Kirjoittajista Juha Siira on Joensuussa asuva kipupsykologi, psykoterapeutti, työnohjaaja ja kouluttaja. Karita Palomäki on Helsingissä työskentelevä psykofyysinen fysioterapeutti, NLP-työnohjaaja ja kouluttaja. Lisäksi Karita kirjoittaa Hidasta elämää –sivuston Terveys ja tunteet –artikkelisarjaa. He ovat yhdessä kirjoittaneet uutuuskirjan Kehon viisaat viestit– Vapaaksi kivusta, stressistä ja kuormittavista tunteista (Kirjapaja 2016).
Jokaisen ihmisen elämää värittää nykyisin aistiylikuormitus ja hektisyys, enemmän tai vähemmän. Vaikka ei eläisikään jatkuvassa kiireessä ja aikataulupaineissa, ympäristössämme ja sosiaalisissa suhteissamme on lähes päivittäin tekijöitä, jotka aiheuttavat meille stressiä. Lisäksi stressaavat ja traumaattiset elämäntapahtumat vaikuttavat psyykkiseen ja fyysiseen terveyteemme.
Tarvitsemme kehotietoisuutta ja kehon kuuntelutaitoja, jotta voimme vaikuttaa omaan stressaantumiseemme ja sitä kautta hyvinvointiimme. Jos olemme olleet vuosia kuormittuneisuuden oravanpyörässä, menetämme kontaktin omaan kehoomme. Emme enää tunnista kehon lähettämiä viestejä meille: hiljennä tahtia, välitä itsestäsi, elä arvojesi mukaan, tee asioita jotka tuovat sinulle iloa ja merkityksellisyyttä.
Keho pyrkii selviytymään stressaavista elämäntilanteista jännittymällä ja siirtymällä taistele-pakene-jähmety –reaktioon. Tämä on siis ikiaikainen, vanha ja viisas keino selviytyä lyhytaikaisesta stressistä. Kun stressi – ja sitä kautta jännitys – on pitkäkestoista, alamme kokea kipua, joka pohjimmiltaan yrittää herättää meitä tästä ”unesta”, oravanpyörästä johon olemme elämässämme joutuneet.
Kivulla on siis pohjimmiltaan hyvä tarkoitus. Vaikka kivuista kärsivän on todennäköisesti hyvin vaikea aluksi ymmärtää, miksi kehoa ja erityisesti kipua tulisi kuunnella, tämä on mielestämme avain siihen, että pystymme päästämään irti kehossa olevista jännitteistä ja sitä kautta myös kivuista. Kun ymmärrämme jännityksen ja kivun yksilölliset syyt, voimme sitä kautta vaikuttaa elämämme tuleviin valintoihin; mitä olisi omassa elämässä ajankohtaista muuttaa. Jollekin se voi olla omat uskomukset ja suhde itseen, toiselle vaikkapa työ, ammatti tai parisuhde.
”Ja sanoin keholleni, pehmeästi: ’Haluan olla sinun ystäväsi’. Se hengitti syvään ja vastasi: ’Olenkin odottanut tätä koko ikäni.’”
– Nayyirah Waheed (suom. Karita Palomäki)
Pitkittynyttä, kroonista kipua on alettu ymmärtää yhä paremmin. Kipukokemus sisältää muitakin ulottuvuuksia kuin kehosta tulevan signaalin mahdollisesta kudosvauriosta. Kipukokemus vahvistuu omista odotuksistamme ja tunnereaktioistamme suhteessa kipuun. Näin ollen esimerkiksi jo ennakoiva kivun pelko lisää varsinaista kivun voimakkuutta.
Kipukokemus tapahtuu aivoissa. Mikäli kipu pitkittyy, kyseessä on keskushermoston herkistymistila, joka vaatii aivan uudenlaista lähestymistapaa ja hoitoa. Tällaisessa tilanteessa tulisi keskittyä myös aivojen kuntouttamiseen, kehon kuntouttamisen lisäksi.
Erilaiset kehotietoisuus- ja stressinsäätelytaidot ovat ensisijaisia vapauttamaan keskushermostossa olevaa herkistymistä. Lisäksi on olemassa täsmäkeinoja kivun ja tunteiden säätelyyn. Esimerkkeinä näistä ovat erilaiset hengitys-, fokusointi- ja silmänliikeharjoitukset sekä akupunktiopisteiden hyödyntäminen kivun itsehoitona. EFT-menetelmässä, joka on stressaavien tunteiden vapauttamismenetelmä, hyödynnetään myös akupunktiopisteiden ”naputtelua” omilla sormilla. EFT:n tarkoitus on helpottaa niitä tunnereaktioita, joita kipukokemukseen on yhdistynyt.
On sanottu, että jos oppii kuuntelemaan kehon viestejä jo siinä vaiheessa, kun se kuiskailee, ei tarvitse kuunnella kehon huutoa myöhemmin. Tämä on meidän kirjoittajien mielestä avain oman terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen ja ylläpitämiseen.
Vietin juuri yön edesmenneen äitini rakennuttamalla kesämökillä hänen lapsuuden maisemissaan.
Kesäni on ollut tapahtumarikas ja tämä oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa tilaisuus pysähtyä tuohon hiljaiseen ja rauhalliseen paikkaan.
Laiturilla istuessani pohdin onnellisuuden ja hyvän mielen reseptiä. Seuraavat 4 teemaa nousivat mieleeni (tätä kirjoittaessani kuuntelen inspiraationa Joao Gilberton upeaa Bossa Nova-levyä Amoroso, jonka voit halutessasi ladata täältä):
1. Valinnan vapaus ja vastuu valinnoista
Inhimillisen hyvinvoinnin perustaan kuuluu tietty itsemääräämisoikeus. Jos eteen tuleviin tehtäviin liitttyy ulkopuolelta tuleva pakko tehdä, on aivan luonnollista, että ajan myötä olo alkaa ahdistaa.
Toisaalla on vastuu omista valinnoista. Mitä seurauksia valinnoistani on muille?
Jos mökillä ollessa päätän luopua varttitunnista vapaa-aikaani tiskatakseni ”yhteisen hyvän nimissä”, ei ole reilua, että uhriutuen muistuttelen muille tekemästäni urotyöstä, vaatien samalla vastapalveluksia.
Sellaiset valinnat, joista seuraa hyvää mieltä monille, ovat kaikkein palkitsevimpia. Erityisesti silloin, kun niihin ei liity vastavuoroisuuden vaatimusta. Ehkäpä äitini osasi jo mökkiä suunnitellessaan kuvitella jälkipolvien nauttivan tuosta kesäpaikasta vielä pitkään hänen aikansa jälkeen. Itse hän vain harvoin malttoi asettua aloilleen nautiskelemaan lepäilemisestä. Useimmiten hänellä oli jotain askaretta. Kenties hänen valintansa tuottikin hänelle suurimman ilon.
Vastuuseen kuuluu myös seurausten kantaminen. Me teemme kaikki virheitä. Se miten hyvin osaamme ne myöntää ja mahdollisuuksien mukaan korjata, lienee tärkeämpää kuin virheitä välttelevä elämäntapa.
”Onnellisuus on sitä, kun ajatukset, puhe ja teot ovat keskenään sopusoinnussa”Mahatma Gandhi (1883–1944)
2. Nopeat tulokset vai pitkäjänteinen omistautuminen
Useat meistä unelmoivat pikavoitoista. Arpajaiset ja rahapelit saavat monet investoimaan suuriakin summia. Mielikuvilla meille myydään myös pikadieettejä, implantteja ja kasvuhormoneja.
Kuitenkin tiedämme, että varmimmin taloutta saa kohennettua balansoimalla tulot ja menot, kehoa tasapainottamalla tankatun ja kulutetun energian ja mieltä syöttämällä sinne laadukasta sisältöä.
Netistä löytyy videoita uskomattomista domino-askarteluista, joissa kaatuvat esineet tai rataa pitkin liikkuva kuula saa aikaan hämmästyttäviä ketjureaktioita. Pienoismallin suunnittelu ja rakentaminen vaikkapa tulitikuista vaatii äärimmäistä pitkäjänteisyyttä ja keskittyneisyyttä. Uskon, että valmis lopputulos on vain pieni osa saavutettua tavoitetta. Onnistumisen tunne yhdessä vaivannäön ja omistautumisen kanssa on sellaista, jota mikään valmiina ostettu härpäke ei voi korvata.
