Sivu 303 – Hidasta elämää

Näin iloa voi löytää jokaisesta päivästä – vaikka arki olisi tasapaksua taapertamista

Moni meistä paahtaa eteenpäin vauhdilla ja rutiinilla viikosta viikkoon, sen kummemmin miettimättä, miten itsellä ja elämässä oikeastaan menee. Jos puskee päivästä päivään pysähtymättä, voivat yksittäisten päivien pienet ilonaiheet ja ohikiitävät onnellisuuden hetket jäädä huomioimatta. Tällöin saattaa kokemus elämästä olla harmaa, tasapaksu, iloton – että tässä sitä nyt vaan taaperretaan eteenpäin, ja näin se nyt vaan menee.

Ja kuitenkin: juuri ne pienet hetket, päivän aikana tapahtuneet kohtaamiset ja keskustelut, kokemasi tunteet ja ajattelemasi ajatukset, voivat olla (ja usein ovat) niitä, jotka tekevät jokaisesta päivästä omalla tavallaan merkittävän ja iloitsemisen arvoisen.

Vaikka helposti usein ajatellaan, että ilo ja onnellisuus syntyvät vasta erityisissä hetkissä, arjen yläpuolella – lomalla, juhlissa, viikonloppuisin –, oikeasti elämästä on mahdollista iloita silloinkin, kun se on sitä tylsän tuttua ja turvallista. Tämä onnistuu silloin, kun muistaa pysähtyä tutkailemaan jokaista päivää ja oppii löytämään arjen keskeltä ne ilon hippuset.

Voit oppia iloitsemaan jokaisesta päivästä, ilman että arvotat päivääsi hyväksi tai huonoksi, onnistuneeksi tai epäonnistuneeksi.

Seuraava viisiosainen harjoitus on hyvä tehdä iltaisin nukkumaan mennessä. Harjoituksessa pohdit kuluneen päivän tapahtumia, hyväksyt sen aikana syntyneet kokemukset ja tunteet, harjoittelet tuntemaan kiitollisuutta siitä, mitä päivä on pitänyt sisällään, ja lopuksi suuntaat huomiosi huomiseen.

1. Pohdi päivääsi

Mieti päivääsi muutama minuutti, ennen kuin menet nukkumaan tai kun makaat vuoteessasi. Pohdi tärkeitä kokemuksia, keskusteluja, tunteita ja ajatuksia. On kuitenkin tärkeää olla keskittymättä liikaa siihen, mitä teit tai jätit tekemättä. Tarkoituksena on yksinkertaisesti huomata päiväsi tärkeimmät piirteet ja miettiä, oliko päiväsi sopusoinnussa sen kanssa, minkä asetit aamulla aikomukseksesi.

2. Kiinnitä huomiota tunteisiisi ja hyväksy kokemuksesi

Pohdi tunteita, jotka koit päivän aikana. Jos sinussa nousee kielteisiä ajatuksia tai tunteita, ole vain niiden kanssa. Älä yritä työntää kielteistä syrjään tai hamuilla turhaan myönteistä. Myönnä vain se, mitä on tapahtunut. Jos olet jollakin tavoin pettynyt siihen, miten toimit, pane käsi sydämelle ja sano: ”Hyväksyn itseni sellaisena kuin olen, epätäydellisenä ja inhimillisenä kuten kaikki ihmiset.” Pane merkille, missä kohtaa aikomuksesi jäi toteutumatta, koska tämä on osa sitä, mikä antaa sinun oppia ja kasvaa. Jos päiväsi aikana sattui jotakin tuskallista, voit lempeästi tunnusta sen sanomalla: ”Se oli tuskallista. En ole yksin. Me kaikki kärsimme toisinaan.”

3. Tunne kiitollisuutta

Tärkein asenne päivääsi kohtaan on kiitollisuus siitä, mitä olet kokenut, vaikka se olisikin ollut vaikeaa, sekä siitä, mikä antoi sinun oppia ja kasvaa. Jos pidät päiväkirjaa asioista, joista olet kiitollinen, voit kirjoittaa sitä nyt.

4. Iloitse päivästäsi

Valitse päivän aikana tekemistäsi asioista jotakin, joka tuntuu hyvältä – jonkun auttaminen, pään pitäminen kylmänä konfliktitilanteessa. Jos mieleesi ei tule mitään, voit iloita siitä, että teet tätä harjoitusta. Omista nyt päiväsi ansio ja anna sen tulla siunaukseksi kaikille.

5. Katso kohti huomista

Harjoituksen lopuksi voit kääntää huomiosi seuraavaan päivään ja asettaa aikomuksesi kohdata haasteet, joita on mahdollisesti edessä. Luota siihen, että pystyt kohtaamaan kaiken, mitä seuraava päivä saattaa pitää sisällään. Vapauta huolesi yöksi ennen kuin nukahdat.

Harjoitus on poimittu Dalai-laman ja Desmond Tutun kirjasta Ilon kirja (WSOY 2016).

4 asiaa, joita miehenä toivon kumppaniltani

Mitä mies toivoo naiseltaan? Tämä kysymys on kiehtova ja uskoisin, että se herättää monenlaisia tuntemuksia ihmisissä. Moni ei ole välttämättä koskaan kysynyt tätä tärkeää kysymystä.

Unohdamme usein, että tämä aika jota elämme ja kuinka siinä toimimme, ei ole ollut koskaan tämmöistä. Ei ihme, että olemme hieman hukassa ja etsimme uutta suuntaa. Biologia, kulttuuri, historia, uskomukset ja odotukset määrittävät paljon sitä mitä miehen tulisi olla.

Mies on toiminut lähes koko historian ajan biologian pohjalta tehden miesten hommia ja toiminut miehen lailla, eli metsästänyt, ollut paljon miesten kesken ja reagoinut uhkiin väkivaltaisestikin. Enää asia ei ole näin, tai ainakaan ei kaikissa tilanteissa ole sopivaa olla.

Mies ei pelkästään ole ympäristön tulos, vaan hän itse pystyy määrittämään ympäristön elementtejä, jotka muokkaavat häntä miehenä. Koska ymmärrämme nykyisin enemmän kuin koskaan, on tärkeämpää kuin koskaan kysyä tärkeitä kysymyksiä. Mitä mies toivoo naiseltaan on yksi noista kysymyksistä.

Koska en voi puhua kaikkien miesten puolesta, teen lyhyen listauksen mielestäni tärkeistä asioista. Ennen sitä haluan kuitenkin muistuttaa, että miehen tarpeet ja halut vaihtelevat kulloisenkin elämän hetken mukaan. Osa haluaa ainoastaan seksiä, osa ainoastaan ymmärrystä, osa kumppanuutta. Kuitenkin uskoisin näiden seuraavien olevan tärkeitä jokaiseen ihmissuhteeseen.

1. Arvostus

Tämä vaikuttaa jollain tasolla itsestäänselvältä, mutta jostain syystä en näe sitä kulttuurissamme kovin voimakkaana.

Kerron salaisuuden: miehet janoavat arvostusta sekä miehiltä että naisilta. Erityisesti rakkailtansa. Ennen tätä ei ole välttämättä sanottu suoraan, mutta silti se tarve on siellä, usko pois.

