Sivu 406 – Hidasta elämää

Unohdetut superruoat ja suomen tykeimmät osaajat

Tämä on äärimmäisen kiehtova kirjoitus, (mielipide on kirjoittajan ja näin ollen erittäin puolueellinen) joka tarkastelee hieman vähemmän käsiteltyjä superruokia ja superosaajia. Artikkeli on laaja, joten anna sille pari minuuttia aikaa, jotta se saa sulautua soluihisi, kiinnittyen aivojesi reseptoreihin kunnolla. Aloitetaan ravinnosta.

Vanhaa viisautta

Dr Weston Price huomauttaa laajassa elämäntyössään, että mihin tahansa maailmaa päin hän meni, hän huomasi erityisen vahvoja alkuperäiskansoja ilman nykyaikaisia sairauksia. Alkuperäiskansat, jotka söivät ja elivät yhtä luonnon kanssa, olivat erittäin voimakkaita ja elinvoimaisia, omaten huomattavasti vahvemman luuston, lihaksiston, paremmin muodostuneet hampaat (ilman hampaiden harjausta ja nykyistä lääkinnällistä terveydenhuoltoa) eikä heillä ollut epämuodostumia tai kasvaimia.

Kaikki kansat, jotka ovat altistuneet länsimaisiin elämäntapoihin, kuten moderniin käsiteltyyn ruokaan (valkaistuun vehnään, riisiin, tölkkiruokaan, sokeriin, limsoihin, yleensä pitkähyllyikäisiin ruokiin) altistuivat seuraaviin oireisiin:

– Luuston ja hampaiden heikentyminen ja epämuodostumat

– Monenlaiset infektiosairaudet (joita ei ennen siirtymistä ollut), sekä tulehdusperäiset sairaudet

– Älyllisesten toimintojen heikentyminen

– Heikentynyt lihastoiminta

– Lapsettomuus

– Käyttäytymiseen, ennenkaikkea keskittymiskyvyn heikentymistä ja aggressiivisuuden lisääntymistä.

Lisäksi hän havaitsi, että äidin tuli olla hyvin ruokittu jo ennen raskautta, raskauden aikana ja imetyksen yhteydessä, jotta lapset saivat parhaat mahdolliset eväät kasvuun ja terveeseen kehitykseen.

Alkuperäiskansojen ruokavalio sisälsi vähintään 10 kertaa enemmän rasvaliukoisia vitamiineja, sekä n. 4 kertaa enemmän vesiliukoisia vitamiineja, kuin nykyaikainen ruokavalio. Kaikki ruokavaliot sisälsivät myös K2-vitamiinia, joka edistää muiden ravinteiden (myös rasvaliukoisten) imeytymistä.

Itämaista ymmärrystä

Jokainen meistä varmasti hyötyisi lisäelinvoimasta. Uskoisin, että jokaisen meidän arkeemme kuuluu enemmän tai vähemmän kuormitusta, johon lisä potku ei olisi pahitteeksi. Tästä tiedosta voimme siis kaikki hyötyä, ainakin tarkastella ja kokeilla sen vaikutusta omaan elämäämme. Vaikkakaan en ole kiinalaisen lääketieteen ammattilainen, olen pyrkinyt sitäkin vuosien varrella ymmärtämään pienissä määrin. Sen takia otan sen käsittelyyn tässäkin jutussa.

Kiinalainen lääketiede omaa niin pitkät juuret, että olisi hyvin ylimielistä jättää se tarkastelematta. On myös tärkeä muistaa, että nykyinen lääketiede on aikalailla lasten kengissä, sen tullessa 1800 – luvulla tämän päiväiseen muotoonsa. Kumpaakaan poistamatta, voimme yhdistää niiden tietoutta omaan kokemukseemme. Vahva yhdistelmä täynnä elinvoimaa.

Koska kiinalaisten mukaan kaikki alkuperäinen ruoka sisältää Jing (syvin olemus / elinvoima) energiaa, on hyvä tarkastella, missä sitä olisi eniten. Tässäkin huomaamme uskomattoman paljon yhtäläisyyksiä, esim. ravinteiden kannalta tarkasteluna länsimaalaisten kriteerien mukaisesti. Tässä on varmasti paljon muutakin kuin onnekkaita yhteensattumia.

Kiinalaisen ymmärryksen mukaan munuaiset ovat tärkeässä roolissa. Kuitenkaan emme voi myöskään poistaa maksan osuutta elinvoimaisuutta etsiessämme. Myöskään ruuansulatusta emme voi unohtaa, koska voimme nauttia äärimmäisen energisiä ruokia, mutta ellemme pysty niitä sulattamaan ja käyttämään energian tuotantoomme, ei ruoastakaan ole juuri apua.

Löytämällä itselleen sopivat ruoat voi olla pitkä taival, mutta varmastikin kannattava sellainen. Uskoisin, että on paljon helpompaa vahvistaa olemustaan, kuin jäädä tilaan, jossa elinvoimaa ei ole juuri ollenkaan. Mikäli löydämme Jing energiaa, joka ruokkii kasvuamme ja kehittymistämme, saamme myös tärkeän lisääntymiskyvyn ja seksuaalisen halukkuuden kukoistamaan. Tämä voi olla myös kaava pitkäikäisyyteen ja ennenkaikkea loistavaan toimintakykyyn, joka mahdollistaa elämästä nauttimisen.

1. Jing- energia ruoasta

Ensimmäisenä otamme käsittelyyn maapallon ravintorikkaimmat ruoat, jotka ovat myös kiinalaisen ymmärryksen mukaan eniten Jing- energiaa sisältäviä ruokia. Tähän listaan kuuluvat eläinten sisäelimet, kuten maksa, kieli, sydän, aivot, luut, kuten myös kalat, ennenkaikkea villinä kasvaneet. Samaan listaan kasvipuolelta pääsevät myös hyvin ravintotiheät levät, kuten spirulina, chlorella, ja blue green algae ja myös viheroraat. Kaikki nämä sisältävät uudistumiselle tärkeitä ainesosia. Ne sisältävät aineita, jotka vaikuttavat meihin DNA:n tasolla, jotka vaikuttavat koko kehon uudistumiseen, mikä taas hidastaa rappeutumisprosesseja. Solumme uudistuvat ja kykenevät pitämään uudistumisessa vaadittavat muutokset minimissään.

Eläintuotteet sisältävät äärimmäisen tärkeitä vitamiineja, kuten b-12, joka vaikuttaa nukleiinihapon muodostumiseen. Tämä kyseinen happo on äärimmäisen tärkeä tukemaan elimistön kasvua, kehitystä ja uudistumisprosesseja. Kaikki yllä luetellut ruoat sisältävät nukleiinihappoa.

A-vitamiini on myös vahvasti läsnä näissä Jing- ruissa. A-vitamiini on hedelmällisyydelle ja seksuaaliselle halukkuudella todella tärkeä vitamiini. Myös omega-3 on tärkeä kehon sisäisille toiminnoille, joista aivot eivät ole vähäisimmät. Kaikkialla missä on Jing energiaa, on myös omega-3 rasvahappoja. Omega-3 on tärkeä koko keskushermostolle, pitämään verisuonet avoiminia ja turvaten solujen oikeanlaisen toiminnan.

Huomioitavaa on myös, että yllämainut viherlevät, sisältävät myös suuria määriä nukleiinihappoa. Oraat taasen sisältävät (grass juice factor) uudistumiseen tarvittavia ainesosia. Näitä kaikkia ei vielä täysin hyväksytä tiedemaailmassa, mutta onneksi jokainen voi kokeilla itse muutaman viikon kuuria ja todeta olonsa itse.

Eläintuotteet, jotka tulevat laadukkaista lähteistä ovat sekä idässä, että lännessä tärkeitä vahvistamaan koko kehon tilaa. On kuitenkin hyvä muistaa, että enempi ei välttämättä ole parempi, varsinkin, jos laadusta tingitään. Hormonisyötetyt, nopeasti lihotetut eläimet eivät ole se mihin tässä viitataan. Panosta heinäsyötöllä olleisiin, vapaissa olosuhteissa kasvaneisiin eläimiin.

Monet pelkäävät sisäelimiä, ennenkaikkea maksaa, sen sisältämän korkean A-vitamiini pitoisuuden takia. Turhaan. Ruokapohjaisista saadut rasvaliukoiset vitamiinit toimivat hyvin eri tavalla, kuin synteettiset valmisteet, joiden kanssa on syytä olla tarkkana.

Sisäelimet sisältävät runsaasti:

– A-vitamiinia
– B-vitamiineja (myös B12 ja foolihappoa)
– D-vitamiinia
– E- vitamiinia
– Omega-3 rasvoja, CoQ10 (äärimmäisen tärkeä sydämelle), aminohappoja, joista keho saa laadukasta proteiinia, hyvin imeytyvää rautaa, sinkkiä ja kromia, ainesosia, joista keho muodostaa DNA:ta ja RNA.

Ennen kuin tuomitset eläintuotteiden käytön täysin, pyytäisin sinua miettimään kokonaisuutta laajemmin. Monet eliö / eläinlajit kärsivät yksipuolisesta maanviljelystä. Mitä enemmän suosimme yksipuolista lajien viljelyä (esim. soija, maissi, vehnä ja suomalainen vilja), sitä enemmän viemme elintilaa monimuotoisuudelta. Luonnossa emme koskaan näe ”yksittäisiä peltoja” yhtä lajia, vaan aina se on monimuotoinen yhteispeli, jossa jokainen kasvi tukee toistensa eloa. Vaikka emme tapa lautasella olevaa eläintä, voimme tappaa useita eläimiä / eliöitä valinnoillamme. Tuomitsematta, sitä on hyvä miettiä, ennen kuin menemme toisten valintoja paheksumaan.

2. Ghee (kirkastettu voi) ja mantelit

Jing- energiaa lisääviä ruokia katsoessa on hyvä muistaa, että kiinalaiset eivät tarkoita maidolla sitä mitä löytyy meidän kaupoistamme rasvattomana, kuumennettuna versiona. Vaan kyseessä on puhtaasti kasvatetut, lajityypillistä ruokaa syöneet eläimet, joiden maitoa pidetään erityisen arvokkaana. Myös Auyrvedassa maito ja erityisesti kirkastettu voi on suuressa arvossa. Lapset saavat yleensä kaikki tarvitsemansa ravinteet äidin maidosta, joka on hyvin rasvapitoista. Vaikkakin emme tarvitse maitotuotteita, voi niillä olla suuri elinvoimaa lisäävä vaikutus, mikäli se sopii kyseiselle ihmiselle ja hänen kehotyypilleen. Ennenkaikkea rasvaliukoiset ainesosat ovat ihmiselle hyödyksi.

