Kuva ja teksti ovat viides osa Sirpa Levonperän 12.1.-18.1.2015 Helsingissä pidettyä “Sinä olet oman elämäsi tähti” -valokuvanäyttelyä, joka koostui yhdeksästä eri kuvasta ja tarinasta. Kuvattavilta kysyttiin seuraavia asioita: “Meneekö sinun elämäsi niin kuin sinä haluat, missä mennään nyt ja ketkä henkilöt siihen ovat vaikuttaneet? Mitkä ovat juuresi? Kuka sinä olet, mitä teet? Onko tarinasi mielestäsi tyypillinen vai epätyypillinen?” Kuvattavat kirjoittivat pohdintansa.
”Vapaus on minulle tärkeää ja olen aina pyrkinyt siihen. En pidä lokeroimisesta, sillä tiedän että laatikosta käsin olisi vaikeampaa tehdä asioita.
Vapaus, niin henkinen kuin fyysinenkin, ovat asioita mitä pohdin päivittäin. On mielenkiintoista ajatella, että ihmiset joita rakastamme, sitovat meitä itseensä tai tavarat joita omistamme, omistavat tavallaan meidät. Rajoittavat meitä. Tiedän, että nämä ovat myös hyvin tärkeitä meille. Ne luovat turvaa ja tasapainoa. On kuitenkin tärkeää ymmärtää asioiden toinenkin puoli.
Vapauden ajatukset heijastuvat myös työhöni ja harrastuksiini. Tuotan kulttuuria: teen sitä mikä mielekkäimmältä tuntuu. Tärkeältä. Olen valokuvannut ja tuottanut taidetta. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että videot ovat se juttu. Videot tarjoavat laajimman ulottuvuuden ilmaista, vaikuttaa. Näin kommunikoin vapauden ajatuksiani muille. Koen sen velvollisuudekseni.”
Tietoinen vanhemmuus on sitoutumista omaan sisäiseen kokemukseen. Hyvä kasvatus on itsensä kasvattamista, omien kasvukohtien tunnistamista ja ajatusten ja reaktioiden tarkkailua.
Parhaiten opetamme esimerkkiä näyttämällä, lapset kun seuraavat katseellaan meitä koko ajan. Vanhemmuus on etuoikeutta kasvaa lastemme vierellä, oppien toinen toisiltamme. Vanhemmuus on henkilökohtaista, sen on kummuttava meistä itsestämme.
Lapset ovat kasvukohtiemme mestaritökkijöitä! Usein lapset kertovat meille aivan suorin sanoin, mitä emme itsessämme näe. He peilaavat taitavasti ja painelevat nappejamme rakkaudella, jotta voisivat tuoda pintaan haavojamme puhallettavaksi pois.
Samainen pikku nappien painajasi on myös parasta balsamia haavoillesi, sillä hän rakastaa sinua ehdoitta ja syvästi. Hän hyväksyy sinut, ja hänen hartain toiveesi olisi, että itsekin hyväksyisit itsesi. Hän myös uskoo, että pystyt parempaan, sillä hän itsekin uskoo kasvuunsa ja haluaa kehittyä ja oppia aina vain lisää.
Lapsi ei anna periksi, joten helpointa olisi lähteä vähentämään niitä nappien määrää.
Alla olevat kysymykset auttavat sinua tunnistamaan kasvun paikkoja. Vastaa rehellisesti joko kyllä tai ei.
Osaatko ilmaista vihaa terveellisellä tavalla ja sitten päästää tunteesta irti?
Osaatko päästää irti kaunasta ja katkeruudesta?
Kun sinua pelottaa, myönnätkö sen muille?
Osaatko vakuuttavasti ja kunnioittavasti ilmaista omat emotionaaliset tarpeesi läheisillesi?
Ymmärrätkö, koska itse tarvitset apua ja ja osaatko pyytää sitä?
Osaatko sanoa EI ilman, että tunnet syyllisyyttä?
Osaatko puolustautua, kun sinua kohdellaan huonosti?
Osaatko antaa rakkautta ja hellyyttä?
Osaatko olla yksin ja silti onnellinen?
Osaatko kuunnella rauhassa itseäsi ja toisia?
Osaatko osoittaa empatiaa ja ymmärrystä muille, ilman tuomitsemista ja kritisointia?
Ymmärrätkö helposti mistä toisen paha olo johtuu?
Pystytkö motivoimaan muita ilman manipulaatiota ja rangaistuksen uhkaa?
Sallitko itsellesi nautintoja?
Nauratko usein ääneen, niin että naurusta ei tule loppua?
Herkistytkö muiden rohkeudesta ja koskettavista tarinoista?
Osaatko levätä ja vain olla?
Hyväksytkö ja nautitko ihmisten seurasta, vaikka heillä olisi ihan eri arvot ja uskomukset kuin sinulla?
Annatko itsesi olla kuin lapsi, leikkiä ja olla hassu?
Ovatko tavoitteesi realistisia ja onko sinulla kärsivällisyyttä niiden toteuttamiseen?
Annatko omat virheesi itsellesi anteeksi etkä ota itseäsi liian vakavasti?
Hyväksytkö omat puutteesi?
Hyväksytkö lähipiirisi etkä häpeä heidän puolesta?
Kunnioitatko vahvuuksiasi terveellä tavalla ilman ylimielistä ylpeyttä niistä?
Elätkö vapaana, ilman sosiaalisia paineita olla samanlainen ja sulautua yhteiskuntaan?
Elätkö ilman naamioita ja rooleja?
Onko elämäsi lahja, täynnä mahdollisuuksia ja seikkailuja?
Osaatko ottaa vastaan turhautumisen tunteen, ilman että alat syytellä siitä muita?
Pääsetkö tavoitteisiisi ilman muiden tukea?
Olet varma päätöksistäsi ilman vahvistusta ulkopuoliselta taholta?
Osaatko hävitä ja epäonnistua ja silti tuntea olevasi riittävän hyvä?
Pidät mielipiteitäsi arvossa ja uskallat tuoda niitä julki?
Otatko stressaamatta vastaan aikataulujen muutokset?
Osaatko kyseenalaistaa sääntöjä ja rajoja?
Jos olet surullinen, annatko itsesi itkeä?
Kaikki ne kysymykset, joihin vastasit EI, kertovat sinulle mahdolliset kasvun paikkasi. Näistä asioista ehkä tunnistat tilanteita, joissa lapsesi sinua haastaa tai tulee haastamaan. Tilanteita, joissa arki takkuilee tai tulee väärinkäsityksiä.
Kun pieni rakas painelijasi on saanut sinun pääsi höyryämään ja aiot räjähtää… pysähdy! Ota hetki ennen reagoimista haltuusi, hengitä syvään ja kysy itseltäsi: ”Mitä nappia nyt paineltiin?”
Rauhan tilassa on helpompi olla purkamatta pahaa oloa lapseen.
On helpompi ymmärtää ärsytyksen syvempi tarkoitus ja syy. Voi olla kiitollinen mahdollisuudesta oppia. Kyvystä ottaa vastuu omista reaktioista.
Ja kun ei mene kuin Strömsössä, myönnä se itsellesi ja lapsellesi. Anna itsellesi anteeksi, ja naura itsellesi. Tunnista kasvun paikka ja ensi kerralla voi jo mennä paremmin. Anna itsellesi vaikka loppuelämäsi aikaa oppia virheistäsi ja kasvaa. Sitten osaat tehdä saman myös lapsellesi. Täydellisesti käyttäytyvää lasta tai vanhempaa ei ole, ja mitä sellaisilta ikinä oppisimmekaan?
Olen erittäin kiitollinen omista nappien painelijoistani, kaikki ne merkityksellisimmät asiat mitä osaan ja tiedän, olen oppinut lapsiltani.
