Sivu 336 – Hidasta elämää

Tee se, mihin pystyt – anna sydämen hoitaa loput

Romanttisen ja rajallisen rakkauden lupausten takana on avarampi maisema. Portti tuohon vapauteen löytyy omasta sydämestä. Sitä me kai lopulta etsimme – että tuntisimme olomme kotoisaksi omassa sydämessä ja missä vain.

Se on piirtynyt mieleeni. Pieni, tykyttävä piste ultraäänessä. Vauvan sydän sisälläni. Neuvolassa kuulen sen äänen monta kertaa. Syntymän jälkeen näen sen pamppailevan hauraassa vastasyntyneen rinnassa ja tunnen sen ihoani vasten. Tällainen on sydämen alku.

Toinenkin liike on piirtynyt mieleeni. Sairaalan laitteisto, jossa hengityksen tahti ja sydämen lyöntitiheys näkyvät. Ne kiihtyvät ja rauhoittuvat. Kuinka monta kertaa minuutissa se lyö, isän sydän. Kohta kaikki on peruuttamattomasti toisin, kyse on korkeintaan tunneista. Sydän, joka on kokonaisen elämän pamppaillut siinä ja suojannut minunkin tietäni alusta tähän ehdoitta, on päästämässä irti. Kun sydän lyö viimeisen kerran, sen värähtely jää ilmaan loppusoinnun lailla. Tavoittamattomiin, silti muistiin.

Sydän, kaikenlaista kokenut. Olen antanut sen viedä kohti kaunista, harvoin olen varjellut. Paljon olen sen varaan laskenut. Olen luottanut sen ohjeisiin ja kestävyyteen. Olen nähnyt elämän ja ihmiset sen läpi. Välillä se hypähtää ilosta, sitten väsymyksestä. Toisinaan sitä vihlaisee, usein pakahduttaa. On se murtunutkin ja ottanut osumaa nuolesta. Amor ei kysele. Se on tarkka, eikä sitä kiinnosta muutama verenpisara.

(Ylläoleva piirustus on kuudesluokkalaisen pojan. Hän piirsi sitä historian tunnilla ja näytti minulle, opettajalle. Annoin jatkaa ja värittää, sillä mietin: sydämiä me voisimme opiskella, paljon enemmän!)

Sama sydän kokee kaiken. Vedon ja vastavedon. Avautumisen ja sulkeutumisen. Kaipauksen ja täyttymyksen. Ne asuvat samassa sydämessä, sillä se on molempien koti. Sydämelle ei riitä pelkkä plusmerkki ja onnentunne. Sydän on elämän liittolainen ja elämään kuuluvat kaikki puolet. Myös miinusmerkit ja suru. Jos kuvittelen vain saavani sydämelläni ja sydämessäni, elän harhassa.

Ihmisestä on ehkä mukavampaa saada, omistaa ja yllättyä iloisesti, kuin antaa, luopua ja menettää. Hereillä oleva sydän kuitenkin tajuaa, että molemmat ovat saman syklin osia, sen eri vaiheita vain. Sillä hetkellä, kun sydän saa tahtomansa, se jo pelkää menettävänsä. Entä jos en saakaan pitää tätä? Sydäntä ei voikaan käyttää pelkkiin riemuihin. Tunteakseen kokonaan on tunnettava myös se repivyys ja riski, joka sydämen käyttämiseen kätkeytyy. Hereillä oleva sydän ei kaihda kumpaakaan, saamista tai luopumista, sillä se tietää, että todelliseen antautumiseen tarvitaan molemmat.

Kun elämässä kaiken menettää, silloin vapaus on ainut mitä käteen jää… …hymyile tai itket kuinka vaan, ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan.

-Haloo Helsinki, Vapaus käteen jää

Rakkauden monet muodot – lyhyt tai pitkä parisuhde, vanhemmuus, ystävyys ja lokeroita pakeneva rakkaus – ovat potentiaalisia teitä syvemmälle. Jokainen sydämeen käyvä ihminen tarjoaa mahdollisuuden tutkia läheisyyttä, etäisyyttä, omia rajoja ja toiveita. Myös kontrollinhalua, uskallusta, kiinni pitämistä ja irti päästämistä. Yhteyttä.

Persoonallisten tunteiden lisäksi sydämeen kätkeytyy aarre, jota moni etsii ympäri maailman sitä koskaan löytämättä. Sydämessä, jossain tunteiden takana, piilee vapaus. Ainoa tie tuohon vapauteen on huomata, mitä sydämessä milloinkin liikkuu ja mennä kaiken siellä olevan läpi. Astella yhä uudestaan sekä lumon että illuusioiden läpi. Ei ohi! Sydämen tien kulkeminen vaatii rehellisyyttä ja elämän häikäisevyyden katsomista suoraan ilman himmentäviä, valoa siivilöiviä verhoja. Ystäväni sanoin: zen iskee suoraan vartioimattomaan sydämeen.

Sama sydän, joka kaipaa ja ottaa vastaan elämän iskut, voi vapauttaa kulkijan. Silloin sydän tajuaa, ettei yksikään ulkoinen olosuhde tai ihmissuhde voi pysyvästi ravita tai romuttaa kulkijan elämänpoltetta, sillä pohjimmiltaan rakkaus on sisäsyntyistä. Se kulkee kulkijan mukana ja valaisee olemuksen. Se syttyy ja sytyttää, tarjoaa kipinöitä toisillekin. Sen lähde ylläpitää kokijaansa ja elämää hänen ympärillään.

Kun näet rakkauden silmin, näet hetken paitsi omin, myös muiden silmin. Se tarkoittaa kiinnittymättömyyttä vain yhteen näkemykseen. Elämä on itseä laajempi, se on päättymätön tarina. Joka rohkenee irrottaa katseensa tietystä näkökulmasta ja omien toiveiden mukaisesta päämäärästä, näkee odottamattoman rikkauden ja runsauden ympärillään.

Ehdotan: luovuta ihmissuhteet ja elämäsi maailmankaikkeuden huomaan. Tee kaikki mitä voit ja haluat ihmisten, suhteitten ja elämän eteen, mutta anna sen jälkeen olla. Anna ihmisille (sieluille) yhtäläinen mahdollisuus tulla, olla ja mennäkin, virtaa vastustamatta. Tällä en tarkoita välinpitämättömyyttä. Kyse on korkeimmasta sitoutumisesta ja luottamuksesta.

Rakkaus ei ole koskaan vain alkuja ja loppuja, vaikka on se niitäkin. Todelliselle rakkaudelle avautuneen sydämen lupaus on pitävä. Sitä ei kaada edes kuolema. Siellä olen onnellinen.

Kolme erilaista tapaa olla onnellinen – Oletko joskus iloinnut ilman syytä?

Jokainen meistä tunnistaa onnellisuuden. Vaikka onnellisuuden tarkka määritteleminen on haastavaa, voimme kuvailla tilanteita, joissa olemme onnellisia, esim. kesäaamuna teekupposen kanssa portaalla istuen hiljaisuudesta nauttien. Tai osaamme luetella asioita, jotka tuovat iloa elämäämme, kuten uusi kirja tai lapsen hymy. Onnellisuuden aiheet voivat olla hyvinkin erilaisia eri ihmisillä.

