Sivu 314 – Hidasta elämää

Jokainen meistä on koukussa johonkin – Mikä on sinun huumeesi?

Tämä on kolmas osa tunnetyöskentelyn kirjoitussarjaa ja tällä kertaa teemana on tunteiden tunnistaminen.

Minä olen addikti. Kuten luultavasti jossain määrin sinäkin. Kuten jossain määrin meistä jokainen.

Minun huumeeni on nykyisin liikunta. Käytän sitä onneksi toisin kuin aiemmin. Koen nyt liikkuvani pääasiassa liikkumisen ilosta. Näin ei ole aina ollut. Ennen pääasiassa pakenin liikkumiseen elämää ja vaikeita tunteita. Yksinäisyyttä. Pelkoa. Ahdistusta. Itsevihaa.

Tiedän, että liikkuminen ei ole addiktioista huonoimmasta päästä, mutta mikä tahansa hyväkin asia voi muuttua myrkylliseksi jos sitä käyttää väärin. Jos siitä tulee pakko. Jos se hallitsee elämää. Ulospäin toiminta voi vaikuttaa tavalliselta, mutta sisällä voi olla valtava kipu ja tuska.

Jotta voin nykyisin liikkua ilosta, minulla on oltava terveitä selviytymiskeinoja kohdata vaikeita tunteita. Niiden harjoittelu on kestänyt kauan, ja silti huomaan edelleenkin joskus löytäväni itseni rehkimästä pois vihaani, suruani, ahdistustani tai pelkoani. Se on inhimillistä ja se on mahdollisuus katsoa syvemmälle itseensä. Entä jos sinä Eevi nyt uskaltaisitkin kohdata nyt sen, mitä todella koet? Ilman tuomitsemista.

Voi olla hankala myöntää, että ei ole kovin yhteydessä tunteisiinsa. Tunteiden tunnistaminen ei ole oikeasti kovin helppoa. Olemme niin tottuneet ajattelemaan ja rationalisoimaan, ettemme tunnista enää, mitä pinnan alla koemme.

Kiireisyys on helpompi kohdata kuin syvemmät tunteet.

Sivuutamme tunteet, koska emme tiedä, mitä niille pitäisi ”tehdä”. Tunteille itsessään ei tarvitse kuitenkaan tehdä mitään, niitä ei tarvitse ratkaista.

On hetkellisesti helpompi painaa tunteet alitajuntaan muhimaan. Puhun erittäin syvällä kokemuksen rintaäänellä. Nimimerkillä, hän joka on turvautunut addiktioihin, kiireeseen, pakkopositiivisuuteen ja ties mihin välttääkseen kohtaamasta sen, mitä todella kokee.

Jos tunteemme jäävät alitajuntaan muhimaan, ne ohjaavat pinnan alla toimintaamme, saaden meidät reagoimaan ja pakenemaan. Yleisesti ottaen tunteiden kohtaamattomuus johtaa addiktioihin. Tarvitsemme jotain estääksemme itseämme huomaamasta, mitä koemme. Jokaisella meistä on omat keinomme välttää kipua. Selviytymiskeinoista ei ole kuitenkaan tarkoitus päästä eroon, eikä se puskemalla kyllä onnistukaan. Eikä sillä surullisen kuuluisalla tahdonvoimalla.

Jos emme tunnista tunteitamme ja uskalla kohdata niitä, ne saavat meidät reagoimaan. Kun reagoimme, emme valitse itse. Reaktio elää meitä.

Reaktio = re-action. Jokin opittu toiminto toistuu täysin itsestään.

Piilotetut tunteet voivat näkyä mm. seuraavilla tavoilla:

Häpeä voi saada piilottamaan ja välttelemään.
Syyllisyys hyvittelemään ja anteeksipyytelemään.
Epävarmuus voi saada ylisuorittamaan.
Epäonnistumisen tunne voi ajaa perfektionismiin.
Viha voi saada vetäytymään, hyökkäämään, menemään kuoreen, katkeroitumaan.
Pelko voi saada hiljenemään, varmistelemaan, haalimaan, kontrolloimaan.

Kätketyt tunteet muuttuvat lopulta kehollisiksi oireiksi.

Siksi onkin suurta rakkautta harjoitella sen kohtaamista, mitä todella tuntee. Se, mitä todella tunnemme, ei ole todellisuudessa niin pelottavaa kuin se, mitä tarinaa mielemme kertoo tunteesta.

Meillä on paljon tunteita tunteista.

Esimerkiksi häpeämme itsessämme nousevaa mustasukkaisuutta. Syyllistämme itseämme kateudesta. Voimme hävetä iloa ja onneamme sekä kokea syyllisyyttä siitä, että kaikki on hyvin.

Vaikka me ihmiset olemme ulkoisesti ja persooniltamme hyvinkin erilaisia, ihmisyys on kuitenkin hyvin jaettua. Ei ole ihmistä, joka ei olisi tuntenut surua, pelkoa, vihaa, rakkautta, intoa, iloa, kaipuuta, ikävää, rauhaa.

Usein haluamme aloittaa tunnetyöskentelyn silloin, kun reaktiot alkavat käydä liian kivuliaiksi. Haemme apua reagointiimme, jotta voimme alkaa reagoinnin sijaan toimimaan itsellemme aidosti hyvällä tavalla. Tätä varten meidän tultava tietoisiksi pinnan alla olevista tunteista. Tunne se vapautuaksesi siitä. Ja se ei kyllä ole useinkaan kivaa.

Itse olin valmis ottamaan apua vastaan syömishäiriööni vasta vuosien sairastamisen jälkeen, kun sairaus / addiktio satutti niin paljon, että en enää jaksanut taistella. Tämä avunhuuto avasi tien lähteä katsomaan syvemmällä olevia haavoja, ja sillä matkalla ollaan edelleen.

Olemme ehkä olleet niin kauan tunteiden kieltämisen tilassa, että tunteiden nimeäminen kysyy todella harjoitusta ja rehellisyyttä. En ollut vuosiin tunnistanut suruani, pelkoani ja epävarmuuttani, koska tein kaikkeni addiktioni turvin, etten vaan tuntisi.

Mieli voi esittää tuomioita tunteista:

”Tämä on lapsellista.”

”Minun pitäisi olla tämän yläpuolella.”

”En kyllä mitenkään kestä tätä.”

”Jos joku tietäisi, hän kyllä pitäisi minua maailman kamalimpana.”

Näiden tarinoiden tunnistaminen on kipeää, mutta arvokas askel eteenpäin. Muista, että tunteet eivät määrittele ihmistä. Jokaisella on tunteita. Raadollisia, herkkiä, karuja, kauniita, synkkiä ja keveitä.

Oppiessasi tunnistamaan tunteitasi sinulla on mahdollisuus kohdata ne.

Tuntea ne sekä huomata, että niillä ei tarvitse olla valtaa saada sinua reagoimaan. Anna kivun vapautua. Usein toivomme, että pääsisimme vain eroon itsellemme vaikeasta tunteesta, mutta tämä ei ole kovin realistista, niin kauan kun olemme ihmisiä.

Se mikä on realistista ja hyvinkin mahdollista, on oppia suhtautumaan vaikeisiin tunteisiin kevyemmin ja niin, että niiden ei tarvitse saada valtaansa. Se on mielestäni todellista herkkyyttä, kaikessa rosoisuudessaan.

Tällä tavoin tunnetyöskentely ei ole kovin seksikästä tai koreaa, mutta se on inhimillistä.

Kokeile:

Kun huomaat vaikean tunteen nousevan, pysähdy sen äärelle ja tunne. Älä yritä ratkaista, poistaa, kieltää. Voit todeta itsellesi ”Nyt saa tuntua”. Voit laittaa kellon soimaan 3 minuutin päähän. 3 minuutin ajan on realistista tuntea se, mitä tuntee.