Mies haluaa kokea, että hän on arvokas, hänellä on merkitys ja ihmiset arvostavat hänen panostaan. Sen sijaan, että keskittyisimme aina niihin asioihin mitä mies EI OSAA, mitä jos keskittyisimme niihin mitä HÄN OSAA.

Kun mies kokee olevansa arvostettu, hän on huomattavasti vastaanottavaisempi, halukkaampi ”yhteistyöhön” sekä kasvuun ja kehitykseen. Mikäli mies kokee, että häntä ei arvosteta, hän vetäytyy. Jos ainoa asia, mistä mies kuulee ovat ne asiat, joita hän ei osaa tai tee, on vetäytyminen jo käynnissä. Arvosta sitä, mitä hän on ja mitä hän jo osaa (tai yrittää). Ihan varmasti niitä asioita on. Arvosta niitä ja huomaa, miten arvostuksesi vaikuttaa mieheen.

2. Ymmärrys

Usein mies puhuu hieman eri kieltä, mutta hänen halunsa palvella on vahva. Hän haluaa antaa, hän haluaa palvella rakkaitaan. Mikäli arvostus on olemassa, tuo halu on vahvempi, eikä mies vetäydy niin helposti. Niinpä ymmärrys tulee äärimmäisen tärkeäksi asiaksi.

Harvoin mies ja nainen (tai kumppani) puhuu samaa kieltä täysin. Mies voi TEKEMÄLLÄ yrittää osoittaa rakkauttaan. Ennen se on tarkoittanut metsälle tai sotaan menemistä, sen jälkeen töihin menemistä perheen vuoksi. Nykyisin se voi tarkoittaa fyysisten eleiden tekemistä, jotka on helppo jättää huomioimatta, koska emme välttämättä aina ymmärrä miksi toinen tekee mitä tekee.

Ymmärrä, että mies kaipaa

omaa aikaa eli vetäytymistä. Luota siihen, että päästämällä miehen menemään, annat hänelle mahdollisuuden tulla takaisin.
tyhjentymistä, jota voidaan toteuttaa television, urheilun seuraamisella tai vaikka meditaatiolla, metsässä olemisella tai vaikka ystävien kanssa saunoen oluen kera.
arvostusta ja hyväksyntää hänen tekemistään kohtaan (tällä on sudenkuoppansa, kaikkea ei tietenkään tarvitse hyväksyä. Jokainen on edelleen vastuussa omista lupauksistaan ja näiden lupausten pettämistä ei tarvitse tekoina hyväksyä, mutta ymmärrys auttaa silti hyväksymään ihmiset). Arvosta ja hyväksy hänen elämänpolkunsa. Emme voi omistaa toista ihmistä, ainoastaan kulkea heidän kanssaan pienen palan matkaa.

Ja se on vielä tärkeää ymmärtää, että kaikkea ei tarvitse lakaista maton alle ja jättää sanomatta. Joskus parasta, mitä mies voi kuulla, on ne asiat joissa hän ”laiskottelee”. Eli asioita, joissa hän ei elä oman suurimman potentiaalin mukaansa. Tee palvelus molemmille ja sano se suoraan, muistaen myös asiat joissa hän jo elää arvojensa mukaisesti.

3. Hyväksy itsesi

Mikäli tämä kohta saadaan toteutumaan, ollaan jo pitkällä. Mikäli pystyt miehen kumppanina hyväksymään ITSESI, todennäköisempää on, että hyväksyt myös kumppanisi.

Kerron toisen salaisuuden: yksi kiehtovimmista ominaisuuksista, mitä sinulla miehen kumppanina voi olla, on itseluottamus ja rakkaus elämääsi kohtaan. Mikäli olet hyväksynyt itsesi, kehosi ja elämäsi, jokainen mies tulee huomaamaan tuon.

Jokainen vähänkään hereillä oleva mies tulee kiehtoutumaan tuosta, haluten olla seurassasi. Mikäli hyväksyt itsesi, tulet ilmentämään sinussa asuvaa elämänvoimaa ja se on yksi kiehtovimmista asioista ikinä. Usko minua, miehet (minä ainakin!) rakastavat sitä.

4. Rakkaus ja läheisyys

Yksi onnellisuuden kulmakiviä on läheisyyden ja rakkauden kokeminen. Usein ajatellaan, että naiset ovat niitä, jotka tarvitsevat näitä enemmän. Miehet janoavat myös sitä, usein vain ilman sen ilmaisemista.

Moni mies tarvitsee läheisyyttä ja usein seksuaalista kohtaamistakin oman rakkauden aukaisemiseen. Tämä on iso aihe ja tulen käsittelemään sitä laajemmin syksyllä ilmestyvässä kirjassani. Lyhykäisyydessään miehet kaipaavat sekä rakkauden kokemista, että rakastetuksi tuntemista. Usein mies, joka ei saa riittävästi läheisyyttä, voi olla jopa agressiivinen. Läheisyys, seksuaalisuus ja kosketus tuovat myös miehelle tasapainoa elämään.

Sen sijaan, että tukahduttaisimme elämänvoimamme ja oman ilmentämisemme, mitä jos kunnioittaisimme sen suurenmoista mahdollisuutta. Mitä jos hyväksyisimme itsemme seksuaalisina olentoina ja iloitsisimme sen tuomista uusista ulottuvuuksista. Mitä jos oman nautinnon jahtaamisen sijaan lähtisimme tarkastelemaan seksuaalisuutta, joka tuo täyttymyksen. Seksuaalisen täyttymyksen, joka avaa sydämemme ja sitä kautta tekee meistä parempia ihmisiä.

Klassinen yleistys on, että mies tarvitsee seksiä kokeakseen rakkautta, kun taas nainen tarvitsee rakkautta kokeakseen halua seksiin. Aina asia ei tietenkään ole näin mustavalkoinen, mutta usein mies on helpommin avautuva, jos hän saa kokemuksen ennen kaikkea rakkaudellisesta seksuaalisesta kokemuksesta.

Tämä ei aina tarkoita seksiä, vaan kokemusta, jossa läsnäolo, rakkaus sekä yhteys toiseen ihmiseen tuo on olemassa. Iso osa miehistä kaipaa rakkautta ja läheisyyttä, mutta ei välttämättä vielä osaa taitoja noiden asioiden ilmentämiseen. Voit kumppanina olla tässä apuna ja toteuttaa edellisiä kohtia, jolloin myös tämä varmasti helpottuu.

Toivon, että tämä auttaa taas hieman kommunikaatiota ihmisten kesken. Usein asiat lähtevät meistä itsestämme, emmekä voi olettaa toisen ihmisen muuttuvan vain koska itse haluamme.

Pidän kuitenkin tärkeänä sitä, että kerromme ja jaamme omia toiveitamme, ilman takertumista ja riippuvaisuutta siihen, toteutuvatko ne vai ei. Onnellisuutemme ei ole niissä kiinni, mutta rehellisyytemme ja avoimuutemme ovat.

Toivottavasti muistat, että sinulla on ihmeellisiä ihmisiä elämässäsi, joiden elämään voit vaikuttaa positiivisesti, tukevasti ja rakkautta osoittaen. Ne ovat valintoja, joita teemme päivittäin.

