Kirjoittaja on Niina Jormakka, elämää hyvinvoinnin ja jaksamisen näkökulmasta pohdiskeleva nuori nainen Jyväskylästä.
Nainen, joka luet tätä: mietipä hetki kehoasi ja sen mahtavuutta. Elämän alkutaipaleella kehomme on pehmeä ja maailmaa tunnusteleva. Lapsuuden ja nuoruuden aikana käymme läpi suuria muutoksia, keho muuttuu, ajatus myllertää. Aikuistuessa kehon, ehkä mielenkin, myllerrys rauhoittuu. Aikuisiällä reagoimme ajanjaksoihin: stressaavina aikoina keho saattaa kerätä tukalaa oloa yrittäen viestiä huonosta olosta, kun vain kantaja sen huomaisi. Seesteisenä jaksona myös kehosi on seesteinen, hehkuva suorastaan.
Raskausaikana keho näyttää uusia puolia itsestään ja antaa muistoksi arvet. Arvet, jotka eivät ole hyvät tai pahat. Ne ovat vain muistoja siitä, kuinka ihmeellisiin asioihin kehosi kykenee. Vanhetessa saat juonteita, kuin fyysisiä polkuja kehossa kertomassa henkisistä poluista, jotka olet käynyt läpi. Keho kuihtuu ja pienenee, muttei samaksi pehmeäksi kuin silloin pienenä nyyttinä. Kuivaksi ja hauraan pieneksi, sellaiseksi me muutumme. Yhtä monta läikkää selässä kuin on tähtiä elettyinä öinä nähnyt. Yhtä pitkät pullottavat suonet kuin on matkat vanhoilla jaloilla kuljetut. Kehon toimintakyky ja ulkokuori heikkenevät hitaasti kuin varmistaen, että myös mieli pysyy muutoksessa mukana.
Kehon ja mielen myllerryksiin voi toki omilla elämänvalinnoilla vaikuttaa, mutta perusajatus on sama: keho muuttuu. Välillä olet isompi tai väsyneempi, välillä pienempi tai pirteämpi. Silti olet aina sopiva, kun vain sen siinä hetkessä ymmärtäisit. Sekin on rikkaus, kun tietää, millaista erilaisissa kehoissa eläminen on; ei suuret rinnat tai timmi peppu tuo onnea. Epävarmuus ei ole kehossa, se on mielessä. Mieli löytää kyllä aina jonkin kohdan, jota mollata. Kun antaa kehon elää ja rakastaa kehoaan kaikissa elämänvaiheissa, itsevarmuus tulee, oli keho sillä hetkellä minkämuotoinen tai -tuntoinen tahansa.
Itsensä kokonaisvaltainen hyväksyminen tuo sellaisen rauhan, ettei tarvitse määritellä itseään ulkopuolelta tulevan palautteen perusteella. Itsensä hyväksyvä pohtii mieluummin, onko itsellä hyvä olla näin. Ja jos itsellä on hyvä olla, jaksaa olla hyvä myös muille. Vaikka et itse vielä näkisi peiliin katsoessa kaunista, vahvaa naista, muista, että muut kyllä näkevät. Kun vielä itse ymmärrät tämän, sinusta tulee se nainen, jota joskus olet vain ihaillut kaukaa.
Kehomme on ihmeellinen: se varoittaa, kun menee liian lujaa. Ajattelu on levotonta ja palautumiskyky heikkenee, sydän ottaa ylimääräisiä lyöntejä muuttaen omaa rytmiään, jotta sinä muuttaisit omaasi. Keho rikkoo itsensä, jos sitä ei huolleta. Se kyllä näyttää, että nyt olet kohdellut minua väärin, kunnes ymmärrät antaa itsesi kuuntelulle aikaa ja tilaa. Tilaa annettuasi osaat taas arvostaa tätä yksilöllistä sisimpäsi koteloa taas hieman paremmin, kunnes tulee taas aika antaa tilaa. Kehon viesti täytyy kuulla ja siihen täytyy myös vastata.
Samalla tavalla kuin kehon ulkomuodon muuttuminen on jatkumoa, on myös kehon sisäisen olon muuttuminen. Ei koskaan saavuta tilaa, joka olisi pysyvä tai täydellinen. Siksi ainoa täydellinen on keho muuttuva keho.
Tässä on 9 voimavaraa, jotka usein vaikuttavat eniten siihen, millaisena elämän koemme. Monesti epämääräinen ahdistus voi olla kiinni yhdestä tai useammasta asiasta:
Keholliset voimavarat
1. Elinvoimainen ravinto
Oletko syönyt säännöllisesti? Oletko syönyt sellaista, mistä kehosi iloitsee? Onko ravintosi riittävän elinvoimaista ja tuoretta? Mikäli syöt epäsäännöllisesti, annat mielelle hetkellistä mielihyvää tai keholle kiireessä vain jotain polttoainetta, voi olla, että olisi syytä tehdä korjausliike kehon polttoaineen suhteen.
2. Liike
Annatko keholle riittävästi liikettä? Hytkytteletkö, pompitko tai juoksenteletko aina kuin mahdollista (kuten teit lapsena)? Tiedätkö millaisesta liikkeestä kehosi iloitsee? Jos vastaat näihin ”en”, voi olla, että kehon liikuttaminen antaa lisää iloista virtaa elämään.
3. Lepo
Nukutko riittävästi? Priorisoitko riittävän ja laadukkaan muiden asioiden edelle aina kuin mahdollista? Kuuletko kehostasi milloin se pyytää himmaamaan, hengittelemään, rentoutumaan tai unille? Riittävä ja laadukas uni on yksi suurimmista voimavarojen lisääjistä. Kun olet nukkunut riittävsti, fyysiset ja henkiset ponnistelut tuntuvat helpommilta.
Mielen voimavarat
4. Kyky suhtautua asioihin uudella tavalla
Tiedätkö, miten pystyt vaihtamaan näkökulmaa ja vapautumaan mielen jumeista, jotka vievät voimiasi? Jos kykenet muuttamaan näkökulmaa tai katsomaan asioita uudelleen eri tavoin, sinulla on käytössä suuri mielen voimavara, joka auttaa sukeltamasta mielen ja tunteiden syviin syövereihin. Tapahtumia ei voi valita, mutta suhtautumisen ja näkökulman voi.
5. Itsetuntemus
Kun sinua kiinnostaa koko elämäsi ajan, kuka sinä olet, lisäät myös mahdollisuuksiasi elämässä. Voit oppia menneestä, voit kehittää niitä puolia, jotka eivät palvele sinua ja muita sekä pystyt valjastamaan suuremman potentiaalisi käyttöön elämässäsi. Sinun suurin potentiaalisi on olla joka päivä enemmän sinä ja vähemmän sitä, mitä sinulle on tapahtunut.
6. Kyky sitoutua itseen
Yksi suurista elämän voimavaroista on kyky sitoutua itseen enemmän kuin muihin ihmisiin ja ulkopuolelta tuleviin toiveisiin. Sitoutuminen tarkoittaa sitä, että arvostat itseäsi ja toimit sen mukaan. Olet myötätuntoinen paitsi muita mutta ennen kaikkea itseäsi kohtaan. Tiedät omat tärkeimmät arvosi ja sitoudut niihin. Sitoudut omaan ominaiseen elämänrytmiisi ja pyrit elämään sen mukaan: aktiivisuus ja lepo ovat tasapainossa. Sitoudut omiin vahvuuksiisi ja intohimoosi riippumatta, mitä muut ovat siitä mieltä. Sitoudut omiin valintoihisi oman hyvinvoinnin ja hyvän elämän tähden. Sinä olet ainoa, joka voi sitoutua tärkeisiin asioihin sinun puolestasi.