Mitä jos päätämme, että paras on se, joka saa muut loistamaan? Olisiko kukoistavan perheen, työyhteisön ja kansakunnan idea siinä? Tehtävänämme olisi saada muut tunnistamaan vahvuutensa ja ottamaan ne käyttöön. Elämää kannattelevaa voimaa muodostuisi siitä, että minä auttaisin sinua olemaan parempi siinä sinun jutussa. Liian idealistista? Mahdotonta?
Rutiineissa viipyminen vaalii vakautta ja turvallisuutta, mutta turruttaa ja jarruttaa. Uhkana on keskinkertaisuuden kirous, jossa oleminen tukahtuu ja kuihtuu puuhasteluksi ilman intohimoa. Mitättömyyden kokemukset saavat sijaa. Sen sijaan ympäröivän todellisuuden tarkasteleminen muiden ihmisten näkökulmista inspiroi ja auttaa ylittämään omaa rajoittuneisuutta.
Omasta tutusta sopukasta ulos kurkistaminen edellyttää riskinottoa, mutta vapauttaa luovuutta. Toisen asemaan asettuminen voi auttaa näkemään ja kokemaan ympäröivää todellisuutta laajemmin, avarammin ja syvemmin. Mukavuusalueen reunalla oleskelu saa edistyksen voimat liikkeelle. Edistystä ei ole olemassa ilman, että maailmaa tarkastellaan ennakkoluulottomasti ja pelottomasti uusista näkökulmista. Edistys ilmenee innovaatioina, jotka kehittyvät asioiden ja ilmiöiden leikkauspisteissä – ei kenenkään maalla.
Rohkeutta on vaalia olosuhdetta, jossa ei ole läsnä tukahduttavia asioita vaan erilaisten ihmisten välisen arvostuksen ansiosta vapautuvaa luovuutta, voimaa ja iloa. Erilaisuuden rikastavasta voimasta inspiroituminen auttaa löytämään elämään merkitysnäköaloja, jotka ehkäisevät tarkoituksettomuuden kokemuksia ja latteuden leviämistä. Mitättömyyden kokemukset poistuvat.
Rohkeinta on vaalia ihmisenä olemisen arvokkuutta periksiantamattomasti kohtaavassa läsnäolossa. ”Ilman iloa ei ole elämää, vaikka ihmisellä olisi kaksitoista autoa, kuusi hovimestaria, linna, yksityinen kappeli ja pommisuoja.” – Henri Miller
Tässä 7 asiaa, joiden opettaminen koulussa auttaisi tulevia aikuisia elämään täydempää elämää.
1. Kokemus omasta kehosta
Sen lisäksi, että ihmiskehoa käydään läpi paperilla, olisi tärkeää oppia tunnistamaan oman kehon tuntemuksia, ottaa yhteyttä omaan kehoon. Mitä keho juuri nyt tarvitsee? Mitä se hienovaraisesti pyytää? Mikä tekee keholle hyvää? Ainoat vastaukset löytyvät tunnustelemalla ja ymmärtämällä omaa kehoa, ei pelkästään kehokarttoja tutkimalla.
2. Kommunikaatiotaidot
Kommunikaatiotaidot pitäisi olla oma kouluaineensa. Kuinka erilaiset kommunikaatiotavat vaikuttavat toiseen ihmiseen? Kuinka aikomukseni ja tunteeni vaikuttavat siihen, miten kommunioin muille? Mitä on esiintymisjännitys? Miksi kommunikoimme eri tavoin? Miksi tulkitsemme väärin? Ja miten kirjallinen kommunikaatio (jota jokainen tekee paljon päivittäin) eroaa kasvokkaiskohtaamisesta tai muusta kirjoittamisesta? Maailma on täynnä mielenkiintoisia harjoituksia, teorioita ja oppeja kommunikaatiotaidoista, jotka helpottaisivat elämää ja antaisivat ymmärrystä.
3. Stressinhallinta
Informaatiotulva, odotukset, elämänhallinta, tehostaminen, arjen vauhti… Stressikokemukset aiheuttavat jo kouluaikana valtavan määrän sisäistä puhetta ja ajatuksia, joista saattaa olla vaikea päästä eroon. Ajatuksen, tunteen ja kokemuksen kehä ylläpitää myös fyysisiä oireita. Työelämässä stressinhallintatiedoista ja -taidoista olisi paljon hyötyä: hengittely, mielikuvaharjoittelu, uusien, palvelempien ajatusten synnyttäminen, kehon huomiointi, tietoinen läsnäolo, toiminnan tietoinen muuttaminen… Olisi aivan ihanaa, ettei kaikkien tarvitsisi opetella stressiperusteita kantapään kautta!
4. Itsetuntemus
Psykologian opintoihin voisi sisältyä myös soveltamista. Mistä minä tulen? Millaisia uskomuksia kannan mukanani? Miten ne vaikuttavat kokemukseeni elämästä? Miltä minusta tuntuu? Kuinka opin käsittelemään omia tunteita, uskomuksia, kokemuksia? Oma sisäinen maailma, sen suuri viisaus, jää koulumaailmassa pääosin tutkailematta, vaikka se on suurin ja voimakkain tiedon lähde!
5. Liikkumisen ilo
Keskustelua on jo käyty pitkään siitä, onko koulussa liikunnan (onnistumisen) arviointi ok. Paras onnistumisen mittari on ilo ja hyvän fiiliksen kasvattaminen. Muistan kuinka eräs koulukaverini kertoi aikuisiällä, kuinka oli ensimmäistä kertaa lähtenyt liikkumaan vapaaehtoisesti, sillä liikkumiseen liittyi niin paljon negatiivista painetta arvostelun ja onnistumisenpakon myötä. Ilon löytäminen oman kehon liikkeestä pitäisi kirjata opetussuunnitelmaan!
6. Kiusaamisen syyt
Minä kirjaisin opetussuunnitelmaan myös Kimmo Takasen Tunne lukkosi -kirjan keskeiseksi opetusmateriaaliksi (tai jonkinlaisen koululaissovelluksen siitä; terkkui Kimmolle – olisiko siinä seuraava projekti?) Olisi tärkeää avata lapsille ja nuorille sitä, mitä kiusaaminen tarkoittaa kiusaajan tai kiusatun näkökulmasta – mitä kiusaaminen syvemmällä, oman olemisen tasolla, ilmentää. Asiakastyössä olen nähnyt, kuinka kiusaaminen jatkuu erilaisessa, hienovaraisemmassa muodossa usein myös työelämässä, mutta ihmisten väliset kemiat ja omat uskomusjärjestelmät noudattavat samaa kaavaa kuin lapsuudessa – ellei niistä tule tietoiseksi.
7. Oman intohimon löytäminen
Tai ilon löytäminen. Tai kipinän löytäminen. On masentavaa ja vanhanaikaista ajatella, että elämä koostuu vain ulkoapäin määritellyistä velvotteista ja tavoitteista, ja niistä suoriutumisesta. Jotta ihminen voi elää onnellista ja hyvinvoivaa elämää, hänen täytyy löytää asiat, jotka häntä eniten innostavat. Jos tähän asiaan keskityttäisiin jo koulussa, saattaisi esimerkiksi oma ala ja elämäntyyli löytyä jo ennen kuin oma ala pitää paineessa valita – ja urautua lopulta tekemään työtä, johon tuli ammatti hankittua.
