On tilanteita, joissa etenkin suomalaisen voi tuntua liian rankalta, kuluneelta tai liioitellulta sanoa ”rakastan sinua”. Näiden lauseiden avulla voit ilmaista kiintymyksesi, vaikka et käyttäisikään kolmea maailman kauneinta sanaa:
”Sinun kanssasi on ihanaa viettää aikaa.”
”Sinun kanssasi on helppo jakaa salaisuuksia.”
”Pidän sinusta juuri sellaisena kuin olet.”
”Ymmärrän miltä sinusta tuntuu.”
”Voinko auttaa sinua jotenkin?”
”Voidaanko kulkea käsi kädessä?”
”Saanko antaa sinulle halauksen?”
”Inspiroit minua.”
”Minä todella arvostan sitä, kun sinä…”
”Arvostan kaikkea, mitä olen sinulta oppinut.”
”Sinun seurassasi on helppo rentoutua.”
”Päiväni muuttui paremmaksi kun näin sinut.”
”Sinun ansiostasi … on helpompi kestää.”
”Hiljaisuuden jakaminen kanssasi ei tunnu vaivaannuttavalta.”
”Olen kiitollinen siitä, että olet elämässäni.”
”Voisin lähteä mihin tahansa sinun kanssasi.”
”Vaikka en aina ymmärtäisi ratkaisujasi, tiedän että pohjimmiltasi tarkoitat hyvää.”
”Minä luotan sinuun.”
”Mukavuusalueen ulkopuolelle astuminen on kanssasi helpompaa.”
”Sinun tuntemisesi antaa minulle rohkeutta.”
”Maailma ei ole niin paha paikka, kun sinä olet siinä.”
”Aika kuluu nopeasti kun olen kanssasi.”
”Jos jotain pahaa sattuisi, soittaisin sinulle ensimmäisenä.”
”Sinun sanasi ovat auttaneet minua tiukan paikan tullen.”
”Kun nään kuvan meistä yhdessä, hymy nousee huulilleni.”
”Arvostan sitä että huomiot tunteeni ja tarpeeni.”
”Sinun hymysi tarttuu.”
”Nautin hyvästä huumorintajustasi.”
”Rakastan sitä miten hyvin olet opetellut tuntemaan minut.”
”Haluan pitää sinut elämäni kaikissa aikamuodoissa: menneissä, nykyisissä ja tulevissa.”
Minä olen kulkenut viimeisten kahden ja puolen vuoden aikana yhden tähänastisen elämäni kipeimmän ajan läpi. Olen eronnut ja ehkä, jos olisin tiennyt, kuinka kipeä prosessista oli tuleva, olisin saattanut peruuttaa takaisin lähtöruutuun ja perua koko päätöksen. Välillä kyllä peruutinkin ja aika monta kertaa, mutta nyt on nenä vakaasti uuden tuulen suuntaa kohti.
Kun itse tekee isoa matkaa, saa paljon kuulla myös muiden tarinoita. Sitä kuuleekin asioita eri tavalla kuin aiemmin, koska osaa kuunnella eri korvilla, kokemuksen korvilla ja ne vasta hyvät korvat on. Särkyneen sydämen viisaus on sekin tullut näkyviin; kun sydän särkyy, se myös kasvaa aivan kuin mikä tahansa lihas. Sydänlihaskin kaipaa ankaran jumpan jälkeen lepoa ja hyvin ravintoaineita. Tämän jumpan jälkeen olen valtavan väsynyt, mutta onnellinen, koska nyt tiedän, että jäin sittenkin henkiin.
Minulle on sanottu monta kertaa, että olet rohkea, kun teit tuon päätöksen. Asia joka melkein naurattaa. Sisäinen vapina on ollut niin ankaraa, ettei rohkeus ole tuntunut ihan ensimmäiseltä sanalta, joka itselleni on tullut mieleen. Olen ollut enemmänkin pakotettu tekemään päätöksiä. Jos olisin jäänyt, luulen, että olisin sairastunut.
Tiedättekö, mitä kuulen lähes päivittäin? Siitä miten paha olo on olla töissä, kotona tai itsen kanssa. Koska on pakko eikä ole vaihtoehtoja. Koska on elettävä ja ansaittava. Koska jokin voi milloin tahansa muuttua, huomenna, ylihuomenna tai vuoden päästä, kunhan vain odottaa (ihmettä). Ihmeitäkin toki tapahtuu, mutta joskus ne ovat erilaisia kuin etukäteen itse ajatteli. Kuitenkin monesti löytyy syy sille, miksi ei voi.
Oikeasti syy on usein se, että pelottaa – sisäinen lapsi parkuu ja huutaa sitä, että tuttu on turvallista, muutos on pahasta eikä elämästä koskaan tiedä. Onkin parempi pysytellä paikallaan ja uhrinroolissa. Minäkin nökötin enkä nähnyt vaihtoehtoja. Kunnes aloin nähdä. Kauan siinä kyllä meni, mutta ihan sopivan kauan, täsmälleen tarkoitettu aika. Pidän tärkeänä myös sitä, että olosuhteissa on myös riittävän kauan aikaa, jotta saa poimittua tilanteista niiden tarkoittamat opit ja viisaudet.
Minua auttoi se, että löysin minulle sopivan syyn sille, miksi voi ja pitää. Tänä keväänä moni muukin asia elämässä on avioeron myötä alkanut tuntua siltä kuin pureskelisin loppuun kaluttua luuta. Minun syyni on se, etteivät vanhat asiat enää palvele minua. Minä en saa vanhoista jutuista enää mitään, en minkäännäköistä rakennusainetta tai oppimisen kokemusta. Tahdon luoda ihan kokonaan uutta elämää, jotta se vastaa sitä, millaiseksi olen itse kasvanut. Haluan aidosti olla onnellinen ilman kompromisseja ja pakko-olosuhteita. Kysymys on tahdosta. Ja luottamuksesta. Saat sen, mistä luovut, minäkin saan – sitten kun on oikea aika.
Mitä sinä tahdot?
Mikä ei enää palvele sinua?
Elämä itsessään on niin ihana mahdollisuus. Ollaan rohkeita, tehdään unelmista totta, venytetään rajoja ja annetaan mahdollisuuksien näyttäytyä! Päästetään irti asioista, jotka eivät enää palvele meitä ja lähetetään anteeksiantoa ja kiitollisuutta siitä, mikä oli ja palveli aikansa. Mistä sitten tietää, mikä suunta on oikea? Annetaan ilon kertoa.
Kuva ja teksti ovat kahdeksas osa Sirpa Levonperän 12.1.-18.1.2015 Helsingissä pidettyä “Sinä olet oman elämäsi tähti” -valokuvanäyttelyä, joka koostui yhdeksästä eri kuvasta ja tarinasta. Kuvattavilta kysyttiin seuraavia asioita: “Meneekö sinun elämäsi niin kuin sinä haluat, missä mennään nyt ja ketkä henkilöt siihen ovat vaikuttaneet? Mitkä ovat juuresi? Kuka sinä olet, mitä teet? Onko tarinasi mielestäsi tyypillinen vai epätyypillinen?” Kuvattavat kirjoittivat pohdintansa.
