Kipu on tuntemus ja tunne

Kivun tunne on aina totta ja jokaiselle meistä subjektiivinen kokemus. Akuutti ja krooninen kipu ovat kuitenkin hyvinkin erilaisia ilmiöitä. Akuutti kipu kertoo olemassa olevasta kudosvauriosta, ja on sen vuoksi erittäin tärkeää, että kuuntelemme tätä kipua. Kipu ikään kuin varoittaa siitä, että joku on kehossa hetkellisesti ”pielessä” ja nyt on hyvä tarkistaa mistä on kysymys. Kysymyksessä voi olla luunmurtuma, revähdys, tulehdus tai vastaava muutos tai vaurio kudosrakenteessa.

Kroonisesta kivusta puhutaan, jos kipu on jatkunut säännöllisenä 3-4 kuukauden ajan. Ajatellaan, että siinä ajassa – mikäli on ollut kyse kudosvauriosta – keho on jo kyennyt luonnollisen itseparanemismekanismin avulla korjaamaan tämän kudosvaurion.

Kroonista kipua on vähitellen alettu ymmärtämään syvemmin, kun uutta tutkimustietoa on alkanut tulla lisää. Kroonisen kivun mekanismiin liittyy sekä fyysinen että emotionaalinen taso sekä se, miten ympäristön erilaiset ärsykkeet vaikuttavat kivun kokemukseen (katso ao. kuva). Sekä akuutimpi että krooninen kipukokemus ovat siis AINA myös ”korvien välissä”, vaikka tällä lauseella onkin ollut perinteisesti ikävä kaiku. Ja lisäksi, yksilölliset tunnereaktiot ja stressi vaikuttavat aina kipukokemukseen.

Dia1KUVA: Kroonisen kivun ”sipulimalli” (Waddell G. 1998. The Back Pain Revolution. Churchill Livingstone)

Kipukokemukseen siis liittyy aina stressi, ja koska stressi on osa autonomisen hermoston toimintaa, on aivoilla senkin vuoksi merkittävä rooli kivun säätelyssä. Pitkittyneeseen kipuun liittyvä stressi voi syntyä esimerkiksi koettujen tunteiden seurauksena ja omasta tavasta suhtautua jatkuvaan kipuun.

Krooninen kipu lisää lähes aina kärsimyksen kokemusta. Kärsimyksestä seuraavan stressin seurauksena on vaarana, että menetämme yhteyden kehoon. Kärsimyksen tunteen lisäksi pelko on toinen merkittävä stressiä lisäävä tunne. Esimerkiksi alaselkäkipuinen ihminen saattaa ennakkoon pelätä voimakkaan kivun ilmaantumista niin, että hän alkaa vaistonvaraisesti varomaan liikkumista, koska hänellä on sisäinen ajatus ja tunne, että selkä jollakin tavalla pettää kiputilanteessa.

Syntyy kroonisen kivun noidankehä, josta on vaikea yksin päästä irti. Kipu lisää pelkoa ja kärsimystä, ja kärsimys ja pelko lisäävät stressiä. Stressireaktiot vaikuttavat lopulta soluihin haitaten niiden normaalia toimintaa yhä enemmän.

Varhaisemmissa aivojen osissa sympaattinen eli stressihermosto ja aivojen pelkokeskus aktivoituvat. Stressin seurauksena lihakset jännittyvät, hengitys pinnallistuu, vatsan toiminta lamaantuu. Nämä reaktiot taas itsessään voivat aiheuttaa kipua ja pahentaa alkuperäistä kipua. Ei ihme, että krooninen kipu on monimutkainen ja haastava kokonaisuus!

Dia2

Mistä sitten lähteä liikkeelle, jos kipu on kroonistunut?

Oma näkemykseni on, että olisi viisasta lähteä liikkeelle kehotietoisuudesta ja oman kehontuntuman edistämisestä. Kipua kokiessamme meille tyypillisesti tulee tarve päästä siitä eroon monin tavoin. Tästä voi seurata se, että kehomieli turtuu kaikenlaisille tuntemuksille ja viesteille, joiden olisi kuitenkin hyvä sallia tulla tietoisuuteen.

Tällaisessa tilanteessa luottamus omaan kehoon kärsii, ja se entisestään voi lisätä pelkoa ja huolta siitä, mitä minulle on tapahtumassa. Loppuuko tämä kipu koskaan. Luottamus herää vain tiedostamalla kehoa ja sen viestejä. Lopulta kivulla itsellään on meille jokin syvempi viesti, jota on hyvä oppia kuuntelemaan ja tekemään tarvittavia muutoksia omassa elämässä.

Sekä tietoinen läsnäolo että hengitys ovat monella tavalla hyviä keinoja edistää kehontuntumaa ja vaikuttaa kipukokemukseen. Hengitys on autonomisen hermoston toiminnoista ainoa, johon voit tietoisesti vaikuttaa. Sen vuoksi säätelemällä omaa hengitystään voi vaikuttaa stressin määrään ja sitä kautta myös kivun tunteeseen. On myös olemassa erilaisia hengitys- ja mielikuvaharjoituksia, jotka on kehitetty erityisesti kivunhoitoon.

