Sivu 401 – Hidasta elämää

Hidastaminen rakastelun äärelle on parantavaa

Seksuaalisuus on ollut elämässäni niin satuttava kuin voimallaan minua riepoitellut asia. Se on myös tuonut ihania hetkiä, nautintoa, huumaa ja voimaa elämään. Hetkin se on ollut mittari miehuudelleni, toisinaan sillä on mitattu minun tai toisen rakkautta. Jonkun kanssa se on ollut pelottava alue, jolle olemme astelleet varovin askelin koska menneisyys on satuttanut hänen seksuaalisuuttaan.

Siihen on liittynyt pelkoja, tabuja ja niiden vastustusta sekä myöhemmin myös henkisten tavoitteiden mukanaan tuomaa kuormaa.

Suorittaminen, paineet ja pelko ovat olleet läsnä myös kumppaneilleni. Yhdelle on ollut mahdoton asia olla tuottamatta minulle orgasmia, sillä ilman sitä hän olisi epäonnistunut. Muutoin ihana ihminen on saattanut muuttua pelkäksi rooliksi kun alamme suudella – hoitaakseen homman kuten elokuvissa. Orgasmia on näytelty, kunnes olen kysynyt miksi. Koska niin pitää tehdä. Kenellekään heistä ei ole ollut helppoa pyytää tai ottaa vastaan, nauttia aidosti ja uskaltaa olla oma itsensä. Sen enempää kuin minullekaan.

Muistan kun ensimmäistä kertaa lähestyin seksuaalisuuttani ammattilaisen tuella. Etsin tukea koska tunsin, että tantra-kirjojen opettamista teknisistä suorituksista huolimatta, en uskaltanut tuoda sydäntäni mukaan. Aiheen avaaminen oli vaikeaa, sillä seksuaalisuus oli asia, josta ei puhuttu tällä tavalla. Minä en puhunut edes kavereille kerskaillen, koska aihe oli mielestäni liian tärkeä. Minulla ei ole ollut kovin montaa seksikumppania elämäni aikana, ja aihe on ollut ja on edelleen tantra-kurssien käymisistä ja ohjaamisista huolimatta intiimi asia. Asia, jonka haluan jakaa sellaisen ihmisen kanssa, jolle haluan paljastaa myös koko sydämeni.

Vuosia sitten mielessäni pyöri läheisyyden aikana ajatuksia siitä mitä ja miten. Oli tärkeää pyrkiä siihen, että miellyttäisin. Päästä tiettyyn lopputulokseen. Välttää tuomasta esille mitään häpeällistä minussa. Pitää piilossa se kuinka hauras olen pohjimmiltani. Ja silti saada seksiä koska siitä oli tullut ravintoa, tapa täyttää tarpeita. Kuinka monta asiaa, osaa ja kokemusta jouduinkaan rajoittamaan, jotta en joutuisi kohtaamaan häpeää. Ja kuinka kaukana kaikki edellä mainittu piti minut todelliselta kohtaamiselta, itseni tai toisen.

Pettymysten, odotusten ja asiaan liittyvän jännitteen kasaannuttua kokeilin sulkea asian pois mielestäni. En halunnut enää kohdata asiaa. Kielsin haluni jakaa itseni toisen kanssa. Huomatakseni vain etsiväni kanavaa seksuaalisuudelleni muualta.

Aiheessa on edelleen opittavaa. Olen silti iloinen siitä, että uskalsin etsiä tukea omalle seksuaalisuudelleni. Sen myötä voin nyt kokea sen ja siihen liittyvät tunteet niin itseni, rakkaani kuin muiden ihmisten seurassa. Se on mahdollistanut sen, että uskallan olla itseni myös läheisyydessä, joskus epävarmana, joskus itsevarmana.

Uskallan elää rakastelun aikana niin ilon, halun, vihan, surun kuin rakkauden tunteeni. Uskallan nauraa ja itkeä. Olla hiljaa ja hengittää, tai antaa ääneni täyttää huoneen. Antaa ja ottaa vastaan tasapainoisesti. Myös pyytää sitä mitä haluan. Jakaa minut ja ottaa vastaan toisen, juuri sellaisena kuin siinä olemme. Ja myöntää myös sen kun se syystä tai toisesta on vaikeaa.

Matkalla tähän päivään olen hidastanut oman seksuaalisuuteni äärelle. Myöntänyt kuinka voimakas tämä asia minussa on. Todennut kuinka syvällä se on minussa on ja kuinka paljon tuntematonta siihen liittyy. Kuinka hallitsemattomana ja syntisenä sitä pidän. Kuinka vaikeaa sille on antautua. Tutkinut miksi tarvitsen sitä kun tarvitsen. Antanut ja pyytänyt anteeksi, että olen manipuloinut sillä ja seksiä saadakseni. Kohtaaminen on herättänyt vihaa, häpeää, pelkoa ja surua.

Onneksi olen löytänyt lähemmäs sitä, että voin antaa asioiden olla ja tapahtua kuten ne luonnollisesti tapahtuvat. Rakastaen, läsnä ja antaen yhteiselle jaetulle, meille, sen arvon, jonka me ansaitsemme. Kun ajattelen sitä, kuinka paljon olen saanut siitä, että olen turvassa uskaltanut tutkia tätäkin aluetta itsestäni, tiedän miksi sisällytän seksuaalisuuden ja läheisyyden aiheet osaksi työtäni.

Seksuaalisuudessa minua on auttanut:

rehellisyys toiselle kaikesta siitä, mitä tunnen ja olen siinä hetkessä
tuki, turva ja tila, jossa minun on ollut turvallista tutkia
tavoitteista irti päästäminen
toisen huomiointi
myötätunto toisen inhimillisyyttä kohtaan
toisesta tutkimusmantereena kiinnostunut leikkisä asenne
seksuaalisuuden jakaminen pieninä eleinä arjessa kumppanin kanssa. Paras esileikki tapahtuu arjessa, aktin ulkopuolella
uskaltautuminen itsestä, omasta kehosta, sosiaalisista tilanteista ja elämästä nauttimiseen
oman ja toisen hengityksen kuuntelu rakastelun aikana, auttaa olemaan läsnä

Kysymyksiä?

Mikäli sinulla on kumppani, jonka kanssa haluaisit hidastaa, voisitko kertoa hänelle halustasi? Siitä miten koet läheisyyden nyt? Siitä mitä sinä tarvitset, vailla syytöstä ja ymmärtäen, että aihe on jokaiselle herkkä.
Mistä on kysymys silloin, kun kaipaat seksiä? Minun kohdallani seksi on mm. täyttänyt yksinäisyyttä ja epävarmuutta. Se on toiminut kanavana jännitteiden purkamiselle ja ollut myös tapa saada rakkautta silloin kun en ole sitä osannut antaa itselleni.
Suostutko nauttimaan seksuaalisuudestasi ja itsestäsi muulloin vai onko seksuaalinen ”energia” täysin kumppanisi vastuulla? (huom. tämä ei viittaa eroottiseen kanssakäymiseen toisten kanssa)
On vaikea olla läsnä ja avoin seksuaalisesti, jos ei ole kykenevä olemaan läsnä ja avoin intiimeissä suhteissa tai muuten elämässään. Mikä auttaisi sinua olemaan enemmän läsnä? Ja mikä auttaisi sinua luottamaan ja kokemaan turvaa, jotta voisit olla avoin?
Onko sinun seksuaalisuutesi sääntöjen sanelemaa? Saako se tapahtua tavalla joka puhuttelee sydäntäsi vai sanelevat säännöt sen miten, missä, milloin aja kenen kanssa seksuaalisuutesi saa toteutua?
Oletko ottanut aikaa oman seksuaalisuutesi tutkimiselle?
Mikään ei ole niin parantavaa kuin hyväksynnän saaminen silloin kun on inhimillisyytensä äärellä. Annatko sinä sydämesi olla auki toisen inhimillisyydelle?

Hidastaminen rakastelun äärelle oikean ihmisen kanssa on parantavaa. Siinä on tilaa haavoittuvuudelle, halulle, haavoille ja leikkisyydelle. Parhaimmillaan se on tilanne, jossa kahden ihmisen koko olemus saa tulla nähdyksi ja rakastetuksi yhteisessä leikissä.

Minä en ollut siihen valmis ennen oman seksuaalisuuteni kohtaamista.

Sydämellä, Aaro

Löytyykö lautaseltasi hermostomyrkkyjä?

