Lapsena suosikkiherkkuni oli tuulihatut. Mielestäni ne oli todella helppo tehdä ja kivaa niissä oli myös se että niistä voi tehdä sekä makeita, että suolaisia versioita.
En tosiaan ole mikään sokerileipuri, koska en juuri välitä makeasta. Mutta nyt olen hiukan testaillut viljattomia leivonnaisia ja tässä lapsuuteni klassikko sovellettuna nykyiseen ruokavaliooni. Vehnäjauhot korvasin kookosjauhoilla ja perunajauhoilla. Myös riisijauhot toimii varmasti hyvin perunajauhojen tilalla. Tein myös suolaisen kinkku, kurkku, majoneesi täytteen, mutta tässä nyt se perinteisempi makea versio; kermavaahdolla ja vadelmahillolla. Hyvää oli.
Tuulihatut
100 g voita
3 dl vettä
1 dl kookosjauhoja (myös mantelijauhot käy)
1 dl perunajauhoja (myös riisjauhot käy)
1/2 tl leivinjauhetta
3 munaa
täytteeksi:
vispattua luomukermaa
hyvää vadelmahilloa
Mittaa voi ja vesi kattilaan ja lämmitä niitä liedellä kunnes voi on sulanut. Ota kattila pois liedeltä ja sekoita joukkoon kookosjauhot (ei vielä perunajauhoja) kokoajan puulastalla sekoittaen. Kun seos on hiukan jäähtynyt voit lisätä myös leivinjauheen ja perunajauhot (jos laitat perunajauhot kuumaan nesteeseen ensiksi, ne jähmettyy klimpiksi – testasin tämänkin). Lisää lopuksi jäähtyneeseen nesteeseen kananmunat sähkövatkaimella sekoittaen. Nostele taikinasta lusikalla nokareita pellille. Paista 200 asteessa noin 20 – 25 minuuttia, kunnes hatut on päältä valmiin näköisiä. Älä avaa uunia ensimmäisen 15 minuutin aikana. Halkaise hatut ja laita väliin vadelmahilloa ja kermavaahtoa. Nauti.
Onpa ollut tuuhea alkuvuosi. Kirjoittelut ovat jääneet vähemmälle mutta meditoinnit ovat pysyneet matkassa. Tietenkin. Viimeksi jäimme siihen, että valmistelin sinua meditointiin ja pyysin sinua lataamaan tueksesi tekemiäni äänimeditaatioita, toivottavasti olet kokeillut niitä. Ne auttavat sinua laskeutumaan tämän arkisen hälinän tuolle puolen.
Sydämen ääni
Meditaatio on rauhoittumista ja sisäiseen hiljaisuuteen laskeutumista. Se on sisäisen viisauden kuuntelemista ja sen nostamista mukaan jokapäiväiseen elämään. Tuo niin sanottu Sydämesi ääni, Sydämesi viisaus tai minkä nimen sille nyt haluatkin antaa, on aina tiennyt mikä on sinulle parhaaksi. Se ei ole ollut ikinä väärässä, eikä tule olemaan. Sinun pitää vain tunnistaa tuo ääni ja ottaa sen vinkeistä vaari.
Aivojen uusi aika
Samalla kun alat kuulla sydämesi ääntä, alkavat aivojesi sähköiset kytkennät mennä uusiksi. Se, minkälaisia reittejä pitkin signaaleja on aikaisemmin kuljetettu, muuttuu. Ne eivät enää mene niin reaktiivisia polkuja pitkin kuten ennen vaan mukaan tulee mahdollisuus kuunnella tuota äsken mainittua sydämen ääntä. Uusi reitti on rauhallisempi ja rakastavampi. Tämän allekirjoitan mieluusti.
Meditaatio on hyväksymistä.
Kun päästät irti tarpeesta taistella oman käsityksesi puolesta, sallit samalla uuden tulla mukaan kuvaan. Uusi näkökulma, uusi ymmärrys ja uusi viisaus saa nyt mahdollisuuden. Se mitä olet haaveillut tai se mitä olet toivonut ja pyytänyt, saa tuekseen universumin voiman koska kaikki mikä on sydämen äänesi mukaista, alkaa vahvistumaan. Sinussa on todellakin tilaa uudelle.
Get yourself a life.
Meditaation myötä suhtautumisesi päivittäisen elämän haasteisiin alkaa muuttumaan ja sinusta alkaa huokumaan uudenlainen rauha. Et olekaan enää se sätkynukke, joka säpsähtää jokaista ulkoista ärsykettä. Alat elää omaa elämääsi, tehdä omia valintojasi ja asiat alkavat hakeutua kohti sisäistä ja ulkoista tasapainoa.
Yoga ja Meditaatio
Ja tasapainosta tässä nimenomaan on kysymys. Juuri siitä mitä tämä ikivanhan Yoga tradition henkinen ulottuvuus pohjimmiltaan tarkoittaa. Yoga tarkoittaa liittoa ja tasapainoa, harmoniaa eri asioiden kesken. Se on ulkoisen ja sisäisen yhdistymistä, se on henkisen ja fyysisen harmoniaa, se on hyvinvointia.
Hyvinvoiva Sinä
Aivan kuten Yogakin, meditaatio voi laukaista meissä käyntiin puhdistumisprosessin, joka tekee tilaa uudelle ajattelulle, uusille arvoille. Meditaatiossa ohitamme mielen mylläkät ja annamme itsellemme luvan voida hyvin niin henkisesti kuin fyysisestikin. Se antaa kehollemme ja mielellemme mahdollisuuden parantaa itsensä ja usein tekeekin sen. Mielen merkitystä hyvinvoinnissa ja paranemisessa aletaan pikkuhiljaa ymmärtämään yhä paremmin ja paremmin ja viesti on selvä: Mielen merkitys on hallitseva, suorastaan määrävä. Siksi meditaatio nousee tärkeään rooliin.
Parantajan avain
Meditaation on todettu vaikuttavan selvästi niin fyysiseen kuin henkiseenkin terveyteemme ja siksi yhä useampi lääkärikin suosittelee Meditaatiota vähintään osaksi potilaidensa parantamisohjelmaa. Soluissamme syntymähetkellämme ollut täydellinen immuniteetti katoaa vuosien saatossa mutta kehityskulku on käännettävissä toisin päin. Meditaatio todellakin edistää immuniteetin palautumista ja säilymistä. Meditaation myötä myös sinulle itsellesi avautuu mahdollisuus hallita elintoimintojasi aivan uudella tavalla. Vai mitä sanoisit vaikkapa kyvystä säädellä sykettäsi tarpeen mukaan?
Aivot narikkaan
Ensi kerralla jatkamme näiden vaikutusten seuraamista yhden sortin tieteellisellä ”eläinkokeella”: Laitoin nimittäin itseni alttiiksi perusteelliselle aivomittaukselle, jossa seurataan muutoksia aivojeni toiminnassa kun muutan meditaatiotapaani ja muutamia muita tekijöitä. Ensimmäinen mittaus on tehty ja jo sen anti on mielenkiintoinen. Pysykää kanavalla ja jatkakaa meditointia. Se kannattaa varmasti!
Hittolainen, onko joku löytänyt jotain punaista lankaa elämästä? Mistä ihmeestä tässä oikein on kyse? Onnistumisesta? Suorittamisesta? Elämänkoulusta? Onnellisuuden maksimoinnista? Menestyksestä?
