Sivu 392 – Hidasta elämää

Mitä syön ja kuinka se vaikuttaa kehooni?

Viime kirjoitus tarkasteli mittaamisen näkövinkkelistä sitä, kuinka ruokavalio vaikuttaa kehoon.
Tämä kirjoitus avaa ruokavaliota, jolla tulokset saatiin. Kirjoituksen tarkoitus on avata hieman sitä mahdollisuuksien kenttää, joka ravitsemuksessa piilee. Lähdetään liikenteeseen.

Tulokset

Mittauksissa huomattiin se, että tämän hetkinen ruokavalio toimii. Vaikkakin odotin hyviä tuloksia, osittain jopa yllätyin positiivisesti, miten kattavasti ruokavalio pitää ravinteet kehossa. Olen pääasiassa luottanut kehon sisäisiin signaaleihin, fiilikseen ja energisyyteen siitä mikä toimii ja mikä ei. Aion jatkaa tällä polulla, mutta myös mahdollisuuksien mukaan käyttäen mittaamisen mukanaan tuomaa ”luotettavaa dataa”. Kumpikaan ei ole toisiaan poissulkeva. Voimme olla super intuitiivisesti läsnä kehossamme ja samalla ottaa todellisuushetkiä mittaamalla, kuinka rehellisiä olemme olleet kehon viesteille. Jos minulla on hyvä olo, pitäisi se näkyä myös mittauksissa. Muuten valehtelen vain itselleni.

Tuloksista työkaluihin

Koska olen ehdottamassa ihmisille työkaluja hyvään oloon, koen että myös minulla täytyy olla siihen sopivat avaimet. Tässä joitain, jotka olen itse kokenut hyväksi.

– Kananmunat, erityisesti keltuaiset. Kuuluvat viikottain ruokavalioon. Sisältävät lähes kaiken tarpeellisen ihmiselle. Kaikki aminohapot, erittäin paljon hyvää rasvaa, vitamiineja tosi laajas kattaus, sekä muutenkin aivoja rakentavaa materiaalia. Menee n. 3-4/p, 4-5krt/vko.

– Viher/marjapirtelöt. Näkisin, että äärimmäisen tärkeää antaa keholle suoja-aineita, joilla se voi pitää kehon jokseenkin tasapainossa. Koska itsekin rasitan kehoa liikkumisella, on myös suoja-aineiden oltava kunnossa. Eräässä antioksidanttimittauksessa, jossa kävin jokin aika sitten tämä todettiin myös. Perussuomalaisen saadessa 20 000 – 30 000 yksikkö tulokseksi, minun lukemani oli 74 000 yksikköä. Korkein mitä kyseinen mittaaja oli omalla mittaamisella nähnyt. Tarkoitus ei ole tietenkään kilpailla, vaan enemmänkin antaa viitteitä siihen, mitä tiloja panostamisella voi saavuttaa.

Viherpirtelöön minulla saattaisi kuulua:
Ruukullinen persiljaa, marjoja n. 200-500g, aina jotain rasvaa (koska monet ravinteista tarvii rasvaa sekaan imeytyäkseen) spirulinaa 2rkl, chlorellaa 2rkl, villivihanneksia (kuivattuna), 1rkl, mausteita (esim. kaneli, inkivääri, chili). Tällä pohjalla saa jo aika mukavan kattauksen lehtivihreää, suoja-aineita, tulehdusta pienentäviä vaikutuksia, sekä rutkasti hyvää fiilistä.

– Hyvälaatuiset proteiinit. Tämä kesti minulla pitkään oivaltaa, että aminohapoista, joita ruoka sisältää muodostetaan meidän rakennusmateriaalit. Olin pitkään lihaa ja eläinkunnan tuotteita hieman vastaan. Tilanteen kärjistyttä siihen, että kaupassa kävellessä näin ja ajattelin pelkästään lihaa, päätin antaa sille mahdollisuuden. Suoraan tuottajalta saatu, luonnonmukaisesti ruokittu ja hyvän elämän eläneen lampaan liha muutti käsitykseni siitä, mikä on on terveellistä. Ensimmäistä kertaa lihaa pitkään aikaan syödessäni koin lähes eufoorisen tunteen, kehoni sai rakennusaineita tuosta pyhästä eläimestä. Se pisti miettimään sitä, mitä me oikeastaan tarvitaankaan. Hyvälaatuiset proteiinit ovat jotain, jota jokainen tarvitsee, halusi sitä tai ei. Kehomme rakennusaineet mahdollistavat monen toiminnon kehossamme toteutuvan. Kokeilun jälkeen olen suosinut eläinperäisiä proteiineja, erittäin hyvällä menestyksellä.

– Maitohappokäymisellä tehdyt ruuat ja juomat. Tärkeä kategoria monella tasolla. Historiassa olemme käyttäneet näitä ruokia jo pitkään. Bakteerit, joita ruokiin ja juomiin tulee ruokkii meidän suolistoa ja sitä kautta immuniteettiä, mielialaa, ruuansulamista ja imeyttämistä, sekä yleistä terveyttä ja viriliteettiä. Tekeminen itsessään pistää lähemmäs ruokaa, jota nautimme. Luomme omasta ekosysteemistämme synergisiä bakteereja. Aika kiehtovaa! Lempparina vahvasti maustetut hapankaalet ja kefiiri, sekä kombucha juomana.

– Rasvat ja sisäelimet. Yksi alkuperäiskulttuurien oivalluksista on käyttää eläimistä kaikki osat. Tämä on myös ravitsemuksellisesti tärkeää, koska suurin ravinnetiheys löytyy juuri sisäelimistä. Nämä ravinteet ovat harvinaisia ja sitä kautta tärkeitä meidän hyvinvoinnille. Esim. maksa sisältää mukavasti a-vitamiinia, joka on siinä muodossa, mistä keho pystyy sitä hyvin hyödyntämään. Rasva on tärkein elementti, jota sekä ihmiset, että eläimet luonnossa monesti hakevat. Se ravitsee, tyydyttää ja voitelee kehoamme. Yksi kiehtova tapa on hyödyntää eläinten luusta irtoavat ainesosat luuydin soppana. Kurkkaa vanha videoni, joka on hieman hassu, mutta ajaa edelleen asiansa.

