Aamiainen antaa loistavan startin energiseen päivään sekä säännölliseen ateriarytmiin. Haluankin herättää sinut ajattelemaan omia aamiaistottumuksiasi.
Syötkö joka aamu sen saman tutun aamupalan? Auttaako se sinua jaksamaan lounaaseen saakka? Entä tunnetko olosi energiseksi aamiaisen jälkeen?
Ei ole yhdentekevää mitä syöt, sillä kehosi eli muun muassa luut, lihakset ja kudokset koostuvat lopulta siitä mitä suuhusi laitat. Jokainen ruokailukerta antaa siis elintärkeitä rakennuspalikoita keholle.
Haasta itsesi ja omat aamupalatottumukset ja tuo seuraaviin viiteen arkiaamuun jotain uutta maisteltavaa. Saatat löytää uusia suosikkeja. Minä puolestaan annan 5 ravinnerikasta ja herkullista aamupalaideaa, joita voit halutessasi kokeilla omassa arjessasi. Kaikki aamupalavaihtoehdot ovat maidottomia ja gluteenittomia.
Miltä kuulostaisi esimerkiksi aamun aloitus banaanipannukakulla?
Herkullisten aamupalojen kirjo on loputon. Tutustu näihin uusiin maukkaisiin vaihtoehtoihin ja tee aamuistasi elämys. Tai kehittele rohkeasti omia uusia suosikkeja.
Tämä ihanan keveä pinaattimunakas on vähähiilihydraattinen ja kasvispainotteinen vaihtoehto aamupalaksi. Saat siitä samalla myös hyvän määrän vitamiineja luonnollisessa muodossa, sillä pinaatti sisältää runsaasti K-vitamiinia ja jopa puolet suositellusta saannista foolihappoa. Pinaatissa on myös kaliumia, magnesiumia, seleeniä sekä A-, C- ja B6-vitamiineja. Tässä aamupalassa kananmunan ja pinaatin mieto makuyhdistelmä saa lisäpotkua tuoreesta inkivääristä. Kermainen fetajuusto viimeistelee makujen sinfonian.
PINAATTIMUNAKAS
(Ohjeesta tulee yksi annos)
3 luomu kananmunaa
3 rkl vettä
Noin 2 cm pala tuoretta luomu inkivääriä
Kaksi isoa kourallista tuoretta luomu pinaattia
Pari ruokalusikallista fetajuustoa
Ripaus suolaa
VAIHE 1) Silppua tuore inkivääri ja paloittele fetajuusto. Kuumenna paistinpannu. Riko kananmunat astiaan ja lisää vesi joukkoon, vatkaa munakasmassa sekaisin haarukkaa apuna käyttäen.
VAIHE 2) Lorauta kuumalle paistinpannulle öljyä ja kääntele silputtu inkivääri sekä pinaatinlehdet kevyesti öljytilkassa.
VAIHE 3) Lisää joukkoon vatkatut kananmunat. Anna seoksen jähmettyä kuumalla pannulla siten, että sen reunat alkavat hyytyä. Laske tämän jälkeen lämpötilaa ja anna munakkaan tekeytyä matalalla lämmöllä valmiiksi.
VAIHE 4) Lisää hyytyneen munakkaan päälle fetajuustopalat ja taita valmis munakas lautaselle. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Kuka sinä olet, sinä yksinäsi, ilman nimeä? Tämä kysymys pysäytti minut totaalisesti lukiessani nuorena naisena ensimmäistä kertaa kirjaa Taru sormusten herrasta. Se sai minut vuosiksi pohtimaan, kuka minä oikeastaan olen.
Olin aiemmin määritellyt itseni elämässäni olevien ihmissuhteiden kautta. Minä olin tytär, olin vaimo, olin ystävä ja olin kummitäti. Mutta jos en saa ottaa muita ihmisiä huomioon, niin kuka oikeasti olen? Tiesin, että lapsi tarvitsee kehittyäkseen muita ihmisiä. Koska muut ihmiset toimivat hänelle peilinä, jonka avulla hän rakentaa identiteettiään. Mutta olin jo aikuinen. Tarvitsinko siis yhä peiliä tietääkseni, kuka minä olen?
Yhtä lailla saatoin määritellä itseni ammattini tai tekemisieni kautta. Olin opiskelija, olin puheterapeutti ja olin sunnuntaimaalari. Rooleja, joihin oli helppo samaistua. Mutta eihän minuutemme muutu, jos ammattimme tai harrastuksemme vaihtuvat. Toisin sanoen tekemiseni ei voi kertoa, kuka minä oikeasti olen.
Yritin löytää minuuttani myös kuvailemalla itseäni. Olin avoin, aktiivinen ja sosiaalinen. Meillä jokaisella on paljon hyviä luonteenvahvuuksia, joihin voimme samaistua. Mutta nuo luonteenpiirteet vain määrittelevät sitä, joka on jo olemassa. Kuka siis on se, joka on avoin ja sosiaalinen?
Usein puhuessamme kehostamme viittaamme siihen minänä. Olenpa minä väsyneen näköinen! Nyt minä olen punatukkainen. Voi ei, miten minä olen lihonut! Saatamme jopa uskoa, mitä sanomme, ja siten vaikutamme mielialaamme. Mutta jos vaihdan hiusteni väriä tai jos laihdun, niin minuuteni ei muutu mihinkään. Se, kuka olen, ei siis ole kehoni.
Sama juttu on ajatustemme kanssa. Ajatuksemme tuntuvat tulevan jostakin niin läheltä, että niihin on helppo samaistua. Pitää niitä osana minuuttaan. Mutta entä jos vaihdan mielipiteeni? Jos ryhdyn ajattelemaan asioita toisin, ei minuuteni muutu. Joten ajatuksenikaan ei ole se, kuka olen.
Kielen rakenteet saavat meidät samaistumaan myös tunteisiimme. Milloin minä olen iloinen, milloin surullinen tai pettynyt. Tunteet ovatkin usein niin vahvoja, että koemme olevamme yhtä tunteittemme kanssa. Ikään kuin olisimme tunteittemme sisällä. Silloin on vaikea nähdä, mikseivät tunteet voisi olla minuutta. Mutta lopputulos on jälleen sama kuin aiemmin: minuus ei vaihdu, vaikka tunnetila vaihtuu.
