Sivu 327 – Hidasta elämää

Miten sallit itseäsi kohdeltavan? Rajat tuovat elämään tervettä itsekunnioitusta

Pohdin aiemmassa blogitekstissäni rehellisiä resursseja ja sitä, miten opit tunnistamaan omia rajojasi ja huolehtimaan niistä. Voit lukea kirjoituksen täältä.

Jossain kohtaa itsetuntemuksen tielläni halusin voida hyväksyä kaiken. Menin kuitenkin harhaan siinä, että kaiken hyväksyntä tarkoittaisi kaiken sallimista.

Elämässä tapahtuu paljon asioita ja osa niistä koskee. Voimakkaasti tuntevana tunnen myös kivun elämässä voimakkaasti. Voin parhaani mukaan harjoitella hyväksymään sen ja opetella keinoja palauttaa itseni takaisin sisäiseen turvallisuuden tunteeseen.

Se ei tarkoita sitä, että tulisi sallia toistuvasti esim. alistamista, vähättelyä, valehtelua, syyllistämistä tai pettämistä. On ollut iso oppiläksy hyväksyä se, että en hyväksy kaikkea. Eikä tarvitse.

Emotionaalisten rajojen harjoittelu tuo elämään selkeyttä, turvaa ja tervettä itsekunnioitusta.

Seuraavista merkeistä voi tunnistaa, että emotionaalisten rajojen työstäminen voi olla tarpeen:

Annat ihmisten kohdella sinua loukkaavasti ja epäkunnioittavasti sanomatta siitä heille mitään
Sallit asioita, joita et haluaisi tai tunne oikeaksi, koska pelkäät konfliktia
Huomaat pyyteleväsi helposti anteeksi ja useimmiten siitä syystä, että pelkäät olleesi liian vaativa
Haluat välttää konflikteja viimeiseen asti, vaikka se tarkoittaisi sitä, että sinun on vaiettava
Huomaat odottavasi ja toivovasi parempaa kohtelua/ asiallisempaa/ tasavertaisempaa kohtaamista, mutta et vielä uskalla ilmaista toivettasi
Koet turhautumista, kiukkua tai vihaa tapahtuneista, mutta syyllistät itseäsi noista tunteista sen sijaan, että näkisit tunteiden olevan joskus hyvin tärkeitä viestejä
Itku purkautuu salaa, piilossa ja voimallisesti

Jos ei uskalla olla terveellä tavalla itsensä puolella, vähättelee ja alistaa itse itseään. Saatamme pelätä, että jos kohtelemme itseämme rakkaudella, olisimme ylimielisiä. Tämä ei pidä paikkaansa. Vanha viisaus sanoo: Me opetamme muille, miten meitä saa kohdella.

Me emme useinkaan salli itsellemme sitä, mitä meille ei ole sallittu. Me emme voi osata olla itsellemme myötätuntoisia, jos emme ole saaneet kokea myötätuntoa. Me emme osaa sanoa missä rajamme menee, jos emme ole saaneet niitä opetella.

Usein rajattomuutta esiintyy perheissä, joissa ei ole ollut tunnetasolla tilaa. Sille ei ole tarkoitus heiluttaa syyttävää sormea vaan hyväksyä, että monen meidän kohdalla on näin ollut.

Tällöin lapsena on oppinut sopeutumaan vallitseviin sääntöihin viemällä itse mahdollisimman vähän tilaa.

Tällöin esimerkiksi terveen itsearvostuksen kehittyminen jää helposti vaiheeseen. Emotionaaliset rajat auttavat harjoittelemaan tervettä itsearvostusta. Toisin kuin saatamme pelätä, se ei tee meistä itsekkäitä vaan kykeneväisiä huolehtimaan itsestämme.

Miten voin itse ilmaista itseäni rehellisesti, toiselle kunnioittavasti, mutta säilyen myös itseni puolella?

Ihmissuhteissa emotionaaliset rajat ovat tärkeitä. Kun suhteessa on molemmille tilaa olla mitä on, on myös tilaa kunnioittaa omia ja toisen rajoja. Tämä itseasiassa tekee suhteesta aidosti avoimemman ja vapaamman. Ei tarvitse arvailla, ei tarvitse lukea ajatuksia. Selkeät rajat lisäävät suhteessa luottamusta ja turvaa.

Parhaimmillaan rajat ovat elävät, joustavat.

Ne eivät ole jähmeät, kontrolloidut. Ne eivät tee elämästä kovaa, vaikka kieltämättä niissä pysyminen vaatii vahvuutta. Vahvuuteen mahtuu herkkyys, kovuuteen ei. On ok ilmaista, että rajoissa pysyminen on vaikeaa. On ok, että rajojen ilmaisu pelottaa. Ja silti sen voi valita tehdä.

Seuraavien lauseiden tuella voit lähteä harjoittelemaan rajojesi tunnistamista

Tässä tilanteessa minulle on tärkeää…
Tässä tilanteessa minulle ei ole ok…
Minun ei tarvitse sallia, että minulle…
Minulla on oikeus…
Tässä tilanteessa tukeakseni jaksamistani minun on hyvä…

Eevin itsetuntemusohjauksiin Tampereella ja skypessä voit tutustua täällä

Tutkimustulokset ja asiantuntijat: 5 syytä, miksi etätyö on hyväksi

Etätyössä on hyviä elementtejä sekä työnantajan, että työntekijän näkökulmasta. Tässä viisi tutkimusten ja asiantuntijoiden listaamaa etätyön etua:

1. Etätyö säästää aikaa, joten arki on kevyempää

Jyväskylän Terveystalon työterveyspsykologi, työ-ja organisaatiopsykologian erikoispsykologi ja tohtori Marja Hätisen mukaan etätyön työntekijälle tuomia etuja ovat työpaikalle siirtymiseen käytettävän ajan säästäminen, töiden tehokkaammin tekeminen ja ajan säästöstä johtuva työn ja perhe-elämän helpommin yhteensovittaminen.

Hätinen arvioi, että työnantajalle etätyömahdollisuus voi olla rekrytointivaltti ja luoda hyvän työnantajaimagon sekä säästää kustannuksissa, kun toimitilan tarve vähenee.

2. Kokemus arvokkuudesta ja luottamuksesta lisääntyy

Oulun yliopiston psykologian ja kasvatuspsykologian yliopisto-opettaja Heli Kiema-Junesin mukaan mahdollisuus tehdä etätyötä on työnantajan luottamuksen osoitus työntekijälle, mikä lisää työntekijän kokemaa arvostuksen tunnetta.

3. Itseohjautuvuus lisääntyy ja oman työn johtaminen tehostuu

Heli Kiema-Junesin mukaan eniten etätyötä tekevät ylemmät toimihenkilöt, joilla on jo ennen etätyöläiseksi ryhtymistä suuremmat mahdollisuudet vaikuttaa oman työnsä organisointiin. Mitä enemmän autonomiaa työntekijällä on, sitä korkeammalla hänen työhyvinvointinsa on. Rajojen veto työn ja vapaa-ajan välille on persoonasta riippuen joillekin välttämätöntä, kun taas toiset voivat hyvin tehden töitä väljemmillä rajoilla.

Kiema-Junes kuitenkin sanoo, että kun perinteinen työstä irtautumisrituaalina toimiva työmatka puuttuu, etätyöntekijän tulee huolehtia työstä irtautumisesta toisin tavoin.

4. Etätyötä tekevillä alhaisemmat stressitasot

Etätyömahdollisuuden ja joustavien työaikojen hyödyt työntekijöille ja työnantajille ovat olleet tiedossa jo parikymmentä vuotta. 90-luvulla tehtyjen tutkimusten mukaan työntekijät pysyivät työnantajan palveluksessa pidempään ja heillä oli alhaisemmat stressitasot työpaikoissa, joissa kannustettiin terveeseen tasapainoon työn ja muun elämän välillä.

5. Etätyöntekijät ovat onnellisempia

Amerikkalainen etätyötutkimus osoitti, että etätyöntekijät ovat onnellisempia, sillä he nauttivat etätyön antamasta vapaudesta ja joustavuudesta. Työntekijöillä tulee silti olla vapaus valita myös perinteinen toimistolla työn tekeminen, sillä ne, jotka joutuivat tekemään etätöitä työn luonteen vuoksi olivat tyytymättömämpiä kuin ne, jotka tekivät etätöitä omasta tahdostaan. Tyytyväisyys etätyöntekijöiden keskuudessa nousi sitä mukaa, mitä pidempään he olivat etätyötä tehneet.

Lähteet: TINYpulse ja greatworksolutions sekä Maria Hätisen sekä Heli Kiema-Junesin haastattelu

Pieni stressiä helpottava kysymys

Muutama viikko sitten olin todella stressaantunut. Olin laittanut eräälle kirjoitusprojektilleni aikarajaksi elokuun lopun. Mutta kun heinäkuu vaihtui elokuuksi, tajusin aikatauluni armottomuuden. Ja samalla myös muut tehtävät rupesivat kasautumaan. Vaikka kuinka yritin puristaa itsestäni lisää tehoja ja vaikka kuinka yritin pitää kaikki palikat kasassa, stressi ja riittämättömyyden tunne jatkoivat kasvamistaan.

Sellaista aikuista ei varmaan olekaan, joka ei joskus olisi kokenut stressiä. Sen lisäksi, että yksinkertaisesti tekemistä on paljon, niin aistimme hyvinkin herkästi muiden ihmisten meihin kohdistamat toiveet ja odotukset. Mutta hulluinta on, että myös egomme lastaa eteemme vaatimusten vuoren.