Kirjoitus tarkastelee muutamia yleisimpiä ja eniten käytetyimpiä aineita, jotka hyväksymme jokapäiväisessä elämässämme. Osa niistä luokitellaan hermostomyrkyiksi, osa täysin turvalliseksi. Kurkkaa lista avoimin mielin, tee sitten omat johtopäätöksesi niiden käytöstä. Hypätään samantien asiaan.

Sokeri

Ei liene yllätys, että sokeri on listamme nro. 1. Jo 40 vuotta tiedetty asia, joka haudataan monesti tiedostamme. Se stimuloi meidän ruokahaluamme entistä voimakkaammaksi. Kun maistamme sokeria, me haluamme syödä sitä enemmän. Biologinen tausta, joka toimii aivoissamme edelleen. Luonnossa valkoista sokeria ei ole löydettävissä. Monet ajattelevat sokerin olevan luonnontuote, unohtaen sen, että sokerijuurikas on paljon muutakin, kuin valkoinen sokeri.

Sellaisia määriä sokeria mitä me tässä ajassa saadaan esimerkiksi juomalla 1 litran limsapullo, emme ole koskaan historiamme aikana pystyneet saamaan niin nopeasti kehoomme. Tämä sokerirysäys on valtava kuormitus keholle, joka pitempään jatkuessaan sokeroittaa solumme, hidastaen solutoimintojamme, mahdollistaen erilaisten sairauksien synnyn lisääntyneen tulehdustilan takia.

– Skippaa sokeri, panosta esim. kotimaiseen hunajaan.

Valkaistut hiilihydraatit

Valkaistut hiilihydraatit ruokavaliossamme ovat yksi suurimmista haasteistamme tässä ajassa. Kemikaalihumala, jota saamme mm. gluteenista (vehnän yksi proteiini), pakottaa meidät syömään näitä aineita enemmän. Jos aloitamme aamun nopeilla ja puhdistetuilla hiilihydraateilla, voimme varmistaa sen, että haluamme näitä aineita päivän mittaan entistä enemmän. Kierre on valmis. Panosta alkuperäiseen muotoon, mihin ihmiskäsi on päässyt mahdollisimman vähän vaikuttamaan. Mikäli syöt hiilihydraatteja, syö niitä esim. bataatin, porkkanan, perunan tai alkuperäisempien viljojen kuten kvinoan muodossa.

Fluori

Aine, jonka on jo pitkään tiedetty olevan hermostomyrkky (sodium fluoride), on edelleen meidän hammastuotteissamme, jossain päin maailmaa jopa juomavesissä. Ennen kuin sitä alettiin antaa hygieniatuotteisiin, sitä käytettiin tappamaan rottia. Kohtuullisen huolimattomasti meille suositellaan hermostomyrkkyä käytettäväksi, samaan aikaan pelotellen ”luontaisten aineiden” käyttöä. Mutta älä huoli, hammastahnat ei ole ainoa paikka.

Monissa tehotuotetuissa raaka-aineissa käytetään torjunta-aineena fluoria (sodium fluoride). Fluori on liitetty eri tulehdustiloihin, jotka pitkään jatkuessaan aiheuttavat erilaisia sairauksia kehoon, joista luusyöpä, kilpirauhasen ongelmat, alentunut älykkyysosamäärä ja hedelmällisyyden lasku ovat muutamia. Koska kaikkialla ei vielä tiedetä aineen haitallisuutta, on meidän syytä tehdä omat tutkimuksemme ja informoida päättäjiä tärkeistä elementeistä, jotka vaikuttavat meidän kaikkien terveyteen.

– Skippaa hammastahnat, joissa on fluoria.
– Luonnon hammastahnoja on nykyisin runsaasti olemassa, osa todella päteviä.

Aspartaami

Osa aspartaamista tehdään geenimuunnellusta bakteerista. Monsato ”keksi” aineen kehittäessään mahahaavalääkettä. Aspartaami on hermomyrkky, jota käytetään useissa kevytjuomissa. Virallinen taho ei tätä tule sinulle ihan hetkeen sanomaan, se on liian iso bisnes meille kerrottavaksi. Kun aspartaamin lämpötila kohoaa yli 30 C asteen, sen puualkoholi ”naamioituu” formaldehydiksi, joka on tappava myrkky, sitten muurahaishapoksi, mikä vuorostaan aiheuttaa aineenvaihdunnallisen happomyrkytyksen. Määrä on kuitenkin pieni, minkä takia monet pitävät sitä turvallisena. Itse skippaisin light-juomat ja keinotekoisesti makeutetut litkut, jotka eivät millään tavoin tue meidän luontaista biologista käyttäytymistämme.

– Makeuta juomat tarvittaessa kotimaisella hunajalla tai kasveilla ja yrteillä.

Natriumglutamaatti

E 621 on ollut puheenaiheena jo pitkään. Monet ovat jo kyllästyneet koko keskusteluun ja näin ollen unohtaneet / sivuuttaneet asian. Tällä aineella on kuitenkin mahdollista ylistimuloida soluja vaurioitumaan tai kuolemaan. Kuulostellaan mitä yhdysvaltalaiset viranomaiset sanovat:

“Studies have shown that the body uses glutamate, an amino acid, as a nerve impulse transmitter in the brain and that there are glutamate-responsive tissues in other parts of the body, as well.

Abnormal function of glutamate receptors has been linked with certain neurological diseases, such as Alzheimer’s disease and Huntington’s chorea. Injections of glutamate in laboratory animals have resulted in damage to nerve cells in the brain.
-Food and Drug Administration (FDA)-

Viranomaisetkin tiedostavat sen olevan suurina määrinä haitallinen, vaikkakin siitä sanotaan, että pieninä määrinä se olisi turvallista käyttää. Henkilökohtaisesti kyseenalaistan excitoksineiden (pahoittelut suomalaisen sanan puuttumisesta!) käyttöä, joilla on potentiaalisesti mahdollisuus yliärsyttää mm. aivojen toimintaa, sekä kiihdyttää solukuolemaa. Vaikkakin kyseistä ainetta löytyy luontaisesti myös ravinnosta, liiallisesti saatuna sillä voi olla epähaluttuja ominaisuuksia kehossa.

“When an excess of food-borne excitotoxins, such as MSG, hydrolyzed protein soy protein isolate and concentrate, natural flavoring, sodium caseinate and aspartate from aspartame, are consumed, these glutamate receptors are over-stimulated, producing cardiac arrhythmias.

When magnesium stores are low, as we see in athletes, the glutamate receptors are so sensitive that even low levels of these excitotoxins can result in cardiac arrhythmias and death.”
-Dr. Russell Blaylock

Viranomaiset myöntävät, että liiallisella käytöllä voi oireina olla mm.:
– Turtumista
– Polttelua
– Kihelmöintiä
– Päänsärkyä
– Sydämentykytystä
– Pahaa oloa
– Keskittymisvaikeuksia

Oletpa mitä mieltä aineesta tahansa, en usko, että ainakaan lapsillemme tätä potentiaalisesti vaarallista ainetta tarvii syöttää. Aikuiset tehkööt omat päätöksensä, lapsemme eivät noita valintoja välttämättä pysty tekemään. Ja yleensäkin, MIKSI tarvitsemme ruokaamme arominvahvistajia?

Alumiini

Alumiini on maapallon käytetyin metalli ja sitä käytetäänkin monissa jokapäiväisissä tuotteissa. Ruuan valmistusmateriaaleissa, tölkeissä, hygieniatuotteissa, alumiinifoliossa, aspiriinissa, rokotteissa ja joskus jopa jauhoissa. Näin on helppo laskea yhteen meidän jokaisen altistus päivittäin tälle aineelle. Keho ei tarvitse vitamiinien ja mineraalien tapaan alumiinia. Liiallisesti saatuna se voi vaikuttaa munuaisten, aivojen, keuhkojen, maksan ja kilpirauhasen toimintaan. Alumiinia on yhdistelty mm. aivoperäisiin rappeumiin ja syöpään.

– Vähennä kuormitusta suosimalla lasisia patoja ja kattiloita
– Jätä deodorantit ja muut hygieniatuotteet, jotka usein sisältävät alumiinia (aluminum hydroxide).
– Suosi kokonaista ruokaa tölkkiruuan sijaan.

