Sivu 102 – Hidasta elämää

Susanna toipui myötätuntouupumuksesta yllättävällä tavalla – ”Rajojen laittamista on pitänyt harjoitella”

Someajan ”tabermann”, tohtoriopiskelija Susanna Jussila ammentaa herkät Sielun sopukoita -runonsa meille ihmisille yhteisistä kokemuksista, jotka koskettavat syvälle sydämeen. Meillä ihmisillä on nimittäin paljon tunteita ja ajatuksia, joita on vaikea pukea sanoiksi ja siksi niitä on myös usein vaikea ymmärtää.

Runoilija Susanna Jussila / Valokuvaaja: Aura Nukari

Kun taitava runoilija löytää kielikuvia, jotka osuvat suoraan omaan kokemukseen, voi yksi pieni runo saada aikaan suuria oivalluksia omasta sisäisestä maailmasta. Silloin tuntee, ettei ole yksin omien kokemustensa kanssa.

Juuri julkaistussa Sielun sopukoita -kirjassa on sekä somen rakastetuimpia että kokonaan uusia runoja. Runokirja on syntynyt somessa ja kirjan runoja voi myös jakaa somessa.

Esitimme muutaman kysymyksen Susannalle.

Runoistasi kuulee, että tiedät, mitä ihmisenä olemisen kipu todella tarkoittaa. Mikä on elämäsi kipein kokemus, josta ammennat runoja?

– Voi niitä on monia. Mutta jos ajattelen runojen kirjoittamista, niin kaikki sai alkunsa myötätuntouupumuksesta. Tilanteesta, jossa havahduin siihen, että olin kadottanut ilon ja toivon elämästäni. Olin muuttunut kyyniseksi, ja minun oli vaikea enää nähdä hyvää ympärilläni. Runoja kirjoittamalla aloin tutkia omaa sisintäni ja etsimään kadonnutta valoa. Sitä kautta löysin myös oman herkkyyteni, jota en ollut aiemmin tiedostanut. Samalla jouduin kuitenkin luopumaan unelma-ammatistani ihmisoikeustyön parissa.

Miten oman elämäsi haastavat vaiheet ovat vaikuttaneet runoihisi?

– Olen käsitellyt monia elämäni kipukohtia runojen avulla. Tällaisia ovat myötätuntouupumuksen lisäksi esimerkiksi nuorena koettu syömishäiriö ja säröt ihmissuhteissa. Myös rakkaudesta kirjoitan paljon, mutta se ei ole aina ollut helppoa. Liiallisesta vahvuudesta toipuvana on pitänyt opetella olemaan haavoittuvainen ja luottamaan toiseen ihmiseen, luottamaan rakkauteen.

Miten herkkyys on vaikuttanut tapaasi katsoa ja tulkita itseäsi, muita ja maailmaa? Miten se näkyy runoissasi?

– Herkkyys on itselleni myös sitä, että tunnen herkästi muiden ihmisten tunteita. Tämä on ollut välillä haastavaa, sillä en ole osannut vetää rajoja. Sitä on pitänyt harjoitella. Runoissani herkkyys näkyy myötätuntona, kykynä asettua toisen ihmisen asemaan ja ehkä sanoittaa jotakin sellaista, jonka moni ihminen tunnistaa itsessään. Vaikka herkkyys ja syvä myötätuntoisuus ovat piirteitä, joiden kanssa olen joutunut elämässäni tasapainoilemaan, niin runojen maailmassa niistä on apua. Ne auttavat minua navigoimaan jaettujen tunteiden maailmassa.

Runojasi kutsutaan lohturunoiksi, mitä lohtu sinulle merkitsee?

– Sanana lohtu on minulle lähellä itsemyötätuntoa. Se on sitä, että vaikeuksista huolimatta ja niiden keskelläkin on mahdollista tuntea läikähdys lämpöä.

Mikä tuo sinulle lohtua silloin, kun maailmalla tai sisuksissa myllertää?

– Annan kaikille tunteille tilaa olla, myös kipeille ja vaikeille. Sen jälkeen tartun usein kynään ja koetan löytää ympäriltä edes pienen häivähdyksen hyvää, jotakin mikä kannattelee.

Mikä Sielun sopukoita -runokirjan runoista on ollut sinulle tunteikkain? Kerro millainen tilanne tai kokemus runon taustalla on.

Hän tunsi taivaan,

se oli tippunut monta

kertaa niskaan, ja maan,

jonka muruset hän oli

oppinut omin käsin

poimimaan. Hän tiesi,

että mitä vaan voisi

tapahtua milloin vaan,

ja se teki jokaisesta

hetkestä arvokkaan.

– Olin hiljaittain harjoittelemassa runonlausuntaa näyttelijäntaiteen opettajan Laura Sipilän luona. En tajunnut, että runoon liittyi itselläni niin vahvoja tunnemuistoja, ennen kuin harjoittelin esittämään sen toiselle ääneen. Ensimmäisestä kerrasta ei meinannut tulla itkulta mitään. Tunsin olevani samaan aikaan pieni tyttö ja sen rinnalla seisova aikuinen nainen. Silloin tajusin tiivistäneeni runoon monta itselleni merkittävää kasvukokemusta, ja myös kiitollisuutta siitä, missä olen nyt.