Sydämen voimavarat
7. Ilo ja leikkisyys
Muistathan leikitellä ja hullutella joka päivä? Ilo pitää sinut synkassa itsesi kanssa ja auttaa luottamaan elämään. Kaiken tämän suorittamisen ja monesti stressaavan elämän keskellä saattaa helposti kuvitella, että elämäntarkoitus on saada asiat tehtyä. Ei, elämäntarkoitus on iloita ja yhä uudelleen heittäytyä elämänvirtaan puhallettavan yksisarvisen kyytiin.
8. Luovuus
Milloin viimeksi loit näkyväksi jotain sellaista, jonka tekemisestä sydämesi iloitsi? Luovuus on sitä, että luot palan itsestäsi näkyväksi meidän muiden koettavaksi.
9. Oleminen
Puhtaan olemisen äärellä elämä ikään kuin laajenee, ja sinun sisäiset erityisyytesi nousevat pintaan. Pintaan nousevat erityisyytesi ovat sinun elämäsi tärkeimpiä tienviittoja ja suuria voimavaroja. Kuuntele hiljaisuutta ja anna olemisen olla sinun supervoimasi.
Oman syntymäpäiväni lähestyminen herätteli pohtimaan syntymän ihmettä syvemmin. Moni asia meissä syntyy ja kuolee joka päivä. Ilman syntymää ei ole kuolemaa – ja usein nämä kaksi ilmiötä lopulta ovatkin hyvin lähellä toisiaan.
Koska olen tässä ja kirjoitan, voin olla syvästi kiitollinen vanhemmilleni elämästä. Jokainen hedelmöittyminen ja syntymä on täydellinen ihme. Sinä ja minä olemme ihmeitä, me kaikki. Elämä kaikkine iloineen ja suruineen, onnistumisineen ja vastoinkäymisineen on varsinainen vuoristorata, jossa välillä ei auta kuin vain koittaa pysyä kyydissä parhain mahdollisin keinoin. Kun välillä olemme toivottomuuden syövereissä kuilun pohjalla, josta on vaikea kavuta ylös, silloin on paradoksaalisesti juuri oikea hetki avautua ihmeille.
On mahdollista sallia sekin, että joudumme pysähtymään sinne pohjalle, vaikka se olisikin yhtä kärsimystä. Nämä pohjalla olemiset ovat nimittäin lopulta niitä, jolloin vanhaa kuolee ja uutta syntyy – jos vain tiedostamme ja sallimme sen tapahtua. Jos emme salli itsellemme kärsimystä ja sen alla olevia muita tunteita, itse asiassa silloin petaamme itsellemme pysyvää paikkaa oman kuilumme pohjalle.
Elämä on liikettä ja kiertokulkua, syntymää ja kuolemaa. Pohjalle jääminen ei ole syntymää eikä kuolemaa, se on välitilaan jäämistä, ja silläkin on oma tarkoituksensa. Jos tunnemme olevamme tällaisessa pysyvässä kärsimyksen, toivottomuuden ja uhriutumisen tilassa, yksi keino liikkeelle lähtemiseen ja luottamukseen on itsensä kohtaaminen, peiliin katsominen.
Usein teemme mitä tahansa välttääksemme kohtaamasta sisällämme olevia ikäviä tai pelottavia tunteita, kuten häpeää, syyllisyyttä tai vihaa. Jos emme voi nähdä ja hyväksyä näitä tunteita osaksi itseämme, projisoimme nämä tunteet johonkin, yleensä muihin ihmisiin. Tämä on juuri sitä, mistä oma kärsimys lopulta syntyy. Kärsimystä eivät aiheuta ne tunteet, joita yritämme eri keinoin vältellä kohtaamasta vaan se, miten itse ajattelemme ja toimimme välttelyn seurauksena.
Jos sinä koet jääneesi toivottomuuden tilaan, oman kuilusi pohjalle ilman selkeää suunnitelmaa, miten jatkat elämääsi, mitä voit tehdä?
Niin kuin edellä kirjoitin, kuilun pohjalla oleminen on sopiva paikka ihmeiden ajattelemiselle. Ihmeitä syntyy joka päivä, näemme niitä ne tai emme. Helppoahan se on uskoa ihmeisiin silloin, kun kaikki on elämässä mallillaan. Ihmeiden ajattelu voi lähteä vaikka siitä, että nimeät kokemasi kärsimyksen ja sen alla olevat aidot tunteesi kaikki ihmeiksi! Koska olet tämänkin hetken ja näiden tunteiden todistaja, OLET IHME.
Olet ihme huolimatta siitä, mitä tunnet tai ajattelet. Olet ihme, koska hengität. Olet ihme, koska aistit elämääsi kaikilla aisteilla. Olet ihmisenä ihme, riippumatta siitä millainen olet. Olet ihme osana yhteisöjä, osana maapalloa ja luontoa.
Kun ajattelet näin, mieti ensin: Minkä osan minusta on aika kuolla nyt, mistä voisin päästää irti?
Voit odottaa vastausta, mutta vaikka se ei heti tulisikaan, tee toinen kysymys: Minkä juuri nyt on aika syntyä, kun koen itseni ja kaikki puoleni ihmeenä?
Ei ole väliä kumman kysymyksen kautta pääset eteenpäin. Vastauksetkaan eivät aina tule totutulla tavalla sanoina, vaan ne voivat tulla hentoina tai vahvoina tuntemuksina kehoon, symbolisina mielikuvina jne. Joka tapauksessa kysymysten ilmaan heittäminen laittaa sisäisen prosessisi liikkeelle, ja auttaa sinua pääsemään takaisin luottamukseen ja elämän virtaan.
Luota prosessiin ja kiitä itseäsi siitä, että uskallat avautua ihmeille ja ihmeelliselle itsellesi!
Artikkelikuva: Anne Toivonen / Instagram: anne_toivonen
Lisätietoja psykofyysisistä terapia- ja ohjauspalveluistani löytyy täältä.
Lapsena luultavasti jokainen on tavalla tai toisella luova, leikkisä ja kekseliäs. Tämä lapsen luontainen luovuus ja energia myös yleensä purkautuu, eri tavoin tilanteesta riippuen: leikkinä, lauluna, piirtämisenä, tarinoiden keksimisenä, mielikuvitusystävien kanssa käytyinä keskusteluina, kepposina.
Luovuus on luonnollista ja yleensä vailla tavoitteita, se vain kumpuaa omalla voimallaan ulos, tahtoo tulla ilmaistuksi. Moni meistä kuitenkin unohtaa luonnollisen luovuutensa matkalla aikuisuuteen.