Loppupäätelmät

Elämme 2000-lukua, jossa jokainen meistä altistuu päivittäin erilaisille raskasmetalleille, säilöntä/lisä/torjunta-aineille, joista osa on hermostomyrkkyjä. Joten eipä siitä kannata paljon stressiä ottaa entisestään. Se on miten se on. Kuitenkin todellisuutta kannattaa kurkkailla omasta vinkkelistä, pystyisikö elämäntavoilla vaikuttamaan kuormituksen pienentämiseen.

Riittävä vihreän syönti ravinnosta, merilevien lisääminen, sekä makean veden levien, kuten spirulinan, sekä chorellan lisääminen toimii aika hyvänä vakuutuspolitiikkana. Hikoilu, riittävä puhtaan veden saaminen ja mahdollisimman puhtaan ruuan vaikutukset ovat erittäin positiivisia, jotka auttavat kehoa ylimääräisten aineiden poistamisessa.

Otetaan iisisti, tiedostetaan tilanne ja tehdään parhaamme. Aina voimme ottaa seuraavia askeleita, mikäli ne meitä puhuttelevat. Kaikkia nämä asiat eivät kiinnosta ja se on hyvä niin, koska jokainen olemme loppupeleissä vastuussa vain itsellemme. Teemme mitä valintoja tahansa, tehdään ne hyvillä mielin. Elä vahvasti ystävä hyvä.

Kuvat: Ulla-Maija Takkunen / www.teemusyrjala.com

Lisäluettavaa:

Fluori hermostomyrkkynä
http://yournewswire.com/best-known-peer-reviewed-medical-journal-officially-classifies-fluoride-as-a-neurotoxin/

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2782734/

Alumiini hermostomyrkkynä
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19568732

Alumiini ja alzheimer
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12214020

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23261179

Kaiken takana on ihminen: Katri Helena

Riippumatta titteleistä tai median luomista rooleista kaiken takana on ihminen. Seuraavassa Katri Helena kertoo, mitä eri sanoista tulee hänelle mieleen.

EGO – Hyvä renki, mutta huono isäntä.

TULEVAISUUS – Sitä luodaan ajatuksin ja teoin, tietoisesti tai tiedostamatta.

RAKKAUS – On ymmärrystä, myötätuntoa ja välittämistä. ”Voima yli kaiken on rakkaus, se on kaikkein suurin ja vahvin. Se ei petä, eikä huolehdi turhia. Se näkee olennaisen ja uskoo voimaansa.” Kirjastani Taivaan tie.

ELÄMÄN TARKOITUS – Oppia ymmärtämään, hyväksymään ja näkemään yli minän pienuuden.

KIIRE – Kunpa oppisi sitä välttämään. Kaikki kuitenkin hoituu, asioilla saattaa olla eri aikataulu kuin minulla.

KOHTAAMINEN – Antaa aina uusia näköaloja ja mahdollisuuden ymmärtää jotain uutta.

IHMISYYS – Kaikki täällä ollaan samassa veneessä. On niin vaikea käsittää, että ”minkä teet toiselle, teet myös itsellesi”.

RAUHA – Yhteyttä johonkin suurempaan. Sanotaan, että vain rauha on tie tietoisuuteen. Tietoisuus on ymmärrystä yli minän pienuuden ja se on mielen vapautta.

OLEMINEN – Niin lähellä, mutta joskus siitä ei saa kiinni. En tule ajatelleeksi, että MINÄ OLEN. Ehkä salaisuus onkin siinä!

ILO – Antaa vitamiiniruiskeen kaikkeen tekemiseen. Ilo ja onnellisuus ovat kavereita, ne luovat toinen toisensa.

ONNELLISUUS – Se on pienissä hetkissä ja jos ne huomaa, niistä voi kasvaa vaikka koko päivä 🙂

MUSIIKKI – Se on energiaa, joka ylittää mielen esteet ja parhaimmillaan kulkee suoraan sydämeen.

SIELU – Jokaisella oma, mutta samaa alkuperää kaikkien muiden sielujen kanssa. Olen kuullut sanonnan, että sielut ovat osa suurempaa kokonaisuutta, kuin pisara merestä, joka palaa alkuperäiseen olomuotoonsa kuljettuaan paluuseen tarvittavan matkansa.

Vinkki! Kuuntele Katri Helenan elämäkerta ”Laulaja” Storytelista. Lukijana Katri Helena.

Lue Kaiken takana on ihminen -sarjan jutut täältä

Levoton lapsi rauhoittuu luonnossa – Metsäretkeltä koko perhe saa mukaansa mustikat, kantarellit ja hyvät yöunet

Maadoittuminen on termi, johon tutustuin, kun käänsin kaikki kivet nurin etsiessäni tyttärelleni helpostusta hänen sairastelunsa aikana. Ymmärsin heti sen tärkeyden, sillä kehommehan on henkinen ja fyysinen kokonaisuus ja fyysinen ei voi parantua, jos henkinen on epätasapainossa.

Maadoittuminen on erityisen helppoa lapsille ja he tekevät sitä vielä luonnostaan. Jokainen kiukutteleva lapsi heittäytyy maahan, eikö? Lapset ovat hyvin energeettisiä. Mitä pienempi lapsi, sen enemmän he ovat tunnepuolensa hallinnassa. He eivät järkeile, puno juonia, etsi vaihtoehtoja, suunnittele tulevaa tai murehdi mennyttä. He elävät hetkessä ja täysin tunteittensa vallassa, imien ympäristönsä energioita ja reagoiden rehellisesti niihin.

Vauva on täysin hoitajansa energioissa. Siksi vanhempien suurin haaste onkin löytää ne keinot, joilla pitää omat tunteensa hallinnassaan. Hermostuneella ja stressaantuneella äidillä on itkuisempi lapsi. Vauva ja äiti ovat yhtä, yhdeksän kuukauden odotussymbioosi jatkuu vielä yhdeksän kuukautta syntymän jälkeen, kunnes vieroitusvaiheessa vauva alkaa ymmärtää olevansa erillinen äidistään.

Pikkulapsille vanhemmat ovat kaikki kaikessa, koti, turva ja rakkaus. Kun vanhemmat ovat vihaisia, stressaantuneita tai huolestuneita, lapsi vaistoaa sen, ja reagoi sen mukaan. Kaikki varmasti tietävät, että jos yksi vanhemmista on pahalla tuulella, on koko perhe pahalla tuulella!

Tämän voi kokea epäoikeudenmukaisena. Onko vanhemman tehtävänä jatkuvasti olla onnensa kukkuloilla tai koko perhe kärsii? Ei suinkaan. Jokainen tapahtuma ja tunnereaktio on myös opetus lapsellemme. Lasta ei pidä suojella tunteilta. Hänen on hyvä nähdä ja kokea koko kirjo, oppia niistä ja tarkastella, miten tunteet kohdataan. Se, miten vanhempi hoitaa riidat, arkiset harmistukset, huolet ja konfliktit, ovat suora opetus lapselle. He tarkkailevat meitä jatkuvasti ja huomaavat kaiken!

Omien käyttäytymismalliemme suurennuslasilla tarkastelun voi nähdä suurimpana kasvutehtävänä, etuoikeutena. Kasvamme lapsemme rinnalla. Lapset painavat ärsytysnappejamme päivittäin, jotta tiedostaisimme omat heikkoutemme ja alkaisimme työstää niitä. Maadoittamalla itsemme, laittamalla jalat tukevasti maahan ja hengittämällä hetken rauhassa, voimme pysähtyä miettimään reaktioitamme rauhassa ja ehkäpä muuttamaan niitä lempeämmiksi.

Maadoittumisen ensimmäisinä hyötyinä usein mainitaan paremmat ja pidemmät yöunet. Kunnon yöunet auttavat mielenhallintaan, siitä tuskin kukaan on eri mieltä?

Maadoitus on rauhoittumiskeinoista helpoin, edullisin ja jokaiselle mahdollinen. En ala selittää maadoittumisen tieteellistä puolta, siitä kiinnostuneet voivat lukea lisää vaikkapa tästä Raikaswebin artikkelista tai Hidasta elämää -sivulla julkaistusta Clint Oberin haastattelusta. Ober on kirjoittanut tunnetuimman maadoitusta käsittelevän kirjan.

Me olemme luonnosta tulleita ja luonnosta vieraantuneita. Elämme sähköisessä maailmassa, pienissä kodeissamme, betoniviidakoissa. Tarvitsemme luontoa tasapainoitukseen. Maadoittuminen rauhoittaa heti. Luonnossa on taikaa.

