Sivu 299 – Hidasta elämää

Näillä valinnoilla voit vaimentaa sähkömagneettista säteilyä kodissasi

Kirjoittaja Erja Tamminen on yrittäjä ja tietokirjailija, joka on seurannut sähkömagneettisten kenttien terveysvaikutuksista käytävää keskustelua vuodesta 1997. Hänen yrityksensä on julkaissut seuraavat aihepiiriin liittyvät tietokirjat: Sähköä ilmassa, Ihmiskunta ja langaton peli, Matkapuhelinteknologia – Mitkä ovat terveysriskit? sekä Langaton teknologia ja terveys.

Koti on meille kaikille erityisen pyhä paikka, jossa rentoudumme ja vaalimme terveyttämme. Moni meistä myös työskentelee kotona. Kodin ja sen ympäristön merkitys kasvaa. Puhdas ilmanlaatu ja rauha ovat valttia. Myös sähkömagneettiin kenttiin kiinnitetään yhä enemmän huomiota. Kännykkämastoja ja voimalinjoja on kaikkialla. Kun koteja on perinteisesti suojattu esimerkiksi sään vaihteluilta, niin miksi emme suojaisi niitä myös sähkömagneettisilta kentiltä?

Jo vuosikymmeniä on tiedetty, että sähkömagneettiset kentät vaikuttavat ihmisen terveyteen. Ne heikentävät muun muassa unen laatua, kognitiivisia toimintoja, muistia ja keskittymistä; eli kaikkea sitä, jolla on merkitystä arjessamme. Säteilyvapaalla ympäristöllä puolestaan on päinvastainen vaikutus kehoomme. Joissakin maissa on perustettu säteilyvapaita alueita.

Sähköympäristö on muuttunut radikaalisti viime vuosina ja erityisesti langaton teknologia on lisääntynyt huimaa vauhtia. Pienillä tärkeillä valinnoilla voimme kuitenkin vaimentaa sekä kodin ulkopuolelta tulevia sähkömagneettisia kenttiä että itse kodin laitteiden tuottamaa säteilyä. Tärkeintä on mitata sähkömagneettiset olosuhteet, valita mittaustulosten perusteella oikea ympäristö ja koti.

Asuinympäristö on kaikkein merkittävin valintamme, johon kannattaa panostaa, koska siihen emme juurikaan voi myöhemmin vaikuttaa. Koteja ei pitäisi rakentaa muuntamoiden, suurjännitelinjojen, tutkien, voimakkaiden radio- tai TV-linkkien läheisyyteen. Suomessa kuitenkin rakennetaan, vaikka muuntamoiden ja suurjännitelinjojen tuottamilta magneettikentiltä on hankala suojautua. Materiaalit ovat kalliita ja lopputulos on usein epävarma. Sähkökentän madaltaminen on yksinkertaisempaa. Myös erilaisten langattomien lähettimien säteilyn vaimentaminen on helpompaa, kunhan kenttävoimakkuudet ovat kohtuuden rajoissa.

Itse maastollakin on sähkömagneettisten kenttien vaimenemisen kannalta merkitystä. Mikäli olet päättänyt rakentaa omakotitalon, valitse perheellesi tontti mieluummin matalalta puuston ja kallioiden keskeltä kuin korkealta, aukealta mäeltä, jonne teleliikenteen mikroaallot pääsevät esteettä. Tosin, laajakaistainen 4G-järjestelmä läpäisee myös rakenteita ja maatollisia esteitä aiempia tekniikoita helpommin. Tontilla olisi oltava myös riittävästi kokoa ja etäisyyttä lähinaapureihin heidän käyttämiään langattomia verkkoja ajatellen. Kun rakennukset ovat vieri vieressä, altistut helpommin myös naapurisi käyttämälle teknologialle.

Mikäli olet hankkimassa uutta kotia tai suunnittelet rakentamista, kannattaa ennalta selvittää operaattoreilta lähimpien matkapuhelinmastojen sijainti, mitä järjestelmiä (4G, 5G) on jo käytössä tai tulossa ja millä aikataululla. Näin toimimalla ympäristön muutokset eivät tule sinulle yllätyksenä ja voit vielä vaikuttaa valintoihisi.

Mittaus on ainoa luotettava toimenpide tulevan kodin säteilytasojen selvittämisessä. Mittaus kannattaa aina suorittaa ennen tontin tai asunnon hankkimista. Se on asumisen kokonaiskustannuksiin nähden pieni panostus, mutta sillä on päätöksenteon kannalta suuri merkitys.

Mittaus on kaiken A & O

Erityisesti lisääntyviä langattomia verkkoja ajatellen, omakotitalo, rivitalo tai paritalo ovat kerrostaloasumista suositeltavampia asumismuotoja, koska naapureita on vähemmän ja ehkä tämän seurauksena myös langattomien teknologioiden tuottamaa säteilyä. Kerrostalojen ylimmissä kerroksissa, jotka useimmiten ovat samalla tasolla tukiasemalinkkien kanssa, on mitattu kohtalaisen korkeita säteilytasoja.

Jotkut alimpien kerroksien asunnot saattavat olla enemmän katveessa ja antennien säteilyä on vähemmän, mutta luonnollisesti naapureiden langattomat verkot, kännykät, tabletit, Wlan, mokkulat jne. vaikuttavat säteilytasoihin. Niiden kentät läpäisevät seinärakenteet ja lisäävät oman kodin säteilytasoja ainakin silloin, kun laitteet ovat toimintavalmiudessa. Joillakin naapureilla saattaa olla tapana pitää jatkuvasti päällä langatonta reititintä, mikä on sekä säteilyn että energiankulutuksenkin kannalta huono asia.

Uusiin matalaenergiakerrostaloihin rakennetaan myös sisätila-antenneja kännyköiden kuuluvuuden parantamiseksi, mikä saattaa paikallisesti lisätä antennien tuottamaa mikroaaltosäteilyä, mutta toki parantaa kännykän kuuluvuutta.

Kodin seinien sisäpuolelle mentäessä matalataajuiset sähkö- ja magneettikentät sekä sähköverkon häiriösignaalit on myös hyvä mitata. Perinteisen verkkosähkön lisäksi on syytä rekisteröidä niin sanottu likainen sähkö. Likaista sähköä tuottavat esimerkiksi himmentimet, loisteputket, etäluettavat mittarit ja erilaiset virtalähteet.

Mittaukset suoritetaan eri puolilla tilaa, myös lähellä lattiaa alapuolella olevien sähkökaapelointien tai mahdollisten kaukolämpöputkien tuottamien matalataajuisten kenttien selvittämiseksi. Se, minkä tyyppisiä kenttävoimakkuuksia keskimäärin esiintyy ja millä taajuudella, vaikuttaa myös kodin suojauksen suunnitteluun. Uutta asuntoa etsivä voi hankkia monipuolisen yleismittarin, jolla selviää sekä langattomat verkot että sähkö- ja magneettikentät.

Materiaalit suojaksi

Saksan Bundeswehrin yliopistossa Münchenissä tehtiin 2000-luvun alussa tutkimus (Dietrich–Moldan) materiaalien läpäisevyydestä sähkömagneettisille kentille. Tutkimus kattaa sekä rakennuksen ulkoseinämateriaalit että kodin suojauksessa käytetyt tarvikkeet. Lekaharkko, betoni, savi, täystiili, lehtikuusi ja mäntyhirsi tiiviinä puuna antavat kohtalaisen suojan esimerkiksi ulkopuolisia radiotaajuuksia vastaan. Betoni vaimentaa jossain määrin myös matalia taajuuksia eli lähinnä sähkökenttää. Esimerkiksi matalaenergiatalojen ulkoseinissä käytetty teräsbetoni vaimentaa radiotaajuuksia hyvin. Materiaaleista kipsilevy ja ikkunalasi puolestaan läpäisevät helposti sähkömagneettisia kenttiä. Myös perinteiset puutalot ovat varsin suojattomia kännykkämastojen ja naapureiden langattomia verkkoja vastaan. On muistettava, että Bundeswehrin tutkimuksen aikoina ei ollut 4G:n kaltaista tekniikkaa, joka läpäisee tehokkaasti tutkimuksessa myös hyväksi havaittuja suojamateriaaleja.

Mikäli kotisi lähelle ilmestyy matkapuhelinmasto tai naapuri hankkii langattoman laajakaistan, on niiden tuottamaa säteilyä kuitenkin mahdollista vaimentaa erikoismaaleilla, verkoilla, tapeteilla tai kankailla ja kalvoilla. Mitä tiiviimpi suojaus, sitä parempi lopputulos. Joskus väljäkin suojaus, joka suunnitellaan tarkasti mittaustulosten perusteella tietyltä suunnalta tulevaa säteilyä vaimentamaan, on hyvin toimiva. Useat suojausmateriaaleista vaativat maadoittamista ja maadoituksen toimivuus etenkin vanhoissa rakennuksissa on hyvä ennalta selvittää.

Kattomateriaaleista peltikatto on hyvä vaimentaja. Mikäli olet valinnut tiilikaton, sen alapuolelle voi asentaa esimerkiksi lasikuituverkkoa, joka antaa kohtalaisen suojan. Verkkoa voi asentaa myös ulkoseinämateriaalin kuten laudoituksen alle. Maali käy puutalon ulkoseinään suojaamaan kännyköiden tukiasemien säteilyltä. Grafiittipohjainen maali on väriltään mustaa ja edellyttää maalaamista peittävällä pintamaalilla. Ovet voi myös maalata.