Tuntuu kuin olisin viime aikoina ollut linkoavassa pesukoneessa, ja nyt kömmin sieltä ulos tällaisen ajatuksen kanssa:
Ehkä elämäntarkoitus on tulla siksi, mitä olen. Ei siksi, mitä muut haluavat minun olevan. Ei siksi, miksi itse haluan tulla. Vaan siksi, mitä olen. Tai paremminkin: elämäntarkoitus on hahmottaa itsensä.
Olen tullut pohdinnoissani siihen tulokseen, että kyse taitaa olla nimenomaan itsensä hahmottamisesta. En koskaan pääse täysin selvyyteen siitä, kuka tai mitä olen ja miksi olen täällä, mutta pystyn elämänkokemuksieni myötä tuntemaan itseni hahmon. Epämääräisenä, mutta ajan kuluessa yhä tarkempana. Mutta en koskaan täysin selvärajaisena ja kirkkaana.
Olen myös huomannut, että itseni hahmottaminen toimii poissulkumenetelmällä. Jotta voin tietää, mitä haluan, minun pitää ensin hahmottaa se, mitä en halua. Jotta voin tietää, mitä olen, minun täytyy saada kokemusta siitä, mitä en ole.
Koska näen, että elämäntarkoitus on itsensä hahmottaminen kokemusten kautta, ja nimenomaan sen kautta, mitä en ole, näen myös, että epäonnistumisia ei ole olemassa. Ei ole myöskään kokemuksia, jotka olisivat turhia – kaikessa kipeydessäänkään. On vain kokemuksia, jotka vievät minua lähemmäksi itseäni.
Voin toivottaa kaikki vaikeudet ja hankalat ihmiset tervetulleeksi elämääni, kun ymmärrän, että ne ovat oppiläksyjä minusta itsestäni, omasta hahmostani. Kun saan kokea, mitä en halua tai mitä en ole, olen taas vahvemmin ja enemmän minä. (En tarkoita, että pitäisin tunteista, joita vaikeat hetket ja ihmiset aiheuttavat. En todella. Mutta ne on helpompi ottaa vastaan, kun ymmärtää, että itsen hahmottaminen tapahtuu aina epämukavuusalueella, sen kautta, mitä en ole tai mitä en halua.)
Koen siis, että elämäntarkoitus on ottaa vastaan kaikki elämän mukanaan tuomat kokemukset pyrkimättä laimentamaan ja lievittämään niiden särmiä. Valitettavasti esimerkiksi raha saa monet pitkäänkin pysymään omalla mukavuusalueellaan: ostaminen ja omistaminen, menestyminen ja onnistuminen ovat yleisesti hyväksyttyjä laastareita. Mukavuusalueella pinnistely pitää oman hahmon epämääräisenä ja pirstaleisena.
Samalla tavalla kuin en vastustele elämääni saapuvaa hyvää, en vastustele sitä, mikä tuntuu epämiellyttävältä. Sillä elämässä on kyse nauttimisesta, ilosta mutta myös oppimisesta. Niistä koostuu elämäni virta, tarkoitus.
Tässä ajassa monet tarjoavat ratkaisuksi hyvinvointiin erilaisia puhdistuskuureja, joilla luvataan hyvinvointia pitkäksi aikaa. Tässä pieniä ajatuksia siitä onko niistä hyötyä, vai jopa jossain tilanteessa haittaa elimistön omille toiminnoille.
Ensinnäkin on sanottava, että jokainen meistä tarvitsee jonkinasteista puhdistusta elimistöömme. Elämme aikakautta, jolloin kemikaalien ja muiden aineiden lisääntynyt käyttö on lähtenyt monessa mielessä täysin käsistä. Mutta minkälaisia keinoja käytämme ja millä motiiveilla toteutamme asioita? Kurkataanpa hieman.
Oma & ympäristön vaikutus
Tiedosta omaa rooliasi hyvinvoinnissa. Mikä on ruokavaliosi, minkälaisia aineksia saat jokainen viikko kehoosi? Joka päivä? Minkälaisessa ympäristössä olet? Kun kirjoitin pohjustuksen tähän juttuun, kirjoituspaikkana oli Kaakkois-Aasia, jossa ilman laatu ja varsinkin suurkaupunkien liikenne pistää elimistölle huomattavan erilaisen ärsykkeen, kuin mitä koti Kuusamon metsissä oleilu.
Entäpä kodin materiaalit ja ainekset joita käytät ihonhoidossa? Kuinka suuri kasauma niistä tulee? Puhtaana pysymisessä on kyse yhteismäärästä, elimistön kunnosta, sekä jokapäiväisistä valinnoista joita teemme, tai jätämme tekemättä.
Kun tiedostaminen on alkanut, on helpompi valita käytäntöjä, jotka palvelevat juuri sinua. Ja tähän väliin on sanottava, että ainoat käytännöt, jotka toimivat ovat ne mitä toteutaan säännöllisesti. Oli ne käytännöt mitä tahansa. Tieto ei ole vielä avain, vaan tiedon käyttöön ottaminen ja sen toteuttaminen omista näkökulmista.
On myös hyvä muistaa, että keho toimiessaan oikein puhdistaa itseään jatkuvasti. Emme välttämättä tarvitse mitään kummallisia välineitä puhdistukseen, mikäli homma luistaa muutenkin. Usein perusteisiin panostaminen on helppouden lisäksi myös huomattavasti tehokkaampaa. Ei välttämättä niin mediaseksikästä, muttta kokonaisuuden kannalta toimivampaa. Niin kuin kaikesta, myös kehon puhdistuksesta voi tehdä äärettömän helppoa, vaivatonta ja ennenkaikkea hauskaa. Ei erillisenä ihmeellisyytenä, vaan osana elämää.
Motiivi?
Yksi kysymys mikä on hyvä esittää on motiivi puhdistumisen takana. Miksi haluan puhdistautua? Onko kyseessä oikea tarve, vaan jonkin paljon syvemmän asteisen tapahtuman jatkumo? Koenko olevani täydellinen juuri nyt, vai tarvitseeko minun muuttua, jotta olisin ”parempi ja puhtaampi”? Onko puhdistautuminen vain ulkokuori, jollekin syvemmälle kuopan täyttämiselle?
Puhdistukselle on paikkansa, mutta mikäli halu siihen säilyy vuosia, kyseessä on varmasti jo muutakin, mihin voisi katseensa kääntää. Ehkäpä itsensä hyväksymiselle?
Henkilökohtaisesti koen, että äärimmäiset detox-kuurit, eivät sovellu itselleni. Syitä on monia. Ensinnäkin koen, että on järkevämpää pitää päivittäiset toiminnot mukana elämässä, jotka tukevat luonnollista puhdistautumista kaiken aikaa. Toiseksi, panostamalla omilla valinnoillaan, voi vaikuttaa siihen, ettei äärimmäisyyksiin meneviä detox-kuureja tarvita. Ainakaan siinä mittakaavassa. On hyvä tietää, että voit tehdä itsellesi enemmän hallaa kuin hyötyä, mikäli et tiedä mitä teet ääripäässä. Voit vahingoittaa suolistoasi, tai heikentää kehoasi, mikäli teet asioita tiedostamatta. Jos koet, että näistä on sinulle hyötyä, niin ehdottomasti niitä kannattaa silloin käyttää. Mikä toimii minulle, ei välttämättä toimi vieruskaverille. Kokeile ja löydä omat tapasi. Ennenkaikkea tutustu aiheeseen, mitä tahansa päätät tehdä. Kysele, opiskele ja vertaile eri tapoja. Joissain tapauksissa ääri puhdistukset ovat tarpeen ja keho niistä hyötyy niistä.