Juuri siellä, kivun keskellä on tyhjä kohta, jonne voi laskeutua. Voit sanoa itsellesi mielessä: ”Avaan nyt sydämeni tällekin tunteelle, se saa tulla vierailemaan mutta muistan että se ei ole kaikki mitä minussa on, eikä minun tarvitse ratkaista sitä mitenkään”.

Tämän koitan muistaa itsekin, yhä uudestaan ja uudestaan. Joskus muistan nopeammin, joskus hitaammin, sitä kai on ihmisyys.

Tulevissa osioissa käsitellään tarkemmin vaikeiden tunteiden kohtaamista.

Samettisen valkoinen riisipuuro maistuu joululta – Tässä ravinteikkaampi versio ihanasta klassikosta

Mielestäni joulunaikaan kuuluu aivan oleellisesti samettisen valkoinen riisipuuro, jonka päälle ripautellaan kanelia ja kimaltelevan valkoista sokeria. Ravitsemuksellisesti katseltuna tälläinen puuro lukeutuu kuitenkin jälkiruokiin. Tavanomainen riisipuuro valmistetaan nimittäin valkoiseen, miltei kuiduttomaan puuroriisin. Tämän jälkeen riisit hämmennetään kattilassa täysmaidon kera ja useimmiten nautimme sen makeana, sokeri-kaneliseoksen kanssa.

Kehittelin sinulle vaihtoehdoksi hieman ravinteikkaamman joulupuuron. Puurosta löytyy kaikki ne ihanat joulun maut, jotka ovat tuttuja myös perinteisestä riisipuurosta. Terveellisyyttä puuroon tuo valkoisen puuroriisin korvaaminen kuitupitoisella yhdistelmällä, jossa on sekä kvinoaa että tummaa puuroriisiä. Ohje sopii myös erinomaisesti maidottomaan ruokavalioon, sillä täysmaidon sijasta puuro hämmennetään riisimaidon kera. Kokeile ennakkoluulottomasti myös muita kasvispohjaisia maitotuotteita, kuten kookosmaitoa, mantelimaitoa tai kauramaitoa. Ja sitten – ripauttele valmiin puuron pinnnalle keholle hellivämpää vaihtoehtoa eli luomu kaneli-kookossokeriseosta.

Ravintoarvot, tavanomainen riisipuuro vastaan joulunmakuinen puuro:

Tavallinen riisipuuroannos sisältää noin 307 kcal / joulunmakuinen puuroannos sisältää noin 278 kcal.

Tavallinen riisipuuroannos sisältää noin 0,5 g kuituja/ joulunmakuinen puuroannos sisältää noin 3g kuituja.

JOULUNMAKUINEN PUURO

4:lle hengelle

1 dl tummaa puuroriisiä

1 dl kvinoaa

1 l riisimaitoa/ tai mantelimaitoa

1 manteli

1/2 tl suolaa

Puuroon päälle: luomu kanelia ja kookossokeria

VAIHE 1) Huuhtele kvinoa huolellisesti siivilässä juoksevan veden alla.

VAIHE 2) Mittaa kattilaan 2 dl vettä ja anna lämmetä. Lisää kiehuvaan veteen puuroriisit sekä huuhdeltu kvinoa ja keitä kunnes vesi on kokonaan imeytynyt raaka-aineisiin.

VAIHE 3) Lisää joukkoon riisimaito ja hämmennä miedolla lämmöllä tasaisesti sekoittaen, noin 40 minuuttia. Lisää lopuksi suola sekä manteli. Nauti luomu kaneli-kookossokeriseoksen kanssa.

50 lausetta, jotka jokainen meistä haluaisi joskus kuulla

Tärkeintä on se aika ja huomio mitä annamme läheisillemme. Ne ikimuistoiset hetket, jotka tuntuvat ja lämmittävät sielua myöten. Pysähtyminen, läsnäolo, kiitokset ja kehut. Jokaisen paras lahja on tulla kohdatuksi merkityksellisenä, riittävänä, täydellisenä ja tärkeänä.

Tässä 50 kaunista lausetta, joita voit lausua lapsillesi, perheellesi ja ystävillesi.

Olen kiitollinen sinusta
Olen ylpeä sinusta
Sanasi merkitsevät minulle paljon
Sinulla on hienoja ajatuksia
Rakastan olla kanssasi
Sinä olet täydellinen
Sinun mielipiteilläsi on väliä
Olet tärkeä minulle
Olet rakastettu
Uskon sinuun
Uskon sinua
Olet tärkeä osa tätä perhettä
Olet arvokas
Voit sanoa ei
Voit sanoa kyllä
Tiedän, että teit parhaasi
Olit oikeassa
Hyväksyn sinut juuri tuollaisena
Kokeillaan sinun ehdotustasi
Olet avulias
Olet sen arvoinen
Teet minut onnelliseksi
Rakastan luovuuttasi
Sinun kanssasi on hauskaa
Kerro minulle, kuuntelen mielelläni
Ole aina juuri tuollainen kuin olet
Olet kiinnostava
Maailma on mielenkiintoinen sinun silmin
Olet ihanan utelias
Olipa hieno kysymys
Sinun ystäväsi ovat onnekkaita kun heillä on sinut
Luotan sinuun
Todella hyvä valinta
Sinun näkeminen saa minut onnelliseksi
Opin sinulta joka päivä jotain
Teet minusta paremman ihmisen
Onpa mukavaa että olet täällä
Näytätpä hienolta
Ymmärrän sinua
Olet tosi rohkea
Annan sinulle anteeksi
Ihana nähdä sinun kasvavan
Kaikki me teemme virheitä
Minäkin olen tehnyt noin
Olet tosi hyvä tuossa
Kokeile uudestaan huomenna
Olet kaunis sisältä ja ulkoa
Teit virheen ja korjasit sen hienosti
Huomasit jotain mitä kukaan muu ei huomannut
Rakastan sinua aina

7 hyvän elämän oppituntia koirilta – Älä ota asioita niin vakavasti

Koiran sanotaan olevan ihmisen paras ystävä, ja monille koiranomistajalle nämä karvaiset kaverit ovat pikemminkin perheenjäseniä kuin lemmikkejä.

Mutta oletko tullut ajatelleeksi, että siinä missä sinä opetat koiraasi sisäsiistiksi, noutamaan palloa tai herättämään sinut päivätorkuilta, myös koirasi vastavuoroisesti voisi opettaa sinulle jotain tärkeää elämästä?

Vaikka koirat eivät osaakaan puhua – ainakaan ihmisten kieltä – ne pystyvät siitä huolimatta viestimään syvällisiä asioita ja arvokkaita elämän oppitunteja, joista me ihmiset voisimme ottaa oppia. Tässä niistä muutama!

1. Lempeä kosketus on hyväksi terveydellesi

Tutkimukset ovat osoittaneet, että halaileminen tekee ihmeitä ihmisen mielelle ja keholle. Kun halaamme ja hellittelemme toisiamme, kahden hormonin, oksitosiinin ja serotoniinin, tasot nousevat kehossamme välittömästi. Halailu auttaa parantamaan sairauksia ja erilaisia vaivoja, alentamaan verenpainetta, vähentää stressiä ja ahdistuneisuutta ja voi jopa parantaa muistiasi.

Lemmikkiemme hyväileminen opettaa sen, että fyysinen kosketus on meille luonnollista. Meissä herää luonnostaan halu silitellä lemmikkejämme. Tutkijat ovat kuitenkin todenneet, että koirat eivät oikeasti pidä siitä, kun ihmiset halaavat niitä, vaan pitävät sitä osoituksena aggressiosta. Tämä on tärkeä huomio myös ihmisten välisiin suhteisiin: me kaikki otamme vastaan ja ilmaisemme rakkautta eri tavoin. Meillä jokaisella on erilainen rakkauden kieli, joten on tärkeää opetella ymmärtämään kumppanisi, ystäviesi ja perheesi käyttämää rakkauden kieltä.