Jotta täyttäisimme edes jollain tavalla käsityksemme minuutemme ihannekuvasta, niin pyrimme kaikin keinoin täyttämään egon vaatimukset. Jotta tuntisimme itsemme hyviksi ja kelvollisiksi ihmisiksi, meidän on loputtomasti noudatettava päämme sisäistä sääntöviidakkoa. Katsos, kun kunnollinen ihminen ei jätä hommiaan kesken, ystävällinen ihminen ei kieltäydy mistään ja rakastava ihminen täyttää kaikki läheisten toiveet, vaikka itse hajoaisi kappaleiksi.

Vuosia sitten stressaavassa elämäntilanteessa sain erittäin hyvän neuvon eräältä ystävältäni. Hän sanoi minulle:

”Minkä päätöksen sitten teetkään, tee se niin, että se vähentää stressiäsi.”

Minulle tuo lause avasi ihan uudenlaisen tavan lähestyä koko stressin aiheuttanutta odotusten ja vaatimusten vyyhteä. Minun ei tarvinnutkaan enää ottaa huomioon lukemattomia erilaisia tekijöitä, vaan ainoastaan kysyä itseltäni, mikä vähentää tässä tilanteessa stressiäni. Ja sen jälkeen kuunnella omaa sisäistä viisauttani. Sillä kun pysähdymme, rauhoitumme ja kuuntelemme viisauttamme, sieltä löytyy aina vastaus.

Niinpä kannattaa harjoitella haastavissa tilanteissa kysymään itseltämme tuo PIENI STRESSIÄ HELPOTTAVA KYSYMYS.

Voit harjoitella kysymyksen käyttämistä niin arjen pienissä haasteissa, kun mielessäsi vilahtaa epäilys ehtimisestä, samoin kuin suurempaakin huolta, ahdistusta tai riittämättömyyden tunneta aiheuttavissa tilanteissa.
Hengitä syvään ja rauhallisesti. Ja kysy itseltäsi:

”Juuri tässä tilanteessa mikä päätökseni/valintani/tekoni vähentää stressiäni?”

Jää kuuntelemaan rauhassa vastausta. Samalla voit keskittyä hengittämään rauhallisesti omaan tahtiisi. Usein vastaus tulee hyvinkin nopeasti. Mutta joskus on tarvetta toistaa kysymys.
Kun vastaus nousee sisäisestä viisaudesta käsin, sinut valtaa lempeä rauha. Minä koen sen vähän sellaiseksi Niin tietenkin –oloksi. Vastaus on ihan pläkkiselvä, ikään kuin valtava sumuverho olisi yhtäkkiä haihtunut ja kaikki asiat näkeekin ihan selvästi.
Jos mielessäsi risteilee Niin, mutta kun –selitykset, tiedät egon haluavan yhä osallistua päätöksentekoon sääntökokoelmansa kanssa. Silloin keskity taas vain hengittämään rauhassa. Ja kerro egolle, että kaikki on jo hyvin.

Kun olemme yhteydessä sisäiseen viisauteemme, egomme vaatimukset menettävät merkityksensä. Tiedämme olevamme olemassa hyviä ja rakastettavia ihmisiä, ihan semmoisenaan. Silloin ei tarvitse todistaa omaa arvoaan edes itselleen.

Niinpä minäkin ratkaisin elokuun alun stressitilanteen yksinkertaisesti luopumalla aikatauluvaatimuksestani. Jos itselleen laatii jotain sääntöjä, saa niistä myös itse luopua 🙂

Teksti on julkaistu myös Ilon ja onnellisuuden kuntosalilla

Johdatko itseäsi pelolla?

Pelolla johtaminen on ollut viime aikoina usein otsikoissa. Useimmiten on puhuttu siitä, miten meitä tavallisia kansalaisia ja työntekijöitä johdetaan pelolla. Olemmeko kuitenkaan tulleet ajatelleeksi, kuinka paljon me itse johdamme itseämme pelolla? Pelko tuntuu olevan tällä hetkellä läsnä kaikkialla.

Kysymys siis putkahti mieleeni tänään, eräässä tilanteessa. Kuinka paljon nämä pelot peittyvätkään erilaisina korviketoimintoina tai epämääräisenä ahdistuksena, josta on vaikea saada otetta. Kehosta puhumattakaan, miten keräämme kehoomme eriasteisia jännitteitä, suoja-asentoja ja kipuja pelkoreaktion seurauksena.

Mielestäni kaikki lähtee siitä, että itse tunnistan oman pelkoni; miten juuri minulla on tapana reagoida pelolla erilaisissa elämäntilanteissa. Koska kaikki stressi on pohjimmiltaan pelkoa (sympaattinen hermosto aktivoituu jos aivot tulkitsevat tilanteen uhkaavaksi), aika monen elämä on värittynyt hyvin monen tasoisilla peloilla.

Miten näitä pelkoja voisi tunnistaa? Luettelen tässä joitakin asioita, jotka eivät ole missään tärkeysjärjestyksessä:

Pakonomainen suorittaminen: joskus loputtomalla puuhastelulla pakenemme asioita ja tunteita, pelkäämme menettävämme hallinnan, jos annamme tilaa haastavalle asialle tai tunteelle.
Toisista huolehtiminen ja murehtiminen: saatamme siirtää huomiomme ennemmin muiden murheisiin murehtimalla niitä heidän puolestaan, kuin antamalla itselle aikaa ja tilaa omien asioiden ratkaisemiselle. Se saattaa joskus tuntua aivan liian pelottavalta.
Liika kiltteys: saatamme pelätä toisten hylkäämistä ja yksin jäämistä niin paljon, että pienennämme itseämme ja mukaudumme mieluummin toisten tahtoon ja päätöksiin. Näin lopulta hylkäämme itsemme ja omat tarpeemme.
Jumiin jääminen: saatamme jäädä jumiin ikävään työpaikkaan, ihmissuhteeseen tai yksinkertaisesti kotiin, ulkoistamaan omaa elämäämme tosi-TV-, viihde- tai pelimaailmaan. Emme ehkä uskalla kohdata ”totuutta” senhetkisestä tilastamme ja ajankohtaisesta muutostarpeestamme.
Sanat ’pitäisi’, ’on pakko’: nämä stressiä luovat sanat kuvastavat sitä, ettemme uskalla tehdä omaa päätöstä johonkin ryhtymisestä tai ohjaamme vastuun päätöksestä jollekin toiselle – on pakko liikkua/aloittaa dieetti, koska joku toinen sanoo niin. Toki joskus on ihan oikeastikin pakko, mutta jokainen meistä voisi miettiä, kuinka usein lopulta käytämme tarpeettomastikin näitä sanoja sekä sisäisessä puheessamme että ollessamme vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
Vihareaktiot ja vihapuhe: vihan alla asustelee useimmiten pelko, esimerkiksi sen vuoksi, että jokin asia tai ilmiö tuntuu itsestä vieraalta ja siten pelottavalta. On helpompi lähettää etäisiä vihaviestejä kuin ottaa askel uutta ja tuntematonta kohti.
Katkeruus ja uhriutuminen: alitajuinen pelko muutoksesta ja sen epäonnistumisesta saattaa ajaa katkeruuteen ja uhrin rooliin. Tällöin ihmiseltä puuttuu sisäinen omavoima, luottamus siihen, että muutos on mahdollista, ei tarvitse jäädä kärsimään esimerkiksi onnettomaan ihmissuhteeseen. Uhri jää myös syyllistämään muita, läheisiään, viranomaisia, yhteiskuntaa, koska ei löydä omaa tietään ulos vaikeuksiensa keskeltä.
Syyllistäminen ja syyllistyminen: nämä kaksi asiaa ovat saman kolikon eri puolia ja näidenkin tunteiden alla saattaa olla pelkoa. Jos herkästi syyllistämme muita, tämä saattaa olla alitajuinen tapa yrittää välttää sitä, että oma syyllisyyden tunteemme tulisi näkyväksi.

Meillä jokaisella on elämässämme tiettyjä osa-alueita, joissa pelko aktivoituu, ja se on ihan normaalia ja inhimillistä. On myös hyvä tunnistaa se, miten keho reagoi näihin pelkoihin, usein jopa kivuilla. Jos sinä tunnistit itsessäsi joitakin tapoja tai malleja, joiden alla voisi pohjimmiltaan olla pelkoa, miten olet yrittänyt selviytyä niissä tilanteissa? Miten johdat itseäsi pelolla?

Voit halutessasi kirjoittaa näitä asioita itsellesi ylös ja käydä jokaisen ajatuksen kohdalla seuraava prosessi läpi. Tarkastele pelkoon liittyviä ajatuksiasi seuraavien kysymysten kautta:

Onko ajatuksesi täysin, sataprosenttisesti totta?
Miten tämä ajatuksesi saa sinut reagoimaan?
Onko reaktiosta sinulle hyötyä tällä hetkellä?
Kuka olisit ilman tätä ajatusta?
Miten toimisit tai ajattelisit ilman tätä ajatusta?
Mikä käänteinen tunne tulee mieleesi pelon sijasta, mikä voisi olla pelon vastakohta?

Lähde: Sovellus Byron Katien (2003) uskomuskysymyksistä kirjasta Kehon viisaat viestit (2016).