Lisäksi käytämme omistusmuotoa puhuessamme tunteistamme tai ajatuksistamme, kuten minun tunteeni tai sinun ajatuksesi. Tällöin – ihan kieliopillisesti – minuus omistajana ei voi olla sama kuin omistettava.
Kuka minuuteni on?
Jokainen meistä tietää sisimmässään, että minuus on jotain pysyvämpää kuin hiusten väri, mielipide tai tunnetila. Minuutemme ei muutu edes vuosien saatossa. Tapamme toimia ja reagoida saattaa muuttua, mutta sisällämme on aina sama minuus. Kuka siis on tuo minuus?
Vuosien pohtimisen jälkeen löysin lopulta vastauksen kysymykseen:
Minä olen minä! Ainoastaan minä. Enkä mitään muuta.
Minuutta on lähes mahdoton kuvailla sanoilla. Se tuntuu olevan sanojen ja kuvailuiden yläpuolella. Myöskään tunteet eivät ylety todelliseen minuuteen. Harmonia ja mielenrauha ovat ehkä lähimpänä sitä olotilaa, jonka olen omassa todellisessa minuudessani kokenut virtaavan.
Uskon minuutemme olevan jonkinlaista energiaa, joka muodostuu puhtaasta rakkaudesta ja onnellisuudesta. Mielikuvissani meidän jokaisen minuus soi tuota rakkautta ja onnellisuutta kunkin omana kauniina sävelenään, jonka aistimme ja josta sen tunnistamme.
Vaikka minuutemme ei muutu, saatamme kokea ihmisinä kehittyvämme tai kasvavamme. Minullakin on ollut toiveena kasvaa siksi ihmiseksi, joksi minut on tarkoitettu tänne olemaan. Siis olemaan enemmän todellisen minuuteni kaltainen. Niinpä ego-minäni on vimmatusti yrittänyt kasvattaa ja kouluttaa minusta parempaa ihmistä.
Mutta nykyisin ymmärrän, että kasvu ja kehittyminen eivät tarkoita itseni muuttamista paremmaksi. Vaan uskallusta antautua lähemmäs aitoa itseäni, aitoa todellista minuuttani.
Todellisen minuutemme ei tarvitse kasvaa tai kehittyä. Se on jo ehjä, kaunis ja onnellinen. Ollaksemme yhteydessä tuohon todelliseen minuuteemme, meidän tarvitsee ainoastaan hyväksyä sen olemassaolo.
Antautua olemaan juuri se minä, kuka minä olen. Kaikessa kauneudessaan.
Ihmisen mieli on jokseenkin kummallinen. Kaikki meistä varmasti haluavat elää hyvää ja onnellista elämää, mutta kuitenkin alitajuisesti usein itse rajoitamme omaa onnellisuuttamme. Olemme luoneet jonkinlaisen sisäisen säännöstön, jota mielemme ylituomari tulkitsee, milloin meillä on lupa olla onnellisia ja milloin ei.
Itse aikoinaan ihan oikeasti uskoin, että sitten kun olen tehnyt itselle määrittelemäni tehtävät ja saavuttanut tavoitteeni, niin sitten saisin levätä ja olisin onnellinen. Mutta jostain syystä tuota auvoista levon ja onnen tilaa ei koskaan tullut. Aina vain oli edessä uusia tehtäviä ja vielä korkeampia tavoitteita, jotka saattoi tehdä vielä nopeammin, tehokkaammin ja paremmin.
Onnellisuuskäsityksemme on tietynlainen onnellisuuden lakikirja. Ajatusmalli, joka pohjautuu omaksumiimme käsityksiin, arvoihin ja uskomuksiin. Ja tuo onnellisuuskäsityksemme vaikuttaa hyvin voimakkaasti siihen, miten koemme onnellisuutta. Miten annamme itsellemme luvan olla onnellisia. Ja miten rajoitamme tai edistämme onnellisuuttamme.
6 käsitystä onnellisuudesta
1. Onnellisuus suoritteena
Netti ja naistenlehdet tulvivat juttuja, joissa kerrotaan esim. 7 tapaa saavuttaa onnellisuus. Itsekin olen lukenut ja jakanut niitä. Tällaisten ohjeiden takaa löytyy käsitys, että onnellisuus olisi ponnistelujen, toiminnan tai tekemisen sivutuote. Ikään kuin onnellisuus ei olisi olemassa luonnollisesti, vaan se pitäisi saavuttaa erilaisten toimien, hyvän työmoraalin ja tulosten kautta. Samalla unohdetaan, että onnellisuus on olemassa jo ennen to do -listan laatimista tai tehtävien yliviivaamista. Sillä…
Onnellisuus ei ole jotain, mitä saat aikaan. Onnellisuus on jotain, minkä hyväksyt.
2. Onnellisuus omistamisena
Usein ajattelemme onnellisuutta jonakin, mikä tulisi saada haltuun tai mitä pitäisi onnistua vetämään puoleemme. Tai jollain muulla tavalla pyritään manifestoimaan se elämäämme. Tällöin onnellisuus käsitetään joksikin itsemme ulkopuolella olevaksi kohteeksi tai asiaksi, joka pitäisi jollain tavalla löytää ja pitää hallussaan. Vaarana tässä onnellisuuskäsityksessä on, että se kannustaa meitä enemmän omistamaan onnellisuutta kuin olemaan onnellisia. Sillä…
Onnellisuus ei ole jotain, jota sinulla on. Onnellisuus on, kuka sinä olet.
3. Onnellisuus palkintona
Tämän käsityksen mukaan onnellisuus pitää ansaita. Onnellisuus on kuin mitali, joka voitetaan olemalla riittävän hyviä, riittävän vastuullisia, riittävän menestyneitä tai riittävän jotakin muuta. Ennen kuin koet itsesi tuon mitalin arvoiseksi, mielesi ylituomari ei oikeutta sinua olemaan onnellinen. Mutta mistä ikinä voi tietää olevansa riittävä ylituomarilleen? Vaarana on, ettei tuota palkintoa saavuta ikinä. Sillä…
Onnellisuus ei ole palkinto, joka saadaan. Onnellisuus tunnistetaan.
