kera, mutta itse olen kokenut erinomaiseksi idätykseen tarkoitetun saviastian. Sitä voi pitää materiaalinsa vuoksi vaikka ikkunalaudalla tai jossain näkyvällä paikalla, niin ei pääse huuhteleminen unohtumaan (niinkuin itselläni aina kaappiin laitettuna tuppaa käymään).

Monissa ohjeissa käsketään huuhtomaan ituja n. 2–4 kertaa päivässä (riippuen lajikkeesta), mutta itse olen saanut ihan maukkaita ituja jo 1–2 kerran huuhtelukerroilla/pv. Eli ei ole mulla ainakaan niin justiinsa kun omaan käyttöön tekee.

Huom! Suosittelen käyttämään idätyksessä aina luomulaatuisia siemeniä. Hintaero ei ole kovinkaan suuri ja näin saat aina varmasti luomua tuoreruokaa järkihintaan 🙂

Ituslaatti (1 hlö)

Lautasellinen ruskean linssin ituja
muutama siivu luomupekonia (eri välttämätön, voi korvata esim. fetajuustolla tms)
kookosöljyä tai kirkastettua voita paistamiseen
2 luomu kananmuna
puhdistamatonta merisuolaa
0,5 – 1 avocado
1 – 2 rkl sitruunaa
1 – 3 kynttä valkosipulia
1 – 2 luomutomaattia tai/ja paprikaa
2 – 4 rkl oliiviöljyä
tuoretta basilikaa

Saksi pekoni pannulle ja paista rapeaksi. Sekoita pekonit heti itujen joukkoon. Paista kananmunat pikaisesti sekoittaen pannulla ja lisää ne pekoneiden perään. Silppua valkosipulit ja paista ne pannulla kananmunien kanssa (hiukan sekoitellen, jotta kanan munasta tulee kokkelimaista), suolaa sopivaksi ja lisää ne itujen joukkoon. Pilko tai muussaa lopuksi sekaan vielä avocado sitruunamehun kanssa, luomutomaatti ja hiukan tuoretta basilikaa. Kaada lopuksi salaattiin vielä reilusti hyvää oliiviöljyä ja nauti!

Unelma voitti turvallisen työelämän – tänään oli oikea päivä irtisanoutua

Irtisanouduin vakituisesta ja pitkäaikaisesta työpaikastani. En jäädäkseni vuorotteluvapaalle, en virkavapaalle tai äitiysvapaalle. Irtisanouduin kokonaan. Päätin uskaltaa. Pelottaa.

Sitten ajattelin, että ehkei se kuitenkaan kaada maailmaa. Monikaan irtisanominen, henkilökohtainen päätös uskaltaa tai jättää taakseen vanhaa ei ole aikaansaanut ainakaan tietääkseni yhtään hirmumyrskyä, tulivuorenpurkausta tai edes läheltä piti liikenneonnettomuutta. Siispä ajattelin uskaltaa.

Mutta sitä ennen ajattelin paljon muutakin. Sain itseni kiinni ajattelemasta sitä, mitä muut ajattelevat. Leimaavatko ne otsaani merkkejä: Hullu! Kiittämätön! Mielipuoli! Keski-iän kriisi!

Sitten huomasin ajattelevani, että ehkä osa niistä muista kannustaakin, osa antaakin eväitä tuleviin onnistumisiin, osa ensiapupakkauksia mahdollisiin harharetkiin. Ajattelin, että ne hyvät kyllä jäävät puolelleni.

Niistä muista en ajatellut sitten välittääkään. Sekin on vaikeaa.

Irtisanouduin työstäni siitäkin huolimatta, etten tiedä tarkalleen, mitä huomenna tapahtuu. Pärjäänkö, onnistunko, osaanko hypätä oikeilla laitureilla pois tai tarttua oikeilla hetkillä oikeisiin käsiin. Enkä tietenkään voi seuraavissa alennusmyynneissä sovitella Dieselin farkkuja tai edes Calvin Kleinin kauneimpia, laventelinsinisiä rintaliivejä. Liian kallista.

Ajattelin keskittyä liian kalliin sijaan liian lyhyeen. Siihen, että elämä saattaa olla ihan oikeastikin vähän liian lyhyt, hauras ja arvaamaton. Ainakin sellaiseen, missä minä jään jonnekin ja sydämeni menee toisaalle. Sillä jos vain mahdollista, haluaisin olla sen kanssa vastedes samassa paikassa. Sen sydämen.

Siksi ajattelin lähteä. Ajattelin luottaa.

Ajattelin vihdoin toteuttaa unelmani, 30 vuotta pinnan alla kuplineen haaveeni ja keskittyä siihen, mitä olen rakastanut kuusivuotiaasta saakka. Siitä ensimmäisestä ”Olipa kerran prinsessa, joka rakasti jylhän kallion mörköä” -tarinasta lähtien. Jatkan tavalla tai toisella siitä, mihin kuusivuotiaana jäin. Kirjoitan rakkaudesta, möröistä, pystysuorista kallioista ja prinsessoistakin. Sillä ajattelin vihdoin olla oman elämäni prinsessa. Ilman palatsia ja ainakin toistaiseksi sitä prinssiäkin.

Ostan lentolipun, vuokraan asuntoni ja muutan pian toiseen kotiini. Matkaan Indonesiaan, jossa kohtasin viimeksi myös pelottavia asioita. Käärmeitä, hämähäkkejä, outoja rituaaleja, ylipapittaria ja henkisiä guruja. Ja ihmisiä, jotka näkivät lävitseni. Se oli kaikista pelottavinta.