Kun löydät pelollesi käänteisen vastatunteen, anna sille kehossasi tilaa. Tämä vastatunne voisi olla esimerkiksi luottamus, turva, hyväksyntä tai rakkaus. Tarkastele kehoasi, miltä osin kehosi tuntuu eniten tarvitsevan tätä tunnetta, voisiko tämä paikka olla vaikka sydän tai pallean seutu? Valitse tälle vastatunteelle intuitiivisesti jokin väri ja ala hengittää tätä väriä kohti valitsemaasi kehon osaa, hengittele näin useamman minuutin ajan pitäen silmät kiinni ja olemalla kehossa läsnä. Kun huomaat rauhoittuvasi, voit päättää harjoituksen.

Kun tunnistamme ja käsittelemme pelkojamme ja niihin liittyviä reaktioitamme, vapaudumme yhä enemmän stressistä. Keho alkaa tällöin itsestään toipua kroonisista jännitteistä, jopa kivuista. Kipututkijat Lorimer Moseley ja David Butler ovatkin kirjoittaneet näin:

”Koemme kipua kun kehoomme kohdistettu uskottava todiste vaarasta on suurempi kuin kehoomme liitetty uskottava todiste turvallisuudesta. Samalla tavoin emme koe kipua silloin, kun uskottava todiste turvallisuudesta on isompi kuin kokemamme uhan tunne.”

Artikkelikuva: Anne Toivonen (Instagram: omatkuvat_anne)

Luettavaa:

Juha Siira & Karita Palomäki: Kehon viisaat viestit. Vapaaksi kivusta, stressistä ja kuormittavista tunteista (Kirjapaja 2016)

Byron Katie & Stephen Mitchell: Neljä kysymystä, jotka voivat muuttaa elämäsi – Rakasta elämää niin kuin se on! (Minä olen -kustannus Oy 2003)

4 keinoa, jotka erityisherkän kannattaa opetella – Näillä helpotat arjen kuormitusta ja rauhoitat levotonta mieltä

Kirjoittaja Tuula Ahde on erityisherkkyyden kokemusasiantuntija ja Erityisherkän elämää -sivuston synnyttäjä ja ylläpitäjä. Tuula on ollut mukana taustajoukoissa Suomen erityisherkät ry:ssä sen perustamisen valmisteluista asti. Hän toimii myös aktiivisena jäsenenä useissa kansainvälisissä HSP-ryhmissä sekä -yhteisöissä.

Erityisherkkyys on persoonallisuuteen, tunnekokemuksiin sekä tunneilmaisuun vaikuttava temperamenttipiirre, mutta siihen liittyy myös fyysisiä ja fysiologisia piirteitä.

Oman yksilöllisen mausteensa erityisherkkyyskokemukseen tuo vuorovaikutus ympäristön kanssa. Erityisherkkyydessä psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen ulottuvuus ovat tavallista voimakkaammin yhteydessä toisiinsa.

Herkäksi viritetty hermojärjestelmä

Erityisherkkyys ilmenee mm. autonomisen eli tahdosta riippumattoman hermoston herkkänä ja voimakkaana reagointina sekä aistitiedon syvällisenä prosessointina.

Erityisherkkyydessä on keskeistä aistitiedon käsittelyn herkkyys ja syvällisyys, joka on eri asia kuin aistitiedon käsittelyn häiriö.

Kyseessä on normaali, neurologinen, biologinen ominaisuus, jota esiintyy n. 20% ihmisistä ja eläimistä.

Erityisherkkä aistii ympäristöstään ja kehostaan tulevia ärsykkeitä tavallista herkemmin. Herkän aistit eivät sopeudu ärsykkeisiin yhtä hyvin kuin normiherkillä ihmisillä. Kuormittumista aiheuttaa aistimusten lisäksi myös niiden perusteellinen (tietoinen sekä tiedostamaton) käsittely mielen tasolla, siitä johtuvat tunnekokemukset sekä fyysiset kehotunteet (esim. jännittyneisyys).

Ärsykkeitä tulee ympäristön lisäksi kehon fyysisistä tuntemuksista sekä ajatuksista, muistoista ja suunnitelmista. Kehotuntemusten laajakaista toimii molempiin suuntiin. Erityisherkkienkin välillä on suuria eroja sen suhteen, miten hermosto reagoi tai (yli)virittyy samassa tilanteessa, samoista aistiärsykkeistä. kuva: Erityisherkän elämää -esite — Ärsykkeitä tulee ympäristön lisäksi kehon fyysisistä tuntemuksista sekä ajatuksista, muistoista ja suunnitelmista. Kehotuntemusten laajakaista toimii molempiin suuntiin. Erityisherkkienkin välillä on suuria eroja sen suhteen, miten hermosto reagoi tai (yli)virittyy samassa tilanteessa, samoista aistiärsykkeistä. Kuva: Erityisherkän elämää -esite

Kehollinen herkkyys eli herkkyys sisäaistimuksille tarkoittaa esimerkiksi tuntemuksia verensokeritasapainosta, hormonivaihteluista, kuumeesta/alilämmöstä, kivusta, säätilan muutoksista sekä herkkyyttä lisäaineille, kemikaaleille, lääkeaineille tai stimulanteille.

Erityisherkkä voi tuntea tietyn ruoka-aineen, lääkkeen tai alkoholin ”kulkemisen” tai vaikutuksen etenemisen kehossa.

Aistitieto, sisäaistimukset ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa tietoisesti ja tiedostamatta saatu informaatio muodostaa yhteisaistimuksen, ”kuudennen aistin”. Erityisherkkyys näkyy vahvasti kaikilla mainituilla osa-alueilla, joten voimakkaaksi kokemallamme intuitiollakin voi ajatella olevan keholähtöinen perusta.

Herkkyys hormonitasojen vaihtelulle

Elaine Aronin mukaan erityisherkkyyteen liittyy myös tavallista voimakkaampi reagointi hormoneihin ja hormonivaihteluihin. Erityisherkkyys näyttäytyykin mm. herkästi kohoavina stressihormonitasoina (adrenaliini, kortisoli), jotka ovat erityisherkällä usein jo luontaisesti koholla.

Esimerkiksi innostuminen, jännitys, konfliktitilanteet, lämpötilan vaihtelu tai ympäristön aistiärsykkeet voivat tuntua kehossa huimauksena, sisäisenä tärinänä, liikutuksena, pahoinvointina tai jopa kipuna. Adrenaliiniryöpyn aiheuttaman ylivireen purkautuminen erityisherkän kehosta saattaa kestää jopa päiviä.

Stressi vaikuttaa voimakkaasti myös laskemalla niitä hormonitasoja, jotka ovat erityisherkällä todennäköisesti jo luontaisesti alhaalla. Tutkimuksissa on löydetty hormonituotantoon (serotoniini, dopamiini) vaikuttavia geenimuunnoksia, jotka todennäköisesti liittyvät ainakin osalla erityisherkkyyteen (alkup. lähteet Elaine Aronin kirjoissa Erityisherkkä ihminen ja Erityisherkkä ihminen ja parisuhde).

Kehomme reagoi myös mielen tasolla tapahtuvaan rasitukseen fyysisesti.

Aivot ja alitajunta eivät osaa erottaa todellista tapahtumaa siitä, että vain ajattelemme – tietoisesti tai tiedostamatta – jotakin tilannetta. Kehomme voi reagoida tunnekokemukseen esimerkiksi fyysisellä väsymyksellä, alilämmöllä tai kuumeilulla, jotka erityisherkkä taas aistii itsessään tavallista herkemmin.

Erityisherkän hermojärjestelmä ja keho saattavat olla jatkuvassa hälytystilassa aistiärsykekuormituksesta johtuen. Pitkäaikainen kuormittuneisuus ja stressitila elimistössä altistavat erilaisille stressiperäisille oireille ja ns. uupumussairauksille. Liiallinen itsen suojaaminen ärsykkeiltä puolestaan saattaa johtaa pitkäaikaiseen alivireeseen ja edelleen esimerkiksi masentuneisuuteen tai ahdistuneisuuteen.

Vahvan keho-mieliyhteyden edut

Vahva keho-mieliyhteys ei ole pelkästään negatiivinen asia, vaan se avaa myös mahdollisuuden opetella keinoja, joilla voi lisätä hallinnan tunnetta niin mielen reaktioihin kuin kehon tuntemuksiin. Onkin tärkeää, että erityisherkkä keho ja sen reaktiot otetaan mukaan, kun haetaan keinoja tasapainoisempaan olemiseen ja elämiseen.

Kehon viestejä voi opetella kuuntelemaan, tunnistamaan ja uskomaan entistä paremmin. Jos hiljaisempia viestejä ei kuuntele, keho alkaa vähän ajan kuluttua huutaa. Itsetuntemus, oikea ravinto sekä riittävä lepo ja liike ovat voimaantumisen perusteita.
Oman vireystason tunnistaminen, säätely sekä optimointi ovat hyvinvoinnin edellytyksiä. Etsi kokeilemalla ja tuntemuksiasi kuuntelemalla itsellesi sopivin tapa purkaa stressiä ja ylivireyttä niin kehosta kuin mielestä.
Autonomista hermostoa rauhoittavilla harjoitteilla voi vaikuttaa omaan jaksamiseen. Esimerkiksi yksinkertaisilla hengitysharjoituksilla ja lihasjännitysten tietoisella rentouttamisella saa hallinnan tunnetta aiemmin täysin villeiltä vaikuttaviin kehon ja mielen lepatuksiin.
Psykofyysisissä hoidoissa ja terapioissa pyritään edistämään ihmisen toimintakykyä huomioimalla kehon ja mielin välinen vuorovaikutus. Tämä lähestymistapa on monelle erityisherkälle hyviä tuloksia tuovaa, sillä ylivireys, ahdistus, tunnelukot yms. näyttäytyvät usein voimakkaina kehotunteina.