Lapset aloittavat elämänsä maassa, ryömien ja kontaten, ennenkuin nousevat pystyyn. Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän he haluavat olla mahdollisimman lähellä Äiti-maata. He muistavat vielä rauhoittavan tunteen. Vesi maadoittavana elementtinä vielä lisää houkutusta, siksi lätäkössä istuminen on erittäin riemastuttavaa! Lapset eivät ole vielä niin vieraantuneita luonnosta kuin me aikuiset, jotka huudamme: “Nouse heti ylös sieltä maasta!”

Miten siis maadoittaa? Mene luontoon, metsään, puistoon. Kävele paljain jaloin aina kuin mahdollista. Pyydä lapsia riisumaan kengät aina kun siihen on mahdollisuus. Rannalla hautaa itsesi ja lapsesi hiekkaan. Halaa puita. Tee lumienkeleitä. Keskity ja hiljenny ja tunne luonto. Kuvittele, että jalanpohjistasi kasvaa juuret syvälle maan sisälle. Yhdisty luonnon ihanan keveisiin energioihin. Ole kiitollinen luonnosta.

Kun huomaan lasteni levottomuuden, käytän aina maadoittumista. Kesälomalla valvoimme yhtenä iltana myöhempään ja seuraavana aamuna olivat kaikki huonolla tuulella. Uima-altaan sijasta menimme heti rannalle ja kaivauduimme hiekkaan. Lapset jahtasivat aaltoja tunteja. Sinne jäi paha mieli. Erään tutkimuksen mukaan luonnossa olo vähentää lapsen stressitasoa 28%. Luonto hoitaa meitä.

”Meidän pitäisi pienestä pitäen möyriä mullassa, juosta paljain jaloin ja silitellä koiria, kissoja ja lehmiä. Ruuan ja veden myötä tulevat maaperän hyvät mikrobit vahvistavat immuunijärjestelmää. On tärkeää säilyttää fyysinen kosketus luontoon. Kaikki mihin kosketamme, kaikki mitä syömme, juomme ja hengitämme vahvistaa immuunijärjestelmää”, sanoo professori Tari Haahtela artikkelissa ”Monimuotoinen luonto suojelee sairauksilta”.

Joten ulos, metsään, luontoon, maahan selälleen taivasta tuijottamaan! Huomaa miten upea ja mahtavan iso maailma on, miten voimakas, kaunis ja vahva luonto on. Miten huolesi muuttuvatkin pieniksi ja merkityksettömiksi sen rinnalla. Rauha valtaa sinut ja lapsesi.

Uutisten väkivaltaiset murhenäytelmät puristavat sydämen kasaan – Se olisi voinut olla kuka tahansa meistä

Silmitön, näköalan sumentava raivo on mahdollista kenelle tahansa. Sekin on inhimillistä, eikä kovin kaukana kenestäkään meistä.

Kaikissa meissä asuu myös jonkinlainen peto. Se voi puskea esiin esimerkiksi silmittömänä häpeän tunteena, jolloin haluamme vajota maan alle, se voi tulla esiin niin järkyttävänä pelkona, ettemme näe ulospääsyä tai sellaisena vihana, joka mustaa kaiken muun.

Raivo on voimakas tunne, ja tunne on energiaa. Raivo (kuten muutkin tunteet) laittaa ihmisen toimimaan: hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä, huutamaan, paiskomaan astioita, vahingoittamaan itseään tai muita… Kaikki eivät kuitenkaan tee raivon vallassa peruuttamattomia asioita. Jotkut osaavat käsitellä tunteita.

Kukaan ei ole yhtä kuin tunteensa ja tunteet ovat ohimeneviä. Mutta jos raivon selättämiseen ei ole työkaluja, ihminen voi kokea itse olevansa tunne, jota hän tuntee – ja on vain niin täynnä omaa raivoaan ettei näe mitään muuta.

Ennen toimimista on hetki, jolloin voimme vielä valita. Voimme tunnistaa tunteen ”vain” tunteeksi, keskittyä siihen ja päästää irti. Näin tasapainoinen aikuinen toimii.

Emme ole kaiken aikaa tasapainossa ja kohtaamme elämässä monenlaisia vaikeuksia. Huolestuttavia eivät kuitenkaan ole tunteet, vaan kykymme käsitellä niitä. Jos ei ole työkaluja raivosta irti päästämiseen, minkäs teet.

Sinun tuomiosi ja arvostelusi tulevat aikanaan tuomitsemaan myös sinut, sanoi Yogi Bhajan.

Arvostelun ja tuomitsemisen sijaan tarvitsemme ihan oikeasti myötätuntoa. Tarvitsemme rauhaa. Tarvitsemme hengähdyshetkiä. Tarvitsemme yhteyttä toisiimme, ihan valtavan kipeästi.

Uutiset traagisista ja epätoivoisista väkivallanteoista ovat kerta kaikkiaan pysäyttäviä ja kertovat tästä ajasta. Oma ja läheisten paha olo pitää ottaa vakavasti, jotta kollektiivisesti koskettavia hätähuutoja ei tarvittaisi lisää.

Me olemme se yhteiskunta, jossa toisia ei tueta tarpeeksi. Kukaan meistä ei voi sulkea itseään päätöksiä tekevän tai vastuuta ottavan piirin ulkopuolelle. Olemme siinä kaikki yhtä lailla mukana.

Kauhistelun sijaan kannattaisi miettiä, mitä voimme tehdä.

Jospa aloittaisin antamalla itselleni sen lepohetken, jota kaipaan, etten väsy lisää? Jospa miettisin, miten teen omasta ja ympärilläni olevien ihmisten elämästä onnellisempaa, kiitollisempaa ja tyytyväisempää?

Jospa opettelisin sellaisia työkaluja, jotka auttavat minua lähemmäs todellista itseäni, etten luule olevani yhtä kuin se mitä esitän muille olevani tai yhtä kuin ohimenevät tunteeni? Ja ennen kaikkea – jospa opettaisin lapsilleni, että on muitakin tapoja kuin uuvuttaa itsensä elämällä?

Olemme kaikki osallisia yhteiskunnan kehityksessä. Auttaminen ei kuulu jollekin ”viranomaistaholle” vaan ihmisille. Passiivisella hyväksynnällä annamme tämän jatkua. Ottamalla vastuun itsestämme ja omista teoistamme muutamme maailmaa.

Kukaan ei voi ottaa vastuuta muuta kuin itsestään (ja tiettyyn pisteeseen saakka lapsistaan). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että individualismi ja itsensä eristäminen olisivat ratkaisuja. Vastuuta voi ottaa puhdistamalla omaa alitajuntaansa, päästämällä irti kuonasta jota kantaa mukanaan, keskittymällä läsnäoloon ja totuuteen sekä antautumalla myötätunnolle, yhteydelle ja kontaktille muiden ihmisten kanssa.

Yksi pieni askel voi olla sekin, että kysyy toiselta, onko kaikki hyvin. Jos intuitio kertoo tilanteessa olevan jotain kummallista, ei sitä kannata ohittaa.

Eräs tärkeimmistä asioita on itseensä tutustuminen ja omaan kasvuunsa sitoutuminen. Sitoudu tekemään elämästä onnellisempaa. Tänään. Nyt.

Rakkaudessa kylvetetty

Jos kysyt minulta ”miten elämä on kohdellut”, vastaan: ”lämpimällä upeudella”. Se on ravinnut, rohkaissut ja tarjonnut miltei päivittäin mieliinpainuvia kokemuksia. Elämässäni soi ilo, myötätunto ja lämpimät yhteydet toisiin ihmisiin. Minulla on kaikkea, mitä olen keksinyt matkaltani odottaa. Fyysisesti ja materiaalisesti joku varmaan keksisi mittavan luettelon puutteita, -minulle niillä ei kuitenkaan ole erityistä merkitystä, koska voin nauttia elämän tärkeiden asioiden suurisylisestä olemassaolosta. Riittävästä terveydestä, perheestä, sydäntä lämmittävistä ystävistä, kohtaamisista sekä merkityksellisestä ja vapaasta työstä.

Millaisia siis olivat odotukseni elämälle? Suoraan sanoen, minulla ei ollut erityisiä odotuksia. Sain jo nyt, jatkuvasti ja kahmaloittain kokemuksia, jotka tekivät jokaisesta päivästä ilon. Olin jo ennestään hämmentynyt siitä, millaisia lahjoja elämä eteeni kantoi. Lähes päivittäin jotain sellaista, jonka kykenen vielä jälkeenpäin nimeämään. Oli siis jo olemassa suuri määrä asioita, joista olin kiitollinen.