Lempeä kosketus saa sinut unohtamaan, mitä sitten olitkin ajattelemassa, parantaa mielialaasi ja synnyttää saman tien onnellisuuden tunteen. Silitä siis koiraasi tai kissaasi tai mikä lemmikki sinulla sitten onkin. Ja jos sinulla ei ole lemmikkiä, halaa ystäviäsi, lapsiasi tai kumppaniasi hieman useammin!

2. Elämä on ihaninta tässä hetkessä

Ihmisten aikakäsitys on episodinen: muistamme asiat pätkinä, jotka seuraavat toisiaan tietyssä kontekstissa. Miten koira puolestaan suhtautuu aikaan? No, tavallaan ei mitenkään. Koirat kokevat ajan hieman eri tavoin kuin ihmiset, ja ne elävät paljon enemmän hetkessä. Vaikka koirat ymmärtävät ajan kulumista ja niillä on episodinen muisti, joka muistuttaa omaamme, se ei ole yhtä vahvasti kiinni nostalgiassa ja menneiden virheiden muistelemisessa.

Koira on uskollinen, rauhassa, ei huolehdi huomisesta tai murehdi menneitä. Koira on pysyvästi nyt-hetkessä. Koira tarkkailee sitä, mitä tapahtuu, ja joko innostuu, tai tuntee, että on aika lepuuttaa päänsä käpäliin ja sulkea silmät. Me voisimme tehdä samoin. Meidän ei tarvitse muodostaa mielipidettä kaikesta, mitä elämässämme tapahtuu. Jos tapahtuma on sellainen, josta tunnemme, että kannattaa innostua, silloin kannattaa innostua. Jos taas ei, voimme rentoutua ja katsoa, mitä muuta meitä mahdollisesti kiinnostavaa voisimme huomioida.

3. Yksinkertaisessa elämässä ei ole mitään väärää

Kuinka usein olet nähnyt koirasi tiputtavan lelunsa jalkoihisi ja vaativan sinua ostamaan sille päivitetyn, paremman version? Todennäköisesti et ikinä. Olet luultavasti enemmän yllättynyt siitä, millä kaikella koirasi haluaa leikkiä. Ja tähän ihmistenkin pitäisi pyrkiä: olla kiinnittämättä huomiota hyvin markkinoitujen ja brändättyjen tuotteiden ominaisuuksiin, ja pikemminkin olla kekseliäitä ja arvostaa sitä, mitä meillä jo on.

Olemme todellisesti onnellisia, jos pystymme nauttimaan elämän pienistä yksityiskohdista. Olennaista ei ole se, mitä omistamme tai kenet tunnemme. Jos koira nukkuu hyvin, saa ruokaa ja joku käy sen kanssa lenkillä, koira on onnellinen – aidosti. Jos meillä on hyvää, terveellistä ruokaa ja pääsemme liikkumaan ulkona, koiran kanssa tai ilman, pääsemme lähemmäs onnellisuuden ydinolemusta. Koska elämän suurin ilo on elämän pienistä iloista nauttiminen.

4. Leiki ja ulkoile

Koirat viettävät tuntikausia päivässä leikkien, kiinnittämättä mitään huomiota ajan kuluun. Muun ajan ne rentoutuvat tai heiluttavat häntäänsä, koska ne ovat onnellisia, usein ilman erityistä syytä. Jos voisimme ottaa asiat ja elämän hieman vähemmän vakavasti, hymyilisimme luultavasti enemmän. Ehkä suurin henkinen oppitunti, minkä koiramme voivat meille opettaa, on käyttää elämässä enemmän aikaa leikkiin.

Koirat myös muistuttavat meitä siitä, miten upea asia luonto on. Olet varmasti nähnyt, miten koira innostuu heti nähdessään avonaisen oven, josta pääsee ulos? Kaikki eläimet – ihminen mukaan luettuna – hyötyvät suuresti siitä, että viettävät ulkona muutaman tunnin joka päivä.

5. Uteliaisuus ei ole pahasta

Aina kun koira kohtaa uuden ihmisen, se haluaa haistella tätä selvittääkseen, voiko tähän tyyppiin luottaa – voiko esimerkiksi omistajan sallia lähteä tämän ihmisen kanssa pois kotoa! Me ihmiset usein annamme toisille valtaa hallita meitä, kun emme pidä omia puoliamme tai kysy kysymyksiä silloin, kun niitä tulisi kysyä. Sinun ei tarvitse olla kyyninen ja sulkea ihmisiä pois elämästäsi – koiratkaan eivät tee niin – mutta tiedonhaluisuus ei todellakaan ole huonoin ominaisuus silloin, kun se on tarpeen.

6. Joskus rajoitukset vapauttavat sinut

Jos sinulla on koira, olet taatusti huomannut, miten talutushihnan esille ottaminen saa hauvasi heti hereille. Talutushihnan voidaan todellakin ajatella olevan rajoitus, mutta koirasi innostuu siitä, koska se tietää, että hihnan kiinni laittaminen on se tapa, jolla se pääsee ulos nauttimaan raittiista ilmasta.

Saatamme joskus jäädä jumiin omaan haluumme olla rajattomia ja tehdä omia juttujamme vapaasti. Samalla unohdamme sen, että joskus rajoitteet ovat äärimmäisen tärkeitä, sillä ne pitävät meidät turvassa.

7. Älä ota asioita niin vakavasti

Koiratkin pahastuvat joskus. Mutta kuinka usein näet koiran kantavan kaunaa tai olevan kiukkuinen päiviä putkeen? Niinpä.

Koirat siirtyvät nopeasti eteenpäin tilanteista ja asioista, jotka saavat ne olemaan allapäin tai ärsyyntyneeksi. Meidän kannattaisi pyrkiä olemaan samanlaisia.

Lähteet:
wakeup-world.com
davidwolfe.com

Onko sinulla lemmikkiä? Vastaa keskiviikkoon 27.11. klo 12:een mennessä 7 helppoon kysymykseen mahdollisesta lemmikistäsi ja osallistut samalla arvontaan, jossa palkintona 50 €:n lahjakortti Hidasta elämää -verkkopuotiin. Voit osallistua vaikka sinulla ei ole lemmikkiä. Pääset kyselyyn tästä

Jatkuva ärtymys, väsymys ja pakkojaksaminen ovat hälytysmerkkejä – Stressin ei pitäisi olla pysyvä olotila

Minulla on unelma: maailma, jossa herkkyyttä ja hyvinvointia arvostetaan ja vaalitaan, ihmiset kiinnostuvat syventämään itsetuntemustaan ja oppivat arvostamaan itseä ja toisia sellaisina kuin olemme. Jokainen löytää omat vahvuudet ja rajat, tarpeet ja omannäköisen elämisen tapansa.

Haluan keskittyä huomaamaan hyviä asioita, nauttimaan elämästä ja luottamaan siihen, että ihmiskunta kehittyy koko ajan tietoisemmaksi, viisaammaksi ja rakastavammaksi, vaikkei se siltä aina ulospäin näytäkään.

Hetkittäin pintaan nousee kuitenkin syvä huoli, entä jos emme havahdukaan ajoissa? Yksi surun aiheeni on huomata, kuinka raskasta arkea moni elää hyvinvointinsa kustannuksella. Jatkuva suorittaminen ja oravanpyörässä juokseminen ei sovi kenellekään, mutta herkimmille ihmisille se on vakava terveysriski, joka kuihduttaa herkkyyden lahjat ja ilon aiheet.

1. Havahtuminen: Elätkö ylikuormittavaa elämää?

Jokainen tuntee jonkun, joka elää jatkuvan stressin kourissa ylikuormittavaa elämää ja moni elää sellaista itsekin. Nykyisin on aivan liian tavallista sinnitellä kestokykynsä äärirajoilla työn, perheen, kotitöiden, harrastusten ja monien velvoitteiden ristipaineissa. Jos aika ei tunnu riittävän kaikkeen, sitä nipistetään helposti yöunista ja rentoutumisesta, jolloin ylikuormitus alkaa kertyä kehoon.

