Joulun ja Uuden Vuoden vapaat on saanut minut taas hiljentymään rauhassa itseni äärelle. Kynä sauhuten olen kirjoittanut päiväkirjani sivuille mitä sisältäni kumpuaa. Hiljaisuudessa olen kuullut itseäni taas syvemmin ja puhtaammin.
Olen ihmetellyt jo pidempään mikä on saanut minut jahkailemaan ja viivyttelemään tiettyjen asioiden kanssa, joita kohtaan tunnen intohimoa ja joita haluaisin koko sydämestäni tehdä.
Tiedätkö mitä tarkoitan?
Asioita, joita sydämesi huutaa sinulle oikeiksi, mutta joiden toteuttamista estää aina toinen toistaan ihmeellisemmät tekosyyt kuten esimerkiksi kiire, rahanpuute, lapsi, väsymys, kotityöt, sähköpostit – listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Kuulostaako tutulta?
Sain itse vihdoin tarpeeksi omasta vitkastelustani minulle rakkaiden asioiden suhteen.
Olen taas aktiivisesti hyödyntänyt kolmea toimivaa työkalua, joiden avulla tekosyyt ovat jääneet pois. Niitä ei kertakaikkiaan enää ole. Voi mikä vapaus ja innostus.
Haluaisinkin nyt jakaa nämä työkalut myös sinulle videon muodossa. Jos sinäkin haluaisit elää täydesti ja tehdä vuodesta 2015 tähän astisen elämäsi parhaan, niin tämä video on sinulle. Parasta vuotta 2015!
Rakkaudella,
Laura
————-
Tämä video on julkaistu myös HIMA Happiness -sivustolla www.himahappiness.com
Viime viikonloppuna Keltaisessa talossa pidettiin leivontapäivä. Tällä kertaa ei keittiössä kuitenkaan jauhot pöllynneet, eikä yleiskonekaan laulanut. Jauhojen sijasta ropisivat lähinnä siemenet ja yleiskoneen virkaa hoiti emäntä ja puukauha.
Sain syksyllä työkaverilta siemennäkkärin reseptin ja siitä lähtien se on ollut meidän perheessä ehdoton suosikki. Olen aiemminkin erilaisia siemennäkkäreitä tehnyt, mutta tämä on ollut ehdottomasti parasta! Näkkäri on oiva välipala ihan sellaisenaan vaikka autossa narskuteltavaksi. Ainoa huono puoli siinä on, että siihen jää helposti koukkuun!
Näkkäriin tarvitaan monenlaisia siemeniä, mutta niitä onneksi kaupoista löytyy, eikä tarvitse edes linnunruokapuolelta niitä mukaansa noukkia!
Taikinasta löytyy maissijauhoja, kurpitsansiemeniä, sesamsiemeniä, auringonkukansiemeniä ja pellavansiemeniä. Lisäksi vain vettä ja oliiviöljyä ja itse laitoin pinnalle ruususuolaa.
Maukasta ja mukavan rapeaa ihan sellaisenaan ja aamupalalla kun vielä juustoviipaleen laittaa päälle, niin eipä siinä kahvin kanssa muuta tarvita.
Kokeilimme tehdä myös kolmionmallisia suupaloja, jotka on kivoja vaikka juustotarjottimelle ja päihittää mennen tullen suolakeksit!
Tässä ohje, jos joku innostuu kokeilemaan
Rapea siemennäkkäri
1/2 dl pellavansiemeniä
1/2 dl sesaminsiemeniä
1/4 dl kurpitsansiemeniä
3/4 dl auringonkukansiemeniä
2 dl maissijauhoja
1/2 dl oliiviöljyä
2 1/2 dl kiehuvaa vettä
1 maustemitta suolaa (jos laittaa pinalle esim. ruusu – tai sormisuolaa, voi tämän jättää pois)
Kuivat aineet sekoitetaan, lisätään öljy ja kiehuva vesi. Sekoitetaan tasaiseksi. Levitetään uunipellille, reunoja myöten. Paistetaan keskitasolla 150 asteessa n. 70 minuuttia. Parhaiten olen saanut levitettyä taikinan pellille laittamalla käteen muovipussin ja taputtelemalla sillä. Levy kannattaa leikata paloiksi esim.pizzaleikkurilla ennen paistamista.
Tällä kirjoituksella käynnistän kolmen artikkelin teemasarjan aiheesta ”Äitihaava”. Vaikka tämä artikkelisarja käsitteleekin aihetta äidin ja tyttären näkökulmasta, uskon että aika moni mieskin pystyy samaistumaan tähän aiheeseen. Inspiraation tähän aiheeseen olen saanut Bethany Websterin blogikirjoituksista.
Miksi minä tyttärenä kovin usein tunnistan äitini kivut, uhraukset ja kärsimykset ja koen olevani niistä vastuussa? Miksi saatan kokea, etten voi olla parempi tai menestyä äitiäni paremmin tietyillä elämänalueilla? Tai en voi tehdä toisenlaisia valintoja, mitä äitini teki elämässään?
Mitä tunteita ja ajatuksia seuraavat lauseet saavat aikaan sinussa:
”Mitä kaikkea äitini onkaan joutunut tekemään ja kärsimään puolestani. En voi olla näin itsekäs!” ”Jos toimin näin, pahoittaisin äitini mielen.” ”Jos pahoitan äitini mielen, hän ajattelee, etten välitä hänestä.”
Äitihaavalla tarkoitetaan muun muassa sitä, miten tiettyjä naiseuden (tai ihmisyyden) malleja siirretään jatkuvasti eteenpäin, sukupolvelta toiselle. Nämä toimimattomat mallit ja selviytymisstrategiat aiheuttavat meille monenlaisia ”oireita”, tunteita ja olemisen kipuja, joita tässä luettelen esimerkinomaisesti:
Häpeäntunne; jatkuva tunne, että minussa on jotakin vikaa.
Syyllisyydentunne siitä, jos haluaisin tai toivoisin itselleni jotakin erityistä. Jatkuva tunne että olen syyllinen toisten huonoon oloon. Olen liian itsekäs, minun ei saa ajatella omaa etuani.
Itsearvostuksen puute; en koe olevani riittävän hyvä ja vertailen sen vuoksi itseäni jatkuvasti muihin.
Minun pitää olla tietynlainen tai ”pienentää” itseäni, jotta minua rakastetaan tai olen hyväksytty muiden silmissä.
Nämä tunteet ja uskomukset voivat näyttäytyä elämässä esimerkiksi seuraavin toimintatavoin:
En voi olla oma aito itseni, etten olisi uhka muille ihmisille.
Sallin toisten kohdella itseäni huonosti, en osaa pitää puoliani – en todennäköisesti edes tunnista omia rajojani.
Omaan herkät tuntosarvet, huolehdin ensisijaisesti muista ihmisistä ja vasta sen jälkeen itsestäni – jos on aikaa.
Toisaalta saatan tietyissä tilanteissa olla liiankin jäykkä ja ehdoton, jopa määräilevä.
Itseni sabotointi voi näkyä monin tavoin; tunnesyömisenä, en salli itselleni hyviä asioita tapahtuvaksi jne.
Usein on havaittavissa erilaisia kehon ja mielen oireita, kuten kiputiloja, syömishäiriöitä, riippuvuuksia, masennusta ja epämääräistä ahdistusta.
