5 + 1 vinkkiä erilaiseen matkaan Lontoossa

Euroopan suurkaupungeista Lontoo on monelle se, joka on hurmannut sydämen ja jonka sykkeeseen haluaa palata uudestaan ja uudestaan. Jos Big Ben, British Museum ja Tower Bridge on jo nähty ja Oxford Street ja Camden Market koluttu, tässä 5 + 1 vinkkiä hieman erilaiseen (ostos)kierrokseen Lontoossa.

Nämä vinkit vievät sinut syrjään tyypillisimmiltä turistireiteiltä fiilistelemään tämän urbaanin metropolin sykettä Hidasta elämää -sivuston hengessä! Kohteiden sijainti on merkitty allaolevaan karttakuvaan. Kuvaa klikkaamalla avautuu Google Maps -kartta, jota voit lähentää ja loitontaa itse.

lontoo-kartta

1. The Third Estate

Osoite: 27 Brecknock Road (karttapiste A)
Trendikäs Camdenin alue on monelle Lontoon kävijälle reissun kohokohta, varsinkin shoppailumielessä. Kestävämmän kulutuksen ystäville löytyy Camdenin varsinaisesta ytimestä Camden Marketista hieman syrjässä (n. 10 minuutin kävelymatka Kentish Townin asemalta) pieni sympaattinen putiikki, jossa myydään eettistä ja ekologista muotia naisille ja miehille: vaatteita, vegaanisia kenkiä ja laukkuja sekä mm. huiveja ja hattuja.

lontoo-vinkit-third-estate

2. Whole Foods Kensington

Osoite: 63–97 Kensingston High Street (karttapiste B)
Terveystuotteiden, luonnonkosmetiikan ja luomuruoan ystäville löytyy Lontoosta useampikin Whole Foods -myymälä, joista tämä Kensingtonin supermarket on ketjun lippulaiva. Kolmikerroksisen kaupan ylimmässä kerroksessa on ravintolamaailma, jossa voi nauttia herkullisen aterian tai vaikka vain kupillisen kahvia ja hengähtää aulan taidenäyttelyn ääressä.

lontoo-vinkit-wholefoods2

Vaikka kaupasta ei ostaisikaan mitään, pelkkään valikoiman ihmettelyyn ja ihasteluun saa kulumaan aikaa: kaupassa on paljon tuotteita ja tuotemerkkejä, joita Suomessa ei ole saatavilla. Monipuoliselta elintarvikeosastolta löytyy mm.  luomumausteita irtomyynnissä, paljon erilaisia tuorepuristettuja mehuja ja esimerkiksi kookosmaidosta tehtyjä jugurttituotteita.

lontoo-vinkit-wholefoods1
Kensingtonin Whole Foods -marketin elintarvikeosastolla on valinnanvaraa.

3. Neal’s Yard Remedies, Covent Garden

Osoite: 15 Neal’s Yard (karttapiste C)
Luonnonkosmetiikan ystävien kannattaa piipahtaa englantilaisen luonnonkosmetiikkapioneerin Neal’s Yard Remediesin myymälään Covent Gardenissa: pieneen putiikkiin astuttaessa tulijaa tervehtii ihana tuoksumaailma, ja hyllyillä hehkuvat brändin tunnusomaiset syvänsiniset lasipurkit. Tarjolla on luomulaatuisia kasvojen, vartalon ja hiustenhoitotuotteita ja meikkejä sekä erilliset tuotelinjat myös odottaville äideille, vauvoille sekä miehille. Alun perin luonnonapteekkina aloittaneen liikkeen valikoimassa on yrityksen historialle uskollisesti yhä myös mm. luonnollisia lisäravinteita, yrttilääkkeitä, teetä ja superfoodeja. Naapurirakennuksessa voit käydä rentoutumassa erilaisten NYR:in tuotteilla tehtävien hoitojen ja hierontojen parissa.

lontoo-vinkit-NYR
Luonnonkosmetiikkamerkki Neal’s Yard Remediesin myymälä sympaattisella sisäpihalla Covent Gardenissa.

4.Wild Food Cafe

Osoite: 14 Neal’s Yard (karttapiste C)
Suoraan Neal’s Yard Remediesin myymälän yläpuolella sijaitseva pieni ravintola on lounasaikaan tupaten täynnä. Tarjolla on kasvispainotteista (raaka)ruokaa, joka sopii myös vegaaneille. Raaka-aineina käytetään luomun lisäksi usein myös villivihanneksia. Vaihtuvalla ruokalistalla on tarjolla mm. salaatteja, smootheja, raakakakkua, intialaisen perinnelääketieteen ayurvedan mukaisia annoksia sekä myös luomuviinejä, -oluita ja -siideriä. Värikkäästi sisustetun ravintolan ikkunapöydästä voi ihastella sympaattisen Neal’s Yard -sisäpihan näkymiä.

Wild food cafen takaseinää koristaa värikäs maalaus.
Wild food cafen takaseinää koristaa värikäs maalaus.

5. Watkins Books

Osoite: 19–21 Cecil Court (karttapiste D)
lontoo-vinkit-watkinsKirjojen ystävien kannattaa käydä tutustumassa pieneen Watkins Books -kirjakauppaan, jonka hyllyrivit notkuvat erilaisia mm. henkisyyteen, idän uskontoihin ja filosofioihin, astrologiaan ja mystiikkaan liittyviä teoksia. Tästä vuonna 1897 perustetusta, Lontoon vanhimmasta esoteerisesta kirjakaupasta löydät luettavaa mm. zen-buddhalaisuudesta, joogasta, wiccasta, enkeleistä, ennustamisesta, energiasta… Valikoimaa on laidasta laitaan: tuttuja tämän hetken self help -suosikkeja ja myös Suomessa liki tuntemattomia kirjailijoita ja harvinaisia aihepiirejä. Kirjakaupan takaosassa on erillinen pieni osasto, jossa myydään mm. enkeli- ja tarotkortteja, suitsukkeita, CD- ja DVD-levyjä sekä lehtiä.

 

+ 1: Meedio näyteikkunassa

Watkins Books, 19–21 Cecil Court (karttapiste D)
Watkins Books -kirjakaupan ohi sopivalla hetkellä kävelevä saattaa joutua hieraisemaan silmiään, sillä näyteikkunassa saattaa istua ihminen tai kaksi. Tämä esoteerinen kirjakauppa nimittäin tarjoaa asiakkailleen myös mm. tarot-korttien tulkintaa, kämmenestälukua ja kanavointeja. Palveluitaan tarjoaa näyteikkunan vastaanotolla eri päivinä eri meedio.


Jos olet suunnittelemassa matkaa Lontooseen, voit tutustua lento- ja majoitustarjontaan tästä.