Kerron niistä ihmisistä ja möröistä paljon enemmän ensimmäisessä kirjassani, joka kantaa työnimeä Himalajan kautta kotiin.

Pelottaa. Kaikki pelottaa. Mutta olen kuullut, että kun alkaa luottaa itseensä, elämäänsä ja tekemisiinsä, pelko karisee. Se pelko ei tule nimittäin toimeen luottamuksen kanssa, ei sitten pätkääkään.

Ps. Tänään uskalsin lähteä. Suljin oveni turvalliseen työelämään ja rohkenin. Minulla on tunne, että se tulee tapahtumaan toistekin.

Johanna Elomaa: Säästä ajatuksesi eläviä varten (Kosmos, 2016)

> TILAA UUTUUSKIRJA TÄSTÄ <

Äidilläkään ei ole arjen supervoimia (vaan äidillä on usein salaa paha mieli)

Eräs kolmekymppinen pienen lapsen äiti kirjoitti, että viikonloppuna vaan itkettää, kun on niin ihana perhe, jonka kanssa ei jaksa eikä ole aikaa olla. Hieno työ, kaunis koti, arki pysyy kasassa, asiat hyvin. Mutta tuntuu pahalta. Suorittaminen on nielaissut ensin kalenterin, sitten huoli on hukuttanut elämänilon.

Ehkä joku äiti käy töissä, että voi ostaa lapselleen puupalikoita. Ja samalla äiti ymmärtää, että ei lapsi tarvitse puupalikoita, lapsi haluaa äidin, äidin, joka hymyilee välillä. Ja äiti haluaa katsoa, kun lapsi nauraa – ja nauraa lapsen kanssa.

Moni vanhempi selviytyy hienosti arjesta. Ehtii ajoissa päiväkodille. On rautaisen kova ammattilainen työssään. Tekee ruokaa pakkaseen. Pesee kakkapyllyn ja muistaa hankkia uudet luistimet pieneksi menneiden tilalle. Kierrättää. Tuulettaa villamatot pakkasella. Käy salilla tai joogassa. Vastailee työmeileihin yöllä, että ehtii seuraavana päivänä ajoissa hakemaan lasta, eli että työt eivät kaadu päälle. Itkee ennen kuin nukahtaa.

Aamulla homma lähtee alusta. Mieltä kaihertaa harmitus siitä, että lapsi oppii sanomaan äiti ja kakka, eikä äiti ole kuulemassa sitä. Äiti taistelee koko päivän kellon kanssa, että ehtii iltapäivällä bussiin. Äidillä on lapsen kuva puhelimen näytöllä. Aina kun se soi tai piippaa, sydämeen sattuu.

Työssä käyvä superäiti on Facebookin mukaan menestyvä ja kadehdittava. Sillä menee niin hyvin. Se on niin onnellinen. Se haluaa näyttää, että se on onnellinen, koska kun se selaa omaa fiidiä, se hetken aikaa kokee mielihyvää siitä, miltä kaikki näyttää. Mutta superäiti itkee, koska sillä ei siltikään ole supervoimia. Sillä ei oikeastaan ole enää voimia ollenkaan. Mutta sen pitää jatkaa, koska kaikki muutkin jaksaa. Ja näyttää Facebookissa niin onnellisilta.

Äiti itkee, koska sen pitäisi olla onnellinen. Se tekee kaikkia niitä hienolta näyttäviä asioita, koska se haluaa onnellinen. Mutta se ei ole. Äiti itkee, koska se ymmärtää, että oman elämän voi vielä haaskata, mutta oman lapsen lapsuuden riistäminen on väärin.

Siinä hetkessä kun lapsi syntyy, mikään ei ole enää samalla tavalla. Työssä vaaditaan yhä samaa panosta, mutta siihen vastaaminen ei ole enää mahdollista. Kun äidistä tulee äiti, äiti ei halua enää vain suoriutua elämästä. Äiti haluaa opettaa lapselleen esimerkin kautta, mitä on elämä. Äiti haluaa nauraa lapsen kanssa ja tehdä niitä ihan tavallisia asioita, jotka suoritusmaailmassa ovat muuttuneet tuottamattomuutensa vuoksi toissijaisiksi.

Vaikka työelämä kuinka toivoisi, äidit eivät ole superihmisiä. Äidit ovat aina ensin äitejä. Eikä yksikään palkka vastaa lapsen kanssa yhdessä naurettua naurua.

(Tutkimusten mukaan pienten lasten isät tekevät pisintä työpäivää. Kokemusteni mukaan yhä useammasta isästä tuntuu samalta kuin äidistä.)

Tämän sekä monta muuta ihanaa arkielämää pohtivaa tekstiä löydät herkullisen värikkäästä Hyvän elämän reseptit -kirjasta.

Hyvän elämän reseptit -maksipokkari

Rakkautta lisäävä meditaatio

Tietoinen istuminen

Meditaatio on yksinkertaisimmillaan tietoista istumista. Ensin rakennetaan hyvä istuma-asento, jossa selkä on kannateltu ja ryhti hyvä. Sanskritinkielen sana padma tarkoittaa lootusta. Padmasana on lootusasento, eli risti-istunta, jota pidetään joogassa parhaimpana istuma-asentona hyvän ryhdin sekä meditatiivisen tilan ylläpitämiseksi. Tärkeintä istuma-asennossa on hengittämisen helppous. Istu tuolilla tai lattialla, korotuksen kanssa tai ilman.

Oman hengityksen seuraaminen on helpoin tie meditaatioon

”Minä istun. Tunnen maan allani, tilan ympärilläni. Hengitän sisään. Hengitän ulos.”

