Milloin on aika päästää irti?

Loppuvuosi oli minulle irtipäästämisen aikaa. Elämässäni konkretisoitui se, mistä olin ajatuksen tasolla halunnut luopua jo pitkään: suorittamisesta eroon pääseminen, lopullisesti. Yhtäkkiä elämä osoitti, että on aika tehdä ajatuksista totta.

Millaisia asioita suorittamiseen on käytännössä kuulunut? Tekemistä saavuttamisen vuoksi, jotta olisin jotakin enemmän kuin nyt. Itseni ja elämän jatkuvaa kontrollointia. Huolta siitä, että en pääse eteenpäin riittävän nopeasti (mutta mihin? Jonnekin, missä ilmeisesti on parempi kuin tässä ja nyt). Epäluottamusta siitä, että asiat järjestyisivät – itsehän tässä elämässä pitää aina kaikki tehdä, eikö? Ainakin jos haluaa, että asiat tapahtuvat minun standardieni mukaan.

Olin jo luullut oppineeni jotain ja päässeeni eroon tästä kaikesta, kunnes alkusyksystä nyrjäytin nilkkani. Nilkutin paikasta toiseen toivottoman hitaasti ja jouduin lisäksi pyytämään jatkuvasti apua saadakseni esimerkiksi koiran ulkoilutettua.

Muutama viikko portaissa kompuroimisen jälkeen luin kirjaa nimeltä Intuitio – sisäisen tiedon ohjauksessa (Penney Peirce). Siinä esiteltiin ihmisen luovan kierron vaiheet:

1. Oleminen. Tästä alkaa uuden luominen. Ihminen on yhteydessä koko ihmiskunnan kollektiiviseen viisauteen, hän tuntee olonsa innostuneeksi, motivoituneeksi ja uteliaaksi. Uusilla ideoilla on tilaa ilmentyä, ja oivalluksen hetken jälkeen ihminen tekee mielellään päätöksen ryhtyä toteuttamaan ideaansa konkretian tasolla.

2. Tekeminen. Toteuttamisen vaihe. Aktiivista ajatuksen siirtämistä konkreettiseen maailmaan. Energian värähtely hidastuu, kun se vähitellen siirtyy hengeltä saadusta ajatuksesta toteutukseksi fyysisessä maailmassa.

3. Saaminen. Idea on toteutettu, se on ilmentynyt fyysisessä maailmassa. Olemme seuranneet luovaa kiertoa onnistuneesti intuitiomme mukaan tähän asti.

Mitä tapahtuu sen jälkeen? Peirce muistuttaa, että valmiiksi saamisen jälkeen on aika päästää irti ja siirtyä takaisin olemiseen. Tämä on luonnollinen osa luovaa kiertoa. Tällöin ihminen pääsee palautumaan siitä, mitä on tehnyt ja olemaan taas uudella tavalla yhteydessä intuitioonsa. Luontokaan ei yritä kasvattaa uusia lehtiä puihin lokakuussa, heti kun edelliset ovat pudonneet.

20193517_l (pieni)

Tapahtuuko näin tosielämässä? Ei kovin usein. Itse tunnistan jääneeni pahasti koukkuun kolmosvaiheen aikaansaamaan tyytyväisyyden tunteeseen. Olen pyrkinyt kurvaamaan siitä suoraan takaisin tekemiseen, jotta mahdollisimman pian olisi taas jotakin valmista, johon voisin olla tyytyväinen. Kun mieli oppii saamaan palkkion jostakin, se mieluusti pyrkii vielä kiihdyttää kiertoa, mikäli mahdollista.

Kunnes se ei jossain kohtaa enää ole mahdollista.

Enkä ole ainoa, jolle on käynyt näin. Koko yhteiskunnassamme arvostetaan sitä, että touhutaan kauheasti ja saadaan jotain valmista. Tai ainakin touhutaan, ei aina niin väliksi sillä valmiiksi saamisellakaan. Touhutaan edelleen, vaikka jossain kohtaa koko homma alkaa kusta. Ideoiden ja lopputulosten laatu kärsii, ja ihmiset siellä seassa voivat huonosti.

Peirce listaa kirjassaan merkkejä, jotka kertovat, että on aika päästää irti:

– Olet hämmentynyt, masentunut, epätoivoinen, eksyksissä tai uupunut.
– Et tiedä mihin suuntaan mennä, et jaksa innostua, et luota itseesi.
– Sinulla on kiireen tai hädän tuntu, tai vitkastelet, tai olet aina myöhässä.
– Mikään ei kiinnosta. Ajatukset ovat puuroa, elät omissa maailmoissasi.
– Odotat näkeväsi tuloksia liian pian.
– Asiat eivät ole enää hauskoja.
– Sinulla on pakonomaista käyttäytymistä. Alat jäädä riippuvuuksiisi kiinni.
– Painostat muita tai yrität saada jotakin väkisin aikaan.
– Olet varma, että vastaus löytyy siitä, että ajattelet tai teet enemmän aiempaa paremmin tai eri tavoin.
– Koneet reistailevat. Elämä on täynnä onnettomia yhteensattumia. Renkaasi puhkeaa, autosta loppuu bensa, nyrjäytät nilkkasi.

Kuulostaako elämän flow’lta? Ei. Kuulostaako tutulta? Hmm. Viimeistään viimeinen kohta sai minut väkisinkin hereille. Monia itsensä kehittämisestä innostuneita vinkkailisin katsomaan erityisesti toiseksi viimeistä kohtaa.

Ei varmasti ollut sattumaa, että elämä nimenomaan laittoi minut kompuroimaan portaissa ja nyrjäyttämään nilkkani. Muuten en ehkä olisi ymmärtänyt, että tämä kohta kirjasta koskee minuakin. Niinpä aloin oikeasti päästää irti. Annoin deadlineille kyytiä ja päätin antaa asioiden edetä sitä tahtia, kun ne itse haluavat. Aloin oikeasti opetella elämistä luontaisessa virrassa.

29387918_xl (raj)

Sisäinen suorittajani ehkä salaa odotti, että heti irtipäästämisen jälkeen olisin salaperäisesti täynnä virtaa ja asiat etenisivät valmiiksi itsestään valon nopeudella. Näin ei kuitenkaan käynyt. Silloin minun pitikin opetella hyväksymään, että en juuri nyt saa kovin paljoa aikaiseksi, SEKÄ luottamaan siihen, että tämä ei ole pysyvä olotila.

Irtipäästäminen on helppo jättää muka-tasolle. ”Hei, mä nyt vähän niinku annan asioiden olla, ihan sitä varten että kohta voin suorittaa entistä enemmän!” tai ”Hyväksyn nyt mielessäni eron ja annan tämän ihmisen sekä ihmissuhteen mennä – jotta hän palaisi kohta takaisin luokseni.”

Se on kuitenkin sama kuin päästäisit villin hevosen laitumelle ja heittäisit irti narusta, mutta olisit sitonut pidemmän varaköyden vyötäröösi. Sekunnin murto-osan ajan olisit näennäisesti vapaa, mutta kohta lennätkin kaaressa nurin. Irtipäästäminen ei ole aitoa.

Samaan aikaan ei voi päästää irti ja pitää kiinni. Väkisin kiinni pitäminen synnyttää vastustusta ja vie runsaasti energiaa. Aito irtipäästäminen edellyttää luottamusta siihen, että asiat, joiden on tarkoitus palata luoksesi, tulevat taas, kun aika on oikea.

Se minkä kuuluu tapahtua, tapahtuu aikanaan. Se idea, jonka on tarkoitus toteutua, kutsuu oikealla hetkellä niin paljon, ettet voi olla toteuttamatta sitä. Ja sen varman, vapautuneen, luottavaisen olon kyllä tunnistaa.

Kun kaipaat tukea irtipäästämiseen, Katri Syvärisen lempeä workshop Tila tarinoiden välissä on sinua varten. Se pidetään la 30.9.23 klo 10–12.30 Zoomissa (tallenne saatavilla). Workshop sopii sinulle, joka kaipaat elämääsi luottamusta ja kärsivällisyyttä, ehkä käyt läpi jonkinlaista muutosvaihetta. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan! 

