Parisuhteissa tulee vääjäämättä vastaan tilanteita, joissa toinen ärsyttää. Ärsytyksen tai erimielisyyksien ei siis pitäisi yllättää ketään.
Ärsyttäviin tilanteisiin voi kuitenkin varautua. Se vaatii toki nöyryyttä ja myötätuntoa, mutta myös kasvattaa niitä entisestään. Anteeksi voi nimittäin antaa jo etukäteen.
Kokeile: keskity vaikka joka aamu tai kerran viikossa siihen, että rauhallisessa ja hyvässä mielentilassa annat toiselle tietoisesti anteeksi, vaikka mitään erityistä anteeksiannettavaa ei ole. Ajattele toista ihmistä rakkaudella.
Sydän on ihmisyyden ydin. Sen ei välttämättä tarvitse avautua muille, mutta itselle sen pitää avautua. Sekoitamme elämämme pääasiassa sydänkeskukseen liittyvien asioiden vuoksi (se kontrolloi intohimoa ja tahdon suuntaa sekä auttaa pysymään omalla polulla).
Englannin myötätuntoa tarkoittava sana compassion tulee latinan verbistä compassiō, joka tarkoittaa yhdessä kärsimistä. Myötätunto on sen ymmärtämistä, että meillä kaikilla on kipumme.
Anteeksianto on sitä, ettei ota kantaakseen muiden ongelmia ja energioita. Se on oman ja toisten inhimillisyyden tunnistamista. Anteeksianto on eri asia kuin unohtaminen, anteeksianto tarkoittaa emotionaalisen latauksen vapauttamista eli irti päästämistä.
Anteeksiantamattomuus lukitsee menneeseen. Kun antaa anteeksi, ei ole enää tekosyitä kärsimykselle. Se on suurin lahja, jonka voit itsellesi, ja sitä kautta myös toiselle, antaa. Anna anteeksi! Se helpottaa yhteistä taivalta huomattavasti.
KOTImaista ELÄMÄÄ -blogissa käsitellään tiloja, jotka vaikuttavat mielentilaan.
Ostimme perheellemme mökin, joka on rakennettu 80-luvulla. Kaupan mukana tuli kaikki irtaimisto, joka niin ikään oli peräisin 80- ja 90-luvuilta. Mökin ilmapiiriä voisi luonnehtia myös hässäkäksi, sillä sinne oli selvästi tuotu kaikki sellainen muualle kelpaamaton kama. Ehkä olet saattanut kuulla jostain, että ”ihan hyvä on vielä mökille, viedään sinne”.
Olen huomannut, että se fyysinen tila, jossa on ja elää, vaikuttaa tosi paljon siihen, millainen on mielentila. Jos ympäristö ei vaikuta omalta, se vähän kaihertaa sisäisesti.
Olen pitkin talvea roudannut roinaa ulos, ja toisaalta taas sortannut kestäviä luonnonmateriaalista tehtyjä huonekaluja, joita voi tuunata ja kunnostaa. Terassilta löytyi esimerkiksi nämä luonnonarmoilla olleet rottinkituolit – vankat mutta pinnoiltaan kulahtaneet.
Pesin ensin kalusteet kristallisoodalla eli kidesoodalla. Kun ne olivat kuivuneet, aloin pensselöimään. Varmasti nopeampi olisi ruiskuttaa, mutta minulla oli tarpeessa hidas viikonloppu, ja halusin tehdä asioita hitaasti. Käytin maalaamiseen ulkokalustemaalia, jota saa sävytettyä oman toiveen mukaan. Maalivärisävyjä löytyy paljon maalikauppojen seiniltä, mutta kassalta voi myös pyytää värisävykirjoja, joissa on valtava määrä värisävyjä.
Muutamien tuntien hitaan projektin (ja hyvien mietiskelysessioiden!) lopputuloksena syntyi uusi iltapäiväkahvipaikka:
Jos tämä muutos miellytti sinua, jaa se myös ystävillesi <3
Ilman haavoittuvuutta minua ei ole.
On vain tyhjä kuori vailla sisältöä.
Sillä kaikki tuon kuoren sisällä on haavoittuvaa.
Haavoittuvuus on elämistä. Alttiutta.
Totaalista rohkeutta kanssakäydä intiimisti todellisuuden kanssa.
Haavoittuvuus on innostumista, välittämistä, rakkautta, rohkeutta
ja vahvuutta. Jopa hurjuuttakin.
On haavoittuvaa koskettaa sitä, mitä haluaa.
Tiedostaa se, mitä sydämessään toivoo.
Myöntää se, mitä tarvitsee.
Syttyä siitä, mikä innostaa.
Minua ei ole, jos ei ole haavoittuvuutta.
On vain kuivaa paperia. Kun se kostuu, herään henkiin.
Haavoittuvuus paljastaa. Se tekee minusta muuttuvan ja alttiin.
Haavoittuvana alan kasvaa. Haavoittuvana hengitykseni syvenee.
Haavoittuvana olen myös herkkä. Rikki ja rikottavissa.
Mutta miten menisin rikki, jos olen nestemäinen, elävä, luonnostaan muuttuva olento?
Jotain jonka oma viisaus osoittaa, miksi on tärkeää haavoittua.
Jotain, joka parantaa itsensä itsessään.
Haavoittuvuus paljastaa sydämeni intohimon. Halun elää ja kokea.
Tuntea ja ottaa vastaan. Se haastaa elämän, itsensä, antamaan.
Haavoittuvana saatan rakastaa vailla vastarakkautta.
Haavoittuvana saan aina oman rakkauteni.
Haavoittuvuus myös antaa minulle sen, mitä tarvitsen.
Haavoittuvuus tuntuu rakastavan minua.
Haavoittuvuus avautuu avaamaan yhä enemmän itseään.
Mitä enemmän annan itseni olla haavoittuvainen, sitä haavoittuvaisemmaksi tulen.
Mitä enemmän elän, sitä enemmän elämä virtaa minussa ja kutsuu minua.
Olen tavoitettavissa, poissa piilosta, näkyvillä ja läpinäkyvä.
Tunnusteltavissa. Vaikutettavissa. Avoinna yhteydelle.
Kuin jotain, jota voit juoda ja maistaa. Jotain, jossa voit itsesi kastaa.