Kuulostaako tutulta? Itselläni ainakin osa edellä mainituista on hyvinkin tuttuja tunnetiloja, uskomuksia ja toimintamalleja, ja joista parasta aikaa opettelen pois ja sisäistän uusia, itselleni toimivia tapoja elää ja tuntea 🙂
Vaikka yhteiskunta on jo monella tavalla muuttunut vaikkapa 100 vuoden takaisesta, saatamme edelleen kantaa mukanamme monenlaisia perintöjä sukupolvien takaa. Äidit ovat sukupolvelta toiselle antaneet (useimmiten tiedostamatta) perimänä tyttärilleen sellaisia malleja, jotka estävät heitä kasvamasta ja kehittymästä omaksi aidoksi itsekseen. Itseään rakastavaksi naiseksi, joka on täydellinen juuri sellaisena kuin hän on. Miksi näin käy?
Ollessamme pieniä, me kaikki olemme vahvasti riippuvaisia siitä, että äiti tai muu läheinen pitää meistä huolta. Opimme jokainen herkästi vaistoamaan äidin tavat kohdata lapsi ja hoivata omaa lastaan. Jotta ylipäätään selviydymme ensimmäisistä elinvuosistamme hengissä, joudumme sopeutumaan siihen maailmaan, jossa elämme.
Tämä sopeutuminen voi tarkoittaa tytön ja naisen maailmassa esimerkiksi sitä, että olemme lojaaleja äidille, mukaudumme äidin tunteisiin ja tahtoon. Pieni tyttö ei halua ottaa riskiä, että äiti hylkäisi, niinpä hän joutuu itse muuntautumaan siitä kuka ja mikä hän todellisuudessa olisi. Käänteisesti ilmaisten voi käydä niin, että tyttö/nainen ei uskalla näyttää maailmalle koko potentiaaliaan, koska hän on oppinut pelkäämään ristiriitoja ja hylkäämistä.
Minä ajattelen, että monet äidit ovat kasvattaneet tyttärensä kantamaan sitä samaa vastuun, vihan, katkeruuden, pettymyksen, kärsimyksen ja jopa marttyyriuden taakkaa, mitä heidän äitinsä ovat heille antaneet perintönä. Tämä kaikki on ollut suurelta osin tiedostamatonta, uskomus- ja tunnemallien siirtoa sukupolvelta toiselle.
Totuus on kuitenkin se, ettei kukaan lapsi, tyttö tai poika, nainen tai mies, voi olla vastuussa äitinsä elämästä, tunteista ja reaktioista. Eikä heidän myöskään tarvitse siten pelastaa äitiään hänen omilta tunteiltaan, vaan vastuu kuuluu palauttaa omistajalleen. Mikään määrä uhrauksia ja vastuunkantoa ei kuitenkaan tulisi riittämään.
Miltä tämä sitten näyttäytyy äidin näkökulmasta?
Olen itse neljän lapsen äiti ja voin tunnustaa jatkaneeni tätä perintöä monelta osin myös omille lapsilleni (joista kolme on tyttöjä). Mutta mikä tärkeintä, olen jo havahtunut ja herännyt tämän ilmiön äärelle, ja se on muutoksen alku! Koen paljonkin syyllisyyttä siitä, mitä olen jo ehtinyt siirtää seuraavalle sukupolvelle. Silti koen, ettei liika syyllistyminen hyödytä ketään, syyllisyyden tunnetta tarvitaan vain sen verran, että muutos käynnistyy, sitten siitä on syytä päästää irti. Minulla on aina vain tämä hetki, ja valinta, mitä päätän tehdä juuri nyt.
Joyce Maynard on kirjoittanut (vapaa suomennos): ”Eivät vain lapset kasva. Vanhemmatkin kasvavat. Niin paljon kuin me seuraamme sitä mitä lapsemme tekevät elämällään, hekin seuraavat sitä, mitä me aikuiset teemme omalle elämällemme. En voi komentaa lastani kurkottamaan kohti aurinkoa. Kaikki mitä minä voin tehdä, on kurkottaa itse kohti aurinkoa.”
* * * * * * * * * *
Kysymyksiä sinulle, nainen tai mies: Millaisissa tilanteissa sinä
olet usein pettynyt itseesi tai jopa vihaat itseäsi?
pienennät itseäsi, et anna itsellesi lupaa loistaa ja olla oma itsesi?
pelkäät tai olet varovainen ja ylivirittynyt, ja reagoit herkästi muiden sanoihin ja eleisiin?
koet olevasi tilanteen uhri?
yrität ratkaista muiden ihmisten ongelmia, jättäen omat tarpeesi huomioimatta?
jäädytät kehoosi sellaiset tunteet ja reaktiot, jotka haluaisivat tulla esiin, koska se ei ole sopivaa käytöstä? Vihan, raivon, pelon, pettymyksen, surun tunteet? Jopa rakkauden, ilon ja nautinnon tunteet?
Jos havaitset itsellesi tyypillisiä toimintamalleja näistä esimerkeistä, voit pohtia, mikä rooli äitihaavalla voisi olla niissä?
Brittiläisellä vihermehu-guru Jason Valella oli ylipainoa, astma sekä psoriasis, joihin ei lääkäreiden mukaan ollut parannuskeinoa. Hän alkoi juoda vihermehuja ja parani kaikista vaivoistaan. Hänen elämäntehtävänään on opettaa ja inspiroida ihmisiä vihermehujen pariin. Vale on julkaissut pinon kirjoja aiheesta, hänellä on kaksi retriittikeskusta Euroopassa ja hän on tehnyt dokumentinSuperJuiceMe, jossa kahdeksan yhteensä 22:sta eri sairaudesta kärsivää henkilöä juovat vihermehuja 28 päivää.
Jason Vale piti tammikuussa 2015 Lontoossa ensimmäisen seminaarinsa kuuteen vuoteen ja olihan sinne päästävä. Tuhatpäisessä seminaariyleisössä oli ihmisiä monesta Euroopan maasta. Mehustaminen on minulle rakas asia, sillä sen ansiosta parani niin tyttäreni kuin miehenikin, kuten voi e-kirjastaniVihermehuja – Terveydeksi! tai kirjastani Vihermehu-luonnollinen energiajuoma lukea.
Olin ennen matkaa järjestänyt Facebookissa viikon detox-kuurin nimellä Juice Finland. Juice Finlandiin osallistuikin yllättäen yli 400 vihermehustajaa! Osa jatkoi kuuria yli viikon, osa viikon ja osa mehusti päivittäin muun ruuan ohella tai oli hengessä mukana ja oppimassa aiheesta. Viikon aikana jaettiin avoimesti kuurin aiheuttamia tuntemuksia, keksittiin reseptejä ja kysyttiin vinkkejä ja ryhmä jatkoi kasvamistaan. Tänä päivänä ryhmässä on yli 5000 mehustajaa.
Tavoitteenani oli saada ihmiset mehustamaan ilman sen kummempia ohjeita tai suunnitelmia, sillä siten mehustamisesta tulee helppoa ja arkipäiväistä. Tarvitaan itsevarmuus osaamisesta sekä motivaatio, joka kumpuaa itsestä, eikä ulkopuolisesta avusta. Uskoakseni onnistuin tässä aika hyvin, sillä moni postaili omia reseptejään ja kokeilujaan ja kertoi vihermehujen jäävän osaksi arkea.