4. Onnellisuus määränpäänä
Tässä käsityksessä onnellisuus on jonkinlainen maalilinja, joka joskus ylitetään. Ja jotta voidaan saapua maaliin, onnellisuutta etsitään, se pyritään löytämään tai sitä tavoitellaan katse tulevaisuudessa. Puhutaan onnelliseksi tulemisesta eikä niinkään onnellisena olemisesta. Kuitenkin halussamme tulla onnelliseksi usein herkästi unohdamme mahdollisuuden, että saatamme jo olla onnellisia. Sillä…
Ainoa tapa tulla onnelliseksi on olla onnellinen jo nyt.
5. Onnellisuus valintana
Onnellisuuteen voidaan viitata myös mielentilana. Puhutaan mielenrauhasta tai sisäisestä ilosta ja uskotaan, että onnellisuus on jonkinlaista mielen sisäistä työskentelyä. Tämä käsitys pohjautuu uskomukseen, että onnellisuus voidaan valita. Mutta mitä tapahtuu, jos päänsärky tai jokin muu elämän haaste yllättää? Onko onnellisuus olemassa vain, kun valitsemme sen? Onnellisuus ei häviä, vaikka emme valitsisi sitä. Sillä …
Onnellisuus ei ole pelkästään mielentila. Onnellisuus on tapa olla.
6. Onnellisuus identiteettinä
Kun onnellisuus koetaan tapana olla, puhtaana harmoniana tai todellisena luontonamme, on kyse onnellisuudesta identiteettinä tai minuutena. Onnellisuuteen voidaan viitata silloin myös energiana tai taajuutena. Tällöin onnellisuus käsitetään persoonattomana potentiaalina. Mahdollisuutena, jonka kaikki jakavat ja joka virtaa kaikissa luoduissa, niin yksilön sisällä kuin ulkopuolellakin. Valitettavasti tällainen onnellisuus on egollemme aivan liian suuri käsitettäväksi. Mutta totuus on, että onnellisuudella ei ole mitään tekemistä egon kanssa. Sillä …
Todellinen minuus on onnellisuus.
Omalla kohdallani mieleni ylituomari hiljeni vasta oivallettuani, että egoni lisäksi minulla on toinen minuuden taso. Todellinen minuus, joka on puhdasta rauhaa, harmoniaa ja onnellisuutta. Joskus, jos unohdan todellisen minuuteni ja juutun egoni ohjaukseen, kuulen vielä ylituomarini äänen. Mutta otan sen vaatimukset ja rajoitukset enemmän muistutuksena siitä, että on aika siirtyä todellisen minuuteni yhteyteen.
Muutama rauhallinen syvähengitys tai hetki hiljentymistä saa minut muistamaan, että aito onnellisuus on olemassa aina. Silloinkin kun elämä haastaa ja olo on surullinen, todellinen minuuteni täysin rauhallisena lohduttaa lempeästi ja hyväksyen surevaa minääni.
Sillä aito onnellisuus on alati kestävää. Onnellisuus ei koskaan lopu, onnellisuus ei koskaan katoa.
Teksti pohjautuu juttuun, joka on aiemmin julkaistu Iloversumin sivuilla. Lähteenä: Robert Holden, Be happy. 2009.
Moni meistä paahtaa eteenpäin vauhdilla ja rutiinilla viikosta viikkoon, sen kummemmin miettimättä, miten itsellä ja elämässä oikeastaan menee. Jos puskee päivästä päivään pysähtymättä, voivat yksittäisten päivien pienet ilonaiheet ja ohikiitävät onnellisuuden hetket jäädä huomioimatta. Tällöin saattaa kokemus elämästä olla harmaa, tasapaksu, iloton – että tässä sitä nyt vaan taaperretaan eteenpäin, ja näin se nyt vaan menee.
Ja kuitenkin: juuri ne pienet hetket, päivän aikana tapahtuneet kohtaamiset ja keskustelut, kokemasi tunteet ja ajattelemasi ajatukset, voivat olla (ja usein ovat) niitä, jotka tekevät jokaisesta päivästä omalla tavallaan merkittävän ja iloitsemisen arvoisen.
Vaikka helposti usein ajatellaan, että ilo ja onnellisuus syntyvät vasta erityisissä hetkissä, arjen yläpuolella – lomalla, juhlissa, viikonloppuisin –, oikeasti elämästä on mahdollista iloita silloinkin, kun se on sitä tylsän tuttua ja turvallista. Tämä onnistuu silloin, kun muistaa pysähtyä tutkailemaan jokaista päivää ja oppii löytämään arjen keskeltä ne ilon hippuset.
Voit oppia iloitsemaan jokaisesta päivästä, ilman että arvotat päivääsi hyväksi tai huonoksi, onnistuneeksi tai epäonnistuneeksi.
Seuraava viisiosainen harjoitus on hyvä tehdä iltaisin nukkumaan mennessä. Harjoituksessa pohdit kuluneen päivän tapahtumia, hyväksyt sen aikana syntyneet kokemukset ja tunteet, harjoittelet tuntemaan kiitollisuutta siitä, mitä päivä on pitänyt sisällään, ja lopuksi suuntaat huomiosi huomiseen.
1. Pohdi päivääsi
Mieti päivääsi muutama minuutti, ennen kuin menet nukkumaan tai kun makaat vuoteessasi. Pohdi tärkeitä kokemuksia, keskusteluja, tunteita ja ajatuksia. On kuitenkin tärkeää olla keskittymättä liikaa siihen, mitä teit tai jätit tekemättä. Tarkoituksena on yksinkertaisesti huomata päiväsi tärkeimmät piirteet ja miettiä, oliko päiväsi sopusoinnussa sen kanssa, minkä asetit aamulla aikomukseksesi.
2. Kiinnitä huomiota tunteisiisi ja hyväksy kokemuksesi
Pohdi tunteita, jotka koit päivän aikana. Jos sinussa nousee kielteisiä ajatuksia tai tunteita, ole vain niiden kanssa. Älä yritä työntää kielteistä syrjään tai hamuilla turhaan myönteistä. Myönnä vain se, mitä on tapahtunut. Jos olet jollakin tavoin pettynyt siihen, miten toimit, pane käsi sydämelle ja sano: ”Hyväksyn itseni sellaisena kuin olen, epätäydellisenä ja inhimillisenä kuten kaikki ihmiset.” Pane merkille, missä kohtaa aikomuksesi jäi toteutumatta, koska tämä on osa sitä, mikä antaa sinun oppia ja kasvaa. Jos päiväsi aikana sattui jotakin tuskallista, voit lempeästi tunnusta sen sanomalla: ”Se oli tuskallista. En ole yksin. Me kaikki kärsimme toisinaan.”