Parhaita tapoja puhdistaa elimistön kuonaa.
Lähes kaikki parhaat jutut ovat ilmaisia, tai ainakin puoli-ilmaisia.
Niinkuin sauna. Suomalainen keksintö, joka rokkaa kaikkialla. Sauna ansaitsisi vähintään yhtä suuren kunnioituksen keksintöjen rinnalle, kuin pyöräkin. On se vaan hienoa, että ollaan synnytty Suomeen.
Sauna pistää elimistön hikoilemaan ja tätä myötä myös poistamaan epäpuhtauksia kehosta. Mikä parasta hikipisarat tulevat ihon pinnalle ilman, että niiden tarvitsee rasittaa maksaa tai munuaisia. Tämä tuo kuonat syvältä kudoksista iholle ja sitä kautta pois elimistöstämme. Hyvin nopeaa ja helppoa puhdistumista, kehoa säästäen.
Toinen keino on lymfajärjestelmän aktivointi, eli liike ja solujen haastaminen tärähtelyllä, joka pistää puhdistumiskanavamme käyntiin ja virtaamaan.
Vesi ja puhdas ilma puhdistavat elimistöä kaiken aikaa. Panostamalla näihin, saat mukavaa lisäetua omaan oloosi. Hyvin helposti ja ilmaiseksi. Kun lisäät vielä sopivan kuormituksen syvähengityksellä, liiallisen rasituksen ja kulutuksen sijaan, niin keho kiittää ja kumartaa.
Mielen vaikutus?
Yksi mainitsemisen arvoinen asia on mentaalinen puhdistus. Meillä monella on niin vanhoja asioita, olettamuksia, ajatuksia ja toimintatapoja, jotka eivät enää tue matkaamme. Usein nämä tuppaamme piilottamaan, tai emme ole niistä tietoisia, mutta taustalle ne voivat soittaa omaa rikkoutunutta levyään kaiken aikaa.
Mieti sitä vanhaa cd levyä, jota kuuntelit ala-asteella. Se soittaa edelleen niitä samoja biisejä joita silloinkin. Toimiiko ne enää tähän hetkeen? Osa voi toimia, osa ei.
Kuinka tärkeää on tallata nuo mieltä syövät ötökät ja mahdollistaa jonkin uuden kasvun. Mielellinen puhdistus voi olla hyvinkin yksinkertaista, tai sitten äärettömän kivuliasta, aivan kuten fyysinenkin puhdistus. Tapoja on monia, mutta ne tavat mitkä päätät ottaa päivittäiseen arsenaliiniisi auttavat polulla vaeltamista. Päivittäinen hiljentyminen, ajatusten uudelleenkirjoittaminen, oman kauneuden muistamisesta tahi muistuttamisesta, lempeämpi tapa suhtautua asioihin, joissa voit vielä kasvaa ja kehittyä. Pienillä askeleilla tallustaen. Hitaasti, mutta varmasti. Pysähy ja hengitä, ei se elämä niin vakavaa koskaan ollutkaan.
Puhdistukselle on paikkansa myös pienemmässä mittakaavassa. Nämä olen kokenut helpoiksi ja toimiviksi asioiksi jokaisen arkeen.
Savi tai Zeoliitti – Aamusavivesi on helppo, vaivaton ja tunnet vaikutukset takuuvarmasti.
Sitruunavesi – Aamudrinkki helpoimmasta päästä. Aamulla tyhjään mahaan otettuna pistää elimistön nesteet liikenteeseen ja puhdistusviemärin toimimaan.
Suolavesi – Litraan 1tl puhdistamatonta suolaa. Ei enää halvemmaksi taida päästä.
Jos se sinua kutsuu, niin panosta lähdeveteen.Vedestä koostamme veremme, joten panosta laatuun.
Päivittäinen liike. On se sitten aamukävely, päivä joogat tai iltapäivä pelit ystävän kanssa. Liike liikuttaa ja puhdistaa kokonaisvaltaisesti elimistöä.
Muista myös rakennusaineet
Usein unohdetaan mainita, että puhdistumiseen tarvitaan myös proteiineja. Helposti ajatellaan, että vihermehut ovat ainoita asioita, jotka puhdistavat. Samoin on rasvojen laita. Kuinka moni on esimerkiksi kuullut eläinrasvojen puhdistavan kehoa? Yksi parhaista tulehduksen ehkäisijöistä ja laannuttajista on kalaöljy. Harvoin kuulee puhuttavan, mutta tässäkin on kyse laadusta ja määrästä mitä kehoon pistetään. On myös hyvä muistaa, että mikäli kehossa on paljon kuonaa, varsinkin jos rasvasolut ovat täynnä kaikkea epähaluttua tavaraa. Tällöin on hyvä puhdistua ensin perusteellisesti, jotta saadaan laadukkaat kaverit soluja taas täyttämään.
Milloin pitkät paastot eivät välttämättä sovi?
Raskaana ollessa
Heikkoustiloissa
Erityisen laihoille
Raskaan fyysisen kuormituksen aikana
Erilaisia paastoja:
– Raakaruoka ”viikko”. Pelkästään tuoretta ruokaa viikon verran.
– Yhden ruuan kuuri. Syö 3-6 päivää pelkästään yhtä ruokalajia. Linssikuuri on yksi yleisimmistä.
– Vihermehu kuuri. Juo tuorepuristettuja vihermehuja 1-5 päivää, aloita aina pienestä ja kasvata aikaa ajan myötä.
– Merilevä kuuri. Spirulina & Chorella kuurissa, saat myös rakennusaineita soluille proteiinin muodossa. Voi yhdistää loistavasti mehujen kanssa.
– Pelkkä vesi kuuri. Kuulostele ja aloita aina pienestä.
Puolipäivä paaston olen henkilökohtaisesti kokenut kaikkein toimivimmaksi osaksi joka päiväistä elämää. Lue siitä lisää TÄÄLTÄ.
Miksi paastota?
Auttaa kehoa puhdistautumaan
Voimme luopua tunnesidoksista ruokaa kohtaan
Osana henkistä harjoitusta, sekä mielen vahvistumista
Selkeämpi olotila
Kehon kuuntelun vahvistaminen, oikean nälän tunnistaminen
Parantaa ravinteiden imeytymistä oikein toteutettuna
Loppuun listaan vielä 8 erittäin puhdistavaa ja kehon toimintoja parantavaa ruokaa.
Hedelmät. Vesipitoiset hedelmät auttavat kehoa huuhtelemaan myrkkyjä ulos tuoden samalla ravinteita.
Vihreät ruuat. Lehtivihreä on äärimmäisen tärkeää meille, eikä vähimpänä sen kyvystä napata raskasmetalleja ja myrkkyjä kehostamme. Lehtivihreä auttaa myös maksaamme loistavasti, mikä on yksi tärkeimmistä puhdistajistamme.
