Sivu 127 – Hidasta elämää

Miten keskustella vaikeista aiheista kumppanin kanssa?

Sain hyvän ja tärkeän kysymyksen: Miten ottaa vaikeita aiheita keskusteluun suhteessa? Joskus suhteissa on otettava vaikeita asioita keskusteluun, silloinkin kun tietää että aihe saattaa olla toiselle hankala ja latautunut. Se kysyy rohkeutta! Varmasti suurin osa meistä tietää, mikä hinta sillä on, jos vaativista teemoista vaikenee. Tutkitaan siis sitä, miten niitä vaativia teemoja voisi ottaa keskusteluun.

Aloitetaan siitä, mikä ei yleensä toimi

Vaikeita asioita ei kannata ottaa keskusteluun tunnekuohussa tai toiselle yllättäen/tilanteessa joka on hektinen
Toisen syyttäminen ei myöskään toimi eli asian tuominen esiin vain ”sinä viestillä” eli esim. ”Sinä et koskaan ______” tai ”Onko sinulla joku ongelma?”
Aiheen esiin tuominen ilman selkeyttä vaan enempikin ryöpyttäen. ”Minun täytyy nyt vaan kaataa tämä ulos systeemistäni ”rehellisyyden nimissä” ei toimi

Miten sitten viestiä viisaasti vaikeista teemoista?

Kerro toiselle että haluaisit keskustella hänen kanssa aiheesta joka tuntuu vaikealta ja kysy milloin toiselle sopisi.
Mikä on keskustelun intentio ja tarkoitus, mieti se itsellesi selkeäksi ja kerro se myös toiselle
Voit sanoa ääneen kumppanille, että et odota sitä että hän ratkaisee kaiken maagisesti, vaan toivot yhteistä keskustelua, jossa tutkitte yhdessä aihetta.
Muistuta kumppania siitä, että hän on tärkeä ja että olette samalla puolella.
Kommunikoi itsestäsi käsin, mitä sinä tunnet ja toivot, pyri olemaan selkeä.
Vastavuoroisuuteen kuuluu kuuntelu ja lisää kysyminen, selkeyttäminen.
Jos keskustelu eksyy raiteilta, palaa alkuperäisen intention äärelle
Ota tai ehdota tarvittaessa aikalisää, jos keskustelu ei mene mihinkään/ muuttuu epäasialliseksi.
Vältä oletuksia ja tulkintoja, ja tarkista: Ymmärsinkö oikein, selvennätkö vielä mitä tarkoitat, kerro lisää, yms.

Ja mikä tärkeintä, hyväksy että kaikesta yrityksestä huolimatta keskustelu ei aina päädy yhteisymmärrykseen, varsinkaan heti.

Hyväksy, että et voi vaikuttaa toisen reaktioon, kommunikaatio tyyliin tai edes siihen haluaako hän kuulla sinua. Voit vaikuttaa siihen miten itse viestit, kuuntelet ja pyrit ymmärtämään ja löytämään ratkaisuja, mutta et siihen miten toinen asian näkee tai kokee. Kun pyrit olemaan itse asiallinen, kunnioittava ja selkeä, olet tehnyt sen minkä siinä hetkessä voit.

Hyvissäkin suhteissa on yhteyskatkoksia, ne eivät itsessään ole vaarallisia. Se miten palaatte yhteyteen, miten pyritte vaalimaan turvaa – ratkaisee.

On mahdollista olla triggeroitunut ja viestiä rauhallisesti. (Ja usein se vaatii harjoittelua).

On mahdollista käsitellä haastavia teemoja ja kokea kunnioitusta.

”Vaikka olisimme erimieltä, välitän siitä miltä sinusta tuntuu. Vaikka olisimme erimieltä, valitsen säilyä kunnioittavana niin sinua, kuin itseäni kohtaan”

Keskusteluyhteyden vaalimiseen: Parisuhteen keskustelukortit

Yhteyden puute parisuhteessa johtaa usein puhumattomuuteen ja riitoihin – lopulta jopa suhteen päättymiseen. Mutta miten keskustella puolison kanssa suhteesta? Miten saada yhteys puolisoon tai parantaa yhteyttä, joka on päässyt katkeamaan?

Parisuhteen keskustelukortit auttavat rakentamaan yhteyttä uudelleen. Kortit sopivat hyvin sekä tutustumisvaiheeseen että pidempään suhteeseen. Korttipakka sisältää 45 korttia ja nostattavat esiin teemoja menneisyyden opeista, tästä hetkestä sekä tulevaisuuden toiveista.

Tutustu kortteihin TÄÄLLÄ.

Äkkipikainen reaktio usein kaduttaa jälkikäteen – Miksi toimimme ilman harkintaa?

Olet ehkä ollut joskus tilanteessa, missä reagoit vuorovaikutuksessa nopeasti johonkin asiaan. Siinä hetkessä terävä vastaus tai kommentti tuntuu ainoalta oikealta vastaukselta. Kun aikaa kuluu tunteja, useimmiten päiviä, niin aikaisemmin ilmoille päästetty reaktiivinen lause tuntuu jälkikäteen typerältä. Harmittaa ja tekisi mieli päästä ajassa taaksepäin korjaamaan tilanne.

Miksi näin käy? Miksi siinä hetkessä täysin ainoalta ja oikealta tuntunut vastaus kaduttaa ja ehkä hävettää jälkeenpäin? Miten oma tunne asiasta voi päivien mittaan muuttua noin radikaalisti? Kyse voi olla ystävälle tai työkaverille annetusta kommentista, aika usein tämä toistuu myös parisuhteessa.

”Kyseessä on taistele- tai pakene -tila.”

Hiljattain ystäväni ihmetteli, että miksi juuri alkaneen parisuhteen alussa torjui toisen katkaisemalla nopealla reaktiolla koko suhteen, kun toinen osapuoli oli avannut keskustelussa omia epävarmoja tunteitaan. Muutaman päivän päästä harmitti, että pisti koko homman poikki niin nopealla reaktiolla.

Meidän jokaisen käytöstä ohjaa myös temperamentti, mutta tässä tekstissä haluan nostaa esiin ikivanhan evoluution myötä kehittyneen mekanismin, mikä vaikuttaa edelleen vuorovaikutuksessamme. Kyseessä on taistele- tai pakene -tila.

”Anna mä mietin tätä asiaa”

Vuosituhansien aikana ihmisen psyyke on kehittynyt ottamaan vastaan erilaisia ääniä ja tulkitsemaan niitä joko valmistautumalla toimintaan tai vetäytymään. Vaikkakin nykyään suurin osa meidän vuorovaikutustilanteista eivät vaadi meiltä enää nopeaa reagointia, niin toimimme siitä huolimatta edelleen niin. Näin ollen hyvin arkisissakin tilanteissa edelleen hyökkäämme tai puolustaudumme ja teemme puheesta nopeita johtopäätöksiä. Nämä reaktiot saattavat sitten ajan kanssa kaduttaa.