3. Nokkonen

Nokkonen sisältää todella tärkeitä ainesia meidän luustomme ja solujemme uudistumiseen. Näitä ovat mm. pii, magnesium ja kalsium, joita kaikkia nokkosessa on suuria määriä. Kiinalaisessa lääketieteessä nokkonen luetellaan pitkäaikaisesti käytettävien kasvien sarjaan, joita voi ottaa päivittäin. Sen sanotaan parantavan verta ja sitä kautta mm. vahvistavan hiuksien väriä ja koostumusta. Tätä ominaisuutta pidetään tärkeänä Jing energian lisääntymisenä kehossa.

4. Hunajatuotteet

Erityisesti siitepöly ja Kuningatarhyytelö (Royal Jelly), jotka sisältävät suuren määrän ravinteita laajassa mittasuhteessa. Nämä ovat myös elämää ruokkivia elementtejä luonnossa. Ne molemmat antavat suuren määrän Jing energiaa, jotka kiihdyttävät seksuaalisuutta, fyysistä kasvua, sekä hedelmällisyyttä.

Kirjavinkit:
The Vegeterian Myth – Food justice and sustainability – Lierre Keith
How cows can save the planet – Judith D. Schwartz

Suomalaiset osaajat

Nyt kun on ruoka laitettu pöytään, niin on aika ottaa syöjät mukaan. Eli tarkastelussa ihmisiä, jotka mielestäni käyttävät omaa osaamistaan toisten ihmisten palvelemiseen. Mukana sekä ravinnon tarjoajia, että omaa osaamistaan antavia ihmisiä. En omaa rahallisia siteitä keneenkään, joten voin hyvällä omalla tunnolla suositella seuraavia omien kokemusteni perusteella.

1. Nettikaupat

Foodin on ehdottomasti yksi tutustumisen arvoisista nettikaupoista, jossa pyritään varmistumaan tuotteiden alkuperästä ja saamaan suoria yhteyksiä tuottajiin. Aina ison peukun arvoinen juttu.

Toinen mikä on huomioimisen arvoinen juttu / kauppa, on viidakkotohtori, josta saa mielestäni laadukkainta heraa, mitä ainakin itse olen polullani kohdannut. Erittäin lämmin suositus kaikille laadukkaan proteiinin ystäville.

No entä sitten kotimaiset superravinteet. Missä ne on (muualla, kuin luonnossa!) helposti saatavilla? Tässä tulee yksi raikkaimmista uutuuksista Arctic Warriorsin muodossa. Tyylikäs mainonta ja tyylikkäät tuotteet, joissa raaka-aineina puhtainta lapin luontoa. Voiko tästä olla tykkäämättä? Mikä onkaan tärkeämpää, kuin nostaa meidän omia mahdollisuuksia ihmisten tietoisuuteen ja tuoda ne helposti käytettäväksi. Suuri kumarrus pohjoisen suuntaan ja innolla odotan, miten hommat lähtevät rullaamaan! Tuotteiden puolesta yksi suosikkejani on ehdottomasti taistelija.

Kurkkaa myös Lootuskauppa, sekä uuden ajan panimo, jossa panostetaan fermentuihin alkoholittomiin juomiin. Tämä on erittäin raikas tuulahdus mahdollisuuksien kentästä, Kellaripanimolle kiitos.

2. Tekijät

Helsinki:

Mikäli haluat pääkopan kuntoon, HE-sivullakin kirjoittava Aaro voi jeesiä siinä.

Mikäli taas haluat ravitsemuksen kohilleen, niin Sami varmasti auttaa polullasi.

Kurkkaa myös Jukan palvelut.

Tampere:

Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin maailmaan sinut saattelee Heikki

Ravinnon salat tarjoilee koko kansan suosikki Jaakko

Kurkkaa myös Naiseuden voima

Ja monet muut tekijät, jotka tulevat tulevaisuudessa saamaan huomiota kirjoituksissani. Näistä on hyvä lähteä liikenteeseen. Kiitos, että jaoit aikasi kanssani, voi hyvin ja eläväisesti!

Kuvat: Ulla-Maija Takkunen / www.teemusyrjala.com

Uusi minä: Välillä on hyvä taantua

Takana on pitkä, lämmin kesäloma ja pitkä kirjoitustauko. Alkukesästä New me tuli polkunsa päähän ja se aiheutti voimakkaan tunteen päästää hetkeksi irti kaikesta. Keho ja mieli kaipasivat tilaa. Laitoin pois näkyvistä kaikki aarrekartat, polut ja suunnitelmat.

Tällainen toimintamalli olisi aiemmin ollut minulle täysin vieras. Ennen olisin yhden projektin päättyessä miettinyt heti, mitä seuraavaksi. Uusi projekti ja tavoite kehiin, kuten suoritusyhteiskunnassa kuuluukin. Uusi luku elämän CV:hen.

Tällä kertaa päätin kuunnella intuitiotani ja päästää irti. Olla ajattelematta yhtään tulevaisuutta, nauttia vain kesästä ja ajelehtia.

Kuinka ollakaan, mielelle ei tällainen joutilaisuus meinannut sopia ollenkaan. Se meni lähes paniikkiin, kun hektinen kevät vaihtui melkein virikkeettömään olotilaan joogaretriitillä Sisiliassa, kesäisessä Suomessa ja ihanassa Lissabonissa. Pelästynyt mieli vyörytti esiin sellaisen määrän vanhoja, käsittelemättömiä uskomuksia ja tunteita, etten meinannut pysyä perässä.

Kesäisinä tyhjinä viikkoina oli hyvää aikaa käydä pintaan noussutta sakkaa läpi yksi asia kerrallaan. Välillä tosin meinasi loppua kärsivällisyys suorittaja-egon loputtomaan ääneen. ”Kyllä, kaikki on hyvin.” ”Sinä saat vain olla.” ”On ihan ok elää ilman tavoitteita ja projekteja.” ”Luota siihen, että tyhjyydestä nousee seuraava tarpeellinen askel.” Näitä lauseita toistelin yliaktiiviselle mielelleni uudestaan ja uudestaan.

Nykyajan aikataulutetussa yhteiskunnassa on vieras ajatus, että palautuminen tyhjässä tilassa on yhtä tärkeää kuin luova vaihe ja suorittava vaihe. Sille ei ole työelämässä juuri sijaa. Monilla vapaa-aikakin saattaa olla hyvin aikataulutettua, myös lapsilla. Pysähtyminen saattaa olla pelottavaa, koska silloin joutuu kohtaamaan oman itsensä ja omat tunteensa. Minullekin se oli aiemmasta harjoittelusta huolimatta vaikeaa ja ikäviä tunteita teki mieli paeta.

Suorittamiseen pakenemisen sijaan kuitenkin valitsin olemisen, sillä tiesin, että joutilaisuus ja jopa tylsistyminen ovat välttämättömiä paitsi oman sydämen kuulemiselle, myös luovuudelle. Siedin tyhjyyden nostamat haastavat tunteet. Ja onneksi näin, koska nyt, syksyn alkaessa tyhjyydestä on alkanut nousta rauhaa, selkeyttä ja uusien, ihanien asioiden versoja.

Välillä on hyvä taantua, jotta voi taas mennä eteenpäin.

p.s. Fläppitaulupiirustus on tietoisen elämän ohjaaja -kurssin ohjaajien Eevi Minkkisen ja Kati Susiahon käsialaa

Terveys ja tunteet: Kosketus

Jatkoksi edelliselle artikkelilleni, asiaa kosketuksen meta-merkityksistä mielen ja kehon hyvinvoinnille. Hyväksyvä ja rakkaudellinen kosketus on tärkeää kaikille – erityisesti vauvoille ja pienille taaperoille kiintymyssuhteita ajatellen, jotta heille kehittyy mm. kyky olla vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.

On ehkä helpompi ymmärtää psyykkisen reagoinnin tasolla, miksi kosketuksen puutteella on erityisesti varhaislapsuudessa selkeitä seurauksia. Esimerkiksi itäblokin maiden lastenkotilaitoksissa kosketuksen ja kontaktin puute jätti pysyvät jäljet lastenkodin lapsiin. He eivät enää nuorina ja aikuisina kyenneet ottamaan kontaktia muihin ihmisiin, ja he jäivät monella tasolla psyykkisessä ja fyysisessä kehityksessä jälkeen.

Miten kosketuksen puute voi sitten vaikuttaa fyysiseen kehoomme – tässä META-Healthin pohjalta saatava tieto tulee avuksi. Iho on kehomme suurin yksittäinen elin. Iho jaetaan pintakerrokseen (epidermis) ja syvempään kerrokseen (dermis), ja molemmilla on oma tehtävänsä kehomielen toiminnassa.

Ihon pintakerroksen eli epidermiksen tehtävänä on tuntea erilaisia kosketusaistimuksia, niinpä se toimii myös mielen tasolla kosketukseen liittyvien tunteiden ”majapaikkana”. Puhutaan kehonosien metaforisista tehtävistä, ja epidermiksen metaforana mielen, tunteiden ja uskomusten tasoilla on ”loss of contact” eli kontaktin/kosketuksen menetys. Kysymyksessä on useimmiten itselle läheisen ja rakkaan ihmisen (joskus lemmikin) hetkellinen tai pysyvä menettäminen, ja tämä ihminen on ollut tärkeä erityisesti kosketuksen tasolla. Koemme ja tunnemme kaikki asiat oman kaavamme mukaan, ja joskus tämä kaava/malli voi tulla myös menneiltä sukupolvilta (vrt. tunneperimä).

Mutta palataanpa hieman taaksepäin. Jos sinulla, läheiselläsi ja ystävälläsi on ollut esimerkiksi atooppista ihottumaa, oletko koskaan pohtinut seuraavia kysymyksiä:

• Miksi sain ihottuman, ja miksi juuri nyt?

• Miksi juuri minulla on herkkä iho, miksi kaikki eivät ole samalla tavoin herkkiä?

• Miksi ihottumani tulee tyypillisesti vain tiettyyn kohtaan kehoa?

META-Health antaa vastauksia näihin kysymyksiin. META-Healthissa sairausprosessi jaetaan kahteen päävaiheeseen: stressivaiheeseen ja stressistä elpymisvaiheeseen. Solutasolla epidermiksen osalta tapahtuu stressivaiheessa ”solukatoa” ja stressistä elpymisvaiheessa kehomieli kykenee käynnistämään myös solutasolla tasapainottumisen lisäten solutuotantoa.