Sitrus-hedelmät. Näistä löytyy mm. c-vitamiinia, joka muuttaa myrkkyjä sulatettavaan muotoon. Nämä antavat myös kehollemme loistavasti entsyymejä ja ruuansulatusta avittavia elementtejä.
Valkosipuli. Kuinka moni on joskus kuullut valkosipulin uskomattomista vaikutuksista? Hyvin moni, myös puhdistukseen se toimii ihan loistavasti. Suurin vaikutus on kuumentamattomalla valkosipulilla, jolloin mm. sen rikki-yhdisteet säilyvät ruuassa. Mutta myös keitetylle valkosipulille on ehdottomasti paikkansa. Mausta ja nauti. Niin ne jutut pysyvät parhaiten elämässä mukana. Nautinnollisesti.
Idut. Jos et ole vielä tutustunut ituihin, niin suosittelen. Maailman helpoin tapa tehdä elävää ruokaa omassa keittiössäsi. Se on niin helppoa, että jopa reissatessa, ilman keittiötä kyseistä toimintaa pystyy harrastamaan.
Vihreä tee. Auttaa mm maksan toimintaa ja puhdistaa kehoamme turhista aineista.
Raa’at vihannekset. Toki myös höyrytettyinä, keitettyinä ja ruokiin lisättynä kasviksia kannattaa nauttia, mutta suurimman elimistöä puhdistavimman vaikutuksen saat, kun käytät niitä tuoreena joka semmoisenaan tai mehustettuina. Kokeile lehtivihreitä, juureksia, sekä yrttejä ja mausteita.
Pähkinät ja siemenet. Keho tarvii myös puhdistusprosessin aikana proteiineja, sekä rasvaa, jota löytyy monesta ruuasta luonnollisesti. Näistä esimerkki on pähkinät ja siemenet. Muistamisen arvoisia on myös oliiviöljy, avokado, sekä chia & pellavasiemenöljy.
Vesi ja happi. Panostetaan perusteisiin. Näin kevään aikana luonto tarjoaa mitä loistavimpia keinoja puhdistautumiseen. Ota voikukkaa kädellesi, ihmettele sitä ja tee sille jotain, että se menee kukkailemaan kehoosi. Tee teetä, pureskele raakana, mehusta, heitä tehosekoittimeen, lisää salaatteihin. Lehtivihreän lisäämisessä on toki vaaransa! Saatat kokea lisääntynyttä energiaa, ihmeellistä hymyilyä, halaamisen tarvetta, rakkaudellisten tunnustusten levittämistä. Ole tarkkana näiden ääri-ilmiöiden hallitsimisien kanssa. Toisin sanoen, älä edes yritä hallita, vaan anna kaiken kukkia kaikessa kukoistuksessaan. Niinkuin luonto, myös meidän on aika heivata vanha ja keskittyä uuteen, tukevaan kokonaisuuteen, nimeltä hyvinvoiva ihminen. Nautinnollista kevät aikaa ystävä hyvä!
Laaja kulma -blogissa tehdään hyvinvointihavaintoja arjen keskellä. Kirjoittaja Terhi Bunders kyseenalaistaa elämän ”pitäisi” -malleja ja pyrkii päivittäin harjoittamaan hyväksyvää läsnäoloa.
Jokaisella on jossakin luova tila. Se voi olla fyysinen paikka (mökki, meren ranta, metsä, koti, työpöytä) tai sitten se voi olla mielentila. Minulla se on ollut viime vuodet mielentila, josta käytetään nimeä kulttuurishokki.
Kun saavuin Vietnamiin, en tiennyt, mitä odottaa. Lähes kaksi vuotta on tehnyt tehtävänsä. Rutiinit ovat syntyneet. Mutta sen sijaan, että ajattelisin tietäväni, mitä tapahtuu, olen opetellut luopumaan ajatuksesta, että tiedän, mitä seuraavaksi tapahtuu. Vieraassa kulttuurissa ei voi hallita, ei ennakoida, mitä odottaa. Moni asia oikeasti tapahtuu ensi kertaa. Ensi kertaa minulle, ei välttämättä muille.
Tämä kulttuurishokin keskellä olen pohtinut luovuutta. Olen myös tajunnut pienuuteni, luopunut vanhasta ja mikä parasta, kokenut melkoisia oivalluksia. Kulttuurishokki ja sen avullani kokemani oivallukset itsestäni, mutta myös yhteiskunnasta ja maailmasta, ovat muodostaneet luovan tilani.
Luovassa tilassani olen kokenut paljon myös pelkoa ja ahdistusta. Se ei ole ollut mikään turvasatama. Olen kokenut turvattomuutta turvaverkkojen puutteesta. Opetellut hyväksymään sen, ettei välillä ole ketään, jolla on vastauksia ja johon voisi nojata. Etenkin silloin, kun pienet lapseni ovat sairastaneet. Luova tilani ei ole ollut huoleton taiteellinen tyhjiö, vaan pikemminkin pelokas, stressaantunut ja täysi mieli. Ja juuri silloin, kun on ollut vaikeaa ja olen halunnut luovuttaa, olen luovuttanut. Ja oppinut: vaikeana hetkenä voi olla hyvinkin luova, yrittämättä, pinnistämättä. Vaikeat hetket laittavat minut kirjoittamaan, ajattelemaan, tuntemaan ja näkemään. Vaikeiden hetkien hyväksyminen on taitolaji, joka vaatii työtä, mutta joka myös palkitsee tekijänsä – tosin usein odottamattomalla tavalla.
Luovuuteen, jopa siitä puhumiseen tai kirjoittamiseen, liittyy paljon riskejä. Saa(n) ylimielisen leiman. Kokee olevansa luova, vaikka se sitä olekaan (jonkun muun tai yleisen mielipiteen mielestä). Luovuus, itsensä toteuttaminen, onkin riskinottoa. Samoin riskinottoa on oman luovan tilan ottaminen missä tahansa. Joskus riskit palkitsevat, joskus taas eivät.
Arkisen oman luovan tilan hyödyntäminen on oikeastaan hyvin pieniä asioita. Sitä, että tekee rutiinit toisin. Sitä, että haluaa ratkaista ongelmia, omia tai yhteisiä. Luova ihminen on oikeastaan realisti ja hyväksyy, että välillä asiat onnistuvat ja välillä eivät. Luova ihminen ei ota asioita liian vakavasti, vaikka olisikin vakava tai ymmärtäisi tilanteen vakavuuden.
Aina luovaan tilaan ei pääse, eikä tarvitsekaan päästä. Mutta miten sinne voisi päästä? Ei ainakaan liikaa yrittämällä. Ehkä rentoutumalla. Tai vaihtamalla maisemaa, jopa kulttuuria. Menemällä mökille. Leikkimällä lasten kanssa. Istumalla kokouksessa. Kiipeämällä vuorelle. Mahdollisuuksia on ääretön määrä. Mitähän kokeilisin seuraavaksi?
Kiinalaisessa lääketieteessä ajatellaan, että ihminen on kuin puu; jos juuret eivät ole kunnossa, ei mikään kehossa toimi niin kuin pitää. Suolistossa syömämme ravinto virtaa samalla tavoin kuin vesi ja ravinteet puun juurissa. Kun suolisto ja vasta toimii oikein, ihminen kukoistaa. Siksi terve suolisto voi parantaa vakavistakin sairauksista.