Mihin sinä pystyt uppoutumaan niin, että unohdat itsesi? – Siinä on läsnäolon taikaa

Milloin viimeeksi olet ollut täysin läsnä? Milloin olet uppoutunut johonkin niin totaalisesti ja kokonaan, että olet unohtanut itsesi ja sulautunut osaksi ykseyttä? Milloin olet tuntenut kehosi, jokaisen solusi olevan täysin hereillä ja elossa? Milloin henkesi on laulanut villinä, vangitsemattomana ja vapaana?

Tiedät ehkä sen tunteen, kun maaginen noste herättää jonkin osiensa summaa paljon suuremman säteilevään eloon ja aika katoaa nyt-hetkeen. Se jokin voi olla jotain näennäisesti suurta tai pientä. Se voi olla hetki, kun töissä suunnittelupalaveri lähtee lentoon ja jotain täysin ennalta arvaamatonta ja upeaa syntyy. Tai kun laitat ruokaa ja laulat samalla kun kevään pölyhiutaleet tanssivat samaa rytmiä keittiön ikkunan antamassa valolaikussa. Tai kun laitat lasta illalla nukkumaan, hän katsoo sinua syvillä silmillään ja silittää poskeasi. Tai kun pidät kehityskeskustelua työntekijäsi kanssa ja huomaat ensimmäistä kertaa todella näkeväsi hänet.

Mitä tarvitaan, jotta maaginen noste voi syntyä? Esa Saarisen ajattelusta inspiroituneena sanonkin; tarvitaan läsnäolo, sanaton yhteys, rinnalla oleminen, toisen kauneuden näkeminen sekä yhteiseen ihmeeseen uppoutuminen. Lue lause uudelleen. Tarvitaan läsnäolo, sanaton yhteys, rinnalla oleminen, toisen kauneuden näkeminen sekä yhteiseen ihmeeseen uppoutuminen. Pysähdy, kuuntele hiljaisuutta ja jokaista sanaa erikseen. Mitä ne tarkoittavat sinulle? Milloin olet kokenut niiden sanomaa?

Miten usein me joko ohitamme, käännymme pois tai jäämme puolustamaan jotain omaa jähmettynyttä kantaamme sen sijaan, että todella antaisimme itsemme jollekin uudelle ja jollekin ihmeelle. Kuinka usein ohitat mielesi latistuksen mankelin ja kohtaat elämän tapahtumat avoimesti ja kirkkaasti? Kuinka usein tulet vastaan, annat itsesi kokonaan läsnä olevalle hetkelle ja katsot toisia kauneudessa? Ja mitä tekemistä tällä on hevosten kanssa? Hevoset ovat lahjakkaimpia maagisen nosteen valmentajia, jotka tunnen. Sinun ei tarvitse olla hevosihminen kokeaksesi sen. Riittää, että annat mahdollisuuden jollekin uudelle vierailla elämässäsi.

Hevoset tekevät tunteesi, läsnäolosi ja asiasi näkyväksi. Et voi fuulata, väistää etkä teeskennellä. Hevoset ovat suuria ja maagisia jo olemassaolossaan. Niiden kauneus ja voima on kiistatonta, ja jokainen hetki, kun annat itsellesi luvan, saat vastalahjaksi kaiken – herkkyyden, kauneuden, läsnäolon ja sydämen suuruuden. Hevosten kanssa käsiteltävät asiat muuttuvat sanoista, puhumisesta ja analysoinnista eletyiksi kokemuksiksi ja teoiksi. Et voi analysoida yhteyttä eläimen tai luonnon kanssa, mutta voit antaa itsesi kokea sen. Et voi analysoida rakkautta, sanatonta yhteyttä ja ystävyyttä, mutta voit kokea sen. Olemassaolon sanattoman kauneuden.

10 tapaa saavuttaa haluamasi

1. Ole SINÄ
Planeetalla on vain yksi sinä. Ota siitä kaikki hyöty irti. Energian tuhlaaminen siihen, että olisit joku muu, on tyhmyyttä. Selvitä kuka olet. Älä myöskään lopeta kasvamista.

2. Luota vaistoihisi
Kehitä intuitiotasi. Kirjoita ylös. Mikä on päämääräsi teoissasi? Anna intuitiosi johtaa ja unohda päämäärän seuraaminen.

3. Ole kiltti toisille ihmisille
On tärkeää olla kiltti ihmisille, olipa siitä hyötyä sinulle tai ei. Löydät paremmin yhteyden itseesi ja intohimoosi, kun laajennat anteliaisuuttasi ihmisiin, jotka voivat antaa takaisin vain pelkän hymyn.

4. Tee töitä sen eteen, mitä haluat
Kukaan ei tule tekemään työtä puolestasi. Löydä sen tekemiseen luontevuus. Työskentele tehokkaasti ja käytä, mitä tarvitset.

5. Tee mitä rakastat
Kun teet sitä mitä rakastat välittämättä palkkiosta tai tuloksesta, et vain nauti olemisestasi enemmän vaan sinulla on myös paremmat mahdollisuudet luoda kestävämpi elämä.

6. Lopeta valittaminen
Sananlasku sanoo: ”Sen sijaan, että valitat ruusupensaasi piikeistä, ole onnellinen että piikkipensaassasi on ruusuja”. Me emme voi muuttaa kaikkea, mutta voimme vaikuttaa melko paljon ympäristöömme lopettamalla valittamisen.

7. Pidä itsestäsi huolta
Terveys on vastuu, joka on paljolti kontrolloitavissa. Mene kylpyyn. Lue kirja. Mene kävelylle. Nämä aktiviteetit ovat tärkeitä menestymisesi kannalta.

8. Älä kuuntele toisten kritiikkiä
Älä tukahdu muiden mielipiteiseen ja kritiikkiin. Runsas kritiikki, mutta myös runsas kehu, voivat molemmat koitua kohtaloksi. Huomioi intuitiosi ja tee työ.

9. Ole kärsivällinen
Asiat eivät välttämättä (yleensä eivät) tapahdu silloin kun itse haluat. Kärsivällisyys voi olla suurin vahvuutesi. Salli myös asioiden tapahtuvan eri tavalla kuin olit suunnitellut. Erilainen voi olla usein myös parempi.

10. Muista pitää hauskaa
Jos sinulla ei ole hauskaa, mikä on silloin kaiken pointti? Kuka päätti säännöt?

Lähde: www.mindbodygreen.com

Tommy Hellsten: Kaikki on hyvin. Minä toivun.

”Olen varsin hauras ihminen. Sisimmässäni asuu edelleen vakuuttuneisuus omasta arvottomuudestani. Milloin tahansa saan yhteyden siihen, milloin tahansa voin astua pelkoon ja turvattomuuteen. Milloin tahansa voin loihtia kuoleman kylmät kasvot eteeni ja todeta, että huonosti käy. Tällä hetkellä elän juuri tuossa tuhoutumisen pelossa, mutta silti tiedän, että kaikki on hyvin. Miksi? Siksi että tiedän mitä minussa tapahtuu. Olen luopunut selviytymisstrategioistani, luopunut itseni kantamisesta, luopunut sankaruudesta. Olen luopunut siitä, mikä auttoi minua olemaan kohtaamatta kipuani, rakkaudettomuuttani ja riittämättömyyttäni.

Depositphotos_6968178_xs

Olen aloittanut elämäni alusta. Ensimmäisen kerran tulin maailmaan vakuuttuneena siitä, ettei se ole turvallinen paikka. Sen vuoksi ryhdyin kontrolloimaan kaikkea. Aloin hallita elämääni sen sijaan että olisini elänyt sitä. Nyt kun luovun hallitsemisesta, kaikki se, minkä hallitsemisen avulla pidin loitolla, astuu esiin ja aktivoituut. Tuhoutumisen pelko, äärimmäinen turvattomuus, vakuuttuneisuus siitä, että minun käy huonosti, syvä kokemus omasta arvottomuudesta. Kaikki ne nousevat nyt pintaan. Vihdoinkin.