3. Tunne kiitollisuutta
Tärkein asenne päivääsi kohtaan on kiitollisuus siitä, mitä olet kokenut, vaikka se olisikin ollut vaikeaa, sekä siitä, mikä antoi sinun oppia ja kasvaa. Jos pidät päiväkirjaa asioista, joista olet kiitollinen, voit kirjoittaa sitä nyt.
4. Iloitse päivästäsi
Valitse päivän aikana tekemistäsi asioista jotakin, joka tuntuu hyvältä – jonkun auttaminen, pään pitäminen kylmänä konfliktitilanteessa. Jos mieleesi ei tule mitään, voit iloita siitä, että teet tätä harjoitusta. Omista nyt päiväsi ansio ja anna sen tulla siunaukseksi kaikille.
5. Katso kohti huomista
Harjoituksen lopuksi voit kääntää huomiosi seuraavaan päivään ja asettaa aikomuksesi kohdata haasteet, joita on mahdollisesti edessä. Luota siihen, että pystyt kohtaamaan kaiken, mitä seuraava päivä saattaa pitää sisällään. Vapauta huolesi yöksi ennen kuin nukahdat.
Harjoitus on poimittu Dalai-laman ja Desmond Tutun kirjasta Ilon kirja (WSOY 2016).
Mitä mies toivoo naiseltaan? Tämä kysymys on kiehtova ja uskoisin, että se herättää monenlaisia tuntemuksia ihmisissä. Moni ei ole välttämättä koskaan kysynyt tätä tärkeää kysymystä.
Unohdamme usein, että tämä aika jota elämme ja kuinka siinä toimimme, ei ole ollut koskaan tämmöistä. Ei ihme, että olemme hieman hukassa ja etsimme uutta suuntaa. Biologia, kulttuuri, historia, uskomukset ja odotukset määrittävät paljon sitä mitä miehen tulisi olla.
Mies on toiminut lähes koko historian ajan biologian pohjalta tehden miesten hommia ja toiminut miehen lailla, eli metsästänyt, ollut paljon miesten kesken ja reagoinut uhkiin väkivaltaisestikin. Enää asia ei ole näin, tai ainakaan ei kaikissa tilanteissa ole sopivaa olla.
Mies ei pelkästään ole ympäristön tulos, vaan hän itse pystyy määrittämään ympäristön elementtejä, jotka muokkaavat häntä miehenä. Koska ymmärrämme nykyisin enemmän kuin koskaan, on tärkeämpää kuin koskaan kysyä tärkeitä kysymyksiä. Mitä mies toivoo naiseltaan on yksi noista kysymyksistä.
Koska en voi puhua kaikkien miesten puolesta, teen lyhyen listauksen mielestäni tärkeistä asioista. Ennen sitä haluan kuitenkin muistuttaa, että miehen tarpeet ja halut vaihtelevat kulloisenkin elämän hetken mukaan. Osa haluaa ainoastaan seksiä, osa ainoastaan ymmärrystä, osa kumppanuutta. Kuitenkin uskoisin näiden seuraavien olevan tärkeitä jokaiseen ihmissuhteeseen.
1. Arvostus
Tämä vaikuttaa jollain tasolla itsestäänselvältä, mutta jostain syystä en näe sitä kulttuurissamme kovin voimakkaana.
Kerron salaisuuden: miehet janoavat arvostusta sekä miehiltä että naisilta. Erityisesti rakkailtansa. Ennen tätä ei ole välttämättä sanottu suoraan, mutta silti se tarve on siellä, usko pois.
Mies haluaa kokea, että hän on arvokas, hänellä on merkitys ja ihmiset arvostavat hänen panostaan. Sen sijaan, että keskittyisimme aina niihin asioihin mitä mies EI OSAA, mitä jos keskittyisimme niihin mitä HÄN OSAA.
Kun mies kokee olevansa arvostettu, hän on huomattavasti vastaanottavaisempi, halukkaampi ”yhteistyöhön” sekä kasvuun ja kehitykseen. Mikäli mies kokee, että häntä ei arvosteta, hän vetäytyy. Jos ainoa asia, mistä mies kuulee ovat ne asiat, joita hän ei osaa tai tee, on vetäytyminen jo käynnissä. Arvosta sitä, mitä hän on ja mitä hän jo osaa (tai yrittää). Ihan varmasti niitä asioita on. Arvosta niitä ja huomaa, miten arvostuksesi vaikuttaa mieheen.
2. Ymmärrys
Usein mies puhuu hieman eri kieltä, mutta hänen halunsa palvella on vahva. Hän haluaa antaa, hän haluaa palvella rakkaitaan. Mikäli arvostus on olemassa, tuo halu on vahvempi, eikä mies vetäydy niin helposti. Niinpä ymmärrys tulee äärimmäisen tärkeäksi asiaksi.
Harvoin mies ja nainen (tai kumppani) puhuu samaa kieltä täysin. Mies voi TEKEMÄLLÄ yrittää osoittaa rakkauttaan. Ennen se on tarkoittanut metsälle tai sotaan menemistä, sen jälkeen töihin menemistä perheen vuoksi. Nykyisin se voi tarkoittaa fyysisten eleiden tekemistä, jotka on helppo jättää huomioimatta, koska emme välttämättä aina ymmärrä miksi toinen tekee mitä tekee.
Ymmärrä, että mies kaipaa
omaa aikaa eli vetäytymistä. Luota siihen, että päästämällä miehen menemään, annat hänelle mahdollisuuden tulla takaisin.
tyhjentymistä, jota voidaan toteuttaa television, urheilun seuraamisella tai vaikka meditaatiolla, metsässä olemisella tai vaikka ystävien kanssa saunoen oluen kera.
arvostusta ja hyväksyntää hänen tekemistään kohtaan (tällä on sudenkuoppansa, kaikkea ei tietenkään tarvitse hyväksyä. Jokainen on edelleen vastuussa omista lupauksistaan ja näiden lupausten pettämistä ei tarvitse tekoina hyväksyä, mutta ymmärrys auttaa silti hyväksymään ihmiset). Arvosta ja hyväksy hänen elämänpolkunsa. Emme voi omistaa toista ihmistä, ainoastaan kulkea heidän kanssaan pienen palan matkaa.