”Kun kehon tasolla on mahdollista saavuttaa sopiva turvan ja rentouden tila, keho avautuu syvemmille viesteille ja pystyy päästämään irti myös stressiä aiheuttavista tunteista.”

– Karita Palomäki ja Juha Siira kirjassa Kehon viisaat viestit

Miksi ystävä ei ota onkeensa ja löydä ratkaisua, vaikka annan tosi hyviä neuvoja?

Olen empaattinen, auttamishaluinen luonne.

Saan itselleni isosti iloa siitä, jos pystyn olemaan toiselle ihmiselle avuksi tai hyödyksi; jos jokin oma kokemukseni, hoksaamani asia tai jostain lukemani kommentti voi tarjota toiselle inspiraatiota tai konkreettista apua johonkin elämäntilanteeseen, isompaan tai pienempään ongelmaan. Olen auttavainen ihminen, valmiina kuuntelemaan, kyselemään ja keskustelemaan.

Olenkin elämässäni usein ollut tilanteessa, jossa olen päässyt puhumaan vaikeistakin aiheista ja voinut omilla kommenteillani auttaa toista oivaltamaan jotain, löytämään ongelmavyyhden langanpään, tai vähintäänkin edes pystynyt vinkkaamaan suuntaan, josta ratkaisuja voisi etsiä.

Auttamishaluni ei kuitenkaan ole jäänyt pelkkään rakentavien ehdotusten tekemiseen silloin, kun joku nimenomaan halusi kuulla mielipiteeni johonkin askarruttavaan asiaan. Ehei. Olen näin jälkikäteen ollut hieman hämilläni ja häpeissäni, kun olen muistanut niitä kertoja, jolloin olen liki tuputtamallakin tuonut toiselle tyrkylle omaa totuuttani jostain aiheesta.

Kun esimerkiksi löysin ruokavalion, joka oli ratkaisu moniin vaihvoihin ja ongelmiin, joista olin vuosien ajan kärsinyt, olin innoissani tarjoamassa sitä ratkaisuksi monelle muullekin ihmiselle – koska vilpittömästi (mutta ah, niin virheellisesti) uskoin, että jos se kerran toimii minulla noin hyvin, niin sen täytyy olla oikea ja toimiva myös muille!

Jos olin lukenut tekstin tai kirjan, josta olin löytänyt vastauksia itseäni askarruttaneisiin kysymyksiin – tai vielä parempaa; josta olin löytänyt vastauksia kysymyksiin, jotka omasta mielestäni varmasti askarruttivat jotakuta ihan toista ihmistä! – olin aina valmis tarjoamaan lukuvinkkejä, suosittelemaan artikkeleja ja lähettämään linkkejä mielestäni kyseiselle henkilölle relevantteihin asioihin.

Uskoin vilpittömästi tämänkaltaisen toimintani olevan toisille hyväksi – ja heidän korkeimmaksi parhaakseen vieläpä! Kuitenkin useimmiten päädyin ihmettelemään, kuinka toinen ei ottanutkaan onkeensa suosituksistani ja ehdotuksistani, lähtenytkään liekeissä lukemaan sitä vinkkaamaani kirjaa (niiden jo ehkä jonoksi asti aiemmin vinkkaamieni perään) tai ryhtynytkään toteuttamaan samoja muutoksia elintapoihinsa, joihin olin itse innolla tarttunut.

Tähän tapaan toimiessani en lainkaan kiinnittänyt huomiota siihen, a) oliko kyseinen henkilö ylipäätään kiinnostunut kyseisestä aiheesta tai b) oliko aihe hänelle millään tavoin ajankohtainen juuri silloin, kun se minun kohdalleni tuli. Vinkkien vastaanotto yleensä oli kyllä kohteliaan kiinnostunut, ellei jopa aidosti innostunutkin, mutta muutoksia, niitä ei yleensä tullut, ainakaan siinä aikataulussa, kuin minä oletin ja odotin.

Onneksi olen tähän mennessä saanut oivaltaa, mikä ja missä meni pieleen.

Kaikissa näissä tilanteissa oma, lähtökohtaisesti vilpitön auttamisenhaluni oli väärin ohjautunutta. Se oli lähtöisin minusta: siitä mitä MINÄ olin kokenut, MINÄ olin lukenut tai mitä MINÄ ajattelin olevan hyväksi – jollekulle, joka ei ollut minä. Yleistin oman kokemukseni kattamaan muutkin ihmiset, uskoin tietäväni paremmin sen, mikä olisi hyväksi ei vain minulle itselleni, vaan itsestäni täysin erilliselle ja erilaiselle yksilölle.

Yksilölle, jolle itseni hyödylliseksi kokemat asiat eivät ehkä sopisi lainkaan, fysiologisista, tottumuksellisista tai vaikkapa henkisistä syistä johtuen.
Yksilölle, jolla ei ehkä ollut kiinnostusta, aikaa tai energiaa suunnata huomiota hehkuttamiini vinkkeihin, linkkeihin tai itsen kehittämiseen samalla tavalla kuin minulla.
Yksilölle, joka ei ollut valmis ottamaan vastaan kaikkea sitä, mitä hänelle yritin (puoliväkisin) antaa – ainakaan sillä hetkellä, kun koetin sitä hänelle tarjota.

Pahimmillaan olen koittanut, tai vähintäänkin kuvitellut voivani, ”parantaa” toisen ihmisen jostain havaitsemastani (mahdollisesti myös ihan oikeasta) ”ongelmasta” omien ehdotusteni ja ehtojeni mukaisesti. Olen mielestäni nähnyt sen, mitkä ovat toisen ihmisen keskeiset kipupisteet – ikään kuin joku ulkopuolinen muka voisi ne nähdä! – ja määritellyt, millä tavoin minä voisin häntä auttaa niistä vapautumaan.

Toimivaa? Ei.
Itsekästä? Kyllä.

Humoristisesti voisi sanoa, että olen kärsinyt supersankarisyndroomasta: palavasta halusta tehdä kanssaihmisteni elämästä parempaa. Suureksi onnekseni olen saanut, Siperian opettamana niin sanotusti, huomata ja lopulta myös ymmärtää, että ei se kannettu vesi kaivossa pysy.

Tämä on se kultaisin oivallus: Vaikka miten paljon haluaisi olla avuksi toiselle, innokkainkin, vilpittöminkin, hyvätahtoisinkin auttaja on todellisuudessa auttamattomasti tarpeeton niin kauan, kunnes tämä toinen on valmis itse ”apua” vastaanottamaan – ja kunnes hän sitä myös pyytää.

Vaikka miten hyvin tarkoitusperin yrittäisin ehdottaa sitä, tätä tai tuota ratkaisuksi oikeasti olemassa olevaan tai itse diagnosoimaani ”ongelmaan”, olipa kyseessä sitten fyysinen, henkinen tai vaikka ihmissuhteissa vaivaava dilemma, ei se tule ratkeamaan sillä, että minä siihen tarjoan ratkaisuja. Eikä silläkään, että minä niin kamalasti toivoisin sen toisen ”tulevan järkiinsä”, ”näkevän totuuden” tai ”huomaavan oman parhaansa” ja alkavan toimia ja tehdä muutoksia niin kuin minä näkisin parhaaksi.

Niin kauan kun minä en ole tuo toinen ihminen, en voi tietää, mikä tilanne hänellä ihan oikeasti on, mitkä kaikki asiat siihen vaikuttavat, millaiset resurssit hänellä on käytettävissään, miten motivoitunut hän on mahdolliseen muutokseen – ja miten suurena hän ylipäätään pitää sitä ”ongelmaa”, joka mahdollisesti minun silmääni tökkää.

Minä en ole tuo toinen ihminen. En koskaan voi olla.

Onneksi – kaikkien osapuolten onneksi! – minulla on nykyään pelisilmää havaita, milloin avuliasta auttajaa tarvitaan, ja milloin on vain parempi pitää suunsa supussa ja tyytyä seuraamaan sivustakatsojana toisen prosessia. Vaikka ulkopuolisin silmin havaitsisinkin haasteita, en ala ratkaista niitä toisen puolesta tai tarjota niihin liittyviä vihjeitä, jos toinen ei ole asiasta kiinnostunut tai tuo sitä itse esille.

Toki kerron ja keskustelen edelleen mielelläni oivaltamistani tai hyväksi toteamistani asioista, koska olen itse huomannut, että usein juuri toisten kokemukset ja kertomukset ovat mitä parhain lähde inspiraatiolle ja ratkaisujen etsimiselle – kunhan vain itsellä aika on oikea. En kuitenkaan enää odota toisen ryhtyvän mihinkään toimenpiteisiin vain sen takia, että olen kertonut hänelle niistä jutuista, jotka omalla kohdallani ovat osoittautuneet toimiviksi.

Muille valmiiden ratkaisujen tarjoamisen aika on osaltani ohi. Etsivä löytää, joten jokainen etsiköön itse omat vastauksensa; itse oivallettuna ne vastaukset ovat taatusti myös sopivampia kuin ulkopuolisten tarjoamat. Mutta inspiraationa olen, ilolla – voin vapaasti puhua omaa kokemustani ja totuuttani jatkossakin, mutta nyt ilman oletusta, että se on myös toiselle totta tai että sen pohjalta väistämättä seuraa myös muutosta, toimintaa.

En enää lyö palloa täysillä kohti vastapeluria. Heitän pallon ilmaan, ja jos siltä tuntuu, siitä saa ottaa kopin.

Minun roolini ei ole toimia auttajana, selvittäjänä tai ratkaisijana kenellekään muulle kuin itselleni ja oman elämäni ongelmatilanteille – paitsi jos erikseen minun apuani pyydetään. Silloin autan täysin sydämin niin paljon kuin vain pystyn.

