Hyvä ystäväni haastoi minua somessa; ”Kerro haaveiletko juuri nyt jostain, suuresta tai pienestä asiasta, joka vaatii sinulta suunnitelmallista toimintaa?” Ja jatkoi vielä ”Kumpi sinulla on vahvempi tunne, haave vai tyytymättömyys nykytilaan?” Kuten niin usein nykyisin käy, minulla ei ollut valmista vastausta.
Piti käydä miettimään.
Haave on ollut minulle iso sana. Niin iso, etten aiemmin ole antanut sitä kuin yhdelle asialle. Niin isolle, että se täytti elämän. Ja kun näin tekee, saattaa tulla tilanteeseen, jossa muu elämä jää odottamaan löytäjää.
Mutta koska elämä ja universumi on kaukaa viisas, se antaa tilaisuuden nähdä ja oppia maailmasta muutakin. Siksi olen löytänyt itseni tilanteesta, jossa opettelen haaveilemaan. Olen päättänyt opetella haaveilemaan asioista, jotka jättävät tilaa ja väljyyttä elämään. Ja samalla vapautta ja sisäistä vakautta.
Yhden haaveen elämä on oivallinen tapa tilata draamaa ja rajoitteita arkeensa. Silloin kun kaikki on yhden kortin varassa, on vaikea nähdä kokonaisuutta ja samalla tarttua mahdollisuuksiin, joita elämä uupumatta jokaisen tielle tuo. Niinkuin nytkin.
Eli opettelen siis tunnistamaan myös ihmisenkokoisia haaveita, ja sitten toteuttamaan niitä. Niinkuin vaikka lasten opintojen tukeminen tai ajokorttikoe. Tai viikonloppuloma armaan kanssa.
Tällä viikolla harjoittelin tätä toteuttamalla pienenpienen haaveeni. Palkitsin itseni sellaisilla kuulokkeilla, jotka hiljentävät ympäristön ja saavat sen iankaikkisen kasarisaksofoninkin soimaan kauniimmin kuin koskaan. Myyjä kätteli kaupan jälkeen ja itsekin hymyilin kadulla, sillä koin ansainneeni iloni. Aidosti.
Olen tätä pohtiessani viimein ymmärtänyt aktiivisen valmistelun olevan olennainen osa haavetta. Oli sitten isompi tai pienempi. Ehkä suurimmalle osalle teistä itsestäänselvä asia, mutta itselleni se tuntui tänään oivallukselta.
Entä se tyytymättömyys, josta ystäväni kysyi? Voiko haaveilla, ellei taustalla ole tyytymätön nykytilaan, tai sen johonkin yksityiskohtaan? Luulen että voi.
Ainakin itse haluan ajatella, että haaveella on erilainen energia kuin tarpeella tai addiktiolla. Tarvitsen vettä ja ruokaa elääkseni, mutta haaveilen illallisesta Aigeian auringonlaskussa tai ilontäytteisestä perjantaidinneristä perheen kanssa.
Tänään haave on odotuksen tuoma hyvänolontunne neljänruuhkassa ja joskus ilta excelin ääressä toteutusta tuumaillen. Tyytyväistä hyrinää kuitenkin. Haaveillen.
Usein meillä ihmisillä on tapana vouhkata kiireessä autopilotilla. Päivästä toiseen ja vuodesta toiseen. Oletusarvo on, että ne valinnat, joita teimme vuosia sitten pätevät edelleen. Tai että ne voimavarat, jotka meillä oli parhaimmillaan, ovat staattinen tila. Tekemistä suoritetaan maanantaista toiseen samanlaiseen maanantaihin, ja tiistaihin, joka muistuttaa maanantaita.
Mihin ikinä käytätkään aikasi, kannattaa kysyä itseltään nämä kolme kysymystä. Ja etenkin työn suhteen, sillä se on usein ajallisesti niin iso osa elämää.
Mitä teen?
Ihan ensimmäinen kysymys on: mitä teen? Kun maailma on täynnä erilaista tekemistä ja meitä eri suuntiin kiskovia aktiviteetteja, minun täytyy tehdä valinta: mihin todella haluan aikani käyttää? Onko työni sisältö oma valintani vai olenko vain ajatunut siihen? Se, mitä halusin 10 vuotta sitten, haluanko sitä edelleen?
Miksi teen sitä, mitä teen?
Toinen kysymys kuuluu: miksi teen sitä, mitä teen? Ennustukset tulevaisuudesta kertovat, että ihmiset kaipaavat työlleen yhä enemmän merkitystä. Omien arvojen toteuttaminen omassa työssä motivoi, sitouttaa ja saa innostumaan. Myös työssä halutaan toteuttaa omaa intohimoa – ja se on hyödyllistä kaikille.