Perna on kiinalaisen lääketieteen mukaan ravinnonjakelukeskus. Perna ja vatsalaukku on ensimmäisenä ottamassa ruoan vastaan suusta, joten on tärkeää että tämä ”etulinja” on kunnossa. Pernan ja vatsan toimintaa voi ylläpitää vaikkapa hirssin käytöllä. Hirssi on oletettavasti maailman vanhin vilja ja luontaisesti gluteeniton. Se on ravintoarvoiltaa parasta mahdollista viljaa ja se on helposti sulavaa, eli sopii hyvin vatsavaivaisille. Hirssi on emäksistä, se poistaa elimistöstä haitallista limaa ja aiheuttaa vain harvoin allergiaa. Hirssi sisältää paljon rautaa, magnesiumia, sekä kaliumia ja sillä sanotaan olevan pernaa ja vatsaa suojaava vaikutus.
Vaikka pyrinkin välttämään kaikkia viljoja mahdollisimman paljon, hirssiä vasani tuntuu sietävän hyvin. Hirssi on myös miedon makunsa vuoksi loistava raaka-aine korvaamaan esim. erilaisissa laatikoissa perinteistä makaronia. Lapsesta saakka hirssipuuro on ollut minulle myös puurojen aatelia…
Tässä kehittelemäni Hirssi-laatikko, jonka tein jääkaapin jämistä (luomujauheliha minulla on tosin aina pakkasessa). Pitkästä raaka-ainelistasta huolimatta ruoka on erittäin helppo valmistaa. Maku oli suhteellisen mieto ja koostumus oli sopivan kevyt. Eli siksi tässä mielestäni oikein toimiva arkiruoka. Reseptin kasviksia kannattaa vaihdella oman maun mukaan ja sen mitä nyt kaapista sattuu löytymään. Kasvisversion saa myös helposti jättämällä jauhelihan pois ja lisäämällä vain kasvisten määrää. Vaihtoehtoisesti taas täysin viljattoman laatikosta saat, kun jätät hirssin pois, tällöin kannattaa nesteen määrää hiukan vähentää.
Huom! Tämä resepti on tehty 1000g jauhelihamäärän mukaan ja siten annos on melko iso. Sopivan n. 4 hengen laatikon saat kun puolitat reseptin annoksen.
Hirssilaatikko
3 dl hirssiä
1 rkl voita ja oliiviöljyä paistamiseen
1 sipuli
3 isoa porkkanaa
6 kynttä valkosipulia
1 kg luomujauhelihaa
1 – 2 tl ruususuolaa (maun mukaan, mutta muista myös fetan suolaisuus)
1 rkl kuivattua oreganoa
1 rkl kuivattua basilikaa
0,5 – 1 tl cayennepippuria
½ parsakaali
½ kukkakaali
200 g herneitä
200 g maissia
4 dl luomukermaa tai kaurakermaa (myös kookoskerma toimisi varmasti)
4 dl vettä
4 kananmunaa
mustapippuria
200 g fetajuustoa
Keitä huuhdotut hirssisuurimot lihaliemessä tai suolavedessä noin 10 min. Kuullosta sipuli ja valkosipuli oliiviöljy/voi seoksessa. Lisää pilkotut porkkanat ja paista hetki. Lisää vielä jauheliha ja mausteet, paista kunnes jauheliha on lähes ruskistunut.
Lisää lopuksi pilkotut kaalit sekä herneet ja maissit (itse käytin pakasteherneistä ja maisseja). Sekoita joukkoon siivilöidyt, keitetyt hirssit ja fetajuusto. Laita seos voideltuun uunivuokaan ja kaada joukkoon muna-kerma-vesiseos ja ripottele päälle juustoraastetta. Paista vuokaa 200 asteessa noin 45 – 60 minuuttia, tai kunnes se on sopivasti jähmettynyt. Tarjoa vaikka salaatin ja puolukkahillon kera.
Sanna aloitti maaliskuussa 2013 puolen vuoden mittaisen Intuitiivisen parantamisen koulutuksenOrigonovassa. Sielunsäteitä-blogi keskittyy matkaan, joka suuntaa kohti omaa ydintä, sielunsäteitä. Blogissa vierailee myös kouluttaja Heli Heiskanen.
”On vain yksi askel, anna sille siksi täysi huomiosi. Tämä ei suinkaan tarkoita, ettet tiedä, minne olet matkalla. Se tarkoittaa, että tämä askel on tärkein, määränpää toisarvoinen. Se, mitä kohtaat määränpäässäsi sinne päästyäsi, riippuu tämän askeleen laadusta.” (Eckhart Tolle: Uusi maa, Basam Books 2007)
Tollen sanat kuvaavat täydellisesti sitä kokemuksellista oppia, jonka sain Heli Heiskasen Intuitiivinen parantaja -koulutuksen ensimmäisenä viikonloppuna. Sanoin Helille viikonlopun jälkeen, että jokainen tehty hoito tuntuu olevan kuin pieni elämä. Jokaisen hoidon aikana opin suhtautumaan elämään intuitiivisemmin – eli rennommin. Siis miten?
Olen viimeisen puolen vuoden aikana käynyt intensiivistä koirakoulua egoni kanssa, mutta vielä sitä on jatkettava. Luultavasti koko lopun elämäni. Koulu ei tarkoita mielestäni egosta irrottautumista (koska se on osa meitä), vaan egon temppujen tiedostamista sekä omassa elämässä että ympäröivässä maailmassa. Ego on nimittäin ihan hyvä koira mutta tosi huono isäntä.
Koulutusviikonloppuna tulin kovin tietoiseksi egon piirteistä. Ego haluaa tietää: Teenkö oikein vai väärin? Mitä tämä kaikki tarkoittaa, mihin tällä pyritään? Mikä pointti on toimia tietyllä tavalla tietämättä, miksi niin toimii? Jos en ymmärrä jotain, miten se muka voi olla olemassa? Jos en itse(?) tiedä, johda, yritä, kontrolloi ja päätä, kuinka voi tapahtua mitään?
Ego menee koirakoulussa eniten hämilleen, kun se saa temmeltää ihan rauhassa. Annan sen hyppiä esteitä ja kiertää keiloja omien sääntöjensä mukaan. Välillä se käy ajatusruokakupilla tankkaamassa – koska sieltä se saa elinvoimaa. Seuraan hetken sen touhuja mielenkiinnolla, näen sen ominaisimmat käyttäytymispiirteet ja suljen silmäni.
Kun suljen silmäni ja annan läsnäolevan hetken olla sellainen kuin se on, alan toimia kuin ohjauksessa. Ohjaus ei tule ajatuksista, se ei tule itseni ulkopuolelta, vaan minusta itsestäni. En ymmärrä, mitä hoidettaessa tapahtuu: Miksi käteni haluavat pysähtyä tiettyihin kohtiin? Miksi tunnemme hoidettavan kanssa samanaikaisesti samat tuntemukset kehossamme? Miksi esimerkiksi hoidettavan paineentunne helpottaa vähitellen, kun pidän käsiäni kohdassa, johon ne ovat lukkiutuneet? Kuulen, kuinka ego läähättää ihan lähellä, silti pidän silmäni kiinni.