Muistan itsekin olleeni niinsanotusti mielikuvitusrikas lapsi. Olen piirtänyt, kirjoittanut satuja tai runoja, tehnyt omia lehtiä ja ”kirjoja”, rakentanut mielikuvitusmaailmoja tai metsiin omia seikkailuratoja. Vielä lukiossa luova energia löysi reittejä ulos, luovan kirjoittamisen tai kuvaamataidon kautta. Lukion jälkeen, varsinkin kun olin aloittanut opinnot yliopistossa, luovuus ja itsestä luonnostaan kummunnut inspiroitunut tekeminen loppui kuin seinään.
Luovuus ei ehkä aivan kuollut, mutta ainakin se meni talviunille tai muutti ratkaisevasti muotoaan.
Omista sisäisistä innosteista peräisin ollut toteuttaminen ja tekeminen vaihtui akateemisten raamien sisällä tapahtuvaan, tiettyyn valmiiseen kaavaan – esimerkiksi esseevastaukset tai erilaiset akateemiset kurssien tai opintokokonaisuuksien päättötyöt, joilla oli tietyt täytettävät odotukset ja raamit. Toki näissäkin vaadittiin luovuutta, kykyä purkaa jokin omaksuttu tieto tai ymmärrys jälleen näkyväksi, sellaisessa muodossa, joka osoittaa, millä tasolla kyseisen asian on osannut sisäistää, ehkä jopa tehdä omakseen.
Tällainen tietoon ja osaamiseen pohjautuva luovuus vain on hyvin erilaista siihen lapsenomaisen luovuuden vapaaseen virtaukseen verrattuna, joka ei kysele, onko tämä nyt ”oikein” tehty, täyttääkö se jotkin tietyt ”vaatimukset”, onko se ”hyvä” tai edes ”riittävän hyvä” (että kurssista saa hyväksytyn suoritusmerkinnän).
Eikä yliopisto varmasti ole ainoa paikka, jossa vapaana ja spontaanisti virtaavan ja ilmaantuvan luovuuden sijaan maailma tai yhteiskunta alkaa vaatia loogiseen ajatteluun, järjestelmällisyyteen, faktatietoihin, tiettyihin rakenteisiin tai totuttuihin tapoihin soveltuvaa ja mahtuvaa, hyödyllistä, ratkaisukeskeistä ja tuottavaa ”luovuutta”, luovaa tekemistä, innovointia.
Vasemman aivopuoliskon matemaattis-loogis-analyyttisen puolen korostuessa ja siihen pohjautuvan toiminnan ollessa keskeistä siihen malliin kuin esimerkiksi korkeakoulumaailmassa, ei liene ihme, jos oma vapaa luovuus kuihtuu käytön puutteessa. Sillä käyttöähän luovuus kaipaa voidakseen kukoistaa. Mutta ainakaan minulla – ja luultavasti en ole tässä yksin – opiskeluaikana oman luovuuden kultivoiminen jäi täysin, fokuksen ollessa aivan muissa asioissa: älyllisyydessä, tiedon omaksumisessa, tavoitteiden saavuttamisessa.
Vielä lukiossa oli mahdollisuus valita – ja itse valitsinkin – tietopohjaisten aineiden rinnalle esimerkiksi kuvaamataidon kursseja, mutta yliopistossa tätä ei ollut. Tuntuu ajatuksenakin hassulta, että tieteellisten perusopintojen ohessa käytettäisiin opinto(tuki)kuukausia omaa luovaa tekemistä ja energiaa kehittävään tekemiseen vaikkapa kuviskurssin muodossa. Mutta ehkä se mahdollisuus pitäisi oikeasti olla olemassa?
Tätä nykyä työelämässä kaivataan aina vain enemmän luovia ratkaisuja, uusia ideoita, ”rohkeaa innovointia”. Jokaisella meistä on tuohon kaikkeen sisäsyntyinen potentiaali. Monella se luova voima kuitenkin menee piiloon matkalla aikuisuuteen, jos sitä ei esimerkiksi omien harrastusten kautta tai muilla tavoin tietoisesti ylläpidä.
Yhtään koulu- tai korkeakoulumaailmaa ja niiden merkitystä väheksymättä tulee mieleen kysymys: voisiko sisäsyntyisen luovuuden kanavoimiselle – kullekin meistä sopivalla tavalla – löytyä tulevaisuudessa enemmän tilaa juuri näissä ympäristöissä?
Ihailen ihmisiä, jotka ovat onnistuneet ylläpitämään (tai pitämään kiinni) taidon olla luonnostaan luovia, siinä missä minä sen matkan varrella hieman hukkasin. Ehkä joillain sisäinen tutka herkemmin huomauttaa, jos luovan energian (joka on samalla mielekästä elämää ylläpitävä voima) virtaus uhkaa tyrehtyä. Enkä nyt tarkoita luovuudella tässä pelkästään esimerkiksi taiteen tai musiikin tekemistä. Luovuus voi löytää lukemattomia ilmenemismuotoja sukkien neulomisesta autojen kunnostamiseen, verkkosivujen koodaamisesta valokuvaamiseen, ruuanlaitosta rakentamiseen, laulamisesta luisteluun…
Jokaisella meistä on jokin alue elämässä, jossa luovuutemme on omimmillaan ja jossa se voi päästä – luvan saadessaan – kukoistamaan.
Jos oma luova olemus on ollut kauan hukassa, voi tuntua siltä, että ”enhän minä ole ollenkaan luova”, varsinkin jos ei ole mitään hajua siitä, mikä olisi se elämän osa-alue, jossa luovuus loistaa. Vielä vaikeammalta voi tuntua tilanne, jossa luova energia nostaa sisälläsi päätään, mutta et tiedä, miten se voisi päästä ulos. Tai ehkä tiedät, missä oman luovuutesi loiste olisi kirkkaimmilllaan, mutta et osaa – tai ehkä et, esimerkiksi ”epäonnistumisen” pelossa, anna itsellesi edes lupaa – aloittaa.
Kerron omakohtaisen esimerkin. Viimeiset puoli vuotta minussa on aina vain voimistunut tunne, että sisälläni on valtavasti patoutunutta luovuuden energiaa, jota en vain saa ulos, koska (teko-)syystä tai toisesta en keksi mistä aloittaa. Tiedän, että luovuuteni virtaa kirjoittaessa, ja muistan, että lapsena olen nauttinut piirtämisestä ja maalaamisesta. Ympärilläni on luovia ihmisiä, joiden tekeminen toisaalta toimii minulle inspiraationa. Toisaalta se asettaa mieleeni (täysin tarpeettoman) standardin, jonka mukaan minun pitäisi heti pystyä luomaan jotain yhtä vaikuttavaa, kaunista, merkittävää tai monia ihmisiä puhuttelevaa kuin mihin näiden ihmisten luovuuden tuloksena syntyneet asiat ovat yltäneet.
Tämä ajatusmalli on ollut lamaannuttavaa luovuudelle. Lisäksi tuollaisista lähtökohdista on hieman hankalaa lähteä tutkailemaan, saisiko oman luovuuden päästä jälleen kiinni.
Miten omaa luovuutta voi sitten lähteä herättelemään?
Tärkeintä olisikin ensin unohtaa kaikki muut ihmiset ja heidän tekemisensä, omat epärealistiset odotukset, unohtaa tekemisen tavoitteellisuus, että ”tästä pitää nyt syntyä jotain”. Uskaltaa unohtaa (edes hetkeksi) omat uskomukset siitä, mikä minulle on mahdollista tai mahdotonta. Koittaa laittaa mahdollisesti sisällä majaileva arvosteleva ääni hetkeksi kaappiin piiloon ja todeta itselleen, että nyt kokeillaan miltä tämä tuntuu.