Työssä saattaa olla ihan selvä missio tai arvo, joka on yhteneväinen oman mission tai arvojen kanssa. Tai se voi olla itse määritelty merkitys, esimerkiksi kokemus, ettei ole kassalla piippaamassa jugurttipurkkeja vaan kohtaamassa ihmisiä.
Jos ihminen haluaa voida henkisesti hyvin, on pohdiskeltava omaa kokemusta oman työn merkityksellisyydestä. Jos minulta kysytään, niin ihmiselämä menee hukkaan, jos 40–50 vuotta tekee työtä, jota ei koe merkitykselliseksi.
Miten teen sitä, mitä olen valinnut?
Kolmas, ja minulle itselleni kaikken vaikein kysymys on ollut: miten teen sitä, mitä olen valinnut? Kun jäin yrittäjäksi, kapsahdin tähän kohtaan, koska kukaan ei ollut kysynyt minulta tätä kysymystä.
Kun teemme sitä, mitä rakastamme ja mikä tuntuu omalta, sitoutuminen merkityksellisyyteen on usein niin kova, että tulee helposti tehtyä liikaa. Sama pätee palkkatyöhön ja yrittäjyyteen – vaikka palkkatyössä usein tekee kuten ”käsketään”. Mutta niin tekee yrittäjänäkin, jos ei romuta koko uskomusjärjestelmäänsä (ja sisäistä käskevää pomoaan) työn tekemisen tavasta.
Kun oppii tuntemaan itseään riittävästi, oppii myös sen, miten työtä tulee tehdä, jotta elämä pysyy tasapainossa. Minulle vapaa-ajalla valtavasti visiota saavana pitäisi palkkatyössä maksaa erityisesti vapaa-ajasta, sillä se on minulle tuottavinta aikaa. Ja koska olen levänneenä supertehokas ja innokas, minulle pitäisi näin ollen palkkatyössä maksaa 18 tunnista viikossa ihan normaali kuukausiliksa. Ymmärrette varmaan miksi olen yrittäjä.
Kukaan muu ei tiedä, ”miten” sinun tulisi tehdä työtä, jotta tekisit työsi ilolla, hyvävoimaisena, nauttisit työstäsi ja kokisit, että elämäsi on tasapainossa. Kukaan muu ei tiedä, kuinka sinä pysyt terveenä ja elinvoimaisena. Vain sinä voit ottaa siitä selvää!
Joskus tuntuu siltä, ettei millään pääse eteenpäin mieltä askarruttavista asioista. Etenkin stressaantuneena on epätoivoinen olo, ja oma maailma kutistuu ja murheet tuntuvat valtaavan koko elämän ja mielen.
Silloin on helpottavaa ottaa perspektiiviä ja laajuutta asioihin. Vaihtaa näkökulmaa. Päästää irti kontrollista. Tämä video voi auttaa keventämään murheiden taakkaa.
1.10.2015 Hidasta elämää vietti 5-vuotissynttäreitään. Jaoimme silloin 10 hyvän mielen kuvaa, ja haastoimme teidät jakamaan hyvää eteenpäin. Tässä hyvää mieltä vielä koostettuna.
Joko seuraat meitä Instagramissa? Löydät meidät sieltä tunnuksella @hidasta!
Voisiko kärsimys auttaa tarkoituksen löytämisessä? Ajatus kärsimyksestä tarkoituksen löytymisen lähettinä voi äkkinäisesti tuntua oudolta. Mitä tarkoitusta kärsimyksessä voisi olla? Kysymys on Logoterapiassa yksi keskeisempiä. Logoterapian isä, kolmella keskitysleirillä vankina ollut Viktor Frankl kirjoitti, että kärsimys ei sinänsä jalosta, mutta se voi tarjota mahdollisuuden uuden löytämiseen ja oman elämän arvojen kirkastumiseen.
Kärsimys on teemana tuttu kaikista uskonnosta ja se liittyy aina jollain tavoin ihmisenä olemiseen, luopumiseen ja kasvuun. Logoterapiassa uskotaan että kärsimyksestäkin voi löytää tarkoituksen elämälleen ja että ihmisen on mahdollista nousta jopa kärsimyksen yläpuolelle tilanteissa, joissa ei ole muuta ulospääsyä.
Logoterapian mukaan ihminen on kolmijakoinen kokonaisuus. Meissä on fyysinen, psyykkis-sosiaalinen ja henkinen puoli, kärsimykseltä on suojassa vain henkinen, joka ei koskaan sairastu tai vahingoitu, vaaan on turvassa sisällämme. Logoterapia ei ota kantaa uskontoihin, joten henkinen ei ole tässä yhteydessä hengellistä.