Ja se on vielä tärkeää ymmärtää, että kaikkea ei tarvitse lakaista maton alle ja jättää sanomatta. Joskus parasta, mitä mies voi kuulla, on ne asiat joissa hän ”laiskottelee”. Eli asioita, joissa hän ei elä oman suurimman potentiaalin mukaansa. Tee palvelus molemmille ja sano se suoraan, muistaen myös asiat joissa hän jo elää arvojensa mukaisesti.
3. Hyväksy itsesi
Mikäli tämä kohta saadaan toteutumaan, ollaan jo pitkällä. Mikäli pystyt miehen kumppanina hyväksymään ITSESI, todennäköisempää on, että hyväksyt myös kumppanisi.
Kerron toisen salaisuuden: yksi kiehtovimmista ominaisuuksista, mitä sinulla miehen kumppanina voi olla, on itseluottamus ja rakkaus elämääsi kohtaan. Mikäli olet hyväksynyt itsesi, kehosi ja elämäsi, jokainen mies tulee huomaamaan tuon.
Jokainen vähänkään hereillä oleva mies tulee kiehtoutumaan tuosta, haluten olla seurassasi. Mikäli hyväksyt itsesi, tulet ilmentämään sinussa asuvaa elämänvoimaa ja se on yksi kiehtovimmista asioista ikinä. Usko minua, miehet (minä ainakin!) rakastavat sitä.
4. Rakkaus ja läheisyys
Yksi onnellisuuden kulmakiviä on läheisyyden ja rakkauden kokeminen. Usein ajatellaan, että naiset ovat niitä, jotka tarvitsevat näitä enemmän. Miehet janoavat myös sitä, usein vain ilman sen ilmaisemista.
Moni mies tarvitsee läheisyyttä ja usein seksuaalista kohtaamistakin oman rakkauden aukaisemiseen. Tämä on iso aihe ja tulen käsittelemään sitä laajemmin syksyllä ilmestyvässä kirjassani. Lyhykäisyydessään miehet kaipaavat sekä rakkauden kokemista, että rakastetuksi tuntemista. Usein mies, joka ei saa riittävästi läheisyyttä, voi olla jopa agressiivinen. Läheisyys, seksuaalisuus ja kosketus tuovat myös miehelle tasapainoa elämään.
Sen sijaan, että tukahduttaisimme elämänvoimamme ja oman ilmentämisemme, mitä jos kunnioittaisimme sen suurenmoista mahdollisuutta. Mitä jos hyväksyisimme itsemme seksuaalisina olentoina ja iloitsisimme sen tuomista uusista ulottuvuuksista. Mitä jos oman nautinnon jahtaamisen sijaan lähtisimme tarkastelemaan seksuaalisuutta, joka tuo täyttymyksen. Seksuaalisen täyttymyksen, joka avaa sydämemme ja sitä kautta tekee meistä parempia ihmisiä.
Klassinen yleistys on, että mies tarvitsee seksiä kokeakseen rakkautta, kun taas nainen tarvitsee rakkautta kokeakseen halua seksiin. Aina asia ei tietenkään ole näin mustavalkoinen, mutta usein mies on helpommin avautuva, jos hän saa kokemuksen ennen kaikkea rakkaudellisesta seksuaalisesta kokemuksesta.
Tämä ei aina tarkoita seksiä, vaan kokemusta, jossa läsnäolo, rakkaus sekä yhteys toiseen ihmiseen tuo on olemassa. Iso osa miehistä kaipaa rakkautta ja läheisyyttä, mutta ei välttämättä vielä osaa taitoja noiden asioiden ilmentämiseen. Voit kumppanina olla tässä apuna ja toteuttaa edellisiä kohtia, jolloin myös tämä varmasti helpottuu.
Toivon, että tämä auttaa taas hieman kommunikaatiota ihmisten kesken. Usein asiat lähtevät meistä itsestämme, emmekä voi olettaa toisen ihmisen muuttuvan vain koska itse haluamme.
Pidän kuitenkin tärkeänä sitä, että kerromme ja jaamme omia toiveitamme, ilman takertumista ja riippuvaisuutta siihen, toteutuvatko ne vai ei. Onnellisuutemme ei ole niissä kiinni, mutta rehellisyytemme ja avoimuutemme ovat.
Toivottavasti muistat, että sinulla on ihmeellisiä ihmisiä elämässäsi, joiden elämään voit vaikuttaa positiivisesti, tukevasti ja rakkautta osoittaen. Ne ovat valintoja, joita teemme päivittäin.
Tämä aamiainen on aamujeni kuningatar. Rakastan aamiaispannariani, jossa yhdistyy valtavan viehättävästi kardemumman, kanelin, vaniljan ja banaanin suloinen sekoitus.
Vietän työni vuoksi paljon aikaa ulkomailla ja hotelleissa. Tykkään valtavasti hotellien notkuvista aamiaispöydistä, mutta silti jossain kohtaa reissua tämä banaanipannukakku ja sen tuoksu alkaa tulvia ajatuksiini.
Kiireisille aamuille vinkiksi: yhdistä kaikki kuivat aineet kulhoon jo illalla. Aamulla sinun ei tarvitse muuta kuin lisätä kananmunat ja nestetilkka ja paistaa pannukakku valmiiksi.
VAIHE 2) Mittaa kaikki kuivat aineet astiaan. Riko kananmunat joukkoon ja sekoita haarukalla. Lorauta vielä vettä joukkoon sen verran, että saat notkean taikinan.
VAIHE 3) Voitele kuuma paistinpannu kauttaaltaan kookosöljyllä. Kaada valmis pannukakkuseos pannulle. Pilko päälle reippaasti banaaniviipaleita ja pienennä sitten lämpöä. Kun pannukakun pinta alkaa hyytyä, käännä se joko yhdessä tai kahdessa osassa toisinpäin ja paista niin, että pinnan banaaniviipaleet alkavat lämpeästi karamellisoitua. Nauti tuoreiden marjojen tai vaikka hunajan kera.
Keniassa asuessani työskentelin erään naisen kanssa. Hän oli aivan tavallinen perheenäiti, jolla oli jatkuvasti kädet täynnä työtä niin työssä kuin kotonakin.