Luontoyhteys sisäisesti ja ulkoisesti

Kevät on heräämisen aikaa, sekä mielen että kehon. Kaikki löydämme eri keinoja tähän herättelyyn –  se voi olla kodin sisustaminen, joogan aloittaminen tai ruokavalion muutos kevyempään, mutta moni huomaa etsivänsä jotain uutta ja inspiroivaa. Minun keinoni ovat ravinnon puolelta jo neljättä vuotta mehustaminen ja olen niin iloinen, että saan keväällä uusia makuja ja uutta inspiraatiota villivihanneksista. Niiden käyttämisen edellytyksenä on reipas lenkki luontoon niitä hakemaan. Näin teenkin aina kun minulla on rauhallisempi aamu. Vietän virkistävän miniloman luonnossa.

Olen käynyt villivihanneskursseja, joten tiedän, että kerään villivihannekset turvallisilta paikoilta, joissa ei ole käytetty torjunta-aineita. Vältän keräämästä maanteiden läheisyydestä, koirien ulkoilutusalueilta tai navetoiden ja ulkohuussien lähistöltä. Kysyn maanomistajan lupaa tarvittaessa ja kerään vain sen verran kuin tarvitsen.

Luonnossa minun sisäinen lapseni herää. Juoksen ja kirmailen, usein myös laulan. Ihastelen kasvien ja puiden yksityiskohtia. Jään aina sään salliessa hetkeksi maahan selälleni taivasta tuijottamaan. Huomaan miten upea ja mahtavan iso maailma on, miten voimakas, kaunis ja vahva luonto on. Miten huoleni muuttuvatkaan pieniksi ja merkityksettömiksi sen rinnalla. Luonto hoitaa minua ja minä kiitän sitä. Sanon kiitos joka kerta kun jotain poimin ja kasvatan näin kiitollisuuden tunnetta itsessäni.

Käytän villivihanneksia salaateissa, piiraissa ja popsin niitä raakana välipalaksi, mutta eniten mehustan niitä. En kuitenkaan saisi perheen viittä lasta villivihanneksia syömään salaatissa, mutta onneksi on mehulinko! Mehuihin laitan vaihtelevasti voikukkaa, nokkosta, siankärsämöä, vuohenputkea ja suosikkiani maitohorsmaa, eli Rentun ruusua. Lapsetkin juovat villivihanneksia mielellään, kun niitä on yhdistetty jonkun makean hedelmän kanssa.

villimehu853

Kun teen vihermehuja, käytän aina raaka-aineita maltillisesti ja monipuolisesti. Kourallinen tai kimppu villivihanneksia riittää yhdelle hengelle ja yhdistelen niitä muiden raaka-aineiden kanssa reippaasti käyttäen intuitiota ja seikkailumieltä. Jos mehu maistuu kitkerälle, lisään omenan tai palan ananasta!

Samalla kun kerään villivihanneksia, kerään intuitiolla luonnon kukkia ja lehtiä jalkakylpyä varten. Jalkakylpy rentouttaa kävelyn jälkeen ja luonnon yrttien vaikuteaineet menevät jalanpohjien ihon lävitse ja hiusverisuonistoa pitkin elimistöön. Ripottelen myös suolaa ja eteerisiä öljyjä muutaman tipan veden joukkoon. Nautin olostani niin kauan kuin tuntuu mukavalta, vihermehuani siemaillen.

jalkakylpy853

Tällainen kiireetön aamu on luksusta aisteille! Minilomani on hyvin edullinen, voimaannuttava, maadoittava, vahvistava, rentouttava, piristävä ja hellivä, kaikkea samaan aikaan! Luontoyhteys on yhteyttä itseen. Se on hiljentymistä luonnon rytmiin. Luonnollisena oloon kuuluu rehellisyys, aitous ja kiitollisuus. Anteliaisuus ja runsaus. Kaikki se, mitä luonto meille tarjoaa esimerkillään. Kaikki mitä löytyy luonnosta, löytyy myös meistä. Olemme luontokappaleita ja voimme parhaiten silloin kun olemme harmoniassa luonnon kanssa. Voimme parhaiten kun ravitsemme itseämme sisäisesti ja ulkoisesti luonnon antimilla.

Kuvat: Sari Mattsson

oranssi_koukero

VINKKI: Villivihanneksia voi kerätä niin paljon, että ne eivät lopu syömällä. Haluan tallentaa kevään ja kasvun taikaa pitkälle syksyyn. Kerään ison pussin villivihanneksia ja teen mehupuristimella niistä mehua. Laitan villivihannesten mukaan miedompaa vihreää, kuten kesäkurpitsaa tai kurkkua ja kaadan mehun jääpalamuotteihin. Näitä jääpaloja voin käyttää syksyn tullen mehuihin, smoothien tai jääveden joukkoon ja muistella aurinkoisia kevätpäiviä, voikukkapeltoja ja unelmiani.

 

 

Erityisherkän 10 huippuominaisuutta – Ilman herkkyyttä maailma olisi kylmä paikka

Herkkä ei ole hermoheikko itkupilli, vaan ainutlaatuinen ihminen, jolla on monia hienoja ominaisuuksia, joita ilman tämä maailma olisi varsin kylmä paikka. Erityispiirteitä on monia, mutta tähän listasin kymmenen herkän ihmisen vahvuutta.