– Laatu. Lautaselle pyrimme koostamaan laadultaan parhaimmat ainesosat, joihin meillä on mahdollisuus päästä käsiksi. Ei niinkään mitä, vaan minkälaatuista on lähestymistapa ravintoon.

– Luonnon tukeminen. Vaikkakaan emme ole tässä lähelläkään sitä, mihin meillä on mahdollisuus mennä, pyrimme löytämään vaihtoehdot sillä tavalla, että ne tukevat myös luonnon hyvinvointia. Hyvin tuotetut eläimet ovat mielestäni tärkeässä roolissa, koska ne tuottavat myös maaperään rakennusainetta, mikäli ne saavat ulkoilla. Usein ajatellaan, että eläinten syöminen on pelkästään pahasta ilmastolle. Ja näin onkin, mikäli jatkamme kauheuksien tekemistä tuotantoeläimille ja heidän elintavoilleen. Tämä syö maapallon resursseja, tukee maaperän köyhtymistä ja tekee sekä eläimistä, että meistä sairaampia. Suosimalla luonnollisesti eläviä eläimiä voimme parhaimmillaan tukea maaperän kasvua, terveempiä eläimiä, sekä erittäin ravinnollista ruokaa, jota saamme eläimistä. Asiat ovat monesti värikkäämpiä kuin luulemmekaan.

– Asenne. Millä asenteella syön, vaikuttaa siihen, kuinka ruoka toimii. Millä asenteella hankin ruokani vaikuttaa ympäristööni. Millä asenteella lähestyn kasvia/eläintä vaikuttaa siihen, mitä energiaa luon itsessäni ja sitä kautta ympäristöön. Kysymys, jonka haluan esittää itselleni joka päivä; mitä tämä lautasellani oleva asia on?

Siinä lyhyehkö kattaus siitä, mitä päivittäin/viikottain lautaseltani löytyy. Toivottavasti siitä oli apua myös sinun polun jatkamisellasi. Hyvää ruokahalua ja ennenkaikkea hyviä ruokailuhetkiä sinulle lukija. Voi vahvasti.

Kuvat: Ulla-Maija Takkunen / www.teemusyrjala.com

Mittaukset: Antioksidanttiklinikka

Tarkkailun tärkeys puutarhassa

Tarkkaile

Onko luonto todellakin meidän suurin opettaja, kaikista viisain puutarhaoppaamme ? Mitä jos kaikki maisemat, puutarhapihat ja villiluonto olisivatkin yhdessä kuin valtava avoin oppikirja, jota voisimme oppia lukemaan nimenomaan tähyilemällä kaikin aistein. Ekologinen puutarha on vuorovaikutteinen, ihmisen ja ympäristön välinen sopuisa, keveä tanssi, jossa tarkkailun avulla avautuvien näkökulmien kautta voimme löytää eri elementtien väliset ihmeelliset yhteydet. Puutarhamme voisivatkin olla enemmin tähän ympäristötarkkailuun perustuvia kuin suoranaisesti ihmistyöhän tai ulkopuoliseen tehokkaaseen, uusiutumattomaan energiaan perustuvia. Onko kiire ja kaikenmoiset virikkeet vähentäneet kykyämme tarkkailla ympäristöämme ja ymmärtää sen lainalaisuuksia ? Näkisin, että hidastaminen on ekologisen, kestävän puutarhan vahvin perusta, jota ilman puutarha ei voi olla kauaskantoinen.

Hidastamalla ja pysähtymällä myös puutarhassamme ilmenevien sudenkuoppien äärelle voimme löytää niistä suuren ratkaisun mahdollisuuden. Voin nähdä, kuinka ongelmassa piilee luovuuden herättämisen siemen. Hätiköimättä avaan sielunsilmän näkemään nämä haasteelliset arvoitukset mahdollisuutena. Etsintäkuulutan ratkaisut luonnosta löytyväksi.

Tarkkailen puutarhaani myös omien olettamusteni kautta, pysähtyen myös niiden äärelle. Yritän kaiken puuhastelun keskellä kyseenalaistaa aiemmin oppimani, sillä kenties kaikkea ei olekaan totuudeksi puutarhakirjoihinkaan kirjoitettu. Hätiköity luokittelu esimerkiksi öttiäisten suhteen hyödylliseen tai tuhoissaan, voi estää minua ymmärtämästä niiden välisen tasapainon tärkeyttä ja sitä, että kaikilla heillä on paikkansa. Tahdon rohkaista sinuakin kyseenalaistamaan lempeydellä.

Ympäristöystävällisen puutarhan ylläpidossa pyrin siis välttämään hätiköityjä liikkeitä, mielivaltaisia tarkkailematta tehtyjä päätöksiä. Kun muutimme Herttatuvalla, katsoin heti kaikkia puita ja pensaita omasta hyötynäkökulmasta ” mitä se tuo puu suoranaisesti minua hyödyttää ?” . Olin kuulkaa kaatamassa vanhaa, kookosta kuusamapensastakin sekä terijoensalavaa alta aikayksikön, kunnes minä pysähdyin. Onneksi pysähdyin ja kykenin näkemään mm. kaikki linnut, jotka viihtyivät tuossa kuusamassa. Linnut, jotka tuovat pihalle tasapainoa syöden ottiäisiä ja lannoittaen pihamaata, linnut, joidenka elämää on niin kiehtovaa tarkkailla, linnut jotka laulavat mitä upeimmilla lurituksilla – he saivat pitää puunsa. Suurempi kuva näin jälleen sydämeni nähtäväksi laskettiin. Vaikkei tuolla kuusamalla olekaan suoranaista hyötyä minulle, siis siten, että saisin itse korjattua siitä vaikka satoa syötäväksi, niin suuremmassa mittakaavassa toki näin on. Kokonaisuus on aina suurempi kuin puutarhani osien summa.