Yksi asia hänessä kuitenkin kiinnitti huomiota. Hänellä ei ollut koskaan kiire. Vaikka tekemistä oli koko ajan yllin kyllin, hänen koko olemuksensa huokui syvää rauhaa ja hiljaista vahvuutta. Hänen levollinen läsnäolonsa kaiken tekemisen keskellä oli kaunista ja pysähdyttävää. Ja samalla hänen työnsä tulokset puhuivat puolestaan. Niissä näkyi se sama vahvuus ja kestävyys kuin tekijässäänkin.
Tämä nainen oli olemassa riippumatta siitä mitä hän teki tai sai aikaan. Hänen olemassaolonsa ei ollut riippuvaista hänen tekemisistään. Hän ei lunastanut paikkaansa ja hyväksyntää suorittamisella ja saavuttamisella, vaan hän oli ensisijaisesti olemassa. Hänen tekemisensä syntyivät tuosta levollisen kauniista läsnäolosta ja olemisen tilasta.
Kun ihminen on vahvasti olemassa, juuri tässä ja juuri nyt, myös hänen tekemisensä on vahvaa ja juurevaa. Tällainen ihminen on sinut itsensä, omien tunteidensa ja tarpeidensa kanssa. Samalla hän on myös kykenevä kohtaamaan muut.
Tästä olemisen rauhasta syntyy levollinen luottamus ja turvallisuuden tunne. Olemisen tilaa maistettuaan ei hevin halua palata suorittamiseen.
Vaikka olemisen tila saattaa kuulostaa passiiviselta ja tekemättömältä, se on itse asiassa erittäin aktiivinen ja tuottava tila. Kun tekeminen nousee olemisesta, olemme yleensä suurempien asioiden äärellä. Asiat pelkistyvät ja saavat niille kuuluvat mittasuhteet. Tärkeät asiat nousevat esiin ja osamme kuin itsestään keskittyä olennaiseen.
Olemisesta nouseva tekeminen ei myöskään rasita, kuten puristavasta ja pakottavasta suorittamisesta käsin tehty. Olemisesta käsin tehty tulee tietyllä tavalla tehdyksi kuin itsestään. Olemisen tilasta toimiva ihminen on sisältä päin ohjautuva. Häntä eivät ohjaa ulkoa tulevat (todelliset tai kuvitellut) vaatimukset ja odotukset, vaan hän toimii sisäisen motivaationsa ohjaamana ja kannattelemana.
Olemisesta nouseva tekeminen on suorittamisen vastakohta. Kun ihminen on vahvasti olemassa, hänellä ei ole kiire mihinkään. Hän on juuri siinä missä on ja tekee juuri sitä mitä tekee. Häntä eivät heiluttele ajan kuluminen tai muiden vaatimukset tai odotukset, vaan aika ikään kuin pysähtyy odottaakseen mitä se saa sisällökseen. Olemisen tila on henkistä ja fyysistä rentoutta kiireenkin keskellä.
Mitä jos työelämässäkin siirtyisimme yhä enemmän suorittamisesta olemisen tilaan? Uskaltaisimmeko luottaa siihen, että olemisen kautta tekemisemmekin saisi aivan uudenlaisia ulottuvuuksia?
Kiehtovat kasvimme jaetaan elinkaarensa mukaan pääsääntöisesti yksivuotisiin, kaksivuotisiin ja monivuotisiin kasveihin. Yksivuotiset kasvit käyvät elämänsä läpi yhden ihmeellisen kasvukauden aikana, syntymästä kuolemaan. Kaksivuotisten elinkaari on nimensä mukaisesti kaksi vuotta. Monivuotiset sen sijaan elelevät ja kukoistavat muitta mutkitta usean vuoden ajan. Suurin osa kasvattamistamme ja syömistämme kasveista on yksivuotisia, mutta monia mahdollisuuksia ja etuja monivuotisetkin kasvit tarjoavat puutarhamme, myös ns. hyötytarhan kokonaisuuden hyväksi. Muistathan myös monivuotiset vihannekset, joiden joukosta löytää monia mielenkiintoisia makuelämyksiä. Monivuotisten kasvien (perennojen) edut alkavat juurista, palataan siis juurille jälleen.
Ihanien monivuotisten kasvien eläessä, vahvistuessa ja kasvaessa vuosi vuoden jälkeen niiden alati laajeneva juuristo muokkaa lempeästi maaperää parantaen näin sen rakennetta. Laajeneva, syvemmälle ja leveämmälle porautuva ihmeenomainen juuristo luo reittejä, joiden kautta vesi voi suodattua. Samalla juuristo muokkaa suuremmoiseen maaperään lisää ilmanvaihtokanavia, mikä tietysti auttaa muitakin alueella kasvavia kasveja – myös yksivuotisia. Ihanat maaperän pikkuapurit, mikro-organismit hyötyvät perennojen muokkaamasta maaperästä tarjoten heillekin tarvitsemaansa happea ja vettä. Monivuotiset kasvit luovat siis elintilaa toisillekin.
Syvemmän juuristonsa ansiosta monivuotiset kasvit voivat käyttää yksivuotisille kasveille ulottumattomissa olevia ravinteita syvemmältä maaperästä. Maantuessaan perennat ojentavat syvemmältä maaperästä nostamiaan ravinteita pyyteettömästi myös toisille kasveille, näin he turvaavat naapureidensakin elinehtoja. Ihmeitä tapahtuu aina, kun kaksi asiaa kohtaa. Hyvinvoivassa yhteisössä asiat ja otukset ovat vuorovaikutuksessa ja yhteydessä toisiinsa – tämä pätee niin meihin ihmisiin kuin kasveihinkin ja muuhun eliömaailmaan.
Ravinteiden lisäksi monivuotisten juuristo pumppaa myös kosteutta ylöspäin maaperän pintakerroksiin, jolloin matalajuurisetkin kasvit hyötyvät tästä kosteudesta. Juuriston syvältä pumppaama kosteus ehkäisee maan kuivumista ja täten myös eroosiota. Kasvien luovuttaessa syksyllä lehtensä ne lisäävät maan elävyyttä, humuspitoisuutta ja osaltaan myös tämä ehkäisee kosteuden haihtumista. Monivuotiset ovat usein peittäviä kasveja, jolloin ne suojaavat pyhää maata toimien elävinä katekasveina.