  1. Kun innostumme jostakin, olemme todella sitoutuneita ja intohimoisia asian suhteen. Herkkä ihminen ei niinkään motivoidu ulkoisista palkkioista, vaan hän ohjautuu sisältäpäin ja vie asioita eteenpäin valtavalla sydämen palolla. Jos olet erityisherkän työnantaja, tätä ominaisuutta kannattaa hyödyntää. Toisaalta, herkkää on turha yrittää sitouttaa johonkin, joka ei kerta kaikkiaan ole linjassa hänen arvojensa ja mielenkiinnon kohteittensa kanssa. Ehkäpä juuri tästä syystä moni erityisherkkä kukoistaa paremmin yrittäjänä tai freelancerina, kun saa itse valita mitä tekee, miten tekee ja kenen kanssa.
  2. Erityisherkkä ei kykene teeskentelemään. Näet hänestä kilometrin päähän onko hän kiinnostunut jostakin vai ei. Oikein ymmärrettynä tämä rehellisyys tekee kanssakäymisen herkän ihmisen kanssa helpoksi. Sinun ei tarvitse arvailla missä mennään. Jos saat erityisherkästä ystävän, olet onnekas. Herkkä osaa asettua toisen ihmisen asemaan, kuunnella, olla tukena ja on erittäin lojaali ystävä.
  3. Keskustelut herkän kanssa ovat kiehtovia. Herkkiksen kanssa on turha jutella niitä näitä, sillä he tylsistyvät nopeasti ellei keskustelulla ole sisältöä. Herkät haluavat tietää sinusta kaiken ja sukeltaa heti sielun syvyyksiin. He haluavat luoda syvän tunneyhteyden toiseen ihmiseen.
  4. Herkät ovat sielukkaita ja syvällisiä. Heillä on rikas sisäinen elämä ja he pohtivat paljon asioita, elämän ilmiöitä ja olemassaolon merkitystä. Merkityksellisyyden tunne on äärimmäisen tärkeää herkälle ihmiselle. Herkkä ihminen kukoistaa kun hänen elämällään on syvä tarkoitus. Jos haluat parantaa maailmaa, se onnistuu erityisen hyvin herkän kanssa.
  5. Herkkä ihminen on loistava kasvattaja, tukihenkilö, terapeutti ja neuvonantaja. Hän aistii toisten tunteet ja tarpeet muita herkemmin ja osaa rakentaa luottamuksellisia ja syvällisiä ihmissuhteita. Hän on aidosti kiinnostunut sielunelämästäsi ja haluaa että sinulla on mahdollisimman hyvä olla.
  6. Herkkä nauttii kauneudesta ja harmoniasta ja onkin erinomainen luomaan kauneutta ympärilleen. Astuessaan johonkin tilaan, hän huomaa välittömästi mitä siellä kannattaisi tehdä, jotta tila olisi mahdollisimman harmoninen ja siellä olisi hyvä olla. Hän osaa ottaa huomioon värit, valon, äänimaailman, tekstuurit, tuoksut, ilmanlaadun, ja luoda kaikkia aisteja hellivän ympäristön.
  7. Luovuus ja taiteellisuus on herkkien erityisalaa. Asioiden syvällinen pohdiskelu, tunneherkkyys ja sisäisen maailman rikkaus auttavat herkkää luomaan sellaista taidetta, musiikkia, tekstiä, liikettä, joka koskettaa syvällisesti. Luovuus voi ilmentyä taiteen tekemisen lisäksi innovatiivisten ratkaisujen luomisena.
  8. Herkät ovat erittäin intuitiivisia. Päätöksiä tehdessään he puntaroivat asioita monelta näkökantilta, ja antavat samalla intuitionsa johdattaa kohti parasta ratkaisua. Herkkä integroi itseensä monenlaista tietoa ja kokemusta ympäristöstään ja pystyy käyttämään sitä hyödykseen. Kyky kuunnella omaa sisäistä ääntä johdattaa parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen kaikkien osapuolten kannalta.
  9. Herkät rakastavat rauhaa ja pyrkivät ylläpitämään sopua. Kun herkkä ihminen osaa valjastaa tämän ominaisuuden niin, ettei tule tukahduttaneeksi omia tunteitaan ja tarpeitaan, hän on erinomainen rauhanrakentaja kyvyssään asettua toisen ihmisen asemaan.
  10. Herkät ovat erittäin tunnollisia ja tarkkoja ja heillä on kyky uppoutua tehtäväänsä. Jos työ vaatii tarkkuutta, siihen kannattaa valita herkkä ihminen. Herkkä tekee sen mitä lupaa, monesti jopa oman jaksamisensa kustannuksella. Yksi herkän kasvutehtävistä onkin opetella sanomaan ei ja ottamaan aikalisä silloin kun tekemistä on liikaa.

heart-on-a-field

Jos olet herkkä, miten voit pitää hyvää huolta itsestäsi? Tässä vielä muutamia vinkkejä siihen:

  • Herkkänä voit parhaiten rauhallisessa ja kauniissa ympäristössä. Jos työsi on hektistä, varmista että sinulla on kotona rauha.
  • Sinulla on hyvä olla oma rauhallinen tila johon voit vetäytyä silloin kun aistiärsykkeitä on kasaantunut liikaa. Jo 15 minuuttia omassa rauhassa kuunnellen esim. rauhoittavaa musiikkia auttaa tasaamaan oloa.
  • Luontoyhteys on herkälle erityisen tärkeä. Luonnossa akkusi latautuvat, syke rauhoittuu ja pääset karistamaan arjen kiireet hetkeksi.
  • Sinun kannattaa järjestellä työsi ja päiväsi niin, että siinä on selkeä runko. Selkeys ja mahdollisuus keskittyä yhteen asiaan kerrallaan auttaa välttämään ylikuormittuneisuuden tunnetta.
  • Vältä kofeiinia. Se saa herkän ylikierroksille. Muista että myös teessä ja tummassa suklaassa on kofeiinia.
  • Nuku riittävästi. Univaje saa herkän tuntemaan että koko maailma kaatuu niskaan. Pidä siis huoli siitä että nukut riittävästi. Laadukkainta uni on iltakymmenen ja aamukuuden välillä.
  • Syö muutaman tunnin välein ja pidä huoli verensokeristasi. Nälkä tekee herkästä vihaisen ja vie keskittymiskyvyn.

Jos olet erityisen herkkä, näillä vinkeillä pääset jo pitkälle. Hyvä on myös kertoa lähipiirilleen omasta erityispiirteestään. Tällöin vältytään turhilta väärinymmärryksiltä ja ristiriidoilta. Myös työpaikalla herkkyydestä soisi keskusteltavan enemmän.  Kun tämä ominaisuus otetaan huomioon myös työssä, se suojaa uupumiselta ja herkän vahvuudet saadaan parhaiten käyttöön kaikkien yhteiseksi hyödyksi.

Syvemmän sukelluksen aiheeseen saat Suvin kirjasta Helpotusta erityisherkän elämään.

Jari Sillanpään tulkinnasta syntyi nimi erityiselle vauvalle – tässä Aliinan tarina

eija_blogi

Mummuni nimi oli Aliina ja äitini Aino Aliina. Lapsena nimi maistui vanhalta, nykyisin se on mielestäni yksi kauneimmista. Niinpä on ollutkin vain ajan kysymys, milloin Aliina saisi oman laulunsa.

Joitakin vuosia sitten näin dokumentin Lauletaan viittoen -kuorosta. Liikutuin ja vaikutuin. Sain myös sanoittajalle arvokkaan lahjan – laulun aiheen.

Aliina ja käsillä laulaminen löysivät toisensa. Aliina sai tarinansa ja tarina sai Aliinan.

Lähetin tarinani laulumitassa Esa Niemiselle, joka etsi tuolloin sävellettävää Jari Sillanpään levylle. Täystyrmäys. Liian vaikea, varsinkin kun Aliinan kuurouskin paljastuu vasta laulun loppupuolella. Niin Esa sanoi.

Uskoni tekstiaineksiin oli kuitenkin luja ja ryhdyin pohjalaisella jääräpäisyydelläni ja periksiantamattomuudellani jumppaamaan tekstiä uuteen kuosiin.

– Hyvä on, mennään sitten suoraan asiaan – heti alkutahdeilla.

Aliina syntyi kuurona ja kylpi maailman valossa, pienen silmät huokui suurta viisautta.

Laitoin tekstin urheasti uudelleen matkaan. Toinen kerta toden sanoi ja Aliina sai Esalta kauniin melodiansa.

Sanoitus voi näyttää orvolta ja kömpelöltä ilman melodiaa – sielunkumppaniaan. Siksi artistit saavatkin kuullakseen useimmiten vasta demon valmiista laulusta. Esa oli poikkeuksellisesti antanut Jarin käsiin pelkän tekstin. Luettuaan ensimmäisen rivin oli Jari kummastellut ”Mitä hel…” Loppuun päästyään hän oli ojentanut tekstin Esalle ja nyyhkytysten lomasta oli kuulunut: ”Sävellä tämä.”

