Uusperheen onnistumisen oivalluksia: entisten puolisoiden tukea tarvitaan, jotta kaikilla on hyvä olla
Kahdeksantoista vuotta sitten erosin lasteni isästä ja minusta tuli kaksivuotiaan pojan ja kolmevuotiaan tyttären lähivanhempi. Samaan aikaan eksäni aloitti suhteen uuden naisen kanssa. Minun oli vaikea sietää tilannetta, olihan nainen tullut kolmanneksi osapuoleksi suhteeseen jo avioliittomme viime metreillä.
Avioliitossamme oli mennyt huonosti kuitenkin jo pitempään. Klassisen kahden vuoden ajan minussa oli vahvistunut tunne, että avioliittomme ei kestäisi. Vaikka järjellä ymmärsin, ettei toinen nainen ollut syy etääntymiseemme, vaan ennemmin seuraus siitä, oli minun vaikea hyväksyä alkuun tilannetta. Kuitenkin pystyin tekemään tärkeän päätöksen, jonka takana olen pysynyt kaikkien kuluneiden vuosien aikana: Kunnioittaisin mieheni uutta suhdetta, enkä sabotoisi sitä. Pyrkisin tukemaan lasteni suhdetta uuteen aikuiseen heidän elämässään ja se pahaolo, joka minun tulisi käsitellä asiaan liittyen, sen tekisin muualla.
Päätös vaati minulta paljon itsetutkiskelua, rakkauden idean uudelleenpohdintaa ja itsetuntemuksen vahvistusta. En pystynyt tuntemaan lämpimiä tunteita eksääni enkä hänen uutta kumppania kohtaan alkuun, mutta ajan myötä asiat muuttuivat. Mitä enemmän pidin itsestäni huolta, sitä myötätuntoisemmin pystyin suhtautumaan myös eksäni uuteen elämään.
Tämä on tärkeää: kokemukseni mukaan egon äänekkäisiin vaatimuksiin puree parhaiten myötätunto, mutta sen pitää tulla sydämestä, joka edellyttää eron hankalien tunteiden käsittelyä. Kun suostuin näille tunteille, minun oli mahdollista lopulta myös lähestyä uudelleen eksääni ja rakentaa hänen kanssaan uusi ystävyys, myöhemmin onnistuin tässä myös hänen uuden kumppaninsa kanssa. Ansio ei kuitenkaan ole minun, uusperheen onnistumisessa tarvitaan kaikkien osapuolten hyvää tahtoa.
Tiedetään, että uusperheellä on huonommat mahdollisuudet onnistua kuin ydinperheellä. Alkuasetelma on haastava, kun synnytetään uutta yhteisöä, johon pitäisi mahtua monenlaisia ihmisiä ja tunteita.
Uusperhe ei hajoa rakkauden tai halun puutteeseen, vaan suurin haaste on yhteisen perhekulttuurin löytäminen. Tämän rakentumisessa entisillä puolisoilla on iso merkitys. Kolmannen osapuolen on aivan mahdollista vaikeuttaa uusperheen syntymää, mutta on hyvä ymmärtää, että uusperheen vanhemmat ovat itse vastuussa rajojen laittamisesta. Aivan samoin kuin esimerkiksi silloin, kun oma lapsuusperhe tunkee liikaa mukaan omaan parisuhteeseen.
Aikuinen ihminen uskaltaa ja osaa kertoa hankalalle eksälle, miniän tai vävyn persoonaan kantaa ottavalle äidille tai ylimieliselle naapurille, että tässä emme tarvitse nyt sinun mielipidettäsi, vaan pärjäämme hyvin keskenämme. On selvää, että entisten puolisoiden kanssa pitää neuvotella monista asioista, mutta keskinäistä kunnioitusta pitää myös osoittaa. On hyvä muistaa, että joustaminen kannattaa aina, todennäköisesti saat sen tulevaisuudessa takaisin vastaantulemisen lahjana.
Uusperhe tarvitsee onnistuakseen rakkautta, tukea ja tietoa. Se on haavoittuvainen yksikkö ja sen jäsenillä on oikeus yksityisyyteen. Lasten kannalta olisi hyvä, että he ainakin tuntisivat vanhempansa uuden puolison ennen yhteen muuttamista. Aikuisten kannattaisi malttaa seurustella edes kohtuullinen aika ennen yhteen muuttoa, koska vaikka talous kevenisikin, ei yhteinen aika välttämättä lisäänny, vaikka saman katon alla ollaankin. Arjessa ollaan läsnä, mutta samalla mahdollisuus ikävöidä toista otetaan pois. Etäsuhde pitää jännitystä ja alkuhuumaa yllä pitempään.
Lapsi katsoo vierestä ja oppii vanhemmiltaan sosiaalisia taitoja. Se, kuinka vanhemmat kohtelevat toisiaan ja puhuvat toisistaan jättää joka tapauksessa jäljen, ollaan sitten yhdessä tai erottu. Suuri merkitys on myös sillä, kuinka erovanhempi puhuu itsestään, kuinka rakkaudellinen hän on itseään kohtaan, koska tämän mallin hän siirtää myös lapselleen.
Kun pystyt laittamaan lasten tarpeet etusijalle elämässä, on helpompi suhtautua eksäänkin neutraalimmin. Tahto toimia rakentavasti entisen puolison kanssa on ennen kaikkea rakkautta yhteisiä lapsia kohtaan. Eroperhekin voi olla kokonainen.
5 vinkkiä, joiden avulla lakkaat olemasta toisten kynnysmatto ja opit huolehtimaan omista tarpeistasi
Vastaatko toisten sinulle esittämiin pyyntöihin tai vaatimuksiin aina kyllä, vaikka olisit itse väsynyt, kiireinen tai oikeasti haluton toimimaan heidän toivomallaan tavalla? Venytätkö omia rajojasi, koska pelkäät sanoa ei tai tuottaa toiselle pettymystä? Myötäiletkö toisia ihmisiä riippumatta siitä, oletko heidän kanssaan aidosti samaa mieltä?
Jos annat toisten ihmisten tällä tavoin kävellä ylitsesi, olet käytännössä heidän kynnysmattonsa, sillä asetat heidän tarpeensa omiesi edelle. Tämänkaltainen pakonomainen käytös voi vaatia raskaat veronsa fyysisesti ja henkisesti. Psykologi Julie Exline on todennut, että toisten ihmisten jatkuva miellyttäminen voi jopa johtaa masennukseen, koska toimiessasi toisten toiveiden mukaan jätät omat tarpeesi huomiotta.