Nyt ei enää tarvitse juosta niitä pakoon, nyt voin ottaa ne vastaan. Kaikki on hyvin. Minä toivun. Minä olen ryhtynyt uudelleen sikiöksi ja aloittanut alusta. Tällä kertaa astun hyväntahtoiseen maailmankaikkeuteen, kuten Albert Einstein saattaisi sanoa.”


Lainaus kirjasta:

Tommy Hellsten: Pysähdy – olet jo perillä (Minerva Kustannus Oy, 2011)

7 vinkkiä miten päästä yli peloista ja tehdä suuria elämänmuutoksia

Muuttuminen on vaikeaa. Se on vielä vaikeampaa jos kyseessä on suuri muutos – ihmissuhteen päättäminen, työpaikasta lähteminen, oman yrityksen aloittaminen tai muu vaikea päätös.

Vaikka ison muutoksen teko on selkeästi meille hyväksi, se voi olla vaikeaa.

Me huolestumme. Mistä tiedämme teemmekö oikean päätöksen?

Toivomme, että tietäisimme enemmän. Miten voimme tehdä päätöksen ilman kaikkea tarvittavaa tietoa?

Tunnemme olevamme jumissa. Miten pääsemme pelon yli ja siirrymme eteenpäin kohti haluamaamme asiaa?

Varmoja vastauksia ei toki ole, mutta tässä on seitsemän ajatusta, jotka voivat auttaa sinua menemään eteenpäin ja tekemään positiivisia muutoksia elämässäsi.

1Sinulla ei ikinä ole kaikkea tietoa

Usein välttelemme tärkeiden päätösten tekoa, koska haluamme lisää tietoa ennen kuin teemme lopullisen päätöksen.

On toki totta, että tietoa kannattaa kerätä ja punnita, mutta jos odotat täysin peilikirkasta vastausta, joudut odottamaan pitkään. Me ihmiset olemme erikoisia otuksia ja tiedon tarpeemme voi olla lamaannuttavaa.

Elämä on sarja arvauksia, virheitä ja uudelleen arviointeja. Tee paras päätös minkä tässä hetkessä voit ja jatka eteenpäin.

2. Rohkene luottaa itseesi

Meillä on kaikenlaisia tekosyitä miksi emme tee tärkeitä muutoksia, mutta usein taustalla vaikuttaa meitä rajoittava epäluottamus itseemme.

Me ajattelemme että emme tiedä mitä tehdä tai miten reagoida uudessa tilanteessa. Meitä huolestuttaa se, että emme selviä tulevaisuuden tutkimattomassa maastossa.

Usko itseesi enemmän.

Olethan aiemminkin selvinnyt odottamattomista haasteista, vai mitä? Kun auton rengas tyhjeni matkalla töihin tai kun sinut yllättäen jätettiin. Lopulta sinä selvisit tilanteesta.

Rohkene luottaa itseesi. Mitä tahansa eteen tuleekaan, sinä kyllä löydät keinot selvitä.

hyppytuntemattomaan

3Mikä on pahinta mitä voisi tapahtua?

Aivan kuten mustasukkaisuus, suurin osa peloistasi syntyy omassa päässäsi.

Kun pysähdyt miettimään, mikä on pahinta mitä voisi tapahtua, huomaat, että on olemassa todella vähän asioita joista et toipuisi.

Kysy itseltäsi: Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua? Kun oivallat että pahin lopputulos ei olekaan niin paha, olet valmis ottamaan riskin.

4. Prosessi on yhtä tärkeä kuin lopputulos

Me olemme niin tulos-orientoituneita. Huolehdimme siitä, että jos aloitamme ponnistelut suurta päämääräämme kohti, emme saavutakaan sitä.

Arvaapa mitä? Sinulla on oikeus muuttaa mieltäsi.

Vaikka et päässyt päämäärääsi, et ole epäonnistunut. Sinä valitsit päämääräsi itse, joten voit valita uuden päämäärän puolimatkassa. Epäonnistuminen tai menestyminen eivät ole määränpäitä.

Nauti siis eteenpäin menemisen prosessista.

5. Jatka uusien mahdollisuuksien tavoittelemista

Jos et ole varma suuresta päätöksestä, voit olla huolissasi joutumisesta tilanteeseen, josta et pääse pois.

Ajattele asiaa eri näkökulmasta. Uudet valinnat rajoittavat vaihtoehtojasi hyvin harvoin.

Itse asiassa, uusien mahdollisuuksien tavoittelu avaa usein lisää uusia mahdollisuuksia. Yksi paras asia tärkeisiin tavoitteisiin intohimoisesti pyrkimisessä on se, että ne avaavat uusia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja joita et lainkaan alussa odottanut.

Jos lähdet seuraamaan niitä mielenkiintoisia mahdollisuuksia jotka sinulle avautuvat matkan varrella tavoitteeseesi, voit olla varma, että sinulla on aina vaihtoehtoja.

eteenpain

6. Yrittäminen todella vaikuttaa, joten yritä

Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta yksi suurimmista syistä miksi emme tee muutoksia on se, että emme yritä. Emme yritä, koska sitten on helppo keksiä tekosyitä miksi emme saaneet mitä halusimme.

Etkö päässyt koetta läpi? Oletko tyhmä? En tietenkään ole tyhmä. En vain lukenut kokeeseen. Jos olisin lukenut, olisin saanut kiitettävän arvosanan. ”

Jumitatko työssä, jota inhoat? Miksi et ole löytänyt vielä uutta työpaikkaa? ”No, en ole kunnolla hakenut uutta työpaikkaa. Jos olisin halunnut, olisin pärjännyt haastattelussa loistavasti.”

Miksi keksimme tällaisia tekosyitä itsellemme? Koska jos yritämme ja epäonnistumme, sitten me vain epäonnistumme. Mutta jos emme yritä, no, sitten voimme vain syyttää laiskuutta.

Pää pystyyn. Kaikki epäonnistuvat joskus.

Parasta on se, että jos todella yrität, voitat enemmän kuin voit kuvitellakaan.

7. Aloita pienillä, realistisilla tavoitteilla

Et voi juosta ennen kuin osaat kävellä.

Ehkä unelmatyöhön hakeminen tuntuu juuri nyt pelottavalta. Mitä sitten voit tehdä jo tänään?

Voitko jutella jollekin, joka tekee unelmatyötäsi ja kysyä minkälaisia taitoja työssä menestymiseen tarvitaan? Voitko alkaa opetella yhtä näistä taidoista?

Sinun ei tarvitse muuttaa koko maailmaa kerralla, sinun tulee vain tehdä tänään yksi pieni muutos omassa maailmassasi.

Lähde: www.lifehack.org

Puhdasta hyvää oloa: Luonnon oma ihmelääke

PUR_BLOGI

Kirjoitus on mainosyhteistyö PUR-kaupan kanssa. Kirjoittaja Aino on yksi myymälän työntekijöistä.

Manukahunaja
Oletko jo kuullut luonnon omasta ihmeellisestä parantajasta, Manukasta, joka vaikutustensa lisäksi on myös maultaan herkullista? Kyseessä on Uudesta Seelannista kotoisin oleva hunaja, joka on ollut jo yli puolen vuosituhannen ajan osa maorien kansanlääkintää. Tea tree –sukuisen manukapensaan valkoisten kukkien nektari yhdistettynä mehiläisten erittämiin entsyymeihin antaa hunajalle erityislaatuisia antibakteerisia ominaisuuksia, minkä vuoksi Manuka onkin ainoana laatuaan luokiteltu lääkinnälliseksi hunajaksi.

Bakteerien lisäksi Manuka tepsii myös sieniin ja viruksiin. Antimikrobien ja tulehduksenvastaisen vaikutuksen on todettu toimivan sisäisesti nautittuna niin vatsaongelmiin, suolistosairauksiin ja närästykseen kuin myös erilaisien virussairauksien hoitoon. Älä kuitenkaan kuumenna manukaa, vaan nauti suoraan lusikalla purkista tai teehen sekoitettuna.