Henkisyyteen liittyy kyky ajatella, käyttää huumoria, rakastaa, ylläpitää ihanteita ja käyttää luovuutta. Nämä säilyvät ihmisessä turvassa, vaikka ihminen sairastuisi fyysisesti tai psyykkisesti. Henkinen ei ole käytössämme myöskään huumausaineiden tai alkoholin vaikutuksen alaisena. Franklin tärkein oppilas Elisabet Lukas on sanonut: ”Mitä pienemmäksi fyysinen ja psyykkinen kutistuvat, sitä laajemmaksi henkinen tulee”. Ei ihme että logoterapeuttinen viitekehys on Suomessa nousussa vanhustenhoidon puolella.
Tarkoituksen kautta ihmisellä on mahdollisuus kestää suurta kärsimystä. Franklin suhteellisuusteoria kuuluu E = K – T, Epätoivo on Kärsimys miinus Tarkoitus. Ihminen kestää suuriakin menetyksiä ja kärsimyksiä, kun hän näkee niissä mielen. Jos mielekkyys puuttuu, pienikin vastoinkäyminen ajaa epätoivoon. Logoterapiassa on puhuttu tarkoituksesta pian sadan vuoden ajan, yhtä pitkään logoterapeutit ovat nähneet tarkoituksen puutteen yhtenä tärkeimmistä syistä masennukselle ja tyhjyyden kokemuksille, jotka johtavat helposti itsetuhoisuuteen ja passiivisuuteen.
Turhautuminen ja tarkoituksettomuus ei ole aikamme sairaus, se on yksi ihmisen osista, jos emme ota vastuuta omasta ja läheistemme hyvinvoinnista. Se vaatii että haluamme tutustua itseemme ja muihin paremmin. Aaro Hellaakoski on kirjoittanut: ”Tutki muita, löydät itsesi. Tutki itseäsi, löydät muut.”
Logoterapiassa kehotetaan antamaan maailmalla parhaintaan, suuntautumaan ulospäin. Antamaan anteeksi, olemaan kiitollinen. Kohtaamaan muut ja saamaan näin myös merkitystä omaan elämään. Logoterapian mukaan onni ei ole milloinkaan noukittavissa mukaan, vaan se on aina sivutuote joka tulee luoksemme, kun toimimme arvojemme mukaisesti omaan tarkoitustamme toteuttaen.
Joillekin herkille ihmisille myös muiden ihmisten ja olentojen kärsimys on miltei mahdotonta kestää. Kipuja ja vastoinkäymisiä vastaan voi toimia ottamalla aktiivisen roolin, ns. hengen uhmavoimat käyttöön ja joskus, mahdottoman edessä, ihan vain suostuminen ja antautuminen elämän koville kysymyksille voi kantaa vaikean paikan yli.Myös kivuntutkimuksissa on havaittu sama, läsnäolotaidot ja hetkessä eläminen auttavat kipupotilasta arjen ja kipujen keskellä. Kärsimyksen merkitystä on vaikeaa ymmärtää, mutta se voi kuitenkin johdattaa meitä lähemmäs tarkoitustamme sekä toimimaan oikein.
Ihollamme oleva syys on kyllä kerroksellisten kohopenkkien kulta-aikaa! Aikaa, jolloin jokainen puusta putoileva lehti tuntuu Kaikkeuden hiljaiselta hipaisulta. Niin se säde kultainen paistaa ja kaikki on todellakin kuin kultaa. Ajatella, että ”jätteestä” voi luoda taivaallisen hedelmällisiä puutarhoja ja vieläpä täysin maata kaivamatta- todellista kultaa! Toissailtana Herttatuvalle ajautui parisataa litraa hevosenlantaakin, niin enhän kerta kaikkiaan malta olla laajentamatta puutarhaa! Voihan hedelmällisyys ja löytöretket, jotta mitähän eläväistä materiaalia löydänkään puutarhasta! Lehtipuut varisuttavat lehtensä ottaakseen talven vastaan alastomana, oksat lentävät, tanssivat tuulessa tanssittaen kohopenkin luojaa.
Elämää tukevaan kerrokselliseen kohopenkkiin tarvitset näitä aarteita:
Pahvia tai paksulti sanomalehteä
Lantaa, kompostia tai muuta typpirikasta materiaalia, kuten vaikkapa ruohosilppua
Kuihtuneita kasvinosia, oksia, taivaitten kautta pudonneita kuihtuneita lehtiä, olkea tai muuta hiilipitoista materiaalia
hieman pintamaata / multaa / tuoretta kompostia
Voit halutessasi lisätä sekaan vaikka omatekoista (hiilillä valmistunutta) luujauhoa.