Mutta joskus tulee omalla kohdallakin ihmeteltyä, miten erilaisista asioista voi olla onnellinen ja miten eri tavoin voi olla onnellinen, vaihdellen kuplivasta ilosta tyyneen mielenrauhaan. Tai miten nopeasti juuri koettu onnellisuus voi haipua pois. Mihin se katosi? Myös oma vire tai päivän mieliala vaikuttaa voimakkaasti siihen, koemmeko onnellisuutta vai emme. Esimerkiksi läheisen lempeä kosketus nostaa toisinaan taivaisiin ja toisinaan se lähinnä ärsyttää. Olemme ikään kuin eri tavoilla auki onnellisuudelle eri hetkinä.

Miksi onnellisuus on niin epävakaata? Koko sydän huutaa halua löytää pysyvä onnellisuuden tila, mutta arki torppaa mahdollisuuden aina uudestaan. Juuri kun kuvittelet oivaltaneesi jotain syvällistä onnen salaisuuksista, jokin pieni vastoinkäyminen saattaa pyyhkäistä kumoon koko oivalluksen suuruuden. Ja jälleen onnellisuuden avain on hukassa.

Sanotaan, että onnellisuus on pienissä hetkissä. Kuitenkin tiedostamme, että onnellisuus on paljon noita hetkiä suurempi. Pääsemme noissa hetkissä kytkeytymään tuohon suureen onnellisuuteen. Mutta voisiko olla mahdollista, että olisimme pysyvästi onnellisia? Miten elämä muuttuisi, jos tietäisimme, ettei onnellisuutemme koskaan katoa minnekään? Jos ei tarvitsi enää etsiä onnellisuutta tai pelätä siitä putoamista? Tai jos ei tarvitsisi enää pelata ihmissuhdepelejä onnellisuus panoksena? Jos saisi vain luottaa, että onnellisuus on pysyvää?

Itselleni onnellisuuden epävakautta ja pysyvyyttä avasi Robert Holden kirjassaan Be happy (2009). Siinä hän kuvaa kolmea erilaista onnellisuuden tasoa. Kolmea tapaa olla onnellinen.

1. Mielihyvä eli sensorinen onnellisuus

Sensorinen onnellisuus liittyy fyysisten aistiemme tuottamaan iloon, mielihyvään. Olemme aistiemme kautta yhteydessä ympäröivään maailmaan. Arkiset mielihyvän kokemukset tuovat meidät läsnä oleviksi ja siten lisäävät jokapäiväisten hetkien arvostusta. Teekupillinen aamuauringossa ei oleellista ole pelkästään teen maku tai auringon lämpö, vaan aistieni kautta olen tuokion suuremman tietoisuuden tilassa.

Sensorisen onnellisuuden haasteena on, että se tarvitsee syntyäkseen ärsykkeen, jonka luonteeseen jo kuuluu ilmestyminen ja katoaminen. Mielihyvä ja sensorinen onnellisuus haipuu myös kokemuksen jatkuessa aivojen mielihyvähormonien vähenemisen myötä. Varmaan tunnistat, miten ensimmäinen suklaapala saattaa maistua taivaalliselta, mutta viides pala ei enää tunnukaan yhtä herkulliselta. Ja liikaa syötynä sama suklaa, sama sensorisen onnellisuuden ärsyke, tekee ihan pahaa. Mielihyvä ja paha olo ovat siis saman onnellisuuden aiheen eri puolia. Lisäksi on hyvin henkilökohtaista, mikä tuottaa kenellekin mielihyvää. Kaikki eivät tykkää suklaasta.

2. Täyttymys eli olosuhteisiin liittyvä onnellisuus

Täyttymystä tai tyytyväisyyttä koemme kun nautimme olosuhteista tai tilanteista, joiden arvioimme olevan meille suotuisia. Olosuhteisiin liittyvä onnellisuus usein jatkaa lausetta ”Olen onnellinen, koska…” Saatamme kokea tyydytystä, kun olemme saaneet hankituksi kauan haluamme kenkäparin, tai saavuttaneet ylennyksen töissä tai kun oivallamme oppineemme uutta ja kasvaneemme ihmisinä. Mutta yhtälailla myös merkityksellisyyden ymmärtäminen ihmissuhteissa tai arvojemme mukaisessa elämässä tuottaa tyydytystä.

Olosuhteisiin liittyvä onnellisuus lisää elämässämme merkityksellisyyden ja kiitollisuuden tunnetta, mikä saa aikaiseksi ylöspäin kasvavan kehän. Olemme yhä useammin avoimia ja vastaanottavaisia kiitollisuudelle, tyytyväisyydelle ja onnellisuudelle.

Valitettavasti olosuhteisiin liittyvään onnellisuuteen vaikuttaa kuitenkin syyn ja seurauksen vuorottelu. Jos ei ole syytä, ei ole onnellisuuttakaan. Totumme myös herkästi onnellisuutta tuottaviin olosuhteisiin. Huikeatkin onnellisuuden syyt, esim. lottomiljoonat, rupeavat pian tuntumaan tavanomaisilta. Ja mikä pahinta, täyttymyksen ja tyytyväisyyden vastinparina on mukana pettymys ja tyytymättömyys, joille vielä lisävauhtia antavat odotukset ja vertailu.

Olosuhteisiin liittyvä onnellisuus on siis täysin mielialan ja maailman armoilla. Jos aamulla on tullut noustua väärällä jalalla eikä aurinkokaan paista eli mielialamme on matalalla ja onnellisuutemme ehdot eivät täyty, koemme itsemme hyvin nopeasti olosuhteiden uhreiksi.
Anthony deMellon sanoin, ehdollinen onnellisuus tuo aina mukanaan kärsimystä.

3. Puhdas ilo eli onnellisuus ilman ehtoja

Voimme kokea puhtaan ilon kehomme kautta, mutta toisin kuin mielihyvässä se ei ole lähtöisin kehon tuntemuksista. Tai kuten täyttymyksessä, onnellisuus ilman ehtoja tunnetaan emotionaalisesti ja siitä voi olla kiitollinen mielen avulla, mutta se on paljon enemmän kuin tunteet tai mielen tila. Joskus tunnemme ilon puuttuvan, koska emme ole läsnä ja kytkeytyneenä todelliseen onnellisuuteemme.

Iloon ilman ehtoja liittyy seuraavia piirteitä:

Pysyvyys. Se on aina kanssamme. Se on alati läsnä oleva ja aina siellä, missä itsekin on. Se tuntuu olevan riippumaton tilasta tai paikasta. Ilo ilman ehtoja ei tule ja mene, vaan ainoastaan tietoisuutemme tuosta ilosta vaihtelee. Usein koemme sen selkeimmin pysähtymällä.
Luovuus. Ilo ilman ehtoja saa luovuuden virtaamaan.
Ei järkevää syytä. Ilo ilman ehtoja on onnellisuutta, joka ei perustu mihinkään. Se ei tarvitse syytä olemassaoloonsa. Edulliset olosuhteet ja hyvä mieliala voivat edistää sen huomaamista, mutta se on olemassa, vaikka sitä ei olisi valmis vastaanottamaankaan. Ja välillä se voi yllättää meidät ihan tavallisissakin olosuhteissa.
Häiriintymättömyys ja selkeys. Ilo ilman ehtoja ei heilu ylös-alas eikä seilaa positiivisen ja negatiivisen välillä kuten mieliala ja mieli tekevät. Sillä ei ole vastakohta. Ja mikään ei voi sitä tahrata. Se on häiriintymätön ja vapaa.
Riittävyys. Usein mielihyvän, saavutuksen tai täyttymyksen jälkeen koetaan jonkinlaista tyhjyyttä ja rupeamme kaipaamaan niitä lisää. Näin ei ole puhtaan ilon kohdalla. Sen kaunein ominaisuus on ainainen ja jatkuva riittävyys. Ilo ilman ehtoja on aina kylliksi.

