Peppi Pitkätossu -kirjassa sanotaan, että jos on tavattoman vahva, täytyy olla myös tavattoman kiltti. Hieno lause, josta minulle tulee aina mieleen: jos on tavattoman nopea, täytyy olla myös tavattoman hidas.
Olen ollut aina kova innostumaan ja nopea tekemään. Säpäkkä. Dynaaminen. Ahkera. Juuri sellainen työpaikkahakemusten unelma tekijä. Suitsait vaan. Tavallaan…
Me ihmiset olemme kovin erirytmisiä. Toiset tekevät hitaasti ja tasaisesti, tasaisilla sykkeillä ja vähitellen valmistuvalla tuloksella. Toiset innostuvat ja kiihtyvät nollasta sataan hetkessä, ja pulputtavat energistä tekemistä räiskyvästi. Jälkimmäisiin liittyy haasteensa, sillä energinen ja nopea tekeminen kiihdyttää työnormia: ”Tyyppihän saa parissa tunnissa aikaan vaikka mitä! Jos yksi pystyy, niin se on muillekin mahdollista!”
Lasse Virén on sanonut, että ei harjoitusmäärä ratkaise kultamitaleja vaan rasituksen ja levon suhde. Saman minä olen joutunut kantapään kautta oppimaan. Entisenä pikajuoksijana voin jatkaa juoksumaailmaan viittaamista: on syynsä, miksi pikajuoksijat juoksevat vain 100m, ja miksi 10 000 metrin juoksijat eivät juokse yhtä kovaa kuin Usain Bolt.
Nopea on vain ”tavallaan” nopea, sillä ei voi olla yhtä nopea 10 000 metrillä kuin on 100 metrillä. Ja jokainen sprintteri tietää, että 100 metrin jälkeen tarvitsee pitää tosi pitkä tauko, jos aikoo juosta 100 metriä taas yhtä nopeasti.
Fyysiset puitteet tulevat aivan jokaisella vastaan myös työnteossa. Jos on tavattoman nopea, täytyy olla myös tavattoman hidas. Mitä säpäkämpi, sitä useammin tai pidempiä taukoja. Niin paitsi jos tutkailee elämää vain kvartaaleina.
Yksi Stressinhallintakorttien 50:stä harjoituksesta.
Jotenkin välillä tuntuu, että hirvittävän monessa tilanteessa vaaditaan yhtä aikaa nopeutta, paineensietokykyä, kestävyyttä ja luovuutta. Esimerkiksi työ pitää tehdä hyvin, virheettömästi, nopeasti, luovasti ja sitä pitää tehdä paljon. Vaaditaan Boltin nopeus ja Virénin kestävyys.
Peppi Pitkätossu -sadussa Peppi heittää rosvot kaapin päälle, ja kun rosvoja alkaa itkettää, Peppi antaa molemmille kultakolikon. Toivoisin, että nopeuden keskellä – ennen kuin on heittänyt itsensä kaapin taakse itkemään – jokainen ottaisi päivän mittaan pieniä hitaita hetkiä. Hitaina hetkinä haistaa, maistaa, kuulee, tuntee ja aistii selvästi – kokee elämän syvemmin.
Jos illalla rakkaiden ihmisten kanssa ollessa on päivästä niin väsynyt, että ei jaksa mitään, on työpäivän aikana ollut liian vähän hitaita hetkiä.
Vai haluammeko todella antaa koko energiamme ja olemuksemme työhön ja jättää vain rippeet rakkaille – noille maailman tärkeimmille olennoille?
P.S. Tekemieni Stressinhallintakorttien avulla voi hidastaa päivän aikana tahtia ja sykettä, jos tuntuu, että muuten ei meinaa löytyä rahoittumiskeinoja nopeuden keskellä.
Syyskuun META-Health –konferenssin yksi mielenkiintoisista luennoitsijoista oli Jon Robson, englantilaissyntyinen, mutta USA:ssa vaikuttava META-kouluttaja ja coach. Jonin aiheena oli ”Understanding Soulutions. A Path To Powerful Health Transformation”.
META-Healthissa käsite Soulution – sielun tason ratkaisu – tarkoittaa sitä, että kun paranen lopullisesti, olen ymmärtänyt ja oivaltanut paranemisprosessin syvemmätkin tasot. Olen oppinut monia asioita sairaudestani tai oireestani, sekä pinta- että syvätasolla.
Sairastaa voi monella tavalla. Voin olla sairas niin, että vähitellen omavoimaisuuteni hiipuu. Tunnen itseni uhriksi, joka ei enää voi vaikuttaa omaan tilaansa millään tavalla. Yritän kaikin keinoin saada apua ja helpotusta itseni ulkopuolelta, joskus onnistuen paremmin, joskus huonommin. Joskus saamani lääkitys tai liikunta- ja ravinto-ohjeet auttavat, joskus eivät.
Mikäli alan tunnistaa tätä edellä kuvattua tilannetta omalla kohdallani, voin päättää pysähtyä ja tehdä uudelleenarvion. Voin ottaa ensimmäisen askeleen kysymällä itseltäni: MITÄ – MINÄ – VOIN – TEHDÄ? Voin selvittää itselleni mitkä asiat, tapahtumat ja tekijät ovat vaikuttaneet oireisiini, ja mitä stressejä olen edeltävästi kokenut elämässäni. Mitkä ovat ne osa-alueet, mihin voin itse vaikuttaa, ja millä osa-alueilla tarvitsen toisen ihmisen apua tai tukea oman paranemisprosessini edistämiseksi. META-Healthista saatava syvätieto on tässä vaiheessa korvaamatonta, muun tiedon ja ymmärryksen ohella.
Parantuakin voi monella tavalla. Kontakti omaan kehoon ja siihen kuka minä olen, sekä omien ajatusten ja ”ohjelmien” tiedostaminen auttaa minua ymmärtämään oireiden ja sairauksien syvempiä merkityksiä. Oire viestittää aina jotakin, yleensä muutostarpeesta omassa elämässä sekä myös suhteessa itseen ja omiin uskomuksiin. Mikäli tätä syvempää kontaktia ei ole syntynyt, voin helpommin ”ulkoistaa” paranemisen, jolloin oppiminen ja oivallukset jäävät paranemisprosessin ulkopuolelle. Tällöin sairaus voi merkitä itselle esimerkiksi jotakin sellaista, mistä pitää päästä hinnalla millä hyvänsä eroon. Mutta koska sairaus tai oire on osa minua, on tärkeää että kuuntelen sitä ja haluan sitoutua oppimaan tästä kaikesta sen, mikä kuuluu oppia. Kehoni ei tee virheitä.
Jon Robsonin mukaan parantuaksemme syvemmällä tasolla meidän tulee tiedostaa kaikki jumit ja toistuvat mallit, jotka estävät meitä paranemasta lopullisesti. Tähän tiedostamis- ja vapautumisprosessiin liittyy myös se, että näemme näiden jumien hyvän tarkoituksen; miksi ne ovat olleet olemassa ja mitä ne jo itsessään ovat tulleet meille opettamaan, itsestämme.
Soulution eli sielun tason ratkaisu on tietoisuuden evoluutiota ja sisäisen viisauden integroitumista kehon, mielen, henkisyyden ja ympäristön tasoilla. Tämä prosessi etenee toki koko elämämme ajan; kaaoksesta järjestykseen ja taas kaaokseen – ja sitä voimakkaampana, mitä vähemmän me tiedostamme omia triggereitämme.
Sielun tasolta lähtevä paranemisprosessi käynnistyy sillä, että löydämme oireemme alla olevat tunteet ja stressinlaukaisijat. META-Healthin syvätieto auttaa tässä tiedostamaan tunteiden ja uskomusten yhteydet kehon ja mielen oireisiin. Löydettyämme oiretta ylläpitävät tunteet sekä ajatus- ja uskomusmallit, vapautamme nämä jumit sopivilla keinoilla, jotka vaikuttavat sekä kehon että mielen tasoilla. Samalla olemme yhteydessä siihen syvempään piilossa olleeseen ymmärrykseen, miksi alun perin sairastuin ja mikä tämän kaiken kokemani tarkoitus oikein on ollut. Mitä opin nyt ja tulevaisuudessa – miten muutun nyt ja tulen myöhemmin muuttumaan elämässäni. Kohti sitä ihmistä, joka syvimmiltäni olen.
”Spirit, state of unconditional Love. If we don’t live in Love, we live in illusion.”
”Sisin olemuksemme, henki on ehdottoman rakkauden tila. Jos emme elä rakkaudessa, elämme illuusiossa.”
Kysymyksiä Sinulle:
Silloin kun olet sairas, ovatko oireesi merkki siitä, että kehosi on toiminut jollakin tavalla virheellisesti? Vai ajatteletko, että jokainen oireesi on osa sinua, ja sen vuoksi on tärkeää ymmärtää syvemmälläkin tasolla sitä, miksi sairastuit?
Mistä tiedät, että olet paranemassa – mitä silloin tapahtuu kehon, mielen, tunteiden ja toiminnan tasoilla? Milloin ja minkä seurauksena paranemisesi käynnistyi? Voisiko olla jopa niin, että paranemisesi käynnistyi jo ennen kuin tiesit olevasi sairas, ennen kuin oireesi edes alkoivat? Voisiko tämä paranemisprosessi olla merkkinä siitä, että olet kasvamassa omaksi itseksesi?
* * * * * * * * * *
Jos haluat lisätietoa META-Health -koulutuksistani tai META-Health Coachingista/terapiasta, ota yhteyttä: mieliliike(at)gmail.com
Jokainen on enemmän ja vähemmän liukuvalla laudalla, kun tarkastelussa on mielemme hyvinvointi. Määritelmiä mielen oireisiin on enemmän, kuin koskaan tässä ajassa. Jos hieman pohdimme asiaa, niin jokainen voi perusymmärryksellä todeta, että mieli ei koskaan ole liikkumattomassa tasapainossa, sen muuttuen kaiken aikaa, suuntaan tai toiseen. Mentaaliongelmat, kuinka ne siis voidaan määritellä ja ennenkaikkea mitä niille voidaan tehdä?