Havainnoi puutarhassasi, törötä rauhassa ja tunnustele mikä olisi hyvä paikka uudelle kasvatusalueelle. Tahtoisitko perustaa kasviryhmän vaikkapa vanhan omenapuun ympärille ? Jos tahdot kasvattaa päivittäin käyttämiäsi kasveja, suosittelen luomaan tämän penkin lähelle asumustasi. Aloita kastelemalla pahvit, jotta ne asettuvat tiiviisti nurmikon päälle. Pahvien tarkoituksen on estää nurmikon kasvu kerrokselliseen kohopenkkiin ja lopulta lahottaa koko nurmikko pahvien alta. Pahveilla on myös taipumus houkutella maan lierolaisia möyhimään tätä penkkiä. Asettele pahvit 20 cm. toistensa päälle lomittain, jotta alustasta tulee tiivis.
Minä laitoin pahvien päälle hieman kuivia oksia, niitä mitä puhaltava tuuli on puista alas ripotellut. Pienin niitä pienin käsin hieman. Näitä kohopenkkiohjeitahan on monenmoisia, eikä kaikissa oksia kerrokseksi laiteta lainkaan. Ne tuovat kuitenkin lisää hedelmällisyyttä ajan mittaan lahotessaan. Suoraan pahvien päälle voi myös laittaa pelkästään kerroksen eläväistä kompostia tai sitä hevosenlantaa. Jos tiedät jonkun jolla on hevosia, niin kannattaa ehdottomasti kysellä tätä kultaa heiltä! Myös tuore ruohosilppu tai muut tuoreet, vihreät kasvinosat, kuten naatit käyvät tähän n. 5 cm kerrokseen.
Kolmanneksi tasoksi laskin yltäkylläisesti hiilipitoista materiaalia. Rakkaat naapurit tuovat tosiaan kaiken haravoimansa aarteen minulle käytettäväksi. Olen aika suuremoisen onnekas puutarhurinna! Syksynlehdet ja muu tämän kerroksen hiilipitoinen materiaali lahoaa suhteellisen nopeasti iki-ihanaksi humukseksi. Tämän kerroksen paksuus saa olla vähintään 20 cm. Jos syystaivaitten sade ei kastele tätä elämää uhkuvaa penkkiä tässä vaiheessa, niin anna sinä sille talteen keräämääsi sadevettä. Kastele siis kerrokset.
Neljäntenä kerroksena penkki saa päällensä n. 5 sentin kerroksen kypsää kompostia, pintamaata tai ihanaa multaa. Minulla on pihamaalla hevosenlannalla lannoitettua, naapurikylän seulottua multaa, joten laitoin sitä. Tähän kerrokseen laskemme siis kasvimme joko taimena tai kaiken tiedon sisältävänä siemenenä. Juuret kasvavat läpi kerrosten virtauttaen kasvuvoimansa. Kaiken kukkuraksi peti kannattaa kattaa vielä syksyn kuihtuneilla lehdillä, jotta ravinteet eivät haihdu ilmaan. Kate estää myös ns. rikkakasvien kasvun. Sitten vain tulevan talven huomaan tekeytymään ja keväällä uutta elämää uhkumaan. Ai mikä onni ja iloa käyttää hyödyksi kaikki tämä kasvien varisuttama entinen elämä uudeksi muuttuvaksi. Niinhän elämä on tehty kiertäväksi, vanha uudeksi muuttuvaksi. Lähtevät linnut ovat lupaus paluusta ja keväästä, mutta nyt saa kylmyys ja loppusyys tulla. Kylvän viimeiset siemenet. Kiitos syys.
Entä jos antaisit itsesi olla?
lopettaisit yrittämästä olla enemmän,
parempi, jotain muuta
et jatkaisi sitä miten sinuun on suhtauduttu
odottaen, toivoen, vaatien, toruen, ehdollisesti
Entä jos antaisit itsesi vihdoin olla?
Putoaisit tähän hetkeen, syvemmälle itseesi
niin syvälle, että osuisit siihen siemeneen sisälläsi
joka ei koskaan saanut kasvaa
herättäisit sen ja antaisit sinun kasvaa siksi
miksi sinut oli tarkoitettu
Vannon rannikkomännyn kuoriuutteen eli pycnogenolin nimiin. Se on vakiotavaraa käsilaukussa ja mukana aina myös lentomatkoilla. Pycnogenolista on moneksi. Se ehkäisee ennalta siitepölyallergiaa ja pistää vipinää verenkiertoon. Se huolehtii sydämestä, kuuraa kehosta myrkkyjä ja pitää ihonkin kimmoisana. Rannikkomännyn kuoriuute kuuluu jokaiseen päivääni. Mutta voisinko saada kotimaisesta männyn jälsi- ja nilakerroksesta irrotetusta petusta kilpailijan pycnogenolille?