♥

3 ihanaa lukujärjestystä ladattavaksi Sinulle – valitse omasi

On taas se aika vuodesta, kun koulut ovat alkaneet, ja pienet – ja vähän isommatkin! – oppijat ovat jälleen koulutiellä. Jotta koululaiset (ja heidän vanhempansa) pysyvät viikon tekemisistä ja menemisistä kärryillä, laadimme täällä Hidasta elämää -toimituksessa kolme erilaista, ihanan värikästä lukujärjestystä, jotka voit tallentaa koneellesi tulostettavaksi!

Lataa tulostettava sini-lila lukujärjestys itsellesi TÄSTÄ.

Lataa tulostettava keltainen lukujärjestys itsellesi TÄSTÄ.

Lataa tulostettava kelta-punainen lukujärjestys itsellesi TÄSTÄ.

(Melkein tekisi mieli palata koulun penkille ihan vain siksi, että voisi ottaa nämä itselle käyttöön…!)

PS. Jos et enää ole koulun penkillä vaan työelämän pyörteissä, ei hätää: voit käyttää lukujärjestystä ja merkata siihen kahvi-, taukojumppa- tai vaikka hengittelytauot, että muistat ottaa töiden keskellä hetken itselle!

Maailma on sekaisin – mutta onneksi historiasta voi oppia

Kesäloman alkaessa tuntui siltä, että tarvitsin irtiottoa paitsi töistä, myös uutisvirrasta joka vastaansanomattomasti osoitti maailman olevan pähkähullu. Keräsin nipun kirjoja ja uppouduin historiaan. Se ei ollut kuitenkaan irtiotto, vaan havahduin huomaamaan, miten paljon historiasta voi oppia kun on aikaa miettiä lukemaansa

Mitä jäi päällimmäisenä mieleen? Isosti sanottuna vahvistunut näkemys siitä, että ihmiskunnan historian parhaista hetkistä löytyy yhdistäviä tekijöitä.

Avoimuus ja moniarvoisuus, ja panostaminen uuden oppimiseen. Tämä yhdistelmä on aina vetänyt puoleensa uteliaita ja innostuneita ihmisiä, joka puolestaan luo pohjan uusille keksinnöille ja sekä henkiselle, että aineelliselle kukoistukselle.

Vastaavasti yhden totuuden maailmankuva ja suvaitsemattomuus uuden edessä ovat systemaattisesti romahduttaneet hyvinvoinnin ja taannuttaneet kansat ja sivilisaatiot joskus sadoiksi vuosiksi, toisinaan lopullisesti.

Säännön vahvistaa useimmiten poikkeus. Yuval Noah Haririn mukaan siirtyminen metsästäjä-keräilijätaloudesta maanviljelyyn, ei ollut yksiselitteinen menestystarina. ”Sapiens – Ihmisen lyhyt historia” siteeraa tutkijoita, jotka väittävät siirtymän maatalouteen olleen käännekohta, jossa ihminen luopui symbioosista luonnon kanssa. Kotieläinten, ja yllättäen myös viljelykasvein ja erityisesti vehnän domestikointi muutti peruuttamattomasti ihmisten elämää tavalla, jota ei ollut mahdollista kuvitella siinä vaiheessa kun prosessi käynnistettiin.

Vehnän domestikoinnin lopputuloksena kylien ja kaupunkien väestö kasvoi räjähdysmäisesti pidentäen ihmisten ikää, mutta samalla Hararin näkemyksen mukaan vähensi samalla dramaattisesti mahdollisuutta vaikuttaa omaan elämäänsä. Jokainen satoa kasvattanut parannus sitoi samalla uuden myllynkiven viljelijöiden kaulaan vähentäen mahdollisuutta harkita uudestaan etenemistä. Samalla se myös yksipuolisti ruokavaliota ja liikkumista aiheuttaen koko joukon yksilön ja yhteisön hyvinvointia vähentäviä sivuvaikutuksia. Maatalouden kehittyminen oli yksi suurimmista ihmiskuntaan vaikuttaneista vallankumouksista.

Maailma käy taas läpi maatalouden vallankumoukseen verrattavaa monen eri elämänalueen murrosta, joka muuttaa peruuttamattomasti ihmiskunnan arkea kaikilla mantereilla. Tuotanto, resurssit, rahatalous, ympäristö, uskonnot ja etiikka ovat globaalisaation, tiedon ja tieteen vallankumouksen viimeisimpien vaiheiden myötä muuttuneet tavalla, jonka tuloksena totuttujen käytäntöjen jatkuvuus näyttää katkenneen. Ja kuten maatalouden vallankumouksessa kävi, ei nytkään näytä olevan helppoa kyseenalaistaa sitä, mistä olemme tulleet riippuvaisiksi.

Olemassa olevien normien kyseenalaistaminen on vaikeaa siitäkin huolimatta, että elintason nousun mahdollistanut teknis-taloudellis-poliittinen yhtälö ei enää toimi luvatulla ja totutulla tavalla ja syntipukkien etsintä on käynnissä, kuten niin usein aiemminkin on käynyt ihmiskunnan historiassa. Aikamme ei ole erityinen tässä mielessä.

Kasvun teorian koetaan olevan rikki, koska se ei kanavoi meille hyvinvointia totutulla tavalla. Politiikka on rikki, koska talous on rikki. Pääomaa ei investoida kehityksen ja kasvun tueksi, koska pääoman tuotto näyttää epävarmalta. Ihmiset eivät toimi kuten yhtälömme edellyttämän vastuullisen kuluttajan tulisi.

Ihmisillä ei ole kulutuksen kasvattamisen ja uuteen investoinnin edellyttämää luottamusta tulevaan. On vaikea arvioida, onko syynä velkatalous, pankkikriisi, ympäristökriisi vai ehkä havainto siitä, että kuluttaminen ei ole riittävä edellytys hyvinvoinnille? Edellä luetellun kriisilistan yhteisvaikutusta on vaikea arvioida. Saadaksemme uusia eväitä vanhojen sotkujen selvittämiseen tarvitsemme uutta asennetta ja uusia työkaluja.

Historiassa uudistuminen ja elintason nousu on useimmiten käynnistynyt käänteentekevästä keksinnöstä. Maanviljelys, kirjoitus, kirjapaino, sähkö, polttomoottori, tietotekniikka ovat positiivisen syklin käynnistäjiä. Myös hallintotavan uudistukset ovat toimineet katalysaattoreina.

Kehityskiihdytyksistä on useita esimerkkejä. Yksi vähemmän tunnetuista on se, jossa valistunut itsevaltias Al-Mansur nosti Bagdadin nousuun 700 luvulla avaamalla sinne silloisen maailman piilaakson. Paremmin tunnetussa esimerkissä länsimainen demokratia ja markkinatalous antoivat Euroopalle ja Yhdysvalloille etumatkaa 1900 -luvulla.

Olemme nyt hämillämme, koska ehkä ensi kertaa havahdumme kyseenalaistamaan koko kasvun logiikan. Havahtumiseen on vaikuttanut paitsi havainto yltäkylläisyyden nopeasta kyllästymispisteestä, myös kasvava huoli ympäristön tuomista kasvun rajoista.

On helppo nimetä syntipukeiksi edustuksellisen demokratian vallankäyttäjjiä, koska he eivät tunnu kykenevän meitä palvelemaan. Demokraattisen vaikuttamisen sijasta etsimme sitten joukkovoimaa, tukea uskomuksista ja yhteisiä vihollisia, joihin kohdistaa ahdistuksemme. Tässäkään ei ole mitään uutta. Prosessit ja reagointitavat ovat vuosituhansien ikäisiä.

Kriisikäyttäytymisen logiikka on aina ollut yksinkertainen. Yksi totuus nopeuttaa reagointia, kun ei tarvitse miettiä kokonaisuutta. Samalla se tosin jouduttaa luovan tuhon prosessia. Myös rakentavan vaiheen logiikka on yksinkertainen. Toivon ja luottamuksen vallitessa yhteistyö syntyy itsestään ja luovuus sekä tuottavuus nousevat kukkaan synnyttäen uuden hyvinvoinnin kulta-ajan.

Onko pohjalla käynnistä oppimiselle vaihtoehtoa? Tulemalla tietoiseksi omista ajattelu- ja toimintamalleistaan, ihminen voi vapautua tapahtuman ja reaktion juoksupyörästä ja samalla aidosti muuttaa nykyhetkensä ja sen myötä tulevaisuutensa. Tämä pätee myös kansakuntiin.

Kun ymmärrämme ihmiskunnan olevan yhtä, pidämme huolta yhteisestä hyvinvoinnista ja yhteisestä maailmastamme, saamme myös uuden alun. Kun ymmärrämme, että kärsimys syntyy erillisyyden harhasta, suuntaamme voimavaramme oikein. Juurisyihin seurausten sijasta. Välineellisyydestä läsnäoloon.

Matka voi olla pitkä, mutta se on jo aloitettu. Ihminen on jo oppinut historiastaan.

Lukuvinkkejä teemaan:

Yuval Noah Harari Sapiens – Ihmisen lyhyt historia

Jonathan Lyons: Viisauden talo – Länsimaiden arabialainen perintö

Alberto Angela: Päivä antiikin Roomassa

Lama Ole Nydahl: Kuinka asiat ovat – Elävää buddhalaisuutta nykyajan ihmisille

Tahdon paluu – voitto kiusauksista

”Tahdon voimaa” on soinut päässäni jonkin aikaa. Teksti perustuu Baumeister&Tierney tutkimuksiin ja teokseen Tahdonvoima.