Ikkunoiden läpäisevyydestä oli aiemmin puhetta: lasi läpäisee säteilyä valitettavan hyvin. Tavallisen lasin tilalle voi asennuttaa selektiivilasin tai kalvon ikkunalasin pinnalle. Ikkunakarmit tulee olla puun sijasta metallia tai puiset olisi hyvä maalata sähkömagneettisesti suojaavalla maalilla.

Verhon asentaminen säteilysuojakankaasta ikkunaan on toisaalta helpoin ikkunan suojausvaihtoehto. Vetämällä verho ikkunan eteen siten, että karmitkin peittyvät tehokkaasti, parantaa suojausta. On olemassa kankaita, jotka maadoitetaan, mutta yleensä verhoina käytettäviä kankaita ei maadoiteta.

Pyhitä makuuhuone unelle

Makuuhuoneen suojausta pidetään tärkeänä, koska sähkömagneettiset kentät vaikuttavat unihormonina tunnettuun melatoniiniin. Makuuhuoneesta kannattaa viedä pois kaikki elektroniset laitteet; kännykät, tabletit, televisio ja tietokone. Mikäli esimeriksi naapurin Wlan-antenni on seinän lähellä, voit eristää rakenteen radiotaajuiselta säteilyltä suojaavalla maalilla, tapetilla tai verkolla. Jotkut ovat asentaneet kattoon kiskot ja laittaneet säteilyltä suojaavan kankaan seinää vasten kiskoille. Mikäli langatonta säteilyä tulee matkapuhelinmastoista kodin ulkopuolelta, voi seinä- ja muut pinnat sekä ikkunan käsitellä vaimentavilla materiaaleilla.

Sängyn ympärille voi ripustaa erityisen suojakankaan, joka vaimentaa langattomien verkkojen, kuten kännykkämastot ja wlan, muodostamaa säteilyä.

Suojakankaasta voi teettää myös vuodesuojan sängyn ympärille, prinsessavuoteen, joka vaimentaa ympärillä olevat radiotaajuudet tehokkaasti.

On tärkeätä vielä selvittää, ettei makuuhuoneen välittömässä läheisyydessä ole sähköpääkeskusta, koska sen tuottamilta magneettikentiltä on hankala suojautua. Lisäksi sähköpääkeskuksessa saattaa olla myös etäluettava sähkömittari, josta on koitunut monille terveysongelmia. Mittareita on eri tekniikoilla toimivia ja niiden muodostamia häiriöitä voi ainakin osin vaimentaa verkkosuodattimien, tai muiden teknisten ratkaisujen ja materiaalien avulla.

Tiedetään, että unihäiriöt ovat Suomessa merkittävä kansanterveydellinen ongelma ja erilaisten nukahtamisvalmisteiden kulutus on ollut pitkään kasvussa. Kaivataan uusia Käypä hoito -suosituksia. Entäpä, jos edellä kuvatuilla toimenpiteillä olisi positiivinen vaikutus juuri sinun uneesi ja hyvinvointiisi? Silloinhan se voisi olla toimiva ratkaisu myös monen muun kohdalla toistaiseksi tunnistamattomiin terveysongelmiin.

Kaiken takana on suolisto – näin parannuin kiusallisesta ihottumasta

Kukapa ei haluaisi näyttää viehättävältä. Kun kasvojen alueelle ilmestyy rakkulainen ja kovasti punoittava ihottuma, moni tuntee häpeää ja haluaa peittää ongelmaansa piiloon. Yllättävän moni ruuhkavuosiaan elävä nainen kärsii suunympärysihottumasta eli perioraalidermatiitista. Kansan suussa ihottuma kulkee nimellä lentoemännän ihottuma, lääkärit puhuvat POD:sta tai suunympärysruusufinnistä. Ihottuman hoitoon määrätään yleensä kolmen kuukauden antibioottikuuria, mutta täydentävillä hoidoilla sitkeä ihottuma voi talttua jo muutamassa päivässä.

Oma kokemus muiden avuksi

Haluan omalla kokemuksellani helpottaa tuhansien naisten ahdinkoa ja häpeää – ja kenties auttaa välttämään pitkiä antibioottikuureja.

Elettiin maaliskuun loppua 15 vuotta sitten kun suunympärykseni alkoi yllättäen kukkia. Pieniä märkäpäisiä, punoittavia ja kihelmöiviä näppylöitä ilmestyi suun ympärille kehämäisesti, jättäen huulten punarajaan oireettomia laikkuja.

Rasvasin ihoa milloin milläkin voiteella ja meikkasin punoitusta päivisin piiloon. Iho ärtyi entisestään, joten varasin ajan ihotautilääkärille. Diagnoosi tuli välittömästi: perioraalidermatiitti. Hoitona kolmen kuukauden tetrasykliiniantibioottikuuri ja kehotus välttää aurinkoa. Lääke herkistää auringolle ja iho palaa helposti.

Pelkkä ajatus sadan antibioottipillerin popsimisesta ja auringottomasta kesästä puistatti. Olin sitäpaitsi lähdössä viikon päästä etelään. Halusin aivan ehdottamasti löytää vaihtoehtoisen hoidon ihottumaani.

Onneksi lähipiirissä oli taitavia moniosaajia täydentävien hoitojen puolelta. Sain heti ohjeeksi syödä vahvoja maitohappobakteereita, kahta homeopaattista lääkettä: sulphuria ja kalium bichromiumia C-30 -vahvuisina potensseina, silica tonicia ja maksimiannoksen B12-vitamiinia. Ihoa piti hoitaa myös kylmäpuristetulla neitsytoliiviöljyllä.

Jo ensimmäisten homeopaattisten pillereiden ottamisen jälkeen iho rauhoittui ja punotus laski. Kolmen vuorokauden kuluttua ihottuma oli poissa. Näppylöitä ei ole sen koomin ilmaantunut.

Luontaishoito on aina yksilöllistä

Ymmärrän hyvin, että luontaishoito on aina yksilöllistä eli mikä sopii minulle, ei välttämättä sovi sinulle. Mitään yleismaailmallisia hoito-ohjeita ei suunympärysihottumankaan hoitoon voi antaa mutta suuntaviivoja kuitenkin.

Jo vuosikausia täydentäviä hoitoja käyttäneenä ymmärsin myös, että hoidoissa hoidettavan oma aktiivisuus ja positiivinen asenne on olennaisen tärkeää. Jokaisen omalle vastuulle jää miettiä omia elintapoja ja ruokavaliota.

Kehon viestien lukua

Luontaishoitaja katsoo ihmistä kokonaisuutena. Hän lukee hoidettavan kehon kieltä. Jopa vaatteiden väri voi kertoa elimistön tilasta. Hoitajani mielestä oranssi vaatetukseni ja ihottumani oli kuin huutomerkki: ongelmia vatsan alueella! Väriopin mukaan oranssi liittyy aineenvaihduntaan, se on vatsan energiakeskuksen väri. Tuohon aikaan söin vielä gluteeniviljoja, ja vasta myöhemmin kävi ilmi, että olin herkistynyt gluteenille. Lisäksi olin altistunut jo aiemmin homeille, jotka ovat suoliston vihollisia ja hermostomyrkkyjä.

Suun ympärillä sijaitsee suoliston: ohut-, paksun- ja pohjukaissuolen heijastealue. Ihottuma on viite näiden elintoimintojen häiriöstä. Jos suupielet lisäksi halkeilevat, ne kertovat puutteellisesta B-vitamiinin saannista. Kasvissyöjän tai vanhuksen halkeilevat suupielet viestivät usein B12-vitamiinin puutteesta.

Rauhoitus, puhdistus ja korjaus

Täydentävät hoidot etenevät monivaiheisesti. Ensin häiriötila rauhoitetaan ensiavulla. Sen jälkeen aloitetaan puhdistaminen ja raivataan häiriön aiheuttajat pois. Kolmanneksi korjataan vaurioita ja lopuksi siloitellaan jäljet.

Suoliston suursiivoukseen sopivia homeopaattisia lääkkeitä ovat silicea ja sulphur. Vahvoilla maitohappobakteereilla hoidetaan mahdollista tulehdusta, jolloin munuaiset ja kuonanpoistojärjestelmä käynnistyvät. Oma suolistoflora vahvistuu pitämään puolia haitallisia bakteereja vastaan.

Suoliston kuntoon saattamisessa ruokavaliolla on erityisen tärkeä merkitys. Moni jo tietää, että valkojauhotuotteita ja valkoista sokeria on hyvä välttää. Vettä on juotava runsaasti ja nautittava myös nestepitoista ruokaa. Kasviksia kannattaa syödä kypsennettyinä, jotta suolisto saa levätä. Kuituja ja tuoreruokaa voi lisätä vasta kun tilanne on rauhoittunut.