Vaikka ilo ilman ehtoja on pysyvää, todellista onnellisuutta, myös mielihyvällä ja täyttymykselläkin on oma arvonsa ja paikkansa. Ne opettavat meille paljon läsnäolosta, kiitollisuudesta ja merkityksellisyydestä. Meidän tulee vain muistaa, että niiden olemukseen kuuluu tietty epävakaus. Kun sen tiedostamme, osaamme olla myös armollisia itsellemme hetkinä, kun tunnemme menettäneemme onnellisuutemme. Mutta kuten Holden sanoo, niin kauan kun emme harjoita tietoisuutta ilosta ilman ehtoja, mikään määrä mielihyvää ja täyttymystä ei tee meistä todella onnellisia.

Itse kutsun iloa ilman ehtoja henkiseksi onnellisuudeksi, sillä saan kokemuksen tuosta onnellisuudesta selkeimmin meditaation ja henkisyyden harjoittamisen kautta. Ja koen sen olevan yhtä hyväksynnän ja pyyteettömän rakkauden kanssa.

Uskon myös vahvasti, että onnellisuus on oleellinen osa ydinminuuttamme, erottamaton osa meitä jokaista. Meillä jokaisella on kyky olla onnellinen, koska meidät on luotu onnellisuudesta.

Nuoren naisen teko liikutti kodittoman miehen kyyneliin

Toimituksemme bongasi hiljattain Facebook-päivityksen, joka kosketti meitä. Nuoren naisen spontaani reaktio oli lähimmäisenrakkautta puhtaimmillaan. Pyysimme sen kirjoittajalta Jasmiina ”Jassu” Salmiselta luvan tekstin ja kuvan julkaisuun. Näin Jasmiina kirjoitti Facebookissaan 20.5.2016, paikkana hampurilaisravintola Oulun Rotuaarilla:

”Oltiin Maaritin kanssa jätskillä töiden jälkeen. Huomasin nuokkuvan miehen viereisessä pöydässä. Välillä käännyin katsomaan mitä se mies touhuaa. Hän näytti todella surulliselta ja riutuneelta. Syötii jätskit Marden kaa ja oltii tekemäs lähtöä takas hotellille. Ulko-oven luona sanoin Maaritille että mun on pakko mennä takas tonne kattoo sitä vanhaa miestä onko hänellä kaikki hyvin. Kävin kysymässä mieheltä että onko hänellä nälkä että voisin tarjota hänelle ruokaa ja juotavaa jos hän haluaa. Miehen kasvoille ilmestyi unohtamaton hymy. Hän ei pystynyt käsittämään miksi joku halusi hänelle tarjota aterian. Mies ei ollut syönyt 3 vuorokauteen. Mies kertoi taustoistaan ja sanoi että on asunut kadulla 2 vuotta. Mies oli menettänyt työnsä, perheensä, talonsa jne.

Tippa linssissä kuuntelimme hänen tarinaansa. Lopuksi halasin häntä ja miehellä alkoi valumaan kyyneleet. Mies sanoi: ’Älä huoli Jasmiina nämä ovat tällä kertaa onnen kyyneleet. En ikinä tule unohtamaan tätä hetkeä minkä sain viettää sun kanssa. Ensimmäistä kertaa elämässäni joku tulee kysymään onko minulla nälkä ja olenko kunnossa. Sinä kuuntelit murheeni ja tarjosit mulle kahvin, ruokaa ja sain kylmää maitoa. Sä tuut aina olemaan mun sydämessä ja ajatuksissa. Sun sydän on kultaa.’
Halusin jakaa tämän tarinan teidän kanssa koska pienikin teko voi tehdä toisen todella onnelliseksi. ❤”

Jasmiina Salminen

Apua stressiin ennen lomaa

Olen stressaantunut kun lasten kesäloma on alkamassa ja työkiireet painavat päälle, niin paljon pitäisi ehtiä tehdä ennen lomaa. Millä saisin kehoni rauhoittumaan, että jaksaisin? Vitamiineja, kivennäisaineita ja rasvahappoja jo syönkin mutta olisiko vielä jotain ”stressirohtoa”, joka helpottaisi oloa?

Itse vastaavassa tilanteessa ottaisin käyttöön Reloran, josta ottaisin 2 kapselia aamulla ja 2 illalla. Se ei väsytä vaan laskee kortisolitasoja kehossa, jolloin stressi voi hellittää. Toinen jota ottaisin on Adaptix, jossa on 8 eri adaptogeenirohdosta kehoa tasapainottamaan stressaavassa tilanteessa.

Alla vielä muutamia vinkkejä arkeen kehoa rentouttamaan:

Kahvin korvaaminen Reishi-uutejauheella, joka rauhoittaa hermostoa.
Mielekkään tekemisen lisääminen, on se sitten lukeminen, kutominen tai mikä tahansa harrastus, jossa keskittyy muuhun kuin työhön, ja josta saa lisää voimaa jaksamiseen.
Keskittyminen nykyhetkeen eli mielen pysäyttäminen tietoisesti. Esimerkiksi kun tiskaa astioita kotona, niin keskittyy nimenomaan siihen ja suuntaa katseensa tekemiseen, jolloin mielen pysäyttäminen on helpompaa. Näin keho pääsee rentoutumaan helpommin. Kun mieli laukkaa tekemättömissä töissä, keho stressaantuu lisää. Siksi mielenhallinta on tärkeää. Apuna voit käyttää vaikka Stressinhallintakortteja.
Liikunta esim. jooga, uiminen, tai mikä tahansa on itselle mielekästä liikuntaa.
Luonnossa oleilu, kuten metsässä kävely rentouttaa.
Hyvät yöunet.
Mielen suuntaaminen positiivisiin ja kivoihin asioihin.

Ihanaa kesää! 🙂

Harjoituksena pysyvyys – kuinka oppia sietämään paikallaan pysymisen epävarmuutta?

Istumme tihkusateessa majatalomme pihamaalla, kahvikupeista nousee höyryä, juttelemme. Minä ja kalifornialainen vieraamme, buddhalainen munkki, maailmanmatkaaja ja rukoilija.

Mietimme kuinka kaikki, mikä eteemme tulee ja mistä itsemme löydämme, on osa harjoitusta. Osa sitä, miksi olemme maailmassa, mitä meistä on tulossa ja mitä olemme täällä oppimassa.

Luonamme hetken levähtävä munkki kertoo kuinka ei koskaan halunnut matkustaa, olisi mieluiten asettunut aloilleen ja tehnyt työtään yhdessä yhteisössä. Mutta hänen hengellinen opettajansa kertoi, että miehen tehtävä on olla tien päällä. Ja niin hän on kulkenut vuositolkulla. Euroopan halki kävelleen munkin määränpää on Intiassa, kenties.

