Sosiaalinen neurotiede tuottaa tutkimustietoa sosiaalisen kanssakäymisemme vaikutuksesta aivoihin ja kehoon. Kaikkein arkisimmat kohtaamiset säätelevät aivojen toimintaa ja muokkaavat tunteitamme. Mitä läheisemmissä väleissä olemme jonkun kanssa, sitä voimakkaammin tunteemme vaikuttavat toisiimme. Professori Daniel Goleman (Sosiaalinen äly, 2007) sanoo että, kun kahden ihmisen hermoverkkojen välille syntyy yhteys, heidän aivonsa alkavat tanssia eräänlaista tunne-elämän tangoa. Kun nainen, jota mies pitää viehättävänä, katsoo miestä suoraan silmiin, miehen aivot erittävät dopamiinia, mielihyvän tunnetta aikaansaavaa hormonia.
Kanssakäyminen muiden kanssa muokkaa paitsi kokemusmaailmaamme, myös fysiologisia toimintojamme. Vahvistavilla ja myönteisillä ihmissuhteilla on terveyttä edistävä vaikutus, kun taas kielteiset suhteet saattavat toimia elimistössämme hitaasti vaikuttavan myrkyn tavoin. Sosiaaliset vuorovaikutussuhteet toimivat tunteiden säätelijöinä, jotka muuntavat jatkuvasti aivojemme perusasetuksia. Hermojärjestelmämme osaa virittyä toisen tunnetilaan. Tunteilla on kauaskantoisia vaikutuksia ulottuen kaikkialle elimistöön. Niiden aikaansaamat hormonitulvahdukset säätelevät fysiologisia toimintoja, kuten sydämen ja immuunijärjestelmän toimintaa.
Psykologi John Gottman on tutkinut vuosikymmeniä pariskuntien välistä vuorovaikutusta ja oppinut ennustamaan suurella todennäköisyydellä heidän liittonsa kestävyyden. Tapa, jolla puolisot suhtautuvat toistensa sanomisiin on ratkaisevaa. Myrkyllisintä on halveksunta. Kritisointikaan ei ole yhtä pahasta. Halveksunta kohdistuu toisen olemukseen ja persoonaan kun taas kritisointia voi tapahtua asioista. Tutkijat havaitsivat, että liitossa tapahtuvasta halveksunnasta voi jopa ennustaa sellaisia asioita, kuin montako flunssaa mies todennäköisesti sairastaa! Toisin sanoen, se että rakastaa jotakuta, joka osoittaa sinulle halveksuntaa, on niin stressaavaa, että se alkaa vaikuttamaan immuunijärjestelmän toimintaan. Koska lähisuhteilla on yllättäviä biologisia vaikutuksia, ne saattavat myös kertoa, kuinka terveitä kumppanukset ovat vuosien päästä fyysisesti.
Parasta taas on, jos pariskunnat tarttuvat myönteisesti toistensa sanomisiin ja kannustavat toinen toisiaan. Kun suhdeluku on 5:1 myönteisten hetkien hyväksi, pariskunnan tunnetila on terveellä pohjalla ja suhde miltei varmasti kestää pitkään. Oksitosiini-hormonia erittyy kehoomme runsaasti aina ollessamme tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joista välitämme. Oksitosiinin hyödyt tulevat esille monenlaisissa tilanteissa, joissa tunne-energia virtaa ihmisestä toiseen. Pelkästään läheisen ihmisen läsnäolo tai hänen ajattelemisensa saattaa laukaista mielihyvää tuottavan hormoniannoksen. Oksitosiinissa saattaa piillä sitoutuneiden ja rakastavien ihmissuhteiden aivokemiallinen avain.
Tiedostamaton ajattelumme osaa poimia signaaleja toisista, pienistä eleistä ja ilmeistä, arvostaako tai halveksuuko toinen minua, vaikka montaa sana ei ole vaihdettu. Tämä vaikuttaa päätöksiimme, vaikkapa ostaa jotakin toiselta, lähteä treffeille tai palkata joku töihin. Eräs professori on todennut, että paperilla suunnilleen yhtä pätevistä henkilöistä hän palkkaa aina sen, jonka seurassa tuntee rentoutuvansa, olonsa hyväksi, kun tämä astuu huoneeseen. Yhteistyön sujumiselle on oleellista tulla helposti toimeen toisten kanssa.
Jos olemme juuri olleet tekemisissä kohteliaiden ihmisten kanssa, käyttäydymme itsekin vaistonvaraisesti seuraavissa tilanteissa kohteliaammin. Tämä toimii tietenkin myös päinvastoin. Psykologit selvittivät, että luetuilla sanoillakin on tulevaan käyttäytymiseemme merkitystä. Kun koehenkilöt käsittelivät tehtävää, johon oli upotettu sanoja, kuten ”arvostaa”, ”kärsivällisesti”, ”kohtelias”, he käyttäytyivät seuraavassa tehtävässä, jossa heidän piti jonottaa, huomattavasti kohteliaammin verrattuna toiseen ryhmään, jonka tehtävä oli sisältänyt sanoja ”häiritä”, ”tunkeutua”, ”rikkoa” jne. Ympäristömme toimintamalli ja vaikkapa työpaikkamme ilmapiiri siirtyy tiedostamattomaksi käyttäytymiseksemme. Tämän tiedon varassa voimme tietoisesti rakentaa esimerkiksi myönteistä työpaikkakulttuuria.
Sillä, että aivomme oppivat sosiaalisiksi on myös toinen puoli. Sosiaaliset kulttuurissamme piilevät ennakkoluulot vaikuttavat päätelmiimme, alitajuisesti valkoihoiset miehet saavat autokaupassa parhaat tarjoukset ja silmänräpäyksessä suhtaudumme tietyllä tavalla pukeutuneeseen henkilöön kadulla varautuneemmin.
Luotettavimpia mahdollisia signaaleja saamme suoraan toisten kasvonilmeistä ja äänensävyistä. Aivoissamme on toisten kasvojen ilmeiden oppimiseen erikoistuneita peilisoluja. Tutkijat ovat koonnet vuosien aikana kasvojen ilmeitä kasvotoiminnan koodausjärjestelmäksi (Facial Action Coding System). Pystymme tietoisesti esittämään ilmeitä mutta osa on tiedostamattomia, esimerkiksi häivähtävä epätoivon ilme itsemurhaa suunnittelevan potilaan kasvoilla ja salamannopea inhon ilme kuulusteltavan kasvoilla, hymy, joka ei ulotu silmiin ja pieni huulien kapeneminen vihan merkkinä. Ilmeet koostuvat sellaisista yksityiskohdista, kuin huulten mahdolliset liikeet (pidentyminen, kapeneminen, leveneminen, kiristyminen), erilaiset muutokset silmien ja poskien välisessä ihossa ja lihaksissa ja erot nenästä suupieliin ja nenästä huuliin kulkevien juonteiden välillä. Mikroilmeitä opettelemalla voi nopeastikin saavuttaa hämmästyttävää ymmärrystä viesteistä, joita lähetämme toisillemme, kun katsomme toisiamme silmiin.
Lähteet:
Goleman, Daniel. Sosiaalinen äly. 2007. Otava.
Gladwell, Malcolm. Välähdys. Alitajuisen ajattelun voima. 2006. Gummerus.
