Onko onnesi toisten käsissä?

suvi_blogi1

Ihmisen perustoive on olla onnellinen. Joskus harhaudumme kuitenkin sivupoluille onnea etsiessämme: annamme onnemme toisten käsiin, tai asetamme onnellisuudellemme niin vaativat ehdot, että onni on aina tavoittamattomissa.

Niin kauan kuin onnemme on riippuvainen toisen tekemisistä, täydellisistä olosuhteista tai omasta virheettömyydestä, saamme jahdata sitä hiki hatussa.

Onni löytyy loppujen lopuksi omasta ytimestämme ja elämän yksinkertaisista asioista, jotka harvoin maksavat mitään. Onnea voi olla vaikkapa oman lapsen halaus, kaunis auringonlasku, rauhallinen aamuhetki, hyvä keskustelu ystävän kanssa, tuulen suhina puiden latvoissa. Joskus, jos henkistä kuormaa on liikaa, kadotamme kyvyn nauttia elämän pienistä onnen hetkistä. Onnellisuutta voi kokea myös siitä huolimatta, mitä elämässä on meneillään. Sisäinen rauha synnyttää onnellisuutta, joka pysyy perusvireenä elämän haasteista huolimatta. Lähes kaiken itselleni tärkeän menettäneenä koin aikoinaan huikeaa onnea siitä, että edessäni avautui ovi uusiin mahdollisuuksiin.

Uskon siihen, että onnellisuus on luonnollinen olotilamme, mutta elämän tiimellyksessä unohdamme kuinka ollaan onnellisia. Tutkimukset väittävät, että 50 % onnellisuuden tasostamme – siitä kuinka luontaisesti onnellisia osaamme olla – on perinnöllistä. Meillä on siis jo syntyessämme tietty ”happiness set point” eli onnellisuuden lähtötaso. Loppuun voimme vaikuttaa itse omilla valinnoillamme, elämäntavoillamme ja henkisellä työllä.

Itse en syntynyt niin onnekkaana, että olisin saanut syntymälahjakseni huolettoman ja perustyytyväisen luonteen. Olen ollut aina äärimmäisen herkkä reagoimaan ympäristöni ärsykkeisiin ja muiden ihmisten tunnetiloihin. Stressinsietokykyni on alhainen, ja lapsuuteni olosuhteet olivat kuormittavat, joten olen saanut opetella hyvän olon perusteita varsin perusteellisesti. Tunnen tänä päivänä itseni ja tiedän millaiset olosuhteet edistävät onnellisuuttani ja mitä välttää mahdollisuuksien puitteissa, jotta voin mahdollisimman hyvin ja pysyn tasapainossa.

heart-balloon

Omalla matkallani ja työssäni asiakkaitteni kanssa olen tunnistanut seitsemän pääteemaa, jotka liittyvät onnellisuuden kokemiseen. Nämä ovat itsetuntemus ja suhde omaan itseen, oman polun löytäminen, avoin mieli, terve tunne-elämä, fyysinen hyvinvointi, elinympäristö ja henkinen elämä.

Kun tunnemme itsemme ja olemme sovussa itsemme kanssa, on helpompi valita itselle oikeita asioita ja olla hermostumatta muiden mielipiteistä. Avoin ja vastaanottavainen mieli, joka ei ole täynnä rikkaruohoja, auttaa näkemään asiat positiivisemmassa valossa, löytämään ratkaisuja kinkkisissäkin tilanteissa ja tunnistamaan hyviä mahdollisuuksia. Tasapainoinen tunne-elämä vähentää turhaa draamaa ihmissuhteissa ja auttaa säilyttämään mielenrauhan elämän kommelluksissa. Kannustavan ja hyvinvointia lisäävän ympäristön luominen ja hengen sekä ruumiin ravitseminen ovat myös sellaisia asioita, joilla voimme vaikuttaa omaan onnellisuuteemme. Onnellisia ja merkityksellisyyden tunnetta kokevia ihmisiä yhdistää myös usko johonkin korkeampaan voimaan, joka edustaa hyvyyttä ja rakkautta. Oli oma henkilökohtainen uskosi mikä hyvänsä, tuohon elämää luovaan voimaan nojaaminen ja luottaminen, ja oman henkilökohtaisen yhteyden luominen siihen antaa voimia ja kannattelee vaikeissakin elämänvaiheissa.

Elämä on siinä mielessä erikoinen seikkailu, että tulemme puhtaasta rakkaudesta ja pieninä lapsina muistamme vielä miten olla luontaisesti onnellisia. Kun elämän varrella sitten sattuu ja tapahtuu, unohdamme kenties vuosikausiksi mistä tulimme, keitä olemme ja mitä meillä on täällä tarkoitus tehdä. Koko loppuelämä voi olla paluuta onneen, kuten eräs asiakkaani totesi. Onnen avaimet ovat onneksi löydettävissä, ja ensimmäinen paikka mistä kannattaa etsiä on oma sydän.

Onnea, iloa ja kauneutta syksyysi!