Hän ei kuullut, kuinka myrskyt ujeltaa,
jään ryskettä, sateen ropinaa,
maan huokausta, veden solinaa,
mutta hän laulaa kauniisti käsillään.
Aliina laulaa käsillään,
ja kuulee sydäntään,
sävel sielussaan herkkänä värähtää.
Aliina laulaa käsillään,
paatuneenkin mykistää,
murheellisten kasvoille hän hymyn sytyttää.

Kuulin useitakin tarinoita siitä, miten Aliina oli puhutellut ihmisiä Jarin tuolloisella konserttikiertueella. Itselleni koskettavimman ja kauneimman tarinan oli kertonut erään juuri tyttölapsen synnyttäneen äidin ystävätär.

Syntynyt oli erilainen pikkuihminen ja äiti hämmentynyt ja huolissaan. Ystävätär halusi antaa äidille pienen irtioton ajatusten myllerryksestä ja toi hänet Jarin konserttiin. Hän ei voinut aavistaa (tai ehkä sittenkin), miten merkitykselliseksi tuo konserttikokemus äidille koituikaan.

Aliinasta tuli ensi kuulemalla hänelle lohduttavalla, toivoa ja valoa sekä tulevaisuuden luottamusta antavalla tavalla ”järisyttävä” laulu. Hyvää tekevä, puhdistava itku ei ollut ottanut loppuakseen.

Kuten ystävätär oli ounastellutkin, sai lapsi kasteessa nimekseen Aliina.

Aliina kulkee valossa,
hän tuntee syvää onnea,
hehkuu ympärilleen suurta rakkautta.
Hän ei kuule, kuinka pahaa puhutaan,
sanan peitsiä, valheen ohittaa,
hän ei anna minkään lannistaa,
ei luovuta toivoa, valoaan.

Tänä keväänä sain meilin alussa mainitsemani kuoron johtajalta. Hän kertoi, että he ovat ottaneet Aliinan ohjelmistoonsa. Hän kyseli laulun syntytarinaa, jotta voisi kertoa sen yleisöille heidän konserteissaan. Olipa ihana jakaa iloa ja kertoa, että ilman häntä ja hänen kuoroaan ei Aliinalla olisi juuri tätä tarinaa.

Sulkeutuiko tässä yksi ympyrä? Ei tosiaankaan. Se avautui entisestään ja synnytti uusia ja uusia. Maailma on täynnä tarinoille avoimia ympyröitä ja jossain niiden kaarien riemukkaassa sekamelskassa hyppelehtii yksi lauluihin hurahtanut kiitollinen sanoittaja.

”Elämässä ei ole tarkoitus edetä minnekään” – Mitä sinä haluat sanoa omaan elämään lentävälle nuorelle?

Hyvä nuori! Onneksi olkoon valmistumisesi johdosta! Elät juuri elämän kevättä, vaikka et vielä ehkä ihan tarkalleen tiedä, miksi sitä sellaiseksi kutsutaan. Ei hätää, se selviää muutamassa kymmenessä vuodessa.

Näinä päivinä ja viikkoina olet kuullut kyllästymiseen saakka onnitteluita ja ihasteluja siitä, miten kaikki on sinulla edessä ja se on hienoa se.

Mutta mikä se kaikki on, mitä edestäsi löytyy? No, se on hiukan kolumnia pidempi juttu, mutta yritän tiivistää.

Se on jatkokoulutuksen ja ammatin hankkimista. Sen toisen ihmisen etsintää ja löytämistä. Työnteon ja itsenäisen elämän kokeilua. Ensimmäinen ansaittu palkka ja ehkä se ajopeli, joka vie sinut rakkaasi kanssa helposti pois kotinurkilta ja luo yhteisen tilan, jossa ei ole muita. Elämässä etenemisen tunnetta.

”Olen kyllä jo kuullut tuon, mutta kerro minulle, minne elämässä sitten ollaan etenemässä?”

Hyvä kysymys, yleensä se tosin säästetään noin kolmenkymmenen vuoden päähän tästä hetkestä, mutta voimmehan me juhlan kunniaksi ottaa tuonkin asian käsittelyyn. Lyhyt vastaus olisi ”ei minnekään”, mutta se on hiukan epäsovinnainen väite, eikä kuulu hyviin tapoihin hämmentää elämän kevään kynnyksellä olevaa juhlakalua.

Oikeastihan siis elämässä ollaan perillä. Joka askeleella.

Se, mitä elämässä etenemiseksi yleensä kutsutaan, on lähinnä varantojen keräämistä läsnäoloa varten. Eikä sekään ole välttämätöntä. Hankkimalla ammatti, työ ja varallisuutta luot resursseja valintojen tekemiseen. Kaikki tuollaiset varannot luovat edellytyksiä valintojen tekemiseen, mutta voivat myös viedä mukanaan, joten ole siis hereillä. Löytämällä rakkaus, perhe ja ystävät, luodaan kokemuksia ihmisenä olemisesta. Sekin on joskus tiukkaa settiä, mutta elämä on. Tutustumalla toiseen, itseen ja sisimpäänsä ymmärretään mikä tässä kaikessa on olennaisinta. Läsnäolo ja rakkaus. Se on kaikki.

Älä ymmärrä minua väärin. Kaikki tuo ei ole välttämätöntä. Ei edes tarpeen. Läsnäoleva ja rakastava elämä ei vaadi mitään. Ja kuitenkin sille aukeaa erilaisia merkityksiä, elämysten ja ymmärrysten tasoja, jos olet kokeillut kaiken tuon ja hiukan enemmän. Mieti sitä, mutta älä liikaa.

Luo oma elämä ja yhdistä se toisiin. Nauti raikkaasta keväästä ja siitä mitä se antaa.

Kaikki aikanaan.

Nyt on nyt.


Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

Opettele arvokkaaksi – mitä tänään sanoisin peilikuvalleni?

johanna_blogi

Olen matkustanut paljon yksin. Silloin joutuu välillä valitsemattaankin viettämään aikaa pelkästään itsekseen. Viihtymään itsensä kanssa ja olemaan itselleen hyvää seuraa.

Välillä omat tavat ärsyttävät, omat maneerit käyvät rasittaviksi, oma naama alkaa kyllästyttää. Omien ajatusten sekamelska tympii ja oman hiljaisuuden ääni herättää levottomuutta. Hyviä puolia on välillä vaikea nähdä. Ne ovat liian lähellä.

Omaan seuraan ja itseensä suhtautuu usein vähintään kriittisesti. Vieraille antaa helpommin anteeksi, hyväksyy stiplut luonteessa ja oudot tavat käytöksessä. Jopa kielen epäselvyyden antaa kanssamatkustajille reissuillaan epäröimättä anteeksi. Itseään sitä vastoin moittii. En osaa tarpeeksi hyvin. Sönkötän.

Eräs viisas nainen, jonka tapasin Balilla, kehotti minua katsomaan päivittäin peiliin ja sanomaan itselleni jotain positiivista, kehumaan. Vaikka vain ihailemaan peilissä näkyvää violettia silkkimekkoa, muistuttamaan omaperäisestä kauneuspilkusta tai ohikulkijan nauramaan saaneesta keskustelunavauksesta.

