Ikävöitkö trooppisille rannoille? Tämän smoothien maku ja rakenne peittoavat alkuperäisen Pina Coladan mennen tullen. Valmistusaika noin viisi minuuttia. Sulje silmäsi ja nauti!
170 g ananasta
60 ml kookosmaitoa
½ pienestä banaanista
60 ml jäämursketta
Ripaus sitruunaruohoa
Koristeeksi kookoshiutaleita *
Sekoita kaikki ainekset lukuun ottamatta kookoshiutaleita tehosekoittimella. Ripottele hiutaleet pehmeän smoothien päälle ja nauti.
* Kookoksen liha sisältää paljon kuitua sekä hyvää rasvaa, minkä lisäksi sillä on herkullinen ominaismaku.
Katselen ja kuuntelen usein mielenkiinnolla ja uteliaana perinteisen lääketieteen ja täydentävien hoitojen vastakkainasettelua. Jokin hyvä, toinen paha. Jokin totta, toinen uskomusta. Jokin kokonaisvaltaista, toinen rajoittunutta.
Koska oma maailmankuvani, juuri nyt tässä kohtaa, on sellainen, että kaikki on koko ajan synkassa keskenään, näen, että jaottelu ja puolten hakeminen on turhaa energian tuhlausta. Pointti omassa maailmankuvassani ei ole siinä, kuka on oikeassa, vaan siinä, kuinka kaikki on koko ajan hirvittävän loogista.
Jos otan esimerkiksi vaikka syövän, koska sen kanssa olen ollut kasvotusten läheisten kautta jo vuosia. On syöpähoitojen vastustajia, jotka näkevät, että hoidot lopulta tappavat ihmisen. Sitten ovat ne, jotka vannovat vain ja ainoastaan sytostaattien nimeen, ja kaikki muu perustuu uskomuksiin.
Kun katson isoa, loogista kuvaa, näen, että sairaus on seuraus jostakin. Sairaus on oire. Myös siis syöpä on oire. Kun syöpä havaitaan, se pyritään taltuttamaan. Syöpään liittyvä kieli on saanut paljon taistelu-metaforia: voittaa tai hävitä syöpätaistelu, kamppailla syöpää vastaan, syöpäsolut tapetaan tai syöpäsolut tunkeutuvat.
Jos jatkan sodankäynnin metaforaa: sota ei koskaan synny ilman, että ennen sitä on ollut aika, kun joku on suunnitellut sotaa, on tapahtunut jotain, joka on johtanut johonkin ja niin edelleen. Sota ei synny tyhjästä. Näen, että syöpäkään ei synny tyhjästä. Syöpä on seurausta jostakin.
On olemassa voimakeinoja, jolla sota saadaan rauhoittumaan. On olemassa voimakeinoja, joilla syöpä saadaan rauhoittumaan. Mutta jotta sota loppuu, täytyy tehdä jotain sille sodan alkuperäiselle syylle, muuten sota puhkeaa uudelleen. Näen, että jotta syöpä saadaan loppumaan, on nähtävä syövän syntysyyt, muuten sillä on kasvualusta puhjeta uudelleen.
Vaikka nyt tässä jatkan sotametaforaa, en pidä siitä. Siinä implisiittisesti, taustamerkityksessä, annetaan liikaa huomiota itse sodalle. Huomio ja energia kohdistuu tappamiseen, puolustautumiseen, hyökkäämiseen, voittamiseen ja häviämiseen. Kun on kyse elämästä, ”voittaminen” on toki tärkeää, ja siinä on sädehoidoilla ja sytostaateilla paikkansa: ihminen täytyy saada ensisijaisesti oireettomaksi.
Mutta nähdäkseni syöpä on ”vain” oire. Ja keho on viisas, sillä se oirehtii siitä, että kaikki ei ole hyvin. Se kehittää syövän. Syöpä on tarpeeksi pysäyttävä ja konkreettinen tapa tuoda näkyväksi, että keho haluaa nyt täyden huomion, se tarvitsee jotain. Jos huomio annetaan keholle, mielelle ja sielulle vain sille ajanjaksolle, missä oire poistetaan leikkauksella, sytostaatilla ja/tai sädehoidolla, jää selvitämättä, mitä keho todella haluaa viestiä. Se on vähän sama kuin saisi kirjeen, mutta ei lukisi sen sisältöä.