Benjamin, valokuvatarina 8/9. – Tuomiokirkko, Helsinki, Suomi. Latitude 60° 10’ 13’’ N. Longitude 24° 57’ 8’’ E
BENJAMIN, opiskelija
”Elämäni on menossa juuri nyt oikeampaan suuntaan. Lyhyen 23-vuotisen historiani aikana olen oppinut ymmärtämään mielestäni elämisen kannalta tärkeimmät asiat ja perusarvot, jotka eivät tule enää kohdallani radikaalisti muuttumaan, korkeintaan hioutumaan hieman ymmärrettävämpään muotoon sivustakatsojalle.
Pidän itseäni harvinaisena tapauksena ikäisekseni, sillä olen muuttanut elämäni aikana jo 12 kertaa, enkä näe mitään syytä jäädä nytkään kovin pitkäksi aikaa paikoilleni. Jatkuvasta muuttamisesta ja uusioperheiden välillä hyppäämisestä johtuen olen mieltynyt ajatukseen olla kuulumatta maantieteellisesti oikeastaan mihinkään.
Suurin etu, jonka koen tulleen muuttamisen johdosta ja vanhempieni seuraamisesta on se, että fyysisellä sijainnilla ei periaattessa ole mitään tekemistä onnellisuuden tai idyllin kanssa, ainoastaan sillä miten oman idyllinsä ympärilleen rakentaa. Myös toisten ihmisten ymmärtäminen ja sosiaalinen kanssakäyminen aukeavat eri tavalla, kun aina aloittaa tutustumisen alusta ja ajan kanssa oppii tarkkailemaan toisten elämän yksityiskohtia ja sitä, mikä tekee toisen onnelliseksi. Myös paikasta toiseen vaihtamisessa tärkeimmäksi on muodostunut perhe, ydin joka pitää ihmisen järjissään ja antaa turvaa, jotta tietää olevansa tervetullut ainakin jonnekin ehdoitta.
Tiedän yhden jos toisenkin ihmisen, joka voisi kuvailla minua tunneälyltäni köyhäksi, tympeäksi tai jopa itsekeskeiseksi ihmiseksi, mitä en itseasiassa ihmettele itse ollenkaan, sillä elämääni ei mahdu turhanpäiväisiä ihmisiä. Kaikille, jotka pitävät katsomustani kieroutuneena, voin vain todeta, että ei maailmasta ihmiset kesken lopu. Pohjimmiltani olen kuitenkin erittäin kohtelias ja ystävällinen yksilö, joka suo mahdollisuuden kaikille. Joidenkin kanssa homma toimii ja toisten kanssa vaan ei.
Tällä hetkellä oma elämäni on rakennettu Katajanokalle, joka näyttäisi olevan pitempiaikainen pysähdyspaikka, sillä koulu ankkuroi elämäni ainakin muutamaksi vuodeksi paikoilleen.
Jos elämäni olisi täysin oikeaan suuntaan menossa, omien tekojen ja unelmien merkitys jäisi todella latteaksi ja elämästä puuttuisi kaikki, mikä tekee siitä elämisen arvoista. Maan polttaessa jalkojen alla ja elämän rullatessa eteenpäin muutoksen kaipuu säilyy ennallaan, sillä vain rakkaus ja muistot ovat ikuisia.”
Olen jäänyt pohtimaan, mitä irtipäästäminen oikeastaan tarkoittaa. Sanaa on helppo käyttää väljästi, ja vuodenvaihteen tienoilla siellä täällä kannustettiin ”päästämään irti vanhasta”. Päätin, että tänä vuonna en jätä sitä ajatuksen tasolle.
Elämässämme on monenlaisia ajatuksia ja tunteita (ihmisen sisäinen maailma) sekä tekemisiä, toimintamalleja, ympäristöjä ja ihmissuhteita (ulkoiset olosuhteet). Ne kaikki, myös ns. negatiiviset asiat, ovat tulleet meille syystä; niillä on ainakin pohjimmiltaan ollut jokin positiivinen tarkoitus. Emme yleensä koskaan tarkoituksella valitse elämäämme mitään sellaista, joka vahingoittaisi meitä.
Joskus positiivinen tarkoitus jää kuitenkin negatiivisten sivuvaikutusten varjoon. Esimerkkejä tästä ovat vaikkapa lohtusyöminen, seuran vuoksi (eli hyväksynnän tavoittelemiseksi) aloitettu tupakanpoltto tai ihmissuhde, jossa toinen osapuoli sietää toisen väkivaltaa tai alkoholinkäyttöä saadakseen edes välillä hyväksyntää ja rakkautta. Hyvä tarkoitus saattaa toteutua, mutta kaupan päälle niskaan romahtaa rekkakuormallinen kakkaa.
Voi myös olla, että toimintamallilla ei varsinaisesti ole ikäviä sivuvaikutuksia, mutta jossain kohtaa positiivinen tarkoitus yksinkertaisesti lakkaa toteutumasta. Ihminen kasvaa ja kehittyy, ajatukset ja olosuhteet muuttuvat. Kun palapelissä muut osat vaihtuvat, täytyy jaksaa ja uskaltaa vaihtaa viimeisetkin, jotta kuva voi taas olla ehjä ja kokonainen.
Aika ajoin onkin hyvä kartoittaa, millaisista ajatuksista ja asioista elämäsi täyttyy. Palvelevatko ne sinua? Tuottavatko ne enemmän hyvää vai pahaa? Vievätkö ne sinne, minne haluat olla menossa? Ovatko ne linjassa sen kanssa, mitä sinä olet nyt?
Mitä enemmän asioita elämässäsi on, sitä enemmän on sidoksia. Kaikki mikä täyttää sisäistä ja ulkoista maailmaasi, vie huomiotasi jollain tavalla. Joistakin asioista saat energiaa, mutta jotkut energeettiset siteet estävät pääsemästä eteenpäin.
Irtipäästämisen hetki tarkoittaa, että on aika alkaa ajatella toisin, tuntea toisin, toimia toisin. Luopua tavasta, tunnetilasta, uskomuksesta, vanhan trauman vatvomisesta, uhrin tai marttyyrin asemasta, harrastuksesta, työstä, ihmissuhteesta, tavarasta – siitä, jonka aika on tullut.
Esteenä voi olla pelkoja: mitä luopumisen jälkeen tapahtuu, mistä kaikesta luovun, tuleeko uutta tilalle. Totta onkin, että kannattaa olla tarkka, mistä luopuu: positiivinen tarkoitus palaa samassa nuotiossa. Mutta minusta pelottavampaa on jäädä tarpeettomasti kiinni vanhaan. Todennäköisesti sama positiivinen tarkoitus voi toteutua elämässäsi sata kertaa suloisemmalla ja tarkoituksenmukaisemmalla tavalla, kunhan ensin teet tilaa uudelle.
Jos haluat päästää irti esimerkiksi riippuvuutta aiheuttaneesta ajatuksesta, tunnetilasta tai huonosta elämäntavasta, irtipäästämisen yhteydessä on hyvä käyttää aikaa sen pohtimiseen, mitä haluat vanhan tilalle. Visualisoi itsesi toimimassa uudella tavalla. Näe ja koe mielessäsi, miten haluat ajatella tästä eteenpäin ja mitä hyvää siitä elämässäsi seuraa. Ala tietoisesti kiinnittää enemmän huomiota positiiviseen uuteen kuin siihen, mistä päästit irti.