Vaikka runoissasi on paljon ihmisenä olemisen kipuilua, niissä on myös valtavasti toivoa ja lämpöä – tukeakin. Mistä ammennat tuon valon runoihisi?

– Olen kadottanut yhteyden itseeni ja sisäiseen valooni elämässä useampaan kertaan. Nyt haluan pitää siitä hyvää huolta. Runot ovat yksi keino ylläpitää tuota yhteyttä.

Mikä on suomen kielen kaunein sana?

– Minusta se on sielu. Kun perustin Sielun sopukoita -blogin vuonna 2014 halusin sen nimeen sanan sielu, koska koin, että se oli jotakin, jonka merkitystä halusin elämässäni vahvistaa. Toivoisinkin, että sanoja sielu ja sielukkuus käytettäisiin suomen kielessä useammin. Ja että olisimme toisillemme lempeitä sieluja.

Tutustu karkkisen kauniiseen ja lohtua tuovaan Sielun sopukoita -runokirjaan:

Faktoja:

– Susanna Jussila, runoilija, väitöskirjatutkija ja hyvinvointivalmentaja, on kirjoittanut Sielun sopukoita -runoja vuodesta 2014. Vuonna 2018 niitä alettiin julkaista Hidasta elämää -somekanavissa, josta ne ampaisivat suureen suosioon.

– Susanna on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden ja filosofian maisteri ja tekee parhaillaan väitöskirjaa Jyväskylän yliopistoon traumojen ja kehollisuuden merkityksestä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämisessä. Runojen avulla Susanna haluaa vaalia sielun yhteyttä ja herättää tunteita, löytää se jokin, mikä menee rationaalista mieltä syvemmälle, sielun sopukoihin asti.

– Perhe: avomies Ilari, joka myös kirjoittaa runoja ja tekee musiikkia.

– Susannan aiemmat julkaisut: Sielun sopukoita -päiväkirja 1&2, Sielun sopukoita -kirjoituskortit, Kotona kehossa -kirja (yhdessä Emmi Ohraniemen kanssa), Lempeyttä keholle -kortit (yhdessä Emmi Ohraniemen kanssa)

Kunpa äitini joskus kannustaisi minua (eikä aina arvostelisi)

Kymmenen vuotta sitten ylisuorittajan elämäni tuli tiensä päähän. Uupumus pakotti minut pysähtymään ja tarkastelemaan, mitä ylisuorittamisen takana oikein oli.

Löysin itsestäni loputonta riittämättömyyttä.

En uskaltanut sanoa kenellekään ei, vaan venyin ja vanuin kaikkien pyyntöihin miten vain parhaiten pystyin.

Minun oli vaikeaa tunnistaa omia tarpeitani ja asettaa niitä etusijalle.

Pala palalta yritin rakentaa elämääni uudestaan. Tutustuin itseeni ja ihmettelin haparoiden, mitä oma voima oikeastaan on.

Kun olin lopulta ottamassa tärkeää askelta, avioeroa, ja vihdoin tunsin jonkinlaista luottamusta ratkaisun äärellä, äitini katsoi parhaaksi kertoa, miten pettynyt hän on minuun. Kuulemma suhtauduin aivan liian kevyesti avioliittoni tulevaisuuteen.

Olin tuolloin 34-vuotias, en enää lapsi. Olin jo alkanut muodostaa omaa tapaani suhtautua elämään. Kaipasin keveyttä, tilaa hengittää, vapautta tehdä omannäköisiäni ratkaisuja. Avioliitto oli molempien osalta tullut päätökseensä, ja tiesin jo, ettei kaikesta kannattanut pitää kiinni hinnalla millä hyvänsä.

Silti olin elämäni vaikeimmassa paikassa. Olisin tarvinnut myötätuntoa ja tukea. Siinä hetkessä äidin pettymys tuntui erityisen pahalta. Eikä se ollut äitini arvostelun ja kyseenalaistamisen äärellä ensimmäinen kerta. Äidillä oli monenlaisia mielipiteitä siitä, miten asioihin pitäisi suhtautua. Hänen tapansa oli oikein, minun väärin.

Järjellä ymmärrän, miten erilaisiin uskomuksiin hän on kasvanut ja hänet on kasvatettu. Luultavasti hänen maailmansa on paljon mustavalkoisempi kuin minun. Järkeily ei kuitenkaan riitä paikkaamaan sitä, mitä tunnetasolla olen jäänyt vaille: empatiaa.

Myöhemmin, kun kiittelin ystäviäni vaikeassa tilanteessa saamastani tuesta, äiti ilmoitti, että kyllä hänellekin voisi tulla jakamaan ongelmiaan.

Mutta todellisuudessa en voi – se ei tunnu turvalliselta. Omannäköisten valintojen äärellä en tarvitse toisen pettymystä vaan menen sinne, missä minua kannustetaan.

Lue lisää Katri Syvärisen uutuuskirjasta Äitihaava – tyttären raskas perintö.