Hän kehotti miettimään päivittäin yhden asian, jota itsessäni arvostan. Hymyilemään aamuisin peilikuvalleni. Heittämään itseni kanssa yläfemmat. Se tuntuu suoraan sanoen edelleen aika vaikealta.

Tänään päätin kuitenkin pysähtyä pienen haalistuneen peilin eteen. Toistin sen balilaisen viisaan naisen sanat, kun en muutakaan keksinyt. Ne sanat se balilainen nainen voisi sanoa kenelle tahansa.

”Olet aika hyvä tyyppi, oikeastaan ainutlaatuinen. Ei tuollaista (oma lisäys: tumpeloa) ole toista. Ja ehkä olet syystäkin moinen, puutteinesi ja outouksinesi tuollainen. Jos sinusta olisi pitänyt tulla toisenlainen, kenties sinusta olisi sellainen taiottu.”

Se samainen viisas balilainen nainen muistutti, että se, mitä ajattelen itsestäni ja millainen päätän olla, sellaisia ihmisiä saan elämääni. Sillä aina saan itseni heijastumaa, omaa peilikuvaa.

”Valo heijastaa valoa, mutta synkkyys nielaisee sen.”

Millaisena itseni näen ja millaiseksi itseni ulospäin heijastan, sellaisia ihmisiä vierelleni jää.

waterfall

Välillä en pääse pakoon ujouttani, toisinaan olen varsinainen synkistelijä, turhan usein hiillyn sekunnissa nollasta sataan asiasta, joka seuraavana päivänä hävettää.

Mutta yritän hyväksyä nekin piirteet, antaa anteeksi helpommin. Näkemään selkeämmin myös hyvän, hyväksymään koko paketin. Ajattelemaan, että olen ihan hyvä tyyppi näinkin. Teen vähintään parhaani.

Ja ehkä ne säröt kuuluvatkin kuvioon. Ehkä täydellisyys syntyykin epätäydellisyyden vivahteista ja epätäydellisistä elementeistä.

Se viisas balilainen nainen nimittäin kysyi tumpelolta:

”Haluatko olla se suorassa rivissä seisova symmetrinen havupuu. Vai haluatko olla se käppyräpuu, se jonka eteen itsekin matkoillasi seisahdut ottamaan valokuvaa. Mietit, että onpa tuo hauska, outo, epätäydellinen, tavaton, mutta juuri siksi ainutlaatuinen, pysäyttävä. Uniikki.”

Ikuistamisen ja muistamisen arvoinen.

PS. Tänään uskalsin pysähtyä peilin eteen, katsoa itseäni silmiin ja sanoa, että olet loppujen lopuksi ihan hyvä tyyppi. Juuri tuollaisena.

kirjankansi

Johanna Elomaa: Säästä ajatuksesi eläviä varten (Kosmos, 2016)

TILAA KIRJA TÄSTÄ <

Mitä olet ja mitä voisit olla

PETRI_BLOGI

Sumuinen kuilu. Sen välillä mitä olet ja mitä voisit olla. Syyllisyyden ja riittämättömyyden tunne, kun et ole vielä uskaltanut hypätä kuilun yli ja tulla siksi, miksi sinun on tarkoitettu tulevan. Maa toisella puolella vaikuttaa maagiselta, suorastaan pyhältä.

Sanot itsellesi: ”tänään kasvatan voimiani ja hyppään huomenna”. Yön aikana voimasi ovat hieman kasvaneet, mutta myös eroosio on tehnyt työtään – kuilukin on kasvanut. Kun et voi olla varma onnistumisestasi, päätät jälleen kerran jäädä keräämään rohkeuttasi suureen hyppyyn…

Koska aivosi pyrkivät säästämään energiaa, suorin tie kuilun yli vaikuttaa houkuttelevimmalta. Se, jossa saavutat tavoitteesi yhdellä tarkkaan harkitulla ja harjoitellulla suorituksella.

Et näe missä kuilu loppuu, sen kiertämiseen patikoimalla voisi mennä päiviä, jopa viikkoja… Harmi vain, että kuilu levenee joka yö, vaikeuttaen hyppäämistä. Lopulta käy niin, että kävellen olisit jo perillä.

Muutos henkilöksi, joka voisit olla

Haluat muuttua, koska osaat kuvitella paremman version itsestäsi. Helpoin keino lykätä muutosta on suunnitella se kerrasta täydelliseksi, kasvattaa kuilua. Mitä suuremmaksi kuvittelet muutoksesi, sitä enemmän mielesi ja egosi sitä vastustaa.

Olisi tietysti kiva ajatella, että teet jonkin ison muutoksen ja sitten olet ihminen, joka haluaisit olla.

Tiedätkö mitä? Sisälläsi on jo se henkilö, joka voisit olla. Sinun tulee ainoastaan oppia ilmentämään sitä paremmin.

Koska nykyhetki on ainoa mitä voit muuttaa ja elämäsi tapahtuu nykyhetkessä, muutos on aina mahdollinen. Sinä voit vaikuttaa ajatuksiisi ja tekoihisi nykyhetkessä.

Egosi saattaa kertoa sinulle, että olet tietynlainen etkä muuksi muutu. Olethan toiminut ennenkin tietyllä tavalla. Kuitenkin kun tietoisesti teet jonkun asian eri tavalla kuin tavallisesti, astut hetkeksi ikään kuin rinnakkaiseen todellisuuteen, missä olet eri henkilö. Tämä kokemus puolestaan muovaa sinua eri henkilöksi.

Elämämme muovautuu päivittäisistä tavoistamme. Siitä tulee tapa, mitä jatkuvasti toistat. Muutos on kasvuprosessi. Välillä mennään kaksi askelta eteenpäin ja yksi taaksepäin. Se ei tapahdu yhdessä yössä, eikä varsinkaan yhdellä täydelliseksi suunnitellulla hypyllä.

Paras hetki muutokselle on nyt, nykyhetki, sillä vain nykyhetkessä voit tehdä asioita tulevaisuutesi muuttamiseksi.

Kiinalainen sananlasku sanoo: ”Pitkäkin matka täytyy aloittaa yhdellä askelella”. Aloita matka, ota ensimmäinen askel nyt.


Jos haluat ottaa selkeitä askeleita kohti parempaa versiota itsestäsi, tule nyt mukaan Täydellinen haaste -verkkovalmennukseen. Sisäisellä tutkimusmatkalla tiedostat ja kyseenalaistat vanhoja tapojasi, jotta uusille, paremmille tavoille voisi tulla elämässäsi tilaa.

► Lue lisää Täydellisestä haasteesta ja ilmoittaudu mukaan

Terveyden pankkitilille paljon rahaa

Olkaamme kiitollisia, että elämme yltäkylläisessä maailmassa, missä ihan hukumme eri vaihtoehtoihin. Jokainen löytää varmasti itselleen mieluisan keinon hoitaa itseään fyysisesti ja henkisesti.