Mies matkustaa ilman rahaa ja ottaa vastaan sen, mitä tarjotaan (pois lukien rahan ja alkoholin sekä muut mielestään vahingolliset asiat). Ja paljon tarjotaankin. Ruokaa, juomaa, vaatteita, kyytiä seuraavaan paikkaan. Tie on mutkainen ja täynnä yllätyksiä, eikä hän enää omien sanojensa mukaan odota mitään.
Kaikki, mitä elämä antaa, on lahja.

Minä taas pidän matkustamisesta. Kaipaan vaihtuvia maisemia, erilaisia tuoksuja ja vieraiden kulttuurien kiehtovuutta. Niiden sijaan pysyn paikallani, avaan majatalomme ovet maailmalta saapuville vieraille ja vapaaehtoistyöntekijöille. Nautin tästä valtavasti ja arvostan elämäni monimuotoisuutta äitinä ja majatalon emäntänä. Mutta se on myös minun harjoitukseni.

Olen muuttanut elämäni aikana 20 kertaa. Vanhempani ovat eronneet, itse olen elänyt useassa pitkässä parisuhteessa. Työtittelit ja –projektit ovat vilisseet silmissä. Rytmini on ollut kiivas, siihen olen tottunut. Monesti on ollut helpompaa lähteä, kuin jäädä katsomaan miten tilanne kehittyy.

Tuntuu, että elämäni on ollut yhtä hurjaa muutosta – kunnes pysähdyimme tänne vuorelle.

Nyt harjoittelen pysyvyyden sietämistä. Harjoittelen sen sietämistä, että muut lähtevät. Harjoittelen sitä, että kun eteeni tulee vastoinkäyminen – vuotava katto, toukokuulle jatkuva talvi ja kuopille kulunut kylätie, jota kukaan ei korjaa – en lähde etsimään hauskempia seikkailuja.

Usein aivan päinvastoin, ryhdyn toimeen pysyvyyden ylläpitämiseksi: Pyrimme mieheni kanssa paitsi asumaan tässä kylässä, sen puutteet hyväksyen, mutta myös auttamaan kyläyhteisöä eteenpäin.

Mitä useamman käytännön ongelman saamme ratkaistua, sitä tyynemmin otamme vastaan seuraavan.

Ihmiset lähellämme lähtevät, vieraat ja ystävät palaavat koteihinsa, vapaaehtoistyöntekijät jatkavat matkaansa. Alkuun minun piti työntää kumisaappaani syvälle pihamutaan, jotta en lähtenyt heidän perävalojensa perään. Onneksi en kerta kaikkiaan voinut. Onneksi purin hammasta ja jäin tänne, harjoittelemaan.

Aloilleni asettuminen on pakottanut minut kohtaamaan omia pelkojani. Pidetäänkö minusta, uskallanko, osaanko? Olenko hyvä äiti? Onko tämä onnellinen avioliitto todella totta? Pahimmillaan kärsin huijarisyndroomaoireista: “Kohta kaikki varmaan huomaavat, että olenkin huono ja tyhmä…”

Kuten ystäväni, kalifornialainen munkki on oppinut sietämään matkanteon epävarmuutta, olen minä oppinut sietämään paikallaan pysymisen epävarmuutta.

Olen löytänyt itsestäni sisua ja pitkäjänteisyyttä. Olen oppinut hellittämään ja antamaan toisille enemmän tilaa. Uskallan avata itseäni kerros kerrokselta syvemmälle.

Paikallaan pysyvä saattaa huomata, kuten minä, että syvältä itsen sisältä löytyy asioita, joita ei liikkeessä ehdi huomata. Ne ovat pelottavia, ärsyttäviä, kauniita ja herkkiä. Ennen kaikkea ne ovat tosia. Ja ne, itseni sisältä paljastuvat asiat, tekevät harjoituksesta sekä rakkaan että haastavan.

Ps. Kun pysyy paikallaan riittävän pitkään, saattaa kohdata muitakin ilahduttavia yllätyksiä: Heiluriliike tuo perheen, ystävät, vapaaehtoisetkin takaisin. Tämä kesä tuo luoksemme ystävämme (viime syksynä meillä työntekijänä olleen Hannen) uudelleen vuorelle urakoimaan sekä isäni Suomesta Sarajevoon asumaan!

5 yllättävää syötävää pihakukkaa – Syö kurtturuusu ennen kuin hävität sen!

Tiesitkö, että moni tuttu kukka on syötävä – ja vieläpä ilmaista herkkuruokaa. Tässä viisi miltei kaikille tuttua kukkaa, jotka kannattaa kerätä parempiin suihin:

1. Syreeni

Syreenin kukat sopivat sellaisenaan tai kuivattuna etenkin suklaajälkiruokiin, mutta toimivat hyvin myös salaateissa ja kalaruokien kanssa.

2. Kurtturuusu

Ruusun terälehdet sopivat salaatteihin ja marjajälkiruokiin – erityisesti mansikan kanssa. Korvaa vaniljakastikkeen vanilja kurtturuusun terälehdillä tai sujauta sitä hilloihin. Kurtturuusu on määrätty hävitettäväksi tonteilta 2022 mennessä – sitä ennen kannattaa herkutella sillä!

3. Takiainen

Takiaisen vartta voi käyttää valkoisen parsan tavoin. Käytä toisen vuoden kasvin varret enne kukintaa ja hyvin kuorittuna. Kaitetyn varren maku on miellyttävä ja hienostunut. Sopii myös esim. sosekeiton raaka-aineeksi.

4. Päivänkakkara

Sujauta esimerkiksi lihakeiton sekaan päivänkakkaran kukkia ja lehtiä. Lehdissä on kurkkua ja jopa lakritsaa muistuttava maku.

5. Pukinparta

Jopa makean eikä lainkaan kitkerän pukinparran nuoret lehdet toimivat hyvin salaateissa. Kukkaversot ja -nuput voit tarjoilla parsan tavoin.

Villiyrttikirjasta nyt uudistettu ja laajennettu yhdestoista painos 2022! 550 sivua upeita kuvia, Sami Tallbergin reseptejä ja tietoa luonnon superherkuista! Kirja sisältää 122 suomalaista villikasvia ja tietoa niiden keruusta ja käytöstä. Kurkkaa kirja verkkopuodistamme!

Mehustus on miesten juttu!

”Mehustus on miesten juttu!” sanoo Jorma Partanen. 68-vuotias lempeästi hymyilevä mies haluaa kertoa tarinansa mehustamisen hyödyistä. Hän kun on sitä mieltä, että miehet tarvitsevat kouriin tuntuvia esimerkkejä asioiden toimivuudesta.

”Voi kun naiset antaisivat miehille lisää vapautta”, Jorma huokaa. Miehet viihtyvät kyllä keittiössä kunhan saavat vapaat kädet. Mikään ei ole niin luotaantyöntävää kuin grammalleen noudatettavat reseptit. Mehustamisessa voi olla suuripiirteinen ja luova, ja siksi se sopii vallan mainiosti miehille, vaikka naiset siitä yleensä ensiksi innostuvatkin. Jorma ihailee naisten kykyä innostua uudesta. Hän toivoisi kaikille miehille myös naisten taidon kuunnella kehoaan ja herkistyä.