Mikä sitten käynnistää stressin? Useimmiten kyseessä on voimakas tunnepitoinen, jopa traumaattinen tilanne, joka käynnistää aivoissa, elimistössä sekä psyyken ja toiminnan tasoilla stressireaktion. Stressivaiheen solukato ihon pinnalla näyttäytyy ihon ohenemisena, kylmyytenä ja tunnottomuutena. Voisiko tällä reaktiolla olla jokin tarkoitus – vaikkapa auttaa meitä selviytymään kosketuksen ja kontaktin menetyksestä, tekemällä ihon tunnottomaksi?

Jos käy niin onnellisesti, että tämä itselle tärkeä ihminen (tai joskus lemmikkieläin) palaa takaisin ja kosketus/kontakti taas mahdollistuu, siirtyy ihon pintakerros stressistä elpymisvaiheeseen, jonka tarkoituksena on korjata stressin aikana tapahtunutta epätasapainoa iholla. Jotta epidermiksen alue pääsee lopulliseen tasapainoon, ihosoluja alkaa muodostumaan kovaa vauhtia ja iho paksunee. Tuntoaisti normalisoituu ja ihon pinta muuttuu lämpimäksi. Jossakin vaiheessa elpymisvaihetta tulee tulehdusreaktio tekemään lopullisen tasapainotuksen. Tämä on juuri se hetki, jolloin tiedostamme ihottumaoireemme, on punoitusta, kutinaa ja jos raavimme ihoa, se punoittaa ja ärsyyntyy entistä enemmän.

Ajattele, miten paljon asioita on jo ehtinyt tapahtua ennen kuin oire alkoi. On ollut tietoista tai tiedostamatonta stressiä, erilaisia tunteita ja ajatuksia liittyen kosketuksen menettämiseen. Tyypillisesti hoitomme kohdistuu vain oireen hoitoon. Millä tavoin toimisimme toisin, jos ymmärtäisimme, että prosessi onkin paljon pidempi kuin se vaihe, jossa oire näyttäytyy?

Se kehonosa joka oireilee ihottumalla, kertoo myös oman tarinansa. Ajattele vauvaa, jolle tulee herkästi ns. maitorupea suun ympärille. Voisiko vauvalla olla ikävä äidin rintaa, esimerkiksi jos imetystä on alettu hiljalleen vähentää tai se on loppunut kokonaan? Miksi joillekin tulee taiveihottumaa kyynärtaipeisiin? Voisiko tällä ihmisellä olla ikävä sellaista ihmistä, joka on hänelle tärkeä ja läheinen tietynlaisen kosketuksen – halauksen ja lähellä pitämisen tasolla?

Tässä on yksi esimerkki siitä, miten META-tiedostaminen auttoi ymmärtämään alle kouluikäisen lapsen ihottumaa. Lapsen vanhemmat erosivat, isä muutti kotoa pois, ja pian tämän jälkeen lapsella alkoi taiveihottuma, joka ilmeni aina silloin, kun lapsi oli vuoroviikoin isänsä luona. Aluksi kaikki epäilivät, että ihottuma johtui isästä, koska lapsi ei haluaisi lähteä alkuperäisestä kodistaan pois isän uuteen kotiin.

Mutta META-Health auttoi ymmärtämään tilannetta syvemmin. Lapsella olikin itse asiassa ikävä isää ja isän kosketusta. Aina kun hän oli alkuperäisessä kodissaan, iho meni stressivaiheeseen, jolloin iho oheni ja muuttui tunnottomaksi. Ja kun hän vihdoin pääsi isänsä luokse, stressi poistui mielen tasolla ja iho siirtyi elpymisvaiheeseen, johon liittyi voimakas punoitus ja kutinakohtaukset. Kun tämä avattiin koko perheelle ja autettiin lasta selviämään kokemistaan tapahtumista ja tunteista, ihottuma parani.

Kehomielemme on viisas eikä se tee virheitä. META-tieto auttaa ymmärtämään tätä syvempää ikiaikaista viisautta. Se yhdistää vanhat viisaudet kehon, mielen ja ympäristön synkroniasta nykyaikaiseen solubiologiaan ja eri neurotieteen aloihin kuten psykoneuroimmunologiaan. Oma tähänastinen matkani META-Healthin maailmaan on ollut valtavan oivalluttava, ja tänä vuonna se huipentuu vuosittaiseen META-Health konferenssiin Englannissa 12.-16.9.!

Kun kaikki on hyvin, mutta mikään ei tunnu miltään – Auttaisiko uusi alku?

Kuuntelen asiakkaitani, ystäviäni, itseäni:

”En muista milloin olen todella ollut iloinen… Olen raatanut aina. Ihan kuin nousisin koko ajan väärälle vuorelle… Kaikki on periaatteessa hyvin, mutta mikään ei tunnu miltään… Haluan uuden alun. ”

Ihminen haluaa luonnostaan oppia uutta, seikkailla ja leikkiä. Ihmisen sisin on täynnä potentiaalia kasvaa. Enkä tarkoita tällä vain älyllistä kasvua vaan täysinäistä aistillista kapasiteettia tuntea, aistia, ihmetellä, ymmärtää, rakastaa ja innostua. Mikä meitä vaivaa? Minne katosi ihmettely, leikki, ilo ja nauru?

Tunteet ovat olemukseltaan virtaavia, veden kaltaisia. Vauvana uskalsimme tuntea. Itku ja nauru virtasivat vapaasti. Kunnes ulkoapäin tulevat ohjeet, rangaistukset, miellyttäminen ja sotkuinen elämä saivat aikaan sen, että aloimme rajoittaa itseämme.

Kokemukseni mukaan viha, seksuaalisuus ja elämänvoima kietoutuvat toisiinsa. Kun pelkäät tuntea, kokea ja ilmaista vihasi sekä sen alla olevan pelon, tukahdutat elämänvoimaasi. Päivien, viikkojen ja vuosien kuluessa keho tekee yhä enemmän työtä pitääkseen kaikki sinne padotut tunteet piilossa. Pikku hiljaa elämä muuttuu harmaaksi ja intohimo katoaa.

Epämukavat tunteet ovat tärkeitä. Ne ovat usein juuri niitä, joita sinun on hyvä tutkia lähemmin. Hankalat tunteet ovat kuin totuusantenni, jotka osoittavat suoraan niihin tapoihin ja ajatusrakennelmiin, joilla mielesi aiheuttaa kärsimystä. Harmaus ja tylsyys kertovat karua kieltään siitä voimasta, jolla rajoitamme todellista valoamme. Olemme fiksoituneet kapeisiin asenteisiin ja tapoihin. Lapsena jokainen päivä oli täynnä uutta. Teimme asioita päivittäin ensimmäistä kertaa. Olimme kiinnostuneita, uteliaita ja avoimia.

Mitä tapahtuisi, jos uskaltaisit tuntea koko voimasi uudelleen?

Uskaltautua tuntemaan, kohtaamaan pelkosi ja liikkumaan. Hengittämään täydesti ja sukeltamaan niin hulluuteen kuin ekstaasiinkin. Antamaan itsellesi luvan uuteen alkuun, ihmettelyyn ja uteliaisuuteen. Tänään. Jokainen ihminen voi olla onnellinen. Ihan jokainen. Jokainen voi vapautua, tulla laajemmaksi, moniulotteisemmaksi ja vapaammaksi. Eikä sen tarvitse olla vaikeaa tai raskasta.

Jos saisit tänään tehdä ihan mitä haluaisit, mitä se olisi? Lukisitko kirjaa vai tanssisitko. Menisitkö hierontaan, uimaan vai metsäretkelle. Rakastelisitko vai lämmittäisitkö saunan. Tee tänään vähintään puoli tuntia jotain mitä ihan oikeasti juuri nyt haluat. Tai ehkä vielä paremmin, ole tänään vähintään puoli tuntia juuri niin kuin haluat. Nauti itsestäsi ja aistivasta kehostasi.

* Henriika

Jos kokee olevansa vääränlainen, koko elämä saattaa kulua muiden hyväksyntää hakiessa

Minä sain kesällä aikamoisen lahjan äidiltäni, kun sain kuulla sanat ”Sinä et ole sellainen tytär, jonka olisin halunnut”. Ehkä vähän rajua kertoa se näin julkisesti, mutta sanat olivat avainsanat itseni ymmärtämiselle. Kirjoitan aiheesta siksi, että uskon sanojen koskettavan hyvin montaa meistä.

Kun kuulin tuon äskeisen, ensimmäinen reaktio oli henkinen pysähdys, joka kesti vain silmänräpäyksen ajan ja sitten: helpotus. Se mitä olin lapsesta asti tuntenut, olikin ollut täyttä totta eikä kuvitelmaa. Sanat eivät satuttaneet, eivät tarttuneet minuun, enkä antanut niiden herättää kärsimyskehoani kuten niin usein aikaisemmin.

Parin viikon kuluttua tästä tajusin yhtäkkiä, mikä sanoma sanoilla minulle oli: ”Minä olen vääränlainen”. Olen tuntenut itseni aina vääränlaiseksi. Ja sitten tuli iso itku. Tajusin, miten valtavan iso merkitys minun elämässäni on ollut sillä perususkomuksella, että olen vääränlainen. Ei ihme, että kärsin masennuksesta melkein kolmekymmentä vuotta.

Kun on vääränlainen, yrittää koko ajan olla oikeanlainen. Ja kun ei oikein koskaan tiedä, mitä se oikeanlainen on. Yhtenä hetkenä oikeanlainen näyttää yhdeltä ja toisena toiselta. Tämä on se juttu, miten valeminä, josta olen myös videohaastatteluissa puhunut, syntyy. Kun kovasti yrittää olla oikeanlainen, joutuu tuijottamaan muita ihmisiä herkeämättä. Toisten silmistä, sanattomasta palautteesta, tulee itselle tiedostamaton mittari omalle olemassaololle. On älyttömän raskasta pinnistellä ja tavoitella jatkuvasti saavuttamatonta ihanneitseä. Usein ihanne tarkoittaa täydellisyyttä.

Vasta tämän kokemuksen myötä tajusin, mitä tarkoittaa niin paljon käytetty puhe siitä, miten joku hakee jatkuvasti toisten hyväksyntää. Tätähän se on: kun on itse vääränlainen, joutuu peilaamaan itseä muihin, niihin oikeanlaisiin, ja hakemaan katseista hyväksyntää. Sitä tuntee olevansa kuin kerjäläinen. Miten se onkin niin, että kaikki muut ovat oikeanlaisia ja itse olen vääränlainen?