Näistä syvään juurtuneista tavoista miellyttää toisia ihmisiä hinnalla millä hyvänsä voi olla vaikea päästä eroon. Näistä 5 vinkistä voit löytää vinkkejä siihen, miten lakkaat olemasta toisten ihmisten kynnysmatto.
1. Ilmaise enemmän omia tarpeitasi
Toisten ihmisten miellyttämiseen keskittyvä käytös alkaa lapsuudessa, kun vanhemmat kiittävät lasta silloin kun hän tottelee, mutta eivät kannusta tätä ilmaisemaan omia tarpeitaan. Vaikutuksille alttiit lapset tulkitsevat tämän uhkana, koska he uskovat, että heidän täytyy miellyttää toisia ja tehdä niin kuin heitä käsketään, jotta heitä rakastettaisiin. Muutoin heitä vältellään ja moititaan, jos he ymmärtävät, että heidän omat tarpeensa eivät täyttyneet toisten käskyjä sokeasti seuraamalla.
Päästäksesi tästä toimintatavasta eroon ala sanoa omia tarpeitasi ääneen useammin. Jos ystäväsi haluavat tavata silloin, kun sinulla on ollut pitkä ja uuvuttava työviikko, sano heille tarvitsevasi vähän aikaa levätäksesi, mutta ottavasi heihin yhteyttä pian. Voit olla edelleen kohtelias olematta täysin muiden vietävissä – tähän on olemassa kultainen keskitie! Hyvät ystävät ymmärtävät tämän eivätkä loukkaannu siitä tai tee tästä ongelmaa; ja jos loukkaantuvat, kannattaa harkita ystäväpiirin vaihtoa.
Sinun täytyy alkaa miettiä omia tarpeitasi, koska kuka muukaan niitä miettisi? Muista, että muiden ihmisten reaktiot eivät millään tavoin liity sinuun, joten älä suotta kanna niistä vastuuta. Sinun ei koskaan tulisi uhrata omaa hyvinvointiasi ja venyttää rajojasi vain miellyttääksesi muita.
2. Harjoittele sanomaan EI
Toisten ihmisten miellyttäjät eivät koskaan halua sanoa ei, koska he pelkäävät tuottavansa toiselle ihmiselle pettymyksen tai menettävänsä tämän kokonaan. Tämäkin uskomus on usein peräisin lapsuudesta, jossa vanhemmat vahvistivat tottelevaisuutta, mutta moittivat lasta, jos tämä ei kuunnellut auktoriteettia. Riippumatta siitä, mitä sinut on kasvatettu uskomaan, jos sanot kyllä kaikelle ja kaikille, se johtaa lopulta vain siihen, että olet väsynyt, stressaantunut ja tyytymätön.
Jos käytät kaiken aikasi toisten tarpeista huolehtimiseen, milloin löydät aikaa itsellesi? Et milloinkaan.
Olet aivan yhtä arvokas kuin muut ihmiset ympärillesi, joten älä jää itsesi uhraamisen loukkuun vain siksi, että haluat välttää pahoittamasta muiden mieltä. Kiinnitä huomiota siihen, miltä tuntuu puolustaa itseäsi, vaikka toinen osapuoli näyttäisi ärsyyntyvän tai suuttuvan toiminnastasi – todennäköisesti huomaat valtavan painon tippuvan harteiltasi, ja saatat jopa saada itseluottamusta uuden päättäväisyytesi ansiosta. Jos myönnyt jatkuvasti kaikkeen, mitä muut pyytävät sinulta, olet ylirasittunut, uupunut ja täynnä katkeruutta.
”EI” ei tarkoita, että et välitä jonkun toisen toiveista – se tarkoittaa, että arvostat itseäsi ja toisia riittävästi ollaksesi rehellinen siitä, mihin pystyt ja mihin et pysty.
3. Mieti, miksi koet tarvetta miellyttää muita
Voi olla, että sinun täytyy sukeltaa syviin vesiin ja kaivaa kaapistasi kaikki vanhat luurangot, jotka ovat vielä kummittelemassa siellä muistona lapsuudestasi. Vain sinä voit vapauttaa itsesi raskaasta menneisyydestäsi, joten tee mitä on tarpeen voidaksesi jatkaa eteenpäin ja elääksesi tasapainoista, tervettä elämää. Ymmärrä, että vaikka vanhempasi kasvattivat sinut toimimaan tietyllä tavalla, se ei tarkoita sitä, että sinun tarvitsee noudattaa noita tapoja edelleen.
Syvään sisäistetyistä uskomuksista eroon pääseminen voi olla vaikeaa, mutta ensimmäisen askeleen ottaminen ja sen miettiminen, miksi toimit tietyillä tavoilla, auttaa sinua näkemään itsesi selkeämmin.
Muista, että määrittelet itse suhteesi toisiin ihmisiin. Jos et koskaan puolusta itseäsi, toiset olettavat, että voivat saada sinulta ihan mitä vain haluavat milloin vain. Tämä ei ole täysin sinun syytäsi, mutta voit kuitenkin estää tätä tapahtumasta uudelleen tulevaisuudessa, kun kehität omanarvontuntoasi ja päästämällä syvälle juurtuneet demonisi vapauteen.
4. Ajattele ennen kuin puhut
Aina kun joku pyytää sinulta jotain tai haluaa kuulla mielipiteesi, älä vastaa saman tien vain heitä rauhoittaaksesi. Anna itsellesi aikaa sulatella toisen sanoja kaikessa rauhassa ja kuuntele tuota henkilöä syvällisesti ennen kuin vastaat. Jos joku pyytää sinua sitoutumaan johonkin saman tien, vastaa heille, että katsot ensin kalenteristasi ja palaat sitten asiaan. Tällä tavoin voit selvittää, onko sinulla oikeasti aikaa vastata heidän pyyntöönsä vai ei.
Samoin jos joku haluaa kuulla mielipiteesi liittyen johonkin tärkeään asiaan, sano mitä oikeasti ajattelet, älä sitä, mitä he haluavat kuulla. Ihmiset kunnioittavat sinua enemmän rehellisyytesi johdosta kuin silloin, jos automaattisesti olet heidän jokaisesta ajatuksestaan samaa mieltä.
Sinulle on annettu ääni – käytä sitä ilmaistaksesi rehelliset ajatuksesi riippumatta siitä, mitä muut ajattelevat. Sinun ei tarvitse suojella toisia heidän omilta tunteiltaan tunteille; heidän täytyy oppia tunnistamaan omat tunteensa ja ajatuksensa ja ottamaan niistä vastuu.