Monivuotiset kasvit tukevat maan tietoverkon kehittymistä ja säilymistä, sillä niitäpä varten ei tarvitse vuosittain maata muokata, eikä verkkoa rikkoa. Tämä säästää tietenkin myös puutarhurin energiaa, koska vuosittaisia kylvöjäkään ei tarvitse tehdä. Yleensä perennat vaativat muutoinkin vähemmän hoitotoimenpiteitä kuin yksi- tai kaksivuotiset kasvit. Niiden vahva juuristosysteemi takaa tarvitsemat ravinteet, jos muutoinkin annamme luonnollisen kiertokulun ilmetä puutarhassamme.
Perennat ovat kukinnankin ajoittumisessa monimuotoisempia kuin yksivuotiset, tarjoten näin monipuolista ravintoa myös miellyttäville otuksille, kuten perhosille ja muille pölyttäjille. Useimmat yksivuotiset puutarhan kukat ajoittavat kukintansa loppukesään, mutta perennoista löytyy valinnanvaraa alkukesästä loppusyksyyn. Usein nämä vahvat monivuotiset tuottavat satoa ja jaksavat kukkia haastavimmissakin olosuhteissa. Kateviljelyn avulla nämä hurmaavat monivuotiset pärjäävät miltei itsekseen. Monivuotisten vihannesten on niin ikään sanottu olevan yksivuotisia ravintorikkaampia ja ne sisältävätkin aimo annoksen kivennäisaineita, proteiineja ja vitamiineja.
Tutustumisen arvoisen matkan monivuotisiin vihanneksiin tarjoaa myös Permakultur Stjärnsundin julkaisema, myös suomeksi käännetty pelikorttipakka Monivuotiset vihannekset, johon on valittu 60 pohjoisessa kasvatettavaa monivuotista vihannesta. Yksivuotisilla on aina tilaa puutarhassain, mutta enenevässä määrin pyrin antamaan tilaa näille suuremmoisille monivuotisille.
Jokainen uusi puutarhakausi antaa tilaa tutkia uusia näkökulmia, avartaa makutottumuksia, avata itseään yhä syvemmälle kunnioitukselle, tarkkailulle ja ilolle puutarhassa. Tulevana kesänä syön edelleen hosta(kuunlilja)munakasta ja toivon, että sinäkin löydät uusia makuja yhä kestävämmän puutarhanhoidon lomassa.
Kuunlilja eli hostamunakasta, puutarhasta vahvaa vihreää lautaselle.
Oi leipä. Leipää voisi kutsua miltei kansallisruoaksemme.
Tämä uunituore rieska on uskomattoman helppo valmistaa ja se on niin herkullinen, että syöt helposti koko pellillisen kerralla. Osalle leivän gluteeni saattaa aiheuttaa harmia erilaisin tavoin aina vatsanväänteistä turvotukseen ja väsymyksestä ihottumiin. Gluteenittoman version valmistat kätevästi vaihtamalla kaurahiutaleet gluteenittomaan kauraan. Kauran ja mantelimaidon lempeä yhdistelmä saa makean makuvivahteen hunajatilkasta. Täytä rieskaviipale lempi leivänpäällisillä ja anna aamiaisen hemmotella makunystyröitä.
KAURARIESKA
(Ohjeesta tulee yksi uunipellillinen tai 2 pyöreää rieskaa)
6 dl kaurahiutaleita
4 dl mantelimaitoa
1 luomu kananmuna
1 rkl hunajaa
1 rkl psylliumia
suolaa
VAIHE 1) Lisää kaikki aineet taikinakulhoon ja sekoita sähkövatkaimella huolellisesti. Maista taikinaa ja lisäile suolaa tai hunajaa tarvittaessa.
VAIHE 2) Levitä ohut kerros taikinaa leivinpaperilla vuoratun uunipellin päälle ja paista 250 asteessa, noin 20 minuuttia, kunnes rieskan pinta on saanut hieman väriä.
pohjavireenä on kiinnostus ja halu oppia ymmärtämään sellaisiakin ajatuksia, jotka eivät ehkä aluksi ole yhteneviä omien näkemysten kanssa.
Silmiini osui hiljattain Celeste Headleen erinomainen Ted-luento, jonka aiheena oli 10 keinoa parempaan keskusteluun. Se oli niin hyvin jäsennelty, että lainaan ensimmäiset 10 väliotsikkoa häneltä. Muu sisältö tässä on itse tuottamaani. Suosittelen lämpimästi katsomaan myös hänen luentovideonsa.
1. Ole läsnä
Keskittymällä keskustelukumppaneihimme ja heidän kertomaansa, osoitamme arvostavamme heitä ja olevamme kiinnostuneita heidän ajatuksistaan. Mikäli katseemme ja huomiomme harhailee käsillä olevissa esineissä tai ohikulkijoissa, viestitämme samalla kiinnostuksemme vähäisyydestä. Jos keskittymistämme häiritsee jokin keskeneräinen asia, on reilua todeta se ääneen ja vaikkapa ehdottaa keskusteluun palaamista parempana ajankohtana.
2. Älä saarnaa
Pelkkään omien mielipiteiden julistamiseen ei tarvita tasaveroista vuorovaikutusta. Jos olemme aidosti kiinnostuneita myös toisten mielipiteistä ja jopa valmiita muokkaamaan omiamme saadessamme uusia näkökulmia, julistamisen tarve hupenee.
3. Käytä avoimia kysymyksiä
Kysymällä toisten mielipiteitä ilman mustavalkoista joko-tai / puolesta-vastaan asetelmaa, keskustelulla on mahdollisuus edetä luovasti myös uusiin ideoihin ja ratkaisumalleihin. Aina hyviä avauksia ovat:
”Miltä sinusta tuntuu?”
”Miten sinä näkisit tämän?”
”Miltä tämä sinusta kuulostaa?”
4. Anna keskustelun virrata vapaasti
Päästämällä irti ennakko-oletuksista avaamme mahdollisuuden vuorovaikutuksessa avautuville mielenkiintoisille rönsyille ja sivupoluille, joilta saattaa löytyä aivan uusia oivalluksia.
5. Tunnusta tietämättömyytesi
Kukaan meistä ei ole asiantuntija kaikessa. Henkilö, joka suoraan myöntää tiedollisen rajallisuutensa, herättää rehellisyydellään luottamusta ja antaa esimerkillään muillekin rohkeutta olla epätietoisia. Jokainen meistä on joissakin asioissa erityisosaaja ja asiantuntija, ja monessa muussa täysi ummikko.