Olin aina luullut, että hyvinvoinnin eteen pitää tehdä paljon töitä, että se ei olisi meille lahjaksi annettu. Pitäisi käydä salilla ja syödä superfoodeja ja olla monimutkaisella ruokavaliolla terveenäkin. Minulle tällaiset tavoitteet ja rajoitteet saivat aikaan vain stressiä ja syyllisyyden tunnetta, ja se vaikutti negatiivisesti hyvinvointiini. En vain ole urheilun ystävä, vaikka lähes kaikkia lajeja olen kokeillut. Olen liian suuripiirteinen ja laiska noudattamaan ruokavalioita, en ole kokkausta harrastava enkä tunteja hellan äärellä viihtyvää tyyppiä. Miten ihmeessä sitten pysyisin terveenä ja hyvinvoivana?

Minä uskon, että keho pysyy hyvässä kunnossa ja terveenä, jos sille vain annetaan tarvittavat rakennusaineet siihen.

Olen juonut vihermehuja pian viisi vuotta enkä ole ikinä ollut näin hyvässä kunnossa, fyysisesti tai henkisesti. Juon mehuja silloin kun niitä tekee mieli, välillä joka aamu, välillä menee viikkojakin etten juo. Vihermehut ovat minun keinoni päästä luonnollisen tasapainoiseen oloon. Lasillinen mehua aamulla virkistää kehoni ja mieleni.

Nykyään syön ihan mitä haluan ja liikun koiran kanssa ja pyöräillen. Näytän silti 43-vuotiaana paremmalta bikineissä kuin kaksikymppisenä. Laajoissa verikokeissa kaikki arvoni olivat erittäin hyvät. Tuloksistani kiinnostuneena työterveyslääkäri halusi kuulla kaiken mehustamisesta.

Olin Kehon ikä -mittauksessa, ja tulokseni oli 26 vuotta. Mittaaja tenttaili urheiluharrastuksistani ja ruokavaliostani. Ei sellaisia ole. Minulta aina kysytään, mistä saan kaiken energian. Olen viisilapsisen uusperheen äiti ja yksityisyrittäjä, jolla on tuhat rautaa tulessa. Nukun kuin tukki, ideoita virtaa niin etten ehdi kaikkea toteuttamaan, ja vaikka tahti on nopea, pysyn rauhallisena ja hymyilen. Tämä on vihermehujen ansiota.

En pidä fanaattisuudesta missään muodossa ja kerron luennoillanikin, että aamulla juon vihermehun ja illalla nautin oluen. Elämän ei kuuluisi olla monimutkaista, siitä pitäisi voida nauttia.

Ruokavalinnoista ei pitäisi stressata, pitäisi vain tiedostaa faktat ja pyrkiä tasapainoon.

Kiireessä tai laiskana käytettyjen ravintoköyhien valmisruokien vastapainoksi voi juoda lasillisen vihermehua. Syömisestä katoaa nautinto, jos joka ruokapala aiheuttaa pelkoa tai syyllisyyttä. Pyrin valmistamaan perheelleni luomuruokaa, mutta en piiskaa itseäni hengiltä, jos joskus sorrun valmisruokaan. Vihermehujen avulla tiedän saavuttavani tasapainon. Lapsenikin osaavat tämän: “Syödään äiti leffassa herkkuja ja aamulla juodaan vihermehu!”

Brittien mehu-guru Jason Vale sanoo osuvasti, että terveys on kuin pankkitili. Sinä päätät paljonko tililläsi on rahaa ja kuinka paljon rahaa tuhlaat tekemällä huonoja valintoja terveytesi suhteen. Elämässä pitää välillä tuhlata ja herkutella. Nopein keino saada tilille lisää rahaa on juoda vihermehuja!

book6

Rakastan mehustamisessa sitä, että se on yksinkertaista ja helppoa. Se on jokaiselle mahdollista, sillä mehut tehdään kotona, kaupan ja luonnon aineksista. Se on turvallinen, edullinen ja helppo tapa pitää yllä terveyttä ja jopa tulla terveeksi, luonnollisella tavalla. Se on varma ja joskus ainoa tapa saada lapsille vihreää kurkusta alas. Se on kiireisen äidin ja yrittäjän arjen pelastus. Tulisin hulluksi, jos minun pitäisi joka päivä miettiä, että ovatko kaikki lapset syöneet edes JOTAIN terveellistä. Teen heille vihermehuja enkä huolehdi. Vihermehujen myötä  herkut eivät edes liiemmin kiinnosta, vaan heilläkin on tahto syödä ruokaa, josta saa samalla tavalla elinvoimaa kuin mehuista.

Vihermehujen myötä positiivisuus ja energiataso nousevat aivan uusille tasoille, sillä keho saa kaikki ne rakennusaineet, joita se päivittäin tarvitsee. Lasi silloin tällöin ei ehkä riitä tekemään kaikkea tätä, ja siksi onkin hyvä opetella niksit ja saada tietoa mehustamisesta, että siitä saisi parhaimmat hyödyt irti.

80–95% kasvisten ravinteista sijaitsee juuri siinä mehussa!

Tänään on paljon tekemistä. Tarvitsen luonnollisen piristyksen. Haluan sen energisen tunteen, mitä kuppi vahvintakaan kahvia ei aikaan saa. Edessäni on iso lautanen täynnä erivärisiä tuoreita kasviksia. Pihalta kävin hakemassa nipun sileälaitaisia voikukan lehtiä, ne eivät ole niin karvaita kuin sahalaitaiset. Rakastan selleriä, se rauhoittaa hermostoa. Sitruuna puhdistaa. Kiivistä saan hurjasti C-vitamiinia ja luomuna voin käyttää sen kuorineen. Parsakaalin tanko, pala inkivääriä ja muutama punaposkinen omena. Siinä aamupalani.

IMG_20160517_122303

Tiedän näiden ainesten sisältävän, varsinkin raakana, suurenmoisen määrän vitamiineja, mineraaleja, antioksidantteja, flavonoideja ja entsyymejä. Kestäisi kauan pureskella ne raakana (inkiväärin ja sitruunan kanssa voisi tulla ongelmia), ja olisin aivan täynnä. Kaikki energiani menisi suolistoon, raakojen kuitujen sulattamiseen. Mehustin erottelee kuidut ja mehuun jää suolistoa hellivä vesiliukoinen kuitu.

Kuluu vain muutama minuutti, kun olen hurauttanut kaikki yllämainitut ainekset mehustimessa herkulliseksi mehuksi. Nautin mehun rauhassa, olen täydellisen ravittu ja oloni on kevyt. Energia virtaa aivan eri tavalla kuin aterian jälkeen. Liidän tässä olotilassa, olen luova ja tehokas ja nälkä minulla on vasta iltapäivällä. Silloin syön mitä haluan, mutta vihermehujen ansiosta makupalettikin on muuttunut. Kehoni janoaa lisää terveellistä ja luonnolliselta maistuvaa, monipuolista ja värikästä ravintoa. Kuuntelen kehoani. Kuuntelen itseäni.