Itse ratkaisin tiedostamattomasti ongelman omasta vääränlaisuudestani muuntautumalla mahdollisimman näkymättömäksi. Näkymättömälle tulee vähemmän palautetta omasta olemisesta kuin näkyvälle. Siinä on vain se paradoksi, että hyvääkin palautetta tulee vähemmän – tiedän tämän omasta kokemuksestani. Näkymättömälle monet tilanteet ovat kauhistus: esitelmän pitäminen koulussa, laulaminen, uimahallissa käyminen – tilanteet, joissa itsestä kuuluu tai näkyy vähänkin normaaliksi tullutta näkymättömyyttä enemmän. Itselleni näkymättömyys on aiheuttanut myös alisuoriutumista – on vaikea tavoitella omaa täysimittaisuutta, kun ei ole lupa olla näkyvä ja rima tuloksesta on liian korkealla. Täydellisyyden tavoitteluunkin taitaa sopia kaikki edellä esitetty.

Kysymys on häpeästä. Ei syyllisyydestä. Syyllisyys on sitä, että tekee jotain väärin ja tuntee teosta syyllisyyttä. Syyllisyyteen tehoaa anteeksi pyytäminen ja antaminen, mutta häpeään ei. Häpeästä selviytyy vähän isommalla työllä. Häpeätyö on vähän kuin restauraatio, jossa valkoinen rappaus raaputetaan pois niin, että kokonainen kuva todellisesta itsestä pääsee pikkuhiljaa näkyviin.

Anteeksi antamisella on kuitenkin sijansa häpeätyössä. Minä uskon vakaasti niin, että harva haluaa tarkoituksella aiheuttaa toiselle tunnetta vääränlaisuudesta. Vain itsensä tiedostamattomasti jollain tavalla vääränlaiseksi tunteva projisoi tunnetta ja aiheuttaa tutun jatkumon ”kolmanteen ja neljänteen polveen”. Häpeä on niin vaikea tunne, että siitä kärsivä (käytän tarkoituksella sanaa kärsivä, koska olen sitä mieltä, että häpeä aiheuttaa kärsimystä) pyrkii pääsemään siitä eroon kaatamalla sitä toisten niskaan. Tuolla konstilla häpeä taitaa kuitenkin kasvaa eikä keventyä. Häpeälääkkeitä on muitakin: alkoholi, lääkkeet, ylisuorittaminen, ruualla ”leikkiminen”, toisten vihaaminen ja kritisoiminen…

Mutta anteeksianto, hyväksyminen, ei voi olla kuin laastari, joka lätkäistään haavan päälle tai voi olla, mutta luulen, että puhdistamista se kyllä aika-ajoin huutaa. Minulta usein kysytäänkin, että onko minun pakko antaa anteeksi, vaikka en pysty. Eihän se niin mene, kyky ja halu antaa anteeksi antaminen on ison henkisen työn ja kivun läpikäymisen paras palkinto sitten joskus, pakottamalla se ei tule.

Nyt on mielenkiintoista katsoa, miten rakensin omaa elämääni pala palalta sellaiseksi, että se tuki käsitystäni vääränlaisuudestani. Ympäröin itseni ihmisillä ja olosuhteilla, jotka tarjosivat peiliä, johon olin niin tottunut. Tuttu on turvallista, niinhän sitä sanotaan, vaikka se tuttu olisi miten pähkähullu tahansa.

Eikä se oikeasti auta, että joku ulkoapäin sanoo: ”Et sä ole vääränlainen tai sä olet kaunis tai ei sussa oo mitään vikaa”, jos oma tunne on päinvastainen. Laastaria kaikki tuokin. Minä olen hyvin keskeneräinen suhteessa käsitykseeni vääränlaisuudestani tai oikeanlaisuudestani, mutta sen olen kuluneina kuukausina ymmärtänyt, että asian tiedostaminen on jo puoli voittoa.

Olen myös merkityksellistä tiedostaa, missä tilanteissa häpeä aktivoituu – minulla on yksi paikka ylitse muiden, joka oikein raastaa ja haastaa ja tarjoaa aina ja aina uudelleen tilaisuuden jumpata käsillä olevaa aihepiiriä. Iso asia on sekin, että pystyy suremaan, koska surullistahan se on ja epäreilua, että on joutunut kokemaan jotain tällaista.

Ja sitten on taas se, mitä kaikissa tarinoissa, tositarinoissakin. Tarinalla voi olla onnellinen loppu. Palataanko jälleen kahteen tärkeään kysymykseen? Valitsenko pelon vai rakkauden? Pelko pitää kiinni vanhasta kuvasta, ei uskalla tyhjän päälle putoamisen pelossa päästää irti, pelkää hylkäämistä ja etsii edelleen vastausta kysymykseen vääränlaisuudesta ja oikeanlaisuudesta muiden ihmisten kautta.

Rakkaus sitä vastoin kääntää katseensa sisäänpäin, näkee pimeyden ja rakkaudettomuuden ja opettelee rakastamaan itseä hitaasti ja päättäväisesti. Ja jonain päivänä sanoo itse itselleen: ”Minä olen oikeanlainen”.

Tiedät asioita, joita et tiedä tietäväsi – 10 asiaa, joissa intuitiiviset ihmiset ovat hyviä

1. He kuuntelevat sisäistä ääntään

Kirjailija Sophy Burnham sanoo, että intuitio on helppo ohittaa. Se on kuitenkin mahtava lahja, joka jokaisen pitäisi huomata. Ensimmäinen intuitio-oppi onkin, että sisäistä ääntään tulee kuunnella ja tehdä sen mukaan. Burnhamin mukaan jokainen liikemies on joskus toiminut ”aavistuksen” mukaan. Tämä niin kutsuttu aavistus on osa intuitiota, jota ei saa ohittaa. Tarvitsemme toisaalta myös tasapainon järjen ja intuition välille. Intuitiolla tuppaa olemaan stigma, jonka vuoksi yleensä hylkäämme sen, mutta tämä ei ole välttämättä meille hyväksi. Meidän täytyy oppia, että intuitio ja järki eivät sulje toisiaan pois.

2. He eivät pelkää olla itsekseen

Joskus yksinäisyyteen hakeutuminen on ainoa tapa löytää intuitionsa. Yksin oleminen herättää intuition lisäksi myös luovuuden. Burnhamin mukaan muiden seurassa ja arjen pyörityksessä emme kuule intuition ääntä; sitä varten meidän on hakeuduttava omiin oloihimme.

3. He ovat luovia

Luovuus ja intuitio kulkevat käsi kädessä. Luovat ihmiset ovat intuitiivisia, ja päinvastoin; toisen ruokkiminen auttaa myös toista.

4. He meditoivat

Mindfulness on tässä hetkessä olemista, ja omien tunteiden tuomitsematonta huomaamista. Mindfulness voi auttaa meitä intuition löytämisessä ja hyvien päätösten tekemisessä. Jos harjoitamme enemmän juuri tässä hetkessä olemista, pystymme myös ymmärtämään paremmin sitä, keitä olemme.

5. He tarkkailevat kaikkea ympäristössään

Sophy Burnham kehottaa tarkkailemaan sitä, mitä ympärillä tapahtuu ja vaikkapa kirjoittamaan osan asioista ylös. Näin voimme huomata yhteensattumia ja intuitiota omassa elämässämme.

6. He ovat tietoisia kehoistaan

Intuitio liittyy usein kehoon. Joskus vatsaa vääntää, kun tiedämme, että asiassa on joku pielessä. Tutkimukset osoittavat, että intuitio kohdentuu hyvin usein vatsaan ja tuntemuksiin vatsassa.

7. He ovat syvässä yhteydessä toisiin

Ajatusten lukeminen kuulostaa olevan suoraan scifi-sarjasta, mutta itse asiassa teemme sitä joka päivä. Kun näemme menetystä esimerkiksi elokuvissa, tunnemme itsekin musertavan tunteen rinnassamme. Kun ystävämme kokee hylkäyksen, mekin masennumme. Tätä kutsutaan empaattiseksi täsmällisyydeksi. Häpeää, iloa, masennusta ja toivoa voi kaikkia tuntea vain katsomalla toisia. Omien ja toisten tunteiden tutkistelu voi opettaa meille paljon empatiasta ja siitä, kuinka olla yhteydessä toisiin.

8. He eivät hylkää unelmiaan

Sophy Burnham kertoo, että unelmat ja intuitio ovat samasta lähteestä, alitajunnasta. Siksi unelmoiminen auttaa meitä lähestymään intuitiotamme. Unessa alitajunta lähettää meille viestejä, jotka tulevat intuitiostamme. Unien huomioon ottaminen ja esimerkiksi unipäiväkirjan pitäminen voi auttaa meitä elämään parempaa, intuitiivisempaa elämää.

9. He pitävät lomaa

Pahin intuitiontappaja on kiire. Sosiaalisessa mediassa pyöriminen, työelämän kiireet ja puhelimen näpläys aiheuttavat stressiä ja pahimmillaan burnoutin. Elämässämme on myös ihmisiä, joiden tarkoitusperät eivät ole aitoja, mutta yleensä emme joko huomaa tätä tai olemme liian kiireisiä tajutaksemme eron.

10. He yrittävät voimakkaasti päästä eroon negatiivisuudesta

Negatiiviset tunteet vaikuttavat meihin paljon, ja vihaisena tai surullisena meistä saattaa tuntua, että emme ole omia itsejämme. Tämä saattaa johtua siitä, että negatiiviset tunteet ovat intuitiomme tiellä. Psykologien vuonna 2013 tekemän tutkimuksen mukaan positiivinen asenne on iso tekijä siinä, että löydämme itsemme ja intuitiomme. Negatiivisten tunteiden tullessa ne on hyväksyttävä, ja sillä tavalla myös päästettävä niistä irti.

Lähde: The Mind Unleashed

Kysy luontaistuoteneuvojalta: Tukea homealtistukseen

Työpaikallani on todennäköisesti homeongelma. Saan oireita aina kun menen työpaikalleni mm. päänsärkyä ja iho-oireita. Epäilen, että kyse olisi homeesta, vaikka silmillä en mitään rakennuksessa näekään. Miten voisin luontaisesti tukea kehoani, kun en pysty työpaikkaani vaihtamaankaan?