Ulkoisesti käytettynä Manuka on loistava apu vakaviinkin iho-ongelmiin, halkeilevan ja kuivan, elottoman inhon hoitoon, haavoihin ja makuuhaavoihin sekä ihon bakteeri-infektioihin ja palovammoihin. Muualla maailmassa Manukan käyttö on yleisempää ja Suomessakin jo muutamat sairaalat sekä hoitolaitokset käyttävät Manukaa mm. leikkauksien jälkihoidoissa ja sisäisesti sairaalabakteerien ennaltaehkäisyyn.

Tutkimukset Manukan ominaisuuksista ja käyttökohteista alkoivat jo 1960-luvulla jatkuen yhä edelleen. Tutkimusnäyttö viittaa Manukan toimivan monissa tapauksissa jopa antibioottia tehokkaammin, mutta ilman haittavaikutuksia! Myös teho vastustuskykyisisiä bakteereita vastaan on todistettu hoitamalla tuloksekkaasti MRSA-sairaabalakteerin kaltaisia superpöpöjä.

Huomionarvoista on myös Manukan teho vastustuskyvyn ylläpitäjänä ennaltaehkäisevänä hoitomuotona tai energianlähteenä sekä suorituskyvyn tehostajana niin urheilusuorituksissa kuin suuren rasituksenkin alla. Ulkoisessa käytössä myös hoidon lisäksi Manukaa voi hyödyntää myös kosmeettisesti kasvonaamion tavoin.

Riippuen käyttötavasta ja tarpeesta Manukoita löyty useampaa eri sorttia sillä eroja löytyy niin vahvuuden, voimakkuuden kuin tehonkin puolesta. Manuka luokitellaankin karkeasti kahteen luokkaan joko aktiivisesksi tai lääkinnälliseksi. Aktiivinen hunaja sopii hyvin vastustuskyvyn ylläpitoon ja ennaltaehkäisevään hoitoon, kun taas selkeästi vahvemmat UMF ja NPA merkityt hunajat aina +10 vahvuudesta ylöspäin toimivat lääkinnällisesti hoitavana.

PUR Hyvinvointikaupasta on saatavilla noin kymmentä eri Manukaa, eri merkinnöillä ja vahvuuksilla. Valikoimiin rantautui juuri erä markkinoiden tehokkainta ja vahvinta manukaa, luokitukseltaan UMF +22. Henkilökuntamme avustuksella löydät omaan tarpeeseesi sopivan hunajan. Osan valikoimastamme löydät myös verkkokaupastamme: terveyskauppa.fi. Tervetuloa ostoksille!

Hidasta elämää -lukijoiden kommentteja Manukasta:

– Täällä on joka kodissa manukaa hunajana ja voiteena jne. se on hittituote täälläkin vaikka olemassa on ollut satoja vuosia:)  -Mari

Tää on ihan käsittämätöntä hunajaa. Mun isä on kärsinyt koko elämänsä nenäverenvuodosta ja talvella vuoto yltyi eikä meinannut loppua. Nyt mun isä on laittanut joka päivä pumpulitikulla Manukaa nenäänsä ja kertaakaan ei ole sen jälkeen tullut verta nenästä. Tilanne oli jo tosi paha, verenvuoto kesti useita tunteja. – Susanna

Tiesitkö, että stressi tarttuu? – Näin se tapahtuu

Oikeastaan stressissä ei ole lainkaan kyse siitä, mitä ulkopuolellamme tapahtuu. Voi olla, että tekemistä on paljon, yt-neuvottelut hiertävät niskassa tai työkaveri kaataa joka päivä lastinsa muiden niskaan. Silti stressi ei synny noista tapahtumista.

Jokainen meistä kantaa pitkää elämänhistoriaa mukanaan, sekä omiaan että vanhempiensa: Erilaisia selvitymistapoja, erilaista välittämiskäsitystä, erilaisia uskomuksia omasta roolista, erilaisia käsityksiä omasta paikasta suhteessa muihin ihmisiin tai vaikka uskomuksia työelämästä tai ”oikeanlaisesta” perhe-elämästä. Kutsutaan näitä vaikka yhteisellä nimellä KOKEMUS.

Koska kannamme historiaamme mukanamme, käsitys itsestämme ja suhteesta ulkopuolellamme oleviin asioihin pohjautuu pitkälti lapsuuden kokemuksiimme. Voi olla, että joku muistaa lapsuudesta kokemuksia, että on ollut arka ja yrittänyt olla aikuisille mieliksi ja on skannannut koko ajan ulkopuolelta tulevaa informaatiota, jotta osaisi olla ”oikeanlainen”. Taustalla voi olla kokemus, että ei ole rakastettu tai hyväksytty, ellei ole oikeanlainen – ja kokemus on koko ajan pitänyt skannerin valppaana.

symbol home made from hands on cloudy sky

Kokemus vääränlaisuudesta aiheuttaa usein myös häpeää.

Häpeä on usein hyvin piilossa erilaisten asioiden takana, koska sen katsominen on niin kivuliasta ja häpeällistä, se sattuu koko kehossa. Häpeänkokemus kuitenkin saattaa kulkea sukupolvelta toiselle ikään kuin rikkinäisenä puhelimena – alkuperäinen häpeä on muuttunut matkan varrella tunnistamattomaksi, mutta se kalvaa jossain syvällä ja saa aikaan reaktioita ja häpeäkäyttäytymistä. Kun häpeä pyrkii piiloon, piilotuskäytös aktivoituu: joku sulkeutuu, joku lamaantuu, joku yrittää yhä enemmän, joku sairastuu fyysisesti. Nämä kaikki erilaiset häpeän piilotuskeinot näkyvät käyttäytymisessä hyvin eri tavoin: lamaantuja jättää hommat muille tai yleisesti nähty menestyjä pyrkii tekemään yhä enemmän ja paremmin, jotta häpeä ei nousisi pintaan (ja saa muiden silmissä arvostusta).

Omassa kokemusmaailmassa voi jossain kaukana historiassa olla myös pelkoa.

Saattaa olla esimerkiksi kokemus siitä, että äiti on aina pelännyt kaikkea, ja oma suhde maailmaan on syntynyt pelon ilmapiirissä. Pelko voi olla myös menettämisen pelkoa, ja se voi olla niin suuri, että pyrkii tekemään kaiken oikein ja hyvin, jotta olisi rakastettu ja pidetty – tai ei menettäisi työpaikkaansa. Omien rajojen tunnistaminen alkaa häilyä: mikä on minulle ok, milloin pitää sanoa ei, milloin voimavarat ovat ehtyneet, milloin en voi enää hyvin. Ja voi olla, että vaikka tunnistaisikin rajanylitystuntemuksia itsessään, menettämisen pelko on niin suuri, että ei uskalla ilmaista omaa voimattomuutta tai mielipidettä. Seuraavien lausuntojen sanominen ääneen voi tuntua ylitsepääsemättömältä, vaikka sisällä sellaiselta tuntuisikin:

”Nyt en voi ottaa enää lisää projekteja.”
”Minun täytyy nyt levätä vähän.”
”Haluan olla perheeni kanssa, en siis jää ylitöihin tai hoida töitä kotona.”
”Nyt nukun päikkärit, jotta jaksan taas paremmin ja paremmalla mielellä.”
”Aikani ei riitä kaikkien asioiden tekemiseen, teen siis tärkeimmät ensin ja muut hoidan, kun ehdin.”

Mutku.

Se on se sana, jonka avulla voi päästä lähemmäksi omia uskomuksiaan, jotka ovat joskus muuttuneet kokemukseksi. Oma kokemus on meille niin totta, että se ohjaa samalla ajatteluamme ja tunteitamme. Kyse ei siis koskaan ole siitä, mitä meiltä vaaditaan tai mitä ulkopuolella tapahtuu, vaan millainen kokemus meillä siitä on ja millaisia AJATUKSIA ja TUNTEITA se herättää. Tunne ohjaa taas uutta kokemusta, ajatusta ja lopulta tunne vahvistuu. Näin meille syntyy ”todellisuus”.