Kurkkaa Teemun kirja Miehen vuoro tuntea:

Tutustu myös seksuaalisen nautinnon kortteihin:

Tämä ihastuttava banaanipannukakku tekee tavallisesta aamusta aivan erityisen

Tämä aamiainen on aamujeni kuningatar. Rakastan aamiaispannariani, jossa yhdistyy valtavan viehättävästi kardemumman, kanelin, vaniljan ja banaanin suloinen sekoitus.

Vietän työni vuoksi paljon aikaa ulkomailla ja hotelleissa. Tykkään valtavasti hotellien notkuvista aamiaispöydistä, mutta silti jossain kohtaa reissua tämä banaanipannukakku ja sen tuoksu alkaa tulvia ajatuksiini.

Kiireisille aamuille vinkiksi: yhdistä kaikki kuivat aineet kulhoon jo illalla. Aamulla sinun ei tarvitse muuta kuin lisätä kananmunat ja nestetilkka ja paistaa pannukakku valmiiksi.

Halutessasi gluteenittoman aamiaisen korvaa tavalliset kaurahiutaleet gluteenittomilla.

BANAANIPANNUKAKKU

(Ohjeesta tulee yksi annos)

3 luomu kananmunaa

1 dl kaurahiutaleita

1 tl kardemummaa

0,5 tl vaniljajauhetta

0,5 tl luomu kanelia

0,5 tl suolaa

vesitilkka

luomu kookosöljyä

luomu banaania

VAIHE 1) Laita paistinpannu kuumentumaan.

VAIHE 2) Mittaa kaikki kuivat aineet astiaan. Riko kananmunat joukkoon ja sekoita haarukalla. Lorauta vielä vettä joukkoon sen verran, että saat notkean taikinan.

VAIHE 3) Voitele kuuma paistinpannu kauttaaltaan kookosöljyllä. Kaada valmis pannukakkuseos pannulle. Pilko päälle reippaasti banaaniviipaleita ja pienennä sitten lämpöä. Kun pannukakun pinta alkaa hyytyä, käännä se joko yhdessä tai kahdessa osassa toisinpäin ja paista niin, että pinnan banaaniviipaleet alkavat lämpeästi karamellisoitua. Nauti tuoreiden marjojen tai vaikka hunajan kera.

Siirtymällä suorittamisesta olemisen tilaan avaudut elämälle

Keniassa asuessani työskentelin erään naisen kanssa. Hän oli aivan tavallinen perheenäiti, jolla oli jatkuvasti kädet täynnä työtä niin työssä kuin kotonakin.

Yksi asia hänessä kuitenkin kiinnitti huomiota. Hänellä ei ollut koskaan kiire. Vaikka tekemistä oli koko ajan yllin kyllin, hänen koko olemuksensa huokui syvää rauhaa ja hiljaista vahvuutta. Hänen levollinen läsnäolonsa kaiken tekemisen keskellä oli kaunista ja pysähdyttävää. Ja samalla hänen työnsä tulokset puhuivat puolestaan. Niissä näkyi se sama vahvuus ja kestävyys kuin tekijässäänkin.

Tämä nainen oli olemassa riippumatta siitä mitä hän teki tai sai aikaan. Hänen olemassaolonsa ei ollut riippuvaista hänen tekemisistään. Hän ei lunastanut paikkaansa ja hyväksyntää suorittamisella ja saavuttamisella, vaan hän oli ensisijaisesti olemassa. Hänen tekemisensä syntyivät tuosta levollisen kauniista läsnäolosta ja olemisen tilasta.

Kun ihminen on vahvasti olemassa, juuri tässä ja juuri nyt, myös hänen tekemisensä on vahvaa ja juurevaa. Tällainen ihminen on sinut itsensä, omien tunteidensa ja tarpeidensa kanssa. Samalla hän on myös kykenevä kohtaamaan muut.

Tästä olemisen rauhasta syntyy levollinen luottamus ja turvallisuuden tunne. Olemisen tilaa maistettuaan ei hevin halua palata suorittamiseen.

Vaikka olemisen tila saattaa kuulostaa passiiviselta ja tekemättömältä, se on itse asiassa erittäin aktiivinen ja tuottava tila. Kun tekeminen nousee olemisesta, olemme yleensä suurempien asioiden äärellä. Asiat pelkistyvät ja saavat niille kuuluvat mittasuhteet. Tärkeät asiat nousevat esiin ja osamme kuin itsestään keskittyä olennaiseen.

Olemisesta nouseva tekeminen ei myöskään rasita, kuten puristavasta ja pakottavasta suorittamisesta käsin tehty. Olemisesta käsin tehty tulee tietyllä tavalla tehdyksi kuin itsestään. Olemisen tilasta toimiva ihminen on sisältä päin ohjautuva. Häntä eivät ohjaa ulkoa tulevat (todelliset tai kuvitellut) vaatimukset ja odotukset, vaan hän toimii sisäisen motivaationsa ohjaamana ja kannattelemana.

Olemisesta nouseva tekeminen on suorittamisen vastakohta. Kun ihminen on vahvasti olemassa, hänellä ei ole kiire mihinkään. Hän on juuri siinä missä on ja tekee juuri sitä mitä tekee. Häntä eivät heiluttele ajan kuluminen tai muiden vaatimukset tai odotukset, vaan aika ikään kuin pysähtyy odottaakseen mitä se saa sisällökseen. Olemisen tila on henkistä ja fyysistä rentoutta kiireenkin keskellä.

Mitä jos työelämässäkin siirtyisimme yhä enemmän suorittamisesta olemisen tilaan? Uskaltaisimmeko luottaa siihen, että olemisen kautta tekemisemmekin saisi aivan uudenlaisia ulottuvuuksia?

Maata palvellen monivuotisilla kasveilla

Kiehtovat kasvimme jaetaan elinkaarensa mukaan pääsääntöisesti yksivuotisiin, kaksivuotisiin ja monivuotisiin kasveihin. Yksivuotiset kasvit käyvät elämänsä läpi yhden ihmeellisen kasvukauden aikana, syntymästä kuolemaan. Kaksivuotisten elinkaari on nimensä mukaisesti kaksi vuotta. Monivuotiset sen sijaan elelevät ja kukoistavat muitta mutkitta usean vuoden ajan. Suurin osa kasvattamistamme ja syömistämme kasveista on yksivuotisia, mutta monia mahdollisuuksia ja etuja monivuotisetkin kasvit tarjoavat puutarhamme, myös ns. hyötytarhan kokonaisuuden hyväksi. Muistathan myös monivuotiset vihannekset, joiden joukosta löytää monia mielenkiintoisia makuelämyksiä. Monivuotisten kasvien (perennojen) edut alkavat juurista, palataan siis juurille jälleen.