Mistä tiedämme kattaako päivittäin syömämme ruoka elintärkeät ravintoaineet? Kuinka varmistumme siitä saammeko riittävästi, liian paljon tai liian vähän monia pieniä, mutta niin merkittäviä ravinteita, jotka muokkaavat terveyttämme monella tapaa. Päätimme ottaa selvää ja laittaa hyvinvoinnin kentällä työskentelevän suureen testiin. Allekirjoittanut pistettiin kunnon syyniin ja tarkastelimme miten luonnollisella elämäntavalla varustettu nuorimies pärjää biohakkeroinnin maailmassa. Kumppaniksi valitsimme alansa parhaat, Antioksidanttiklinikan ja Biomedin. Mitä tulokset kertoivat kehoni ravitsemuksellisesta tilasta?
Tutkimukset
Nykyisin on tarjolla monenlaista tutkimusta. Ala on kehittyvä ja moni terveydestä kiinnostunut onkin ottanut jo muutamia perusaskeleita mittaamista kohti. Monille tuttu D-vitamiinimittaus on jo saatavilla monessa paikassa. Mutta perusteellisemmat analyysit puuttuvat monelta perusihmiseltä. Näillä nykyajan mittauksilla päästään varmuuteen siitä, mitä ravinteita kehossa on ja mitä sinne tarvitaan lisää. Usein kuulee sanottavan, että ruoka riittää kattamaan kaikki ravinteet. Keskustellessani mittaajien kanssa, sekä vuosia opiskelleena luonnollista hyvinvointia, näyttäisi kuitenkin, että mittaamisessa ja tuloksissa tämä seikka ei näy. Suurin osa mittauksissa käyneistä kärsii lukuisista ravintopuutteista. Kymmenien vuosien mittauksissa vain muutamat poikkeukselliset yksilöt ovat selvinneet ilman näyttöä puutostiloista. Myös terveellisesti syövät ihmiset kärsivät puutoksista. Osa jopa hälyttävän paljon. Ja miten on sitten niiden ihmisten laita, jotka eivät koskaan käy mittauksissa. Voimme vain arvailla.
Mutta onneksi omaa tilaa ei tarvitse arvailla, eikä luottaa mihinkään ulkoisiin ehdottomuuksiin, vaan asiat voi mitata. Mihinkään ei tarvitse uskoa, kun asiat voi mitata ja todeta omilla silmillään. Tämän me teimme perusteellisesti ottaessamme laajan vitamiini / kivennäisaine / hivenaine / rasvahappo / tulehdustekijät / kolesterolimittaukset. Laaja paketti, joka antaa aika hyvin kuvaa siitä miten keho reagoi luonnolliseen ruokavalioon, jossa ei ole keinotekoisia aineita ja ruoka on pääasiallisesti laadukkaista raaka-aineista tehtyä.
Lähtötilanne
Mitattavana oli siis hyvinvointikouluttaja, Hidasta Elämää – bloggari, jonka elämä koostuu luonnonläheisyydestä ja parhaasta tässä hetkessä mahdollisesta ruokavaliosta (joka poikkeaa virallisesta suosituksesta). Elämään kuuluu myös ahkeraa treeniä ja pienen pojan isänä toimimista. Ruokavalion (josta myöhemmin lisää) näytellessä hyvin suurta osaa siitä miksi testi kiinnosti suunnattomasti. Voiko luontoon pohjautuva ruokavalio tuoda hyviä tuloksia keholle vai jäädäänkö joissain ravinteissa suuresti puutoksen puolelle. Ajatuksena oli, että puutoksia varmaan jonkin verran löytyy, ehkä perusihmistä vähemmän, koska ruokavaliossa panostetaan ravinnerikkaisiin ruokiin. Testiasemaksi valitsimme Oulun Antioksidanttiklinikan, jossa myös tulokset arvioitiin.
Tulokset
Tulokset olivat mukavia. Suuria puutoksia ei ollut, joten ruokavalio näyttäisi toimivan. Luettelen alle mitkä ainekset löytyivät riittävissä määrin kehosta. Sulkuihin laitan keinon, millä olen kyseisen arvon saanut.
Tulehdusta ei ollut, mikä on aina mukavan helpotuksen aihe. Tulehdustila kehossa liian pitkään jatkuessaan aiheuttaa erinäisiä oireita ja sairauksia kehossa. Tätä huolta ei ollut.
Kreatiinitasot olivat mukavalla tasolla, mikä kertoo treenaavasta elämäntavasta.
Q10 tasot hyvät (ilman lisäravinnetta)
Magnesium taso hyvä (lehtivihreä + lisäravinne)
Kalsium taso hyvä (ilman maitoa ruokavaliossa, arvot olivat jopa hieman yli tavoitteen)
Vitamiineista A & B olivat molemmat hyvällä tasolla (sekaruoka) Myös b-12 vitamiinia oli mukavasti, mistä minulla aiemmin on ollut puutosta. Tätä on auttanut varmasti myös sisäelimien syönti lähiaikoina.
Betakaroteeni hyvällä tasolla, samoin lykopeeni (molemmat suojaavat kehoa mukavasti)
Sinkki oli aavistuksen alarajoilla, mutta kuitenkin ihan ok lukemissa. (lisäravinne + ruoka)
Seleeni oli myös viiterajoissa. Ravinnosta nappaan sen parapähkinöistä.
Ainoa selkeä puutos oli mangaanista. Kyseistä ainetta sanotaan, että sitä saa riittävästi ruasta. Tämä ei ainakaan minun kohdallani pidä paikkaansa. Vaikka otan lisäravinteen muodossa (whole food) ei imeytyminen silti ole riittävää.
D-vitamiini oli erittäin mukavat 181 nmol/l – Viitearvoa suositellaan väh. 75-130. Omia arvoja en ole saanut juomalla maitoa tai edes syömällä voikukkaa. Arvot voivat nousta hitaasti, joten aikaa arvojen nostamiseen voi osalla mennä. Itse olen käyttänyt useamman vuoden fermentoitua kalanmaksaöljyä, sekä vahvaa d-vitamiinilisää (125- 250). Suosittelen kaikille hyvää D-vitamiinilisää, sekä omien arvojen mittaamista.
Kolesteroli
Toisin, kuin ehkä monet kolesteromittauksiin menevät, toivoin että kokonaiskolesterolini olisi 5 yläpuolella. Tämä siitä syystä, että mielestäni liian alhainen kolesteroliarvo ei ole hyväksi hormonitoiminnoille. Sukupuoli hormoneiden rakennusaine on kolestroli, joten se on elintärkeä ainesosa, josta ei kannata olla huolissaan. Enemmänkin on hyvä kurkata triglyseridi arvoja ja verensokeriarvoja. Nämä molemmat olivat minulla hyvällä tasolla. En myöskään näe ”hyvää ja pahaa” kolesterolia, koska molempia tarvitaan elintoimintoihin. ”Paha (LDL) kolesteroli” on mm. rakentamassa lihasmassaa, jota jokainen meistä tarvitsee, mikäli haluaa pitää terveytensä vielä vanhemmalle iälle. LDL kuljettaa myös kolesterolia eri kudoksiin uusien solujen ja hormonien rakennusaineeksi.
Oma kokonaiskolesterolini oli 6.7, joka on juuri sillä tasolla millä toivoinkin. Jatkan kolesterolin syömistä mm. kananmunankeltuaisista.
Rasvahapot
Rasva, lempielementtejäni. Yksi tärkeä teema, joka nykyisin tiedetään on omega 3 ja 6 välinen tasapaino. Ennen ruoka on ollut huomattavasti enemmän omega 3 sisältävää, mutta nykyisin eläinten huono ruokinta on ajanut tulehdusta edistävän omega 6 saannin aivan liian suureksi. Monien mittaajien ja arvioiden mukaan länsimaissa saadaan jopa 10-20 kertaa liian paljon omega 6. Alla minun arvoni:
Omega 3 & 6 välinen suhde: 1:3
Tärkeämpänä pidetään AA (arakidonihappo / omega 6) / EPA (omega 3) välistä suhdetta. Suositus on alle 4. Minun lukemani 2,8. Rasvat rokkaa.
