Hiljaisen viisauden voima: Ihmisiä intohimonsa äärellä ja muita matkakertomuksia

On kulunut viikkoja, jotka ovat kääntyneet kuukausiksi, on aika päivittää tapahtumia elämässä ja sen ympärillä.

Elämä ei kovin hidasta ole ollut viimeisten kuukausien aikana, mutta onko kiihtyvästä tahdista ollut haittaa? Ei, ei ole ollut, kerron tässä miksi ja mitä on tapahtunut.

awesomeness

Koko viimeinen vuosi, joka nyt kääntyy loppupuolelleen, on ollut yhtä seikkailua. Seikkailu alkoi jo alkuvuodesta kun saimme tutustua Jay Perrettiin, josta jo kirjoitinkin aiemmassa blogissani. Jaye viivähti Suomessa kesällä seitsemän viikon ajan ja saimme kuulla monta luentoa eläinten hyvinvoinnista ja hänen huikeasta urastaan sheriffinä Amerikassa. Hänen työnsä oli ainoastaan pelastaa elämiä ja sitä hän tekee vieläkin, nyt tosin eläkkeellä ja täysin vapaaehtoisesti saamatta työstään penniäkään palkkaa. Tässä on yksi näistä ihmisistä, joita suuresti arvostan, ihminen joka on antautunut elämänsä intohimolle. Tämän vuoden seikkailut tulevat päättymään siihen mistä alkoivat, Jayen kanssa. Seuraava matka suuntautuu nyt vuorostaan hänen luokseen ja nähtäväksi jää millainen seikkailu meitä odottaa siellä. Varmaa on vain se, että mitä tahansa voi tapahtua ja odotamme innolla kaikkea mitä tuleman pitää. Lisää Jayesta voit siis lukea aiemmasta blogistani.

Mitä se oikein tarkoittaa, että on löytänyt intohimonsa? Miltä se tuntuu ja miten se näkyy?

Kevät meni opettaessa eläinkommunikaatiota kymmenille innokkaille oppilaille, sen ajan minkä Suomessa vietin. Samoin syksy, ei viikonloppua ilman luentoa tai kurssia jossakin päin Suomea ja lopulta myös Ruotsissa. Ruotsalaisten innostus oppia kommunikointia yllätti minut positiivisesti, aivan upeita oppilaita rakkaassa naapurimaassamme. Kilometrejä kertyi ja uusia tuttavuuksia syntyi, inspiroiduttiin yhdessä. Syksyn kruunasivat upeat Velho-oppilaat, jotka ottivat vastaan huikean haasteen opiskella kanssani yhteensä kuuden viikon mittaisen kokonaisuuden eläinkommunikointia. Kaikki ihanat Velhot valmistuivat eläinkommunikoijiksi ja kukin tahoillaan jatkavat kommunikointia, jokainen omalla tavallaan.

Yhteinen matkamme oli todellinen sukellus yhteiseen intohimoomme. Raskaskin matka oli, paljon työtä ja opiskelua, mutta sitäkin antoisampi. Saimme tutustua toisiimme ja viettää aikaa yhdessä, nauraa ja itkeä, olla toinen toisemme tukena. Suurimpana tunteena minulle itselleni kuitenkin näiden kahden ryhmän läpikäymisen jälkeen jäi valtava kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että saan tehdä tätä työtä, oppia itse jokaiselta jotakin. Kiitollisuus uusista ystävistä ja kollegoista, joista jokainen tekee maailmasta paremman paikan eläimille ja heidän ihmisilleen. Kiitos rakkaat Velhot että olen saanut tutustua teistä jokaiseen!

Intohimo omaa tekemistä kohtaan tuntuu siltä, että ajalla tai paikalla ei ole väliä. Kun ihminen löytää oman intohimonsa, hän voi tehdä sen kanssa työtä yötä päivää, väsymättä ja jos se olisi mitenkään mahdollista niin myös ilman palkkaa. Intohimonsa kanssa työskentelevä ihminen loistaa ja näyttää hyväntuuliselle. Intohimoisesti elämään suhtautuva ihminen vetää muita ihmisiä puoleensa ja toimii heille inspiraation lähteenä. Ihminen intohimonsa äärellä osaa suhtautua vastoinkäymisiin jotenkin poikkeavalla tavalla ja löytää kaikesta mahdollisuuden kasvaa ja ammentaa voimaa.
Maiccu ui

Tämän vuoden matka on ollut pitkä ja polku mutkikas, moneen paikkaan se on meitä johdattanut ja todella kauaskin välillä. Olemme juuri palanneet Uudesta Seelannista, ihmeelliseltä matkalta Maorien maahan. Lopulta yhteensä 19 rohkeaa matkaajaa lähti tutkimusmatkalle kaukaiseen maahan, sen kauemmaksi ei luultavasti pääsekään. Matkan pituudesta todistivat ainakin lennot maasta toiseen ja mantereelta toiselle. Kotiin paluu kesti yhteensä sellaiset 46 tuntia ja vieläkään kellot eivät ole täysin kääntyneet oikeaan asentoon. Takana on sanoinkuvaamaton matka yhteen maailman salaperäisimmistä kolkista. Olen syvän liikutuksen vallassa kaikesta siitä mitä saimme matkalla kokea. Toivon voivani edes hiukan välittää matkan tuntemuksia sinulle rakas lukija. Henkilökohtaisesti matkan päällimmäiseksi anniksi itselleni nousivat erilaiset kohtaamiset ihmisten kanssa. Ihmisten jotka tavalla tai toisella ovat löytäneet elämänsä intohimon ja elävät ja hengittävät sitä. Alkuperäiskulttuuri aidoimmillaan, niin aitona kuin se turistin on mahdollista kokea.