5. Harjoita itsesi rakastamista
Toisia miellyttävillä ihmisillä on usein heikko itseluottamus. He saattavat tulla riippuvaiseksi toisten toiveiden täyttämisestä, koska tällä tavoin he voivat tuntea olonsa paremmaksi. Todellisuudessa toisten kynnysmattona toimiminen on itsekästä, sillä silloin käytät toisia oman omanarvontunnon kasvattamiseen. Toisia tulisi auttaa siksi, että se on oikein – ei sen takia, että se parantaa itsetuntoasi.
Korjataksesi tämän toimintatavan opettele vaalimaan rakkautta sisälläsi ja itseäsi kohtaan. Tällä tavoin vedät elämässäsi puoleesi rakastavia, tukea tarjoavia ihmisiä, jotka eivät yritä hyötyä kiltteydestäsi. Rakasta itseäsi juuri sellaisena kuin olet nyt ja huomaat, miten omanarvontuntosi kasvaa pikkuhiljaa sitä mukaa, kun luovut itseäsi koskevista kielteisistä ajatuksista.
Lähde: Powerofpositivity.com
Työelämä tarvitsee enemmän intuitiota ja vähemmän numeroihin keskittymistä
Kirjoittaja Eveliina Salonen on varatuomari ja teologi, jonka sydän palaa työelämän ja johtamisen kehittämiselle. Hän on tutkinut intuitiota kognitiivisen psykologian näkökulmasta ja valmentaa organisaatioita intuitiivisen ajattelun hyödyntämisessä. Avarra tarjoaa intuitiovalmennuksia pidemmistä prosesseista yksittäisiin herätepuheenvuoroihin.
Monet tunnistavat intuition voiman elämässään. Se kertoo mihin mennä, mitä tehdä, mikä on minulle ja muille ihmisille hyväksi. Yhä useammat kertovat luottavansa tuohon mahtavaa sisäiseen ääneensä, joka kaiken hälinän keskellä tunnistaa se oikean.
Mutta kuinka monella työpaikalla hyödynnetään tietoisesti intuitiivisen ajattelun voimaa ja mahdollisuuksia? Veikkaan, että aika harvalla. Rationaalisuutta, erilaisia analyysejä ja loogisia perusteluita pidetään työelämän ja busineksen käyttövoimana.
Kuitenkin ihmisen ajattelusta ylivoimaisesti suurin osa on intuitiivista, tiedostamatonta. Tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että intuition osuus on yli 90 % kaikesta ajattelutoiminnastamme. Joidenkin tutkijoiden mukaan luku on jopa 98 %. Rationaalisuus on siis vain hitunen kaikesta ajattelustamme. Luulemme olevamme rationaalisia ja perustavamme suunnitelmat, päätökset, visiot ja ratkaisut loogisten perusteluiden varaan, mutta tosiasiassa toimimme pitkälti intuitiomme ohjaamina. Siis myös työelämässä.
Intuitio ei kuitenkaan ole mikään epämääräinen hetteikkö, joka viskelee meitä haluamallaan tavalla sinne tänne. Intuitiollakin on logiikkansa ja sitä voi oppia hyödyntämään.
Tutkimusten mukaan intuitio auttaa erityisesti päätöksenteossa silloin, kun tietoa on liikaa tai liian vähän, tai päätös pitää tehdä nopeasti. Pystymme intuitiivisesti hahmottamaan suuriakin kokonaisuuksia suhteellisen vähällä vaivalla. Intuition avulla näemme kauemmas, laveammalle ja syvemmälle, asioiden taakse ja yli. Intuition avulla pääsemme käsiksi asioiden merkityksiin. Se auttaa muodostamaan kokonaisvaltaisen ymmärryksen asioista, tapahtumista, ilmiöistä. Sen avulla pystymme myös hahmottamaan ja visioimaan tulevaisuutta. Intuitio on keskeisellä sijalla myös ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Sosiaalinen intuitio auttaa meitä ymmärtämään toinen toisiamme ja rakentaa vastavuoroista kommunikointia ja yhteisyyttä.
Nämä kaikki ovat haluttuja kykyjä tämän päivän työelämässä ja monet liike-elämän johtajat ja Nobel-palkitut tutkijat kertovat organisaatioidensa menestystarinoiden ja tutkimuslöytöjensä syntyneen intuitiivisesti.
Intuitiolla on monet kasvot. Usein intuitio tuottaa oivalluksia, ahaa-elämyksiä, jolloin asiat tuntuvat saavan muotonsa kuin itsestään – yhtäkkiä vain tiedän, kuinka tämä pitää tehdä tai mistä on kyse. Mutta yhtä hyvin se voi ilmetä fyysisinä tuntemuksina, mielikuvina, unina, tunteina jne. Esimerkiksi intuition suuren ystävän Einsteinin kerrotaan kokeneen intuitionsa lihasten väristyksinä.
Intuitiivista ajattelua voi kehittää tietoisesti. Ensimmäinen askel tällä polulla on intuitiivisen prosessin lainalaisuuksien tunnistaminen – jotta intuitiota voi kehittää, täytyy tunnistaa mitä se on, mitä se ei ole ja miten tämä prosessi toimii. Käytännössä intuition kehittäminen edellyttää usein, etenkin aluksi, myös henkisen tilan raivaamista. Koska intuitio ilmenee jokaisella ihmisellä eri tavoin, on ensimmäinen askel opetella tunnistamaan kuinka juuri minä tunnistan intuitiivisen ajatteluni viestit. Tämä voi olla vaikeaa, jos ympäristö ja mieli ovat kovin kuormittuneita ja hälyisiä. Siksi hiljaisuus ja pysähtyminen ovat usein tarpeen.
Myös positiivinen uteliaisuus, leikkisyys ja rentous ovat hyvää ravintoa tietoisen intuitiivisen ajattelun kehittämiselle. Avoin havainnoiminen ja avoimuus omille reaktioille tukevat intuitiivisen prosessoinnin kehittymistä.
Intuitiivinen ajattelu on valitettavasti kuitenkin kovin altis myös vinoumille. Näitä erilaisia intuitiivisen ajattelun virheitä on tunnistettu jo kymmeniä. Intuitiivisen ajattelun kehittämiseen kuuluukin olennaisesti myös näihin vinoumiin ja niiden vaikutuksiin tutustuminen.
