Tämä smoothie on luonnon oma detox-kuuri, joka sisältää lisäksi C-vitamiinia.
Ainekset:
1,1 dl kookosvettä
4 dl luomumansikoita (osta torilta, niin saat paikallisen viljelijän!)
¼ sitruunaa
Kourallinen luomupinaattia
2 tai 3 taatelia
(Vähän jäitä)
Mansikkadetox
Laita ainekset tehosekoittimeen. Sekoita noin 30 sekuntia.
* Kookosvesi sisältää runsaasti elektrolyyttejä, ja siinä on kaliumia huomattavasti enemmän kuin banaaneissa. Kookosvesi on myös hyvä magnesiumin, kalsiumin ja fosforin lähde.
En tiedä tuleeko hän koskaan haluamaan lisää lapsia. Tai haluaako hän muuttaa kanssani ulkomaille. Ja entä hänen exänsä, suostuuko hän tyttären ulkomaille lähtöön kun ehkä sitä haluamme? Miten hän sopii kaikkiin tulevaisuuden unelmiini? Entä jos hän muuttaa mielensä asioista joissa kuvittelen meidän ajattelevan samoin? Tai entä jos minä muutun?
Ajattelinpa rakkautta ihmissuhteiden kantavana voimana tai universaalina elämänvoimana, on selvää, että kukaan meistä ei ymmärrä sen perimmäistä luonnetta tai tarkoitusta. Sillä on aina oma suuntansa ja se ammentaa (on) viisautta joka on yksilöä suurempaa. Rakkaus ja rakastaminen vaativat minulta aina uskallusta. Se kysyy haluanko rakastaa, tarjoaa kätensä ja kuiskaa ”luota”.
Kaikilla tasoillaan ja kaikissa merkityksissään, rakkaus on ja edellyttää osakseen luottamusta.
Luota elämään
Pohjimmiltaan kyse on siitä, että luotan elämään. Avaudun sille ja katson elämäni asioita jatapahtumia siitä näkökulmasta, miten ne voivat tukea rakkautta minussa.
Mitä ikinä elämä tuokaan eteeni, tapahtuu syystä. Jos en aina usko tähän, uskon siihen, että voin antaa asialle merkityksen ja käyttää jokaista tapahtumaa kasvaakseni, avautuakseni ja rakastaakseni – ketä tai mitä sitten valitsenkaan rakastavani.
Kun luotan elämään, otan sen lahjat vastaan kuin aikidon harjoittaja. Pehmeästi ja sen voimaan ja liikkeeseen mukautuen. Sen jälkeen kysyn sydämeltäni mitä nyt? Mihin ohjaan tämän kokemuksen voiman? Miten muutan sen rakkaudeksi?
Miten sitten myönnymme elämän tosiseikoille? Osoittamalla rakkauden viittä perustekijää tietoisesti. Kun vain todistamme sitä, mitä on, annamme huomiota muutoksille ja loppumiselle, toteutumattomille suunnitelmille, epäoikeudenmukaisuudelle, kärsimyksille, satunnaiselle petollisuudelle. Hyväksymme kaiken sen osana ihmiselämän kirjoa. Arvostamme kaikkea uskomalla, että tapahtuneesta on hyötyä kehityksemme kannalta. Katsomme hellästi sitä, mitä on ja on ollut. Annamme tapahtumille ja ihmisille vapauden olla sellaisia kuin ne ovat. – D. Richo
Luota tähän hetkeen
En voi tietää huomisesta ja yrittäessäni kurkoittaa tästä hetkestä sinne, menetän yhteyden siihen viisauteen mikä on tässä hetkessä. Se mikä tapahtuu nyt on olennaista ja oikein. Ollessani rehellinen tälle hetkelle, kuljen kohti parasta huomista.
Rakastan myös tässä hetkessä, tietäen, että joskus rakkauden liitto päättyy. Se on vain ajan kysymys. Luotan siihen, että se on oikein koska se on totta tässä hetkessä. Katson häntä silmiin ja näen pelkojeni, odotusteni ja ajatusteni sijaan sen kauniin ihmisen joka on edessäni juuri nyt.
Kyvyttömyys nähdä kuinka elämämme sopivat yhteen pelottaa minua hetkittäin. Mutta päätän suhtautua haasteisiin asioina jotka ratkaistaan kun ne ovat tässä.
Luottamus on pelotonta rakkauden päästämistä sisään ja puutteiden käsittelyä. Se on aikuisen ihmisen jännittävä tehtävä – D. Richo
Luota toiseen ihmiseen ja ihmisyyteen
Sanotaan, että elämä on meissä jokaisessa ja me olemme osa sitä. Se, että luotan elämään, tarkoittaa myös luottamista sinuun ja minuun.
En tiedä miksi asiat tapahtuvat. Miksi sinä tai minä elämme, muutumme ja toimimme kuten toimimme. En ymmärrä ihmisyyden monimutkaisuutta, sen loputonta muutosta, palkintoja tai haasteita. Luotan kuitenkin siihen, että kaiken meissä ja kauttamme tapahtuvan on tarkoitus kasvattaa, auttaa meitä selviämään ja hoitamaan oman tehtävämme täällä.
Hetkin on vaikea nähdä toisen ihmisen toimintojen taakse ja ymmärtää niiden taustalla oleva hyvyys ja ihmisyys. On vaikeaa olla ottamatta henkilökohtaisesti ja luottaa, että asiat menevät oikein ja meissä tapahtuva palvelee lopulta meitä molempia.