Muutama yhteydenotto pettututkijoihin ja perehtyminen petusta tehtyihin tutkimuksiin osoittaa petun olevan todellinen terveyspommi. Sen flavonoidipitoisuudet ovat tutkimuksissa osoittautuneet erittäin korkeiksi. Hyvänä flavonoidilähteenä pidetty vihreä tee sisältää katekiinia 4000 mg litraa kohti. Petun katekiinipitoisuus kiloa kohti on 50 000 mg! Suomalaismetsissä siis kasvaa todellista huipputavaraa.
Pettu on erittäin voimakas antioksidantti ja siinä on runsaasti kuituja. Voimakkaana antioksidanttina se hidastaa ikääntymisen aiheuttamia soluvaurioita. Lisäksi petussa on merkittäviä määriä rautaa, mangaania ja sinkkiä.
Suomalaismetsien aarre, pettu, pursuilee myös kuitua. Kun lisää vaikka hapanjuureen tehdyn tattarileivän taikinan joukkoon 10 prosenttia pettujauhoja, saa maukasta leipää, joka sekä pitää painon kurissa että edistää hyvinvointia. Kukapa ei haluaisi näyttää kauniilta ja kiinteältä!
Hätäravinnosta terveystuotteeksi
Tiedän, että sodan kokenut sukupolvi ei mielellään pettuun koske. Pettu oli hätäravintoa ja korviketta kun viljasta oli pula. Pettuleipää popsittiin paremman puutteessa ja haaveiltiin aidosta viljan mausta. Petulla rikastettiin leipää välillä niin paljon, että moni sai mahansa kipeäksi ja suolistonsa rikki. Mutta toisaalta sota-aikana kansa oli terveempää kuin tänä päivänä. Tässä en nyt puhu mielenterveydestä, sillä sotilaiden lapset ja sodan kokeneet naiset ovat kantaneet henkisiä kuormia mukanaan ja valitettavasti siirtäneet niitä uuden ajan lasten kannettaviksi.
Tänä päivänä tiedetään, että sodan jälkeisen Suomen havittelemat herkut: valkojauhot ja sokeri ovat terveyden rapauttajia ja sairauden ruokkijoita. Sota-ajan hätäravinto, rikkaruohot sitävastoin ovat tämän päivän rikkausruohoja, villivihanneksia ja -yrttejä, joita entistä useampi käyttää oman ja läheistensä terveyden tueksi ja avuksi.
Mitäpä jos pukisimme petunkin uusiin vaatteisiin ja nostaisimme sen jalustalle? Pettuleipä voisikin olla superfoodia ja vaikka Suomen vientituote maailmalle!
Terveystoimittajana söisin kyllä monta kertaa mieluummin pettuleipää kuin markettien leivänkaltaisia tuotteita. Leipäähän monesta marketista saa etsimällä etsiä. Leipä on minulle tuote, joka koostuu vedestä, jauhoista, suolasta ja hapanjuuresta tai hiivasta. Niin ja mahdollisista lisukkeista, joihin mielestäni kuuluvat öljy, siemenet ja pähkinät, pettu ja villiyrtit.
Suomalaisista marketeista en siis saa oikeaa leipää. Valikoimissa voi olla yli 250 erilaista leivänkaltaista tuotetta, mutta aitoa leipää vain kourallinen. Teimme vuosia sitten Kunto Plussassa leipätestin ja etsimme terveellistä leipätuotetta markettien valikoimista. Rehellisesti sanoen vain muutama oli leipää, muut leivän kaltaisia tuotteita, joissa oli niin paljon sokeria, glukoosi-fruktoosisiirappia ja lisäaineita sekä lisättyä gluteenia, että niitä ei millään ilveellä voinut kutsua leiviksi saati terveellisiksi leiviksi.
Pettuleipä voisi viedä koko potin. Terveydestään kiinnostuneet kuluttajat voisivat innostua erilaisista pettuleivistä ja pettupitsoista. Pettu voisi tulla pelastamaan meitä ummetuksen ja vatsavaivojen kurjimuksesta ja suolistovaivojen piinasta. Ja petullahan voisi rikastaa mitä tahansa. Sienikahveihin hurahtaneet voisivat seuraavaksi alkaa innostua kaunistavista ja virkistävistä pettujuomista. Ei pyörää tarvitse keksiä uudelleen. Välillä on viisasta katsoa taaksepäin ja hakea vinkkejä ja viisauden siemeniä menneistä ajoista.
Pettu on halpaa ja hyvää. Se on oivallinen kuitulisä ja terveyspommi myös gluteenia välttäville. Meillä Kivimetsässä sitä on popsittu ensimmäisen kerran jo 15 vuotta sitten. Pettu kuuluu kunniapaikalle superruokien kategoriaan. Sillä on sijansa villivihannesten, pakurin ja lääkinnällisten sienien joukossa. Pettuhan voisi olla vaikka uusi pakuri.