Hengityksen tietoinen seuraaminen helpottaa meditatiiviseen tilaan pääsyä. Hiljaisuudessa olemista, aitoa sisäistä hidastamista. Sympaattisen hermoston toiminta vähenee ja sen seurauksena lisämunuaisten tuottamat stressihormonien tasot kehossa laskevat. Siksi jo lyhyt meditaatio on tehokas rentouttaja. Säännöllinen meditaatio tehostaa myös vastustuskykyä ja helpottaa ahdistusta sekä masennusta.

Avaa sydämesi ja tunne olevasi tärkeä osa maailmaa.

Meditoi sydämesi avarammaksi

Mettā-meditaatio on myötätuntoa ja globaalin rakkauden tunnetta lisäävä meditaatioharjoitus. Harjoituksessa kasvatetaan itsessämme hyvää tahtoa. Meditaatio jakaantuu viiteen osaan, mutta voit tehdä myös yhtä osiota tai hiljalleen edetä harjoituksessa. Aluksi rakenna itsellesi hyvä istuma-asento ja keskity hengityksesi tarkkailuun (voit myös olla selinmakuulla kunhan et nukahda).

Ensimmäisenä keskity tuntemaan rakkaudelliset tunteet itseäsi kohtaan.

Toiseksi palauta mieleesi ystävä tai perheenjäsen ja suuntaa iloa ja rakkautta hänen suuntaansa.

Kolmanneksi valitse neutraali henkilö, esimerkiksi kaupan kassa tai julkisuuden hahmo ketä et henkilökohtaisesti tunne. Säteile häntä kohtaan hyväksyntää ja myötätuntoa.

Neljäntenä valitse haastava henkilö, joku kenen kanssa olet eri mieltä asioista tai vaikkapa ihminen, kenen kanssa olet katkaissut välit. Lähetä hänelle onnellisuutta ja turvaa.

Viidenneksi anna myötätuntosi ja sydämesi rakkauden levitä koskettamaan kaikkia eläviä olentoja, ihmisiä, eläimiä, lähellä ja kaukana.

Voit myös käyttää omia positiivisia sanojasi ja lauseita jotka sopivat juuri sinulle.

Valokuva: Kira Leskinen

Täältä löydät kätevästi koottuna kaikki aiemmat joogavinkit.

Näin ayurveda muutti elämäni

Yritysblogi on toteutettu mainosyhteistyössä PUR Hyvinvointikaupan kanssa. Kirjoittaja Aino on yksi PUR Hyvinvointikaupan työntekijöistä.

Käsityksemme ayurvedasta saattaa usein keskittyä vain lautasen sisältöön. Tottahan toki ayurvedassa ruokavalio on tärkeässä osassa, mutta se on paljon muutakin. Onhan se sentään yksi maailman vanhimmista lääketieteellisistä opeista, oppi joka tarjoaa tietoa elämästä.

Olen itse kolmesta kehotyypistä se tulinen tapaus eli pitta. Aloittaessani oman ayurvedisen matkani lähdin pittalle tuttuun tapaan etenemään hyvin määrätietoisesti, noudattaen ruokavaliota lähes pilkun tarkasti. Jo ennestään terveellinen ruokavalioni muokkaantui rauhoittavaksi ja tulielementtiä hillitseväksi. Opin löytämään ne itselleni parhaat vaihtoehdot, joita suosimalla pystyin lisämään hyvää oloani. Hullaannuin fenkolista ja korianterista, kurkumasta ja kookoksesta, kun puolestaan banaanit, porkkanat, pähkinät ja kananmunat jäivät kauppojen hyllyille.

Ajan saatossa aloin huomaamaan hyvinkin nopeasti positiivisia muutoksia sekä kehossa että mielen tasolla, ja oireet, jotka olivat niin arkipäiväisiä etten enää kiinnittänyt niihin huomiota, katosivat kuin tuhka tuuleen. Opin, että syömämme ruoka vaikuttaa sisäelimiimme, mikä puolestaan vaikuttaa tunteisiimme ja se näkyy kokonaisvaltaisesti ulospäin siinä, miten käyttäydymme ja toimimme.

Kun ruokavaliomuutoksen myötä aloin löytämään parempaa tasapainoa huomasin myös erityyppisen liikunnan vaikuttavan elimistööni eri tavalla. Kaipasin enemmän joogaa, uintia ja rauhallista kävelyä entisen intensiivisen voimaharjoittelun ja juoksulenkkien sijaan. Tajusin, että myös liikunnan tyypillä on vaikutusta omaan olooni. Tasapainon löytyessä huomasin, että pystyn kehittymään valtavasti lajeissa, joissa ennen koin rauhattomuuden ja levottomuuden tunteita, opin nauttimaan liikunnasta aivan uudella tapaa ja löytämään kehoni yhteyden mieleen.

Päivärytmi ja säännöllisyys on ayurvedassa tärkeää, etenkin kaltaiselleni pitta-ihmiselle. Ennen koin arkeni ajoittain kaoottiseksi ja koin vaikeuksia hallita elämääni, mutta nyt – vaikka mikään muu ei ole elämässäni muuttunut – on ayurvedan myötä elämästäni tullut seesteisempää. Menen iltaisin nukkumaan ajoissa ja herään aina ennen kello kahdeksaa, jonka jälkeen syvennyn aamutoimieni pariin: hengitysharjoituksiin, joogaan ja oil pullingiin ennen päivän ensimmäistä ateriaa.

Omat voimakkaan positiiviset kokemukseni ayurvedasta ja muiden tarinoiden kuuleminen sen vaikutuksista saavat minut uskomaan ayurvediseen viisauteen yhä vahvemmin. En usko, että on yhtä oikeaa tapaa elää eikä siihen uskota ayurvedassakaan. Luonnollinen elämäntyyli, puhdas ja aito ruoka sekä säännöllinen elämänrytmi ovat kuitenkin avainasemassa oman hyvinvoinnin löytämiseen.