Viikonlopun jälkeen tarkkailen ympäröivää maailmaa eri tavoin. Huomaan, kuinka ego läähättää joka suunnasta: työssä, vapaa-ajalla, perheessä. Se haukkuu: Olenko hyvä vai huono? Olenko riittävä vai riittämätön? Olenko menossa tiukasti kohti päämäärääni, vaikka väkisin? Jos teen näin, saanko sen, minkä haluan saavani? Kuinka jokin sellainen voi olla hyväksi minulle, minkä olemassaolosta en tiennyt tai mikä ei näytä tämänhetkisessä ymmärryksessäni vievän minua kohti haluamaani?
Palaan Tollen sanoihin: ”Se, mitä kohtaat määränpäässäsi sinne päästyäsi, riippuu tämän askeleen laadusta.” Tämän askeleen laatu on mielestäni suoraan verrannollinen herkkyyteen kuulla haukunnan ja läähätyksen takaista ääntä, intuitiota. Äänen kuunteleminen on sisäisen viestin uskomista ja siihen luottamista – ei ymmärtämistä. Kun teen itselleni rehellisiä päätöksiä elämässäni juuri nyt (vaikka en ymmärräkään miksi), päädyn itselleni parhaaseen päämäärään.
Vanha koira ei välttämättä opi uusia temppuja, mutta vanha koira nukkuu usein ja pitkään. Silloin voi paistatella omassa sisäisessä ohjauksessa, sielunsäteissä.
—
Tiedoksi kiinnostuneille: Heli Heiskanen järjestää seuraavan matkan sielunsäteisiin eli Intuitiivisen parantamisen koulutuksen pääkaupunkiseudulla alkaen 28.-30.6.2013. Lisätietoja saa Heliltä: heli.heiskanen(@)origonova.fi
Istun Helsingin Kalliossa. Autossa. Käyn parhaillaan mielessäni läpi päivän kulkua. Mitä on tapahtunut ja mitä se kaikki merkitsee? Hymyilen. Väliin vakavoidun huomatessani jonkin uuden yksityiskohdan johon tapahtumat vaikuttavat. Päästän irti ja hymyilen jälleen. Kyyneleet valuvat hetkin enemmän, välillä ne tyrehtyvät vain hieman silmiä kostuttavaksi kasteeksi.
Joudun kysymään itseltäni, onko tämä todella näin helppoa? Huijaanko itseäni? Hymyilen. En enää jaksa kyseenalaistaa. Minä luotan. Luovutin jo aikaa sitten, mutta nyt luotan.
Paikka jossa istun ei ole mikä tahansa paikka. Tällä paikalla on erityinen merkitys. Kun saavuin tänne toissavuoden syksyllä, olin lähdössä matkalle jonka sisältöä en voinut arvata. Olin aloittamassa matkaa miehen voiman ymmärtämiseen. Minut oli kutsuttu paikalle ja minua pyydettiin kirjoittamaan aiheesta kirja. Tämä kaikki tapahtui jo silloin selvästi jonkin minua suuremman älykkyyden tahdosta.
Tänään, puolitoista vuotta myöhemmin, kun vihdoin olen kirjoittanut ensimmäisen kirjani viilausta vaille valmiiksi, sisällöltään kokonaiseksi ja matkalla tuottanut parin muun kirjan aihiot jatkoa varten, vuodatan kyyneleeni tässä samassa paikassa. Hymyilen.
Hymyilen, sillä juuri tänä aamuna tietokoneeni kovalevy hajosi. Peruuttamattomasti. Ja automaattinen varmuuskopioita napsiva ulkoinen laite kertoo automaattisen kopioinnin päättyneen viime vuoden maaliskuussa.
Voisin sanoa menettäneeni paljon. Paljon muutakin kuin kirjani. Suunnitelmat, kaiken valmistellun, valmennusmateriaalit, kaiken kuvamateriaalin. Vuosien työn, ennenkaikkea viimeisen vuoden työn. Itseasiassa muuta asiaa oli niin paljon, että kirjat eivät heti edes muistuneet mieleeni. Kunnes ensimmäinen esitti huolissaan olevan kysymyksen ”miten kirja?”
Siinä hetkessä jalat tuntuivat hetken huterilta. Etsin juuri välitystoimistoa josta voisin noutaa avaimet tänään minulle luovutettuun uuteen kotiini. Huomasin käveleväni edestakaisin katua. Ja pysähdyin. Suljin silmäni ja suntasin ne kohti aurinkoa. Vedin syvään henkeä ja päästin irti. Itkin. Tunsin. Samaan aikaan sen mistä päästin irti ja sen, että todella päästin siitäkin irti.
En ole menettänyt. Olen saanut jotain todella arvokasta. Kokemuksen ja varmistuksen siitä, että minä luotan. Asioilla on tarkoitus. Suunta jota en voi arvata mutta jonka kuulemista saan harjoitella joka hetki.
Se on kaikki poissa. Samana päivänä siirrän itseni mieleni maisemissa uuteen kotiini, jota en koskaan etsinyt vaan joka tuli luokseni ja kutsui sydäntäni vaikka yritin sitä hetken kaarrella. Kun kävin katsomassa asuntoa jo jokin aika takaperin, ihmettelin tunnetta joka siellä heräsi. Minusta tuntui, että se on paikka jossa kirjoitan kirjaa. Nyt ymmärrän. Ja hymyilen. Kaikki menee juuri kuten pitääkin. Kirjoitan entistä paremman kirjan tänä kesänä.
Aika lentää ja päivät vilahtavat ohitse kuin siivillä. Kaikki aika pitää priorisoida sen mukaan mitä milloinkin on meneillään. Suurin osa päivistä kuluu koirien ja hevosten kanssa kotona ja siitä olen kiitollinen jokaisena hetkenä. Päivät alkavat muutaman tunnin lannan lapioinnilla ja siitä kaivetaan energia istua koneen ääressä monta tuntia päivittäin. Seura ainakaan ei voisi olla parempaa. Huhtikuu ja lunta on vielä monta senttiä maassa, aurinko paistaa täydeltä terältä ja tuntuu ettei tässä yhtälössä oikein täsmää mikään mitä tulee näihin outoihin kevätkeleihin. Ei oikein osaa päättää onko kevätväsymystä ilmassa vai virkeyttä valosta.
Olen paljon kirjoittanut Farmista täällä blogissa ja katsotaas missä sen kanssa ollaan nyt menossa. Asiat etenevät välillä hurjaa vauhtia ja nyt taas on sellainen olo, että ollaan pysähdyksissä. Odottavan aika on pitkä, vanha sanonta tuntuu pitävän paikkansa. Välillä tuntuu, että ollaan ihan väärässä maassa. No, ei kai nyt ihan sentään kuitenkaan, mutta se on tunne joka tulee hetkittäin.
Tässä rakkaassa kotimaassamme rahasta puhuminen ei tunnu sytyttävän vaikka puhuttaisiin hyvän tekemisestä. Hullu pitää olla tai vähintäänkin jotain sen suuntaista, että edes aloittaa Farmin kaltaista projektia. Olen sen kuitenkin aloittanut ja aion sen viedä loppuun myös. Luovuttaminen ei ole vaihtoehto. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että selkään taputtelu ei enää johda mihinkään. Moni silmäpari seuraa mitä tuleman pitää ja kannustajia löytyy ja toki kaikesta kannustamisestakin on paljon apua.