Tunteiden ja stressin purku luonnollisina kivunhoitokeinoina

Tunnetyöskentelyssä voidaan hyödyntää erityisesti energiapsykologisia menetelmiä, kuten EFT:tä (emotional freedom techniques). EFT perustuu akupunktiopisteiden stimulointiin omilla sormenpäillä tietyn protokollan mukaan. EFT:ssä yhdistellään erilaisia menetelmiä akupistestimulaatioon, esimerkiksi tietoista hyväksyvää läsnäoloa, NLP:tä ja kognitiivisen terapian osia. Tämän vuoksi EFT:n avulla voidaan vaikuttaa kipuunkin monilla eri tasoilla: kehontuntemusten ja tunnetilojen tiedostamisen, hyväksyvän havainnoinnin sekä ajatusten ja uskomusten tasoilla.

TRE (tension, stress & trauma relasing exercises) on kokonaisvaltainen stressinpurkumenetelmä, jossa aktivoidaan kehoon spontaani lihasvärinä tiettyjen alkuharjoitteiden avulla. Tämä lihasvärinä purkaa tehokkaasti sekä kehon että mielen tason stressiä, koska se vaikuttaa suoraan aivorungossa olevaan autonomiseen hermostoon, tasapainottaen sitä. Tasapainottaminen tarkoittaa tässä sympaattisen ja parasympaattisen hermoston välistä tasapainotilaa. Kun stressi saadaan myös lihaksista vapautettua, tämä purkaa myös samalla kroonista kipua.

Kipu on siis aina kehon, aivojen, mielen, tunteiden ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksessa syntynyt kokemus. Erityisesti krooniseen kipuun kemialliset lääkkeet eivät ole mielestäni paras mahdollinen ratkaisu. Tämän vuoksi kivunhoitoa täytyisi päivittää uusimman tieteellisen tiedon ja ymmärryksen tasolle, ja alkaa suosia yhä enemmän lääkkeettömiä, luonnollisia kivunhoitokeinoja.

* * * * * * *

Tämä artikkeli on muokattu alkuperäisestä artikkelistani ”Krooniseen kipuun liittyy usein stressi”, jonka voit lukea Autuutta aivoille -vieraskynäblogista.

Valokuvatarina: ” I want to be an independent woman”

Kuva ja teksti ovat kuudes osa Sirpa Levonperän 12.1.-18.1.2015 Helsingissä pidettyä “Sinä olet oman elämäsi tähti” -valokuvanäyttelyä, joka koostui yhdeksästä eri kuvasta ja tarinasta. Kuvattavilta kysyttiin seuraavia asioita: “Meneekö sinun elämäsi niin kuin sinä haluat, missä mennään nyt ja ketkä henkilöt siihen ovat vaikuttaneet? Mitkä ovat juuresi? Kuka sinä olet, mitä teet? Onko tarinasi mielestäsi tyypillinen vai epätyypillinen?” Kuvattavat kirjoittivat pohdintansa.

Sofiya, valokuvatarina 6/9. – Dronningmølle, Denmark. Latitude56° 5’ 52.49”N. Longitude 12° 23’ 6.85”E
Sofiya, valokuvatarina 6/9. – Dronningmølle, Denmark.
Latitude 56° 5’ 52.49”N.
Longitude 12° 23’ 6.85”E

 

SOFIYA, accounts assistant

”Since I was a child I have always had a feeling that I was not like everyone else, I don’t really know why… and maybe everything is quite ordinary…

I have often been thinking about me and my life and people around me, if it’s really what I have always wanted, if I am a person I have always wanted to be and used to be…  and it’s not the same answer I get every time. Sometimes I feel happier about myself, than other times.

I have always been very independent and preferred to count on myself. I remember when I was little I dreamed about living as far away as possible when I grow up, it sounded like an adventure to me, I guess most children wish they will always stay with their mums and dads. But it’s not the reason why I came to Denmark from Russia. It was a coincidence. But here I am, I am happy for it, but I wouldn’t say it has always been easy. Of course everyone has some kind of issues and challenges, I had mine.

I am aware of I am often “good” at looking at things through pink glasses, like it was a movie, and then compare to things in my life, and I forget sometimes, that life is not a movie. So I try to work on being happy for what I have and not to think so much about what I am missing. I feel I have often had to “fight” for things, tried to get approval from other people, to prove I am good enough, maybe often without a need. That comes from my childhood I guess, and I try to get rid of it somehow. And it has become better. When I feel I have an issue to work on, it makes me happy sometimes, because it means I can become a better person, and other times I envy people with an X-factor program as the most important thing in their lives. I know it sounds stupid, but what I mean is I wish sometimes I didn’t think so much about things.

If you ask who I am, then I’d answer who I want to be, and I am not always that person, but I am working on it all the time. I want to be an independent woman, free from prejudices and the others opinions, open to the world, be a good parent and a good spouse, and be good to myself. It’s not always easy, but I try to have this picture in my mind all the time, and I think it helps.”

Popup-Onnivaattori

PEKKA_BLOGI

Blogin tai kirjan kirjoittaminen on mukavaa puuhaa. Haittapuolena on yksisuuntaisuus – minä kirjoitan, joku ehkä lukee. Onnivaattorin idea, ainakin minulle,  on päästä kontaktiin uusien ihmisten kanssa, havahtua olennaiseen, luopua turhasta ja kulkea sinnikkäästi uudistumisen polkua.

Metsälenkillä mieleeni nousi sana Popup-Onnivaattori. Mitä tekisit, jos näkökenttääsi popsahtaisi Onnivaattori, hieman naavaa korvissa, mutta kiireettömään kuunteluun latautuneena?