Tämän kirjoituksen tarkoitus on antaa toivoa ja voimaa oman mielen kunnossa pitoon, oli tilanteesi mikä tahansa. Toivon, että pystyt lukemaan sanat avoimin mielin. Tarkoituksenani ei ole vähätellä tiettyjä tiloja ja oireita, vaan ennenkaikkea antaa ajattelemisen aihetta. Tekstin lukemiseen menee noin kolmen kissavideon verran tai 11 tykkäyksen verran sosiaalisessa mediassa eli n. 7-10 minuuttia. Sukelletaan siis mieleemme.
Haasteet ”In practice the decision as to whether a person is mentally ill is a clinical one and the expression invariably has to be defined by reference to what doctor says it means in a particular case rather than any precise legal criteria”
– U.K Mental Health act-
Yllä oleva lausahdus lyhyesti kertoo sen, mitä tämäkin kirjoitus tarkastelee. Määrittämisen haasteellisuutta. Koska ei ole olemassa selkeää määritelmää mentaalisesta terveydestä, on kyseessä aina ammattilaisen, kuten lääkärin tekemä päätelmä, onko ihminen mentaalisesti terve vai ei. Vaikkakin on hienoa, että meillä on tiettyjä tukevia rakenteita ja instituutioita, on siinä myös vaarana oman oikeuden ja terveytemme luovuttaminen toisen ihmisen käsiin.
Samaistuminen
Yksi haaste minkä erilaiset diagnoosit, määritelmät ja oireiden nimeäminen tuovat on niiden raskas kantolasti mentaaliseen puoleen. Ja jos ihmisellä on mahdollisesti jo alkavia mentaali oireita, niin tämä voi olla tuplaten raskaampaa, jos sinut vielä ”leimataan” sairaaksi. Kuinka moni meistä tällä hetkellä kantaa jonkin sairauden viittaa päällämme, samaistuen siihen täysin koko olemuksellaan. ”Olen sairas, olen diabeetikko, olen syöpäpotilas, olen mentaalisesti sairas..” Vaikkakin monet oireet ovat todellisia, enkä niitä väheksy, todellisia ovat myös mielellämme luomat ajatukset, joita toteutamme fyysisellä tasolla. Nämä asiat eivät aina tue terveyttämme ja voimaantumistamme.
Monet ovat törmänneet jo placebon vaikutuksiin. Tämä ilmiö tunnustetaan, jopa lääketieteessä. Kyseessä on lopulta yksinkertainen ilmiö, monimutkaisine taustatekijöineen. Ihminen saa lääkettä ja hän tervehtyy, saadessaan tietää jälkeenpäin syöneensä sokeripilleriä. Mieli vaikuttaa suuresti tervehtymiseen ja tätä ilmiötä kutsutaan placebo ilmiöksi. Tämä ilmiö ohitetaan monesti nopeasti, koska se ei ole ”todellinen”. Tässä vaiheessa pysähtyisin miettimään, mikä on todellista, jos saamme kehoon muutoksia aikaiseksi pelkällä mielellämme. Muotoilisin lauseen uudelleen: Se ei ole todellista hoitoa, koska sillä ei voi tienata rahaa, vaikkakin ihmiskehoon sillä on suoria vaikutuksia.
Eikä vaikutus jää pelkästään pieniin oireisiin, vaan joskus jopa suoriin fyysisiin vaivoihin. Yksi kiehtovimmista tutkimuksista tehtiin polvileikkaukseen menijöille, jotka jaettiin tietämättään eri ryhmiin. Osalle ryhmää tehtiin oikeasti leikkaus, osalle vain näyteltiin leikkaus kaikkine alku ja lopputoimineen. Jokainen luuli saaneensa polvileikkauksen. Ei varmaan ihmetytä, että ne, jotka saivat leikkauksen tervehtyivät hyvin. Ihmeellisintä oli, että ne, jotka eivät saaneet leikkausta, paranivat myös yhtä hyvin! (Moseley, et al 2002)
Nosebo
Mieti hetki mikä vaikutus mielellä on. Polvileikkauksista, masennuksiin ja paljon pienempiin oireisiin. Vaikkakin positiivinen placebo vaikutus on todellinen, samoin on nosebon – eli oireiden lisääntyminen, kun usko on kova. Kun saamme riittävästi negatiivista uskoa, joko itseltämme tai auktoriteeteiltä, joilta saamme leimoja tilaamme, voimme tehdä omalla terveydellemme paljon hallaa. Sekä fyysistä, että mentaalista. Kuinkahan moni miettii vaikutteiden saamista itselleen, tiedostaen niiden arvoa, päästen valitsemaan parhaan mahdollisen tuen. Ennenkaikkea hoidon, joka keskittyy tervehtymiseen, ei oireen tukemiseen.
”Sinulla on vuosi elinaikaa” – mieti miten vahva sanoma. Kuinka moni elää tämän lauseen todeksi ja kuinka moni taas ei hyväksy sitä ja elää useita vuosia, jopa vuosikymmeniä? Kuinka moni kuolee itse sairauteen, kuinka moni taas itse diagnoosiin? Kuinka moni elää mentaalisissa oireissa, ilman toivoa paranemisesta? Kuinka moni elää toisen ihmisen tekemää diagnoosia todeksi, ilman että pyrkisimme voimaannuttamaan yksilöä ja löytämään tapoja elvyttä kehoa ja mieltä? Kuinka moni leima meitä auttaa ihmisenä, kuinka monesta leimasta saamme apua tilanteeseemme ja ennenkaikkea, kuinka moni leima määrittää meidät ihmisenä?
Mikä on meidän inhimillisyyden ja mentaalisen hyvinvoinnin tärkein kulmakivi? Leima vai oma kokemus elämästä?
Jos mentaalinen hyvinvointi on iloa, naurua, tasapainoisuutta ja elämän haasteiden ylittämistä, tulee väkisin mieleen kysymys; eikö tämä olisi meidän jokaisen etuoikeus elämässä?
Keho & mieli
Näkisin, että keho ja mieli on yksi toimiva kokonaisuus. Vaikkakin puhekielessä ja eri kulttuureissa erittelemme näitä asioita eri tavoilla, ne kuitenkin ovat olemassa yhdessä. Kumpikaan ei voi toimia ilman toista. Lännessä keskitymme joko täysin kehoon, aivan kuin se olisi kone, jota nappia painamalla voimme korjata koneessa vallitsevan ”vian”. Toisaalta näemme myös meidän itsemme olevan mielessä, erillisyyden illuusio on valmis. Mentaalisia haasteita pidetään pelkästään ”pään sisäisinä” ongelmina, joissa fyysisten rakenteiden merkittävyys poistetaan täysin. Molemmat ovat ääripäitä, niin kone ajattelu, kuin ”pään sisällä” oleminen. Erillisyyden sijaan voisimme katsoa ihmistä monimutkaisena mukautuvana olentona, jossa kaikki vaikutteet muokkaavat ihmistä jatkuvasti.
Tällä hetkellä pyrimme muuttamaan luonnon harmoonisuutta monin tavoin. Leikimme luojaa, joka ”korjaa” teknologiallaan, mieltämme pyrimme tuhoamaan lääkkeillä, leikkauksilla ja erilaisilla äärimenetelmillä, jotka voivat itsessään aiheuttaa harmia, juuri sinne mitä yritämme korjata. Esim. mielen haasteissa, lääkitys voi aiheuttaa mieleen suuria ongelmia.Mitä tapahtuisi, jos katsoisimme ihmistä kokonaisuutena, joka pyrkii terveyteen ja tasapainoon, mikäli olosuhteet ja rakennusaineet ovat sille otolliset? Ympäristömme, geenimme, ärsykkeet, mielentila, ravinto, vesi, ihmissuhteet, traumat, ulkoilma, liikkuminen ja moni muu vaikuttaa meidän olemiseemme. Jotenkin se tuppaa silloin tällöin unohtumaan.
Vaikuttavat tekijät
Mentaalisiin haasteisiin johtavia tekijöitä voi olla useita, mutta tässä muutama fyysinen, jotka voi yllättää:
Stimulanttien ja huumeiden (myös laillisten lääkkeiden) liikakäyttö
Verensokeriongelmat – Liiallinen sokereiden (myös huonolaatuisten hiilihydraattien) käyttö
Allergiat – Esim. gluteiinista tai maidon proteiinista johtuvia
Raskasmetallikuormitukset – Vaikuttaa aina käyttäytymiseen asti
Kehon liiallinen kuonamäärän kasautuminen
Välttämättömien rasvahappojen ja aminohappojen (joista muodostuu proteiineja) vähäinen saanti
B-, C-, D- ja E- vitamiinien vähäinen saanti. Myös muiden vitamiinien ja mineraalien vähyys voi vaikuttaa
Puhumattakaan tunne / ihmissuhteiden / elämänmuutosten aiheuttamista kuormituksista. Kuten huomaat, moni pienikin asia voi vaikuttaa suuresti.
Lääkkeet
Mielialalääkkeet, piristeet ja muut lääkitykset, joita mentaalihaasteissa käytetään voivat olla haasteellisia. Monilla on useita haitta vaikutuksia ja osa voi olla jopa erittäin riippuvaisuutta aiheuttavia. Vaikkakin on varmasti tiloja, joihin lääkitys on paikallaan, jotenkin maalaisjärki sanoo, että eikö näitä erilaisia oireita kannattaisi ensin hoitaa perus elämäntapa valinnoilla, ravinnosta lähtien liikenteeseen? Ravinnon kun tiedetään vaikuttavan aina aivokemiaan asti. Jos kyseessä on epätasapaino, tai häiriintynyt toiminta, niin ensimmäinen kysymys pitäisi olla MIKSI.
Tällä hetkellä se taitaa olla, MITEN SAAMME SEN POIS? Mikäli 10 miljoonaa lasta on Ritalinin vaikutuksen alaisena maailmalla ja suomessakin n. miljoona ihimistä syö Kelan korvaamia psyykelääkkeitä, jostain täytyy lähteä katsomaan muitakin ratkaisuja, kuin pelkästään lääkevaihtoehtoja.