2. Havainnointi: Miltä elämäsi tuntuu ja miten voit?

Kiireen ja stressin keskellä ei välttämättä ole aikaa eikä energiaa pysähtyä ajattelemaan tilannettaan tai havahtua sen mielettömyyteen. On vain sisäinen paine, että on pakko selviytyä, vaikka miltä tuntuisi, pakko jaksaa ponnistella eteenpäin hetkestä ja velvollisuudesta toiseen. Ylikuormitus saattaa jatkua vuosia tai vuosikymmeniäkin, eikä silloin enää muunlaista elämisen tapaa muistakaan.

Tunnista stressin oireet, koska liiallinen stressi saa herkkyyden tuntumaan rasitteelta. Ylikuormittuneena herkän ihmisen tunteet ailahtelevat tavallista enemmän, äänet, valot ja hajut tuntuvat normaalia häiritsevämmiltä ja ihmisten seura väsyttävämmältä.

”Stressin aiheuttamat oireet ovat yleisiä, mutta moni ei tiedä niiden ilmentävän stressiä. Oireita hoidetaankin usein särkylääkkeillä, unilääkkeillä tai niitä pidetään vaivoina, joihin ei pystytä vaikuttamaan. Jos stressin oireita on ollut kauan, se alkaa tuntua normaalilta olotilalta, johon ihminen tottuu ja sopeutuu. Hän voi luulla esimerkiksi, että jokapäiväinen väsymys vain kuuluu erityisherkkyyteen tai hänen persoonansa on jostain syystä muuttunut ärtyisäksi tai muisti on heikentynyt iän myötä. Hän saattaa myös ajatella, että on nyt vain luonnostaan herkkävatsainen, migreenipotilas tai uniongelmainen. Asia voi olla niinkin, mutta stressiä vähentämällä ja palautumista tehostamalla oireet helpottuisivat.” (Heli Heiskanen, Herkkyyden voima -opas omannäköiseen elämään, Origonova, 2016)

3. Kyseenalaista ylikuormitus: Elämän kuuluu tuntua hyvältä

Unettomuus, ärtyisyys, muistiongelmat tai aistiyliherkkyys – stressin oireiden saatetaan luulla kuuluvan elämään tai erityisherkkyyteen, mutta eivät ne kuulu!

Ihminen on luotu hyvinvoivaksi, hyväntuuliseksi ja tasapainoiseksi. Elämä on tarkoitettu nautittavaksi. Itseään ja muita on tarkoitus arvostaa sellaisina kuin olemme. Jokaisella on maailmassa oma paikkansa ja tehtävänsä, jossa hänen ainutlaatuiset lahjansa ja vahvuutensa pääsevät esille kaikkien hyväksi.

4. Toimi: Tee elämästäsi tasapainoista ja omannäköistä

Ammatissani olen saanut olla tukemassa herkkiä ihmisiä tunnistamaan herkkyytensä, oppimaan arvostamaan itseään ja löytämään itselleen sopivan tavan elää. Omassa elämässäni olen tehnyt tietoista henkisen kasvun matkaa varhaisteinistä alkaen ja käynyt läpi monenlaisia ihmisenä kasvamisen vaiheita.

Yhden elämäni parhaista päätöksistä tein vuosia sitten: Järjestän elämäni kaikin puolin niin tasapainoiseksi kuin pystyn, enkä suostu enää ottamaan elämääni liiallista stressiä. Sen myötä herkkyyden lahjat, kuten nauttimisen kyky, tunteiden rikkaus ja vahva intuitio ovat saaneet mahdollisuuden vahvistua ja avautua entistä syvemmin.

Tee sinäkin käytännön toimia hyvinvointisi eteen. Ei riitä, että tietää mitä kannattaisi tehdä, vaan se tulee myös toteuttaa.

Toimituksen lukuvinkki erityisherkille ja erityisherkkien lasten läheisille: Erityisherkän lapsen kanssa

Erityisherkkyyteen erikoistunut psykologi Heli Heiskanen on kouluttanut ja auttanut lukemattomia herkän lapsen vanhempia, perheitä ja kasvatusalan ammattilaisia. Syvällinen ja käytännönläheinen kirja auttaa ymmärtämään herkkää lasta ja tukemaan häntä niin, että hänen ainutlaatuiset vahvuutensa ja lahjansa pääsevät esille. Runsaasti vertaiskertomuksia sisältävä kirja sopii myös aikuiselle, joka tunnistaa erityisherkkyyttä itsessään tai lähipiirissään.

Levosta voimaa – olisiko aika luopua kiireen sankarimyytistä?

Liityin Hidasta elämää kirjoittajiin tammikuussa 2013. Olin viettänyt muutaman vuoden hiljaiseloa omien ajatusteni kanssa ja tuntui olevan aika löytää samanmielistä juttuseuraa. Astuin uuteen virtaan tietämättä minne se vie.

Hidastamisen filosofia tuntui silloin itsestään selvästi todelta. En kuitenkaan kokenut itse olevani hidastamisen tarpeessa, sillä työni oli hyvin hallinnassa, eikä vapaa-aikanikaan ollut erityisen hektinen. Luulin tietäväni mistä on kyse, ja siksi jaoin varmalla otteella ajatuksiani ja vinkkejäni hyvään elämään.

Varmuus vieraan asian edessä on klassinen varoitusmerkki muutoksen tarpeesta.

Noin pari vuotta sen jälkeen vuotta sitten työni muuttui ja kiire asettui taloksi arkeeni. Pidenneet päivät ja kasvava riittämättömyyden tunne ovat opettaneet suhtautumaan nöyremmin kiireeseen. Ymmärrän kokemuksen kautta, miten alati vaihtelevassa arjessa hyvät valinnat ovat välillä niin vaikeita toteuttaa.

Joskus kasautuvat tilanteet lyövät periaatteiden ja paremman tiedon yli, ja huomaa tekevänsä huonoja valintoja ketjussa, etääntyen koko ajan haluamastaan elämäntavasta.

Ilmiö on yleinen ja selittää monia muuten käsittämättömän tuntuisia asioita. Fiksut ihmiset päästelevät suustaan sammakoita ja käyttäytyvät hämmentävästi. Samaa näkee kaikilla elämänalueilla. Poliitikot, valmentajat, jopa elämänhallinnan ammattilaiset käyttävät uhmaikäisten kieltä ja eleitä. Mikä näitä riivaa?

Joskus yksinkertaisin selitys voi olla se toimivin.

Uhmaikäinen voi olla väsynyt. Pohjattoman uupunut, mutta ei osaa tai ehdi levätä. Pitkittynyt kuormitus ja stressi muuttavat ihmisen ajattelua ja käyttäytymistä. Päättäjät eivät ole poikkeus. Kun kaikki huomio kohdistuu omaan selviytymiseen, näkee vain kulloinkin käsillä olevan ”tulipalon”. Siinä sammutustöitä tehdessä stressaantunut mieli etsii jo uusia uhkakuvia, jotka nostavat stressitilaa entisestään. Maailma muuttuu tulipalojen loimussa valaistuksi Pelkokerroin -tositelevisioksi.

Tiedän nyt miltä pitkittynyt kuorma tuntuu, ja olen kiitollinen opista. Asian ymmärtäminen ei kuitenkaan vielä auta, vaan jotain olisi hyvä myös tehdä.

Kuormituksen vähentäminen tämän päivän työelämässä ei ole helppoa. Asian merkityksen tunnustaminen on kuitenkin tärkeää. ”Tunnustan olevani stressitilassa ja se syö paitsi terveyttäni, myös tuottavuuttani.” Tästä tulee sitten käynnistyä ensin omaa, sitten jaettua pohdintaa joita seuraa joukko pieniä ja harkittuja toimenpiteitä. Pelkkä kiireen julistaminen ei vielä riitä. Olen senkin käytännössä kokenut.