Homeongelmat ovat hyvin yleisiä rakennuksissa. Mitään silmillä nähtävää ei välttämättä ole, joskus hajusta voi päätellä onko hometta vai ei, mutta myöskään kaikki home ei haise. Homekoiran käyttö rakennuksessa on mielestäni hyvä tapa selvittää ja paikantaa ongelma, jotta korjaustoimenpiteisiin voidaan päästä käsiksi. Homeongelmat voivat aiheuttaa hyvin moninaisia oireita kuten esim. päänsärkyä, väsymystä, uniongelmia, iho-oireita, kipuja, keskittymiskyvyn puutetta, allergioita ja astmaa. Oireiden laatuun vaikuttaa moni asia, kuten yksilöllinen herkkyys, altistuksen kesto, mikrobien lajikoostumus, sekä millaisia mykotoksiineja ne tuottavat. Tärkeintä ensisijaisesti olisi saada altistuminen loppumaan ja välttää niin paljon kuin pystyy paikkoja, joista oireita tulee.

Oman kehon tukeminen terveellisellä, monipuolisella ja puhtaalla ravinnolla on tärkeää erityisesti silloin kun keholla on rasitustekijöitä. Kehoa rasittavia tekijöitä kuten lisäaineita ja ruoan torjunta-ainejäämiä kannattaa välttää niin paljon kuin pystyy eli esim. syödä luomuruokaa. Riittävä uni, liikunta ja stressin välttäminen ovat kehon toiminnoille tärkeitä ja ylläpitävät immuunipuolustusta.

Kehon vastustuskykyä voi nostaa ja epäpuhtauksia poistaa myös ravintolisien avulla. Riittävästä mineraalien (esim. Schindelen mineraalijauhe) ja vitamiinien saannista kannattaa pitää huolta. Antioksidantit ovat tärkeitä kuten C- ja E- vitamiini, ubikinoni sekä alfalipoiinihappo. Homemyrkyt voivat myös estää ubikinonin toimintaa. Ubikinon toimii synergiassa alfalipoiinihapon ja asetyyli-l-karnitiinin kanssa ja nämä yhdessä optimoivat mitokondrioiden toimintaa.

Elimistön tärkein puhdistava elin on maksa, jossa vierasaineita metaboloivien entsyymien määrät ovat suurimmat. Muita puhdistavia elimiä ovat munuaiset, sekä iho, suolisto ja keuhkot, joiden kautta vierasaineet myös tulevat elimistöön. Näitä voi tukea mm. maksan puhdistuksella, alfalipoiinihapolla, NAC:lla, schisandra chinensis-yrtillä, kiinanloisikalla eli cordycepsillä, pakurikäävällä, maarianohdakkeella, karnosiinilla ja neemillä.

Metyyliryhmät liittyvät useisiin elimistön synteeseihin, korjaamiseen ja rakentamiseen. Metyyliryhmien luovuttajia ovat ainakin vitamiinit B2, B6, B12 (metyylikobalamiini), B9 (metyylifolaatti) ja betaiini (trimetyyliglysiini). Lisäksi B3- ja B5 -vitamiineja, kurkumaa, teaniinia ja MSM:ää (metyylisulfonyylimetaani) pidetään metyyliryhmien luovuttajina. Glutationia kannattaa ottaa glutationia induktoivina ravintolisiä kuten schisandra, maarianohdake ja alfalipoiinihappo.

Adaptogeenit tukevat kehoa ja vaikuttavat mm. immuunipuolustuksen normalisoimiseen. Mm. schisandra chinensis, ruusujuuri, siperian ginseng, panax ginseng ja ashwagandha ovat paljon käytettyjä. Adaptogeeneillä on synergisiä vaikutuksia, joten yhdistelmävalmisteet kuten Adaptix toimivat yksittäisiä rohdoskasveja tehokkaammin.

On myös monia hyviä tukihoitomuotoja, joilla kehoa voi tukea, kuten otsonihoidot ja happihoidot. Suosittelen lämpimästi käymään erityisesti bioresonanssiterapiassa. Bioresonanssilaite mittaa radiotaajuuksien avulla kehoon kertyneitä homemyrkkyjä ja homeitiöitä. Bioresonanssilaite on hyvin herkkä ja sen avulla voidaan löytää hyvin pienetkin myrkkykertymät. Mittauksella voidaan myös eritellä mihin kudoksiin tai kehonosiin homemyrkyt ovat kertyneet tai onko esimerkiksi keuhkoissa homeitiöitä eli homepölyä. Hoito puhdistaa tehokkaasti hometta pois kehosta. Bioresonanssilaitteella voidaan mitata myös huoneilman homemyrkkyjä muoviliuskamenetelmällä ja myös mitä tahansa materiaalia, mihin hometta voi kertyä. Terveydelle haitallisia ovat esim. patjat, joita on voitu säilyttää homeisissa tiloissa joko aiemmassa asunnossa, varastoissa tai jopa kaupan tai valmistajan homeisissa varastoissa.

Terveisin,

Emili Osara
luontaistuoteneuvoja

Pelkää, kun pelottaa ja itke, kun itkettää – Sinulla on oikeus tuntea juuri niin kuin tunnet

Koetko elämäsi täydesti, läsnä ollen, nauttien, tuntien myös tuskan ja hyväksyen oman kokemuksesi todelliseksi? Vai oletko kadottanut yhteyden sisimpääsi ja luovutatko liian helposti muiden mielipiteiden edessä?

Ihanaa vai ihan tavallista?

Herkkyyden kauneutta ovat syvät tunteet ja kokemukset. Arjen pienet ilot ja surut menevät parkkiintuneemmilta ohitse ja ne saatetaan heittää koppaan nimeltä ”ihan tavallisia/vääriä asioita” tai ”turhanpäiväistä tunteilua”.

”Ihana maisema, menee ihan kylmät väreet!!” – ”Ihan tavallinen.”
”Taivaallista ruokaa, ah!” – ”Samaahan tämä on kuin muuallakin.”
”Rakastan energiahoitoa, se tuntuu niin hyvältä.” – ”Täyttä humpuukia.”
”Tekee mieli mennä aamu-uinnille”. – ”Ei viitsi mennä kun on niin kylmä.”
”Pelkään kun huudat minulle.” – ”Et voi pelätä tällaista, enkä sitä paitsi huuda.”
”Ikävöin lemmikkiäni.” – ”Lapsellista surra lemmikin menetystä. Olet yliherkkä!”

Itsensä pettäminen tuntuu surulliselta

Oletko päätynyt joissakin tilanteissa luopumaan kokemuksestasi, jos toinen seurassasi ei jaa sitä? Annatko ilosi tai innostuksesi laimentua, surun, pelon tai pettymyksen hälventyä ennen aikojaan? Luovutko halustasi mennä uimaan, elokuviin tai metsäkävelylle ajatellen: ”No, ei se ole niin tärkeää. Ei sitä viitsi yksinkään mennä” jne.

Jotenkin sellaisesta jää helposti vähän surullinen ja pettynyt olo. On pettänyt itsensä, jättänyt huomiotta todellisen kokemuksensa, tunteensa ja tarpeensa. Ei siksi, että toinen olisi käskenyt unohtaa tunteensa tai tarpeensa, vaikka saattaa joskus rivien välistä sellaista vihjatakin.

Eniten itsensä sivuuttaminen tapahtuu yleensä siksi, että ihan itse on aikojen alussa oppinut joissakin tilanteissa liian joustavaksi ja mukautuvaksi. Sen tiedostaminen on tärkeää, koska tiedostamisen myötä on mahdollisuus vähitellen opetella uskollisemmaksi itselleen. Jokaisella on oma kokemuksensa, jota tarvitsee itse oppia kunnioittamaan.

Voin tuntea ja kokea sitä mitä tunnen ja koen sisälläni aivan riippumatta siitä, kokeeko joku toinen samoin tai pitääkö hän siitä mitä minä koen. Hänellä on oma kokemuksensa, jonka vaaliminen on hänen perusoikeutensa ja jota minun tulee kunnioittaa.

Oletko uskollinen itsellesi?

Koetko usein pettymyksen, kun toinen ei ymmärrä kokemuksesi syvyyttä ja merkityksellisyyttä? Ehkä hiljenet alistuneena, tai häpeissäsikin, kun toisen kommentti tai kuollut hiljaisuus tuntuu lyttäävältä.

Tämä toinen voi olla yhtä hyvin toinen ihminen tai egosi ääni, joka väittelee mielessäsi. Sisältä tai ulkoa, vähättely ja mitätöinti altistaa itsensä hylkäämiselle. Mitä Sinä teet tämän toisen kanssa, joka ei näe tunteitasi ja tarpeitasi? Annatko heti periksi ja luovut omasta todellisesta kokemuksestasi?

”Niin, onhan näitä maisemia muuallakin. Olkoon niin. En minäkään viitsi sitten lähteä. Antaa olla. Parempi olla hiljaa ja piilottaa tunteet. Ei tämä ole niin tärkeää. Ehtiihän sitä myöhemminkin.”

Vai pysytkö uskollisena itsellesi, kunnioitat kokemustasi ja tunnettasi sellaisena kuin se on? Säilytät kykysi nauttia ja aidon aikomuksesi tehden sitä, mikä tuntuu Sinulle parhaalta. Nautit maisemasta täysin rinnoin ja menet uimaan kun siltä tuntuu, toisesta riippumatta. Pelkäät, kun pelottaa ja itket, kun surettaa. Hoidat itseäsi juuri Sinulle sopivalla tavalla.

Kokemuksista on turha kiistellä

Sinun kokemuksesi ja tunteesi ovat todellisia Sinulle juuri sellaisena kuin ne ovat. Sinulla on oikeus omaan kokemukseesi, arvostaa ja vaalia sitä. Toisella ei ole oikeutta kiistää tai vähätellä kokemustasi tai tunteitasi.

Voit aina sanoa: ”Minä koen näin ja kukaan ei voi tätä kiistää. Kokemukseni ja tunteeni ovat totta minulle. Tämä sopii minulle.” Toisellakin on yhtä lailla oma kokemuksensa, jota minä en voi kiistää. Tämä on hengen vapautta, joka ei luonnollisesti oikeuta toisen vahingoittamista tai piittaamatonta itsekkyyttä, vaan voi tapahtua vastavuoroisen kunnioituksen hengessä.