Keho on viisas. Se on viisas silloinkin, kun se kehittää syövän. Keho on loputtoman viisas ja se pyrkii aina tasapainoon. Taistelumetafora tekee syövästä ulkopuolisen hyökkääjän ja kehosta uhrin. Ja silloin kun kokee olevansa uhri, ei voi olla vastuussa itse. Ja jos kokee, että asialle ei voi itse tehdä mitään, on luovutettava vastuu muille.
Vastuu. Ihana, kamala sana. Se aiheutta paljon hämmennystä ja risteileviä tunteita. Lääkäreillä on vastuu hoitaa parhaansa mukaan jokaista ihmistä. Lääkäreiden vastuu on poistaa oireet. Ja se on heidän arvokas osaamisalueensa. Mutta jokaisen meidän arvokas osaamisalueemme on olla loputtoman kiinnostuneita meistä itsestämme. Jokaisen ihmisen vastuu on olla kiinnostunut siitä, mistä oma elämä koostuu ja millaista viestiä sairaus on tuomassa.
Ja nyt en takoita syyllisten etsimistä. Tarkoitan mielenkiintoa omaa itseä ja omaa elämää kohtaa siinä määrin, että uskaltaa katsoa, millaisia syvyyksiä itsestä löytyy. Mitä jos olenkin itse vastuussa omasta elämästäni ja muut ihmiset ovat täällä vain auttamassa? Lääkäri on auttamassa, mutta lääkäri ei määrää kenellekään elämäntehtävää. Lääkäri poistaa esteen, jonka jälkeen tutustuminen omaan sisäiseen maailmaan on mahdollinen – jos se ei ole aiemmin kiinnostanut.
Kaikki apu, mikä tuntuu hyvältä, kannattaa ottaa vastaan. Muut ihmiset ja ammattilaiset ovat mahdollistamassa sen, että sinä voit (alkaa) elää koko potentiaalissasi – mutta suurin, sisäinen, duuni on tehtävä itse.
Laita ainekset tehosekoittimeen ja sekoita hyvin. Päälle voi laittaa koristeeksi banaaninsiivuja ja lisää hampun siemeniä.
* Hampunsiemenet ovat erittäin ravinteikkaita: niissä on paljon mm. proteiinia, rautaa ja E-vitamiinia. Niiden 20 aminohapon koostumus on helposti sulavassa muodossa. Hampunsiementen rasvahappokoostumus vastaa terveen ihmiskudoksen linoli (omega-6) -hapon ja linoleeni (omega-3) -hapon pitoisuuksia. EU:n hyväksymät ravinnoksi tarkoitetut tai kuituhamppulajikkeet eivät sisällä huumaavia ainesosia.
Thriathlonisti Brendan Brazierin kehittämä ja hänen mukaansa nimetty smoothie valmistetaan seuraavasti:
1 teelusikallinen paahdettuja kaakaopapuja*
1 ruokalusikallinen kaakaojauhetta
6-7 cashewpähkinää
2 teelusikallista agaven mehua (tai 1tl siirappia)
1 jäätelökauhallinen vaniljajäätelöä (vatsaystävällisempi vaihtoehto on esim. R-Ice riisijäätelö)
1 ruokalusikallinen mantelivoita
1/3 kypsää banaania
0,75 dl riisimaitoa
1,1 dl kookosvettä
½ avokado
2 tai 3 jääkuutiota
Lähde: Fitsugar.com
Sekoita ainekset tehosekoittimessa pehmeäksi. Tämä smoothie säilyy jääkaapissa jopa kaksi päivää valmistamisesta.