Seuraavat vinkit eivät ole tarkoitettu korvaamaan lääkehoitojasi, vaan antamaan ajatusta siitä, miten yhdelle elementillä voi vaikuttaa. Vaikkakin se ei ole autuaaksi tekevä, on se joissain tilanteissa hyvä paikka lähteä liikenteeseen elämäntapamuutoksessa. Askel askeleelta kohti jokseenkin eheää mieltä, yksilön mahdollisuuksien mukaan. Lähes jokaisesta lääkityksestä on mahdollista päästä eroon, oikean opastuksen ja ymmärryksen kera, ammattilaisen kanssa yhteistyötä tehdessä.
Masennus
Mäkikuisma
Mäkikuisma (Hypericum perforatum) on ehdottomasti tutustumisen arvoinen kasvi. Suomessa jostain syystä valikoimat ovat huvenneet kaiken aikaa. Saatavilla on kuitenkin apteekista rohdosvalmiste ilman reseptiä (Hyperiforce Nova). Saksassa mäkikuisma on lääkäreiden yleisimmin kirjoittama masennuslääke ohi lääketehdasvalmisteisten tuotteiden. Mäkikuisma toimii yhtä hyvin, kuin monet lääkkeet (esim. imipramiini), joilla on kuitenkin epähaluttuja sivuvaikutuksia. Näitä ei Mäkikuismalle ole.
Kromi
Vaikkakin saadaan yleensä riittävästi ravinnosta, joissakin tapauksissa sen puute voi aiheuttaa mm. hiilihydraattihimoa, painonnousua, väsymystä, uneliaisuutta,masennusta alle 30v. Masennustapauksissa, näillä oireilla kannattaa kurkata omat kromi tasot kohilleen. Esim. 600 mcg (chromium picolinate)
Magnesium
Magnesiumin vaikutuksen rentoutuneeseen mieleen on tiedetty jo pitkään. Masennuksen hoidossa se on tullut vastaan jo 1920 luvun alkupuolella. Jostain syystä tieto ei aina vielä riitä. Sinkin jälkeen suurin puutos meillä on magnesiumista.
Ruusujuuri
Ruusujuurta on käytetty aikojen saatossa jo pitkään. Kiehtovaksi sen tekee erityisesti mielialaan vaikuttavissa tekijöissä, kuten masennuksen hoidossa, olevat tekijät. Toisin kuin monet muut adaptogeenit (tasapainottavat kasvit), ruusujuuri vaikuttaa aivojen välittäjäaineisiin ja endorfiinien tuotantoon. Ruusujuurella on saatu erittäin positiivisia vaikutuksia laimeissa ja keskivaikeissa masennuksissa (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17990195) ilman sivuvaikutuksia.
Kasvi auttaa myös serotoniinin muodostumisessa, mikä on yksi tärkeistä (muttei ainut) välittäjäaineista. Jonkin verran on myös tutkimuksia, ettei serotoniini (mihin lääkkeet pyrkii vaikuttamaan) olisikaan tärkein tekijä masennuksen hoidossa, mutta silti se on tärkeä välittäjäaine, joka on syytä saada tasapainoon. Miksemme käyttäisi luonnon apuja hyväksemme, nyt kun länsimainenkin näkemys niiden käyttöä tukee?
B-vitamiinit
B-vitamiinit näyttelevät suurta roolia, siinä miten aivot muodostavat elintärkeitä rasvoja. Vaikkakin tarvitsemme tärkeitä rasvoja ravinnosta, tarvitsemme myös b-vitamiineja niiden muodostumiseen, muuttamiseen, entsyymien toimintaan, rasvojen muokkaantumista hormeneiksi. Tämän takia b-vitamiinit ovat äärimmäisen tärkeässä roolissa aivojen välittäjäaineiden muodostumisessa, yksi osa isoa perhekompleksia, joka tapahtuu kehomme sisällä.
Rasvat
Muodostavat paljon meidän ”fiilksiä”, niinpä ne ovat äärimmäisen tärkeitä myös masennuksen ravitsemuksellisessa hoidossa. Omega- 3 rasvoista ollaan puhutta paljon viime vuosina, nykyään jopa niitä vastaan riippuen lähteistä. Vaikkakin omega – 3 bisnes on lähtenyt jokseenkin käsistä, enkä suosittelisi kenellekään halvinta omega- 3 valmistetta. On kuitenkin hyvä huomata, kuinka aivomme koostuvat tietyistä elementeistä, joista rasvat on yksi tärkeimmistä. Mielestäni paras lähestymistapa on nauttia villikalaa, tai erittäin hyvälaatuista kalavalmistetta, kuten esimerkiksi kylmäpuristettua, fermentoitua kalanmaksaöljyä (lähempänä sitä muotoa, jota olemme perinteisesti käyttäneet). Omega 3 rasvat ovat välttämättömiä rasvahappoja, jotka auttavat muodostamaan hermoyhteyksiä, sekä reseptoreita aivojen välittäjäaineille. Mitä enemmän sinulla on kyseisiä rasvoja kehossa, sitä todennäköisemmin teet serotoniinia kehossasi, jonka vaikutuksen tunnet myös selkeämmin lisääntyneen tuotannon takia.
Kilpirauhanen
Vaikuttaa myös masennukseen. Useilla, joilla on ongelmia kilpirauhasen kanssa, voivat kehittää myös masennukseen viittaavia oireita. Kilpirauhasen tarkoitus on tuottaa monia hormonaalisia toimintoja ympäri kehoa, näin ollen sen häiriö toiminnassa on syytä selvittää. Kurkkaa Antioksidanttiklinikka tai Lootuskauppa, josta pääset alkuun.
Elämäntapa
”Teemu, etkö jätä nyt paljon asioita pois mitkä vaikuttavat mielentilaamme, mielenterveyteemme, sekä masennukseen?” Kyllä, ravinto on yksi pala, muttei todellakaan ainoa. Se on vain tässä ajassa, niin äärimmäisen hyvä aloitusaskel, jolla pääsee liikenteeseen. Monet tekijät voivat aiheuttaa ja antaa masennukselle lähtölaukauksen, joilla ei ole mitään tekemistä ravitsemuksen kanssa. Kuitenkaan en jättäisi sitä missään tilanteessa poissa. Olipa lähestymistapasi lääkkeellinen, psykologinen tai henkinen, näen ravinnon tukevan noita elementtejä loistavasti. Itsessään liike auttaa meitä muodastamaan hyvän olon lisäksi, hyvää mielialaa. Yhdistettynä ulkoilmaan, jossa kilpirauhasemme saa paremmat mahdollisuudet toimia, on siinä loistava ase mitä tahansa mentaalista haastetta vastaan.
Yhteiskunta, kasvatus, traumat, sekä fyysiset, että mentaaliset, tunteet, ihmissuhteet, seksuaalisuus, erityisesti seksuaalinen hyväksikäyttö, sekä monet muut asiat tuovat meille oman osansa soppaansa. En niitä väheksy, itse asiassa monesti ne ovat suurimpia vaikuttajia, joihin on syytä panostaa omana oppimatkanaan. Kirjoituksen nyt jo venähdettyä, jätän ne pois tästä artikkelista.
Mielialavaihtelut
Vältä sokeria, liikaa stimulanttien käyttöä, alkoholia, tupakkaa, sekä turhaa stressiä (helpommin sanottu kuin tehty?)
Kurkkaa oletko allerginen, erityisesti prosessoiduille maito ja viljatuotteille. Kokeile vähintään 30 päivää olla ilman.
Panosta magnesiumiin, syö runsaasti lehtivihreää, pähkinöitä ja siemeniä.
Panosta omega 3 rasvoihin
Ota hyvälaatuinen monivitamiini (esim. nokkonen) yhdistettynä c-vitamiiniin 1000mg
Pidä verensokeri tasaisena
Mielen tasapaino
1. Liiku päivittäin ulkona
2. Pidä ystävät lähellä.
Yli 300 000 ihmistä käsittänyt, lähes 150 tutkimuksen yhteenveto huomasi, että paremmat ystäväsuhteet, takasivat paremman terveyden. Jokainen meistä on yksilö, joten jokainen tapa viettää omaa elämäänsä on täydellinen juuri sellaisenaan. Ihminen on kuitenkin laumaeläin, jotka tarvitsevat sosiaalista yhteyttä, myös pitääkseen itsensä mentaalisesti toimivana otuksena. Ystävät ovat tärkeitä, rakkaat ystävät kultaisia.
3. Unta riittävästi.
Unen ja pitkäikäisyyden yhteys on tiedetty jo pitkään. Unen vaikutus laajenee kaiken aikaa, mitä enemmän sitä tutkitaan tieteellisesti. Meillä ei tarvitse odottaa tieteellistä lausuntoja siitä, kuinka hyvältä tuntuu hyvin nukutun yön jälkeen ja kuinka huonolta nukkumattoman yön jälkeen. Aivomme, mentaalinen hyvinvointi riippuu suurelta osin riittävältä levolta, joka suojaa, eheyttää ja uudistaa koko kehoamme.
4. Jätä gluteiini.
Mikäli olet herkkä gluteiinille, kehosi on kirjaimellisesti tulessa, tulehdustekijöiden takia. Silloin on hyvin haasteellista tehdä mitään psykologisella tasolla, jos keho tappaa aivosoluja (glutamaatti, gluteiinin ainesosa, kiihdyttää aivosoluja rappioon tai tuhoaa niitä kokonaan. Ylistimulaatio voi olla yhteydessä moneen mentaaliseen oireeseen) kaiken aikaa. Gluteiini on yhdistetty autismiin, masennukseen, aivojen rappeutumiseen, kilpirauhasen heikentymiseen ja moneen muuhun tulehdustilaan.
5. Ota lisäravinteet viisaasti käyttöön.
Panosta D-vitamiiniin, B-vitamiineihin, sinkkiin, magnesiumiin, sinkkiin, omega-3 rasvoihin. Aivoille kehitettyjä lisäravinteita on myös olemassa, mistä voi olla monessa tilanteessa hyötyä. Koliinia voit napata esim. GMO-vapaasta soijalesitiinistä, tai biologisesti lähempänä ihmisen aivokoostumusta oleva Neuroway, joka voi suojata aivoja ikääntymiseltä, sekä hapetusstressin rappeuttavalta vaikutukselta. Fosfolipidit ovat äärimmäisen tärkeitä tukemaan muistia, keskittymiskykyä, mielialaa ja oppimista.