Luottamus on keskeinen peruspilari siinä aikuisessa rakkaudessa josta David Richo puhuu kirjassaan Kuinka olla aikuinen ihmissuhteissa (Basam Books 2012).
Kaikenlaisia tunteita suvaitseva rakkaus on ihmissuhteen kantava ja liikkeelle paneva voima. Sellaisessa suhteessa viha on normaali ja satunnainen reaktio, joka ei syrjäytä rakkautta. Siihen ei pysty mikään. – D. Richo
Ihmiset eivät ole rakastavia ja uskollisia koko ajan, mutta meidän ei tarvitse kostaa vaan voimme toimia rakastavasti ja uskollisesti ja olla menettämättä uskoamme toisiin. – D. Richo
Luota itseen
Itseeni luottaminen tarkoittaa sitä, että luotan omiin arvioihini tilanteista. Luotan sydämen ääneen ja siihen, että kuuntelemalla itseäni toimin oikein ja rakkauden tukemana.
Sisältäni, keskeltä hiljaisuutta, löydän syvimmän Itseni. Sen joka ohjaa minut toimimaan tavalla jota Buddhalaiset kutsuvat Right Action. Luotan minussa olevan elämän kuunteluun.
Itseensä luottaminen on vaikeaa silloin kun kehoni ja mieleni ovat väsyneitä, aliravittuja sekä vailla tukea. Kun pidän huolta kehostani ja annan itselleni rakkauden viittä perustekijää; huomiota, hyväksyntää, arvostusta, hellyyttä ja vapautta, alan vahvistua ja minusta tulee itselleni jälleen ihminen johon voin luottaa.
Lyhyesti:
luottamus on edellytys rakkaudelle
on tärkeää luottaa elämään, tähän hetkeen, toisiin ihmisiin/ihmisyyteen sekä itseen
luottamus on yksi rakkauden peruspilareista ja sen puute johtaa rakkaudettomuuteen
aikuinen rakkaus on arkinen nimitys todelliselle rakkaudelle. Todellinen rakkaus on elämän tahto tai elämä itsessään ja rakastaminen on elämän kanssa linjassa olemista. Rakastaminen on elämistä.
Päätän sarjan seuraaviin kirjan sanoihin.
Elämän tosiseikkoja ovat nämä: kaikki muuttuu ja päättyy; elämä ei aina ole oikeudenmukaista; kasvun hinta on kärsimys; asiat eivät aina mene suunnitelmien mukaisesti; ihmiset eivät aina ole uskollisia ja rakastavia. Olemassaolon ehtojen hyväksyminen tarkoittaa ennen kaikkea oman haavoittuvuutensa myöntämistä. Kun lakkaa odottamasta erivapautta näistä ehdoista, on valmis rakastamaan. – D. Richo
Mies paukuttaa ullakolla remonttia. Tiedän hänen olevan väsynyt. Minun ihoni huutaa kosketusta ja lähellä oloa. Yritän olla urhea. En onnistu kovinkaan hienosti. On yhä vaikeampi olla avoin ja henkisesti lähellä, kun kehon läheisyysvaje on niin suuri. Olo on sotkuinen ja yksinäinen vaikka järjellisesti tiedän, ettei siihen ole mitään syytä. Kiukuttelen ja nalkutan.
Kunnes lopulta – Luojan kiitos! – saan hepulit.
Gary Chapman on jakanut rakkauden kielemme viiteen luokkaan: rohkaiseviin sanoihin, yhteiseen aikaan, palveluksiin, lahjoihin ja fyysiseen läheisyyteen. Vaikka kaikki erilaiset tavat kuuluvat useimpiin parisuhteisiin, on jokaisella omimmat tavat sekä antaa että ottaa vastaan hellyyttä ja rakkautta.
Toiselle keittiön siivous on vain keittiön siivousta ja toiselle se on tietoinen rakkauden ilmaus. Toiselle riittää ”minä rakastan sinua” kerran alttarilla, kun taas toinen haluaa sanoa ja kuulla sen jokainen päivä.
Jos parisuhteessa rakkauskielet eivät kohtaa, syntyy useimmiten ongelmia. Vaikka tiesin miehen tekevän Meidän Yhteisen Kodin remonttia, en enää jossain vaiheessa jaksanut kokea sitä niin, kun minulle omin rakkauden kieli näivettyi.
Tiedätkö sinä oman kielesi? Mikä on sinulle luontevin tapa ilmaista rakkautta ja hellyyttä? Entä ottaa vastaan? Milloin koet täyttyväsi rakkaudesta? Entä kumppanisi? Tiedätkö mikä on hänelle kaikista tärkeintä? Annatteko rakkauden kielillenne tietoisesti aikaa?
Hepuleitteni jälkeen sovimme seuraavaksi illaksi treffit. Sain monta tuntia kaikesta arjesta vapaata kookosöljyn, musiikin, läheisyyden, naurun ja rakkauden aikaa. Sain olla tarpeeksi kauan lähellä. Niin kauan, että keho ehti ekstaasihormoneineen mukaan. Heräsin seuraavana aamuna keho ja sydän kylläisenä. Täyttyneenä, onnellisena naisena. Keho ja sielu rakkautta hyrisevänä. Mies ehdotti viikottaisia, kalenteroituja vierihoitoja. Lupasin osallistua.