Valen seminaari oli painavaa asiaa esitettynä sarkasmin kuorruttamalla brittihuumorilla. Jos joku tuli Lontoon seminaariin oppiakseen miten mehustetaan, sai pettyä karvaasti, vaikka seminaarin lopussa Jason nopeasti muutamia vihermehuja tekikin.
Valen mukaan sinulla voi olla hienoin laite maailmassa ja parhaat raaka-aineet, mutta jos sinulta puuttuu ymmärrys ja motivaatio, homma ei toimi.
Suurin osa seminaarin annista olikin mielenhallintaa ja asiaa addiktioista ja median aivopesusta. Kohokohtiin kuului kymmenen tutun suklaapatukan mainoslauseet tai -laulut, joita tuhatpäinen yleisö raikuvalla äänellä lausui tai lauloi! Olemme Pavlovin koiria kaikki, nauroi Jason. Mielleyhtymämme ovat naurettavia, mainoslauseet vielä naurettavampia. Miten kiinnymmekin tuotteisiin! Valen iäkäs täti ei suostu käyttämään enää Cif-siivousainetta, koska vaikka se on ihan samaa tavaraa, sen nimi ei ole enää Vim. Järkyttävää.
Jason Vale on tehnyt pitkän uran addiktioiden parissa. Olemme addiktoituneet ruokatapoihimme ja siirtelemme ruokaongelmiamme, siirrymme -ismistä toiseen, syömme sitä mikä on trendikästä, saavuttamatta helppoa ja sujuvaa tasapainoa. Ruoka, tuo syytön raukkaparka, on ottanut ylivallan elämässämme ja siitä on tehty vihollinen, jota rakastamme vihata. Ruokavalinnoista on tehty osa identiteettiä.
Mehustamisen ja detoxien avulla moni pääsee aloittamaan uuden sivun ruokatavoissaan. Voi puhdistua ja tulla ehkä ensimmäisen kerran elämässään todella ravituksi. Voi oppia kuuntelemaan taas omaa kehoaan ja sen viestejä. Vale sanoo mehustajien olevan sydämellinen yhteisö, sillä jokaisella on vahvin mahdollinen side asiaan – henkilökohtainen tarina muutoksesta tai parantumisesta. Jokainen vie viestiä tehokkaasti eteenpäin, ja niinhän se on, minunkin tapauksessani.
Kuva: Kirsi Tuura
Monet hänen kirjoistaan ja ohjeistaan ovat detoxeille, joko kolmen, viiden tai seitsemän päivän puhdistuskuureille. Keho osaa Valen mukaan puhdistautua itsekin, me emme vain anna sille ikinä siihen mahdollisuutta, kun ylikuormitamme kehoa jatkuvasti. Detoxin avulla autamme kehoamme sellaiseen tilaan, jossa se voi tehdä sen, mitä se luonnollisesti haluaa tehdä. Detox toimii katalysaattorina siihen tilanteeseeen, mihin haluamme päästä. Hän kutsuu tällä hetkellä meneillä olevaa detox-kampanjaansa, johon osallistuu 45 000 ihmistä, maailmanlaajuiseksi sokerivieroitus-kampanjaksi.
Detoxin aikana Vale valmentaa ja tsemppaa henkisesti, sillä kaikki ne syvään juurrutetut, usein jo lapsuudesta opitut tavat, tunnesyöminen ja ehdollistaminen jatkuvat detoxin jälkeen, jos emme muokkaa myös ymmärrystämme itsestämme ja luo uusia tavoitteita oppimamme perusteella.
Pelkät dieetit eivät yleensä toimi. Pitää korjata tunnetason ongelma eikä ruoka. Ruoka on syytön. Saimme nauraa kun Jason esitti tyypillistä dieetin aloittajaa, joka sunnuntaina vetää jääkaapin tyhjäksi ja maanantai-aamuna tasan klo 8.00 aloittaa dieetin. Hän menee kauppaan ja ylpeänä taluttaa kärryä, toivoen, että jokainen huomaa, miten terveellisiä aineksia hänen ostoskärryssään onkaan! Miten hän tuhahtelee jo tuomiten edessä olevan Colan ostajan, vaikka itse joi litran eilen. Miten ihminen, tämä maailman kehittynein yksilö, nousee illalla varovasti ja hitaasti vaa álle, yksi jalka kerrallaan, ihan siihen keskelle, jospa se vaikka vaikuttaisi suotuisasti lukemaan. Saimme nauraa makeasti itsellemme koko seminaarin ajan, Vale ei säästellyt vitsejään.
Voimme ostaa vaikka miten hienoja laitteita ja raaka-aineita, mutta on meistä itsestä kiinni mitä niillä teemme. Voimme hankkia self help-kirjankin, mutta ei kukaan vahdi luemmeko sitä.
“Parhaita tuloksia saa kun päästää irti dieetti-mentaliteetista ja käsittelee ajatuksiaan ruuasta ja ruokatavoista. Pitää olla tietoinen omista valinnoistaan eikä huijata itse itseään. Monet meistä siirtävät ruokaongelmansa erilaisiin ruokavalioihin, kun ongelmat pitäisi vain kohdata, mennä syvemmälle itseensä. Vastuu hyvinvoinnistasi on sinulla, et voi langettaa sitä kenellekään muulle.”
Seminaariin oli kutsuttu Valen kirjoista tuttuja henkilöitä kertomaan tarinaansa muulle yleisölle. Kuulimme koskettavia kertomuksia miehiltä ja naisilta, jotka olivat yrittäneet kaikkensa ja olivat itseinhon ja skeptisyyden kourissa kokeilleet viimeisenä oljenkortenaan mehustamista. Miten he olivat pudottaneet painoaan jopa yli 50 kiloa, miten olivat parantuneet diabeteksestä, korkeasta verenpaineesta ja nivelvaivoista muutamia mainitakseni. Miten heitä oli varoitettu ja peloteltu nopeasta painonpudotuksesta, vaikkei kukaan ollut ollut niin huolissaan nopeasta painonlisäyksestä. Miten mehustamisen myötä elämäntapamuutos oli tullut aivan kuin huomaamatta, jäädäkseen. Miten itseinho oli vaihtunut ylpeyteen omista saavutuksista ja miten jokainen halusi jakaa sitä hyvää, jota oli saanut kokea vihermehujen myötä.
Jason puhui “Stating the obvious- brigadesta” eli “Päivänselvien totuuksien laukojista”, johon hänen mielestään nykyinen terveydenhuolto Englannissa perustuu. Tupakoivalle ei kannata kertoa, että tupakka tappaa, kyllä hän sen tietää. Ylipainoiselle ei kannata kertoa, että lihavana on riski sairastua, kyllä hän sen tietää. Tarjolla on pillereitä, mutta kuka uskoisi meidän omaan kykyymme muuttaa elämäämme? Ihmisille pitää tarjota ulospääsy, toimiva, helppo ja jokaiselle mahdollinen keino, joka auttaa meitä saamaan itsetuntoa ja vahvuutta haasteiden kanssa taistelemiseen. Hänen mielestään vihermehut ovat tälläinen ratkaisu monelle. Hän sanoo, että hänen missionsa on “to stop people rattling” eli estää ihmisten helinä, niin täynnä pillereitä meistä monet nykypäivänä ovat, että ihan helisemme! SuperJuiceMe-dokumentin herttainen pappa saapui retriitille kahden matkalaukullisen kanssa. Toinen oli ihan täynnä lääkepurkkeja. 28 päivän jälkeen lääkkeitä tarvittiin enää muutama purkki.