 

Hand drawing zentangle element. Black and white. Flower mandala. Vector illustration. The best for your design, textiles, posters, tattoos, corporate identity

  • Työpaikalla on Maija, joka on koulussa vastannut väärin opettajan kysymykseen, opettaja on naurahtanut ja Maija pelkää vielä aikuisenakin kuollakseen, että joutuu kokemaan saman häpeäntunteen uudelleen. Ennen kuin Maijan kokema epäonnistuminen huomataan, hän piiloutuu – jää sairaslomalle tai lakkaa kommunikoimasta muiden kanssa, ehkä jättää hommiaan muille, koska ei pysty piilostaan kaikkia hoitamaan. Tämä aiheuttaa stressiä paitsi Maijalle mutta myös muille, jotka paikkailevat Maijan hommia.
  • Työpaikalla on myös Erkki, joka on ollut vilkas lapsi ja jota äiti on suutuspäissään kutsunut laiskuriksi. Lapsi-Erkki jäi vuosiksi miettimään äidin sanoja. Nyt Erkki peittää omaa häpeäntunnettaan paiskimalla entistä enemmän hommia, välttääkseen laiskurin mainetta ja häpeän tunteen nousemisen. Tämä aiheuttaa stressiä paitsi Erkille mutta myös niille, joilta Erkki vaatii samaa suoritusta.
  • Työpaikalla on myös Merja, jonka äidin äiti on ollut sodassa. Mummo on menettänyt sodassa miehen ja kodin, ja Merjan äiti on elänyt lapsuuden aistimalla äitinsä turvattomuuden tunnetta. Merjan äidin turvattomuuden tunne näkyi Merjan lapsuudessa siten, että kaikkia muutoksia pyrittiin välttämään. Staattisen lapsuuden kokeneena Merjalle kaikki muutokset ja poikkeustilanteet aiheuttavat valtavasti stressiä – ja pelkoa. Merja pyrkii laittamaan kapuloita rattaisiin aina, kun stressireaktio alkaa nostaa päätään. Näin Merjan stressistä tulee muiden stressi.

Ja sitten työpaikalla on sata muuta kokemusta, ajatusta, tunnetta ja selviytymisstrategiaa. Tiukan paikan tullen nuo kaikki selviytymisstrategiat aktivoituvat entistä vahvemmin. Kun syntyy potentiaalinen stressitilanne, kaikki me reagoimme eri tavoin. Läväytämme pöytään kaikki omat ja suvun historian kokemukset. Yhden selviytymisstrategia osuu toisen kipeään kohtaan ja laukaisee hänen selviytymisstrategiansa. Ja dominoefekti jatkaa kulkuaan.

Yksilön stressikokemuksesta on tullut koko yhteisön stressikokemus.

Kun oppii itselle sopivia ja tehokkaita keinoja tilanteeseen, jossa omat stressireaktiot ja selviytysstrategiat alkavat nousta, stressin sekä aiempien kokemusten valta vähenee elämässä. Tiedostaminen auttaa myös olemaan kaatamatta omaa reaktiotaan muiden kannettavaksi – tai olemaan ottamatta vastaan muiden stressireaktioita.

Stressi ei vähene ulkopuolellamme olevien asioiden muutoksesta, vaan omasta sisäisestä muutoksestamme, jossa opimme ensin ohittamaan stressireaktion ja sen jälkeen tulemaan tietoiseksi reaktioista ja niiden taustalla olevista kokemuksista.

Kun stressireaktiot laantuvat, oma kokemuksemme, ajatuksemme ja tunteemme muuttuvat, ja elämä alkaa tuntua kevyemmältä ja leppoisammalta – vaikka ulkopuolella olevista asioista mikään ei olisi muuttunut.

 

Mitä syön ja kuinka se vaikuttaa kehooni?


Viime kirjoitus
tarkasteli mittaamisen näkövinkkelistä sitä, kuinka ruokavalio vaikuttaa kehoon.
Tämä kirjoitus avaa ruokavaliota, jolla tulokset saatiin. Kirjoituksen tarkoitus on avata hieman sitä mahdollisuuksien kenttää, joka ravitsemuksessa piilee. Lähdetään liikenteeseen.

Tulokset

Mittauksissa huomattiin se, että tämän hetkinen ruokavalio toimii. Vaikkakin odotin hyviä tuloksia, osittain jopa yllätyin positiivisesti, miten kattavasti ruokavalio pitää ravinteet kehossa. Olen pääasiassa luottanut kehon sisäisiin signaaleihin, fiilikseen ja energisyyteen siitä mikä toimii ja mikä ei. Aion jatkaa tällä polulla, mutta myös mahdollisuuksien mukaan käyttäen mittaamisen mukanaan tuomaa ”luotettavaa dataa”. Kumpikaan ei ole toisiaan poissulkeva. Voimme olla super intuitiivisesti läsnä kehossamme ja samalla ottaa todellisuushetkiä mittaamalla, kuinka rehellisiä olemme olleet kehon viesteille. Jos minulla on hyvä olo, pitäisi se näkyä myös mittauksissa. Muuten valehtelen vain itselleni.

kaunis

Tuloksista työkaluihin

Koska olen ehdottamassa ihmisille työkaluja hyvään oloon, koen että myös minulla täytyy olla siihen sopivat avaimet. Tässä joitain, jotka olen itse kokenut hyväksi.

– Kananmunat, erityisesti keltuaiset. Kuuluvat viikottain ruokavalioon. Sisältävät lähes kaiken tarpeellisen ihmiselle. Kaikki aminohapot, erittäin paljon hyvää rasvaa, vitamiineja tosi laajas kattaus, sekä muutenkin aivoja rakentavaa materiaalia. Menee n. 3-4/p, 4-5krt/vko.

– Viher/marjapirtelöt. Näkisin, että äärimmäisen tärkeää antaa keholle suoja-aineita, joilla se voi pitää kehon jokseenkin tasapainossa. Koska itsekin rasitan kehoa liikkumisella, on myös suoja-aineiden oltava kunnossa. Eräässä antioksidanttimittauksessa, jossa kävin jokin aika sitten tämä todettiin myös. Perussuomalaisen saadessa 20 000 – 30 000 yksikkö tulokseksi, minun lukemani oli 74 000 yksikköä. Korkein mitä kyseinen mittaaja oli omalla mittaamisella nähnyt. Tarkoitus ei ole tietenkään kilpailla, vaan enemmänkin antaa viitteitä siihen, mitä tiloja panostamisella voi saavuttaa.

villi
Viherpirtelöön minulla saattaisi kuulua:
Ruukullinen persiljaa, marjoja n. 200-500g, aina jotain rasvaa (koska monet ravinteista tarvii rasvaa sekaan imeytyäkseen) spirulinaa 2rkl, chlorellaa 2rkl, villivihanneksia (kuivattuna), 1rkl, mausteita (esim. kaneli, inkivääri, chili). Tällä pohjalla saa jo aika mukavan kattauksen lehtivihreää, suoja-aineita, tulehdusta pienentäviä vaikutuksia, sekä rutkasti hyvää fiilistä.

viher

– Hyvälaatuiset proteiinit. Tämä kesti minulla pitkään oivaltaa, että aminohapoista, joita ruoka sisältää muodostetaan meidän rakennusmateriaalit. Olin pitkään lihaa ja eläinkunnan tuotteita hieman vastaan. Tilanteen kärjistyttä siihen, että kaupassa kävellessä näin ja ajattelin pelkästään lihaa, päätin antaa sille mahdollisuuden. Suoraan tuottajalta saatu, luonnonmukaisesti ruokittu ja hyvän elämän eläneen lampaan liha muutti käsitykseni siitä, mikä on on terveellistä. Ensimmäistä kertaa lihaa pitkään aikaan syödessäni koin lähes eufoorisen tunteen, kehoni sai rakennusaineita tuosta pyhästä eläimestä. Se pisti miettimään sitä, mitä me oikeastaan tarvitaankaan. Hyvälaatuiset proteiinit ovat jotain, jota jokainen tarvitsee, halusi sitä tai ei. Kehomme rakennusaineet mahdollistavat monen toiminnon kehossamme toteutuvan. Kokeilun jälkeen olen suosinut eläinperäisiä proteiineja, erittäin hyvällä menestyksellä.