Koska tunteminen ja tuntuminen tässä on tärkeää. Se, että se, mitä ikinä kokeiletkin, tuntuu sinusta joltain. Jos se tuntuu kivalta, hyvältä, innostavalta, sitä voi tehdä uudestaan. Jos se tuntuu haastavalta, jännittävältä, epämukavalta, sitä voi tehdä uudestaan. Olet tällöin omalla epämukavuusalueellasi, ehkä jonkin aivan uuden asian äärellä, joten on luonnollista, että se tuntuu ehkä kahnaavan vastaan. Se vastaan kahnaus ei silti ole välttämättä merkki siitä, etteikö sinun tulisi sitä tehdä.
Olennaisinta on alkaa tutustumaan sinuun ja juuri sinun luovuuteesi: millaisin kaikin tavoin se haluaa tai voisi tulla sinussa pintaan?
Oma arvosteleva mieli saattaa tulla haukkana paikalle kommentoimaan, mutta sille voi sanoa lempeän jämäkästi: ”Kiitos mielipiteestäsi, mutta minä kokeilen nyt tätä.” Itse koin tämän arvostelevan mielen ilmestymisen tarttuessani pitkästä aikaa (eli vähintään 15 vuoden tauon jälkeen) öljypastelliliituihin ihan vain kokeillakseni, mitä paperille tulee. Olin saanut ensimmäisellä värillä paperille läiskän, tähän oli mennyt alle 10 sekuntia, ja jo oli mieli mielipiteineen paikalla. ”Mikä tuo nyt muka on, eihän se edes esitä mitään, eihän tuosta mitään tule.”
Tartuin seuraavaan väriin, sitten seuraavaan. Hetken aikaa jatkettuani totesin, että riippumatta siitä, millainen ”kuva” tai ”teos” siitä syntyy, tämä on merkityksellistä ja luovaa tekemistä juuri nyt. Viimeistään siinä vaiheessa, kun tajusin itkeväni värittäessäni totesin, että tämä oli todellakin tärkeä kokeilu. Lisäksi prosessin aikana spontaanisti tajusin, mitä paperille työstämäni värit ja niiden muodostama kokonaisuus minulle symboloi ja merkitsee.
Matkustamisen suhteen todetaan usein, että tärkeintä ei ole päämäärä, vaan matka. Sama pätee, kun lähtee tutkimusmatkalle etsimään omia sisäisiä luovuuden lähteitä ja tutustumaan siihen, mitä kaikkea niistä voisi pulputa, jos sille voi antaa luvan ja antautua. Oman luovuuden aktivoiminen ja kanavoiminen, ottaminen osaksi omaa elämää lisää taatusti omaa hyvinvointia, sillä se tasapainottaa arjessa usein ylikorostuvaa, järkeen ja tietoisen mielen ohjaukseen perustuvaa tapaa elää ja toimia.
Luova tekeminen purkaa patoutunutta energiaa. Se voi olla tapa käsitellä asioita tai omia (tiedostamattomia) tunteita, sillä luovuuden virrassa seilatessaan loogiset aivot saavat mahdollisuuden mennä hetkeksi off-tilaan. Tällöin voit löytää yhteyden sellaisiin kerroksiin sinussa, jotka eivät tavallisesti saa tilaa tuoda itseään näkyväksi.
Mutta loppujen lopuksi luovuus on varsinkin sinua ja sinulle. Ei ole merkityksellistä, syntyykö luovuutesi tuloksena jotain ”hyödyllistä” tai ”muille iloa tuottavaa” tai yhtään mitään. Sanna Wikströmin ja Jutta GustafsberginTsemppikirjassa kehotetaan vaikka virkkaamaan hiirenhäntää – luovuuden ei tarvitse olla tuloksellista. Sen tarvitsee vain olla sinun näköistäsi. Ja jos siitä syntyy sivutuotteena jotain, sekään ei haittaa. Mutta sen ei tarvitse olla luovan tekemisesi tarkoitus.
Tärkeintä on, että sinä teet itsellesi näkyväksi sen, että olet luoja, olet luova, luovuus on sinussa synnynnäisesti. Sinun tarvitsee vain löytää ne reitit, joilla se luonnollisesti pääsee tuomaan itsensä näkyväksi. ♥
Elämän tarkoitus on yksinkertainen: elämä kokee itseään. Mitään elämän ulkopuolista ei ole olemassa. Elämä kokee itseään myös sinun kauttasi ja nauttii sinun ainutlaatuisesta olemisestasi. Osa sinua katselee elämäsi kaikkia käänteitä täyden rauhan vallitessa, vaikket sitä aina huomaisikaan. Tämä osa sinua on yhtä kaiken kanssa, osa suurenmoista rauhaa ja rajatonta rakkautta. Se on Rakkaus, Elämä, Tietoisuus.
Elämä ei kaipaa sinulta mitään. Vaikka et saisi mitään aikaan, olet silti olemassa, ja se riittää. Vaikket saisi koskaan laihdutettua, et oppisi ranskaa, et saavuttaisikaan mielenrauhaa tai oppisi hillitsemään itseäsi, ilmennät elämää omalla ainutlaatuisella tavallasi. Olemassaolosi riittää.
Olet osa elämää, kuten kaikki upeat luontokappaleet jotka vain syntyvät, elävät ja siirtyvät sitten jatkamaan elämää jollakin toisella tavalla. Koivu ei murehdi, että hänen lehtensä ovat tänä vuonna pienemmät kuin viime vuonna. Se vaan On. Jänis ei mieti, että hänen toverinsa korvat ovat hienomman väriset. Se vaan on. Pilvi ei mieti, että hänen viereisensä pilvi sai paremmat lähtökohdat, ja liikkuu siksi paremmin. Se vaan on.
Olet osa tätä suurta kiertoa, jossa mitään ei tarvitse pelätä. Ja olet aivan ihana.
Rakkaus on elämän luonne ja elämän tarkoitus, ihan oikeasti. Mielemme kertoilee meille paljon villejä tarinoita siitä, miten elämän pitäisi mennä, ja millaisia meidän pitäisi olla. Me saavutamme ihan kaiken olennaisen vaan rakastamalla, sillä silloin uskallamme tehdä ne asiat, jotka meidän todella kuuluu tehdä. Emme tarvitse muuta.
Rakkaus auttaa sinua myös olemaan armollinen niin virheitäsi kohtaan, tuomitsevaa mieltäsi kohtaan kuin toisia ihmisiäkin kohtaan. Rakastaminen ei toki tarkoita kynnysmattona olemista – myös itsearvostus kumpuaa rakkaudesta. Rakkaus ohjaa sinut myös vetämään rajoja sinne, missä niiden kuuluu olla.
Haluan rohkaista sinua sulkemaan silmäsi ja painamaan kädet sydämellesi, kiitollisena. Anna itsellesi rakkautta tällä tavoin juuri nyt – vaikka se kuulostaisikin sinusta hoopolta tai ärsyttävältä. Aivan pian huomaat hymyileväsi.