Pienet askeleet ovat joskus parhaita, koska niin on helpompaa siirtyä passiivisuudesta aktiiviseen vaikuttamiseen. Tämä vahvistaa omaa luottamusta muutoksen mahdollisuuteen, ja ilman toivoa paremmasta huomisesta ihminen taantuu ja passivoituu. Elämä jää pienemmäksi kuin olisi tarpeen.

Tämä pätee niin ihmiseen kuin kansaankin.

Kirjoitan tätä Suomi-neidon 99-vuotispäivänä. Olemme naapureidemme kanssa kohonneessa stressitilassa, joka näyttää juuri nyt painottuneen negatiiviseen ja siten erityisen kuluttavaan stressiin. Epävarmuus kasvaa ja se saa hakemaan tukea vanhasta, tutusta ja turvallisesta. Jotkut tarinat on kuitenkin hyvä päättää, koska ne eivät enää palvele meitä eivätkä rakenna maailmaa, jonka haluamme lapsillemme. Itsensä työllä uuvuttaminen on yksi tarina, jonka olisi jo aika mennä. Se on kansallinen sankaritarina selviytymisestä. Nyt olisi kuitenkin aika vaihtaa kertomusta.

Stressi ja väsymys laukaisevat selviytymismoodin, jossa ihminen keskittyy asiaan kerrallaan, ei näe koko kuvaa, eikä uskalla kokeilla ennen kokematonta. Siksi tarvitsemme uuden tarinan.

Levännyt ihminen on helpommin utelias, valmis jakamaan ja kokemaan uutta. Ottamaan riskejä ja lähtemään uusille vesille. Haasteet ja positiivinen stressi ovat edelleenkin tarpeen oppimiselle ja kehittymiselle, ne vain tuottavat parempaa tulosta kun uskallamme luottaa ja toivoa onnistumiseen.

Vasta silloin uskallamme muuttaa tarinaamme ja astua uteliaana uudelle polulle. Luopua siitä, mikä kuuluu vanhaan maailmaan ja löytää tilalle jotain uutta ja innostavaa. Pidetään huolta itsestämme ja maastamme. Levollisina.

Näin sytytät sisäisen valosi

Viime viikkoina valon kaipuuni on kasvanut lähes fyysiseksi tunteeksi. Pimeänä, vesisateisena aamuna ryhti tuntuu painuvan väkisinkin kasaan ja voimattomuus meinaa vallata mielen. Tarvitsemme todellakin lisää valoa. Varmaan moni meistä sytyttelee iltaisin kynttilöitä. Pihoille, parvekkeille ja ikkunoihin on syttynyt lukuisia jouluvaloja. Samalla voimme tietoisesti sytyttää sisäisen valomme loistamaan.

Meillä jokaisella on oma, ainutlaatuinen valomme. Eräänä iltana ryhdyimme puolisoni kanssa miettimään, minkälaista valoa ihmiset voivat levittää ympärilleen. Löysimme ystäväpiiristämme mm. tarkasti valaisevan taskulampun, lämpimällä liekillä palavan päreen, kodin ikkunoista pimeään iltaan loistavan turvallisen keittiövalon ja veden pinnalla välkehtivän auringonsäteen. Mutta tärkein oivallus oli, että jokaisella on oma valonsa.

Hymy on meidän sisäinen valomme. Se voi hehkua lempeästi tai säteillä iloisesti. Se voi kutsua jo kaukaa tai loistaa kaikkialle. Hymy voi lohduttaa ja tyynnyttää tai houkutella ja innostaa. Ja ehdottomasti, hymy voi valaista pimeimmänkin nurkan.

Hymy on yksi helpoimmista ja yksinkertaisimmista, mutta vahvimmista tavoista lisätä onnellisuuttaan. Hymyllä on aivan uskomaton voima. Se tutkitusti saa meidät hengittämään syvemmin ja helpottaa stressiä. Se lievittää ahdistusta ja hätää sekä käynnistää selviytymiseen. Hymyilevää ihmistä lähestytään helpommin ja häneen otetaan mieluummin kontaktia. Ja hymy saa koko maailman hymyilemään kanssasi.*

Sen lisäksi, että hymyilemällä kohennat omaa oloasi, hymysi onnellistuttaa myös muita ympärillä olijoita ja näin ollen tartuttaa onnellisempaa oloa myös muihin.

Näin sytytät sisäisen valosi

Aloita aamusi hymyilemällä peilikuvallesi. Sytytä tietoisesti hymylyhtysi, sisäinen valosi. Huomaa, miten hymy leviää silmiisi saakka ja miten se valaisee sinut sisältä käsin. Nauti hymystäsi, sen lämmöstä ja valosta.
Toivottaessasi hyvää huomenta perheenjäsenillesi, naapureillesi tai työkavereillesi hymyile tietoisesti jokaiselle. Anna hymysi valaista.
Hymyile myös vastaantulijoille tai kanssamatkustajille. Päätä tietoisesti valaista heidän päivää ja tehdä heille parempi olo. Levitä valoa myös hymyilemällä takaisin. Joku viisas on joskus sanonut:

Valoa voi levittää kahdella tavalla, olemalla kynttilä tai peili, joka heijastaa sitä.

Hymyile sisäisesti muistoille, unelmille, ajatuksille… Oletko huomannut, että ihmiset usein hymyilevät kännykälleen? Anna hymysi valaista myös some-kaveriesi postaukset.
Anna kynttilöiden, lyhtyjen ja jouluvalojen muistuttaa sinua hymysi valovoimasta. Ja sytyttää hymysi valaisemaan itseäsi ja maailmaa.
Ja illalla ennen nukahtamista hymyile vielä itsellesi. Ja kiitä hymyistä, jotka olet lähettänyt valona maailmaan ja jotka olet saanut takaisin.

Olipa valosi millaista tahansa, anna loistaa sen muille! Sillä sinä olet valo pimeässä!

*Lähde: Sonja Lyobomirsky, 2009, Kuinka onnelliseksi,

Nämä taidot jokaisen pitäisi oppia koulussa

Kirjoitin kirjassani, että yhteiskunnassamme olisi hyvä puhua enemmän tunteiden, kehon ja ajattelun tiedostamisesta. Olisi hyvä puhua enemmän henkisen kasvun merkityksestä. ”Miksi kukaan ei kertonut minulle, että kehollisen läsnäolon taito on terveyden ja hyvinvoinnin perusta? Miksi kukaan ei puhunut ajatusten ja tunteiden vaikutuksista terveyteemme?”

Panostamalla enemmän ihmisyyden taitojen opettamiseen jo kouluissa voimme ehkäistä inhimillistä kärsimystä, kasvattaa maapallosta huolehtivia ja elämää kunnioittavia nuoria.

Koulutus on ollut melko tietopainotteista mutta uskon, että parempaan suuntaan ollaan menossa. Uusissa opetussuunnitelmissa inhimillisen toiminnan, ihmisyyden ja yhdessä tekemisen taitoja otetaan jo aiempaa paremmin huomioon.

Alla olevien perustaitojen ja valmiuksien avulla todellista osaamista ja persoonallisuuden kasvua on helpompi tukea:

1. Hyvä itsetunto, identiteetti + itsetuntemus + itseluottamus

Vahva itsetunto ja aito itsetuntemus on oppimisen ja sosiaalistumisen perusta. Koulujen sosiaalinen turvallisuus, positiivinen ilmapiiri ja koulukulttuurin kannustavuus voivat tasapainottaa yhä vähenevän lasten ja vanhempien välisen ajan ja nuorison vuorovaikutusympäristön muutoksen aiheuttamia negatiivisia vaikutuksia itsetuntoon.

2. Hyvät vuorovaikutustaidot

Vuorovaikutustaidot perustuvat itsetuntemukseen ja sisältävät kommunikoinnin kaikilla välineillä, kuuntelun taidon sekä sosiaaliset ja kansainvälisyystaidot. Vuorovaikutustaitoihin sisältyy myös ymmärtämys vuorovaikutuksesta laajasti, eri-ikäisten ja eri taustan omaavien ihmisten kanssa, joka myös tukee itsetunnon kehittymistä.