*Kaakaopavut sisältävät yli 1200 aktiivista ainesosaa, niissä on runsaasti mm. flavonoideja sekä mineraaleja kuten esimerkiksi rautaa, sinkkiä, kuparia, C-vitamiinia, magnesiumia, mangaania, proteiineja sekä kromia. Mm. antioksidantteja käsittelemättömät kaakaopavut sisältävät huomattavia määriä enemmän kuin esim. mustikka ja punaviini.
Tämä smoothie on luonnon oma detox-kuuri, joka sisältää lisäksi C-vitamiinia.
Ainekset:
1,1 dl kookosvettä
4 dl luomumansikoita (osta torilta, niin saat paikallisen viljelijän!)
¼ sitruunaa
Kourallinen luomupinaattia
2 tai 3 taatelia
(Vähän jäitä)
Mansikkadetox
Laita ainekset tehosekoittimeen. Sekoita noin 30 sekuntia.
* Kookosvesi sisältää runsaasti elektrolyyttejä, ja siinä on kaliumia huomattavasti enemmän kuin banaaneissa. Kookosvesi on myös hyvä magnesiumin, kalsiumin ja fosforin lähde.
En tiedä tuleeko hän koskaan haluamaan lisää lapsia. Tai haluaako hän muuttaa kanssani ulkomaille. Ja entä hänen exänsä, suostuuko hän tyttären ulkomaille lähtöön kun ehkä sitä haluamme? Miten hän sopii kaikkiin tulevaisuuden unelmiini? Entä jos hän muuttaa mielensä asioista joissa kuvittelen meidän ajattelevan samoin? Tai entä jos minä muutun?
Ajattelinpa rakkautta ihmissuhteiden kantavana voimana tai universaalina elämänvoimana, on selvää, että kukaan meistä ei ymmärrä sen perimmäistä luonnetta tai tarkoitusta. Sillä on aina oma suuntansa ja se ammentaa (on) viisautta joka on yksilöä suurempaa. Rakkaus ja rakastaminen vaativat minulta aina uskallusta. Se kysyy haluanko rakastaa, tarjoaa kätensä ja kuiskaa ”luota”.
Kaikilla tasoillaan ja kaikissa merkityksissään, rakkaus on ja edellyttää osakseen luottamusta.
Luota elämään
Pohjimmiltaan kyse on siitä, että luotan elämään. Avaudun sille ja katson elämäni asioita jatapahtumia siitä näkökulmasta, miten ne voivat tukea rakkautta minussa.
Mitä ikinä elämä tuokaan eteeni, tapahtuu syystä. Jos en aina usko tähän, uskon siihen, että voin antaa asialle merkityksen ja käyttää jokaista tapahtumaa kasvaakseni, avautuakseni ja rakastaakseni – ketä tai mitä sitten valitsenkaan rakastavani.
Kun luotan elämään, otan sen lahjat vastaan kuin aikidon harjoittaja. Pehmeästi ja sen voimaan ja liikkeeseen mukautuen. Sen jälkeen kysyn sydämeltäni mitä nyt? Mihin ohjaan tämän kokemuksen voiman? Miten muutan sen rakkaudeksi?
Miten sitten myönnymme elämän tosiseikoille? Osoittamalla rakkauden viittä perustekijää tietoisesti. Kun vain todistamme sitä, mitä on, annamme huomiota muutoksille ja loppumiselle, toteutumattomille suunnitelmille, epäoikeudenmukaisuudelle, kärsimyksille, satunnaiselle petollisuudelle. Hyväksymme kaiken sen osana ihmiselämän kirjoa. Arvostamme kaikkea uskomalla, että tapahtuneesta on hyötyä kehityksemme kannalta. Katsomme hellästi sitä, mitä on ja on ollut. Annamme tapahtumille ja ihmisille vapauden olla sellaisia kuin ne ovat. – D. Richo
Luota tähän hetkeen
En voi tietää huomisesta ja yrittäessäni kurkoittaa tästä hetkestä sinne, menetän yhteyden siihen viisauteen mikä on tässä hetkessä. Se mikä tapahtuu nyt on olennaista ja oikein. Ollessani rehellinen tälle hetkelle, kuljen kohti parasta huomista.