Kurkkaa esim. biomedin kyseinen tuote, joka on mielestäni yksi markkinoiden parhaista.
6. Syö värejä
Syö tumman vihreitä salaatteja, tumman sävyisiä marjoja, sieniä, juureksia, villivihanneksia, oliiviöljyä, raakakaakaota, vihreää teetä, merilevää (loistavia jodin lähteitä!) puhdasta kahvia, pähkinöitä, siemeniä, pienkaloja, riistaa, ulkoilevien kanojen kananmunia, sekä yleensäkin ruokaa, joka on saanut kasvaa mineraalirikkaassa maassa.
7. Tutustu seuraaviin;
Homeopatiaan, funktionaalinen lääketiede, kiropraktiikka, kasvilääkintään, auerveda, kiinalainen lääketiede, meditaatio, EFT (emotional freedom technique), TRE (trauma release exercises). Monet näistä ovat olleet satoja / tuhansia vuosia olemassa. Vaikka päättäisitkin turvautua länsimaalaiseen lääketieteeseen, niin nämä voivat olla rinnalla kulkemassa.
Toivottavasti näistä oli hyötyä. Jokainen tila on vakavasti otettava ja aina vaatii tietenkin yksilöllisen tarkastelun. Yhtään väheksymättä haasteita, joita tässä ajassa kohtaamme, yhtään myöskään väheksymättä ravinnon ja elämäntapojen vaikutusta meidän olemiseemme, oli lähtötilanteemme mikä tahansa. Tarkastele, haastattele, ole utelias, löydä tapoja, jotka voimaannuttavat sinua, eivätkä vie sinulta omanarvontuntoa, sekä oman elämän hallintaasi toisten käsiin. Kiitos, että jaoit tämän pienen matkan kanssani. Hyviä vointeja ja selkeää päivää sinulle ystävä hyvä.
Holt-Lunstad, J., Smith, T., et al. Social Relationships and Mortality Risk: A Meta-Analytic Review. Plos Medicine. July 2010.
Simpopoulos, A.P. The Importance of the Ratio of Omega-6/Omega-3 Essential Fatty Acids. Biomedicine and Pharmacotherapy. 2002. 56, 365-379.
Venkatram, S., Vhilimuri, S., et al. Vitamin D Deficiency is Associated with Mortality in the Medical Intensive Care Unit. Critical Care. December 2011. 15(6), R292.
Zittermann, A., Iodice, S., et al. Vitamin D Deficiency and Mortality Risk in the Clinical Nutrition. January 2012. 95(1), 91-100.
Kripke, D., Garfinkel, L., et al. Mortality Associated with Sleep Duration and Insomnia. Archives of General Psychiatry. 2002. 59(2), 131-136.
Taira, K., Tanaka, Hl., et al. Sleep Health and Lifestyle of Elderly People in Ogimi, A Village of Longevity. Psychiatry and Clinical Neurosciences. 2002. 56, 243-244.
Syysmyrsky pyyhkäisi Keltaisessa talossa oikein trombin lailla.
Sanotaan, että sitä saa mitä tilaa, mutta nyt kävi kyllä niin, että sain paljon enemmän, kuin tilasin!
Vietimme pari viikkoa sitten viikonloppua tyttöjen kesken, isännän ollessa Italiassa.Lauantaina huokaisin, että jotain kynttilöitä ja muita voisi kaapeista etsiä syksyä piristämään. Siinä sitten nuorissa päissä lähti ajatus, että jos he siirtäisivät kamarista yhden kaapin tuvan puolelle ja tuvasta puolestaan kamariin kirjakaapin. Minä yritin parhaani mukaan vastustaa tuota työlään kuuloista urakkaa, sehän tarkoittaa, että kaikki kirjat olisi otettava ulos ja pullollaan pöytäliinoja oleva kaappi samoin!
Ei auttanut vastustelut, sain käskyn toimia työnjohtotehtävissä ja pysytellä vain melko hiljaa. No niinhän minä johdin joukkoja sohvalta ja välillä yritin huokailla väliin, että annetaan olla. Vaan eipäs annettu olla! Niin sai kaapit, sohvat, pöydät ja tuolit kyytiä ja paikat vaihtui myös alakerrasta yläkertaan ja yläkerrasta alakertaan. Naapuriin ei sentään mitään viety, eikä haettu, tosin yhden Ystävän TV-kaapille olisi ollut käyttöä!
Niin oli kolmen huoneen kalusteet kierrätetty huoneesta toiseen ja näkymä olikin sitten sen mukainen. Ainahan muutos johtaa myös joihinkin hankintoihin ja niin kävi tässäkin, mutta ihmeen vähällä selvittiin. Hankintalistalle tuli ainoastaan mattoja, tuoli ja kaluste televisiolle. Isännälle tästä muutoksesta ei etukäteen kerrottu mitään ja hämmästys olikin melkoinen, kun hän kotiutui reissusta. Onneksi makuuhuone ja keittiö olivat pysynyt kuitenkin entisillä paikoillaan.
Koska projekti on vielä viimeistä silausta vailla, en saanut tekijöiltä lupaa paljastaa koko muutosta, joten siksi vain pieniä paloja tässä vaiheessa ja myöhemmin lisää.
Talous takkuaa ja pienempiä lyödään pataan, niin valtioiden kuin nuortenkin kesken. Ebola karkaa ja Isis virtaa Kaksoisvirtojen mailla.
”When the going gets tough…”
Yhä useampaa ilmiötä on vaikea ymmärtää ja syylliset olisi hyvä löytää. Samoin kuin vastuulliset.
Mitä monimutkaisempi asia, sitä suurempi on tarve löytää yksinkertaisia totuuksia.
Markkinat eivät vedä ja valtio vie sekä varat että voiman. Viskinkin. Jonkun pitäisi tehdä jotain. Jonkun. Viranomaisen, poliitikon tai yhteiskunnan. Kunhan eivät lisää byrokratiaa.
Eikö se Arkadianmäki ole siellä sitä varten, että säädetään lait ja ohjataan yhteiskuntaa? Ja eikö se markkinatalous ole sellainen, että se ohjaa parhaalla tavalla resurssien käyttöä ja talouden pyörimistä?
”Kyllä” ja ”ei”. Molempiin kysymyksiin.
Puolueiden ideologia on ihmisten kirjoittamaa. Yhteisön ja sen kulttuurin. Vuosisataisen työn ja toiminnan tulos, jonka toteuttajat me valitsemme määrävälein. Samoin kuin talouden teoriat ja uskomukset, joiden sisältö tosin päivittyy hieman vaalikautta pidemmällä välillä.
Toistan vielä. Yhteiskunnan ja sen talouden teoriat ja uskomukset eivät ole yhteiskunnasta riippumatonta tiedettä, vaan kulttuurimme ja uskomustemme tulos, joka päivittyy hieman vaalikautta pidemmällä aikavälillä. Näin siksi, että teorioiden ja niiden rajallisten laskelmien olettamukset on tehty sen kulttuurin vaikutuksesta, jossa tutkijat ja päättäjät ovat eläneet.
Kyllä, olen saanut herätyksen kulttuuriin ja unilukkarina on toiminut muuan Strongholdin isäntä. Uskon, että unilukkareita tarvitaan ja että on hyvä hetki tulla tietoiseksi kulttuuristamme, jotta ymmärrämme minkä asioiden äärellä on hyvä olla erityisen hereillä. Katsoa peiliin ja todeta, että myös huonot käytännöt, hyvä-veli –järjestelmät ja erilaisuuden ymmärtämättömyys ovat tuotosta siitä, mikä on ihmisten kesken virallisesti tai sanattomasti todettu toimivaksi ja joka on siksi muuttunut maan tavaksi ja toiminnan normiksi. Isommissa tai pienemmissä yhteisöissä.
Olemme siirtymässä yhtenäiskulttuurista useamman totuuden maailmaan. Maailmaan, jossa totta ovat samaan aikaan jopa vastakkaiset näkemykset. Ja jos oikein hyvin käy, opimme ymmärtämään ja hyväksymään nämä erot.
Tätä ymmärtääkseni luen siis Jari Sarasvuota ja komppaan häntä vahvasti.
”Väsyneenä, pettyneenä, peloissaan ja helpomman vaihtoehdon houkuttelemana ihminen paljastaa kulttuurin ehdoilla ilmenevän tosiluonteensa.”
Oivallus, jolla voi selittää monia hämmentäviä ilmiöitä ajassamme. Tällainen kulttuurimme vain on. Kotimaassa, maanosassamme ja laajemminkin. Ei käy kiistäminen. Onneksi tietoisuus auttaa parannukseen ja löytyy yksilöitä ja ryhmiä, joiden olemisen ja tekemisen kautta kulttuuri rakentuu. Myös parempaan suuntaan. Tietoisuuden heräämiselle on nyt otollinen maaperä.
Yliviljellyt inhimilliset vahvuudet ovat luoneet meille kasvuympäristön, joka haastaa nyt riittävän väkevillä ongelmilla, jotta huomaisimme tarpeen kyseenalaistaa vallitsevia uskomuksia.
Ja nyt syntyvässä muutoksen tilassa herää pakon synnyttämä uteliaisuus tehdä asioita eri tavalla. Ajatella ja tuntea eri tavalla. Arvostaa ja kunnioittaa eri tavalla.
Alamme ymmärtää, mistä ihmisyys ja inhimillisyys oikeasti koostuvat. Siitä kokemuksesta, jonka mukaan asioilla voi olla merkitystä, vaikka se ei koskettaisi minua juuri nyt, enkä nähtävissä olevassa tulevaisuudessakaan hyötyisi siitä henkilökohtaisesti. Löydämme johtajuuteen uutta sisältöä ja uusia keinoja. Tai oikeastaan löydämme ne uudelleen. Nuotiopiirin ja sille ominaisen arvostavan dialogin. Kunnioittavan kohtaamisen ilon. Siksi ”Vain elämää” koskettaa piirissä istujia.