Kuinka laaja haavoittuvuus onkaan.
Se voi saada aikaan mitä tahansa.
Se liikuttaa piilossa koko maailmaa.
Muuntaa ja murtaa maailman.
Kuplii uusia asioita.
Vaalii, hoitaa ja kasvattaa, kuin todellinen äitimme.
Kehoni on haavoittuva, kun tunnen sen.
Eloisa, herkkä, vetinen ja lihaisa.
Sydämeni on tulinen, pehmeä ja syvästi ymmärtävä.
Olemukseni, sieluni, vastaanottava, rentoutunut, liikkuva, lempeä ja kirkas.
Kun minä olen haavoittuva, olen taas se meri, joka olen ikuisesti ollut.
Ja se ainutlaatuinen ihmismatka, jonka tarkoitus on lainehtia kuin vesi. Rakas haavoittuvuus, sinä teet minusta todellisen.
Rakastan kaikkia leivoksia, joissa on omenaa. Hassua kyllä, lempiomenaleivoksissani on mahdollisimman vähän taikinaa. Lämpimät, paahtuneet ja karamellipintaiset omenat, jossa maistuu suloisesti kanelin mausteisuus, on se juttu. Tällä kertaa omenat saivat kauniin ulkomuodon muuttumalla ihastuttaviksi ruusuleivoksiksi. Makeus tähän leivokseen tulee omenan oman makeuden lisäksi ainoastaan valitsemallasi määrällä pintaan ripoteltavaa kookossokeria. Voit siis helposti itse säännöstellä leivoksesi makeuden tällä tapaa.
VAIHE 2) Sekoita veden joukkoon kaikki loput aineet ja anna taikinan tekeytyä liinan alla jääkaapissa noin 30 minuuttia.
VAIHE 3) Kauli valmis taikina gluteenittomia jauhoja apuna käyttäen ohueksi isoksi levyksi.
OMENAT
2 punaista luomu omenaa
1,5 kpl sitruunaa, joista on puristettu mehu
puoli taikinakulhollista vettä
mango/ aprikoosi/ tai omenasosetta
kookossokeria
luomu kanelia
VAIHE 1) Purista sitruunan mehu taikinakulhoon ja lisää vettä joukkoon kulhon puoliväliin saakka.
VAIHE 2) Pese omenat. Halkaise ne kahtia ja poista siemenkodat. Viipaloi omenan puolikkaista ohuita viipaleita.
VAIHE 3) Kaada omenaviipaleet sitruuna-vesi seokseen siten, että ne peittyvät kokonaan nesteeseen. Kuumenna seosta mikrossa noin 7-8 minuuttia, kunnes omenaviipaleet ovat pehmenneet niin, että taipuvat katkeamatta.
VAIHE 4) Leikkaa taikinasta noin 5 cm paksuisia suikaleita. Voitele kunkin viipaleen yläreuna valitsemallasi hedelmäsoseella, ikään kuin ”liimaksi.” Asettele omenaviipaleet vierekkäin taikinaviipaleen yläreunaan, hedelmäsoseen päälle siten, että omenan kaari-osa jää taikinan ulkopuolelle. Ripauta halutessasi kookossokeria taikinasuikaleen pintaan. Kääri valmis taikinasuikale rullalle ja aseta muffinivuokaan.
VAIHE 5) Ripauttele ruusujen pintaan kanelia ja kookossokeria.
VAIHE 6) Paista uunin keskiosassa, 200 asteessa, noin 15 minuuttia.
Artikkeli on toteutettu yhteistyössä Vuohelan Herkun kanssa. Kaikki Vuohelan herkun tuotteet ovat luontaisesti gluteenittomia. Löydät tuotteet ruokakauppojen hyllyiltä tai voit tilata niitä myös suoraan Vuohelan Herkun -verkkokaupasta.
Rakastaminen ja haluaminen ovat kaksi eri asiaa, mutta sotkemme ne usein keskenään. Toisaalta parisuhderakkauden luonteeseen liittyy haluaminen. Kun rakastamme, haluamme sekä saada että antaa, niin henkisellä kuin fyysisellä tasolla.
Gary Chapman on tutkinut rakkauden kieltä ja kirjoittanut siitä kirjoja. Hän pohtii niissä rakkauden olemusta ja tapoja, joilla osoitamme rakkautta toisillemme. Chapman tuo esille, että jos et tunnista kumppanisi ensisijaista rakkaudenkieltä on todennäköistä, että pyrit osoittamaan rakkautta sinun rakkaudenkielelläsi. Hän jakaa rakkauden viiteen eri kieleen, nämä ovat:
Myönteiset sanat
Kahdenkeskeinen aika
Rakkauden lahjat
Lempeät palvelukset
Fyysinen kosketus
Jos haluaa puolisosi kokevan tulevansa rakastetuksi sinun tulee tunnistaa mikä on hänen ensisijainen rakkaudenkielensä. Ensin sinun kuitenkin tulee tunnistaa mikä on oma rakkauden kielesi. Kun parisuhteessanne ilmaisette rakkautta toisillenne sillä kielellä, mitä kumpikin ymmärtää parhaiten, myös suhteen seksuaalinen puoli paranee. Jos rakastettusi laiminlyö sinun ensisijaista rakkaudenkieltäsi, tunnet todennäköisesti syvää loukkaantumista. Kyse voi olla kuitenkin vain siitä, että hän ei tunnista sinun ensisijaista rakkaudenkieltäsi.
Ihmisellä on taipumus arvostella puolisoaan sillä alueella, jossa itse tuntee suurinta emotionaalista tarvetta. Arvostelu on tehoton tapa kerjätä toiselta rakkautta ja yleensä se vain vie puolisot enemmän erilleen toisistaan. Jos pari haluaa päästä läheiseen suhteeseen keskenään, heidän on tunnettava toistensa tarpeet. Jos tavoitteena on rakastaa toista, on tiedettävä, mitä hän haluaa, kirjoittaa Chapman.
Aina siis meille ei riitä ohjeeksi tehdä toiselle, mitä haluaisi tehtävän itselle, vaan meidän tulisi olla tietoisempia sitä, mitä toinen haluaa ja toivoo. Sekä tietenkin kertoa kumppanille, mitä itse kaipaamme. On sanottu, että ihmisen tulisi olla ensin läheinen itselleen, jotta voisi olla läheisessä suhteessa toisen kanssa.
