Olen kuluvalla viikolla kuullut ihmisten usein sanovan sitä, että elämä on yhtä kriisistä toiseen kulkemista – ”kriisistä kriisiin”, kuten Ismo Alanko osuvasti laulaa. Aika osuva on minusta muukin kuin pelkkä otsikko – kannattaa vilkaista laulun sanoja.
Kriisit jaetaan tavallisesti kehityskriiseihin ja traumaattisiin kriiseihin. Kehityskriisejä tai elämäntilannekriisejä ovat esimerkiksi lapsen syntymä, ”viidenkympin villitys” ja eläkkeelle siirtyminen. Ne ovat siis kriisejä eri elämänvaiheisiin siirryttäessä. Tällaiset tapahtumat voivat olla positiivisia tai negatiivisia, mutta jotka joka tapauksessa haastavat ihmisen voimavaroja.
Traumaattiset kriisit ovat äkillisiä tapahtumia, joihin liittyy suuri tunnejärkytys ja jonka käsittelyyn ihmisen omat voimavarat eivät hetkellisesti riitä. Traumaattisen kriisin voi laukaista esimerkiksi läheisen ihmisen kuolema, vakava sairastuminen, uskottomuus ja niin edelleen.
Johan Cullbergin mukaan kriisillä on neljä vaihetta: sokki-, reaktio-, läpityöskentely- ja uudelleensuuntautumisen vaiheet, joista kaksi ensimmäistä muodostavat kriisin akuutin vaiheen. Useinkaan kriisi ei kulje näppärästi ja nätisti vaihe vaiheelta vaan joskus joudutaan astumaan kriisissä yksi askel eteenpäin ja kaksi taakse. Yleensä kuitenkin, ei aina, tulee aika, jolloin kriisi asettuu osaksi omaa elämänkaarta eikä arpeuduttuaan muistuta enää ihan joka päivä niin kipeästi olemassaolostaan.
Kriisi on usein hyvin kipeä henkinen matka, joka haastaa ihmisen koko olemuksen muutokseen. Kriisi on tilanne, joka järkyttää oman elämän tasapainoa ja jossa aiemmin opitut ongelmien ratkaisukeinot eivät toimi. Sanana kriisi tarkoittaa käännekohtaa mutta myös mahdollisuutta.
Se teoriasta ja sitten varsinaiseen pohdiskeluun. Jostain syystä lasteni kanssa puhuimme siitä, milloin he olivat oppineet kävelemään. Ja muistin, miten heidän vauva-aikoinaan ihailin luonnon viisautta saattaa ihminen kahdella jalalla käveleväksi otukseksi. Vauva vahvistaa viisaasti eri lihasryhmiä: opettelee kannattelemaan päätään, punnertaa pystyasentoon istuakseen ja maassa masullaan maatessaan on lentoon lähtevässä asennossa selän lihaksia vahvistaakseen, näin ainakin maalaisjärkisesti ajattelen. Ihmistaimi saa usein palkinnon sinnikkäästä harjoittelusta ja nousee noin vuoden iässä pystyyn ja ottaa ensimmäiset askeleensa.
Ymmärsin, että samalla sisäsyntyisellä sinnikkyydellä meillä ihmisillä on pyrkimys selviytymiseen. Kriiseistä ja muista elämän haasteista lähdemme alun järkytyksen jälkeen tiedostamattomasti kulkemaan kohti kohtaa, jossa voimme varovasti sanoa selviytyneemme. Ja aina on poikkeuksia, mutta aika usein kuitenkin lähdemme uudelleen kurkottamaan kohti valoa, nousemme taas jaloillemme kuten tapaamme sanoa.
Polvilleen putoaminen on käännekohta. Ei ole enää paluuta vanhaan elämään vaan vaaditaan paljon surutyötä ja muuta psyykkistä työtä sen hyväksymiseksi, että elämä on lopullisesti muuttunut. Siinä matkan varrella itsekin muuttuu – joku joskus kyynistyy ja katkeroituu, mutta moni myös viisastuu ja vahvistuu.
Se mikä minua itseäni tässä hetkessä puhuttelee, on se, että kun itse kriisin myötä muuttuu, joutuu hetken elämään vähän kuin tyhjässä tilassa ennen kuin löytää sen uuden elämän, johon itse sopii.
Kriisi on myös mahdollisuus. Kun ei enää oikein sovi vanhaan elämään, on mahdollisuus alkaa luoda uutta. Minun kokemukseni mukaan elämä itse auttaa tässäkin: koen, että näinä hetkinä näytetään paljon erilaisia asioita ja vaihtoehtoja aivan kuin kysyttäisiin, mitä ihminen todella haluaa. Siinä sitten voi kuljeskella ja poimia koriin kaikenlaista herkkua; ottaa ja jättää ja jos vielä osaisin nauttia – korillinen kun ei taida koskaan tulla valmiiksi.
Voisikohan vajaasta korista ja jo pelkästä matkanteosta oppia nauttimaan?
Millaisia herkkuja sinun korissasi on? Herkkujen herkkua ehkä ja joukossa jotain vanhentunutta ja pois heitettävää?
Mikä siinäkin on, että vanhentuneiden herkkujen pois heittäminen on niin vaikeaa?
Ja miksi joskus herkkukorin runsaudesta tuntee syyllisyyttä?
Ja miksi kaverin kori näyttää niin paljon herkullisemmalta kuin oma?
Tätä se elämä kai on: oman korin täydentämistä ja tyhjentämistä sekä korin kunnon tarkistamista ja paikkailemista myös. Kriisiä kriisin perään ja herkkuhetkiäkin silloin tällöin.
Minulle tuli valmennettavaksi monilla mittareilla menestynyt, kunnianhimoinen ja tunnollinen yrittäjä. Hän oli kuitenkin stressaantunut ja väsynyt. Saadakseen haluttuja tuloksia aikaan hän oli tottunut tekemään paljon asioita nopeassa rytmissä.
Toimintamalleillaan hän oli saavuttanut paljon, mutta samalla tekemisen intensiteetti ja sen taustalla olevat uskomukset olivat saaneet hänet siihen tilaan, että hän oli avun tarpeessa.
Valmennusprosessin alkaessa ymmärsin pian, mistä ongelmat johtuivat. Ylisuorittamisen malli oli saatava lempeästi ohjattua tarkoituksenmukaisempaan suuntaan.
Haaste tuli vastaan, kun aistin, että valmennettavani odotti myös valmennusprosessilta samaa intensiteettiä, johon hän oli muuallakin tottunut. Hänen maailmassaan parhaat tulokset syntyivät tekemällä enemmän, paremmin tai nopeammin. Kun en antanutkaan hänelle liutaa haastavia kotitehtäviä, vaatinut tai puskenut häntä, hän koki alkuun valmennuksen tehottomaksi.
Jo Einstein mainitsi aikoinaan, että ongelma ei lähde samalla ajattelulla, jolla se on syntynyt. Henkilökohtaisessa kehittymisessä se tarkoittaa usein sitä, että jos jokin asia tuntuu mielessäsi tutulta ja helpolta, saat luultavasti aikaan samoja tuloksia kuin ennenkin. Mieli pyrkii löytämään mukavuutta ja välttämään kipua, joten monesti vanha ajatusmalli on mielelle turvallisin, vaikka se ei pitkällä tähtäimellä parhaita tuloksia tuottaisikaan.
Jos olet tyytyväinen tuloksiin, jatka ihmeessä samalla ladulla kuin tähän asti ja nauti siitä. Jos taas haluaisit saada elämääsi hyödyllisempiä käyttäytymismalleja, miellyttävämpiä tunnetiloja, toimivampia ihmissuhteita tai parempia elinolosuhteita, muutos kannattaa aloittaa omista ajatuksista asti.