Miksi kirjoitan näitä asioita tähän kolumniin? Siksi, että haluan kertoa sinulle lähimenneisyyden kokemuksista, joista kaiken edellisen jatkoksi itseni löysin. Tapahtumista, jotka lämpimän rakkaudellisesti asettelivat elämäni sellaiseen uuteen asentoon, jota nyt yritän hahmottaa ja josta tähyilen polkuani eteenpäin.

Maailmankaikkeuden suunnittelutoimisto oli tilannut minulle lisää lahjoja. Niitä ryöppysi ovista ja ikkunoista. Lahjoja, täynnä sellaisia kokemuksia, joita silmät ja korvat eivät tahtoneet tajuta. Kokemuksia, jotka upeudellaan miltei pysäyttivät sydämen ja halvaannuttivat hengityksen. Niin — kyllä sinä arvaat, mistä ne tulivat. Toiselta ihmiseltä.

Ihmiseltä, jolla oli rohkeutta ja tahtoa olla ihminen tavalla, jota en ollut koskaan ennen kokenut. Ihmiseltä, joka eli maailmaan ilonsa, pelkonsa, rakkautensa ja tuskansa sellaisella totuudellisuudella ja avoimuudella, johon en edes kuvitellut kenenkään kykenevän. Häneltä, joka uskalsi paljastaa oman ihmisyytensä toiselle ihmiselle. Ilman maskeja, rooleja ja teeskentelyä. Ihmisen, joka uskalsi olla alaston ja haavoittuva.

Näin itsensä etsintää ilman puolustelua, selittelyä ja syytöksiä. Koin kärsivällisyyden antaa hiljaisuuden laskeutua ja tehdä tilaa totuudellisuuden ja luottamuksen aroille lintuparville niin, että ne voivat tulla kutsujansa luokse. Ihmiseltä, jolla oli halu ja kyky nähdä oma tuskansa lahjana ja sen kasvokkain kohtaaminen kasvun avaimena.

Minulle tuo kaikki on jotain elämää suurempaa. Niin kuin syntymä tai kuolema. Ilman niitä ei ole elämää. Ja kun elämä on, se on kuin vastasyntynyt lapsi, joka lepää täydellisellä luottamuksella äitinsä rinnoilla ja tietää olevansa turvassa. Ne ovat minun rajapintani johonkin, jota en ymmärrä. Johonkin suurempaan ja pyhään. Sellaiseen, jonka edessä vain polvistutaan ja hiljennytään.

En osaa edes kuvata sitä kiitollisuutta, jota tunnen saatuani olla mukana tuossa kaikessa. Kiitollisuutta siitä, että sain häneltä sellaisen luottamuksen ja arvostuksen, joka teki kaikki nuo asiat mahdollisiksi. Kiitollisena siitä, että hänelle riitti, että olin sitä, mitä olin.

Hyvä ystäväni kuvasi rakkauden kaiken olemassa olevan kunnioittamisena. Siinä minä olin. Kylvetettävänä rakkaudessa. Hyväksyttynä juuri sellaisena kuin olin — ja se antoi tilan kaikelle sille, mikä halusi tulla tapahtuneeksi. Se, mitä koin tapahtuvan, ei ollut yksittäisiä tapahtumia, vaan elämän ydin. Jotain sellaista, josta elämä syntyy ja joka ravitsee sen kasvun.

Missä olin? En tiedä vastausta, mutta sen tiedän, että näkemäni ja kokemani syntyy rakkaudesta, joka ei sylje syytöksiä toisten silmille vaan kohtaa tuskan omana ravintonaan. Rakkaudessa, jonka todeksi elämiseen tarvitaan leijonan rohkeutta ja enkelin totuudellisuutta. Rakkaudessa, jolla on tahto elää itsensä todeksi ja oman haavoitettavuutensa vahvuudeksi.

Niin, tällaisia lahjoja minulla on ollut ilo avata. Kokea suurta hämmennystä näiden kokemusten edessä, katsoa niiden kauneutta ja omaa pyrkimystäni saada ne kaikki mahtumaan sydämeeni. Minut on yllätetty jollain sellaisella, jota en ymmärtänyt edes olemassa olevan.

Nyt kysyn, miten vahvasti ja totuudellisesti minä uskallan elää itseni todeksi. Missä määrin minulla on rohkeutta olla avoin ja haavoittuva? Miten elän oman rakkauteni todeksi ilman maskeja ja rooleja kaikissa niissä tilanteissa, joita elämä tarjoilee? Kokemusteni jälkeen kysymyksiä on jälleen enemmän kuin vastauksia. En löydä riittäviä sanoja kuvaamaan kiitollisuuttani. Siksi olen hiljaa ja kumarran syvään edessäsi tietäen, että Sinä luet hiljaisuuteni.

Lue miten sinä puolustat itseäsi todellisuudelta.

Yksi itsetutkiskelun hauskimpia puolia on se, että toisinaan todellisuus tuntuu kiepahtavan kokonaiset 180 astetta takavasempaan. Se mikä vielä eilen oli totta, saattaa tänään osoittautua hassuksi ajatukseksi.

Asia johon törmäämme tutkiskelun ja kehittymisen lomassa, yhtälailla kun arjen haasteita selättäessämme, ovat defenssit, eli psyykkiset puolustusmekanismimme.

Defenssit ovat mekanismi jolla piilotamme itseämme ja elämää itseltämme. Defenssien järjestelmää kutsutaan henkisessä yleiskielessä egoksi (eri kuin psykologian käsite egosta), mutta vältän sanan käyttöä tässä johtuen sen sisältämästä negatiivisesta latauksesta. Kyse on asioista joiden tarkoitus on suojella meitä. Mutta mikä on tämän suojelun hinta?

Mitä ovat defenssit?

Defenssien avulla ihminen säätelee mielentilaansa ja käyttäytymistään ylläpitääkseen psyykkistä tasapainoaan. Pääasiassa defenssit ovat tiedostamattomia.

Defenssejä on olemassa lukuisia mutta tunnetuimpien joukossa ovat:

projektio/sijoittaminen, eli itsessä tapahtuvien prosessien heijastaminen itsen ulkopuolelle. Emme esimerkiksi suostu tiedostamaan meissä olevaa vihaa ja sijoitamme vihan ulkopuolelle –> koemme muiden vihaavan meitä.
introjektio/sisällytys, eli ulkopuolella tai toisessa tapahtuvien prosessien siirtäminen itseen. Emme vaikkapa suostu näkemään toisen tekemää pahaa –> syy pahaan on minussa.
reppressio/torjunta, eli sisäisten tapahtumien painaminen tiedostamattomaan. Painamme esimerkiksi kivuliaita muistoja pois tietoisuudestamme.
kieltäminen, ilmenee esimerkiksi silloin kun tupakoitsija kieltää tietoisuuteen nousevat merkit tupakoinnin haitallisuudesta.
dissosiaatio, eli asioiden tai kokemusten irroittaminen toisistaan. On assosiaation vastakohta ja ilmenee muunmuassa siten, että jokin meille tapahtuva kokemus tuntuu siltä kuin se tapahtuisi jollekin toiselle –> se irroitetaan meistä itsestämme.
regressio/taantuminen, on stressitilanteessa tapahtuva aiemmalle kehitysasteelle taantuminen. Aikuinen voi esimerkiksi stressitilanteessa irtaantua vastuusta ja taantua teini-ikäiselle kuuluvaan toimintaan.
kohteensiirto, siirrämme reaktiomme alkuperäisestä kohteesta toiseen. Esimerkiksi työpaikalla syntyneet tunteet voidaan purkaa kotona puolisoon.
rationalisaatio, eli sisäistä jännitettä, esimerkiksi pelkoa aiheuttavien tapahtumien järkeily ja selittely. Saatamme esimerkiksi selitellä omaa käytöstämme sen sijaan, että tuntisimme ja kokisimme sen mitä tapahtuu.
reaktionmuodostus/vastareaktio, tilanteeseen reagoidaan täysin vastakkaisella tunteella jolloin jännitys kanavoituu ulos ilman sen suoraa kokemista. Esimerkiksi kipua aiheuttavaan tilanteeseen reagoidaan nauramalla.
sublimaatio, sisäinen impulssi täytetään toisella, sosiaalisesti hyväksytyllä tavalla. Väkivaltaiset impulssit voidaan sublimoida pelaamalla väkivaltaisia pelejä tai kolmannen osapuolen herättämä seksuaalinen halu kohdistaa puolisoon.