3. Yhdessä tekeminen
Epämiellyttävienkin asioiden hoitaminen voi muuttua mielekkääksi ja palkitsevaksi, kun haasteen jakaa toisten kanssa. Yhdessä tehty selkeä suunnittelu ja työnjako voi toimia myös lasten kanssa mahtavana esimerkkinä ja valmennuksena elämän taitoihin. Tärkeää on myös jollain tavalla jakaa ilo ja kiitollisuus kaikkien osallistuneiden kanssa urakan valmistuttua, tehdä näkyväksi jokaisen osallistujan panoksen tärkeys ryhmässä.
4. Tehtävän merkityksellisyys
Motivaation kannalta tärkeää on, että tekeminen tuottaa hyvää ja/ tai ennaltaehkäisee huonoa. NLP:n termeillä puhutaan teon ekologisuudesta. Tällä tarkoitetaan sitä, että kaikki joita tekeminen koskettaa, tulevat huomioiduksi ja jo tekemisen suunnittelussa huomioidaan kaikki osalliset ja näkökulmat.
Itselleni erityisen merkityksellinen projekti viimeksi kuluneen vuoden aikana on ollut Anne Frank-oopperan musiikin sovittaminen 4 muusikon yhtyeelle. Työ oli taiteellisesti kiinnostava ja sopivasti osaamistani haastava.
Maailman viimeaikaiset tapahtumat ovat vain lisänneet tarinan ajankohtaisuutta. Hitlerin johtamat natsit rakensivat täysin johdonmukaisesti arjalaisen rodun ylivaltaa, syyttäen erityisesti juutalaisia kaikista epäkohdista. Syrjintä jyrkkeni asteittain ja eteni nopeasti kuvottaviin mittoihin. Keskitysleireille lähetettiin juutalaisten lisäksi mm. kehitysvammaisia, romaneja, tummaihoisia, Jehovan todistajia, kommunistipuolueen jäseniä, vastarintaliikkeen jäseniä, seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ja kaikkia, jotka yrittivät em. ihmisiä auttaa.
Anne Frank perheineen joutui piilottelemaan ullakolla yli 2 vuotta henkensä kaupalla. Perheen kristitty ystävä Miep Gies onnistui oman henkensä vaarantaen salakuljettamaan heille elintarvikkeita, mutta ilmiantajan toimien seurauksena kaikki nuo 7 ullakolle piiloutunutta joutuivat keskitysleireille. Heistä ainoastaan Annen isä Otto selvisi hengissä.
”Olen itkenyt tuhansia kertoja ajatellessani rakkaita ystäviäni. Samalla olen onnellinen, etteivät kyyneleeni synny katumuksesta, kieltäytymisestä auttaa vaikeuksissa olevia. Minulla ei yksinkertaisesti ollut vaihtoehtoa. Minun täytyi auttaa Annea, hänen perhettään ja heidän ystäviään, sillä he olivat rohkeita.” Miep Gies (1909–2010)
Viime kuukausien tapahtumat herättävät kysymään olemmeko täysin unohtaneet 2. maailmansodan tapahtumat?
”Maailmamme ei tuhoudu heidän toimesta jotka tekevät pahaa, vaan heidän jotka tyytyvät seuraamaan sivusta tekemättä mitään.” Albert Einstein (1879–1955)
Tätä taustaa vasten tuntuu erittäin tärkeältä pitää esillä niitä todellisia tapahtumia, joita mm. Anne Frank, Viktor Frankl, Nelson Mandela ja Mahatma Gandhi ovat eläneet.
Silloin kun tarinassa tai taideteoksessa yhdistyvät vastuullisuus, pitkäjänteinen omistautuminen, yhdessä tekeminen, laatu ja merkityksellinen sisältö, ollaan todellisen onnistumisen äärellä. Silloin voidaan tavoittaa sekä mielihyvää, että hyvä mieli.
The Diary of Anne Frank-oopperan kamariversion toinen esitys on tämän kolumnin julkaisupäivänä Rauman Festivo tapahtumassa, Rauma-salissa keskiviikkona 3.8. klo 19. Kantaesitys kuultiin Crusell-festivaalilla Uudessakapungissa 28.7.
Seksuaalisuus, josta ei puhuta. Tai puhutaan mutta ei kuitenkaan puhuta. Sitä näkee kaikkialla, aistiärsykkeet, joita päivittäin saamme, perustuvat hyvin paljon seksuaalisiin vietteihimme. Sitä on kaikkialla, ja silti sitä ei ole meillä tarpeeksi meillä, joko määrällisesti, laadullisesti tai tyydyttävästi. Emme ymmärrä, koska meille ei ole opetettu, kuinka seksuaalisuutta voi käsitellä omassa elämässään. Puhumme paljon, mutta voisimmeko tarkastella myös sitä kehittymätöntä osaa itsessämme?
Mikä tekee meidät onnellisiksi? Olen tuota kysymystä pyöritellyt yli kymmenen vuotta päässäni. Olen löytänyt siihen mitä erilaisimpia vastauksia, välillä tullen siihen lopputulokseen, että siihen ei tarvitse edes löytää vastausta, ainoastaan elää sitä. Yksi onnellisuuden kulmakiviä on meidän seksuaalisuus ja sen ilmentäminen. Joko suoranaisesti tai epäsuorasti siitä tulevien ilmiöiden kautta, joita voivat olla kumppani, rakkaus, irti päästäminen, luottaminen, nautinto ja rentoutuminen, vain muutaman tähän hetkeen keksiessäni.
Koin tänä aamuna ison oivalluksen ymmärtäessäni, että en ole koskaan ennen tätä hetkeä kokenut seksuaalista täyttymystä ja varmuutta. Se oli iso hetki, sillä näin sen, mitä en ollut ennen uskaltanut sanallistaa, epävarmuuden ja tietämättömyyden, mikä seksuaalisuuteen liittyy. Olen kokenut aina ennen jotain ihmeellistä tunnetta, epävarmuutta omasta seksuaalisuudesta, mutta en ole ymmärtänyt miksi ja mitä se on. Ja koska en ole siitä puhunut, en edes kumppanilleni, en ole voinut sitä viedä myöskään eteenpäin. Helposti elämässä hyväksyy asioita, että ne nyt on vaan näin. Minä olen tämmöinen, enkä sille mitään voi. Tähän ja muihin tarinoihin olen uskonut pitkään elämässäni, antaen niiden määrittää sitä mitä olen. Tai mitä en kuvittele olevani. Ja oma epävarmuuteni seksuaalisuudessa on väistämättä heijastunut myös kumppaneihini.
Matka seksuaalisuuteen
Viimeiset vuodet olen kirjoittanut kirjaani ”miehen matka”, jossa yksi iso teema on juuri seksuaalisuus, seksi ja ihmissuhteet, erityisesti ihmisyyden näkökulmasta tarkasteltuna. Tämä ja oma harjoitteluni seksuaalisuuden saralla on avannut monia portteja, joiden olemassaolosta en ollut aiemmin tietoinen. Tämä ”matka” on mahdollistanut sen näkemisen, kuinka keskeneräinen olen omassa seksuaalisessa ilmentymisessäni ollut. Seksuaalisuushan ei ole seksiä, vaikka sekin siihen voi toki kuulua. Ilman syvällisempää käsitteiden avaamista, puhutaan nyt elämänvoimasta ja sen ilmentämisestä. Koen, että meidän hyvinvointimme, avoimuutemme sekä täyttymys tästä elämästä voidaan saavuttaa laittamalla kokonaisuus kuntoon. Ja kokonaisuuteen kuuluu seksuaalisuus hyvin voimakkaasti, sillä se on meihin hyvin syvälle kirjoitettu asia.
Sen sijaan, että tukahduttaisimme elämänvoimamme ja oman ilmentämisemme, mitä jos kunnioittaisimme sen suurenmoista mahdollisuutta. Mitä jos hyväksyisimme itsemme seksuaalisina olentoina ja iloitsisimme sen tuomista uusista ulottuvuuksista. Mitä jos oman nautinnon jahtaamisen sijaan lähtisimme tarkastelemaan seksuaalisuutta, joka tuo täyttymyksen. Seksuaalisen täyttymyksen, joka avaa sydämemme ja sitä kautta tekee meistä parempia ihmisiä.