Mikä on sinun tapasi rakastaa? Millaisia rakkauden tekoja odotan saavasi toiselta? Entä ovatko nämä samoja asioita? Mitä Chapmanin rakkauden kieli opettaa sinulle itsestäsi? Rakkaussuhteen luonteeseen kuuluvat rakkauden teot, jos arki latistuu ja siitä tulee ilotonta suorittamista on hyvä pysähtyä pohtimaan kuinka rakkaus näkyy välillämme?
Kun suhteesta huolehditaan se voi todennäköisesti paremmin. Huolehtiminen on sitä, että tietää, mitä toiselle kuuluu ja on valmis kertomaan myös omista ajatuksistaan. Avoimuus synnyttää läheisyyttä, joka on suhteen tärkein perusta.
Kaikki jakaminen ja vuorovaikutus ei ole kuitenkaan sanallistettavissa, vaan parisuhde on ennen kaikkea henkinen prosessi. Kuinka katsomme toisiamme, kuinka otamme toisemme päivittäin huomioon? Millaisena tunnet kumppanisi läsnäolon ihollasi kun vietätte aikaa yhdessä? Saatko arvostusta ja tukea? Ikävöitkö häntä päivän aikana? Avoimuuttakin voi opetella, jos siihen ei ole saanut kotoa mallia. Hekin, jotka kokevat puhumisen vaikeaksi, voivat sitä sparrata itsessään. Tulkinnoista vapaa rakkaudellinen parisuhde perustuu tosiasioille ja siinä on todennäköisesti helpompi hengittää.
Toinen ihminen ei voi olla vastuussa onnestasi, vaan hyvässä parisuhteessa molemmat huolehtivat omasta hyvinvoinnistaan. Hyvä kumppani myös kannustaa puolisoaan huolehtimaan itsestään ja saa näin tyytyväisen kumppanin.
Me olemme suunnattoman onnekkaita tässä ajassa. Saamme kokea, nähdä ja oppia asioita, mitkä ovat ennen olleet vain harvojen ja valittujen etuoikeuksia. Kaikessa kehityksessä ja muutoksessa on kuitenkin myös omat haasteensa. Yksi huomioitava asia on maanviljelyssä, erityisesti tehoviljelyssä käytetyn maaperän köyhtyminen. Tämän myötä meidän ruoassamme on tapahtunut ravinteiden määrän lasku.
1900-luvulla kehitetty sanonta ”omena päivässä pitää lääkärin loitolla” voitaisiin tänä päivänä sanoa ”5–10 luomuomenaa päivässä pitää ehkä lääkärin loitolla”. Se mikä oli ennen, ei päde enää tänä päivänä. Niin kuin kaikessa tuppaa tapahtumaan, haasteet luovat uusia mahdollisuuksia. Ravinnon lisäksi on tänä päivänä valittavana satoja erilaisia ravintolisiä, jotka kaikki lupaavat maat ja taivaat. Onko näissä mitään perää ja kuka yleensäkin tarvitsee ravintolisiä? Vai onko niin, että tänä päivänä me kaikki tarvitaan jonkinlaista lisäystä arkeemme?
Muista, että parhaat lähteet ovat aina KOKONAISISSA ruuanlähteissä, joita on käsitelty mahdollisimman vähän. Jos tämä pohja ei ole kunnossa, mikään ravintolisä ei silloin juuri hyödytä.
Nämä ravintolisät löytyvät omasta kaapistani.
1. D-vitamiini
Meille suomalaisille luultavasti tärkein ravintolisä mietittäväksi on D-vitamiini. Niin kuin moni jo asian ymmärtää, kyseessä ei ole pelkästään vitamiini, vaan hormoneiden esirakennusaine. Ja jokainen haluaa, että hormonit ovat toiminnassa, niiden määrittäessä lähes kaikki elintoimintomme. D-vitamiini vaikuttaa suoraan vastustuskykyymme ja sitä kautta ehkäisevästi kymmeniin sairauksiin. Sitä tarvitaan mm. kalsiumin imeytymiseen, mikä meille näkyy monesti luun haurastumisina.
Vastavaikuttaja: A-vitamiini. Joten, jos haluat maksimoida D-vitamiinisi saannin, nauti nämä erillään.
Kuinka ottaa: Harvemmin kuulee lisäravinteista puhuttaessa mainittavan tapoja kuinka niitä voisi ottaa. Luonnon rytmejä tarkastellessamme, aurinko, josta D-vitamiini luonnollisesti muodostuu, paistaa tehokkaimmin aamusta ja päivällä. Tämä olisi hyvä aika ottaa kyseinen vitamiini, yhdessä rasvan kanssa, koska D-vitamiini on rasvaliukoinen aine. D-vitamiini luonnosta otettuna piristää, eli pitää hereillä, minkä takia myös ravintolisä olisi syytä ottaa aamun ja päivän aikana. Panosta D-3-muotoon.
Paras lähde: Kesällä aurinko, keskipäivällä nautittuna kohtuudella. Muulloin valitse D-vitamiinilisä. Itsellä käytössä TÄMÄ.
2. Kalaöljyt
Kalaöljyt ovat aiheuttaneet kovasti kohua terveyden ja hyvinvoinnin kentällä jo pidemmän aikaa. Yksi tärkeimmistä elementeistä on omega-3 -rasvahapot, joista useilla meistä on puutosta. Heti alkuun on sanottava, että monet kalaöljyt eivät ole laadultaan parhaimmasta päästä. Monet tehdään kalojen jäännöksistä ja toimintatavoissa voi olla monia aukkoja paikattavaksi. Samaan hengenvetoon on myös sanottava, että todella moni voi hyötyä kalaöljyistä. Niillä on loistava vaikutus tulehduksien ehkäisemiseen ja jopa pienentämiseen, mikäli moinen tila kehossa on. Kalaöljyillä on hermoston toimintaan äärimmäisen positiivinen vaikutus, mistä yksi miellyttävimpiä vaikutuksia on aivotoiminta ja sen parantuminen.