Pieni yllätys oli, että vaikka kertatyydyttymättömät rasvat olivat viitearvoissa, voisi niitä olla hieman enemmänkin. Kyseisiä rasvoja on avokadoissa, oliiveissa, pähkinöissä, siemenissä ja manteleissa. Kaikki ruokia, joita syön päivittäin. Koskaan ei voi ihan täysin tietää miten ravinteet imeytyy.
Ainoa puutos rasvoissa löytyi GLA ja ALA osastosta. Molemmat silti viitearvoissa, mutta hieman alakantissa. Tähän avuksi otamme purasruohoöljyn ja helokkiöljyn. Molemmat sisältävät GLA:ta mukavasti.
Pääasiallisesti rasvaosasto kunnossa, tulehdustekijät kehossa hallinnassa ja tasapaino säilynyt. Jatkan kalaöljyn syömistä, erityisesti fermentoidun kalanmaksaöljyn syömistä, sen valmiiksi täydellisen koostumuksen ansiosta.
YHTEENVETO
Luonnollinen ravinto näyttäisi toimivan aika hienosti. En ole näitä tuloksia saanut virallisella ravitsemuksella. Monesti kuulee sanottavan, kuinka ”perusravinnosta” saa kaiken tarpeellisen. Kuitenkin sana ”perus” on aika hämärä käsite nykyään, jos sillä tarkoitetaan pitkälle prosessoituja ruoka-aineita, jotka eivät ole kuuluneet meidän lajityypilliseen ruokavalioon. Suosittelen jokaiselle mittaamista, arvuuttelun sijaan. Aivan sama millä ruokavaliolla olemme, hyvin todennäköistä että puutoksia löytyy, varsinkin ilman lisäravinteita. Tämä ei ole arvailua, vaan enemmänkin tosiasia, koska maaperäämme on köyhdytetty ravinteista jo pitkän aikaa.
Tämä testi oli myös siinä mielessä hieno osoitus siitä, että omaa oloaan kuuntelemalla pääsee aika pitkälle. Aamuinen olo, iltapäivän vireystaso, terveydentila, immuniteetti, jaksaminen treeneissä, nukkumisen laatu, kaikki ovat tekijöitä, joilla omaa terveyttään voi tarkastella. Ruoan pitäisi tuoda energiaa, ei viedä sitä. Osa lukijoista kyseli ruokavaliotani ja koska paljastimme nämä tulokset, niin avaan myös omaa ruokavaliotani seuraavassa kirjoituksessa. Tämä ei tarkoita sitä, että samalla ruokavaliolla tulisi välttämättä samoja tuloksia, mutta minun kohdallani se näyttäisi ainakin toimivan myös mittauksen näkövinkkelistä. Käydään mittaamassa, ei tarvitse arvailla ja ”uskoa”, koska nykyaika tarjoaa meille mahdollisuuden mitata puutokset ja sen jälkeen tehdä korjaavat toimenpiteet.
Tämän kaltainen ravitsemushoito on tuonut monelle avun ja elämänilon takaisin. Se on hieno työkalu, jota voimme hyödyntää. Kiitos Antioksidanttiklinikka ja kiitos Biomed, joka mahdollisti näin laajan mittaamisen. Tästä on hyvä jatkaa luonnollisen version metsästämistä. Pidetään huoli itsestämme, jotta jaksamme pitää huolta myös rakkaistamme.
Jäin viime syksynä vuorotteluvapaalle. Elämänmuutos oli suuri, koska lähdimme koko perhe pitkälle matkalle tähtäimessä maa pallon toisella puolella. Perheeseen kuuluu toinenkin nelikymppinen vuorotteluvapailija ja kaksi alakouluikäistä lasta.
Uuden kynnyksellä mielessä oli päällimmäisenä vapaus. Vapautuminen oman elämän oravanpyörästä oli jo pelkkänä ajatuksenakin houkutteleva, riemastuttava ja huojentava. Edessä olisi vuosi, tai ainakin kuukausia ilman arkielämän velvollisuuksia ja murheita. Perillä meitä ei odottaisi kukaan eikä mikään. Puhdasta, tyhjää, tabula rasa. Vapautumisriittinä revin paperisen allakkani enkä hankkinut puhelinta töihin jättämäni tilalle.
Ensimmäiset viikot elin vapauden huumassa. Pää tasasi tahtia viimeisten kotiviikkojen kiireen jäljiltä. Mikään taaksejääneestä elämästä ei tuntunut piikkinä lihassa, kaikki meni paremmin kuin uskalsin toivoakaan. Osasin nollata, tyhjätä ja rentoutua. Nauttia täysin siemauksin uudesta elämästä.
Kuten huumat yleensä, tämäkin loppui aikanaan. Ulkoisen elämän kahleista vapauttaja ei avannutkaan lukkoja pään sisältä. Tunsin palaavani ajatusmalleihin, joilla osasin pilata elämääni oravanpyörässäkin. Olinko lähtenyt kauas vain keksiäkseni pyörän uudestaan? Olinko sittenkään astunut vapauteen vai ainoastaan yrittänyt paeta vankilasta?
Jotain tein kuitenkin toisin kuin ennen, kiitos joutilaisuuden, jonka uusi elämä oli tuonut tullessaan. Pelkän märehtimisen sijaan menin kirjastoon. Ja tein tutkimusmatkoja netissä. Luin elämäntaidon oppaita ja tutustuin Hidasta elämää -sivuston artikkeleihin, joiden kautta löysin myös oikopolkuja oivallisiin blogeihin.
Monissa oppaissa kehotetaan jäsentämään ja konkretisoimaan asioita kirjallisesti. Vaikka olen aina rakastanut sekä lukemista että kirjoittamista, pitäydyin pitkään laihoin tuloksin vain ensimmäisessä. Tällä viikolla tunsin kuitenkin pakottavaa tarvetta muotoilla asioita tekstiksi ja todettava on: ensivaikutelma oli päräyttävä. Enkä tarkoita rivejä, joita näet yllä, vaan jotain paljon henkilökohtaisempaa. Rehellisiä kirjauksia itselleni mm. siitä, miten haluan muuttua ja kehittyä ihmisenä.
Vasta lähtösuoralla. Olen varma, että kompuroin monen kukkulan yli, ennen kuin osaan olla esimerkiksi kärsivällinen ja rohkea tai opin päästämään menneistä taakoista irti. Tai ennen kuin polun varrelta löytyy penkki, jolle maltan pysähtyä hetkeksi vain kuuntelemaan hiljaisuutta.
Samana päivänä, kun itse jäin vuorotteluvapaalle, läheinen työkaverini siirtyi yksityisyrittäjäksi. Juhlimme yhteisiä läksiäisiämme sloganilla “vapaus kutsuu”. Hänelle vapaus merkitsi mahdollisuutta valita oma tie, jota lähteä rohkeasti, uteliaasti ja uutta oppien kulkemaan. Kuinka oikeassa hän olikaan.