Haluaisitko oppia tekemään uusia kasvisruokia? – Tämä ihanan helppo herkku maistuu koko perheelle

Mainosyhteistyössä Ruokaboksin kanssa.

Haluaisitko syödä terveellisesti, käyttää ruuanlaitossa enemmän kasviksia ja oppia tekemään uusia herkullisia kasvisruokia? Käy kurkkaamassa Hidasta elämää -lukijoiden etu Ruokaboksi-palveluun – löydät sieltä myös paljon helppoja ja herkullisia kasvisruokareseptejä.

Tomaattinen palak paneer on leppoisa makumatka Intiaan kotimaisen leipäjuuston kera. Resepti on gluteeniton, ja kun valitset laktoosittoman leipäjuuston, se on myös laktoositon. Ruoka valmistuu noin 45 minuutissa ja sitä riittää 4-5 annokseen.

Resepti ja kuva ovat Ruokaboksi-palvelusta, joka suunnittelee puolestasi arkiviikon ruuat ja tuo kotiovellesi helpot, selkeät reseptit sekä kokkaamiseen tarvittavat ainekset.

TOMAATTINEN PALAK PANEER & RIISIÄ

Ainekset:

1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
0,5 chili
3 porkkanaa
1 pieni pala inkivääriä (1 cm)
n. 300 g leipäjuustoa
n. 100 g pinaattia
1-2 rkl öljyä
1 tl suolaa
ripaus mustapippuria
2 tl juustokuminaa
1 tl curryjauhetta
ripaus kanelia
ripaus sokeria
1-2 rkl valkoviinietikkaa
n. 400 g säilöttyjä kirsikkatomaatteja
1 prk kaurakermaa + tilkka vettä
0,5 ruukku lehtipersiljaa

Lisäksi:

basmatiriisiä 3 dl

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Suikaloi puolikas chili. Kuori ja viipaloi porkkanat mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Kuori ja raasta pala inkivääriä.
Kuutioi leipäjuusto.
Laita vesi kiehumaan riisiä varten.
Huuhtele pinaatit siivilässä kylmän veden alla.
Keitä riisi pakkauksen ohjeen mukaan.
Kuumenna paistinpannu ja öljy. Lisää pannulle sipulit, chili, porkkanat ja inkivääri. Paista käännellen 3-4 minuuttia.
Mausta suolalla, mustapippurilla, juustokuminalla, curryjauheella, kanelilla ja valkoviinietikalla.
Kaada pannulle säilötyt kirsikkatomaatit ja kaurakerma. Huuhtaise tomaattitölkki vedellä ja kaada vesi kastikkeeseen. Kuumenna kiehuvaksi ja hauduta noin 5-8 minuuttia.
Lisää sitten huuhdotut pinaatit ja leipäjuusto kastikkeeseen. Kuumenna ja hauduta hetki.
Hienonna puolikas ruukku minttua ja viimeistele kastike sillä.
Tarjoa tomaattinen palak paneer riisin kanssa.

Jos arkiruokien miettiminen ja kokkaaminen ei satu olemaan intohimosi, Ruokaboksin avulla saat enemmän aikaa itsellesi ja asioille, joita oikeasti haluat tehdä. Kurkkaa Ruokaboksiin ja lunasta Hidasta elämää -etusi TÄÄLTÄ.

25 erityisherkälle ominaista piirrettä – Kuinka monesta kohdasta tunnistat itsesi?

Uumoiletko olevasi erityisherkkä? Katso tunnistatko itsesi näistä monelle erityisherkälle ominaisista piirteistä.

Toisten ihmisten mieliala vaikuttaa sinuun.
Huomaat pienet yksityiskohdat ympäristössäsi.
Mielesi on aktiivinen ja prosessoit asioita syvällisesti.
Inhoat ristiriitoja ja kritiikki menee ihon alle.
Pohdit elämän isoja kysymyksiä.
Koet aistiärsykkeet, kuten hälinän, kovat äänet, kirkkaat valot, voimakkaat hajut ja erilaiset keholliset tuntemukset voimakkaasti.
Kipukynnyksesi on matala.
Säikähdät helposti.
Et siedä väkivaltaisia tai kauhuelokuvia.
Olet tarkka ja tunnollinen.
Kiire ja liian monen asian tekeminen yhtäaikaa saa olosi todella kuormittuneeksi.
Arvostat kauneutta ja rauhaa.
Nautit syvästi liikuttavista taide-elämyksistä.
Nautit syvällisistä keskusteluista ja kaipaat ihmissuhteissasi aitoutta.
Merkityksellisyyden tunne on sinulle tärkeää.
Olet lojaali ja luotettava.
Tunnet syvästi ja olet empaattinen.
Et nauti small talk:ista.
Muutokset tuntuvat vaikeilta.
Et pidä siitä, että joudut suorittamaan jotakin tarkkailun tai arvostelun alaisena.
Kiristävät vaatteet ja epämukavat materiaalit tuntuvat sietämättömiltä.
Koet monesti tulevasi väärinymmärretyksi.
Nälkä vaikuttaa mielialaasi.
Olet tarkkanäköinen ja intuitiivinen.
Samaistut voimakkaasti toisten ihmisten kokemuksiin.

