Lähteäkö vai jäädä?

Olen vaiheillut useasti muutoksen ja nykyisessä pysymisen välillä. Joskus on tosi vaikeaa tietää a) voisiko tuttu tilanne vielä antaa jotakin b) mitä muutoksesta seuraa c) mikä olisi viisainta. Mitä jos uusi ei kannakaan? Olisiko toisessa suhteessa tai sinkkuna oleminen rakkaudellisempaa? Mitä muuttaminen muuttaisi? Entä polkkatukan leikkauttaminen tai ammatin vaihtaminen? Sydämen kuunteleminen?

Olimme palaamassa erään poikaystäväni kanssa matkalta, joka oli ollut kokonaisuudessaan yhtä ankea kuin suhteemme yleisfiilis. Vasen käteni jäi lentokoneessa istuessani linttaan ja oli sen jälkeen täysin lötkö. Seuraavana aamunakaan en voinut liikuttaa kättä ranteesta alaspäin. Olin tolaltani kurjan matkan, parisuhteen ja käteni vuoksi. Lääkärissä minut tuikattiin välittömästi sydänfilmiin ja sieltä sairaalaan odottamaan magneettikuvauksia. Poikaystäväni ei halunnut vastaanotoille mukaan, sillä hän oli ostanut matkalta musiikkikoneen jota aikoi testailla. Iltamyöhällä sain lastan käteeni ja aivokirurgin epämääräisen diagnoosin: ei tiedetty, toipuisiko käteni ennalleen.

Lähdin sairauslomalle vanhempieni luokse. Itkeskelin parisuhdettani – tunsin olevani vierivä risupallo aavikon autiossa tuulessa. Äiti kysyi, voisiko vasurin hermovaurio ilmentää sitä sisäistä surua, ettei tärkeässä suhteessa käteeni tartuttu. Voisipa hyvinkin. 

Tuo käsilinttaparisuhde ilmensi minulle kissan kokoisin kirjaimin, kuinka hyljeksin itseäni. Olin hakenut hyväksyntää pitkin elämääni uhrautumalla ja miellyttämällä. Sellaisessa tohinassa saattaa jossain vaiheessa käydä joko työssä, suhteissa tai aivan kaikessa niin, että tuntee itsensä palleroksi tuulessa. Toinen ihminen tai elämän skenet kyselevät joskus torjumalla, vähättelemällä, hylkäämällä ja hyväksikäyttämällä, voisinko ottaa vastuun siitä mitä minä haluan ja päättää itse arvostani. Se mitä tapahtuu, heijastaa sisäisyyttäni. Kaikki peilaa minulle, kuinka kohtelen itseäni ja toiveitani. Shittiä ei tule niskaan siksi, etten ole hyvän arvoinen vaan jotta voisin löytää sisäsyntyisen arvokkuuteni, rajani ja sydämeni halut. 

Ei ollut poikaystäväni syy, että olin onneton. Suhde hänen kanssaan heijasteli minulle kuinka jätin tarttumatta siihen, mikä minusta tuntui oikealta. Oli repivää, etten osannut irtautua suhteesta vaikka näin sen sekopäisyyden. Viskasin itseni jatkuvasti aavikolle ja purin pahaa oloani vaatimalla muutoksia. Muutuinko tai kasvoinko suhteen aikana itse emotionaalisesti? Hyvin vähän. Lopulta meni hermo, kirjaimellisesti. Vasta suhteen päättäminen katapulttasi minut uuteen tilaan: rakastan itseäni niin paljon, että valitsen sitä mikä tuntuu hyvältä. Tuosta päätöksestä alkoi ihan erilaisten, rakkaudellisten ihmissuhteiden aika. 

Muutokseen lähtemisen vaikeus on usein siinä, että omassa sisäisessä dynamiikassa on jäänyt varhaisen mallin tai trauman seurauksena päälle myrsky, jota tiedostamattaan yrittää siihen mätsääviin olosuhteisiin hakeutumalla tyynnyttää. Itselleen selittelee kaikenlaista ja menee eteenpäin asioiden imussa. Vaikka pahan olonsa tunnistaisi, siihen saattaa olla niin tottunut, ettei osaa suoda itselleen muunlaista elämää edes kuvitelmissaan.

Voimaantuminen kysyy rehellisyyttä itselleni. 

Haluanko näitä tunteita ja olotiloja? Millaista elämää luon itselleni tekemällä valintoja joita toistuvasti teen? Uskonko, että valta elämääni ja fiiliksiini on jollakin muulla kuin minulla? Voisiko elämä olla jotakin muuta (hyvää), vaikka en vielä tiedä mitä? Onko sille mahdollisuuksia tässä tilanteessa? Uskon, että ihminen tuntee sydämessään, onko meneillään oleva tilanne kehityskelpoinen vai ei.

Emme kenties pelkää vanhan menettämistä niin paljon kuin uuteen sisäiseen ilmastoon kasvamista. Myös jääminen, eloon herääminen ja intohimon löytäminen kysyvät rohkeutta uudenlaiseen avutumiseen. Usein muutos ja kasvu haastavat ydinkipujemme kohtaamiseen, joka kenties on koko lähtemis- ja jäämispohdinnan pointti. Jos puntaroit, suo itsellesi aikaa ja tilaa luoda sisäistä turvaa. Pyydä apua. 

Ehkä koet uupumusta etkä ole varma onko sinusta uuteen. Voima siihen löytyy ihmeellisin tavoin kun lähdet liikkeelle etkä peräänny ensimmäisestä tuulenpuuskasta. Kun uskallat kuulla sisäistä tietoasi, elämä tukee tuota valintaa näyttämällä suuntaa ja selkeyttä. Olen kokenut sekä lähtemisen että syvempään sitoutumiseen liittyvinä aikoina valtavan taianomaista virtausta elämässäni. Kun valitset aueta sydämesi supatukselle – vaikka miten minimaalisin askelin – aukeaa myös elämääsi uudenlainen tila kasvulle ja rakkaudelle.

Jos kaipaat peilausta elämäsi tilanteisiin tai pohdintoihin, olet lämpimästi tervetullut voimauttavaan valmennukseen tai näkijäkonsultaatioon: annataipale.com
Kuva: Unsplash/Averie Woodard

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa:
  • Magneetti voimalauseella – Maailma on täynnä ihania asioita

    Magneetti voimalauseella – Ihania asioita

    3,90  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin
  • 0LAG_1_kan.indd

    Sydänjuttu -kirja

    5 / 5
    27,90  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin
  • Magneetti voimalauseella - Tykkään sinusta

    Magneetti voimalauseella – Tykkään sinusta

    3,90  (sis. alv)
    Lisää ostoskoriin