Ihanien monivuotisten kasvien eläessä, vahvistuessa ja kasvaessa vuosi vuoden jälkeen niiden alati laajeneva juuristo muokkaa lempeästi maaperää parantaen näin sen rakennetta. Laajeneva, syvemmälle ja leveämmälle porautuva ihmeenomainen juuristo luo reittejä, joiden kautta vesi voi suodattua. Samalla juuristo muokkaa suuremmoiseen maaperään lisää ilmanvaihtokanavia, mikä tietysti auttaa muitakin alueella kasvavia kasveja – myös yksivuotisia. Ihanat maaperän pikkuapurit, mikro-organismit hyötyvät perennojen muokkaamasta maaperästä tarjoten heillekin tarvitsemaansa happea ja vettä. Monivuotiset kasvit luovat siis elintilaa toisillekin.

Syvemmän juuristonsa ansiosta monivuotiset kasvit voivat käyttää yksivuotisille kasveille ulottumattomissa olevia ravinteita syvemmältä maaperästä. Maantuessaan perennat ojentavat syvemmältä maaperästä nostamiaan ravinteita pyyteettömästi myös toisille kasveille, näin he turvaavat naapureidensakin elinehtoja. Ihmeitä tapahtuu aina, kun kaksi asiaa kohtaa. Hyvinvoivassa yhteisössä asiat ja otukset ovat vuorovaikutuksessa ja yhteydessä toisiinsa – tämä pätee niin meihin ihmisiin kuin kasveihinkin ja muuhun eliömaailmaan.

Ravinteiden lisäksi monivuotisten juuristo pumppaa myös kosteutta ylöspäin maaperän pintakerroksiin, jolloin matalajuurisetkin kasvit hyötyvät tästä kosteudesta. Juuriston syvältä pumppaama kosteus ehkäisee maan kuivumista ja täten myös eroosiota. Kasvien luovuttaessa syksyllä lehtensä ne lisäävät maan elävyyttä, humuspitoisuutta ja osaltaan myös tämä ehkäisee kosteuden haihtumista. Monivuotiset ovat usein peittäviä kasveja, jolloin ne suojaavat pyhää maata toimien elävinä katekasveina.

Monivuotiset kasvit tukevat maan tietoverkon kehittymistä ja säilymistä, sillä niitäpä varten ei tarvitse vuosittain maata muokata, eikä verkkoa rikkoa. Tämä säästää tietenkin myös puutarhurin energiaa, koska vuosittaisia kylvöjäkään ei tarvitse tehdä. Yleensä perennat vaativat muutoinkin vähemmän hoitotoimenpiteitä kuin yksi- tai kaksivuotiset kasvit. Niiden vahva juuristosysteemi takaa tarvitsemat ravinteet, jos muutoinkin annamme luonnollisen kiertokulun ilmetä puutarhassamme.

Perennat ovat kukinnankin ajoittumisessa monimuotoisempia kuin yksivuotiset, tarjoten näin monipuolista ravintoa myös miellyttäville otuksille, kuten perhosille ja muille pölyttäjille. Useimmat yksivuotiset puutarhan kukat ajoittavat kukintansa loppukesään, mutta perennoista löytyy valinnanvaraa alkukesästä loppusyksyyn. Usein nämä vahvat monivuotiset tuottavat satoa ja jaksavat kukkia haastavimmissakin olosuhteissa. Kateviljelyn avulla nämä hurmaavat monivuotiset pärjäävät miltei itsekseen. Monivuotisten vihannesten on niin ikään sanottu olevan yksivuotisia ravintorikkaampia ja ne sisältävätkin aimo annoksen kivennäisaineita, proteiineja ja vitamiineja.

Tutustumisen arvoisen matkan monivuotisiin vihanneksiin tarjoaa myös Permakultur Stjärnsundin julkaisema, myös suomeksi käännetty pelikorttipakka Monivuotiset vihannekset, johon on valittu 60 pohjoisessa kasvatettavaa monivuotista vihannesta. Yksivuotisilla on aina tilaa puutarhassain, mutta enenevässä määrin pyrin antamaan tilaa näille suuremmoisille monivuotisille.

Jokainen uusi puutarhakausi antaa tilaa tutkia uusia näkökulmia, avartaa makutottumuksia, avata itseään yhä syvemmälle kunnioitukselle, tarkkailulle ja ilolle puutarhassa. Tulevana kesänä syön edelleen hosta(kuunlilja)munakasta ja toivon, että sinäkin löydät uusia makuja yhä kestävämmän puutarhanhoidon lomassa.

Kuunlilja eli hostamunakasta, puutarhasta vahvaa vihreää lautaselle.

Uunituore kaurarieska hemmottelee makunystyröitä

Oi leipä. Leipää voisi kutsua miltei kansallisruoaksemme.

Tämä uunituore rieska on uskomattoman helppo valmistaa ja se on niin herkullinen, että syöt helposti koko pellillisen kerralla. Osalle leivän gluteeni saattaa aiheuttaa harmia erilaisin tavoin aina vatsanväänteistä turvotukseen ja väsymyksestä ihottumiin. Gluteenittoman version valmistat kätevästi vaihtamalla kaurahiutaleet gluteenittomaan kauraan. Kauran ja mantelimaidon lempeä yhdistelmä saa makean makuvivahteen hunajatilkasta. Täytä rieskaviipale lempi leivänpäällisillä ja anna aamiaisen hemmotella makunystyröitä.

KAURARIESKA

(Ohjeesta tulee yksi uunipellillinen tai 2 pyöreää rieskaa)

6 dl kaurahiutaleita

4 dl mantelimaitoa

1 luomu kananmuna

1 rkl hunajaa

1 rkl psylliumia

suolaa

VAIHE 1) Lisää kaikki aineet taikinakulhoon ja sekoita sähkövatkaimella huolellisesti. Maista taikinaa ja lisäile suolaa tai hunajaa tarvittaessa.

VAIHE 2) Levitä ohut kerros taikinaa leivinpaperilla vuoratun uunipellin päälle ja paista 250 asteessa, noin 20 minuuttia, kunnes rieskan pinta on saanut hieman väriä.

14 tapaa ehkäistä sanaharkat ja somesodat – Kuuntele enemmän, puhu vähemmän

Yksi tärkeimmistä ja merkityksellisimmistä asioista itselleni on tasapainoinen vuorovaikutus. Arvostan suuresti keskustelua, jossa:

kaikilla osapuolilla on tilaa tulla kuulluksi
lähtökohtaisesti arvostetaan erilaisiakin mielipiteitä
pohjavireenä on kiinnostus ja halu oppia ymmärtämään sellaisiakin ajatuksia, jotka eivät ehkä aluksi ole yhteneviä omien näkemysten kanssa.

Silmiini osui hiljattain Celeste Headleen erinomainen Ted-luento, jonka aiheena oli 10 keinoa parempaan keskusteluun. Se oli niin hyvin jäsennelty, että lainaan ensimmäiset 10 väliotsikkoa häneltä. Muu sisältö tässä on itse tuottamaani. Suosittelen lämpimästi katsomaan myös hänen luentovideonsa.

1. Ole läsnä

Keskittymällä keskustelukumppaneihimme ja heidän kertomaansa, osoitamme arvostavamme heitä ja olevamme kiinnostuneita heidän ajatuksistaan. Mikäli katseemme ja huomiomme harhailee käsillä olevissa esineissä tai ohikulkijoissa, viestitämme samalla kiinnostuksemme vähäisyydestä. Jos keskittymistämme häiritsee jokin keskeneräinen asia, on reilua todeta se ääneen ja vaikkapa ehdottaa keskusteluun palaamista parempana ajankohtana.