1. ”Jokainen on nero, mutta jos tuomitset kalan sen kiipeilytaitojen vuoksi, se tuntee koko elämänsä itsensä tyhmäksi.” —Albert Einstein
2. ”Ennen kuin diagnosoit itsellesi masennuksen ja huonon itsetunnon, varmista ettet ole vain ääliöiden ympäröimänä.” —Sigmund Freud
3. ”Ihmiseltä voidaan viedä kaikki paitsi yksi asia: ihmisen vapaus valita oma asenteensa, oli tilanne mikä hyvänsä.”—Viktor Frankl
4. ”Menestys on kompastelua epäonnistumisesta epäonnistumiseen ilman innostuksen kadottamista.” —Winston Churchill
5. ”Sinun tulee olla se muutos, jonka haluat nähdä maailmassa.” —Gandhi
6. ”Kun yksi ovi onneen sulkeutuu, toinen avautuu. Usein jäämme kuitenkin tuijottamaan sulkeutunutta ovea niin pitkäksi aikaa, ettemme huomaa ovea, joka on avautunut.” —Helen Keller
7. ”Haasteet tekevät elämästämme mielenkiintoista, ja niiden voittaminen tekee elämästämme tarkoituksellista.” —Joshua J. Marine
8. ”Jos haluat olla onnellinen tunnin — ota päiväunet. Jos haluat olla onnellinen päivän — mene kalaan. Jos haluat olla onnellinen vuoden — peri omaisuutta. Jos haluat olla onnellinen koko loppuelämäsi — auta muita.” —Kiinalainen sananlasku
9. ”Olosuhteet eivät tee elämästä sietämätöntä, vaan merkityksen ja tarkoituksen puuttuminen.” —Viktor Frankl
10. ”Mieli, jonka uusi kokemus on kerran laajentanut, ei koskaan palaa vanhoihin mittoihinsa.” —Oliver Wendell Holmes
11. ”Aika on liian hidas heille jotka odottavat, liian nopea heille jotka pelkäävät, liian pitkä heille jotka surevat ja liian lyhyt heille jotka iloitsevat. Mutta heille, jotka rakastavat, aika on ikuinen.” —Henry van Dyke
12. ”Elämä on hyvin yksinkertaista, mutta teemme siitä jatkuvasti monimutkaista.” —Kungfutse
13. ”Monet ihmiset ovat intohimoisia, mutta heidän uskomuksensa siitä, keitä he ovat ja mitä he osaavat, estävät heitä toimimasta unelmiensa eteen.” —Anthony Robbins
14. ”Jos et pidä jostain, muuta se. Jos et voi muuttaa sitä, muuta ajattelutapaasi.” —Mary Engelbreit
15. ”Useimmat ihmiset eivät kuuntele tarkoituksenaan ymmärtää; he kuuntelevat tarkoituksenaan vastata.” —Stephen Covey
16. ”Olemme luoneet nykyisen maailman ajattelullamme, joten emme voi muuttaa sitä ilman, että muutamme ajattelutapaamme.” —Albert Einstein
Mikä kokemus kulkee aina mukanani? Mitä haluaisin elämässäni kokea, jos vain uskaltaisin? Missä voisin päästää itseni hieman vähemmällä? Mitä puolta itsessäni en ole vielä tuonut esiin?
Katri Syvärisen Elämä kantaa -korttipakka tuo luottamuksen tunnetta vaikeisiin hetkiin ja elämänvaiheisiin.
Elämä kantaa – luottamuksen kortit sopivat sinulle, joka…
27.1.2015 nostin korttipakasta kortin, jonka otsikkona oli Wake Up Call. Kortti kertoi, että tulossa on jokin pysäyttävä tapahtuma, kuten onnettomuus tai menetys, jonka myötä tulen tietoiseksi elämäni tarkoituksesta.
Ihmettelin viestiä hieman. Olin ajatellut olevani suhteellisen hyvin kartalla siitä, mitä olen täällä tekemässä. Olen vuosia auttanut ihmisiä ymmärtämään mielensä voimaa ja ohjaamaan omaa elämäänsä haluamaansa suuntaan. Tämän työn olen kokenut ammatin sijaan elämäntehtävänä ja pohdin, mitähän oivallettavaa asiassa vielä on.
(Jo tuon ajatuksen olisi tietysti pitänyt herättää minut. Miten sitä välillä erehtyykin kuvittelemaan, että olisi millään tavalla valmis?)
Kolme päivää myöhemmin perjantai-iltapäivä sai odottamattoman käänteen, kun tein lähtöä viikonlopuksi Espooseen poikaystäväni luo. Pian liikkeelle päästyäni jouduin kolmostien sijaan kääntämään autoni nokan kohti eläinlääkäriä, sillä mukana matkustava koirani Hilma sai äkillisen voimakkaan kohtauksen. Puolessa tunnissa se saatiin päivystykseen tippaan ja lisähapelle, mutta tarkemmat tutkimukset näyttivät sen sisäelimissä olevan suuria muutoksia ja sydänpussissa runsaasti nestettä, jonka syyksi epäiltiin kasvainta. Hoitaminen nesteen poistamisesta alkaen olisi vaikeaa ja todennäköisesti kivuliasta, eikä sen tuloksista olisi takeita.
Kävin iltapäivän aikana useita keskusteluja eläinlääkärin ja muutaman ystävän kanssa sekä erityisen syvän keskustelun itseni kanssa. Niiden tuloksena neljä tuntia kohtauksen alkamisesta rakas koirani sai nukahtaa rauhallisesti eläinlääkärin lattialle viimeiseen uneensa.
1.2.2015 Parin päivän päästä kalenterissani oli koira-aiheinen koulutustilaisuus, joka ei normaalitilanteessakaan olisi ollut työnä helpoimmasta päästä: ongelmakoiraseminaari, jossa minun tarkoitukseni oli puhua ongelmakoiran pitämisestä ja kouluttamisesta henkisen valmentajan näkökulmasta. Omaakin kokemusta aiheesta minulla on, sillä Hilman edeltäjä oli ollut varsin haastava luonteeltaan, ja se päädyttiin lopulta lopettamaan heikon hermorakenteen vuoksi.
Nyt minun piti mennä jakamaan näitä ajatuksia juuri, kun kaikki koiriin liittyvät tunteet olivat pinnassa ja haavat avonaisimmillaan. Olisin toki voinut jättää menemättä, mutta jostain syystä minulla oli tunne, että menen kuitenkin – katsomaan ja tunnustelemaan, mitä tapahtuu.
Se, mitä tapahtui, oli suuri tietoisuuden hetki.
Olin jo monta vuotta tehnyt henkisen valmentajan työtä koira- ja hevosurheilijoiden kanssa, mutta viime aikoina minulla oli ollut työssä epämääräinen tunne, että asiat eivät ole niin kuin niiden kuuluisi olla. Olin kiertänyt yhdistyksissä kouluttamassa, miten kilpailuissa ja treeneissä voi vaikuttaa henkiseen tilaansa ja saavuttaa siten parempia tuloksia. Se oli tuntunut unelmatyöltäni, niin kuin se varmasti pitkään olikin.
Mutta jossain kohtaa olin kasvanut urheilusta sivuun enkä ollut vielä sanonut ääneen niitä asioita, jotka minulle olivat oikeasti tärkeimpiä. En ehkä ollut uskaltanut tulla kaapista, sillä taisin itsekin pitää urheiluvalmentamista hyväksytympänä valmennuksen muotona kuin syvällisempiä, pehmeämpiä lähestymistapoja. Olin varmaankin pelännyt leimautuvani hörhöksi.
Mutta kun makasin eläinlääkärin lattialla raskaasti hengittävän koirani vierellä ja yritin tehdä päätöstä sen elämän jatkamisesta tai lopettamisesta, kaikki eläinurheiluun liittyvä tuntui äärimmäisen kaukaiselta ja epäolennaiselta. Toki treenit, kilpailut ja niihin liittyvä sosiaalinen elämä on usein erittäin antoisaa ihmiselle ja koirallekin, ja niin saakin olla. Lukuisat viime vuosien kokemukset ja pisteenä i:n päällä tämä viimeisin saivat minut kuitenkin kasvotusten sen tosiasian kanssa, että oma elämäntehtäväni on muualla.