Pikku hiljaa halutessaan jokainen oppii lukemaan puutarhaansa, kaikkea elollista. Missä kaivataan kenties lisää ravinteita, missä PH:n nostamista ? Mitä maankamaran tuoksu kertoo meille sen laadusta, miltä se tuntuu lempeästi nyrkkiin puristetuna ? Missä puussa viihtyvät linnut, keltasirkut ja sinitiaiset ? Mihin aikaan kimalaiset tulevat ja kuinka voin tukea heidän suurta pölytystehtäväänsä ? Onko täällä perhosia ja missä he viihtyvät ? Mikä kasvi pitää minkäkin kasvien seurasta ? Mitä on jäte, vai onko sitä yleensäkään luonnossa olemassa siinä määritelmässä ? Huolellinen havainnointi ja sitä kautta harkiten tehdyt puutarhatyöt saavat aikaan ihania toivottuja tuloksia ja mahdollistavat puutarhani eri osien tukemisen parhaalla mahdollisella tavalla. Havainnointi antaa tilaa puutarhan elää ja muuttua koko ajan.

6 halailun hyötyä – Rakkaiden ihmisten halailu tekee sinusta vahvemman ja tasapainoisemman

1. Vahvistaa emotionaalista sidettä ja kiintymystä

Halailu luo miellyttävän ympäristön kommunikaatiolle – jollekin tärkeälle, jonka helposti laiminlyömme. Halailu luo perustan luottamuksen rakentamiselle, ja luottamus on avain terveeseen ihmissuhteeseen. Se on myös pakokeino arjen hektisyydestä. Jopa 15 minuutin halailu päivässä vahvistaa suhdetta.

Harjoitus Stressinhallintakorteista.
Hanki omasi tästä.

2. Poistaa stressin

Tutkijoiden suorittaman kokeen mukaan, oksitosiini päihittää stressihormoni kortisolin. Nykyään stressi on yleisin ”sairaus” ihmisillä. Haitallisten tunteiden kitkemisellä voimme vähentää sydänkohtauksen riskiä. Cocktailin ja pillereiden sijaan, varaa aikaa halailuun tärkeän ihmisen kanssa.

3. Lieventää kipua

Muistatko lapsena, kun satutit itsesi, tarvitsit jonkun halaamaan ja suukottelemaan? Silloin uskoimme äidin tai isän maagiseen voimaan poistaa kipu. Nyt uskomme oksitosiinin maagiseen voimaan. Hormonin on todistettu helpottavan kipua, joten kunnon annos halailua voi saada fyysisen kivun katoamaan, tai muuttaa sen ainakin paljon siedettävämmäksi.

4. Vahvistaa puolustuskykyä

Aivojemme ja immuunipuolustuksemme välillä on vahva side, joten aivoillamme on suuri merkitys terveyteemme niin positiivisesti sekä negatiivisesti. Optimistisuus, tunteiden ilmaiseminen ja läheiset ihmissuhteet voivat olla erityisen hyviä keinoja vahvistaa kehon puolustukykyä ja ylläpitää terveyttä. Hyvä uutinen on, että halailu voi saada kaiken tämän aikaiseksi. Meidän vain tulee saada aikaiseksi halailla!

5. Auttaa nukahtamaan

Kun oksitosiinia vapautuu kehoomme ollessamme stressivapaita, hyvän olon hormoni edistää laadukasta unta. Oksitosiinin eritys saa olon tuntumaan rauhalliseksi ja tyyneksi, ja sitä kautta uneliaaksi.

6. Vähentää mielihaluja

Tutkimusten mukaan yksi mielenkiintoinen oksitosiinin vaikutus on sen kyky vähentää mielihaluja ruokaa, alkoholia, huumeita ja muita opiaatteja kohtaan. Tämän takia halailu voi saada sinut pysymään poissa jääkaapilta yömyöhään. Valitse siis rakkaan kanssa lusikointi mieluummin kuin jäätelön lusikointi purkista!

Lähde: earthweareone.com

Mitä on mindfulness?

Mindfulness suomennetaan useimmiten joko tietoisuustaidot, hyväksyvä tietoinen läsnäolo tai tietoinen läsnäolo. Voisimme siis kysyä otsikon kysymyksen myös muodossa, mitä ovat tietoisuustaidot?

Kun puhutaan mindfulnessista/tietoisuustaidoista tarkoitetaan yleensä mielen harjoittamista. Mindfulnessilla tarkoitetaan yleensä Yhdysvalloissa 1970-luvulla alkunsa saanutta mielen harjoittamisen menetelmää, jonka juuret ovat meditaatiossa.

Tätä menetelmää tunnetuksi tehnyt emeritusprofessori John Kabat-Zinn määrittelee, että tietoisessa läsnäolossa on kyse olotilasta, jossa tarkoituksellisesti kohdistetaan mielen huomio johonkin nykyhetken kokemukseen ja tehdään se hyväksyvästi. Hyväksyvä läsnäolo tarkoittaa valpasta, avointa ja vastaanottavaista suhtautumista nykyhetkeen, ilman ennakkoluuloja ja asioiden ja ihmisten arvottamista. Tämä on harjoiteltava taito, koska tutkimuksissakin on havaittu, että vietämme suuren osan ajastamme aivojemme automaattiohjauksessa, emme tietoisesti läsnä (linkki tutkimukseen). Annamme mielemme vaeltaa menneessä tai tulevassa silloinkin, kun meidän pitäisi keskittyä täysillä nykyhetkeen ja esimerkiksi kokoukseen tai perheeseen.

Professori Daniel Siegel sanoo, että tietoinen läsnäolo on toimintaa, joka harjoittaa mieltä tiedostamaan itsensä (ks. Siegel: Mielitaju). Kun mieli tiedostaa itseään, opimme muun muassa paremmin palautumaan nykyhetkeen, vähennämme stressaantumisen tunnettamme ja tunnehallinnan taitomme kasvavat.

Tietoista läsnäoloa voidaan harjoitella ohjatusti esimerkiksi meditaatio- ja Mindfulness-kurssien avulla. Sitä voi myös vahvistaa itse keskittymisharjoituksilla, koska se on tarkkaavainen olotila, joka on luonnostaan olemassa jokaisen sisällä.

Tietoisuustaidot ovat mielen hallinnan taitoja ja siksi niitä on periaatteessa mahdollista harjoittaa missä tilanteessa ja asennossa tahansa. Aluksi kuitenkin kannattaa valita rauhallinen tila ja ottaa miellyttävä asento, jossa on paikallaan tekemättä mitään. Tällöin on helpompi sulkea silmät ja kohdistaa koko keskittymiskykynsä kehoonsa, esimerkiksi hengitykseensä. Mielen tiedostamista haetaan kehollisuuden tiedostamisen avulla, havaitsemalla sisälle kehoon.

