Usein rajaaminen herättää (varsinkin aluksi) vaikeita tunteita. Syyllisyys, jota on rajaamattomuudessaan peittänyt miellyttämällä, suorittamalla ja itseä sivuuttamalla nouseekin pintaan ja kohdattavaksi, kun ei enää toimi sen ajamana vaan alkaa ohjautua itsestään ja tarpeistaan käsin. Silloin toksinen syyllisyys purkautuu – ja siitä johtuu se esiin nouseva syyllisyys ja huono fiilis, kun asettaa rajoja. Tarkoitus on KOHDATA ja kannatella syyllisyyttä, kyseenalaistaa se, vapauttaa ja vapautua omille tarpeilleen, eikä enää sälyttää niitä ja arvoaan toisille.
Se, että rajatessa herää vaikeita tunteita, ei tarkoita, että tekee väärin
On silti ihan eri asia, kuinka rajat asettaa – vai asettaako (vetäytyykö, hyökkääkö, syyllistääkö sen sijaan, että ilmaisee tarpeensa itsestään ja tunteistaan vastuullisesti.) Jos tarpeitaan ja rajojaan on oppinut sivuuttamaan, on usein oppinut myös alistumaan. Se ei välttämättä tarkoita, että kukaan meitä alistaa vaan että emme ole itse voimautuneet. Voimautuminen tarkoittaa sitä, että ei enää vastuuta oloistaan ketään toista. Alkaakin kypsyä tunnetasolla ja ottaa koppia tarpeistaan; kohdata syyllisyyttä tai mitä tahansa haastavia tunteita, joita omien tarpeidensa näkyväksi tekeminen alkaa nostaa. Mitä kaikkea joutuukaan – tai saa vihdoinkin – kohdata ja elämältä ihanasti vastaanottaa, kun alkaa selvittää itselleen, mikä mulle käy ja mikä ei käy. Mitä haluan ihmissuhteiltani ja elämältäni?
Haastavat tunteet rajatessa ovat ihan normaaleja ja niitä voi oppia harjoituksen kautta handlaamaan. Itseään ei tarvitse enää pienentää, jotta jollakin toisella olisi helpompaa. Tai jotta itsellä olisi näennäisesti helpompaa.
Kurkkaa kirja:
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