Jorma on maalaispoika Itä-Suomesta. Hän on lapsuutensa seikkaillut metsissä, juonut puroista ja lähteistä vettä janoonsa ja tehnyt tupakkia kuivuneista lehdistä. Äiti, nyt 90-vuotias vetreä marjojen poimija, antoi lapsikatraalleen marjoista tehdyn tehojuoman aina ennen ruokailua. Luonto ja sen antimet ovat aina olleet tärkeitä. Kiireinen kaupunkilaiselämä pääsi kuitenkin hämärtämään luonnon merkitystä ja mielekäs ja paljon matkustelua vaativa työ vei maalaispojan mennessään.

Kymmenisen vuotta sitten keho alkoi antaa ensimmäisiä merkkejä liian kovasta vauhdista, sillä lääkäri passitti Jorman suoraan keskussairaalaan. Yläverenpaine paukkui lukemassa 220. Lääkekuureja vaihdeltiin vuosia, mutta toivottuun tasoon ei koskaan päästy. ”Lääkärin tarkistuksiin menin korvat luimussa”, kertoo Jorma. Omasta mielestään hänellä oli äidin kasvatuksen ansiosta ihan terveelliset elintavat. Niitä töitä vain oli paljon tehtävänä.

Puolitoista vuotta sitten Jorma huomasi Facebookissa vihermehu-ryhmäni Juice Finlandin. Hän päätti lähteä mukaan viikon mehupaastoon. Mehulinkokin oli valmiina, löytyi pölyttymästä kaapin perältä. Viikon paasto ylitti kaikki odotukset. Paino laski viisi kiloa ja vaikka siitä palautuikin osa, oli muutos merkittävä. Tärkeimmät vaikutukset tulivat kuitenkin muualta. Verenpaine, jonka lääkärin mukaan pitäisi pysyä alle 135:n, laski 120:een ja sen allekin. Mikään lääke ei ollut pudottanut verenpainetta kuten vihermehut ja tyytyväinen lääkäri kehotti Jormaa jatkamaan mehujen juomista.

Jorma tekee vihermehun viitisen kertaa viikossa ja korvaa yhden aterian päivässä mehulla. Jos ei tee mieli mehua, ei hän sitä väkisin juo. ”Suuripiirteistä ja vapaata hommaa, mutta silti toimii”, hän virnistelee. Paino on pudonnut tasaisesti yhdeksän kiloa. Välillä painon putoamista ei edes huomaa, se kun tippuu 1,5–2,5 kiloa kuukaudessa. ”Siivosin vaatekaappiani ja yllätyksekseni kahdeksat liian pieneksi jääneet housuni mahtuivatkin taas päälle!”, Jorma iloitsee.

Jorma on sitä mieltä, että miehillä uuden asian hyväksyminen on vaikeampaa, jos vaikutukset saavutetaan hitaasti. Perinteinen tapa on epäillä vaikutuksia jo ennen kuin edes kokeilee. Tieteen filosofia-kurssilla Jorma kuuli lauseen joka jäi hänen mieleensä pyörimään.

”Platon ja Aristoteleskin aikanaan uskoivat hallitsevansa kaiken inhimillisen tiedon.”

”Niinhän me miehet usein kuvittelemme, hallitsevamme kaiken ja tietävämme kaiken. Jos vain antaisimme itsellemme oikeuden katsoa ympärillemme, niin voisimme syventää ja rikastuttaa omaa elämäämme sen sijaan, että aina torppaamme uudet asiat. Voisimme miettiä, olisiko tästä juuri minulle jotain hyötyä?”, Jorma pohdiskelee. Hän kertoo olevansa onnekas, sillä hänellä on ystäviä, jotka ovat hylänneet tämän vanhan ajatusmallin ja näyttävät esimerkillään mitä voi saavuttaa, jos avaa sydämensä uudelle.

Hän uskoo, että suunta näytetään, kun siihen on valmis tarttumaan. Se on ollut suurimpia oivalluksia hänen elämässään. Tämän oivalluksen myötä 32 vuotta työkseen luennoinut Jorma on muuttanut myös luentojensa sanomaa. Totutut ja vanhat tekniset ratkaisut eivät ole enää ainoita toimivia ratkaisuja, nyt hän kannustaa luovuuteen ja mielikuvituksen käyttämiseen.

Luovuutta ja mielikuvitusta Jorma harjoittelee vihermehujen parissa. ”Vaivannäkö ei ole suuri, sama aika menee kuin kahvin keitossa”, hän kannustaa. Uusia raaka-aineita on tullut kokeiltua runsain mitoin ja hän viihtyy nykyään kaupassa vihannes- ja hedelmähyllyjen luona.

Punajuuri on suosikki, vaikka äidin varoitus ”Älä syö punajuurta raakana!” soikin aina mielessä. ”Juomisesta ei ollut puhetta ollenkaan”, Jorma hymähtää. Selleri oli alussa kamalan makuista, nyt menee helposti kolmekin vartta yhteen mehuun. Ananaspurkit ovat vaihtuneet tuoreeseen ananakseen ja kurkuma on värjännyt kiitettävästi keittiötä. Lingon töpselikin on kauniin keltainen.

Jorma pitää vihermehuja nestemäisenä ruokana. Golf-kierroksella hänellä on vihermehu mukana entisen energiajuoman sijaan. Luentopaikoilla hotelleissa ja kurssikeskuksissa hän kiinnittää huomiota ruuan laatuun ja määrään, eikä enää täytä lautastaan samalla tavalla kuin ennen. Tämä tapa on tullut aivan huomaamatta vihermehujen ansiosta. Vihreää juomaa mukanaan kantava mies ei ole saanut ihmettelyjä osakseen, enemmänkin kiinnostusta. Juice Finland-ryhmässä Jorma on aktiivinen ja julkaisee tarkoin sommiteltuja mehukuvia.

”Päivästä tulee erilainen sen mukaan aloittaako sen vihreällä, punaisella vai keltaisella mehulla tai jopa niiden sekoituksella.”

Luontoyhteys on kaupungissa vahvistunut. Vaikka Jorma juttutuokiomme alussa harmitteli, ettei osaa kuunnella kehoaan, taitaapa hänellä se taito kuitenkin olla. Jokin niissä punaisissa raaka-aineissa viehättää, sillä punajuuri- ja eritoten granaattiomena-mehut ovat Jorman herkkua. ”Jostain tuolta kallosta kuuluu viestiä, jos liian kauan pitää niistä taukoa.”

Ja entä se herkistyminen? Jorma ajaa usein erään koivikon ohi työmatkoillaan. Se koivikko huutaa hänelle: ”Tule tänne seisomaan.” Hän kuuntelee kutsua ja menee, sillä kaipuu luontoon on nyt vahvempi kuin koskaan ennen.

Jorman lempimehu

yhden granaattiomenan siemenet

omena

kuorittu kesäkurpitsa

kourallinen pinaattia

puolikas ohuelti kuorittu lime

Kesäkurpitsa kuoritaan, ettei mehusta tulee liian ruskeaa, sillä värillä on väliä, kun nauttii mehusta myös silmillään. Värin voi pelastaa tarvittaessa laittamalla vielä pienen palan raakaa punajuurta mehulinkoon.