Käsite defensseistä on alunperin Freudin synnyttämä, mutta työtä ovat jatkaneet hänen jälkeensä monet. Defenssit jaetaan usein erilaisiin ryhmiin ja yksi tunnetuimmista jaoitteluista on George Vaillant:n jako jonka näet alla.

Psykoottiset ja patologiset puolusmekanismit. Kertovat voimakkaasta tarpeesta vääristää todellisuutta sellaiseksi, että sen aiheuttama ahdistus/jännite helpottaa. Mahdollistavat sen, että käyttäjä voi muokata ulkoista todellisuutta vastaamaan omaa ahdistuksen vähenemisen tarvetta. Mm. kieltäminen ja harhat voidaan lukea tähän ryhmään.
Neuroottiset. Tilanteet havaitaan realistisemmin mutta niiden merkitystä muutetaan voimakkaasti. Voivat tarjota lyhytaikaisia hyötyjä mutta jatkuessaan vaikeuttavat henkilön elämää vahvasti. Mm. repressio kuuluu tähän ryhmään.
Kypsymättömät. Auttavat ihmistä säätelemään ympäristön ja ihmisten aiheuttamaa ahdistusta. Vaikeuttavat jatkuessaan mm. ihmissuhteita. Mm. projektio ja kohteensiirto kuuluvat tähän ryhmään.
Kehittyneet. Auttavat ihmistä selviytymään ja kanavoimaan sisäisten konfliktien aiheuttamia tunteita. Kehittyneisiin luetaan mm. huumori ja sublimaatio

Neljännen ryhmän defenssejä pidetään usein hyvinä. Jopa kehittyneiden defenssien tehtävä on silti siirtää todellisuuden kohtaamista ja konfliktien ratkaisua.

Miellämme puolustuskeinot helposti asioksi jotka koskevat psyykkisesti haastavassa tilanteessa olevia. Ensimmäistä ryhmää lukuunottamatta defenssit ovat kuitenkin osa jokaisen ihmisen arkea. Näkökulmasta riippuen, todellisuutemme värittyy hieman tai täysin erilaisten puolustusmekanismien tuloksena.

Olemisen ja psykologian rajapinnassa toimivien henkilöiden toimesta on jo pitkään esitetty näkemyksiä sen puolesta, että minäkuvammekin olisi meitä todellisuudelta suojaava ja samalla meidät siitä irroittava defenssi.

Defenssit porttina itsemme luokse

Haluan huomauttaa, että aihe on äärimmäisen moniulotteinen ja olen pyrkinyt tuomaan sitä esille syvyydellä jolla se palvelisi ajatusten herättäjänä.

Työssäni erilaisilla kursseilla ja ihmisiä mentoroidessa defenssit ovat keskeinen asia. Hyvästä tarkoitusperästään huolimatta ne estävät meitä löytämästä syvästi merkityksellisten kokemusten, tunteiden ja osiemme äärelle. Juuri niiden osien jotka kaipaavat rakkauttamme. Niitä joissa olemme herkimmillämme.

Väliaikaisesti käytettyinä defenssit voivat palvella meitä. Pitkäaikaisessa käytössä ne aiheuttavat häiriöitä elämäämme.

Positiivista on se, että olemalla oikealla tavalla jännitteille joita välttelemme, pystymme löytämään niiden alkuperäisten kokemusten äärelle joita välttelemme. Tämän seurauksena näiden lapsenomaisten rakenteidemme on mahdollista ”kasvaa aikuisiksi”.

Oma kokemukseni on, että tämä työskentely ei ole helppoa, mutta mahdollista ja palkitsevaa.

Harjoitus

Jännitteet pystytään tietoisesti läsnäolemalla paikantamaan kehollisina aistimuksina ja/tai tunteina. Tällaisten psykofyysisten ilmiöiden kanssa on joskus helpompaa työskennellä keskittyen niiden keholliseen vastineeseen, silloin ne ovat paremmin ”kosketeltavissa”.

Voit tehdä alla olevan harjoituksen joko tuntiessasi voimakasta jännitystä (mikä tahansa negatiivinen tunnetila aiheuttaa voimakasta jännittymistä) tai sillon kun on sinulle sopiva hetki. Kyseessä on varsin tavallinen tietoisen läsnäolon harjoite jossa lisäksi keskitytään antamaan keskittynyttä huomiota sillä mitä havaitaan.

Rauhoitu istumaan mukavaan ja suoraan asentoon. Anna hengityksesi tasaantua ja päästä irti sen hallitsemisesta. Vie huomiosi hengitykseen ja seuraa sitä viidentoista sisään sekä uloshengityksen verran. Aisti miten ilma kulkee sieraimistasi sisään ja ulos. Kun sinulla on rauhallinen olo, anna huomiosi laajentua kattamaan koko kehosi.

Tiedosta kehossasi oleva jännitys. Kun jokin jännitys nousee esille muita selkeämmin, anna sille kaikki huomiosi. Hengitä jännitykseen, antaen sille tilaa ja huomiota. Anna sen kasvaa ja anna tämän kehollisen tuntemuksen voimistua.

Tarkkaile hyväksyen kehosi ja mielesi tapahtumia. Jos jokin tuntemuksissasi muuttuu, anna myös näille kokemuksille huomiosi. Jatka tätä huomion antamista siihen saakka kunnes jokin tuntemus lopulta sulaa ja sen tilalle laskeutuu tuntemus täyteydestä, lämmöstä tai pehmeydestä.

Lyhyesti: rentoudu, käännä huomio omaan kehoosi, paikanna siellä oleva jännite ja anna kaikki huomiosi tälle jännitteelle.

Huomio: mikäli tällainen työskentely ei ole sinulle tuttua, suosittelen ammattilaisen tukea, etenkin voimakkaita sisäisiä konflikteja kohdatessasi.

Kysymyksiä

voisitko vaikuttaa elämääsi tutkimalla näitä defenssejä itsessä tai muissa?
mitkä defenssit ovat liittyneet elämässäsi viime aikana olleisiin konflikteihin?
haluaisitko antaa todellisuudelle lisää tilaa sinun elämässäsi?
kuulisitko mielelläsi lisää näistä defensseistä? Mikäli vastaat kyllä, kerro mistä haluaisit kuulla lisää Hidasta Elämää facebook- sivulla tai lähettämällä postia aarolof@me.com osoitteeseen.

Summa summarum

Defenssien tarkoitus on luoda miellyttävämpi kokemus elämästä ja ne ovat tärkeä osa elämäämme. Hyvää tarkoittavan mekanismin hintana voi kuitenkin olla se, että menetämme yhteyden itseemme, todellisuuteen ja toisiin ihmisiin.

Samalla ne toimivat porttina takaisin itsemme, todellisuuden ja toisten ihmisten luokse.

sydämellä, aaro

Onnellisuutta on se, ettei joudu arpomaan jokaista valintaansa – Kun tuntee itsensä, tietää mihin on menossa

Suurin osa meistä haluaisi olla onnellisia; elää onnellista elämää, pitkään ja terveenä. Yllättävän harva on kuitenkin valmis näkemään vaivaa sen eteen, tai on edes pohtinut, mitä onnellisuus on. Millainen elämä olisi sinulle onnellista?

Minun mielestäni onnellisuus on tyytyväisyyttä. Tyytyväisyyttä siihen, mitä olen ja minne olen menossa. Onnellisuus on kykyä selvitä vastoinkäymisistä ja nähdä laajemmalle horisonttiin, päästää irti, oppia ja nauttia, uida elämän virrassa. Onnellisuus on rauhaa ja itseluottamusta jopa myrskynsilmässä.

Kundaliinijooga opettaa, että on jokaisen syntymäoikeus olla onnellinen. Meidän ei olisi pakko velloa pahassa olossa, epämääräisyydessä, neuvottomuudessa ja kaikenlaisessa mielen myllerryksessä.

Kundaliinijoogassa on myös yksinkertainen resepti onnellisuuteen: seitsemän onnen askelta. Yksi askel johtaa vääjäämättä toiseen eli oikeastaan onnellisuus on vain yhden pienen askeleen päässä.

