Rakas mummo, älä pelkää puolestani – sillä minä todella elän!

Kävin jokunen viikko sitten 86-vuotiaan mummoni luona. Puheeksi tuli tammikuinen Balin-matkani, ja keskustelimme myös siskostani, joka oli samaan aikaan Havaijilla.

Kerroin, miten hienoa maailmalla oli. Siihen mummoni totesi: ”Niin kai sitten. Mutta vielä parempi olisi, kun ette matkustaisi minnekään, niin minun ei tarvitsisi pelätä teidän puolestanne.”

Hmph.

Elämää voi katsoa monesta vinkkelistä. Ymmärrän erinomaisen hyvin, että maailma näyttää toisenlaiselta minua melkein 50 vuotta vanhemman näkökulmasta. Aikoinaan lapset on kasvatettu hyvin erilaisiin uskomuksiin. Kun perustarpeet eivät ole olleet itsestäänselvyyksiä, sisäinen kasvu ja onnellisuus eivät myöskään olleet ykkösinä prioriteettilistalla.

Aivotkin tunnetusti tykkäävät siitä, mikä on tuttua. Meidät on rakennettu varmistelemaan, ettei nyt vaan sattuisi mitään. Silloin varmimmin säilyy hengissä. Jokaisella onkin tietysti lupa pysytellä juuri siinä missä haluaa. Ymmärrän heitä, jotka viihtyvät mukavuusalueellaan.

Mutta jos minä pysyn siinä, missä olen aina ollut, minusta tuntuu samalta kuin Anssi Kela kuvaa laulussa Musta tuntuu multa: ”Ja elämä on sitä et kuka kuolee pisimpään”.

Löydä elämän taika -kirjassa kirjoitin näin: ”Hengissä pysyminen ei kuitenkaan ole riittävä kriteeri onnelliselle elämälle. Pelkojen rajoittamana jäät kahleisiin mielesi vankilaan. Vaikka säilyisit hengissä, et ole aidosti elossa.”

Jos vain yritän säilyä turvassa, elämä todellakin tuntuu loppuvan. Jos teen ratkaisuni varmistellen, kaikki energiani kuluu huolehtimiseen. Lopulta näivetyn kokonaan pois enkä ole oikeastaan koskaan elänyt.

Maailmalla voi toki sattua mitä tahansa – mutta niin voi sattua kotonakin. Vaikka kuinka varmistelisin, ikinä en voi kontrolloida kaikkea.

Rakas mummo, ymmärrän pelkosi. Minäkin mietin monta kertaa vuodessa, miksi olen taas laittanut itseni tilanteeseen, joka jännittää ja pelottaa.

Mutta sieluni on täällä kasvamassa. Siksi en anna pelkojeni pitää minua paikallaan – päinvastoin, minä ammennan niistä voimaa.

Haluan oppia uutta, venyttää rajojani, kohdata pelkoni ja huomata, että niiden takaa löytyy enemmän voimaa ja rohkeutta kuin olisin koskaan uskonut. Enemmän minua.

Haluan peloista huolimatta kokea, luottaa ja rakastaa, ja nauttia kaikesta niin paljon kuin mahdollista.

Haluan tuntea, että elämä kannattelee minua uskomattomalla tavalla, ja nähdä, miten kauas se voikaan minut viedä. 

Kun haluat oppia löytämään omat siipesi, tule Löydä elämän taika -verkkokurssille. Se on niitä varten, jotka haluavat kasvaa – vaikka vähän pelottaisikin. Ilmoittaudu mukaan muutosmatkalle!

Kuvat: depositphotos.com