Sivu 239 – Hidasta elämää

Herkkä puhkeaa kukkaan arvostamalla herkkyyttään – Nämä ovat ihania asioita herkkyydessä

Herkkyydestään huolimatta – tai jopa sen ansiosta – herkillä ihmisillä on mahdollisuus pärjätä työelämässä ja luoda itselleen sellainen tulevaisuus, jossa he voivat käyttää herkkyyden mukanaan tuomia ominaisuuksia voimavaroina. Mitä nuo voimavarat sitten tyypillisesti ovat ja kuinka niitä voisi hyödyntää? Millainen on erityisherkkä parhaimmillaan?

Kauneudentajuinen

Monella erityisherkällä on luontainen kyky luoda kauniita ja harmonisia tiloja. Kaikkialla kulkiessaan he saattavat pohtia, miten ympäristöstä saisi entistä viihtyisämmän. Asiat, joihin herkän huomio kiinnittyy ovat esimerkiksi akustiikka, värien käyttö, tuoksut, materiaalit, ja onko tilassa yleisesti ottaen hyvä olla. Moni tekee mielessään sisustussuunnittelua: pohtii millä ratkaisuilla tilasta saisi toimivamman ja kaikkia aisteja miellyttävän. Onko tässä sinun salainen kykysi? Tätä taitoa voi käyttää sisustamisessa, muotoilussa, valokuvaamisessa, taiteen tekemisessä, käsitöissä – vaikka missä, missä estetiikka on tärkeää.

Hyvä huomaamaan yksityiskohdat

Edelliseen voisi lisätä tarkkuuden havaita sellaisiakin yksityiskohtia, jotka monelta muulta saattavat mennä ohi. Vinossa roikkuva taulu, kirjoitus- ja muut virheet, ylimääräiset tai puuttuvat asiat, viat ja vauriot, ynnä muuta. Aina ei tule ajatelleeksi sitä, että jokin itselle synnynnäinen ominaisuus voikin olla kilpailuvaltti! Missä sinä voisit hyötyä tarkasta silmästäsi ja kyvystä huomata tärkeitä yksityiskohtia?

Syvällinen ja pohdiskeleva

Herkkä voi uppoutua ajatuksiinsa, pohtia maailmanmenoa, tutkia asioita, miettiä syitä ja seurauksia ja kehitellä kaikenlaisia teorioita tuntikausia. Uteliaisuus, asioiden ymmärtämisen halu, analyyttisuus ja yhdistelykyky ovat erinomaisia ominaisuuksia monilla eri tavoin. Mietipä maailmaa muuttaneita teorioita ja keksintöjä! Itse saan käyttää syvällisiin pohdiskeluihin taipuvaista mieltäni sydämeni kyllyydestä tutkiessani ihmismielen saloja ja etsiessäni ratkaisuja asiakkaitteni haasteisiin. Herkkä myös rakastaa uppoutua syvällisiin keskusteluihin. Siitä voi jopa tehdä itselleen ammatin.

Lojaali ja toisten tunteet huomioiva

Syvälliset ja aidot ihmissuhteet ovat elämän suola. Jokaisella meistä on kaipuu läheisyyteen, sekä hyväksytyksi ja kohdatuksi tulemiseen. Lojaalisuus yhdistettynä tunneälyyn tekevät erityisherkästä ihanan ja luotettavan ystävän, jonka puoleen on helppo kääntyä kun maailma murjoo. Älä pidä tätä hienoa ominaisuuttasi itsestäänselvyytenä! Hyvät ihmissuhteet kohentavat elämänlaatua ja vaikuttavat jopa siihen kuinka vanhaksi elämme.

Tarkka ja tunnollinen

Tarkkuutta ja luotettavuutta vaativissa hommissa erityisherkkä on tekijä paikallaan. Herkkä ei yleensä halua tuottaa pettymystä. Moni introvertti erityisherkkä nauttiikin sellaisesta työstä, jossa saa näpertää tarkkuutta vaativien yksityiskohtien kanssa ja tehdä työtä itsenäisesti. Mietipä vaikka kultaseppää: siinä ammatissa kauneudentaju, luovuus ja tarkkuus yhdistyvät hienolla tavalla.