Ensimmäinen onnen askel on sitoutuminen (1). Minulle tämä tieto toi melkoisen oivalluksen: niinpä, onnellisuus tulee tosiaan siitä, etten joudu arpomaan valintojani jatkuvasti. Teen päätöksiä sydämeeni ja elämään luottaen, ja sitten elän niiden mukaan.

Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö mielipide tai elämäntilanne voisi muuttua. Sitoutuminen ei ole pysähtynyttä, vaan tarkoittaa omaan elämäänsä, valintoihinsa, muutokseensa ja omaan itseensä sitoutumista, siis vastuun ottamista omasta elämästä. On hyvin tärkeä ymmärtää mitä on, jotta voi sitoutua siihen.

Näinä aikoina kaikki on mahdollista ja ruoho aina vihreämpää sillä toisella puolella. On aika helpottavaa huomata, että voin jättää valintojeni jatkuvan arvioinnin ja keskittyä eteenpäin kulkemiseen. Tämä pätee niin isoihin kuin pieniin asioihin. Ajatellaan nyt vaikka parisuhdetta: jos jokaisen riidan kohdalla uhkaa erolla, ei yhdessäolo voi olla kovin onnellista. Jos joka ilta arpoo erikseen, meneekö lenkille vai ei, tuhlaa energiaansa.

Sitoutuminen tuo luonnetta (2). Kun on sitoutunut ja seisoo päätöstensä takana, osaa sanoa kyllä tai ei. Jos muut eivät näe tai vaistoa sitoumustasi (joka heijastaa omia arvojasi), he eivät ymmärrä luonnettasi. Ihminen, jolla on luonne, on luotettava. Arvoihin pohjautuva luonne tuo arvostusta ja arvokkuutta (3), jolloin muut ihmiset kunnioittavat sinua automaattisesti ja sinua kuunnellaan.

Arvostus tuo jumalaisuutta (4), johon ihmiset luottavat ensisilmäyksellä. Se on säteilyä ja karismaa. Luottamus luo luottamusta, mikä poistaa pelon ja epäilyn: tiedän itse missä seison, enkä tarvitse välttämättä muiden hyväksyntää sille, en myöskään tarvitse muiden olevan samanlaisia kuin itse olen. Voin olla suvaitsevainen ja armollinen, sillä en koe muita uhkana.

Jumalaisuus tuokin juuri armoa (5). Kommunikoinnissani ei enää ole piiloagendaa ja samalla kuilu minun ja muiden väliltä poistuu. Armo tuo voimaa uhrautua (6) ilman että ego taistelee vastaan. Voi antaa itsestään ilman että menettää mitään, ei tarvitse aina vain lisää (mitään), eikä ego jatkuvasti esitä vaatimuksia. Tämä johtaa vääjäämättä onneen (7). Kun antaa pyyteettömästi, saa moninkertaisesti takaisin ja elämä virtaa makeana.

Tärkein askeleista on ensimmäinen, sillä ilman sitä ei pääse seuraaviin. Sitoutuminen on itsensä tuntemista ja sen selvittämistä, mikä omassa elämässä on pysyvää: millaiselle kivijalalle oman elämän päätökset pohjaavat? Arvoja meistä jokaisella nimittäin on ja elämme niiden mukaan, usein arvot vain kumpuavat alitajunnasta ja saavat välillä melkoista hämmennystä aikaan, koska eivät ole tietoisia. Itseensä kannattaa siis tutustua, kävi se sitten minkä tahansa tekniikan avulla. Mahdollisuuksia on vaikka kuinka: jooga, meditaatio, mindfulness, erilaiset terapiat, enneagrammi…

Oman tasapainonsa voi löytää, kun tuntee itsensä ja tietää minne on menossa. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa. Mahdollisuuksiin kannattaa tarttua juuri sillä hetkellä, pitäen arvonsa ja sitoutumisensa mielessä. Onnellisuus ei ole sellaista missä voitetaan väliaikaisesti, mutta hävitään pitkällä tähtäimellä.

Henkinen polku, elämä, on matka. Sitoutuminen on kuin alus, joka kuljettaa elämän laineilla eteenpäin. Yogi Bhajanin sanoin: sitoutuminen ei ole minkään alku, vaan se on itse loppu. Siitä aukeaa maailma.

Elämän flow: Maailmanmuuttajan muistilista

Moni meistä haluaa välittää eteenpäin hyvää, auttaa muita ja jollakin tapaa olla tekemässä maailmasta parempaa paikkaa. Parhaimmillaan haluamasi muutos alkaa sinusta ja siitä tavasta, jolla pyrit muutosta edistämään.

Jos haluat ohjata maailmaa ja sen ihmisiä parempaan suuntaan…

…puhu haluamasi asian puolesta, älä keskity ensisijaisesti vastustamaan toista äärilaitaa. Joskus toki on hyvä nostaa epäkohtia esiin, mutta jatkuva kovaääninen vastustus synnyttää usein vain lisää vastustusta. Jos haluat tehdä maailmasta paremman paikan, käytä positiivisia, innostavia, oivaltavia keinoja. Hyvien tapojen tai lain rajalla keikkuvat, pelkästään pelotteluun perustuvat keinot vain lisäävät negatiivisen energian määrää. Kun haluat tehdä hyvää, tee se niin, että hyvä lisääntyy heti siitä alkaen, kun ryhdyt töihin. Anna omasi ja muiden huomion virrata haluttuun suuntaan.

…annostele viestisi oikein, älä kaada sitä rekkakuormalla jokaisen vastaantulijan niskaan. Tarjoile tietoa pieni palanen kerrallaan, tai sen mukaan, mitä ihminen on halukas ottamaan vastaan. Kun olet läsnä ja seuraat toista ihmistä, huomaat kyllä, riittääkö hänen kiinnostuksensa yhteen lauseeseen vai kokonaiseen luentoon. Anna toisen innostua itse ja kysellä, tällöin oppiminen on paljon tehokkaampaa.

…hyväksy se, ettet voi muuttaa muita väkisin. Anna muiden inspiroitua sinusta, koska he itse haluavat, ei siksi, että pakotat tai vaadit. Vapaus on paljon hedelmällisempi lähtökohta muutokselle. Ihminen on niin sanotusti avoinna vain asioille, joista hän on sillä hetkellä kiinnostunut ja jotka mielellään sopivat hänen uskomusjärjestelmäänsä. Aivot pitävät luontaisesti oikeassa olemisesta, ja siksi ihminen ei tyypillisesti halua ottaa vastaan uutta, jos se ei tue hänen olemassa olevia uskomuksiaan. Tieto ei silloin välttämättä mene perille loputtomienkaan toistojen kautta. Muita ohjaavan, neuvovan ja auttavan henkilön (ja maailmanparantajan) onkin olennaista osata joustaa viestinnässään ja tarpeen tullen kääriä sanomaansa erilaisiin paketteihin, jotta erilaisten ihmisten on helpompi se ottaa vastaan.

…ole itse se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä, kuten Gandhin väitetään sanoneen. Suutarin lapsella ei välttämättä tarvitse olla täydellistä kenkäkokoelmaa, mutta yksi pari olisi syytä olla ainakin tekeillä. Noudata siis omia oppejasi ja anna muiden huomata muutos sinussa – he huomaavat sen kyllä, jos ja kun he ovat siihen valmiita. Valittamisen, mouhoamisen ja saarnaamisen sijaan ole innostava ja rohkaiseva esimerkki, jolta on mielekästä omaksua uusia asioita.

Sielun soppa: Myös aikuinen tarvitsee leikkiä

Päivät olivat jo monta viikkoa täyttyneet kaikesta. Mielekkäästä, merkityksellisestä ja aikataulutetusta. Odotin vapaapäivää: herään hitaasti ja hissuttelen koko päivän villasukissa. En tee mitään järkevää. Jo aamupäivällä olin levoton. Sata tekemätöntä asiaa kiersi kehää päässä ja hengitys puristi. Vasta silloin tajusin, miten ylikierroksilla kävin.

Sielun soppa ryhmässä oli muutama viikko sitten kotitehtävänä olla jokainen päivä itselleen jollain tavalla kiltti. Naiset kertoivat vuorotellen, miten yllättäen kilteintä olikin ollut pysähtyminen, hellittäminen, tekemättä jättäminen tai levolle luvan antaminen. Kilteintä ja joskus vaikeinta.