– terveisin Pexi

Näin kutsut ihmeet elämääsi

1. Käyttäydytkö epäystävällisesti joissakin tilanteissa?

Kiltteys on äärimmäinen rakkauden osoitus itseäsi sekä muita kohtaan. Sen todistaminen, vastaanottaminen ja jakaminen saa keskushermostosi vapauttamaan serotoniinia. Tiedosta ja kitke pois epäystävällisyys sisältäsi, jotta voit ilmentää paremmin ystävällisyyttäsi.

2. Kenelle et ole antanut anteeksi?

Kauna, katumus, suru, syyllisyys, häpeä, nöyryytys — nämä ovat kaikki valituksen aiheita, ja ne usein ilmenevät kun on vielä anteeksiannettavaa. Mielesi ei pidä anteeksiantamisesta. Se tuntuu usein epäreilulta. Totuus, joka sinun tulee tietää on, että me kaikki kaipaamme samoja asioita: rakkautta, arvokkuutta, yhteyttä ja hyvän olon tunnetta. Jos pystymme olemaan myötätuntoisia itseämme ja toisia kohtaan, me pystymme myös vastaanottamaan sitä. Anteeksianto on avain ihmeiden tapahtumiseen.

3. Mitä jätät antamatta?

Ainoa puutos, missä tahansa tilanteessa on se, mitä jätät itse antamatta. Kun vedät syvään henkeä epämukavan hetken edessä ja sallit nähdä mitä ympärilläsi todella tapahtuu, saatat yllättyä siitä, kuinka suuri vaikutus sinulla on asioihin. Nyt sinun on mahdollista nähdä uusi todellisuus.

4. Muuta aivojesi alkemia.

Toivo onnea heille, jotka ovat kohdelleet sinua väärin. Se ei ole helppoa, mutta mielemme ovat yhteydessä. Kun sallit itsesi toivoa onnea ”vihollisillesi”, kaksi asiaa voi tapahtua: he muuttavat käyttäytymistään tai sinä lakkaat välittämästä. Tai jopa molemmat.

5. Älä pelkää, koska pelko estää rakkautta syöksymästä elämääsi.

Mikä on se, mitä pelkäät? Kuolema? Kipu? Torjunta? Meditoi. Opi tuntemaan tämä puolesi. Meillä jokaisella on omat pelkomme. Kysymys kuuluu, kumman annat ohjata elämääsi: pelon vai rakkauden? Joka tapauksessa kasvat kohti pelkoa tai rakkautta. Kumpi on sinun suuntasi?

6. Ymmärrä, että opit kahdella tavalla — ilon tai kivun kautta.

Kipu on väistämätöntä elämässä, mutta kärsiminen on vapaaehtoista. Kun valitset kivun polun — tietoisesti tai tiedostomattomasti — se voi olla todella loistava opettaja. Mutta kun valitset ilon polun, oppitunti osuu ja uppoaa paljon syvemmälle. Se vaatii tietoisuutta ja hyväksymistä. Sitten vain istu alas ja tunne rakkaus. Se kiirehtii elämääsi ja kutittelee sisintäsi. Ja sinä vain kikattelet.

7. Ole rakkaus. Heti.

Meidän suurin mahdollisuus oppia saavuttamaan korkein potentiaalimme on juuri nyt. Lopeta vastustaminen. Tervetuloa rakkauteen.

Lähde: www.mindbodygreen.com

Muutosten helmikuu

MAIJA_BLOGI_edited-1

Helmikuu oli Keltaisessa talossa monellakin tapaa muutosten kuukausi. Ihan aluksi sain palata töihin kahden kuukauden sairausloman jälkeen ja se luonnollisesti oli ihana asia! Normaali arkirytmi vaan sopii minulle ja nautin työstäni.

Alkukuussa oma äitini täytti 80 vuotta ja sekin oli iloinen asia, koska saimme juhlistaa pirteää ja hyväkuntoista päivänsankaria. Keltaisen talon isännällä täyttyi myös täydet pyöreät ja tuo maaginen 50v. tuli täyteen. Niitäkin juhlistimme pienimuotoisesti läheisten ja Ystävien kanssa. Nämä kaikki positiivisia asioita ja tavallaan muutoksia, mutta ei kuitenkaan niin suuresti jokapäiväisessä elämässä näkyviä.

Suurin ja elämämme totaalisesti muuttanut muutos olikin sitten edessä 23.2 vain päivää ennen nuoremman tyttären syntymäpäivää, jolloin jouduimme yllättäen hyvästelemään Keltaisen talon  vahtikoira Rasmuksen. Rasmus oli rakas perheenjäsen 11 vuotta ja eli kanssamme monenlaiset vaiheet. Lasten kouluajat, rippijuhlat, ylioppilasjuhlat, kotoa muuttamiset ja monet muut ilot ja surut, joita niitäkin noihin vuosiin mahtuu luonnollisesti. Monet ovat ne kyyneleet, jotka Rasmuksen turkkia vasten on itketty ja aina on lohtu ollut lähellä. Ystävä on ollut lähellä silloin, kun maailma murjoo ja kukaan ei ymmärrä. Lasten muutettua kotoa, on Rasmuksen läsnäolo entisestään korostunut. Monet yksinäiset ja hiljaiset hetket saimme yhdessä jakaa, kylki kyljessä. Lemmikkiä ottaessa kyllä tiedostaa sen, että tulee päivä, jolloin on kumppanista luovuttava, mutta en olisi koskaan uskonut sen olevan näin vaikeaa ja voimille ottavaa. Koti tuntuukin yllättäen niin tyhjältä ja hiljaiselta. Miten pieni koira onkaan voinut täyttää kodin ja tuoda sitä elämää ja rytmiä taloon.