Haluatko mehustaa laihtuaksesi, parantaaksesi allergian tai muun kroonisen sairauden, saadaksesi lisää energiaa, paremmat yöunet tai rakkaudestasi kehoasi kohtaan? Kehon toiminnat kulkevat kaikki käsi kädessä, joten vaikka etsit ratkaisua vain yhteen ongelmaasi, saatat huomata että pian ovat korjaantuneet kaikki. Sairausten ennaltaehkäisy on paljon järkevämpää kuin niiden korjaaminen, sillä ihan kaikkea ei valitettavasti voida korjata. Meillä on Valen mielestä illuusio siitä, että kun meillä on osaavat lääkärit ja vakuutus, olemme turvassa ja voimme myrkyttää kehoamme miten haluamme, onhan niitä heliseviä pillereitä joka vaivaan.
Vale ei missään nimessä ole lääketieteen vastainen. Hänen mielestään monesti tarvitaan lääkkeitä, mutta pitää osata myös kysyä, voisiko joku muukin keino toimia? Hän vertasi lääketiedettä palomiehiin. Jos talosi palaa, on järkevää kutsua palomiehet. He tekevät kaikkensa pelastaakseen kotisi. Mutta kun alat rakentaa uutta kotia, ethän enää pyydä palomiehiä apuun?
Tarvitset uutta, ehyempää kotiasi varten elävää ravintoa, pikaruokana. Vihermehu on parasta pikaruokaa maailmassa! Muutamassa minuutissa valmistat herkullisen mehun täynnä vitamiineja ja hivenaineita ja mineraaleja, luonnon edullisista ja turvallisista aineksista!
Kun alamme muuttaa elämässämme jotain, keskitymme usein nippeli-tietoon ja tunne-yhteys asiaan jää sivuseikaksi. Mehustamisen kanssa liian monet jäävät kiinni jo laitehankinnan muka-vaikeuteen. Valen mukaan täydellistä laitetta ei ole vielä keksitty ja paras laite on yksinkertaisesti se, jota käytät usein.Aineksien alkuperää mietitään ja tutkitaan ja haalitaan reseptejä. Kaikki tämä on pois siitä ajasta jolloin voisit jo kääriä hihasi ja alkaa hommiin!
“Älä jää kiinni fyysisiin asioihin, tarvitset hieman tietoa, muttet paljon. Ala vain tehdä mehuja, niin saat kokemuksen asiasta, se on tuhat kertaa arvokkaampaa kuin toisten jakama tieto. Ravintotietous on iso aukko, josta et koskaan löydä ulos. Ruuasta on tehty todella monimutkaista. Luonto ja sen tarjoamat ainekset ovat yksinkertaisia, mutta arvostamme mieluummin monimutkaisuutta. Kaikkea pitää tutkia. Toisen tutkimus kumoaa toisen. Älä tutki ruokaa, syö tai juo sitä!”
Vihermehujen avulla voit saavuttaa monia tavoitteita. Meidän perhe saavutti sen tärkeimmän, eli terveyden ja siitä olen ikuisesti kiitollinen Jason Valelle, jolta vihermehujen tekemisestä opin hieman tietoa, loput opin ihan itse, kokeilemalla!
Parhaillaan joka paikassa kuhistaan detoxista ja monia varmasti mietityttää sen salat. Detoxissa on kyseessä elimistön omien luontaisten puhdistusprosessien tukemisesta eikä tarkoita suinkaan paaston tavoin pelkkää veden lipittämistä päivästä toiseen. Tavanomaiseen paastoon verrattaen detox onkin mahdollinen suorittaa myös tavallisen arjen keskellä, normaaleja arkirutiineja suorittaen ja samanaikaisesti kehoa puhdistaen helpottaen sen kuormaa nautiskellen sitä hellivästä ravinnosta. Omasta mielestäni detoxissa onkin ehdottomasti parasta ihanan kevyt olo ja energinen fiilis, jotka se saa aikaan normaaleja elintoimintoja tukemalla.
Harvoin tulee edes ajateltua kuinka paljon altistumme päivittäin ympäristön myrkyille ja miten helposti elimistömme kerää itseensä kuonaa. Molempiin voi tietysti vaikuttaa hyvin paljon elämäntavoilla ja ruokavaliolla, mutta nykypäivän elinolosuhteet ovat muuttuneet niin radikaalisti ettei pieni puhdistuskuuri silloin tällöin ole kenellekkään pahitteeksi – saamme nimittäin kehoomme myrkkyjä myös muun muassa ulkoilmasta, käyttämistämme muoviastioista, meikeistä ja kassakuiteista. Niinpä!
Kun elimistöön kertyy näitä myrkkyjä alamme myös oireilemaan – etenkin, jos ruokavalio sisältää paljon sokereita, valkojauhoja sekä teollisesti prosessoitua ruokaa ja lisäaineita. Yhdistettynä nykypäivän kiireisiin ja osittain stressaavaan länsimaiseen elämäntapaan ei ole mikään ihme, että elimistön oma puhdistusmekanismi väsyy jolloin sen toimintaa onkin hyvä tukea luonnollisin keinoin.
Oma elämäntyylini on hyvin terveellinen ja ruokavalioni pääsääntöisesti erittäin puhdas enkä syö gluteenia, maitotuotteita tai sokereita. Harrastan paljon liikuntaa sekä parhaani mukaan myös huollan kehoa sekä annan sille lepoa. Silti myös minun kehoni tarvitsee välillä aikaa palautua ja puhdistautua detoxin voimin.
Viime syksynä, juuri ennen kuin pahin pimeys lankesi Helsingin ylle, puhdistin kehoani PURin Hellävaraisella detoxilla, jonka on suunnitellut PURin oma dipl. ravintoterapeutti Hanna. En suosittele kenellekkään detoxia ominpäin tehtäväksi sillä erinäisistä syistä riippuen puhdistusoireet voivat olla hyvinkin voimakkaat. PURin puhdistuskuurit sisältävätkin kaiken tarpeellisen elimistön oman puhdistusjärjestelmän tukemiseen minkä vuoksi kuuri oli helppo noudattaa enkä kymmenen päivän aikana tuntenut kertaakaan nälkää.
Oikeastaan puhdistuskuuri sujui kokonaisuudessaan aivan loistavasti! Mietin pitkään kahden vaihtoehdon, hellävaraisen ja nestemäisen, välillä päätyen hellävaraiseen runsaan aktiivisuuteni vuoksi. Valinta osuikin nappiin sillä jaksoin normaaliin tapaan treenata ja lenkkeillä ystävieni kanssa, vaikka vähensinkin määriä ettei urheilu veisi liikaa energiaa itse puhdistautumiselta.