Ajatusmallien muuttamista voisi verrata muihin elämäntapakorjauksiin, vaikkapa liikunnan aloittamiseen tai ruokavalion parantamiseen. Ensimmäiset treenit saavat sykkeen korkealle ja lihakset jumiin. Terveellinen ruoka saattaa aluksi laittaa vatsan sekaisin. Mielikin voi reagoida detox-oirein. Terveellisemmät ajatusmallit tuntuvat ehkä aluksi oudoilta yksinkertaisesti siksi, että ne ovat uusia ja vieraita. Saatat ehkä jopa ajatella, että uusi tapa ei ole sinua varten. Mutta kun keho ja mieli tottuvat, ne myös kiittävät.
Ymmärrän valmennettavaani enemmän kuin hyvin. Kun on vuosikausia tai jopa -kymmeniä paahtanut suorittamismoodissa, hidastaminen saattaa konkreettisesti sattua. Vaikka järjen tasolla tietäisi, mikä itselle on hyväksi, tunne kiljuu toista. Keho on tottunut jännittyneisyyteen, mielen rentoutumislihakset eivät ehkä ole saaneet harjoitusta sitten lapsuusvuosien. Kun ne laittaa ensimmäisen kerran hommiin, ne huutavat hoosiannaa. Vieressä säännölliseen treeniin tottuneet kontrolli- ja pyrkimismuskelit ihmettelevät hetkellistä työttömyyttään.
Sama tuska voi koskea vaikkapa sitä hetkeä, kun opettelee vetämään rajoja ja sanoo ensimmäisen kerran EI. Mutta epämukavuuden tunteesta ja sisäisen äänen vastusteluista pääsee yli. Uudet ajatus- ja toimintamallit ovat aikuisenkin opittavissa.
Suorittamista ei voi lopettaa suorittamalla itsensä kehittämistä mahdollisimman tehokkaasti. Kun täydellisyyden tavoittelija haluaa päästä eroon perfektionismista, hänen on opeteltava hyväksymään, että prosessi ei etene täydellisesti. Juju on juuri siinä, että hänen ei tarvitse yrittää noudattaa jokaista saamaansa vinkkiä sataprosenttisen oikein. Monesti tärkein oppiläksy ei olekaan tehtävä, joka sinulle annetaan, vaan se, kuinka suhtaudut itseesi sitä tehdessäsi. Ja kun opit olemaan itsellesi lempeämpi ja hyväksyvämpi suoritustasosta riippumatta, olet jo pitkällä.
Hidastaelamaa.fi -sivuston toinen perustajista, hyvinvoinnin sekatyöläinen Sanna Wikström vieraili Juha Häkkisen ja Maija Ilmoniemen vieraana HelsinkiReal-ohjelmassa.
Oletko koskaan kokeillut uutta diettiä, joka lupasi sinulle uuden elämän, sekä kehon muutamassa viikossa? Oletko koskaan tehnyt itsellesi lupausta, jota et pystynyt yli kuukautta kuitenkaan pitämään? Oletko koskaan kokeillut painonpudotusta, ilman pitkäaikaista tulosta? Ehkä olet yksi niistä, joka elää tässä ajassa kokien paineita, ehkä jopa ahdistusta ja stressiä siitä, miltä sinun kuuluisi näyttää? En tiedä sinusta, mutta minä ainakin olen sitäkin kokenut. Tämän tekstin tarkoitus on löytää muutamia toimivia keinoja, jotta näin ei tarvitsisi olla. Tämä on painonhallinan uusi aika, joka etsii vastauksia ajattomista viisauksista, jotka ovat olleet täällä aina olemassa. Kaivetaan niitä esiin ja löydetään sisäinen potentiaalimme.
Paino
Mikä on optimaali paino? Mikä on täydellinen keho? Miltä näyttää hyvinvoiva ihminen? Paino ihannointi määritellään monesti ulkoisten ajatusmallien perusteella, jotka suurin osa nappaa yhteiskunnallisista ihanteista. Tämä antaa alkusysäyksen lähes mahdottomalle tehtävälle. Ulkoistamme oman onnemme ja myös sen miltä meidän kuuluisi näyttää, jonkun toisen käsiin, toisen ihanteisiin, sekä ajatusmalleihin. Paino on monille ihmisille elämän mittainen taistelu tanner, jota koskaan ei saada hallintaan ja sen parissa pyörii enemmän negatiivisia ajatuksia, kuin iltauutisissa. Miksi? Se onkin hyvä kysymys, joka saa aikaan monia syvemmälle meneviä ajatuksia, kumpuamaan sisämmästämme. Miksi en kelpaa tällaisena? Miksi en voi löytää omaa onneani, juuri siitä painosta minkä PÄÄTÄN itselleni hankkia / pitää? Ja ennenkaikkea mitä oikeastaan painonpudotuksella yritän itselleni hankkia? Voi olla, että moni ei koskaan kysy itseltään kysymystä syvemmistä motiiveista. Mikäli tavoitteena on painonpudotus, jonka voimme määritellä tavoitteeksi / päämääräksi, on tärkeää kurkata asiaa hieman syvemmälle.
MIKSI haluan pudottaa painoa? Mikä on MOTIIVINI tämän tavoitteen taustalla? Vastauksena voi olla, halu pudottaa 5,678kg itseltään, tai se voi olla halu mahtua niihin housuihin, joissa olit kymmenen vuotta sitten. Kuitenkin jos tarkastelemme näitä motiiveja, monesti taustalta löytyy MENETTÄMINEN. Haluan pudottaa, täten menettää painoa, päästää jostain irti. Jälleen kerran kysymys nousee, MIKSI? Mitä sitten tapahtuu, jos pudotat painoa, miten näkisit itsesi eri tavalla? Hyväksyisitkö jotenkin kehosi syvemmin, rakastaisitko itseä enemmän, tai rakastaisiko sinua joku aidommin, mikäli kehostasi lähtisi muutama kilo? Optimaalipainoa ei ole olemassakaan. Me näemme kaaviot, joissa muodostetaan massoille sopiva määritelmä painosta. Perustuuko suositukset johonkin tieteelliseen tutkimukseen, johonkin osuvaan määritelmään, joka määrittää sen kunka paljon meillä pitäisi painaa. Näkemykseni mukaan eivät, vaan ne perustuvat keskiarvoihin ja ympäri pyöreisiin määritelmiin. Silti näitä eletään todeksi, aivan kuin painokaaviot olisivat pyhä graali, jota juotuamme, taivaat aukenevat, tähtien ollessa oikeassa linjassa, lintujen laulaessa pyhiä sävelmiä. Oikeastiko? Se on hyvä kysymys se.
Stressi
Jos olet lukenut tekstejäni, ehkä tiedät, että minulle kehotietoisuus on tärkeää. Se, että me tullaan enemmän kehoomme, kuulemme kehon viisautta parhaan mahdollisen kyvymme mukaisesti, mahdollistaa monia prosesseja käyttöömme. Myös painonpudotuksessa tämä on suunnattoman tärkeää. Kuinka monesti ihmiset aloittavat uuden ”DIEtin”, kuuntelematta koskaan sitä, miltä se kehossa tuntuu? Minä ainakin olen siihen nuorempana syyllistynyt useaan otteeseen. Kehomme ei ole tyhmä, se on suunnattoman viisas kokonaisuus, joka pyrkii kaiken aikaa auttamaan meitä, olemaan puolellamme, tukemaan matkaamme täysin rakastavasti. Mutta annetaanko me sille mahdollisuutta tehdä omaa osaansa, vai luotammeko ulkoiseen tietoon enemmän, kuin kehomme viisauteen? Kun meillä on nälkä, se on signaani jostain, jota on hyvä kuunnella, tukahduttamisen sijaan. Kun meillä sattuu, se on signaali jostain. Jostain syvemmästä, kuin pelkästään, kuinka saan kivun heti ja nyt pois kehostani.