2. Älä saarnaa

Pelkkään omien mielipiteiden julistamiseen ei tarvita tasaveroista vuorovaikutusta. Jos olemme aidosti kiinnostuneita myös toisten mielipiteistä ja jopa valmiita muokkaamaan omiamme saadessamme uusia näkökulmia, julistamisen tarve hupenee.

3. Käytä avoimia kysymyksiä

Kysymällä toisten mielipiteitä ilman mustavalkoista joko-tai / puolesta-vastaan asetelmaa, keskustelulla on mahdollisuus edetä luovasti myös uusiin ideoihin ja ratkaisumalleihin. Aina hyviä avauksia ovat:

”Miltä sinusta tuntuu?”

”Miten sinä näkisit tämän?”

”Miltä tämä sinusta kuulostaa?”

4. Anna keskustelun virrata vapaasti

Päästämällä irti ennakko-oletuksista avaamme mahdollisuuden vuorovaikutuksessa avautuville mielenkiintoisille rönsyille ja sivupoluille, joilta saattaa löytyä aivan uusia oivalluksia.

5. Tunnusta tietämättömyytesi

Kukaan meistä ei ole asiantuntija kaikessa. Henkilö, joka suoraan myöntää tiedollisen rajallisuutensa, herättää rehellisyydellään luottamusta ja antaa esimerkillään muillekin rohkeutta olla epätietoisia. Jokainen meistä on joissakin asioissa erityisosaaja ja asiantuntija, ja monessa muussa täysi ummikko.

6. Älä vertaa keskustelussa omaa kokemustasi toisen kokemukseen

Tämä pätee erityisesti surun ja menetyksen tunteisiin. Jokaisen ihmisen elämäntilanne on kokemuksena ainutkertainen. Empaattinen ja ymmärtäväinen voi olla, sekä jakaa toisen iloja ja suruja. Emme silti voi koskaan varmuudella sanoa tietävämme miltä toisesta tuntuu. Sellaisen kommentin voi helposti kokea väheksyvänä. Brené Brownin sanoin:

”empatia on tunteiden tuntemista toisen kanssa, myötäelämistä ja rinnalla kulkemista.”

Jos lapsi kompastuu ja saa haavan polveensa, emme ensimmäisenä mene hänellekään kertomaan omista kompuroinneistamme ja näyttämään saamiamme arpia. Hetki ymmärrystä, tunteen jakamista ja puhallus polveen auttaa alkuun kummasti. Myöhemmin, tilanteen rauhoituttua voi sitten tulla tilaisuus myös omakohtaisesti koetun, samanvertaisena kerrotun tarinan jakamiselle.

7. Älä toista itseäsi

Asia jonka olemme kertaalleen kertoneet ei muutu merkityksellisemmäksi sitä jankkaamalla. Jos emme tulleet ensimmäisellä kerralla ymmärretyksi, voimme aina kysyä, mitä ajatuksia kertomamme herätti? Jatkokeskustelun pohjalta voi syntyä mahdollisuus ymmärtää toisiamme paremmin.

8. Karsi turhat rönsyt omasta ilmaisustasi

Normaalissa keskustelussa tilastojargon ja numeroilla argumentointi on vähemmän merkityksellistä kuin tunne jonka välitämme. Vilpitön puhe ja luottamuksellinen jakaminen koskettavat ihmisiä syvemmälle. Luennot voivat olla sitten asia erikseen.

9. Kuuntele

Tämä lienee koko listan tärkein kohta. Dalai Lama on sanonut viisaasti:

”Kun puhut, toistat vain sitä minkä jo tiedät. Jos kuuntelet, voit oppia jotain uutta.”

Tiedon- ja oppimisenhalu ovat voimavaroja, jotka saavat meidät jaksamaan ja innostumaan. Kohtaamalla uusia ihmisiä ja uudenlaisia mielipiteitä, voimme avartaa maailmankuvaamme ja ajatteluamme. Kaikki ihmiset haluavat tulla kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi. Taitava kuuntelija voi rohkaista myös umpikujaan ajautuneita tai ujoja henkilöitä avamaan omaa kehäänsä.

10. Ole ytimekäs

Jäsentämällä oman puheemme tiiviiksi, saamme oman viestimme paremmin ymmärrettäväksi ja jätämme toisillekin tilaa kertoa ajatuksiaan. Vahvoja kokemuksia synnyttävät kohtaamiset, joissa on luontevaa olla hiljaakin yhdessä.

11. Puhu omasta kokemuksesta

Lausetta, joka alkaa sanoilla: ”Minusta tuntuu, että…”, on hankala kumota. Oma kokemus on tunnetasolla aina totta. Kun kunnoitamme toisen kokemusta, luomme samalla hyväksyvän ja avoimen ilmapiirin itseilmaisulle. Tällaiseen keskusteluun mahtuu myös erilaisia näkemyksiä ilman eripuraa.

12. Kohtaa samalla tasolla

Asettumalla emotionaalisesti ylä- tai alapuolelle, vuorovaikutukseen syntyy epäsuhta. Kun eri osapuolten mielipiteet saavat samanarvoisesti tilaa ja kiinnostusta, syntyy vapautunut ja hedelmällinen maaperä vuorovaikutukselle, joka vetää puoleensa ja jossa on helppo olla.

13. Ole armollinen

Emme koskaan voi tietää, minkälaisen polun keskustelukumppanimme on kulkenut. Ihmiset käyttäytyvät lähtökohtaisesti loogisesti ja oudoiltakin tuntuvat mielipiteet pohjautuvat heidän aiemmin kokemaansa. Suhtautumalla ymmärtäväisesti ihmiseen, vaikka hänen mielipidettään et ymmärtäisikään, saat todennäköisesti ymmärrystä myös itsellesi.

14. Suhtaudu itseesi lempeällä huumorilla

Kyky nauraa hyväntahtoisesti omille kömmähdyksille vapauttaa tunnelmaa ja auttaa muitakin rentoutumaan. Tavoitteellisen, kurinalaisen ja tuloksellisen tekemisen yhdistäminen leikkimieliseen asenteeseen on myös mahdollista. Rakentamalla systemaattisesti tällaista kommunikaatio- ja toimintakulttuuria tuemme toisiamme yhteisöllisesti.

”Älä koskaan katso toista alaspäin, ellei tarkoituksesi ole auttaa häntä ylös” Sir Winston Churchill

Virkistävä mansikka-lime pirtelö taltuttaa uneliaimmankin aamun

Etkö ole aamuisin nälkäinen? Vai ovatko aamut ehkä aivan liian kiireisiä aamupalan valmistamiseen? Uneliaan aamun virkistävämpi aamupala on kevyt makuduo makeaa mansikkaa ja raikasta limeä. Se virkistää takuulla uneliaimmankin olon. Mansikka on oivallinen raaka-aine senkin vuoksi, että saat lisättyä niiden avulla kuituja aamupalaasi varsin makeassa muodossa. Kahdessa desissä mansikoita on kuituja jopa ruisleipäviipaleen verran. Kiireisiä aamuja ennakoiden voit tehdä pirtelön jo edellisenä iltana jääkaappiin. Näin aamiaisen valmistaminen ei vie lainkaan aikaa aamurutiineistasi.