Puhdistuskuurin avulla sain myös ruokavalioni tasapainotettua säännölliseksi ja pääsin eroon turhasta napostelusta. Pimeyden keskellä, muiden valittaen väsymyksestä, itse puolestani tunsin energiatasojeni nousevan entisestään! Innostuin keittiössä Puhdistuskuurin mukana tulleista resepteistä niin paljon, että osa kuuluu edelleenkin omiin päivittäisiin suosikkeihini.
Monesti detoxin aikana podetaan päänsärkyä ja kiukkuisuutta, mutta itse selvisin ilman kyseisiä oireita. Kysyinkin Hannalta asiasta ja sainkin erittäin pätevän vastauksen:
”PUR Puhdistuskuuri sisältää ainesosia, jotka auttavat kofeiinivieroitukseen ja parantaa verenkiertoa mikä helpottaa alkuvaiheen oireita. Kiukkuisuuteen vaikuttaa puolestaan aiempi ruokavalio ja esimerkiksi runsaasta sokerista vieroittautuminen voi kestää useamman päivän. Puhdistuskuuri olisi hyvä suorittaa vähintään kaksi kertaa vuodessa ja sen vaikutukset säilyvät niin pitkään, kun jatkaa hyviä elämäntapoja.”
Nyt vuoden alun kunniaksi aion puhdistaa taas kehoani sillä tunnustan Joulun aikaan syöneeni myös hieman ruokavalioni ulkopuolelta sekä nautiskellen vapaista hieman rennommalla otteella. Huomasinkin heti kuinka paljon se vaikutti olotilaani: olin väsyneempi, voimattomampi ja välillä jopa kärttyinen. Tällä kertaa aion toteuttaa kuurin nestemäisenä sillä koen olevani valmis jo hieman voimakkaammalle puhdistukselle aikaisempien detox-kokemuksien jälkeen.
Helsingin Yliopiston Valtiotieteellisen tiedekunnan lehdistötiedote 14.1.2015
2000-luvun terveyspuhetta mediassa sävyttävät sekulaari rationaalisuus ja ihmiskuvan välineellisyys. Onko median arvostaman elämän tavoittelu ihmiselle hyväksi, kysyy Helsingin yliopistossa väittelevä Vienna Setälä-Pynnönen.
Viestinten tiede- ja terveysjutut ohjaavat lukijaa konkreettisiin suorituksiin ja yksilöllisiin, terveyttä edistäviin mittauksiin. Ne eivät kuitenkaan käsittele koetun toimintakyvyn, varhaisen yksilönkehityksen ja ihmissuhteiden laadun vaikutusta terveyteen, ja niiden kuva biotieteistä on naiivi. Havainnot käyvät ilmi FL Vienna Setälä-Pynnösen väitöstutkimuksesta, joka tarkastetaan Helsingin yliopistossa lauantaina 24. tammikuuta.
– Ihmisen lajiominaisuus on, että tarvitsemme toisia ihmisiä terveenä pysymiseen. Nyt evolutiivisesti toiselle ihmiselle kuuluva rooli on annettu tieteelle ja teknologialle, Setälä-Pynnönen sanoo.
Tutkija huomasi, että terveysjutuissa ei käsitelty psyykeä, tai se oli alisteinen fyysiselle keholle. Terveyden perusta nähtiin yksilön kehityksestä irrallisina elämänvalintoina ja tahdon asioina tai sitten ulkoistettiin kokonaan ”geeneille”. Kuitenkin varhaislapsuuden kokemuksilla on valtava merkitys muun muassa itsehahmotukseen, stressin sietoon ja vastustuskykyyn aikuisena.
– Sairastuttavat elämänkokemukset luovat perusluottamuksen puutetta, joka voi korjaantua, jos myöhemmin saa toistuvia hyväksytyksi tulemisen kokemuksia.
Suojaan tunteilta ja heikkoudelta
Suomalaiset luottavat joukkoviestimiin tiedettä ja terveyttä koskevan tiedon lähteinä. Viestinten terveys- ja ihmiskuva on rationaalinen, välineellinen ja vapauteen vetoava. Vapautta on kuitenkin varsin vähän, koska lukija pääsee vain valitsemaan muodikkaan ja epämuodikkaan treenin välillä. Hän ei saa mallia omaehtoiseen ajatteluun ja vajavaisuuden hyväksyntään.
Mediassa esiintyvien viihdejulkkisten, toimittajien ja asiantuntijoiden puheessa näkyy luonnontieteen vankka asema. Median käsitys biotieteistä ja yksilönkehityksestä on kuitenkin monin paikoin virheellinen. Terveyskuva kiinnittyy mielikuvaan teknologisesti mitattavasta ruumiista, lukkoon lyödystä perimästä ja molekyyleistä.
2000-luvun ihannepuhe keskittyy terveyden ja lapsenomaisen tyydytyksen tavoitteluun, kun 1980-luvulla sama paikka kuului sivistykselle, koulutukselle ja solidaarisuudelle.
Tieteeseen nojaavat terveysjutut puhuvat oikeista asioista – liikkumisesta, hyvästä ravinnosta ja kohtuullisesta painosta – mutta Setälä-Pynnösen mukaan liian itseisarvoisesti.
– Kokemustiedolle ja koetulle hyvinvoinnille voisi antaa enemmän arvoa määrällisten mittausten rinnalla. Ihmissuhteiden ja koetun perusluottamuksen yhteyttä terveyteen pystyy tukemaan tutkimustiedolla. Voi myös kysyä, mikä yhteys suorituskeskeisellä arvokulttuurilla on isoihin kansanterveysongelmiin, kuten masennukseen, oppimisvaikeuksiin, allergioihin ja uupumukseen.
Setälä-Pynnönen analysoi tutkimuksessaan laajoja laatumedia-aineistoja ja kävi läpi neljä tapaustutkimusta. Tutkittavat mediat olivat Helsingin Sanomat, Turun Sanomat, Ylen TV2 ja Anna.
Setälä-Pynnönen on taustakoulutukseltaan geneetikko (FM) ja evoluutiobiologi (FL). Terveysaiheiden kautta hän on erikoistunut ihmisluontoon, yhteiskuntaan ja yksilötasolla koettuun toimintakykyyn.
FL Vienna Setälä-Pynnösen väitöstutkimus ”Tiedejournalismi inhimillisen epävarmuuden palveluksessa: Tutkimus suomalaisen joukkoviestinnän tiedepuheesta, terveyskäsityksestä ja ihmiskuvasta” tarkastetaan Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa lauantaina 24. tammikuuta 2015 kello 12.15. Viestinnän alaan kuuluva tutkimus yhdistelee mediatutkimusta, terveyssosiologiaa ja tiedeviestintää.
Luin Paulo Coelhon kirjan Alkemisti. Olin sen lukenut jo aiemmin, mutta eri lukukerroilla tarttuu mukaan eri asioita ja oma ymmärryskin on saattanut matkan varrella lisääntyä. Kun omat kokemukset ja toisen viisaus kohtaavat, ymmärtää usein syvällisesti. Luin kirjaa alleviivaten – Coelhon teksti on uskomattoman viisasta ja kaunista.