Keho, stressi ja painonpudotus kulkevat käsi kädessä. Stressi, tuo ihana reaktio, joka voi olla puolellamme, tai meitä vastaan määrittää hyvin pitkälti sen, onnistummeko kehollisissa tavoitteissamme. Mikäli otamme painonpudotuksen tavoitteeksemme stressaantuneesti, pakonomaisesti, ei väksin puurtaminen auta kehon omia mekanismeja toimimaan halutulla tavalla. Mitä enemmän meillä on stressihormonit yllä (mm. kortisoli), sitä vähemmän meillä on kehon rakentavat, rasvaa polttavat hormonit toiminnassa. Kysymys mikä on hyvä kysyä aina, kun syömme; Olenko kehossani? Miltä minusta tuntuu? Olenko rentoutunut, vai olenko ärsyyntynyt jostain? Yksi syy, miksi hidastaminen, rukous tai meditaatio toimii ennen ruokailua, on varmasti niiden tuodessa meitä enemmän tähän hetkeen, rauhoittaen kehoa, pienentäen mm. kortisolin määrää samalla. Stressi ei ole paha, mutta sen vaikutus on hyvä myöntää ja ymmärtää elämässämme.
Ilo
Toivoisin, että miettisimme meidän kauneusihanteitamme omasta näkökulmastamme. Se on haasteellista tässä ajassa, kun meitä pommitetaan mainoksilla, ihannekuvilla, erilaisilla autuaaksi tekevillä tuotteilla joka kulman takaa. Oman äänen kuuntelemin alkaa olla entistä tärkeämpää tässä markkinavoimia kumartavassa ajassa. Mistä löytäisimme ilon ja leikkimielisyyden koko tähän touhuun? Mistä voisimme lähteä liikenteeseen omassa elinvoimaisuuden metsästyksessämme? On sitten tavoitteena painonpudotus tai energisyyden löytäminen, parhaimpina keinoina näkisin innostuksen, ilon ja voimaantumisen kautta lähestymisen näitä aiheita.
Meille on jo ihan riittävän pitkään painotettu nihkeyden, kiristämisen ja kieltäytymisen polkua, joka ei tue meidän täydellistä kukkaan puhkeamista. Painonhallinta on iso bisnes, joka tietää mitä tekee. Tavoitteena on saada tuotteita myytyä mahdollisimman paljon, mahdollisimman usein. On aika murtaa vanhat kahleet ja löytää voimavarat meistä itsestään, sisältä päin kumpuavaa elämäniloa. Meistä jokainen on sen arvoinen ja jokaisen synnyinoikeus on kokea hyvää oloa omassa kehossaan, riippumatta siitä millainen onni sinulla kävi synnytys arpajaisissa.
9 askelta auttamaan matkaasi
1. Hengitä.
Hengitä 5-10 kertaa syvään ennen kuin syöt. Happi on parhaita kehomme elvyttäjiä ja tuo meidät huolista tähän hetkeen.
2. Kuuntele.
Kuuntele mitä kehosi kaipaisi tässä hetkessä syötäväksi. Keho pyrkii keskustelemaan meidän kanssa jatkuvasti, pyrkien opastamaan meidän ruokavalinnoissamme. Kuuntele mikä olo sinulla on ennen ruokailua ja ruokailun jälkeen. Ystävysty oman kehosi kanssa.
3. Rentoudu .
Mitä enemmän pystymme rauhoittamaan kehoamme ruokailu hetkinä, sitä enemmän pääsemme parasympaattisen hermoston puolelle, joka mahdollistaa ruuansulatuksen ja rennon, rauhoittuneen mielen.
4. Pysähdy
Jokaista ruokailua ennen pysähdy hetkeksi, edes muutamaksi sekunniksi. Tällöin pystymme tekemään valintoja, reaktiivisuuden sijaan. Valitsemme ruokamme monesti täysin hetkessä tulevien impulssien kautta, jotka olemme itsellemme opettaneet. Pysähdy, kuuntele ja ennenkaikkea tee valinta itse mitä syöt!
5. Kiitollisuus .
Miten suuri ero kehossa koettuun kokemukseen on silloin, kun siirrymme syyttelemisestä ja kurjuudesta, kiitollisuuteen. Vaihtamalla ainaiset ”ei saa”- syönnit, ”kyllä kiitos” – asenteeseen, ennenkaikkea raikkaaseen, ravitsevaan ja täyttävään ruokaan, saamme kiitollisuuden lisäksi mahdollisuuden tarkastella omaa hyväksyntäämme ravinnon parissa. Voimakas sana – kiitos.
6. Jatka eteenpäin.
Kun olet syönyt, päästä irti ruokailusta. Monesti jäämme miettimään, murehtimaan ja jopa itseämme syyttelemään syödystä ruasta. On aika päästä tästä tuhoisasta tavasta irti. Syö ravitsevasti, olemalla kiitollinen ja päästämällä irti, kun olet syönyt. Jopa ”repsahtamalla” päästä irti kaikesta itsesyytöksestä. Keskity elämiseen itsessään.
7. Tee valinta .
Teemme jatkuvasti valintoja. Kun käyt kaupassa, ravintolassa, ystävien luona, juhlissa, kuka päättää mitä syöt? Sinä, koska itse valitsemme aina mitä suuhumme laitamme. Tee valintoja, jotka tukevat sinun tavoitteitasi. Ymmärrä valintojen vaikutus pitkällä juoksuvälillä.
8. Ota vastuu.
Nyt jos, koskaan on aika ottaa vastuu omiin käsiin. Olemme tulosta siitä, mitä valintoja olemme elämässämme tehneet. Ovatpa ne olleet mitä tahansa, omista ne. Omista jokainen osa kehostasi, ylpeästi ja vastuun kantaen. Mikäli syytät jostain syystä itseäsi, ota vastuu siitäkin ja opetellaan päästämään irti tästä syytöksen kierteestä. Ottamalla vastuun, taakka helpottuu, koska emme pääse enää itseämme karkuun. Otetaan vastaan tämä mielenkiintoisena haasteena ja mahdollisuutena muokata kehomme ja elämämme meidän mieleiseksi. Vastuu on sinulla, otatko kopin?
9. Nauti saavutuksista .
Ja se tärkein, nauttia matkasta kohti saavutuksia. Nauti jokaisesta salaatista, jokaisesta ravitsevasta aamupalasta, lounaasta, päivällisestä. Nauti siitä, kuinka tiedät mikä olo erilaisista ruokalajeista sinulle tulee. Nauti siitä, kuinka tunnet, kuinka kehosi hyrisee ravitsevan kala-aterian jälkeen. Nauti siitä, kuinka tunnet elinvoimaa kunnon munakas – salaatti aamiaisen jälkeen. Nauti jokaisesta hetkestä, jokaisesta suupalasta, jokaisesta askeleesta, joka vie sinua lähemmäs kohti tavoitettasi. Mikäli et vielä sitä osaa, niin aina voimme ruveta harjoittelemaan. Elämä on tarkoitettu elettäväksi täysillä, ilman kompromisseja, ilman kurjuutta. Nyt on aika nauttia tästä hetkestä, tehdään se yhdessä!