Kun jokin elämässäsi jumittaa tai törmäät jatkuvasti samantyyppisiin ihmissuhteisiin tai pulmiin, jokin sinussa vetää puoleensa toistuvasti samantyyppistä tilannetta tai oloa. Ei ole voimauttavaa surkutella uhrina, miksi minulle jatkuvasti käy näin. Voimauttava valinta on avautua kuulostelemaan uteliaasti, mitähän sellaista minussa oikein tapahtuu, jota todellisuus minulle tällä tavoin peilaa?
On tosi inhimillistä lanata tunteiden kirjoa, olla hukassa ja hämmentynyt kun tapahtuu ankeita juttuja. Järkytykseen, hämmennykseen, suruun tai kiukkuun liittyvässä miksi-kysymyksessä on toinen energia, kuin eteenpäin orientoituvassa, kuulostelevassa sisäisyytensä tutkailussa. Kun on sen aika, myötämielinen itsensä kuulostelu auttaa kasvamaan eteenpäin, laajentamaan tietoisuutta.
Ystäväni tuumaili kotva sitten, onko se muka aina niin, että haasteissa ihmissuhteet ja elämä peilaavat meille sellaista, mitä itsessä on vaikea tunnistaa. Mitä, jos ei ollenkaan koe olevansa kateellinen, mutta kokee jatkuvasti olevansa toisten kateilun tai ihme suhmuroinnin kohteena? Ajattelen, että jokainen tilanne ja kohtaaminen kysyy pohjimmiltaan vain yhtä asiaa.
Utelias, myötätuntoinen miksi voi olla elämän voimauttavimpia kysymyksiä.
Ei universumi rankaise meitä lähettämällä kypsymättömiä tai vaativia ihmisiä tai kohtaamisia tiellemme tai lunta tupaan. Universumi kysyy, millä tavalla jätät puolustamatta rajojasi tässä? Miksi uskot, että sinun pitää olla kaikille isä tai äiti tai huolehtiva vastuunkantaja? Millä tavalla itse hylkäät tai pienennät itseäsi? Mitä ajattelet ja koet itsestäsi näissä toistuvissa tilanteissa? Mitä pohjimmiltaan haluaisit kokea? Kuinka voisit löytää uudenlaisen tavan suhtautua itseesi, kun jälleen käy näin?
Mitä itsensä hyväksyminen ja rakastaminen tässä kohtaa tarkoittaisi? Tämän konfliktin keskellä tai silloin, kun joku toinen ei osaa osoittaa myötätuntoa itseään (ja sinua kohtaan)?
Miksi-kysymys, uteliaasti, erilaisille oivalluksille avautuen, voi olla yksi elämäsi voimauttavimmista kysymyksistä. Kun sisälläsi on riittävästi turvallista tilaa, myötätuntoa ja kykyä kannatella itseäsi, voimaudut kyseenalaistamaan ja tarkastelemaan (toistuvia) valintojasi. Opit kääntymään oman sisäisen neuvostosi puoleen, etkä taistele sen kanssa mitä muut ovat tai mitä tapahtuu. Miksi toimin näin? Miksi valitsen tällä tavalla? Miksi reagoin tai suhtaudun niin kuin teen?
Sisäistä muutosta ja oivalluksia syntyy, kun a) uskallat kysyä itseltäsi uusia kysymyksiä b) toimia eri tavalla kuin aiemmin c) antaa sisäiselle äänellesi kaikkein suurimman tilan.
Uteliaisuus muuttaa oloa ja elämää, koska se avaa ovia. Uteliaisuus auttaa tutkimaan, mikä omassa elämässä toimii ja mikä ei. Millainen olo minulle tulee, kun katson itseäni näin? Miten itseäni oikeastaan katsonkaan? Millaiset valinnat johtavat siihen, että voin hyvin? Kuinka voisin tukea itseäni paremmin?
Uteliaisuus on sitä, ettei sinun tarvitse vielä tietää vastauksia. Uteliaisuutta tarvitaan, kun haluaa lähteä ottamaan uusia askeleita elämässään. Usein puhutaan rohkeudesta, mutta päättäväinen kiinnostuneisuus voi tuntua helpommin lähestyttävältä silloin, kun ei tunne oloaan rohkeaksi. Mitä jos sinun ei tarvitsekaan olla yhtään rohkeampi kuin nyt olet, vaan esittää enemmän rakentavia ja itsellesi myötätuntoisia kysymyksiä?
Miksi-kysymyksen myötätuntoisin versio on tämä: mitä rakkaus itseäni kohtaan tässä asiassa tai juuri tänään olisi?
Tervetuloa valmennukseen ja konsultaatioon Helsingissä tai Skypen kautta tästä.
Jokainen ihminen haluaa kokea olevansa hyväksytty ja arvokas. Uhraamme usein turhankin paljon aikaa ja energiaa varmistaaksemme, että vastaamme toisten odotuksia.
Saatamme ajatella, että jos vain teemme asiat täydellisesti, vältymme kritiikiltä ja saamme osaksemme hyviä asioita, kuten arvostusta ja ihailua.
Täydellisyyden tavoittelu liittyy enimmäkseen toisiin ihmisiin. On helppoa haksahtaa ajattelemaan, että mitä ”täydellisempiä” ihmisiä olemme, sitä kiinnostavampia olemme ja sitä enemmän toiset pitävät meistä.
Tässä 5 syytä, miksi kuitenkin juuri inhimillisyys ja epätäydellisyys tekevät sinusta kiinnostavan:
1. Epätäydellisyyteen on helppo samaistua
Kärsimys, epäonnistumiset ja epätäydellisyys ovat luonnollinen osa jokaisen ihmisen elämää. Kaikki me teemme virheitä. Kokemamme vaikeudet yhdistävät meitä ihmisinä.
Näemme toisen epätäydellisyydessä itsemme ja siksi voimme samaistua siihen. Haavoittuvuutemme paljastaminen saa meidät tuntemaan yhteenkuuluvuuden tunnetta toisiimme.
2. Annat toistenkin loistaa
Kontribuutio on ihmisen perustarve. Haluamme olla toisillemme hyödyllisiä, sillä koemme toisten auttamisen merkityksellisenä.
Antamalla epätäydellisyytemme toisten käytöön voimme antaa vuorostaan heille luvan loistaa. Kun myönnät että et tiedä kaikkea, toisella on mahdollisuus opettaa sinua. Jos myönnät että et osaa kaikkea ja pyydät apua, annat toiselle ihmiselle mahdollisuuden auttaa sinua.
3. Elämäsi on mielenkiintoisempaa
Epäonnistumisen pelko saa meidät välttelemään virheitä ja pelaamaan varman päälle. Jos et välttele epäonnistumisia, uskallat toteuttaa unelmiasi ja elät
mielenkiintoisemman elämän. Et pyöri samaa kehää, vaan etenet rohkeasti. Kun uskallat kokeilla enemmän, koet enemmän.
Kuva kirjasta Täydellinen kirja – Vapaudu täydellisyyden tavoittelusta
Epäonnistumiset voivat olla parhaita opettajiamme jos osaamme suhtautua niihin kasvun kautta. Jokaisessa epäonnistumisessa ja virheessä piilee mahdollisuus oppia ja voit myös auttaa toisia yli samoista sudenkuopista.
Epäonnistumiset kuuluvat elämään. Oleellista on se, miten suhtaudut niihin.