3. Tietoisuustaidot

Tietoisuus omasta itsestä, kuten keho, tunteet, ajatukset, uskomukset, arvot, tarpeet, itsetunto sekä tietoisuus ympäristöstä, kulttuurista ja elämästä on keskeistä kehittymiselle. Tärkeää on myös tietoisuus itseen kohdistuvasta ulkopuolisesta ohjauksesta, kuten myös omien ennakkoluulojen, pelkojen ja stereotypioiden vaikutus oman mielipiteen ja asenteen muodostukseen.

4. Media, informaatiotaidot ja ICT taidot

Nuoret oppivat nämä arkitaidot helposti, mutta koulutusta tarvitaan kaikkein tärkeimpään osaamiseen: mediakriittisyys, tiedon seulonta, hankinta ja suojaus, medioiden tehokas käyttö, teksti- ja kuvaviestintä sekä somen järkevä käyttö. Nämä taidot myös ehkäisevät netti- ja peliriippuvuutta.

5. Terveystaidot

Ennalta ehkäisevät terveystaidot, kuten ravitsemustieto, terveysliikuntatavat, stressin + unen + levon hallinta, haitta-aineiden, päihteiden ja ruutuajan hallinta sekä ergonomiataidot ovat hyvälle elämälle oleellisia taitoja. Koulu voi toimia esimerkkinä yhteisöstä, jossa terveystaidot ja asenteet opitaan jo varhain esimerkin voimalla.

6. Sujuva keskustelu, luku- ja kirjoitustaito

Kyky lukea pitkiäkin tekstejä ja kirjoja, kyky keskustella vaikeistakin asioista ja erimielisyyden vallitessa rakentavasti kuunnella toisia ovat oleellisia elämäntaitoja. Lisäksi kyky oppia monilukutaitoa: kaaviot, tilastot, kuvat ja video kuljettavat nykyisin valtavasti tietoa. Niiden lukemista ja ymmärtämistä kannattaa harjoitella.

7. Oman kulttuurin ja sen historian hyvä tuntemus

Oman kulttuurin ymmärtäminen historian valossa ja jatkumona, joka selittää nykyaikaa ja ”isoa kuvaa” ihmiskunnan muutoksesta on tärkeää. Tällöin ihmiselle muodostuu ymmärrys suurista historiallisista ja kulttuurisista prosesseista ja oman maan kulttuuritaustan muodostumisesta.

8. Hyvät monikulttuurisuus- ja empatiataidot

Toisten kulttuurien, tapojen ja arvojen ymmärtäminen vähentää rasismia, tukee tasa-arvoa ja estää ääriajattelua. Empatiaa on tehokasta harjoitella esimerkiksi ryhmätyö- ja draamamenetelmillä.

9. Käden- ja kodinhoidontaidot

Taito laittaa ruokaa, tehdä kotitöitä ja kodinhuoltoa lisää elämänhallinnan tunnetta ja auttaa muodostamaan hyviä arkirutiineja. Myös ostamistaidot ja hankintakriittisyys ovat tärkeitä kotona ja työpaikoilla kaupallisuuden ja mainosten täyttämässä ympäristössä.

10. Ammattitiedon soveltaminen

Opiskelun rinnalla olisi hyvä olla paljon harjoitteluja ja opiskelun ja työn tekemisen limittämistä niin, että työosaaminen kehittyy edelleen työelämän muuttuviin tarpeisiin.

11. Innovaatio ja kehittämistaidot

Jokaiselle organisaatiolle ja yksilölle on edullista, että ihminen on koulutettu lähestymään asioita positiivisen avoimesti ja toimimaan luovalla asenteella oman toimintansa kehittäjä.

Kaikilla on luovaa kykyä, erityislaatuisuutta ja yksilöllisiä lahjakkuuksia, jotka saadaan esiin kannustavalla ja kehittävällä ympäristöllä.

12. Elämänkatsomus

Omakohtaisen maailmankatsomuksen syventäminen ja kehittäminen osana kokonaista ihmistä torjuvat hämmennystä ja masennusta. Syvällisyys ja hengellisyys ovat ihmisyyteen kuuluvia asioita, jota ilman ihminen voi tuntea jäävänsä yksin.

Lähde: Veli-Jussi Jalkanen

Uusia näkökulmia jouluruokaan – reseptejä perinteitä arvostaville ja vaihtelua etsiville

Mistä koostuu onnistunut joulu? Yhdessäolon lisäksi ehdottomasti hyvästä ruoasta. Monipuolisesti uutta ja vanhaa, klassikkoja sekä moderneja uutuuksia tarjoilee Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin kirja Hyvää joulua (Helsinki Food Company & WSOY 2016).

hyvaa-joulua-cover — Kannen kuva: Laura Riihelä / Pictures by Laura

Moderni joulupöytä katetaan tänä vuonna kaikkien makupalettiin sopivaksi. Reilusti yli 200 erilaista reseptiä sisältävän kirjan uudistettu painos ottaa huomioon niin perinteitä arvostavat kuin vaihtelua etsivät. Kirjan aloittava Talviaamuihin–osio listaa mm. ihania tuoksuvia juoma- ja puurovaihtoehtoja. Näitähän voi ja kannattaa tehdä muulloinkin kuin jouluna! Runsaasti hyviä vaihtoehtoja löytyy niin alkupalaksi, pääruoaksi, lisukkeeksi kuin jälkiruoaksi. Kaikkien reseptien annoskoot on pidetty maltillisena, jotta ruokaa ei jäisi ylen määrin syömättä. Tai jos jääkin, niin kirjan lopussa on Juhlasta arkeen – tähteet pöytään -niminen osio, jossa jouluiset ruoat taipuvat arkeen sopiviksi (esim. alkupalapöydästä ylijäänyttä lohta hyödyntävä kylmälohisavupizza).

Mitäpä jos tänä vuonna et antaisikaan joululahjaksi mitään tavaraa, vaan ruokalahjan? Kirjasta löytyy tähänkin hyviä ja yksinkertaisia ideoita, kuten Maustettu joulupuuro purkissa. Tai vaihtoehtoisesti voit myös tehdä kirjan joulukoristeluohjeilla jotain omaan kotiin tai kylään viemisiksi.

Mielenkiintoisen uuden kulman jouluruokaan tarjoaa osio nimeltä Vegaaninen joulu. Myös pelkillä kasviksilla voi loihtia näyttävän ja maistuvan joulupöydän. Tammikuun vegaanihaastetta silmällä pitäen päätin harjoitella tekemään seuraavan jälkiruoan, jota sopii toki nauttia vaikka ympäri vuoden.

Kahvi-suklaajäädyke ja kookoskinuskia (6-8 annosta)

5dl mantelimaitoa
1dl maapähkinävoita
2tl vahvaa pikakahvijauhetta (espressojauhe)
2dl sokeria
200g maidotonta suklaata

PINNALLE
kookoshiutaleita

KINUSKI
2dl kookoskermaa
2dl fariinisokeria

KORISTELUUN
Rouhittua suklaata

Mittaa kattilaan mantelimaito, maapähkinävoi, pikakahvijauhe ja sokeri. Vispilöi seos tasaiseksi ja lämmitä kuumaksi, mutta älä keitä. Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa. Vispilöi sula suklaa lämpimän mantelimaitoseoksen joukkoon. Kaada massa suorakaiteenmuotoiseen leipävuokaan, ripottele pinnalle kookoshiutaleita ja pakasta yön yli.

Mittaa kattilaan kookoskerma ja fariinisokeri. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä miedolla lämmöllä 10-15 minuuttia välillä sekoitellen, kunnes kinuski sakeutuu.

Pyöritä jäädykkeestä jäätelökauhalla palloja tai isolla lusikalla lastuja annoskulhoihin ja valuta päälle kookoskinuskia. Ripottele pinnalle suklaarouhetta ja tarjoa heti.