– Maitohappokäymisellä tehdyt ruuat ja juomat. Tärkeä kategoria monella tasolla. Historiassa olemme käyttäneet näitä ruokia jo pitkään. Bakteerit, joita ruokiin ja juomiin tulee ruokkii meidän suolistoa ja sitä kautta immuniteettiä, mielialaa, ruuansulamista ja imeyttämistä, sekä yleistä terveyttä ja viriliteettiä. Tekeminen itsessään pistää lähemmäs ruokaa, jota nautimme. Luomme omasta ekosysteemistämme synergisiä bakteereja. Aika kiehtovaa! Lempparina vahvasti maustetut hapankaalet ja kefiiri, sekä kombucha juomana.

– Rasvat ja sisäelimet. Yksi alkuperäiskulttuurien oivalluksista on käyttää eläimistä kaikki osat. Tämä on myös ravitsemuksellisesti tärkeää, koska suurin ravinnetiheys löytyy juuri sisäelimistä. Nämä ravinteet ovat harvinaisia ja sitä kautta tärkeitä meidän hyvinvoinnille. Esim. maksa sisältää mukavasti a-vitamiinia, joka on siinä muodossa, mistä keho pystyy sitä hyvin hyödyntämään. Rasva on tärkein elementti, jota sekä ihmiset, että eläimet luonnossa monesti hakevat. Se ravitsee, tyydyttää ja voitelee kehoamme. Yksi kiehtova tapa on hyödyntää eläinten luusta irtoavat ainesosat luuydin soppana. Kurkkaa vanha videoni, joka on hieman hassu, mutta ajaa edelleen asiansa.

– Laatu. Lautaselle pyrimme koostamaan laadultaan parhaimmat ainesosat, joihin meillä on mahdollisuus päästä käsiksi. Ei niinkään mitä, vaan minkälaatuista on lähestymistapa ravintoon.

– Luonnon tukeminen. Vaikkakaan emme ole tässä lähelläkään sitä, mihin meillä on mahdollisuus mennä, pyrimme löytämään vaihtoehdot sillä tavalla, että ne tukevat myös  luonnon hyvinvointia. Hyvin tuotetut eläimet ovat mielestäni tärkeässä roolissa, koska ne tuottavat myös maaperään rakennusainetta, mikäli ne saavat ulkoilla. Usein ajatellaan, että eläinten syöminen on pelkästään pahasta ilmastolle. Ja näin onkin, mikäli jatkamme kauheuksien tekemistä tuotantoeläimille ja heidän elintavoilleen. Tämä syö maapallon resursseja, tukee maaperän köyhtymistä ja tekee sekä eläimistä, että meistä sairaampia. Suosimalla luonnollisesti eläviä eläimiä voimme parhaimmillaan tukea maaperän kasvua, terveempiä eläimiä, sekä erittäin ravinnollista ruokaa, jota saamme eläimistä. Asiat ovat monesti värikkäämpiä kuin luulemmekaan.

– Asenne. Millä asenteella syön, vaikuttaa siihen, kuinka ruoka toimii. Millä asenteella hankin ruokani vaikuttaa ympäristööni. Millä asenteella lähestyn kasvia/eläintä vaikuttaa siihen, mitä energiaa luon itsessäni ja sitä kautta ympäristöön. Kysymys, jonka haluan esittää itselleni joka päivä; mitä tämä lautasellani oleva asia on?

Siinä lyhyehkö kattaus siitä, mitä päivittäin/viikottain lautaseltani löytyy. Toivottavasti siitä oli apua myös sinun polun jatkamisellasi. Hyvää ruokahalua ja ennenkaikkea hyviä ruokailuhetkiä sinulle lukija. Voi vahvasti.

Kuvat: Ulla-Maija Takkunen / www.teemusyrjala.com

Mittaukset: Antioksidanttiklinikka

Tarkkailun tärkeys puutarhassa

ULLA-MAIJA_BLOGI

Tarkkaile

Onko luonto todellakin  meidän suurin opettaja, kaikista viisain puutarhaoppaamme ? Mitä jos kaikki maisemat, puutarhapihat ja villiluonto olisivatkin yhdessä kuin valtava avoin oppikirja, jota voisimme oppia lukemaan nimenomaan tähyilemällä kaikin aistein. Ekologinen puutarha on vuorovaikutteinen, ihmisen ja ympäristön välinen sopuisa, keveä tanssi, jossa tarkkailun avulla avautuvien näkökulmien kautta voimme löytää eri elementtien väliset ihmeelliset yhteydet. Puutarhamme voisivatkin olla enemmin tähän ympäristötarkkailuun perustuvia kuin suoranaisesti ihmistyöhän tai ulkopuoliseen tehokkaaseen, uusiutumattomaan energiaan perustuvia. Onko kiire ja kaikenmoiset virikkeet vähentäneet kykyämme tarkkailla ympäristöämme ja ymmärtää sen lainalaisuuksia ? Näkisin, että hidastaminen on ekologisen, kestävän puutarhan vahvin perusta, jota ilman puutarha ei voi olla kauaskantoinen.

10509733_10154272056610231_8777329535049942711_n

Hidastamalla ja pysähtymällä myös puutarhassamme ilmenevien sudenkuoppien äärelle voimme löytää niistä suuren ratkaisun mahdollisuuden. Voin nähdä, kuinka ongelmassa piilee luovuuden herättämisen siemen. Hätiköimättä avaan sielunsilmän näkemään nämä haasteelliset arvoitukset mahdollisuutena. Etsintäkuulutan ratkaisut luonnosta löytyväksi.

10547616_10154362476990231_8763227696176322419_n

Tarkkailen puutarhaani  myös omien olettamusteni kautta, pysähtyen myös niiden äärelle. Yritän kaiken puuhastelun keskellä kyseenalaistaa aiemmin oppimani, sillä kenties kaikkea ei olekaan totuudeksi puutarhakirjoihinkaan kirjoitettu. Hätiköity luokittelu esimerkiksi öttiäisten suhteen hyödylliseen tai tuhoissaan, voi estää minua ymmärtämästä niiden välisen tasapainon tärkeyttä ja sitä, että kaikilla heillä on paikkansa. Tahdon rohkaista sinuakin kyseenalaistamaan lempeydellä.

1917315_230687985230_6266123_n

Ympäristöystävällisen puutarhan ylläpidossa pyrin siis välttämään hätiköityjä liikkeitä, mielivaltaisia tarkkailematta tehtyjä päätöksiä. Kun  muutimme Herttatuvalla, katsoin heti kaikkia puita ja pensaita omasta hyötynäkökulmasta ” mitä se tuo puu suoranaisesti minua hyödyttää ?” . Olin kuulkaa kaatamassa vanhaa, kookosta kuusamapensastakin sekä terijoensalavaa alta aikayksikön, kunnes minä pysähdyin. Onneksi pysähdyin ja kykenin näkemään mm. kaikki linnut, jotka viihtyivät tuossa kuusamassa. Linnut, jotka tuovat pihalle tasapainoa syöden ottiäisiä ja lannoittaen pihamaata, linnut, joidenka elämää on niin kiehtovaa tarkkailla, linnut jotka laulavat mitä upeimmilla lurituksilla – he saivat pitää puunsa. Suurempi kuva näin jälleen sydämeni nähtäväksi laskettiin. Vaikkei tuolla kuusamalla olekaan suoranaista hyötyä minulle, siis siten, että saisin itse korjattua siitä vaikka satoa syötäväksi, niin suuremmassa mittakaavassa toki näin on. Kokonaisuus on aina suurempi kuin puutarhani osien summa.