1. Vastoinkäymiset ovat vain tilapäisiä.
”Päästäksesi läpi helvetin, sinun on jatkettava loppuun asti.” — Winston Churchill
2. Ole avoin ja myötätuntoinen. ”Ihminen on osa kokonaisuutta, jota kutsumme universumiksi – osaa, joka on rajoitettu aikaan ja paikkaan. Koemme itsemme, ajatuksemme ja tunteemme erillisenä muusta. Se on eräänlainen optinen tietoisuuden harha. Tämä harha on kuin vankila, joka rajoittaa henkilökohtaiset halumme ja kiintymyksemme vain muutamiin meille läheisiin ihmisiin. Tehtävänämme on vapauttaa itsemme tuosta vankilasta. Laajentaa myötätunnon kenttämme kaikille eläville ja luonnolle sen kaikessa kauneudessa.” — Albert Einstein
3. Asiat eivät aina mene suunnitelmiesi mukaan. ”Aloittelijan mielestä mahdollisuuksia on paljon, mutta asiantuntijan mielestä niitä on vain muutama.” — Shunryu Suzuki
4. Muiden mielipiteet eivät määrittele sinua. ”Jokaisella näyttää olevan selvä käsitys siitä, kuinka muiden tulisi elää, mutta kuinka he oman elämänsä eläisivät, heillä ei ole tietoakaan.” — Paulo Coelho
5. Tulet epäonnistumaan. ”Suurin loistomme ei ole se, ettemme koskaan epäonnistuisi. Suurin loistomme on, kun kaaduttuamme nousemme joka kerta ylös.” — Ralph Waldo Emerson
6. Löydä joka päivä syy nauraa. ”Päivä ilman naurua on hukkaan mennyt päivä.” — Charlie Chaplin
7. On hyviä ja huonoja päiviä. ”Elämä on sarja luonnollisia ja yllättäviä muutoksia. Älä vastustele niitä — se aiheuttaa vain pahaa mieltä. Anna todellisuuden olla. Anna asioiden soljua omillaan. Olipa ne millaisia tahansa.” — Lao Tzu
8. Tee joka päivä sitä, mitä rakastat. ”Antaudu sen vietäväksi, mitä todella rakastat” — Rumi
9. Löydä aikaa meditaatiolle. ”Minulla on niin paljon tekemistä tänään, että täytyy meditoida kaksi tuntia yhden tunnin sijaan.” — Gandhi
10. Kapinoi — syystä. ”Kapinoin. Sitä varten olen olemassa.” — Albert Camus
Voimauttavat kysymykset -korttipakka auttaa käymään keskustelua oman itsen kanssa sekä tutkailemaan omia ajatuksia ja tuntemuksia. Näiden korttien avulla löydät oman sisäisen äänen ja saat vahvistusta siitä, millaisia toiveita sinulla on elämästä ja mihin suuntaan haluat jatkaa. Korttipakka sisältää elämäsi tärkeimmät kysymykset, jotka vahvistavat sinua elämäsi jokaisena päivänä.
Hyväksyttehän minut? Olenhan sellainen, jonka haluatte seuraanne? Täytänhän odotuksenne? Kertokaa, että minussa on ainakin jotain hyvää, kivaa tai haluttavaa.
Harvoinpa tuollaisia asioita tulee ääneen sanottua. Paljon useammin ne pyörivät mielessä – ei ehkä ihan tiedostettuna, vaan tiedostamattomina. Tarve olla hyväksytty, tulla nähdyksi, myötätunnolla ja arvostuksella kohdatuksi. Ja paljon muutakin. Noihin asioihin meistä jokaisella on oikeus ja meidän on helppoa kannustaa toisiamme saamaan niitä.
Jo matkan alussa tulee hankala tienhaara. Sellainen, jota on erityisen vaikea huomata. Polku haarautuu lähes näkymättömästi kahtaalle. Poluista vain toinen etenee kohti tarpeemme täyttymistä. Se toinen päätyy upottavalle, mutta kauniin oloiselle suolle. Toisella polulla yritän ansaita myötätuntoa, arvostusta ja hyväksyntää. Aluksi saatan jopa uskoa saavani sitä. Sillä toisella polulla olen vain sitä, mitä olen. Hyväksyn keskeneräisyyteni, että aina en ole (esimerkiksi myötätuntoinen). Kumpi polku johtaa kohti tarpeeni täyttymistä?
Kulttuurisesti ajatellen, asioiden yrittämistä pidetään yleensä hyvänä ja kannustettavana. Rohkaisemme toisiamme yrittämään. Joissain asioissa sillä on toki sijansa. On hyvä opetella esimerkiksi ajamaan turvallisesti, tekemään maistuvaa ruokaa tai käyttämään älypuhelinta. Mikäpä siinä. Mutta mitä sitten, kun yritän olla jotain muuta kuin olen.
Yritän??
Yritän olla – kärsivällinen, arvostava, empaattinen ja toiset huomioivia. Joku voisi sanoa, että ”upeaa”. Mitä minä kerron itselleni, kun sanon yrittäväni olla jotain? Ainakin alitajunnalle viesti on, että en ole. Eihän minun tarvitsisi yrittää olla myötätuntoinen tai positiivinen, jos jo kokisin olevani sitä. Silloin ei tarvitsisi yrittää mitään, vaan voisin keskittyä olemaan. Joka kerta, kun yritän olla jotain, kerron itselleni, että en ole.
Samalla voi tapahtua myös muuta isomittaista tuhoa. Jos esimerkiksi yritän suhtautua myötätuntoisesti toisten ihmisten toimintaan, tulen helposti valehdelleeksi toiselle ja itselleni siitä, miltä minusta tuntuu. Kertoessani muuta kuin tunnen tai ajattelen, petän itseäni. Kerron, että minun on tärkeämpää olla mieliksi muille kuin itselleni. Ajattelen, että minun tulee kuunnella enempi toisten odotuksia kuin olla rehellinen itselleni. Hetkinen – tämähän ei ollut se suunta, johon haluan.
Miten eteenpäin?
Miten toimin niin, että kehityn tavalla, joka ei riko ympäristöä ja on samalla rehellinen itselleni? Mistä löydän keinon olla eilistä enemmän myötätuntoinen tai arvostava ja kunnioittaa samalla omia tunteitani? Uskonpa, että siihen ei tarvita erityisiä taitoja. Meistä jokainen osaa sen. Tarvitaan vain sopiva asenne. Asenne, joka antaa halun nähdä pieniä onnistumisia – asenne, jolla voi huomata helmiä hiekan seassa.
Silloin voin nähdä ja tuoda esille pieniä onnistumisia. Itsestäni, omasta toiminnastani ja toisten ihmisten toiminnasta. Voin rehellisesti kertoa missä olin sitä, mitä halusin ja erottaa ne asioista, joita vielä haluan kehittää. Silloin voin helpommin hyväksyä itseni sellaisena kuin olen. Hyväksymällä itseni luon samalla ehjää pohjaa kyvylleni hyväksyä muita. Ilman itseni hyväksyntää, muiden ihmisten arvostus tapahtuu usein itseni aliarvioimisen ja halventamisen kautta.
Mörköjen ruoaksi?
Niin – tällä tavoin voi käydä minun tai sinun yritykselle olla jotain muuta kuin olemme. Polku, joka saattaa näyttää helposti kuljettavalta alamaalta ja saattaa olla kukkasilla sievistetty, johtaa itsensä kieltämisen suolle. Siellä on tarjolla häpeää, pelkoa, surua möröille, jotka käyttävät toisten hyvinvointia omaksi ravinnokseen. Voin välttää niiden kitaan joutumisen, antamalla itselleni oikeuden olla matkalla oleva, keskeneräinen, epätäydellinen, ihan miten haluat asian sanoa.
Tuo epätäydellisyys on kuitenkin elämän silmissä täydellisyyttä. Jos olisimme jo perillä, täydellisesti myötätuntoisia ja kunnioittavia, mikä merkitys olisi elämällä. Elämä on meille mahdollisuus etsiä ja löytää itsestämme sitä kauneutta, mitä emme vielä koe olevamme. Kiitos siitä Elämä, että tuota mahdollisuutta jatkuvasti ja pettymättä tarjoat, vaikka aina emme osaa siihen tarttua.