4. Tarinasi on kiinnostava epätäydellisyyksien takia, ei niistä huolimatta
Elokuvissa sankarit kohtaavat aina vastoinkäymisiä. Tarinaa, jossa kaikki alkaa, sujuu ja loppuu täydellisesti, ilman vastoinkäymisiä, olisi tylsä seurata.
Elämässä asiat eivät useinkaan mene niin kuin suunnittelimme. Myös sinun tarinasi on kiinnostavampi ylä- ja alamäkineen, sillä ne herättävät samaistuttavia tunteita.
Hyvät asiat elämässä tuntuvat arvokkaammilta kun peilaat niitä vähemmän mukaviin asioihin. Elämä voi yllättää sinut myös positiivisesti jos vain annat sille mahdollisuuden, etkä yritä pidellä itse kaikin voimin kiinni ohjaksista. Itselleen nauramista ei kannata pelätä, vaan sitä kannattaa ennemminkin harjoitella!
5. Aitous on vapauttavaa
Aitous on rauhan tekemistä omien epätäydellisyyksien kanssa. Aitona itsenäsi olet vapautuneempi ja tasapainoisempi, sillä kulissien kiillottaminen vie energiaa. Vapautuneen energian voit suunnata sinulle aidosti tärkeisiin asioihin.
Aitona itsenäsi vedät puoleesi aitoja ihmissuhteita, jotka ovat kiinnostuneet sinusta, eivätkä vain rakentamastasi julkisivusta. Aitous on aina kiinnostavampaa kuin kulissit. Ole rohkeasti aito oma itsesi!
Täydellisyyden tavoittelu on stressaava elämäntapa, sillä se kuluttaa voimiamme turhaan.
Petrin kirjoittama uutuus Täydellinen kirja on tehtäväkirja sinulle, joka haluat päästää irti täydellisyyden tavoittelusta ja tehdä tilaa läsnäololle, luovuudelle ja elämänilolle.
Hemmottele kehoasi tällä lämpimällä, herneen ja mintun makuisella kasvisrisotolla. Risotto valmistuu tattareiden liottamisen jälkeen aivan hetkessä ja saat siitä ihastuttavan määrän ravinteita. Tattarit yhdessä herneiden kanssa tuovat lautaselle paitsi ihanan pirskahtelevaa suutuntumaa, myös terveellistä, kasviperäistä proteiinia. Tämä annos sopii myös loistavasti gluteenittomaan ja maidottomaan ruokavalioon.
HERNERISOTTO
(ohjeesta tulee noin 4 annosta)
2,5 dl tattarisuurimoita
5 dl pakasteherneitä
5 dl tuoreita pinaatinlehtiä
1 ruukku minttua
2 valkosipulinkynttä
0,5L kasvislientä (= 0,5L vettä + 1 kasvisliemikuutio)
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
1 tl omenasiiderietikkaa
ESIVALMISTUS/ VAIHE 1) Mittaa tattarisuurimot kulhoon ja lisää vettä joukkoon siten, että tattarit peittyvät kokonaan. Lisää joukkoon vielä 1 tl omenasiiderietikkaa ja anna suurimoiden turvota vedessä noin 3 – 4 h ajan.
VAIHE 2) Huuhtele liotetut tattarisuurimot siivilässä juoksevan veden alla.
VAIHE 3) Silppua valkosipulinkynnet. Kiehauta kattilassa 0,5 L vettä ja lisää joukkoon 1 kasvisliemikuutio.
VAIHE 4) Kuullota eli paista kevyesti öljytilkassa valkosipulin kynnet. Lisää joukkoon siivilöity tattari sekä kiehautettu kasvisliemi. Anna hautua miedolla lämmöllä.
VAIHE 5) Yhdistä sulatetut herneet, pinaatti sekä minttu tehosekoittimessa ja pyöräytä sekaisin.
VAIHE 6) Kaada vihreä sose paistinpannulle tattareiden joukkoon ja paahda seos kevyesti yhteen. Anna nesteen haihtua. Lisää ripaus suolaa ja mustapippuria. Tarkista maut. Risotto on valmista, kun tattarit ovat pehmeän pureskeltavia.
Joskus sukset menevät ristiin, vaikka kuinka yrittäisi toisin. Joskus elämän realiteetit eivät mahdollista sitä, että erimielisyydet saadaan puretuksi – vaikka itsellä olisi kuinka suuri tahto. Ja vaikka niin usein sanotaan, että kaikki erimielisyydet on soviteltavissa ja anteeksiannettavissa, joskus se ei vain onnistu.
Kun on kyse kahdesta ihmisestä, voi pitää vain omasta puolestaan huolta siitä, että tekee voitavansa välien parantamiseksi. Joskus kuitenkin joutuu tekemään myös ratkaisuita omien arvojen pohjalta niin, että ne eivät vastaa toisen arvoja, ja syntyy törmäyskurssi. Jos on itse töppäillyt, voi pyytää anteeksi. Mutta toinen ihminen päättää, antaako anteeksi.
Jos toinen ihminen ei ole valmis antamaan anteeksi, se saattaa jäädä elämään kokemuksissa karvaana tappiona. Paitsi siksi että on menettänyt välit toiseen ihmiseen mutta myös siksi, että on epäonnistunut ”kaikki on aina sovittavissa” -uskomuksessa.
Minulle on jäänyt elämäni varrelta yksi karvas tappio, jota kannoin raskain mielin elämäni selkärepussa pitkään. Tähän päivään mennessä en tiedä, mitä olisin voinut tehdä toisin elämän realiteettien edessä. Ja veikkaan saman ristiriidan vaivanneen toista ihmistä. Oman puolen anteeksipyyntöni olivat myös turhia – kaikuivat kuuroille korville. Lakkasin olemasta toiselle ihmiselle. Kun on näkymätön, on mahdotonta enää korjata mitään – näin koin.
Kun vuosia oli kulunut riittävästi ja reppuni painoi uuvuttavasti, aloin lähettää rakkautta toiselle ihmiselle. Koska olin näkymätön, saatoin lähettää näkymätöntä rakkautta näkymättömälle toiselle. Tarkoitan sitä, ettei minun tarvinnut nähdä toista eikä saada vastausta tai mitään reaalielämän merkkejä siitä, että lähetykset ovat menneet perille. Joskus lähetin oikean viestinkin – en siksi, että olisin odottanut vastausta tai synninpäästöä, vaan siksi, intentioni oli oikeasti rakkaudellinen. Toivoin todella toisen elämään hyviä asioita.
Koin syvästi ja vahvasti, että sielumme olivat tehneet sovinnon. Tässä elämässä näinä ihmisinä ja näissä puitteissa emme ehkä koskaan kohtaisi toisiamme enää sovinnon merkeissä, mutta syvällä sydämessäni tunsin sovinnon tapahtuneen. Ehkä sovinto tapahtui vain minun sydämessäni tai sieluja ei ole edes olemassa, mutta minussa jokin oli muuttunut sovinnon myötä. Sain rauhan ilman toisen ihmisen synninpäästöä, vastausta tai hyväksyntää. Se tuntui elämän lottovoitolta.