Rakastan myös tässä hetkessä, tietäen, että joskus rakkauden liitto päättyy. Se on vain ajan kysymys. Luotan siihen, että se on oikein koska se on totta tässä hetkessä. Katson häntä silmiin ja näen pelkojeni, odotusteni ja ajatusteni sijaan sen kauniin ihmisen joka on edessäni juuri nyt.
Kyvyttömyys nähdä kuinka elämämme sopivat yhteen pelottaa minua hetkittäin. Mutta päätän suhtautua haasteisiin asioina jotka ratkaistaan kun ne ovat tässä.
Luottamus on pelotonta rakkauden päästämistä sisään ja puutteiden käsittelyä. Se on aikuisen ihmisen jännittävä tehtävä – D. Richo
Luota toiseen ihmiseen ja ihmisyyteen
Sanotaan, että elämä on meissä jokaisessa ja me olemme osa sitä. Se, että luotan elämään, tarkoittaa myös luottamista sinuun ja minuun.
En tiedä miksi asiat tapahtuvat. Miksi sinä tai minä elämme, muutumme ja toimimme kuten toimimme. En ymmärrä ihmisyyden monimutkaisuutta, sen loputonta muutosta, palkintoja tai haasteita. Luotan kuitenkin siihen, että kaiken meissä ja kauttamme tapahtuvan on tarkoitus kasvattaa, auttaa meitä selviämään ja hoitamaan oman tehtävämme täällä.
Hetkin on vaikea nähdä toisen ihmisen toimintojen taakse ja ymmärtää niiden taustalla oleva hyvyys ja ihmisyys. On vaikeaa olla ottamatta henkilökohtaisesti ja luottaa, että asiat menevät oikein ja meissä tapahtuva palvelee lopulta meitä molempia.
Luottamus on keskeinen peruspilari siinä aikuisessa rakkaudessa josta David Richo puhuu kirjassaan Kuinka olla aikuinen ihmissuhteissa (Basam Books 2012).
Kaikenlaisia tunteita suvaitseva rakkaus on ihmissuhteen kantava ja liikkeelle paneva voima. Sellaisessa suhteessa viha on normaali ja satunnainen reaktio, joka ei syrjäytä rakkautta. Siihen ei pysty mikään. – D. Richo
Ihmiset eivät ole rakastavia ja uskollisia koko ajan, mutta meidän ei tarvitse kostaa vaan voimme toimia rakastavasti ja uskollisesti ja olla menettämättä uskoamme toisiin. – D. Richo
Luota itseen
Itseeni luottaminen tarkoittaa sitä, että luotan omiin arvioihini tilanteista. Luotan sydämen ääneen ja siihen, että kuuntelemalla itseäni toimin oikein ja rakkauden tukemana.
Sisältäni, keskeltä hiljaisuutta, löydän syvimmän Itseni. Sen joka ohjaa minut toimimaan tavalla jota Buddhalaiset kutsuvat Right Action. Luotan minussa olevan elämän kuunteluun.
Itseensä luottaminen on vaikeaa silloin kun kehoni ja mieleni ovat väsyneitä, aliravittuja sekä vailla tukea. Kun pidän huolta kehostani ja annan itselleni rakkauden viittä perustekijää; huomiota, hyväksyntää, arvostusta, hellyyttä ja vapautta, alan vahvistua ja minusta tulee itselleni jälleen ihminen johon voin luottaa.
Lyhyesti:
luottamus on edellytys rakkaudelle
on tärkeää luottaa elämään, tähän hetkeen, toisiin ihmisiin/ihmisyyteen sekä itseen
luottamus on yksi rakkauden peruspilareista ja sen puute johtaa rakkaudettomuuteen
aikuinen rakkaus on arkinen nimitys todelliselle rakkaudelle. Todellinen rakkaus on elämän tahto tai elämä itsessään ja rakastaminen on elämän kanssa linjassa olemista. Rakastaminen on elämistä.
Päätän sarjan seuraaviin kirjan sanoihin.