Vahvasti tunteva ja eläytymiskykyinen

Herkän tunne-elämä on rikasta ja vaihtelevaa. Se voi olla voimakkuudessaan haastavaa, mutta toisaalta kyky tuntea ja eläytyä tarjoaa huikeita elämyksiä. Elokuvat, kirjat, musiikki, tanssi, teatteri, ja muu taide ja kauneus liikuttaa. Mieti saatko tällä saralla riittävästi sielunravintoa? Ilmennätkö tätä puolta itsestäsi vapaa-ajalla tai työssäsi? Se on valtava voiman lähde.

Luova ja intuitiivinen

Monella erityisherkällä tuntuu olevan suorastaan ”kuudes aisti”. He aistivat ja jotenkin vain tietävät, miten asianlaita oikeasti on, vaikka muuta väitettäisiin. Se niin sanottu ”gut feeling” eli mutu–fiilis on hämmästyttävän usein oikeassa. Intuitiivisuus yhdistettynä luovuuteen on huikea valttikortti monella alalla. Omaan luovuuteensa saa yhteyden parhaiten tekemällä niitä asioita, joissa on luontaisesti lahjakas ja sallimalla itselleen sellaista aikaa, jolloin ei tarvitse suorittaa mitään. Kaikenlainen taide ja innovaatiot ovat herkän ihmisen vahvaa aluetta.

Myötätuntoinen

Kuten jo aiemmin totesin, hyvät ihmissuhteet ovat valtavan tärkeitä hyvinvoinnin kannalta. Maailma kaipaa kipeästi ihmisiä, joilla on tunneälyä, kyky asettua toisen ihmisen asemaan ja olla aidosti läsnä. Suorittamiseen ja tehokkuuteen pyrkivä yhteiskuntamme natisee jo pahasti liitoksistaan: lasten ja nuorten pahoinvointi on lisääntynyt räjähdysmäisesti, eikä ammattiin valmistuvilla ole enää mielenkiintoa näännyttää itseään työssä, joka ei tuota henkilökohtaista tyydytystä. Tarvitaan uudenlaista otetta, jolla jokaisesta saadaan nostettua esille se paras potentiaali inhimillisellä tavalla: myötäeläen ja kannustaen. Näitä taitoja vaativissa tehtävissä erityisherkkä on vahvoilla.

Mieti mikä on sinun uniikki osaamispatteristosi. Reitti omaan unelma-ammattiin ja elämään ei aina ole kristallinkirkas tai suoraviivainen, mutta se on mahdollista löytää. Vielä yhdeksän vuotta sitten tein markkinointihommia toisen palveluksessa ja haaveilin elämänmuutoksesta. En tiennyt yhtään mitä se olisi, tiesin vain haluavani tehdä töitä itsenäisesti ja asiantuntijatehtävissä. Se vaati rohkeutta ja monta mutkaa, mutta elämä kuljetti sinne, missä voin käyttää parasta osaamistani toisten ihmisten hyväksi. Se on mahdollista kun ottaa askeleen kerrallaan ja uskoo itseensä.

Kurkkaa uutuuskirja erityisherkille:

Myös kiltin voimakortit löytyvät verkkopuodista:

Porkkanaiset aamiaismuffinit – superhelppo suolainen herkku aamiaispöytään tai brunssille

Rakastan porkkanaleivoksia. Tällä kertaa halusin kuitenkin suunnitella porkkanoista suolaisen version, joita on mukavaa mutustella uunituoreina aamiaispöydässä.

Ohje on superhelppo. Sinun ei tarvitse muuta kuin sekoittaa kaikki aineet yhteen. Tämä on siis loistava resepti kiireiseen arkeen. Omassa arjessani hulinaa riittää pienen vauvan äitinä, joten tein aamiaismuffineista samalla kertaa version, jota myös pieni lapseni voi sormiruokailla.

Vauvan versiosta jätetään vain suola ja kurpitsan siemenet pois.