Lisää energiaa saat pirtelöösi vaikkapa kaurahiutaleilla ja hyvälaatuisilla öljyillä.

MANSIKKA-LIME-PIRTELÖ

250 g mansikoita

3 dl mantelimaitoa

1 puristettu limen mehu

(kaurahiutaleita)

(öljyä)

VAIHE 1) Yhdistä kaikki aineet tehosekoittimessa ja pyöräytä sekaisin.

Rakas mummo, älä pelkää puolestani – sillä minä todella elän!

Kävin jokunen viikko sitten 86-vuotiaan mummoni luona. Puheeksi tuli tammikuinen Balin-matkani, ja keskustelimme myös siskostani, joka oli samaan aikaan Havaijilla.

Kerroin, miten hienoa maailmalla oli. Siihen mummoni totesi: ”Niin kai sitten. Mutta vielä parempi olisi, kun ette matkustaisi minnekään, niin minun ei tarvitsisi pelätä teidän puolestanne.”

Hmph.

Elämää voi katsoa monesta vinkkelistä. Ymmärrän erinomaisen hyvin, että maailma näyttää toisenlaiselta minua melkein 50 vuotta vanhemman näkökulmasta. Aikoinaan lapset on kasvatettu hyvin erilaisiin uskomuksiin. Kun perustarpeet eivät ole olleet itsestäänselvyyksiä, sisäinen kasvu ja onnellisuus eivät myöskään olleet ykkösinä prioriteettilistalla.

Aivotkin tunnetusti tykkäävät siitä, mikä on tuttua. Meidät on rakennettu varmistelemaan, ettei nyt vaan sattuisi mitään. Silloin varmimmin säilyy hengissä. Jokaisella onkin tietysti lupa pysytellä juuri siinä missä haluaa. Ymmärrän heitä, jotka viihtyvät mukavuusalueellaan.

Mutta jos minä pysyn siinä, missä olen aina ollut, minusta tuntuu samalta kuin Anssi Kela kuvaa laulussa Musta tuntuu multa: ”Ja elämä on sitä et kuka kuolee pisimpään”.

Löydä elämän taika -kirjassa kirjoitin näin: ”Hengissä pysyminen ei kuitenkaan ole riittävä kriteeri onnelliselle elämälle. Pelkojen rajoittamana jäät kahleisiin mielesi vankilaan. Vaikka säilyisit hengissä, et ole aidosti elossa.”

Jos vain yritän säilyä turvassa, elämä todellakin tuntuu loppuvan. Jos teen ratkaisuni varmistellen, kaikki energiani kuluu huolehtimiseen. Lopulta näivetyn kokonaan pois enkä ole oikeastaan koskaan elänyt.

Maailmalla voi toki sattua mitä tahansa – mutta niin voi sattua kotonakin. Vaikka kuinka varmistelisin, ikinä en voi kontrolloida kaikkea.

Rakas mummo, ymmärrän pelkosi. Minäkin mietin monta kertaa vuodessa, miksi olen taas laittanut itseni tilanteeseen, joka jännittää ja pelottaa.

Mutta sieluni on täällä kasvamassa. Siksi en anna pelkojeni pitää minua paikallaan – päinvastoin, minä ammennan niistä voimaa.

Haluan oppia uutta, venyttää rajojani, kohdata pelkoni ja huomata, että niiden takaa löytyy enemmän voimaa ja rohkeutta kuin olisin koskaan uskonut. Enemmän minua.

Haluan peloista huolimatta kokea, luottaa ja rakastaa, ja nauttia kaikesta niin paljon kuin mahdollista.

Haluan tuntea, että elämä kannattelee minua uskomattomalla tavalla, ja nähdä, miten kauas se voikaan minut viedä.

Kuvat: depositphotos.com

Miltä aikuiseen naiseuteen astuminen tuntuu?

Tämä on aikuisen naisen syntytarina. Uuden blogini kirjoitukset ovat yrityksiä ymmärtää maailmaa, joka kulkee sisälläni ja itseni vieressä. Nämä kaksi maailmaa kommunikoivat keskenään tarinoissa, jotka kirjoittavat itse itsensä unettomina öinä.

Haluan muistaa sen hetken, kun vanha ei enää päde.

Naiseuteen astuminen tuntui samalta kuin käärmeistä varmaan tuntuu vanhan nahan ollessa liian pieni ja tulee aika luoda uusi. Se tuntuu siltä että vanha todellisuus saattaa mennä muutoksessa hieman rikki, ja vaikka välillä haluaisikin laittaa tutun nuoruuden ylleen, ei se enää mahdu – se on vääränmuotoinen ja tuntuu aivan liian pieneltä. Sen mustavalkoinen väritys sattuu silmiin. Se tuoksuu ehdottomuudelle ja on epävarmuudessaan kaunis.

Mutta siitä on luovuttava.

Aluksi uusiin nahkoihinkaan ei meinaa löytää sisälle. Kunnes hyväksymisen ja kiitollisuuden kyyneleet auttavat solahtamaan muutokseen. Aikuisen naisen nahka alkaa hitaasti tuntua hyvältä. Sitä tarkastelee joka puolelta rakkaudella. Kovettumia kantapäissä ja sielussa. Pehmeyttä vatsassa ja sallivassa katseessa. Rypyt silmäkulmissa kertovat tarinaa valvotuista öistä ja ohimoille kasvavat harmaat ovat kuin lokikirja intohimon sekä surun vihlaisuista rinnassa. Kämmeniin tatuoidut elämänviivat yhdistyvät ja katkeilevat. Osa on jo mennyt ja toisten kanssa matka jatkuu.

Maa allani, taivas päälläni.

Ensimmäistä kertaa tunnen todella maan jalkojeni alla. Kun ystävä romahtaa syliin, voin ottaa hänet vastaan. Jos itse kaadun, en säikähdä kipua. Katson itseäni alasti. Vaikka olen väsyneemmän näköinen kuin koskaan, nautin itsestäni enemmän kuin aiemmin. Rinnat liikkuvat hengityksen tahdissa. Vasen polvi kääntyy sisäänpäin. Reidessä on suuri arpi. Oikea hartia on ylempänä kuin toinen. Pidän siitä mitä näen. Siitä miltä tunnun.

Juuri nyt mikään ei pelota. En ole hukassa, olen näissä nahoissa. Olen KokoNainen. Autenttinen nainen. Vapautunut nainen. Elämää valoineen ja varjoineen rakastava ja väkevä nainen. Itsensä tunteva ja jatkuvasti lisää tutustuva nainen.

Lähteäkö vai jäädä? – Voima ja rohkeus muutokseen löytyvät sisimmästäsi

Olen vaiheillut useasti muutoksen ja nykyisessä pysymisen välillä. Joskus on tosi vaikeaa tietää a) voisiko tuttu tilanne vielä antaa jotakin b) mitä muutoksesta seuraa c) mikä olisi viisainta. Mitä jos uusi ei kannakaan? Olisiko toisessa suhteessa tai sinkkuna oleminen rakkaudellisempaa? Mitä muuttaminen muuttaisi? Entä polkkatukan leikkauttaminen tai ammatin vaihtaminen? Sydämen kuunteleminen?