Koen, että nykyisen kumppanini kanssa olen saanut mahdollisuuden kokea aitoa, rehellistä ja voimallista seksuaalista ilmentymistä, joka on tuonut olemustani rakastavampaan, hyväksyvämpään ja täyttyneempään tilaan. Seksuaalisten lukkojen ja oman voiman kanssa työskentely on tuonut tietyn rauhan asiaan, joka on pitkään tuonut epäharmoniaa elämääni. Olla sinut oman seksuaalisuuden kanssa, silloinkin kun on täysin alastomana toisen kanssa. Kaikkine tuntemuksineen ja keskeneräisyyksien kanssa.
Kokemukset ja viime vuosien opit ovat saaneet minut uudelleen määrittelemään sen, mitä ajattelen seksuaalisuudesta. Ennen se on ollut hyvin vahvasti liitoksissa omaan nautintoon, oman hekuman kokemiseen. Jossain vaiheessa siitä tuli pakonomainen tarve tyydyttää toinen, ottaa vastuu toisen nautinnosta. Ja koska paikka mistä tulin tähän oli pelko ja epävarmuus, tuskin koskaan pystyin antamaan sitä mitä halusin, koska siitä puuttui tärkeitä ainesosia. Koen, että on tärkeää työskennellä omien keskeneräisyyksien kanssa, jos kyseinen asia on sellainen missä haluaa mennä eteenpäin. Samalla ymmärtäen, että ei ole tarvetta ”mennä” mihinkään, ainoastaan kasvaa ihmisenä valitsemallaan polulla, mikäli sen kokee itse tärkeäksi.
Vaiettu palanen
Paljon puhutaan naisten seksuaalisista lukoista, traumoista ja tunnekuormista, mutta vähän vielä miesten vastaavista kokemuksista. Vaikkakin kokemukset ovat erilaisia, eikä me miehet välttämättä omata niin traumaattisia kokemuksia kuin naiset, myös meillä on omat haasteemme seksuaalisuudessa. Myös meidän on hyvä työskennellä, mennä eteenpäin, katsoa asioita mitkä ovat kipeitä ja halutessamme omistautua eheytymisen polulle, joka tuo meidän seksuaalisen voimamme entistä kirkkaammaksi. Tätä työtä voi tehdä yksin tai kumppanin kanssa, mutta aina se mielestäni vaatii oman halun työskennellä ja sitoutumisen siihen.
Kukaan ei voi muuttaa meitä, ellemme itse halua. Emmekä voi muuttaa ketään, ellei ihminen sitä itse tahdo. Halu, inspiraatio ja elämänvoima tulee sisäisestä kokemuksesta, vaikka se joskus voi tulla ulkoisenkin ärsykkeen kautta. Todellinen muutos lähtee siitä, kun itse antaudumme siihen ajatukseen.
Seksuaalisuudessa tuo muutos voi tarkoittaa sitä, että siirrymme jälleen polulla eteenpäin. Siirrymme aikaan, jossa on oma nautinto, toisen huomioiminen on toisen kanssa aitoa, läsnä olevaa kokemista ja tilan jakamista sekä tukemista. Ei siksi, että pitäisi tehdä mitään, ei siksi että pitäisi saavuttaa jotain, ei siksi että lehdessä kerrottiin kuinka asiat pitäisi hoitaa. Sen sijaan, että tulisimme pakosta ja tavoittelemisen tilasta, me vaan olisimme ja antaisimme hetkelle mahdollisuuden. Sen sijaan, että meidän pitäisi, me haluaisimme tuoda oman lahjamme kumppanillemme ja maailmalle. Ilman, että meillä on halukkuutta työskennellä oman keskeneräisyytemme kanssa, tämä voi olla haasteellista. Mutta jos meillä on halua työskennellä, luottamusta sekä itseemme että kumppaniimme, edes taivas ei ole rajana. Koska jos asioilla on rajat, se tarkoittaa, että niillä on rajallinen potentiaali. Ja näkisin, että potentiaali on rajaton, koska kukaan meistä ei ole ihmisenä vielä valjastanut kaikkea potentiaalia, mitä maailma omaa ja meille tarjoaa.
Tämä voi tarkoittaa jatkuvaa ajatonta rakastelua, seksuaalienergian kierrättämistä (menettämisen sijaan) tai se voi tarkoittaa tilan pitämistä ja sylikkäin olemista ilman tarvetta mihinkään. Se voi tarkoittaa pitkittynyttä silmiin katsomista tai rauhoittavaa hengitystä rakastelun aikana. Se voi tarkoittaa suunnatonta kiihottumista tai sydämen täyttymistä pelkästään toisen ihmisen olemassaolosta. Tai kiitollisuutta siitä, että yleensäkin saa kokea elämää ja elämänvoimaa ja vielä toisen ihmeellisen ihmisen kanssa. Tai sitten se voi tarkoittaa jotain ihan muuta, koska potentiaalilla ei ole rajoja, eikä silloin myöskään mitään etukäteen määritettyä. Kaikki on mahdollista, kaikki on mahdollista luoda ja kokea. Seksuaalisuus on meissä kaikissa ja meillä kaikilla on mahdollisuus työskennellä sen kanssa.
Mikäli olemme valmiita kohtaamaan pelkoja, epävarmuutta, kipua ja mahdollisesti jopa suurta tuskaa, on myös sydämen ja koko kehon täyttyminen mahdollista. Jokainen solu voi tuntea olevansa rakastettu, mutta se vaatii luottamista, rohkeutta ja heittäytymistä elämään.
Ja ellei meillä ole esimerkiksi luottamusta kumppaniimme, ei meillä myöskään ole täydellistä turvan tunnetta, syvää luottamusta, jotta voisimme antautua täysillä. Tiedän sen tiedon lisäksi omasta kokemuksestani; kumppanini ei voi antautua, ellen ole luottamuksen arvoinen. Ja luottamus tulee ainoastaan silloin, kun olen valmis omistautumaan koko sydämelläni, tietoisuudellani ja kehollani. Ja voinko olla koskaan täysin rehellinen muille, ellen ole täysin rehellinen itselleni.
Meistä jokainen kaipaa kosketusta. Kosketusta ihollemme, nautintokeskukseemme (sana, jota käytän kuvaamaan sukupuolielimiä), sieluumme, sydämeemme, nenänpäätämme unohtamatta. Me kaipaamme sitä, että meidät huomataan jokaisella tasolla, ja mahdollisesti myös sitä, että me saamme huomata toisen ihmisen syvemmin kuin mielemme pystyy ymmärtämään. Ja tuo kaipuu tulla kosketetuksi on mahdollista meille kaikille, vaikkakaan ei aina helpoin mahdollinen polku. Se ei aina tietenkään vaadi seksiä tai rakastelua, mutta se vaatii alastomaksi tulemista ja luottamista elämään sekä kokemiseen, joka ylittää mielen rajoitteet. Mikäli kaipaat suurempaa täyttymistä elämästä ja seksuaalisuudesta, niin ehkä tänään on hyvä päivä aloittaa tai jatkaa tuon polun kulkemista. Ei sen takia, että on pakko, vaan sen takia, koska se on mahdollista. Ole se muutos, minkä haluat maailmassa nähdä, myös sydämen ja seksuaalisuuden tasoilla.
Blogi perustuu lukemaani kansainvälisesti tunnetun tohtori ja neuropsykologi Rick Hansonin viimeisimpään teokseen aivoista.
Aivot ovat oppiva elin
Kaikki, mitä aistimme, tunnemme, haluamme ja ajattelemme, muovaa hermostoamme hitaasti mutta varmasti. Pysyvistä mielentiloistamme tulee hermostollisia rakenteita.
Jos mielessä pyörii jatkuvasti itsekriittisyyttä, huolia, murheita, toisten sättimistä, koettuja loukkauksia ja stressiä, aivot muuttuvat tietyllä tavalla. Ne muovautuvat reaktiivisemmiksi, ja niistä tulee alttiimmat ahdistukselle ja masennukselle, niiden huomio kapenee ja keskittyy uhkiin ja menetyksiin, ne tuntevat nopeasti vihaa, surua ja syyllisyyttä. Jos toisaalta keskität mielesi hyviin tapahtumiin ja olosuhteisiin (joku oli mukava sinua kohtaan, sinulla on katto pääsi päällä), miellyttäviin tunteisiin, asioihin, jotka olet saanut hoidettua, ruumiilliseen mielihyvään ja omiin hyviin aikeisiisi ja ominaisuuksiisi, aivosi muuttuvat hyvään suuntaan. Niihin juurtuu vahvuutta ja palautumiskykyä, valoisaa mielialaa ja omanarvontuntoa.