Ihmisen kestokyky on koetuksella, koska kiusauksia on enemmän kuin koskaan.

Kehosi on ehkä tottunut ilmaantumaan työpaikalle silloin kun pitääkin, mutta mielesi saattaa lähteä karkuteille minä hetkenä hyvänsä hiiren tai puhelimen klikkauksella. Voit lykätä työn tekemistä siirtymällä facebookiin, surffaamalla sivustoilla tai shoppaamalla verkossa. Kymmenen minuutin verkkokauppakierroksella voi tehdä itselleen niin paljon vahinkoa, että loppuvuoden budjetti on karilla. On osoittautunut, että halu on sääntö eikä poikkeus. Monet halumme ovat sellaisia, joita yritämme vastustaa. Tutkijat päättelivät, että ihmiset kuluttavat ainakin viidenneksen valveillaoloajastaan halujen vastustamiseen – kolmesta neljään tuntia päivässä. Jos kohtaat neljä ihmistä jonakin satunnaisena aikana päivästä, yksi heistä käyttää parhaillaan tahdonvoimaansa jonkin halun vastustamiseen.

Useimmin vastustettu halu oli halu syödä, sen jälkeen tuli halu nukkua, sitten vapaa-ajan halu: tauon pitäminen työstä muistion kirjoittamisen sijaan, seksuaaliset halut, verkossa surffaaminen ja musiikin kuuntelu olivat listalla seuraavina. Yleisesti ottaen ihmiset sortuivat noin kuudennekseen kiusauksista. He kykenivät suhteellisen hyvin kieltäytymään päivänokosista, seksistä ja halustaan tuhlata rahaa, mutta tahdonvoimaa riitti enää keskinkertaisesti ruoan, virvoitusjuomien, television ja internetin vastustamiseen.

Viktoriaanisen ajan ihmisillä oli rautainen tahto ja terapeutit onnistuivat työssään, jos saivat ihmisen tahtonsa läpi oivaltamaan uusia asioita. Tilanne on muuttunut. Nykyään ihmiset saavat helpommin ja nopeammin sisäisiä oivalluksia, mutta heillä ei ole enää viktoriaanista luonteenlujuutta, voimaa toteuttaa oivalluksiaan ja muuttaa elämänsä. Syitä voidaan etsiä kulttuurista, talouden, politiikan ja mainonnan luomien sosiaalisten normien räjähdysmäisestä kasvusta ja voimia vievästä tarpeesta sopeutua niihin. Kun ihmisiltä kysytään heidän henkilökohtaisia vahvuuksiaan, itsehillintä on usein viimeisellä sijalla.

Miksi ihmiselle on muodostunut tahdonvoima?

Tutkijat huomasivat, että kun koehenkilöiden eteen laitetaan peili, he antavat vähemmän sähköshokkeja ja ovat vähemmän aggressiivisia. Ihmiset pysyvät tällöin tietoisempina itsestään. Itsetietoisuus edistää itsesäätelyä, joka on ollut evoluutiossa välttämätön. Ne lauman jäsenet, joille on kehittynyt taito säädellä omaa toimintaansa ja sosiaalista käyttäytymistään, ovat selviytyneet paremmin.

Pyrimme tahdonvoimallamme hallitsemaan ja hillitsemään toimintaamme.

Ihmisellä on tahdonvoimaa rajallinen varasto, joka ehtyy, kun sitä käyttää. Käytämme samaa tahdonvoiman varastoa kaikkiin asioihin. Jos tahdonvoimamme on töissä ehtynyt, ei sitä riitä runsaasti kotiin ja päinvastoin. Käytämme tahdonvoimaamme erityisesti itsehillintään, mutta myös esimerkiksi päätösten tekemiseen.

Itsehillintä kuluttaa tahdonvoimaa

Valinnat ja päätökset vaikkapa huonekalukaupassa kuluttavat tahdonvoimaa ja siksi shoppailupäivän päätteeksi voi olla aivan väsynyt ja huono tekemään muita päätöksiä.

Tahdonvoima heikkenee, jos on nälkäinen tai väsynyt. Aivot tarvitsevat lepoa ja polttoainetta, jotta päätöksissä on voimaa pysyä.

Kirkkaat rajat, eli selkeät, yksinkertaiset ja yksiselitteiset säännöt ja päätökset itsensä kanssa toimivat usein parhaiten. Jos haluaa syödä vähemmän herkkuja, juoda vähemmän alkoholia tai polttaa vähemmän tupakkaa, ei kannata luvata itselleen käyttävänsä niitä kohtuullisesti, se ei ole kirkas raja.

Toisaalta on myös havaittu, että ei pidä koskaan sanoa, ei koskaan. Lupaus olla tekemättä jotain on varmin keino saada itsensä haluamaan juuri sen tekemistä. Jos haluaa kieltäytyä jälkiruoasta, on parempi sanoa, ei nyt, mutta myöhemmin. Voin saada tämän myöhemmin, toimii mielelle vähän samaan tapaan, kuin jos asian saisi nyt.

Tehtävälistoja ja valintoja kannattaa tehdä, eikä jättää liikaa asioita roikkumaan, koska ne kuormittavat mieltä ja ehdyttävät tahdonvoimaa muusta elämästä. Aivot eivät pärjää epämääräisyyden kanssa, vaan ne haluavat, että on olemassa toimintasuunnitelma, jolloin ns. apinamieli voi päästää asian vatvomisesta irti. Asioiden ei tarvitse tulla valmiiksi mutta on hyvä tietää, mitä niille aikoo tehdä.

Itsehillinnän harjoittaminen yhdellä alueella vaikuttaa kaikkiin elämänalueisiin.

Jos olet laihduttamassa ja kieltäytynyt kisauksista, se voi viedä tahdonvoimaa muilta asioilta. Tästä syystä on hyvä keskittyä yhteen elämänmuutokseen kerrallaan, jotta siihen riittää tahdonvoimaa.

Itsehillintää kannattaa käyttää päivittäisten hyvien tottumusten muodostamiseen ja ajan mittaan olet tehokkaampi pienemmällä ponnistuksella.

Lopulta itsehillinnän kehittäminen auttaa rentoutumaan, koska se poistaa stressiä ja auttaa säilyttämään tahdonvoiman tärkeisiin haasteisiin.

Itsehillintä edistää hyvää elämää

”Itsesäätelyn puute on aikamme suurin sosiaalinen sairaus.”, sanovat tutkijat, jotka osoittivat puutteen vaikutuksen avioerolukuihin, kotiväkivaltaan ja rikollisuuteen. Itsehillintä on testeissä osoittautunut ainoaksi piirteeksi, joka ennusti opiskelijoiden myöhempää menestystä. Työpaikoilla ne johtajat, jotka saivat korkeat pisteen itsehillinnässä, olivat muita pidetympiä. Ihmiset, joilla on hyvä itsehillintä, näyttivät olevan poikkeuksellisen hyviä muodostamaan turvallisia ja tyydyttäviä ihmissuhteita.

Niistä lapsista, joiden itsehillintä oli korkea, kasvoi aikuisia, jotka olivat fyysisesti terveempiä, heillä esiintyi vähemmän liikalihavuutta ja heillä oli terveemmät hampaat. Ne, joilla oli lapsena heikko itsehillintä, olivat aikuisina muita köyhempiä ja onnistuivat heikommin luomaan pitkiä ihmissuhteita.

Itsehillintä ja itsekontrolli eivät ehkä ole nyky-yhteiskunnassa arvostetuimpia ominaisuuksia. Vahva tahto ja itsehillintä on kuitenkin elintärkeä vahvuus ja avain menestykselliseen elämään.

Luonnonkosmetiikan pioneeri luottaa luomuun kaikilla elämänalueilla – nämä sinunkin tulisi vaihtaa luomulaatuun

Kapeiden kujien päässä aukeavalla värikkäällä sisäpihalla Lontoon Covent Gardenissa sijaitsee suloisen pieni puoti, jonka ovesta sisään astuvaa tervehtii huumaavien tuoksujen valtakunta. Kyseessä ei ole kahvila tai leipomo, vaan tuoksut ovat peräisin putiikin seiniä kiertävillä hyllyillä olevista syvänsinisistä purkeista, purnukoista ja pakkauksista, joissa on yrttejä, öljyjä, voiteita, saippuoita, parfyymejä… kaikkea, mitä englantilainen luonnonkosmetiikkamerkki Neal’s Yard Remedies tarjoaa.

Neal’s Yard -sisäpihan nimen omakseen ottanut kosmetiikkabrändi on Englannin vanhin luonnonkosmetiikan valmistaja. Luonnonlääkintään perehtyneen opettaja Romy Fraserin vuonna 1981 perustama yritys, jonka pääkonttori on aina sijainnut samalla suloisella sisäpihalla, aloitti toimintansa holistiseen hyvinvointiin keskittyneenä luonnonapteekkina: liikkeessä myytiin mm. yrttejä, Bachin kukkatippoja, eteerisiä öljyjä ja homeopaattisia lääkkeitä.

Neal's Yard Remedies Covent Garden — Neal’s Yard Remediesin myymälä sijaitsee värikkäällä sisäpihalla Lontoon Covent Gardenissa. Kuva: Katri Mäkinen

Muutamaa vuotta myöhemmin Romy alkoi valmistaa luonnon raaka-aineista kosmetiikkaa vaihtoehdoksi tavanomaiselle kemikaliokosmetiikalle. Tätä nykyä edelleen perheomisteinen Neal’s Yard Remedies (NYR) tunnetaan ensisijaisesti juuri laadukkaasta, luomulaatuisesta luonnonkosmetiikastaan, vaikka yritys itse pitääkin ytimenään terveellisen elämäntavan edistämistä. Erilaisten ihon- ja kauneudenhoitotuotteiden lisäksi NYR valmistaa ja myy mm. superfoodeja, teetä ja tinktuuroita sekä järjestää erilaisia koulutuksia ja kursseja.