Hoitavia aarteita luonnosta

Todella hyviä suoliston kunnostajia löytyy myös rohtokasveista ja myös luonnon ilmaisesta ruoka-aitasta. Villivihanneksista erityisen hyviä tähän tarkoitukseen ovat voikukka, nokkonen, poimulehti ja siankärsämö. Voikukka pitää ruuansulatuksen kunnossa, puhdistaa verta ja maksaa eli tekee hyvää suursiivousta silloin kun kehossa kaikki palikat eivät ole kohdallaan. Nokkonen puolestaan hoitaa meitä päästä varpaisiin, puhdistaa ja energisoi. Rohtonakin tunnettu suloinen siankärsämö rauhoittaa kipeää suolistoa ja hellii limakalvoja. Ja poimulehti, maarianvaippa, naisen paras ystävä, tukee naisen hyvinvointia ja auttaa pitämään limakalvomme kunnossa koko naisen elämänkaaren ajan.

Siloitteluvaiheeseen eli ihon ulkoiseen hoitoon sopii kylmäpuristettu oliiviöljy, joka on rakentavaa ja desinfioivaa. Kosteutta huutava iho nauttii myös aloe vera-hyytelöstä.

Moni vatsavaivojen kanssa kamppaileva voi pian katsella lähiluontoaan ja kotipihaansa arvostavin silmin. Siellä kasvaa pian hoitavia aarteita. Ja joka kerta kun punaat tai rasvaat huuliasi, ole tyytyväinen itseesi, sillä niin yllättävältä kuin se kuulostaakin, jokainen huulipunan veto on suoliston heijastealueen jumppaa.

Aggressio voi auttaa laittamaan rajat ja löytämään OMAN tärkeän jutun – muiden odotusten sijaan

Jokainen meistä ansaitsee syntyä tähän maailmaan elämään ainutlaatuista, omannäköistä elämää. Todellisuus on kuitenkin useimmiten toinen. Yksi tärkeimmistä syistä, miksi emme lopulta kykenekään elämään sydämen viitoittamaa elämää, löytyy lapsuudestamme.

Alle 5-vuotiaina olemme monessa suhteessa hyvin haavoittuvaisia ja alttiina muiden mielipiteille, uskomuksille ja jopa maailmankuville. Pienellä lapsella ei voikaan olla kykyä arvioida kohtaamiansa asioita ja sanoja, ovatko ne täysin totta itselle vai ei. Olemme lapsina siis helposti ”aivopestävissä”.

Saatamme lapsina omaksua vähitellen niitä toiveita ja odotuksia, joita vanhemmillamme ja muulla sosiaalisella ympäristöllämme on elämästä. Tämä voi tapahtua jopa niin, että asiaa ei koskaan ole käsitelty suoraan lapsen kanssa, vaan lapsi imee nämä odotukset itseensä, vaikka mitään vaatimuksia niistä ei koskaan olisi esitettykään.

Mikä onkaan ollut suvussamme ja sosiaalisessa piirissämme tärkeää? Hyvä ammatti, raha ja menestys, se ettei tee itsestään isoa numeroa, jatkuva pyyteetön toisten auttaminen? Voi myös olla, että jotkut meistä ovat saaneet suvun taakankantajan tehtävän itselle ilman, että kenenkään on tarvinnut suoranaisesti velvoittaa lasta ryhtymään taakankantajaksi.

Saatamme myös ottaa vastuullemme vanhempien omissa elämissään täyttymättömiä toiveita ja unelmia. Äidin tai isän tietoisesti ja ei-tietoisesti välittämä luovutettujen unelmien energia siirtyy lapsen kannettavaksi. Lapsi pohjimmiltaan haluaa olla lojaali vanhemmilleen ja miellyttää heitä, niinpä hän ottaa kantaakseen vanhempien unelmien toteuttamisen, vaikkei se olisikaan hänen sydämen asia, se elämäntehtävä, jota juuri tämä lapsi on tullut tähän maailmaan elämään todeksi.

Miten sitten löytää ne omat toiveet ja unelmat, jos on lapsesta saakka ottanut tehtäväkseen elää muiden toiveita todeksi? Ensimmäinen asia on havahtuminen, pysähtyminen tämän oivalluksen äärelle. Miten oma keho, ajattelu, tunteet ja elämän valinnat ovat vaikuttuneet siitä, että olen elänyt elämääni vain toisille, suorittanut? Tässä hetkessä on tärkeää olla itselle myötätuntoinen, itsensä syyttely ei kannata, mutta kaikki tunteet on silti tärkeää kohdata kehon ja mielen tasoilla ja vaikka kirjoittaa kokemus auki.

Pysähtymisen jälkeen on tärkeää kuunnella omia tarpeita ja päivittää omat elämän arvot. Tarpeiden kuuntelu voi myös lähteä kehosta. Kehoa voi oppia kuuntelemaan niin, että alkaa yhä helpommin tunnistaa kehon kyllä- ja ei-vastaukset – mikä on itselle hyväksi ja mikä ei. Milloin tunnet kehossa vapautta, milloin sulkeutuneisuutta, milloin luottamusta, milloin turvattomuutta.

Tarvitaan myös jonkin verran rohkeutta ja joskus jopa tervettä aggressiota – omien rajojen asettamista – kun astuu omalle sydämen viitoittamalle polulle. Itseensä voi suhtautua myötätunnolla ja hyväksyvästi, vaikka kaikissa tilanteissa ei heti onnistuisikaan pitämään omista terveistä rajoista kiinni.

Miten sinä voisit pysähtyä kuulemaan itseäsi ja omia tarpeitasi? Tai ihan ensin tunnistamaan sen, miten olet tähän mennessä elänyt elämääsi; muiden vai omien tarpeiden ja toiveiden kautta? Se, että kuuntelet omia tarpeitasi ja harjoittelet löytämään omanlaisen tavan elää elämääsi, ei lopulta ole keneltäkään muulta pois. Kun kunnioitat omia tarpeitasi, muutkin oppivat kunnioittamaan sinua ja tarpeitasi.

Kuva: Depositphotos

”Mua pelottaa se, että jään yksin” – Pienen pojan kirje taivaanisälle

Hei taivaan isä.

Mulla ei oo osoitetta, mihin tän kirjeen lähettäisin, mutta mulle on kerrottu, että sä kuulet, kun sulle kertoo jotain. Mulla on sinulle monta toivetta ja toivon, että voisit auttaa mua niiden kanssa.

Me ollaan muutettu paljon mun perheen kanssa. Se on mulle aika vaikeaa, vaikka tykkäänkin aina uusista asioista ja ihmisistä. Oon alkanu huomata, että joka kerta ku me mennään uuteen paikkaan, mua pelottaa saanko sieltä kavereita. Sitten siinä käy joskus niin, että mä en oikein oo oma itseni, ku mua jännittää ja mä esitän jotain muuta. Toivoisin, että voisit auttaa mua seuraavan muuton kanssa siten, että uskaltaisin olla oma itseni ja löytäsin sellaisia kavereita, jotka oikeesti tykkää musta. Mua pelottaa se, että jään yksin.

Sit mä toivon, että sä auttaisit mun iskää. Sillä tuntuu olevan aika paljon huolia. Se harmittaa mua senkin vuoksi, et se ei huomaa mua. Muhun sattuu aika paljon se, et se kääntää mulle selän, tai ei oo kiinnostunut sellasista asioista, joita mä sille innostuneena kerron. Yritän ymmärtää sitä, mut en voi sille mitään, et se tuntuu pahalta. Toivon, et juttelisit sille ja kertoisit, et kaikki on ihan hyvin ja se on oikeasti tosi kiva tyyppi, eikä sen tarvi yrittää niin kovasti. Musta tuntuu, et se on itelleen vielä ankarampi ku meille muille.

Mun äitistä mä toivon, että sä pitäisit siitä huolta. Tuntuu siltä, et sekin kaipaisi kavereita ja tukea. Musta on tullut sen kaveri ja tavallaan se on mun paras kaveri. Mut joskus tuntuu, et sen pitäisi olla muutakin kuin mun kaveri. Mua myös harmittaa aika paljon se, et mä kiukuttelen sille niin paljon siitä, kun mulla on vaikea olo. Se tuntuu liittyvän siihen, et kaipaan mun isää. Jos se olis enemmän paikalla ja auttaisi mua ymmärtään kuka mä olen, niin mulla vois olla helpompaa. Pyydän anteeksi sitä, et mä tunnen kiukkua. Tuntuu, että se ei ole oikein.

Musta tuntuu joskus siltä, et mä oon vähän erilainen. Niinkun mun kiinnostukset on. Kovinkaan moni ei tunnu ymmärtävän mun juttuja, kun puhun niistä. Aikuisista jotku ymmärtää paremmin, mut aika harva niistäkään. Siks musta tuntuu, et alan unohtaa, mikä mua kiinnostaa. Kun mun pitää aina alkaa puhumaan ihan muista jutuista toisten kanssa, etten jää ulkopuolelle. Olis tosi kiva, jos jossain olis sellasia ihmisiä niinku mä oon. Oon varma, että oot luonut niitä johonkin.

Musta tuntuu, et sitten me voitais keskittyä olemiseen ja toisiimmekin, jos me huomattais, kuinka ihmeellistä kaikki on ja kuinka sä pidät meistä huolta.