Huippusuoritusten sijaan minua kiinnostaa nyt enemmän se, mitä kaikkea yhteistyö ja yhteinen elämä eläinten kanssa voi ihmisille antaa, ihan muulla kuin tekemisen tasolla. Mitä kaikkea eläin voi minulle opettaa, jos en vaadikaan sitä asettumaan kilpailusääntöjen tai minun mieleni mukaisiin raameihin? Miten eläin voi hoitaa niitä kipupisteitä, joita olen ehkä itse yrittänyt paikata suorittamalla treenaamista tai tavoittelemalla kilpailumenestystä? Millaista on aito läsnäolo? Millaista on eläimen ihmistä kohtaan osoittama ehdoton rakkaus, ja mitä voisin siitä oppia? Millaisia sielullisia tehtäviä ihmisillä ja eläimillä voi toisilleen olla?
Tässä kohtaa minulla on selvästi enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Tiedän kuitenkin, että työni koira- ja hevosharrastajien parissa tulee muuttumaan ratkaisevasti. Oivalluksen hetki tämän asian suhteen ajaessani seminaarista kotiin oli poikkeuksellisen kirkas.
Mitä tarkoitan sielullisilla tehtävillä? Uskon, että kaikilla on tarkoituksensa ja tehtävänsä, myös jokaisella eläimellä, joka elämäämme tulee. Eläinurheilija saattaa ehkä suunnitella, että minä otan tämän koiran tai hevosen saavuttaakseni sen kanssa sitä tai tätä, mutta itse ajattelen, että todellisuudessa eläimet tulevat tekemään omistajansa elämään aivan muunlaisia tehtäviä: opettamaan meille tarpeellisia oppiläksyjä, auttamaan sekä pitämään meidät kosketuksissa itseemme ja luontoon silloin, kun muu maailma ympäriltä kaatuu.
Hilman osalta olin ajatellut, että sen yksi ratkaiseva tehtävä oli auttaa minua toipumaan uupumuksesta. Se vei minua rennoille päivittäisille kävelyille metsään ja oli seuranani tosi yksinäisinä hetkinä, joita koin vuosi pari sitten usein. Se ei yrittänyt mitään erityistä. Se vain oli läsnä, ja pelkällä olemuksellaan se sai minut voimaan paremmin.
20.1.2015 olin kirjoittanut blogissa, että nyt minusta alkaa tuntua siltä, että uupumus on voitettu. Kun tehtävä oli tehty, auttajan oli näköjään aika lähteä. Vielä lähtönsä jälkeenkin Hilma onnistui tekemään mullistuksen mielessäni: sen tarkoitus oli olla pysäyttävä, ravisteleva Wake Up Call, jonka tarvitsin, jotta uskallan vihdoin oikeasti ottaa askeleen kohti sitä, mitä olen täällä tekemässä. Jotta myöhemmin muut ihmiset ja eläimet voivat voida vähän paremmin.
Hilma muistutti, että oikea hetki seurata sydäntään on nyt. Ei kannata pelon ja epävarmuuden vuoksi jumiutua vanhaan ja epätyydyttävään, sillä elämä on yllättävä – ja joskus yllättävän lyhyt. Voi olla, että jos jatkuvasti siirrät sydämesi seuraamista tulevaisuuteen, parempaa hetkeä ei koskaan tulekaan. Uskalla olla sitä mitä olet. Tee sitä, mikä tuntuu oikeimmalta.
Mistä tietää, kuuluuko sisältäpäin intuition vai egon ääni?
Itsensä kuuntelemisesta puhutaan paljon, mutta mitä jos sisältä kuuluu useita ääniä, jopa väittelyä? Joskus voi tuntua, että edessä on tiiliseinä, ja ainoa sisältä kuuluva ääni kuuluu ahdistukselle. Missä silloin on intuitio?
”Maailmassa on seitsemän miljardia ihmistä, mutta yhtä näistä emme onnistu näkemään”, totesi joogaopettaja Charanpal Singh parin viikon takaisella kurssilla. Osaamme korjata muiden ongelmia ja näemme asioita, joista toisella ei itse ole minkäänlaista käsitystä. Tuntuu päivänselvältä, ettei jonkun avioliitto kestä, ettei tämä ole oikeassa työpaikassa tai harrastaa vääriä asioita.
On paljon helpompi neuvoa muita parisuhdeasioissa, itsetuntemuksessa, lastenkasvatuksessa, elämänhallinnassa… Miksi itsensä harvoin näkee yhtä kirkkaasti?
*
Itseään voi totta kai oppia tuntemaan ja ymmärtämään, mutta kaikilla on sokeita kohtia, joita on vaikea myöntää. Itseään on liian lähellä voidakseen tyypitellä tai karrikoida.
Hyvä uutinen kuitenkin on, että kaikki tieto on jo meissä ja on olemassa valtavasti työkaluja itsensä tiedostamiseen ja ymmärtämiseen. Matka on elämänmittainen ja muutos on jatkuvaa – myös käsitys itsestämme muuttuu.
Itseään voi oppia kuulemaan hyvin hienovaraisesti. Meillä kaikilla on yksi oma ääni, intuitio, joka on harmoniassa koko universumin kanssa. Jokainen toimii joskus intuition mukaan – tietoisesti tai tiedostamatta.
Intuitioon voi tutustua tietoisesti esimerkiksi meditaatioharjoittelulla. Ensin oman tunnistettavan äänensä kuulee kenties sekunnin osan mittaisina hetkinä, mutta harjoittelemalla sitä voi vahvistaa.
Intuition ääni on selkeä ja hienovarainen. Se on vahva tunne siitä, että näin minun kuuluu tehdä.
Ne muut äänet taas, ne kuuluvat egolle.
Egon ääni on käskevä ja moniääninen. Se vaatii tai pakottaa ja usein siihen liittyy epävarmuutta ja arpomista. Myös egolla on oma keskeinen paikkansa ihmiselämässä, se suojaa meitä välillä liiankin raa’alta todellisuudelta. Ihminen tarvitsee myös egoa.
Mutta jos egon ääni aina ylittää intuition, on elämä jatkuvaa reagointia ja sitoutumattomuutta, vailla pysyvää onnea.
*
Meditaatio kasvattaa yhteyttä ja tietoisuutta pitkällä tähtäimellä. Kun apua kaipaa saman tien, keskellä tunnemyrskyä, epätietoisuutta tai ahdistusta, on yksi keino, joka vie takaisin omaan ytimeen. Hengitys.
”Harva ymmärtää hengityksen olevan ainoa tapa kontrolloida elämää”, kirjoittaa joogaopettaja Inderjit Kaur Khalsa kirjoittaa kirjassaan Chakrapolku.
Moni yrittää kontrolloida ympäristöään, läheisiään ja itseään moninaisin tavoin. Mutta hengitys on todellisuudessa ainoa asia, jota voimme säädellä. Jos ei kontrolloi omaa hengitystään, ei kykene kontrolloimaan omia ajatuksiaan, tunteitaan tai reaktioitaan ja on muiden energioiden vietävänä.
Toista ihmistä ei voi muuttaa. Toista voi auttaa muutoksessa, mutta toista ei voi vääntää haluamaansa muottiin tämän tahtomatta. Ja vaikka voisikin, se ei korjaisi omia ongelmia.
Suhtautumistaan ja asennettaan voi muuttaa, on mahdollista kasvaa ja oppia, elää onnellisempaa ja tasapainoisempaa elämää. Ja kaikki lähtee hengityksestä, jonka pituutta, syvyyttä ja nopeutta sekä sitä, kumman sieraimen kautta ilma kulkee, voi säädellä.