Jos taas luovut ulkoisista olosuhteista, vaikkapa harrastuksesta tai ihmissuhteesta, voi joskus olla hyvä antaa tyhjän tilan hetken aikaa olla. Keskity kuuntelemaan itseäsi ja opettele nauttimaan siitä olotilasta, että ei ole mitään, tai ainakaan niin paljon kuin ennen. Sinun ei tarvitse täyttää tyhjyyttä pakonomaisesti, vain jotta elämässäsi olisi jotain tai että sinä olisit jotain. Voit olla ihan itse, ilman mitään. Uusi kyllä löytää luoksesi ajallaan.
Mitä irtipäästäminen minulle nyt tarkoittaa?
Selvästi aiempaa vähemmän mielen asettamia, järkeiltyjä tavoitteita. Lempeämpää suhtautumista nykyisiin unelmiin. Näin olen paremmin kiinni tässä hetkessä, koen vähemmän kiireen, kärsimättömyyden tai riittämättömyyden tunnetta.
Ratkaisevasti vähemmän merkintöjä kalenterissa. Tilalle on tullut sopivasti spontaaneja menoja ja itsensä kuuntelua.
Uskallusta sanoa EI asioille, jotka eivät tunnu oikeilta.
Hetkiä, jolloin saan olla ”hyödytön”.
Tietoisuuden välähdyksiä. Miksi toimin niin kuin toimin? Mitä vanhat tapani ovat minulle tuottaneet? Miksi minun pitäisi juuri nyt avata sähköposti tai Facebook? Voisinko pärjätä hetken ilman?
Vähemmän tarvetta kontrolloida. Enemmän luottamusta siihen, että kaikki voi sujua hyvin ja paljon paremminkin ilman minun järkeilyäni ja huolehtimistani.
Luopumista siitä ajatusmallista, että pitäisi olla jotain muuta tai jossain muualla kuin nyt olen. Uutta uskomusta, että olen riittävän hyvä ja arvokas juuri nyt, tällaisena kuin olen.
Onko sinun elämässäsi jotain, josta voisit nyt päästää irti?
Tasapaino ei ole valossa kylpemistä ja jatkuvaa iloa, vaikka kaupan lehtihyllyn perusteella näin voisi päätellä. Pelkkä positiivisiin asioihin keskittyminen voi olla jopa hengenvaarallista.
Positiiviseen ajatteluun taipuvat luontevimmin perusfiilikseltään positiiviset. Tällaisten ihmisten seurassa on helppo olla, sillä maailma näyttää valoisalta paikalta. Eikä tässä ole mitään vikaa, jos positiivisuus on aitoa, eikä negatiivisten asioiden kieltämistä.
Peruspositiivisten (joiden joukkoon itsekin lukeudun) on nimittäin helppo vähätellä negatiivisia asioita tai kieltää ongelmat kokonaan. Olen kuullut itseni sanovan hymyillen satoja kertoja ”ei se mitään” ilman että näytän kiukkuani tai pettymystäni. Usein tämä puolustusmekanismini on niin voimakas, etten oikeasti edes sillä hetkellä huomaa tuohtumustani.
Mitä vikaa siinä on, että käyttäytyy ystävällisesti ja aikuisesti, ei räyhää tai vaadi?
Se, ettei se ole totta. Vihan, pelon tai häpeän piilottaminen ei tee niitä vähemmän todeksi.
*
Kundaliinijoogan perussanoma on, että jokaisen syntymäoikeus on olla onnellinen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita jatkuvaa leveää hymyä ja positiivisuutta. Onni on jotakin muuta.
Usein ne, jotka eniten korostavat omaa onnellisuuttaan, yrittävät sitä epätoivoisimmin löytää.
Onni on kuitenkin jotakin hienovaraista, jotakin sellaista mikä on jatkuvasti läsnä vastoinkäymisistä, peloista ja vahvoista tunteista huolimatta. Onnellisuus on rohkeutta heittäytyä elämän virtaan ja rohkeutta sitoutua omaan elämäänsä.
Onni on tasapainoa. Ja eikö tasapaino tarkoita jonkin välillä tasapainoilua? Pelkkä positiivisuus keikauttaa keinulaudan toisen pään maahan.
Tasapaino on itsensä tuntemista, omien erilaisten puolien tunnistamista, tunnustamista ja itsensä hyväksymistä. Se tarkoittaa tasapainoa kurin ja armon, valon ja pimeän, maskuliinisen ja feminiinisen ja monen muun polariteetin välillä. Eikä tasapaino aina ole keskellä.
*
(Jooga)opettajan helmasynti lienee esikuvaksi ryhtyminen. Mutta niin vaikeaa kuin sen myöntäminen saattaakin olla, meissä kaikissa on paljon pimeää – mutta tietysti myös yhtä paljon valoa.
Henkinen polku ei ole lomamatka, ja kasvu tapahtuu epämukavuusalueella. Olen aiemminkin kirjoittanut, että kun kahlaa syvemmälle, aallotkin ovat korkeampia. Samassa tahdissa, kun valon määrä elämässä kasvaa, myös varjo pitenee.
Itsetuntemus ei kehity vain positiivisten asioiden kautta, vaan myös varjoonsa on tutustuttava.
Jos oman varjonsa jättää huomioimatta, paisuu se aina vain suuremmaksi, kunnes purskahtaa jostakin heikosta kohdasta hallitsemattomasti suoraan eteen.
Ei ole sellaista ihmistä, jolla ei olisi varjoa ja pimeyttä sisällään. Kaikkia ihmismielen pimeyden syövereitä ei edes kannata lähteä tutkimaan, ainakaan ilman kokenutta opasta, opettajaa. Mutta omaa pimeyttään ei myöskään kannata jättää kokonaan tutkimatta, sitä ei kannata kieltää. Viha, pelko ja häpeä kannattaa opetella tunnistamaan, tunnustaa ja hyväksyä.
Elämä ei ole pelkkää valoa, mutta tasapainoa ja onnea se voi silti olla.
*
Mutta miten niin positiivisuus voi olla hengenvaarallista? Eikö se nyt sentään ole liioittelua? Positiivisuus luo positiivisuutta, ja kaikilla on kivaa : )
Aikamme kuva on positiivisen mielen värittämä: ”just do it!” Ja parhaat palat jaetaan sosiaalisessa mediassa.
Olen kuullut tapauksista, joissa henkinen opettaja on jättänyt kutsumuksensa ja perustanut pornokaupan – kaikki hyvyyden esittäminen on kumuloitunut ja purskahtanut ulos totaalisena suunnanmuutoksena.
Pornokaupan perustaminen ei tietenkään ole hengenvaarallista, mutta oman varjon kieltäminen saattaa tulla esiin myös masennuksena, itsensä tai jonkun muun vahingoittamisena, totaalisena pettymyksenä siitä, ettei ole ”tarpeeksi hyvä ihminen”, luovuttamisena. Tämän kirjoituksen inspiroi tuttavani, jolle on käynyt juuri näin.