Aivoillamme on kaksi perustilaa, responsiivinen ja reaktiivinen
Reaktiivinen tila on auttanut sopeutumaan mutta muuttuu pitkäkestoisena haitalliseksi. Reaktiivisessa tilassa ahdistuneisuus, ärtyneisyys, pakottavat tarpeet, tyytymättömyys, loukkaantuneisuus, kateus ja ristiriidat saavat yhä enemmän tilaa mielessä. Reaktiivisesta tilasta on tullut monille uusi normaali olotila. Se on eräänlaista pysyvää sisäistä kodittomuutta, joka vaikuttaa haitallisesti niin henkiseen ja ruumiilliseen terveyteen kuin ihmissuhteisiinkin.
Ihminen voi sitä paremmin, mitä enemmän hänen aivonsa ovat responsiivisessa tilassa. Tällöin keho ravitsee ja korjaa itseään. Mieli on rauhallinen ja tyytyväinen. Kun aivot totuttaa suuntaamaan huomion myönteisiin kokemuksiin, se auttaa kohtaamaan haasteet vailla pelkoa ja ylenmääräistä turhautumista ja sydänsurua. Se auttaa palautumaan stressaavasta ja surullisesta tilanteesta nopeammin.
Voit muuttaa aivojasi käyttämällä mieltäsi
Voit pyrkiä elämään responsiivisessa tilassa niin usein kuin mahdollista, ottaa vastaan ja tyynnyttää reaktiiviset tilat silloin, kun niitä ilmaantuu, ja palata responsiiviseen perustaasi heti, kun se on mahdollista. Se on vaihtoehto stressille, alakulolle, ristiriidoille ja monille terveysongelmille. Kun lähdet seuraamaan tätä tietä, sillä pysyminen muuttuu jatkuvasti helpommaksi, koska aivosi kallistuvat koko ajan sitä kohti.
Miten vahvistaa aivojen myönteistä tilaa?
Sen ymmärtäminen, että joka hetki tietoisuudessasi on yleensä jotakin myönteistä, on huomionarvoista. Jos jokin kamala asia ei ole täysin nujertanut sinua, tajunnan virrassasi on juuri nytkin rauhaa, tyytyväisyyttä ja rakkautta.
Huomaa myönteinen kokemus, joka on jo olemassa, tai kehitä sellainen itse.
Aivoissa on erilliset järjestelmät pitämiselle ja haluamiselle. On siis mahdollista pitää jostakin haluamatta sitä. Jos annat itsesi kokea myönteisiä asioita yrittämättä pitää niistä kiinni, nautit niistä enemmän, etkä ala haluta niitä pakkomielteisesti ja hermostuneesti.
Ole itsesi puolella.
Pysähdy aina hyvien kokemusten äärelle, vaikka kuntoilun tai ulkoilun jälkeen, ja syvennä, hehkuttele kokemusta mielessäsi.
Ota vastaan, mitä tarvitset ja salli itsesi nauttia. Pysähdy kehollisesti nautinnollisten kokemusten äärelle ja palauta niitä tarvittaessa mieleesi, jos huomaat ahdistuvasi.
Myönteisten kokemusten aktivoiminen, eli sisäisten vahvuuksien löytäminen tahdonvoiman avulla, on selviytymisen, hyvinvoinnin ja tehokkuuden perusta. Harjoittelun myötä kokemukset ja vahvuudet alkavat aktivoitua itsekseen yhä useammin.
Tahdonvoima on ollut ihmisen suurin vahvuus evoluutiossa, tahdonvoiman tutkijat Baumeister & Tierney sanovat. Se on opettanut, ettet tartu lihapalaan pomon lautasella, vaan hallitset tahdonvoimasi.
Tahdonvoima on sitä, että saa haluamansa asiat toteutumaan. Tahdonvoima antaa energiaa nousta aamulla sängystä. Tahdonvoiman valtavan merkityksen elämässä huomaa vasta, kun sen menettää.
Tahdonvoima on pelon vastakohta
Omassa elämässäni huomasin, että kun olin ahdistunut ja kaikki pelotti, minulta puuttui tahdonvoimaa. Kun opettelin näkemään pieniäkin onnistumisia ja olemaan niistä kiitollinen, tahdonvoima alkoi kasvaa. Mielen tulkintoja ja sisäistä puhettaan kannattaa seurata. Miten puhun itsestäni, arvostelevasti vai arvostavasti? Tahdonvoima heikkenee negatiivisen puheen seurauksena ja kasvaa onnistumisen tunteista.
Tahdonvoima on päätöksiä
Tahdonvoima kertoo, kuinka paljon alitajuisesti uskomme itseemme. Normaalisti emme juurikaan kiinnitä siihen huomiota, mutta tahdonvoiman heikkenemisen huomaa masentumisena. Jos tahdonvoimaansa on vahvistanut, sen voi vastaavasti huomata vahvana elämänhaluna ja energiana tehdä asioita.
Jos ajatukset ovat masentuneita tai ahdistuneita, kannattaa tehdä asioita, joista saat voimaa. Päätökset pienistä tai suuristakin muutoksista omassa elämässä, ja niissä pysyminen, vahvistavat tahdonvoimaa.
Päätöksissä pysyminen ja tahdonvoima on oleellista laihduttamisessa, tupakanpolton lopettamisessa, mistä tahansa riippuvuudesta irtautumisessa ja uuden taidon aloittamisessa. Kun tarpeeksi tahdonvoimaisesti päättää, päätöksessään myös pysyy.
Mutta usein olemme tottuneet ajelehtimaan muiden vaatimusten perässä ja tahdonvoimamme on saatettu jo lapsena tai herkkänä nuorena aikuisena nitistää. Kaikilla kuitenkin on tahdonvoima ja sen voi aina löytää uudelleen.
Tahdonvoimaa voi vahvistaa:
Puhumalla itselleen myönteisesti ja oppimalla näkemään, missä oma mieli on vedättänyt itseä. Usein joku läheinen ihminen on huomaamattamme imenyt tahdonvoimamme.
Hyväksymällä, ettei tiettyjä asioita voi muuttaa ja suuntaamalla tahdonvoima niihin, joita voi.
Tekemällä voimakkaita päätöksiä itsensä kanssa. Urheilemalla ja voimailemalla.
Yksi maailman tunnetuimpia henkisiä johtajia on varmastikin Tiibetin buddhalaisuuden johtohahmo, 14. Dalai Lama Tenzin Gyatso. Hänet tunnetaan vankkana rauhan ja väkivallattomuuden puolestapuhujana, minkä ansiosta hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1989.
Ympäri maailman kunnioitetulla Dalai Lama on ollut suuri vaikutus maailman henkisyyteen puheidensa, esiintymistensä ja kirjoitustensa ansiosta, ja hänen sanomaansa arvostetaan laajalti myös muiden kuin tiibetinbuddhalaisten joukossa.
Alle on listattu 9 Dalai Laman lausumaa viisautta, jotka sopivat vaikkapa elämänohjeena noudatettaviksi.
1. Elä hyvä, kunnioitettava elämä. Sitten kun vanhenet ja muistelet menneitä, pystyt nauttimaan siitä toisen kerran.
2. Kun häviät, älä menetä häviön oppituntia.
4. Opettele säännöt, jotta tiedät, miten rikkoa niitä oikein.
5. Älä anna pienen kiistan vahingoittaa suurta ystävyyttä.
7. Kun huomaat tehneesi virheen, toimi heti korjataksesi se.
8. Avaa sylisi muutokselle, mutta älä päästä irti arvoistasi.
Olen Kesäniemen Kirsi. Mun teksti Amman sylissä on julkaistu sivustolla ”vieraskynä”-juttuna. Opiskelin aiemmin HIMAn henkinen valmentaja -koulutuksessa ja jatkoin sieltä Tommy Hellstenin Ihminen tavattavissa -mentor-koulutukseen. Muutama vuosi sitten kuulin itseni vastaavan kysymykseen; mikä sinua sitten kiinnostaa? – IHMISYYS. Niin vastasin, enkä vielä tiennyt mihin se tie minua vie.
Aion kirjoittaa asiasta, joka voi olla tabu (tai olla olematta sitä), mutta on kuitenkin aihe josta ei paljon puhuta.