Tietyt lähtökohdat vuorovaikutuksessa vaatisivat meiltä erityistä yhteistoimintaa ja huomiota, jotta keskusteluyhteys ei katkeaisi nopeaan reaktioon. Tällaisia lähtökohtia ovat esimerkiksi arvojen erilaisuus, erilaiset päämäärät, erimielisyys tulkinnassa, epävarmuus, erilaiset viestintätyylit ja huono tai puuttuva kommunikaatio. Jos yhteistoimintaa ei synny ja keskustelua ohjaa tuo ikivanha mekanismi, niin voidaan päätyä ikäviin tilanteisiin.

”Nämä reaktiot saattavat sitten ajan kanssa kaduttaa.”

Palatakseni takaisin ystäväni pikaisesti katkaistuun ihmissuhteeseen. Se, että toinen nosti esille omat epävarmat tunteet uudessa ihmissuhteessa eivät väistämättä tarkoittaneet sitä, että tämä toinen ei olisi halunnut jatkaa suhdetta. Ystäväni koki kuitenkin omien sanojensa mukaan niin, se sattui ja hän pakeni nopean reaktion turvin. Hänen omien sanojensa mukaan hänelle tuli epävarma olo ja tarve suojautua.

Tieto siitä, että meitä edelleen ohjaa vuorovaikutuksessa tuo ikiaikainen taistele- tai pakene -tila on hyvä pitää mielessä, kun seuraavan kerran keskustelussa on valmis reagoimaan nopeasti. Siinä hetkessä pintaan nousseen ”ainoan oikean” vaihtoehtoehdon voi jättää sanomatta ja pyytää lisää miettimisaikaa ennen kuin antaa vastauksen asiaan. ”Anna mä mietin tätä asiaa” on usein viisas ratkaisu. Tämä lause kannattaa opetella.

Tutustu Komulainen.eu nettisivuihin tästä.

Hyökkäämisen tai puolustautumisen tilalle rakentavia tapoja käsitellä ristiriitoja löydät Riidan ratkaisu -korteista:

Jokainen meistä kaipaa syvästi näkyväksi ja nähdyksi tulemista – silloin olo on voimautunut, vapaa ja iloinen

Pohjimmiltaan jokainen meistä kaipaa syvästi näkyväksi ja nähdyksi tulemista, omana autenttisena itsenään elämässä pötkyttelemistä. Silloin olo on voimautunut, vapaa ja iloinen. Riittävä. Silloin tietää, ettei ole liikaa tai liian vähän vaan juuri sopivasti täydellisen epätäydellinen ja rakastettava.

Usein opimme ponnistelemaan niin paljon tullaksemme nähdyiksi: miellyttämällä, suorittamalla, pyrkimällä mahdollisimman hyviksi ja oikeanlaisiksi ja hyväksyttäviksi. Kaikki tämä johtaa ahdistukseen ja riittämättömyyteen, ainaisiin sisäisiin bätleihin. Haluamme (ymmärrettävästi) olla tykättyjä ja saamme hetken helpotusta, jos meihin ollaan ”tyytyväisiä”.

Jokainen meistä kaipaa syvästi näkyväksi ja nähdyksi tulemista. Silloin olo on voimautunut, vapaa ja iloinen.

Näissä kuvioissa – sisäistetyissä ajatus- tunne- ja toimintamalleissa – pyörähdellessä meissä ohjaksissa se pieni lapsi, joka jäi tunteidensa ja kokemustensa kanssa yksin ja turvattomaksi. Hän, joka ei oppinut, että saa vain olla, säihkysilmin, levätä ja leikkiä, luottaa ja liidellä.⁠ Jos tulimme sivuutetuiksi, mitätöidyiksi, hylätyiksi tunteissamme (tai muutoin), opimme sysäämään itsessämme tunteemme ja tarpeemme sivuun ja samalla hukkaamaan itsemme, sydämemme äänen ja kyvyn toimia sen mukaan. Opimme selviytymis- ja puolustuskeinot, ”kunnon ihmisenä” olemisen. Loputtoman miellyttämisen.

Tullakseen vihdoin näkyväksi ja nähdyksi itselleen ja toisille, voi a) alkaa ensin antaa itselleen iloa ja hyvää oloa tuottavaa – sitä, missä lapsi meissä pääsee lepäämään ja leikkimään b) sen myötä pikku hiljaa ottaa etäisyyttä niistä geimeistä, joiden avulla yrittää tulla nähdyksi ja tykätyksi.⁠

Ei tarvita mitään jättiläismäisiä operaatioita alkaa purkaa selviytymis- ja puolustuskeinojaan. Ne eivät ratkea järkeilyn (defenssin) tasolla, vaan sillä tasolla, missä ne ovat syntyneetkin – siellä, missä lapsi meissä pääsee turvaan ja leikkimään. Siksi sisäisen turvan opettelu on niin olennaista häpeän purkamisessa. Jotta emme enää liiskaisi ja pienentäisi itseämme, säkenöivää sisäistä lastamme, ihmeellistä viisauttamme, intuitiotamme, tunteitamme ja tarpeitamme vaan niiden kautta löytäisimme tien takaisin itseemme.

Mitä jos saisikin vain levätä sen sijaan, että yrittää puolustaa itseään ja näkemyksiään, olla hyvä ja pätevä ja kaikkea hienoa ja aikaansaavaa?
⁠

Mitä jos saisikin vain levätä sen sijaan, että yrittää puolustaa itseään ja näkemyksiään, olla hyvä ja pätevä ja kaikkea hienoa ja aikaansaavaa? ⁠ Jos saisikin vain olla? Suorittamisen ja ainaisen ponnistelun, pyrkimisen ja työstämisen sijaan vähän leikkiä, iloita, hauskuutella itsensä kanssa.

Sieltä löytyy koko minuutemme, mitään poistamatta ja mitään lisäämättä, yltäkylläisenä universuminamme. Miten huikeaa – ja niin äärettömän paljon enemmän kuin ”riittävää”. Olemme ihmeellisiä, säkenöiviä virityksiä, jokainen meistä.

Lämpimästi tervetuloa vapautumaan häpeästä voimauttavan uutuuskirjani pariin. Sydänvoimaa muutokseen löytyy täältä

Voimauttavat kurssini ja valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Kun meinaa mennä hermot, nämä 7 asiaa auttavat

Tämä teksti on syntynyt mainosyhteistyössä Otavan kanssa.

Essi Määttä ja Kimmo Määttä. Kuva: Jenni Oranen.

Hyvästä arjesta nauttivan hyvinvointivalmentajan Essi Määtän (s. 1988) ja suoraviivaisesti asioihin suhtautuvan insinöörin Kimmo Määtän (s. 1984) yhteinen kirja Arjen lean (Otava, 2021) perustuu ajatukselle, että elämästä pitää nauttia, ja jokaisen tulee tehdä asioita, jotka ovat hänelle itselleen merkityksellistä. Elämän ei kuulu olla pelkästään suorittamista ja selviytymistä päivästä toiseen.