Elämän on kuitenkin jatkuttava ja eteenpäin täytyy katsoa, vaikka se välillä tuntuu tosi vaikealta. Onneksi lähellä on koiraihmisiä, jotka ovat kokeneet saman ja tietävät jo sanomattakin, minkälaisten tunteiden kanssa elämme. Voimia on antanut myös se, että koko perheelle suru on yhteinen ja voimia toinen toisiltamme olemme saaneet. Onneksi meillä on myös muistot, nuo monet mukavat ja hauskat hetket, jotka nyt vielä tuntuvat kipeiltä muistella, mutta aika varmasti tekee tehtävänsä tämänkin asian suhteen.

Kaivaten, mutta kiitollisina näistä vuosista. Paljon saimme ja paljon opimme maailman parhaalta Ystävältämme!

IMG_4427

Kuva: Emilia Perälampi

Stressi on kuin hammastahna suljetussa putkilossa

Dep Shapiron kirjassa Kehosi paljastaa mielesi (Basam Books, 2011, suom. Leena Niemelä) esitetään mielenkiintoinen stressivertaus.

Pidetään korkki auki!
Pidetäänhän korkki auki!

 

”Kuvittele, että yrität puristaa hammastahnaa putkilosta, mutta olet unohtanut ottaa korkin pois. Mitä tapahtuu? Hammastahnan on löydettävä jokin toinen tie ulos. Tämä tarkoittaa yleensä sitä, että tahna tulee ulos pohjasta tai pakottaa ehkä reiän sivulle – mihin tahansa kohtaan, joka on heikoin.

Kuvittele nyt, että hammastahnaputkilo olet sinä. Olet paineen alla ja alat kokea psykologista tai emotionaalista stressiä. Et kuitenkaan ikään kuin ota korkkia pois huomataksesi, mitä on tapahtumassa, ja anna itsellesi aikaa rentoutumiseen tai sisäisten ristiriitojesi käsittelemiseen. Joten mitä tapahtuu sisälläsi kasvavalle mentaaliselle ja emotionaaliselle paineelle? Sen on lopulta löydettävä jokin tie ulos, ja jos se ei voi tulla ulos korkista (tulemalla ilmaistuksi ja ratkaistuksi), se tulee ulos jotain muuta kautta. Se etsii heikoimman kohdan – joko ruoansulatusjärjestelmäsi, hermojesi, immuunijärjestelmäsi tai unimaailmasi kautta. Tukahduttamalla se muuttuu sairaudeksi, masennukseksi, riippuvuudeksi tai levottomuudeksi; ulospäin heijastettuna siitä tulee vihamielisyyttä, hyökkäävyyttä, ennakkoluuloisuutta tai pelkoa.”

Eiköhän siis oteta korkit pois?

15 pientä lahjaa, jotka eivät maksa mitään mutta antavat paljon

Toisen ihmisen saaminen onnelliseksi on myös lyhyin reitti omaan onneen. Tässä muutama pieni teko, joilla voi olla suuri vaikutus.

  1. Rohkaise. Joskus on vaikea pysyä positiivisena, kun elämä on rankkaa. Voit antaa toiselle palan aurinkoa muistuttamalla myös tilanteen hyvistä puolista.
  2. Halaa. Oikeassa tilanteessa voit pelastaa toisen päivän pelkällä halauksella. Se vähentää stressiä ja kirkastaa ajatuksia. Melko suuri hyöty niin yksinkertaisella asialla.
  3. Anna itsetehty lahja. Piirustus tai vaikkapa koru. Yksilöllistä lahjaa arvostetaan varmasti.
  4. Avaa toiselle ovi. Muutamassa sekunnissa voit saada hymyn toisen kasvoille.
  5. Tuo positiivista energiaa keskusteluun. Positiivisuus on tarttuvaa. Tuo lounaskeskusteluun positiivista näkökulmaa ja saat kohta huomata, että muutkin tekevät niin.
  6. Hymyile. Vaikkapa tuntemattomalle kadulla. Hän joko hymyilee takaisin tai hämmentyy, mutta hyvällä tuurilla, se voi parantaa toisen päivää huomattavasti.
  7. Kuuntele. Ihmiset arvostavat, kun heitä kuunnellaan keskeyttämättä.
  8. Päästä joku ohi liikenneruuhkassa. Stressaavana päivänä se voi olla helpotus kiireiselle kuskille.
  9. Anna rehellinen kohteliaisuus. Toimii parhaiten, kun kohteliaisuus osuu lähelle toisen sydäntä, esimerkiksi hyvin suoritetusta työstä.
  10. Anna kotitekoisia herkkuja. Kukapa ei pitäisi vastaleivotuista kekseistä?
  11. Jaa hauska juttu, jonka löysit internetistä. Hauska video tai sinua auttanut artikkeli kenties.
  12. Vie ystävällesi kukkia. Erittäin helppo tapa saada hymy toisen kasvoille.
  13. Hoida ystäväsi juokseva asia hänen puolestaan. Pieni uhraus niin suuresta ilosta.
  14. Kerro vitsi tai hauska tarina. Voit kääntää oman kömmähdyksesi hauskaksi tarinaksi.
  15. Jaa hyvä neuvo. Kun toisella on ongelma, voit jakaa neuvon omasta näkökulmastasi tai kysyä ratkaisua joltakin toiselta, joka on kokenut saman. Näin osoitat ystävällesi ettei hän ole yksin.