PORKKANAISET AAMIAISMUFFINIT

(Ohje on gluteeniton ja maidoton)

3 dl tattarijauhoja

½ dl kaurahiutaleita

½ dl mantelijauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 kananmunaa

4 dl porkkanaraastetta

½ dl kookosöljyä

(1 tl suolaa aikuisten muffineihin)

koristeluun: aikuisten muffineihin kurpitsansiemeniä

VAIHE 1) Sekoita kaikki kuivat aineet yhteen

VAIHE 2) Lisää märät aineet kuiviin aineisiin ja sekoita

VAIHE 3) Lusikoi taikinaa voideltuihin muffinivuokiin / tai paperisiin muffinivuokiin ja ripottele pintaan kurpitsansiemeniä. Paista uunin keskiosassa, 200 asteessa, noin 20-25 minuuttia, kunnes hammastikulla kokeiltaessa taikina ei tartu tikkuun.

”Joo, kyllä mä ehdin!” – Ennen kuin sanot nuo sanat, lue tämä

Kun joku kysyy, että ehditkö, mitä vastaat? Mitä ehtiminen sinulle tarkoittaa ja millä ehdoilla se tapahtuu?

Ehtiminen tarkoitti minulle aiemmin sitä, että aikataulussani oli tyhjää, jota ei ollut budjetoitu töille, opiskelulle tai muulle hyödylliselle. Kaikki muu aika kalenteristani oli aina käytettävissä, jos vaikka tarjottiin lisää töitä tai jos kunnianhimoinen mieleni keksi uusia tavoitteita täyttämään tyhjää tilaa. Jos joku kysyi, että ehditkö, vastasin kyllä – ainahan se mahdollinen väli jostain löytyi!

Ehtiminen tarkoitti absoluuttisesti käytettävissä olevaa aikaa hyvinvoinnista ja jaksamisesta välittämättä, huvitti tai ei. Kokonaisuudella tai fiiliksellä ei ollut väliä. Suoriuduin tehtävistä mitä kummallisimpiin vuorokaudenaikoihin, koska en osannut, uskaltanut enkä edes ymmärtänyt sanoa ei.

Vuosien loputtoman ehtimisen seuraus oli voimien ehtyminen. Uupumuksen myötä ’ehtiä’ sai uuden sävyn. Nyt sillä on ehtonsa.

Ehdin ainoastaan, jos jokin asia ei rasita minua kohtuuttomasti. Ehdin, kunhan en joudu uhraamaan mitään sellaista, mitä en halua uhrata, ainakaan jatkuvasti. Ehdin, mikäli elämäni kokonaistasapaino ei suistu raiteiltaan – paitsi korkeintaan hetkellisesti.

Mitä enemmän tasapainoa keikutetaan ja jaksamista verotetaan kiireellä tai muulla kuormittavalla, sitä nopeammin minun pitää suunnistaa kohti rauhaa.

Kun huolehdin myös itsestäni, ehdin lyhyessä ajassa enemmän kuin koskaan ennen.

Kalenterini näyttää toiselta kuin kymmenen vuotta sitten. Ehdin, kunhan ehdin huolehtia myös itsestäni. Ja hassuinta on, että silloin ehdin lyhyessä ajassa enemmän kuin koskaan ennen.

Millä ehdoilla sinä ehdit?

Jos haluaisit kuukauden retriitille, mutta et ehdi edes yhdeksi päiväksi, tutustu kirjaan Vuoden paras päivä – pieniä (suuria) taikahetkiä arkeen. Sen avulla voit nauttia viiden minuutin ihmeestä silloin, kun et oikeastaan ehtisi.

Tämän kuolema opetti minulle rakkaudesta

Minut täytti valtava, täydellinen ja täysin aukoton rakkauden tunne. Niin kokonainen ja mahtava, että se oli kaikki. Mikään ei ollut enää sen tiellä.

Tunsin syyllisyyttä: ilmaisinko kaiken rakkauteni silloin, kun vielä olisin sen voinut toiselle kertoa?

Pikkuveljeni oli kuollut. Nyt hän oli poissa. Kokonaan poissa. Koskaan enää emme nauraisi samoille asioille, ymmärtäisi toisiamme lyhyestä katseesta, emme halaisi tervehdykseksi, emme jäähyväisiksi. Emme myöskään olisi enää koskaan eri mieltä mistään, emme riitelisi, emme ymmärtäisi toisiamme väärin.

Se kaikki olisi nyt ohi.