Pam Groutin kirjan, E2 — yhdeksän energiatestiä jotka todistavat, että ajatuksesi luovat todellisuutesi, takakannessa lukee, että ”henkiset periaatteet ovat yhtä luotettavia kuin painovoima”. ”Niin varmaan”, ajattelin, sillä en tiennyt ensimmäistäkään asiaa energiakentistä. En edes tiennyt, mitä ne olivat.
Olin skeptinen, mutta päätin antaa kirjalle mahdollisuuden; asennoiduin lukemiseen lähinnä leikkimielisesti: ”No niin universumi, näytähän, mitä sinulla on annettavaa. Koskaan en ole kyllä tällaisiin uskonut, mutta anna tulla. Tämä on ainoa mahdollisuutesi. Olen valmis.”
Skeptisyys ja humoristinen asenne jatkui kunnes… energiakenttä, noh, jysähti vasten kasvojani.
Ensimmäinen testi onnistui: ”Haha, aika hauska”.
Toinen testi onnistui: ”Mitääää?”
Ja kolmas: ”Miksi kukaan ei kertonut tästä kirjasta aikaisemmin?!”
Testi testiltä vanhat uskomukset ja skeptisyys tätä ”hömppää” kohtaan rapistuivat, ja universumi antoi viestejä viikoittain. Joskus ne olivat ilmiselviä: juuri kun punnitsin ”kyllä” ja ”ei” -vastauksia, sain keittiöveitsen jalkapöydälleni. Toisinaan tajusin vasta päiviä myöhemmin, että se yllättävä puhelu olikin juuri se, mitä olin pyytänyt.
Omien kokemusteni jälkeen halusin kysyä kirjan kirjoittajalta, Pam Groutilta, muutaman kysymyksen:
Mikä on kirjan keskeisin sanoma?
“Koko maailmankaikkeudessa on voima, johon olemme yhteydessä ja jota voimme käyttää oman maailmamme sekä ympärillä olevan maailman muuttamiseen.”
Miksi päätit kirjoittaa kirjan?
“Koska se on tärkeää tietoa. Kuten kirjassa mainitsin, tietoa energiakentistä tulisi opettaa koulussa yhtä lailla kuin lukemista, kirjoittamista ja laskemista.”
On rohkeaa väittää, että energiakentät ovat yhtä luotettavia kuin maan vetovoima. Pelottiko kirjan julkaisu?
“Ei laisinkaan. Ihmiset ovat läpi historian ajatelleet, että uudet ideat ovat hulluja, kunnes he ovat tajunneet, etteivät ne olekaan. Sanomani leviää koko ajan. Valitettavasti vastakkainen mielipide saa kaiken julkisuuden. Mutta asia tulee vielä kääntymään ylösalaisin ja ihmiset ymmärtävät, kuinka hyödyllinen universumi onkaan.”
Uskotko sattumaan?
“Uskon, että ihmiset kutsuvat universumilta saaneitaan merkkejä ja viestejä sattumiksi.”
Ovatko energiakentät kertaakaan pettäneet sinua?
“Ei ole. Ainoastaan henkinen ajatusrakennelmani, joka vastaanottaa energiakenttien viestit, on pettänyt. Tiedän, että voimakenttä haluaa vain hyvää ja on täällä vain minun ja muiden parhaaksi.”
Mitä haluaisit toimittajan sinulta kysyvän?
“Ehkäpä: ”Haluaisitko miljoona dollaria? Tai enemmän rakkautta? Tai rauhaa?” Vastaukseni olisi: ”Kyllä!”
Ketä ihailet?
“Ihailen monia ihmisiä – jokaista, joka elää omaa totuuttaan, joka luo ja on yhteydessä tähän suureen voimaan, josta kaikki hyvä on lähtöisin.
En tiennyt paljoakaan energiakentistä ennen kuin luin E2-kirjan. Mitä suosittelisit seuraavaksi kirjaksi?
“Seuraavaa kirjaani E3, tietenkin.”
Uskomattomin tarina, jonka olet lukijoiltasi kuullut?
“Yksi lukijoista löysi 20 000 dollarin arvoisen Applen osakkeen, jota hän ei tiennyt omistavansa. Toinen voitti 1 500 dollaria TV-kilpailusta. Eräs löysi jopa 40 uutta sukulaista, joiden olemassa olosta hän ei tiennyt. Uusin kirjani E3 on täynnä näitä tarinoita. Niitä on kymmenittäin luvussa nimeltä: ”Well, duh?””
Olen vieläkin hämmentynyt uudesta näkökulmasta todellisuutta kohtaan. Usean onnistuneen testin jälkeen ajatus siitä, että kaikki onkin ollut vain hullunkurista sattumaa, kuitenkin lymyää mieleni syövereissä. Toisaalta, olipa asia miten tahansa, arjesta on ainakin tullut kaikin puolin hauskempaa ja mielenkiintoisempaa! Onko siinä vaiheessa enää faktoilla väliä?
Pam Groutin seuraava kirja, E3 julkaistaan USA:ssa 16.9.2014. Aionko lukea sen? – No arvaa!
Pam Grout luennoi Helsingissä I love me -messuilla lauantaina 18.10. klo 11–13. Liput (10€) voi ostaa ennakkoon osoitteesta: shop.messukeskus.com
Viimeiset viikot ovat olleet Keltaisessa talossa melko lailla omenantäyteisiä! Omenasato on ollut valtava, joten puuhaa on riittänyt. Niitä on riittänyt yltäkyllin omiin ja muidenkin tarpeisiin ja harmillisesti paljon on myös jouduttu kuskaamaan kompostiin.
Perinteiseen tapaan olen keittänyt hilloa ja mehua. Tänä vuonna on kokeiltu myös hillon valmistusta uunissa ja se olikin tosi herkullista ja helppoa, kun se itsekseen uunissa valmistui. Töissä tätä herkkua sain maistaa jäätelön kera, joten olihan sitä kokeiltava.
Aikaisemmin olen kuivannut omenalastuja kiertoilmauunissa, viime syksynä minulla oli lainassa kuivuri ja tänä syksynä sen hankin itselle. Kuivatut omenat ovat meillä aivan erityisessä suosiossa ja purkkiin ei paljon jää laitettavaksi, kun erä valmistuu. Mitään hätäisen hommaa kuivaaminen ei ole, kuivurillinen kestää kuivua 5 tuntia, mutta toisaalta se hoituu siinä sivussa ihan itsekseen. Niitä on ollut kiva viedä myös Ystäville tuliaisina ja niinpä syntyi ”Keltaisen talon luomu omenalastut”. Purkki syntyi minun ja tyttären yhteistyönä. Minä päätin pysytellä suunnittelupuolella, kun liimaa oli enemmän sormissa, kuin liimattavassa paperissa! Toteutuksessa jouduin sitten turvautumaan tyttären näppärämpiin sormiin. Jostain kumman syystä minulle ei ollut kerrottu kätevästä kaksipuoleisesta teipistä, vai olikohan vika siinä, että en ymmärtänyt sitä tässä hyödyntää, mene ja tiedä.
Kova työ omenissa on, kun niitä paljon tulee, mutta kyllä se vaivan talvella palkitsee. Niin mukava on ottaa omaa omenamehua pakastimesta ja kääretortun väliin laittaa omenahilloa.
Yhden asian olen näissä syksyn säilöntähommissa pannut merkille tänä vuonna; säilöttyä tulee huomattavasti enemmän nyt, kun väki on vähentynyt talosta, mutta toisaalta kulutus on kasvanut roimasti. Olisikohan syynä tähän vienti, joka on onneksi on alkanut vetämään tuonne nuorison uuden kotikaupungin suuntaan! Se tosin on pelkästään positiivista, on mukava laittaa ja säilöä, kun niille löytyy käyttöä ja käyttäjiä.