Itselleni kaikkein tärkeintä on, että saamme pystyyn paikan johon voimme ottaa eläimiä, jotka kotia ovat vailla. Toinen yhtä tärkeä osa ovat vähäosaiset tai syrjäytymisvaarassa olevat lapset ja nuoret joiden elämää Farmi tulee tukemaan. Valtavan vaikutusvaltaisilta tahoilta on oltu projektistamme kiinnostuneita, mutta näin se on, pelkkä kiinnostus ei enää riitä. Monesti yksittäisenä ihmisenä emme usko, että meillä voisi olla keinoja vaikuttaa mihinkään. Tässä on nyt yksi keino, tarjottimella, annan jokaiselle mahdollisuuden vaikuttaa. Olen sanonut, että jokainen joka haluaa, saa meilillä Farmin toimintasuunnitelman ja tarkempaa tietoa tulevasta toiminnasta. Samassa meilissä kerron, että se mitä nyt tarvitaan, on ideoita tahoista joita voisin kontaktoida varojen hankinnan suhteen. Ideoita on tullut hyvin harvakseltaan, lisää saa tulla. Onneksi ideoita riittää vielä omassakin taskussa, mutta niitä ei voi koskaan olla liikaa. Nyt heitänkin haasteen, haluatko sinä lukija kenties vaikuttaa? Haluaisitko sinä olla uudisraivaaja kanssani?
Onnellinen olen, että pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen. Farmilla on esikuvia ja tämä projekti on tehty maailmalla, Amerikassa ainakin, missäpä muualla ja osoitettu konseptin toimivuus. The Gentle Barn lähellä Los Angelesia on todistanut kuinka tämän kaltaisella paikalla voidaan vaikuttaa isosti vaikkapa nuoriin, jotka ovat joutumassa jengien maailmaan, huumeiden valtaan tai vankilaan. Meillä täällä Suomessa ongelmat eivät ole ihan tuota luokkaa, mutta tarvetta paikalle tuntuu olevan. Vähintäänkin sen vuoksi, että emme unohda millaisia ovat vaikkapa maatalouseläimet, mitä siellä paketissa on mitä kaupan lihatiskistä ostamme!?
Meillä on aivan oikeasti mahdollisuus vaikuttaa ihmisten kulutustottumuksiin ja antaa oikeaa informaatiota liioittelematta vaikkapa tuotantoeläinten nykyisestä tilanteesta, kasvatuksesta ja elämänvaiheista. Tästä kertoo hyvin se, että keskustelimme niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin maito eräänä päivänä, mukana oli aikuisia ihmisiä, jotka eivät tienneet että lehmän pitää synnyttää vasikka, jotta siitä voidaan lypsää maitoa, joka sitten aikanaan päätyy maitopurkkiin kaupan hyllylle. Nämä ovat asioita joista kannattaa ja pitää puhua! Tämä on yksi asia miksi Farmin kaltaista paikkaa tarvitaan, opettamaan ja opastamaan myös.
Olemme saaneet nyt mukaan oikeat asiantuntijat, jotka osaavat virallisen puolen säätiön perustamisessa. Paperit ja lakipykälät ovat nyt hallussa ja se tuntuu huojentavalta. Mutta ilman rahaa ei tule Farmia. Farmista pitää lisätä tietoisuutta ja sitä teen itse jatkuvasti. Päivistäni suuri osa menee miettiessä seuraavia askeleita ja kontaktoidessa eri tahoja. Tässäkin maassa on eläinrakkaita ihmisiä ja rahaa varmasti löytyy. Tässä ollaan kuin aarteen etsinnässä ja olenkin antanut nyt Universumille vapaat kädet toimittaa oikeat tahot luokseni. Emme halua mennä sieltä missä aita on matalin, vaan tehdä aidosti jotain mikä voi saada aikaa muutosta ja jatkaa elämää sen jälkeen kun meistä aika jättää.
Mitä syvemmälle tähän asiaan uppoudun, sen laajemmaksi ja monimuotoisemmaksi se paljastuu. Jo nyt olen oppinut niin paljon, että ei mikään koulu elämäni aikana ole opettanut näin paljon. Elämme mielenkiintoisia aikoja ja elämä on ihanaa. Tervetuloa seuraamaan Farmin etenemistä Facebookkiin Farmin omille sivuille.
Ihana elämä, siitä haluan puhua hiukan seuraavaksi. Minulla on ollut viimeisen puolen vuoden aikana suuri ilo ja kunnia tutustua nyt rakkaiksi ystävikseni kutsumiini Kirsi Rantoon ja Päivi Kaskimäkeen. Molemmat naiset olen tuntenut matkan päästä ja olemme olleet hyvän päivän tuttuja jo jokusen vuoden. Yhtenä päivänä kuukausia sitten Päivi soitti minulle ja puhuimme pitkän puhelun, kaikesta taivaan ja maan välillä. Meillä oli paljon yhteistä ja päätimme tehdä jotain mukavaa yhdessä. Niin syntyi Oivallusten ilta ja 12.12.12 tapahtuma, joissa molemmissa oli varaamamme tila täynnä innostuneita ihmisiä. Spontaanisti yhdistimme astrologian ja eläinkommunikoinnin. Huomasimme, että tällaiselle tilalle, missä ihmiset voivat kysellä ja jakaa kokemuksiaan, on todella tarvetta. Tunnistan Päivissä samaa ihanaa hulluutta kuin itsessäni, enkä epäröinyt hetkeäkään kun hän ehdotti, että teemme jotain vieläkin suurempaa. Paras mahdollinen lisä tähän projektiin voisi olla Kirsi Ranto. Niinpä Päivi kertoi ideansa Kirsille, joka innostui siltä istumalta ja uskomaton konsepti Ihana Elämä sai alkunsa. Uskon, että tapahtumasta tulee unohtumaton kokemus sekä meille että yleisölle.
Ihana Elämä tapahtuma järjestetään Helsingin Kulttuuritalolla 8.6. Tilaisuudessa kuullaan mm. meidän kolmen elämän käännekohdista ja kuinka olemme kukin omissa aallokoissamme luovineet. Ihana Elämä -tapahtuma on inspiroiva ja rento luentokokonaisuus, jonka tarkoituksena on kolmen erilaisen elämäntarinan kautta tarjota yleisölle niin oivalluksia, ahaa-elämyksiä kuin työkaluja elämän polulle. Kuinka toimitusjohtajasta tuli maya-astrologi, lentokonemekaanikosta eläinkommunikoija ja tangokuningattaresta artisti, joka välittää ilon ja enkeleiden sanomaa. Elämä tuo haasteita meille kaikille – kuinka kääntää nämä haasteet sisäisiksi voimavaroiksi, jotka parhaimmillaan johtavat oman elämäntehtävän ja -tarkoituksen löytämiseen? Ja totta kai Kirsi myös laulaa ja soittaa, sehän on selvä!
Lisää infoa Ihanasta Elämästä Facebookista.
Suurten unelmien siivittämiin kuviin, elämä on ihanaa, kyllä se on!