Mua huolettaa tulevaisuus. Aika paljon se, miten mun perhe voi. Myös se, että mitä mä teen isona. Äiti kannustaa mua olemaan mitä ikinä haluankaan, mut silti musta tuntuu, et mä haluan tehdä jotain, mistä isäkin tykkäisi. Mua on alkanu pelottaan, etten mä osaa tehdä sellasia juttuja, joista se tykkäis. Enkä oikein uskalla olla ja kokeilla niitä juttuja, mitkä mua oikeasti kiinnostaa. Miltä se susta kuulostaa, et mä oon aika kiinnostunut susta? Niinku elämästä. Siitä, et tää kaikki tuntuu jotenki niin ihmeelliseltä. Voiko siitä jotenkin tulla mun työ? Siitä, et mä ihmettelen elämää ja kerron näistä ihmettelyistä muillekki sellasille, joita se kiinnostaa? Ehkä mä vähän toivon sitäkin, et voisin saada mun vanhemmat näkemään, kuinka ihmeellistä tämä on. Tai ihmiset. Musta tuntuu, et sitten me voitais keskittyä olemiseen ja toisiimmekin, jos me huomattais, kuinka ihmeellistä kaikki on ja kuinka sä pidät meistä huolta. Ja oothan sä antanut meille kaikille jotain lahjoja jaettavaksi toisille.

Mut onko tää kaikki totta, mitä kirjoitan? Ootko sä täällä? Musta tuntuu, et kaikki on taianomaista ja joka paikassa näkyy sun jälki ja sellainen tähtipölymainen kimallus. Toivottavasti vastaat mulle, niin tietäsin, onko tää totta.

Onkohan mun tarkoitus puhua siitä mikä minua kiinnostaa? Miksi se on niin vaikeeta uskoa, et niin vois tehdä? Ja miksei täällä kukaan tee niin? Sikski tuntuu yksinäiseltä, että jos uskon tähän miltä musta tuntuu, oon ihan irrallaan siitä, mitä muut touhuaa. Mun on ihan kiva olla sillä tavalla, parempi kuin muulla tavalla. Mut oon ihan yksin.

Olis kiva kuulla susta. Ja voisitko auttaa mun perheen kanssa? Anteeksi, jos mun toiveet ja ajatukset on jotenkin huonoja. Toivottavasti ne ei olis.

Toivottavasti sulla on kaikki hyvin.

Onko sinun sisäisellä lapsellasi sanottavaa? Olen rakentanut 6 viikkoa kestävän verkkokurssin nimeltä Ryhdy Aikuiseksi Sisäiselle lapsellesi. Kurssilla sinun on mahdollista oppia olemaan paikalla sisäiselle lapsellesi tavalla, joka on parantavaa. Tämän seurauksena sisäisen lapsen, hankalien tunteiden sekä reaktiivisuuden negatiivinen vaikutus elämääsi vähenee. Lapsi löytää paikkansa vapauttaen iloa, luovuutta ja eläväisyyttä elämääsi. Ja kun Aikuinen sinussa astuu elämäsi ohjaksiin, voit helpommin rakentaa sitä elämää, jota oikeasti haluat elää. Lue kurssista lisää täältä ja tule mukaan.

Nainen, juhlista kehoasi

Jos et ole lähiaikoina ilmaissut vapaasti itseäsi, halujasi ja tunteitasi, saatat tuntea estoisuutta edes harkita tai aloittaa itsestäsi nauttimista. Silloin kysy itseltäsi miksi? Mitä menetettävää sinulla on? Nautitko oikeasti jäkittämisestä, pukukoodeista ja säännöistä? Uskalla leikkiä! Feminiini luovuuden ja seksuaalisuuden energia haluaa virrata vapaasti. Se ei pidä siitä että sille sanotaan mitä pitäisi tehdä, kuinka pitäisi käyttäytyä ja ketä kaikkia täytyy miellyttää.

Kun kokeilet seuraavia harjoituksia, sinun ei tarvitse miellyttää ketään muita, et ole muiden nähtäväksi. Ole kerrankin olemassa vain itsellesi. Aloita siitä, mikä tuntuu kaikista haastavimmalta. Ensimmäiset minuutit voivat tuntua hankalilta, mutta voin luvata että kokeilu kannattaa. Koko elämän sävy muuttuu, kun löydät nautinnon sisältäsi, etkä ulkoisista tekijöistä, kuten ruuasta tai siitä, että odotat hyväksyntää toisilta. Hyväksy ensin itsesi. Nauti ja juhlista uniikkia kehoasi!

Herätä uinuva autenttisuutesi lantiosta saakka

Pyöritä ja ravistele lantiotasi eri suuntiin. Tunnustele sisältä kumpuavaa liikettä, joka on tarkoitettu vain Sinulle. Soita lempimusiikkiasi ja irrottele parin biisin ajan. Jos et voi soittaa musiikkia kovalla, laita puhelin takataskuun ja napit korviin!

Paljasta ihosi itsellesi

Silitä koko ihosi kevyesti, pehmeästi ja rakastavasti. Hengitä syvään ja nauti kosketuksestasi. Tee joogaharjoitus tai venyttele alasti. Kosketa paikkoja, mitkä ovat jääneet vailla huomiota. Kiitä jokaista kehosi kurvia, pehmeää osaa, luita, niveliä, ryppyjä ja arpia. Ne ovat merkkejä siitä että olet elänyt! Tämä harjoitus sopii etenkin hitaaseen vapaa-aamuun.

Tuo elämää kasvoillesi

Suu on yhteydessä lantioon ja hengitykseen. Vapauta kaulan ja suun alue, irvistele ja ääntele. Aloita nelinkontin ja eläimellisesti. Nouse hitaasti pystyasentoon ja jatka peilin edessä. Naura itsellesi ja ihmettele ihastelevasti kasvoille nousevia juonteita ja uurteita. Nauru nuorentaa! Voit tehdä harjoituksen joka aamu kun nouset sängystä.

Anna Äiti Maan hoivata

Silittelyn ja ihokosketuksen jälkeen sydämesi herkkyys on hereillä. Ota lopuksi yhteys Äiti Maan energiaan ja hiero jalkapohjat ja jokainen varvas. Saat sydämesi avaruuden ja jalkojesi maadottumisen kautta helpommin yhteyden omaan juuri-tietoosi, intuitioon. Intuitiosta voit lukea lisää esimerkiksi Annan jutusta täällä.

”Yhtenä yönä kävelin aavikolla,
vuoret ratsastivat olkapäilläni
ja taivaasta tuli sydämeni,
maasta kehoni.”
-Daniel Ladinsky

Millaisen maiseman kehosi piirtää? Mikä ratsastaa tänään olkapäilläsi? Mistä sydämesi on tehty? Millaiseen maahan jalkasi uppoavat tänään?

Valokuvat: Ashim D’Silva @Randomlies

Kuinka kuulla sydämen ääntä

Moni asiakkaani sanoo, ettei kuule sisäistä ääntään. Voi tulla kamalat paineet, jos ympärillä hehkutetaan, että seuraa sydäntäsi ja toteuta itseäsi, mutta itsellä ei ole mitään hajua, miten. Tai sitten tuntee sisäistä muutospainetta, mutta selkeitä suuntia ei näy. Jos elämässä on tyhjä olo, se saattaa johtua ainakin osittain siitä, ettei oikein tiedä a) saako oikeasti tuntea niin kuin sydämessä tuntuu b) miten sydämen äänen mukaan voisi toimia. Silloin yrittää sopeutua, pitää homman koossa ja kelvata toisille. Samalla tulee sutineeksi sisäistä ääntä sivuun.

Olen itse lintannut sydämen ääntä esimerkiksi ottamalla vastaan loputtomasti kohtuutonta kohtelua tai painamalla duunia kroppa köhisten. Olen tuntenut, että se miten toimin, ei tue hyvinvointiani – ja jatkanut silti. Seurauksena olen epäillyt itseäni vielä enemmän: mikä minussa on vikana? No ei mikään, mutta en vain ole uskaltanut tai osannut toimia sisäisen tuntoni mukaan.

Haaste on usein siinä, että pohjimmiltaan epäilemme omaa arvoamme, emme niinkään sisäistä ääntä. Se, ettei sydäntään kuule, onkin ehkä sitä, ettei ihan anna itselleen lempeästi lupaa olla mitä on, vaan hoitaa velvollisuuksia ja asettaa muita koko ajan etusijalle. Pihalla olemisen tunne voi tulla siitä, ettei tiedä, kuinka elämänsä järjestäisi enemmän sydäntään kunnioittavaksi.

Aloita järjestämällä itsesi kanssa treffit. Varaa itsellesi levollista aikaa, vaikka sohvalla hissukseen makaamiseen. Voisitko tutkia, toimitko arjessa sydämesi äänen ja omien tarpeidesi kuulemista edistävällä vai niitä tukahduttavalla tavalla? Annatko itsellesi tilaa ja aikaa huolehtia itsestäsi? Voisitko lempeydellä ja myötätunnolla antaa itsesi kuunnella, mitä kehosi ja hiljainen tietosi supattaa?

Jos pelkäät kuulla mitä sydän puhuu, pyydä sitä olemaan kanssasi pehmeä. Sano sille, että haluat tietää kuinka voisit voida paremmin ja että haluat edetä rauhassa, omaan tahtiisi. Ilman stressiä siitä, että pitäisi repäistä tai pistää koko elämä heti uusiksi. Sydämesi on pelkkänä korvana ja haluaa auttaa sinua voimaan paremmin. Mitään ei tarvitse ratkaista nyt justiinsa, mutta ei sydämensä äänestä tarvitse myöskään elää erossa.