Ajatus ehdottomasta rakkaudesta on kiehtonut minua jo pitkään. Mutta ehdottoman rakkauden ongelma tuntuu olevan se, että sen tiellä on aina jotain. Se on kuin verhon takana – paljastaen itsensä vain lyhyiksi hetkiksi.

Yhtäkkiä käsitän. Ymmärrän, mitä on ehdoton rakkaus. Se on tätä. Puhdas tunne, paljas rakkaus. Se mikä ihmisten kohtaamisissa on aina inhimillisten reunaehtojen rajaamaa, on kuoleman jälkeen vain rakkautta. Ääretöntä, rajatonta rakkautta. Emme koskaan pysty ilmaisemaan esteettä jotain niin mahtavaa. Rakkautta koko mitassaan, sellaisena kuin sen tunnemme.

Mietin rakkauden olemusta. Ymmärrän surusta ja ihmisyydestä jotain tärkeää: miten pahoillamme me olemme siitä, että täydellinen rakkautemme on kohtaamisissamme ilmennyt jollakin tavalla epätäydellisesti. Inhimillisesti.

Kuoleman lopullisuutta vasten se, mikä elävänä tuntui riittävältä ja toistaiseksi jatkuvalta matkalta, tuntuu kuoleman edessä liian vähäiseltä ja puutteelliselta – ja kesken jääneeltä.

Jos olisin tiennyt, että hän kuolee, mitä olisin tehnyt toisin?

Kuolema on hyvä opettaja, mutta kukaan ei pysty elämään kuin viimeistä päivää. Ei loputtomiin. Eräs ystäväni on elänyt näin, oltuaan useammankin kerran vähällä menettää rakkaansa. Saman olen kokenut itse, nyt kun tietoisuus kaiken hetkellisyydestä on voimallisesti läsnä. Ymmärrän, etten voi lapsia kouluun lähettäessäni ja päiväkotiin viedessäni käyttäytyä, kuin näkisimme viimeisen kerran. Se on liikaa.

Menetyksen mahdollisuus ei tee ainoastaan kiitolliseksi siitä mitä on. Se vie myös paniikin reunoille. Sillä tavalla ei voi elää. Jos tietäisin jonkun rakkaistani kuolevan, heittäisin kaiken sivuun ja olisin olemassa ainoastaan hänelle. Mutta en pysty tekemään niin loputtomiin, lopun elämäni jokaisena päivänä.

Minun täytyy olla olemassa myös muille rakkailleni, muille asioille. Esimerkiksi elämän käytännöllisille vaatimuksille (vaikkapa työ, lastenhoito), inhimillisille reunaehdoille (uni, ruoka ja juoma), mutta myös itselleni (minun tarpeeni ja tilani).

Se miten pystymme ilmentämään pakahduttavaa rakkautta ja välittämistä toisiamme kohtaan, on aina ihmisyyden reunaehtojen rajaamaa. Jollei muuta, rakkauden kommunikoimiseen ja välittämiseen vaikuttavat niinkin yksinkertaiset asiat, kuin tarpeemme välillä nukkua, syödä ja juoda. Ja useimmilla meistä on muitakin tarpeita ja velvollisuuksia – ja niin kuuluu olla.

Inhimillisen rakkauden tiellä on aina jotain – inhimillisyys itse.

Emme pysty ympäröimään toisiamme absoluuttisella, kaiken ehdottomasti ja täydellä varmuudella täyttävällä rakkaudella – emme muuta kuin hetkittäin.

Erään koulutuksemme päätösretriitillä koulutettavat saivat kertoa toisilleen, miten toivoisivat muiden kulkevan rinnallaan koulutuksen päättymisen jälkeen. Yleisin vastaus oli, että voisitteko joskus kysyä mitä minulle kuuluu.

Näin pienistä asioista muodostuu inhimillinen välittäminen, niin ystävyyksissä kuin rakkaussuhteissakin. Sinänsä pienen pienistä välittämisen merkeistä yhteensä muodostuu kokonainen universumin tähtikirjo. Pienet valopisteet yhdessä ovat kokonainen tähtitaivas.