Jokin myllertää sisuskaluja.
Etsii ulospääsyä.
Pää työstää koko ajan itsekseen.
Olen paikalla.
Mutta en läsnä.
Paino rinnalla
mutta ei ahdista.
Muutoksenkaipuu
mutta silti tunne siitä, että päästän irti.
Annan olla.
Annan tapahtua.
Olla tapahtumatta.
Onko se jo muutos?
Mutta silti pyristelen.
Hengitän rauhoittuakseni.
Tullakseni tähän tilaan.
Ollakseni läsnä.
Kuvittelen ajan loputtomaksi jatkumoksi.
En katso kelloa.
Aika on, vaikken sitä vahdikaan.
En mittaa.
En punnitse.
Rintakehä vapautuu.
Usva alkaa hälvetä otsalohkoni takaa.
Riemu nousee jostakin
kuin auringon valo siivilöityisi metsässä puiden lehvästön lävitse.
Tänään
päästän irti.
Olen minä.
Ilman laatikkoon ahtamista
sovittamista
mutta silti hellästi ja ilman kyynärpäitä.
Se kantaa minua.
Mediassa valtarooli on uutisilla, jotka kertovat asioiden menevän huonosti, puutteista, möhläyksistä, sekoilusta, epäluotettavuudesta, petoksesta jne. Nämä uutiset ilmeisesti kiinnostavat, koska niitä julkaistaan niin paljon. Aina joskus löytää uutisen, joka kertoo myös siitä toisesta puolesta. Hyvästä teosta, virkistävästä tai yllättävästä tapahtumasta tai tilastoista/tutkimuksista, jotka kertovat mukavista muutoksista.
Jos hyvä uutinen koskee vähänkin yhtä henkilöä tai pientä ryhmää suuremmasta asiasta, siitä herää yleensä vastareaktio. Jotenkin tyypillistä tämä tuntuu olevan sellaisten hyvien uutisten kohdalla, jotka koskevat Suomea tai Suomalaisia. Onhan noita ollut. Koulujärjestelmämme menestys, kilpailukykymme, Suomi maana asua, tasa-arvo, lahjonnan ja korruption vähyys jne. Ne ovat selvästi liian hyviä uutisia. En voi hyväksyä viestiä, vaan tuon esille näkemykseni tiedon vääryydestä, puutteesta, uskomastani väärästä tulkinnasta tai ainakin mahdollisuudesta johonkin huonoon … Asia vaan ei voi olla noin hyvin.
Miksi – mikä nostaa minussa esille tarpeen tuollaiseen käytökseen. Uskon, että se on hyvinvoiva seuralaiseni – pelko. Pelko kertoo minulle, että jos hyväksyn uutisen, se on minulle uhka. Se uhkaa uskomuksiani ja tapaani ajatella. Jos koen, että olemme esimerkiksi epätasa-arvoinen maa ja tutkimus kertoo muuta, minun tulisi tarkastaa omaa ajatteluani. Miettiä asioita laajemmin. Muussa tapauksessa olen väärässä, enkä tokikaan halua sitä. Välttääkseni ajatusteni kyseenlaistamisen ja väärässä olemisen fiiliksen, pyrin todistamaan, että tieto on väärä. Vähintään kyseenalainen ja väärin tulkittu.
Tästä seuraa, että kaikki Suomi –nimistä valtiota koskevat hyvät uutiset uhkaavat minua. Yhteiskunta, Suomi – siis tämä maa, kun on helppo nimetä monen ongelman isäksi ja tarvittaessa myös äidiksi. Mitä useampia hyviä uutisia hyväksyn, sitä enemmän minulle tulee tarve miettiä Suomeen kohdistamaani arvostelua ja syytöksiä. Mitä enemmän ja rehellisemmin asioita mietin, sitä lähemmäksi joudun itseäni. Siis joudun, koska se mitä löydän, ei aina ja ollenkaan tunnu mukavalta. Pitäisikö minun ajatella laajemmin? Näenkö kokonaisuuden, vai katselenko asioita putkesta? Uskonko että on olemassa absobuullinen hyvä ja että minä tiedän, mikä se on? Yleisesti ottaen kohtaan uskomukseni ja kysymyksen tulisiko niitä ajatella tarkemmin.
Olisiko minun helpompi hyväksyä hyvät uutiset, jos kokisin oman elämäni paremmin itseäni tyydyttäväksi? Syntyisikö minulle silloin tarve kumota positiiviset uutiset ja olisinko vähemmän kiinnostunut näistä perinteisistä ”huonoista” uutisista. Olisiko minun silloin helpompi nauttia toisten menestyksestä? Mitä minulle tulisi tapahtua, että uutiset eivät tuntuisi ”liian hyviltä”.
Mitä tapahtuisi, jos arvostaisin itseäni nykyistä enemmän? Uskaltaisin kertoa, millaista kohtelua odotan. Kertoisin, että haluan tasa-arvoista vuorovaikutusta ja että haluan tulla kuulluksi. Kertoisin nuo asiat omana itsenäni, sotkematta mukaan muista ihmisiä ja asettamatta heitä tarpeeseen puolustautua. Mitäpä, jos minulla olisi itseni arvostamiseen perustuvaa rohkeutta kertoa, miten tärkeää minulle on myötätunto, tuki ja yhteinen pyrkimys. Toisin asiani esille myös silloin, kun olen loukkaantunut tai pettynyt – syyttämättä ketään tuon tunteen aiheuttajaksi. Olisinko minä niin arvokas, että tuo kaikki olisi tekemisen väärti?
Ihan kohta – ehkä huomenna, on se päivä, jolloin teen tuon kaiken. Alan arvostaa itseäni. Uskallan kertoa itsestäni. Tunteistani ja tarpeistani – piilottamatta niitä ”asioiden varjoon”. Odotan mielenkiinnolla, mitä tapahtuu illalla, kun istun lukemaan päivän lehteä. Toivon näkeväni siellä meitä – Suomea tai suomalaisia, koskevan hyvä uutisen. Kuuntelen itseäni ja kysyn, miltä minusta tuntuu? Tunnenko uutisessa jotain sellaista, jolla on yhteys itseeni? Tunnenko arvostusta itseäni ja meitä kaikkia kohtaan? Huomaisinko lukeneeni uutisen, jonka jatkoksi on kiva pestä hampaat ja mennä nukkumaan hyvää suomalaista unta. Ja jos en sitten koe yhteyttä uutiseen, yritän muistaa antaa itselleni anteeksi.
Sarastus on blogi muutoksesta ja uudesta alusta.Kirjoittaja Maija Ilmoniemi uupui kiireisten yrittäjävuosien jälkeen, päätti hypätä tuntemattomaan, ja alkoi kummastella maailmaa päästäkseen yhä lähemmäs itseään.Hän kertoo, millaista on, kun työstä ja elämästä häviää merkityksellisyyden tunne ja millaista sitä on etsiä uudelleen.
Kävelin eilen rantaan, suosikkipaikkaani tässä kaupungissa. Aina, kun näen tuon joka päivä luonnon rytmissä vaihtuvan näkymän avomerelle, rauhoitun. Vaikka päiväni tuntuisi kuinka vaikealta, meri saa minut muistamaan olennaisen; pysähtymään elämän ihmeen ääreen.