Tietoinen läsnäolo vaatii erityisesti alussa keskittymistä, koska joudumme ohjelmoimaan uudelleen jatkuvaan ulkoiseen stimulaatioon tottuneita aistejamme ja hermostoamme pysymään tässä sisäisen tarkkaavaisuuden tilassa. Jatkuva puhelimen ja sähköpostin tarkkailu sekä keskeytykset työssä voivat aiheuttaa sen, että keskittymiskykymme heikkenee ja mielestämme tulee yliaktiivinen (ks. Wihuri: Mindfulness työssä). Tietoisen läsnäolon harjoittaminen (sisäinen tarkkailu) on vastapainoa ja palautumista tälle ulkoisiin vaihtuviin virikkeisiin huomion keskittämiselle (ulkoiselle tarkkailulle).

Yhdysvaltalainen tohtori ja munkki Bhante Henepola Gunaratana kuvaa sitä, mitä tietoisessa läsnäolossa tapahtuu, ”Jos lopetat toimintamoodin vähäksi aikaa ja pysähdyt hetkeksi, saavutat tilan, jossa mieli ei enää pelkästään ajattele. Se voi myös tiedostaa ajattelevansa. On hiuksenhieno ero siinä, ajattelemmeko jotakin vai pysymmekö vain tietoisena tarkkailijana jostakin ajatuksesta. Ajatus, josta olet pelkästään tietoinen, tuntuu kevyeltä, koska tunnet olevasi siitä kauempana, askeleen takana tarkkailemassa. Jos olet sisällä ajatuskuplassasi, etkä tietoisen etäisyyden päässä siitä, ajattelu voi tuntua pakkomielteiseltä ja raskaalta. Tällöin elät koko kehollasi mukana ajatuskierteissä ja niiden muodostamissa tunnetiloissa silloinkin, kun tietoisesti et haluaisi. Ajatteleminen voi luoda kehoon jännitystä, lihakset supistuvat ja sydämenlyönnit kiihtyvät. Ihminen ei yleensä tiedosta tällaista jatkuvien ajatusketjujen ja tiedostamattomien tunnelukkojen tuottamaa jännitystä, ennen kuin siitä syntyy kehoon kipuja.”

Mitä hyötyjä mindfulnessin/tietoisuustaitojen harjoittamisesta voi saada? Harjoittelun tarkoitus ei ole vain keskittyä hengitykseen loputtomasti tai tyhjentää ajatuksia. Hengitykseen keskittymisen tarkoitus on oppia oivaltamaan ja tavoittamaan tietoisen läsnäolon tila. Harjoittelun pidemmän aikavälin tavoite on oppia elämään arjessamme vahvemmin tietoisesti läsnä. Tällöin otamme toiminnastamme syvällisemmän vastuun ja ohjaamme elämäämme arvojemme mukaisesti tietoisesti. “Tällöin voi tuntea elävänsä, eikä vain suorittavansa elämää”, toteaa In Praise of Slowness -kirjan (suomennettuna Slow – elä hitaammin) kirjoittanut Carl Honoré. Tietoisuustaitojen vahvistuminen parantaa keskittymiskykyä, läsnäolevuutta, suvaitsevaisuutta ja tunnetaitoja sekä työssä että perhe-elämässä.

Bhante Gunaratana sanoo, että kyseessä on itseensä tutustuminen, vuorovaikutteinen kokemus, jossa tarkkailet omia kokemuksiasi samalla kun osallistut niihin. ”Itsestään tietoisuuden, mindfulnessin, lisääminen on suuri opettaja. Yhteiskunta ja koulutus muuttaa ihmistä pinnalta. Tiedostavan läsnäolon harjoittaminen avaa ja kirkastaa ihmisen sisuksen kauttaaltaan.”

Kun tulemme kehostamme ja mielestämme tietoisemmaksi, sillä on pitkällä aikavälillä lukuisten tutkimusten mukaan paljon myönteisiä vaikutuksia elämäämme, toimintaamme ja terveyteemme (ks. esimerkiksi Williams&Penman: Tietoinen läsnäolo). Se muun muassa rauhoittaa autonomista hermostoa ja vahvistaa immuniteettia. (ks. Wihuri: Mindfulness työssä). Mindfulnessista julkaistujen tutkimusten määrä kasvaa joka vuosi, esimerkiksi vuonna 2013 julkaistiin yli 500 tutkimusta.

Lähteet:
Gunaratana, Bhante Henepola. Johdatus tietoiseen läsnäoloon. 2011.
Siegel, Daniel. Mielitaju. 2012.
Williams, Mark & Penman, Danny. Tietoinen läsnäolo. 2014.
Carl Honoré. In Praise of Slowness. TEDGlobal 2005.
Wihuri, Antti-Juhani. Mindfulness työssä. 2014.

Tätä vastausta et löydä googlaamalla

Vaikka en ole vielä fossiili, muistan elävästi ne hetket, kun suunnistin Helsingin katuja pyörällä puhelinluettelokartta kädessäni etsiessäni uusia paikkoja. Välillä pysähdyin tihrustamaan karttaa – joka oli teipattu useammasta sivusta.

Lapsuudesta muistan ne hetket, kun vanhemmat lukivat pöydässä jättimäistä sanomalehteä – se jaettiin aina kahtia, ja kun lehti avattiin, sen toinen puoli laskeutui juuri voidellun raskanleipäni päälle.

Ja ne kauppalaput: niitä oli jokaisessa taskussa, kauppakärryjen pohjalla, auton lattialla… Milloin lista rustattiin kuitin taakse, milloin vanhaan kirjekuoreen.

Vielä teini-ikään saakka meillä oli kotona telkkari, jolla oli omat jalat, se oli paksu kuin elefantti, ja jos halusi vaihtaa kanavaa, piti vaivautua sohvalta ylös. Ja kuten viisivuotiaani jokin päivä yritti kuvailla telkkaria: ”sellainen laite seinässä, josta ei voi päättää, mitä sieltä tulee.”