Laiskottelu ei meille aikataulutettuun maailmaan tottuneille ole niin helppoa kuin voisi ajatella. Kun täytyy sovittaa yhteen kotityöt ja muut työt, kuljettaa, säätää, ehtiä ja hoitaa, kiireen tunne jää helposti päälle. Viikonloppu ja lomakin on helposti vain kallisarvoista aikaa, joka pitää käyttää hyvin. Harhaudumme joskus uskomaan, että pystymme hallitsemaan elämää aikatauluillamme. Tai pelkäämme menettävämme kaiken, ellemme alituiseen ponnistele ja varmista. Ahkeruus on Suomessa niin voimakkaasti painotettu hyve, että siitä sivupolulle astuminen saa helposti syyllisen olon.

Kiire kaventaa. Kun häsään, lopulta teen vähän kaikkea, mutta en oikein saa aikaiseksi mitään. Kun poukkoilen lukemattomien eri päämäärien välillä, kadotan kyvyn arvioida mitkä noista päämääristä ovat oikeasti arvokkaita ja miksi.

Maailma kaipaa hellittämistä. Myös aikuinen tarvitsee leikkiä. Jonninjoutavaa. Aikaa, olemista ja tekemistä, jolla ei ole mitään tavoitteita. Sisäinen levollisuus tuo tilaa tekemiselle, jota luonnehtii keskittyminen, luomisen helppous. Parhaimmillaan elämä on yksinkertaisesti rauhassa oloa itsensä kanssa. Se tuntuu helppoutena ja keveytenä.

Kun hellitämme tietoisen, analysoivan mielen pärpätystä, alitajunta saa tilaa tuottaa uudenlaisia ratkaisuja. Ehkä löydät aivan uudenlaisia, yksinkertaisempia ja tehokkaampia tapoja tehdä töitä. Huomaat turhan silpun päivissä. Tai yksinkertaisesti heräät syksyn väreihin, hämärään ja pehmeään sulkeutuvaan luontoon ja sytytät kynttilän.

Laiskottelu on lähtökohtaisesti helpompaa toisille riippuen niin persoonallisuuden rakenteesta, kodin ja työpaikan hengestä kuin sisäisistä uskomuksistakin. Jos lapsuudenkodissasi arvostettiin lepoa ja elämästä nauttimista, osaat todennäköisesti pysähtyä hyvällä omallatunnolla myös aikuisena.

Lähtökohdista riippumatta, jokainen voi kuitenkin löytää tasapainon. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa laiskotella ja leikkiä. Olemme luontaisesti erilaisia energiatasoltamme ja mieltymyksiltämme. Laiskottelua voivat olla yhtä lailla olla muutaman minuutin hellittämisen hetki työpaikalla, samoilu lähimetsässä, kirjaan uppoutuminen lempisohvalla, viipyilevä kahvilalauantai, sunnuntain komediasarjamaratoni tai makoilu ikkunasta ulos katsellen. Ehkä sinulle jotain aivan muuta.

Laiskan hetken ottaminen vaatii lupaa levätä. Lupaa pysähtyä. Syvemmällä tasolla se voi tarkoittaa myös lupaa helppouteen, lupaa vastaanottaa elämän virta. Pyrkimättä, ponnistelematta.

Laiskottelureseptini syksylle :

Pysähdy usein. Joka päivä.
Raivaa kalenteriisi tilaa laiskottelulle ja leikille. Pidä siitä kiinni.
Mene luontoon. Istu, pysähdy katselemaan ja kuuntelemaan sitä.
Anna itsellesi lupa haluta ja nauttia. Tee asioita, jotka saavat sinut hyvälle tuulelle. Vaali leikkiä ja naurua.
Tee myös asioita, jotka eivät ole hyödyllisiä.
Myönnä laiskottelusi kysyjille ja arvostelijoille kevein mielin.
Pysähdy kiittämään.
Rakasta.

* Henriika

Viisaat ystäväni -kirja kerää ystävien viisaudet samoihin kansiin

Viisaat ystäväni -kirja on yhdistelmä syvällisiä kysymyksiä ystäville, musteella käsin piirrettyjä värityskuvia sekä voimaannuttavia sanoja hienoilta, viisailta ajattelijoita.

Idea Viisaat ystäväni -kirjaan lähti kirjan tekijältä, Hidasta elämää -nettisivuston perustajalta Sanna Wikströmiltä jo vuosia sitten.

”Kun toistuvasti kuuntelin omien viisaiden ystävieni kokemuksia ja ajatuksia elämästä, ajattelin, että hitsi vie, kun nämä kaikki voisi saada samoihin kansiin. Ystävillä on niin paljon elämänkokemusta, josta voi ammentaa viisautta omaan elämään.”

Värityskuva-ajatus tuli mukaan, kun Sanna seurasi oman lapsen ensimmäisiä värityspuuhia:

”Mummolassa aikuiset kävivät vuorotellen tyttäreni kanssa värittämässä, ja jokainen oli haltioissaan puuhasta. He pitivät värittämistä terapeuttisena mutta täysin unohtuneena ilona”, Sanna kertoo ja jatkaa:

”Koen, että luovuus on sielun värien ilmentämistä. Nyt myös ystävien sielun värit pääsevät kirjaan!

Kirjan kauniit mandala-henkiset kuvat on piirtänyt käsin intuitiivisena mustemaalauksena kuvittaja–joogaopettaja, myös Hidasta elämää -sivuston ilmeen tehnyt, Meri Mort. Merin kädenjälki ja kirjan syvälliset kysymykset tuovat lapsuudesta tuttuun ystäväkirjaformaattiin käytännöllisen aikuisuuslisän:

”Omat ystävät tekevät kirjan omistajalle ikään kuin elämäntapaoppaan, johon voi jälkeenpäin omissa pohdinnoissaan palata. Kirja on siis yhdistelmä lapsuudesta ja nuoruudesta tuttuja puuhia sekä uniikkia elämäntapaopasta. Kirjaan voi kerätä ystävien tekemiä tärkeimpiä oivalluksia vaikkapa vuosittain. Näin ystävien jaetut ajatukset muodostavat viisauden aarre-aittoja, joiden pariin voi aina palata”, Sanna kertoo.

Kirja sopii lahjaksi, vieraskirjaksi, polttarimuistoksi, hääkirjaksi. Se on kirja, joka kerää tärkeiden ihmisten ajatukset, tunteet ja sielun värit samoihin kansiin.

Viisaat ystäväni -kirjat Hidasta elämää -puodista.

Stressinhallintakortit – hauska, stressiä helpottava keino arjen keskelle

Toiminnalliset Stressinhallintakortit tuovat stressinhallintaan leikkisyyttä ja rutiinia. 50 erilaista stressinhallintaharjoitusta on suunniteltu arjen keskelle – tehtäväksi kauppajonossa, työpisteellä tai vaikka vessassa.

Sekoita korttipakka, valitse fiiliksellä kortti, ja tee stressinhallintaharjoitus.

”Yllätyksellisyydessä on samaa leikkisyyttä ja hauskuutta kuin lapsena lorupussiin kurkistamisessa”, korttien tekijä, FM, NLP Master Practitioner ja Hidasta elämää® -nettisivuston omistaja Sanna Wikström kertoo.

Stressinhallintakortit on suunniteltu osaksi arkea, niitä voi tehdä kassajonossa, työpisteellä, kahvihuoneessa tai vaikka vessassa. Kortit sisältävät erilaisia hengitys-, mielikuva- ja toiminnallisia harjoituksia, jotka ovat lyhyitä, noin 5–10 minuuttia.

”Arjen haaste on se, että lomalla ja retriiteissä opitut relaustavat unohtuvat, kun aikataulutettu – ja usein kiireinen – elämä pyörähtää käyntiin”, Sanna kuvailee ja jatkaa: ”Stressinhallinta on kuitenkin kuin hampaidenpesu: useamman kerran päivässä, pienissä erissä ja rutiinina. Kortit auttavat löytämään omat sopivat harjoitukset, ja toiston avulla ne muuttuvat rutiiniksi.”

Stressinhallintakorttien tavoite on tuoda kevyemmän mielen ja laskevan sykkeen lisäksi iloa ja leikkisyyttä arkeen. Harjoituksillakin on hauskoja nimiä: TEE AVARUUSMATKA, ANNA ITSELLE MIELEN HERKKU, LAAJENNA AIKAA, KÄY LOMAMATKALLA, ISTU MÄTTÄÄLLE.

”Kuka sanoi, että stressinhallinnan pitää olla työlästä ja tylsää?” Sanna nauraa.