Sama terveellinen ruoka voi olla toiselle onni ja toiselle kiusaus ja siinä samassa missä toinen tuntee olevansa kuin kotonaan vedessä ei toinen viihdy sen lähellä lainkaan. Niin kaikki edellämainittu kuin sekin, miten voimakkaasti stressaannumme tai olemme stressaamatta, selittyy luonnollisesti kehossamme vallitsevien elementtien kautta.

Elementtien, jotka määrittävät sen meille parhaimman mahdollisen tavan elää.

Taasko paloi hihat? – Väsymys kiukuttaa ja itkettää aikuistakin

Eniten stressaa ja ketuttaa kaikki. Välillä tuntuu sille, että hanskat tippuvat käsistä ja hihat syttyvät tuleen pienimmästäkin asiasta – ja usein aivan turhaan. Emme aina tule miettineeksi, mistä tämä käytös johtuu. Voisiko univaje olla yksi syistä?

Usein puhumme unen merkityksestä fyysisen palautumisen tai vaikka painon- ja kivunhallinnan yhteydessä. Tärkeää asiaa, mutta uni on myös avainasemassa emotionaalisessa hyvinvoinnissa. Ilman riittävää unta emme voi olla henkisesti hyvässä vedossa.

Univaje ja tunteiden hallinta

Ongelmia emotionaalisella puolella voi syntyä jo yhden yön univajeesta. Univajeen aikana osa stressijärjestelmäämme ja etenkin niin sanottu tunneaivoalue – limbinen järjestelmä – reagoi herkemmin emotionaalisiin asioihin 1,2,3. Samalla meidän tietoisten tunteiden säätelyssä mukana olevan sisemmän etuaivokuoren toiminta heikkenee 4,5. Tällöin kykymme hallita ja säädellä tunteita laskee. Seurauksena tästä on lisääntynyt kontrolloimaton ja tunnepitoinen käyttäytyminen. Ei siis ole ihme, jos univajeen aikana käytöksen marmorikuulat ovat välillä hukassa.

Univaje ja positiiviset kokemukset

Univaje saattaa myös vahvistaa positiivisia kokemuksia ja ohjata käyttäytymistämme herkemmin palkitsevien asioiden suuntaan. Valitettavasti samaan aikaan moni asia voi univajeesta johtuen tuntua herkemmin myös huonolle. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa haluamme itsellemme enemmän hyvää, mutta kohtaamme samalla mielestämme enemmän vastoinkäymisiä. Tässä tunteiden vuoristoradassa johtuen saatamme pyrkiä yhä voimakkaammin hakemaan niitä palkitsevia kokemuksia – esimerkiksi ruoasta tai alkoholista.

Mielestäni kavalinta univajeen aiheuttamassa tunteiden säätelyn muutoksessa on kuitenkin se, että aivojen kyky erottaa neutraalit asiat emotionaalisista heikkenee. Tällöin reagointiherkkyytemme ei nouse vain negatiivisia tai positiivisia asioita, vaan myös täysin neutraaleja asioita kohtaan. Aivomme eivät yksinkertaisesti tiedä, mihin on tärkeä reagoida ja mihin ei. Ja ehkä juuri tästä syystä saatamme olla univajeen aikana supertunteellisia – kyynel tulee helpommin silmään, valittamisen aihetta riittää tai hihat palaa melkein mistä tahansa asiasta.

Onko neuvoja?

Ei ole. Me kaikki tiedämme, että uni toimii parhaiten univajeen tuomiin ongelmiin. Ja heille, jotka eivät pysty syystä tai toisesta nukkumaan, ei tässä antamani uniohjeistus todennäköisesti korjaisi ongelmaa. Toisaalta toivon, että tämä kirjoitus auttaa sinua ymmärtämään itseäsi ja käyttäytymistäsi hiukan paremmin univajeen painaessa pahasti päälle. Ja heille, jotka taas pystyisivät nukkumaan enemmän, mutta tietoisesti rajoittavat unensa liian lyhyeksi, toivon vain yhtä asiaa – nukkukaa enemmän.

No, ehkä muutaman pienen vinkin voin kuitenkin antaa.

Mikäli haluat oppia hallitsemaan paremmin tunteitasi esimerkiksi stressin ja univajeen aikana, voi meditaatio- tai tietoisuusharjoitteet ehkä auttaa sinua siinä. Meditaatio näyttäisi nimittäin vahvistavan aivoalueiden toimintaa, jotka on yhdistetty emootioiden hallintaan.
Jos et jaksa meditoida ja tilanne on jo niin sanotusti päällä, kokeile vanhaa neuvoa ja laske ykkösestä kymppiin. Tietoinen ajattelun ohjaaminen (esim. laskeminen 1–10) lisää tunteiden säätelyssä mukana olevan etuaivolohkon toimintaa.
Voit myös lisätä laskemiseen syvähengityksen vähentääksesi stressijärjestelmän toimintaa.

Liiku, Syö, Seurustele, Hymyile, Lepää – Toista!

Ekstroverttikin kaipaa yksinoloa

Iltapäiväaurinko työntyy sisään olohuoneen ikkunoista, yritän keskittyä erääseen kiinnostavaan artikkeliin. Lapset puuhastelevat lattialla, ottavat esille väritussit. Minä seuraan toisella silmällä, katseeni harhautuu tämän tästä. Nousen ylös työpöytäni äärestä, kun kuulen kissan hyppäävän keittiön pöydälle. Hätistän sen pois.