Mikään ei paina niin paljon kuin repullinen ristiriitoja, joita kantaa mukanaan. Se vie voimia ja saa kokemaan epäonnistumista. Mutta sydämessään voi aina tehdä sovinnon, vaikka toinen ei halua. Kun tekee sovinnon omassa sydämessään, menneisyys ei kulje varjostamassa elämää katkeruuden, surun, harmituksen, syyllisyyden tai häpeän väreissä.
Tee sovinto itsesi tähden.
Kuuntele sanoittamani laulu SORI SIITÄ, jonka on säveltänyt ja esittänyt Anne Mattila: KUUNTELE SPOTIFYSTA TÄSTÄ.
Kun puhutaan Saksasta ruokamielessä, monelle nousee ehkä ensimmäisenä mieleen makkarat, hapankaali ja olut, kenties konditoriatuotteet tai vaikka döner. Berliinistä löytää toki näitäkin, mutta myös paljon muuta, esimerkiksi trendikkäitä mehu- ja smoothiebaareja ja terveellisyyteen ja luomuun panostavia ravintoloita. Kaupungissa on myös paljon kasvissyöjille ja vegaaneille soveltuvaa ruokatarjontaa.
Osoite: Weinbergsweg 23
Nimensä mukaisesti Superfoods & Organic Liquids tarjoaa erilaisia luomumehuja ja -kahvia, smoothieita ja açai-kulhoja, ruokaisia salaatteja ja kvinoakulhoja, myös mukaan otettavaksi. Lähes kaikki kahvilan annokset ovat gluteenittomia, maidottomia eivätkä sisällä lisättyä sokeria. Gluteenittomat pannukakut ja leivät ovat erityisen maukkaita! Viikonloppuaamuisin aamiaisella saattaa olla ruuhkaa. Kahvila on äskettäin avannut toisen toimipisteen Charlottenburgin kaupunginosaan (Schlüterstraße 37).
Osoite: Dortmunder Straße 1
Bistro, joka on myös kirjakauppa – vaiko kirjakauppa, joka on myös bistro? Oli miten päin vain, Buchkantinen tiloista löytää kirjoja, postikortteja ja muuta kirjakauppaan kuuluvaa, mutta myös monipuolisesti aamiaista, lounasta sekä tietenkin ihan vain kahvia ja kakkuja. Ruokalistalta löytyy salaatteja, burgereita, flammkuchenia… Vegaanit huomioitu.
Osoite: Eberswalde Straße 2
Aivan Mauerparkin suositun kirpputorin lähistöllä sijaitseva The Juicery on jokaiselle smoothieiden, mehujen ja mehushottien ystävälle aivan ehdoton vierailukohde. Kylmäpuristettujen mehujen ja superfood-smoothieiden raaka-aineet ovat vähintään luomua, mutta mahdollisuuksien mukaan myös lähiruokaa, Demeter-laatua tai muuten erityisellä huolella kerättyjä ja valittuja. Hyvä valikoima maukkaita smoothieita ja mehuja, jotka valmistetaan silmiesi edessä. Ympäristöystävällisyyteen erityistä huomiota kiinnittävä The Juicery välttää ylimääräisten pakkausten ja muovin käyttöä (muovilta näyttävät mehu- ja smoothiekupit eivät ole muovia), ja smoothieihin käytettävä vesi on energisoitua.
Osoite: useita toimipisteitä
Dean & David on alun perin Münchenissä perustettu pikaruokaketju, jonka liikkeitä löytyy paitsi eri puolilta Berliiniä, myös eri puolilla Saksaa sekä myös Itävallassa ja Sveitsissä. Erityisesti raaka-aineiden tuoreuteen panostavasta Dean & Davidista saa pykälän verran terveellisempää pikaruokaa kohtuulliseen hintaan. Tarjolla on keittoja, curryja, salaatteja, lämpimiä kulhoja, leipiä, chia-kulhoja, mehuja ja smoothieita. Take away -mahdollisuus, tai sitten voit ruokailla paikan päällä.
Osoite: Weinbergsweg 3
Lähes Superfoods & Organic Liquids -kahvilaa vastapäätä sijaitseva Daluma tarjoaa modernin minimalistisissa tiloissaan luomulaatuisia smoothieita ja kylmäpuristettuja mehuja, açai-kulhoja, salaatteja, keittoja ja tietenkin myös kahvia. Aamiaiseksi voit valita joko yhden ruokalajin kulhon, tai annoksen, jossa on vähän kaikkea chia-vanukkaasta kookosjugurttiin ja probioottiseen mysliin. Myös take-away-mahdollisuus. Lisäksi tarjolla on mehupaastopaketteja. Hauskana yksityiskohtana sisustuksessa seinällä olevat vihreät sulat.
Berliini on yksi tämän hetken trendikkäimpiä kaupunkimatkakohteita Euroopassa. Suomesta tähän värikkään lähihistorian sävyttämään kaupunkiin matkailijoita vetää lyhyt lentomatka, moneen suurkaupunkiin verrattuna vielä kohtuullinen hintataso, sekä monipuolinen ravintolatarjonta, josta suosikkinsa löytävät niin vegaanit kuin fine diningin ystävät.
Berliini myös tarjoaa tekemistä ja nähtävää liki jokaiselle: upeita museoita ja taidenäyttelyitä laidasta laitaan, aamuun asti jatkuvia teknobileitä, värikästä katutaidetta, historian havinaa, boheemeja baareja, rönsyileviä kirpputoreja ja sliipattuja ostoskeskuksia… Tässä 5 + 1 poimintaa hieman erilaiseen matkaan Berliinissä, Hidasta elämää -sivuston hengessä!
Osoite: Alte Schönhauser Straße 30
Monet, varsinkin nuoret, tulevat Berliiniin etsimään inspiraatiota pukeutumiseen ja tyyliasioihin, sillä varsinkin tietyt Itä-Berliinin alueet ovat trendikkäitä ja hyviä yksilöllisestä pukeutumisesta kiinnostuneiden bongaamiseen. Omaperäisistä vaatteista kiinnostuneiden kannattaa suunnata tähän vintage- ja kierrätysvaatteita myyvään liikkeeseen, joka on liki lattiasta kattoon asti täynnä mitä mielenkiintoisimpia vaatteita. Kaikki tuotteet on hinnoiteltu kilohinnoin, jonka saa selville vaatteisiin kiinnitetyistä värikoodatuista lapuista. Myynnissä on naisten ja miesten vaatteita, kenkiä sekä laukkuja, hattuja ja muita asusteita. Ketjulla on useita muitakin myymälöitä eri puolilla Berliiniä.
Osoite: Warschauer Straße 39–40
Yksi Berliinin tunnetuimmista nähtävyyksistä on East Side Gallery, värikkäin graffitein koristeltu pala vanhaa Berliinin muuria. Aivan sen lähistöllä sijaitsee Michelberger-hotellin yhteydessä toimiva samanniminen ravintola, joka tarjoaa aamiaista, lounasta ja päivällistä. Ravintolan raaka-aineet ovat luomua ja kausituotteita, jotka mahdollisuuksien mukaan ovat myös lähituotantoa ja/tai kerätty, saalistettu tai viljelty kestävällä tavalla Berliiniä ympäröivän Brandenburgin osavaltion alueella. Ruokailu täällä on yhteisöllinen kokemus: annokset tilataan tapas-tyyliin seurueen kesken jaettavaksi. Keittiöllä on rento, hieman fine dining -suuntainen ote ruokaan, tarjolla on kekseliästä ja kokeilevaa syötävää. Pitkien pöytien ääreen mahtuu suurempikin seurue. Päivällisaikaan voi olla hyvä idea tehdä varaus, sillä ravintola on juuri nyt kovin trendikäs.