Olimme palaamassa erään poikaystäväni kanssa matkalta, joka oli ollut kokonaisuudessaan yhtä ankea kuin suhteemme yleisfiilis. Vasen käteni jäi lentokoneessa istuessani linttaan ja oli sen jälkeen täysin lötkö. Seuraavana aamunakaan en voinut liikuttaa kättä ranteesta alaspäin. Olin tolaltani kurjan matkan, parisuhteen ja käteni vuoksi. Lääkärissä minut tuikattiin välittömästi sydänfilmiin ja sieltä sairaalaan odottamaan magneettikuvauksia. Poikaystäväni ei halunnut vastaanotoille mukaan, sillä hän oli ostanut matkalta musiikkikoneen jota aikoi testailla. Iltamyöhällä sain lastan käteeni ja aivokirurgin epämääräisen diagnoosin: ei tiedetty, toipuisiko käteni ennalleen.

Lähdin sairauslomalle vanhempieni luokse. Itkeskelin parisuhdettani – tunsin olevani vierivä risupallo aavikon autiossa tuulessa. Äiti kysyi, voisiko vasurin hermovaurio ilmentää sitä sisäistä surua, ettei tärkeässä suhteessa käteeni tartuttu. Voisipa hyvinkin.

Tuo käsilinttaparisuhde ilmensi minulle kissan kokoisin kirjaimin, kuinka hyljeksin itseäni. Olin hakenut hyväksyntää pitkin elämääni uhrautumalla ja miellyttämällä. Sellaisessa tohinassa saattaa jossain vaiheessa käydä joko työssä, suhteissa tai aivan kaikessa niin, että tuntee itsensä palleroksi tuulessa. Toinen ihminen tai elämän skenet kyselevät joskus torjumalla, vähättelemällä, hylkäämällä ja hyväksikäyttämällä, voisinko ottaa vastuun siitä mitä minä haluan ja päättää itse arvostani. Se mitä tapahtuu, heijastaa sisäisyyttäni. Kaikki peilaa minulle, kuinka kohtelen itseäni ja toiveitani. Shittiä ei tule niskaan siksi, etten ole hyvän arvoinen vaan jotta voisin löytää sisäsyntyisen arvokkuuteni, rajani ja sydämeni halut.

Ei ollut poikaystäväni syy, että olin onneton. Suhde hänen kanssaan heijasteli minulle kuinka jätin tarttumatta siihen, mikä minusta tuntui oikealta. Oli repivää, etten osannut irtautua suhteesta vaikka näin sen sekopäisyyden. Viskasin itseni jatkuvasti aavikolle ja purin pahaa oloani vaatimalla muutoksia. Muutuinko tai kasvoinko suhteen aikana itse emotionaalisesti? Hyvin vähän. Lopulta meni hermo, kirjaimellisesti. Vasta suhteen päättäminen katapulttasi minut uuteen tilaan: rakastan itseäni niin paljon, että valitsen sitä mikä tuntuu hyvältä. Tuosta päätöksestä alkoi ihan erilaisten, rakkaudellisten ihmissuhteiden aika.

Muutokseen lähtemisen vaikeus on usein siinä, että omassa sisäisessä dynamiikassa on jäänyt varhaisen mallin tai trauman seurauksena päälle myrsky, jota tiedostamattaan yrittää siihen mätsääviin olosuhteisiin hakeutumalla tyynnyttää. Itselleen selittelee kaikenlaista ja menee eteenpäin asioiden imussa. Vaikka pahan olonsa tunnistaisi, siihen saattaa olla niin tottunut, ettei osaa suoda itselleen muunlaista elämää edes kuvitelmissaan.

Voimaantuminen kysyy rehellisyyttä itselleni.

Haluanko näitä tunteita ja olotiloja? Millaista elämää luon itselleni tekemällä valintoja joita toistuvasti teen? Uskonko, että valta elämääni ja fiiliksiini on jollakin muulla kuin minulla? Voisiko elämä olla jotakin muuta (hyvää), vaikka en vielä tiedä mitä? Onko sille mahdollisuuksia tässä tilanteessa? Uskon, että ihminen tuntee sydämessään, onko meneillään oleva tilanne kehityskelpoinen vai ei.

Emme kenties pelkää vanhan menettämistä niin paljon kuin uuteen sisäiseen ilmastoon kasvamista. Myös jääminen, eloon herääminen ja intohimon löytäminen kysyvät rohkeutta uudenlaiseen avutumiseen. Usein muutos ja kasvu haastavat ydinkipujemme kohtaamiseen, joka kenties on koko lähtemis- ja jäämispohdinnan pointti. Jos puntaroit, suo itsellesi aikaa ja tilaa luoda sisäistä turvaa. Pyydä apua.

Ehkä koet uupumusta etkä ole varma onko sinusta uuteen. Voima siihen löytyy ihmeellisin tavoin kun lähdet liikkeelle etkä peräänny ensimmäisestä tuulenpuuskasta. Kun uskallat kuulla sisäistä tietoasi, elämä tukee tuota valintaa näyttämällä suuntaa ja selkeyttä. Olen kokenut sekä lähtemisen että syvempään sitoutumiseen liittyvinä aikoina valtavan taianomaista virtausta elämässäni. Kun valitset aueta sydämesi supatukselle – vaikka miten minimaalisin askelin – aukeaa myös elämääsi uudenlainen tila kasvulle ja rakkaudelle.

Kuva: Unsplash/Averie Woodard

3 askelta peloista vapautumiseen – Aina kun uskallat vähän lisää, pelkosi kutistuu

Rohkeudesta on tehty myytti. Ominaisuus, joka liitetään sankareihin – johtajiin ja menestyviin ihmisiin. Kuvitellaan, että ihmiset jotka ovat luonnostaan rohkeita, saavuttavat unelmansa.

Mutta rohkeus, sen paremmin kuin muukaan elämäntaito, ei ole synnynnäistä. Riittää, kun uskaltaa yrittää. Kun yrität, opit. Kukaan meistä ei onnistu ensimmäisellä yrittämällä. Rohkeimmat ja menestyneimmät ovat yrittäneet eniten ja oppineet kovimmin. Epäonnistumisesta kertova arpikudos on todisteena yrittämisestä. Rohkeus siis syntyy matkalla pelkojen läpi.