Uusvanhojen metodien ohella kieleemme nousee uusvanhoja käsitteitä, jotka saavat uuden merkityksen ja joita käytetään harkiten, kuin maistellen niiden hitaasti kehittyvää aromia. Armo, pyhä, sielu, luottamus, kunnioitus. Käsitteitä, jotka ovat olleet monen arkitodellisuudessa hetken hautautuneina kulttuurimme teknistaloudellisen paradigman hyökyaaltoon.
Äläkä ymmärrä minua väärin, kunnioitan syvästi heitä, jotka suunnittelevat siltoja, käyvät kauppaa ja rakentavat koneita joiden avulla vähäisemmätkin meistä saavat mahdollisuuden elää ja toimia.
Molempia tarvitaan ja siksi on hyvä, että tulenkantajia löytyy säännöllisesti. Suosin sekä-että ratkaisuja, metaa ja fysiikkaa. Arvostan molempia suuresti.
Viimeisen kahden vuoden aikana olen oppinut paljon kärsimyksestä, itsestäni ja rakkaudesta. Kasvu ei olisi ollut mahdollista ilman valintoja, askeleita, jotka eivät olleet helppoja ottaa, mutta jotka ovat tuoneet minua lähemmäksi itseäni. Ehkä tärkein opetukseni on ollut että en ole taistellut vastoinkäymisiäni vastaan, vaan hyväksynyt ne. Samoin kuin väärät valintani, joita ilman en olisi tänään tässä, oppineena, kokonaisempana.
Suuri osa ihmisen kasvusta tapahtuu kivun kautta. Helppo elämä harvoin haastaa perusasioiden äärelle. Omat viimevuotiset elämäntapahtumat ovat avanneet minussa uusia väyliä ymmärtää ihmisen kokonaisvaltaisuutta ja sitä kuinka tärkeää on kunnioittaa itsessään olevaa pyhää. Logoterapiassa nimitämme sitä hengeksi.
Logoterapia on armon filosofia. Keskeisiä teemoja ovat mahdollisuus aloittaa aina alusta, toivon läsnäolo jokaisessa hetkessä, anteeksi antaminen niin itselle kuin muille, mielihyvästä ja avuttomuudesta luopuminen (ja näin vastuun ottaminen omasta elämästä) sekä suuntautuminen maailmaa ja ihmisiä kohti. Näin olet lähempänä omaa ainutlaatuista elämäntarkoitustasi.
Tavoitteilla on taipumus mahdollistua, koska asetamme fokuksen, sisäisen kompassimme päämääräämme kohti. Se on järjellistä ja kiitollista. Usein se tarvitsee kuitenkin kuria kaverikseen. Kuri voi kuulostaa kurjalta, mutta se on mahtava sparraaja, joka myös muistaa palkita ohjattavansa. Käytän omissa haasteissani ja asiakkaiden valmennuksessa menetelmää, jonka olen nimennyt lempeäksi kuriksi. Siinä särkyneelle annetaan vain yksi tehtävä, olla hetkessä menettämättä toivoa. Keskustelun kautta etsimme motiiveja sille, miksi haluamme pitää siitä kiinni. Usein se on yksinkertaisesti sitä, että luottaa siihen että kaikki voi olla huomenna toisin, ja usein onkin. Vielä useammin se johtuu näkökulman muutoksesta, jota asenteeksikin kutsutaan.
Logoterapian herätelauseessa kysytään: Mitä elämä kysyy sinulta tänään? Elämä nimittäin kysyy meiltä useita asioita joka hetki. Se myös näyttää meille upeita asioita ja mahdollisuuksia ja kun sinulla on kutsumus, uskallat katsoa niitä ja näkemäsi kutoutuu kauniiksi synkroniaksi. Minulle näitä ihmeitä ovat olleet logoterapeuttisen maailmankäsityksen, erityisherkkyyden tunnistamisen ja eronneiden sielunmaiseman nivoutuminen yhteen työssäni.
Rakkaussuhteen päättyessä elämän tarkoitus usein hämärtyy hetkeksi aikaa, ihmisellä on silloin kivun tuntemisen lisäksi tilaisuus oman elämänsä uudelleen luomiseen ja kokemiseen. Kuinka se onnistuu, on pitkälti kiinni siitä millaisessa seurassa nämä kasvuhetket elämässään viettää. Saako tukea ja jaksaako uskoa, edes huomiseen.
Marikalta voi tilata myös yksityistä kasvuvalmennusta ja keskusteluaikoja eroprosessointiin Lisätietoa kaikista: http://www.uudenelamanvarit.fi/
Lapsena minua kiusattiin koulussa, ja koin lukuisia pahan mielen hetkiä. Hetkiä, jolloin itkin, kun toisten sanat satuttivat. Mutta myös hetkiä, jolloin päätin, että minähän en itke.
Päätös tuntui silloin vahvalta ja ainoalta oikealta. Ikään kuin olisin pukenut ylleni panssarin, jota kavereiden sanomiset eivät läpäisseet. Oman sotahaarniskani. Vuosi vuodelta se muuttui vahvemmaksi.
Tosiasiassa panssari ei estänyt minua haavoittumasta. Se oli kuin puudutusaine, joka esti minua kohtaamasta pahinta tuskaa, mutta haavat syntyivät silti.
Ihmisen mieli pyrkii välttämään kipua. Siksi sillä on monenlaisia suojamekanismeja, jotka auttavat kohti miellyttävämpää tai edes siedettävämpää olotilaa.
Mutta joka kerta, kun päätät olla kohtaamatta jotakin tunnetta, puet yllesi suojakuoren. Se on kuin jähmeästä materiaalista tehty kokovartalohaalari, joka ei todellakaan istu päällä mukavasti, mutta se palvelee siinä hetkessä ja suojaamistarkoituksessa kelvollisesti. Et pääse tuntemaan ihosi pehmeyttä tai kuuntelemaan kehosi viestejä, mutta se ei tunnu silloin olennaiselta. Pääasia, että selviytyy.
Vähitellen haalari alkaa kuitenkin hiertää. Ehkä kerroksia kertyy vähitellen uusia. Joka kerta, kun yrität mukautua ulkopuolelta tuleviin odotuksiin, puet itsellesi uuden suojakuoren. Joka kerta, kun annat itsesi ymmärtää, että et ole riittävän hyvä sellaisena kuin olet, kiskot taas uutta kerrosta yllesi.
Uudet suojakerrokset vaikeuttavat luontaista liikkumistasi entisestään. Ne estävät sinua näyttämästä mitään itsestäsi ulospäin. Samalla kosketus positiivisiinkin tunteisiin heikkenee. Jos et halua kerran tuntea, et sitten tunne enää oikein mitään.
Alun perin hyvässä tarkoituksessa käyttöön otettu mekanismi ylenpalttisesti käytettynä tekee pahimmillaan ihmisestä robotin, joka on ohjelmoitu miellyttämään jatkuvasti muita sekä reagoimaan toisten tarpeisiin ja odotuksiin, jotta ei kokisi enää enempää ikävyyttä. Jotta olisi tarpeeksi. Lopulta yhteys omaan sisimpään ja omiin tarpeisiin on kokonaan poikki.
Näin ei kuitenkaan tarvitse olla ikuisesti. Yhteys on sisäisen työn, hoitavien ja rakastavien ihmissuhteiden sekä ehkä myös ulkopuolisen avun kautta palautettavissa. Useimmat haavatkin paranevat, kun niihin vain uskaltaa kurkistaa. Puhdistaminen kirvelee hetken, ja tunteiden kokeminen voi toki olla pelottavaa – mutta niin saakin olla. Pelkokin on vain inhimillistä.
Jossain kohtaa kuitenkin huomaa, että eivät tunteet sittenkään tapa, päinvastoin. Pahan olon vastustaminen ja vahvuuden näytteleminen vievät paljon enemmän energiaa kuin tunteiden hetkellinen kohtaaminen ja hyväksyminen. Itku puhdistaa ja se varmasti loppuu aikanaan.
Toivon, että vielä joskus tunteiden käsittelemisen merkitys ymmärretään tässä maailmassa aivan eri tasolla ja tavalla kuin nyt. Tunteista lähtee aivan kaikki.
Kesän grillailujen jälkeen olisi hyvä muistaa omaa suolistoaan, vaikka suurempia vastaongelmia ei olisikaan. Hyvin yleinen syy erilaisiin vatsavaivoihin on suoliston bakteerikannan epätasapainotila eli dysbioosi, joka voi ilmoittaa itsestään hyvinkin eri tavoin.
Suolistobakteerit koostuu useista eri bakteerikannoista ja niiden välillä tulisi vallita tasapaino. Tasapaino järkkyy kuitenkin helposti erilaisten tekijöiden vaikutuksesta. Sitä häiritseviä tekijöitä on mm. lääkkeet, alkoholi, pitkittynyt stressi, kuitujen tai entsyymien puutos, ehkäisypillerit, sokeri, prosessoitu ruoka, säilöntäaineet ja liiallinen lihan ja muun happovoittoisen ravinnon syönti. Nämä voi aiheuttaa pidemmällä aikavälillä hyvinkin monimuotoisia ongelmia joista mainittakoon mm. närästys, turvotus, vatsakivut, ripuli, ummetus, ilmavaivat ja ärtyneen suolen oireyhtymä. Joillain myös bakteerikannan tasapainotila ei edes oireile suolisto-oireina. Muita dysbioosista kertovia oireita voi olla mm. masennus, hiivatulehdukset, väsymys, ihottumat ja muut iho-ongelmat, päänsärky, yliherkkyydet, allergiat, astma sekä erilaiset alentuneen immuniteetin oneglmat kuten toistuvat flunssat, poskiontelontulehdukset. Yleensä pitkittynyt epätasapainotila johtaa pidemällä aikavälillä laukaisijana muunlaisissa terveysongelmissa. Kuten tiedetään, suolisto tuottaa suuren osan hormoneistamme, sekä on myös vahvasti yhteydessä hermostoomme, jotensen osallisuutta hormonihäiriöihin ja hermostollisiin ongelmiin ei voida sulkea pois.