Trapetsilla tasapainoileminen on paljon vaikeampaa kuin leveällä sillalla.
Omaa kuvaa, tilaa johon pitäisi mahtua, ei kannata tehdä liian ahtaaksi, jotta elämästä ei tule trapetsia, jolta yksikin virheaskel pudottaa. Itselleen kannattaa antaa liikkumavaraa leveän sillan verran: ei tarvitse yrittää olla täydellinen vaan suoda itselleen harmittomia hairahduksia, armoa ja lempeyttä – myös positiivisuuden suhteen. Itselleen kannattaa suoda oma varjonsa.
Veden päällä kelluvan, värikkään ja kauniin lootuskukan juuret ovat syvällä mutapohjassa. Se elää täydellisessä valossa, mutta saa voimansa mutaisista juuristaan.
Tasapaino ja onni kumpuavat rentoudesta ja itsensä hyväksymisestä, eivät pakonomaisesta positiivisuudesta. Ollapa ihminen, karvoineen kaikkineen.
Fyysinen ympäristö vaikuttaa henkiseen hyvinvointiin ja päinvastoin. Ympäröivä tila heijastaa sisäisiä prosessejamme, sekä myönteisiä että kielteisiä kaavoja elämässämme mitä esimerkiksi menneisyydestä tai kesken jääneistä projekteista kumpuaa. Tila jossa elämme voi olla hedelmällinen alusta ajatteluun, terveyteen, luovuuteen, rakentaville ihmissuhteille, työlle, oppimiselle ja rakkaudelle. Tai se voi olla paikka kaaokselle, turhautumiselle ja ikäville muistoille.
Maaperä tarvitsee happea, jotta siitä tulee hyvälaatuista ja hedelmällistä. Hyvää kasvamista saattavat haitata homeet ja taudit. Pöly ja epäjärjestys ovat kodin tuholaisia ja pöpöjä, mitkä rajoittavat mahdollisuuttamme kasvaa. Saatamme olla takertuneena menneeseen tavaroiden kautta tai sitten elää tulevaisuutta: Teen sen sitten kun on paremmin aikaa. Pölyn voi ajatella olevan viivyttelyn fyysinen tuote.
Vinkkejä hyvän tilan rakentamiseen:
1. Karsi turhat tavarat ympäriltäsi
Tavaroiden karsiminen on elämän karsimista. Kun marjapensaita leikkaa, ne tuottavat parempilaatuista satoa. Ensimmäiseksi karsitaan kuolleet ja sairaat oksat. Kotioloissa tämä voisi tarkoittaa rikkinäisiä tavaroita. Korjaa ne tai hankkiudu eroon. Tavaroilla itsensä ympäröiminen ruokkii turvallisuudentunnetta ja tukee identiteettiä, mutta saattaa rajoittaa vapautta, luovuutta ja vapaa-aikaa. Pensaan leikkaaminen ei tapa sitä. Samalla tavalla turhan tavaran karsiminen kodista mahdollistaa kasvua ja antaa tilaa uusille vaikutteille ja kokemuksille.
2. Raivaa esteet
Seuraavaksi etsitään oksat, mitkä hankaavat toisiaan. Mikä omassa elämässä hankaa ja estää tekemästä jotain muuta?
3. Tee luopumisesta positiivista
Ajatus eroon hankkiutumisesta voi tuntua liian negatiiviselta. Kannattaa mieluummin ajatella, että siirtää tavarat eteenpäin tai luo uutta tilaa, jotta energia pääsee paremmin virtaamaan ympärillämme. Antaminen tarvitsevalle antaa paljon myös itselle.
4. Tee tarpeeksi pienissä paloissa
Yritä luopua myrkyttävistä asioista, huonoista tavoista ja ahdistavista muistoista. Raivaaminen on puhdistava ja parantava prosessi. Puhdistamisen voi aloittaa pienestä alueesta ja laajentaa hiljalleen. Kodin voi jakaa erillisiksi alueiksi, joista ottaa yhden kerrallaan käsittelyyn.
5. Opettele kieltäytymään
Kannattaa harjoitella sanomaan asioille ei. Se ei ole pysyvä tila eikä tarkoita, että pitää loppuelämä kieltäytyä uusista asioista, projekteista tai kokemuksista mitä elämä tarjoaa. Sillä saa hetkeksi tilanteen rauhoitettua.
6. Suuntaa katse päämäärään
Motivaatio muutoksen tekemiseen tulee keskittymällä siihen, mitä haluaa saavuttaa. Menneisyyden taakasta irti päästämisellä saa lisää tilaa ja sallii täyden elämisen nykyhetkessä.
Olin kuuntelemassa Joutsenmerkin järjestämää tilaisuutta kemikaaleista arjessamme. Tilaisuudessa puhuivat kemikaaliasiantuntija Terhi Uusitalo ja arkkitehti, sisäilma-asiantuntija Maria Nordin. Mitä uutta kemikaaleista ympäristössämme tällä hetkellä tiedetään, miten välttää kemikaalikuormaa vaatteissa, pesuaineissa, leluissa ja mikä asia nousee yhdeksi hyvinvoinnin supertrendiksi?
Kemikaaleja on kaikkialla. Kemikaali ei välttämättä ole haitallinen ja joskus ne voivat olla välttämättömiä, kuten palosammuttimessa. Tutkimustietoa kemikalisoitumisen kasvun vaikutuksista ei kuitenkaan ole riittävästi ja kemikaalien yhteisvaikutuksia elimistössämme on vaikea selvittää. Ympäristö- ja terveysriskit suurenevat, kun kuormitus kasvaa. Lainsäädäntö toki rajoittaa kemikaalien käyttöä, mutta ei vielä riittävästi. Esimerkiksi hormonitoimintaa häiritseviä aineita ei juuri pystytä rajoittamaan EU:ssa, sillä niiden määritelmä puuttuu.
”Haitallisia yhdisteitä löytyy kaikkialta. Hormonitoimintaa häiritseviä Ftalaatteja on löytynyt leluista ja kuulokkeiden piuhoista. Pysyviä ja kertyviä palonsuoja-aineita on elektroniikassa. Formaldehydiä, ftalaatteja ja homeenestoaineita löytyy tekstiileistä. Hormonitoimintaa häiritseviä säilöntäaineita ja kertyviä biosidejä käytetään kosmetiikassa. Leivinpapereissa ja muffinssivuoissa on kertyviä ja esimerkiksi immunipuolustukseen vaikuttavia perfluorattuja yhdisteitä.”, sanoo kemikaaliasiantuntija Uusitalo.
Tuore tutkimus kertoo, että EU:ssa hormoneja häiritsevien kemikaalien käytön kustannukset ovat yli 150 miljardia euroa lisääntyneiden terveydenhuoltokulujen ja menetetyn työajan vuoksi. (linkki tutkimukseen)
Kokonaan ilman kemikaaleja ei tarvitse yrittää olla, mutta mitä voimme tehdä kemikaalikuormamme pitämiseksi alhaisella ja kohtuullisella tasolla?