Inhimilliset yrityksemme rakastaa ja välittää ovat ehkä sinänsä epätäydellisiä, mutta ne yhdessä muodostavat jotain täydellistä, aukotonta, absoluuttista ja ehdotonta. Emme pysty välittämään tai ottamaan vastaan ehdotonta rakkauttamme kerralla – PAM, tässä koko ehdoton rakkauteni – vaan pienin teoin. Huomioimalla ja huomaamalla. Kertomalla tänäänkin, miten tärkeitä toisillemme olemme.

Pienet, toisinaan hauraat, ja tavalla tai toisella epätäydelliset rakkaudenosoituksemme yhdessä muodostavat ehdottoman rakkauden meren. Sen ehdottoman rakkauden meren, jota me niin kipeästi toisiltamme kaipaamme ja toisillemme haluaisimme antaa. Rakkauden kodin. Sen saman, johon me aina hetkittäin olemme yhteydessä, kun haparoivin askelin rakastamme. Inhimillisesti, aina jollakin tavalla kesken, mutta kuitenkin aina niin riittävästi kuin osaamme.

Ja niinpä haparoivat yrityksemme ovat osa ehdotonta, absoluuttista ja kaiken kattavaa rakkautta.

Pikkuveli. Niin rakas, niin poissa. Kaikki mitä olin tehnyt ja sanonut, oli riittävää. Kaikki mitä olimme tehneet ja sanoneet, oli riittävää. Inhimillistä.

Muistan viimeiset sanani hänelle. Halasin. Sanoin, että hän on valtavan rakas.

Ja hän tiesi sen.

Jokainen haluaa rakastaa ja olla rakastettu, mutta miksi toisen kohtaaminen on toisinaan elämän suurin haaste? Keiju Vihreäsalo tarkastelee uutuuskirjassaan lämpimällä analyyttisella otteella rakkautta ja pelkoamme rakastaa. Tuntemalla pelkomme voimme valita rakkauden.

Onko arkesi kiireistä ja ihan liian täynnä kaikkea? – Löydät ratkaisun elämäsi tärkeimmistä asioista

Hukassa? Liikaa ihan kaikkea? Painaako?

Oletko kokeillut ainakin kymmentä eri stressinhelpottajaa, ja lopputuloksena ehkä se, että olet entistä enemmän huolissasi omasta jaksamisestasi?

Itseapuguruilla ja -oppailla on tapana tarjota yleisölleen monenlaisia, sekä pitkän tähtäimen hallintakeinoja että pika-apuja stressin poistamiseksi. Tarkoitus on tietenkin hyvä, mutta usein käy niin, että stressinsä kanssa painiva ihminen vain vakuuttuu entistä vahvemmin pahasta olostaan ja muuttuu sen uhriksi, ihan turhaan.

Pikkuniksit eivät ratkaise perusongelmaa

Ihmisen mieli on helposti vietävissä ja alkaa helposti kiinnittää liikaa merkitystä tavalliseen elämään kuuluviin asioihin ja ajatuksiin. Kun alat kiihtyvällä tahdilla etsiä helpotusta jokaiseen arkihaasteeseen, oletkin jo hyvää vauhtia matkalla ojaan. Lisäksi vielä se, että monet meille tarjoilluista apukeinoista itseasiassa sopivat paremmin ojan kaivamiseen kuin sieltä ylös hinaamiseen. Onko sinun tarpeellista yrittää hoitaa joka ikistä pientä oiretta?

Unohda koko juttu. Keskitytään siihen, mikä on sinulle oikeasti tärkeää.

Mihin sitten pitäisi keskittyä?

Tutkitusti vakavin haitallista stressiä aiheuttava tekijä ihmiselämässä on omien arvojen vastainen tapa olla ja elää. Ja itsekritiikki siitä, että kokee, ettei elä ”oikein”, niin kuin ”kuuluisi”. Tätä tietenkin pahentaa tilanne, jossa ihminen ei edes tiedä omia arvojaan eikä ole koskaan yrittänyt niitä itselleen selvittää.

”Arvot” ovat aika abstrakti käsite, mutta älä tee tästä itsellesi liian hankalaa. Nämä ovat asioita, ajatuksia ja uskomuksia, jotka ovat sinulle tärkeitä. Näitä kuvaavia lauseita voivat olla vaikka:

”Haluan viettää aikaa perheeni kanssa”,
tai ”Haluan elää päivittäin uskontoni mukaisesti”,
tai ”Liikunnan harrastaminen päivittäin on minulle tärkeää”,
tai ”Haluan auttaa muita ihmisiä”.