Kohta ovesta kävelevät sisään majatalomme vapaaehtoistyöntekijät, kalifornialainen Amrah ja ruotsalainen Morris. Odottamatta, yllätyksenä. Artikkeli jää kesken, nousen moikkaamaan tulijoita, laitan kaakaot tulemaan.

Työni täällä vuorella ja majatalossamme on äärimmäisen sosiaalista. On lounastajia Sarajevosta, yli yön viipyviä vieraita, vuorella lomailevia ihmisiä ympäri maailmaa. Juomme yhdessä kahvit, patikoimme, illastamme ja käymme lukemattomia keskusteluja takan ääressä. Nautin kaikesta siitä!

Olen luonnostani ulospäin suuntautunut. Herkästi innostuva, puhelias, kovaan ääneen naurava ekstrovertti. Saan energiaa kohtaamisista ihmisten kanssa.

Mutta kaipaan myös yksinoloa. Kaipaan hiljaisuutta. Kaipaan sitä, että iltapäiväni on tapahtumaton, eikä ovesta kävele sisään kukaan. Ilman yksinoloa en innostuisi, en nauraisi kovaan ääneen.

Lasten myötä – kuten kenen tahansa vanhemman elämässä – yksinolo on jäänyt aivan minimiin. Samalla roolini on vaihtunut freelance-toimittajasta ja -tuottajasta majatalon emännäksi. Elämässäni on ihmisiä enemmän kuin koskaan.

Yksinolon vähyys johtaa – ainakin minun tapauksessani – väsymiseen ja ärtymiseen. Innostuminen vähenee, kiinnostus lopahtaa. Olen oppinut tunnistamaan yksinolon tarpeen itsessäni.

Ilman yksin vietettyä aikaa elämä puuroutuu silmissäni. En saa kunnon otetta asioista, ajatukset karkaavat. Jos huomaan haukottelevani hyvässä seurassa, vaikken tunne itseäni väsyneeksi, ei syy ole tylsien keskustelujen, vaan sen, etten ole huolehtinut omasta ajastani riittävästi. Jos ärsyynnyn lasten aiheuttamasta iloisesta metelistä, tiedän tarvitsevani enemmän yksinoloa.

Pahimmassa yksinolon tarpeessa, noin vuosi sitten pienemmän lapsemme ollessa vauva, kävelin ulos keskellä yötä, muun perheen nukkuessa. Seisoin pyjamassa pihamaalla ja katselin tähtikirkasta taivasta. Hetket kestivät aina vain muutaman minuutin, kaikkialla ympärilläni oli hiljaista ja samalla tunsin olevani osa järisyttävän isoa galaksia – yksin ja kuitenkin yhteydessä.

Nykyään yritän hypätä ulos aamulla, ennen miehen lähtöä majatalohommiin. Kapuan talomme takana olevalle mäelle ja hengitän. Tervehdin lintuja ja oravia, hiljaista vuoristoilmaa tai puuskaisia tuulia. Hämmästyn kuinka pienestä hetkestä voi saada paljon voimaa.

Ihminen on sosiaalinen eläin. Mutta ilman säännöllistä yksinoloa minä en jaksaisi mitään. Kuuloaistini heikentyisi, kenties, voi olla etten pääsisi sängystä ylös, tai ehkä minusta tulisi näkymätön. En ainakaan hymyilisi yllätysvieraille ja sekoittaisi mintusta ja tummasta suklaasta maailman parasta vuoristokaakaota.

Täysi ihmisyys elämän päämääräksi

Täysi ihmisyys on sitä, että elää uteliaasti omanäköistä elämää suurella sydämellä. Se pitää onnellisena ja jättää poikkeuksellisen myönteisen jäljen ympärillä olevaan.

Rutiinit tekevät ihmisestä sen, mitä ihminen on. Toistuvista teoista muodostuu automatisoituneita tapoja. Elämisen arvoisempi elämä alkaa elämäntapoja kyseenalaistamalla, jottei tarvitsisi juosta kovempaa ja kovempaa pysyäkseen paikallaan.

Tarkastelen hyvinvoinnin ja onnellisuuden tavoittelua seuraavassa puheenvuorossani, jonka pidin helmikuussa 2016 Finlandia-talossa. Teen kriittisiä kysymyksiä ja löydän ratkaisuja.

5 uskomusta, jotka estävät sinua vaurastumasta

Kirjoittaja Tiia Konttinen on vaurausvalmentaja ja oman talouden hallinnan ammattilainen. Tiia rakastaa numeroita ja pyrkii tekemään oman talouden hallinnasta mahdollisimman yksinkertaista ja jokaiseen elämään sopivaa.

Mitä vauraus sinulle merkitsee? Onko vauras ihminen rikas vai henkisesti onnellinen? Voiko vauras ihminen olla molempia?

Kun kerron ihmisille, että olen vaurausvalmentaja, saan vastaukseksi yleensä iloisia naurunpurskahduksia; ”Pitääkö vaurauttakin valmentaa?” minulta kysytään.

Yksinkertaiseen kysymykseen annan yksinkertaisen vastauksen: Kyllä. Ei siksi, että olisimme niin tavattoman köyhää kansaa vaan siksi, että negatiivinen ajatusmaailmamme, joka meihin on iskostettu vuosikymmenten aikana, pitää meidät tiukasti köyhyysajattelussa.

On aika murtaa vanhat kaavat ja päästää yltäkylläinen vauraus virtaamaan elämäämme.