Huomaan koko ajan ympärilläni, kuinka ihmiset palaavat ns. nuoruuden rakkauden luo. Ovat valmiit vastaanottaamaan kaikki jo elämän aikana syntyneet haasteet. Aika muovaa meille kuitenkin väistämättä omat tavat ja maneerit, tuo lapsia eri ihmisten kanssa ja saa meidät muodostamaan käsitityksen yhdestä sun toisesta asiasta. Kaikesta.
Nuorena on tavallaan puhdas taulu ja siihen rakentuu elämä. Jotain. Kenellä mitäkin. Elämän aikana. Silloin on vielä helppoa asettua toisen vierelle ja jos luoja suo niin mahdollisuus saada kasvaa yhdessä samaan suuntaan – tai suunnilleen samaan suuntaan.
En tiedä mikä on tämän kirjoituksen syvin tai päällimmäisin tarkoitus. Ehkä se, että se saattaa saada jonkun ajattelemaan asiaa vielä kerran. Eroa. Mahdollista eroa. Ruoho on aina aidan takana vihreämpää – johtuisiko siitä, ettei sitä näe niin selvästi.
Joka tapauksessa uskallan jo sanoa, että ennemmin tai myöhemmin saatat alkaa pohtimaan, olisiko ollut kuitenkin kaikille parasta jäädä suhteeseen ja alkaa tehdä töitä itsensä kanssa. Se on joka tapauksessa se duuni, joka on tehtävä. Kohdattava itsensä, varjoineen, katsottava peiliin, opittava arvostamaan itseään ja ymmärtää, että olen tärkeä ja rakastettava omana itsenäni.
Jos tämän oppii suhteessa tai on sen jopa aina osannut, voi laskea toisen luottavaisin mielin lähelle ja voi antaa hänen rakastaa. Niinkuin hän olisi tehnytkin. Nuorena vielä kuvittelee muuttavansa toista, ainakin pikkuisen. Mutta sitten huomaa, että se työ on tehtävä itsessä ja se on aikamoinen homma.
Elämä tuo kokemusta, armollisuutta ja ymmärrystä. Tässä kohtaa huomaa, että nuoruuden rakkaudessa ja rakkaassa on paljon piirteitä, joita arvostan edelleen paljon. Armosta itseäni kohtaan annan itselleni anteeksi, etten nähnyt sitä arvostusta ja rakkautta, jota hän osoitti minua kohtaan. Nyt ymmärrän.
Tämä kirjoitus siksi, että toivon ihmisille ymmärrystä, että elämä on matka, jossa työ on tehtävä ensisijaisesti itsen kanssa. Aina.
Myös viime aikoina noussut keskustelu pariterapian merkityksestä, nosti tarpeen kirjoittaa tämä juttu. Onko pariterapialla merkitystä, jos alla kytee molempien yksilöiden tarve hoitaa omat haavansa? Mulle sanottiin, että mene terapiaan. Minä menin.
Nyt osaan nähdä selkeämmin ja rakastan Elämää ! <3
Vaakani näyttää 10 kiloa vähemmän kuin huhtikuussa. Olo on vähintään yhtä paljon kevyempi: onnellinen ja vapautunut. Virtaa on enemmän kuin aikoihin.
Miten tässä nyt näin kävi – minulle, joka olen neuvonut jokaista rakastamaan itseään rasvaprosentista riippumatta? Kun nyt iloitsen keventyneestä olosta, pitäisikö minun kääntää kelkkani ja julistaa, että onnellisuus on sittenkin kiinni kiloista?
Jos tuijottaisin asiaa mustavalkoisesti, saattaisinkin väittää niin. Että sinäkin, joka peilin edessä tuskailet ylimääräisiä kahta/viittä/kymmentä kiloa, olisit takuuvarmasti tyytyväisempi itseesi ja elämääsi, kunhan vain pääset eroon viimeisistä tuskan aiheista.
Lähestyn kuitenkin ihmisen kehoa ja mieltä suurena kokonaisuutena. Siksi en osaa olla kovin mustavalkoinen. Sanon mieluummin, että onnellisuus on, ei ole tai saattaa olla kiinni kiloista.
Miksi voisi olla?
Kehon ja mielen välinen tiivis yhteys on länsimaisissakin kulttuureissa avautumassa koko ajan paremmin. Tiedetään jo, että esimerkiksi ravinnon laatu ja energia sekä suoliston kunto vaikuttavat ratkaisevasti mielialaan. Tunteet eivät ole mikään kehosta irrallinen yksikkönsä, vaan ne syntyvät jatkuvassa vuorovaikutuksessa kehon kanssa. Siksi on loogista, että kun keho muuttuu, myös tunnetasolla tapahtuu muutoksia.
Ylimääräisen painon kuljettaminen mukanaan tuo usein raskaan fiiliksen. Kun heittää harteiltaan kymmenkiloisen repun, eikö mielikin ole kevyt ja vapautunut? Kun kunto kohoaa tai lihakset vahvistuvat, eikö ole luontaista iloita voiman tunteesta ja jaksamisesta?
Fyysinen jaksaminen antaa mahdollisuuden tehdä entistä enemmän niitä asioita, jotka tuottavat hyvää oloa. Kun jokainen solu voi paremmin ja energia kiertää vapaasti, mielikin nauttii.
Miksi ei ehkä olekaan?
Seuraan Instagramissa tunnettua joogaopettajaa Rachel Brathenia. Hän on kuin länsimainen joogaunelma itse: virheettömältä näyttävä naisvartalo, kauniit kasvot, pitkät vaaleat hiukset ja huikaiseva hymy. Kun Rachel kertoi olevansa mukana kampanjassa, jossa pyritään vaikuttamaan nuorten naisten kehonkuvaan, hän sai kehujen lisäksi kriittisiä kommentteja. Ydinviesti oli, että noin kauniin naisen saarna kehonsa rakastamisesta on naurettava. ”Hyvähän se sinun on huudella”, moni totesi.
Fakta kuitenkin on, että myös kuvankauniit kansikuvatytöt niin sanottuine ihannevartaloineen kärsivät itsetunto-ongelmista. Olen lähipiirissäni ja valmennusasiakkaissani huomannut, että mikään yleisen ihanteen mukainen ulkonäkö ei takaa sitä, että ihminen automaattisesti viihtyisi kehossaan.
Jos kärsii riittämättömyyden tunteesta, joka on usein syvä haava sydämessä, muutaman kilon poistuminen ei muuta tilannetta. Laihduttamisen jälkeen mieli keksii uusia epäkohtia, jotka nostavat haavan pintaan. Tunnetason ongelmat on hoidettava kehon ohella, mikäli haluaa olla tyytyväinen itseensä. Jos yrität kohottaa kuntoa itseäsi jatkuvasti piiskaten, tuotat vain stressiä, joka ei edistä hyvinvointiasi, päinvastoin. Kurinpalautukset ovat todella last season. Sen minkä teet, tee hyvällä fiiliksellä!
Ylimääräisiä kiloja pidetään usein vain läskinä, mutta monesti ne ovat signaaleja muista ongelmista, esimerkiksi aineenvaihdunnan häiriöistä, stressistä ja tunnekuormasta. Kun keho joutuu pitämään purkamattomia tunteita sisällään, stressin määrä kasvaa. Ahdistukseen syöminen tuo lisää painoa, ylipaino ruokkii ahdistusta entisestään.
Kilot saattavat myös olla osa suojakuorta, jolla epävarma ihminen suojautuu ulkomaailmalta. Voi olla helpompaa pysytellä piilossa kilojen takana kuin tulla näkyväksi aitona ja haavoittuvana. Ylipainon syyt ovat moninaisempia kuin viikottainen pizzailta.
Monelle on kuitenkin haastavaa aloittaa vyyhdin purkaminen yksinomaan tunnepuolelta. Itsensä rakastaminen saattaa tuntua väkinäiseltä, jos vaatteet eivät mahdu päälle, työpaikan ongelmat kaatuvat niskaan ja elämä ylipäätään etoo.