Elämän tosiseikkoja ovat nämä: kaikki muuttuu ja päättyy; elämä ei aina ole oikeudenmukaista; kasvun hinta on kärsimys; asiat eivät aina mene suunnitelmien mukaisesti; ihmiset eivät aina ole uskollisia ja rakastavia. Olemassaolon ehtojen hyväksyminen tarkoittaa ennen kaikkea oman haavoittuvuutensa myöntämistä. Kun lakkaa odottamasta erivapautta näistä ehdoista, on valmis rakastamaan. – D. Richo
Mies paukuttaa ullakolla remonttia. Tiedän hänen olevan väsynyt. Minun ihoni huutaa kosketusta ja lähellä oloa. Yritän olla urhea. En onnistu kovinkaan hienosti. On yhä vaikeampi olla avoin ja henkisesti lähellä, kun kehon läheisyysvaje on niin suuri. Olo on sotkuinen ja yksinäinen vaikka järjellisesti tiedän, ettei siihen ole mitään syytä. Kiukuttelen ja nalkutan.
Kunnes lopulta – Luojan kiitos! – saan hepulit.
Gary Chapman on jakanut rakkauden kielemme viiteen luokkaan: rohkaiseviin sanoihin, yhteiseen aikaan, palveluksiin, lahjoihin ja fyysiseen läheisyyteen. Vaikka kaikki erilaiset tavat kuuluvat useimpiin parisuhteisiin, on jokaisella omimmat tavat sekä antaa että ottaa vastaan hellyyttä ja rakkautta.
Toiselle keittiön siivous on vain keittiön siivousta ja toiselle se on tietoinen rakkauden ilmaus. Toiselle riittää ”minä rakastan sinua” kerran alttarilla, kun taas toinen haluaa sanoa ja kuulla sen jokainen päivä.
Jos parisuhteessa rakkauskielet eivät kohtaa, syntyy useimmiten ongelmia. Vaikka tiesin miehen tekevän Meidän Yhteisen Kodin remonttia, en enää jossain vaiheessa jaksanut kokea sitä niin, kun minulle omin rakkauden kieli näivettyi.
Tiedätkö sinä oman kielesi? Mikä on sinulle luontevin tapa ilmaista rakkautta ja hellyyttä? Entä ottaa vastaan? Milloin koet täyttyväsi rakkaudesta? Entä kumppanisi? Tiedätkö mikä on hänelle kaikista tärkeintä? Annatteko rakkauden kielillenne tietoisesti aikaa?
Hepuleitteni jälkeen sovimme seuraavaksi illaksi treffit. Sain monta tuntia kaikesta arjesta vapaata kookosöljyn, musiikin, läheisyyden, naurun ja rakkauden aikaa. Sain olla tarpeeksi kauan lähellä. Niin kauan, että keho ehti ekstaasihormoneineen mukaan. Heräsin seuraavana aamuna keho ja sydän kylläisenä. Täyttyneenä, onnellisena naisena. Keho ja sielu rakkautta hyrisevänä. Mies ehdotti viikottaisia, kalenteroituja vierihoitoja. Lupasin osallistua.
Joten – Sinä sisko ja veli, kuule oman rakkauskielesi kutsu! Tiedosta se, vaali sitä ja ole sille uskollinen. Rakasta sitä, ja salli sen virrata. Antaudu sen vietäväksi. Huomaa miten kaunis ja ainutlaatuinen se on. Miten kaunis ja ainutlaatuinen sinä olet! Vaalikaa toistenne rakkauskieltä ja teidän yhdessä luomaanne. Uskaltakaa sallia, pyytää, antaa ja ottaa vastaan.
Olkaamme kaikki olennot, kaikissa maailmoissa rakkaudesta kylläisinä ja onnellisina.
Ps. Jos rakkauskielet kiinnostavat, testaa täällä omasi ja lue lisää.
”Tulee tehtyä asioita ja päätöksiä ressipäissään”, ilmaisee yleistynyttä päihtyneisyyttä parikymppinen nainen lähipiiristä.
Siinä vaiheessa kun keho on jo stressireaktiossa ja stressihormonit jylläävät kehossa, verenpaine kohoaa ja sydämensyke nousee. Keho valmistaa joko taistelemaan tai pakenemaan – ennen karhua, nykyään ressikarhua.