Nämä viisi tunnettua uskomusta istuvat tiukassa meidän alitajunnassamme ja estävät saavuttamasta taloudellista vaurautta. Kun uskomukset puretaan yksitellen, tie kohti yltäkylläistä ja taloudellista vaurautta aukeaa yksi askel kerrallaan.

1. Vain tekemällä todella paljon töitä voi vaurastua

Kuka sanoo (tai määrää) miten paljon on paljon töitä? Kuka on määritellyt ne hyväksytyt raamit, joiden sisään pitää mahtua, jotta työnteolla voi vaurastua? Ei kukaan ja siksi olisikin äärimmäisen tärkeää päästä tästä rajoittavasta uskomuksesta eroon.

Teemme paljon töitä, koska meidät on siihen opetettu. Toinen syy, miksi teemme paljon töitä on, että kulutuskäyttäytymisemme ajaa meitä koko ajan ahtaammalle, jolloin ainoa mahdollinen ulospääsy on tehdä yhä enemmän töitä. Valitettavasti tämä synnyttää vain negatiivisen oravanpyörän, joka ruokkii itse itseään.

Tämän päivän digitalisaatio mahdollistaa myös vähemmän työn tekemisen ja silti tuloksen maksimaalisen saavuttamisen. Kun työn perusta on tehty hyvin, voi hyvillä mielin heittäytyä oloneuvokseksi tai -neuvottareksi ja katsella tilille virtaavaa vaurautta muutaman viikkotyötunnin siivittämänä. Kun vielä lisäämme tähän kyvyn ratkaista ongelmia ja auttaa ihmisiä parantamaan elämänlaatuaan, oravanpyörä alkaa iloisesti pyöriä positiivisempaan suuntaan.

2. Palkkatyöllä ei rikastu

Palkkatyöläiset ovat sitä mieltä, että kaikki yrittäjät ovat rikkaita. Yrittäjät taas ajattelevat, miten onnekkaita palkansaajat ovat, kun heidän ei tarvitse kantaa riskiä yritystoiminnasta ja tulotaso on (lähes aina) taattu.

Palkkatyöläinen voi aivan varmasti vaurastua, kunhan muistaa ykkössäännön: pidä menot pienempinä kuin tulot. On oikeasti uskomatonta, miten vähällä voimme tulla toimeen, kunhan ensin katsomme rehellisesti ja kriittisesti, mihin rahaa käytämme.

Rikastuminen ei ole kiinni isoista tuloista vaan pienistä menoista. Mutta tämänhän sinä jo tiesitkin. Kun tulojen ja menojen välinen erotus laitetaan vielä kasvamaan korkoa korolle periaatteen mukaan, vaurastuminen on lähes väistämätöntä ja jokaisen saavutettavissa.

3. Raha ei tee onnelliseksi

Raha tekee onnelliseksi, kun sitä käytetään oikein. Mitä oikein käyttäminen on? Se on sitä, että autamme niitä ihmisiä, joilla on tällä hetkellä haasteita. Tiedän erään perheen, jossa molemmat vanhemmat ovat joutuneet jäämään pois työelämästä, jotta pystyisivät olemaan läsnä sairaalle lapselleen. Pitkät sairaalajaksot kuluttavat ja kuormittavat vanhempia niin henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisestikin.

Jos sinulla olisi niin paljon vaurautta, että et itse tarvitsisi kaikkea, auttaisitko tätä perhettä taloudellisesti? Maksaisit heidän asuntolainansa pois ja huolehtisit, että perheen lapsi saa parasta mahdollista hoitoa, maksamalla heidän sairaalalaskunsa?

Entä tekisikö se sinut onnelliseksi, kun näkisit vanhempien onnen kyyneleet, kun nämä kaksi suuren suurta murhetta on heidän harteiltaan otettu pois? Mitä luulet tämän perheen tekevän, kun he pääsevät takaisin jaloilleen? Laittavatko he hyvän kiertämään?

4. Rikkaat ovat huijareita

Rikkaat eivät ole huijareita. He vain ajattelevat eri tavalla kuin muut. Rikkaat tekevät päätöksiä, jotka tukevat heidän vaurastumistaan. He sijoittavat, he opiskelevat, he kehittävät itseään, osaamistaan, mieltään ja kehoaan.

On hyvä tietää, että jokainen meistä pystyy ja osaa tehdä päätöksiä. Se ei ole vain tietyn ihmisjoukon ”osaamisaluetta”. Päätöksentekoa voi vahvistaa tekemällä lisää päätöksiä. Aina päätökset eivät tuo toivottua lopputulosta mutta loppujen lopuksi idea ei ole siinä, että osaisi ennustaa lottorivin oikein vaan siinä, että laittaa rahan tekemään töitä puolestaan.

Onneksi on olemassa rikkaita ihmisiä, jotka ovat saavuttaneet jo sen, mistä sinä haaveilet. Seuraamalla heidän jalanjälkiään, pääset oikomaan monia mutkia sekä kiertämään pahimpia karikoita.

5. Raha on kaiken pahan alku ja juuri

Päinvastoin. Rahattomuus on kaiken pahan alku ja juuri. Ihmiset ovat valmiita tekemään todella epätoivoisia tekoja rahan puutteen vuoksi. Olemme valitettavasti saaneet lukea näitä tarinoita uutisista paljon.

Yksi totuus tässä lauseessa on. Raha on hyvä renki mutta huono isäntä. Niin kauan, kun annamme rahan tehdä päätöksiä puolestamme, olemme rahan vankeja. Mutta kun alamme ”hallitsemaan” rahaa – otamme vastuun omista taloudellisista päätöksistämme, karsimme turhia menoja ja opiskelemme lisää talousasioita – rahan valta murtuu. Meidän tehtävämme on pitää raha hallinnassa – ei toisinpäin.