Parasta onkin kääntää katseensa kokonaisterveyteen. Se tarkoittaa kalorikarsinnan, megatehotreenin ja kriittisen itsearvioinnin sijaan kokonaisvaltaista itsensä hoitamista, sisältä ja ulkoa. Itse olen pyrkinyt hoitamaan suolistoani ja muuttanut ruokavaliotani ravinnerikkaammaksi. Olen harrastanut liikuntaa kehoa kuunnellen, tuijottamatta kelloa, kalenteria ja numeerisia tavoitteita. Olen purkanut mielessä pyöriviä painolasteja kirjoittamalla, hyvän valmentajan kanssa keskustellen ja vapaasti vollottaen. Lohtusuklaata kaipaa huomattavasti vähemmän, kun suurimmat surut on aidosti surtu.
Johtui stressi sitten epäpuhtaasta ruuasta, työpaikkakiusaamisesta, liian kovasta treenistä tai vuosia kestäneestä häpeän tunteesta, stressikuorman keventäminen asteittain auttaa kehoa toimimaan paremmin ja parantamaan itse itseään. Kilot luultavasti karisevat siinä ohessa helpommin kuin silloin, jos yrittää itseinhon vallassa suorittaa uusinta ihmekuuria. Tämä epäseksikäs dieetti ei ole lööppien hehkuttama pikatie, mutta pitkällä tähtäimellä se saa aikaan ihmeitä.
Mitä ovat ne suuret tai pienet elämäntapamuutokset, jotka tällä hetkellä eniten hoitaisivat sinua? Älä tuskaile sitä, mikä ei ole mahdollista. Keskity siihen, mikä on mahdollista. Kehosi ja mielesi kiittävät pienistäkin parannuksista.
Kyllä, laihduttaminen voi tehdä sinut tyytyväisemmäksi – mutta vain jos samalla opettelet vaalimaan henkistä ja fyysistä hyvinvointiasi. Käytä viimeisiä kiusaavia kiloja kimmokkeena siihen, että alat harjoitella stressinhallintaa ja tunteiden rakentavaa käsittelyä. Iloitse luvan kanssa onnistumisista ja paranevasta olosta, mutta älä kuvittele, että onnellisuutesi olisi kytköksissä ainoastaan vaa’an lukemaan. Onni syntyy kokonaisuudesta: terveestä kehosta sekä rennosta, tyytyväisestä mielestä, josta turhat taakat on purettu.
Mykorritsa mahdollistaa kestävän puutarhanhoidon. Oi oi sienijuuri, joka avaa minussa valtavaa ihmetystä kera koko äärettömän sienimaailman. Sienten rooli puutarhaekosysteemeissäkin on ollut ja on hyvin aliarvostettua ja nyt on tullut aika nostaa nuo tiedostavat rihmastot heille kuuluvaan arvostukseen! Ymmärrys siitä, ettei kestävää puutarhanhoitoa eikä yleensäkään ruoantuotanto voi olla ilman tätä pyhää, valtavaa maanalaista verkostoa! Meidän on tultava tietoiseksi rihmastojen merkityksestä, joten rakas ota hetki ja mieti tätä. Lisään tähän tekstiin sympaattisia sienikuvia puutarhastani, vaikkei kaikki mykorritsat teekään maanpäällisiä itiöemiä. Sienet nyt vaan ovat niin kovin suloisia ja kiehtovia sekä uusia maailmoja avaavia.
Sienijuuri eli mykorritsa on siis kasvin juuren kanssa symbioosissa elävä sienirihmasto, kasvin juuriston jatke. Kasvi antaa sienelle hiilihydraatteja, joita sieni ei pysty itse muodostamaan ja sieni taas auttaa kasvia ravinteiden, erityisesti fosforin otossa. Ilman fosforia ei ole elämää ja fosfori nimenomaan mm. lisää kasvien vastutuskykyä. Fosfori on ratkaisevan tärkeä ravinne, jota louhitaan kestämättömällä tavalla maaperästä lannoiteeksi sitä vauhtia, että hyödynnettävä muoto siitä muuttuu muuksi. Muutos tulee väistämättä. Pelloilta vesistöihin valuvat fosforivirrat rehevöittävät vesistöjämme.
Terve ja eloisa sienijuuri taas pystyy pidättämään fosforin maaperässä, mykorritsa vähentää siis lannoitustarvetta sekä laskee fosforipäästöjä. Tätä mykorritsallista toimintaa meidän tulisi mielestäni ensisijaisesti tukea. Tästä on tehty mahtavia tutkimuksia Suomessakin, joten hän ken kuulee kutsun tutustua niihin, niin tehkööt! Kultainen avain kestävään ruoantuotantoon ja puutarhatuotantoon saattaapi olla fosforin luonnollisessa kierrätyksessä mykorritsojen avulla.
Kasvit, joilla on mykorritsa kumppaninaan ovat paljon, paljon vastustusykyisempiä taudeille kuin he, joilla tätä symbioottista suhdetta ei ole, tai sitä ei ole päässyt syntymään. Puiden ja sienten välinen symbioosi on ehkä jo tunnettu, mutta harva meistä tietää, että myös ruohovartiset kasvit muodostavat sienijuuria. Nykytutkimuksen mukaan lähes 90% kaikista kasvilajeista kykenee muodostamaan sienijuuren. Välttämätöntä elolle tämä sienijuuri ei kaikissa tapauksissa ole (jotkut kasveista eivät kuitenkaan kertakaikkiaan selviä ilman), mutta hyödyttää valtavasti niin itse kasvia kuin koko ekosysteemiä – niin villissä luonnossa kuin puutarhassakin.
Puutarhurille ja hänen kasvattamilleen kasveille sienijuuresta on hyötyä monella tapaa aina taimikasvatuksesta sadonmuodostumiseen saakka. Mykorritsa vauhdittaa kasvien juurtumista istutuksen yhteydessä, lisää juuriston kasvua ja suojaa taudeilta. Sienijuuri parantaa kasvin ravinteiden käyttöä sekä auttaa tätä adaptoitumaan vaihteleviin olosuhteisiin kuten kuivuuteen ja samalla tämä elintärkeä sienijuuri vahvistaa kasvin stressinsetokykyä. Tämmöiset sienijuurelliset, ihanat ja kauniit kasvit ovat usein huomattavasti elinvoimaisempia ja maan päällisiltä osiltaan kookkaampia, vehreämpiä, vihreämpiä ja hehkuvampia.
Mykorritsan kanssa kasvaessaan kasvit voivat kohdistaa energian käyttönsä maan päällisten osien kasvattamiseen juurien sijaan, sillä sienirihmojen avulla ravinnon ottoon käytettävissä oleva pinta-ala lisääntyy. Ajatteleppa, että mykorritsa saattaa laajentaa juuripinta-alaa jopa 700–1000-kertaiseksi! Yleensäkin mykorritsat ovat edellytys tasapainoisen ja hyvinvoivan puutarhan luomiseen ja ylläpitoon. Itseasiassa sienijuuret ovat edellytys koko terveen ekosysteemin hengissäpysymiseen, myös sinun. Katse siis Maahan, katso oi maahan. Kosketa pintaa syvemmältä.
Ajatella, että yksi sienilaji, maanalaisena rihmastona voi yhdistää hehtaareja metsää tietoiseksi soluverkoksi ja samoin se teke puutarhassasi, jos sille sallitaan se mahdollisuus. Tämän tietoverkon kautta kasvit keskustelevat ja välittävät elintärkeää tietoa toisilleen. Herranjestas kuinka vähän näistä puhutaankaan tai puutarhoissakaan kiinnitetään huomiota maanalaisen maailman tukemiseksi. Sinun jalan alla saattaapi juuri tällä hetkellä olla jopa 480 km keskustelevaa rihmastoa ja tämä rihmasto tietää ja tuntee, että juuri sinä seisot siinä – hyvin selkeää ja ihmeellistä!
Mykorritsa puutarhoissa ja viljelymailla
Semmoiset viljelymaat, joita on käsitelty kemiallisilla kasvinsuojeluaineilla kärsivät yleensä mykorritsan puutteesta. Varsinkin sienimyrkyin eli fungisidein käsitellyt pelto- ja puutarhamaat ovat hyvin hauraita erilaisille kasvitaudeille ja stressitekijöille mykorritsan puuttuessa maaperästä. Puutarhurin parasta kasvinsuojelua on todellakin pitää huolta ja ylläpitää tervettä maaperää. Hämmentävää on, että esim. viljaviljelmien suojeluun käytettävien sienimyrkkyjen tuotanto Euroopassa on taloudellisesti tärkein kasvinsuojelualoista. Ja ajatteleppa samaan syssyyn, että maan voi todellakin tuhota muutamassa sekunnissa, mutta kestää 1000 vuotta luoda senttimetrin kerros tervettä maata! Maan mykorritsan toimintaa heikentää myös keinolannoitteiden suuret fosforipitoisuudet, sillä ne muuttavat näiden tietoverkkojen luontaista käyttäytymistä.