Lapsiperheessä arki saattaa olla niin kuormittavaa, että se tuntuu pelkältä suoritukselta, joka alkaa aamulla, kun silmät aukeavat, ja loppuu illalla siihen, kun silmät painetaan kiinni. Siinä mylläkässä vanhempien keskinäinen yhteys ja perheenjäsenten välinen suhde ovat vaarassa näivettyä pelkäksi asioiden hoitamiseksi.

Silloin myös myönteisen palautteen voima herkästi unohtuu, ja kaikkein rakkaimpien kanssa vuorovaikutus voi olla heikompaa kuin esimerkiksi työkavereiden kanssa. Rakentamalla parempaa vuorovaikutusta perheen kesken myös arki sujuu kevyemmin ja syntyy mukava, myönteinen ilmapiiri, jossa kaikkien on hyvä olla.

Tässä 7 taitoa, joiden avulla voi olla menettämättä hermojaan ja tuoda lisää onnea ja iloa arkeen. Sisältö on poimittu uutuuskirjasta Arjen lean (Otava, 2021).

1. Tunnista omat tunteesi ja tarpeesi

Taito tunnistaa ja säädellä omia tunteitamme auttaa tunnistamaan ja ymmärtämään myös muiden tunteita. Huomaatko ajoissa, milloin sinulla on nälkä, milloin väsyttää, milloin kehosi ja mielesi kaipaa liikettä, milloin tarvitset mielekästä tekemistä tai omaa aikaa?

Ei ole kenenkään etu, että vanhemmat uuvuttavat itsensä täydellisen vanhemmuuden tavoittelussa tai että työ vie kaiken ajan ja energian. Jos ei pidä huolta omasta ajasta, terveellisestä ruokavaliosta, liikunnasta ja parisuhteesta, uupuu helposti. Jos jatkuvaa uhrautumista ja omien tarpeiden laiminlyöntiä jatkuu vuodesta toiseen, jäljelle jää vain katkeruus.

2. Yritä nähdä asioita myös muiden näkökulmista

Usein keskustelut menevät niin, että jokainen kertoo oman näkemyksensä ja puolustaa sitä. Todellisuudessa maailma ja erilaiset tilanteet voivat näyttää aivan toisenlaisilta toisen ihmisen silmin. On hyvä muistaa, että omat näkemykset ja tavat toimia eivät ole ainoita oikeita.

Perheessä on tärkeää kunnioittaa jokaisen tapoja ja muodostaa yhteinen näkemys ja yhteiset säännöt. Jotta voisimme aidosti ymmärtää toistemme näkökulmia, tarvitaan sopiva aika, sopuisa ilmapiiri, rauhallinen paikka sekä läsnä oleva kuuntelun, itsensä ilmaisemisen sekä toisten perheenjäsenten kunnioittamisen taitoja.

3. Kuuntele ja ole läsnä aidosti

Vaikka oman mielipiteen tuominen rehellisesti esiin on tärkeää, hyvän keskustelun painopiste on kuuntelemisessa. Aina emme välttämättä aidosti halua ymmärtää sitä, mitä toinen yrittää meille kertoa. Silloin huomiomme on omissa ajatuksissamme, ei toisen ajatuksissa.

Kaikkein tärkeintä meille kaikille iästä riippumattta on tulla aidosti kuulluksi, nähdyksi ja kohdatuksi. Aito kuunteleminen on keino kertoa toiselle, että hän on tärkeä ja arvokas.

Jokaisen näkökulma ja ajatukset ovat arvokkaita, ja niitä saa ja pitää tuoda esille. Mutta toisen ihmisen arvostaminen voi olla vaikeaa, jos ei osaa arvostaa itseään.

4. Vaikka olisit vihainen, yritä jutella rakentavasti ja muita kunnioittavasti

Ihmisyyteen kuuluu tuntea erilaisia tunteita ja ajatella erilaisia ajatuksia, mutta omaa käyttäytymistään on säädeltävä ja omia sanojaan on opittava valitsemaan – vaikka olisi kuinka vihainen. Toisaalta tunteita ei kannata padota sisälleen, vaan omista tarpeista on hyvä opetella kertomaan rakentavalla ja muita kunnioittavalla tavalla. Siihen tarvitaan rohkeutta.

Vuorovaikutus ei ole synnynnäinen lahja, vaan sitä voi onneksi aina kehittää ja opetella. Esimerkiksi keskustelun siivouksesta voi aloittaa tavalla, joka saa riidan syttymään tai yhteistyöhalun syntymään.

5. Opettele antamaan palautetta

Jotta ilmapiiri säilyy myönteisenä, yhtä negatiivista palautetta kohden tulisi antaa monin verroin positiivista palautetta.

Kannustavan palautteen on todettu lisäävän lapsen empatiataitoja. Syytteleminen ja vähätteleminen sen sijaan eivät auta empatiataitoja kehittymään. Jos kehuja ei ole tottunut jakelemaan, voi tavoitteeksi ottaa vaikkapa myönteisen palautteen antaminen kerran päivässä jokaiselle perheenjäsenelle.

Rakentavan palautteen antaminen on yhtä lailla tärkeää, koska silloin pääsee itse tuulettamaan omia ajatuksiaan ja tunteitaan. Keskittyminen hyvään on silloin erityisen tarpeeellista. Jos näkee vain toisen virheet, niin kohta ei muuta näekään kuin likaisia sukkia, täpötäysiä roskiksia ja muruja pöydillä.

6. Vahvista tunnetaitoja

Kukaan meistä ei ole parhaimmillaan, kun verensokeri on matalalla tai väsyttää. Kerro silloin, että et pysty nyt keskustelemaan järkevästi. Tunnetaidot eli omien tunteiden tunnistaminen, nimeäminen ja sääteleminen sekä kyky keskustella tunteesta ovat tärkeitä perheen hyvinvoinnin kannalta.

7. Hyväksy vaikeatkin tunteet

Parasta mitä voit tehdä itsellesi ja lapsillesi on hyväksyä koko se tunteiden kirjo, joka liittyy vanhemmuuteen ja ihmisyyteen. Vaikka kuinka rakastaisi lapsiaan, saa silti tuntea myös turhautumista, vihaa ja pettymystä.

Vanhemuus on hyvin inhimillistä: tunteet saavat elää vapaasti ja virheitä saavat tehdä kaikki. Tunteet ja ajatukset vain tapahtuvat sinussa, ne eivät ole sinä, eikä niissä ole mitään pahaa tai väärää.

Haluaisitko kuunnella tämän kirjan Storytelistä? Jos olet uusi Storytel -kuuntelija, saat Hidasta elämää -tarjouksen Storyteliin tästä linkistä.