Arvoja voi olla paljon ja ne muuttuvat elämän edetessä, mutta kaikilla meillä nämä ovat olemassa, edes haaleina ajatuksina jossain mielen sisällä. Näiden itselle selkeyttäminen (vaikka paperille kirjoittaminen) on vain ja ainoastaan hyödyllistä. Voi olla, että koet ajelehtivasi vähän holtittomasti, kun mielestäsi tiedät, mitä haluat, mutta et oikein saa toteutettua sitä.

Kokeile vaikka, ota nyt kynä käteen ja kirjoita ylös vähintään viisi ja korkeintaan kymmenen asiaa, jotka koet itsellesi tärkeiksi arkielämässäsi. Miltä lista mielestäsi näyttää? Lohdullisesta? Motivoivalta? Haastavalta? Sinulta? Yllätyitkö?

Näin löydät elämäsi suurimmat stressinaiheuttajat

Hyvä! Seuraavaksi, piirrä ympyrä jokaisen arvosi ympärille ja jätä sanojen alle vähän tilaa. Nyt katso jokaista sanaa yksi kerrallaan ja mieti asteikolla 1–10, kuinka tärkeä tuo yksittäinen asia sinulle on. Älä laita arvojasi tärkeysjärjestykseen, anna niille vain tärkeysnumero. Kymppi on sinulle elintärkeä, palavan tärkeä asia.

Seuraavaksi piirrä kauttaviiva jokaisen numeroin perään. Tämä on tärkein osuus: Sana kerrallaan, kerro numeroilla 1–10, kuinka paljon olet viime aikoina panostanut kuhunkin näistä arvoistasi, kirjoita numerosi kauttaviivan perään. Älä vertaile, älä rankaise itseäsi, vaan ota yksi arvo kerrallaan ja ole itsellesi rehellinen. Vähennä vasemmanpuoleisesta numerosta oikeanpuoleinen, ja – abrakadabra! Pienellä laskutoimituksella olet juuri selvittänyt elämäsi tulevan suunnan.

Arvo, jonka kohdalla kahden antamasi arvosanan erotus on suurin, on todennäköisesti se, joka aiheuttaa sinulle eniten painetta ja haitallista stressiä. Mikäli olet tästä samaa mieltä, mitä jos nyt alkaisit keskittyä tämän asian petraamiseen. Ongelmat auttavat toisiaan, joten poistaessasi yhden vaivaavan asian, tulevat muut osa-alueet perässä. Lupaan, että jos parin viikon ajan aktiivisesti keskityt yhteen tai kahteen näistä kymmenestä sinulle tärkeästä asiasta ja panostat siihen, tulee koko arvokarttasi (jonka juuri piirsit) muuttumaan selkeästi.

Koska olet nyt niin innoissasi tästä, haluat luonnollisesti alkaa panostaa yhtä aikaa moneen elämän osa-alueeseen. Suosittelen, että olet kuitenkin kärsivällinen ja valitset listalta korkeintaan kaksi asiaa kerrallaan. Kuten aiemmin mainitsin, ongelmat todellakin auttavat toisiaan. Toiminnallasi on valtava vaikutus – koko kartta muuttuu kun keskityt vain osaan siitä. Hyvä nyrkkisääntö on: korkeintaan kaksi asiaa kerrallaan.

”Priorities are like arms, if you think you have more than two, you´re probably crazy”

Ja sitten vielä seuranta: parin viikon jälkeen, ota karttasi uudelleen esiin. Miltä tilanne tänään näyttää? Minkä antaisit nyt arvosanaksi itsellesi arvoihisi keskittymisen suhteen? Uskon että tulet yllättymään muutoksesta. Voi olla, että olet epähuomiossa edennyt jopa kaikilla osa-alueilla. Voi myös olla, että jokin aiemmin kirjoittamasi aihe on tänä aika vanhentunut, sen tärkeys sinulle on muuttunut tai se on korvautunut jollain muulla ajatuksella tai asialla. Jos näin on, hienoa! Arvothan muuttuvat koko ajan elämän edetessä. Pääasia on, ettei niistä tule sinua vaivaavia harmin aiheuttajia.