Kalanmaksaöljy on yksi käytetyimmistä ja sen nimeen monet vannovatkin. Kasvissyöjät turvautuvat krilliöljyihin, phytoplanktoneihin ja muihin mikroskooppisen pieniin eliöihin. On myös hyvä muistaa, että kasviksista löytyvä omega-3 on eri muotoa, kuin kaloissa oleva. Elimistön täytyy muuntaa kasviksista, kuten pellavansiemenistä, saadut omegat kalaöljyihin vastaaviin. Muutos prosessi on haasteellinen ja vain muutama prosentti nautitusta aineesta saadaan EPA ja DHA muotoon, mitkä siis löytyvät kaloista. Lue lisää kalaöljystä TÄÄLTÄ.
Henkilökohtaisesti suosin ilta-aikaa kalaöljyjen ottamiseen. Luultavasti hyödyt siitä mihin aikaan tahansa otettuna. Pyrkiessäni seuraamaan luonnon rytmejä, olen kokenut tämän itselleni toimivaksi. Tämä antaa myös yöaikaan elimistölle palikoita, joilla se voi pienentää tulehduksia, palauttaa fyysisistä harjoitteista ja rakentaa uusia hermostoyhteyksiä.
Paras lähde: Villinä eläneet pienkalat, kuten muikku ja erityisesti särki! Syö särkeä, se kasvattaa järkeä. Myös merenelävät ovat loistava lähde. Kasvissyöjille pellavan-/chiasiemenet, merilevät ja mikroskooppiset eliöt.
3. Monivitamiinit
Monivitamiinit ovat varmasti olleet monella mukana jossain vaiheessa elämää. Jälleen on muistutettava, että parhaat lähteet ovat kokonaisissa ruuanlähteissä. Otetaan vaikka pinaatti, jossa on tuhansia aktiivisia ainesosia. Monivitamiini parhaasta päästä! Jos kuitenkin koet, että tarvitset vitamiini- ja mineraalitankkausta, on monenlaisia tuotteita valittavana. Koen, että luonto tietää parhaiten kuinka luoda yhteistyötä mineraalien kesken. Tämän takia kannattaa valita monivitamiineja, jotka on tehty kokonaisista ruuanlähteistä. Tällöin varmistutaan siitä, ettei saada yliannostuksia, vaan kaikki tasapainottavat tekijät ovat mukana.
Monivitamiinit voivat tehostaa myös muiden ravintoaineiden imeytymistä, joten se voi olla loistava lisä ravitsevaan ja kokonaiseen ruokavalioon.
Suurin osa vitamiineista piristää, joten nauti ne aamulla tai päivällä, jotta saat nukuttua yösi rauhassa ja leväten.
Paras lähde: Monipuolinen ruokavalio, jossa kasvikset, juurekset, marjat ja muut mukavat kamut ovat läsnä päivittäin. Mieti sateenkaarta ja syö sen värit päivittäin.
4. Magnesium
Magnesium on yksi tärkeimmistä mineraaleista, josta meillä suomalaisilla on jälleen kerran puutoksia. Magnesiumia tarvitaan D-vitamiinin imeytymiseen. D-vitamiinia tarvitaan kalsiumin imeytymiseen ja magnesiumia tasapainottamaan kalsiumia.
Paras tapa ottaa magnesiumia lisäravinteena on illalla sen rauhoittavien ominaisuuksien takia. Uneen helpottaa pieni määrä magnesiumia, liian suurella saatat joutua yöllä nousemaan vessaan, mikä ei ole levolle kaikkein paras asia.
Parhaat lähteet ravinnosta: Raakakaakao, kuivatut yrtit, siemenet, kuten seesamin, kurpitsan ja auringonkukan siemenet, mantelit ja pähkinöistä cashew- ja parapähkinä. Muista myös lehtivihreä, joka on erinomainen magnesiumin lähde. Lue lisää TÄÄLTÄ.
5. Sienet
Lääkinnälliset sienet ovat meillä kotimaassa saaneet suunnatonta näkyvyyttä monessa mediassa. Tunnetuimpana pakurikääpä. Lääkinnälliset sienet on toki huomioitu jo satoja ja tuhansia vuosia eri kulttuureissa, kuten kiinalaisessa lääketieteessä, jossa sieniä on käytetty jo pitkään tukemaan elimistön luontaista vastustuskykyä. Yksittäisenä osana, tämä lienee parhaimpia tapoja vahvistaa valkosolujen toimintaa. Paras tapa saada lääkinnälliset osat imeytettyä on yhdistää sienet C-vitamiinipitoisten ruokien kanssa. Valitsetpa sitten ulkomaalaisen Camu Camun tai kotimaisen mustaherukan lehden, niin mainittakoon, että C-vitamiini ei tykkää kuumennuksesta. Suurin vaikutus sienistä saadaan otettaessa tyhjään mahaan ja kiireettömästi nauttien.
6. Kurkuma
Kurkumasta löydetty ainesosa nimeltä kurkumiini on saanut valtavan hyviä tutkimustuloksia monessa yhteydessä. Mutta mikäli kehossasi ei ole äärimmäisen vakavaa tilannetta, niin suosi hyvä ihminen kokonaista kurkumaa valmisteiden sijaan. Löytyy varmasti pienimmästäkin kylän marketista. Saat makua ruokiisi pillerin sijaan. Yhdistä mustapippurin kanssa, jolloin saat huomattavasti suuremman imeytymisen.
7. Probiootit
Probiootti eli elämän puolesta. Hyvälaatuiset bakteerit suurimman osan vastustuskyvystämme, joten näihin kamuihin kannattaa todellakin panostaa. Bakteerit vaikuttavat ravinteiden imeytymiseen ja niiden käytettävyyteen kehossamme. Koska tarkoitus on ”vallata” suolisto hyviksillä tukkoisten sijaan, niin kannattaa nauttia maitohappobakteerit tyhjään mahaan.
Paras lähde: Itse tehty hapankaali, ystävien kanssa väsäiltynä rumpujen ja laulujen soidessa taustalla!
Tämä vanha, viime vuosisadan alussa kirjoitettu, mutta ikuisesti ajankohtainen tarina nimeltä ”Isä unohtaa” saa minut aina kyyneliin. Kun hermoni alkaa kiristyä kolmen lapseni jatkuvaan huomionpyyntöön, tämä tarina rauhoittaa ja herkistää oleellisen äärelle.