Juuri nyt pysähdy kuuntelemaan itseäsi – Se on itsensä arvostamista

Juuri nyt pysähdy kuuntelemaan itseäsi. Ehkä ensimmäiseksi huomaat mielesi sisäisen pölinän. Mielemme on kuin soppakattila täynnä erilaisia aineosia: ajatuksia, tulkintoja, mielipiteitä, muistoja, mielleyhtymiä, pitäisi tehdä -listoja, valintoja, päätöksiä, mielikuvia, tunteita, korvamatoja ja niin edelleen.

Jos ajattelulla tarkoitetaan loogista ajatusketjua alkupisteestä johonkin punnittuun lopputulokseen, minimaalinen osuus mielemme toiminnasta on ajattelua. Pääosin se on kaikkea muuta, eräänlaista mielen hälyä.

Mutta kun arvostelematta, hyväksyvästi ja lempeästi tarkkailee kaikkea tuota mielen toimintaa lähtemättä siihen mukaan, mieli vähitellen rauhoittuu ja hiljenee niin, että pystyy huomaamaan erilliset ajatukset ja mielikuvat kuin poutapilvet taivaalla.

Anna ajatusten tulla ja mennä ihan omaan tahtiinsa takertumatta niihin. Salli itsesi pysähtyä ja anna mielellesi aikaa hiljentyä.

Mielenrauhassa asustavan todellisen minuutemme hiljaiset viestit voi kuulla, kun vain hiljentyy, kysyy ja malttaa odottaa hiljaisuudessa vastauksia.

Hyviä kysymyksiä todelliselle minuudelle

Mitä minulle kuuluu juuri nyt?
Mistä olen kiitollinen tai mihin tyytyväinen?
Mitä juuri nyt tarvitsen, kaipaan tai haluan?
Mistä haluan luopua?
Mitä voisin tehdä itseni hyväksi juuri nyt?

Varsinkin elämän haasteissa tai isoja päätöksiä tehdessäsi luota siihen, että todellinen minuutesi tietää ja osaa vastata sinulle. Se on sinun paras ystäväsi. Kukaan muu ei tunne meitä yhtä hyvin kuin todellinen minuutemme. Kukaan muu ei tiedä niin hyvin, miten meidän olisi hyvä toimia.

Mielemme yrittää esiintyä fiksuna ja analyyttisenä, mutta se on niin täynnä mielleyhtymiä, vanhoja tunteita ja tulkintoja, väärinymmärryksiä ja mielipahaa, että sen on ihan mahdotonta tietää, mikä tunne tai tulkinta liittyy mihinkin. Sen sijaan todellinen minuutemme on vapaa kaikesta mielen hälystä ja siellä asuu suuri ja avara viisaus, jota kannattaa kuunnella.

Itsensä kanssa pysähtyminen ja itsensä kuunteleminen on oleellisen tärkeää. Sillä se on itsensä arvostamista.

Teksti on lainaus kirjasta Olet kaiken hyvän arvoinen – Lue lisää kaikesta siitä hyvästä, joka meissä jo on.

Tutustu koulutus- tai valmennustarjontaani tai tilaa onnellisuusluento TÄSTÄ

Tunnetko itsesi aina vähän ulkopuoliseksi? – Jokainen haluaa kuulua joukkoon ja tulla ymmärretyksi

Ihminen yrittää jollain tavalla koko elämänsä kuulua joukkoon. Lapsena koulun parijonohaussa, näytelmäkerhon roolituksessa, pallopelien joukkuevalinnoissa. On musertavaa, jos kukaan ei tahdo pariksi, jos näytelmissä joutuu aina esittämään kiveä tai puuta, tai jää joukkuejaossa aina viimeisten joukkoon kaivertamaan varpaalla koloa urheilukentän hiekkaan.

Haemme koko elämämme ymmärrystä muilta. Haluamme, että meidät nähtäisiin arvokkaina ja hyvinä juuri tällaisina. Sama jatkuu myöhemmin aikuisten leikeissä. On tylsää jäädä pois työpaikan taukoporukoista tai etsiä ruokalassa lounaspöytää, josta löytyisi itselleen sopiva paikka. Entä mihin jengiin kuuluu, kun luodaan onnistunutta perhekomboa? Mistä porukasta löytyisi se oikea, ja kuka tahtoisi juuri minut?

Yhteisöjä tukevat ajatusmallit ovat meissä sisäsyntyisiä. On vaarallista jäädä yhteisön ulkopuolelle. Aikojen alussa lauman hylkäämä ei ollut enää turvassa.

Kun ymmärtäisi jo lapsena sen, ettei tiettyyn joukkoon kuuluminen määritä minua ihmisenä. Ettei ryhmässä kukaan ole koskaan ihan samanlainen kuin toinen. Paikka tietyssä joukossa ei arvota asemaani maailman hierarkiassa tai kerro siitä kuinka hyvin tulen suoriutumaan elämässä. Löydän kyllä juuri tällaisena paikkani ja joukkueeni maailmassa. Olen turvassa, vaikken kuuluisikaan kaikkiin porukoihin.

Itseäni on helpottanut ajatus, että aina on olemassa ihmisiä, jotka eivät voi koskaan täysin ymmärtää minua enkä minä luultavasti heitä.

On tärkeää koota ympärilleen oma heimo. Ihmiset, jotka ymmärtävät minua ja silloin kun he eivät ymmärrä, he ovat silti tukenani. Valitsen heimooni ne, joiden seurassa tunnen oloni turvalliseksi. Ja on hienoa, jos omaan heimoon mahtuu erilaisia tyyppejä. Miten tylsä ja mauton onkaan soppa, jossa on pelkkää perunaa.

Samalla uskon, että tiettyyn elämäntilanteeseen kuuluu aina tietynlaisia ihmisiä ja porukoita. Itsekin muutun ja elän erilaisia ajanjaksoja. Toiset ihmiset ja yhteisöt liittyvät selkeästi tiettyyn elämänvaiheeseen, asuinpaikkaan, työyhteisöön tai jopa yksittäiseen matkaan. Erilaisilla ihmisillä on tärkeä rooli erilaisissa elämäntilanteissa. Joku muu ymmärtää minua paremmin tänään. Ja juuri tällä hetkellä kuulun vähän erilaiseen jengiin kuin muutama vuosi sitten.

P.S. Kukaan ei voi koskaan ymmärtää toista ihmistä kokonaan. Mutta on tärkeää, että ympärillä on ihmisiä, jotka yrittävät.

Herkkä Pilvi Perhonen ja pelkonsa voittavat sankarit on lasten satukirja, joka kertoo herkkyyden voimasta ja siitä, miten jokainen voi löytää oman supervoimansa. Kurkkaa kirja täältä.