Noh, kuinka sitten suosia mykorritsan elämää kotipuutarhoissakin? Kemikaalien sysääminen maahan, maan kääntäminen, kuorinta, sekä maan tiivistyminen rikkovat ja jopa tappavat rihmastoja, joten näitä toimia olisi tietysti hyvä välttää. Maata kun ei tarvitse kääntää, jos pitää huolta maaperän otuksista ja elävästä elämästä yleensä. Mykorritsa tarvitsee tilaa ja rauhaa. Liiallinen fosforilannoitus haittaapi myös useimpien sienijuurisienten kasvua ja kuormittaa aina tietysti myös ympäristöä. Suosimalla viljelykiertoa, sekaviljelyä, sekä eloperäistä lannoitusta, käyttämällä eloperäisiä katteita ja välttämällä turvepitoisia tuotteita (sienijuuri ei viihdy liian turvepitoislla mailla) tuet sienijuurisienten eloa. Muutoinkin pyrin omassa, lempeässä puutarhamaailmassani välttämään turvepitoisia tuotteita turvetuotannon epäekologisuuden tähden.
Kypsän kompostin lisääminen maahan stimuloi mykorritsan kasvua, mutta raaka komposti taas voi kuulemma jopa estää sienten kasvua. Voit myös itse lisätä maahan sieniymppiä, mutta toinen vaihtoehto on kylvää monimuotoisesti erilaisia kotimaisia pioneerikasveja, jotka ovat hyviä sienijuuren isäntiä. Luonnonkasvit siis kunniaan puutarhassasi ja sekaviljelyä! Hedelmäpuutkin kaipaavat sienijuurta, joten ethän istuta omppua yksin jonnekin töröttämään, vaan luo sen sijaan monimuotoisia istutuksia, joissa luonnonkasvitkin saavat kukoistaa. Ruoki maata, niin maa ruokkii sinua. Hyötytarha/keittiöpuutarhakin siis aina hyötyy mykorritsasta ja esimerkiksi tomaatin kasvualustaan lisätystä rihmastosta kerrotaan sen jopa tuplanneen tomaattisadon!
Kun korjaamme puutarhan olosuhteita, mykorritsa löytää sinne kuin itsestään. Steriiliin, kuumennettuun kaupan pussimultaan se täytyy kuitenkin lisätä, ellei sitä ole sinne jo kuumentamisen jälkeen lisätty. Lisää siis kaupan pussimultaan vähintään hyvin maatunutta kompostia, peltomultaa tai metsämaata. On myös hyvä muistaa, jotta tehokkaaseen viljelyyn jalostetut kasvit eivät välttämättä osaa edes käyttää mykorritsaa hyväkseen, joten tässäkin tullaan mielestäni siihen, että vähemmän jalostetut kasvit, maatiaiskannat sekä luonnonkasvit ovat biodiversiteetin kannalta parhaita.
Lähteinä ja lisätietoa mm. LUMA-keskus Suomi, Puutarhurin kasvioppi, Teaming with Microbes
1. Työstä, joka tekee sinut onnettomaksi. Olin joskus työpaikassa, jossa ahdistus seuraavasta työviikosta alkoi jo hyvissä ajoin perjantai-iltana. Lomien jälkeen itkin, kun työt taas alkoivat. Jos olisin jatkanut tuossa työssä, olisin varmasti ennemmin tai myöhemmin sairastunut. Toki me kaikki tarvitsemme rahaa, ja joskus on tilanteita, jolloin valinnanvaraa ei sillä hetkellä ole, mutta oma hyvinvointi kannattaa priorisoida korkealle. Menetettyä terveyttä on vaikeampi saada takaisin kuin löytää uutta työtä.
2. Ihmissuhteista, jotka saavat sinut voimaan pahoin. Jos joku jatkuvasti vaatii, olettaa, painostaa ja myrkyttää – omansa lisäksi – myös sinun mielesi, hänen on ehkä aika mennä. Ennen ihmissuhteesta luopumista toiselle voi toki pyrkiä tarjoamaan positiivisia näkökulmia, ja omat rajansa kannattaa tehdä selväksi ystävällisesti mutta varmasti. Kuitenkin jos joku jatkuvasti ylittää rajasi eikä hyväksy sinua sellaisena kuin olet, hän ei ole sinun aikasi ja energiasi arvoinen.
3. Ruuasta, joka ei aidosti ravitse kehoasi. Syö mieluummin vähän ravinnepitoista ruokaa kuin paljon ravinneköyhää. Kehomme ovat kovilla sulatellessaan kaikkea turhaa höttöä ja poistaessaan myrkkyjä. Ravinnon tulisi mahdollisimman usein olla sellaista, että voit tuntea sen hoitavan sinua.
4. Tavarasta, jota et oikeasti tarvitse. Yltäkylläisen materiaalisen ilottelun kulta-aika oli ja meni – ja tuo aika ei tainnut tehdä ketään kovin onnelliseksi. Nyt on aika kunnioittaa tilaa, vapautta ja erityisesti ympäristöä.
5. Tunteesta, että sinun pitäisi olla koko ajan yhteydessä muihin ja muiden saatavilla. Mikä on se perimmäinen tunne, joka saa sinut jatkuvasti roikkumaan kiinni puhelimessasi tai somessa? Epävarmuus, jonka takia kerjäät tykkäyksiä muilta, tai pelko, että jäät paitsi jostakin? Ota silloin tällöin aikaa ilman ainuttakaan älylaitetta. Se kirkastaa ja selkiyttää mieltä, luultavasti tunnet itsesi huomattavasti vapaammaksi kuin ennen.
6. Kulisseista, joissa et enää halua elämääsi näytellä. Luovu rohkeasti naamioista ja rooleista, joissa et viihdy ja joihin et todellisuudessa halua mukautua. Rehellisyys, aitous ja todellisten arvojensa mukaan eläminen vaativat alkuun rohkeutta, mutta ne puhdistavat ja keventävät oloasi enemmän kuin mikään muu.
Katri Syvärisen Sinun tarinasi voima -kirja tarjoaa tukea oman sisäisen maailmasi ymmärtämiseen sekä tietoa uskomuksista ja niiden muuttamisesta. Kurkkaa kirja täältä:
Vietin viikon maaseudun rauhassa. Ei puhelinta, ei sähköposteja, ei sosiaalista mediaa. Kun eristää itsensä muusta maailmasta hetkeksi ja poistaa hälyn ympäristöstään, on omaa sisäistä ääntä helpompi kuunnella.
Mikä on hyvin tässä hetkessä, minkä toivoisin olevan toisin, mitä oikeastaan haluan ja miksi? Olenko menossa oikeaan suuntaan ja miten parhaiten pääsisin sinne minne haluan?
Arjen tohinassa sydämen ääni ja intuition viestit on helppo sivuuttaa. On työtä, askareita ja velvollisuuksia. Velvollisuuden tunne onkin mielenkiintoinen asia. Meillä on taipumus vedota velvollisuuksiin selittäessämme itsellemme ja toisille, miksi emme voi tehdä sitä mitä sydämemme meille kuiskii. Annamme arjen velvollisuuksien ja järkeilyn – joka perustuu usein enemmän pelkoon ja rajoittaviin uskomuksiin, kuin tosiasioihin – ohjata elämäämme sen sijaan, että kulkisimme sydän edellä.
Sydämen ääni sanoo joskus asioita, jotka kyllä tuntuvat oikeilta, mutta herättävät samalla pelkoa. Vaikka tiedämme, että meidän pitäisi tehdä ratkaisu jonkin asian suhteen ja tiedämme senkin mikä tuo ratkaisu on, jäämme jumiin, sillä meitä pelottaa. Olen itse juuri tällä hetkellä tuossa tilanteessa, että minua pelottaa, mutta tiedän että minun on edettävä. Olen ollut samassa tilanteessa monesti ennenkin. Minua pelotti, kun ymmärsin että minun on erottava miehestäni; minua pelotti kun ryhdyin energiahoitajaksi ja perustin oman yrityksen; minua pelotti, kun minun piti puolustaa itseäni senkin uhalla, että minulle rakas ihminen kääntää minulle selkänsä. Viime kädessä en kuitenkaan koskaan ole voinut sivuuttaa sydämeni ääntä, ja asiat ovat aina järjestyneet parhain päin.