7 kannustavaa kuvaa Sinulle: ”Et ole liian vanha, eikä ole liian myöhäistä”

Emme voi tietää mitä tuleman pitää. Sulje siis silmäsi, hengitä syvään ja nauti elämästä juuri nyt. Luota siihen, että elämä kantaa ♥ Lisää voimauttavia kuvia löydät Instagram-tililtämme @hidasta.

@hidasta

6 vinkkiä, joilla saat voimaa väreistä – Kun olo on ankea, kääriydy keltaiseen

Näin pimeimpänä vuodenaikana, toisinaan ihmetyttää, miksi ihmeessä suomalainen pukeutuu niin usein mustaan tai harmaaseen? Miksi ihmeessä hän sisustaa kotinsa usein valkoisella ja beigellä? Miksi ihmeessä katukuvamme, talot, virastojen, kauppakeskusten ja muiden julkisten rakennusten julkisivut ovat niin usein harmaita tai kurasta ja pakokaasuista kulahtaneita valkoisia? Miksi emme ilottele väreillä enemmän tässä niin pitkässä kaamosajasta vallitsevassa Suomen maassamme?

vesivar-jpg — Maalaa kaamosaikana (vesi)väreillä.

Itse olen saanut kuulla ylistäviä sanoja, kun käytän värejä pukeutumisessa. Kerran opintojeni aikana luokkaan mennessä, sain kuulla kuinka keltainen hupparini valaisi koko tilan tai pinkki paitani sai myös toisen kurssilaisen uskaltautumaan käyttämään värejä pukeutumisessaan. Ja opintopaikkana oli siis Taiteiden suunnittelun korkeakoulua, Aalto-yliopisto! Puoli vuotta aikaisemmin olin menettänyt isäni täysin yllättäen, en kulkenut mustissa.

Toisinaan olen tosin soraääniä ja paheksuvia, ehkä jopa halveksivia katseitakin saanut. ”Aina toi blondi pukeutuu pinkkiin tai vaaleanpunaiseen”, on suputeltu selkäni takana. Ikäänkuin se tekisi minusta jotenkin bimbon. Kyllähän nyt tyylikäs, aikuinen nainen pukeutuu elegantisti harmaaseen. Usein kai ne suputtelijat ovat ne hiiren harmaat ihmiset, jotka eivät itse uskalla kulkea neon pinkissä takissa. Toisinaan olen kokenut olevani värejeni kanssa vähän liikaa tässä Suomen maassa. Etelä-Amerikassa tai vaikkapa värejä pursuavassa Intiassa tuskin poikkeaisin katukuvasta muuta kuin blondin tukkani ja sinisten silmieni johdosta.

pitsitalo3 — Kerrankin en pomppaa Suomessa maisemasta. Tämä upea pitsitalo löytyi Keravalta ja se on maailmankuulun pitsitaitelijan Agata Oleksiakin kädenjälkeä. Väripilkku maisemassa pelasti pimeän marraskuisen päivän.

Kymmenen vuoden sisustustoimittaja urani aikana värien käyttöni myös huomattiin, kuten tekstiilisuunnittelijan opinnoissakin. Välillä yritin tehdä jotain hillittyä ja toimeksiantajan (päätoimittajan) toiveesta beigeä ja hillittyä, koska siitä kuulemma lukijat tykkäsivät. Aina meni pahasti metsään. En kerta kaikkiaan saanut siitä mieleistäni ja tuskin lukijatkaan nauttivat beigeistä aukeamistani. Toisinaan yritin pukea beigen tai harmaan villapaidan päälleni ollakseni ”hillitty ja aikuinen”. Näytin lähinnä kuolleelta.

Suomalaisen kalman kalpeaan ihoon ja hiiren harmaaseen tukkaan aniharvoin sopii musta tai beige. Se saa useimmat meistä näyttämään juuri siltä haudasta nousseelta väsyneeltä vikatkin mehut itsestään antaneelta yönsä valvoneelta kotiäidiltä tai isältä. Poikkeuksiakin löytyy ja musta voi olla todella tyylikäs vaate ja toisinaan tilanteen arvokkuuskin sitä vaatii, mutta usein se vaatii suomalaiselle hipiälle vahvaa ja tyylikästä meikkiä.

Luulenkin, että enemmän on kyse siitä, ettei haluta erottua joukosta. On niin perin turvallista sulautua massaan, taustaansa harmaaseen, mustaan maisemaan kuin erottua väripilkkuna joukosta.

Itse uskon, että väreistä saa voimaa. Itselläni oli rankka syksy ja talvi muutama vuosi sitten isäni yllättävän poismenon, avioeroni ja työsuhteeni loppumisen johdosta. Työsuhteen loppuminen ja kuolema ajoittuivat samalle viikolle.

Pukeuduin tuolloin tietoisesti keltaiseen ja pinkkiin, saadakseni voimaa ja iloa, sillä ilo ja elinvoima olivat valunneet todella kauas minusta.

Oli tosin päiviä, että halusin sulautua taustaani ja kuljin mustissa. Niitä päiviä oli kuitenkin vähän, vaikka surinkin valtavasti ja olin shokissa pitkään sekä kävin läpi kuoleman esiin nostamia muitakin traumojani läpi, revin väkisin kirkkaan keltaisen hupparin päälleni ja pinkit lenkkarit jalkaan.

Samana talvena lensin kuukaudeksi Chilen auringon alle ottamaan happea sekä valo- ja erityisesti värihoitoa tyttäreni kanssa. Kuvasin ja kuvasin, sain siitä helpotusta olooni. Kuvasin kaiken sen värin kauniin, mitä näin.Sen lisäksi että aurinko ja lämpö olivat tervetulleita elämääni, värit olivat tuossa maassa ja maisemassa ihan omaa luokkaansa.Jokapuolella oli värejä, taloissa, tiloissa, katukivetyksissä, portaissa, kahviloissa, ravintoloissa, pihoilla, puistoissa, ihmisten päällä ja sisustuksissa.

Ikkunanpielet, ovenkarmit, ovet, kaikki värin peitossa ja sopivat keskenään toisiinsa. Taloa peittää punainen, karmit keltaiset ja ovi oranssi! Vau mitä väri-ilottelua.Punaiset porrasaskelmat huusivat astumaan sisään.Mikä värisuora!Miten herkkä väriyhdistelmä.Siinä missä äiti nautti kaikesta, myös lapsi sai osansa kaikesta upeudesta.

En kaivannut taidenäyttelyitä tai nähtävyyksä, sillä koko kaupunki oli yhtä visuaalista ilotulitusta. Seiniä koristi mitä upeimmat maalaukset.

Kun palasimme tammikuun lopussa Suomeen ja olimme laskeutumassa Helsini-Vantaan lentokentälle, viisivuotiaan tyttäreni kommentti jo lentokoneessa oli, että onpa täällä harmaata!

Niin, viisivuotias lapsikin huomaa jo eron. Tulimme tuosta värien ja auringon täyttämästä maasta maahan, jossa ei ollut aurinkoa, mutta ei myöskään värejä.

Voi kunpa me Suomessa käyttäisimme enemmän värejä niin maisemoinnissa, sisustuksissa, tekstiileissä, vaatteissa, rakennuksissa, julkisivuissa, kylmissä kauppakeskuksissa, marketeissa, kahviloissa, ravintoloissa, hotelleissa, kaikkialla. Uskon, että tämän pimeän ajan itsekukin jaksaisi paremmin.

Värit tilassa

chile5 — Tämä värikylläinen kahvila löytyi Santiagosta. Vastavärit lisäävät väriyhdistelmän intensiteettiä. Tässä kahvilassa ei voinut muuta kuin hymyillä.

Värien viestiarvo liityy niihin mielikuviin, joita se yhdessä muodon ja muiden tekijöiden kansaa kykenee meissä herättämään. Jokainen tila ja tilanne on tässä suhteessa ainutkertaisia.