Tunnista muutosprosessin vaiheet – Muutos laittaa tunteet myllertämään ja tästä se johtuu

Muutosprosessiin kuuluu klassisia vaiheita, jotka ovat mallista riippumatta arkkityyppisiä. Vaiheiden hahmottamisesta on apua liikkeelle lähtemisessä kohti muutosta ja etenemisessä silloin, kun huttu iskee tuulettimeen tai kun ihmettelee, miksi laiffi on yhtä jojoilua pelkojen ja sydänkutsujen välillä. Auttaa, kun kognitiivisesti ymmärtää mistä on kyse. Ei tarvitse luiskahtaa itsensä huononteluun vaan voi tukea itseään: ”joo beibi, nyt rusentaa – se on ihan luonnollista.”

1. Muutos alkaa

Tapahtuu jotain uutta ja yllättävää, tai alamme ottaa uusia askeleita. Alamme valmistautua, innostumme, ahdistumme, olemme kyllästyneet jumittamaan tai jokin kutsuu – usein kaikkea yhtä aikaa. Lähdemme liikkeelle ja kokeilemaan. Teemme valinnan.

2. Vastustus hyökyy kehiin

”Ei hitsi, en mä haluakaan tätä”. Haikailemme takaisin vanhaan, emmekä uskalla tai hetkellisesti osaa liikkua eteenpäin. Tämä vaihe sisältää usein paljon tunteita: vihaa, surua, pettymystä, pelkoa, ahdistusta. Silti jokin kutsuu eteenpäin. Usein tässä (ja seuraavassakin) vaiheessa heilumme uuden ja vanhan välillä; menemme niin sanotusti takapakkia – senkin läpikäyminen yleensä katapulttaa eteenpäin. Saatamme masistella, kun ensimmäisen vaiheen selkeys on tiessään. Ihmettelemme, miksei intuition ääni kuulu ja mikä on pielessä.

3. Hyväksymme, että elämä on muutoksessa

Käymme läpi mennyttä ja irtaudumme pikku hiljaa. Havaitsemme, mikä on toiminut ja mikä ei. Rimpsuttelemme uusin askelin eteenpäin. Suostumme kokemaan muutoksen tunteiden kirjoa. Homma voi tuntua kaoottiselta: välillä innostuu, toisinaan hajoilee.

4. Alamme innostua ja asetumme uuteen

Luottamus vahvistuu, kun olemme suostuneet edellisiin vaiheisiin. Homma ei siis välttämättä mene niin, että tuntee megaluokan itseluottamusta ja sitten titti-dii ryhtyy muutoksiin, vaan usein niin, että ryvettyy kaikissa tunteissa, haparoi pimeässä, ihmettelee että mitähän nyt tapahtuu ja miksi tähänkin on taas ryhdytty. Satunnaisesti saatamme kokea jopa ihanaa liekehdintää, innostusta ja onnistumista. Kun havaitsemme selviävämme ja oppivamme uutta, alamme innostua. Ehkä tää voisikin toimia!

Joskus vanhat tutut kelat ja kuviot toistuvat niin kauan, kunnes teemme niiden suhteen jotain uutta

Muutosprosessin vaiheissa tarvitaan turvaa ja tukea. Ei polkuaan tarvitse osata kulkea yksin. Mielen myllerrys johtuu kasvun prosessiin kuuluvasta vanhan ja uuden välillä heilumisesta, muutosvastustuksesta, tuntemattoman pelosta. Epämukavuusalueelle uskaltautumisen sitoutumista tarvitaan, jotta uudet hermoyhteydet aivoissamme voivat syntyä tukemaan uudenlaisia ajatuksia ja toimintaa.

Jos tietää vain siitä, mitä tähän asti on kokenut, ehkä kannattaisi olla superkärsivällinen itsensä kanssa ja suostua siihen, että tuntematon pelottaa, ja että välillä repsahtaa takaisin vanhaan. Joskus vanhat tutut kelat ja kuviot toistuvat niin kauan, kunnes teemme niiden suhteen jotain uutta. Kyse on siitä, että elämä tuo eteemme uudestaan ja uudestaan triggereitä, jotka mahdollistavat eri kehitysvaiheiden keskeneräiseksi jääneiden asioiden loppuunsaattamisen, eheyttävän muutoksen.

Teksti on ote uudesta kirjastani Sydänvoimaa muutokseen:

Kuva: Unsplash

Voimauttavat kurssini ja valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

10 hyvän mielen vinkkiä

Negatiivisuus tahmaa joskus olosi aivan turhaan. Älä jää siihen kiinni! Negatiivisten ajatusten ei läheskään aina ole jotakin syvällistä syytä, johon sinun kannattaa paneutua.

Joskus negatiivisuus vain iskee, yleensä silloin kun olet väsynyt, nälkäinen tai ylikuormittunut. Negatiivisuus voi itse asiassa olla tärkeä viesti sinulle, esimerkiksi siitä että tarvitset lepotauon. Älä siis turhaan syytä itseäsi siitä, että olet ”negatiivinen ihminen”, vaan näe ärtyisä ajatus viestinä, joka on vain hieman kömpelösti toimitettu!

1. Keskity kiitollisuuteen

Kiitollisuus lisää onnellisuutta ja lieventää stressiä, asiaa on tutkittukin. Mikäs sen helpompi tapa vähentää turhaa napinaa omassa päässä kuin kiittää elämän ihanista asioista!

2. Syö jotain

Pakko myöntää, että myös näin oikeana aikuisena oma märinän määrä lisääntyy ekspotentiaalisesti, kun välipalasta on kulunut kriittinen määrä aikaa.

3. Lähetä kiva viesti

Kun olet mukava, tunnet olosi mukavaksi. Kun ajattelet hyvää toisista, koet olosi rakkaudelliseksi. Ja pian saat ilahtuneen vastauksenkin, ja olosi sen kuin paranee entisestään.

4. Hymyile

Hymyily vapauttaa aivoissa neuropeptidejä, joka saa dopamiinin, serotoniinin ja endorfiinit jylläämään. Näinkin helpolla voit siis aidosti parantaa myös kehosi olotilaa.

5. Kuuntele ihana kappale

Tiedät kyllä, miten hyvältä tuntuu kuulla jokin lempikappaleesi, mitä se saa aikaan niin kehossasi kuin mielessäsikin.

6. Ajattele kauniisti itsestäsi

Anna itsellesi rakkautta ja armoa! Älä syyttele itseäsi pahasta mielestä, vaan ole itsellesi lempeä.

7. Lepää hetki

Joskus pahan mielen takana on väsymys tai mielen ylikuormittuminen. Lepää hetki sohvalla, tai vaikka bussissa laput korvilla (yhdistät tällöin kivasti myös kohdan 5 osaksi ihanaa hetkeäsi 🙂 ).

8. Kerro ystävällesi, että olet maassa

Mieti, tarvitseeko sinun kertoa, mikä sinua ärsyttää, vai onko tärkeämpää kertoa, että olosi on nyt rasittunut. On ihmeellistä, miten vähällä pienet huolet haihtuvat, kun niistä mainitsee ystävälle.