Raha ei ole vihollinen vaan ystävä, joka oikein käytettynä mahdollistaa upeita muutoksia tässä maailmassa. Kun purat nämä viisi uskomusta, huomaat, että rahalla ei itse asiassa ole merkitystä. Sillä siinä vaiheessa kun purat nämä uskomukset, näet, että vauraus virtaa joka tapauksessa elämääsi yltäkylläisenä – ihan joka päivä.

“Oma talous on kuin iso laiva – se kääntyy hitaasti mutta varmasti.” – Tiia Konttinen

Mitä enemmän kiinnitämme huomiota puutteeseen, vähyyteen, köyhyyteen ja negatiivisiin asioihin rahaa kohtaan, sitä enemmän vedämme sitä puoleemme. Mutta sillä sekunnilla, kun päätämme ajatella positiivisia asioita, tuntea positiivisia tunteita ja puhua positiiviseen sävyyn rahasta ja vauraudesta, meillä on mahdollisuus kääntää taloutemme kohti pysyvää vaurautta.

Ihanasti menee, mutta menköön!

Olen ihanalla matkalla paratiisisaarella, ja muutenkin menee tosi hyvin. On rakkautta, terveyttä ja elämän syvää iloa. Viime aikoina, kun joku on kysynyt mitä kuuluu, olen saattanut kertoa lähteväni unelmareissulle ja lisätä heti perään muka itseironisesti: ”työtön reissaa”. Olen saman tien alkanut pyytää anteeksi sitä, että koen juuri nyt asioita, jotka ovat minulle tosi merkityksellisiä. Pelkään, että toinen tuntee olonsa vähäisemmäksi jos alan hehkuttaa asioitani.

Olen kokenut, että kateus sekä minussa että toisissa naamioituu usein kriittisyydeksi, ylimielisyydeksi, kilpailuhengeksi tai pois työntämiseksi. Monesti nämä tapahtuvat hienovaraisesti ja ehkä huomaamattamme, mutta johtavat samaan lopputulemaan: erillisyyteen. Happamuus toisen hyvästä eristää minut yhteydestä omaan sydämeeni ja toisiin. Kateus, vaikka sisältää usein inspiraatiota ja ihailuakin, on tyytymätöntä vaatimusta tai ainakin luottamuksen puutetta elämää kohtaan. Siihen liittyy voimakkaasti egon näkemys siitä, miten elämän ja asioiden pitäisi olla. Mieli näkee uhkia ja rajoitteita vaikka sydän ymmärtää, että elämä on mysteeri jossa voi tapahtua mitä vain. Kateuden kourissa unohtuu, että kaikilla meillä on – näyttää elämämme ulospäin miltä tahansa – omat surumme, mutta myös ainutlaatuinen polkumme.

Tunnen itse kateutta erityisesti, jos joku toteuttaa sellaista, mistä minä haaveilen. Olen ollut kateellinen rakkaudesta, rohkeudesta, seikkailuista, saavutuksista, materiaalisesta vauraudesta ja oman lahjakkuuden toteuttamisesta. Varsin kateellinen olen ollut ihmisille joiden elämä näyttää olleen siinä määrin sutjakkaa, että he helposti uskaltavat ajatella isosti. Kateuteni syövereissä alan verrata itseäni toiseen ja märehtiä kaikissa niissä syissä miksi en ole saanut tai tulevaisuudessa kenties voi kokea sitä, mitä tämä toinen nyt toteuttaa. Asetun sisäisesti kilpailu-asemaan ikään kuin meitä olisi vain yksi joka voi elää unelmiaan. Olen tuntenut kateutta koska en ole aina kokenut toteuttavani itseäni täysillä. Olen pelännyt, etten koskaan kenties voikaan.

Ajattelen, että kaikki vaikeat tunteet ovat ovi syvemmälle itseemme ja elämään. Kun ne jäävät vain mielen tasolle egon moottoria pyörittämään, ne tuottavat kyllä draamaa, mutta eivät vie juuri minnekään. Kun todella uskallamme antautua vaikean tunteen sisälle meissä alkaa tapahtua eteenpäin vievää transformaatiota. Herkästi tuomitsemme haastavat fiiliksemme tai yritämme päästä niistä eroon. Niitä voisi myös tutkia uteliaasti ja arvostelematta. Ehkä uskaltaisimme myös puhua hankalista tunteista enemmän, ellemme itse tuomitsisi niitä jo kalkkiviivoille tai naamioisi joksikin muuksi. Esteenä on yleensä juuri se, ettemme halua, että meistä tuntuu pahalta, emmekä haluaisi ajatella inhottavia ajatuksiakaan. En ole erityisen ylpeä (enkä erityisen pahoillanikaan) kateuden tunteistani, mutta havaitsen, että antautuessani siihen haavoittuvuuteen etten ole ”täydellinen” vaan keittelen sisäisyyksissäni kaikenlaisia myrkkyseoksiakin, avautuu kokemukselleni uusi, avarampi maisema.

Kateus, kuten muutkin haastavat tunteet, on valtava voima joka käynnistää koneeni. Kun annan itseni tutkia, mikä on se ydinasia tai tunne toisen kokemuksessa, jota itse koen jollain tapaa juuri nyt olevani vailla, asemoitumiseni muuttuu. Kateuden kohteella on jotakin annettavaa kateelliselle, jotakin sisäisyyttä sytyttävää. Saan itseni liikkeelle, kurkottelemaan omia tähtiäni, kun näen toisen tekevän niin. Ei minua eikä ketään toistakaan palvele, että kukaan himmailee liekkiään, rakastaa tai säkenöi vähemmän kuin mahdollista. Ei ole totta, että vain muutamalle riittää – uskon, että se runsaus, mitä todella kaipaamme, on ääretöntä. Luulen, että pohjimmiltaan kateuden myrtsiyden ytimessä on tulkinta siitä mitä kateuden kohde tuntee kokiessaan sitä mistä olemme kateellisia. Ajattelemme kenties, että tuo toinen on jotenkin lähempänä jotakin sellaista mistä itse haaveilemme.