Pitkä, syvä, hengitys, jossa hengitys laskeutuu vatsaan saakka, on näennäisestä helppoudestaan huolimatta ihmelääke.
Joogisen käsityksen mukaan kaikki elämässä palautuu hengityksen kontrollointiin. Kun sen ymmärtää, on mahdollista saada ote elämästä myös keskellä turbulenssia, tunnistaa egon ja intuition äänet ja oppia kuljettamaan itseään haluamaansa suuntaan.
*
Ahdistuksen ääni kuuluu eittämättä egolle. Intuitio ei törmää tiiliseinään, ja se tietää ratkaisun aina. Aina. Lohdullista on, että intuitio on olemassa myös silloin kun sitä ei kuule.
Intuition kuuleminen ei ole taito, joka opitaan ja hallitaan kerralla kuin pyörälläajo. Joskus se tapahtuu huomaamatta, toisinaan on tarpeen painia hetki epätietoisuuden kanssa (uusia ovia avautuu vain pimeydessä, sillä valoisalla puolella olevat olemme tutkineet jo ajat sitten).
Maailma tai oppiminen ei ole lineaarista. Kun päämäärä on tiedossa, vie jokainen askel kuitenkin sitä kohti, hengenveto kerrallaan.
Oletkohan nyt ihan varma tästä? Entä jos tämä ei olekaan sitä mitä haluan? Tai entä jos tämä on väärin? Entä jos tämä on täysin egoistista? Kuulenko edes sydäntäni? Onko tämä minulle oikein? Miten muut tähän reagoivat? Mitä muut minusta ajattelevat jos toimin näin? Kuvittelenko tämän koko asian? Taidat olla itsekäs kun haluat tätä. Onko tämä edes minulle tärkeää? Onko minulla oikeutta nauttia? Onko väärin haluta tätä?
Kuulostaako tutulta?
Ketju menee usein niin, että jokin liikuttaa minussa jotain (ID). Tunnen halua asiaa kohtaan. Jokin koskettaa minua. Seuraavaksi mieleni (Ego) lähtee pohtimaan miten tämän heränneen halun voisi toteuttaa. Jonka jälkeen toinen ääni (Superego) mielessäni alkaa kyseenalaistamaan edellistä.
Alkuperäinen liikutus ja impulssi unohtuu pian, sillä mielessä käyty keskustelu vie kaiken huomioni.
Sisäiseltä keskustelulta on vaikea sulkea korviaan.
Sanat joilla Ego ja Superego keskustelevat sisälläsi voivat erota omistani, johtuen erilaisista taustoistamme. Yhteistä meille kaikille on kuitenkin se, että nämä äänet keskustelevat sisällämme. Alla eräs tuore muistiinpanoni.
”Innostuin eilen eräästä tilasta. Se tuntui kodilta ja olisin hyvin voinut myös työskenneltä sieltä käsin. Tunsin eilen myös vahvan liikuttumisen kun sanoitin haluni suomentaa erään kirjan. Minun oli hyvä olla. Tunsin vahvasti olevani yhteydessä itseni ja tunteitteni kanssa. Pohdin avoimesti ja vakavissani sekä asunnon vuokraamista että kirjan suomennoksen aloittamista.
Tänään kuulen vain kyseenalaistusta ja tuomintaa. Tuntuu, etten uskalla antaa tilaa halulleni asiaa kohtaan, sillä siitä seuraa välittömästi rangaistus. Häpeä siitä, että haluan. Syyllisyys siitä, että lähden suunnittelemaan jonkin näin egoistisen toteuttamista. Pelko siitä, että haluni asioita kohtaan paljastuu. Etsin automaattisesti sisältäni sitä väärää joka saa minut haluamaan tätä.
Ihoni kutisee. Tunnen ahdistusta. Tunnen jännitystä sukupuolielimissäni ja vatsassa. Sydämen alue tuntuu täysin tunnottomalta.
Tuntuu kuin kaikki mitä haluaisin olisi väärin. Että minun pitäisi vain tappaa kaikki haluni ja toiveeni. Olisi kiva innostua mutta mitä enemmän jostain liikuttuu, sen suuremmin tuomitaan. Miksi ei saisi olla iloinen ja nauttia. Miksi kaiken mitä mä haluan pitää olla väärin? Miksi mut on edes heitetty tänne jos mun pitää vain kuolettaa kaikki hyvältä tuntuva? Tuntuu kuin olisin jonkun sielunvihollisen riivaama. Sellaisen joka imee kaiken elämän musta.”
Yllä käyty keskustelu on Egon ja Superegon välinen. Ego on se joka kokee ja kärsii, Superegon eri äänien ollessa vastuussa arvioinnista, kyseenalaistuksesta ja rangaistuksesta.
Kaikkien äänien huomioiminen
Psykologia kertoo meille, että terveen Egon kehityksen kannalta Egolle olisi toivottavaa kasvaa niin vahvaksi, että se voisi ottaa huomioon sekä viettipohjan (ID) että Superegon äänen ja toteuttamaan ratkaisuja jotka ovat sille kestävällä tavalla tyydyttäviä. Huomattavaa on, että Egon vahvistumista nimenomaan toivotaan. Eikä Superegokaan ole vain negatiivinen asia.
Ihmisestä riippuen tilanteen saattaa voittaa joko ID, Ego tai Superego. Superegon voittaessa hankkeesta ja toiveista todennäköisesti luovutaan kokonaan ja jatkossa vastaavia impulsseja saatetaan pyrkiä repressoimaan. ID:n voittaessa viettimme ottaa meistä vallan ja toimimme täysin impulsiivisesti välittämättä seurauksista. Egon voittaessa molemmat äänet saavat tilaa ja ID:n halu, mikäli se ei ole vain hetkellinen, pyritään toteuttamaan kestävällä tavalla. Parasta olisi, että kaikki äänet saisivat olla olemassa.
Sisäinen työ ristiriitatilanteen kanssa
Kun huomaan tällaisen ristiriidan heräävän sisälläni, pyrin antautumaan sille tietoisesti. Ensin identifioidun siihen joka liikuttuu, tuntee halua ja innostun. Seuraavaksi sisältäni saattaa nousta ääni ja sen mukaiset tunteet jotka pahoinpitelevät minua henkisesti. Identifioidun myös tähän. Tämän jälkeen saatan olla se kärsivä osa joka yrittää selvitä näiden kahden vahvan äänen ristivedossa.
Olennaista on tehdä sisäinen maailma ja sen tapahtumat näkyväksi. Kokea kaikki tapahtuva henkilökohtaisesti ja samalla pysyä hereillä sille mitä tapahtuu (ei aina helppoa siinä hetkessä). Sisäisessä työssä ei pyritä ensisijaisesti ratkaisemaan ristiriitaa, vaan sitä pyritään sietämään, jotta se paljastaisi meille jotain. Prosessi tuo usein mukanaan myös ratkaisuja. Tai sen esille tuoma uusi informaatio voi auttaa tekemään järkevän ratkaisun.
Kun kaikki sisälläni sai tulla nähdyksi, sisälläni tuntui olevan jälleen tilaa ja rauhallista. Oli selvää, että haluan itselleni kauniin tilan, mutta rakennan kotini rauhassa. Ei ollut enää kysymys siitä, onko se oikein vai väärin. Enemmänkin siitä koska ja miten. Rennosti.
Oli olennaista sanoittaa kokemustani, antautua tuntemaan se kehollisesti ja emootionaalisesti – jopa korostaen tuntemaani halua, vastustusta, kipua ja ahdistusta. Olla pyrkimättä pois tilanteesta. Kun pyörremyrsky tuntui olevan ohi, antaa tietoisesti myös huomiota sille mitä myrskyn jättämään tilaan ilmestyy sen jälkeen.