Ei niin vaikeita, eihän?

Millaisilla pienillä teoilla voisit tuoda omaan arkeesi pientä luksusta? Tule jakamaan vinkkisi Hidasta elämää -keskustelupalstalle täällä!

EV003343

Lähde: earthweareone.com

Kasvua kivuista huolimatta

Eräänä usvaisena toukokuun aamuna pari vuotta sitten ulkoilutin koiraamme maalaismaisemassa. Huomasin tien poskessa aurausmerkin, jossa kasvoi lehtiä. Juuriltaan katkaistu lehtipuun taimi oli syksyllä isketty tien varteen oksat karsittuina. Siitä huolimatta se pystyi kevään saavuttua imemään maaperästä ja auringonpaisteesta riittävästi voimaa voidakseen puskea talvehtineet silmunsa päivänvaloon.

Kuva tuosta karsitusta kepistä peltotien pientareella jäi pitkäksi ajaksi mieleeni. Miten on mahdollista, että noin vähillä eväillä voi kurottaa kohti kasvua ja elämää? Ja kuinka paljon merkitystä tuon yksinäisen yritteliään oksan sinnikkyydellä voi olla sen havaitsijalle?

Elämä on täynnä paradokseja. Tavoittelemme usein helppoutta ja vaivattomuutta. Kuitenkin suurimmat onnistumisen kokemukset syntyvät teoista, joiden eteen on ponnistellut ja laittanut itsensä likoon, ehkä ottanut riskejäkin. Tässä yhteydessä tarkoitan sellaisia riskejä, joissa omat tavoitteemme ja arvomme ovat itsellemme niin tärkeitä, että olemme valmiita sitoutumaan niihin riippumatta siitä, mitä muut asiasta ajattelevat.

Toisaalta sellainen tekemisen helppous ja vaivattomuus, jolla tuloksia saadaan aikaan luontevasti ja ekologisesti, on tietysti tavoittelemisen arvoista. Yhteistyö, joka rakennetaan kaikkien osapuolien arvoja kunnioittaen, lepää hedelmällisellä maaperällä.

Tarinoiden kertominen on inhimillisen kasvun ytimessä. Viktor Frankl on kertonut miten kaikkein vaikeimmissa olosuhteissa ne, jotka kokivat tulevaisuuden merkitykselliseksi ja jaksoivat ponnistella sen eteen, pystyivät kestämään epäinhimillisimmätkin vastoinkäymiset ja säilyttämään elinvoimansa. Monet ovat saaneet voimia ajatuksesta: ”kun tästä selviän, niin voin jakaa kokemukseni muillekin voimavaraksi”.

NLP:n yksi perusajatuksista on, että voimme aina muuttaa omaa suhtautumistamme asioihin, silloinkin kun kohtaamamme vastoinkäyminen tuntuu ylivoimaiselta tai sietämättömältä. Itse olen viime aikoina treenannut hankalissa tilanteissa ”poistun paikalta” -strategian vaihtoehdoksi ”siedän epämukavuutta jonkin aikaa oppiakseni jotain uutta” -mallia. Samalla olen pyrkinyt pitämään mielessäni, että viikon tai kuukauden kuluttua näen kokonaisuuden selkeämmin, ja seuraavan vastaavan tilanteen tullen osaan enemmän. Näkökulmaa vaihtamalla voin tehdä uudenlaisia havaintoja, asettua toisten asemaan ja paremmin ymmärtää erilaisia tapoja hahmottaa asioita.

Itselleni suurena inspiraation lähteenä ovat henkilöt, jotka ovat erilaisista rajoitteista huolimatta uskoneet missioonsa ja positiivisella energialla askel askeleelta edenneet kohti tavoitteitaan. Sellaiset henkilöt tekevät pieniä edistyksen tekoja silloinkin, kun tavoite tuntuu kaukaiselta, mahdottomalta tai olosuhteet ovat vaikeat. Sinnikkäästi he syöttävät energiaansa silmuihin, jotka ovat odottaneet talven yli tilaisuuttaan päästä valoon. Siinä hetkessä se riittää.

Palava halu edetä ei aina tarvitse polttoaineekseen suuria tavoitteita. Yllättävän suuret saavutukset voivat syntyä myös intohimoisen tekemisen sivutuotteina.

Tänään inspiroivien henkilöiden listallani ovat sulassa sovussa esim. GandhiHelvi Sipilä, MandelaNick Vujicic, Kirsti PaakkanenHélène GrimaudKalle Pajamaa ja Pertti Kurikan nimipäivät

Kevät on ihmeellistä aikaa. Hangen läpi puskee krookusten ja tulppaanien ensimmäisiä vihreitä lehtiä. Joutsenten paluumuutto on jo alkanut. Päivät pitenevät vauhdilla ja pitkästä pilvisestä jaksosta huolimatta valon lisääntyminen auttaa jaksamaan arjessa.