Tässä osassa keskitymme löytämään sisältämme kaksi erilaista energiaa: maskuliinisen ja feminiinin energian. Soturi ja kuujumalatar ovat molemmat voimakkaita ja jalkojen lihaksia vahvistavia harjoituksia. Näiden kahden asanan työstäminen tasapainottaa sisäistä yiniä ja yangia eli nais- ja miesenergian virtausta kehossa.
Soturi
Suorastaan ikoninen soturiasana, eli virabhadrasana II on saanut nimensä hurjalta soturilta, jota pidetään myös Shivan inkarnaationa. ”Joogan raamattu” Hatha Yoga Pradipika valottaa muutaman asanan taustaa. Kuten useissa suurissa tarinoissa, on myös tässä kysymys rakkaudesta ja vallasta. Kuvan soturi-variaatiossa tuhatpäinen ja -jalkainen soturi on vetänyt miekan tupestaan ja leikkaa vastustajalta pään irti. Jooga tunnetaan rauhallisuudesta ja meditatiivisuudesta, mutta mukaan mahtuu myös tulisia asanoita, joita tehdessä voi työstää voimakkaita tunteita ja aggressiota. Toki asanassa voi myös hakea sisäistä rentoutta. Hymyily helpottaa.
Aloita leveästä haara-asennosta. Käännä vasemman jalan varpaat eteenpäin ja taempi kanta n. 90 asteen kulmaan, kevyesti sisäkiertoon. Sisäänhengityksellä ojenna kädet ylös ja pidennä selkä. Uloshengityksellä koukista etummainen polvi ja linjaa se nilkan päälle. Kädet tulevat vaakatasoon ja katse kääntyy kohti etummaisen käden sormia, tai horisonttiin. Takimmainen jalka ojentuu vahvasti ja jalkapohja painuu maahan. Istuinluut vetäytyvät maata kohti ja lapojen väli selkäpuolella laajenee. Työnnä sormenpäitä poispäin toisistaan.
Asento avaa ja voimistaa lonkkia, vahvistaa jalkoja ja nilkkoja, avaa lantion seutua ja rintakehää. Tuo tilaa olkapäihin ja syvän hengityksen myötä saat lisää energiaa ja joogalle tyypillistä kestävyysvoimaa kehoon. Teemana sisäinen voima ja kaikkivoipaisuus.
Lopuksi ravistele jalat ja pyörittele lantiota.
Kuujumalatar
Jumalatar-asennosta on useita variaatioita, joista tämä on haastavuudessaan suosikkini. Asentoa voi tehdä dynaamisesti puolelta toiselle, tai jäädä usean hengityksen ajaksi puolelleen.
Aloita haara-asennosta. Koukista polvia ja käännä varpaat ulospäin samaan linjaan polvien kanssa. Sisäänhengityksellä kohota kädet ylös ja vie istuinluita alaspäin. Tunne venytys koko selässä. Uloshengityksellä taivuta vasemmalle ja tuo vasenta kättä kohti oikeaa reittä. Lopuksi pidennä oikea käsi ylös vartalon jatkeeksi. Katse kääntyy rintakehän avauksen mukana. Sisäänhengityksellä palaa taas keskelle ja uloshengityksellä toista toinen puoli. Tee molemmat puolet 8 kertaa eli yhteensä 16 hengityksenkierrosta. Viimeisenä ravistele jalat.
Jumalatar-harjoitus avaa lonkkia, vahvistaa alaraajoja ja pakaroita sekä pidentää kylkiä ja avaa rintakehää.
Jos kiinnostuit siitä millaisia tarinoita asanoiden taustalla piilee, lue lisää Joogaa! -kirjasta (LIKE 2015)
Lokakuu, tuulee pohjoisesta, aikainen aurinko pilkistää usvan takaa. Pian aamut ovat kohmeisia, teen tulen keittiön puuhellaan. Yö on jo päivää pidempi, poimin harvat kypsiksi ehtineet tomaatit lasten kanssa ennen kuin penkki jää lumen alle.
Koivuklapien kasaantuessa majatalolla turvallisuudentunteeni kasvaa, halkopinot lupaavat lämpimiä takkatuli-iltoja. Kuivan kesän jälkeen sieniretkeltä palataan tyhjin käsin, mutta kylmäkellarin hyllyille pinotaan ainakin omena- ja vadelmahillot, mustikkamehut ja kurkkusäilykkeet.
Harvoin se enää käy mielessä: ”Kaupungissa olisi niin paljon helpompaa”. Koska täällä on vapaampaa, täällä on lopulta vähemmän rajoitteita. Kukaan ei hinnoittele tai annostele lämpöä, vettä ja luonnon tarjoamaa ruokaa. Me teemme sen. Me päätämme kuinka viileään talviaamuisin heräämme. Yleensä asteen pari viileämpään kuin mikä tuntuisi mukavalta.