Jokaisella on vapaus tuntea omia tunteita, ajatella omia ajatuksia ja tehdä omia valintoja elämässä, ottaen huomioon valintojensa vaikutukset toisiin ja yhteiseen hyvään. Jokainen ihminen on ainoa maapallolla, joka tietää oman kokemuksensa täysin, ja jokainen on siksi oman itsensä paras asiantuntija.

Kokemus on totta, Sinulle. Kiitos.

Katso myös Helin kirja erityisherkkyydestä: Erityisherkän lapsen kanssa

Erityisherkkyyteen erikoistunut psykologi Heli Heiskanen on kouluttanut ja auttanut lukemattomia herkän lapsen vanhempia, perheitä ja kasvatusalan ammattilaisia. Heiskasen syvällinen ja käytännönläheinen kirja auttaa ymmärtämään herkkää lasta ja tukemaan häntä niin, että hänen ainutlaatuiset vahvuutensa ja lahjansa pääsevät esille. Runsaasti vertaiskertomuksia sisältävä kirja sopii myös aikuiselle, joka tunnistaa erityisherkkyyttä itsessään tai lähipiirissään.

Aaro Löf: Saat sen mitä annat. Mutta mitä oikeastaan annat?

”Mutta kun olen jo yrittänyt”, ”olen antanut kaikkeni”, ”olen antanut mutta en saa koskaan mitään takaisin” tai ”en ymmärrä miksi aina käy näin”.

Niinko?

Kuulemani sanat nousevat mieleen kun katson jälkeä jonka olen maailmaan jättänyt. Haluaisin sanoa, että olen tehnyt parhaani. Mutta rehellisesti, siitä on kauan kun seisoin jonkin asian takana koko sydämelläni.

Antaminen on saamista. Se mikä virtaa lävitseni ja josta saan voimaa olen minä itse. Antamatta jätetty on saamatta jäänyttä.

Määrä. Olisin voinut antaa enemmän. Kirjoittaa artikkeleita, blogikirjoituksia, parempia vastauksia sähköposteihin. Laajempia uutiskirjeitä. Moninkertaisen määrän parempia videoita. Tavata useampia ihmisiä. Ottaa vastaan useampia asiakkaita. Ja monta muuta asiaa.

Laatu. Hyvä aloitus, lopetus ja kuljetus niiden välillä. Harjoiteltu ja tiivistetty sisältö. Toimiva ja harmoninen kokonaisuus. Ymmärrys laajasta mittakaavasta. Tätä kaikkea ja paljon muuta on laatu. Olisin voinut parantaa jokaisessa.

Syvyys. Syvyys on sitä, että vuodatan koko olemukseni, siihen mitä teen. Tunnen ja hengitän sitä mitä annan. Olen läsnä sille. Annan sille elinvoimaani. Olen paljas ja kaikkea sitä mitä siinä hetkessä olen. Kyllä, olisin voinut olla alastomampi, antaa kaiken tuntua ja uskaltaa.

Antaminen on saamista

Elämä voi virrata lävitseni ja ravita minua sekä kaikkia ympärilläni. Voin pitää sen myös piilossa sisälläni, jättäen niin itseni kuin ympäristöni näivettymään.

”ainoa menetetty rakkaus on rakkaus jota ei ole tunnettu ja annettu eteenpäin” – se joka osui aina asian ytimeen.

Koska viimeksi tunsit olosi kaikkesi antaneeksi?
Teitkö sen silloin sinulle tärkeä asian vuoksi?

Metsä vastaa kuin…

Jokainen aloitteeni on ollut tuloksekas. Jokainen sieluni paljastaminen on saanut veden ympärilläni aaltoilemaan. Kun toimin, elämä vastaa aina, välittömästi.

Riippumatta siitä olenko tietoisesti valinnut ne tulokset joita näen elämässäni, saan aina tuloksia. Jos en anna sitä mitä minulla on annettavanani, elämä jää odottamaan panostani. ”Pystyt kyllä parempaan, odotellaan vielä” – se sanoo peukut pystyssä ja hymysuin. Jos se joutuu odottamaan liian kauan, se saattaa myös näpäyttää.

Mieleeni muistuu tarina miehestä joka rukoili taivaista lottovoittoa. Vuosia sen jälkeen kun hän aloitti rukoilunsa, hän lopulta kyllästyi odottamaan ja huusi yläilmoihin suuttumuksensa. Kesken sadattelun taivas avautui ja mies sai taivaiden herralta närkästyneen vastauksen ”menisit nyt hemmetti edes ostamaan sen kupongin!”

Miten hyödyt tästä tekstistä?

kysy itseltäsi onko tämä se asia joka saa sinut elämään ja johon haluat antaa määrällisesti, laadullisesta ja sellaisella syvyydellä joka ravitsee sinua? Jos ei, miksi haaskata aikaa?
kysy oletko rehellinen itsellesi? Annatko määrällisesti, laadullisesti ja sillä syvyydellä, että koet antaneesi itsesi?
kysy mitä se mitä saat elämältä juuri nyt kertoo siitä mitä annat elämälle?
mitä seurauksia sillä, että olet pidätellyt on jo elämässäsi?
minkä voisit juuri antaa virrata ulos sinusta?

Löysin kerran itseni rukoilemasta. Rukoilin, että saisin antaa kaikkeni. Jokin veti minut hiljaiseksi ja hymyn saattelemana tajusin pyytäväni jotain joka on minun vallassani. Ehkä minulle vastattiin. Tuki on joka hetkessä. Kun vain muistan ostaa kupongin.

sydämellä, aaro

Avainkeiju

Millaisia avaimia kannat? En tarkoita kotisi, polkupyöräsi tai autosi avaimia. Tarkoitan elämäsi avaimia. Avaimia, joilla jatkuvasti avaat elämäsi kokemuksiin johtavia ovia.

Moni meistä elää uskomuksessa, että olemme elämässä korkeintaan kärpäsen – ehkä vain sen kakan, kokoisia pelureita. Monelle on lapsesta asti uskoteltu huonouttamme, mitättömyyttämme, syntisyyttämme tai keskeneräisyyttämme.

Useille elämä onkin siltä tuntunut. Elämä on toteuttanut noita uskomuksia esimerkiksi häpeän, alistamisen, syyllisyyden tai kaltoinkohtelun muodossa. Se on osoittanut omat uskomuksemme todeksi.

Mielen tehtävä

Muutamia viikkoja sitten kuulin mielestäni erityisen mielenkiintoisen ajatuksen. Se vastasi kysymykseen, ”mikä on ihmisen mielen tehtävä”. Vastaus kuului; ”mielen tehtävä on osoittaa omat uskomuksemme todeksi”.

Muutaman viikon pähkäilyn jälkeen olen edelleen valmis uskomaan tuohon väitteeseen. Mielestäni se tiivistää upeasti mahdollisuutemme ja uhkamme. Meidän mielemme on se keiju, joka luo avaimet, joilla availemme elämämme ovia.

Avainkeijusi tuo uskomuksiasi toteuttavia avaimia.

Onko niin, että jo lapsesta asti keijusi on tuonut avaimia oviin, joiden takaa löytyy häpeää, yksinäisyyttä, vihaa tai pelkoa. Onko niin, että lapsesta asti olet tottunut avaamaan vain tuollaisia ovia ja kokenut niiden takana olevaa elämää? Silloin voi olla vaikea ymmärrä, miten muita ovia saa auki.

Itselle vai toisille?

Lapsena syötetyt uskomukset tarpeesta ansaita hyväksyntämme tai tarpeesta asettaa toinen itsemme edelle, jättää meidät muiden armoille. Silloin avainkeijumme antaa paremman elämän avaimia kokiessaan muiden ihmisten hyväksyntää. Saadaksemme parempia avaimia, pitää siis toimia muiden kuin itsensä ehdoilla. Moni on tällaisen roskakasan perinnökseen saanut.

Näkymättömiä mahdollisuuksia

Vuosien kuluessa moni on havainnut roskakasan alkavan löyhkätä ja haluaa laittaa avaimensa vaihtoon. Moni toivoo, että saisi hyvien kokemusten avaimia omien tarpeidensa arvostamisesta, itsensä kuuntelusta, hyväksymisestä ja itsekunnioituksesta.

Jokainen tietää, että itsestään voi ajatella arvostavasti ja mahdollisuuksia nähden. Tiedän, että moni kokee turhautumista, lukiessaan mahdollisuuksista, joita on kuitenkin käsittämättömän vaikea nähdä. Elämä on voinut kantaa eteen sairautta, puutetta, yksinäisyyttä, ahdistusta, riippuvuuksia ja ties mitä. Se ei suinkaan tarjoile paremman elämän avaimia vaan tuntuu vievän syvemmälle siihen tilaan, joka kohdalla sattuu olemaan.

Miten siis siirtää syrjään asioita, jotka jatkuvasti painavat päälle? Mistä löytää se jokin, joka tuntuu mahdottomalta nähdä? Miten välttyä toistuvilta pettymyksiltä?

Elämän tahto?

Esitän tässä ajatuksen, joka saattaa aluksi raivostuttaa. Pyydän sinua kuitenkin lukemaan tekstin loppuun ja miettimään sitten asiaa uudelleen, omin sanoin ja omalla viisaudellasi.

Minä uskon, että elämällä ei ole minkään muotoista pyrkimystä kiusata, läpsiä, potkia tai tuhota meitä. Se yrittää kertoa meille asioita sen omalla kielellä, eli kokemuksina. Jos me kiroamme viestit, joita se meille antaa, meidän on vaikea päästä eteenpäin. Silloin pyrimme eteenpäin, kunnioittamatta sitä tilannetta, jossa olemme.

En tarkoita, että meidän tarvitsisi ihastua sairauteen tai stressiimme, vaan kysyä, mikä viesti sillä on minulle. Mitä se haluaa kertoa minusta, minulle? Jos mieleen tulevat asiat tuntuu liian isoilta, voin kysyä itseltäni, mikä on niin pientä, että voisin tehdä sen jo tänään. Minkä se seuraava askel, jonka otan huomenna?

Olen yrittänyt

Voit olla sitä mieltä, että olet jo tehnyt tätä, mutta uudet avaimet loistavat poissaolollaan. Silloin haluan kysyä sinulta, oletko todella kuunnellut viestiä. Oletko kokenut itsesi sen arvoiseksi, että sinun kannattaa toteuttaa viestin ydin? Oletko kenties päätynyt tekemään asioita, joita uskot muiden hyväksyvän? Vai oletko välttänyt todellista muutosta ja tehnyt muodollisia muutoksia.