Juha: Kun tyttäreni oli nelivuotias, opettelimme kiipeilemään puuhun. Yksi ensimmäisistä puista oli kotipihamme vieressä kasvanut lähes kymmenmetrinen kuusi, joka oli kuin luotu kiipeilypuuksi. Tyttäreni lähti nousemaan ja pidin hänestä kiinni kunnes hän oli noussut käsieni yläpuolella. Kun kysyin häneltä pelottaako korkeus, hän vastasi empimättä ei. Halusin kokoajan muistuttaa, että vain yksi raaja liikkuu kerrallaan, jotta kiipeileminen olisi mahdollisimman turvallista. Kannustin jatkamaan ja lähdin kiipeämään perään. Kuusen puolessa välissä oma pelkoni itseni ja tyttäreni puolesta oli jo ylittänyt mukavuusalueeni. Kun tyttäreni oli lähes latvan korkeudella sanoin, että nyt ollaan kiivetty niin ylös, että on aika palata alas. Hienointa oli, kun tyttäreni sanoi että ollaan tässä vielä hetki. Palasimme alas niin, että tyttäreni oli koko matkan sylini korkeudella ja pystyin varmistamaan jokaisen askelman omin käsin. Alhaalla pienen lapsen riemulla ei ollut rajaa, eikä isänkään hymy meinannut hyytyä koko päivänä. Mietin vieläkin, miten hienon kokemuksen saimme kokea yhdessä. Tyttäreni on kiivennyt tämän jälkeen kymmenissä puissa. Edellisellä lomallamme kiipesimme puuhun, josta tyttäreni tippui parin metrin korkeudelta. Selvisimme säikähdyksellä ja lyhyen lohduttamisen jälkeen tyttäreni oli jälleen nauttimassa kiipeilystä.

Mitä rohkeus sitten oikein on? Onko se sitä, että uskaltaa tehdä oikein? Uskaltaa seurata omia unelmiaan? Uskaltaa. Rohkeus ei siis ole perittyä tai synnynnäistä sen enempää kuin kirjoittaminenkaan. Uskaltaminen vaatii harjoittelua.

Kohtaamme jatkuvasti arjessa tilanteita, joissa on niin helppo valita raukkamaisesti. Olemme avaamatta suutamme sen pelossa, että toinen ei pidäkään kuulemastaan. Vaikeista asioista puhuminen vaatii uskallusta. Puhumatta jättämisestä seuraukset ovat huonommat. Avoimuus vaatii uskallusta. Vaikean paikan tullen valitsemme helposti toisin.

Jutta: Ihmissuhteissa kannattaa valita aina avoimuus. Kun ystävystyimme Juhan kanssa oli selvää, että kumpikaan ei esitä olevansa mitään muuta kuin on. Olen tälläinen kaikkine vikoineni. Ja sinä olet täydellinen juuri tuollaisena, kaikkine puutteinesi. Miten helppoa onkaan toimia ilman minkäänlaista roolia ja olla juuri sellainen kuin aidosti on. Kun uskaltaa puhua vaikeistakin asioista, ystävyydestä tulee syvää ja kestävää.

Luonto on yksi suurista opettajista, joka auttaa uskaltamaan. Uskallusta aistia. Uskallusta avata itsensä tuntemattomalle. Vaikka tuntematon herättää pelkoja, ei niiden pidä antaa tulla esteeksi. Me valitsemme itse minkä alueen itsestämme tai ympäristöstämme jätämme tutkimatta. Mark Twain sanoi rohkeuden olevan “pelon vastustamista ja hallintaa, ei pelon puuttumista”.

Juha: Kun olin ensimmäistä kertaa Lapissa koskenlaskureissulla ja kartan mukaan edessä oli merkitty koski, jossa on vain yksi reitti, jota kosken voi laskea turvallisesti. Veimme kajakit rantaan ja lähdimme tähystämään reittiä rannalta. Kävelimme, mittailimme. Jäin tuijottamaan haltioituneena voimakkaan kosken pauhua, sitä pysäyttämätöntä voimaa, jolla vesi virtaa kivien ja lohkareiden yli ja läpi. Sen läpi melominen pelotti. Mietimme vakavasti, että raahaisimme kajakit kosken ohi maata pitkin. Mutta muistan, että pelon tunnistaminen teki sen kohtaamisesta mahdollista. Pelko ei siis vain rajoita. Sen myötä tiedostaa riskit, tunnustaa ne, arvioi niitä vakavasti, mutta hyväksymällä sen, se myös ohjaa toimimaan. Kosken ottaessa kajakin otteeseensa, pelkoni piti aistit valppaana, tasapainon kunnossa ja lopulta melojankin turvassa.

Mutta onko oma ihmisluontomme meille sen tutumpi? Koska olemme uskaltaneet mennä itseemme pimeällä tai myrskyssä? Kuinka vaikeaa onkaan nähdä itsensä vihan ulkopuolella, kun pelkomme saa meidät raivon valtaan?

Entäpä unelmat. Osaamme selitellä itsellemme, että on niin monta seikkaa, jotka voivat mennä pieleen, jos lähdemme tavoittelemaan unelmaamme. Puhumme itsemme pois omalta polultamme, koska emme uskalla.

Jutta: Olen kaatunut suoraan turvalleni niin yksityis- kuin työelämässäkin monen monta kertaa. Jokaikinen kerta olen kammennut itseni pystyyn ja jatkanut matkaa, löytääkseni itseni taas kontallaan. Mutta sellaistahan elämä on. Haluan elää täysillä. Ja jotta se on mahdollista on uskallettava. Minä haluan tuntea olevani elossa silläkin uhalla, että välillä rytisee. Siksi unelma Kurun hyvinvointi-resortin rakentamisesta on jotain sellaista, mikä vaan täytyy tehdä! Ja todettakoon, että mitä vanhemmaksi tässä saa elää, sen viisaammaksi kuitenkin tulee. Koska samoja virheitä en toista kahta kertaa.

Erään aikakauden sankari, John Wayne, on sanonut rohkeudesta: “Rohkeus on sitä, että pelkäät kuollaksesi, mutta nouset silti satulaan”.

Jos haluat eroon peloistasi, mieti kulunutta viikkoa:

1. Kirjoita ylös, mitä kaikkea viikossa on tapahtunut.

Poimi ne asiat, joissa pelkäsit, tai olisit voinut uskaltaa; ottaa jonkun asian puheeksi. Kertoa unelmastasi ystävällesi. Ottaa yhteyttä häneen. Aloittaa blogin. Kirjoita pelkosi ylös.

2. Mieti, mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua, jos tekisit sen mitä pelkäät.

Usein pelkoihimme liittyy liioiteltuja riskejä. Menemällä syvemmälle pelkoihimme ja kirjoittamalla ne auki, voi nähdä tunteen ja todellisuuden eron.

3. Mieti, pystyisitkö käsittelemään asian, jos pahin mahdollinen tapahtuisikin.

Olemalla rehellisiä itsellemme, näemme minkälaisiin vastoinkäymisiin olemme valmiita. Ja joka kerran, kun uskallamme vähän enemmän, muuttuvat entiset pelot pienemmiksi.

Miksi siis pitäisi uskaltaa? Ei kenenkään muun vuoksi kuin itsesi. Uskaltaminen on avain vapauteen ja kasvuun.

Entäs jos epäonnistun? Aivan varmasti epäonnistut. Yhä uudestaan ja uudestaan. Mutta jokaisen epäonnistumisen palkintona on oppi. Ja oppimassahan täällä ollaan.

Joskus kaadut, joskus et. Ilman uskallusta jäät ilman palkintoa ja ilman oppia. Siksi pitää uskaltaa. Puhua. Kuunnella. Kokeilla. Kaatua.

Nousta ylös.

Antaa anteeksi.

Rakastaa, eikä pelätä.