Vuorella mukavuusalue venyy, etsii rajojaan.
Ilmoittaessani vapautuvista vapaaehtoistyöpaikoista luonamme majatalolla, mietin kuinka kuvailla eloa ja työtä täällä. Majatalo sijaitsee henkisesti pitkän matkan päässä maan pääkaupungista Sarajevosta, vaikka linnuntietä etäisyyttä on muutama kilometri. Meidän elämämme toteutuu keskellä villiä luontoa, ja luonnon läheisyydestä on tullut arkista.
Luonamme on vieraillut ihmisiä maailman lähes joka kolkalta, kuluneen kesäkauden aikana paristakymmenestä maasta. On ollut heitä, joille luonto on tuttu ystävä ja heitä, jotka tuntuvat olevan luontosuhteensa kanssa vähän pihalla.
Se, mistä elämää ylläpitävät tekijät kuten vesi, lämpö tai ruoka tulevat, on yllättävän usealle uutta tietoa. Sytykkeiden käyttö, talon lämpimänä pitäminen, villikasvien käyttö ruoassa – näitä täällä ihmetellään ja opetellaan.
Kerromme tulijoille, että koska suihkuvesi lämpiää puuhellan avulla, kannattaa suihkutoiveista kertoa hyvissä ajoin. Muistamme varoittaa, että yöllä täällä on hyvin pimeää ja että avoimista ikkunoista sisään lentää kärpäsiä. Iloksemme ihmiset myös fiilistelevät sitä, että luonto tulee iholle.
Uskon, että selviytyminen luonnossa on tärkeää meille ihmisille, vaikkei eloonjääminen olisikaan siitä akuutisti kiinni. Syiden ja seurausten ymmärtäminen sekä henkilökohtaisen luontosuhteen elossa pitäminen ovat mielestäni erityisen tärkeitä tuleville sukupolville – juuri siksi, ettei se enää ole välttämätöntä vaan valinnaista.
Uskon, ettäihmisessä toteutuva elämä ja sielu tarvitsevat yhteyden luontoon. Jos kadotamme sen, en ole aivan varma mitä meistä jää jäljelle.
Terveyttä voi tarkastella monesta eri vinkkelistä. Voimme ottaa vitamiinit, kivennäisaineet ja mineraalit käsittelyyn. Tarkastelemme nykyisin paljon kehoa hormoneiden toiminnoista käsin. Immuniteetti on yksi teema mikä monia kiehtoo, suolistosta puhumattakaan. Nämä kaikki ovat mielestäni äärimmäisen hienoa työkaluja joita voi ja kannattaa käyttää mikäli oma terveys kiinnostaa pintaa syvemmältä. Eräs teema mikä on vielä saanut vähemmän huomiota on aivojen välittäjäaineet. Tarkastelen tässä neljää päävälittäjäainetta.
Neljäs ja viimeinen osa oli minulle vaikein. Se kuitenkin oli yksi tärkeimmistä löydöistä koska se toi omalta osaltaan tasapainon ja rauhallisuuden takaisin elämääni.
Vakaa GABA
GABA (gamma-aminobutyric acid, eli gamma-aminovoihappo) persoonat ovat vakaita ja rauhallisia. Nämä ovat niitä, jotka tekevät työnsä tunnollisesti, saapuvat sovittuun aikaan paikalle ja ovat toisten ihmisten luottohenkilöitä. Kyky luoda tavoitteita, organisoida tapahtumia ja aikatauluja ovat arkipäivää ihmisille, joiden pääasiallinen välittäjäaine on GABA. Käytännöllisyys, objektiivisuus ja tasapaino kuvaavat näitä henkilöitä loistavasti ja nämä piirteet tekevät GABA henkilöistä loistavia tiimikavereita. Samalla instituutiot ja tavat ovat tärkeitä kyseisille ihmisille. Parhaimmillaan henkilö on silloin, kun hän saa palvella toisia, esimerkiksi tekemällä koko perheelle ruokaa, tarjoten samalla huolenpitoa.
Epätasapainossaan GABA painotteiset ihmiset voivat tarrautua liikaa toisten ihmisten auttamiseen ja heidän huomioon. Samoin liika tarrautuminen kumppaniin tai vaikka auktoriteettiin voi luoda riippuvuussuhteita pitkällä aikavälillä. Liian vähän kyseistä välittäjäainetta tekevät ihmiset hermostuneiksi, levottomiksi ja näin keho luo elämän pienistä asioista stressaavia kokemuksia.