9. Meditoi, joogaa, rauhoitu, tee harjoitus

Joskus on helppoa rauhoittua, joskus taas siihen pitää ikään kuin tyrkätä itsensä. Aseta tavoite matalalle: joogaan 5 minuuttia. Usein negatiivisuus unohtuu miltei samantien – ja silti rauhoittuminen on niin mukavaa, että joogaamista tai meditaatiota tekee mieli jatkaa. Henkisiä harjoituksia löydät netistä, täältä HE-sivustolta sekä esim. Sisäisen rauhan käsikirjasta.

10. Lähde kävelylle

Monet murheet saavat aivan toiset mittasuhteet heti, kun lähdet ulos ja saat hieman ilmaa ympärillesi – ja luonnon läheisyyttä.

Negatiivisuus saa meidät usein kääntymään pois hyviltä asioilta, joten ainoa haasteesi on muistaa tehdä jokin näistä asioista, kun tarvitset niitä. Laita siis tähän artikkeliin vaikkapa kirjanmerkki, jotta löydät vinkit varmasti!

Kurkkaa Mitran uusi Meidän vuosi -tehtäväkirja pareille:

Oletko herkästi innostuva ja myös uupuva? – Saatat olla elämyshakuinen erityisherkkä!

Kirjoittaja Annukka Vauhkonen on elämyshakuinen erityisherkkä ja toipuva ylisuorittaja. Hän on myös hsp-kokemusasiantuntija ja tuleva lempeän läsnäolon joogaopettaja sekä Life Coach.

Psykologian tohtori ja herkkyystutkija Elaine Aronin mukaan elämyshakuisessa erityisherkässä yhdistyvät herkän näkemyksellisyys ja elämyshakuisen into sekä uteliaisuus. Elämyshakuisuuteen liitetään myös kaipuu vaihteluun sekä syviin elämyksiin esimerkiksi matkustelun, taiteen tai musiikin myötä.

Mitä tarkoittaa herkän elämyshakuisuus?

On tärkeä muistaa, että niin kuin meitä ihmisiä yleensäkin myös erityisherkkiä on moneen lähtöön. Jokainen elämyshakuinen erityisherkkä on myös yksilö ja jokaisella on yksilölliset ominaisuudet. Herkkyys ja elämyshakuisuus eivät ole toisistaan riippumattomia eli taso saattaa olla korkea jommassakummassa tai molemmissa, tai matala kummassakin.

Itse en tunnista kaikkia elämyshakuisuuteen liitettyjä piirteitä itsestäni, mutta toiset kolahtavat vahvasti. Rutiinit ovat itselleni tärkeitä. Ne tuovat turvaa ja selkeyttä elämääni. Samaan aikaan liika paikalleen pysähtyminen ja elämän oravanpyörämäisyys ahdistavat. Kaipaan vapauden tunnetta. Tarvitsen paljon omaa aikaa, mutta samalla uusien ihmisten kohtaaminen houkuttelee.

Elämyshakuisuuteen liittyy myös voimakas halu suurien tunteiden äärelle ja nauttia niiden väriloistosta kaikessa kirjavuudessaan. En tarvitse elämyksellisyyteen välttämättä muita ihmisiä, vaan voin kokea kaiken yhtä hyvin yksin. Inspiroidun, liikutun ja vaikutun herkästi sekä nautin tunteille antautumisesta. Mieleni pursuaa ideoita välillä sellaisella vauhdilla, etten itsekään pysy mukana. Kiinnostavaa on, että introvertti erityisherkkä voi myös olla elämyshakuinen.

Mitä elämyshakuisuus ei ole erityisherkillä?

Erityisherkän elämykset eivät vaadi yleensä fyysisiä riskejä, extreme-lajeja tai tarkoita adrenaliinihakuisuutta. Elämyshakuiset erityisherkät haluavat usein kokea ja nauttia uusista kokemuksista turvallisesti. Aronin mukaan, jos ihminen on vain elämyshakuinen eikä erityisherkkä, hän todennäköisesti ottaa enemmän uhkarohkeita riskejä, sillä hän ei herkän tavoin ehkä pysähdy harkitsemaan tilannetta ja päätöksiään etukäteen. Eikä hän tarvitse yhtä paljon aikaa palautuakseen.

Elämyksenhakuisen ja ei-elämyksenhakuisen erityisherkän selkein eroavaisuus lienee se, että toinen tarvitsee säännöllisesti uusia elämyksiä sekä seikkailuja. Toinen taas on helpommin tyytyväinen siihen, mitä on sekä nauttii tavallisesta ja turvallisesta arjesta. Heille elämä ei tunnu oravanpyörässä juoksemiselta, vaan he elävät haikailematta muuta. Ja molemmat on yhtä hyviä. <3

Miksi itsensä tunnistaminen on tärkeää?

Elämyshakuisten erityisherkkien sisäinen ristiriita on suuri, joten meidän on usein haastavaa tunnistaa potentiaalinen ja kapeahko vireystilamme. Suora ja osuva lainaus Aronin kirjasta: ”Tuntuu kuin minulla olisi aina toinen jalka kaasupolkimella ja toinen jarrulla!”

Oma elämyshakuisuuteni johtaa helposti siihen, että ahmin liikaa uusia asioita sekä kokemuksia ympärilleni ja uuvun. Joudun jatkuvasti muistuttamaan itseäni siitä, että väsyn herkästi myös niihin mukaviin asioihin.

On muistettava, että elämyshakuisuus on herkkyyden tavoin ominaisuus, jota on mahdoton millään kytkimellä sammuttaa, vaan se on synnynnäinen tapa lähestyä asioita. Täytyy vain mahdollisimman hyvin tuntea itsensä, olla läsnä ja kuunnella sekä kehon että mielen tarpeita.

Suurimpana haasteena on innostumisen ja jaksamisen tasapainottaminen. Tämä yhdistelmä on usein sellainen, jota ulkopuolisen on myös haastavaa ymmärtää. Älä kuitenkaan yritä sammuttaa kumpaakaan puolta itsessäsi, vaan ruoki niitä sopivissa määrin – unohtamatta kummankaan olemassa oloa. Älä tee puolivillaisia kompromisseja kahden piirteesi välillä, molemmat ovat huomionarvoisia.