Joten – Sinä sisko ja veli, kuule oman rakkauskielesi kutsu! Tiedosta se, vaali sitä ja ole sille uskollinen. Rakasta sitä, ja salli sen virrata. Antaudu sen vietäväksi. Huomaa miten kaunis ja ainutlaatuinen se on. Miten kaunis ja ainutlaatuinen sinä olet! Vaalikaa toistenne rakkauskieltä ja teidän yhdessä luomaanne. Uskaltakaa sallia, pyytää, antaa ja ottaa vastaan.
Olkaamme kaikki olennot, kaikissa maailmoissa rakkaudesta kylläisinä ja onnellisina.
Ps. Jos rakkauskielet kiinnostavat, testaa täällä omasi ja lue lisää.
”Tulee tehtyä asioita ja päätöksiä ressipäissään”, ilmaisee yleistynyttä päihtyneisyyttä parikymppinen nainen lähipiiristä.
Siinä vaiheessa kun keho on jo stressireaktiossa ja stressihormonit jylläävät kehossa, verenpaine kohoaa ja sydämensyke nousee. Keho valmistaa joko taistelemaan tai pakenemaan – ennen karhua, nykyään ressikarhua.
Keho reagoi akuutisti riippumatta siitä, mikä äkillisen pelkoreaktion ja sen myötä kiihtyneisyyden aiheuttaa. Karhua vastaan otamme nerokkaan kehobuustin käyttöön ja pakenemme (ja toivomme parasta) tai sitten taistelemme (ja luultavasti kuolemme). Ressikarhua emme yleensä pakene, vaan pyrimme parhaalla mahdollisella tavalla sopeutumaan stressihormonien jylläämiseen kehossa.
Ressipäissään saattaa mennä vuosi, toisilla kymmenen, tai jopa pidempään. Samalla kun stressireaktioita pyrkii peittämään, keho pyrkii sopeutumaan kuormaan ja oireet alkavat muuttua kroonisiksi: päänsäryt, ahdistuneisuus, masentuneisuus, paineen tunteet kehossa (usein rinnan alueella), uni- ja rytmihäiriöt. Jari Salminen ja Pirita Heiskanen kirjoittavat kirjassaan Taltuta kiire (Talentum 2009):
”Ihminen voi addiktoitua yhtä lailla aineisiin kuin käyttäytymismalleihin – alkoholiin, huumeisiin, lääkkeisiin, kofeiiniin, nikotiiniin, ruokaan, Facebookiin, seksiin, rahaan, valtaan, uskontoon tai peleihin yhtä hyvin kuin työhön ja muuhun suorittamiseen.”
Kun ihminen on ressipäissään, ihminen on kaukana itsestään: On ehkä vaikea tunnistaa, mitä tuntee, mitä haluaa tai mikä on itselle hyväksi. Ressipäissään tulee usein tehtyä itselle ei-niin-hyviä valintoja. Saattaa olla vaikea tunnistaa omaa olemustaan, sisintään, tekemisestä riippumattomana. Saattaa olla myös vaikea ymmärtää, mitä tuo ”sisin”, ”ydin” tai vaikka paljon puhuttu ”läsnäolo” tarkoittaa.
Jos on pitkään päissään tai ressipäissään, niin kutsuttu todellisuus muuttuu – kuten myös kokemus itsestä. Kompensaatioksi, hetkittäisen hyvän olon saavuttamiseksi, saattaa syntyä kompensaatiokäyttäytymistä, kuten vaikka (tietoisia tai usein tiedostamattomia) riippuvuuksia. Ehkä ikävin ja muihin voimakkaimmin ulottuva kompensaatiokäyttäytymisen muoto ressiholistilla on sulkeutuminen oman totuuden maailmaan, jossa oma totuus ja maailmankuva ovat ainoa oikea, ja itsen ja muun maailman välille syntyy henkinen kuilu.
Ressipäihtyneen fyysinen keho alkaa vähitellen reagoida, mieli alkaa pyöriä samaa rataa ja oma voima alkaa hiipua. Kun keho ja mieli voivat huonommin, stressinsietokyky huononee entisestään. On syntynyt noidankehä.
Ressipäihtyneisyyteen voi auttaa jonkin konkreettisen asian muuttamista elämässä, joskus pienen, joskus ison. Se voi tarkoittaa pelkästään haitallisten ajatusmallien muuttamista. Usein päihtyneisyyden aiheuttamaan pahimpaan tokkuraan auttaa pari akuuttia toimenpidettä: priorisoi riittävä uni ykköseksi, lähde luontoon liikkumaan ja syö tuoretta ruokaa. Jos nämä eivät tepsi parissa viikossa, on hyvä lähteä tutkailemaan, mikä päihtyneisyyden aiheuttaa.
Jos tunne- ja ajatustasolla koet silloin tällöin kantavasi omia ja toisten taakkoja, missä päin kehoa ne sijaitsevat – sinun kehossasi? Käyttämässämme kielessä kerromme useimmiten kantavamme taakkoja harteillamme, eikö vaan? Tai sitten yläselässä, ikään kuin siellä olisi tosi iso reppu tai säkki täynnä painavia huolikiviä, tunnemöykkyjä.
Kesän lämpö ja lomailu voivat tehdä useimmille jo sinänsä ihmeitä. Taakat voivat valua pois itsestään, kun annamme itsellemme luvan olla ja ajatella muitakin asioita, kuin esimerkiksi kantamiamme työtaakkoja. Usein kuitenkin jumiudumme ajatus- ja uskomustasolla siihen, että taakkamme ovat 100% totta – emme voi niille mitään. Hyviä uutisia: onneksi kehomielellämme on uskomaton kyky vapautua näistä huolista ja taakoista! Voit harjoitella kehotietoisuutta ja visualisointia, pysähtymällä itsesi ääreen.