Minulla on viime vuosina ollut tapana sanoa, että kun tekee oikeita asioita oikeista syistä, elämä virtaa kuin itsestään oikeaan suuntaan. Voisin lisätä mukaan vielä sanat ”oikealla asenteella”. Sen merkitystä en itse vielä joitakin vuosia sitten ymmärtänyt lainkaan.
Olen malliesimerkki siitä, miten tavoitteellinen elämä voi viedä lujaa metsään. Alettuani tutustua itsensä kehittämiseen suunnistin tohkeissani kohti tarkoin viilattuja tavoitteita. Keskityin unelmien toteuttamiseen selvittämättä, miksi ne olivat minulle tärkeitä. En tajunnut, että hyvinvoinnin näkökulmasta tavoitteisiin suhtautumisen tapa on vähintään yhtä tärkeä kuin itse tavoitteet. Niinpä tekemiseni oli väkisin puurtamista ja loputonta täydellisyyteen pyrkimistä ilman lepoa.
Vuosien ylisuorittamisen ja sitä seuranneen uupumisen myötä aloin oivaltaa, että hienojenkaan unelmien toteuttaminen ei vielä tarkoittanut, että eläisin oikeasti hyvää elämää. Sen sijaan halusin päästä eteenpäin, koska elämääni hallitsi syvään juurtunut uskomus siitä, etten ollut riittävän hyvä sellaisena kuin olen. Yritin täyttää ulkopuolisten mallien pohjalta muotoilemiani saappaita, joiden reunoja ei kuitenkaan tuntunut tulevan vastaan ollenkaan (koska perfektionistilla ei tule vastaan sitä hetkeä, jolloin hän olisi tyytyväinen nykytilanteeseen).
Kun aloin toipua, tajusin, että ennen matkalipun hankkimista on syytä selvittää, kuka minä matkustajana oikeastaan olen. Oikeat asiat ja erityisesti syyt niiden tekemiseen löytyvät, kun luopuu pakosta saavuttaa asioita ja alkaa ymmärtää, millaiset asiat ovat samalla taajuudella oman sielun kanssa.
Millaisista askelista aidon itsensä löytämisen polku koostuu?
1. Tulet tietoiseksi ajatuksistasi, uskomuksistasi ja toimintamalleistasi. Tämä vaihe jatkuu yleensä jossain mittakaavassa hamaan loppuun. Tietoiseksi tulemisen merkitys koskee erityisesti tiedostamattoman mielemme sisältöä, mutta usein emme ole aidosti tietoisia edes sellaisista uskomuksista, joita toistelemme päivittäin ääneen. Tässä kohtaa siirrät siis huomion ulkoisesta maailmasta sisäiseen ja ryhdyt tarkkailemaan, millaisia ajatuksia pidät totena.
2. Alat tunnistaa, mikä ajatuksissasi ja toiminnassasi on omaa ja mikä muualta opittua. Kysyt itseltäsi, oletko oikeasti samaa mieltä ajatustesi kanssa ja palvelevatko nämä uskomukset ja toimintamallit sinua enää. Alat etsiä motiiveja tekemisen taustalta: mikä saa sinut tekemään sen, mitä olet tekemässä? Entä millainen on ”pitäisi tehdä” -listasi? Useimmilla meistä on tunteita, että ”pitäisi” tehdä yhtä sun toista, jotta täyttäisi omat tai muiden meihin kohdistamat vaatimukset. Mistä tuo ”pitäisi”-tunne tulee – onko se oma valintani vai jonkun toisen minuun kohdistama (tai kuvittelemani) odotus? Pitääkö oikeasti?
3. Olet tullut tienhaaraan, joka tarjoaa mahdollisuuden valita. Haluatko jatkaa vanhalla tavalla vanhoihin ajatuksiin uskoen vai haluatko alkaa purkaa kerroksia ympäriltäsi ja lähteä uuteen suuntaan? Kun päätät haluta muutosta, alat opetella tarpeettomista uskomuksista ja toimintamalleista irtipäästämistä. Tärkeää on sekin, että annat itsellesi ja muille anteeksi. Kaikilla meillä on kuormamme eikä omaa historiaa voi pyyhkiä pois, mutta menneisyytensä kanssa voi oppia olemaan sinut. Kuorma kevenee ratkaisevasti, kun katkot turhat energeettiset siteet, jotka pitävät sinua paikoillaan.
4. Alat kuulla omaa ääntäsi. Kun ylimääräinen painolasti kevenee ja poistuu, sydämestäsi alkaa nousta esiin omimpia ajatuksiasi. Millaisia ne ovat? Mitä oikeasti haluat? Mitkä asiat vetävät sinua puoleensa? Mikä sinulle on tärkeää? Samalla opettelet hyväksymään sen, mitä löydät – ja vähitellen jopa rakastamaan sitä. Pikku hiljaa uudet ajatukset alkavat realisoitua olosuhteiden muutoksina elämässäsi. Opit tekemään sydämesi viestien mukaisia valintoja ja elämään itsesi näköistä elämää.
5. Opit ilmaisemaan tunteitasi ja mielipiteitäsi rakentavalla tavalla, vapaasti ja silti hallitusti. Olen kuullut monta kertaa ja myös itse kokenut samantyyppisen, ristiriitaiseltakin kuulostavan tarinan: ennen tietoisempaa itsetutkiskelun aikaa tuli välillä sanottua muille mitä sattuu. Tunteet tulivat kyllä julki – mutta samaan tapaan kuin olisi kaatanut lokaämpärin toisen niskaan. Silti monissa tilanteissa saattoi olla vaikeaa ilmaista rehellisesti mielipidettään tai pahaa oloaan. Henkisen kehittymisen myötä ymmärrät, mistä tunteet milloinkin kumpuavat ja ennen kaikkea otat niistä itse vastuun. Samaan aikaan uskallat aina vain paremmin ilmaista, mitä mieltä aidosti itse olet, mitä haluat ja missä rajasi menevät.
Nämä askeleet saattavat myös lomittua, eikä prosessi välttämättä pysähdy koskaan. Ajatukset, joita silloinen minäsi joskus piti tuoreina ja vallankumouksellisina, voivatkin myöhemmin tuntua vanhoilta ja kuluneilta – olet kasvanut niistä ohi. Sielusi elää kehittyessään samanlaista jatkuvaa kiertoa kuin luonto kukoistaessaan kesällä, valmistautuessaan talveen sekä herätessään uudelleen kevääseen. Tämä polku matkan varrelle mahtuvine oivalluksineen on aina yhtä ihmeellinen.
Onko elämä mielekkäämpää jatkuvina aallonharjoina ja aallonpohjina kuin tasaisena virtana?
Monen mielestä tasaisuus on tylsää, eihän silloin tapahdu mitään jännittävää. Toisaalta, tasaisuus estää syvimmät notkahdukset – mutta myös irrottelun. Koska tässä ajassa on niin paljon mahdollisuuksia, eikö vapaudesta kuulu ottaa kaikki irti, tavoitella flow-fiilistä ja pitkää surffia?
Kääntöpuolena ovat vain ne vääjäämättömät aallonpohjat. Ne moni jättäisi mieluummin koluamatta. Eikö elämä voisi olla vain helppoa ja onnellista huumaa?
No ei, aalto kun ei etene vain veden päällä.
~ ~
Elämän aallonpohjia ei ole helppo ottaa vastaan, mutta itse asiassa helppoa ei ole huippujenkaan kokeminen. Tulee ajatus, että näin valtavaa iloa on pakko seurata notkahdus.