Seuraavassa parin minuutin videossa asiaa käsitellään nimellä johtajuus. Meistä jokainen tarvitsee elämässään johtajuutta. Siitä on jokaiselle hyötyä ”keskusteluissa” itsemme kanssa. Tapamme ajatella itsestämme näkyy perheessä, työyhteisössä ja kaikissa tilanteissa, joissa kohtaamme muita ihmisiä. Johtajuus perustuu uskomukseen itsestämme.

Mielesi – sinun avainkeijusi – kunnioittaa aina sitä, mitä uskot itsestäsi. Se vastaa aina ”kyllä”. Jos uskot, että onnistut, avainkeijusi vastaa ”kyllä” ja antaa sinulle avaimet onnistumisten oville. Jos uskot, että et ole itsesi kuuntelemisen arvoinen, se vastaa ”kyllä”, ja saat avaimet pettymyksen moninaisille oville. Niin suuri on sinun – juuri sinun voimasi.

Entä jos elämän tarkoitus onkin tuottaa meille uusia haasteita – jotta löytäisimme elämällemme tarkoituksen ?

Edellisessä kirjoituksessani käsittelin uskomuksia ja miten ne syntyvät. Tässä artikkelissa tuon tähän samaan teemaan myös toisen, vielä varhaisemman tason. Mitä jos uskomukset syntyvät jo ennen syntymäämme?

Ihmiselämän ensi hetki on hedelmöittymisen hetki, ja siitä alkaa ihmeellinen soluprosessi, josta noin yhdeksän kuukauden päästä syntyy uusi ainutlaatuinen ihminen kokemaan erilaisia asioita tähän maailmaan. Mutta voisimmeko olla tietoisia kaikesta kokemastamme jo elämämme ensi hetkistä asti? Ja että nämä kokemukset vaikuttaisivat vielä myöhempään elämäämmekin?

Viimeisen vuoden aikana olen törmännyt useaan tieteelliseen tutkimukseen, jotka tukevat tätä väittämää. On mm. havaittu, että jos ihminen on kohtuaikana joutunut äidin kokeman voimakkaan stressin vaikutuksen alaiseksi, hän altistuu keski-iässä enemmän erilaisille kroonisille sairauksille. Toisen maailmansodan aikana miehitetyssä Hollannissa yksi talvi oli erityisen vaikea, kaikki kärsivät pelkojen ja muun stressin lisäksi ruuan puutteesta. Ne äidit, jotka olivat aliravittuja alkuraskaudessa, heidän lapsensa sairastuivat aikuisena muita tyypillisemmin metaboliseen oireyhtymään. Tässä on vain muutama esimerkki.

Voisiko olla mahdollista, että pieni sikiökin tiedostaa, tuntee tunteita ja kokee myös äidin kokemat traumat, sekä isot että pienet. Äidin tunteet ja verenkierrossa liikkuvat stressihormonit siirtyvät lapseen istukan kautta. On arvioitu, että äidistä lapseen siirtyvä voimakas stressi vaikuttaa jopa vauvan aivojen kehittymiseen. Mutta muista että aivot ovat plastiset eli muovautuvat, eli tähän voidaan vaikuttaa myöhemmin lapsen elämässä!

Hyvä kysymys on sekin, voivatko kulttuuriset ja yhteiskunnalliset uskomukset ja mallit periytyä jo sikiöaikana. Mikä merkitys on ollut esim. sodan jälkeisellä tunnekylmällä ilmapiirillä, kun piti vain selviytyä päivästä ja viikosta toiseen – tunteet oli pakko laittaa syrjään. Sekin jo tiedetään, että sotatraumat (ja niihin liittyvät uskomukset ja mallit) periytyvät tuleville sukupolville.

Traumaattinen syntymäkokemus vaikuttaa myös jollakin tavalla ihmiselämään. Pitkittynyt synnytys, yllättävät komplikaatiot, vahvat lääkitykset, tai jos äidin ja vauvan välisen ensikontaktin ja yhteyden syntyminen on estynyt esimerkiksi vauvan keskosuuden ja tehohoidon vuoksi.

On tutkittu, että syntymän jälkeiset 45 minuuttia ovat tärkein vaihe äidin ja lapsen välisen yhteyden syntymiseen. Tämä yhteys tapahtuu kaikkien aistien kautta: ihokosketus (lämpö, ”sydänkontakti”), katsekontakti, kuuloaistimukset sekä haju- ja makuaistimukset (rinnan imeminen). Tämän vuoksi olisi todella tärkeää huolehtia siitä, että äidin ja lapsen välinen yhteysprosessi (bonding) on mahdollista toteuttaa, ellei kummankaan terveys ole siinä tilanteessa uhattuna.

Tiedämme sen, että traumat haastavat aina tavalla tai toisella ihmisen uskomusjärjestelmää. Tunteet ja uskomukset liittyvät toisiinsa. Tunteet luovat uskomuksia ja uskomukset luovat tunteita. Jos pieni sikiö kykenee kokemaan tunteita ja stressejä, voiko hänelle muodostua uskomuksia, ilman kieltä? Mielestäni voi, mutta uskomukset näyttäytyvät enemmän tunne-, keho- ja symbolisella tasolla. Juuri tämän vuoksi emme ole useinkaan tietoisia omista uskomuksistamme, koska aikuisena käsittelemme asioita pääasiassa kielellisellä tasolla.

Tässä on joitakin esimerkkejä, miten itse ymmärrän sikiön tai syntyvän lapsen pystyvän luomaan tiloja, joita kutsumme uskomuksiksi ja niistä seuraaviksi tunne- ja toimintamalleiksi:

• Lapsi ei ole odotettu tai toivottu – ”minua ei hyväksytä/minut hylätään”, ”olen arvoton”. Hän saattaa olla lapsena ja vielä aikuisenakin masentunut ja kokea, ettei hänellä ole lupaa olla olemassa.

• Äiti pelkää synnytystä tai hänellä on muita pelkoja tai ahdistusta – lapsikin jähmettyy kohdussa, usein lapsi ottaa vahvasti äidin tunteita kantaakseen, ikään kuin helpottaakseen äidin kokemaa taakkaa. Tällaisesta lapsesta voi kehittyä uhrautuja ja taakankantaja, jolla on herkät tuntosarvet aistia toisten tunteita ja kannatella muita.

• Keisarinleikkaus, imukuppi- tai pihtisynnytys – lapsi saattaa kokea, että hänet otetaan yllättäen ja liian nopeasti tai väkivaltaisesti pois äidin lämpimästä kohdusta kylmään maailmaan. Uskomuksena: ”elämässä tapahtuu koko ajan asioita joihin en voi itse vaikuttaa”, voimattomuus, oman hallinnan menetys.

• Pitkittynyt synnytys, vauva jää jumiin synnytyskanavaan – lapsi saattaa kokea elämässään jäävänsä jatkuvasti jumiin asioihin, ei saa tehtyä asioita loppuun jne.

Mahdollisimman tasapainoinen raskausaika ja luonnollinen synnytystapahtuma ovat tietenkin aina tavoitteena, mutta aina raskaus ja synnytys eivät etene toivotulla tavalla. Ehkä elämän tarkoituksena on tuottaa meille erilaisia haasteita elämämme ensi metreiltä asti. Matrix Reimprinting -menetelmän kehittäjä Karl Dawson sanoi eräässä koulutuksessaan: ”Trauma is the window to our soul – trauma on ikkuna sieluumme”. Ehkäpä tämä juuri on traumojen tarkoitus, löytää tapahtumien syvempi merkitys itselle ja vapautua toteuttamaan omaa elämäntehtäväänsä.

Oma syntymäkokemus on mahdollista käydä uudelleen läpi Matrix Birth Reimprinting -prosessin avulla. Tässä asiakkaani kokemus prosessista: ”Koin kokemuksessani valtavan oivalluksen siitä, miten koko elämääni on leimannut symbioottinen suhde äitiini. Olemme kuin parhaat ystävät. Mutta epätasapainoisesti. Jo sikiöaikana aloin huolehtia hänestä. Oli upea kokemus päättää syntyä tähän elämään, juuri sellaisena kuin se on ja juuri sellaisena kuin minä olen. Visualisoin syntymäni jälkeen äitini katkaisemaan napanuorani. Olen ollut vapaampi kokemukseni jälkeen. Näen suhteemme uusin silmin, rakkaudella, mutta asettaen omat rajani yhä selkeämmin.”

Kirjavinkki: Karl Dawsonin uunituore teos: Transform Your Beliefs, Transform Your Life: EFT Tapping Using Matrix Reimprinting (Hay House). Saatavana Amazonilta.

Valmistaudutaan kaamokseen

Kumisaapas uppoaa mustanpuhuvaan liejuun ja viistosta tuleva sade kastelee sadetakin hetkessä litimäräksi. Kävely on vaivalloista, mutta haastaa kiitettävästi tasapainoaistin. Siis oivaa aivojumppaa raikkaassa säässä! Taiteilen liukkaassa ja upottavassa liejussa ja nuuhkin ilmaa. Metsä tuoksuu rauhoittavalta: sammaleelta, ylikypsiltä tateilta, kuusen neulasilta ja turpeelta. Kun muu värimaailma on taivasta myöten harmaata, alkusyksyn metsän vihreys korostuu ja saa uuden oudonlaisen kirkkauden. Olen täällä onnellinen, mutta sydämessä vihloo.

Kävellessäni aistin alkusyksyn metsässä surua. Kadonneen kevään ja kesän kaipuuta. Sieniä nousee ja puolukat punertavat, mutta näen, tunnen ja koen kuinka luonto valmistautuu lepoon ja pieneen kuolemaan. Kevät on kuollut ja kesäkin on kuolemaisillaan.

Mutta vielä ennen valon kuolemaa saamme nauttia luonnon omasta ilotulituksesta. Syksy rakentaa riemujuhlan luonnon näyttämölle ja energisoi kehon ja mielen ennen kaamokseen laskeutumista. Maisemaa kaunistavat puiden lehtien keltaisen, oranssin ja karmiininpunaiset värit, pihlajien poltetunoranssit marjat ja pulleat verenpunaiset puolukat, karpalot, marja-aroniat ja tyrnit…Äiti maa on kyllä uskomaton – ja tietää kuinka kunnon kekkerit järjestetään ennen levolle laskeutumista.