Koska olemme luontaisesti tottuneita repressoimaan ristiriitoja ja ahdistukseen johtavia asioita, aktiivinen terapeutti tai ohjaaja on usein avuksi sisäisessä työssä.
Viimeiseksi vielä yksi tällä kertaa auttanut kysymys: entä jos ei olekaan kyse siitä onko se oikein tai väärin. Voisiko olla viisaampaa kysyä onko se käytännöllistä? Onko sen aika nyt? Mikä päätös on linjassa sen elämän kanssa joka on minulle hyväksi pitkässä juoksussa?
Toivottavasti tämä kirjoitus auttaa sinua löytämään lempeyttä ja hyväksyntää sisäistä keskusteluasi kohtaan.
Kohtaamisia muutaman viikon sisään: Törmäsin erääseen tuttavaani, tuottajaan, kahvilassa. Hän kertoi puuhaavansa uutta festivaalia, pyöritteli päätään, hymyssä häivähti väsymys. ”Päivittäin kyseenalaistan mielenterveyteni, miten ihmeessä lähdin tähän mukaan?”, hän sanoi. Samastuin tuohon puuskahdukseen. Se olin minä muutama vuosi sitten.
Viime viikolla olin palaverissa eräässä pienessä hotellissa Sarajevossa, juttelimme omistajan kanssa yhteisistä suunnitelmistamme. Hänen vanhempansa ovat Bosniasta, mutta nainen itse on syntynyt Pariisissa ja asunut valtaostan elämästään ulkomailla. Hän kuvaili olevansa Sarajevossa kuin turisti, vaikka onkin vieraillut kaupungissa vuosien varrella lukuisia kertoja. Kokemassamme on paljon yhtäläisyyksiä. Näemme yhä paljon toverillisuutta ja lämpöä katukuvassa, sielläkin, missä paikalliset surevat niiden jo haihtuneen. Kaikki kun oli paremmin ennen sotaa – ja aivan varmasti niin.
Kippistimme sille, että olemme laittaneet kaikki säästömme tähän, hän hotelliinsa, me majataloomme ja tänne asettumiseen. Uskomme, että asiat lähtevät rullaamaan. Että kaikki järjestyy. Että vaikka nyt ei ole varaa maksaa laskuja aina ajallaan, niin tämä on silti parempaa kuin mikään muu aiemmin.
Kävelin tapaamisesta pois kevyin mielin. Mahtavaa tehdä suunnitelmia ihmisten kanssa, jotka uskovat tähän samaan hulluuteen, kun niin moni ei enää jaksa.
Paria päivää aiemmin olin erään ystäväni läksiäisjuhlissa. Meitä oli kenties parisenkymmentä henkeä, monet ekspatriaatteja, työkomennuksella Bosniassa – ja sitten me vuoristolaiset. Oli hauskaa huomata kuinka työmme, varallisuutemme tai tulevaisuuden suunnitelmamme eivät erottaneet meitä muusta porukasta: diplomaatti tai pientilallinen, same difference.
Johtuneeko sijainnistamme Balkanilla, elämänkokemuksesta, maailmantilasta – vai olenko vain tullut sokeaksi mahdolliselle asemalla pörhistelylle – mutta ympäristössäni on paljon ihmisiä, joille uutuuttaan hohtava auto tai näennäisen näyttävä ura ei enää merkitsekään kovin paljon.
Kiltteys, ystävällisyys, lempeys ja auttavaisuus ovat tärkeämpiä kuin raha. Iloisuus, elämänmyönteisyys, ymmärtäväisyys ovat enemmän kuin valta.
Tuntuu, että nykyajan nuorille se mihin me, nykyajan keski-ikäiset, olemme kasvaneet, on silkkaa hulluutta. Tavoittelemaan jotain tiettyä asemaa muiden silmissä. Arvostettu ura ja sen mitattavissa oleva kehitys. Tietyt symbolit osoittamaan saavutuksia: luksusauto, iso talo, soveliaan kokoinen, soveliaasti käyttäytyvä perhe.
Kuin varkain omasta elämästäni karkasi joitakin statusta osoittavia asioita, kun muutimme vuorelle. Siinä vaiheessa elämää, kun monet rakentavat tohinalla uraa, me teimme lähes täyskäännöksen siitä poispäin. Vaikka teenkin jatkuvasti töitä, työn merkitys on muuttunut. Perheeni, majatalo, vuori, kirjoittaminen, kaikki tämä on jollain kummalla tavalla yhtä. Ja vaikka entinen työni antoi lopussa usein tyydytyksen tunteen, en kaipaa adrenaliinipiikkejä ja tai produktion jälkeisiä juhlia. Se ihmetyttää itseänikin.
Sen sijaan olen suunnattoman onnellinen siitä, että voin tarjota levähdyspaikan tuottajatuttavalleni, kunhan festari on onnellisesti takana ja kesä vasta edessä.
”Ehkäpä tulen vuorelle, kun tämä on ohi, että pääsen vähän rauhoittumaan”, tuottajatuttuni huikkasi perääni kahvilanterassilla. Noista lausahduksista taidan saada tämänhetkisen työni isoimmat kiksit.
1. Keinotekoiset piristeet voivat vaikuttaa sinuun voimakkaammin.
-Eli kaikki sokerista kahviin ja nikotiiniin. Niiden käytön minimointi voi helpottaa oloasi.
2. Olet hyvässä seurassa.
-Monet maailman loistavimmista taiteilijoista, kirjoittajista, muusikoista, filosofeista ja opettajista ovat olleet erityisherkkiä.
3. On täysin ok olla introvertti.
-Kaikki erityisherkät eivät ole sisäänpäin kääntyneitä, mutta monet ovat. Maailma vaatii veronsa ja yksin oleminen auttaa latautumaan.
4. Varo ylikuormittumista.
-Maailma, joka on täynnä aisteja stimuloivia ärsykkeitä, voi aiheuttaa erityisherkälle ylikuormitusta. Se on kuitenkin vältettävissä, kun muistat huomioida tarpeesi.
5. Ympäristösi merkitsee.
-Kovia ääniä ja väen tungoksia kannattaa vältellä — varsinkin omalla takapihalla. On kannattavaa kiinnittää huomiota siihen, missä asut, teet töitä ja vietät vapaa-aikaasi, jotta sinun on mahdollista alentaa stressitasoasi. Luonnossa oleminen tuokin monelle erityisherkälle helpotusta.
6. Ole varovainen median kanssa.
-Väkivalta ja negatiivisuus voivat aiheuttaa erityisherkille emotionaalisen kaaoksen. Kannattaa siis olla varovainen sen kanssa, mitä luet tai katsot.
7. Empatia on hieno piirre.
-Toisen kärsimyksen myötäeläminen voi olla todella rankkaa, mutta vahva empatian tunne mahdollistaa myös vahvojen siteiden luomisen ja toisen auttamisen. Ajattele empatiakykysi supervoimana ja käytä sitä hyvään.
8. Sinulla on kapasiteetti tuntea ääretöntä iloa.
-Jos tunnet asiat tavallista voimakkaammin, se pätee kaikkiin tunteisiin — niin hyviin kuin huonoihin. Tämä tarkoittaa, että olet kykenevä myös äärettömään iloon ja rajattomaan onneen!
9. Sinussa ei ole mitään vikaa.
-Kaoottinen maailma, jossa elämme, voi olla joskus vaikea ympäristö käsitellä, mutta se ei tee sinusta viallista. Maailma tarvitsee herkkiä, empaattisia ja myötätuntoisia ihmisiä. He harvoin ovat ensimmäisinä sytyttämässä sotaa.