Ajattelen jälleen kiitollisena, että NYT on se aika, jolloin minä olen heille näin tärkeä. NYT he haluavat minun näkevän, kuuntelevan, huomaavan, olevan lähellä.
Minä näytän heille esimerkkiä ihmissuhteista, perheenjäsenten tärkeydestä ja ajankäytön hallinnasta. Kenelle ja mille haluan antaa eniten aikaani ja huomiotani ja millainen on kielenkäyttöni rakkaimpiani kohtaan? Näitä asioita on hyvä välillä pysähtyä pohtimaan.
Puhutaan toisillemme kunnioittaen. Jos erehdytään, pyydetään anteeksi. Kaikki me teemme virheitä, mutta rakkaus antaa kaiken anteeksi.
Pidetään alla oleva tarina mielessä ja ollaan armollisia, itsellemme ja lapsillemme.
”Kuuntele, poikani: minä puhun sinulle, kun sinä nukut toinen pieni käsi nyrkissä posken alla ja vaaleat hiuskiekurat liimautuneina kosteaan otsaasi. Olen pujahtanut huoneeseesi yksin. Vielä muutama minuutti sitten, kun olin lukemassa lehteäni kirjastossa, katumuksen tukahduttava aalto pyyhkäisi lävitseni. Syyllisyydentuntoisena tulin sänkysi viereen.
Ajatukset, joita minä ajattelin, poikani: olin ollut äkäinen sinulle. Minä toruin sinua aamulla, kun sinä vain taputtelit kasvojasi kostealla pyyhkeen kulmalla. Minä toruin sinua siitä, että et puhdistanut kenkiäsi. Minä karjaisin, kun sinä heitit tavaroitasi lattialle.
Aamiaisellakin löysin sinussa vikoja. Sinä sottasit. Sinä maiskuttelit suutasi. Sinä panit kyynärpääsi pöydälle. Levitit voita liian paksulti leivän päälle. Ja kun sinä lähdit leikkimään ja minä kiirehdin junalle, sinä käännyit, heilutit kättäsi ja huusit: ”Hei, hei, isä!” ja minä katsoin sinua paheksuen ja vastasin: ”Selkä suoraksi!”
Sama meno jatkui uudestaan iltapäivällä. Kun minä tulin pihaan, minä näin sinut maassa polvillasi leikkimässä marmorikuulilla. Sukkasi olivat risaiset. Minä nöyryytin sinua poikakaveriesi edessä panemalla sinut marssimaan edelläni sisälle. Sukat olivat kalliita – ja jos joutuisit ne itse ostamaan olisit paljon varovaisempi! Kuvittele, poikani, kuulla nyt sellaista isältä!
Muistatko myöhemmin, kun minä olin lukemassa kirjastossa ja kuinka sinä tulit luokseni arastellen jonkinlainen loukkaantunut ilme kasvoillasi? Kun minä vilkaisin lehteni yli ärtyneenä keskeytyksestä, sinä epäröit ovella. ”Mitä haluat?” minä tiuskaisin.
Sinä et sanonut mitään, vaan juoksit huoneen poikki yhdessä pyrähdyksessä, hyppäsit kaulaani ja annoit minulle suukon, ja sinun pienet kätesi rutistivat minua kiintymyksellä, jonka Jumala oli pannut sykkimään sydämeesi ja jota ei edes välinpitämättömyys kuihduttanut. Ja sitten sinä olit poissa, riensit jo rappusia yläkertaan.
Niin, poikani, pian sen jälkeen lehti putosi käsistäni ja hirvittävä, inhottava pelko valtasi minut. Mitä tapa on minulle tehnyt? Vikojen etsimisen ja sättimisen tapa – se oli minun palkkioni sinulle siitä että olit poikani. Se ei johtunut siitä, että minä en rakastanut sinua; se johtui siitä että odotin liikaa nuoruudelta. Mittasin sinua omien vuosieni mittakepillä.
Ja sinussa oli paljon hyvää, hienoa ja aitoa. Pieni sydämesi oli yhtä suuri kuin aamunkoi kukkuloilla. Sen osoitit rientämällä spontaanisti poikki huoneen antamaan minulle hyvänyönsuukon. Mikään muu ei merkitse mitään tänä iltana, poikani. Olen tullut vuoteesi viereen pimeässä ja olen polvistunut siihen häpeissäni!
Tämä on heikko lohtu; minä tiedän, että sinä et ymmärrä minua, jos puhuisin näistä asioista, kun sinä olet valveilla. Mutta huomenna lupaan olla todellinen isä! Sinä ja minä pidämme yhtä, minä kärsin kun sinä kärsit ja nauran kun sinä naurat. Minä puraisen kieltäni, kun kärsimättömät sanat pyrkivät huulilleni. Minä sanon itselleni koko ajan: ”Hänhän on vasta poika – pieni poika!”
Pelkään, että olen pitänyt sinua mielessäni miehenä. Kuitenkin nähdessäni sinut nyt, poikani, käpertyneenä ja väsyneenä omassa sängyssäsi, huomaan että sinä olet yhä lapsi. Eilen olit äitisi sylissä, pääsi hänen olkapäällään. Minä olen vaatinut liian paljon, aivan liian paljon.”
Sinun on oltava juurtunut nykyhetkeen jakaaksesi syvintä ja parasta itsestäsi. Sinulla on vain tämä hetki. Käytä sitä parhaaksi eduksesi, lastesi ja itsesi takia. Pysähdy ja kysy, mitä Sinulle kuuluu? Suurin lahja jonka voit lapsellesi antaa, olet sinä itse.
1. Hengitä
Opin joogaohjaajaltani, että hengitys on silta kehon ja mielen välillä. Kun hengität tietoisesti, mieli ja keho rauhoittuvat. Kokeile hengittää syvään. Sisäänhengityksellä tunne kuinka vatsa nousee, uloshengityksellä puhalla rauhallisesti kielteiset ajatukset pois kehostasi.
Tietoinen hengittäminen on ankkurisi tähän hetkeen.
Hengittäminen tuo sinut tähän hetkeen läsnä olevaksi lapsesi kanssa. Se syventää yhteyttä välillänne. Hengittäessäsi syvään, saat seitsemän kertaa enemmän happea kuin hengittäessäsi pinnallisesti.