Harald Arnkil teoksessaan Värit havaintojen maailmassa kirjoittaa, että värikokemukset ovat usein paljon voimakkaampia ja ajallisesti pitkäkestoisempia, kuin kuvalliset ja niillä on ajateltu olevan vaikutusta ihmisen henkiseen tasapainoon, terveyteen ja älylliseen suorituskykyyn.

Väri elää jatkuvasti suhteessa tilaan, etäisyyteen ja valoon. Pienessä tilassa kohde voi jäädä lähelle, eli sitä ei välttämättä pystytä tarkastelemaan edes kovin pitkän matkan päästä. Oma kokemukseni on, että erityisesti pienessä tilassa värien ja valon merkitys kasvaa suureksi, sillä kaikki kohteet ovat koko ajan lähellä. Kokemuksemme väristä muuttuu tilalliseksi katssoessamme seinän tai huoneen kokoista värialuetta. Värien lisäksi vaikutus syntyy myös sävyistä, mittasuhteista materiaaleista ja tekstuureista.

Seppo Rihlaman mukaan pintojen ja tekstiilien kuvioinnit väriyhditelmineen vaikuttavat merkittävästi tilan kokemiseen. On aivan eri asia katsoa pientä litteää värinäytettä kuin nähdä se tilassa isona pintana ja etenkin sisätiloissa värin voimistumiseen vaikuttaa muista pinnoista heijastuva valo.

Ympäristön värien mahdollisista vaikutuksista ihmisen käyttäytymiseen tai terveyteen on vaikea sanoa mitään lopullista. Kirjallisuutta näistä on yllinkyllin, mutta niistä esitettyjen hypoteesien yleistettävyyttä haittaavat keskenään ristiriitaiset väittämät. Ihmiset kokevat värit eri tavoin ja se näkyy erilaisissa kodin sisustuksissa.

Joillekin kirkkaat värit ovat piristäviä ja toiset kokevat ne taas levottomina. Joku kokee punaisen voimaa antavana positiivisena värinä, toinen taas hyökkäävänä ja agressiivisena värinä. Myös kulttuuriset seikat vaikuttavat värivalintoihin. Esimerkiksi Kiinassa vainaja puetaan valkoiseen, kun länsimaissa morsian ja vastasyntynyt puetaan valkoiseen. Suomessa hautajaisväri on musta. Etenkin länsimaiden ja Aasian välillä värien merkitysten eroavaisuudet ovat melko suuret.

Värikokemus onkin pitkälle henkilökohtainen ja kulttuurisidonnainen.

Toiset kokevat tummat sävyt masentavina ja toisille ne tuovat turvan ja lämmön tunnetta. Arnkilin mukaan lopulta suunittelijan hyvä maku sekä herkkyys värin tilalliselle olemukselle on ratkaisevinta, ei niinkään jäykät teoriat värien psykologista vaikutuksista. Pientä tilaa sisustettaessa suunnittelijan herkkyys ja kyky havainnoida tilallisuutta nousee varsin tärkeäksi ominaisuudeksi.

Voimaannu väreistä – 6 vinkkiä, joilla saat valohoidon sijasta värihoitoa!

1. Pukeudu tietoisesti kirkkaisiin väreihin, kun oikein masentaa ja väsyttää. Itseäni se auttoi kovassa uupumustilassa, vaikka mieli olisi vetänyt mieluummin mustan kaavun päälle, vedin vain keltaista päälle. Masentuneesta ihmisestä tämä voi tuntua lattealta neuvolta, mutta usko pois se auttaa.

2. Kun tuntuu kylmältä ja ankealta kehossa ja/tai mielessä, kääriydy punaiseen, keltaiseen tai oranssiin vilttiin sekä sytytä kynttilä.

3. Jos arkailet vetäistä koko olohuonettasi pinkiksi tai makuuhuonetta vihreäksi, kokeile väriä yhteen seinään. Makustele muutama päivä, miltä se tuntuu. Katsele väriä eri valoissa.

4. Jos juuri nyt ei ole varaa heittää koko sisustusta uusiki ja ostaa valkoisen sohvan tilalle värillistä, kietaise värikäs kangas sohvan peitteeksi. Sitten kun kyllästyt väriin, voit taas nauttia vaaleasta sohvastasi.

5. Kirkkaan punaiset huulet ja kynnet saavat kuin saavatkin apean mielen hetkessä paremmaksi.

6. Maalaa, sotke, piirrä, valokuvaa tai mene värikylläiseen taidenäyttelyyn. Varma apu ahdistuneeseen olotilaan.

Lähteet:
Arnkil Harald: Värit havaintojen maailma (2007, 68, 239)

Vuosien varrelle jääneet velvoitteet

Vapaapäivän kunniaksi innostuin leipomaan pullaa! Siinä leipoessani ajatukset alkoivat lentelemään ja mietin, miten harvoin enää tulee mitään leivottua. Aikana jolloin elettiin muutenkin kiireistä lapsiperheen arkea, leipominen oli jokaviikkoinen tapa. Vähintään viikonlopuksi piti leipoa ja pakkasessa oli aina vierasvara. Muistan kun työkaveri, joka silloin eli aikaa, jolloin lapset olivat jo lentäneet pois, totesi jossain yhteydessä, että ”siihen aikaan, kun meillä vielä leivottiin..”. Ajattelin että ompahan aika erikoista, että joku ei leivo säännöllisesti! Nyt huomaan elämän tulleen siihen vaiheeseen, jossa minäkin voin todeta tuon saman, silloin kun meillä vielä leivottiin.

Eikä tämä rutiinien poisjäänti liity vain leipomiseen. Mikä siinä onkaan, että silloin kun lapset olivat pieniä ja elämä monella tavalla hektistä, piti siitä tehdä vielä kiireisempää monilla ”pakollisilla töillä”. Joulusiivoukset piti tehdä katosta lattiaan ja jokaista kaapin perukkaa myöten. Viimeinen suuri siivous tehtiin tietenkin aatonaattona ja yömyöhään meni lahjoja paketoidessa. Aattoiltana olikin sitten niin väsynyt, että monesti ei itku ollut kaukana. Minulla lähes pakkomielteenä oli myös pyykkikorin tyhjennys, aattoaamuna ei saanut olla ainuttakaan vaatetta pyykkikorissa!

Nyt nämä kummalliset perinteet onneksi naurattaa ja voi vain todeta, että onneksi ihminen on muuttuvainen. Vanha sanonta ”minkä taakseen jättää, sen eestään löytää” ei olekkaan vain negatiivinen asia. Kyllähän ne sieltä edestä löytyy, mutta elämää on myös joulun jälkeen. Jouluvalmistelut huomaan nykyään aloittavani vuosi vuodelta aikaisemmin ja vuosi vuodelta vähemmällä työllä se sieltä tulee.

Nykyään joulu tulee sillä, että saa laittaa valoja pimeään pihapiiriin, sytytellä kynttilöitä sisällä ja suunnitella joulun ruokia. Joulumuistamiset ovat vähentyneet ja niinpä nekään ei aiheuta stressiä, vaan on mukava miettiä, miten muistaisin tänä vuonna. Joulukoristeita on laatikoittain, mutta vain tärkeimmät ja rakkaimmat otetaan esille. Joulun tunnelma tulee silloin, kun koko perhe on koossa, ollaan yhdessä ja otetaan vaikka lautapelit esille, pelataan ja ollaan yhdessä. Välillä käperrytään itsekseen lukemaan ja saattaa siinä muutama suklaakonvehtikin silloin mennä. Onneksi ikä on tuonut mukanaan terveen laiskuuden ja joulu tulee paljon vähemmällä stressillä ja on ainakin yhtä ihanaa kuin silloin ennen!

”Laiskuus on hyvä lahja, kun sen osaa oikein käyttää” erään vanhan rouvan sanonta vuosien takaa, mutta pätee edelleen!

Kuva: Emilia Perälampi