Kuinka moni osui kohdalleen? Kaikilla herkillä ei ole kaikkea eikä samassa mittakaavassa. Myös se, millaiset voimavarat itsellä on, vaikuttaa herkkyyden kokemiseen. Stressaantuneena ja väsyneenä pienetkin asiat tuntuvat enemmän. Energisenä ja hyvinvoivana esim. toisten tunteet eivät tartu yhtä helposti ja ärsykkeitä jaksaa paremmin. Siksi onkin hurjan tärkeää, että erityisherkkä ihminen muistaa pitää itsestään huolta. Se tarkoittaa mm. riittävää lepoa, taukojen pitämistä päivän aikana, palauttavaa tekemistä ja liikuntaa, iloa tuovia harrastuksia ja tervettä rajanvetoa.

Jos olet herkkä, ja arki käy jatkuvasti liikaa voimillesi, saatat tarvita apuja, jotta pystyt löytämään herkkyydestä myös vahvuutesi.

Suvi Bowellanin Herkän voimakortit ovat hyvä apu itsetuntemuksen lisäämiseen ja päivittäisestä palautumisesta muistuttamiseen. Kurkkaa Herkän voimakortit -korttipakka TÄÄLTÄ.

Äiti yhdellä kädellä kutsuu luokseen, toisella työntää kauemmas – moni äiti-tytär-suhde on täynnä ristiriitoja

Äiti sanoo rakastavansa, mutta en tunne sitä.
Äiti sanoo tukevansa minua, mutta seuraavassa lauseessa kyseenalaistaa valintani.
Äiti sanoo kannustavansa minua, mutta seuraavaksi ihmettelee, miksi minä oikein toimin niin kuin toimin.
Äiti sanoo, että minulle voit kertoa vaikeista asioista, mutta jos kerron, hän kertoo miten pettynyt on minuun. Sitten hän loukkaantuu, kun en enää kerro asioistani.
Äiti sanoo, että minun luokseni olet aina tervetullut, mutta en tunne oloani hänen lähellään vapaaksi, levolliseksi tai turvalliseksi.
Äiti yhdellä kädellä kutsuu luokseen, toisella työntää kauemmas.

Läheskään aina äidin ja tyttären suhteessa suhde ei ole päässyt muodostumaan turvalliseksi. Kiintymyssuhde on usein luonteeltaan joko ristiriitainen tai välttelevä.

Ristiriitainen kiintymystyyli syntyy, kun lapsi elää vaihtelevassa tunneilmapiirissä. Aikuiset ovat reagoineet lapsen tunteisiin ja tarpeisiin epäjohdonmukaisesti: välillä myötätuntoisesti, lasta tukien ja turvaa tarjoten, välillä taas lapsen tarpeet ohittaen, väheksyen tai jopa torjuen. Lapsi on oppinut jatkuvasti tarkkailemaan, millä tuulella vanhempi on, ja sopeuttamaan käyttäytymistään niin, että saa huomiota, turvaa ja hyväksyntää. Tällöin hän aikuisenakin pyrkii mukautumaan, miellyttämään ja seuraamaan muiden tarpeita – sekä unohtaa omansa.

Välttelevä kiintymystyyli saa tyypillisesti alkunsa silloin, kun lapsi jää vaille aikuisen kannattelua ja myötätuntoa. Hän on oppinut, että tarpeita tai tunteita ei ole turvallista ilmaista, vaan ne kannattaa mieluummin tukahduttaa. Hän on tottunut käsittelemään asiat järkeilemällä, tunteiden kohtaaminen on vaikeaa. Usein välttelevästi kiintynyt on itsenäinen ja antaa ymmärtää, ettei tarvitse muita, mutta todellisuudessa hän saattaa pelätä läheisyyttä – se ei ole hänelle turvallista.

Äitien ja tyttärien välisissä suhteissa nämä kiintymystyylit ovat yleisiä.

Lisäksi suhteisiin vaikuttaa usein ilmiö nimeltä äitihaava. Se kuvaa muun muassa sitä, kuinka rajoittavat uskomukset, emotionaaliset haasteet ja naiseuteen liittyvä kipu periytyvät äidiltä tyttärelle.

Äitihaava on usein ristikkäisten voimien vyyhti. Se ei ole mustavalkoinen ilmiö: äidin oma kipu ja käsittelemättömät tunteet saatetaan siirtää tyttärelle hyvinkin hienovaraisesti. Äidin tarkoitus voi olla erinomaisen hyvä, hän haluaa tyttärelleen hyvää – mutta ne eivät ylety tunnetasolle.

On myös mahdollista, että alitajuisesti tytär muistuttaa äitiään oman elämänsä menetetyistä mahdollisuuksista, jolloin äiti ei uskalla tai halua nähdä tyttärensä menestystä.

Tytär voi nähdä sen, mikä suhteessa äitiin on hyvää. Silti hän saattaa tuntea vielä vahvemmin sen, mikä suhteessa ei toimi. Ehkä hän yrittää ohittaa jatkuvan kyseenalaistamisen, vähättelyn tai tunnetason torjunnan – tai sitten hän alkaa vähitellen asettaa sille rajoja.