Taakse jäänyt vuosi oli monelle raskas, myös itselleni; työstettiin suruja ja mentiin syvälle itseen ja pohdittiin koko elettyä elämää. Uuden vuoden kynnyksellä on niin hyvä tunne siitä, että voi putsata pöydän ja aloittaa tämä elämä taas kerran jotenkin alusta.
Matkaeväs, jonka kirjasta poimin, oli seuraava: ”Se [kirjassa puhutaan aavikosta, voipa sen ymmärtää elämäksikin] koettelee meitä jokaisella askeleella nähdäkseen olemmeko sopusoinnussa sen kanssa, jos olemme, pääsemme keitaalle”.
Lähdetäänpä purkamaan. Oletko huomannut, miten lähelläsi olevat ihmiset elävät onnettomina niissä purkeissaan, jotka ovat ihan itse rakentaneet? Miten he vuosia ja vuosia asustelevat itseään kiusaavissa olosuhteissa ja kuvittelevat olevansa jonkun ihmisen tai elämäntapahtuman uhreja? En puhu nyt yhtäkkisistä kriiseistä, jotka heilauttavat elämän hetkessä raiteiltaan vaan niistä valinnoista, joita olemme tehneet ja joihin jäämme niin helposti kiinni. Liimana voi olla esimerkiksi pelko, velvollisuudentunne tai syyllisyys, jotka rajoittavat elävää elämää. Ja jos peilin kääntää toiseen suuntaan, saattaapa olla niinkin, että myös itse elää vierustoverin tavoin rajoitteista elämää, kai me kaikki jollain tavalla.
Olosuhteet, jotka joskus olivat hyviä ja toimivia, eivät välttämättä ole sitä aina. Kun itse muutun, voi jokin osa minussa alkaa vaatia muutosta. Eikö ihminen olekin joka päivä vähän erilainen kuin eilen tai ihan hetki sitten? Allekirjoitan niin tuon Coelhon lauseen; meitä koetellaan joskus kovastikin, jotta näkisimme väärät olosuhteet. Elämä kyllä osoittaa uusia ovia ja polkuja, joita voi vaihtoehtoisesti lähteä kulkemaan, jos on oikein tarkkana ja aistit valppaina. Vihjeet ovat kokemukseni mukaan usein aluksi lempeitä ja nostavat äänenvoimakkuuttaan, jos ei suostu näkemään ja kuulemaan.
Elämässä oppii usein yrityksen ja erehdyksen kautta. Ihmisellä on lupa erehtyä ja tehdä kaikenlaisia reissuja ja palata sopusointupolulle – eksyäkseen taas. Siitä elämä on niin ihana matka, että se on jatkuvaa tasapainon hakemista. Iso haaste on sekin, että hyväksyy elämän alati muuttuvana areenana. Antaa kengän lipsua, siinä se elämä kulkee mukavan elämyksellisesti ja vedetään henkeä silloin, kun saa hetken elää sopusoinnussa ja kiitollisuuden tilassa.
Millä tavalla sopusointu tai epäsointu tuntuu kehossasi ja mielessäsi? Itse tunnistan sopusoinnun sisäisenä hiljaisuutena ja kehon tasapainona – perillä olemisen tunteena, keitaana. Erityisherkkänä joudun olemaan jatkuvasti hyvin tietoinen siitä, missä kuljeskelen ja kenen kanssa ja nipistän riittävästi aikaa yksinololle. Ja sitten taas aina unohdan itseni ja menen maailman tuulissa uupumukseen asti.
Ihana sana muuten tuo sopusointu. Sopu, olla sovussa, harmoniassa. Ja sitten sana sointu. Sointu voi tarkoittaa tietysti montaa asiaa, mutta minulle herää mielikuva omasta värähtelystä. Kun asiat, ihmiset vastaavat omaa värähtelyäni, olen sovussa itseni ja ympäristöni kanssa. Eikö valinta ole sitä, että otan vastuun siitä, että etsin kaikkea sitä, mikä värähtelee itseni kanssa samantahtisesti ja saa kehoni ja mieleni kehräämään. Kyse on tietysti pelkojen voittamisesta, luottamuksesta ja itsensä rakastamisesta.
Soiko sisimpäsi tänään riemulaulua, säveltä, joka kertoo sinun voivan täydellisen hyvin?
Sanat pakurikääpä ja Jaakko Halmetoja kulkevat kiistatta käsi kädessä. Myös ensimmäinen oma kosketus tähän tuhansia vuosia tunnettuun sieneen tapahtui Jaakon luennon kautta. Halmetoja onkin ollut merkittävässä roolissa pakurikääpätietouden levittämiseen Suomessa. Pakurikääpäkirjan (Mividata 2014) ensimmäinen versio julkaistiin vuonna 2012 ja viime vuoden lopulla julkaistu uudempi painos syventää aihepiiriä sekä sivuaa myös muita lääkinnällisiä sieniä.
Kirjan esipuheen jälkeen lukija on kuin puulla päähän lyöty. Monet lääkinnällisistä sienistä ja varsinkin pakurikääpä sisältävät niin monipuolisen ja vaikuttavan määrän erilaisia vaikuttavia ainesosia, että tämä 360 miljoonaa vuotta vanha lajiryhmä ansaitsee todella tulla esitellyksi laajemmassa kontekstissa. Itse en myöskään tajunnut ennen kirjan lukemista, kuinka merkittävässä roolissa ekosysteemimme kannalta sienet itse asiassa ovat ja kuinka perinteisten ruokasienten lisäksi on mahdollista ja helppoa hyödyntää myös lääkinnällisiä ominaisuuksia sisältäviä sieniä.
Selkeän pohjustuksen jälkeen kirjassa esitellään pakurikäävän biologiaa ja historiaa eri maissa. Erityisesti Kiinassa sienet ovat näytelleet merkittävää roolia jo tuhansia vuosia, mutta pakurin sijaan merkittävämmässä roolissa ovat olleet lakkakääpä, kiinanloisikka sekä monille tuttu siitakesieni. Kaikista vahvin käyttöhistoriaa pakurilla onkin ollut Venäjällä ja siellä sitä on jo vuosisatoja suositeltu käytettävän muun muassa erilaisten syöpien tukihoidoissa.
Kirja käsittelee laajasti pakurin aktiivisia aineosia sekä pakurilla tehtyjä tieteellisiä tutkimuksia. Tämä tuo lukijalle tunteen, että erilaisille väitteille on myös tieteellinen perusta. Myös pakurin turvallisuutta, siihen mahdollisesti imeytyvien ympäristömyrkkyjen määrää sekä pakurin ja eri lääkeaineiden yhteisvaikutuksia käsitellään ja yleisesti ottaen pakurin käytön katsotaan olevan turvallista. Uskon, että skeptisinkin vastaanottaja kirjan luettuaan tiedostaa, kuinka huikean potentiaalin ja hyödynnettävyyden kyseinen lääkinnällinen sieni pitää sisällään.