Tässä vielä tiivistettynä ongelmanratkaisun askelmerkit:

1. Valitse yksi tai kaksi asiaa, joihin keskityt seuraavan parin viikon ajan
2. Mieti, millaisia toimia näiden osa-alueiden petraaminen vaatii. Kirjoita nämä toimet ylös.
3. Mitä näistä asioista voisit tehdä seuraavan 24 tunnin sisällä?
4. Tee ne.
5. Keskity näihin parin asiaan parin viikon ajan.
6. Palaa arvokarttaasi ja arvostele tilanteesi uudestaan – missä nyt mennään?
7. Päätä seuraava osa-alue tai kaksi, joihin haluat seuraavaksi keskittyä.
8. TOISTA 😊

Blogin voit myös kuunnella podcastina alta. Jos tarvitset lisäapua tai sinulla on kysyttävää, ota ihmeessä yhteyttä!

PS. Tässä mielenkiintoinen linkki aiheeseen muualla.

Joulukuun puolivälissä tulossa Tampereen Pesässä workshop mm. tästä aiheesta, Facebook-tapahtuman löydät täältä. Tervetuloa!

Pelkäätkö aina pahinta? – Pessimismin tunnelukko on lapsuudessa syntynyt selviytymiskeino

Opiskelin tunnelukkoja kognitiivisen terapian perusopinnoissa muutama vuosi sitten, ja nyt ne ovat uudelleen käsittelyssä lyhytterapiaopinnoissani.

Omista kokemuksistani tunnelukkoihin liittyen olen aiemmin kirjoittanut:

Näin hylkäämisen ja alistumisen tunnelukot hankaloittavat elämää

Näin epäonnistumisen ja häpeän tunnelukot kuluttavat elämänvoimaa

Näin voit lähteä työstämään tunnelukkoja

Tunnelukkoja on kaikilla, enemmän tai vähemmän. Ihmisestä, tittelistä tai asemasta riippumatta. Tunnelukko voi olla vahva, keskivahva, keskinkertainen, heikko tai olematon. Aktivoitunut tunnelukko vaikuttaa siihen miten reagoimme, mitä vältämme ja miten tunnemme sisäisesti, sekä siihen miten olemme suhteessa toisiin.

Tunnelukot syntyvät usein lapsuudessa ja näiden tutkiminen voi nostaa monenlaisia tunteita esiin. Tarkoitus ei ole etsiä syyllisiä vaan ymmärrystä. Monesti sanotaan, että vanhempamme ovat tehneet parhaansa niillä tiedoilla ja taidoilla, mitä heillä on. Se on varmasti ihan totta, JA silti jokaisella on oikeus tutkia, millainen vaikutus omalla lapsuudelle on nykyisyyteen.

Ymmärryksen ja hyväksynnän kautta on mahdollista lähteä murtamaan tunnelukon kaavoja. Se ei tapahdu ihan sormia näpäyttämällä, vaan kysyy aikaa, toistoja ja kärsivällisyyttä. Tutkimuksien mukaan 9–12kk on aika, jossa on realistista odottaa ihan merkittäviäkin muutoksia, kun työskentelyyn sitoutuu.

Itse olen työstänyt mm. alistumisen, uhrautumisen, hylätyksi tulemisen, epäonnistumisen ja häpeällisyyden tunnelukkoja, ja voin todella allekirjoittaa huomaavani ison eron aiempaan. En silti ajattele että lukot olisivat täysin kadonneet, vaan olen niiden suhteen tarkka ja ymmärrän, että kuormittuneena ja elämän kriisi kohdissa nämä saattavat aktivoitua voimakkaammiksi.

3 vinkkiä, joilla löydät uutta suuntaa työelämään – Todellista vahvuutta on osata ottaa vastaan apua

Olen isojen asioiden edessä. Mielen valtaa epävarmuus, ajatukset kiertävät kehää ja ei tiedä oikein, mistä lähteä liikkeelle.

Nykyinen työ ei todellakaan enää innosta, tai työelämätauon jälkeen on edessä paluu takaisin sorvin ääreen. Ehkä nykyinen työ on jopa ihan okei, mutta sisällä kytee halu tehdä jotain merkityksellistä, omannäköistä ja tärkeämpää.