Terveellisempi Bannoffee-resepti (mutta niin pökerryttävän ihana!)

Tämä resepti on: gluteeniton, maidoton eikä sisällä prosessoitua sokeria.

Inspiroidun leivontaideoista kierrellessäni ihastelemassa eri kahviloiden kakkuvitriinejä. Tavoitteeni on valmistaa perinteisistä konditoriaherkuista ravintorikkaita versiota sekä ideoida uusia suosikkeja. Matkustan työkseni paljon ja on hienoa päästä nuuhkimaan ruoanlaitto- ja leivontabuumeja ympäri maailmaa. Sain idean tähän ihastuttavaan Bannoffee-leivokseen Lontoon kahviloita kierrellessäni. Aloin pohtia, kuinka voisin korvata perinteisen Bannoffee-reseptin ainesosat kuten kinuskikastikkeen ja kermakuorrutuksen terveellisellä tavalla. Lopputuloksesta tuli pökerryttävän ihana.

Leivoksessa on kolme työvaihetta mutta ne ovat uskomattoman helppoja. Selviät vaikka et olisikaan varsinainen jauhopeukalo.

Tässä siis ihana Bannoffee-resepti arki-iltojasi ilahduttamaan.

Vaihe 1: BANNOFFEE-POHJA

(Ohjeesta tulee 4 pientä leivosta)

2 dl mantelijauhoja

0,5 dl amaranttihiutaleita

2 rkl agavesiirappia (tai oman maun mukaan)

1 tl psylliumia

1 luomu kananmuna

ripaus suolaa

VAIHE 1) Yhdistä kaikki pohjan aineet ja sekoita huolellisesti lusikkaa apuna käyttäen. Tasoittele taikina voideltujen pienten piirakkamuottien pohjille ja reunoille.

Laita taikinapohjien päälle leivinpaperisiivu ja kaada painolastiksi esimerkiksi riisinjyviä tai kuivattuja herneitä varmistaaksesi, että pohja pysyy muodossaan paiston aikana. Paista uunin keskiosassa 200 asteessa noin 15 minuuttia. Anna jäähtyä.

VAIHE 2) ”TOFFEETÄYTE”

2,5 dl pehmeitä taateleita (liota tarvittaessa vedessä parin tunnin ajan)

1 dl mantelimaitoa

1tl vaniljaa

1 rkl kookosöljyä

loraus sitruunan mehua

ripaus suolaa

Yhdistä kaikki pohjan aineet tehosekoittimessa tasaiseksi massaksi. Lisää tarvittaessa mantelimaitoa saadaksesi riittävän notkea ”toffeevaahto.” Tarkista maku. Toffeetäytteessä saa olla hieman suolainen maku.

VAIHE 3): KOOKOSKERMA

Vatkaa jääkaappijähmeä kookoskerma vaahdoksi ja mausta oman maun mukaan vaniljalla ja agavesiirapilla.

Laita vaahto vielä hetkeksi jääkaappiin jähmettymään

Levitä toffeetäytettä jäähtyneiden piirakkapohjien päälle ensimmäiseksi kerrokseksi. Viipaloi kypsästä banaanista siivuja toiseen kerrokseen. Ja pursota lopuksi kookoskermaa päällimmäiseen kerrokseen. Koristele banaaniviipaleilla.

Mitä eroa on luonnon- ja luomukosmetiikalla? Ja kumpi on parempi valinta?

Koska kosmetiikkatuotteet ovat suoraan kosketuksessa kehoon, niiden tulisi sisältää mahdollisimman vähän ihoa ärsyttäviä ainesosia. Myös raaka-aineiden alkuperä vaikuttaa tuotteen jättämiin jälkiin niin sinussa kuin ympäristössäkin. Merkki- ja termiviidakossa voi helposti eksyä – mitä sinun tulisi tietää kosmetiikkatuotteiden ekologisuudesta?

Luomu- ja luonnonkosmetiikan sertifikaateissa on eroja

Alaan erikoistuneiden, riippumattomien organisaatioiden säätelemää ja valvomaa luonnollista alkuperää olevaa kosmetiikkaa kutsutaan sertifioiduksi luonnonkosmetiikaksi. Tällöin erityishuomion kohteena on tuotteen koko elinkaaren vaikutus sekä ihmiseen että luontoon. Mm. valmistuksessa tulee suosia luonnollisia raaka-aineita, joiden tulee olla mahdollisimman vähän prosessoituja, ja tuotteiden tulee aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa ympäristölle niin tuotannon, käytön kuin hävittämisenkin aikana. Raaka-aineille on annettu tarkat kriteerit eikä tiettyä kosmetiikan raaka-aineita, kuten synteettisiä hajusteita ja väriaineita tai parabeeneja, saa käyttää.

Luomukosmetiikassa keskitytään juurikin luomuraaka-aineiden osuuksiin valmiin tuotteen koostumuksessa. Luonnonkosmetiikkatuotteissa näiden luomulaatuisten kasvi- ja eläinperäisten raaka-aineiden käyttöä pidetään suositeltavana, joskaan niiden pitoisuuksille ei ole asetettu vähimmäismääriä.

Sertifiointi varmistaa tuotteen ainesosien ja tuotannon luonnonmukaisuuden

Luomuruokaa ostaessa voi helposti luottaa sertifioituihin luomu-merkkeihin, mutta luomukosmetiikalle ei ole olemassa yhtä EU:n yhteistä sertifikaattia, vaan useita eri vaihtoehtoja. Yksi suurimpia – ja vaativimpia – luonnonkosmetiikan laadunvalvontaorganisaatioita on Ecocert Greenlife, joka valvoo, että vähintään 95 % tuotteen ainesosista on luonnollista alkuperää ja tuotteen kasviperäisistä ainesosista on luomua. Lisäksi vähintään 20 % tuotteen kuiva-aineesta on oltava luomua eikä raaka-aine saa sisältää esimerkiksi raskasmetalleja, PAH-yhdisteitä tai pestisidejä, ja sen tulee olla yksinkertaisin prosessein valmistettua.

Kiellettyjä ainesosia ovat mm. synteettiset väriaineet, hajuaineet, antioksidantit ja pehmennysaineet sekä öljyteollisuudesta peräisin olevat aineet ja silikoni. Sertifikaatti edellyttää, että tuotannon aiheuttamat päästöt on puhdistettava, jätteet lajiteltava ja voimakkaiden kotitalouskemikaalien käyttö on kielletty. Eläinkokeet ovat kiellettyjä eivätkä tuotepakkaukset saa olla saastuneita, ja niiden on oltava kierrätettäviä. Lisäksi tuotteessa tulee olla selvät merkinnät siitä, kuinka suuri osa aineosista on luonnollista alkuperää ja luomua.

Ecocert Greenlifen COSMOS ORGANIC -luomusertifiointi on Euroopan-laajuinen standardi, jonka tarkoituksena on asettaa tuotteille yhteiset minimivaatimukset, harmonisoida luomu- ja luonnonkosmetiikan sertifiointisäännökset sekä lobbata instituutioita. COSMOS hyödyntää Ecocertin standardeja kannustaakseen luonnonmukaisen maataloustuotannon käyttöön, ympäristöystävällisten ja ihmisille turvallisten tuotantoprosessien hyödyntämiseen sekä laajentaakseen ”vihreiden kemikaalien” konseptia.