11034357_10155237306970231_4230029199012665482_o

Pikku hiljaa halutessaan jokainen oppii lukemaan puutarhaansa, kaikkea elollista. Missä kaivataan kenties lisää ravinteita, missä PH:n nostamista ?  Mitä maankamaran tuoksu kertoo meille sen laadusta, miltä se tuntuu lempeästi nyrkkiin puristetuna ? Missä puussa viihtyvät linnut, keltasirkut ja sinitiaiset ? Mihin aikaan kimalaiset tulevat ja kuinka voin tukea heidän suurta pölytystehtäväänsä ? Onko täällä perhosia ja missä he viihtyvät ? Mikä kasvi pitää minkäkin kasvien seurasta ? Mitä on jäte, vai onko sitä yleensäkään luonnossa olemassa siinä määritelmässä ? Huolellinen havainnointi ja sitä kautta harkiten tehdyt puutarhatyöt saavat aikaan ihania toivottuja tuloksia ja mahdollistavat puutarhani eri osien tukemisen parhaalla mahdollisella tavalla. Havainnointi antaa tilaa puutarhan elää ja muuttua koko ajan.

6 halailun hyötyä – Rakkaiden ihmisten halailu tekee sinusta vahvemman ja tasapainoisemman

1. Vahvistaa emotionaalista sidettä ja kiintymystä

Halailu luo miellyttävän ympäristön kommunikaatiolle – jollekin tärkeälle, jonka helposti laiminlyömme. Halailu luo perustan luottamuksen rakentamiselle, ja luottamus on avain terveeseen ihmissuhteeseen. Se on myös pakokeino arjen hektisyydestä. Jopa 15 minuutin halailu päivässä vahvistaa suhdetta.

Harjoitus Stressinhallintakorteista.
Hanki omasi tästä.

2. Poistaa stressin

Tutkijoiden suorittaman kokeen mukaan, oksitosiini päihittää stressihormoni kortisolin. Nykyään stressi on yleisin ”sairaus” ihmisillä. Haitallisten tunteiden kitkemisellä voimme vähentää sydänkohtauksen riskiä. Cocktailin ja pillereiden sijaan, varaa aikaa halailuun tärkeän ihmisen kanssa.

3. Lieventää kipua

Muistatko lapsena, kun satutit itsesi, tarvitsit jonkun halaamaan ja suukottelemaan? Silloin uskoimme äidin tai isän maagiseen voimaan poistaa kipu. Nyt uskomme oksitosiinin maagiseen voimaan. Hormonin on todistettu helpottavan kipua, joten kunnon annos halailua voi saada fyysisen kivun katoamaan, tai muuttaa sen ainakin paljon siedettävämmäksi.

4. Vahvistaa puolustuskykyä

Aivojemme ja immuunipuolustuksemme välillä on vahva side, joten aivoillamme on suuri merkitys terveyteemme niin positiivisesti sekä negatiivisesti. Optimistisuus, tunteiden ilmaiseminen ja läheiset ihmissuhteet voivat olla erityisen hyviä keinoja vahvistaa kehon puolustukykyä ja ylläpitää terveyttä. Hyvä uutinen on, että halailu voi saada kaiken tämän aikaiseksi. Meidän vain tulee saada aikaiseksi halailla!

5. Auttaa nukahtamaan

Kun oksitosiinia vapautuu kehoomme ollessamme stressivapaita, hyvän olon hormoni edistää laadukasta unta. Oksitosiinin eritys saa olon tuntumaan rauhalliseksi ja tyyneksi, ja sitä kautta uneliaaksi.

6. Vähentää mielihaluja

Tutkimusten mukaan yksi mielenkiintoinen oksitosiinin vaikutus on sen kyky vähentää mielihaluja ruokaa, alkoholia, huumeita ja muita opiaatteja kohtaan. Tämän takia halailu voi saada sinut pysymään poissa jääkaapilta yömyöhään. Valitse siis rakkaan kanssa lusikointi mieluummin kuin jäätelön lusikointi purkista!

halaavatlapset

Lähde: earthweareone.com

Mitä on mindfulness?

SARI_asiantuntija-artikkeli

Mindfulness suomennetaan useimmiten joko tietoisuustaidot, hyväksyvä tietoinen läsnäolo tai tietoinen läsnäolo. Voisimme siis kysyä otsikon kysymyksen myös muodossa, mitä ovat tietoisuustaidot?

Kun puhutaan mindfulnessista/tietoisuustaidoista tarkoitetaan yleensä mielen harjoittamista. Mindfulnessilla tarkoitetaan yleensä Yhdysvalloissa 1970-luvulla alkunsa saanutta mielen harjoittamisen menetelmää, jonka juuret ovat meditaatiossa.

Tätä menetelmää tunnetuksi tehnyt emeritusprofessori John Kabat-Zinn määrittelee, että tietoisessa läsnäolossa on kyse olotilasta, jossa tarkoituksellisesti kohdistetaan mielen huomio johonkin nykyhetken kokemukseen ja tehdään se hyväksyvästi. Hyväksyvä läsnäolo tarkoittaa valpasta, avointa ja vastaanottavaista suhtautumista nykyhetkeen, ilman ennakkoluuloja ja asioiden ja ihmisten arvottamista. Tämä on harjoiteltava taito, koska tutkimuksissakin on havaittu, että vietämme suuren osan ajastamme aivojemme automaattiohjauksessa, emme tietoisesti läsnä (linkki tutkimukseen). Annamme mielemme vaeltaa menneessä tai tulevassa silloinkin, kun meidän pitäisi keskittyä täysillä nykyhetkeen ja esimerkiksi kokoukseen tai perheeseen.

Professori Daniel Siegel sanoo, että tietoinen läsnäolo on toimintaa, joka harjoittaa mieltä tiedostamaan itsensä (ks. Siegel: Mielitaju)Kun mieli tiedostaa itseään, opimme muun muassa paremmin palautumaan nykyhetkeen, vähennämme stressaantumisen tunnettamme ja tunnehallinnan taitomme kasvavat.

Morning Meditation

Tietoista läsnäoloa voidaan harjoitella ohjatusti esimerkiksi meditaatio- ja Mindfulness-kurssien avulla. Sitä voi myös vahvistaa itse keskittymisharjoituksilla, koska se on tarkkaavainen olotila, joka on luonnostaan olemassa jokaisen sisällä.

Tietoisuustaidot ovat mielen hallinnan taitoja ja siksi niitä on periaatteessa mahdollista harjoittaa missä tilanteessa ja asennossa tahansa. Aluksi kuitenkin kannattaa valita rauhallinen tila ja ottaa miellyttävä asento, jossa on paikallaan tekemättä mitään. Tällöin on helpompi sulkea silmät ja kohdistaa koko keskittymiskykynsä kehoonsa, esimerkiksi hengitykseensä. Mielen tiedostamista haetaan kehollisuuden tiedostamisen avulla, havaitsemalla sisälle kehoon.

Tietoinen läsnäolo vaatii erityisesti alussa keskittymistä, koska joudumme ohjelmoimaan uudelleen jatkuvaan ulkoiseen stimulaatioon tottuneita aistejamme ja hermostoamme pysymään tässä sisäisen tarkkaavaisuuden tilassa. Jatkuva puhelimen ja sähköpostin tarkkailu sekä keskeytykset työssä voivat aiheuttaa sen, että keskittymiskykymme heikkenee ja mielestämme tulee yliaktiivinen (ks. Wihuri: Mindfulness työssä). Tietoisen läsnäolon harjoittaminen (sisäinen tarkkailu) on vastapainoa ja palautumista tälle ulkoisiin vaihtuviin virikkeisiin huomion keskittämiselle (ulkoiselle tarkkailulle).

Yhdysvaltalainen tohtori ja munkki Bhante Henepola Gunaratana kuvaa sitä, mitä tietoisessa läsnäolossa tapahtuu, ”Jos lopetat toimintamoodin vähäksi aikaa ja pysähdyt hetkeksi, saavutat tilan, jossa mieli ei enää pelkästään ajattele. Se voi myös tiedostaa ajattelevansa. On hiuksenhieno ero siinä, ajattelemmeko jotakin vai pysymmekö vain tietoisena tarkkailijana jostakin ajatuksesta. Ajatus, josta olet pelkästään tietoinen, tuntuu kevyeltä, koska tunnet olevasi siitä kauempana, askeleen takana tarkkailemassa. Jos olet sisällä ajatuskuplassasi, etkä tietoisen etäisyyden päässä siitä, ajattelu voi tuntua pakkomielteiseltä ja raskaalta. Tällöin elät koko kehollasi mukana ajatuskierteissä ja niiden muodostamissa tunnetiloissa silloinkin, kun tietoisesti et haluaisi. Ajatteleminen voi luoda kehoon jännitystä, lihakset supistuvat ja sydämenlyönnit kiihtyvät. Ihminen ei yleensä tiedosta tällaista jatkuvien ajatusketjujen ja tiedostamattomien tunnelukkojen tuottamaa jännitystä, ennen kuin siitä syntyy kehoon kipuja.”