Uskon, että se mitä pohjimmiltaan aina tavoittelemme ja haemme on rakkaus – hyväksyvä yhteys itseemme ja polkuumme, ja sen jakaminen. Se on mahdollista meille kaikille joiden perustarpeet on tyydytetty. Kun annan itseni olla niissä tuntemuksissa joissa olen, laskeudun mielen pörinästä kehooni. Avaudun katsomaan kaikkea sitä hyvää, pientä ja suurta, arkista ja ihmeellistä, jota olen saanut vastaanottaa. Mieleni vaatimukset vaimenevat, kun uskaltaudun siihen mihin elämä ja sieluni on minut nyt tuonut. (Vaikeissa kokemuksissa se on yleensä haastavaa ja monimutkainen prosessi, mutta mahdollista). Yhteydessä eläminen ei tarkoita, että kaikki tuntuu koko ajan mahtavalta. Se tarkoittaa, että minun on mahdollista käydä rehellisesti läpi myös vaikeita tunteitani, jolloin en jämähdä niiden määritettäväksi.

Jopa nyt, paratiisisaarellani, olen tuntenut kateuden kaikuja. Sitten muistan, että hei, tässähän Minä Olen. Ihmeellistä. Ja juuri nyt olen tosi kiitollinen paitsi tropiikista ja kaikesta elämäni ihanasta, myös kaikista kateuksistani, jotka koskaan ovat liekkiäni herätelleet. Ne aina kysyvät, olenko valmis ottamaan vastuun siitä, että elän omaa elämääni täysin siemauksin, juuri nyt.

Pienet tytöt seisoivat käsi kädessä suojatien edessä, kun auto kaahasi suojatien yli – Kuski yritti vain selviytyä omasta arjestaan

Ystäväni oli viemässä lastaan päiväkotiin aamuruuhkassa. Koulun nurkilla kaksi pientä tyttöä seisoi käsi kädessä suojatien edessä, ja he olivat juuri astumassa suojatielle, kun auto kaahasi hirvittävää vauhtia suojatien yli. Samalla viikolla Helsingin Töölössä lapsi kuoli jäätyään auton alle suojatiellä.

Ystäväni, karski mies, käveli koulun pihaan kuskin juttusille. Ystäväni kävi kuskina olleen naisen kanssa kipakkaa keskustelua tapahtuneesta. Nainen huusi ja räyhäsi. Kunnes ystäväni otti häneltä auton avaimet kädestä ja sanoi, ettei luovuta niitä, ennen kuin nainen rauhoittuu.

Nainen alkoi itkeä vuolaasti. Hän oli vasta eronnut. Jäänyt yksin lasten kanssa. Töissä oli liikaa paineita, aina oli kiire. Lapset piti saada kiireellä kouluun, jotta hän voisi vastata muiden toiveisiin ja selviytyisi elämästä.

Meillä on jokaisella oma tarinamme: mistä tulemme, mihin olemme menossa ja miksi. Miksi käyttäydymme kuten käyttäydymme. Minulla oli lapsena sellainen tapa, että istuin autossa, bussissa tai junassa ja mietin, millainen tarina ihmisellä on. Mistä hän tulee onnelliseksi. Mitä hän syö iltapalaksi. Mitä ajattelee viimeisenä nukkumaan mennessään. Katselin ohikiitävän hetken valoja kerrostalon ikkunoissa ja lapsen mielikuvituksella kuvittelin tarinan jokaiselle asunnolle ja sen ihmisille. Ja toivoin aina lopuksi, että siellä olisi onni.

Kun 19-vuotiaana muutin Helsinkiin, ajelin metrolla raidetta päästä päähän, ja katselin ihmisiä. Tekee hyvää välillä miettiä, mitä muiden elämään kuuluu. Tuntemattomienkin.

Jokaisella on oma käsityksensä siitä, miten onni saavutetaan. Mitkä ovat sen reunaehdot. Mitä se vaatii. Mistä se tulee. Kuljemme tuulispäänä omaa käsitystämme kohti. Ohikiitävänä hetkenä avaamme aistit ulkopuolellamme olevalle maailmalle. Äidille, joka kantaa kauppakassejaan hikikarpalot otsallaan tai katua ylittävälle miehelle. Hetken ajan olen osa toisen tarinaa ja tunnen ajan pysähtyvän. Omat halut, tarpeet ja kiire unohtuvat hetkeksi.

Kun saan yhteyden toisen tarinaan ja ihmiseen, minusta tuntuu, että kaikki onni on jo. Onni on tässä hetkessä, kun ehdin pysähtyä sen äärelle. Onni avautuu läsnäolon kokemuksessa, jossa jokainen aisti on auki tälle hetkelle. Onni on kuin ovimatto, jonka yli juoksemme joka päivä ehtiäksemme tavoittelemaan onnea.

Elämä ei ole putki, jonka läpi ahtaudutaan. Elämä on kuin loistava aurinko neljän ruuhkassa, kun hetken ajan katse kohtaa tuntemattoman ihmisen kanssa ja saatan tuntea hänen tarinansa, joka kietoutuu omaani yhden lyhyen hetken ajaksi.

Siinä hetkessä on onni. Älä aja sen yli.