Suosi mahdollisuuksien mukaan ympäristömerkittyjä tuotteita ja muita tuotteen laadusta kertovia merkkejä, kuten Öko-tex, M1, A&A. Esimerkiksi Joutsenmerkki on Pohjoismaiden yhteinen ympäristömerkki, jonka tavoitteena on edistää kestävää kehitystä. Joutsenmerkki takaa, että tuotteen tai palvelun ympäristövaikutuksista on tehty perusteellinen arvio ja asiantuntijat ovat tarkastaneet myös laatu- ja terveysvaikutukset. Esimerkiksi Joutsenmerkityssä leivinpaperissa ei ole haitallisia kemikaaleja.
Pyri mahdollisuuksiesi mukaan käyttämään vähemmän turhaa muovitavaraa ja pesuaineita. Käyttämätöntä elektroniikkaa ei kannata jättää nurkkiin huonontamaan sisäilmaa, vaan hankkiudu asianmukaisesti niistä eroon. Huoneilmassa on elektroniikasta johtuen aina muun muassa palonsuoja-aineita.
Hajusteita (=ovat kemikaaleja) on kaikkialla. Vältä turhia hajusteita, esimerkiksi pesuaineissa. Pyykinpesuaineeksi kannattaisi valita hajusteeton vaihtoehto.
Tekstiilit ja vaatteet saatetaan laivamatkoja varten käsitellä homeenestokemikaaleilla. Tämän vuoksi vaatteet kannattaa pestä ennen käyttöönottoa. Moni on saanut vaatteista allergisia oireita. Tekstiilien osalta hyvä keino välttää kemikaaleja on välttää muoviprinttejä omissa ja lasten vaatteissa. Usein, kun vaatteista on löydetty haitallisia kemikaaleja, ne ovat olleet muoviprinteissä. Pese lisäksi vaatteet ensimmäisessä pesussa juuri siinä lämpötilassa kuin suositellaan, koska vaatteissa on joskus käytetty värikemikaaleja, jotka kiinnittyvät vasta ensimmäisessä pesussa.
Älä mikrota muoviastioita. Älä myöskään jätä vesipulloa aurinkoon, jos jätät, älä ainakaan juo enää sisältöä. Kuumuus liottaa muovista haitallisia kemiallisia yhdisteitä.
Vie bioroskis ulos mieluiten joka päivä, sinne kertyy parissa päivässä melkoinen mikrobipesäke, joka leviää huoneilmaan.
Kemikaalilainsäädäntö täydentyy koko ajan ja esimerkiksi joissain 70-luvun leluissa on käytetty sellaisia kemikaaleja, joita ei enää sallita. Leluissa erityisesti pehmeä muovi on sisältänyt haitallisia yhdisteitä, suosi ennemmin kovaa muovia ja luonnollisia materiaaleja. Joskus lasten leluista tai muista esineistä haistaa kemikaalit ja tällöin niitä voi kannattaa välttää. (ks. Akuutti)
Huonekalut sisältävät suuren määrän kemikaaleja, joista osa voi olla haitallisia. Esimerkiksi lasta ei kannata laittaa nukkumaan vastamaalattuun pinnasänkyyn. Kodin sisustustavaraa ja huonekaluja hankkiessa voi pitää myös kemikaalinäkökulman mielessä ja kysyä, onko tuotteilla tai valmistajalla ympäristöön ja terveyteen liittyvää tietoa tai sertifikaatteja. Asian selvittäminen ei aina ole helppoa mutta kuluttajien kasvava tietoisuus asiasta ohjaa valmistajia tarjoamaan jatkossa parempaa tietoa.
Vältä kaupan hiusvärejä. Hiusvärit voivat aiheuttaa jopa sairaalahoitoa vaativia ongelmia. Terveyshaittojen todennäköisimpänä syynä on väriaineena yleisesti käytetty parafenyleenidiamiini eli PPD. Tanskassa on jo neuvolasuositus siitä, että raskaana olevan naisen ei kannattaisi värjätä hiuksiaan lainkaan, koska myös kampaamotuotteet voivat sisältää haitallisia aineita. (Ks. Hiusvärien vaarat kuluttajan riskinä –ohjelma)
Voit koska tahansa kysyä valmistajalta, sisältääkö jokin tuote ns. ”erityistä huolta aiheuttavia aineita (SVHC)”. Valmistajan pitää antaa kuluttajalle vastaus 45 päivän aikana.
Huomion kohteeksi hyvinvointiimme liittyen nousevat yhä enemmän rakentamisen ja huonon sisäilman terveyshaitat.
Ihmisen päivittäinen annos:
1 kg ruokaa
2 kg vettä
15 gk ilmaa (=10 000 litraa)
Keskimäärin tämän verran ruokaa, vettä ja hengitettävää ilmaa tarvitsemme päivittäin, jotta pysymme elossa. Näiden tarkempi laatu vaikuttaa siihen, kuinka terveitä ja hyvinvoivia olemme.
”800 000 suomalaista altistuu huonolle sisäilmalle päivittäin. 600 000 on saanut oireita huonosta sisäilmasta. Sisäilmaongelmien kokonaiskustannukset kansantaloudelle lasketaan olevan kolme miljardia euroa vuosittain. Huono sisäilma aiheuttaa 64 000 menetettyä työpäivää vuodessa.”, sanoo sisäilma-asiantuntija ja arkkitehti Maria Nordin.
Sisäilmasto vaikuttaa viihtyvyyteen, terveyteen ja kansantalouteen:
Hyvä sisäilma on tulevaisuuden superfoodia
Hyvä sisäilma on tuotantoväline, joka parantaa yrityksen tulosta ja koulujen oppimistuloksia
Hyvä sisäilma on oppimisväline
Huono sisäilma voi aiheuttaa hyvin erilaisia oireita väsymyksestä, päänsärystä, silmä- ja limakalvo-oireista aina vakavampiin autoimmuunitauteihin. Yksi parhaista keinoista saada selville, aiheuttaako omia oireita juuri sisäilma, on tarkkailla, mitä oireille tapahtuu, kun on useampia öitä poissa kotoa. Ovatko oireet yhteydessä asuinpaikkaan?
Huono sisäilma voi olla ongelma minkä vuosikymmenen rakennuksessa tahansa. Huonoa sisäilmaa voivat aiheuttaa paitsi rakenteet, myös tapetit, lattiamateriaalit, maalit ja huonekalut. Jos pystyt vaikuttamaan asuntosi pintamateriaaleihin, selvitä, mitkä tuotteet ovat ympäristöystävällisiä, vähäkemikaalisia ja suosi niitä. Erilaisilla mittauksilla kotonasi olevien materiaalien kemikaalipitoisuuksia voidaan selvittää. (Ks. kodin terveys)
Tuore raportti paljastaa, että esimerkiksi lentokoneen sisäilma on niin täynnä kemikaaleja, että sitä epäillään haitalliseksi todella paljon lentäville ja etenkin lentohenkilöstölle. Tavallisen matkustajan ei tarvitse olla huolissaan mutta esimerkki kertoo siitä, että kemikaaleja löytyy isoja määriä yllättävistä paikoista. (linkki uutiseen)
Kemikaalien sietämisessä on yksilöllisiä eroja. Kannattaa pyrkiä minimoimaan oman kodin kemikaalikuorma ja tiedostaa, mitkä ovat siihen hyviä keinoja, mutta ei toki kannata kantaa asiasta liikaa huolta. Jonkinasteisen määrän kemikaalikuormaa kehomme kestävät, emmekä voi sitä kokonaan välttää.