Maiccu ja Auntie C

Matkaan liittyi voimakkaasti myös tunne siitä, että mitä tahansa voi tapahtua, annetaan tuulen kuljettaa, joustetaan ja muutetaan suunnitelmaa sen mukaan miten se kulloinkin parhaiten taipuu. Selkeästi jokainen merkittävä kohtaaminen liittyi ihmiseen intohimonsa äärellä, alkaen matkaoppaastamme Astridista, joka teki matkaa kanssamme nämä kaksi viikkoa. Pääsimme nauttimaan kiiltomatojen yöllisestä näytöksestä asiaansa intohimoisesti suhtautuvat Damien oppaan kanssa. Paikalliset Maorit Will ja kumppanit kutsuivat meidät kotiinsa nauttimaan perinteistä Maori illallista ja kuulemaan heidän tarinoitaan ja historiaansa, mikä sana voisi kuvata paremmin tunnelmaa kuin intohimo. Ihmiset joilla on intohimo ja ylpeys kantaa omaa perimätietouttaan ja jakaa sitä muille, ovat kerrassaan mielenkiintoista ja ihanaa seuraa.

Vierailimme aidossa Maori-kylässä, missä vietimme yön heidän Marae-kylätalossaan. Kylän vanhin Auntie Christie nukkui yön kanssamme ja illalla saimme nauttia hänen tarinoistaan ja syvästä viisaudestaan. Samalla selvisi miksi emme nähneet delfiinejä aiemmin viikolla tehdyllä meriretkellämme. Whakatane nimisessä paikassa oli tapahtunut Pilottivalaiden yllättävä rantautuminen. 70 valasta ajautui rantaan ja näistä vain 20 saatiin pelastettua. Auntie Christie kertoi meille, että mitä luultavimmin tämä on merkki mannerlaattojen liikkeistä ja on odotettavissa olisi ehkä maanjäristys tai jokin muu luonnonmullistus. Kylässä olevista kuumista lähteistä yksi käyttäytyi oudosti ja hän sanoi tämän vahvistavan käsitystään siitä, että jotain on tulossa. Ja niin tulikin, maanjäristys, juuri kun olimme lähteneet maasta kotimatkalle. Kylävierailumme aikana tutustuimme paikalliseen korujen tekijään ja muihin Maorien kulttuuriin liittyviin asioihin, tanssiin ja lauluun ja käsitöihin. Jälleen kerran yhdistävä tekijä kyläläisten välillä, intohimo elämää ja omaa kulttuuria kohtaan.

Maori Will

Matkalle mahtui paljon luontoa, luonnonvoimia sekä kokemuksia erilaisten eläinten kanssa. Kaikkea ei pysty sanoiksi pukemaan. Oli erilaisia lintuja, mereneläviä, lehmiä ja lampaita ja upeita luolasirkkoja muutamat mainitakseni ja kaikkia näitä eläimiä katsoessani ja kohdatessani, oman elämäni intohimo tuntui syttyvän liekkiin. Mikä valtava intohimon palo joka yltyi suoranaiseen roihuun välillä. Miten onnellinen ja kiitollinen voinkaan olla, että olen löytänyt oman intohimoni ja saan elää ja hengittää sitä joka päivä. Miten suuri lahja onkaan kun saan koskettaa ihmisten ja heidän eläintensä elämää, uskomatonta unelmaa. Matkalla avautui itselleni aivan uudenlainen tapa myös tulkita ihmisille heidän lemmikkiensä viestejä. Lienevätkö tähän syynä Uuden Seelannin taianomaiset energiat vai mikä, mene ja tiedä, tunne on kuitenkin upea, melkein kuin olisin unessa. Kiitos kaikille teille ihanille matkalaisille, jotka jaoitte tämän matkan kanssamme, kiitos.

Tässä vaiheessa lienee paikallaan myös kiittää kaikkia kuluneen vuoden kurssilaisia ja kurssien ja luentojen järjestäjiä! Teistä jokainen tekee minun elämästäni merkityksellistä ja uskomattoman mielenkiintoista. Moni kurssilainen on innoissaan kun pääsee oppimaan eläinkommunikointia, mutta te ette varmasti osaa kuvitellakaan kuinka innoissani minä olen kun saan teidät tavata ja teihin tutustua. Opin jokaiselta vastaantulijalta uskomattoman paljon, koen että tässä vaiheessa voin sydämestäni sanoa että elämäni on todellinen intohimon ilmentymä.

Nyt kun olemme kääntämässä lehden vuodessa pian Joulukuulle, niin toivoisin jokaisen löytävän itsestään sellainen kohdan johon ja jonka kanssa on hyvä hiljentyä. Luin juuri sanonnan missä sanottiin, että mitä hiljempaa olet, sen enemmän kuulet ja tämä todella pitää paikkansa. Kuunnellaan itseämme, sitä tärkeintä, sydämen ääntä. Monien kanssaihmisten tarinoista oppineena, kuten omastakin elämästäni, elämä on tässä ja nyt. Huomista ei ole, se tulee jos on tullakseen. Rakastetaan nyt, eletään tässä ja nyt, tehdään sitä mitä sydämemme sanoo eikä sitä mitä joku muu meiltä odottaa. Jokainen sekunti on kallisarvoinen lahja, hengitetään intohimoisesti universumin uskomatonta ja niin nopeasti muuttuvaa energiaa!

Matkalla on nyt menossa pyykinpesutauko ja pian starttaamme jälleen kohti uusia kokemuksia, repussa matkaeväänä rohkeutta, seikkailumieltä ja ennen kaikkea jälleen sitä intohimoa. Keväällä sitten taas tapaamme uusien luentojen ja kurssien ja seikkailujen merkeissä Suomessakin.

Rakkaudella,

Maiccu