Työelämämme on murroksessa. Nyt jos koskaan tarvitsemme uudenlaista ajattelua ja raikkaita visioita. Pelkkien menneiden vuosien numeroiden tutkimisella tai olemassa olevien prosessien viilaamisella emme pysty keksimään uusia liiketoimintaideoita tai löytämään uutta toimintalogiikkaa. Tarvitsemme ajattelun avartamista. Yhtenä vastauksena tähän on intuitiivisen ajattelun tietoinen hyödyntäminen.
Loppukesän hehkua – ruuhkavuosista luopumisen jaloon taitoon
Parikymmentä vuotta sitten olin työssä, jossa päivät venyivät paikoin kuudentoista tunnin mittaisiksi. Muistan sen riittämättömyyden tunteen, kun asioita jäi tekemättä ja sain selitellä asiakkaille sovittujen töiden tekemättä jäämistä. Stressi kääntyi joskus ahdistuksen puolelle.
Raastavinta tilanteessa oli, että koin hukkaavani elämää, jota olisin halunnut jakaa pienen esikoiseni kanssa ja surin jättäväni liikaa töitä äidin hoidettavaksi.
Viisaan esimieheni toimesta tilanne aikanaan laukesi ja sain työpäivät normalisoitua. Ehdin kuitenkin pyhästi luvata itselleni jotain. En aio menettää isän elämää työn vuoksi. Päätökseni piti pitkään ja uskon onnistuneeni kohtuullisesti työn ja perheen välisen ajankäytön kanssa tasapainoilussa.
Nyt lapset ovat jo muuttaneet kotoa ja huomaan tasapainoilevani jälleen ajankäytön paineiden alaisena, vaikka ruuhkavuodet ovatkin vaihtuneet keski-ikäisen helppoon elämään.
Kaikissa ihmiselon vaiheissa on kuitenkin omat ruuhkansa. Keski-iän tasanne vaihtuu myöhemmin kaikilla meistä varsin toisenlaisiin haasteisiin. Suhde omien vanhempien vanhenemiseen ja uusperheiden monimuotoinen elämä elävöittää isosti varsin monen 45+ ihmisen arkea.
Arkeen nousee uusia muuttujia, jotka muuttavat peruuttamattomasti elämää sen kaaren kääntyessä loppukesän kukoistukseen. Monet väistämättömät muutokset opettavat meille luopumista ja sellaisten asioiden hyväksymistä, joille itse ei voi kerrassaan mitään.
Huomaan olevani nyt samojen kysymysten äärellä, kuin kaksikymmentä vuotta sittenkin. Miten paljon jaan aikaani ja huomiotani millekin asialle? Mikä on oikea ajankäytön suhde työlle, perheelle ja ystäville tai omalle hiljentymiselle ja harrastuksille?
Ajattelemme tietävämme, mikä on oikea vastaus tälle kysymykselle. Tärkeintä on, tietenkin, perheestä ja omasta terveydestään huolehtiminen. Joskus vain näillä kaikilla on keskinäisiä riippuvuuksia, eivätkä oikeatkaan vastaukset ole absoluuttisia. Monimutkaisiin asioihin löytyy joskus yksinkertaisia vastauksia, ei kuitenkaan aina. On tilanteita, joihin oikeita vastauksia ei ole ja epävarman valinnan kanssa on opittava elämään.
Olen viimein ymmärtänyt, miten olennaisen tärkeää on olla armelias itseään kohtaan. Tarkentaa omaa fokusta ja samaan aikaan hyväksyä se, että intressit ovat joskus ristiriidassa keskenään, eikä ehdottomia totuuksia ole. Jokainen valinta on merkityksellisempi, kun ymmärtää valintoja olevan jäljellä rajallisen määrän.
Maratoonarin askel voi hidastua, mutta matkasta voi silti nauttia, kun hyväksyy hiertymät ja väsymisen osaksi kisaa ja ymmärtää asettaa aikatavoitteensa omista lähtökohdista käsin.
Syksyisen aamun sumuinen maisema on kaunis ja herkkä ehkä juuri siksi, että sen tietää kestävän vain lyhyen hetken. Enää en aina malta edes kaivaa kameraa esiin ikuistaakseeni maiseman, sillä kauniin näyn tallentaminen omiin muistoihin tuntuu arvokkaammalta, kuin sen ikuistaminen älypuhelimeen.
Yhteys maahan on kasvun perusta
Olemme remontoineet loppukesästä joogasalia vanhaan tehtaaseen Strömforsin ruukissa. Moneen kertaan projektin aikana olen havahtunut paikan eriskummalliseen tunnelmaan. Strömforsissa on vallalla sama ilmiö kuin vaikka Fiskarsissa: jo matkalla maisema alkaa pikku hiljaa näyttää erilaisilta, ihan kuin värit muuttuisivat syvemmiksi, kasvillisuus rehevämmäksi ja ilma helpommaksi hengittää.
Mietin etukäteen, miten Strömforsin teollisuushistoria ja raskasta ruumiillista työtä tehneiden ihmisten ronski energia vaikuttavat joogatilaan. Voiko tehtaaseen rakentaa joogasalin?
~ ~ ~ ~
Henkisen polun matkaaja on kasvun tiellä. Kurkotamme kohti valoa kuin aurinkoa tavoittelevat kasvit. Valoa kohti on miellyttävä kääntää kasvot, kohti positiivisuutta ja iloa. Varmaan jokainen meistä haluaisi joskus olla parempi jollakin elämän osa-alueella, ihmisenä, äitinä, puolisona, joogina… Se on luonnollista, mutta samalla se saattaa estää hyväksymästä tätä hetkeä ja juurtumista.
Päämäärissä ei ole mitään pahaa, mutta päämäärä ei ole sama kuin jatkuva pois pyristely tästä hetkestä. Elääkseen tässä hetkessä on juurruttava siihen. On juurruttava omaan elämäänsä.
Lootuksenkukka on monessa traditiossa henkisen kasvun symboli. Se kasvaa vedessä, pinnalla näkyy toinen toistaan kauniimpia, värikkäitä, moniterälehtisiä kukkia. Mutta kasvin juuret ovat syvällä pimeässä mudassa. Sieltä se saa voimansa.
Henkistä kasvua korostaessamme kurkotamme mielellämme taivaaseen, haluamme henkisiä kokemuksia ja nousemme leijumaan ilmaan. Mutta jos ei ole kiinni maassa, leijuu pois ihmisyydestä, eikä edes kasvua voi tapahtua.