Tässä sinulle yksi harjoitus, josta voit aloittaa, ole hyvä!
Istu mielellään käsinojattomalla tuolilla, jotta käsivartesi pääsevät vapaasti laskeutumaan kohti lattiaa. Tunne jalkapohjasi ja reitesi alustaa vasten, pidä selkä ojennettuna. Sulje silmät ja tiedosta hetki sydäntäsi ja hengitystäsi.
Anna itsellesi lupa ajatella niitä huolia ja murheita, jotka tulevat ensin mieleesi. Jos nämä huolitaakat asuisivat jossakin päin kehoasi, missä ne tuntuisivat?
Kun tulet tällä tavalla tietoiseksi omista taakoistasi, anna niiden kerääntyä eräänlaiseksi tiivistymäksi yläselälle ja hartioille. Kaikki on oikein, mitä tunnet. Jos sinun on mahdollista visualisoida tiivistymään jokin väri, anna tämän värin selkeytyä.
Huomaa nyt, miltä tämä huolitiivistymä tuntuu ja mitä tunteita nyt tunnet. Miltä sydämessäsi nyt tuntuu, miten hengität?
Kuvittele seuraavaksi, että annat tämän tiivistymän lähteä liikkeelle, molempien hartioiden kautta kohti olkavarsia, käsivarsia ja kämmeniä, hiljalleen.
Kun tiivistymä saavuttaa sormet, kuvittele, että tiivistymä valuu sormenpäistä lattiaan, johon muodostuu lammikko. Huolet ja kantamasi taakat valuvat vähitellen lattialle lammikoksi, ja sieltä ne haihtuvat (tarpeettomina) ilmaan.
Toista itsellesi ääneen tai mielessäsi: Annan kehoni vapautua kaikista turhista huolista ja taakoista, ja tilalle tulee RAUHA, LEVOLLISUUS ja LUOTTAMUS.
RAUHA – LEVOLLISUUS – LUOTTAMUS. RAUHA – LEVOLLISUUS – LUOTTAMUS. (Voit vaihtaa nämä sanat joksikin muuksikin, paremmin itsellesi sopiviksi.)
Tarkista nyt, mitä tunnet kehossasi. Miten hengität ja miltä sydämessäsi tuntuu nyt. Jos ”näet” hartioillasi uuden värin, mikä se voisi olla? Kenties se on uusi voimavärisi, joka ankkuroituu tilalle tulleeseen rauhan, levollisuuden ja luottamuksen tunteeseen?
Jos huomaat vielä huolitiivistymiä hartioillasi, tee tämä visualisointiharjoitus uudelleen.
* * * * * * * * * * * * * * *
Vapauttavaa, ilontäyteistä ja läsnä olevaa kesää <3
Kesäisin olemme terveempiä kuin yleensä. Syömme terveemmin, olemme enemmän ulkona, otamme lomaa nauttiaksemme kesäsäästä. Jos haluat boostata kesähenkeäsi vielä enemmän, Mindbodygreen ehdottaa muutamia vinkkejä.
1. Mene piknikille
Tarkoittaa siis: syö ulkona aina, kun mahdollista. Tämä tarkoittaa vaikka vain sitä, että syö aamiaisen parvekkeella keittiönpöydän sijaan, tai että nauttii valmissalaatin puistossa, eikä samalla töitä tehden työpöydän ääressä. Ulkona syöminen hidastaa automaattisesti rytmiä ja auttaa maistamaan ruuan paremmin. Samalla nautit, kun pääset pois pöytäsi äärestä. Bonusvinkki: pyydä työkaveri tai ystävä mukaan.
2. Jätä tekniset laitteet nurkkaan
Talvella voi paremman puutteessa istuakin kaiket illat koneella, mutta kesäiltaisin on aika sulkea kone ja jättää älylaite kotiin. Mene käymään jossain, ja yritä täyttä tekniikkalakkoa. Jos se ei onnistu, yritä puoliksi: vie toimistosi vaikkapa kahvilaan tai pikemminkin sen terassille. Ainakin olet oikeiden ihmisten ympäröimänä oikeassa ympäristössä. Muista hymyillä ohikulkijoille ja vastata myöntävästi kysymykseen ”Onko tämä vapaa?”
3. Rauhoitu veden äärellä
Kaikki ovat varmasti huomanneet, että vedellä on rauhoittava vaikutus. Jo veden (joen, järven, meren) katsominen saa aikaan rauhan ja vapauden tunnetiloja. Kannattaa käydä veden ääressä aina kun mahdollista, oli se sitten meri, järvi tai pieni lampi. Uimaan opettelu ei myöskään koskaan ole liian myöhäistä. Tämä jalo taito auttaa nauttimaan vedestä moninkertaisesti.
4. Jätä auto kotiin
Auto kannattaa jättää aina kotiin, kun sää sallii. Apostolinkyyti ja pyöräily ovat käteviä tapoja paitsi matkata myös liikkua muuten vain. Kävely on yksi parhaista liikuntamuodoista, ja jo 10 minuutin reippailu voi piristää huomattavasti.