IMG_20160517_121708

Tarina kahdesta miehestä – miltä ystävyys todella näyttää

Kaksi vakavasti sairasta miestä jakoi yhteisen sairaalahuoneen.

Toinen heistä, keuhkovaivoista kärsinyt mies, nostettiin joka iltapäivä tunnin ajaksi istumaan sängyssään, jotta hänen keuhkoihinsa kertynyt neste poistuisi helpommin. Tämän miehen sänky oli huoneen ainoan ikkunan vieressä.

Toinen miehistä joutui vakavien selkäkipujen vuoksi viettämään kaiken ajan selällään maaten. Kuluttaakseen aikaa he keskustelivat tuntikausia. He puhuivat vaimoistaan ja perheistään, kodeistaan, työstään, armeija-ajoistaan, ja vertailivat, missä olivat olleet lomalla.

Joka iltapäivä, kun ikkunanviereisessä sängyssä oleva mies sai hetkeksi nousta istuma-asentoon, hän kulutti aikaa kuvailemalla huonetoverilleen kaikkia ikkunasta näkemiään asioita.

Toisessa sängyssä selinmakuulla oleva mies alkoi odottaa noita iltapäivän tunteja, jolloin hänen sairaalasängyn rajaamaa maailmaansa laajensivat ja elävöittivät kaikki ulkopuolisen maailman tapahtumat ja värit.

Huoneen ikkunasta näkyi puistoon, jossa oli ihana lampi. Ankat ja joutsenet pulikoivat vedessä, jossa lapset uittivat leluveneitään. Nuoret rakastavaiset kulkivat käsi kädessä kukkien väriloiston keskellä, ja kauempana horisontissa erottuivat kaupungin ääriviivat.

Ikkunan vieressä istuva mies kuvaili tätä kaikkea äärimmäisen yksityiskohtaisesti, jolloin huoneen toisella puolella makaava mies sulki silmänsä ja näki sielunsa silmiin nämä kauniit maisemat.

Eräänä lämpimänä iltapäivänä ikkunan vieressä ollut mies kuvaili ohikulkevaa paraatia. Vaikka toinen mies ei pystynyt kuulemaan soittokuntaa, hän saattoi nähdä sen sielunsa silmin huonetoverinsa kuvaillessa sitä hänelle elävin sanoin.

Päivät ja viikot kuluivat tällä tavoin. Eräänä aamuna hoitaja tuli huoneeseen tuomaan miehille vettä ja huomasi ikkunan vieressä olevan miehen kuolleen rauhallisesti nukkuessaan. Surullisena hän kutsui sairaalan avustajat viemään edesmenneen pois.

Huonetoverinsa menetyksestä surullisena toinen mies pohti, oliko hän mahtanut kertaakaan edes kiittää miestä ja kertoa, miten hänen kuvailunsa maailmasta ikkunan ulkopuolella olivat tuoneet hänelle lohtua.

Sopivan hetken tullessa mies kysyi sairaanhoitajalta, voisiko hänen sänkynsä siirtää ikkunan viereen. Hoitaja suostui pyyntöön ilomielin ja varmistuttuaan, että miehellä oli sängyssään kaikki hyvin, hän poistui huoneesta.

Hyvin hitaasti, selkäkipunsa jarruttamana, mies vääntäytyi vähitellen ylös yhden kyynärpäänsä varaan päästäkseen vihdoin näkemään maailman ikkunan ulkopuolella. Hitaasti hän kääntyi katsomaan ulos sänkynsä viereisestä ikkunasta.

Ikkunasta näkyi paljas betoniseinä.

Hoitajan palatessa mies kysyi tältä, mikä ihme oli mahtanut saada hänen edesmenneen huonetoverinsa, joka oli kuvaillut ikkunasta näkemiään upeita asioita, toimimaan tällä tavalla. Hoitaja kertoi, että mies oli ollut sokea, eikä voinut nähdä edes ikkunasta näkyvää seinää.

Hoitaja sanoi: ”Ehkä hän halusi vain rohkaista sinua.”


Riippumatta siitä, millaisessa tilanteessa itse olemme, voimme aina koittaa tehdä toiset onnelliseksi – ja tässä on valtava onnellisuuden lähde. Jaettu suru on puolitettu suru, mutta ilo ja onni tuplaantuvat jaettaessa.

 

Mukaileva suomennos Harry Buschmanin tekstistä The Man by the Window.

Mindfulness-innoste: pelottelu piristää

aleksi_blogi

Pelko on loistava frendi, kunhan pysyy sen kanssa hyvissä välilöissä.

Milloin viimeksi koit tilanteen, missä pelko auttoi sinua? Entä milloin pelko on rajoittanut sinua liikaa? Mitä näissä tilanteissa tapahtui? Mitä ajattelit, tunsit, koit? Miten toimit?

Jos sinusta tuntuu, että ystävyyssuhteesi pelon kanssa kaipaa päivitystä, lähde mukaan innosteeseen!

Mindfulness-innosteena on tällä kertaa pelon kohtaaminen ja sen kanssa oleminen päivittäin kuukauden ajan! Videon katsomalla ja innostetta noudattamalla opit tuomaan lisää rohkeutta arkeesi ja alat huomata miten aikaisemmin sinua jännittäneet tilanteet tuntuvat helpommilta. Ja vaikka innoste pelottaisikin, lähde mukaan silti!!!

Rohkaisevin terkuin, Aleksi

Suru ei ole suoritus

Olen oppinut, että elämässä on asioita, joita kohti voi kulkea, kuten omat unelmat tai asiat, jotka tuntuvat tärkeiltä omassa elämässä. Sitten on asioita, joita haluaa vähentää elämässään: vaikka työn määrä, kuluttaminen, tavaran määrä, huonot ihmissuhteet tai itselle vääriin asioihin ajan kuluttaminen. Voin valita kuljenko kohti tai kuljenko poispäin.

Elämme tällä hetkellä maailmassa, jossa tavoitteet ja päämäärät ovat niin tärkeitä, että niiden eteen ollaan monesti valmiita uhraamaan oma terveys, ihmissuhteet ja aika. Olemme ehkä oppineet, että kun riittävästi paiskii, yrittää, pinnistelee ja tekee, pääsee kohti (lähemmäksi ja joskus perillekin) päämääräänsä. Miltei minkä tahansa asian uskotaan saavutettavan riittävällä suoriutumisella, suorittamisella ja oikeita valintoja tekemällä.

Parhaan ystäväni kuoleman aiheuttama suru on opettanut minulle jotain tärkeää: Suruun ei päde sama suoritusmetodi kuin moniin muihin asioihin. Kun ihminen kohtaa syvän surun, hän kohtaa jonkin uuden puolen itsessään. Surun mukana tulee näkyväksi paljon pelkoja, haikeutta, rakkautta, rajallisuuden kokemusta, eletyn elämän mittaamista ja tulevaisuuden katsomista uudella tavalla. Kun ystäväni kuoli, sanoin: kaikki on eri tavalla nyt. Muutama kuukausi myöhemmin kaikki on edelleen eri tavalla. Vaikka en ole hennonut poistaa ystäväni numeroa puhelimestani vielä, tiedän, että numeroon ei enää vastata. Tiedän, ettei tule yhteisiä hetkiä.