Joogaopettaja Kuldip Singh Khalsa pukee tämän sanoiksi kehon energiakeskusten eli chakrojen kautta. Kaavio toimii kuin spiraali, jossa energia kulkee ylös ja alas, päätyen lopulta sydämeen, ihmisyyden täyteen potentiaaliin. Kaikki lähtee kuitenkin yhteydestä maahan.
- Kun on yhteys maahan, painovoimaan, maan tiiviyteen ja raskauteen, voi tuntea luojansa. Äiti maan kautta aukeaa yhteys myös painovoiman vastavoimaan, joka vetää meitä kohti aurinkoa.
- Kun tuntee luojansa, voi luovuus avautua. Luovuus on jatkuvaa elämän virtausta, kiinnikkeistä irti päästämistä, heittäytymistä.
- Kun luovuus avautuu, avaa se myös intuition voiman. Päätöksenteko helpottuu ja luottamus elämään kasvaa.
- Vahva intuitio auttaa luottamaan omaan henkilökohtaiseen voimaansa. Tahto kulkea valitsemaansa suuntaan kasvaa ja voima toteuttaa itseään lisääntyy.
- Kun luottaa voimaansa, voi puhua totta. Silloin ääni kantaa, eikä totuutta tarvitse peitellä.
- Kun puhuu totta, voi elää sydämestään. Ja sydän on ihmisyyden ydin.
Olen viehättynyt raskaan teollisuuden historian omaavan paikan maadoittuneesta ilmapiiristä ja luonnonläheisyydestä. Tunnen vahvasti, kuinka energia virtaa juurista latvaan, miten painovoima vetää minua puoleensa ja sen vastavoima venyttää rankaa suoremmaksi. Siinä välissä on hyvä hengittää.
Otava ja Hidasta elämää -sivusto aloittavat yhteistyön suomalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi
Kustannusosakeyhtiö Otava ja Hidasta elämää -sivusto aloittavat yhteistyön, jossa Otava kustantaa Hidasta elämää -sivuston kirjoittajien tekemiä kirjoja. Yhteistyö käynnistyy keväällä 2017 neljällä hyvinvoinnin eri osa-aluetta käsittelevällä kirjalla.
”Hidasta elämää -sivuston missiona on parantaa ihmisten kokemusta elämästä. Olemme tehneet tätä työtä pitkään netissä ja sosiaalisessa mediassa. Yhteistyö Otavan kanssa tuo sivuston arvomaailman muotoon, jota ihminen voi pitää kädessään. Hidasta elämää -kirjaperhe on myös ollut meidän perustajien unelma, joka nyt toteutuu parhaan mahdollisen yhteistyökumppanin kanssa”, iloitsee Hidasta elämää Suomi Oy:n toimitusjohtaja ja omistaja Pequ Nieminen.
”Teimme vuosi sitten profiilitutkimuksen lukijoistamme. Heistä 93% kertoi hakevansa meiltä henkiseen hyvinvointiin liittyvää tietoa ja 74% ilmoitti harrastavansa kirjojen lukemista”, kertoo Hidasta elämää Suomi Oy:n toinen omistaja Sanna Wikström.
”Olemme Otavalla todella iloisia ja ylpeitä päästessämme tekemään yhteistyötä Hidasta elämää -yhteisön kanssa. Pequn ja Sannan luotsaama Hidasta elämää on unelmatiimi, jonka lahjakkaat kirjoittajat saavat nyt mahdollisuuden kirjan julkaisuun”, iloitsee Kustannusosakeyhtiö Otavan myynti- ja markkinointijohtaja Maija Kuusi.
Ensimmäinen Hidasta elämää -kirja Hyvän elämän reseptit julkaistiin keväällä 2016 Readme-kustannuksen kautta. Kirja on ollut vuoden suuria menestyksiä ja sitä on myyty yli 6000 kpl. Tästä eteenpäin Hidasta elämää -kirjaperheen julkaisut tulevat Kustannusosakeyhtiö Otavan kautta.
Hidastaelamaa.fi on vuonna 2010 perustettu hyvinvointimedia, jonka sisällöntuottajina toimivat asiantuntijat ja bloggarit. Hyvinvointikanavan ydintoimintaa ovat toimitetun sisällön lisäksi hyvinvointia lisäävät verkkokurssit sekä Hidasta elämää -verkkopuoti. Hidasta elämää on ollut pitkään Suomen vahvin lifestyle-media somessa (Someindex.com). Sillä on 133 000 tykkääjää Facebookissa ja 37 000 seuraajaa Instagramissa. Nettisivustolla käy viikottain 150 000 eri kävijää. Hidasta elämää Suomi Oy:n omistavat Pekka Nieminen ja Sanna Wikström.
Otava-konserni on kirjankustannusalan suurin toimija Suomessa. Kirjat liiketoiminta-alueen pääyhtiö on Kustannusosakeyhtiö Otava. Yhtiön toimialana on suomenkielisen kaunokirjallisuuden ja tietokirjojen sekä oppimateriaalien kustantaminen. Kustannusosakeyhtiö Otava täyttää tänä vuonna 125 vuotta.
Tässä tämä elämä nyt on – Kuoleman läheisyys saa elämän tuntumaan entistä arvokkaammalta
Juttelimme ystäväni kanssa muutama viikko ennen hänen kuolemaansa kaikenlaisista asioista. Ihan tavallisista arkiasioista ja sitten elämästä, sen rajallisuudesta ja kuolemastakin. ”Tässä tämä elämä nyt oli” -keskustelu oli hämmentävä, surullinen ja lopullinen.
Olen itse paljon ollut noiden tunteiden ja kokemusten äärellä ystävän kuolemasta lähtien: hämmennys, suru ja kuoleman lopullisuus. Yhtenä päivänä, kuin salamaniskusta, maailma avautui minulle uudella tavalla: ”Tässä tämä elämä nyt on.” On. Nyt. Tässä. Minusta tuntui kuin kaikki aistini olisivat avautuneet elämälle – sellaisena kuin se on, puristamatta, pelkäämättä, taakatta.
Kuoleman läheisyys saa elämän tuntumaan entistä arvokkaammalta. Aloin tuoda tuota lausetta erilaisiin arkisiin tilanteisiin, myös niihin, jotka eivät aiemmin ole tuntuneet niiltä hohdokkaimmilta.
Tässä tämä elämä nyt on.
Se palauttaa minut niin tehokkasti läsnäolon tilaan, tämän hetken arvoon ja kiitollisuuteen pelkästä elämästä.
Tämä kehoa hellivä omena-vaniljavanukas sopii aamiaiseksi, välipalaksi ja iltapalaksikin!