Suolistoa kannattaa siis hoitaa ihan jatkuvasti. Pahemmaksi menneet suolisto-ongelmat on toki hyvä hoitaa ammattilasten opastuksella, mutta arjessa jokainen voi hoitaa omaa suolistoaan syömällä oikeanlaista ravintoa. Suolistomme pääasiallinen tehtävä on kaiken syömämme ravinnon pillkkominen ja muuttaminen energiaksi erilaisten imeytymisprosessien myötä. Ei siis ole ihme että suolisto-ongelmiin ensisijainen ja monesti tehokkain hoito on huolehtia syömämme ruoan laadusta ja sen madhollisimman hyvistä ravintoarvoista. Suolistoystävällisessä ruokavaliossa kannattaisi suosia runsaasti tuoreita ja kevyesti höyrytettyjä kasviksia, marjoja, siemeniä, pähkinöitä. Maitotuotteet voivat monasti aiheuttaa ärsytystä suolistossa, mutta jos maitotuotteita kuitenkin käyttää, niin olisi hyvä valita hapanmaitotuotteita. Ongelmat voimakkuudesta riippuen ruokavaliossa olisi hyvä välttää erityisesti gluteeniviljoja, sokeria, maitotuotteita, liiallista punaista lihaa, sekä prosessoitua tai tehotuotettua ruokaa. Varsinkin lääkekuurien aikaan suoliston tukeminen laadukkailla maitohappobakteereilla on tärkeää, mutta niiden käyttäminen päivittäin on ehdottomasti järkevää.
Tässä olisi resepti ihanan herkulliseen tapaan pitää huolta tuosta suoliston bakteerien tasapainosta. Samalla voit säilöä viimeisimmät yli jääneet syysomenat hyvään tarkoitukseen. Vielä bonuksena tämä omenaihme tasoittaa veren sokeria hämmästyttävän hyvin, joten on todella testaamisen arvoinen. Ehkä paras tapa aloittaa aamu, koska se pitää hyvin nälkää ja antaa elimistölle sen tarvitsemia ravintoaineita. Tämä resepti on asiaan hyvinkin perehtyneen Michael Ashin käsialaa, joka on yksi funktionaalisen lääketieteen ”guruja”. Reseptin hyviin ominaisuuksiin voit perehtyä tarkemmin hänen alkuperäisestä kirjoituksessaan täältä.
Olen muunnellut alkuperäistä reseptiä hieman tähän sen mukaan mitä itse olen kokenut hyväksi.Lisäsin hiukan nesteen määräää ja itse tykkään syödä tätä myös erilaisten siemenien, sekä reilumman marjamäärän kanssa. Siemenet ja pähkinät kannattaa vain aina muistaa liottaa vedessä yön yli. Tämä herkku säilyy oikein hyvin jääkaapissa, joten voi huoletta tehdä aina useamman päivän annoksen kerrallaan.
Huom! Jos sinulla on suolistossa todettu hiivasyndrooma tai epäilet sellaista, testaisin tätä reseptiä vasta kun hiiva on taltutettu. Sillä vaikka tähän ei lisättyä sokeria tulekaan on tässä luonnon oma sokeri kuitenkin mukana. Ja hiivallehan kelpaa ihan kaikki sokeri.
Omenaihme
1. vaihe
800 g omenalohkoja (noin 6 kpl/1 kg omenaa) jos omena ei sovi, voit kokeilla päärynää
2 – 4 dl vettä
1,5 – 2 dl luomurusinoita
2 – 3 tl ceylonin kanelia
2. vaihe
Nämä lisätään aina ennen tarjoilua 1:n annokseen:
1 Saccharomyces boulardii kapseli 250 mg. Jos vain on kapselinmuodossa, jonka pystyy avaamaan. Jos ei, niin nielaistaan erikseen (saccharomycesiä löydät helposti luontaistuotekaupoista).
1 annos hyvälaatuista maitohappobakteeria. Jos vain on kapselinmuodossa, jonka pystyy avaamaan. Jos ei, niin nielaistaan erikseen. (Esimerkiksi Biomedin, Biolatten tai Bioteekin maitohappobakteerit on varmasti laadukas vaihtoehto).
50 – 100 g maustamatonta luomujogurttia, soijajogurttia tms maidotonta versiota
10 – 20 mantelia (yön yli liotettuna)
20 – 50 g mustikoita
1 tl manukahunajaa (ei välttämätön, mutta hyvä vaihtoehto jos haluaa lisää makeutta)
1 rkl auringonkukansiemeniä (ei välttämätön), yön yli liotettuna
1 rkl kurpitsansiemeniä (ei välttämätön), yön yli liotettuna
Pese ja lohko omenat (voit myös halutessasi kuoria ne). Laita omenat kattilaan, lisää vesi, rusinat ja caylonin kaneli. Laita kattila kuumalle liedelle ja keitä seosta kokoajan sekoitellen noin 20 min tai kunnes omenat ovat pehmenneet ja menettäneet hiukan rakennettaan.
Hyvien vaikutuksien takaamiseksi tätä omena seosta olisi hyvä nauttia kerrallaan 1 – 1,5 omenan verran. Hyvä tapa on jakaa koko seos noin 6 osaan ja pakastaa tai säilö se annoksina jääkaappiin. Nauti aina yksi annos lämpimänä tai kylmänä 2. vaiheen lisukkeiden kera.
Irtipäästäminen ei tarkoita luovuttamista. Joillakin asioilla vain sattuu olemaan ”viimeinen käyttöpäivä”.
20 merkkiä siitä, että on aika toimia ja päästää irti:
1. Ajatuksesi harhailevat enemmän muistoissa kuin nykyhetkessä. 2. Tilanne aiheuttaa enemmän kipua kuin iloa. 3. Odotat, toivot ja anot, että ihminen, paikka tai tilanne muuttuisi. 4. Olet omahyväinen, tylsistynyt ja harmistunut. 5. Kuvio ei muutu, vaikka yrität korjata sitä. 6. Sinusta tuntuu, että kukaan ei kunnioita eikä kuuntele sinua. Tunnet olosi yksinäiseksi. 7. Tilanne estää sinua muuttumasta ja olemasta oma itsesi. 8. Jäät odottamaan ja toivomaan, että asiat kääntyisivät parempaan päin. 9. Itket enemmän kuin naurat ja rakastat. 10. Tunnet itsesi uupuneeksi emotionaalisesti, henkisesti ja fyysisesti. 11. Olet menettänyt intohimosi ja hilpeytesi. 12. Ydinuskomuksesi ja arvosi ovat muuttuneet ja uhraat sen, mitä oikeasti olet. 13. Et pidä enää hauskaa. 14. Pelkäät, että tämä on parasta, mitä tulet saamaan. 15. Piilottaaksesi kivun, pakotat itsesi hymyilemään. 16. Kadotat itsesi ja lakkaat unelmoimasta. 17. Pidät kiinni pelosta tuntematonta kohtaan. 18. Tunnet sisimmässäsi, että pidät kiinni sellaisesta, josta tulisi päästää irti. 19. Vapauden tunne tuntuu laajalta ja avoimelta. 20. Uskot parempaan elämään.
Lapsella sanotaan olevan vaihe vaiheen perään. Minun henkinen kasvuni on myös edennyt vaiheissa. Tyttäreni sairastuminen oli paistinpannulla päähän-tyylin herätys, eikä se pannu ole sen jälkeenkään ihan toimettomana ollut. En pysty kontrolloimaan vaiheitani sen enempää kuin lapsikaan voi vaikuttaa vaiheisiinsa. Jokainen vaihe on ollut tarpeellinen ja opettava. Vaiheet pitää hyväksyä, pitää antaa niiden tulla ja mennä, mutta niihin ei pidä uppoutua liikaa.
Ensimmäinen vaihe oli lukea kaikki mahdolliset henkiset kirjat. Osallistuin kursseille ja luennoille, kävin imemässä viisaampien neuvoja, sillä en vielä luottanut omaan viisauteeni tarpeeksi. Ihastuin siihen kollektiiviseen hurmioon, joka vallitsi henkisissä tapahtumissa. Kalenterini oli täynnä menoja ja tavoitteena oli itseni kehittäminen. Janosin henkisyyttä, arki oli tylsää ja vaikutti tarpeettomalta. Lentelin egoistisessa hurmiossa tapahtumasta toiseen ja tunsin tyytymättömyyttä kotioloihin, olinhan löytänyt syvemmän viisauden!
Sitten tuli vaihe, jolloin mikään tapahtuma ei enää vedonnut minuun. En pystynyt keskittymään kirjoihin. Hiljennyin kotiini integroimaan kaiken kuulemani ja lukemani sisääni. Aloin uskoa, että me kaikki olemme yhtä viisaita, me kaikki olemme yhtä. Koemme vain asiat eri tavalla, eri ajassa, sielunsopimuksemme mukaan. Piti sovittaa uusi ymmärrys parisuhteeseen ja arkeen lasten kanssa. Piti oppia tunnistamaan ego, nöyrtyä takaisin tavalliseksi ihmiseksi, nähdä arvo ja oppimisen mahdollisuus jokaisessa arjen hetkessä.
Olen onnekas, että minulla on suuri perhe ympärilläni, tasapainoittamassa taipumustani ylilyönteihin. Jos uppoudun liikaa oman pääni sisälle analysoimaan ja ymmärtämään, niin unohdan elää elämää. Syvempi ymmärrys on koukuttavaa ja on haastavaa tutkia omia rajojaan.
Tällä hetkellä enimmäkseen uin mudassa tai liitelen korkealla, tasaista maata minulle tarjoillaan harvemmin. Syvän tietoisuusvaiheen sisällä en saa oikein tehtyä mitään. Olemiseni rajoittuu sekaviin ajatuksenpätkiin, joista en saa otetta, sillä ne ovat tunteista kumpuavia, uudistavia ja tuntemattomalla tavalla merkittäviä. Pitää vain olla ja antaa vyöryä. Olen kuin koomassa, uin liimassa ja odotan että sieluni käy läpi jotain, mitä en aina edes ymmärrä sen käyvän läpi. Jos vastustan tätä prosessia, tulen yleensä kipeäksi. Sieluni ohjaa minut sellaiseen tilaan, mikä minulle kulloinkin on parasta. Kesti kauan ymmärtää ja hyväksyä tämä, kuunnella ja antautua vietäväksi.