Eräs joogin määritelmä on, etteivät polariteetit kosketa häntä. Ulkoa tulevat ärsykkeet eivät aja häntä aallonpohjalle tai aallonharjalle. Hän ei reagoi ulkoa tuleviin ärsykkeisiin, vaan on yhteydessä omaan sisimpäänsä, keskukseensa, luottaa sen viisauteen ja toimii sieltä käsin.
Tämä ei tarkoita, etteikö hän tuntisi ja kävisi tunteitaan läpi. Joogi on ihminen: hän tuntee niin surua, kaipausta, iloa, onnistumista kuin vihaakin, muttei sysää näitä muiden päälle. Hän elää tunteet sillä hetkellä ja päästää niistä sitten irti.
~ ~
Keino rauhan ja syvän sisäisen viisauden saavuttamiseen on joogille meditaatio. Meditaatio tarkoittaa keskittymistä ja sielun yhteyttä, reagoimattomuutta ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin sekä kirkkautta; joogista, neutraalia mieltä.
Moni mieltää meditaation hyödylliseksi mutta tylsäksi. Meditointi vie aikaa, eikä silloin tapahdu mitään jännittävää. Meditaatio on sitä tasaisuutta. Vai onko?
Itse asiassa tilanne voi olla jopa päinvastainen. Meditaation aikana tapahtuu vaikka mitä.
Meditaatio ei ole prosessi, jossa koetaan vain kauniita ajatuksia. Mieli aukeaa meditoidessa kaikelle, ja meditointiharjoittelu on kuin alitajunnan roskien pois viemistä. Pintaan voi pulpahtaa mitä tahansa.
Tylsyys kuuluu meditaatioon, mutta niin kuuluu paljon muutakin, kuten ärsytystä, nöyryyttä, kohteliaisuutta ja pyhyyden kokemusta, koko elämän kirjo. Kaikki meditoidessa esiin tulevat tuntemukset kumpuavat meditoijasta itsestään ja ovat syvästi inhimillisiä.
~ ~
Kaiken lisäksi, meditaatiota on mikä tahansa: televisiota, parisuhdetta, lehteä, raha-asioita ja ruokaa meditoidaan. Olennaista on, onko meditaatiostaan tietoinen. Yogi Bhajanin sanoi, ettei meditaatio ole silmät kiinni istumista, vaan meditaatio on: mitä tahansa oletkin tekemässä, olet tekemässä.
Energia kulkee sinne, minne huomionsa keskittää. Eri asia on, onko huomion kiinnittyminen tietoista.
Aiemmin elämä oli rauhallisempaa, tyhjän tuijotteluun oli enemmän aikaa ja tylsyyttä oli helpompi sietää. Nykyään hiljaiset hetket täyttää usein televisio tai tietokone. Aivot eivät saa tarvitsemaansa lepoa, eikä mieli saa rauhaa. Siksi tietoiselle meditaatioharjoittelulle on tässä ajassa kenties enemmän tilausta kuin ennen.
Jos tylsyyttä ei työnnä sivuun, vaan tunnustaa sen ja odottaa reagoimatta, muuttuu se hiljalleen herkkyydeksi, joka avaa uusia maailmoja, myös arjessa.
Paradoksaalista kllä, tylsyydestä kumpuaa luovuus, joka taas on elämän edellytys.
~ ~
Meditointi on taito, eikä riitä että sen oppii kerran, vaan sitä on pidettävä yllä säännöllisellä harjoittelulla. Kuten missä tahansa muussakin asiassa, oppiminen ja eteneminen tarkoittaa epämukavuusalueelle menoa sekä vaatii sitoutumista ja kurinalaisuutta. Gurucharan Singh kirjoittaa, että ihmisen henkisen ja fyysisen aktiivisuuden korkein saavutus on mielen ja kehon rauhoittaminen, mikä on vaikein mahdollinen asia ihmiselle. Itselleen kannattaa siis olla armollinen.
Tulokset kannattaa unohtaa, sillä meditaation arvo on sen tekemisessä. Meditointi on nykyhetkeen keskittymistä. Aina omaa läsnäoloaan ei meditoidessa tunne, mutta se ei haittaa. Mitä tahansa meditaation aikana tapahtuukin, on kyse henkilökohtaisesta oppimisesta. Samankin meditaation tekeminen on aina erilaista, ja meditaatiomatka on elämänmittainen.
Kun hyväksyy esiin tulevat tuntemukset, mieli rauhoittuu. Kun pitää tietoisuuden mukana, tarkkailee itseään eikä reagoi tuntemuksiin, pääsee niistä irti.
Kun mieli oppii palvelemaan sielua, toimii intuitio vahvana ja elämä on makea virtaus, jossa asiat tulevat luokse sen sijaan että niiden perässä täytyisi juosta. Elämä on onnellista, menestyksekästä ja rentoa ilman turhaa hötkyilyä. ”Valloittamalla mielesi voit valloittaa koko maailman”, kirjoitti Guru Nanak 1400-luvulla.
Vähitellen hiljainen aika yksittäisten ajatusten välissä kasvaa ja johtaa meditatiiviseen, värähtelevään rauhaan. Meditaatio muuttuu tylsyydestä ja ärsytyksestä riemuksi, sydämen vahvuudeksi, nöyryydeksi ja selkeydeksi.
~ ~
Alun pohdinta aallokostatai tasaisuudesta ei itse asiassa ole kovin oleellista. Elämään kuuluu vääjäämättä molempia, eikä se ole mustavalkoinen joko-tai-tilanne. Elämä on täynnä polariteetteja, mutta myös kaikkea sillä välillä.
Joogille aallonharjat ja aallonpohjat ovat edelleen olemassa, mutta niihin reagoiminen ei tapahdu pakon sanelemana. Elämä ei ole rimpuilua aallokon mukana, mutta se ei myöskään ole tasaista tylsyyttä, jossa ei tapahdu mitään.
Elämä on jatkuvaa matkantekoa, ja sen eteen tuomat asiat, olivat ne sitten kuinka tylsiä, kamalia tai ihania, ovat joogisesti ajateltuna opetuksia, joiden avulla on mahdollista kasvaa. Niin, kasvaa mihin?
Kohti onnellisempaa, tasapainoisempaa ja tyytyväisempää elämää.
Olin taannoin kuuntelemassa tunnettua skotlantilaista kirjailijaa, luennoitsijaa ja tiedemiestä David Hamiltonia, joka luennoi aiheesta ”How your mind can heal your body”. David kuvasi hienosti hyvin tyypillistä prosessia, miten alamme vähitellen ymmärtää, miksi meidän tulee rakastaa itseämme – ja kuinka se lopulta toteutuu kolmen päävaiheen kautta. Esitän tässä nämä vaiheet:
1. I’m not enough – En riitä itselleni (enkä muille?)
Saatan elää pitkäänkin illuusiossa, joka pohjautuu uskomukseen, etten riitä itselleni. Koska uskon tähän, on kehomieleni ohjelmoitu myös uskomaan, etten riitä kenellekään. Tämä uskomus/ohjelma heijastuu kaikilla olemisen tasoilla, ei pelkästään mielen ja ajatusten tasolla. Kehon tasolla uskomus heijastuu erityisesti tuki- ja liikuntaelimistöön, jossa tunnemetaforana sijaitsevat kaikki itsearvostukseen liittyvät teemat, jota myös riittämättömyys syvimmiltään on. En pysty arvostamaan itseäni riittämättömyyteni vuoksi.
Sosiaalisella tasolla voi vain kuvitella, miten monin yksilöllisin tavoin uskomus alkaa näyttäytyä erilaisissa ihmissuhteissa. Mitä riittämättömyys merkitsee esimerkiksi perheessä ja parisuhteessa, tai työyhteisöissä. Millaisia valintoja teen elämässäni, jos koen jatkuvaa riittämättömyyttä.