2. Hellitä
Hyvän ihmisen mittari on se, kuinka kiire on. Mitä enemmän puhut kiireestä, sitä menestyneempi ja parempi olet. Vai onko sittenkään näin?
Puhu kiireen sijaan hidastamisesta. Se mihin kohdistat ajatuksesi, ohjaa käyttäytymistäsi. Huolehdithan myös itsestäsi. Avun pyytäminen on suuri askel kohti onnellisempaa vanhemmuutta.
3. Hulluttele
Ihminen ei lopeta leikkimistä koska vanhenee, vaan vanhenee koska lopettaa leikkimisen. Hypi vesilätäköissä, ilmeile kumppanillesi ja tanssi lastesi kanssa. Päästä irti, päästä sisäinen lapsesi valloilleen. Hulluttele, anna mennä! Tee enemmän sellaisia asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi.
4. Hyväksy itsesi
Olet riittävä juuri tuollaisena. Ei ole olemassa täydellisiä vanhempia tai täydellisiä lapsia, mutta matkan varrella on olemassa paljon täydellisiä hetkiä. Muista: Lapsillesi sinä olet täydellinen! Mielen hyvinvoinnin kannalta olennaisia ovat joustavuus, kohtuullisuus ja inhimillisyys. Ota nämä huomioon myös arvioidessasi itseäsi.
”Uskallusta on olla myös aivan tavallinen, keskeneräinen ihminen.” – Maaret Kallio
5. Halaa
Halaus on sanaton tapa ilmaista kiintymystä. Kiireen keskellä hetki läsnä olevaa halausta antaa lapsellesi muistutuksen siitä, että välität. Halaus tekee hyvää myös sinulle. Halatessa vapautuu oksitosiinia, joka täyttää sinut onnellisuudella. Tutkimusten mukaan ihminen voi paremmin, kun halaa riittävästi. Arvokkaimmat timantit kaulasi ympärillä ovat lapsesi kädet.
Rosa Auffermann
Asiantuntija
Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry
”Universumin romahtaminen on luultua todennäköisempää”, väitti uutinen puhelimessasi. ”Ehkä maailmankaikkeus ei laajenekaan ikuisesti, vaan tiivistyy pieneksi ja lakkaa joskus olemasta”, kerroit silloin keittiössä ja kysyit, miltä se minusta tuntuisi. Silloin oivalsin…
Se leikki kanssani, kun olin pieni ja yksin. Kun odotin unta pimeässä makuuhuoneessa ja keräsin käteni ja jalkani mahdollisimman lähelle kehoani, etteivät sänkyni alla vaanivat leijonat ja tiikerit vain nappaisi niitä. Silloin se vei minut elämäni hauskimpaan huvipuistoon.
Nuorena se laittoi minut koristautumaan, etsimään seuraa. Se oli kanssani, kun rakastuin ja kun minut jätettiin. Se seurasi, kun kiinnitin huoneeni ilmoitustaululle kortin jossa luki: If you love something, set it free. If it comes back to you, it’s yours forever, but if it doesn’t, it never was. Siis: Jos rakastat jotakin, päästä se vapaaksi. Jos se tulee takaisin luoksesi, se on sinun ikuisesti, jos ei, ei se koskaan ollutkaan.
Se vahvisti itsensä ystävyydessä ja näyttäytyi mitä moninaisimmissa hetkissä ja tunteen osoituksissa. Se katsoi seikkailujani maailmassa ja kaikkia niitä keitä tapasin. Lentokoneesta toiseen, se pysytteli kannoillani ja kiipesi vuorelle kanssani, kun aurinko oli kirkas ja lumihanki syvä.
Se näki myös asettumiseni aloilleen. Se tiesi jo ennen minua, mihin taloon muuttaisin ja kenen kanssa. Että löytäisin pienen vihreän talon joen rannalta, jossa olisi hyvä olla. Talvella se rätisi takassa ja vinkui viimassa, kesällä nosti marjat pensaisiin pihallani.
Se oli ollut paikalla silloinkin, kun kuulin äänesi ensimmäisen kerran ja tajusin, kenen kanssa jakaisin elämäni. Se tuntui vahvassa kädessäsi, hurmiona, hellyytenä, kiukkuna ja rehellisesti jaettuna arkena.
Se antoi minun nähdä osia itsestäni neljänä ihan uutena ihmisenä. Se puhui minulle, kun he opettelivat puhumaan, ja käveli vierellä, kun he opettelivat kävelemään. Se toi kirkkaat ja omintakeiset sanat heidän suustaan, jotta minäkin tajuaisin olevani heidän laillaan taikaa.
Se antoi minun nähdä ja kuulla paljon. Ihmisten silmissä, sanoissa ja teoissa. Tähdissä, maassa ja taivaassa. Hetkissä, jolloin tunsin itseni miljonääriksi, vaikka taskuni olivat tyhjät, se säteili. Yllättävä, ystävällinen tarjous sai sen hymyilemään armollisesti ja seuraamaan, kuinka kaikki tapahtui.
Se sieti kaikki ne kerrat kun puhuin liikaa tai en sanonut, mitä oikeasti halusin. Se tiesi, milloin hymyni oli pingoitettu, enkä kertonut koko tarinaa. Se riemuitsi myös silloin kun kohtasin sattumalta kauan sitten kadonneen ja tulin ravituksi sisältä. Silloin se katsoi katseestani. Sinunkin silmistäsi se katsoi ja sai sydämemme pomppimaan sanattoman yhteisymmärryksen tahtiin.
Se näytti minulle pieniä ihmeitä ja suuria suunnitelmia, ja iloitsi kun minä iloitsin. Kun olin harmissani, ei se siitä harmistunut.
Se katsoi myös kun etsin, löysin ja etsin. Kun uskoin, toivoin ja rakastin, mutta mitä?
Luotin siihen aina tietämättä tarkalleen mihin luotin.