Viitteet ja kemikaaleista muualla:
Ylen Akuutti esitti 27.2.2015 ohjelman, Kemikaalit uhkaavat terveyttämme.:
”Arvellaan, että monet sairaudet, jotka ovat yleistyneet, voisivat liittyä kemikaalien aiheuttamaan kuormaan ja kemikaalien signaaleihin, jotka vaikuttavat hormonien tavoin meidän elimistössämme”, sanoo kemikaaleihin perehtynyt professori ja lääkäri Jorma Toppari Akuutissa 27.02.2015. Hän myös sanoo, että kemikaalialtistuksen kasvamisella voi olla osuutta suomalaisten miesten heikentyneeseen spermanlaatuun ja kemikaalit, joille nainen altistuu, voivat vaikuttaa raskauden aikana sikiön kehitykseen.
Perheemme on hieman vinksallaan – vaan kenenpä ei?
Me haluaisimme matkustella, kulkea, tutkia. Tunnemme, että henkinen kotimme on pitkin poikin maailmalla, monessa maassa, lukuisissa kauniissa paikoissa.
Mutta sen sijaan, että pistäisimme porukkamme laivaan tai lentokoneeseen ja lähtisimme tutkimusmatkailemaan, teemme täsmälleen päinvastoin ja pysyttelemme täällä vuorella. Haaveilemme isommasta maapläntistä, johon mahduttaisimme enemmän vuohia, ehkä lehmiä, joskus vielä hevosenkin. Työnnämme juuriamme yhä syvemmälle tämän kivisen kylän vähiin multiin.
Olemme kuitenkin löytämässä toisenlaisen tavan matkustaa.
Kaksi vuotta sitten otimme vastaan elämänmuutoksen ja työn, mikä vaatii nimenomaan paikallaanoloa. Siitä lähtien on majatalomme ovi avautunut monet kerrat ulkomaalaisille, kaukaisillekin vieraille.
Maailma on tullut meille. Ja viime kuukaudet täällä lumen keskellä on eletty yhä kansainvälisemmin.
Ensin joulukuussa luoksemme pöllähti katalonialainen maailmanmatkaaja Albert, liftari ja telttailija pitkällä reissullaan kohti Intiaa. Hän pyysi sijaa talveksi, sillä makuupussissa ja peukalokyydillä alkoi tulla kylmä. Meille järjestely sopi erinomaisesti: Albert puuhastelee majatalolla tarpeen mukaan, me maksamme lämpimän yösijan ja ruoan muodossa. (Albert kirjoittaa matkoistaan espanjaksi täällä.)
Tammikuussa joukko vahvistui, kun Aleksi Suomesta lensi meille lapsenvahdiksi. Tämä mahtavan huumorintajuinen ja viisas nuorimies halusi muille maille hommiin hetkeksi. Lapsirakkaalle, ison perheen pojalle au pairin tehtävä tuntui omimmalta. Kävi kuten aiemmin: otimme avun ilolla vastaan.
Niin meistä kasvoi laajempi, monisäikeinen perhe. Se muuttaa jo pian muotoaan, sillä Albert lähtee takaisin tien päälle ja Aleksin pesti päättyy toukokuun lopussa.
Tulee uusia ihmisiä. Keittiössä valmistuu espanjalaisten ruokien sijaan ehkä irlantilaiset, ehkä portugalilaiset herkut. Englantia puhutaan erilaisilla aksenteilla, kuuntelemme tarinoita Afrikasta, Aasiasta ja koti-Euroopan laidoilta.
Olisiko liian romanttista sanoa: “me muutimme vuorelle ja kutsuimme maailman kylään”? Kenties. Mutta siltä tuntuu. Kun meitä tavallisena sunnuntaina istuu Bosnian vuoristossa, vanhassa hirsitalossa pari suomalaista, muutama bosnialainen, espanjalainen liftari, argentiinalainen insinööri, saksalainen turisti ja vielä pohjois-amerikkalainen pariskunta – esimerkiksi – huomaan olevani valtavan tyytyväinen.
Kaukokaipuuni talttui ulkomaille muuttaessa viisi vuotta sitten. Alkuajat olivat yhtä suurta seikkailua, enkä havitellut maailman mittakaavan reissuja. Matkustamista tuli ikävä vaivihkaa. Minua pitävät kuitenkin paikallaan kasvava eläinpesue, puutarhan kevättyöt ja ohut lompakko.
Siksi olen erityisen kiitollinen siitä, ettei meidän tarvitse liikkua vuorenrinteeltä tavataksemme kulkijoita kaukaa. He tuovat maailman tänne – tarinoineen, tuoksuineen, makuineen, kaikkineen. Ja minä kiljun kevätauringossa, tippuvan räystään alta: “Tervetuloa!”
Oikeastaan se alkoi jo neljä vuotta sitten kun sanoin itseni irti eläkepaikasta ja lähdin johtamaan projektia. Se ei ollut aivan kivutonta, osa kavereista ihmetteli ääneen valintaani. En ollut enää työmarkkinaiältäni nuori ja lisäksi minulla oli perhe elätettävänä. Tiesin uuden työn myös haastavaksi, mutta paikoilleen jääminen tekemään samaa vanhaa juttua ei ollut vastaus sisältäni nousevaan kärsimättömyyteen. Elämä kysyi minulta mitä tahdoin ja tiesin tahtovani ulos.
Olen aina ollut hengeltäni innostaja ja uudistaja.En viihdy parrasvaloissa vaan mieluiten vaikutan taustalla tai toimin rinnalla kulkijana. Sain vahvistaa tätä puoltani uudessa työssäni, mutta löysin myös uusia puolia itsestäni. Kun projektin viimeistä vuotta oli jäljellä muutama kuukausi, tunsin siipieni vahvistuneen. Tiesin tehneeni oikean ratkaisun.
Joulukuussa viimeisten työviikkojen vilistäessä pysähdyin pohtimaan kompassini suuntaa. Minulla ei ollut uutta työtä odottamassa. Tunsin vahvasti että seitsemäntoistavuoden sydäntyön jälkeen kaipasin uudeksi ammatilliseksi kotipesäkseni työpaikkaa, jossa voisin työskennellä lapsiperheiden, mielellään myös eroperheiden kanssa. Työn jossa voisin yhdistää kouluttamisen, viestinnän ja ihmisten voimauttavan kohtaamisen. Asiat jotka olivat jo vuosien ajan yhdistyneet iltaisin pitämissäni eroryhmissäni ja yksityisvastaanotollani. Näiden visioiden jälkeen kirjoitin Valon päivän kohdalle helmikuun alkuun kalenteriini: Duuni. Tulkoon, mitä tulee. Olin valmis ja motivoitunut. Jäin rauhallisin mielin lomalle.