6. Älä vertaa keskustelussa omaa kokemustasi toisen kokemukseen
Tämä pätee erityisesti surun ja menetyksen tunteisiin. Jokaisen ihmisen elämäntilanne on kokemuksena ainutkertainen. Empaattinen ja ymmärtäväinen voi olla, sekä jakaa toisen iloja ja suruja. Emme silti voi koskaan varmuudella sanoa tietävämme miltä toisesta tuntuu. Sellaisen kommentin voi helposti kokea väheksyvänä. Brené Brownin sanoin:
”empatia on tunteiden tuntemista toisen kanssa, myötäelämistä ja rinnalla kulkemista.”
Jos lapsi kompastuu ja saa haavan polveensa, emme ensimmäisenä mene hänellekään kertomaan omista kompuroinneistamme ja näyttämään saamiamme arpia. Hetki ymmärrystä, tunteen jakamista ja puhallus polveen auttaa alkuun kummasti. Myöhemmin, tilanteen rauhoituttua voi sitten tulla tilaisuus myös omakohtaisesti koetun, samanvertaisena kerrotun tarinan jakamiselle.
7. Älä toista itseäsi
Asia jonka olemme kertaalleen kertoneet ei muutu merkityksellisemmäksi sitä jankkaamalla. Jos emme tulleet ensimmäisellä kerralla ymmärretyksi, voimme aina kysyä, mitä ajatuksia kertomamme herätti? Jatkokeskustelun pohjalta voi syntyä mahdollisuus ymmärtää toisiamme paremmin.
8. Karsi turhat rönsyt omasta ilmaisustasi
Normaalissa keskustelussa tilastojargon ja numeroilla argumentointi on vähemmän merkityksellistä kuin tunne jonka välitämme. Vilpitön puhe ja luottamuksellinen jakaminen koskettavat ihmisiä syvemmälle. Luennot voivat olla sitten asia erikseen.
9. Kuuntele
Tämä lienee koko listan tärkein kohta. Dalai Lama on sanonut viisaasti:
”Kun puhut, toistat vain sitä minkä jo tiedät. Jos kuuntelet, voit oppia jotain uutta.”
Tiedon- ja oppimisenhalu ovat voimavaroja, jotka saavat meidät jaksamaan ja innostumaan. Kohtaamalla uusia ihmisiä ja uudenlaisia mielipiteitä, voimme avartaa maailmankuvaamme ja ajatteluamme. Kaikki ihmiset haluavat tulla kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi. Taitava kuuntelija voi rohkaista myös umpikujaan ajautuneita tai ujoja henkilöitä avamaan omaa kehäänsä.
10. Ole ytimekäs
Jäsentämällä oman puheemme tiiviiksi, saamme oman viestimme paremmin ymmärrettäväksi ja jätämme toisillekin tilaa kertoa ajatuksiaan. Vahvoja kokemuksia synnyttävät kohtaamiset, joissa on luontevaa olla hiljaakin yhdessä.
11. Puhu omasta kokemuksesta
Lausetta, joka alkaa sanoilla: ”Minusta tuntuu, että…”, on hankala kumota. Oma kokemus on tunnetasolla aina totta. Kun kunnoitamme toisen kokemusta, luomme samalla hyväksyvän ja avoimen ilmapiirin itseilmaisulle. Tällaiseen keskusteluun mahtuu myös erilaisia näkemyksiä ilman eripuraa.
12. Kohtaa samalla tasolla
Asettumalla emotionaalisesti ylä- tai alapuolelle, vuorovaikutukseen syntyy epäsuhta. Kun eri osapuolten mielipiteet saavat samanarvoisesti tilaa ja kiinnostusta, syntyy vapautunut ja hedelmällinen maaperä vuorovaikutukselle, joka vetää puoleensa ja jossa on helppo olla.
13. Ole armollinen
Emme koskaan voi tietää, minkälaisen polun keskustelukumppanimme on kulkenut. Ihmiset käyttäytyvät lähtökohtaisesti loogisesti ja oudoiltakin tuntuvat mielipiteet pohjautuvat heidän aiemmin kokemaansa. Suhtautumalla ymmärtäväisesti ihmiseen, vaikka hänen mielipidettään et ymmärtäisikään, saat todennäköisesti ymmärrystä myös itsellesi.
14. Suhtaudu itseesi lempeällä huumorilla
Kyky nauraa hyväntahtoisesti omille kömmähdyksille vapauttaa tunnelmaa ja auttaa muitakin rentoutumaan. Tavoitteellisen, kurinalaisen ja tuloksellisen tekemisen yhdistäminen leikkimieliseen asenteeseen on myös mahdollista. Rakentamalla systemaattisesti tällaista kommunikaatio- ja toimintakulttuuria tuemme toisiamme yhteisöllisesti.
”Älä koskaan katso toista alaspäin, ellei tarkoituksesi ole auttaa häntä ylös” Sir Winston Churchill
Etkö ole aamuisin nälkäinen? Vai ovatko aamut ehkä aivan liian kiireisiä aamupalan valmistamiseen? Uneliaan aamun virkistävämpi aamupala on kevyt makuduo makeaa mansikkaa ja raikasta limeä. Se virkistää takuulla uneliaimmankin olon. Mansikka on oivallinen raaka-aine senkin vuoksi, että saat lisättyä niiden avulla kuituja aamupalaasi varsin makeassa muodossa. Kahdessa desissä mansikoita on kuituja jopa ruisleipäviipaleen verran.Kiireisiä aamuja ennakoiden voit tehdä pirtelön jo edellisenä iltana jääkaappiin. Näin aamiaisen valmistaminen ei vie lainkaan aikaa aamurutiineistasi.
Lisää energiaa saat pirtelöösi vaikkapa kaurahiutaleilla ja hyvälaatuisilla öljyillä.
MANSIKKA-LIME-PIRTELÖ
250 g mansikoita
3 dl mantelimaitoa
1 puristettu limen mehu
(kaurahiutaleita)
(öljyä)
VAIHE 1) Yhdistä kaikki aineet tehosekoittimessa ja pyöräytä sekaisin.
(WSOY 2016).