Tämä kehoa hellivä vanukas sopii täydellisesti niin aamiaiseksi, välipalaksi kuin iltapalaksikin. Ohje on gluteeniton ja maidoton eikä se sisällä lainkaan valkoista sokeria.
Omenasesongin viimeisenä reseptinä herkutellaan vanukkaalla. Tämä kehoa hellivä herkku sopii täydellisesti niin aamiaiseksi, välipalaksi kuin iltapalaksikin. Ohje on gluteeniton ja maidoton eikä se sisällä lainkaan valkoista sokeria. Vanukas on hirmu helppo valmistaa. Turvotat vain chian-siemenet mantelimaidossa mausteiden kera ja lopulta lusikoit valmiin vaniljavanukkaan tarjoiluastiaan vuorotellen omenasoseen kanssa. Omenasoseen ohjeen löydät halutessasi täältä.
Vinkiksi kiireiselle kokille: hyvin varustelluista kaupoista löytyy myös valmista lisäaineetonta ja sokeroimatonta omenasosetta.
Chia-siemenet ovat pienestä koostaan huolimatta täynnä terveydelle hyödyllisiä ravintoaineita kuten omega-3-rasvahappoja, kuitua, proteiinia, antioksidantteja ja kalsiumia. Muista, että Chia-siemet tulee aina turvottaa nesteeseen ennen niiden nauttimista. Nämä pienet siemenet voivat nimittäin imeä itseensä jopa 27 kertaa omanpainonsa verran nestettä. Voit vain kuvitella miten kuiville siemenille kävisi vatsalaukussa.
OMENA-VANILJAVANUKAS OHJE
ENSIMMÄINEN KERROS: VANILJAVANUKAS
2 rkl chia-siemeniä
2 dl makeuttamatonta mantelimaitoa
0,5 tl vaniljajauhetta
makeudeksi luomu hunajaa oman maun mukaan
TOINEN KERROS: MAKEUTTAMATONTA OMENASOSETTA
VAIHE 1) VANILJAVANUKAS: Lisää kaikki aineet astiaan ja sekoita. Tarkista maku. Anna vanukkaalle tekeytymisaikaa 30 minuutista vaikka seuraavaan päivään. Chia-siementen ansiosta seos turpoaa vanukasmaiseksi viileässä levättyään.
VAIHE 2) Valmista omenasose/ tai valitse kaupan valmis lisäaineeton ja sokeroimaton omenasose.
VAIHE 3) Lusikoi valmista vaniljavanukasta ja omenasosetta vuorotellen haluamaasi astiaan. Koristele omenapaloilla ja kuivatuilla hedelmillä.
Ja nyt, kaappaa kerrosvanukas kainaloosi ja istahda nauttimaan kiireettömästä hetkestä.
Perhosia houkuttelevan puutarhan tärkeys
Ai että, kuinka ihanaa onkaan seurailla tänä syyskesänä entistä monipuolisempaa ja monilukuisempaa perhosmaailmaa puutarhassani, jahka olen lempeästi panostanut perhosten suosimiin kasveihin käytännön luonnonsuojelutyönä, ihmetykseksein ja puutarhani monimuotoisuuden tukemiseksi. Perhosten tanssi puutarhassain saa sieluni värähtelemään heidän hempeiden siiveniskujen tahdissa ja pysäyttää minut puutarhani hetkeen, syvempään hiljaiseen tarkkailuun.
Vaikka otan paljon kuvia puutarhassain, perhostenkaan avaamia hetkiä en voi tallettaa, voin vain elää ne tässä ja nyt. Samettisen pehmeät, vahvat siipien iskut ovat elämä itse. Syyskuun puutarhani hohkaa keltaista väriä ja hempeä syreenileimun tuoksu leviää ajoittain pihatuulen tuiverruksen tanssissa nenääni. Tässä syksyn hiljaisuudessa olen osa tätä kaikkea, kaikkea mitä perhonenkin on. Minun kaunis kehoni on muodostunut samoista voimista kuin perhosten, heidän siipensä ovat minun siipiäin.
Herkkien ja samalla voimakkaiden perhostemme rakastamia loppukesän ja suuren syksyn kukkivia perennoja ovat mm. kaikki nauhukset, syysleimu, syreenileimu, koreanhohdekukka, syysasteri, punahatut, punatähkä ja purppurapunalatva. Meillä on paljon kaunista valinnanvaraa näiden kasvien suhteen, mikä tietysti ruokkii elämänvoinmaista luovuuttamme!
Monet perhoslajit ovat vähentyneet perinnemaisemien (niityt, kedot, ahot, pellot ja pientareet) harvinaistuessa, koska yleensä juuri ketojen ja niittyjen kukkaset houkuttelevat perhosia. Myös laitumet ja kedot ovat pitkälti kadonneet tai muttuneet lajistoltaan hyvinkin yksipuolisiksi ja näin tehostunut maatalouskin vaikuttaa osaltaan perhosten elinympäristöjen vähenemiseen. Myös vieraslajit tienpientareilla, tehostunut metsätalous ja siitä seuranneiden purppuraisten kallioniittyjen sekä metsäaukeiden vähentyminen supistaapi näiden taianomaisten siivekkäiden otusten suosimia ympäristöjä entisestään. Suomessa on laskettu lentelevän n. 2500 perhoslajia, joista päiväperhosia on n. 120 ja näistä runsaat 20 on taajamien pihoissa ja puutarhoissa tavattavia kauneuksia.
Perhoset eivät ole pelkkiä kauniita siipiotuksia lepattelemassa näissä kesiemme ja syyskesiemme päivissä sekä öissä, vaan niillä on oma tärkeä roolinsa luonnon monimuotoisuudessa toimiessaan pölyttäjinä ja myös useiden lintujen ravintona. Perhoset ovat hyvin herkkiä elinympäristönsä muutoksille ja heidän kautta voimme tarkkailla monimuotoisuuden muutoksia ympärillämme suuntaan ja toiseen. Perhoset liikkuvat läpi täydellisen, uskomattoman muodonmuutoksen ja maassamme niistä jopa joka kuudes on uhanalainen tai silmälläpidettävä laji, joten perhosystävällisten kasvien viljely pihoilla ja parvekkeilla on sydämestäni äärettömän tärkeää luonnonsuojelutoimintaa fyysisellä tasolla. Taianomaiset pihapuutarhamme voivat ehdottomasti olla osaltaan korvaamassa näitä vähentyneitä, suotuisia perhosten elinympäristöjä.