Kuulostaako tutulta? Äitihaava koskettaa monia meistä. Lue lisää Katri Syvärisen uutuuskirjasta Äitihaava – tyttären raskas perintö.

Sauna on suomalaisen meditaatiota – 5 tapaa syventää rauhoittumista saunassa

Sauna on suomalaiselle luonteva hiljentymisen paikka. Tässä 5 vinkkiä, joiden avulla voit syventää saunakokemustasi ja mielen palautumista:

1. Hiljenny

Jos menet saunaan yhdessä muiden ihmisten kanssa, sopikaa etukäteen, että joko osan ajasta tai koko saunomisen ajan ette puhu lainkaan. Kommunikointi aktivoi ajattelua ja fokustaa mielen toiseen ihmiseen, ymmärtämiseen ja kielen tuottamiseen.

2. Huomaa kehon tuntemukset

Saunassa on helppo tuoda huomio kehotuntemuksiin, sillä syke nousee, hengitys muuttuu ja hiki alkaa virrata. Tunnustele myös, miltä alusta tuntuu allasi: miten keho painautuu lauteita tai laudeliinaa vasten. Jos teet jalkakylpyä saunassa, suuntaa huomiosi tuntemuksiin jaloissasi – mahdollisimman kauaksi pään ruksuttavista ajatuksista.

Kun peset kehoa tai hiuksia, tunnustele, miltä kehossa tuntuu. Joskus kiireisen arjen keskellä suihkussa käyminen on nopea rutiinitoimenpide, jonka aikana ajatukset ovat aivan muualla. Kosketa ihoasii lempeän pehmeästi ja tunne, miltä kädet tuntuvat päänahassa tai iholla. (Huom! Tutkimusten mukaan oma kosketus rauhoittaa!)

3. Huomaa ajatukset

Joskus kun pysähtyy, ajatuksia tuntuu tulevan valtavasti joka suunnasta. Kun huomaat ajatuksen, voit todeta, että ”ahaa, ajatus” tai voit vaikka nimetä sen, esimerkiksi: suunnittelua, murehtimista, ideointia, haaveilua tms. Tuolla hetkellä voit myös päättää itse lähdetkö ajatuksen mukaan vai siirrätkö huomiosi saunakokemukseen.

Moni sanoo, että saunassa tulee parhaat ideat. Se johtuu siitä, että luovilla ajatuksilla on tilaa tulla, kun ei aktiivisesti ajattele niin paljon: saunassa ei tarvitse säätää aikatauluja tai ratkaista ongelmia. Päinvastoin: sauna on suomalaiselle tila, jossa huolet heitetään hetkeksi löylyn mukana.

4. Huomaa äänet

Saunan äänimaisema on aika rauhallinen, mutta ääniäkin löytyy. Huomion tuominen ääniin auttaa ajatusmyllyjen katkaisemisessa. Kerta toisensa jälkeen tuo huomio saunan ääniin: löylyn sihinä tai hiljaisuus äänien välissä. Jos saunot puusaunassa, saatat kuulla tulen rätinä – ja pihasaunassa ehkä lintujen laulua keväisin.

5. Tuoksuttele

Tuoksut luovat ja tuovat muistoja: Muistatko lapsuudesta, miltä mummolan saunassa tuoksui? Muistatko, miltä koivut tuoksuivat saunatauolla ulkona? Laita muutama tippa löylytuoksua löylyveteen tai tuoksuttele puusaunan muistomaailmaa. Tuoksut palauttavat kehoon muiston huolettomasta ja rauhallisesta hetkestä.

5 lempeää, rauhoittavaa ja inspiroivaa voimakuvaa Hidasta elämää -kirjailijoilta

Löysin viisi lempeää, rauhoittavaa ja inspiroivaa voimakuvaa Hidasta elämää -kirjailijoilta💜 Näihin on ihana palata, kun tarvitsee rohkaisua ja lempeää kannustusta elämän haasteissa ja risteyskohdissa!

Tämä rauhoittava lainaus on poimittu Sanna Wikströmin ja Jutta Larmin (ent. Gustafsberg) Tsemppikirjasta.

Auli Malimaan ihana muistutus löytyi hänen kirjastaan Onni asuu sinussa jo.

Johanna Elomaan lempeä muistutus onnesta löytyi hänen kirjastaan Suuria hetkiä.

Tämä inspiroiva lainaus on Riikka Pajusen Omaa tehtävää etsimässä -tehtäväkirjasta.

Tämä lempeän ja ennen kaikkea inspiroivan muistutuksen löysin Anna Taipaleen kirjasta Sydänvoimaa muutokseen.

Kaikki nämä kirjat löydät mm. Hidasta elämää -puodista. Voit kuunnella kirjoja (pl. tehtäväkirjoja) myös Storytel -äänikirjapalvelusta.

Yleisimpiä rajoittavia uskomuksia, joilla pyytelemme itseämme anteeksi – tunnistatko näitä itsessäsi?

Rajoittavat uskomukset liittyvät usein siihen, mitä ajattelet itsestäsi, omasta arvostasi, kyvyistäsi tai mahdollisuuksistasi elämässä.