5. Tee smoothie
Smoothien voi tehdä kotona, ja sen voi nauttia paikallaan tai matkalla. Kuvittele, että olet lapsi jälleen ja nautit jokaisesta jäätelölusikallisesta.
6. Ole läsnä
Oletko koskaan huomannut pilvien muotoja? Yhteiskuntamme liikkuu, ajattelee ja suunnittelee koko ajan. Ennen kesän loppua mieti, voisitko joskus vain olla. Älä mieti mennyttä tai suunnittele tulevaa, ja huomaa, kuinka nykyhetki auttaa sinua nauttimaan tästä vuodenajasta. Huomaa pienet asiat: pilvet, kukat, kotikaupunkisi arkkitehtuuri, ulkoilman tuoksut.
7. Ota lomaa
Lomalla on yleensä niin paljon muuta, että itse loma unohtuu. Siksi kannattaa käyttää viikonloput ja illat rentoutumiseen ja pieneen lomailuun. Nythän on kuitenkin kesä!
8. Kokeile jotain uutta
Käy kurssi mielenkiintoisesta aiheesta, vaihda kuntosaliohjelmaa tai kulje uutta reittiä töihin. Uusien asioiden tekeminen tai samojen asioiden tekeminen uudella tavalla tuntuu hyvältä, ja saatat tavata uusia ihmisiä.
9. Istuta kasvi
Istuta parvekkeelle basilika tai hanki rahapuu kotiin. Jos ajatus puutarhasta ei kiinnosta, osta kukkia maljakkoon ja huolehdi niistä. Jonkin elävän ottaminen kotiinsa ja siitä huolehtiminen on valtavan palkitseva kokemus.
10. Tee pieni voimatreeni kolmesti päivässä
Vaikket olisi kiinnostunut saamaan itseäsi kesäkuntoon, voi voimailusta silti olla hyötyä. Etsi jokin vähän pidempi ja voimia vaativampi taukojumppa netistä, ja tee se kolme kertaa päivässä (mieluusti tyhjin vatsoin). Kolme minuuttia kerralla riittää, ja ajan voi mitata vaikka omalta soittolistalta löytyvällä kolmen minuutin musiikkikappaleella.
Tampereen teknillinen yliopisto tutki suomalaisten työssäkäyvien ihmisten stressitasoja. Eräs tutkimuksen tuloksista oli, että työssäkäyvät nukkuvat huonoiten lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Tutkimusaineisto koostui 10 miljardista suomalaisesta sydämenlyönnistä.
Palautumisen puutteen syy selvitettävä
Stressissä ja uupumuksessa on kyse siitä, että ihminen ei palaudu kuormituksesta, jota hän kohtaa sekä työssä että vapaa-aikana. Tällainen uupumisen kierre tulisi katkaista mahdollisimman pian, ja työssä väsymisen kokemus tulisi ottaa vakavasti ja sen syy selvittää. Työfysioterapeutti Antti Pursion mukaan silloin on jo liian myöhäistä, kun ihmisellä on uupumukseen liittyen fyysisiä oireita. Tällöin on vaikea palata oireettomaan tilaan.
Työstressistä kärsivän ihmisen auttaminen on aloitettava kuormituksen aiheuttajien tunnistamisesta ja kuormittuneen ihmisen omista lähtökohdista. On myös muistettava, että ihmisen elämässä on paljon muitakin stressitekijöitä kuin työ.
Kaikki ovat yksilöitä
Työterveyslaitoksen erityisasiantuntija Jussi Konttinen kertoo, että ihmisen terveys, elämäntilanne ja voimavarat on otettava huomioon lähdettäessä hoitamaan uupumusta. Terveet elämäntavat ovat myös tärkeä tekijä, joissain tapauksissa vielä enemmän kuin toisissa, Konttinen muistuttaa.
Työhyvinvoinnin mittausta varten on kehitetty sydämen sykkeen välivaihtelua mittaava analyysi. Se rekisteröi sydämen lyöntien tiheyttä kolme vuorokautta, ja näin saadaan yksilöllinen tieto ihmisen kuormituksesta ja palautumisesta sekä työssä että arjessa. Antti Pursio sanoo, että omien elämäntapojen näkeminen käyränä paperilla motivoi muutokseen. Hän painottaa myös asenteen tärkeyttä.
Erilaisista työhyvinvointiprojekteista, joissa tuetaan henkilökohtaista elämänhallintaa sykevälianalyysin avulla, on saatu erinomaisia tuloksia.
Pelkkä mittaus ei siis auta, vaan on tärkeää, että motivoituneen työntekijän kanssa analysoidaan tulokset, tehdään jatkosuunnitelma ja sovitaan sen toteutumisesta. Stressin lieventämistä ja palautumiskyvyn elvyttämistä ei kuitenkaan saa sysätä kokonaan työntekijän harteille – työoloihin vaikuttaminen ja kuormittavuuden ehkäisy on ennen kaikkea työnantajan vastuulla.
Jokainen meistä haluaa kauniit ja terveet hiukset. Yhä useammalle hiukset ovat kuitenkin iso ongelma: on hiustenlähtöä ja katkeilua sekä päänahan ongelmia. Mikä avuksi?
Ekokampaamo Peppecon omistaja Opri Karttusen mielestä terveemmät hiukset voi yllättävästi saada hieman vähemmällä hiustenhoidolla. Opri pitää suomalaisten helmasyntinä liian usein toistuvaa ja vääränlaisilla, liian voimakkailla shampoilla tehtyä hiustenpesua.