Keho reagoi akuutisti riippumatta siitä, mikä äkillisen pelkoreaktion ja sen myötä kiihtyneisyyden aiheuttaa. Karhua vastaan otamme nerokkaan kehobuustin käyttöön ja pakenemme (ja toivomme parasta) tai sitten taistelemme (ja luultavasti kuolemme). Ressikarhua emme yleensä pakene, vaan pyrimme parhaalla mahdollisella tavalla sopeutumaan stressihormonien jylläämiseen kehossa.
Ressipäissään saattaa mennä vuosi, toisilla kymmenen, tai jopa pidempään. Samalla kun stressireaktioita pyrkii peittämään, keho pyrkii sopeutumaan kuormaan ja oireet alkavat muuttua kroonisiksi: päänsäryt, ahdistuneisuus, masentuneisuus, paineen tunteet kehossa (usein rinnan alueella), uni- ja rytmihäiriöt. Jari Salminen ja Pirita Heiskanen kirjoittavat kirjassaan Taltuta kiire (Talentum 2009):
”Ihminen voi addiktoitua yhtä lailla aineisiin kuin käyttäytymismalleihin – alkoholiin, huumeisiin, lääkkeisiin, kofeiiniin, nikotiiniin, ruokaan, Facebookiin, seksiin, rahaan, valtaan, uskontoon tai peleihin yhtä hyvin kuin työhön ja muuhun suorittamiseen.”
Kun ihminen on ressipäissään, ihminen on kaukana itsestään: On ehkä vaikea tunnistaa, mitä tuntee, mitä haluaa tai mikä on itselle hyväksi. Ressipäissään tulee usein tehtyä itselle ei-niin-hyviä valintoja. Saattaa olla vaikea tunnistaa omaa olemustaan, sisintään, tekemisestä riippumattomana. Saattaa olla myös vaikea ymmärtää, mitä tuo ”sisin”, ”ydin” tai vaikka paljon puhuttu ”läsnäolo” tarkoittaa.
Jos on pitkään päissään tai ressipäissään, niin kutsuttu todellisuus muuttuu – kuten myös kokemus itsestä. Kompensaatioksi, hetkittäisen hyvän olon saavuttamiseksi, saattaa syntyä kompensaatiokäyttäytymistä, kuten vaikka (tietoisia tai usein tiedostamattomia) riippuvuuksia. Ehkä ikävin ja muihin voimakkaimmin ulottuva kompensaatiokäyttäytymisen muoto ressiholistilla on sulkeutuminen oman totuuden maailmaan, jossa oma totuus ja maailmankuva ovat ainoa oikea, ja itsen ja muun maailman välille syntyy henkinen kuilu.
Ressipäihtyneen fyysinen keho alkaa vähitellen reagoida, mieli alkaa pyöriä samaa rataa ja oma voima alkaa hiipua. Kun keho ja mieli voivat huonommin, stressinsietokyky huononee entisestään. On syntynyt noidankehä.
Ressipäihtyneisyyteen voi auttaa jonkin konkreettisen asian muuttamista elämässä, joskus pienen, joskus ison. Se voi tarkoittaa pelkästään haitallisten ajatusmallien muuttamista. Usein päihtyneisyyden aiheuttamaan pahimpaan tokkuraan auttaa pari akuuttia toimenpidettä: priorisoi riittävä uni ykköseksi, lähde luontoon liikkumaan ja syö tuoretta ruokaa. Jos nämä eivät tepsi parissa viikossa, on hyvä lähteä tutkailemaan, mikä päihtyneisyyden aiheuttaa.
Jos tunne- ja ajatustasolla koet silloin tällöin kantavasi omia ja toisten taakkoja, missä päin kehoa ne sijaitsevat – sinun kehossasi? Käyttämässämme kielessä kerromme useimmiten kantavamme taakkoja harteillamme, eikö vaan? Tai sitten yläselässä, ikään kuin siellä olisi tosi iso reppu tai säkki täynnä painavia huolikiviä, tunnemöykkyjä.