Joskus puhelimessa oli käkkärä johto, jota tuli pyöriteltyä etusormen ympärille samalla, kun lörpötteli kaverin kanssa. Numeroita pöyritettäessä saattoi välillä kestää – nimittäin, jos puhelinnumerossa oli paljon ysejä tai nollia – vaikka numeron sai rivakasti pyöritettyä pohjaan, sen palautuminen vei aina oman aikansa. Muistan myös, kuinka isosiskoni kertoi minulle, että on olemassa myös sellaisia kännyköitä, joilla voi lähettää viestin, ja se näkyy sitten puhelinlaskussa. ”Aika pitkään pitää odottaa viestin saamista”, ajattelin.

Kirjahyllyssä meillä oli viininpunainen tietokirjasarja. Se oli paitsi hyöty mutta myös monen tylsän illan huvi: lueskelimme aakkosjärjestyksessä uusia asioita ja katselimme kuvia linnuista ja tiedemiehistä.

Nykyään meillä on monitoimilaite nimeltä älypuhelin. Se kertoo, milloin kääntyä ja mihin mennä, sanomalehteä ei tarvitse levittää toisen leivän päälle, kauppalistat löytyvät muistiinpanoista tai sovelluksesta, ohjelmat voi tihrustaa työmatkalla, kaverin kanssa voi lörpötellä kävelemällä (ilman johtoa) kaupungilla ja viestitkin kulkevat ilman maksua netin yli. Ja Google: tuo pölyttymätön pikatietosanakirja, joka tietää kaiken kaikesta – jopa meistä itsestämme ja liikkeistämme.

Yhteen pieneen laitteeseen on ympätty niin monta toiminnallisuutta, että usein tulee käveltyä puhelin kädessä ihan vain siksi, että jokin tärkeistä apuvälineistä on parhaillaan käytössä. Leppoisat ystävätapaamiset menevät jossain kohtaa siihen, että jutellaan mielenkiintoisesta aiheesta, ja joku heittää kysymyksen, johon kukaan ei tiedä vastausta – Google. En tiedä kuinka löytää perille – Google. Resepti – Google. Lounaslista – Google. Osoite – Google. Mikä bussi – Google. Se yks hyvä biisi – Google.

Mitä enemmän näpräämme puhelintamme – etsimme sitä, etsimme tätä – olemisen tapamme suuntautuu itsestämme ulospäin. Aina löytyy vastaus, kunhan vain googlaa. Kaikki löytyy Googlesta. Vai löytyykö? Joskus kiperässä tilanteessa, kun pohtii omaan olemiseen liittyviä syvempiä asioita, huomaa avaavansa Googlen. Ei siksi, että luulisi löytävänsä todellisen itsensä Googlesta, vaan siksi, että on tottunut vastaamaan sisällä syntyviin kysymyksiin kaivamalla Googlen esiin. Se on automaatio.

Oman elämän kiperät kysymykset, vastaukset tienristeyksessä, rajoittavien uskomusten ydinkohdat tai rakkaus eivät löydy googlaamalla. Ne eivät löydy kyselemällä tai etsimällä vastauksia muilta ihmisiltä – vaikka tiedonhaku muutoin on niin vaivatonta. Todellisten vastausten löytäminen itsestä vaatii kärsivällisyyttä, sitoutumista, aikaa ja hiljaisuutta. Kaikkea sitä, mitä googlesukupolven ei ole tarvinnut opetella. Mutta jos haluaa löytää elämänsä todelliset vastaukset, on kysyttävä Googlen sijaan itseltä ja annettava vastausten tulla silloin, kun on oikea aika.

Omaan onnellisuuteen ei ole Google-hakua.

Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

Kipu on tuntemus ja tunne

Kivun tunne on aina totta ja jokaiselle meistä subjektiivinen kokemus. Akuutti ja krooninen kipu ovat kuitenkin hyvinkin erilaisia ilmiöitä. Akuutti kipu kertoo olemassa olevasta kudosvauriosta, ja on sen vuoksi erittäin tärkeää, että kuuntelemme tätä kipua. Kipu ikään kuin varoittaa siitä, että joku on kehossa hetkellisesti ”pielessä” ja nyt on hyvä tarkistaa mistä on kysymys. Kysymyksessä voi olla luunmurtuma, revähdys, tulehdus tai vastaava muutos tai vaurio kudosrakenteessa.

Kroonisesta kivusta puhutaan, jos kipu on jatkunut säännöllisenä 3-4 kuukauden ajan. Ajatellaan, että siinä ajassa – mikäli on ollut kyse kudosvauriosta – keho on jo kyennyt luonnollisen itseparanemismekanismin avulla korjaamaan tämän kudosvaurion.

Kroonista kipua on vähitellen alettu ymmärtämään syvemmin, kun uutta tutkimustietoa on alkanut tulla lisää. Kroonisen kivun mekanismiin liittyy sekä fyysinen että emotionaalinen taso sekä se, miten ympäristön erilaiset ärsykkeet vaikuttavat kivun kokemukseen (katso ao. kuva). Sekä akuutimpi että krooninen kipukokemus ovat siis AINA myös ”korvien välissä”, vaikka tällä lauseella onkin ollut perinteisesti ikävä kaiku. Ja lisäksi, yksilölliset tunnereaktiot ja stressi vaikuttavat aina kipukokemukseen.

KUVA: Kroonisen kivun ”sipulimalli” (Waddell G. 1998. The Back Pain Revolution. Churchill Livingstone)

Kipukokemukseen siis liittyy aina stressi, ja koska stressi on osa autonomisen hermoston toimintaa, on aivoilla senkin vuoksi merkittävä rooli kivun säätelyssä. Pitkittyneeseen kipuun liittyvä stressi voi syntyä esimerkiksi koettujen tunteiden seurauksena ja omasta tavasta suhtautua jatkuvaan kipuun.

Krooninen kipu lisää lähes aina kärsimyksen kokemusta. Kärsimyksestä seuraavan stressin seurauksena on vaarana, että menetämme yhteyden kehoon. Kärsimyksen tunteen lisäksi pelko on toinen merkittävä stressiä lisäävä tunne. Esimerkiksi alaselkäkipuinen ihminen saattaa ennakkoon pelätä voimakkaan kivun ilmaantumista niin, että hän alkaa vaistonvaraisesti varomaan liikkumista, koska hänellä on sisäinen ajatus ja tunne, että selkä jollakin tavalla pettää kiputilanteessa.

Syntyy kroonisen kivun noidankehä, josta on vaikea yksin päästä irti. Kipu lisää pelkoa ja kärsimystä, ja kärsimys ja pelko lisäävät stressiä. Stressireaktiot vaikuttavat lopulta soluihin haitaten niiden normaalia toimintaa yhä enemmän.