Tuotteen ympäristöystävällisyys vaikuttaa myös sinun hyvinvointiisi

Kosmetiikkatuotteiden valmistuksen ja käytön aiheuttamat ympäristövaikutukset ovat suuret. Onneksi jo lainsäädäntö vaatii arvioimaan raaka-aineiden ympäristövaikutukset, minkä lisäksi yrityksillä on usein oma-aloitteisia toimenpiteitä ja kestävän kehityksen ohjelmia. Myös raaka-aineiden valmistajilla on omia ympäristövaikutuksiin liittyviä tutkimusohjelmia ja suosituksia.

Ympäristöasioissa kokonaisuuden arviointi on tärkeää ja ympäristövaikutuksia tulee arvioida tuotteen koko elinkaaren ajalta. Joutsenmerkki-kriteerit huolehtivat tuotteen ympäristöystävällisyydestä niin tuotannon, käytön kuin jätehuollonkin näkökulmasta. Vaatimuksia on asetettu erityisesti tuotteen sisältämien kemikaalien luokitukselle ja ympäristövaikutuksille, hajusteiden ja väriaineiden käytölle, pakkaukselle ja tuotteen teholle. Koska kaikki saippua- ja kosmetiikkatuotteet päätyvät lopulta viemäreiden kautta ympäristöön, on tärkeää säädellä mm. ainesosien hajoavuutta ja myrkyllisyyttä vesieliöille.

Kaikki merkit ja sertifikaatit ovat yritykselle vapaaehtoisia, joskin vain niillä voit varmistaa tuotteen alkuperän ja tuotantotapojen luotettavuuden. Sertifioituja tuotteita valitsemalla pidät huolen siitä, ettei ostoksesi rasita luontoa – eikä omaa kehoasi.

Lähteet: urtekram.fi, luonnonkosmetiikka.fi, joutsenmerkki.fi, teknokemia.fi, ecocert.com

Urtekram on tuottanut puhtaita, luonnonmukaisia vartalon- ja hiustenhoitotuotteita jo 1970-luvulta lähtien. Urtekramin kosmetiikkatuotteet ovat Ecocert Greenlifen COSMOS ORGANIC -luomusertifioituja, ne eivät sisällä hormonitoimintaa häiritseviä parabeeneja eivätkä synteettisiä säilöntäaineita, ja ne on valmistettu kasviperäisistä raaka-aineista. Tuotteet eivät sisällä öljyteollisuuden sivutuotteita, eivätkä ne ole eläinkokein testattuja.

Gluteeniton nokkospiirakka -resepti

Kevään aikana olen ehtinyt tehdä monenlaisia suolaisia piirakoita sesonkivihanneksista ja villiyrteistä. Oma suosikkini näistä on ehdottomasti nokkospiirakka. Se voittaa muut sekä maussa, että ravinteikkuudessa, joten laitan reseptin jakoon 🙂

RESEPTI

Murutaikina

2dl gluteenittomia kaurajauhoja
100g voita
2rkl vettä

Täyte

5dl tuoreita nokkosia
2 kananmunaa
3dl nestettä (Itse olen käyttänyt mm seuraavia sekoituksia: 1dl kaurakermaa+2dl vettä, 1dl kermaviiliä+2dl vettä)
Suolaa ja pippuria maun mukaan

Valmistus

Valmista murutaikina työstämällä ainekset käsin nopeasti taikinaksi (voit laittaa taikinan jääkaappiin odottamaan, kylmänä sitä on helpompi käsitellä)
Lämmitä uuni 200-asteiseksi
Painele taikina piirakkavuokaan ja paista pohja uunissa noin 5–10 minuuttia
Ryöppää nokkoset noin 2 minuuttia kiehuvassa vedessä. Valuta vesi pois siivilän kautta ja silppua nokkoset.
Sekoita kananmunat, neste sekä mausteet kulhossa
Asettele nokkossilppu tasaisesti pohjan päälle ja lisää lopuksi kananmunaseos.
Paista uunissa noin 20 minuuttia

Herkullisia hetkiä!

<3 Emma

Päivä sielunmaisemissa

Herään sunnuntaihin aamuauringon kutitellessa silmäluomiani. Ikkunasta näen pihavaahteran aukovan vaaleanvihreitä kukintojaan. Pikkulinnut pyrähtelevät oksistoissa; avaan ikkunan linnunlaulun tulla sisälle pieneen huoneeseeni. Huomaan tuntevani tarvetta poiketa rutiineista. Niinpä luottaen sisäiseen ääneen, suuntaan voimapaikkaani Kolille, latautumaan luonnon kauneudesta ja mystiikasta; kenties Kolin ikivanhalla haltialla on jokin viesti nyt, kun elämässäni olen muutoksen kynnyksellä. Haluan nousta korkealle nähdäkseni syvemmälle.

Portaiden sijaan valitsen huipulle nousemiseen metsäisen polun. Mustikka kukkii jo ja oravanmarja ojentelee lehtiään polun varrella. Hitaasti nousen kohti huippua kuulostellen ikivanhojen puiden huminaa lempeässä tuulessa. Luonto henkii syvää rauhaa.

Huipulla on muitakin. Jollakin on sylivauva kantorepussaan. Uusi sukupolvi kasvamassa Kolin ihailijaksi? Puhe on saksankielistä. Kesä turisteineen on tullut.

Huipulta katsellessa edessä levittäytyy Pielinen saarineen, tuttu maisema. Järvi on kuitenkin joka kerta erilainen: harvoin peilityyni, toisinaan myrskystä tumma. Tänään aallokko värjää järven sinisen ja harmaan sävyillä, pienet valkoiset vaahtopäät erottuvat juuri ja juuri paljain silmin. Saarten tyynenpuoleiset rannat ovat hopeankirkkaita. Täällä huipun tuntumassa kasvavat käkkäräiset puut kertovat luonnonvoimien edessä nöyrtymisestä; kannattaisi ihmisen ottaa oppia puilta!

Istahdan auringonpaisteiselle kalliolle ja vaivun tunnustelemaan ikiaikaista (kalevalaista?) energiaa. Muistan,kuinka pari vuosikymmentä sitten taivaan kartanoihin muuttanut ystäväni, ahkera Kolin kävijä ja herkkä nainen, sanoi Kolin energiaa feminiiniseksi. Toin hänelle kerran pienen kiven Iso-Syötteeltä. Kivi kertoi hänelle tuon pohjoisen paikan energian olevan maskuliinista! Hän se opetti jo silloin vuosia sitten pysähtymään, tutkimaan luonnon ilmiöitä.

Täällä Kolin huipulla, lähes 400 m merenpinnan yläpuolella, ajatuksetkin nousevat korkeuksiin. Negatiiviset asiat väistyvät, mieli lepää. Tekee hyvää pysähtyä ja antaa kevätkesäisen auringon helliä kehoa ja mieltä. Haluaisin tulla tänne joskus auringon noustessa ja illalla auringonlaskun aikaan. Haluaisin istua täällä keskellä yötä tummansinisen tähtitaivaan alla, haluaisin… mieli vaeltaa unelmiin, jotka tiedän helposti toteutettaviksi: matkaa kotoa tänne on vajaat viisikymmentä kilometriä. Ehkä tänä kesänä jonain päivänä!