Tasapainottaminen
Koska GABA on tärkeä välittäjäaine hermostolle, sillä on suuri vaikutus myös muiden välittäjäaineiden tasapainon pysymiseen. Theta -aivoaalto yhdistetään myös GABA:an. Rauhoittuminen on siis tärkeää, kun GABA halutaan tasapainottaa. Kuitenkin jos hermosto on kuormituksella ja keholla ei ole rakennuspalikoita tehdä tätä välittäjäainetta, rentoutuminen ei välttämättä ole niin helppoa. Tähän kuitenkin voi vaikuttaa seuraavilla asioilla:
Syö riittävästi hyvälaatuisia hiilihydraatteja. Hiilihydraatit ja erityisesti L-GLUTAMIINI aminohappo on päärakennusaine GABA:lle. Pitkäketjuisia hiilihydraatteja on hyvä lisätä, mikäli olet pitkään hermostuneessa, stressaantuneessa tilassa.
Itse söin vuosia vähähiilihydraattista ruokaa ja se aiheutti minulle hyvin suuria vaikeuksia nukkua syvää ja korjaavaa unta. Olin paljon tilassa missä innostuneisuus oli katossa, jopa iltaisin. Huonoilla yöunilla tästä seurasi luonnollisesti väsymystä ja kierre, jossa energiaa (eikä välittäjäaineita) ollut riittävästi. Tämä vaikutti hyvin todennäköisesti moneen asiaan, myös välittäjäaineiden epätasapainoon, mikä ei aina ole hyvä asia. Asia rupesi korjaantumaan lähes samalla hetkellä kun lisäsin hiilihydraatteja jälleen ruokavaliooni. Pitkäketjuiset hiilihydraatit rauhoittavat hermostoa ja antavat keholle lisää työkaluja muodostaa GABAA.
Nämä ruoka-aineet tukevat L-GLUTAMIININ muodostumista GABA:ksi.
Ravinteet
B-vitamiinit (rauhoittavat hermostoa)
Valeriaana
GABA (yleensä ei imeydy hyvin lisäravinteena, jos imeytyy niin silloin on aihetta huoleen, koska GABA:n ei pitäisi pystyä läpäisemään aivo-veriestettä. Jos se taas imeytyy, niin aivo-verieste ei välttämättä suojaa niin hyvin kuin se voisi)
Melatoniini
Elämäntapa
Koska GABA haluaa panostaa muihin niin paljon, niin joskus on äärimmäisen tärkeää ottaa aikaa itselle ja latautua sitä kautta. Näin henkilö pystyy panostamaan myös muihin paremmin. Aerobinen liikunta, esimerkiksi kävely luonnossa auttaa GABA:n muodostumiseen. On hyvä myös vältellä lyijyä, joka vähentää GABA:n muodostumista. Kannattaa myös valmistella esimerkiksi aamu hyvin ja huolella, jotta pysyt hyvin sovituissa aikatauluissa. Tämä nostaa GABA:n muodostumista. Kun taas maailma tarjoaa haasteita, niin on hyvä nähdä isompi kuva ja muistuttaa itseään miten hyvin asiat onkaan. Muistuttamalla itseään, että muutkin osaavat elää elämäänsä, ilman jatkuvaa auttamista on hyvästä. Tähän lisättynä kuppi Reishi (lakkakääpä) teetä, niin GABA tasosi ovat jo mukavasti tasapainottumassa. Mitä enemmän pystymme näkemään rauhan kaaoksessa, olemme tasapainossa myös välittäjäaineiden tasolla. Jos taas pysymme jatkuvasti samassa rutiinissa, niin ehkä on aika vaihtaa vaihteita ja tehdä jotain erilaista. Tämä vähentää GABA tasoja ja auttaa nostamaan asetyylikoliini tasoja.
Välittäjäaineet yhteenveto
Nyt kun olemme käsitelleet neljä pääasiallista välittäjäainetta, niin on hyvä muistuttaa, että meillä jokaisella on jokaista näitä välittäjäainetta kehossamme. Osalla suhdanteet vain vaihtelevat, eri välittäjäaineita on toisia enemmän kuin toisia. Niinpä yhteen ei kannata liikaa takertua, vaan peilata omaa persoonallisuuttaan näiden kautta ja miettiä, voisiko jotain osa-aluetta nostaa tai laskea. Jos jokin välittäjäaineista on selkeästi jäänyt huomiotta, niin siihen kyllä kannattaa panostaa, koska se tekee meistä kokonaisempia ihmisiä, tasapainottaen meidän molempia aivolohkoja ja antaen ymmärryksen myös toisiin ihmisiin paremmin. Kun pysymme tasapainossa, jatkuvasti heilahdellen puolelta toiselle kylläkin, niin näemme maailman monivärisesti ja sitä kautta ehkä myös oman itsemme kokonaisemmin. Onnea matkallesi, toivotan sinulle elämän makuista matkaa!