Kesän lämpö ja lomailu voivat tehdä useimmille jo sinänsä ihmeitä. Taakat voivat valua pois itsestään, kun annamme itsellemme luvan olla ja ajatella muitakin asioita, kuin esimerkiksi kantamiamme työtaakkoja. Usein kuitenkin jumiudumme ajatus- ja uskomustasolla siihen, että taakkamme ovat 100% totta – emme voi niille mitään. Hyviä uutisia: onneksi kehomielellämme on uskomaton kyky vapautua näistä huolista ja taakoista! Voit harjoitella kehotietoisuutta ja visualisointia, pysähtymällä itsesi ääreen.
Tässä sinulle yksi harjoitus, josta voit aloittaa, ole hyvä!
Istu mielellään käsinojattomalla tuolilla, jotta käsivartesi pääsevät vapaasti laskeutumaan kohti lattiaa. Tunne jalkapohjasi ja reitesi alustaa vasten, pidä selkä ojennettuna. Sulje silmät ja tiedosta hetki sydäntäsi ja hengitystäsi.
Anna itsellesi lupa ajatella niitä huolia ja murheita, jotka tulevat ensin mieleesi. Jos nämä huolitaakat asuisivat jossakin päin kehoasi, missä ne tuntuisivat?
Kun tulet tällä tavalla tietoiseksi omista taakoistasi, anna niiden kerääntyä eräänlaiseksi tiivistymäksi yläselälle ja hartioille. Kaikki on oikein, mitä tunnet. Jos sinun on mahdollista visualisoida tiivistymään jokin väri, anna tämän värin selkeytyä.
Huomaa nyt, miltä tämä huolitiivistymä tuntuu ja mitä tunteita nyt tunnet. Miltä sydämessäsi nyt tuntuu, miten hengität?
Kuvittele seuraavaksi, että annat tämän tiivistymän lähteä liikkeelle, molempien hartioiden kautta kohti olkavarsia, käsivarsia ja kämmeniä, hiljalleen.
Kun tiivistymä saavuttaa sormet, kuvittele, että tiivistymä valuu sormenpäistä lattiaan, johon muodostuu lammikko. Huolet ja kantamasi taakat valuvat vähitellen lattialle lammikoksi, ja sieltä ne haihtuvat (tarpeettomina) ilmaan.
Toista itsellesi ääneen tai mielessäsi: Annan kehoni vapautua kaikista turhista huolista ja taakoista, ja tilalle tulee RAUHA, LEVOLLISUUS ja LUOTTAMUS.
RAUHA – LEVOLLISUUS – LUOTTAMUS. RAUHA – LEVOLLISUUS – LUOTTAMUS. (Voit vaihtaa nämä sanat joksikin muuksikin, paremmin itsellesi sopiviksi.)
Tarkista nyt, mitä tunnet kehossasi. Miten hengität ja miltä sydämessäsi tuntuu nyt. Jos ”näet” hartioillasi uuden värin, mikä se voisi olla? Kenties se on uusi voimavärisi, joka ankkuroituu tilalle tulleeseen rauhan, levollisuuden ja luottamuksen tunteeseen?
Jos huomaat vielä huolitiivistymiä hartioillasi, tee tämä visualisointiharjoitus uudelleen.
* * * * * * * * * * * * * * *
Vapauttavaa, ilontäyteistä ja läsnä olevaa kesää <3
Kesäisin olemme terveempiä kuin yleensä. Syömme terveemmin, olemme enemmän ulkona, otamme lomaa nauttiaksemme kesäsäästä. Jos haluat boostata kesähenkeäsi vielä enemmän, Mindbodygreen ehdottaa muutamia vinkkejä.
1. Mene piknikille
Tarkoittaa siis: syö ulkona aina, kun mahdollista. Tämä tarkoittaa vaikka vain sitä, että syö aamiaisen parvekkeella keittiönpöydän sijaan, tai että nauttii valmissalaatin puistossa, eikä samalla töitä tehden työpöydän ääressä. Ulkona syöminen hidastaa automaattisesti rytmiä ja auttaa maistamaan ruuan paremmin. Samalla nautit, kun pääset pois pöytäsi äärestä. Bonusvinkki: pyydä työkaveri tai ystävä mukaan.