Valmistaudu keskuskellon rytmihäiriöön

Kaamosaika on minulle ja monille muillekin haastavaa aikaa, kärsin kaamosrasituksesta. Itse asiassa 40 prosenttia meistä suomalaisista rasittuu kaamoksesta. Kun illat pimenevät ja aurinko alkaa painua mailleen jo alkuillasta, alan helposti nuutua ja muuttua alavireiseksi, jos en ole tietoinen ja tarkkana. Aivoissani oleva sisäinen keskuskello kärsii rytmihäiriöistä. Se välillä jätättää, välillä edistää enemmän kuin tavallisesti.

Tutkimusprofessori, psykiatri Timo Partonen on perehtynyt kaamosmasennukseen ja –rasitukseen. Kaamosrasittuneita on paljon, mutta toistuvista kaamosmasennusjaksoista kärsii vain noin prosentti väestöstämme. Partosen mukaan meillä valon vähentymiseen reagoivilla on eräänlainen talvinen jet lag mutta myös vuorokausirytmin poikkeavaa aikaistumista, mikä aiheuttaa väsymystä, alakuloisuutta, ärtyisyyttä ja hiilihydraattinälkää. Pimeys lamauttaa serotoniinin tuotannon, siksi väsyttää, yöuni tuppaa pitenemään, mutta se ei kuitenkaan virkistä.

Jo tässä vaiheessa syksyä tiedän siis mitä on tulossa. Siksi valmistaudun jo tuleviin keskuskellon rytmihäiriöihin. Olen huomannut, että säännöllinen luonnossa kävely pitää aivojeni mielihyvähormoni serotoniinin pitoisuuden tasaisempana ja korjaa pimeyden vaikutuksia samalla tavoin kuin kirkasvalolamppu, jonka kyllä kaivan esiin varastosta viimeistään lokakuun alusta. Pahimmillaan kaamosoireet ovat tavallisimmin lokakuusta maaliskuuhun.

Harjoitan myös tiedostavaa kävelyä aivojeni takia. Kävelen siis päätäni kuntoon ja huollan keskustietokonettani ja lisään jopa aivojeni kapasiteettia ihan jokaisella askeleella, jonka otan. Kävelen aina lounasaikaan, jolloin vuoden pimeimpänäkin aikana valoa on näkyvissä. Jo vartin kävely tekee terää. Parhainta aivokävely on kuitenkin luonnossa. Mikä tahansa mielentila onkin, luonto tasapainottaa ja tyynnyttää niin kehoa kuin mieltä.

Liikkuminen on avaintekijä kaamosoireiden hoidossa Timo Partosenkin mielestä. Lisäksi on tärkeää, että jokin päivän liikuntahetkistä hengästyttää. Jo puolen tunnin hengästyminen päivässä on tehokasta lääkehoitoa kaamoksesta kärsivälle. Erityisesti kuntoilu kirkasvalossa helpottaa oloa kertovat tuoreet tutkimustulokset. Nyt herää kysymys, mistä löydämme kuntosaleja, joissa kirkasvalossa liikkuminen on mahdollista? Siinä vinkki kuntosaliyrittäjille.

Hoitavaa ruokaa

Kaamosaikaan jos koskaan on tärkeä syödä hoitavaa ruokaa. Oma täsmäannokseni on voikukkamunakas, johon laitan luomukananmunia, tuoretta minttua, pakastettua (tai kuivattua) voikukkaa, luomusipulia ja luomuvalkosipulia. Tämä herkku saa aivot hurraamaan. Kananmunan koliini sekä tehokkaat antioksidantit luteiini ja zeaksantiini hellivät aivoja ja muistitoimintoja. Voikukka taas puhdistaa maksaa ja verta sekä edistää ruuansulatusta ja helpottaa erilaisia ruuansulatusvaivoja. Se on mahtikasvi, joka sisältää A-, B-, C- ja D-vitamiinia, rautaa ja kaliumia. Siinä on myös mm. kalsiumia, fosforia, magnesiumia ja inuliinia. Kun suolisto ja maksa ovat kunnossa, aivot pelittävät paremmin.

Aminohappo tryptofaanilla on myös merkittävä rooli kaamosoireiden lievittämisessä. Se lisää serotoniinin määrää aivoissa. Syksy on juuresten ja papujen kulta-aikaa, joten popsin runsaasti tryptofaanirikasta bataattia, kikherneitä ja papuja. Omassa suosikissani lampaanmaitojuustossa on myös runsaasti tryptofaania, joten herkuttelen sillä hyvällä omallatunnolla. Puhumattakaan hyviä rasvahappoja ja tryptofaania sisältävästä avokadosta. Se kuuluu jokaiseen päivään sydämen, aivojen ja kaamosoireiden täsmälääkkeenä. Lihan ja siipikarjan ystävät saavat tryptofaania etenkin kalkkunasta.

Makeanrakastajat voivat nauttia tummaa suklaata ja raakasuklaata mielialalääkkeenä. Omaan kaamoksenhoitosettiini kuuluvat myös mustikat, jotka vilkastuttavat aivojen verenkiertoa, sekä oikeanlaiset rasvat kaloista, manteleista ja pähkinöistä sekä öljyistä ja avokadosta.

Potkua lisäravinteista

Joka syksy otan myös ruusujuurikuurin. Tuo Pohjolan ikivanha alkuperäiskasvi kohottaa selvästi mielialaa, virkistää, lisää keskittymiskykyä ja helpottaa nukkumistakin. Tutkimuksissa on todettu sen parantavan myös työkykyä ja tasapainottavan stressistä kärsivän kehoa.

Luotan myös B-vitamiinien voimaan. Niasiini eli B3-vitamiini ja folaatti, B6-vitamiini sekä B12-vitamiini helpottavat ainakin minun oloani. Näitä saan hyvin villivihanneksilla rikastetusta välimerellisestä ruokavaliostani, mutta synkimpään aikaan turvaudun myös lisäravinteisiin. Spirulinaa nautin pari teelusikallista päivittäin. Talviaikaan kasvikset eivät ole parhaimmillaan eivätkä niiden ravinnepitoisuudetkaan. Luonnollinen lisäravinne on silloin hyväksi.

Koska valo vähenee, D-vitamiinin saanti heikentyy. Oma täsmätankkaukseni D-vitamiinille on pimeimpään aikaan 100-150 mikrogrammaa päivässä. Olen mittauttanut vereni D-vitamiinitason ja tiedän olevani tuolla määrällä hyvissä lukemissa. Jotta pysymme toimintakykyisinä ja terveenä, monien tutkijoiden mielestä veren D-vitamiinipitoisuuden pitäisi olla noin 75-100nmol/litrassa. Testaaminen kannattaa, jotta tietää minkä verran D-vitamiinia todellisuudessa tarvitsee. Kansalliset suositukset harvoin riittävät takaamaan terveyden ja jaksamisen.

Käytän aivojeni avuksi myös neurolipidejä, jotka helpottavat uupumusta ja väsymystä. Ne myös uudistavat tuhoutuneita aivosoluja ja tehostavat muistia.

Piristystä väreistä, musiikista ja elävästä tulesta

Huomaan selvästi, että kesän turkoosien ja vihreiden vaatteiden tilalle alan viimeistään syyskuussa kaivata oranssia, punaista ja keltaista. Eikä ihme, sillä väriterapian mukaan keltainen väri parantaa keskittymiskykyä, vahvistaa hermoratoja, lisää energiaa ja stressinsietokykyä. Lempivärini oranssi kaikissa sävyissään lisää elinvoimaa, henkisiä kykyjä, tekee iloiseksi ja lisää hapen määrää aivoissa. Punainen sitävastoin lisää sekä fyysistä että henkistä energiaa ja stimuloi sympaattista hermostoa. Kun valo vähenee, pukeudun oranssiin, koristan kotia oranssilla ja poltan paljon kynttilöitä. Elävä tuli koskettaa, rauhoittaa, tyynnyttää ja virittää oikealle taajuudelle.

Myös musiikilla on minulle tärkeä rooli kaamosoireilun hoidossa. Olen valinnut itselleni täsmäsetin, jonka avulla tarvittaessa virkistyn ja piristyn ja tarvittaessa matkaan meditatiiviseen tilaan. Meditaation olen selvästi huomannut helpottavan nuutumista ja uuvahtanutta oloa. Jokainen kaamoksesta rasittuva voi rakentaa ikioman musiikillisen työkalupakkinsa, jonka avulla hoitaa itseään.

Ja silloin kun rahat ja perheen budjetti riittävät, pakkaamme mieheni kanssa matkalaukut ja suuntaamme vuoden pimeimpään aikaan valontankkausmatkalle etelään. Parhaan hyödyn saan, kun patikoin auringonpaisteessa tai paljasjalkakävelen hiekkarannalla. Viikon valoreissun jälkeen olo on hyvä useita viikkoja ja nautin valostuvista ja pitenevistä päivistä.

Lähtölaskenta kaamokseen on alkanut, ja jos kuulut kanssani kaamosrasittuneisiin, voit hyötyä vinkeistäni tai luoda itsellesi vieläkin toimivamman survival packin. Tärkeintä on se, että hyväksyy oireilunsa ja hyväksyy pimeyden. Valo voittaa kuitenkin loppupeleissä.

Tässä vielä vinkkejäni listattuna:

Hyväksy kevään ja kesän kuolema ja pimeyden läsnäolo

Hyväksy keskuskellosi rytmihäiriö

Kävele luonnossa päivittäin

Kävele lounastunnilla valoisaan aikaan vaikka vartin verran

Hengästy ainakin 2-3 krt viikossa puolen tunnin ajan

Hanki kirkasvalolamppu ja käytä sitä päivittäin syyskuusta maaliskuuhun

Käytä pakastettua tai kuivattua hortaa päivittäin

Satsaa elävään tuleen ja polta paljon kynttilöitä

Pukeudu oranssiin, punaiseen ja keltaiseen

Piristä kotiasi kirkkailla väreillä: kukilla, tyynyillä, kynttilöillä

Syö luomumunia, bataattia, papuja, avokadoa

Nauti muikkua, särkeä, makrillia ja villiä lohta muutaman kerran viikossa

Nauti vihreää, valkoista tai mustaa teetä

Hillitse makeanhimoa lakritsiteellä (jos et kärsi korkeasta verenpaineesta)

Syö hyvällä omallatunnolla raakasuklaata ja tummaa suklaata kohtuullisesti

Käytä spirulinaa ja fosfolipidejä (esimerkiksi Neuroglandin tai Neuroway)

Nauti ruusujuurta kuuriluonteisesti

Muista niasiini, folaatti ja B12-vitamiini aivojesi hyvinvoinnin tähden

Ota halutessasi päivätorkut ja nuku vähintään 7-8 tuntia yössä