Tyypillisimpiä rajoittavia uskomuksia ovat seuraavat:

Olen vähemmän kuin muut. Olen huonompi kuin muut. En ole yhtä arvokas kuin muut.

Muiden tarpeet ovat tärkeämpiä kuin minun. Omista tarpeista huolehtiminen on itsekästä.

En saa näkyä enkä kuulua. Minun ääneni ei ole tärkeä.

En ole tarpeeksi, mutta en saa myöskään olla liikaa.

Minulla ei ole lupa asettaa rajoja. Olen muita varten. Muiden hyvinvointi on minun vastuullani.

Minun pitää tehdä jatkuvasti paljon töitä, jotta selviydyn.

Minussa on jotain vikaa. Minua ei voi rakastaa. Minun pitää olla tietynlainen, jotta kelpaan.

En ikinä riitä sellaisena kuin olen.

Tunnistatko näitä itseltäsi? Miten haluaisit elää ja miten toteuttaisit itseäsi, jos tällaiset ajatukset eivät enää rajoittaisi sinua?

Rajoittavat uskomukset periytyvät usein tiedostamatta kotoa, perheissä, esimerkiksi äideiltä tyttärille. Kurkkaa Katrin kirja, josta voit lukea lisää uskomusten periytymisestä äidiltä tyttärelle:

Äitisuhteen hienovaraisia ongelmia voi olla vaikea ymmärtää – eikä se ole ihme

Äitiyteen liittyy vahvoja uskomuksia: Vanhempia kuuluu kunnioittaa tapahtui mitä tahansa. Ongelmista ei ole lupa puhua. Äidille tulee olla loputtoman kiitollinen – myös silloin, kun kiitollisuuden aiheet hukkuvat haasteiden alle.

Voimakkaiden uskomusten vuoksi meidän ei aina ole helppo nähdä harmaan sävyjä, kuten suhteessa olevia ristiriitoja. Joskus unohtuu se, että läheisissäkään perhesuhteissa ei toiselta tarvitse hyväksyä mitä tahansa.

Äitihaava ilmenee äitien ja tyttärien suhteissa muun muassa arvosteluna, vähättelynä tai häpäisemisenä. Se voi olla hyvinkin hienovaraista, rivien välissä ja äänensävyissä tapahtuvaa kyseenalaistamista tai mitätöintiä.

Oma kokemukseni äitihaavasta on ristiriitainen. Kun olen yrittänyt kuvailla, mikä on äitisuhteeni ongelman ydin, pitäisi kertoa esimerkkejä. Kuitenkaan yksittäiset kokemukset, sanat tai tilanteet eivät välttämättä kuulosta mahdottoman pahoilta. Vaikutan varmasti siltä, että olen itse niuho, vaativa – ja ymmärtänyt väärin.

”Kuka tuollaisesta nyt piittaa?”
”Vanhemmat ihmiset nyt ovat tuollaisia… Älä välitä, anna mennä toisesta korvasta ulos!”
”Sinä varmaan vain kuvittelet.”

Tämä on vain vahvistanut tunnetta, että vika on minussa. Minun pitäisi vain olla toisenlainen, hyväksyä ja ymmärtää – ja toimia itse toisella tavalla, jotta suhde toimisi paremmin.

Mutta aina, kun yritin lähestyä äitiäni, törmäsin jonkinlaiseen vastustukseen. Hienovarainen kyseenalaistaminen ja kokemukseni mitätöinti jatkui. En tullut kuulluksi enkä kohdatuksi.

Kuinka kauan kukaan jaksaa sietää ja antaa anteeksi sanoja, joita toinen täysin suodattamatta heittelee ilmoille vuosi ja vuosikymmen toisensa jälkeen?

Kuinka kauan kukaan jaksaa antaa anteeksi sanoja, joita toinen suodattamatta heittelee ilmoille vuosikymmen toisensa jälkeen?

Äitihaava ei välttämättä ole selkeä käyttäytymiskaava, saati yksittäinen väkivaltakokemus. Minusta tuntui kuin olisin ollut neulatyyny, jota on pikkuisen pistelty vuosikymmeniä. Ensin sitä ei edes tajunnut, pistoilta vain tiedostamattaan piiloutui suojakuorensa taakse.

Mutta kun aloin oikeasti tuntea tunteitani, oli pakko havahtua todellisuuteen. Piikkejä ei enää voinut olla huomaamatta. Me kaikki tiedämme, miten pienellekin kiusalle voi herkistyä, kun se riittävän usein ylittää ärsytyskynnyksen… Jossain kohtaa sitä ei vain enää suostu ottamaan piikkejä vastaan.

Äitihaavan hoitaminen on muun muassa rajojen asettamista. Jokainen voi tehdä sen omalla tavallaan – ei ole yhtä ainoaa oikeaa kohtaa, johon raja kuuluisi asettaa. Voit itse valita, mitä olet valmis ottamaan vastaan ja mitä taas et.

Läheisimmissäkin suhteissa (ja erityisesti niissä) tulee olla tilaa molemminpuoliselle kunnioitukselle.