”Olemme aina tarkastelleet kehoa kokonaisuutena”, kertoo Louise Green, yrityksen kestävän kehityksen johtaja. ”Jos liikkeeseemme tulee asiakas hakemaan apua kuivaan ihoon, emme ryhdy ensimmäisenä etsimään sopivaa kosteusvoidetta, vaan alamme kysellä taustatietoa: miksi sinulla on kuiva iho? Keskustelu saattaa suuntautua tuotteiden valinnasta ruokavalio- ja elämäntapamuutosten tarpeeseen”, hän jatkaa.

Neal's Yard Remedies Wild Rose Beauty Balm — Kuva: Katri Mäkinen

Luomu on hyväksi – iholle, keholle, maapallolle

Louise puhuu intohimoisesti luomun eduista, niin kosmetiikassa kuin ruoassakin, mutta paljon laajemmin kuin vain ihon hyvinvoinnin näkökulmasta: luomu on parempi koko maailmalle. Luonnonmukaisessa viljelyssä maaperään palautetaan takaisin sen tarvitsemia ravintoaineita. Luomuviljelty maa sitoo myös paremmin hiilidioksidia sekä sietää paremmin ilmastonmuutosta – erityisesti kehitysmaissa, joissa kunnolla hoidettu maaperä pidättää paremmin vettä. Tällöin kastelun tarve vähenee, eivätkä kuivuus tai tulvat pääse tekemään yhtä paljon tuhoa.

”Kun todella ymmärrät, miksi luomu on parempi valinta, haluat kaikkien vaihtavan luomuun, koska näet sen olevan paras vaihtoehto paitsi kuluttajille, myös viljelijöille ja muille alkutuottajille sekä koko ihmiskunnan tulevaisuudelle. Meillä on rajatusti aikaa parantaa planeettamme tämänhetkistä tilannetta, ja luomuviljelyllä on tässä pelissä suuri merkitys”, Louise uskoo.

Mistä tavallisen ihmisen sitten kannattaisi luomun suhteen aloittaa? ”Kehotan usein ihmisiä vaihtamaan käyttämänsä leivän, maidon ja tamponit luomulaatuun”, Louise nauraa. Hän tarkentaa, että kannattaa aloittaa valitsemalla yksinkertaiset asiat, kuten maidon ja leivän – minkä tahansa, jota käytät päivittäin – luomuna. Louise suosittelee myös tutustumaan eniten torjunta-aineita sisältävien vihannesten ja hedelmien listaan, ja valitsemaan ainakin näiden osalta luomun tavanomaisen sijasta.

”Tarvitaan satoja ihmisiä, että saadaan yksi voidepurkki”

Louise muistuttaa myös, että kyse ei ole vain siitä, mitä syöt, vaan kaikesta, mikä on kosketuksissa kehosi kanssa – esimerkiksi tamponeista ja terveyssiteistä on Yhdysvalloissa löydetty torjunta-aine glyfosaattia. Siksi ei ole yhdentekevää, mitä ihollesi laitat, myöskään kosmetiikan muodossa.

”Pyrimme vähitellen laajentamaan ihmisten tietoisuutta siitä, mistä heidän kosmetiikkatuotteensa ovat peräisin. Monet ihmiset ajattelevat, että esimerkiksi kasvorasva vain taianomaisesti ilmestyy jostain ja päätyy purkkiin, eivätkä mieti sen enempää, mistä se syntyy. Kun itse mietin esimerkiksi NYR:n ruusuvoidetta, ajattelen ihmisiä, jotka keräävät ruusuja Andeilla, ihmisiä, jotka keräävät kurjenpolven lehtiä Kongossa… Tarvitaan satoja ihmisiä, että saadaan yksi voidepurkki!”, kuvailee Louise.

”On hienoa voida lisätä tietoisuutta holistisesti, hyvinvoinnin kaikkiin osa-alueisiin liittyen, eikä vain kauneuden saralla”, Louise sanoo. ”Mitä enemmän jaamme tietoa kuluttajille luomun eduista, sitä valistuneempien kysymysten kanssa asiakkaat saapuvat myymälöihimme. Ja kuluttajat ovat nykyään jo paljon tietoisempia. Minua rohkaisee erityisesti nuorten terveystietoisuuden näkeminen. Olen aina sanonut ihmisille, että heillä on kolme tilaisuutta muuttaa tulevaisuutta: aamiainen, lounas ja päivällinen. Kun tuon lisäksi kiinnittää huomiota siihen, mitä tuotteita kylpyhuoneen kaapeista löytyy tai jos valitsee kaupassa luomulaatuisia vaatteita, vaihtoehtoja vaikuttaa alkaa olla jo monia”, Louise toteaa lopuksi.

Lue myös: Neal’s Yard Remedies – luomukosmetiikkaa ilman kompromisseja

MAINOS

Neal’s Yard Remedies – luomukosmetiikkaa ilman kompromisseja

Neal’s Yard Remedies on Englannin vanhin luonnonkosmetiikan valmistaja. Luonnonlääkintään perehtyneen opettaja Romy Fraserin vuonna 1981 perustama yritys, jonka pääkonttori on aina sijainnut samalla suloisella Neal’s Yard -nimisellä sisäpihalla Lontoon Covent Gardenissa, aloitti toimintansa holistiseen hyvinvointiin keskittyneenä luonnonapteekkina: liikkeessä myytiin mm. yrttejä, Bachin kukkatippoja, eteerisiä öljyjä ja homeopaattisia lääkkeitä.

Nykyään Neal’s Yard Remedies (NYR) tunnetaan ympäri maailman laadukkaasta, luomulaatuisesta kosmetiikastaan. ”Uskomme luomuun, ja jos vain voimme ostaa raaka-aineet luomuna, teemme niin”, kertoo Louise Green, yrityksen kestävän kehityksen johtaja. ”Monet muut valmistajat käyttävät tuotteissaan vain luomuluokitukseen vaadittavan minimimäärän luomulaatuisia raaka-aineita – koska miksi maksaa tuplahintaa raaka-aineesta, jos ei ole pakko? Me emme koskaan ole toimineet noin”, Louise jatkaa.

Neal's Yard Remedies -tuotteita — Kuva: Katri Mäkinen

Paras laatu tulee luomusta

NYR:n kosmetiikka on ollut luomulaatuista alusta alkaen – ei tosin aina jokainen tuote, koska yrityksen aloittaessa kosmetiikan valmistuksen ihonhoitotuotteille ei ollut nykyisiä, Soil Associationin tai Ecocertin kaltaisia luomustandardeja ja -sertifikaatteja. Yrityksen tuotteissaan käyttämät yrtit ovat kuitenkin aina olleet luomua, Louise kertoo.

”Haluamme parasta laatua, ja me uskomme sen löytyvän luomusta.” – Louise Green, Neal’s Yard Remediesin kestävän kehityksen johtaja

”Käytämme tuotteissamme kasviraaka-aineita niiden tehon vuoksi, eikä pelkästään tuoksun takia”, Louise jatkaa: ”Mottonamme on Beauty without compromise, kauneutta ilman kompromisseja. Tuotteemme toimivat vähintään yhtä hyvin, elleivät jopa paremmin, kuin tavallinen kosmetiikka. Itse asiassa uskomme, että luonnollisiin raaka-aineisiin pohjautuvat tuotteet toimivat paremmin kuin perinteinen kosmetiikka, jossa käytetään parabeeneja ja synteettisiä hajusteita. Olemme tehneet tuotteistamme kliinisiä tutkimuksia, joten voimme sanoa luomuraaka-aineista syntyvän kosmetiikkaa, joka tutkitusti tehoaa ja vaikuttaa iholla”, toteaa Louise.

Neal's Yard Remediesin myymälä — Neal’s Yard Remediesin myymälä Covent Gardenissa, Lontoossa. Kuva: Katri Mäkinen

Neal’s Yard Remediesin suloisessa putiikissa Lontoon Covent Gardenissa todellakin näkee ja ennen kaikkea haistaa sen, että kaikki valmistetaan aidosti luonnosta peräisin olevista raaka-aineista. Hurmaava, huumaava tuoksu leijuu kaikkialla, ja tiskin takana seinillä on isoissa lasipurkeissa rivi toisensa jälkeen kuivattuja yrttejä ja erilaisia teelaatuja. NYR luottaa tuotteissaan erilaisista kasveista saataviin eteerisiin öljyihin kahdesta syystä: sen lisäksi, että ne vaikuttavat iholle levitettynä, niillä on myös aromaterapeuttinen teho, joita synteettisillä hajusteilla ei ole.

”Meitä ei johda pelkkä voitontavoittelu”

NYR oli ensimmäinen englantilainen kosmetiikkayritys, jolle tarkoista kriteereistään tunnettu Soil Association myönsi luomusertifikaatin. Seuraavaksi NYR pyrkii saamaan tuotteilleen reilun kaupan luokituksen, koska luomulaadun lisäksi eettiset, ekologiset ja reilut arvot ovat yritykselle erittäin tärkeitä. Yritys paitsi suunnittelee, myös valmistaa itse tuotteensa omassa ekotehtaassaan Englannin Dorsetissa. Lisäksi suuri osa tuotteiden kasviperäisistä raaka-aineista saadaan yrityksen nykyisen omistajan, Peter Kindersleyn, perheen luomutilalta.