Päiväsaikaan lepattelevien perhosten värinäkö on sangen erinomainen. Kasvien värikkäät kukinnot mesiviittoineen auttavat perhosia suunnistamaan ravinnon luo. Perhoset havaitsevat mieluisat ruokailupaikat myös hajuaistinsa avulla. Puutarhassasi toivottavasti lepattelevista perhosista tunnetuimpia lienee nokkosperhonen, neitoperhonen, sitruunaperhonen, ritariperhonen ja suruvaippa.
Perhosystävällinen puutarha ei silti ole pelkästään loistokkaita, tuoksuvia, hempeitä kukkasia. Toukat syövät kasvien lehtiä ja jotkut niistä ovat erikoistuneet syömään vain tiettyjä kasveja, kuten neitoperhosen toukka, ken ravitsee itseään nokkosella. Nokkonen on muutoinkin tärkeä monille muillekin perhosen toukille, joten niitä kannattaa jättää kasvamaan varsinkin pihan aurinkoisille seunustoille ja puutarhan reunoille. Monet toukat pitävät myös pietaryrtistä ja kaurhunputkesta. Jos ympäristön muutoksen seurauksena alueelta katoaa perhostoukan ravintokasvi, katoaa luonnollisesti myös perhonen itsekin, joten perhosystävällinen puutarhuri panostaa myös toukkien ravintoon.
Millainen puutarha suosii perhosia?
Kasvustoltaan monipuolinen puutarha tarjoaa suojaa ja ravintoa monille eri perhoslajeille. Perhoset suosivat myös tiheitä kasvustoja, joissa voi siirtyä helposti kukasta toiseen. Luonnonvaraisia perhoskasveja kuten voikukkia, nokkosia, pajua, suolaheiniä, hernevirnaa, metsäkurjenpolvia, ohdakkeita, puna-apilaa, mataraa, kultapiiskua, siankärsämöä, pietaryrttiä, karhunputkea kannattaa suosia omilla pihoillaan.
Kun kukkaryhmässä on lisäksi eri aikaan kukkivia mesikasveja, niin puutarhassa riittää mettä koko kesäksi. Niittykasvit houkuttelevat puutarhaan lajeja, joille keto on luonnollinen elinympäristö. Perhospuutarhalle tai niitä houkutteleville kasvilajeille olisi tärkeää valita aurinkoinen ja tuulensuojaisa paikka.
Useimmat perhoskasvit kukkivat loppukesällä ja syksyllä. On kuitenkin tärkeää, että puutarhassa kasvaa myös aikaisin kukkivia lajeja kevään ensiperhosille. Tällaisia aikaisin kukkivia lajeja on esimerkiksi herukat, voikukat, raita, pitkäpalot, ruusujuuri ja kevätvuohenjuuri.
Uskon, että perhosten suosimien kasvien joukossa on resonaatio jokaisen puutarhurin sydämelle. Elämän vapauden valinnanvaraa kun löytyy niin luonnonkasveista kuin yksi – ja monivuotisista puutarhakasveista, yrteistä, koristekasveista sekä vihanneksista. Useat puutarhan perhoskasveista ovat ruohovartisia, mutta kirjavaan joukkoon mahtunee myös pensaita ja puita.
Olkikukat ovat yksi helpoimpia kasveja luoda perhosystävällistä vehreyttä. Päiväperhoset rakastavat upeita, värikkäitä olkikukkia. Sama neitoperhos- tai amiraaliyksilö saattaa viihtyä kukkalaatikon olkikukkaistutuksessa jopa useita tunteja. Vihanneksista mm. hauska retikka ja retiisi sopivat hienosti perhospuutarhaan, vaikka ihmiselle näiden kukat saattavatkin olla mitättömiä, niin päiväperhosia ne viehättävät.
Tänään keskityn nykyhetken asioihin ja katson puutarhan perhosia kanssaluoden elinmahdollisuuksia heille kanssasi.
”Pakko vaan jaksaa, kun ei ole vaihtoehtoa” – Ajatteletko sinäkin näin?
Moni ihminen on velvollisuuksien uuvuttama. Suorituskeskeinen elämä voi olla iso taakka ja vaihtoehdot tuntuvat olevan vähissä. Koin jonkinlaisen oivalluksen aiheen äärellä ja haluan jakaa sen sinun kanssasi.
Puhdas rakkaus
Minua puhuttelee ajatus puhtaasta rakkaudesta. Kun omaan sydämeen on esteetön pääsy, energia virtaa ja on pääsääntöisesti hyvä olla. Harvoin sydämeen on tie täysin auki. Ja siihen on yleensä ihan hyvät syyt; kivut, haavat, surut ja murheet. Eikä siitä saa syyllistyä vaan oikeastikin on niin, että harvoin on ihan puhtaan rakkaudellinen olotila. Omaan elämänkatsomukseeni liittyy vahvasti ajatus siitä, että taivallamme täällä siksi, että oppisimme löytämään tien puhtaan rakkauden äärelle. Syvälle itseemme – sinne missä on rauha ja hiljaisuus.
Velvollisuusrakkaus
Velvollisuusrakkaus on mielenkiintoinen juttu. ”Hän on niin velvollisuudentuntoinen” tai ”Se on niin hienoa, miten hän hoitaa velvollisuutensa” tai joku sanoo rinta rottingilla: ”Minä tein sen vain velvollisuudesta”. Moni meistä suorittaa rakkauden nimissä ja uupuu. Minusta se ei ole rakkautta ollenkaan vaan ihan jotain muuta.
Miksi teemme asioita velvollisuudesta?
Velvollisuusrakkauden motiivina on monesti syyllisyys, häpeä ja keino hakea hyväksyntää. Siksi se uuvuttaa ja vähän kuin tyhjentää velvollisuuden taakkojen alla painivaa. Monella velvollisuuksiin sidotulla ihmisellä on tunne siitä, että heiltä vaaditaan paljon eikä mikään riitä. Puheesta kuuluu usein: ”Kun on vaan pakko jaksaa”, ”Kukaan muu ei kuitenkaan tee asialle mitään” ja ”No kun vaan ei yksinkertaisesta oo vaihtoehtoa, jonkunhan nää asiat pitää hoitaa”. Kaikki pitäis ja täytyis ja mun on pakko -puhe viittaa sisäiseen pakkoon eikä rakkauteen.
Puhtaan rakkauden tilasta tehty hyvä teko ja auttamistyö ei koskaan väsytä vaan päinvastoin – se energisoi ja ilahduttaa myös antajaa itseään.
Mikä avuksi?