Kirjassa käydään myös läpi pakurin kerääminen, tunnistaminen ja erilaiset käsittely- ja käyttötavat. Perinteisin tapa on nauttia pakuri teenä, mutta myös erilaiset tinktuurat, uutteet sekä kuivatut jauheet ovat mahdollisia ja jopa suositeltavia. Halmetoja suosii omassa käytössään vahvoja uutoksia, jolloin pakurista irtoaa eniten aktiivisia aineosia hyödynnettäväksi. Kirjassa on myös muutamia reseptejä ja perinteisen pirtelön sijaan halusin kokeilla, miten pakuri istuu esimerkiksi salaatinkastikkeeseen. Halmetojan kehittämään ”Ranskalaiseen chaga-salaatinkastikkeeseen” tarvitset seuraavat ainesosat:
Sekoita 1 tl pakurijauhetta ja 6 rkl laadukasta oliiviöljyä. Anna uuttua yön yli vesilasissa. Sekoita tämän jälkeen kaikki loput ainesosat joko lusikalla tai sauvasekoittimella ja säilö ilmatiiviiseen valolta suojattuun lasiastiaan. Kastike on parhaimmillaan 24h päästä valmistuksesta.
* * *
Huom! Etukoodilla Hidasta pääset tilamaan Pakurikääpä-kirjan ja muita Mividatan julkaisemia teoksia -15% alennuksella Terveyskirjat.fi -verkkokaupasta.
Artikkeli perustuu tunnetun brittiläisen kirjailijan ja poliittisen psykologian tohtorin William Bloomin Uuden henkisyyden voima teokseen (2013).
Uuden henkisyyden taustalla on käsitys universumin hyvyydestä. Taustalla on ajatus yksittäistä ihmistä laajemmasta ja kaikissa elävissä olennoissa vaikuttavasta elämänvoimasta. Tähän perustuu universaali tunne osallisuudestamme maailmankaikkeudessa ja sen energiakentässä. Ihmisessä on sekä yksilöllinen kasvuympäristöön ja genetiikkaan perustuva, että universaali henkinen ulottuvuus, joka mahdollistaa syvän yhteyden ja henkisen tiedostavuuden.
Uusi henkisyys eroaa perinteisistä uskonnoista siinä, että sillä ei ole mitään agendaa, kohderyhmää tai selkeitä uskomuksia – vaan henkisyyden lopputulos ilmenee myötätuntona ja valaistuneisuutena, rakkautena ja tietoisuutena – tässä hetkessä ohjaten valintoja ja ratkaisuja kohti parempaa huomista ja kaikille omistettuna. Henkisen yhteyden, itsetutkiskelun ja palvelemisen kautta tulemme yhä tietoisemmin myötätuntoisiksi, aidosti hyvinvoiviksi ja kiitollisiksi.
Bloom sanoo, kuinka uutta henkisyyttä kritisoidaan taipumuksesta narsismiin ja pikaratkaisuihin. Minun hyvinvointini. Minun menestykseni. Minun onnellisuuteni. Saattaa näyttää, että ollaan pakkomielteisiä itsensä kehittämisen suhteen, eikä tunnuta välittävän laajemmasta kokonaisuudesta.
Tiedämme kuitenkin, ettei ole hyötyä kehittää yhteyttään itseensä ja elämän taikaan, jos se ei lopulta jalostu haluksi palvella muita. Ideaalikuvamme on rakastava ihminen, joka jakaa rakkautta ja hyvää myös muille. Olennaisin todiste henkisen matkan aitoudesta, sydämen kehittyneisyydestä ja tietoisuutemme laajenemisesta on kasvanut myötätuntomme ja halu huolehtia muista.
Henkisyyden avaintaidot ovat rauhoittuminen, tarkkaavaisuus ja antautuminen. Pysähtyminen ja tietoisena oleminen ei tarkoita, että fyysinen liike täytyisi välttämättä pysäyttää. Pysähtyminen on psyykkistä ja mentaalista. Se tapahtuu tietoisuudessasi, sanoo Bloom. Olet sitten tekemässä töitä tai tanssimassa, voit jatkaa liikettäsi. Tällöin vain tulet todella tietoiseksi siitä, mitä olet tekemässä. Toimit valppaana ja tietoisena. Henkinen pysähtyminen, tyyni läsnäolo, tarkoittaa kokonaan uutta dynamiikkaa, uutta asennetta, uutta kemiaa ja uusia hermoratoja. Tarvitaan itsekuria pysähtyä säännöllisesti tietoiseen läsnäoloon mutta sen harjoittaminen helpottuu alun jälkeen.
Tietoisuuden painopisteen pudottamista päästä ja ajatuksista kehoon kutsutaan maadoittumiseksi. Tietoinen kehollinen läsnäolo on tila, jossa henkisiä elämyksiä voi saavuttaa. Kehossa läsnäoleminen on aistillinen, tasapainoinen ja terveellinen tila, jossa ihminen on luonnostaan silloin, kun ei ole stressaantunut ja ajattelu on rauhallista.Tietoisesti siihen voi päästä, kun ottaa hetken sille, että kohdistaa sisäistä huomiota kehon tuntemuksiin, esimerkiksi hengittämiseen.
Henkisen kasvun herättäjä toimii yleensä tyytymättömyys ja meitä ajava halu sisäiseen parantumiseen ja eheytymiseen.Tähän tarvitsemme epäonnistumisia ja kriisejä, jotka havahduttavat.
Bloom nimeää ensimmäiseksi esteeksi matkalla henkisen kasvun tiellä mielemme, joka on tottunut olemaan toimelias. Toinen este on takertuminen ja muutosvastarinta. Vaikka tiedämme, että meidän on aika muuttua ja kasvaa, emme kuitenkaan muutu – ennen kuin kohtaamme totuudellisuuden, rakkauden ja pelot ja löydämme yhteyden.
Henkisyys tukee terveyttä ja saa aikaan sellaisia hermostollisia ja hormonaalisia tiloja, jotka ovat myös terveen immuunijärjestelmän ja yleisen hyvinvoinnintunteen perustana. Bloom sanoo, että henkisyyden harjoittaminen on sekä psyykkisesti voimaannuttavaa että fyysisesti terveydelle hyödyllistä, koska se vähentää stressiä ja mahdollistaa rentoutumisen.Ei ole olemassa syvempää menetelmää kudosten avaamiseksi ja virtaavuuden parantamiseksi tai immuunijärjestelmän vahvistamiseksi. Kokiessaan henkisen yhteyden ihminen avautuu vastaanottamaan terveyttä antavaa elinvoimaa. Tästä seuraa kaksinkertainen fysiologinen hyöty, kudokset avautuvat joustavammiksi ja samalla ihmiseen virtaa elinvoimaa, mikä muodostaa hyvän terveyden ja toimintakyvyn perustan.
Henkistymisestään voi olla hankala puhua. On ihmisiä, jotka ovat asiasta mielellään julkisuudessa mutta varovaisemmin asennoituvien ei ole yhtä helppo puhua henkisyydestään. Yksi syy on se, että moderni henkisyys on niin nuorta, että sen kieli ja käsitteet ovat vasta kehittymässä.
Kun surffailen somessa, erityisesti Instagramissa, voin välillä vähän huonosti. Ahdistusta aiheuttaa erityisesti teinien suosima selfieiden alalaji: huulet töröllä, muikea ilme, tarkkaan harkittu kuvakulma yläviistosta. Se, jossa pyritään näyttämään mahdollisimman ihkulta. Sitten kaverit tykkää ja hihkuu, että vitsi sä oot kaunis.
Luulen tietäväni, mistä ahdistukseni johtuu.