Happy family in city gardens relaxing during holidays

Mitä hyötyjä mindfulnessin/tietoisuustaitojen harjoittamisesta voi saada? Harjoittelun tarkoitus ei ole vain keskittyä hengitykseen loputtomasti tai tyhjentää ajatuksia. Hengitykseen keskittymisen tarkoitus on oppia oivaltamaan ja tavoittamaan tietoisen läsnäolon tila. Harjoittelun pidemmän aikavälin tavoite on oppia elämään arjessamme vahvemmin tietoisesti läsnä. Tällöin otamme toiminnastamme syvällisemmän vastuun ja ohjaamme elämäämme arvojemme mukaisesti tietoisesti. “Tällöin voi tuntea elävänsä, eikä vain suorittavansa elämää”, toteaa In Praise of Slowness -kirjan (suomennettuna Slow – elä hitaammin) kirjoittanut Carl Honoré. Tietoisuustaitojen vahvistuminen parantaa keskittymiskykyä, läsnäolevuutta, suvaitsevaisuutta ja tunnetaitoja sekä työssä että perhe-elämässä.

Bhante Gunaratana sanoo, että kyseessä on itseensä tutustuminen, vuorovaikutteinen kokemus, jossa tarkkailet omia kokemuksiasi samalla kun osallistut niihin. ”Itsestään tietoisuuden, mindfulnessin, lisääminen on suuri opettaja. Yhteiskunta ja koulutus muuttaa ihmistä pinnalta. Tiedostavan läsnäolon harjoittaminen avaa ja kirkastaa ihmisen sisuksen kauttaaltaan.”

Kun tulemme kehostamme ja mielestämme tietoisemmaksi, sillä on pitkällä aikavälillä lukuisten tutkimusten mukaan paljon myönteisiä vaikutuksia elämäämme, toimintaamme ja terveyteemme (ks. esimerkiksi Williams&Penman: Tietoinen läsnäolo). Se muun muassa rauhoittaa autonomista hermostoa ja vahvistaa immuniteettia. (ks. Wihuri: Mindfulness työssä). Mindfulnessista julkaistujen tutkimusten määrä kasvaa joka vuosi, esimerkiksi vuonna 2013 julkaistiin yli 500 tutkimusta.

Lähteet:
Gunaratana, Bhante Henepola. Johdatus tietoiseen läsnäoloon. 2011.
Siegel, Daniel. Mielitaju. 2012.
Williams, Mark & Penman, Danny. Tietoinen läsnäolo. 2014.
Carl Honoré. In Praise of Slowness. TEDGlobal 2005.
Wihuri, Antti-Juhani. Mindfulness työssä. 2014.

Tätä vastausta et löydä googlaamalla

KK_Sanna

Vaikka en ole vielä fossiili, muistan elävästi ne hetket, kun suunnistin Helsingin katuja pyörällä puhelinluettelokartta kädessäni etsiessäni uusia paikkoja. Välillä pysähdyin tihrustamaan karttaa – joka oli teipattu useammasta sivusta.

Lapsuudesta muistan ne hetket, kun vanhemmat lukivat pöydässä jättimäistä sanomalehteä – se jaettiin aina kahtia, ja kun lehti avattiin, sen toinen puoli laskeutui juuri voidellun raskanleipäni päälle.

Ja ne kauppalaput: niitä oli jokaisessa taskussa, kauppakärryjen pohjalla, auton lattialla… Milloin lista rustattiin kuitin taakse, milloin vanhaan kirjekuoreen.

Vielä teini-ikään saakka meillä oli kotona telkkari, jolla oli omat jalat, se oli paksu kuin elefantti, ja jos halusi vaihtaa kanavaa, piti vaivautua sohvalta ylös. Ja kuten viisivuotiaani jokin päivä yritti kuvailla telkkaria: ”sellainen laite seinässä, josta ei voi päättää, mitä sieltä tulee.”

Joskus puhelimessa oli käkkärä johto, jota tuli pyöriteltyä etusormen ympärille samalla, kun lörpötteli kaverin kanssa. Numeroita pöyritettäessä saattoi välillä kestää – nimittäin, jos puhelinnumerossa oli paljon ysejä tai nollia – vaikka numeron sai rivakasti pyöritettyä pohjaan, sen palautuminen vei aina oman aikansa. Muistan myös, kuinka isosiskoni kertoi minulle, että on olemassa myös sellaisia kännyköitä, joilla voi lähettää viestin, ja se näkyy sitten puhelinlaskussa. ”Aika pitkään pitää odottaa viestin saamista”, ajattelin.

Kirjahyllyssä meillä oli viininpunainen tietokirjasarja. Se oli paitsi hyöty mutta myös monen tylsän illan huvi: lueskelimme aakkosjärjestyksessä uusia asioita ja katselimme kuvia linnuista ja tiedemiehistä.

Nykyään meillä on monitoimilaite nimeltä älypuhelin. Se kertoo, milloin kääntyä ja mihin mennä, sanomalehteä ei tarvitse levittää toisen leivän päälle, kauppalistat löytyvät muistiinpanoista tai sovelluksesta, ohjelmat voi tihrustaa työmatkalla, kaverin kanssa voi lörpötellä kävelemällä (ilman johtoa) kaupungilla ja viestitkin kulkevat ilman maksua netin yli. Ja Google: tuo pölyttymätön pikatietosanakirja, joka tietää kaiken kaikesta – jopa meistä itsestämme ja liikkeistämme.

google

Yhteen pieneen laitteeseen on ympätty niin monta toiminnallisuutta, että usein tulee käveltyä puhelin kädessä ihan vain siksi, että jokin tärkeistä apuvälineistä on parhaillaan käytössä. Leppoisat ystävätapaamiset menevät jossain kohtaa siihen, että jutellaan mielenkiintoisesta aiheesta, ja joku heittää kysymyksen, johon kukaan ei tiedä vastausta – Google. En tiedä kuinka löytää perille – Google. Resepti – Google. Lounaslista – Google. Osoite – Google. Mikä bussi – Google. Se yks hyvä biisi – Google.

Mitä enemmän näpräämme puhelintamme – etsimme sitä, etsimme tätä – olemisen tapamme suuntautuu itsestämme ulospäin. Aina löytyy vastaus, kunhan vain googlaa. Kaikki löytyy Googlesta. Vai löytyykö? Joskus kiperässä tilanteessa, kun pohtii omaan olemiseen liittyviä syvempiä asioita, huomaa avaavansa Googlen. Ei siksi, että luulisi löytävänsä todellisen itsensä Googlesta, vaan siksi, että on tottunut vastaamaan sisällä syntyviin kysymyksiin kaivamalla Googlen esiin. Se on automaatio.

Oman elämän kiperät kysymykset, vastaukset tienristeyksessä, rajoittavien uskomusten ydinkohdat tai rakkaus eivät löydy googlaamalla. Ne eivät löydy kyselemällä tai etsimällä vastauksia muilta ihmisiltä – vaikka tiedonhaku muutoin on niin vaivatonta. Todellisten vastausten löytäminen itsestä vaatii kärsivällisyyttä, sitoutumista, aikaa ja hiljaisuutta. Kaikkea sitä, mitä googlesukupolven ei ole tarvinnut opetella. Mutta jos haluaa löytää elämänsä todelliset vastaukset, on kysyttävä Googlen sijaan itseltä ja annettava vastausten tulla silloin, kun on oikea aika.

Omaan onnellisuuteen ei ole Google-hakua.


Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image