— Suomalaiset pesevät hiukset päästään. Joka päivä toistuva pesu ja siihen päälle ehkä vielä föönaaminen on hiuksille iso rasite. Mitä useammin hiuksia pesee, sitä nopeammin ne myös rasvoittuvat. Hiuksia kannattaa pestä maksimissaan kaksi kertaa viikossa ja ne kannattaa suojata aina lämmöltä. Eli saunassa pyyhe aina päähän, ja auringonpaahteeseen hattu.
Luomulaatuiset shampoot ovat Oprin mielestä parasta hiuksille. Asiakkaillaan hän käyttää usein I am-sarjan yrttishampoota.
— Arvostan tätä sarjaa kotimaisuuden sekä ympäristöystävällisyyden vuoksi. Tämä ihanan tuoksuinen shampoo on niin hoitava, ettei sen lisäksi tarvita hoitoainetta.
Savi on hiuksille erityisen hoitava aine
Savi rauhoittaa rasvoittumaan taipuvaisia hiuksia tai ärtynyttä päänahkaa sekä poistaa hiuksista muotoilutuotejäämiä ja muita epäpuhtauksia. Sillä on myös hiusten kasvua stimuloiva vaikutus.
Argitalin Vihreä savi-jojoba hiustenhoitoaine on Oprin mielestä hoitoaineiden huippua, sillä se ei veltostuta hiuksia kuten monet muut savihoitoaineet, vaan tuuheuttaa ja pehmentää. Pesuun Opri on löytänyt myös toisen hyvän savituotteen, Cattierin vihreätä savea, vehnäproteiinia ja laventelivettä sisältävän, erityisen hyvin vaahtoava savishampoon.
Moni Oprin ekokampaamon asiakas on jättänyt shampoopesut kokonaan eli siirtynyt ns. no-poo-linjalle. Shampoottomat pesevät hiuksensa joko pelkällä vedellä, soodalla tai kananmunalla.
— Joillekin se sopii, toisille taas ei. Päänahka pysyy kieltämättä hyvässä kunnossa, mutta kaikkien hiukset eivät ikinä, pitkästä sopeutumisjaksosta huolimatta, näytä näillä pesutyyleillä oikein puhtailta. Ongelmaksi voi tulla myös haju.
Opri Karttunen uskoo ravinnon olevan tärkein hiusten kuntoon vaikuttava tekijä. Hiukset nauttivat hyvistä öljyistä, vihanneksista ja täysjyväviljoista. Hiustenlähtöön Opri suosittelee lisäravinteista etenkin biotiiniproteiinia, mutta myös piitä, magnesiumia sekä D- ja B-vitamiineja. Joskus hiustenlähtö voi johtua hormonaalisista syistä. Tällöin avun voivat tuoda hormonitoimintaa tasapainottavat tuotteet kuten jättihelokki.
Ekokampaajana Opri suosittelee tietysti vain hennavärjäystä.
— Normaalivärjäyksessä hapete rikkoo ja avaa hiusten pinnan, mikä on hiukselle suuri rasite. Henna taas tarttuu vain hiuksen pintaan. Hennan kanssa ei tarvitse myöskään hermoilla kemiallisten hiusvärien vaaralliseksi todistetuista terveysvaikutuksista. Hennavärjäys on verrattavissa vaikutuksiltaan hoitonaamioon. Punaisella hennalla värjäävälle Opri suosittelee väriä ylläpitävää Logonan punaista shampoota.
Yrttihuuhtelut avuksi
Näin kesäisin Opri tekee omille hiuksilleen helppoja ja ilmaisia yrttihuuhteluja kerran viikossa. Yrtit laitetaan kiehuvaan veteen ja haudutetaan kunnes vesi on haalentunut.
— Tummille hiuksille loistohuuhtelu on esimerkiksi tuoreista nokkosista tehty haude, vaaleille taas kamomillasta, kehäkukasta ja sitruunamehusta tehty. Omenaviinietikkaa kannattaa lorauttaa mukaan.
Onkin vuoden paras aika suunnistaa yrttien poimintaan kedolle. Yrttihuuhtelu suomalaisilla yrteillä on hiustesi paras juhannustaika.
Kesä tulee kohisten ja on aika heittää kynät ja kotelot nurkkaan, sekä avautua kuorestamme ulkomaailmaan. Tänäkin kesänä meillä on valtava mahdollisuus valita toimintamme, kokemuksemme ja ennenkaikkea fiiliksemme. Usein saatamme mennä kuitenkin niin urautuneesti eteenpäin, että toistamme samaa kaavaa, mitä olemme tottuneet kesäisin tekemään. Eihän siinä tietenkään mitään pahaa ole, mutta eikö olisi mukava pysähtyä, kuunnella ja miettiä mitä oikeasti haluaisit tehdä tänä kesänä. Tässä muutama ehdotus sinulle.
1. Pysähdy
Tämä oli ehkä jo arvattavissakin, mutta sen arvoa ei voi koskaan korostaa liikaa. Pysähtyä ennen toimintaa, pysähtyä ennen menemistä, pysähtyä ennen kuin toimimme. Pysähtyminen mahdollistaa liikkeen, virtauksen ja luovuuden etenemisen jokaisessa kehomme solussa. Jo pieni pysähtyminen puun alle, virtaavan joen viereen, kaupungin hälinään tai auton ratissa ruuhkassa ollessa, lapsien huutaessa takapenkillä. Muuttuisiko tilanne, jos pysähtyisimme ennen kuin toimimme? En tiedä, voishan sitä vaikka kokeilla.