Intuitio on usein kehollinen tunne, hyvin levollista tietoa. Se on hiljaista sisäistä tunnetta – ei pelkoa tai toivetta – vaan neutraalia ymmärrystä asiain tolasta. Monesti intuitioni kuiskuttaa, että tee näin tai noin, eikä minulla ole hajuakaan, mitä tulee tapahtumaan. Olen oppinut luottamaan sydämeni ääneen, koska sen mukaan elämisestä seuraa parasta oloa ja ihania seikkailuja. Intuitio ei välttämättä poksahda tajuntaan kuin salama kirkkaalta taivaalta ja etukäteen tarkkoina toimintaohjeina siitä, kuinka elämä tulisi järjestää. Se, mitä uskomme sydämen äänen olevan vaikuttaa siihen, kuinka sitä kuulemme. Intuition kuulemista blokkaa usein, että odotamme sen kommunikoivan samalla tavalla kuin mieli: johdonmukaisin ajatuksin.

Mieli tai ego palvelee ihmisen hengissä pysymistä ja intuitio sielua. Intuitio kumpuaa tilasta, jossa kaikki on hyvin, rauhassa ja selkeydessä. Sielua eivät paina samat huolet kuin ihmisen egoa: mistä saan rahaa, kuinka käy jos hyppään tähän muutokseen, sattuukohan se kamalasti, onko musta siihen?

Olen yrittänyt valjastaa intuitioni kertomaan minulle, onko joku elämäni mies vai ei. Intuitioni – siis sieluni – on nauranut hellästi ja kysynyt: miltä sinusta nyt tuntuu? No hyvältä, olen vastannut. Siinä ratkaisusi, on intuitioni sanonut. Sydämeni on kehottanut kohtaamaan ahdistukseni ja osoittanut tietämisen haluni olevan kontrollia. Sieluni on supattanut, että mielen kautta ymmärtämisen halu on syntynyt suojaksi väistää niitä tunteita, joihin käsillä oleva tilanne kutsuu. Halu tietää ennalta onkin pelkoa avautua syvemmin. Intuitioni on pyytänyt minua tutkimaan pelkojani ja kulkemaan niiden läpi. Se ei suostu bokseihin ja ennakoituun elämään, vaan haluaa elää täydellä sydämellä.

Sieluni ei stressaa, mitä missäkin asiassa eksaktisti tapahtuu ja millä aikataululla. Sieluani kiinnostaa se viisaus ja sydämen avautuminen, joka jokaisen kokemuksen kautta on mahdollista löytää. Kun olen täysin uskaltautunut sydämeni kyytiin, sitä ihmeellisemmin ja taianomaisemmin elämäni asiat ovat tupanneet sutviutumaan. Koska kunnioitan sisäistä ääntäni, vedän puoleeni asioita ja energiaa, jotka kunnioittavat sydäntäni.

Sydämen äänen mukaan elämistä voi ajatella näinkin: jos intuitiosi ehdottaa sinulle jotakin, kenties se myös tietää, kuinka asiat voivat järjestyä, vaikka mieli ei vielä tiedäkään?

Elokuvan taikaa

Istun elokuvateatterin hämärässä pehmeällä penkillä, nautin salin taianomaisesta ilmapiiristä ja virittäydyn parin tunnin ajaksi filmin vietäväksi. Pidän siitä, että elokuvateatterissa on mahdollista eläytyä täysin seuraamaan tarinaa, keskittyä ilman mainoskatkoja ja käyntejä jääkaapilla. Tällä kertaa mukanani ei ole edes popcorneja muista eväistä puhumattakaan, mitkä nekin toisinaan kuuluvat osaksi elokuvissa istumisen nautintoa. Tässä mummoiässä ei niin väliä noista herkuista, tunnelma riittää. Sitten valkokangas alkaa elää:

MOONLIGHT…

Kaikesta uutisoinnista ja median kirjoittelusta huolimatta minulla ei ole elokuvasta muuta tietoa, kuin että se on mustien näyttelijöiden tähdittämä, kertoo nuoren pojan kehitystarinan ja että se valittiin vuoden 2016 parhaaksi elokuvaksi. Olen jättänyt arvostelut lukematta, sillä haluan kokea omakohtaisesti tämän elokuvan herättämät tunteet. Painaudun istuimelle mukavasti, odotukseni ovat korkealla.

Chironin, huumeita käyttävän yksinhuoltajaäidin kanssa kasvavan, koulukiusatun lapsen ja teini-iässä homoksi osoittautuvan nuoren tarina ei jätä kylmäksi, päinvastoin. Vaikka elokuvassa kerrottu tarina ei ole mikään elämä-on-ihanaa -juttu, koen että sisimmältä sanomaltaan se on lämmin ja toivoa herättävä. Ihmisissä on paljon hyvää ankeiden elämänympyröiden keskelläkin. Herkäksi vetää, kun turvaton pieni koulupoika saa aikuisen ystävän ja isähahmon huumediilerinä toimivasta isosta mustasta miehestä. Tämä ymmärtää pojan tilanteen, kenties siksi että on itse kokenut samaa lapsuudessaan.

Itkuni ei ole kaukana, kun isähahmo kertoo pojalle inhonneensa omaa äitiään, mutta kaipaavansa nyt, kun äitiä ei enää ole. Kovin koskettava on myös kohtaus, jossa Chiron tunnustaa koulukaverilleen itkevänsä toisinaan niin, että voisi muuttua vedeksi. Mikä vertaus!

Miten onnistuneen hienovaraisesti tässä filmissä kuvataankaan ihmisyyden eri puolia. Arjen kovuudesta ja toimeentulohuolista huolimatta on keskinäistä huolenpitoa, ystävyyttä ja anteeksiantoa. Homoseksuaalisuutta tuodaan esille alleviivaamatta, suorastaan silkkihansikkain. Tarinan myötä katsojassa herää toivo, itse asiassa varmuus siitä, että hyvä voima on sittenkin pahuutta vahvempi, se kulkee eteenpäin kaiken ilottomuudenkin keskellä. Pienet positiiviset hetket elävät ihmismielessä ja pulpahtavat esiin elämän käänteissä; tulevat käyttöön juuri oikeaan aikaan.

Istuessani autossa matkalla kotiin elokuvan jälkeen, kuulostelen olotilaani. En oikein ensin tiedä, mitä minussa tapahtuu. Jotain tapahtuu, jotain myönteistä! Sitten alan havaita, että asennemuureihini syntyy isoja aukkoja. Olen luullut olevani varsin avoin ja vailla muureja. Mitä vielä, sisälläni taitaa olla kokonainen muurien jatulintarha! Tämän elokuvan tarina tuntuu kuitenkin menevän yhä syvemmälle esteitä raivaten. Tunnen avartuvani, ymmärrys ihmisten erilaisuutta kohtaan lisääntyy ja tunnen lapsenomaista iloa siitä.

Moonlight on koskettanut. Kiitos!

Voisiko ihan tavallinen arki olla intohimoista?

Näillä näkymin haluan elää 120-vuotiaaksi, joten hyvän ja pitkän elämän eläneiden ihmisten salaisuudet ja taikarohdokset kiehtovat. ”Tutkimusteni” mukaan rohtoja löytyykin viinistä, konjakista ja villeistä miehistä, suklaan, hiihtämisen, tanssimisen ja kananmunien syönnin kautta ahkeraan työntekoon.

Viimeisimpänä inspiroiduin 95-vuotiaasta Airasta, joka leikkaa edelleen asiakkaiden hiuksia omassa liikkeessään. Hän on tehnyt työtään 76 vuotta, lähestulkoon ilman lomia. Työn lopettaminen ei ole ollut Airalle koskaan vaihtoehto, edelleenkään ei moisesta ole kuulemma tietoakaan.

”Kun hän puhuu työstään, silmät syttyvät tuikkimaan aivan erityisellä tavalla.” – Eino Kossila

Tässä on varmasti kyse yhdestä tärkeästä pitkän ja rikkaan elämän salaisuudesta, intohimosta tekemiseen.

Roihu tarvitsee raapaisun

Kirjoitin edellisessä blogissani innostuksesta, josta suora leikkaus samaan supervoimien sukuun kuuluvaan intohimoon. Molempien syyt ja synnyt, kuten myös vaikutukset ovat samankaltaisia. Molempia käytetään usein myös toistensa synonyymeinä. Mielestäni ne eivät kuitenkaan ole aivan sama asia. En tiedä onko sillä väliä, mutta pisti pohdiskelemaan.

Innostus on mielestäni osa intohimoa. Intohimo on enemmän. Se syntyy, kun into (innostus) ja himo kohtaavat ja käyvät kimppaan. Intohimon synonyymejä ovat rakkaus, polte, tuli, vimma ja kiihko, joita ei innostuksen synonyymeiksi esitetä. Intohimossa on siis kyse jostain kiihkeämmästä ja tulisemmasta. Jostain roihuavasta.