Maata peittäneen lumen alta voi paljastua yllättäviäkin asioita. Voimme aina valita, miten niihin suhtaudumme.


Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

Valokuvatarina: ”Vapauden ajatukset heijastuvat työhöni ja harrastuksiini”

Kuva ja teksti ovat viides osa Sirpa Levonperän 12.1.-18.1.2015 Helsingissä pidettyä “Sinä olet oman elämäsi tähti” -valokuvanäyttelyä, joka koostui yhdeksästä eri kuvasta ja tarinasta. Kuvattavilta kysyttiin seuraavia asioita: “Meneekö sinun elämäsi niin kuin sinä haluat, missä mennään nyt ja ketkä henkilöt siihen ovat vaikuttaneet? Mitkä ovat juuresi? Kuka sinä olet, mitä teet? Onko tarinasi mielestäsi tyypillinen vai epätyypillinen?” Kuvattavat kirjoittivat pohdintansa.

Igor, valokuvatarina 5/9.  –  Ullanlinna, Helsinki, Suomi. Latitude60°9’14.46”N. Longitude 24°57’18.4”E
Igor, valokuvatarina 5/9. – Ullanlinna, Helsinki, Suomi.
Latitude 60°9’14.46”N. Longitude 24°57’18.4”E

 

IGOR, tuottaja, kuvaaja

Vapaus on minulle tärkeää ja olen aina pyrkinyt siihen. En pidä lokeroimisesta, sillä tiedän että laatikosta käsin olisi vaikeampaa tehdä asioita.

Vapaus, niin henkinen kuin fyysinenkin, ovat asioita mitä pohdin päivittäin. On mielenkiintoista ajatella, että ihmiset joita rakastamme, sitovat meitä itseensä tai tavarat joita omistamme, omistavat tavallaan meidät. Rajoittavat meitä. Tiedän, että nämä ovat myös hyvin tärkeitä meille. Ne luovat turvaa ja tasapainoa. On kuitenkin tärkeää ymmärtää asioiden toinenkin puoli.

Vapauden ajatukset heijastuvat myös työhöni ja harrastuksiini. Tuotan kulttuuria: teen sitä mikä mielekkäimmältä tuntuu. Tärkeältä. Olen valokuvannut ja tuottanut taidetta. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että videot ovat se juttu. Videot tarjoavat laajimman ulottuvuuden ilmaista, vaikuttaa. Näin kommunikoin vapauden ajatuksiani muille. Koen sen velvollisuudekseni.”

Mitä nappia nyt paineltiin?

Tietoinen vanhemmuus on sitoutumista omaan sisäiseen kokemukseen. Hyvä kasvatus on itsensä kasvattamista, omien kasvukohtien tunnistamista ja ajatusten ja reaktioiden tarkkailua.

Parhaiten opetamme esimerkkiä näyttämällä, lapset kun seuraavat katseellaan meitä koko ajan. Vanhemmuus on etuoikeutta kasvaa lastemme vierellä, oppien toinen toisiltamme. Vanhemmuus on henkilökohtaista, sen on kummuttava meistä itsestämme.

Lapset ovat kasvukohtiemme mestaritökkijöitä! Usein lapset kertovat meille aivan suorin sanoin, mitä emme itsessämme näe. He peilaavat taitavasti ja painelevat nappejamme rakkaudella, jotta voisivat tuoda pintaan haavojamme puhallettavaksi pois.

Samainen pikku nappien painajasi on myös parasta balsamia haavoillesi, sillä hän rakastaa sinua ehdoitta ja syvästi. Hän hyväksyy sinut, ja hänen hartain toiveesi olisi, että itsekin hyväksyisit itsesi. Hän myös uskoo, että pystyt parempaan, sillä hän itsekin uskoo kasvuunsa ja haluaa kehittyä ja oppia aina vain lisää.

Lapsi ei anna periksi, joten helpointa olisi lähteä vähentämään niitä nappien määrää.

Alla olevat kysymykset auttavat sinua tunnistamaan kasvun paikkoja. Vastaa rehellisesti joko kyllä tai ei.

Osaatko ilmaista vihaa terveellisellä tavalla ja sitten päästää tunteesta irti?
Osaatko päästää irti kaunasta ja katkeruudesta?
Kun sinua pelottaa, myönnätkö sen muille?
Osaatko vakuuttavasti ja kunnioittavasti ilmaista omat emotionaaliset tarpeesi läheisillesi?
Ymmärrätkö, koska itse tarvitset apua ja ja osaatko pyytää sitä?
Osaatko sanoa EI ilman, että tunnet syyllisyyttä?
Osaatko puolustautua, kun sinua kohdellaan huonosti?
Osaatko antaa rakkautta ja hellyyttä?
Osaatko olla yksin ja silti onnellinen?
Osaatko kuunnella rauhassa itseäsi ja toisia?
Osaatko osoittaa empatiaa ja ymmärrystä muille, ilman tuomitsemista ja kritisointia?
Ymmärrätkö helposti mistä toisen paha olo johtuu?
Pystytkö motivoimaan muita ilman manipulaatiota ja rangaistuksen uhkaa?
Sallitko itsellesi nautintoja?
Nauratko usein ääneen, niin että naurusta ei tule loppua?
Herkistytkö muiden rohkeudesta ja koskettavista tarinoista?
Osaatko levätä ja vain olla?