2. Jätä tekniset laitteet nurkkaan
Talvella voi paremman puutteessa istuakin kaiket illat koneella, mutta kesäiltaisin on aika sulkea kone ja jättää älylaite kotiin. Mene käymään jossain, ja yritä täyttä tekniikkalakkoa. Jos se ei onnistu, yritä puoliksi: vie toimistosi vaikkapa kahvilaan tai pikemminkin sen terassille. Ainakin olet oikeiden ihmisten ympäröimänä oikeassa ympäristössä. Muista hymyillä ohikulkijoille ja vastata myöntävästi kysymykseen ”Onko tämä vapaa?”
3. Rauhoitu veden äärellä
Kaikki ovat varmasti huomanneet, että vedellä on rauhoittava vaikutus. Jo veden (joen, järven, meren) katsominen saa aikaan rauhan ja vapauden tunnetiloja. Kannattaa käydä veden ääressä aina kun mahdollista, oli se sitten meri, järvi tai pieni lampi. Uimaan opettelu ei myöskään koskaan ole liian myöhäistä. Tämä jalo taito auttaa nauttimaan vedestä moninkertaisesti.
4. Jätä auto kotiin
Auto kannattaa jättää aina kotiin, kun sää sallii. Apostolinkyyti ja pyöräily ovat käteviä tapoja paitsi matkata myös liikkua muuten vain. Kävely on yksi parhaista liikuntamuodoista, ja jo 10 minuutin reippailu voi piristää huomattavasti.
5. Tee smoothie
Smoothien voi tehdä kotona, ja sen voi nauttia paikallaan tai matkalla. Kuvittele, että olet lapsi jälleen ja nautit jokaisesta jäätelölusikallisesta.
6. Ole läsnä
Oletko koskaan huomannut pilvien muotoja? Yhteiskuntamme liikkuu, ajattelee ja suunnittelee koko ajan. Ennen kesän loppua mieti, voisitko joskus vain olla. Älä mieti mennyttä tai suunnittele tulevaa, ja huomaa, kuinka nykyhetki auttaa sinua nauttimaan tästä vuodenajasta. Huomaa pienet asiat: pilvet, kukat, kotikaupunkisi arkkitehtuuri, ulkoilman tuoksut.
7. Ota lomaa
Lomalla on yleensä niin paljon muuta, että itse loma unohtuu. Siksi kannattaa käyttää viikonloput ja illat rentoutumiseen ja pieneen lomailuun. Nythän on kuitenkin kesä!
8. Kokeile jotain uutta
Käy kurssi mielenkiintoisesta aiheesta, vaihda kuntosaliohjelmaa tai kulje uutta reittiä töihin. Uusien asioiden tekeminen tai samojen asioiden tekeminen uudella tavalla tuntuu hyvältä, ja saatat tavata uusia ihmisiä.
9. Istuta kasvi
Istuta parvekkeelle basilika tai hanki rahapuu kotiin. Jos ajatus puutarhasta ei kiinnosta, osta kukkia maljakkoon ja huolehdi niistä. Jonkin elävän ottaminen kotiinsa ja siitä huolehtiminen on valtavan palkitseva kokemus.
10. Tee pieni voimatreeni kolmesti päivässä
Vaikket olisi kiinnostunut saamaan itseäsi kesäkuntoon, voi voimailusta silti olla hyötyä. Etsi jokin vähän pidempi ja voimia vaativampi taukojumppa netistä, ja tee se kolme kertaa päivässä (mieluusti tyhjin vatsoin). Kolme minuuttia kerralla riittää, ja ajan voi mitata vaikka omalta soittolistalta löytyvällä kolmen minuutin musiikkikappaleella.
Sekoita kaikki ainekset lukuun ottamatta kookoshiutaleita tehosekoittimella. Ripottele hiutaleet pehmeän smoothien päälle ja nauti.
(Talentum 2009):