Syvän ja matalaenergisen vaiheen jälkeen lähden aina liitoon. Ideoita kumpuaa niin, etten pysy perässä. Luovuuden määrä on rajaton, kirjoitan koneella ja odotan kärsimättömästi, että kirjaimet tulisivat näytölle yhtä nopeasti kuin niitä kirjoitan. Syleilen ja rakastan elämää, riemuitsen kun ymmärrän kaikki selkeääkin selkeämmät ajatukseni. Olen todella kiitollinen tästä vaiheesta, mutta muistutan itseäni siitä, että liitovaihe ei ole parempi kuin matalan energian vaihe, molempia tarvitaan. Ei ole valoa ilman pimeyttä.
Näiden kahden vaiheen aikana on muistettava myös elää. Molemmat vaiheet ovat jumittavia, toinen sängyn pohjalle, toinen tietokoneen eteen. Huomaan näiden vaiheiden vaihtelevan niin tiheästi, että tietoisena oleminen merkitsee minulle sitä, että tiedostan kummassa vaiheessa mennään ja sitten muistutan itselleni, että olen tavallinen ihminen, jolla on perhe. Olen tullut tänne elämään tavallista elämää.
Koomassakin pitää tehdä ruokaa ja siivota. Vääntäytymällä väkisin leikkimään pihalle lasten kanssa, tasapainoitan jumitusta. Liitovaiheessa tasapainotan oloani hiljentymällä ja keskittymällä lasten kanssa palapeliin sekä lukemalla iltasatuja, vaikka kuinka tekisi mieli koneen ääreen luomaan uutta.
Eräs viisas nainen on sanonut minulle: ”Ole niiden lastesi kanssa, kukaan henkinen opettaja ei voi sinulle opettaa yhtä paljon kuin omat lapsesi.”
En tässä vaiheessa tarvitse mitään henkisiä tapahtumia. Minun pitää jo uskoa, että sisältäni ja kotoani löytyy kaikki tarvittava viisaus. Minulla on upeat lapset, jotka osaavat helposti kiskoa minut tasaiselle maalle, jos annan heille siihen mahdollisuuden.
Kun olen hukkua ajatuksiini, on parasta lähteä lasten kanssa metsään. Lasten ilolla ja luonnon kauneudella ei ole rajoja. Siellä tietoisuuteni laajenee näkemään elämäni suuremmaksi kuin minun ajatukseni. Siellä ajatuksia ei edes tarvita.
Tolle sanoo: ”Jos et pysty olemaan läsnä edes normaaleissa olosuhteissa, kuten istuessasi yksin kotona, kävellessäsi metsässä tai kuunnellessasi jotakuta, niin et tietenkään kykene pysymään tietoisena, kun jokin menee pieleen tai kohtaat vaikeita tilanteita ja ihmisiä. Nuo haasteet ovat testejäsi tietoisuustilastasi.”
Minulle suurin henkisyyden mittari tällä hetkellä on se, miten hyvin osaan olla rauhan tilassa perheeni kanssa kotona. Pyykkivuorten, ruuan laiton ja kinastelevien lasten ympäröimänä, eläen tavallista elämää. Mittari heiluu vielä kovasti, joten tämä tasapainon etsimisen vaihe kestänee tovin.
”Makuasioista ei voi kiistellä” -sanonnan voi hyvin laajentaa koskemaan myös kokemuksia: ”Kokemuksista on turha kiistellä”. Miksi sitten kiistelemme?
Ego kokee erilaisuuden uhkana
On ihmeellistä, kuinka helposti ihmisen ego kokee erilaisuuden uhkana ja haluaa olla aina oikeassa. Siksi ego antautuu yhä uudestaan väittelemään mielipiteistä, tunteista ja kokemuksista. Se on oikeastaan aika huvittavaa, vaikka egolle se on totisinta totta. Egojen keskinäinen väittely tuottaa harmi kyllä vain rikottuja hetkiä. Voittoisan egon tyytyväisyyskin on haihtuvaa sorttia, koska kohta ego löytää uuden kilpailutilanteen ja väittelyn.
Ihmisten erilaisuus ja erilaiset kokemukset eivät oikeasti ole uhka, kuten sisäinen todellinen minämme tietääkin. Jokaisella on oma kokemus ja vapaus olla omanlainen toisia kunnioittaen. Moninaisuus on rikkaus. Se antaa ajattelemisen aiheita, uusia näkökulmia elämään ja on myös kasvattavaa. Pelkästään kaltaistensa kanssa ruusutarhassa eläminen voisi toki olla harmonista, muttei välttämättä kovin kehittävää. Haasteet pakottavat pysähtymään ja kohtaamaan itseä. Kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan.
Kokemuksesi on tärkeä
Avoin ja utelias mieli niin omaa kuin toisen kokemusta kohtaan luo yhteyttä sen sijaan, että egomme taistelisivat siitä kuka on oikeassa. Voimme edellyttää toiselta kunnioitusta kokemustamme kohtaan ja vähintään itse kunnioittaa omaa kokemustamme. Emme kuitenkaan voi vaatia toista kokemaan samoin tai olemaan samaa mieltä kuin me.
Se etteivät toiset aina ymmärrä kokemustasi, ei tarkoita sitä ettei se olisi tärkeä. Kova kuori – niin omasi kuin toisenkin – voi pelästyä herkkyyttä ja olla torjuva sen vuoksi. Vähättely voi johtua siitä yksinkertaisesta syystä, että toinen kokee toisin eikä ymmärrä muuta. Jokainen on vastuussa omasta kokemuksestaan ja myös siitä kertomisesta toisille silloin kun se on tarpeen.
Avoin kokemusten vaihto avartaa
Kohtaaminen molemminpuolisen kunnioituksen ja avoimuuden hengessä on ihmeellinen kokemus. Saat olla se mitä olet. Ei tarvitse esittää tai yrittää olla mitään muuta. Saat kertoa omasta kokemuksestasi ilman että kukaan kiistää, arvostelee tai väittelee siitä. Sallit myös toisen olla sellainen kuin hän on. Hyväksynnän valo lämmittää sydämet, ja rauha asettuu taloksi. Silloin molempien maailmankuva ja sydän saa mahdollisuuden avartua.
Näin voimme kohdata myös herkkien ja vähemmän herkkien kesken. Uteliaina ja hyväksyvinä niin omaa kuin toisen kokemusta kohtaan. Erilaiset ihmiset ja kokemukset täydentävät toisiaan. Herkän kokemus voi tuoda vivahteita, syvyyttä ja uusia näkökulmia. Vähemmän herkkä näkee asiat usein yksinkertaisemmin ja joskus raikkaan suoraviivaisesti. Jokaisella on oma tärkeä tehtävänsä ja antinsa yhteiselollemme.
Aina hyvä kohtaaminen ei ole mahdollista. Silloin voi olla viisainta suojella itseään, pysytellä hiljaa, poistua paikalta, puolustautua tai pyytää apua. Joka tapauksessa Sinulla on aina mahdollisuus harjoitella itsesi ja toisten kohtaamista hyväksyvästi.
Rakasta kokemustasi ja päästä siitä irti
Miltä tuntuu katsoa kokemustasi ja tunteitasi aitoina ja alkuperäisinä? Kun vaalit niitä sisälläsi kuin kalleimpia aarteitasi, koskemattomina, kauniina, vahvoina, Sinun omina kokemuksinasi. Kun tunnet kokemuksesi ja tunteesi pystypäin, arvostaen niitä juuri sellaisina kuin ne ovat.
Puhdas kokemus ja tunne tuntuu yleensä kehossa, soluissa ja aistien kautta. Ajatukset, sanat ja mielipiteet astuvat askeleen kokemuksen ulkopuolelle, eivätkä siksi koskaan täysin voi kuvata sisäistä kokemusta. Senkin vuoksi sanoilla taisteleminen on aika turhaa tai ainakaan se ei tapahdu asian ytimessä.
Samalla ehkä huomaat, että vaikka tunteesi ja kokemuksesi ovat todellisia ja oikeutettuja Sinulle, ne ovat ohimeneviä elämän ilmiöitä, virtaavia ja muuttuvia kokemuksia, eivät siis perimmäinen totuus. Voit havainnoida kokemuksiasi lempeän hyväksyvästi tietäen, että niistä voi päästää myös irti ja antaa niiden mennä, kun ne ovat ensin saaneet huomiosi ja hyväksyntäsi.
Mitä Sinä koet ja tunnet juuri nyt? Se on totta. Se on osa muuttuvaa elämän virtaa.
Me herkkyytemme säilyttäneet ja kuorten sisältä pikku hiljaa vapautuneet olemme muutoksen tekijöitä. Eläköön herkkyys ja herkät kokemukset!
Tyttäreni nauraa kirjapinolleni, sillä kirjojen nimet eivät lupaa mitään kepeää lukuelämystä. My house is killing me –kirja huvittaa kyllä nimenä minuakin. Siihen ei kirjakaupassa tartu kukaan muu kuin homeista ja monikemikaaliyliherkkyydestä kiinnostunut tai sisäilmaongelmille altistunut. Tai sitten minunlaiseni intohimoisesti aivoterveyteen hurahtanut.
Olen tuoksuallergikko ja altistunut sisäilmaongelmille. Virallisella termillä puhutaan Sairas rakennus -syndroomasta. Voin toimia nenälläni jopa homenuuskijana. Bongaan heti jo kerrostalojen rappukäytävistä, että tässä talossa on kosteusongelmia tai hometta. Haistan myös ihmisten vaatteista, että heillä taitaa olla kotona kosteusvaurio tai hometta. Julkisista tiloista on tänä päivänä niin moni paikka homeessa, että ihan hirvittää. Helsingin kaupunginteatterin teatterielämyksistä en voi kovinkaan usein nauttia, sillä siellä on sellainen sisäilmaongelma, joka saa keuhkoni tukkoon. Tunne on samanlainen kuin joku painaisi rautavannetta voimalla rintaa vasten.
Tainnuttavan keuhkotuntemuksen koin pari vuotta sitten myös Helsingin yliopiston päärakennuksen suuressa luentosalissa. Kiertelin nostalgisena yliopistolla ja kävelin kyseiseen saliin muistelemaan lopputenttiäni, joka kruunasi maisteriksi valmistumiseni. Mutta jo ensi metreiltä tajusin, että salissa on sisäilmaongelma, on pakko päästä heti pois. Rautavanne ehti onneksi vain hetken puristua rinnan ympärille. Sairas rakennus –syndroomassa oireilu voi nimittäin helpottaa tai jopa hävitä, kun kontaminoituneesta tilasta pääsee pois.