Roihu tarvitsee raapaisun. Innostus on intohimon sytyttävä raapaisu. Innostus sammuu intohimoa helpommin törmätessään perivihollisiinsa, järkeen (pessimismi ja realismi), uskomuksiin, latistamiseen ja pelkoon. Intohimo on olemukseltaan sisukkaampaa ja sitkeämpää, syvempään juurtunutta. Se voi roihuta vuosia, usein jopa koko elämän, kuten Airalla.

Todellinen intohimo on tekemistä ja syvää sitoutumista, joka nousee sisältämme – minuudestamme. Rohkenemme roihuta, kun arvostamme ja rakastamme tekemistämme. Kun osaamme ja opimme.

Intohimo on lähisukua myös kutsumukselle. Halua palvella ja auttaa, tehdä hyvää.

Intohimo arjen perustilana?

Flow-tutkija Csikszentmihalyin mukaan ihmiset saavuttavat flow-tilan useammin töissä, kuin vapaa-ajallaan.

Hän ja muut tutkijat ovat havainneet sellaistakin, että ihmisillä, jotka ovat selvinneet vakavista sairauksista, on kyky päästä arjessaan usein ja helposti flow-tilaan. Tutkijoiden mielestä arjen perustilan tulisikin olla flow, mikä vähentäisi sairastamista ja kärsimystä.

Mepä ajattelemme arjen ja työn olevan ”sellaista, kuin se nyt vain on”. Usein harmaata ja tylsää – uuvuttavaa. Juhlan ja elämysten vastakohtaa.

Mitäpä, jos ajattelisimmekin vaihteeksi, mitä tapahtuisi, jos pyrkisimme arjessamme tietoisesti intohimoiseen tekemiseen? Pallo on heitetty, otatko kopin? Se kannattaa, sillä intohimoisesti roihuavat ihmiset ovat vapaita, energisiä ja onnellisia. Heidän silmissään palaa ja heille elämä on rohkeasti rikasta.

Intohimo on uusiutuva luonnonvara, joka ei kulu, vaan lisääntyy käytettäessä. Olisi anteeksiantamatonta olla käyttämättä sitä. Olla hyödyntämättä mahdollisuuksiamme, joita on tuhannesti enemmän, kuin osaamme kuvitellakaan.

”Onnellisuus löytyy silloin, kun olet sopusoinnussa elämäsi kanssa. Juuri tätä on olla ja elää intohimoisesti.” – Mahatma Gandhi

Unelmia tässä ja nyt – ja mutkan takana

Parikymmentä vuotta sitten kuvittelin saavuttavani nelikymppisyyden jotakuinkin rauhoittuneena, viisastuneena ja unelmani tavoittaneena. Olisin ihan zen.

Nuorena sydän ja pää on täynnä haaveita, niin minullakin oli. Sitä miettii, mitä haluaa, mikä olisi ihanaa, mikä olisi eniten minä. Lapsesta asti lähipiiri kyselee lempivärejä ja unelma-ammattia.

Paljon pitäisi tietää ja päättää ennen kuin mitenkään, millään voi.

Ja sitten joskus kahdenkympin tuolla puolen tapahtuu elämä. Se ottaa ja vie mennessään, joskus niin, että nuoruudenhaaveet unohtuvat tai tuntuvat vain hassulta haihattelulta.

Täytän pian 40 vuotta. Nuoruusvuosista olen toki rauhoittunut, mutta silti havittelen koko ajan jotain. Mieleni liitelee kovaa vauhtia ja moneen suuntaan.

Enkä ole ainakaan pelkästään rauhoittunut – joogaan liian harvoin, kiihdyn liian usein. Aika loppuu usein kesken ja päivät hujahtavat täällä vuoren hiljaisuudessakin äärinopeasti.

Haihattelen siis edelleen, mutta huomaan olevani myös tyytyväinen ja rauhassa monien asioiden suhteen. Maalla, tarkemmin sanottuna vuorella asuminen, on mahdollistanut monen unelman toteutumisen. Ja se on ollut oman rauhoittumisen kannalta tärkeintä.

Saan kasvattaa lapseni villin luonnon läheisyydessä. Ympäröivät maisemat ovat järjettömän kauniit, vuorenhuiput ja vesiputoukset tuntuvat yhä minusta eksoottisilta. Haaveilin vuosia isosta eläinperheestä ja nyt meillä asuu vuohien, koirien, kissojen ja aasin lisäksi myös entinen kilpahevonen, eläkkeelle jäänyt kaunis arabiratsu.

Tätä nykyä minusta tuntuu, ettei minulla ole elämänkiire,
sillä olen saavuttanut paljon itselleni tärkeää.

Haaveeni on ollut, että minulla on tilaa ja aikaa. Niin itselle kuin muillekin. Haluan olla ystävä, joka ehtii kuunnella tai kippistellä, ja jonka luokse voi aina tulla. Haluan olla majatalon emäntä, joka toteaa, että kyllä tänne mahtuu!

Vaikka arkipäivisin aika tuntuukin loppuvan kesken, on elämäni muuttunut siten, että ehdin ajatella ja tuntea. Ehdin olla herkkä. Pystyn pitämään yllä pitkiä ajatusprosesseja, joita aiemman arkielämän vaatimukset eivät enää sotke. Ei ole kiire paikasta toiseen. Jaksan olla läsnä ystävilleni, voin pysähtyä pohtimaan asioita ja ehdin taatusti ottaa lapset syliini.

Silti, sen parikymppisen näkökulmasta katsellen, elämä on aina vaan yhtä kaaosta. Kaikki on hyrskyn myrskyn ja oletusarvo on, että huomenna tapahtuu taas jotain tyystin älytöntä!

Näennäisestä kaaoksesta huolimatta olen oppinut luottamaan elämän orgaaniseen tahtiin – se on tuonut elämääni aikaa ja tilaa. En enää yritä väkisin toteuttaa juuri mitään. Erityisesti aikatauluista olen pyrkinyt luopumaan. Yritän kunnioittaa elämänvoiman aikatauluja, en omiani.

Hidastamisen ja maalla asumisen ansiosta olen myös vähentänyt itseni määrittelyä. Aiemmin ajattelin, että olen levoton. Helposti syttyvä. Liian äänekäskin, niin minulle kerrottiin. Ammatiltani välillä tuottaja, välillä toimittaja. Nyt en enää tiedä edes mitä teen työkseni! Saati että tietäisin sytynkö helposti tai olenko yhä äänekäs – en tietäisi mihin verrata, eikä minun enää tarvitse.

Olen hurjan onnellinen, etten koskaan sivuuttanut haaveitani ajatellen, etten ehkä pysty, jaksa tai oikeasti halua. Onnekasta on, että elämä vei mukanaan minulta kysymättä, ja jotenkin päädyin tänne. Olen kiitollinen, että löysin itseni maalta, enkä pidätellyt itseäni sen unelman suhteen.

Vaikka en epäillyt unelmaani maallemuutosta, olen silti yllättynyt kuinka maailma ja kaikki aistimukset ovat seuranneet minua tänne vuorenrinteelle. Kuinka maailmasta on tullut väkevämpi. Kuinka tunnen voimakkaammin olevani osa lihallista, maallista maailmaa asuessani juuri täällä, missä ei näennäisesti tapahdu juuri mitään.

Tuoksuilla on värit, äänet ovat saaneet muodot. Unet ovat merkityksellisiä ja valvemaailmassa käydyt keskustelut jäävät mieleen.

Omat lapseni kysyvät minulta lempiväriäni. Naurattaa, en vieläkään tiedä. 20 vuotta sitten ajattelin, että nyt asiat olisivat selvillä, että 40-vuotiaana olisin perillä. Hah!

Sitäpä vain en silloin tajunnut, että haaveilu ja perhosen siivin liihottelu eivät lopu ikinä. Miten valtavaa!

Miten suojautua ihmisiltä, jotka yrittävät varastaa energiaasi?

Voiko toinen ihminen viedä sinulta energiat? Millainen on energiasyöppö ja oletko vain turvaton saalis näille ”ilkeille syöpöille”? Miten suojautua ihmisiltä jotka yrittävät varastaa energiaasi?

Olen aina ollut sitä mieltä, että olisihan se hassua, jos joku toinen pystyisi sanoillaan tai tekemisillään kontrolloimaan minua, mutta onhan se pitänyt monesti myöntää, että viettämäni aika eräiden ihmisten kanssa vetää minut ihan alas. Toisaalta eräiltä ihmisiltä taas saan energiaa ja he nostavat minua ylös. Mistä on kyse?

Kyse on puskemisen ja voiman maailman erosta. Olet sillä tikapuun askeleella mitä sillä hetkellä tunnet. Jos olet vapaa ja kokenut jo voiman maailman energian, kipittelet tikapuuta edestakaisin voimissasi, antautuen kaikille tunteillesi, palaten aina voiman maailmaan.

Kun olet voimissasi, ei kukaan voi viedä energiaasi.

Rohkeuden tasolla vain naureskelet jos sinua kritisoidaan, vettä hanhen selästä! Neutraalilla tasolla mikään ei heilauta sinua suuntaan tai toiseen. Halukkuuden tasolla haluat auttaa heikoilla olevaa. Hyväksynnän tasolla annat toiselle aikaasi ja rauhaasi. Ymmärryksen tasolla näet syyt toisen energian tarpeeseen, mutta myös ymmärrät, että joskus on jopa parempi olla auttamatta, jotta toinen löytää oman voimansa suoraviivaisemmin. Rakkauden tasolla nostat energiallasi muita jo pelkällä läsnäolollasi. Vaikka voiman maailmassa nostat muita omalla esimerkilläsi ja energiallasi, energiasi ei lopu, vaan se uusiutuu ja laajenee. Olet itseriittoinen.