Osoite: Bergmannstraße 107
Saksalaiset luonnonkosmetiikkamerkit kuten Weleda olivat maailman ensimmäisiä ekokosmetiikan valmistajia. Näitä vanhoja klassikkobrändejä sekä lukemattomia muita (osin myös sellaisia, joita Suomen markkinoilla ei edes ole myynnissä) on tarjolla Belladonnassa, joka on Berliinin vanhin ainoastaan luonnonkosmetiikkaa ja muita ekologisia kauneuden- ja ihonhoitotuotteita myyvä liike – se on ollut toiminnassa jo yli 30 vuoden ajan. Myymälässä (ja myös verkkokaupassa) on laaja valikoima esimerkiksi Dr. Hauschkan meikkejä, ekologisia hiusten- ja vartalonhoitotuotteita, luonnollisia hajuvesiä sekä mm. myös erityisesti miesten ihonhoitoon keskittynyt osasto.
Osoite: Boxhagener Platz
Berliinissä on paljon erilaisia, eri päivinä avoinna olevia toreja eri puolilla kaupunkia. Tunnetuimpia lienevät Mauerparkin kirpputori ja Kreuzbergin ruokatorit. Monien suosiossa olevassa Friedrichshainin kaupunginosassa sijaitseva Boxhagener Platz täyttyy lauantaisin pienistä kojuista, joista voi löytää melkein kaikkea: vihanneksia ja hedelmiä, syötävää ja juotavaa, taidetta ja vanhoja kirjoja, käsitöitä ja koruja, kukkia ja etnisiä herkkuja… Torille on ihana tulla vaikka vain haistelemaan tunnelmaa ja ihmettelemään ja ihailemaan kaikkea mitä onkaan tarjolla. Kyseessä on itäisen Berliinin vanhin ja suurin ruokatori (perustettu vuonna 1905). Sunnuntaisin samalla paikalla pidetään kirpputoria. Boxhagener Platzin lähistölle pääsee esimerkiksi raitiovaunuilla 10 ja 21.
Osoite: Koppenplatz 1 ja Kantstraße 146
Moni suomalainen on suuri pizzan ystävä, mutta monelle pizzapohjan viljat myös aiheuttavat turvotusta ja vatsanväänteitä. Viljayliherkkien ja keliaakikkojen (ja toki myös muiden pizzan ystävien) kannattaa suunnata Simelaan, jonka luonnollisesti gluteeniton pizzapohja tehdään tattarijauhosta. Superohut ja rapea pohja muistuttaa tumman värinsä ansiosta etäisesti ruista, mutta on maultaan esimerkiksi riisijauhoista tehtyyn pohjaan verrattuna paljon täyteläisempi ja monipuolisempi. Jos vatsasi kestää vehnää, kokeile spelttivehnästä tehtyä pizzapohjaa! Tarjolla on toki kolmantena vaihtoehtona myös perinteinen vehnäjauhopohja. Listalta löytyy myös mm. pasta-annoksia ja flammkucheneita, joita on saatavana myös gluteenittomana. Ravintolalla on kaksi toimipistettä eri puolilla kaupunkia.
Osoite: Warschauer Straße 33
Miltä näyttää vain vegaanisia tuotteita myyvä supermarket? Sen voi käydä katsastamassa tässä Veganz-ruokakaupan myymälässä osoitteessa Warschauer Straße 33. Kaupan yläkerrassa on myös vegaanista ruokaa tarjoava The Bowl -ravintola. Veganzilla on kaksi muuta liikettä eri puolilla Berliiniä.
Aikanaan nämä sanat nostivat pelkoa, näin itseni juoksemassa valtoimenaan alastomana metsässä. Näkyyn liittyi valtava kaipuu, mutta ennen kaikkea tunne siitä, että olen jollakin tavalla “systeemin vankina”. Että en voi olla villi ja vapaa. Ja tämä puoli eli minussa jonkilaisena varjona, ja ilmaantui joskus yllättäen paikalle raivokkaana ja tuhoavanakin. Siihen sisältyi aavistus hulluutta. Ja enemmän kuin aavistus hulluuden pelkoa. Huomaamattani viritin tästä näystä tarinaa – olen syntynyt väärään aikaan, väärään paikkaan. Uhritarina. Ulkopuolisuustarina.
Mutta tämä on ollut tärkeä näky, ja se on jossakin alitajunnassa johdattanut minua, kutsunut minua, tullen pikku hiljaa päivän valoon, integroituen osaksi minua.
Luonnon merkitys on noussut elämässäni aivan keskeiseen asemaan – en voi hyvin, ellen pääse jatkuvasti metsään ja mieluumin myös meren äärelle. Luonnossa olen kotonani. Oma itseni ja samalla yhteydessä kaikkeen.
Luonto on myös temppelini. Luonnossa pyhyyden kokeminen ja haltioituminen on helppoa. Siinä koen että se on ihmisenkin luonnollinen tila – pyhyys ja haltioituminen. Joku viisas on joskus sanonut että “Luonto on Jumala 3D-muodossa”. Tämä on minulle hyvin totta. Luontoyhtedessä kokee elämän taian ja mysteerin.
Ja silloin, kun koen ja jaan tätä pyhää luomisvoimaa yhdessä muiden kanssa, alan uskoa ihmeisiin. Alan uskoa siihen, että ihminen pystyy ihan mihin vaan – lopettamaan tämän vallitsevan hulluuden hetkessä, luomaan maailman, jossa eletään rakkaudesta ja yhteydestä käsin, suojellen tätä ihmeellistä planeettaa, jolla saamme elää.
Sisäinen luontomme on yhtä ulkoisen luonnon kanssa. Juuri nyt minua kiehtoo erityisesti kehon rajaton tietoisuus … ihan sen meidän syvimmän, arkaaisimman tason ihmeellisyys … kuinka kun mitä syvemmälle menemme sisäisen eläimemme ja jopa liskomme uumeniin, sitä laakeampana aukeaa alitajunnan maailma, alkuvoima ja elämän mystisyys. Sanaton alkuvoima, joka tietää. Joka näkee. Joka jo on yhteydessä kaikkeen.
Voisiko olla niin yksinkertaista, että henkinen ja spirituaalinen herääminen on oman luontonsa kohtaamista – että se syvin havahtuminen piilee siinä kaikkein primitiivisimmässä osassa meitä, jonka ihmiskunta on itseltään kieltänyt asettuessaan luonnon ja eläinkunnan yläpuolelle? Että herääminen täyteen ihmisyyteen on heräämistä myös omaan eläimellisyyteensä?
Tämän kokemuksen ja oivalluksen kautta sanat villi ja vapaa alkavat tuntua hyvin luonnolliselta olotilalta, omalta tietoiselta valinnalta mistä käsin voin elää elämääni joka hetki. Olen vastannut oman luontoni kutsuun.
Ja tästä tietoisuudesta käsin sekin osa minua, joka ei oikein koskaan ole asettunut tänne maanpäälliseen elämään, alkaa herätä eloon.