Kavahdan myös vanhojen junavaunujen ummehtunutta ja pistävää hajua. Samettiset ja kulahtaneet penkit ovat imaisseet itseensä kosteutta ja pölyä. Hajucocktailiin sekoittuu myös ihmisten ominaishajua, pistävää parfyymiä, hiuslakkaa, märkiä takkeja, jopa virtsan löyhkää. Tuoksuyliherkkänä joukkoliikenteessä matkustaminen ei ole totisesti aina herkkua.
Hyvästi hajuvedet ja hyasintit
Tuoksuille herkistyneenä olen välillä piinaava läheinen. Haistan enemmän ja vahvemmin kuin muut. En kestä voimakkaita pesuaineita, vahvoja hajuvesiä, hyasintteja. Saan puistatusta ja pahoinvointia vahvasta hienhajusta, tupakansavusta, maaleista, liuottimista ja pakokaasuista. Kun aikoinaan asuimme sellutehtaan läheisyydessä, yöt menivät tietyn tuulen puhaltaessa ympäri taloa kävellessä, kun katkut kiemurtelivat sisätiloihin. Rikin lemu oli niin puistattava, että vieläkin oksettaa.
Nuorempana en ollut niin herkkä, vaan tiedän nyt herkistyneeni hajuille sisäilmaongelmille altistumisen myötä. Homeelle altistuminen tapahtui salakavalasti todennäköisesti jo koululaisena. Muistan selvästi, kuinka minua ällötti tietyn koulun makeahko haju, johon sekoittui pesuaineita ja ruuankäryä. En nuorena tietenkään osannut aavistaa, että olin matkalla kohti sisäilmaoireilua. Siksi ihmettelen todella paljon kuinka kevytkenkäisesti homekouluihin, -sairaaloihin, -virastoihin ja -päiväkoteihin suhtaudutaan. Korjauksiin ei riitä rahaa ja väärillä korjaustavoilla luodaan lisää surmanloukkoja. Homekoulut ovat mielestäni terveyden- ja mielenterveydenkin sieppareita. On paradoksaalista, että lasten pitäisi jaksaa opiskella hermomyrkkyjä sisältävässä sisäilmassa. Niin ja opettajien opettaa… Eihän kenenkään pää kestä toistuvaa myrkytystä päivästä ja vuodesta toiseen. Joidenkin tutkimusten mukaan langaton sähkömagneettinen säteily saa homekasvustot villiintymään. Ja mihinkäs meillä Suomessa ollaankaan matkalla? Kohti langattomia kouluja…
Homeesta hajuihin
Homeet kannattaa ottaa vakavasti, sillä kyse on aivoihin vaikuttavista hermomyrkyistä. Homealtistuksen on tutkimuksissa todettu aiheuttavan fyysisiä, neurologisia, kognitiivisia ja emotionaalisia oireita. Salakavala home hyökkää hengitysteihin, niveliin ja päähän. Home voi saada muistin takkuilemaan ja migreenin yltymään. Tutkimusten mukaan pitkäaikainen altistuminen homeelle ja kosteusvaurioille voi lisätä niin ADHD:n, Alzheimerin taudin kuin MS-taudin riskiä. Syövästä, astmasta ja nivelsairauksista puhumattakaan.
Homeelle tai kosteudelle altistunut herkistyy usein myös hajuille ja monille kemikaaleille. Meitä tuoksuyliherkkiä on 10-40 prosenttia väestöstä, valtaosa herkistyneistä on naisia.
Homealtistus ilmenee mitä moninaisimmin oirein, siksi oireilun alkuperää voi olla vaikea jäljittää. Joku masentuu, ahdistuu, kärsii kroonisesta väsymyksestä ja muistihäiriöistä. Toisella taas pettävät hengitystiet: poskiontelo- ja keuhkoputkentulehdukset seuraavat toisiaan, yskä pitkittyy ja silmiä kirvelee ja pistelee. Kolmatta huimaa ja rintaa puristaa, ja neljännellä nivelet turpoavat ja tulehtuvat. Allergiat, astma ja limakalvoärsytykset ovat tavallisia.
Tieto lisää tässä tapauksessa tuskaa. Aika moni suomalainen elää kodissa, joka on terveydenkaappari ja tuota tietoa on todella monen vaikea sulattaa. Karu totuus on nimittäin se, että yli 50 prosenttia suomalaisesta rakennuskannasta on kosteusvaurioista tai homeessa! Varovaisten arvioiden mukaan 25 prosenttia suomalaisista sairastuu jossakin vaiheessa elämäänsä homeesta.
Kosteus- ja homeongelmat eivät ole pelkästään vanhojen talojen haaste, vaan monet upouudet asunnotkin voivat olla potentiaalisia homepesiä. Tänä päivänä rakennetaan nopeasti eikä jakseta odotella betonin kuivumista, selluvillat rötköttävät vesisateessa kipsisten seinälevyjen kaverina. Kun kaverukset ovat kostuneet, on sisäilmaongelman syntyminen hyvin todennäköistä.
Homekouluja on 25 prosenttia kaikista kouluista. Sairaaloista 15 prosenttia kaipaa äkillistä korjausta homeiden takia. Lisäksi 75 prosenttia päiväkodeista on vakavasti sisäilmaongelmaisia. Noita 60- ja 70-luvun tasakattoisia kouluja ja virastoja katsellessa voi jo haistaa homeen ulos asti.
Toivo elää
Vaikka tieto tekee kipeää, se myös kannustaa tekemään valintoja oman ja läheistensä hyvinvoinnin eteen. Mitä sinä teet, jos lapsesi viettää arkipäivät hermomyrkyllisessä päiväkodissa? Tai jos murrosikäisesi viettää ison palasen päivästään umpihomeisessa koulussa? Entä mitä sinä lääkäri sanot, jos potilaasi toipuu leikkauksesta homemyrkkyjen saastuttamalla teho- tai vuodeosastolla? Lääkärinä saatat tietää, että homeisella osastolla leikkauksesta toipuvien kuolleisuus voi nousta hurjiin lukemiin.
Kun on homeiden myrkyllisyyden oivaltanut, ei sitä voi painaa villaisella. Jos minä joutuisin työskentelemään homeisessa työpaikassa, vetoaisin työturvallisuuslakiin ja laittaisin hengityssuojaimen ensin itselleni ja kehottaisin sitten muitakin tekemään niin. Arvostan aivojani, keuhkojani, maksaani, verisuoniani ja niveliäni niin paljon, että suojaudun kunnolla tai lähden hometta karkuun enkä jää sankarillisesti tuleen makaamaan. Homeen kanssa ei kannata leikkiä. Sen leikin häviää aina.
Toivon silti, että vaikka voit järkyttyä lukemastasi, et lannistu tai masennu. Aina on toivoa ja aina voi tehdä jotain oman terveyden ja läheisten terveyden tähden. Pienillä arkisilla valinnoilla voi tehdä paljon silloinkin, jos ihmettelee mikä kumman susi on syönyt kaikki voimat tai tuntee joutuneensa flunssien ja kummallisten kipujen syöksykierteeseen.
Vahvista itseäsi vihreällä
Aivan ensimmäiseksi ala vahvistaa itseäsi. Buustaa kehoa, suolistoa ja ikiomaa myrkynputsaria, maksaasi. Homealtistuksessa maksa-reppana joutuu todella koville. Syö runsain määrin vihreää: nauti vihreitä vihanneksia, nokkosta, pinaattia, voikukkaa, spirulinaa ja siankärsämöä. Vältä sokeria ja viljatuotteita. Nauti maitohappobakteereita, mutta muista, että hapatetut ja maitohappokäytetyt vihannekset ja juurekset eivät välttämättä sovi sisäilmaongelmille altistuneelle. Heitä hyvästit myös usein hometoksiineja sisältäville maapähkinöille ja maissille. Puhumattakaan makeisista ja limsoista.
Hommaa ympärillesi runsaasti ilmaimurikasveja. Suosi kultaköynnöstä, viirivehkaa ja rönsyliljaa. Hanki kotiin tai työpaikalle myös tehokas ilmanpuhdistaja, joka oikeasti puhdistaa ilmaa eikä kierrätä saastunutta ilmaa sisätiloissa. Jos kärsit ihmeellisistä ja toistuvista infektioista, osta kaikki kodin pesuaineet hajusteettomina ja suosi hygieniatuotteissakin vain hajusteettomia vaihtoehtoja. Luonnonmukaisissakin tuotteissa on harmillisesti tuotteita, jotka ei sovi homeille ja kosteudelle altistuneille. Ulkoile ja voimaannu luonnossa. Harrasta myös kiitollisuutta ja anna aivoillesi hermomyrkkyjen sijaan ihanaa lepoa mindfulnessin, hoitavan musiikin ja meditaation avulla. Tärkeintä on pysyä pinnalla ja hakea jokaisesta päivästä jotakin hyvää.
Seuraavassa blogipostauksessa jatkan hometeemalla ja keskityn ravintoon ja ravintolisiin sekä omiin yrityksen ja erehdyksen kautta omaksuttuihin ruokavalintoihini. Maksan terveys nousee väistämättä enemmän tapetille kun puhutaan homeista ja homeille altistumiselle. Ei maksa vaivaa, kun sitä muistaa pitää tyytyväisenä. Kun maksa voi hyvin, myös aivot ja suolisto hurraavat tyytyväisyyttään.
Ja vielä sokerina pohjalla WHO:n listaus Sairas rakennus –oireyhtymästä kärsivien oireista:
Silmien, nenän ja kurkun ärsytys sekä yskä
Ihon kuivuus, punoitus ja kutina
Heikkous, päänsärky, keskittymiskyvyn puute
Toistuvia hengitystieinfektioita
Äänen käheys, vinkunat ja hengenahdistus
Pahoinvointi ja huimaus
Lisääntynyt tai muuttunut herkkyys hajuille ja tuoksuille