Samalla minusta tuntuu hyvin erilaiselta, kun olen tuntenut niin syvän kaipuun sydämessäni, niin ison tunteen, ettei se meinaa mahtua sisälleni. Vaikka en itke enää joka päivä, teen ihan tavallisia asioita ja elän ihan tavallista elämääni, asiat ovat toisin. Ja ymmärrän, että minun pitää oppia elämään elämää sellaisena kuin se nyt on. Kun olen kerran kohdannut syvän surun, se on tullut elämääni jäädääkseen. Ei niin, ettenkö uskoisi, että suru helpottaa, vaan niin, että joka päivä kysyn surultani: miten sinulla tänään menee?

Suru ei ole suoritus, joka oikein hoitamalla lakaistaan maton alle tai hoidetaan päiväjärjestyksestä. Se ei tule valmiiksi, siitä ei saada todistusta eikä siinä päästä perille. Vaikka suru tuntuu ikävältä, välillä ylitsepääsemättömältäkin, se on asia, josta pois pyrkiminen ei auta. Ei ole tekemistä, taikasauvaa, tahoa tai Googlen hakusanaa, jota käyttämällä ongelma olisi ratkaistu.

kirsikkapuu2Eikä suru ole ongelma, josta oikeilla suoritteilla pääsisi – tai tarvitsisi päästä – eroon. Se toimii eri tavoin. Se synnyttää elämän valtatielle oman sivupolkunsa, joka ei koskaan lakkaa olemasta. Sen varrelle alkaa ehkä myöhemmin kasvaa tulppaaneita, kirsikkapuita ja koivunversoja, mutta kerran syntyessään surupolku on yksi haara elämänmittaisella polullamme. Välillä kuljemme valtatietä vauhdilla, välillä astelemme surupolkua. Surupolku on samalla polku itseemme, siihen, mitä rakastamme, siihen, mikä on meille tärkeää ja mikä on sydämessämme.

Onpa sitten kokenut syvää surua läheisen kuoleman, eron tai muun menetyksen myötä ja niin kipeältä kuin suru tuntuukin, surua ei voi suorittaa pois. Sen on annettava tulla osaksi elämäämme, annettava avata sydäntämme, annettava tehdä oma tuntematon polkunsa, jota voimme ihmetellen kulkea joka ikinen päivä ja kysyä siltä: suru, mitä haluat opettaa minulle tänään?

13 hauskaa kesätouhua, jotka tulisi opettaa nykylapsillekin

Hidasta elämää -kirjoittajat muistelivat omia lapsuuden kesätouhujaan. Nämä kesätouhut olivat niin hauskoja, että mielestämme ne ansaitsevat elinkaaren myös pädisukupolven tietoisuuteen.

1. Kukkaseppeleen tekeminen

Kaupunkilaislapset joutuvat kysymään kukista: ”Saako tän ottaa?” Vie lapsi niitylle ja sano: ”Kaikkea saa ottaa!” Tehkää yhdessä kukkaseppele. Taito kantaa iloa pitkälle elämässä. (Tästä löytyy kuvalliset teko-ohjeet.)

tyttokuplat

2. Kupla-aines tiskiaineesta ja itsetehdyt ”kuplattimet”

Nykyään voi marssia lelukauppaan ja hankkia kupla-ainesta ja välineitä. Mutta entä jos sekoittaisitte oman kupla-aineksen tiskiaineesta ja jännittäisitte, tuleeko siitä riittävän kestävä. Mielikuvitusta voi käyttää myös ”kuplattimen” tekoon: nippuside? henkarin putki? rautalanka?

3. Ruoholla viheltäminen

Ruoho on mitä hupaisinta ajanvietettä: kuka saa vihellyksen kuulumaan ruohonkorresta?

marjat

4. Marjaheinä

Mikä onkaan makeampaa kuin itse poiminut metsämarjat heinänkorressa? Ne ovat kuin helminauhoja <3

5. Leipäkivien etsiminen ja viskominen

Muistatteko kuinka suuri ilo oli löytää leipäkivi? Oikea littanainen täydellisyys, joka oikeassa kulmassa ja hyvällä kierteellä veteen viskattuna tekee enkat? Ehkä jopa 7?

6. Oma kauppa

Oman kaupan voi perustaa milloin tahansa, mihin tahansa. Kaupassa voi olla myytävänä käpyjä, kiviä, lehtiä, kukkia, kuravelliä – samat käyvät maksuvälineenä.

ongella

7. Ongella

Odottaminen. Kokonainen päivä saattaa kulua tuijotellen veden pintaa, jos ei syö. Kuha ny vaa istuu.

8. Kukko vai kana?

Nappase heinästä kiinni ja vetäise: jos jää pitkä ”häntä”, se on kukko, jos jää lyhyt ”häntä”, se on kana. Muista ensin kysyä: kukko vai kana?

9. Maja

Majoja voi rakentaa metsään, pihalle tai sadepäivänä vaikka patja- tai tyynykasan alle. Vain mielikuvitus on rajana majan rakennuksessa!

varpaat

10. Tarzan

Tarzan, metsien kuningas: ennen luonnossa villisti liikkumista kutsuttiin Tarzan-leikiksi, nykyään sitä kutsutaan parkouriksi. Yhtä kaikki: liikkuminen luonnossa, luonnon kunnioittaminen ja oma, vapaa liike on vapauttavaa – myös aikuiselle!

11. Hyppiminen

Twistit, hyppynarut, ruutuhyppelyt eli rintat. Kuka tekee taplin, stiplun tai tiplun? Löytyykö sarjat selkärangasta vielä, jos menet itse mukaan hyppimään? Hidasta elämää -puodin Sanni muistelee twist-sokkeloa. Jos sokkelo on unohtunut, katso tarkemmat ohjeet tästä.

12. Pallopelit

Hidasta elämää -kirjoittajien yksi iso suosikki on pallonheitto seinää vasten. Parasta tässä pelissä on se, että sarjoja voi tehdä sekä yksin että kavereiden kanssa. Kun lapsi sanoo ”tylsää, saanko pelata”, vastaa: ”kyllä saat, tuus kattoo”. Koita muistella sarjoja tai keksi omia. Tällaisen sarja alun muisti bloggarimme Noora: yksi heitto suoraan seinään (1), kaksi heittoa siten, että pomppaa seinän jälkeen kerran maahan (2), kolme heittoa niin, että pomppaa maan kautta seinään (3). Bloggarimme taas Susanna muistelee, että jossain pyörähdettiin, jossain heitettiin jalan alta.

Mitä muita pallopelejä muistat?

13. Pilvihahmojen etsiminen

Viltti maahan, ehkä heinänkorsi suuhun ja tutkimaan, mitä hahmoja taivaalta löytyy: kissoja, hevosia, sydämiä, StarWars-hahmoja?


Millaisia leikkejä ja touhuja sinä muistat ja haluat opettaa eteenpäin?

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image