Se kuuli myös kysymyksen, jonka esitit oikeaan aikaan:Jos maailmankaikkeus romahtaisi nyt, miltä sinusta tuntuisi? Se näki hämmennyksen minussa ja riemuitsi, kun tajusin: Olisin ok…
Olisin ok? Miten pieni, suuri ja kaikenkattavuudessaan kapinallinen ajatus. Olisin ok! Ja jos minä olisin ok, niin olisi kaikki minussa. Kaikki se mitä luulin että täytyy tehdä. Kaikki se mikä ei ehkä koskaan tule tehtyä, vaikka haluaisinkin. Kaikki se minkä olen saanut ja se mitä en ole saanut. Virheenikin? Se kaikki olisi ok.
Jos maailmankaikkeus katoaisi, olisin ok, sillä olen tehnyt sen, minkä olen oikeaksi kokenut. Elänyt niin, että olen samalla katsonut sitä silmiin. En ollut tajunnut, mutta niin se on koko ajan ollut. Kaikessa mitä olen tehnyt, ollut ja toivonut, olen katsonut ikuisuuttasilmiin.
Kuinka ihmeellinen se on! Se on läpäisee kaikki ajat, tilat ja ulottuvuudet. Se hiipii hienovaraisesti ja huutaa kaikkialla. Se räjäyttää tajunnan, murtaa auki sydämen ja elävöittää sielun. Täydellisellä hyväksynnällään se voittaa puolelleen. Kaiken aikaa se katsoo erillisyyden läpi ja kirjoittaa yhteistä tarinaa.
Sitä ei vangita sanoihin, hetkiin eikä mielipiteisiin, sillä sitä ei voi omistaa.
Se omistaa minut.
En tahdokaan tuhatta asiaa. Vain sen yhden, joka pitää sisällään kaiken.
Marttyyri. Kukaan ei mielellään myönnä olevansa sellainen. Mutta väkisinkin silloin tällöin mieleen hiipii ajatuksia, kuten helppohan tuon on… kyllä minäkin, jos… oliko pakko pilata mun päivä?
Olosuhteita on helppo syyttää. Jos minulla olisi toisenlainen pomo, puoliso, perhe tai tilanne, jos minua arvostettaisiin, voisin kukoistaa!
Mutta elämä on nyt. Jos arjestaan ei nauti tällä hetkellä, ei siitä todennäköisesti tule nauttimaan myöhemminkään. Minkä pitäisi olla toisin?
Kenties itsearvostuksen?
~ ~ ~ ~
Kirjoitin viimeksi vapauden olevan sitä, että antaa kaikille muillekin vapauden; vapauden ajatella minusta mitä tahansa.
Muilla(kin) ihmisillä on oikeus tunteisiin, mielipiteisiin ja niiden ilmaisuun, etkä voi kontrolloida sitä, mitä muut ihmiset ajattelevat tai kuinka he sinulle puhuvat. (Voit toki käyttäytyä ystävällisesti ja arvokkaasti, ottaen vastuun omista sanoistasi ja teoistasi. Se vaikuttaa automaattisesti myös siihen kuinka ympärillä olevat ihmiset sinut kokevat ja kuinka he sinuun suhtautuvat.)
Jonkun muun ääneen lausumat kärsimättömät reaktiot, kuten vaikka toi nyt oli älyttömästi sanottu!, ootsä ihan idiootti?!, eihän tolleen voi kukaan ajatella! ovat toisen ihmisen mielen tuotoksia. Ne tulevat sinua kohti, mutta sinun ei tarvitse ottaa näitä iskuja vastaan.
Usein ihmiset kuitenkin nappaavat iskun sijaan koko ruoskan käteensä ja jatkavat itsensä piinaamista: olen niin huono, olen niin huono, aivan epäonnistunut, miten mä saatoin, tällanen mä olen…
Jos luovutat vallan hyvinvoinnistasi jatkuvasti muille, et ole koskaan onnellinen.
Mitä jos toteaisit hiljaa mielessäsi, tai jopa ihan ääneen: ”kiitos mielipiteestäsi, hyvää päivänjatkoa”.
Matka on pitkä, mutta se tapahtuu askel kerrallaan, harjoittelemalla.
Se oli jonkun muun mielipide. Mutta sinä päätät, mitä mieltä itse olet.
Olen saanut valmentajana myötäelää uskomattomia kasvutarinoita. Nähdä, miten tähdet syttyvät valmennettavan silmiin, kun hän oivaltaa olevansa sydämensä viitoittamalla tiellä. Kun aluksi arka ja hauras, lähes olematon luottamus omaan osaamiseen ja tekemiseen vahvistuu vauhdilla. Kun itsenjohtamistaidot kasvavat. Kun innostus, ilo ja varmuus valtaavat mielen, sielun, sydämen ja kehon jokaisen solusopukan.
Kaunein ja koskettavin kiitos, mitä voin työstäni saada. Kiitos, joka pistää nieleskelemään onnen ja kiitollisuuden kyyneliä jonkin itseäni isomman edessä. Jonkin, jossa olen kuitenkin voinut olla hyödyksi, voinut auttaa.
Toisessa intohimotyössäni, sanoittamisessa, en pääse seuraamaan kasvutarinoita. En myöskään kokemaan tekemiseni vaikutuksia ”lähituntumassa”, koska en itse esiinny. Musiikin ja sanojen voima on kuitenkin meille kaikille tuttua, myös isosti tutkittua ja tunnustettua. Siksi koen voivani parantaa maailmaa sanoittajanakin. Sanoituksilla on sanomansa, joka voi tsempata, lohduttaa ja voimaannuttaa. Tuoda iloa ja viihdyttää. Tarjota näkökulmia ja rohkaisua muutokseen vaikkapa jossain elämän vaikeassa vaiheessa.
Rakastan valmentamista ja sanoittamista ihan itsessään ja itsenään. Mutta rakastaisinko yhtä paljon, jos tekisin vain ja ainoastaan itselleni – itseni iloksi? En usko. Jotain hyvin olennaista ja tärkeää puuttuisi. Meihin ihmisiin istutettu perustarve tehdä hyvää muille.
Elämällämme, tekemisellämme ja itsellämme on väliä, kun voimme olla hyödyksi.
1. Synnytä hyvän kierre
Kun tiedät mikä sinua kiinnostaa, mistä sytyt ja minkä tekemisestä nautit on tärkeää miettiä, miten tekemisesi voi olla hyödyksi muille. Miten sinä voit auttaa ja palvella. Parantaa maailmaa.
Voit hyvin auttaessasi. Hyvinvoivana haluat hyvää muille. Syntyy itse itseään vahvistava hyvän kierre.