Jos äitisuhteesi tuntuu ristiriitaiselta, etäiseltä tai selittämättömällä tavalla vaikealta, tutustu Katri Syvärisen uutuuskirjaan Äitihaava – tyttären raskas perintö.

Rajojen asettaminen herättää usein surua ja syyllisyyttä – ja se on ihan okei

Usein rajaaminen herättää (varsinkin aluksi) vaikeita tunteita. Syyllisyys, jota on rajaamattomuudessaan peittänyt miellyttämällä, suorittamalla ja itseä sivuuttamalla nouseekin pintaan ja kohdattavaksi, kun ei enää toimi sen ajamana vaan alkaa ohjautua itsestään ja tarpeistaan käsin. Silloin toksinen syyllisyys purkautuu – ja siitä johtuu se esiin nouseva syyllisyys ja huono fiilis, kun asettaa rajoja. Tarkoitus on KOHDATA ja kannatella syyllisyyttä, kyseenalaistaa se, vapauttaa ja vapautua omille tarpeilleen, eikä enää sälyttää niitä ja arvoaan toisille. ⁠

⁠
Se, että rajatessa herää vaikeita tunteita, ei tarkoita, että tekee väärin

On silti ihan eri asia, kuinka rajat asettaa – vai asettaako (vetäytyykö, hyökkääkö, syyllistääkö sen sijaan, että ilmaisee tarpeensa itsestään ja tunteistaan vastuullisesti.) Jos tarpeitaan ja rajojaan on oppinut sivuuttamaan, on usein oppinut myös alistumaan. Se ei välttämättä tarkoita, että kukaan meitä alistaa vaan että emme ole itse voimautuneet. Voimautuminen tarkoittaa sitä, että ei enää vastuuta oloistaan ketään toista. Alkaakin kypsyä tunnetasolla ja ottaa koppia tarpeistaan; kohdata syyllisyyttä tai mitä tahansa haastavia tunteita, joita omien tarpeidensa näkyväksi tekeminen alkaa nostaa. Mitä kaikkea joutuukaan – tai saa vihdoinkin – kohdata ja elämältä ihanasti vastaanottaa, kun alkaa selvittää itselleen, mikä mulle käy ja mikä ei käy. Mitä haluan ihmissuhteiltani ja elämältäni?

Haastavat tunteet rajatessa ovat ihan normaaleja ja niitä voi oppia harjoituksen kautta handlaamaan. Itseään ei tarvitse enää pienentää, jotta jollakin toisella olisi helpompaa. Tai jotta itsellä olisi näennäisesti helpompaa.

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Painitko vuodesta toiseen riittämättömyyden tunteen kanssa? – Vaikeat tunteet periytyvät äidiltä tyttärelle

Yhdentoista vuoden aikana hyvinvointialalla olen kohdannut kasvotusten satoja ja sähköisesti tuhansia naisia. Kohtaamiset ovat näyttäneet kouriintuntuvasti, millaisten henkisten haasteiden kanssa useimmat painivat. Itsekin olen kokenut näistä suurimman osan.

Tunnistatko itsesi seuraavista?

– Sinun on vaikeaa tunnistaa tai tunnustaa tarpeitasi: fyysisiä, emotionaalisia, henkisiä, taloudellisia. Nielet omat toiveesi ja keskityt tyydyttämään toisten tarpeita.
– Sinulla on vaikeuksia asettaa rajoja. Haluat olla kiltti ja kaikille mieliksi.
– Elämäsi on tasapainoilua. Et uskalla tehdä valintoja tai suututtaa ketään, väistelet konflikteja.
– Pelkäät tuoda itseäsi esiin tai sanoa mielipidettäsi.
– Omaksut maskuliinisia toimintamalleja selviytyäksesi työelämässä. Piilotat feminiiniset piirteesi, kuten tunnereaktiosi, levon tarpeesi, herkkyytesi ja luovuutesi. Niille ei tunnu olevan tilaa.
– Elämäsi on selviytymistä. Et anna itsellesi lupaa kasvaa, saati menestyä. Et koe olevasi omien unelmiesi arvoinen.
– Äitisuhteesi tuntuu selittämättömällä tavalla vaikealta, mutta et ymmärrä, mikä siinä hankaa. Yrityksesi hoitaa suhdetta eivät tunnu tuottavan tulosta.
– Tunnet syyllisyyttä, jos et toimi äitisi toiveiden mukaan. Kuulet usein mielessäsi äidin kriittisen äänen.
– Tuntuu, että mikään mitä teet, ei ole oikein. Koet, että olet jotenkin vääränlainen, sinussa on jotain vikaa. Et koskaan tunne riittäväsi.

Monet haastavista tunteista ja epäterveistä toimintamalleista johtuvat ilmiöstä nimeltä äitihaava. Äitihaava ei tarkoita, että äitisi olisi syypää ongelmiisi – äitihaavan juurisyyt löytyvät muualta kuin yksittäisistä äiti-tytär-suhteista.

Äitien ja tyttärien suhteet ovat kuitenkin yksi reitti, jota pitkin naiset perivät rajoittavia uskomuksia, omien tarpeiden kieltämistä, ylikiltteyttä, riittämättömyyttä ja jatkuvaa syyllisyyden tunnetta. Monissa suhteissa on selittämätöntä nihkeyttä ja ristiriitoja, joita on vaikea ymmärtää.