Kaikki rajoittavat uskomukset kuluttavat hurjasti elämänenergiaa, jos yritän vain selviytyä niiden kanssa. Silloinkin teen parhaani niiden voimavarojen kanssa, joita minulla juuri sillä hetkellä on. Jos oma kokemus sisältää riittämättömyyden tunteen lisäksi tunteen hallinnan menetyksestä ja voimattomuudesta, voi olla että myös kilpirauhanen reagoi tähän stressiin vähentämällä toimintaansa.
2. I have had enough! – Olen saanut tarpeekseni!
Jossakin vaiheessa elämääni saan tarpeekseni kaikesta. Eli eräänlainen sietokyvyn raja ylittyy, positiivisessa mielessä. Kun iän myötä luonnollisestikin tapahtuu monen tasoista kasvua ja oppimista, alan vihdoinkin kyseenalaistaa omia uskomuksiani. Väsyn kantamaan päivästä päivään samoja taakkoja kehossani. Voi myös olla, että jokin elämäntapahtuma, kriisi useimmiten, käynnistää tämän muutostarpeen.
Usein tässä vaiheessa tarvitsen myös tervettä vihan tunnetta, jotta saan muutoksen liikkeelle. Vihasta voi parhaimmillaan jalostua intohimo johonkin uuteen, jota olen jo pitkään kaivannut elämääni. Alkuvaiheessa saatan kuitenkin luoda itse valtavia odotuksia ja paineita omasta kasvuprosessistani. Kun tiedostan nämä paineet ja vapautan itseni niistä, henkilökohtaisen kasvun prosessi käynnistyy luonnostaan, juuri minulle sopivalla rytmillä.
3. I am enough – Olen riittävä itselleni
Vähitellen alan uskoa joka solullani, että riitän itselleni. Olen kuka olen, oma autenttinen itseni. Kun tämä ajatus kelpaa itselleni, kelpaa se myös muille. Voin olla jopa niin rohkea, että annan itselleni luvan olla haavoittuvainen!
Olen itse asiassa rakkauden luomus. David Hamilton sanoi: ”Atomit ovat olemassa vain, koska on olemassa vetovoima kahden partikkelin välillä. Jos tietoisuus on todellisuuden ’materiaa’, RAKKAUS on tämä vetovoima.”
MINÄ OLEN – JA SE RIITTÄÄ.
Mieti vielä omalla kohdallasi: Kun olemassaolosi ydin on rakkaus ja valo, miten liikut, miten hengität, miten ajattelet ja tunnet?
Viime aikoina olemme saaneet kokea luonnonilmiöitä, jotka ovat puskeneet esiin kaikki piilossa olleet kipupisteemme. On ollut kaikenmaailman superkuita ja voimakkaita auringonpurkauksia. Koko planeetan energia-aallot ovat työntäneet meitä kohtaamaan omat pelkomme.
Oletko sinä huomannut tämän?
Omassa elämässäni viime kuukaudet ovat olleet varsinaista itsensä kohtaamista ja syväluotaavaa prosessia täynnä. Käyn kyllä omia prosesseja jatkuvasti läpi, mutta nyt ollaan oltu normaaliakin syvemmällä tasolla. Huh.
Välillä sitä on ollut aivan energisenä, ekstaasissa ja taas toisena hetkenä väsyneenä, täynnä kiukkua ja jättimäinen sarvi otsassa. Keho on ollut aivan sekaisin ja esiin on puskenut uskomuksia ja tukahdutettuja tunteita sellaisella voimalla, että oksat pois.
Kaiken tuon prosessoinnin keskellä olen saanut mitä kauneimman lahjan. Vapauden. Vapauden, jonka voi saavuttaa vain täydellä rehellisyydellä ja paljaudella.
Rehellisyys, aitous ja paljaus tuovat mukanaan vapauden, joka tuntuu jokaisessa solussa ja herättää sinut eloon tavalla, joka on sanojen tavoittamattomissa.
Jumista vapauteen – prosessi
1. Ota yhteys kehoosi
Pääset käsiksi sinua jumissa pitäviin ajatuksiin muun muassa siten, että kirjoitat ylös paperille kaiken mitä päässäsi liikkuu tiettyyn aihepiiriin liittyen.
Aloita niin, että menet istumaan mukavasti sohvalle ja ota kynä ja paperi lähelle. Laita silmät kiinni ja tule täysin tietoiseksi omasta kehostasi.
Päästä sinua jumissa pitävä elämäsi osa-alue mieleesi. Mitä tunnet? Missä kohtaa kehoasi?
2. Päästä sisäinen nalkuttajasi vapaaksi
Antaudu kehosi tuntemuksille täysin, salli niiden olla ja anna mieleesi nousta tuohon tunteeseen ja aiheeseen liittyviä ajatuksia.
Kirjoita ne ylös täysin sensuroimatta ja analysoimatta. Päästä sisäinen nalkuttajasi täysin valloilleen. Anna koko estradi hänelle. Anna kaiken tulla ulos.
Uskomuksista ja ajatuksista tietoiseksi tulemisen myötä pystyt valitsemaan toisenlaisia ajatuksia, joiden mukaan toimia. Rehellisesti omat ajatukset kohtaamalla voit vapautua elämään sellaista elämää kuin haluat. Ilman itsesi luomia rajoituksia.
3. Anna kehosi puhua
Kun olet antanut tulla paperille ulos kaiken mitä sisäinen paasaajasi haluaa sanoa, niin ole sen jälkeen vielä läsnä kehosi kanssa.
Mitä nyt tunnet? Missä kohtaa kehoa? Antaudu tunteelle täysin. Anna tuon tunteen alta paljastua seuraava tunne kunnes jossain vaiheessa pääset käsiksi tietynlaisen tunteettoman tunteen kanssa.
Tätä harjoitusta voit tehdä yhdessä ystäväsi kanssa. Auttaa kun ääneen kerrot toiselle mitä tunnet ja missä kohtaa. Parisi voi auttaa sinua antautumaan tunteelle kannustamalla sinua antautumaan kehosi tuntemuksille.
4. Ota yhteys sisäiseen viisauteesi
Tehtyäsi yllä olevat prosessin osat, niin ota sen jälkeen taas hyvä asento sohvalla. Tuo kaikki huomio sydämesi kohdalle ja hengitä muutaman kerran syvään sisään ja ulos, kuvitellen miten ilma virtaa sydämestä sisään ja sydämestä ulos.
Kysy mitä sisäisellä viisaudellasi on sanottavaa sinua jumissa pitävään asiaan. Mitä sisäinen viisautesi tietää asiasta? Mitä kiitollisuuden aihetta löydät tuosta elämäntilanteesta?
Olen huomannut tekstin toimivan kun se saa sinussa aikaan suuren kiitollisuuden, rakkauden ja anteeksiannon tunteen.
Tätä kirjoittamaasi sisäisen viisauden tekstiä voit lukea päivittäin tai poimia sieltä jonkin voimalauseen, jota sanot itsellesi kun huomaat mielesi taas yrittävän ottaa ohjat.
Kun opit hyödyntämään prosessia ensin kirjoittamisen kanssa, voit alkaa sen jälkeen tehdä sen mielessäsi, missä ikinä oletkin ja hyödyntää sitä pienimmissäkin arjen päätöksissä.
Prosessi auttaa sinua katselemaan omaa toimintaasi ikään kuin ulkopuolisen silmin, tarkkailijana ja valitsemaan tietoisesti toimia sisäisestä viisaudestasi käsin, egon reagoivan käyttäytymisen sijaan.
, takakannessa lukee, että ”henkiset periaatteet ovat yhtä luotettavia kuin painovoima”. ”Niin varmaan”, ajattelin, sillä en tiennyt ensimmäistäkään asiaa energiakentistä. En edes tiennyt, mitä ne olivat.