Varhaisemmissa aivojen osissa sympaattinen eli stressihermosto ja aivojen pelkokeskus aktivoituvat. Stressin seurauksena lihakset jännittyvät, hengitys pinnallistuu, vatsan toiminta lamaantuu. Nämä reaktiot taas itsessään voivat aiheuttaa kipua ja pahentaa alkuperäistä kipua. Ei ihme, että krooninen kipu on monimutkainen ja haastava kokonaisuus!

Mistä sitten lähteä liikkeelle, jos kipu on kroonistunut?

Oma näkemykseni on, että olisi viisasta lähteä liikkeelle kehotietoisuudesta ja oman kehontuntuman edistämisestä. Kipua kokiessamme meille tyypillisesti tulee tarve päästä siitä eroon monin tavoin. Tästä voi seurata se, että kehomieli turtuu kaikenlaisille tuntemuksille ja viesteille, joiden olisi kuitenkin hyvä sallia tulla tietoisuuteen.

Tällaisessa tilanteessa luottamus omaan kehoon kärsii, ja se entisestään voi lisätä pelkoa ja huolta siitä, mitä minulle on tapahtumassa. Loppuuko tämä kipu koskaan. Luottamus herää vain tiedostamalla kehoa ja sen viestejä. Lopulta kivulla itsellään on meille jokin syvempi viesti, jota on hyvä oppia kuuntelemaan ja tekemään tarvittavia muutoksia omassa elämässä.

Sekä tietoinen läsnäolo että hengitys ovat monella tavalla hyviä keinoja edistää kehontuntumaa ja vaikuttaa kipukokemukseen. Hengitys on autonomisen hermoston toiminnoista ainoa, johon voit tietoisesti vaikuttaa. Sen vuoksi säätelemällä omaa hengitystään voi vaikuttaa stressin määrään ja sitä kautta myös kivun tunteeseen. On myös olemassa erilaisia hengitys- ja mielikuvaharjoituksia, jotka on kehitetty erityisesti kivunhoitoon.

Tunteiden ja stressin purku luonnollisina kivunhoitokeinoina

Tunnetyöskentelyssä voidaan hyödyntää erityisesti energiapsykologisia menetelmiä, kuten EFT:tä (emotional freedom techniques). EFT perustuu akupunktiopisteiden stimulointiin omilla sormenpäillä tietyn protokollan mukaan. EFT:ssä yhdistellään erilaisia menetelmiä akupistestimulaatioon, esimerkiksi tietoista hyväksyvää läsnäoloa, NLP:tä ja kognitiivisen terapian osia. Tämän vuoksi EFT:n avulla voidaan vaikuttaa kipuunkin monilla eri tasoilla: kehontuntemusten ja tunnetilojen tiedostamisen, hyväksyvän havainnoinnin sekä ajatusten ja uskomusten tasoilla.

TRE (tension, stress & trauma relasing exercises) on kokonaisvaltainen stressinpurkumenetelmä, jossa aktivoidaan kehoon spontaani lihasvärinä tiettyjen alkuharjoitteiden avulla. Tämä lihasvärinä purkaa tehokkaasti sekä kehon että mielen tason stressiä, koska se vaikuttaa suoraan aivorungossa olevaan autonomiseen hermostoon, tasapainottaen sitä. Tasapainottaminen tarkoittaa tässä sympaattisen ja parasympaattisen hermoston välistä tasapainotilaa. Kun stressi saadaan myös lihaksista vapautettua, tämä purkaa myös samalla kroonista kipua.

Kipu on siis aina kehon, aivojen, mielen, tunteiden ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksessa syntynyt kokemus. Erityisesti krooniseen kipuun kemialliset lääkkeet eivät ole mielestäni paras mahdollinen ratkaisu. Tämän vuoksi kivunhoitoa täytyisi päivittää uusimman tieteellisen tiedon ja ymmärryksen tasolle, ja alkaa suosia yhä enemmän lääkkeettömiä, luonnollisia kivunhoitokeinoja.

* * * * * * *

Tämä artikkeli on muokattu alkuperäisestä artikkelistani ”Krooniseen kipuun liittyy usein stressi”, jonka voit lukea Autuutta aivoille -vieraskynäblogista.

Valokuvatarina: ” I want to be an independent woman”

Kuva ja teksti ovat kuudes osa Sirpa Levonperän 12.1.-18.1.2015 Helsingissä pidettyä “Sinä olet oman elämäsi tähti” -valokuvanäyttelyä, joka koostui yhdeksästä eri kuvasta ja tarinasta. Kuvattavilta kysyttiin seuraavia asioita: “Meneekö sinun elämäsi niin kuin sinä haluat, missä mennään nyt ja ketkä henkilöt siihen ovat vaikuttaneet? Mitkä ovat juuresi? Kuka sinä olet, mitä teet? Onko tarinasi mielestäsi tyypillinen vai epätyypillinen?” Kuvattavat kirjoittivat pohdintansa.

Sofiya, valokuvatarina 6/9. – Dronningmølle, Denmark. Latitude56° 5’ 52.49”N. Longitude 12° 23’ 6.85”E — Sofiya, valokuvatarina 6/9. – Dronningmølle, Denmark.
Latitude 56° 5’ 52.49”N.
Longitude 12° 23’ 6.85”E

SOFIYA, accounts assistant

”Since I was a child I have always had a feeling that I was not like everyone else, I don’t really know why… and maybe everything is quite ordinary…

I have often been thinking about me and my life and people around me, if it’s really what I have always wanted, if I am a person I have always wanted to be and used to be… and it’s not the same answer I get every time. Sometimes I feel happier about myself, than other times.

I have always been very independent and preferred to count on myself. I remember when I was little I dreamed about living as far away as possible when I grow up, it sounded like an adventure to me, I guess most children wish they will always stay with their mums and dads. But it’s not the reason why I came to Denmark from Russia. It was a coincidence. But here I am, I am happy for it, but I wouldn’t say it has always been easy. Of course everyone has some kind of issues and challenges, I had mine.