2. Leiki
Mieti lasta, joka pääsee pitkästä aikaa leikkikentälle tai pelikentälle. Sitä riemua, iloa, antautumista elämälle ja ilolle kokonaisuudessaan. Leikki on uskomaton asia, ja jos katsomme aikuista ihmistä, emme ole juuri erilaisia lapsista. Mekin kaipaamme leikkiä, mutta olemme unohtaneet kuinka leikkiä. Ainakin osittain, emme kuitenkaan täysin, joten tämä taito on opittavissa aina kun haluamme.
Lapsesi mennessä leikkikentälle, mikset itsekin kävisi keinumassa, roikkumassa tai pelehtimässä. Ystäväsi kanssa lenkillä ollessasi, miksette pysähtyisi tekemään kuperkeikkoja. Tai salille mennessäsi, mitäpä jos heittäisitkin salikassisi kotiin ja menisit painimaan treenikaverisi kanssa nurmikolle. Leikki, se ei lopu koskaan, ellemme sitä itse lopeta.
3. Tietoinen radio
Maailma on pullollaan mainontaa ja markkinointia, jotka pyrkivät luomaan meille kuvan seksikkyydestä ja kehon kuvasta, joka meillä pitäisi omata. Mainokset lyövät kauniita ihmisiä mainostamaan tuotteita, joilla EI saavuteta sitä kehoa mitä ihmiset hakevat. Vähärasvaiset, vähäkaloriset, vähäravinteiset (ja myöskin vähämakuiset tai täysin mauttomat) tuotteet tulevat lehdistä, televisiosta, tietokoneen ruudulta ja monesta muustakin paikasta. Nämä muokkaavat ihmisten alitajuntaa ja myös sitä kuvaa, miten me näemme maailmaa.
Alitajunnalla on valtava vaikutus meidän elämäämme. Niinpä suosittelen, että jätät mediat, jotka pistävät sinut ostamaan, olemaan tyytymätön, olemaan ”puutoksessa” ja keskittymään niihin, jotka tukevat sinun matkaasi. Se voi olla itsensä kehittäminen, uuden taidon oppiminen, hidastaminen tai rauhoittuminen. Näitä kanavia kyllä nykyisin löytyy. Hidasta elämää ollessa yksi niistä. Se voisi olla myös minun uusi radio, jossa tulee olemaan haastattelussa myös HE-sivuston kirjoittajia. (Kyllä, tämä oli ehdotus, mutta nyt sinä päätät puhutteleeko radio sinua 🙂
4. Ulkoile
Tämä on niin päivänselvä, että ihmiset unohtavat monesti sen. Ulkoilmassa aktivoituu meidän kilpirauhanen toimimaan tehokkaammin, meidän mielihyväreseptorit suhisevat puhtaasta raikkaasta ilmasta, joka vaikuttaa siihen, millä fiiliksellä olemme. Ja vaikka on kesä, niin ei sitä d-vitamiinia muodostu sisätiloissa, vaan suorassa kontaktissa ollessamme aurinkoon. Ulkoile, telttaile, vaella, treenaa, syö, ihan mitä tahansa, kunhan teet sen ulkoilmassa. Kaikki tietää, että retkieväätkin maistuu parhaimmalta ulkona ollessa. Josta päästään sujuvasti seuraavaan asiaan…
5. Tee tarpeesi luontoon
Olen ihan tosissani tämän kanssa. Kun olet metsässä ja iso hätä yllättää sinut, sen sijaan että lähtisit etsimään vessan, käy kyykyssä mättään vieressä ja rentouta koko sisältösi metsään. Jos ei muuten, niin juuri sen takia, että monet pitävät sitä ”yök- toimintana”. Just sen takia, riko rajasi. Nyt kun ollaan kyykkypaskalla käyty (pahoittelut karkea kieleni, puolustukseni on, että asun maalla ja käyn metsässä:)) , niin pääsemme seuraavaan haasteeseen.
6. Kyykisty koko kehollasi
Ehkä arvokkain venytys koko kehollesi on kyykyssä oleminen. Maailmalla ollessani, varsinkin idässä päin, tämä on perusjuttu. Kaikki istuvat kyykyssä, ilman ongelmaa. Kyykistyminen vahvistaa jalkoja, mutta ennenkaikkea se avaa lantiota, sekä juuri niitä lihaksia, jotka jumiutuvat kun istumme koko päivän. Treenaa joka päivä muutaman minuutin ajan ja totea kesän päätteeksi, miltä tuntuu. Suosittelen vahvasti.
7. Tee sinulle tärkeitä asioita
Monet kuvittelevat, että meidän arvo perustuu siihen mitä saamme aikaiseksi, mitä saavutamme. Näinpä tämä mentaliteetti saattaa saada meidät lumouksen tavoin valtaamme, ja rupeamme päättömästi tekemään 894 asiaa, jotka olemme kirjanneet tälle kesälle ylös. Oikeasti, miksi?
Miksemme tekisi vain ja ainoastaan niitä asioita, jotka tuntuvat koko kehossa oikealta, syvimmässäsi pelkästään puhtaalta olemiselta ja tekemiseltä. Tämä elämä on kohtuu lyhyt aika olla tässä kehossa, miksemme tekisi siitä näköistämme?