Hieman sivummalla huipusta on hiljaisuuden kirkko. Pystysuoran kallion eteen on asetettu suuri puinen risti. Istumapaikkana on laakea, ristiinpäin loivasti viettävä kallio. Istun tovin tunnustellen hiljaisuutta ja rauhaa. Eräänä toukokuun lopun päivänä vuosia sitten koin täällä liikuttavan elämyksen: olin polulla lähestymässä kirkkokalliota, kun kuulin laulua. Poikkesin polulta hieman ylemmäksi ja istahdin kuuntelemaan. Nuorten tyttöjen joukko lauloi, ensin suvivirttä, sitten ”taas leivoset ilmassa” ja monta muuta keväistä laulua nuorilla, heleillä äänilllään. Olin yllätyskonsertissa luonnon helmassa. Kun laulu loppui, menin kiittämään tyttöjä; he hieman hämillään sanoivat olleensa tietämättömiä siitä, että heillä oli kuulijakin.

Tänään alas tullessani tuntematon eteläsuomalainen pariskunta pysähtyy juttelemaan. Kertovat jääneensä eläkkeelle äskettäin ja nauttivansa vapaista päivistä. Heidän iloisuutensa on silminnähtävää. Rupattelutuokio heidän kanssaan osoittaa, että tämä karjalainen vaaramaisema hoitaa ihmistä monella tapaa. Erottuamme omille teillemme saattelen ajatuksissani pariskuntaa onnellisiin eläkevuosiin.

Laskeudun polkua hiljaa mietteissäni. Äkkiä huomaan kannon kupeessa sydämen muotoisen vaalean käävän.

Kulje rohkeasti elämässä eteenpäin, älä ruoki pelkojasi, tuntuu Kolin vanha viisas haltia viestittävän.

Tunnen täyttyneeni vahvalla positiivisella voimalla.

Palaan kiitollisena kotiin.

7 henkisen vahvuuden merkkiä – Kova ulkokuori ei ole henkistä vahvuutta

Mitä eroa on henkisellä vahvuudella ja vahvuudella, jota ehkä ajattelet muiden odottavan sinulta? Toisinaan ihmiset vaikuttavat ulospäin hyvin vahvoilta, mutta oikeastaan väittämien ”en pelkää mitään” ja ”en olisikaan halunnut sitä ylennystä” takana ei välttämättä olekaan henkinen vahvuus.

Kova ulkokuori voi palvella lyhytaikaisesti kohottaen itsevarmuutta tai etäännyttäen epäilijöitä, mutta se ei kuitenkaan toimi eduksi pidemmän päälle.

Tässä seitsemän merkkiä, joista voi erottaa vahvana esiintymisen henkisestä vahvuudesta:

1. Epävarmuuksien naamiointi

Vahvana esiintyvä kehittää persoonan, jonka mottona on ”olen paras”. Tämän kovan kuoren alta kuitenkin paljastuu suuri epäilyksen vuori.

Henkisesti vahvat ihmiset eivät hukkaa energiaa omien heikkouksiensa peittelyyn vaan pyrkivät kehittämään itseään. He tiedostavat puutteensa eivätkä häpeä näyttää niitä.

2. Epäonnistumisten kieltäminen

Vaikka kuinka hokisi päässään lausetta ”epäonnistuminen ei ole vaihtoehto”, ei se estä epäonnistumasta, mutta se voi estää yrittämästä. Vahvana esiintyvät pyrkivät usein esittelemään taitojaan ja välttämään uuden yrittämistä epäonnistumisen pelossa.

Henkisesti vahvat puolestaan näkevät epäonnistumisen ponnahduslautana kohti onnistumista. He luottavat kykyynsä ottaa vauhtia takaiskuista ja oppia virheistä.

3. Arvon sitominen muiden mielipiteisiin

Vahvana esiintyvät ovat äärimmäisen huolissaan siitä, miltä he näyttävät muiden ihmisten silmissä. Heidän itsearvostuksensa on riippuvainen muiden mielipiteistä. Kuitenkaan henkisesti vahva ei koe tartetta todistaa mitään kenellekään muulle kuin itselleen.

Henkisesti vahvat ammentavat energiaa sisäisestä kasvamisen halustaan eivätkä pelkää pyytää apua muilta.

4. Tunteiden tukahduttaminen

Usein vahvana esiintyvien tunneilmaisut rajoittuvat vihaan eivätkä he mielellään tuo ilmi muita tunteitaan. Vahvana esiintyvät piilottavat surun, pelon ja innostuksen.

Henkisesti vahvat sen sijaan kykenevät myöntämään pelkonsa eivätkä myöskään ujostele kyyneliä. Tunteiden sivuuttamisen sijaan henkisesti vahvat valvovat tunteitaan ja ovat tietoisia siitä, millä tavoin tunteet vaikuttavat heidän ajatuksiinsa ja käytökseensä.

5. Kivun kieltäminen

Vahvana esiintyvät kehuvat sietävänsä suuren määrän kipua. He saattavat kohdella kehoaan kuin konetta tai kieltäytyä tiedostamasta loukkaantumisia.

Henkisesti vahvat eivät puolestaan ole kiinnostuneita sietämään suurta määrää fyysistä kipua vakuuttaakseen muita. Sen sijaan he ottavat oppia kivun tunteesta ja yrittävät kääntää koetun tuskan mahdollisuudeksi kehittyä.

6. Ylisuorittaminen

Terve itseluottamus on hyväksi, mutta vahvana esiintyvät tuppaavat usein julistamaan ettei heitä voi pysäyttää mikään. Omien kykyjen yliarviointi ja tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavan työn aliarviointi ovat vahvoina esiintyvien ongelmia.

Henkisesti vahvat taas valmistautuvat totuudenmukaisesti haasteeseen. He huomaavat mahdolliset esteet ja tiedostavat, kuinka paljon energiaa tavoitteen saavuttamiseen tulee sijoittaa.

7. Pyrkimys hallita muita

Vahvana esiintyvät nauttivat hallinnan tunteesta. He haluavat muiden ajattelevan heidän olevan vastuussa ja esittävät usein outoja vaatimuksia ilman perusteita.

Henkisesti vahvat eivät pyri hallitsemaan muita vaan vain itseään. He panostavat ajatusten ohjaukseen, tunteiden hallintaan ja tuottavaan käytökseen riippumatta ympärillä vallitsevista olosuhteista.

Jos tunnistit itsesi jostain kohdasta, huomasitko olevasi henkisesti vahva vai vahvana esiintyvä? Pohdi mitä tämä sinun kohdallasi merkitsee ja voisitko kenties muokata ajatustyyliäsi itsellesi edullisemmaksi, kohti henkistä vahvuutta? Tapoja kasvattaa henkistä pääomaa on lukuisia, mutta tässä pari esimerkkiä alkajaisiksi.

Ole rehellinen itsellesi
Harjoita kiitollisuutta
Tunnusta vahvuutesi
Tunnista muutosta vaativat alueet tai haasteet
Aseta tavoitteet ja työskentele niiden saavuttamiseksi
Pyri oppimaan omista kokemuksistasi
Pyri päästämään irti pikkuasioista
Elä omien arvojesi mukaisesti

Lähteet: psychologytoday.com , inc.com , wikihow.com