I am aware of I am often “good” at looking at things through pink glasses, like it was a movie, and then compare to things in my life, and I forget sometimes, that life is not a movie. So I try to work on being happy for what I have and not to think so much about what I am missing. I feel I have often had to “fight” for things, tried to get approval from other people, to prove I am good enough, maybe often without a need. That comes from my childhood I guess, and I try to get rid of it somehow. And it has become better. When I feel I have an issue to work on, it makes me happy sometimes, because it means I can become a better person, and other times I envy people with an X-factor program as the most important thing in their lives. I know it sounds stupid, but what I mean is I wish sometimes I didn’t think so much about things.

If you ask who I am, then I’d answer who I want to be, and I am not always that person, but I am working on it all the time. I want to be an independent woman, free from prejudices and the others opinions, open to the world, be a good parent and a good spouse, and be good to myself. It’s not always easy, but I try to have this picture in my mind all the time, and I think it helps.”

Popup-Onnivaattori

Blogin tai kirjan kirjoittaminen on mukavaa puuhaa. Haittapuolena on yksisuuntaisuus – minä kirjoitan, joku ehkä lukee. Onnivaattorin idea, ainakin minulle, on päästä kontaktiin uusien ihmisten kanssa, havahtua olennaiseen, luopua turhasta ja kulkea sinnikkäästi uudistumisen polkua.

Metsälenkillä mieleeni nousi sana Popup-Onnivaattori. Mitä tekisit, jos näkökenttääsi popsahtaisi Onnivaattori, hieman naavaa korvissa, mutta kiireettömään kuunteluun latautuneena?

– terveisin Pexi

Näin kutsut ihmeet elämääsi

1. Käyttäydytkö epäystävällisesti joissakin tilanteissa?

Kiltteys on äärimmäinen rakkauden osoitus itseäsi sekä muita kohtaan. Sen todistaminen, vastaanottaminen ja jakaminen saa keskushermostosi vapauttamaan serotoniinia. Tiedosta ja kitke pois epäystävällisyys sisältäsi, jotta voit ilmentää paremmin ystävällisyyttäsi.

2. Kenelle et ole antanut anteeksi?

Kauna, katumus, suru, syyllisyys, häpeä, nöyryytys — nämä ovat kaikki valituksen aiheita, ja ne usein ilmenevät kun on vielä anteeksiannettavaa. Mielesi ei pidä anteeksiantamisesta. Se tuntuu usein epäreilulta. Totuus, joka sinun tulee tietää on, että me kaikki kaipaamme samoja asioita: rakkautta, arvokkuutta, yhteyttä ja hyvän olon tunnetta. Jos pystymme olemaan myötätuntoisia itseämme ja toisia kohtaan, me pystymme myös vastaanottamaan sitä. Anteeksianto on avain ihmeiden tapahtumiseen.

3. Mitä jätät antamatta?

Ainoa puutos, missä tahansa tilanteessa on se, mitä jätät itse antamatta. Kun vedät syvään henkeä epämukavan hetken edessä ja sallit nähdä mitä ympärilläsi todella tapahtuu, saatat yllättyä siitä, kuinka suuri vaikutus sinulla on asioihin. Nyt sinun on mahdollista nähdä uusi todellisuus.

4. Muuta aivojesi alkemia.

Toivo onnea heille, jotka ovat kohdelleet sinua väärin. Se ei ole helppoa, mutta mielemme ovat yhteydessä. Kun sallit itsesi toivoa onnea ”vihollisillesi”, kaksi asiaa voi tapahtua: he muuttavat käyttäytymistään tai sinä lakkaat välittämästä. Tai jopa molemmat.

5. Älä pelkää, koska pelko estää rakkautta syöksymästä elämääsi.

Mikä on se, mitä pelkäät? Kuolema? Kipu? Torjunta? Meditoi. Opi tuntemaan tämä puolesi. Meillä jokaisella on omat pelkomme. Kysymys kuuluu, kumman annat ohjata elämääsi: pelon vai rakkauden? Joka tapauksessa kasvat kohti pelkoa tai rakkautta. Kumpi on sinun suuntasi?

6. Ymmärrä, että opit kahdella tavalla — ilon tai kivun kautta.

Kipu on väistämätöntä elämässä, mutta kärsiminen on vapaaehtoista. Kun valitset kivun polun — tietoisesti tai tiedostomattomasti — se voi olla todella loistava opettaja. Mutta kun valitset ilon polun, oppitunti osuu ja uppoaa paljon syvemmälle. Se vaatii tietoisuutta ja hyväksymistä. Sitten vain istu alas ja tunne rakkaus. Se kiirehtii elämääsi ja kutittelee sisintäsi. Ja sinä vain kikattelet.

7. Ole rakkaus. Heti.

Meidän suurin mahdollisuus oppia saavuttamaan korkein potentiaalimme on juuri nyt. Lopeta vastustaminen. Tervetuloa rakkauteen.

Lähde: www.mindbodygreen.com

Muutosten helmikuu

Helmikuu oli Keltaisessa talossa monellakin tapaa muutosten kuukausi. Ihan aluksi sain palata töihin kahden kuukauden sairausloman jälkeen ja se luonnollisesti oli ihana asia! Normaali arkirytmi vaan sopii minulle ja nautin työstäni.

Alkukuussa oma äitini täytti 80 vuotta ja sekin oli iloinen asia, koska saimme juhlistaa pirteää ja hyväkuntoista päivänsankaria. Keltaisen talon isännällä täyttyi myös täydet pyöreät ja tuo maaginen 50v. tuli täyteen. Niitäkin juhlistimme pienimuotoisesti läheisten ja Ystävien kanssa. Nämä kaikki positiivisia asioita ja tavallaan muutoksia, mutta ei kuitenkaan niin suuresti jokapäiväisessä elämässä näkyviä.