Vinkkini elämyshakuisen erityisherkän jaksamiseen:

1. Varaa tarpeeksi aikaa levolle ja palautumiselle.

2. Huolehdi kaikista tarpeistasi ja kuuntele kehoasi.

3. Huolehdi rajoistasi – mieti, mille asioille voisit sanoa ehkä ei.

4. Ole itsellesi lempeä, myötätuntoinen ja armollinen.

5. Huolehdi omasta ajastasi ja tilastasi.

6. Ole rohkeasti sinä – herkkä, innostuva, tunteva ja avoin.

Sydänkutsujen kuulemiseen tarvitaan turvaa ja itsearvostusta – 5 askelta kohti omaa sydänpolkua

Usein me kaipaamme muutosta, haluamme kulkea kohti sydämemme kutsua ja itsemme näköisiä juttuja. Toisinaan muutos ilmantuu elämään pyytämättäkin, pelottaa ja ravistelee. Uusien tuulien ja elämän myllerrysten keskellä itseään voi oppia tukemaan sisäisen turvan avulla. Terapeuttinen valmentaja ja suositun Sydänjuttu-kirjan kirjoittaja Anna Taipaleen uutuuskirja Sydänvoimaa muutokseen – Lempeitä matkaeväitä omalle polulle ja elämän myllerryksiin on kannustava opas henkilökohtaiseen muutokseen ja kasvuun.

Kirja kertoo itsensä toteuttamisesta sekä elämän toivotuista ja ei-toivotuista muutosvaiheista ja niissä kasvamisesta. Siitä, miten myötätunnon, sisäisen turvan ja tunneyhteyden myötä ihminen vapautuu kasvamaan uusiin suuntiin ja toteuttamaan sydänjuttujaan.

Tässä Annan 5 lempeää ajatusta, jotka auttavat sinua kulkemaan kohti omaa sydänpolkuasi:

1. Moni kyllä kuulee sydäntään ja intuitiotaan, mutta ei uskalla tai osaa toimia sen mukaan, ja niittaa itseään siitä. Ihan suotta! Ei epävarmuus ole mitään huonoutta vaan sisäisen turvan puutetta, ja sitä saa aikuisena oppia, ellei ole saanut aiemmin lempeitä eväitä. Sisäinen turvattomuus näkyy meissä usein niin, ettemme osaa ja uskalla sanoa ei tai jakaa sisintämme, tai niin että miellytämme, olemme ylikilttejä ja suoritamme, tai olemme vähän hukassa itseltämme. Turvattomuus näkyy vaikeutena tehdä valintoja ja elämän kontrolloimisena, pitäisien kautta elämisenä ja ”turvallisuushakuisuutena” eli ulkoisista rakenteista turvan etsimisenä. Sisäinen turva alkaa syntyä kehon kautta, vaikka onkin psykologinen asia.

2. Yksi suurimmista harhaluuloista sydänjuttujensa tai elämäntehtävänsä löytämiseen ja toteuttamiseen on uskomus, että hommelin pitäisi olla selkeänä ennen kuin voi aloittaa, ja että askeleet pitäisi tietää etukäteen. Se on kontrollia eli turvattomuutta. Sydänohjauksen kautta elämiseen kuuluu intuitiivisuus – jota itsepintaisesti sivuutamme ja väistämme, emmekä tartu ihan pieniin neutraaleihin sisäisyyden ideoihin, joista jokainen rakentaa polkuamme eteenpäin.

Aluksi ei tarvitse tietää mitään, ja liikkeelle pääsee silti. Kun arjessaan alkaa sinnikkäästi kuulostella ja keskittyä siihen, mikä juuri nyt tuntuisi hoivaavalta tai kivalta, oma resonanssi ja energia alkaa vetää puoleensa lisää kivan tuntuista. Ei riitä, että tämän tietää teoriassa – suurin osa meistä tunnistaa tämän intuitiivisesti – elämä alkaa muuttua toiminnan, ei ajattelun kautta. Selkeys syntyy polkua kulkemalla askel askeleelta – ja kun tästä saa kokemusta, varmuus ja sisäinen turva kasvavat.

3. Vaikeudet ja haasteet eivät ole täällä niittaamassa sinua, eivätkä koskaan merkki siitä, että olet huono tai teet asioita ihan väärin. Ei ole olemassa ”universumia”, joka rankaisee sinua mistään. Kaikki on omaa energiaasi, jonka tarkoitus on auttaa sinua ihan jokaisen kokemuksen myötä löytämään myötätuntoa itseäsi kohtaan. Totta kai se on prosessi, joka sisältää koko tunteiden kirjon. Silloin kun voit huonosti ja kun elämä haastaa (kasvamaan ja löytämään myötätuntoa TÄSSÄKIN kokemuksessa), on erityisen olennaista keskittyä itsensä hoivaamiseen ja sisäisen turvan luomiseen – eli sisäiseen vanhemmuuteen, itsensä rakastamiseen ihan käytännössä.

4. Jotta itseään voi rakastaa, tarvitaan rakkaudellista peilausta. Jos sitä ei ole varhaisissa vaiheissaan saanut riittävästi vaan omat tunteet ja tarpeet ovat olleet kiellettyjä, on oppinut selviytyäkseen olemaan jotain muuta kuin oma autenttinen itsensä. Sitä kutsutaan häpeäksi. Häpeän kokemus syntyy hermostossa jo varhaisissa vaiheissa, pitkittyneissä pakene tai taistele tai jäädy -tiloissa, eli kun lapsen tunnereaktiota ei peilata rauhoittavasti.

Suuri osa ihmisistä kokee tunnistamatonta häpeää eli arvottomuutta, riittämättömyyttä, sitovaa epävarmuutta tai huonommuuden tunnetta. Näiden kätkemiseksi joku kehittää strategiakseen menestymisen, pärjäämisen, suorittamisen tai kilpailemisen siellä missä joku toinen pienentää ja nitistää itseään. Häpeä näkyy meissä lukemattomin tavoin, mutta ennen kaikkea niin, että itseään on vaikea toteuttaa sydämen kautta ja olo itsen kanssa on enemmän muussinen kuin tyytyväinen ja iloinen. Itselleen ja toisille voi alkaa tulla autenttisesti näkyväksi tunteineen, tarpeineen, unelmineen, haluineen ja ei-haluineen rakkaudellisen ja turvallisen (ammatti)peilauksen kautta, rakastavissa ihmissuhteissa ja opettelemalla sallimaan itselleen hyvää.

5. Unelmiesi isojen aallokoiden alkumeri on se ilahduttava, innostava ja kiinnostava, mitä tarjoat itsellesi tänään. Vaikka esimerkiksi flamenco-tunneilla käymisellä ei näennäisesti olisi mitään tekemistä sen kanssa, mikä sinusta tulee ”isona”, sillä on ihan ratkaiseva vaikutus. Tartu siihen, mikä juuri nyt kutsuu vaatimatta itseäsi tietämään isoa kuvaa. Sieluusi yhteydessä oleva sydämesi tietää niin paljon enemmän kuin rationaalinen mielesi.