Tämän aiheen käsittely saattaa herättää lisää syyllisyyttä tai muita vaikeita tunteita.

Ehkä sinulle on sanottu, että sinun pitäisi vain ymmärtää äitiäsi ja olla hänelle kiitollinen.
Ehkä sinua on muistutettu, että hän on tehnyt parhaansa ja antanut sinulle elämän.
Ehkä sinulle on sanottu, että ehkä olet vain ymmärtänyt väärin, älä ole niin herkkänahkainen.

Mutta äitihaava ei ole mustavalkoinen ilmiö. Äitihaavaa hoitaessa voit samaan aikaan sallia itsellesi surun siitä, mitä olet äitisuhteessa jäänyt vaille ja tuntea kiitollisuutta siitä, mitä olet äidiltäsi saanut. Voit asettaa rajoja ja ilmaista rakkauttasi.

Muista, että sinulla on lupa omaan kokemukseesi. Voimaantuminen alkaa siitä, kun haava tulee kohdatuksi. Sinun ei tarvitse loputtomiin miellyttää äitiäsi ja kadottaa itseäsi toisen toiveiden ja tunteiden alle.

Kuulostaako tutulta? Lue lisää Katri Syvärisen uutuuskirjasta Äitihaava – tyttären raskas perintö.

Mikko Kuustonen: ”Rakkaus on kauneutta, kipua, hulluutta ja arkea”

Kaiken takana on ihminen -juttusarja

Riippumatta titteleistä tai median luomista rooleista kaiken takana on ihminen. Tässä jutussa muusikko ja tv-persoona Mikko Kuustonen kertoo, mitä eri sanoista tulee hänelle mieleen. Mikko Kuustosen uusi omaelämäkerta on ilmestynyt huhtikuussa 2022. Tämä artikkeli on tuotettu mainosyhteistyössä Johnny Knigan kanssa.

HUUMORI on ollut elämässäni samaan aikaan sekä tärkeä voimanlähde, että keino suojautua. Rankinta ja sarkastisinta huumoria olen kohdannut vaikeissa tilanteissa kehitysmaiden katastrofialueilla tai saattohoidossa. Näissä tilanteissa musta huumori on ollut tarpeen yhdistävänä voimavarana. Huumori ei ole pois empatian tai ammatillisuuden ytimestä vaan vahvistaa parhaimmillaan läsnäoloa ja yhteistä kokemusta. Tunnistan myös lukuisia tilanteita elämässäni, jolloin olen paennut aitoa kokemustani huumorin suojiin.

MYÖTÄTUNTO on kohtaamisen ja läsnäolon avaintaito. Kyky asettua toisen asemaan ja kuunnella tästä lähtökohdasta. Olen joutunut opettelemaan myötätuntoisen kuuntelemisen taitoa huomattuani, että oma taipumukseni on ratkaista tilanteita kuuntelemisen sijaan.

SURU on omassa mielenmaisemassani aina läsnä. Ei ahdistavana tai dominoivana vaan jonkinlaisena ihmisen perustilana. Karjalainen ilmaisu surun tuttu resonoi omaan ajatteluuni. Surun kanssa eläminen myös kirkastaa vastavoimia ja auttaa tunnistamaan aidot ilon lähteet.

RAUHA on ideaali, jota kohti tahdon pyrkiä. Rauha itseni, ympäristöni, rakkaitteni, vihollisteni tai menneisyyteni kanssa. Koen rauhan olevan mahdollinen vain viiltävän rehellisyyden ja armollisuuden kautta.

KOHTAAMINEN on taito, jonka koen oppineeni lapsuuskotini tuulikaapissa. Äitini piti kotonamme kaivoskylän apteekkia, joka oli aina auki. Eri heimoista ja taustoista tulevat ihmiset oli kohdattava ja myöhemmin ymmärsin, että tämä tuulikaappikoulu oli ihmisyyden yliopisto.

RAKKAUS on ihmisiksi elämisen ydinvoimaa. Kauneutta, kipua, hulluutta ja arkea.

KEHO on ainoa kotini. Puolisoni Hanna Brotherus on rakentanut filosofiaansa tälle perusajatukselle ja vähitellen alan tajuta mitä hän tarkoittaa.

UNELMAT ovat unilääkkeeni. Nukahdan iltaisin haaveiden riippumattoon ja olen tehnyt samaa lapsesta saakka. Realismin rajallisuus on autuasta asettaa toisinaan sivuun ja paeta maailmaan, jossa kaikki on mahdollista.

SIELU on ikuinen. Sytyin nuoruudessa mustan soulin sykkeestä ja uskon edelleen, että tunnistamme jossain perimämme syövereissä sielumusiikin elossa pitävän rytmin.

KOHTALO on arvaamaton. Koen olevani aina elossa kuolemaa vasten. Nojaan psykiatri C.G.Jungin viisaaseen ajatukseen: ” En ole se, mitä minulle tapahtui. Olen se mitä valitsen olevani.”