Minun yksinoikoinen vastaukseni on: tietoisuus siitä, mitä itsessä on. Itseltään voi kysyä, mikä motiivi itseä kuljettaa. Mikä ääni sisällä hiljenee sillä, että autan ja suoritan? Kysyä voi myös mitkä ovat omat tarpeet ja toiveet – eivät itsen ulkopuolelta tulevat todelliset tai kuvitellut odotukset. Itsetuntemusta lisää ehkä myös kysymys siitä, kuka alun perin käänsi hyväksyvän katseensa minuun, kun autoin ja yritin miellyttää. Rajanvetotyö vaatii rohkeutta, vastuunottoa ja pelottavaa vanhojen mallien purkamista sekä omien haavojen työstämistä.
Onko tässä jotain tuttua.
Kuoleman kauneus ja lohdullisuus
Mieli menisi, mutta jalat eivät. Lonkkia kolottaa, vaivat valvottavat. Haastetta yli yhdeksänkymppiselle teräsmimmille, joka on ikänsä marjastanut, sienestänyt, hakannut halkonsa ja häärännyt hulluna puutarhassaan. Aikaisin leskeksi ja yksinhuoltajaksi jääneenä tarttunut toimeen kuin toimeen. Tätini.
Silmät ovat uteliaat ja ajatus juoksee kirkkaana aina kauniisti kiharrettujen valkoisten hiusten kehystämässä päässä. Mielipiteitä ja kommentteja riittää päivän politiikasta urheilutapahtumien ja automerkkien kautta huulipunien sävyihin (itselläni kuulemma liian tummaa) ja julkkisten edesottamuksiin. Pitkän iän salaisuuksiako?
Lopulta tädin sydänkin kuitenkin haurastuu ja heittäytyy perin hankalaksi. Ambulanssin punaiset vilkkuvalot välähtelevät viimeisen kesän mittaan öisellä hiekkatiellä. Sairaalaan, kotiin, sairaalaan.
Syksyllä istumme yhdessä sairaalasängyn reunalla. Täti laittaa kätensä polvelleni ja toteaa haluavansa jo pois. Ihmettelee miksi pitää näin kärsiä. Laitan oman käteni hänen polvelleen ja kuulen sanovani: ”Eevi-täti, jos kerran haluat kuolla, niin sitten vain kuolet.” Tädin syvään painuneet silmät laajenevat kapeiksi kuihtuneilla kasvoilla teevadin kokoisiksi ja hän sanoo ikään kuin ihmetellen, ettei se niin mene. Jatkan hänen olevan varsin itsepäistä ja vahvatahtoista sukuamme, joten ”se menee kyllä niin”, jos hän vain todella haluaa. Täti käy hiljaisena sänkyynsä pitkälleen.
Tyynyn laitan paremmin, hauras hymy pilkahtaa kaiken taa.
Pari yötä myöhemmin täti lähtee kauniisti ja rauhallisesti. Kaiken taa. Sanon niin, kun en vielä tiedä, minne. Niin kirjoitin lauluunkin, joka oli julkaistu jo hieman aiemmin ja jonka esitin muistotilaisuudessa häntä saattamaan ja tänne vielä jääviä läheisiä lohduttamaan.
Olin saanut viettää vuotta aikaisemmin unohtumattoman retriitin Katri Helenan ja muutamien lauluntekijöiden kanssa Villa Mandalassa. En sentään muuten vaan, vaan uusien laulujen synnyttämisen merkeissä.
Mikä suurenmoinen lahja sanoittajalle tutustua artistiin ja hänen ajatuksiinsa, kuulla, kuunnella ja keskustella. Välttämätönkin silloin, kun haasteena on maalata kuulijoille artistin omia mielenmaisemia. Kun artistille halutaan hyvin henkilökohtaisia lauluja, kuten Katri Helenalle tulevalle Taivaan tie -albumille.
Katri Helena kertoi omasta, liki satavuotiaasta äidistään. Äiti ja tytär olivat yhdessäkin keskustelleet kuolemasta. Äitihän oli jo useasti ilmoittanut varmasti kuolevansa sillä aikaa, kun tytär on keikkamatkoillansa. Katri sanoi toivovansa, että voisi olla lähdön hetkellä toivottamassa äidilleen hyvää matkaa. Myös että tietyn väriset kukat peittäisivät maan. Se olisi lohdullista.
En kuitenkaan ajatellut tekeväni aiheeseen liittyvää sanoitusta. Koin sen kovin haasteelliseksi. Ehkä sitten joskus. Joskus myöhemmin.
Tietyn väriset kukat, tietoisuus tädin lähdön läheisyydestä ja kuoleman pohtiminen valvottivat ja laulu alkoi mielessäni kirjoittaa itse itseään. Vaivihkaa ja väkisin. Laulu, johon sitten ikuistui palanen Katri Helenaa ja hänen äitiään, palanen tätiäni ja monia vanhuksia, jotka haluavat jo pois. Palanen elämän kauneutta ja kivun kirpeyttä. Elämästä luopumista. Kun on nähnyt jo lähes kaiken. Kun elämänvoima on ehtynyt.
Olin retriitissä kysynyt Jarkko Meretniemeltä, voisinko lähettää hänelle jonkun sanoitukseni sävellettäväksi. Ajattelin, että voisimme yhdessä aikaansaada merkityksellisen laulun. Saimmekin. Yhden lohdullisimmista ja rakkaimmistani.
Kaiken taa
Hän on nähnyt lähes kaiken,
kajon horisonttien,
nähnyt ikävän ja ilon,
ihmeet vuodenaikojen,
kyynelvirrat hän on nähnyt,
ja kivun kirpeyden,
sen, miksei mikään ollut helpompaa.Hän on nähnyt lähes kaiken,
nähnyt läpi ihmisten,
nähnyt kateuden ja kaunan,
alle pinnan koreuden,
ystävyyden hän on nähnyt,
hehkun morsiuskimppujen,
sen, ettei mitään voisi omistaa.Hän on valmis lähtemään
kaiken taa, kaiken taa,
kun valkovuokot peittää maan,
kaiken taa, kaiken taa,
kun kevät leikkii valollaan,
mä tyynyn laitan paremmin,
hauras hymy pilkahtaa
unessaan, kaiken taa.Hän on nähnyt lähes kaiken
yli oman pienuuden,
suorittanut tehtävänsä
joskus vastaan rimpuillen
mielen voiman hän on nähnyt,
valon rakkauden,
ja toivon jokaisena aamunaan.
Lue lisää Katri Helenan Taivaan tie -levyn tekemisestä täältä.