Voimasi on suojasi.

Jos taas olet puskemisen maailmassa voimaton ja jopa jumissa jossain tunteessa, voit olla tahtomattasi ja tiedostamattasi energiasyöppö. Silloin myös muiden voimattomien energiat voivat entisestään vetää sinua vielä enemmän alaspäin. Kun et ole voimissasi, tarvitset jatkuvasti ympäriltäsi kaikkea mitä sieltä vain irtoaa – vahvistusta, kehuja, huomiota, sääliä, rakkautta, ymmärrystä ja hyväksyntää. Toki ihmiset haluavat sitä sinulle antaa – mutta antaessaan he menettävät omaa voimaansa, jos eivät ole itsekään voimissaan. Tälläinen vaihtokauppa on uuvuttavaa, sillä vaikka energia vaihtaa omistajaa, aikaa myöten se kuluu, sillä se ei ole uusiutuvaa sorttia.

Jumiin joudut juuri puskemisen maailmassa, egon valheiden vankina. Se kuiskii korvaasi häpeän, syyllisyyden, apatian, surun ja pelon tasoilla kuinka turha, kaiken pilaava, laiska, saamaton, liian herkkä tai pelkuri olet. Tarvitset muita, sillä sinusta ei ole mihinkään! Himon, vihan ja ylpeyden tasoilla ego taas pönkittää ja kehuu sinua. Olet tehokas, nopea, ansaitseva, kaiken tietävä ja esimerkillinen kuluttaja, sinulla onkin oikeus käyttää muita hyväksesi!

Jokaisessa puskemisen maailman tasossa egosi vallassa etsit, haet tai oletat olevasi oikeutettu saamaan energiaa ulkopuoleltasi, sillä vasta voiman maailmassa, rohkeuden tasolla, avautuu ovi omaan voimaan – loputtomaan, kevyeen ja turvalliseen energiaan. Puskemisen maailman tunteet ovat perustavaa laatua ja sinua voiman maailman vapaaseen elämään valmistelevia tunteita, joilla on kaikilla sinulle rakastava opetus. Ne maadoittavat ja tekevät sinusta raskaan, että keskittyisit niiden maallisiin oppeihin. Ei aina voi leijailla kevyenä voimissaan, jatkuva kasvu vaatii jatkuvaa oppimista. Jos ego pääsee sinulle uskottelemaan tunteiden pimeän puolen olevan totta, et kuule tätä oppia ja alat uskoa, että sinulla ei ole voimaa tai että olet voimissasi tuhoutumaton.

Sinulla ei ole egon vallassa voiman suojaa ja olet haavoittuvainen.

Miten haavoittuvainen olinkaan silloin, kun en ollut edes käynyt voiman maailmassa! Jokainen kohtaamani ihminen veti jollain egon oikeutuksella minua alaspäin, myös ne voiman maailman ihmiset! Heille olin kateellinen ja pidin heitä teeskentelijöinä, eihän tuollaisia ihmisiä ollut olemassakaan! Kaikki tuntuivat haluavan minulle jotain pahaa, vieden energiaani. Imin energiani lapsistani, ja heillähän sitä riitti jakaa – pyyteetöntä rakkautta äitiään kohtaan. Olin toisia syyttelevä energiasyöppö kunnes aloin uskoa omaan voimaani.

Kun otan vastuun tunteistani, vapautan muut vastuusta.

Tänä päivänä olen tarkka energioistani. Tarkka, ettei kukaan niitä minulta ota, ellei minulla itselläkään ole mistä jakaa. Olen tietoinen siitä energiamäärästä, mikä minulla luonnollisesti on, ja kunnioitan sitä. En puske olemaan sitä mitä en ole tai teeskentele olevani sellaisella tasolla, mihin en ole vielä valmis. Jos minulle on tarkoituksenmukaista kieriskellä häpeässä, antaudun häpeälle, mutta eristän sitten itseni muista. Jos pelkään, en tartuta pelkojani muille. Jos olen vihassa, pidän suuni tiukasti kiinni ja lähden kävelylle. En oleta puolisoni tekevän minua onnelliseksi, en oleta lasteni palvelevan tarpeitani.

Opin tunteistani ja nousen luonnollisesti taas ylemmäs voimaani.

Jos siis tiedostat olevasi puskemisen maailmassa, itsestäsi oppimassa, suojele itseäsi. Tasapainoita raskaita energioita välttelemällä ihmisiä, jotka ovat myöskin matalalla ja egonsa vallassa ja etsi ympärillesi kevyitä, voimissaan olevia ihmisiä. Älä hae ratkaisua muilta, hae se itsestäsi, muiden tuella, kuuntelemalla tunteitasi. Älä vaadi, syytä, valita tai uhriudu, silloin annat vähäisetkin voimasi egollesi ja tarvitset täydennystä ulkopuoleltasi. Hakeudu rakkauden ja ilon, keveyden ja voiman vierelle, sillä se voima ei vaadi sinulta mitään. Voit rauhassa kuunnella tunteitasi, ihan niin kauan kuin tarve vaatii.

Uskon, että luonnollisessa tasapainossa puolet meistä olisi aina puskemisen maailmassa oppimassa ja puolet voiman maailmassa jo oppineina ja näin voisimme auttaa toisiamme. Ihmissuhteissa ja perheissä tämä energeettinen vaihtokauppa, jos se on tervettä, tapahtuukin usein ihan luonnostaan. Toinen käy läpi asioita, toinen antaa voimaa ja tukea. Kun perheessä huomataan että yhdellä on rankkaa, laitetaan omat tarpeet hetkeksi sivuun ja riennetään tueksi. Kun hän on perheen tuella selvinnyt, on muiden vuoro käydä matalalla ja vastavuoroisesti häntä autetaan. Kaikki kokevat, oppivat ja kasvavat, mutta kukaan ei syö toisen kuormasta.

Rakastatko herkkää ihmistä? Nämä 7 asiaa sinun on hyvä tietää

Jotkut ihmiset ovat luonnostaan herkempiä kuin muut. Erityisherkät ihmiset ovat virittäytyneempiä kaikkeen, olipa kyse sitten aisti-informaatiosta tai vaikka toisten ihmisten tunteista. Usein herkkyyttä on kuitenkin pidetty heikkoutena, ja kehotukset kasvattaa paksumpi nahka tai lakata olemasta ”niin kamalan herkkä” voivat olla erityisherkälle arkipäivää.

Erityisherkkyys ei ole asia, jota voisi itse hallita

On korkea aika lakata pitämästä erityisherkkyyttä kirouksena tai luonteenvikana, sillä se ei ole kumpaakaan: erityisherkkyys on ihmisen hermostojärjestelmän ominaisuus. Herkkyystutkija, psykologi Elaine Aronin mukaan noin yksi viidestä ihmisestä – olipa kyse miehistä tai naisista – on erityisherkkä, joten on varsin todennäköistä, että tunnet ihmisiä tai rakastat jotakuta, jolla on luontaisesti herkempi hermojärjestelmä kuin monella muulla.

Maailma kaipaa enemmän herkkiä, empaattisia, myötätuntoisia ihmisiä – heitä ei voi koskaan olla liikaa.

Erityisherkkyydessä on paljon hyvää. Alla olevasta listasta löydät muutamia seikkoja, jotka on hyvä pitää mielessä, kun olet tekemisissä rakastamiesi ihmisten kanssa, joille erityinen herkkyys on luontainen ominaisuus.

1. Erityisherkät itkevät herkästi

Erityisherkät ovat herkkiä itkemään – he itkevät, kun he ovat iloisia, kun he ovat surullisia, ja kun he ovat vihaisia. Erityisherkät ihmiset kokevat luonnostaan asiat syvemmin ja voimakkaammin, ja reagoivat sen mukaisesti. Tämä pätee myös kaikkiin tunteisiin – niin positiivisiin kuin negatiivisiin. Samalla tämä tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että erityisherkällä on sisäsyntyinen kyky hulluun iloon ja rajattomaan hurmioon. Eikö ole upeaa?

2. Kaikki erityisherkät eivät ole introvertteja

Introverttius ei tarkoita samaa kuin herkkyys – itse asiassa psykologi Aronin tutkimusten mukaan noin 30 prosenttia erityisherkistä ihmisistä on ulospäinsuuntautuneita. Kuitenkin hyvin monet erityisherkät ovat introvertteja, ja maailma voi tuntua heistä raskaalta. Herkät tarvitsevatkin usein omaa aikaa palautuakseen. Jos herkkä läheisesi haluaa vetäytyä omiin oloihinsa, se ei tarkoita, että hän ei viihtyisi seurassasi. Hän vain kaipaa tilaa ja mahdollisuuden ladata omia akkujaan.