8. Rakastele
Media puhuu seksistä ja suoriutumisesta sängyssä. Mitäpä, jos tänä kesänä seksin sijaan rakastelisitkin. Rynkyttämisen sijaan koskettaisit, orgasmihakuisuuden sijaan vain nauttisit olemista kumppanisi kanssa. Jollain tavalla suoritusyhteiskunta on tullut tähänkin luomaan kollektiivisia ajatusmalleja, joita harva meistä pystyy elämään todeksi.
Mitä tapahtuisi, jos luopuisimme pakosta tyydyttää ja olla maailman paras? Mitä tapahtuisi, jos arvostaisimme toisen kosketusta, toisen hengitystä iholla? Mitä tapahtuisi, jos katsoisimme toisia silmiin, kun rakastelemme, samalla hengittäen elämää itseään sisäämme?
Kesä on pitkä tai kesä on lyhyt, mutta elämän varrella tehdyt valinnat vaikuttavat kaiken aikaa. Mitäpä jos tekisimme tästä parhaan mahdollisen kesän valittavissa olevista raaka-aineista? Harvoin asiat menee niinkuin haluamme, mutta aina voimme tehdä parhaamme ja nauttia matkastamme. Hyvää kesää sinulle ystävä. Halataan jos tavataan!
Yhtenä aamuna kävelin Helsingin keskustassa kohdassa, jossa tehdään uusia katukivetyksiä kävelykadulle. Kivistä tehdyt kuviot muistuttivat tähtiä tai kukkia. Hyvin kauniita. Vastaani tuli yksi työmiehistä keltainen liivi päällään. Spontaanisti ihaillen sanoin hänelle: ”Hitsit miten hienon olette tehneet, näyttää tosi hyvältä!” Mies häkeltyi silminnähden. Ensin hän hieman kiemurteli, ja sitten hän kiitti ja sanoi: ”kiva, kun tykkäät”.
Parin vuoden takaa muistan tilanteen, kun ajoin pyörällä harmaana päivänänä. Vastaani tuli kävellen nainen kauniin keltaisessa paidassa. Ajattelin, että onpa kertakaikkiaan kauniin näköinen tuo paita naisen yllä. Mutta viuhahdin ohi enkä sanonut mitään. Muutaman kymmenen metrin päässä tajusin, mitä olin jättänyt sanomatta ja huusin hänen peräänsä: ”Ihana toi sun paita, näyttää hyvältä sun päällä!”
Keltapaitaisen naisen kohtaaminen oli minulle suuri hetki. Tuossa hetkessä tajusin, kuinka paljon hyvää jätänkään sanomatta. Ja tuossa hetkessä päätin parantaa tapani.
Saatamme hyvin useinkin ajatella, että joku näyttää hyvältä, kuulostaa kivalta, osaa jotain hyvin tai on tehnyt jonkin asian loistavasti. Silti olemme hiljaa. Miksi? Pohdin kysymystä kohdatessani keltapaitaisen naisen. Saattaa olla, että joskus mielemme tekee vertailua: Miten tuo pystyy tekemään asian noin hyvin? (Miksen minä pysty?) Miten tuo voi näyttää noin hyvältä? (Miksen minä näytä?) Miten tuo voi osata asian noin hyvin? (Miksen minä osaa?)
Asettamalla egon rakastamia vertailevia kysymyksiä, jotka saattavat olla myös tiedostamattomia, asetamme itsemme häpeätilaan: minä en ole mitään verrattuna toiseen. Pidämme suun kiinni, että emme kokisi lisää alemmuutta ja häpeää.
Saattaa myös olla, että olemme oppineet jossain kohtaa, että kehuminen on nuoleskelua, ”ajatteleekohan se, että yritän mielistellä”. Huomio kiinnittyy taas omaan itseen, häpeän välttelyyn.
Joskus saattaa olla myös sellainen uskomus, että ”kyllähän se tietää” tai ”toihan on sen duuni”, jolloin emme varmuuden vuoksi sano toiselle sitä hyvää asiaa, ettemme tekisi itsestämme itsestäänselvyyksien laukojaa. Ettemme kokisi häpeää.
Oikeastaan. Automaattinen hyvien asioiden panttaaminen on niin yleistä, että emme ehkä tule ajatteeksi, miksi jätämme tulostamatta kaikki ne ihanat, kauniit ja kastelevat ajatukset, jotka voisivat saada toisen loistamaan ja laittamaan lisää hyvää eteenpäin.
Mitä laitoin liikkeelle, kun huusin hyvyyksiä naisen perään? Millaisen tunteen aiheutin työmiehelle kehuilla? Ehkä molemmat olivat sinä päivänä vähän parempia vanhempia, työkavereita, naapureita tai ystäviä. Ehkä. Ehkä heille tuli hyvä mieli. Ehkä.
Jos jokainen hyvä ajatus sanottaisiin ääneen, kuinka paljon enemmän hyvää voisimme saada aikaan? Jokainen hyvä, jonka lähetän eteenpäin, jatkaa matkaansa lävistäen useita ihmisiä ja kertautuu eksponentiaalisesti jokaisen ihmisen kohdalla.
Hyvän sanomatta jättäminen on kuin laittaisi siemenen multaan, mutta ei antaisi sille vettä. Ja toisinpäin: hyvät sanat ovat kuin vesi, joka saa aikaan kasvua, kukoistusta ja kaikelle elävälle hyödyllistä happea. Ja kun minä kastelen, kaikki voivat nauttia syntyneestä hyvästä – myös minä itse.
(Talentum 2009):