Elämme niin mentaalisessa maailmassa, että etsimme ratkaisuja, pyrimme eheyttämään itseämme, oivaltamaan ja usein henkistymäänkin mielemme kautta. Yleensä ymmärryksessämme ei tosiaankaan ole mitään vikaa – mutta emme vain ole juurevasti oppineet, että rakkaudellista oloa itsemme kanssa ja sydänpolkujemme kulkemista vahvistaa kaikkein eniten toiminta, ei ajattelu. Oivallukset, olot ja ajatukset seuraavat kyllä perässä, kun ensin tietoisesti valitset alkaa suoda itsellesi enemmän hyvää ja lähdet tutkimaan askel askeleelta, mistä unelmoit ja kulkemaan sydämesi unelmia kohti. Tätä ei tarvitse ottaa jonain isona kokonaisuutensa haltuun, vaan hommelin voi purkaa ihan pieniksi palasiksi itselleen. Ei myöskään tarvitse ihmetellä, mistä voima liikkeelle lähtemiseen löytyy – kyllä se löytyy lähes huomaamatta, kun alkaa lisätä päiviinsä hyväntuntuisia, ihan minimaalisiakin juttuja.

Kurkkaa kirja:

Runo kaikille niille, joille maailma on juuri nyt liikaa

Silloin kun kaikki hajoaa palasiksi

etkä saa enää mistään kiinni.

Missään ei ole enää mitään järkeä

ja kaikki tuntuu katoavan.

Et yritä enää ymmärtää,

et jaksa yrittää.

Silloin elämä ottaa sinusta vallan.

Huomaat, että elämä sinussa hengittää.

Tyhjyyden usvasta nousee kuu,

jota katsot silmiin.

Näet sen.

Näet maailman kasvot.

Ihmisyyden kasvot.

Olemassaolon valot ja varjot.

Entisten kulmien sulavuuden, jatkuvuuden.

Kehän, joka sulkee sisäänsä enemmän kuin voimme koskaan ymmärtää.

Silloin tiedät, ettet tullut turhaan.

Kurkkaa Sanna Wikströmin esikoisromaani Elämä ensin:

Rohkaisun sanoja sinulle, joka yliymmärrät muita ja syytät usein itseäsi

Olen tehnyt melkoista syväsukellusta herkkyyden ja kiltteyden teemoihin viime vuosina. Meitä toipuvia kilttejä miellyttäjiä on paljon ja tietyt asiat nousevat keskusteluissa esiin kerta toisensa jälkeen. Tässä kirjoituksessa pohdin tiivistetysti kolmea ilmiötä: liiallista ymmärtämistä, miellyttämisen tarvetta ja syyllistymistä.

Yliymmärtäminen

Aika moni kiltti ja herkkä ihminen tuntuu oppineen empaattiseksi ymmärtäjäksi. Ymmärtämisellä yritämme liennyttää sitä epämukavalta tuntuvaa tosiasiaa, että meitä on kohdeltu epäasiallisesti. Empatiassa ja pyrkimyksessä ymmärtää toisen ihmisen toiminnan taustoja ei ole mitään pahaa, mutta omat rajansa täytyy muistaa. On aivan eri asia suhtautua ymmärtäväisesti kollegaan, jolla on huono päivä, kuin ymmärtää ja perustella loputtomiin kumppaninsa aggressiivista käyttäytymistä. Muistathan, että voit olla empaattinen ja silti asettaa itseäsi suojaavat rajat toisen käytökselle. Sen sijaan, että hiljaisesti hyväksyt vaikkapa sukulaisesi asiattoman käytöksen, voit huomauttaa hänelle asiasta ja kieltäytyä lähtemästä mukaan leikkiin.

Miellyttämisen tarve

Hyväksynnän ja joukkoon kuulumisen kaipuu on yleisinhimillinen tarve. Siinäkin voi kuitenkin vetää överiksi, jos pelkää vaikkapa torjutuksi tulemista. Superherkät ja ylikiltteyteen taipuvaiset ihmiset välttelevät usein ristiriitoja, koska ne tuntuvat kerta kaikkiaan sietämättömiltä. Voi tuntua myös siltä ettei kerta kaikkiaan osaa puolustaa itseään. Olisi kuitenkin hyvä oppia ilmaisemaan ajatuksensa ja sietämään vaikeitakin tunteita. Jos aina kiertelee, kaartelee, myötäilee, miellyttää ja taipuu toisten tahtoon, tulee väistämättä tukahduttaneeksi omia mielipiteitä, tunteita ja tarpeita. Jatkuessaan vuodesta toiseen se alkaa kerryttää emotionaalista taakkaa, joka vaikuttaa sekä henkiseen että fyysiseen hyvinvointiin. Jos omat mielipiteet ja toiveet ovat ihan hukassa, kannustan ehdottomasti tutustumaan niihin. Se ei tapahdu vertaamalla itseä muihin tai kyselemällä muiden mielipiteitä. Itseensä ja omiin tarpeisiinsa tutustuu parhaiten kääntämällä huomionsa sisäänpäin ja kuuntelemalla sydämensä viestejä.

Itsesyytökset

Kiltit ihmiset ovat hurjan hyviä syyllistymään pienestäkin vihjeestä. Ylikorostunut syyllisyyden tunne voi johtua monista asioista, esimerkiksi syyllistävästä kasvatuksesta, joka on kerryttänyt riittämättömyyden tunnetta ja häpeää. Häpeä tuntuukin olevan meidän suomalaisten kansantauti. Jos huomaat pyyteleväsi jatkuvasti anteeksi ja syyttäväsi itseäsi kaikesta, mikä menee pieleen, on hyvä muistuttaa itseään tosiasioista. Sinä et voi mitenkään olla syypää kaikkeen. Tutustu tuohon syyllistävään ääneen pääsi sisällä, jotta sinä opit johtamaan sitä, eikä se johda sinua. Kuka siellä oikein puhuu? Mitä se sanoo ja miksi? Puhuuko se edes totta, jos ihan objektiivisesti mietit? Kokeile ensiapuna pienentää tuon syyllistävän äänen uskottavuutta luomalla siitä vaarattoman tai hölmön oloinen hahmo, joka puhuu huvittavalla äänellä. Omista möröistään voi tehdä vähemmän vaarallisia eikä niiden juttuja tarvitse uskoa.

Muutos on mahdollinen

Liiallinen ymmärtäminen, miellyttäminen ja itsensä syyttäminen ovat opittuja toimintamalleja, joiden muuttamiseen voi mennä jonkin verran aikaa. Niihin liittyy aina menneitä kokemuksia ja syviäkin tunteita. Menneisyys muokkaa meitä kaikkia, mutta menneiden ei tarvitse antaa määritellä koko elämää. Jos omat rahkeet tai luotettavan ystävän tuki ei riitä, näitä kokemuksia ja tunteita kannattaa käydä läpi sellaisen ammattilaisen kanssa, joka osaa auttaa tunteiden käsittelyn, kuormittavien uskomusten ja rajojen asettamisen kanssa. Erilaiset kehoterapiat ovat myös hyvä tuki vanhojen taakkojen karistamisessa.