Mietin, miltä minusta olisi tuntunut, jos reilut 20 vuotta sitten kulttuuri olisi ollut samanlainen kuin nyt. Kameroita jokaisella, nettiyhteydet jatkuvasti käytössä, lukuisat mediat klikkauksen päässä odottamassa – ja tämä kaikki yhdistettynä nuoruuden epävarmuuteen, oman kehittyvän kehon kummasteluun sekä suunnattomaan tarpeeseen tulla hyväksytyksi.
Kuinkahan monta Facebook-kaveria minulla olisi ollut? Olisiko minun selfieistäni tykätty? Olisinko uskaltanut postata sellaisia kuvia kuin olisin oikeasti halunnut, vaikkapa itsestäni ja hoitohevosestani?
Oikeassa elämässä minua kiusattiin jo ihan riittävästi. En halua tietää, millaiseksi elämä olisi muuttunut sosiaalisen median myötä silloin, kun itseluottamusta ei vielä ollut ja elämä oli yhtä lauman luomaan muottiin asettautumista. Kuinka paljon enemmän olisin yrittänyt, jotta olisin kelvannut? Millaisia töröhuuliselfieitä olisin postannut? Miltä olisi tuntunut, jos niistä ei olisi tykätty?
Nyt aistin sen, mikä monien huoliteltujen ja glitterinhohtoisten selfieiden taustalla piilee: salainen toive saada hyväksyntää ja rakkautta. Kun kuvastani tykätään, minusta tykätään. Sitten minäkin tykkään itsestäni.
Erityisesti nuorena olemme kovin riippuvaisia muiden mielipiteistä. Se, mitä lapsuus- ja nuoruusvuosina opimme muilta itsestämme, kulkee kuitenkin mukana elämässä vuosia, jopa vuosikymmeniä. Ne ”totuudet”, joihin uskoen kasvamme, saattavat värittää elämää hamaan loppuun, jos ei jossain kohtaa ala tietoisesti pohtia, mitä itsestään oikeasti ajattelee – ja haluaa ajatella.
Henkisen hyvinvoinnin valmentajana olen tottunut etsimään perimmäisiä syitä erilaisten henkisten haasteiden taustalla. Usein ongelmat, jotka pinnalta vaikuttavat aivan erilaisilta, pohjautuvat samaan ydinongelmaan: arvottomuuden ja riittämättömyyden tunteisiin. Pintatasolla ne voivat aiheuttaa muun muassa liikaa suorittamista, mahdottomuuksiin kasvavaa kunnianhimoa, itsensä syyttelyä, häpeän tunnetta, kiltteyttä ja kynnysmattosyndroomaa sekä omien tarpeiden, tunteiden ja unelmien hautaamista ja hylkäämistä. Jotta nämä päällimmäiset ongelmat voidaan muuttaa, täytyy ensin rakentaa taustalle uusi uskomus itsestä: olen hyvä, riittävä ja rakastettava tällaisena kuin olen.
Itsensä terveen rakastamisen ei tarvitse olla sitä, mitä perinteisesti ajatellaan negatiivissävytteisenä itserakkautena. Se ei ole toisten katsomista nenänvartta pitkin tai kuvitelmia, ettei itsessä ole minkäänlaisia vikaa. Kun ihminen rakastaa itseään terveellä tavalla, hän tuntee sekä vahvuutensa että heikkoutensa ja hyväksyy ne ilman, että kumpaakaan tarvitsee erityisesti korostaa. Hän ei vahvuuksien ansiosta nosta itseään muiden yläpuolelle, mutta ei myöskään ruoski itseään heikkouksien takia, hän ei anna puutteidensa pysäyttää itseään.
Jos keskittyy hakemaan tykkäämistä muilta, saa koko elämänsä mukautua muiden vaihteleviin toiveisiin. ”Muut” on valtava massa ihmisiä, joilla on kaikilla oma mielipiteensä asioista. Jos kelvatakseen yrittää olla sitä, mitä muut (ehkä) haluavat sinun olevan, katoaa itse kokonaan. Siksi hyväksynnän ja arvostamisen tunne on ensin löydettävä omasta itsestä. Kun osaa arvostaa omaa ainutlaatuisuuttaan, on helpompi nähdä kauneus myös muissa.
Älä toivo täysin sairaudetonta kehoa. Jos et koe sairautta, sorrut ylimielisyyteen ja näin moraalittomaan käytökseen. Viisaan miehen 1. neuvo: Sinun tulee ajatella sairautesi lääkkeenä, joka opettaa.
Älä toivo elämää ilman vastoinkäymisiä. Ilman vastoinkäymisiä, sinusta tulee ylimielinen ja leuhka. Viisaan miehen 2. neuvo: Hanki viisautesi elämässäsi tapahtuvien esteiden avulla.
Älä luule oppivasi itsekuria ilman kärsimystä. Ilman kärsimystä, oppimisesi tulee aina olemaan vajavaista. Viisaan miehen 3. neuvo: Suhtaudu elämän esteisiin jokapäiväisinä mahdollisuuksien ilmestymisinä.
Elämässäsi tulee aina olemaan ihmisiä, jotka eivät sovi suunnitelmiisi, mutta ilman heitä, et koskaan oppisi. Viisaan miehen 4. neuvo: Ole ystävä ihmisille, jotka ovat sinua vastaan, jotta he voisivat auttaa sinua oppimaan.
Älä odota suunnitelmiesi toteutuvan helposti. Jos näin tapahtuu, olet altis röyhkeydelle. Viisaan miehen 5. neuvo: Nauti vastoinkäymisten kukistamisesta. Olet taas oppinut lisää.
Älä ole ystävä jollekin vain oman mielenkiintosi vuoksi. Jos olet, satutat vain itseäsi. Viisaan miehen 6. neuvo: Etsi ystäviä, jotka ovat usein eri mieltä kanssasi. Heiltä opit eniten.
Älä odota muiden olevan aina samaa mieltä kanssasi. Jos he ovat, luulet myös aina olevasi oikeassa. Viisaan miehen 7. neuvo: Etsi elämääsi ihmisiä, jotka ovat eri mieltä kanssasi. Voit oppia heiltä ja tulla viisaammaksi.
Kun autat toista, älä odota vastapalvelusta. Kun oletat jotain, sinusta tulee altis ylimielisyydelle. Viisaan miehen 8. neuvo: Ole tyytyväinen vain apuun, joka sinulle annetaan.
Älä odota saavasi enempää kuin olet panostanut. Jos saat enemmän, saat huonoja ajatuksia, jotka häiritsevät kehitystäsi. Viisaan miehen 9. neuvo: Tyydy vaatimattomiin voittoihin.
Älä aina yritä todistella uhriksi joutumistasi. Jos leimaat itsesi uhriksi, leimaat jonkun toisen samalla syylliseksi. Viisaan miehen 10. neuvo: Kun et ajattele itseäsi uhrina, ovi itsekuriin aukeaa.
. Olin sen lukenut jo aiemmin, mutta eri lukukerroilla tarttuu mukaan eri asioita ja oma ymmärryskin on saattanut matkan varrella lisääntyä. Kun omat kokemukset ja toisen viisaus kohtaavat, ymmärtää usein syvällisesti. Luin kirjaa alleviivaten – Coelhon teksti on uskomattoman viisasta ja kaunista.