5142156_m

Hyväksytkö ja nautitko ihmisten seurasta, vaikka heillä olisi ihan eri arvot ja uskomukset kuin sinulla?
Annatko itsesi olla kuin lapsi, leikkiä ja olla hassu?
Ovatko tavoitteesi realistisia ja onko sinulla kärsivällisyyttä niiden toteuttamiseen?
Annatko omat virheesi itsellesi anteeksi etkä ota itseäsi liian vakavasti?
Hyväksytkö omat puutteesi?
Hyväksytkö lähipiirisi etkä häpeä heidän puolesta?
Kunnioitatko vahvuuksiasi terveellä tavalla ilman ylimielistä ylpeyttä niistä?
Elätkö vapaana, ilman sosiaalisia paineita olla samanlainen ja sulautua yhteiskuntaan?
Elätkö ilman naamioita ja rooleja?
Onko elämäsi lahja, täynnä mahdollisuuksia ja seikkailuja?
Osaatko ottaa vastaan turhautumisen tunteen, ilman että alat syytellä siitä muita?
Pääsetkö tavoitteisiisi ilman muiden tukea?
Olet varma päätöksistäsi ilman vahvistusta ulkopuoliselta taholta?
Osaatko hävitä ja epäonnistua ja silti tuntea olevasi riittävän hyvä?
Pidät mielipiteitäsi arvossa ja uskallat tuoda niitä julki?
Otatko stressaamatta vastaan aikataulujen muutokset?
Osaatko kyseenalaistaa sääntöjä ja rajoja?
Jos olet surullinen, annatko itsesi itkeä?

 

Kaikki ne kysymykset, joihin vastasit EI, kertovat sinulle mahdolliset kasvun paikkasi. Näistä asioista ehkä tunnistat tilanteita, joissa lapsesi sinua haastaa tai tulee haastamaan. Tilanteita, joissa arki takkuilee tai tulee väärinkäsityksiä.

Kun pieni rakas painelijasi on saanut sinun pääsi höyryämään ja aiot räjähtää… pysähdy! Ota hetki ennen reagoimista haltuusi, hengitä syvään ja kysy itseltäsi: ”Mitä nappia nyt paineltiin?”

Rauhan tilassa on helpompi olla purkamatta pahaa oloa lapseen.

On helpompi ymmärtää ärsytyksen syvempi tarkoitus ja syy. Voi olla kiitollinen mahdollisuudesta oppia. Kyvystä ottaa vastuu omista reaktioista.

Ja kun ei mene kuin Strömsössä, myönnä se itsellesi ja lapsellesi. Anna itsellesi anteeksi, ja naura itsellesi. Tunnista kasvun paikka ja ensi kerralla voi jo mennä paremmin. Anna itsellesi vaikka loppuelämäsi aikaa oppia virheistäsi ja kasvaa. Sitten osaat tehdä saman myös lapsellesi. Täydellisesti käyttäytyvää lasta tai vanhempaa ei ole, ja mitä sellaisilta ikinä oppisimmekaan?

Olen erittäin kiitollinen omista nappien painelijoistani, kaikki ne merkityksellisimmät asiat mitä osaan ja tiedän, olen oppinut lapsiltani.

***

Laajempi kirjoitus julkaistu Babyjoyn blogissa.

Rohkein on se, joka saa muut ylittämään itsensä?

arto_artikkeli

Mitä jos päätämme, että paras on se, joka saa muut loistamaan? Olisiko kukoistavan perheen, työyhteisön ja kansakunnan idea siinä? Tehtävänämme olisi saada muut tunnistamaan vahvuutensa ja ottamaan ne käyttöön. Elämää kannattelevaa voimaa muodostuisi siitä, että minä auttaisin sinua olemaan parempi siinä sinun jutussa. Liian idealistista? Mahdotonta?

Rutiineissa viipyminen vaalii vakautta ja turvallisuutta, mutta turruttaa ja jarruttaa. Uhkana on keskinkertaisuuden kirous, jossa oleminen tukahtuu ja kuihtuu puuhasteluksi ilman intohimoa. Mitättömyyden kokemukset saavat sijaa. Sen sijaan ympäröivän todellisuuden tarkasteleminen muiden ihmisten näkökulmista inspiroi ja auttaa ylittämään omaa rajoittuneisuutta.

Omasta tutusta sopukasta ulos kurkistaminen edellyttää riskinottoa, mutta vapauttaa luovuutta. Toisen asemaan asettuminen voi auttaa näkemään ja kokemaan ympäröivää todellisuutta laajemmin, avarammin ja syvemmin. Mukavuusalueen reunalla oleskelu saa edistyksen voimat liikkeelle. Edistystä ei ole olemassa ilman, että maailmaa tarkastellaan ennakkoluulottomasti ja pelottomasti uusista näkökulmista. Edistys ilmenee innovaatioina, jotka kehittyvät asioiden ja ilmiöiden leikkauspisteissä – ei kenenkään maalla.

Rohkeutta on vaalia olosuhdetta, jossa ei ole läsnä tukahduttavia asioita vaan erilaisten ihmisten välisen arvostuksen ansiosta vapautuvaa luovuutta, voimaa ja iloa. Erilaisuuden rikastavasta voimasta inspiroituminen auttaa löytämään elämään merkitysnäköaloja, jotka ehkäisevät tarkoituksettomuuden kokemuksia ja latteuden leviämistä. Mitättömyyden kokemukset poistuvat.