Helmikuun koittaessa olin toiveikas, olinhan saanut jo tammikuun puolella kutsun unelmien työpaikan haastatteluun. Valon päivänä en juuri päästänyt puhelinta silmistäni. Illalla jouduin kuitenkin pettymyksekseni toteamaan, ettei odottamaani puhelua tullut, minulle. Se saapui tyttärelleni, joka sai kutsun unelmakevääseen Eurooppaan. Nauratti, työpaikka toimitettiin kyllä oikeaan osoitteeseen mutta eri henkilölle kuin olin ajatellut. Minun vuoroni tuli seuraavana päivänä kun oma tilaukseni saapui perille ja sain tiedon valinnastani uuteen työpaikkaani.
Olen nyt kaksi viikkoa työskennellyt Pienperheyhdistyksessä, jonka Ensi- ja turvakotien au-äidit perustivat ajamaan asiaansa vuonna 1968. Uskon vahvasti että vahva näky ja kirkas polku veivät minut lopulta perille. Siksi uskallan rohkaista sinuakin. Jos toivot jotain niin toivo se ääneen, unelmoi, visioi ja uskalla toivoa. Työ voidaan valita, mutta kutsumus valitsee ihmisen. Jos hurmioidut jostain erityisestä, anna sille sydämesi. Jokainen antautuminen on lahja elämälle ja samalla itsellesi. Koen, että kaksitoista vuotta sitten alkanut tieni eronneiden ihmisten auttamiseksi oli samalla myös askel kohti tätä hetkeä, joka tuntuu kuin kotiinpaluulta, vaikka paikka on uusi ja tulevaisuus tuntematon.
Jos sinusta tuntuu ettet ole valmis muutokseen tai pelkäät uuden aloitusta, niin Yahoon toimitusjohtaja Marissa Mayer insipiroi sinua silloin seuraavin sanoin.
”Olen aina tehnyt asioita, vaikka en ole ollut aivan valmis. Mielestäni sillä tavalla kehittyy. Kun ajattelee, ettei ihan tiedä miten tämä hoituu ja painaa tehtävän läpi, se on läpimurron hetki. Joskus se on merkki siitä, että jotain todella hyvää on tapahtumassa. Kehityt ja opit paljon itsestäsi.”
On kulunut neljännesvuosi siitä, kun hyvästelin minulle läheisen ihmisen viimeiselle matkalleen. Ajellessani muistotilaisuuteen marraskuisessa aamusumussa, minulla oli aikaa ajatuksille.
Keiden itse toivon olevan saattelemassa minua silloin kun sen aika on? Ja se aikahan tulee, väistämättä. Millaista muistojuhlaa katselen pilven reunalta? Millainen energia, kaipuun lisäksi, tuota tilaisuutta mahtaa kuvata?
En saanut mieleeni selkeää etiäistä tulevasta. Ehkä hyvä niin, sillä auton ratissa ei ole hyvä heittäytyä liian kauas todellisuudesta. Ajatus jäi kuitenkin askarruttamaan.
Tavallaan tuollaista kuvaelmaa voisi pitää tilinpäätöksenä elämästään. Mitä jää viivan alle, kun tilit tasataan? En ole kovin kiinnostunut siitä, mitä omaisuutta jälkeeni jää tai mistä suurteoista minut tunnetaan. Egoni on sillä tavalla vinollaan, etten ainakaan ääneen tunnusta tuollaisia tavoitteita.
Ajatuksissani muistotilaisuuden tunnelma kertoo ehkä enemmän siitä, millaisten ihmisten kanssa olen loppuvaiheen elämästäni elänyt ja millaisen tunnejäljen olen heihin jättänyt. Keitä on paikalla fyysisesti, ketkä ovat mukana ajatuksissaan ja millainen suhde ihmisillä on toisiinsa ja hyvästeihin? Se, miten eri vaiheilta elämänpolkua ihmisiä on paikalla riippuu monestakin asiasta. Kuinka vanhaksi elää, eli moniko on vielä matkassa? Missä tilaisuus pidetään, miten kaukaa ihmisten pitäisi paikalle tulla?
Jos kokoonpanoon vaikuttaa hyvästelijöiden keskinäinen kemia, on matkalla jäänyt jotain luultavasti käsittelemättä. Tai jos enin osa hyvästelee etäältä, voi olla syynä myös kokemus yhteydestä, joka ei edellytä fyysistä läsnäoloa. Ystävyydestä yli rajojen.
Olisi mukava, jos voisi ajatella jättäneensä jäljen, jota pilvenreunalta seuratessaan voisi armeliaasti hymyillä itselleen ja hyvästelijöille. ”Kaikkea sitä…”…sekin juttu…”Ai noinko se ymmärrettiin?” ”Se vasta maistui elämältä…”
Olisi mukava jos voisi ajatella tuoneensa valoa maailmaan, edes hitusen. Jakaneensa oivalluksia, myötätuntoa ja rakkautta. Että maailman voisi ajatella olevan jäljiltäni edes hiukan parempi, kuin ilman minua. Tiedäthän sen sanonnan? ”Kun on saanut lainaksi jotain, olisi hyvä palauttaa se hiukan paremmassa kunnossa kuin lainan saadessaan.”
Elämänmittainen haaste on olla samaan aikaan itselleen armelias ja ahkeruuteen kannustava. Antaa itselleen mahdollisuus olla parhaimmillaan niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä.
Ehkä on vielä aikaa? Hienosäätää elämäänsä pienin liikkein. Hyväksyä, antaa anteeksi ja keskittyä enemmän siihen mitä tekee. Ajatuksella ja läsnäilolla. Rakentaa yhä vahvempi yhteys itseensä ja ihmisiin ympärillä.
Valinta ei ole vain mahdollisuus.
Sitä ei voi välttää.
Kuva ja teksti ovat seitsemäs osa Sirpa Levonperän 12.1.-18.1.2015 Helsingissä pidettyä “Sinä olet oman elämäsi tähti” -valokuvanäyttelyä, joka koostui yhdeksästä eri kuvasta ja tarinasta. Kuvattavilta kysyttiin seuraavia asioita: “Meneekö sinun elämäsi niin kuin sinä haluat, missä mennään nyt ja ketkä henkilöt siihen ovat vaikuttaneet? Mitkä ovat juuresi? Kuka sinä olet, mitä teet? Onko tarinasi mielestäsi tyypillinen vai epätyypillinen?” Kuvattavat kirjoittivat pohdintansa.
”Vanhempani ovat eri maista ja eri kulttuureista, ja olen onnellinen, että olen oppinut katsomaan asioita aina hieman ulkopuolisena. Sitä oppii ulkopuolella olemaan avomielisempi ja armeliaampi monelle asialle. Joskus kuitenkin tuntuu, että käytän juurettomuutta myös helposti pakokeinona tai tekosyynä, jos en pysty olemaan tyytyväinen elämäntilanteeseni. Silloin on helpompaa syyttää ympäristöä ja ulkopuolisia omasta levottomuudesta, vaikka juuri niitä on vaikeinta muuttaa. Yritän opetella olemaan rehellinen itselleni, tunnistamaan asiat, joihin haluan muutosta ja havaita oikeat keinot ja hetket elämässäni korjata ne.