3. Päätöksenteko saattaa hermostuttaa erityisherkkää

Erityisherkät ihmiset saattavat olla huonoja tekemään valintoja – vaikka kyse olisi vain siitä, mihin he haluavat mennä syömään. Tämä johtuu valtaosin siitä, että erityisherkkä voi kokea ahdistusta mahdollisuudesta valita väärin. (”Mitä jos ruoka onkin pahaa?!”) Koitathan siis olla ymmärtäväinen, jos herkkä ystäväsi tai kumppanisi tuntuu jahkailevan usein ja mitä erikoisimpia asioita.

4. Erityisherkät reagoivat voimakkaisiin ärsykkeisiin ja ääniin

Äänekäs maiskutus, junan kolina, äänekkäät työkaverit – näinkin arkipäiväiset asiat saattavat olla herkälle suorastaan sietämättömiä. Varsinkin toistuvat ja voimakkaat äänet saavat erityisherkän reagoimaan. Erityisherkän ihmisen seurassa ollessasi ja liikkuessasi sinun kannattaakin mahdollisuuksien mukaan kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, millaisessa ympäristössä vietätte yhdessä aikaa, jotta herkkä ihminen ei kuormitu ärsykkeistä ylikierroksille.

Mikäli mahdollista, kovin meluisia ympäristöjä ja suuria väkijoukkoja olisi ehkä hyvä välttää. Lisäksi esimerkiksi veriset väkivaltaelokuvat tai kohudokumentit saattavat olla erityisherkälle todella voimakas ja kauhistuttava kokemus, joten saatat haluta kiinnittää huomiota myös siihen, millaista mediaa tai viihdettä herkän läheisesi läsnäollessa kulutat. Muista, että luonnossa oleskelu voi helpottaa herkän ylikierroksia huomattavasti.

5. Erityisherkät huomaavat hienovaraiset muutokset äänenpainossa

Jos normaalisti päätät jokaisen viestisi huutomerkkiin, ja viime aikoina olet käyttänyt sen sijaan pistettä, erityisherkkä takuulla kiinnittää tähän huomiota. Herkät ihmiset ovat yleisesti usein hyvin intuitiivisia, kun kyse on ympäristön pienistä nyansseista, ja ihmisten mielialan muutokset vaikuttavat heihin herkästi.

Erityisherkkä saattaakin olla odottamattoman tarkka sinun tunteidesi ilmapuntari – tästä ei kannata ahdistua, vaan tähän kannattaa suhtautua pikemminkin mahdollisuutena uudenlaiseen avoimuuteen ja viestintään ystäväsi tai kumppanisi kanssa.

6. Erityisherkät ovat aina valmiina kuuntelemaan vuodatustasi

Älä epäröi pyytää erityisherkältä apua, kun kaipaat olkapäätä, johon tukeutua. Erityisherkät ovat luonteeltaan usein hyvin empaattisia, minkä takia he ovat erityisen hyviä kuuntelijoita silloin, kun sitä tarvitaan. Kun koet tuskaa, erityisherkkä kokee sympatiasta samaa – ja haluaa tehdä kaikkensa auttaakseen sinua tuntemaan olosi paremmaksi.

Toisten ihmisten kärsimysten aistiminen voimakkaasti voi olla herkälle ihmiselle raskasta ja rasittavaa, mutta toisaalta, sen ansiosta erityisherkälle avautuu upea mahdollisuus antaa vinkkejä, muodostaa vahvoja siteitä toisiin ihmisiin sekä lohduttaa tukea kaipaavia. Tästä syystä erityisherkät ihmiset ovat esimerkiksi erinomaisia opettajia, terapeutteja ja johtajia.

Jos olet erityisherkkä, voit suhtautua empatiakykyysi supervoimanasi ja käyttää sitä hyödyksesi.

7. Erityisherkät kaipaavat syviä ihmissuhteita

Psykologi Aronin mukaan erityisherkät saattavat kyllästyä avioliitossa helpommin kuin ei-erityisherkät pariskunnat. Tähän on useimmiten syynä merkityksellisen vuorovaikutuksen väheneminen, mikä on varsin yleistä, kun kumppanin kanssa on oltu yhdessä jo vuosia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että erityisherkkä olisi tyytymätön ihmissuhteeseensa – hän vain kaipaa parempia tapoja merkityksellisempään kanssakäymiseen.

Olipa kyseessä sitten ystävyys tai parisuhde, tapoja syvemmän yhteyden löytämiseen ja luomiseen on monia, ja toistenne tarpeista ja toiveista avoimesti keskustelemalla ja eri keinoja kokeilemalla löydätte juuri ne tavat suhteenne syventämiseen, jotka sopivat juuri teille parhaiten. Yhteisen ajan löytäminen ja vaaliminen sekä aito kiinnostus sitä kohtaan, mitä läheisellesi kuuluu, millaisia asioita hän elämässään käy läpi ja mistä hän haaveilee, vievät jo pitkälle.

Elämme kaoottisen meluisassa maailmassa, joka voi tuntua erityisherkistä välillä kovin hankalalta paikalta. Mutta se ei silti tee erityisherkästä viallista. Erityisherkkä saattaa itsekin ajatella, että on ehkä hieman hassua kokea voimakkaita tunteita varsin pienten ärsykkeiden takia, mutta hän ei yksinkertaisesti voi sille mitään – ja hänelle kuittailu siitä, että ”otat tämän ihan liian henkilökohtaisesti”, ei auta asiaa.

Erityisherkän ihmisen neurologinen järjestelmä ohjelmoi hänet toimimaan ja käyttäytymään sillä tavoin, kuin hän käyttäytyy. Erityisherkkä ei siis vain voi lakata olemasta herkempi, ottaa itseään niskasta kiinni ja karaistua esimerkiksi sietämään erilaisia tilanteita herkistymättä.

Jos rakastat erityisherkkää ihmistä, paras tapa osoittaa rakkautesi ja välittämisesi hänelle on tukea häntä ja sallia hänen olevan juuri sitä mitä hän on. Hänen herkkyytensä ei ole pilkan aihe, eikä hänen tulisi joutua häpeämään näitä piirteitä itsessään.

Parasta, mitä voit erityisherkälle tehdä, on hyväksyä hänet juuri sellaisena, kuin hän luonnostaan on, ja tehdä hänelle selväksi, että hän saa tuntea juuri niin paljon ja juuri sellaisia tunteita, kuin hän tuntee. Herkkä läheisesi saattaa herkistyä näiden sanojen ansiosta, mutta älä anna sen hämmentää itseäsi, vaan ota se kohteliaisuutena.

Lähteet: huffingtonpost.com & mindbodygreen.com

Aina ei tarvitse haluta olla yhdessä, mutta yhteyteen haluaminen on kestävän parisuhteen perusta

Keho kaipaa välillä omaa tilaa ja rauhaa, reviiriä. Näin on myös parisuhteessa. Aina ei jaksa olla olemassa toiselle fyysisesti. Varsinkin jos päivän mittaan on ihmisiä lähellä omassa työssään tai lapset roikkuvat sukanvarresta ja kaulasta.

Mielikään ei aina halua olla yhdessä. Mieli kaipaa yhtä lailla lepoa, omaa tilaa ja hiljaisuutta, jossa kukaan ei halua mitään, ei tarvitse keskustella toisen kanssa tai reagoida mihinkään.

Jokaisessa parisuhteessa jokaisen ihmisen olisi hyvä ottaa omaa aikaa ja tilaa kokematta syyllisyyttä. Aina ei tarvitse olla yhdessä eikä tarvitse edes haluta olla yhdessä. Paras palvelus itselle ja sitä myötä parisuhteelle on olla välillä yksin, omassa tilassa.

Sellainen ei ole huono tai laskukierteessä oleva parisuhde, jossa koetaan, ettei halua olla yhdessä. Alamäki alkaa siitä, jos ei enää halua olla yhteydessä toiseen – sielun, ”taajuuden” tai rakkauden tasolla. Kun yhteys, kanava tai yhteinen taajuus menee epävireeseen, suhde alkaa hiipua. Kun ollaan yhdessä, ei ole yhteyttä, kun ollaan erillään, ei ole yhteyttä.

Uskon siihen, että ihminen kaipaa syvää yhteyttä toiseen ihmiseen. Jos syvä yhteys tai halu yhteyteen lakkaa olemasta parisuhteessa, yhteyttä etsitään suhteessa toisiin ihmisiin. Siinä mielessä rakkaus ja kestävä parisuhde on tahdon asia: On haluttava joka aamu ja joka ilta uudelleen löytää tai ylläpitää yhteyttä toiseen. On tahdottava.

Yhteyteen pyrkiminen on kiinnostusta yhä uudelleen löytää toisen ihmisen syvin olemus.

Yhteyteen pyrkiminen on sitä, että kuuntelee ja tunnustelee enemmän kuin puhuu ja touhottaa.

Yhteyteen pyrkiminen on sitä, että on myötätuntoinen toista kohtaan.

Parisuhde voi olla hyvä etäisyydenkin päästä, jos yhteys säilyy. Ja toisaalta parisuhteessa voi kokea yksinäisyyttä, vaikka toinen tulee viereen nukkumaan joka ilta.

Jos yhteys on katkennut, se ei haittaa. Riittää, että molemmat haluavat palata takaisin yhteyteen ja antavat sille riittävästi aikaa.

Mitä sinä aiot tehdä tänään parisuhteesi eteen?