Rohkeinta on vaalia ihmisenä olemisen arvokkuutta periksiantamattomasti kohtaavassa läsnäolossa. ”Ilman iloa ei ole elämää, vaikka ihmisellä olisi kaksitoista autoa, kuusi hovimestaria, linna, yksityinen kappeli ja pommisuoja.” – Henri Miller

7 asiaa, joita tulisi opettaa koulussa

Tässä 7 asiaa, joiden opettaminen koulussa auttaisi tulevia aikuisia elämään täydempää elämää.

1. Kokemus omasta kehosta

Sen lisäksi, että ihmiskehoa käydään läpi paperilla, olisi tärkeää oppia tunnistamaan oman kehon tuntemuksia, ottaa yhteyttä omaan kehoon. Mitä keho juuri nyt tarvitsee? Mitä se hienovaraisesti pyytää? Mikä tekee keholle hyvää? Ainoat vastaukset löytyvät tunnustelemalla ja ymmärtämällä omaa kehoa, ei pelkästään kehokarttoja tutkimalla.

2. Kommunikaatiotaidot

Kommunikaatiotaidot pitäisi olla oma kouluaineensa. Kuinka erilaiset kommunikaatiotavat vaikuttavat toiseen ihmiseen? Kuinka aikomukseni ja tunteeni vaikuttavat siihen, miten kommunioin muille? Mitä on esiintymisjännitys? Miksi kommunikoimme eri tavoin? Miksi tulkitsemme väärin? Ja miten kirjallinen kommunikaatio (jota jokainen tekee paljon päivittäin) eroaa kasvokkaiskohtaamisesta tai muusta kirjoittamisesta? Maailma on täynnä mielenkiintoisia harjoituksia, teorioita ja oppeja kommunikaatiotaidoista, jotka helpottaisivat elämää ja antaisivat ymmärrystä.

3. Stressinhallinta

Informaatiotulva, odotukset, elämänhallinta, tehostaminen, arjen vauhti… Stressikokemukset aiheuttavat jo kouluaikana valtavan määrän sisäistä puhetta ja ajatuksia, joista saattaa olla vaikea päästä eroon. Ajatuksen, tunteen ja kokemuksen kehä ylläpitää myös fyysisiä oireita. Työelämässä stressinhallintatiedoista ja -taidoista olisi paljon hyötyä: hengittely, mielikuvaharjoittelu, uusien, palvelempien ajatusten synnyttäminen, kehon huomiointi, tietoinen läsnäolo, toiminnan tietoinen muuttaminen… Olisi aivan ihanaa, ettei kaikkien tarvitsisi opetella stressiperusteita kantapään kautta!

4. Itsetuntemus

Psykologian opintoihin voisi sisältyä myös soveltamista. Mistä minä tulen? Millaisia uskomuksia kannan mukanani? Miten ne vaikuttavat kokemukseeni elämästä? Miltä minusta tuntuu? Kuinka opin käsittelemään omia tunteita, uskomuksia, kokemuksia? Oma sisäinen maailma, sen suuri viisaus, jää koulumaailmassa pääosin tutkailematta, vaikka se on suurin ja voimakkain tiedon lähde!

5. Liikkumisen ilo

Keskustelua on jo käyty pitkään siitä, onko koulussa liikunnan (onnistumisen) arviointi ok. Paras onnistumisen mittari on ilo ja hyvän fiiliksen kasvattaminen. Muistan kuinka eräs koulukaverini kertoi aikuisiällä, kuinka oli ensimmäistä kertaa lähtenyt liikkumaan vapaaehtoisesti, sillä liikkumiseen liittyi niin paljon negatiivista painetta arvostelun ja onnistumisenpakon myötä. Ilon löytäminen oman kehon liikkeestä pitäisi kirjata opetussuunnitelmaan!

6. Kiusaamisen syyt

Minä kirjaisin opetussuunnitelmaan myös Kimmo Takasen Tunne lukkosi -kirjan keskeiseksi opetusmateriaaliksi (tai jonkinlaisen koululaissovelluksen siitä; terkkui Kimmolle – olisiko siinä seuraava projekti?) Olisi tärkeää avata lapsille ja nuorille sitä, mitä kiusaaminen tarkoittaa kiusaajan tai kiusatun näkökulmasta – mitä kiusaaminen syvemmällä, oman olemisen tasolla, ilmentää. Asiakastyössä olen nähnyt, kuinka kiusaaminen jatkuu erilaisessa, hienovaraisemmassa muodossa usein myös työelämässä, mutta ihmisten väliset kemiat ja omat uskomusjärjestelmät noudattavat samaa kaavaa kuin lapsuudessa – ellei niistä tule tietoiseksi.

7. Oman intohimon löytäminen

Tai ilon löytäminen. Tai kipinän löytäminen. On masentavaa ja vanhanaikaista ajatella, että elämä koostuu vain ulkoapäin määritellyistä velvotteista ja tavoitteista, ja niistä suoriutumisesta. Jotta ihminen voi elää onnellista ja hyvinvoivaa elämää, hänen täytyy löytää asiat, jotka häntä eniten innostavat. Jos tähän asiaan keskityttäisiin jo koulussa, saattaisi esimerkiksi oma ala ja elämäntyyli löytyä jo ennen kuin oma ala pitää paineessa valita – ja urautua lopulta tekemään työtä, johon tuli ammatti hankittua.

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image