Näin se yleensä käy: tiedämme mitä meidän pitäisi tehdä, mutta jarruttelemme, sillä emme näe kulman taakse mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Koitamme tyytyä vallitsevaan tilanteeseen selitellen itsellemme että näin on oikeastaan ihan hyvä. Näin olen turvassa ja vastuullinen ihminen. Jos tilanne pitkittyy ja teemme jatkuvasti itseämme vastaan, jostain kohdasta kuvio alkaa rakoilla. Olo käy tukalaksi, tilanne kärjistyy, kroppa alkaa reagoida tai elämä päättää puolestasi: tapahtuu jotain sellaista, joka pakottaa sinut muutokseen.
Minulle kävi näin muun muassa entisessä työpaikassani. Olin kouluttautunut uuteen ammattiin hoitovapaalla ollessani, mutta palasin vanhaan tuttuun ja turvalliseen työpaikkaan. En uskaltanut tehdä ratkaisua, jonka tiesin oikeaksi. Sen sijaan istuin työpaikallani ja mietin joka päivä puolen vuoden ajan, että haluan tehdä jotain ihan muuta. Eräänä päivänä päätös tehtiin puolestani: palattuani palaverista toimitusjohtaja kutsui minut huoneeseensa ja irtisanoi minut tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Se, mitä olin toivonut, kävi toteen, mutta hieman rankemman kautta ilman varautumisen mahdollisuutta.
Sydämen äänen kuuntelu on omien taitojen, persoonan ja vilpittömän palvelemisen halun ottamista käyttöön sellaisella tavalla, joka rikastuttaa paitsi omaa elämääsi, myös lähimmäistesi ja lukemattomien muiden ihmisten elämää.
Tänä päivänä en odota, että matto vedetään jalkojeni alta ja että joku muu tekee päätöksen puolestani. Olen kokenut sen niin monta kertaa, että kun teen mitä sydän sanoo, asiat järjestyvät – monestipa vieläpä aivan taianomaisilla tavoilla. Sydämen äänen kuuntelu ei tarkoita vastuutonta omien mielihalujen perässä juoksemista ja toisten ihmisten tarpeiden laiminlyömistä. Se tarkoittaa sitä, että et anna pelon hallita ja elä koko elämääsi suorittaen velvollisuuksia ja tehden vain sitä, mitä uskot että sinun pitää tehdä. Se tarkoittaa oman sielun äänen kuuntelua ja omien kiinnostuksen kohteiden ja intohimon kunnioittamista ja seuraamista. Se on omien taitojen, persoonan ja vilpittömän palvelemisen halun käyttöönottoa sellaisella tavalla, joka rikastuttaa paitsi omaa elämääsi, myös lähimmäistesi ja lukemattomien muiden ihmisten elämää.
Kun sinä jaat lahjasi ja innostuksesi maailman kanssa, teet hyvää myös muille ja astut arjen velvollisuuksien täyttämistä suurempaan tehtävään; siihen, johon sisäinen äänesi sinua kutsuu ja joka tuo elämääsi syvää merkityksellisyyden tunnetta. Tie ei aina ole helppo, mutta kuten sanotaan: lopussa kiitos seisoo.
Aasiassa matkustaessani tapaan paljon erilaisia ihmisiä eri ympäristöistä. Elämänsä suunnan muuttaneita, uuden polun etsijöitä, itsensä tutkailijoita. Yleensä kaikki ovat jotain etsimässä.
Melko harva listaa tavoitteekseen elämässään tai matkallaan konkreettisia kukkulanvalloituksia. Toki joku tahtoo nähdä veden alla maailman myrkyllisimmän mustekalan tai yöpyä saaren korkeimman tulivuoren huipulla. Mutta miten suurelta kliseeltä se kuulostaakaan, suurin osa on hakemassa onnea. Haluaa olla onnellinen. Tahtoo löytää onnellisuuden.
Ja heistä suurimmasta osasta tuntuu siltä, että välillä olisi helpompaa valloittaa se tulivuori.
Olen pureskellut ajatusta siitä, että onnellisuus olisi puhtaasti päätöskysymys. Että se löytyisi synnynnäisesti jo minun sisältäni. Itämaisssa uskotaan tähän vahvasti. Siihen, että jokaisella ihmisellä on mahdollisuus valita. Ollakko onnellinen vai onneton.
Itämaisten oppien mukaan ihminen voi päättää olla positiivinen tai negatiivinen. Optimisti tai pessimisti. Niiden oppien mukaan ihmisen sisältä löytyy tietty määrä voimavaroja, energiaa. Ja sekä onneen että onnettomuuteen vaaditaan yhtä paljon ponnistuksia. Mutta niiden voimavarojen suuntaamisesta riippuen elämä avautuu eteen hyvin eri tavalla.
Ihminen voi keskittyä näkemään joko elämän pieniä kauniita asioita tai maalata maisemaansa suuria epäkohtia. Ihminen voi päättää valita. Voisin hymyillä ravintolan pöydällä olevalle kukkakimpulle tai ärsyyntyä sen kimpun vieressä lojuvista leivänmuruista. Voisin manata sadepäivää tai iloita sen tuomasta puhtaasta tuoksusta. Vaikka sekin kuulostaa kliseiseltä, kyse on juurikin siitä Onko lasini puolitäynnä vai puolityhjä -jutusta.
Vaikka myönnän sortuvani itse monesti pessimismiin, ja välillä lasini on tosiaankin puoli tyhjä, jollain lailla minua lohduttaa se, että resepti onneen olisikin niin yksinkertainen. Että onnelliset ihmiset eivät ole kaapissa säilömiään viisasten kiviä kiillottavia yli-ihmisiä, vaan ihan tavallisia tyyppejä, jotka ovat tehneet päätöksen. He ovat päättäneet olla onnellisia ja tehdä töitä sen eteen.
Kaikille ihmisille tapahtuu ikäviä asioita, myös onnellisille. Mutta ehkä onnelliset ihmiset osaavat suhtautua ikäviin asioihin eri tavalla. Ehkä he eivät jää märehtimään ongelmaansa, vaan ratkaisevat sen parhaalla mahdollisella tavalla ja siirtyvät sitten eteenpäin.
Ehkä onnelliset ihmiset eivät vaivu pessimismiin. Jos odottaa aina tapahtuvan pahinta, usein jotain ikävää saattaa tapahtua. Samalla tavalla, jos toivoo itselleen hyvää, monesti tavalla tai toisella sitä saa.
Joku sanoi kerran minulle, että ihminen saa loppujen lopuksi kaiken sen, mitä elämäänsä uskaltaa toivoa. Mutta se on jo toinen tarina.
Luin Huffington Postista listan, jonka mukaan onnellisia ihmisiä yhdistävät tietyt asiat. Tietyt tietoiset valinnat. Ja se päätös.
Onnelliset ihmiset…
…hyppäävät välillä ulos rutiineistaan ja muistavat nauttia ja tiedostaa elämän pieniä asioita.
…viettävät aikaa positiivisten ihmisten seurassa, jotka tuovat elämään itsevarmuutta, luovuutta ja hauskuutta. (Negatiivisten ihmisten vaikutus on muuten päinvastainen)
…nukkuvat tarpeeksi.
…välttävät juoruilua ja small talkia ja käyvät mieluummin syvällisiä keskusteluja erilaisten ihmisten kanssa.
…auttavat mielellään muita. Tutkimusten mukaan muiden auttaminen lisää onnellisuutta.
….tapaavat ihmisiä mieluummin kasvotusten kuin sosiaalisen median välityksellä.
… harrastavat liikuntaa. He tietävät, että liikunta vaikuttaa mielialaan, selkeyttää ajatuksia ja kontrolloi impulsseja.
…käyttävät rahaa mieluusti muiden ihmisten ilahduttamiseen.
…uskovat siihen, että he voivat halutessaan kehittyä tai muuttua.
PS. Tänään päätin olla onnellinen. Ja hyväksyä senkin, ettei kukaan voi olla onnellinen koko ajan. Vai voisikohan senkin päättää?
– Vapaaksi kivusta, stressistä ja kuormittavista tunteista