Suurin ja elämämme totaalisesti muuttanut muutos olikin sitten edessä 23.2 vain päivää ennen nuoremman tyttären syntymäpäivää, jolloin jouduimme yllättäen hyvästelemään Keltaisen talon vahtikoira Rasmuksen. Rasmus oli rakas perheenjäsen 11 vuotta ja eli kanssamme monenlaiset vaiheet. Lasten kouluajat, rippijuhlat, ylioppilasjuhlat, kotoa muuttamiset ja monet muut ilot ja surut, joita niitäkin noihin vuosiin mahtuu luonnollisesti. Monet ovat ne kyyneleet, jotka Rasmuksen turkkia vasten on itketty ja aina on lohtu ollut lähellä. Ystävä on ollut lähellä silloin, kun maailma murjoo ja kukaan ei ymmärrä. Lasten muutettua kotoa, on Rasmuksen läsnäolo entisestään korostunut. Monet yksinäiset ja hiljaiset hetket saimme yhdessä jakaa, kylki kyljessä. Lemmikkiä ottaessa kyllä tiedostaa sen, että tulee päivä, jolloin on kumppanista luovuttava, mutta en olisi koskaan uskonut sen olevan näin vaikeaa ja voimille ottavaa. Koti tuntuukin yllättäen niin tyhjältä ja hiljaiselta. Miten pieni koira onkaan voinut täyttää kodin ja tuoda sitä elämää ja rytmiä taloon.

Elämän on kuitenkin jatkuttava ja eteenpäin täytyy katsoa, vaikka se välillä tuntuu tosi vaikealta. Onneksi lähellä on koiraihmisiä, jotka ovat kokeneet saman ja tietävät jo sanomattakin, minkälaisten tunteiden kanssa elämme. Voimia on antanut myös se, että koko perheelle suru on yhteinen ja voimia toinen toisiltamme olemme saaneet. Onneksi meillä on myös muistot, nuo monet mukavat ja hauskat hetket, jotka nyt vielä tuntuvat kipeiltä muistella, mutta aika varmasti tekee tehtävänsä tämänkin asian suhteen.

Kaivaten, mutta kiitollisina näistä vuosista. Paljon saimme ja paljon opimme maailman parhaalta Ystävältämme!

Kuva: Emilia Perälampi

Stressi on kuin hammastahna suljetussa putkilossa

Dep Shapiron kirjassa Kehosi paljastaa mielesi (Basam Books, 2011, suom. Leena Niemelä) esitetään mielenkiintoinen stressivertaus.

Pidetään korkki auki! — Pidetäänhän korkki auki!

”Kuvittele, että yrität puristaa hammastahnaa putkilosta, mutta olet unohtanut ottaa korkin pois. Mitä tapahtuu? Hammastahnan on löydettävä jokin toinen tie ulos. Tämä tarkoittaa yleensä sitä, että tahna tulee ulos pohjasta tai pakottaa ehkä reiän sivulle – mihin tahansa kohtaan, joka on heikoin.

Kuvittele nyt, että hammastahnaputkilo olet sinä. Olet paineen alla ja alat kokea psykologista tai emotionaalista stressiä. Et kuitenkaan ikään kuin ota korkkia pois huomataksesi, mitä on tapahtumassa, ja anna itsellesi aikaa rentoutumiseen tai sisäisten ristiriitojesi käsittelemiseen. Joten mitä tapahtuu sisälläsi kasvavalle mentaaliselle ja emotionaaliselle paineelle? Sen on lopulta löydettävä jokin tie ulos, ja jos se ei voi tulla ulos korkista (tulemalla ilmaistuksi ja ratkaistuksi), se tulee ulos jotain muuta kautta. Se etsii heikoimman kohdan – joko ruoansulatusjärjestelmäsi, hermojesi, immuunijärjestelmäsi tai unimaailmasi kautta. Tukahduttamalla se muuttuu sairaudeksi, masennukseksi, riippuvuudeksi tai levottomuudeksi; ulospäin heijastettuna siitä tulee vihamielisyyttä, hyökkäävyyttä, ennakkoluuloisuutta tai pelkoa.”

Eiköhän siis oteta korkit pois?

15 pientä lahjaa, jotka eivät maksa mitään mutta antavat paljon

Toisen ihmisen saaminen onnelliseksi on myös lyhyin reitti omaan onneen. Tässä muutama pieni teko, joilla voi olla suuri vaikutus.

Rohkaise. Joskus on vaikea pysyä positiivisena, kun elämä on rankkaa. Voit antaa toiselle palan aurinkoa muistuttamalla myös tilanteen hyvistä puolista.
Halaa. Oikeassa tilanteessa voit pelastaa toisen päivän pelkällä halauksella. Se vähentää stressiä ja kirkastaa ajatuksia. Melko suuri hyöty niin yksinkertaisella asialla.
Anna itsetehty lahja. Piirustus tai vaikkapa koru. Yksilöllistä lahjaa arvostetaan varmasti.
Avaa toiselle ovi. Muutamassa sekunnissa voit saada hymyn toisen kasvoille.
Tuo positiivista energiaa keskusteluun. Positiivisuus on tarttuvaa. Tuo lounaskeskusteluun positiivista näkökulmaa ja saat kohta huomata, että muutkin tekevät niin.
Hymyile. Vaikkapa tuntemattomalle kadulla. Hän joko hymyilee takaisin tai hämmentyy, mutta hyvällä tuurilla, se voi parantaa toisen päivää huomattavasti.
Kuuntele. Ihmiset arvostavat, kun heitä kuunnellaan keskeyttämättä.
Päästä joku ohi liikenneruuhkassa. Stressaavana päivänä se voi olla helpotus kiireiselle kuskille.
Anna rehellinen kohteliaisuus. Toimii parhaiten, kun kohteliaisuus osuu lähelle toisen sydäntä, esimerkiksi hyvin suoritetusta työstä.
Anna kotitekoisia herkkuja. Kukapa ei pitäisi vastaleivotuista kekseistä?
Jaa hauska juttu, jonka löysit internetistä. Hauska video tai sinua auttanut artikkeli kenties.
Vie ystävällesi kukkia. Erittäin helppo tapa saada hymy toisen kasvoille.
Hoida ystäväsi juokseva asia hänen puolestaan. Pieni uhraus niin suuresta ilosta.
Kerro vitsi tai hauska tarina. Voit kääntää oman kömmähdyksesi hauskaksi tarinaksi.
Jaa hyvä neuvo. Kun toisella on ongelma, voit jakaa neuvon omasta näkökulmastasi tai kysyä ratkaisua joltakin toiselta, joka on kokenut saman. Näin osoitat ystävällesi ettei hän ole yksin.

Ei niin vaikeita, eihän?

Millaisilla pienillä teoilla voisit tuoda omaan arkeesi pientä luksusta? Tule jakamaan vinkkisi Hidasta elämää -keskustelupalstalle täällä!

Lähde: earthweareone.com