2. Luota kykyihisi
Sinulla on takuuvarmasti osaamista ja kykyjä, jotka ovat, tai voisivat olla suureksi hyödyksi kanssaihmisillesi. Kykyjä, joita et ehkä itse ole tiedostanut, tai joita et osaa arvostaa riittävästi.
Pysähtyminen ja katseen avartaminen ja syventäminen saattavat riittää huomataksesi oman tekemisesi merkityksen. Itsellesi ja muille. Myös jollekin itseäsi suuremmalle.
3. Huolehdi itsesikin toteutumisesta
Koska auttaminen innostaa ja siitä saa hyvän olon, on hyvä tiedostaa itsen ja omien tarpeiden unohtamisen vaara. Altistuminen toisten hyväksikäytölle. Sortuminen miellyttämiseen, uhrautumiseen ja uhriutumiseen. Uupuminen.
On tärkeää pitää hyväntekeminen muille itsen toteutumiseen nähden keskinäisessä terveessä balanssissa. Kumpaakaan hyvää ei pidä yli- eikä alimitoittaa.
4. Saat, mitä annat
Kaikki se hyvä, mitä teet hyvällä energialla toisille, tulee sinulle takaisin. Se ei aina tule siinä siunaamassa eikä juuri siltä ihmiseltä, jota olet auttanut, mutta se tulee. Joskus, jossain muussa muodossa, jollain muulla tavalla. Luota siihen!
Kun hyvä tulee, vastaanota se ilolla ja kiittäen. Ansaitset sen!
“En tiedä, mikä on kohtalonne, mutta sen tiedän, että ne teistä tulevat todella onnelliseksi, jotka etsitte ja löydätte tavan palvella muita.” – Mahatma Gandhi –
Voisiko aamupuuron keitto- ja koristeluhetki toimia meditatiivisena harjoituksena ja lopputuloksena olla kulhollinen terveellistä ja kaunista ruokaa? Anni Kravin kirja Hyvää kaunista – Suolaiset ja makeat puurot, kasvimaidot, smoothiekulhot + välipalat(WSOY 2017) kertoo, miten viet puuron tekemisen uudelle tasolle ja minkälaisia puuroversioita syntyy myös päivän muille aterioille.
Hyvää kaunista. Kuva: Andrew Taylor
Suomalaiset ovat puurokansaa ja usein jo vauvasta saakka päivän päättää iltapuuro. Puuron tekoon voi nykyään käyttää lukemattomia eri viljoja tai sen voi tehdä myös viljattomana esimerkiksi kvinoasta. Kirjan ohjeilla valmistuu herkullinen makea aamu- ja välipalapuuro tai lounaaksi suolainen lämmin puuro. Puuroista saa runsaiden lisukkeiden avulla erittäin täyttäviä ja myös todella terveellisiä. Erilaiset siemenet, pähkinät, marjat ja muut lisukkeet tuovat makeisiin puuroihin kaivatun lisän ja suolaisissa puuroissa esimerkiksi kasvikset, pavut, avokado, tofu ja sienet tekevät puurosta jo ihan kokonaisen aterian.
Hyvää kaunista -kirja hurmaa visuaalisuudellaan ja kehottaa panostamaan ruoan ulkonäköön ja esillepanoon. Kraville tärkeät asiat, taide ja valokuvaus, ovat selkeästi toimineet inspiraationa kirjaa tehtäessä. Ja onhan se totta, että rakkaudella tehty ja kauniisti esille laitettu ruoka ravitsee paremmin kuin sekalainen kasa kasviksia. Aina ei ole aikaa valmistella ruokaa niin hyvin kuin haluaisi, mutta aikaa voi säästää tekemällä esimerkiksi tuorepuuron valmiiksi illalla jääkaappiin ja aamulla vain laittaa lisukkeet päälle. Itse olen lähes poikkeuksetta jo usean vuoden ajan aloittanut aamun puurolla, joko perinteisellä keitetyllä ja lämpimällä tai kylmällä tuorepuurolla, jotka valmistan johonkin kasvimaitoon. Vaihtoehtoja on niin monia, että kyllästyminen ei kerta kaikkiaan ole mahdollista ja koska myös minun mielestä puuro ilman lisukkeita on vähän tylsää, panostan lisukkeisiin erityisen paljon. Kaurahiutaleet toimivat mielestäni tuorepuurossa parhaiten rakenteen ja maun vuoksi ja tässä kirjan Päärynä-Lakritsi-Bircher -tuorepuurossa ne maustetaan ihanasti lakritsijuurella ja vaniljaisella hamppumaidolla.
PÄÄRYNÄ-LAKRITSI-BIRCHER (1 kulhollinen)
1 iso tuore päärynä, pestynä ja ilman siemenkotaa
35g (1dl) kaurahiutaleita
1 rkl chiansiemeniä
½ tl lakritsijuurijauhetta
2dl vanilja-hamppumaitoa (ohje kirjassa)
+ LISUKKEET
1 kuivattu viikuna
1 rkl tuoreita mustikoita
1 rkl tuoreita vadelmia
1 rkl tuoreita tyrnimarjoja tai karpaloita
1 tl mustaa tahinia (ohje kirjassa)
muutama viipale tuoretta päärynää
Raasta päärynä karkeasti ja siirrä palat lasipurkkiin puuron nauttimista edeltävänä iltana. Sekoita kaurahiutaleet, chiansiemenet ja lakritsijauhe kulhossa. Lisää seos sitten päärynäpalojen joukkoon ja sekoita huolellisesti. Lisää vanilja-hamppumaito ja sekoita hyvin. Peitä ja anna tekeytyä jääkaapin viileydessä yön yli. Kaada aamulla puuro tarjoilukulhoon. Lisää pinnalle paloiteltu viikuna, marjat, lusikallinen tahinia ja muutama päärynäviipale.
P.S. Annin suunnittelemista kulhoruoista ja muista herkuista pääset nauttimaan Kampin kauppakeskuksen viidennen kerroksen Korttelissa sijaitsevassa DATE + KALE –ravintolassa.
(WSOY 2017) kertoo, miten viet puuron tekemisen uudelle tasolle ja minkälaisia puuroversioita syntyy myös päivän muille aterioille.