Vaikka vastaan on tullut välillä pettymyksiä ja takaiskuja, kadotettuja rakkauksia, epäonnistuneita yrityksiä, menetettyjä työmahdollisuuksia, sairauden pelkoa tai pelkkiä itsetunnon kolhuja, punoutuvat kaikki kokemukset tähän hetkeen entistä vahvemmaksi minuksi, joka on utelias katsomaan, mitä elämä seuraavaksi tuo tullessaan.
Sain 18-vuotiaana kuulla sairastavani hengenvaarallista sairautta, ja siitä parannuttuani tunsin valtavaa kiitosta elämästäni. Se oli vapauttava tunne, joka toi ihmeellistä tyyneyttä, mutta joka ajan myötä unohtuu aivan liian helposti. Yritän yhä opetella löytämään keinoja tuntea samoin kaikkien pienien asioiden myötä, jotka tekevät elämästäni hyvää.
On vaikea arvioida onko oma elämäntarinani tyypillinen vai epätyypillinen. Olen kai sitä mieltä, että tyypillisiä tarinoita ei olekaan. On vain erilaisia, eri tavalla kasvaneita ihmisiä.”
Olen suuri kaalifani ja mielestäni kaaliruuat ovat aivan syyttä saaneet tylsän ja vaatimattoman maineen. Kaaleja pitäisi alkaa arvostaa ja ne pitäisi nostaa kunniaan. Kuinka moni itse asiassa tietää, että kaaleja nauttimalla pidetään aivot paremmassa kunnossa ja suolistokin onnellisena?
Kaaleista erityisesti keräkaali, punakaali, suippokaali ja savoijinkaali sisältävät runsaasti C-vitamiinia, betakaroteenia, folaattia sekä E- ja K-vitamiinia. Lisäksi kaaleissa on kalsiumia, kaliumia, mangaania, rautaa ja suomalaisilta usein puuttuvaa seleeniä.
Punakaalin tehoaineet auttavat pitämään muistin terävänä.
Todellista terveyshyötyä
Kaalikasvit lasketaan kymmenen parhaan aivoruuan joukkoon. Erityisesti keräkaali ja punakaali sisältävät valtavasti polyfenoleja, jotka auttavat pitämään verisuonet hyvässä kunnossa ja voivat ehkäistä myös Alzheimerin tautia. Sekä punakaali- että valkokaaliuute vähentävät Alzheimerin tautia aiheuttavien amyloidiplakkien kertymistä aivoihin. Myös kaalien kuningatarta parsakaalia popsimalla voi tutkitusti ehkäistä dementiaa, syöpiä ja sydänsairauksia.
Superterveellinen lehtikaali on nyt suurinta huutoa maailmalla ja sitä saa tänä päivänä onneksi jo meilläkin marketeista ympäri Suomen. Lehtikaali on kaiken muun hyvän lisäksi todellinen C-vitamiinipommi.
Lehtikaalia arvostan niin paljon, että olemme jo vuosikausia kasvattaneet sitä korkeajalkaisessa viljelylaarissa, jotta puput ja etanat eivät pääse luomuviljeltyyn herkkuumme niin helposti käsiksi. Kesällä tykkään syödä tattarileipäni päällä pieniä pehmeitä lehtikaalin lehtiä ja sileälaitaisia voikukanlehtiä. Ihanaa!
Kaalit ovat siis todellista terveysruokaa. Vitamiinien, polyfenoleiden ja kivennäisaineiden lisäksi kaaleissa on sekä liukenevaa että liukenematonta kuitua, jotka ehkäisevät suolistosairauksia. Tavallisen kuluttajan kannalta hyvä on myös se, että kaali on halpaa luomunakin! Kaalia syödessä rahalleen saa vastinetta.
Fenkolia, kuminaa ja happattamista
Kaalit ovat myös kiitollisia kasvatettavia. Kaalia kuitenkin kannattaa kasvattaa aina luonnonmukaisesti, sillä näin voi kasvimaalta kerätä kaaliruokien kumppaniksi myös hortaa eli villivihanneksia. Joillekin nimittäin kaalit aiheuttavat ilmavaivoja, joihin apua saa kasvimaalla usein rehottavista villivihanneksista voikukasta ja siankärsämöstä.
Jos ei vielä osaa käyttää villivihanneksia, voi kaaliruokiin ja –juomiin lisätä halutessaan fenkolia, joka rauhoittaa kuplivaa suolistoa. Kreetalla, aivoruuan kehdossa, moniin ruokalajeihin lisätään villinä kasvavaa fenkolia, joka suolistoa hoitavien ominaisuuksiensa lisäksi antaa ruualle ihanaa anismaista ja makeaa makua. Aniksen aromi taittaa kaalin kitkeryydeltä kärjen. Kreetalaiset ilmeisesti tietävät, että fenkoli auttaa tasoittamaan mahan happotasapainoa ja edistää ravintoaineiden imeytymistä. Vanhaa kansanviisautta on myös kuminan käyttäminen yhdessä kaaliruokien kanssa.
Saksalaiset syövät bratwurstiensa kumppanina viisaasti hapankaalia. Rasvainen makkara tukkii helposti ruuansulatuksen, mutta hapankaali panee pökköä ruuansulatuksen pesään, niinpä makkarakin sulaa suolistossa paremmin. Hapankaalia nauttimalla makkaransyöjien suolisto pysyy myös paremmassa kunnossa.
Kivimetsässä luomukaali saa hapatuskaverikseen aina vähintään voikukkaa.
Meillä Kivimetsässä kotitekoiseen hapankaaliin päätyy ainakin valkosipulia ja monenlaisia villivihanneksia. Minä en ole hapattajatyyppiä, mutta mieheni on. Hän tekee jos jonkinlaisia hapatuskokeiluja, joita minä pääsen maistelemaan. Suosikkejani ovat hapatetut voikukannuput, voinunnut, joiksi niitä kutsumme.
Hapankaalissa on se hyvä puoli, että se ei aiheuta ilmavaivoja. Päinvastoin hapankaalin sisältämät maitohapot saavat sekä kaalin itsensä että muunkin ruuan sulamaan paremmin. Kaali on siis terveyspommi myös hapatettuna.
Päänsäryn ja migreenin hoitoon
Päänsärystä ja migreenistä kärsivien kannattaa kokeilla täsmähoidoksi luomukaalista mehulingolla puristettua mehua. Mehu on ytyä eikä maku vedä vertoja porkkanamehulle saati tuorepuristetuille marjamehuille, mutta luomukaalimehu onkin luonnollista lääkettä, joten pieni kitkeryys on vain hyväksi. Aivot rakastavat luomukaalimehua!
Seuraavan kerran kun menet kauppaan, katso kaaleja uusin kunnioittavin silmin. Kaalilla saa ainakin kaalinsa kuntoon!
Jos haluat oppia hyödyntämään kaaliakin halvempaa eli ilmaisia terveysherkkuja villivihanneksia, kannattaa vierailla www.hortoilu.fi -sivustolla.
Artikkeli on muokattu aiemmin Autuutta aivoille -sivustolla julkaistusta artikkelista.