Louisen mukaan Peter on intohimoinen ympäristön ja eettisyyden puolestapuhuja, joten myös NYR pyrkii yrityksenä edistämään kaiken kattavaa kestävää elämäntapaa pienin teoin. ”Peter haluaa aidosti muuttaa maailmaa terveemmäksi, paremmaksi paikaksi. Hänen mottonaan onkin, että jonain päivänä kaikki maailman yritykset ovat Neal’s Yard Remediesin kaltaisia ja toimivat eettisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla”, kertoo Louise.

”Meitä ei johda pelkkä voitontavoittelu”, Louise jatkaa. ”Jokaisen yrityksen täytyy olla kannattava ja tehdä voittoa, mutta olemme löytäneet tavan toimia kestävällä pohjalla, pitkäaikaisten yhteistyökumppaneiden sekä työntekijöidemme kanssa niin, että voimme tehdä valintoja sen perusteella, mikä on oikein eettisesti, eikä vain yrityksen taloutta ajatellen”, hän toteaa.

Ympäristöseikkojen huomiointi näkyy NYR:n tuotteissa monin tavoin. Esimerkiksi kauniiden syvänsinisten lasipurkkien ja -pullojen suojana käytetty pakkausmateriaali on sertifioidusti hiilidioksidineutraalia kartonkia. Yritys myös istuttaa puita kompensoidakseen henkilöstönsä matkustamisesta syntyneitä hiilidioksidipäästöjä.

Neal’s Yard Remedies on tällä hetkellä yrityksenä hiilidioksidineutraali, mutta tavoitteena on päästä hiilidioksidinegatiivisuuteen.

”Periaatteenamme on olla tekemättä haittaa”

”Vaikka meidät tunnetaankin ensisijaisesti valmistamamme kosmetiikan ansiosta, yrityksemme ytimenä on terveellisen ja kestävän elämäntavan edistäminen. Kiinteä osa filosofiaamme on, että yritämme toimia niin, että lopputulos on kaikin tavoin plussan puolella. Kun otetaan huomioon kaikki mitä tuotteen syntymiseen tarvitaan, raaka-aineista aina tuotteiden valmistukseen asti, periaatteenamme on olla tekemättä haittaa”, Louise kuvailee.

Neal's Yard Remedies Beauty Sleep — Kuva: Katri Mäkinen

”Vuosia sitten ajateltiin melko yleisesti, että luonnonmukainen kosmetiikka oli vain hippivaatteissa kulkeville ihmisille, ja että itse tuotteet olivat vähän sitä ja tätä. Nykyään monet ovat luonnonkosmetiikkaa testatessaan yllättyneitä siitä, miten hyvältä heidän ihonsa tuotteiden ansiosta näyttää tai miltä tuotteet tuntuvat iholla”, Louise nauraa.

”Olemme kasvaneet paljon viime vuosina – osin siksi, että ihmiset ovat alkaneet ymmärtää yrityksemme historiaa ja toimintamme aitoutta. Erityisesti mitä pystymme tarjoamaan asiakkaillemme Iso-Britanniassa on ainutlaatuista: ihonhoitotuotteita, lisäravinteita, superfoodeja, kursseja, hoitohuoneita… Se, mitä kuluttaja meiltä saa, ei siis ole pelkästään esimerkiksi luomulaatuinen kasvovoide, vaan kokonainen ja kokonaisvaltainen arvolupaus, johon sisältyy paljon muuta kuin vain ihonhoitoa”, toteaa Louise.

Lue myös: Luonnonkosmetiikan pioneeri luottaa luomuun kaikilla elämänalueilla – nämä sinunkin tulisi vaihtaa luomulaatuun

MAINOS

Viekö mielipiteesi voimaa?

Mielipiteet ovat mielenkiintoisia. Kaikilla niitä on ja mitkään niistä eivät ole kaikkien mielestä totta. Kun ne ovat omiasi ja vahvistavat polkuasi täällä maan päällä, niistä on hyötyä. Mutta jos elät elämääsi muiden mielipiteiden mukaan tai egosi yrittää tyrkyttää omia mielipiteitään muille ja yrittää viedä muiden voiman niillä, niistä on haittaa.

Harjoittelin kesän aikana irtipäästön lisäksi mielipiteettömyyttä, jotta egoni paljastaisi uusia jekkujaan. Kun itse viisastuu ja voimistuu, niin viisastuu ja voimistuu egokin. Se on pelin henki, kivempaa pelata elämän peliä, jos vastustajassa on haastetta.

Värväsin lapseni apuun ja pyysin heitä huomauttamaan aina kun minulla oli mielipide. Ai miten hauskaa heillä oli! Yllätyksekseni minulla oli toooooosi paljon mielipiteitä ja ihan ääneen niitä latelin. Kehoitan kokeilemaan mielipiteettömyyttä edes päivän verran ja miettimään, minkä verran ne vievät sinulta voimaa tai antavat voimaa ja miksi.

Koulut alkavat pian ja sain egoni kiinni saarnaamasta koululaisilleni aikaisemmasta nukkumaanmenoajasta. Se oli sitä mieltä, että yhdeksältä pitäisi olla pää tyynyssä! Lapseni lakonisesti näpäyttivät: ”Kiitos taas äiti mielipiteestäsi.” Se pysäytti. Jäin miettimään asiaa. Egoni taas yritti kontrolloida, mutta toki hyvän vanhemman kuuluu pitää kiinni nukkumaanmenoajoista? Lapseni ovat kuitenkin jo isoja ja ovat valmiita oppimaan asioita ihan ilman kontrollointiakin. Veisikö jokailtainen saarna voimaani? Kyllä, se ei tuntunut yhtään mukavalta.

Näiden kysymysten avulla elän elämääni:

Antaako tämä minulle voimaa vai viekö tämä voimaani?

Vienkö toiselta voimaa vai vahvistanko hänen voimaansa?

Rohkeutta on tarkastella omia mielipiteitään, päästä egon otteen yli ja muuttaa niitä tarvittaessa. Minulla oli tässä tapauksessa kaksi vaihtoehtoa.

Egon tapa: Nalkutan lapsilleni joka ilta, eli pusken heille ”oikeaa tapaa elää elämää”. Osoitan näin, etten luota heihin ja haluan kontrolloida heidän elämäänsä, koska heistä ei siihen ole. Pidän heitä sen verran tyhminä, etteivät itse tajua miten toimia lähempänä koulun aloitusta. Kun pusken, oikein kutsun toista puskemaan takaisin, joten tottakai lapset vastustavat sekä minua että itse asiaa. Kaikilta lähtee voima.

Rakkauden tapa: Istutan siemenen ja luotan. Sanon rakastavasti ja huolehtivasti: ”Varmasti osaatte sitten mennä ajoissa nukkumaan ennen kuin koulu alkaa, aion luottaa teihin tässäkin asiassa, joten en turhaan siitä joka ilta mainitse.” Osoitan luottamusta heidän kykyihinsä. Päästän irti tarpeestani kontrolloida ja täytän itseni rakkaudella heitä kohtaan antaen heille voimaa. Lapseni, jo niin isoja ja viisaita. Luottamus heihin antaa minullekin voimaa ja se tuntuu hyvältä. He saavat vapauden itse kontrolloida omaa elämäänsä ja se lisää heidän voimaansa.

Mikä on pahinta mitä voi tapahtua?

Egon tapa: Valvovat tahallaan, minua ärsyttääkseen. Lapset menettävät luottamuksensa minuun ja välttelevät minua, koska olen osoittanut olevani omasta mielestäni ylempänä kuin he. Oppivat sulkemaan korvansa neuvoiltani. Kodista tulee paikka, jossa ei saa vapaasti toteuttaa itseään ja kokeilla eri asioita, joten kaikki kokeilut tehdään kodin ulkopuolella, jossa on vapaus. Lapseni voivat ottaa todesta sen, että pidän heitä tyhminä ja tästä voi tulla uskomus, joka vie voimaa.

Rakkauden tapa: Siemen ei idä ja lapset ovat aamulla väsyneitä tai jopa myöhästyvät koulusta. Pikku juttu, kyllä elämään kuuluu myös väsymys ja myöhästely. Kokemus on hyödyllinen, sillä se ohjaa seuraavalla kerralla parempaan valintaan. Lapset alkavat kuuntelemaan neuvojani, ehkä jopa pyytämään niitä. Kun luottamus, samanarvoisuus ja rakkaus on säilynyt suhteessamme, he voivat aina tulla purkamaan vääriä valintojaan kotiin, äidin syliin. Koti on turvallinen ja hyväksyvä paikka, jossa voi vapaasti olla juuri sellainen kuin on.

Yksinkertainen arkinen tapahtuma, mutta näin minä harjoittelen valintatilanteitani, vastakohtien avulla. Kumpi antaa voimaa, kumpi sitä vie. Kumpi voittaa, ego vai rakkaus? Kertaakaan en ole vielä erehtynyt, niin yksinkertainen tämä valinta on. Mitä enemmän olen voimaa oikeilla valinnoillani kerännyt, sen dramaattisemmalta tuntuu voimattomuus. Huomaan HETI, jos teen väärän valinnan ja sen ehtii vielä korjaamaan. Guruinani toimivat nuo ihanat lapseni, jotka kynsin hampain pitävät kiinni itsemääräämisoikeudestaan ja omasta voimastaan.

Minun mielipiteeni saakin heille hävitä, aina välillä.