Mistä löydän rohkeuden tehdä työelämässäni jotain uutta ja innostavaa? Yksinkö tässä pitää tämä asia ratkaista? Pelkän aavistuksenko varassa pitäisi uskaltaa kaikki?

Luovu yksinpuurtamisesta, ympärilläsi on iso joukko auttajia

Liian moni meistä elää harhaluulossa, että pitäisi selvitä yksin. Että kaikilla muillakin on omat haasteensa, eivät ne ehdi minua auttamaan. Ja onhan se nyt vähän noloa tarvita apua, minähän olen se muiden auttaja! Mutta… ne muutkin ajattelevat samoin ja haluavat auttaa juuri sinua.

Täysii2018-seminaarissa puhuja Ulrika Björkstam kertoi, miten hän nousi tukijoukkojensa avulla takaisin elämään jouduttuaan vakavaan onnettomuuteen lentokoneen pudotessa hänen viereensä. Ulrikan vahvat pääviestit olivat:

Älä jää yksin. Älä jätä yksin.

Uskallat olla rohkea, kun takanasi on vahvat tukijoukot

Uramuutoksen ensimmäinen askel on varmistaa omat tukijoukot. On omaksi eduksi luoda ympärilleen oma sparrausryhmä ja värvätä oman uramuutoksen kannustajat. Ne, jotka tukevat, jos oma usko loppuu.

Meillä ihmisillä on kuitenkin niin vahvasti yksinpärjäämisen uskomus sisällämme, että avun pyytäminen ja vastaanottaminen saattaa tuntua ylitsepääsemättömältä.

Ehkä sinäkin koet jääväsi velkaa auttajalle tai olevasi hävettävän heikko. Tai ehkä olet koko elämäsi ollut itse auttajan roolissa.

Vertaistuki täyttää ihmisen perustarpeita

Vertaistuki toimii kaikissa ihmisyyteen ja elämään liittyvissä aiheissa.

Ihmisillä on sisäsyntyinen halu auttaa muita ihmisiä ja kuulua joukkoon.

Kun ollaan samassa elämäntilanteessa, on se sitten alanvaihto, työnhaku, palaaminen työelämään, irtisanominen tai mikä vain aihe, muiden ymmärrys ja tuki auttaa etenemään kohti unelmia.

Ihmisellä on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi ja tuntea kuuluvansa (viite)ryhmään. Kannustavassa ja luottamuksellisessa pienryhmässä se toteutuu luonnollisesti ja parhaimmillaan.

Sparrausryhmässä saat apua ja saa olla avuksi. Voit harjoitella läsnäolon taitoa, kuuntelutaitoa, omasta tilanteestaan puhumista, ongelmanratkaisua, luovaa ideointia, käytännön suunnitelmien tekoa ja muiden tsemppaamista.

Samalla saat itse arvokkaita ideoita, apuja ja kontakteja muilta oman unelmatyön löytämiseen. Monen eri alan osaajat, älykkäät viisaat ammattilaiset ovat yhdessä aivan huikeita!

3 vinkkiä, miten opit ottamaan apua vastaan muilta

1. Sinun ei tarvitse tehdä kaikkea yksin.

Vaikka olisit tottunut aina tukemaan muita, nyt on ehkä aikasi pyytää itsellesi tukea.

Mieti, ketä muita samassa tilanteessa olevia tunnet omassa elämässäsi. Ketkä tutuistasi ovat myös pohtimassa uutta uraa, työpaikan vaihtoa tai alanvaihtoa?

Kysy heiltä, tavataanko tämän teeman ympärillä ja katsotaan, mihin se johtaa.

Ohjeet oman sparrausryhmän perustamiseen, voit aloittaa heti!

• Sovi ensimmäisen tapaamisen aika ja paikka.
• Tapaamisen alussa jokainen voi kertoa lyhyesti omat fiilikset ja kysymykset, mitkä omassa mielessä pyörivät isoimpina juuri nyt.
• Kierroksen jälkeen katsotaan paljonko on aikaa per henkilö, ja päätetään, kuka toimii kellokallena.
• Yksitellen vuorollaan käydään läpi kunkin kysymyksiä ja tilannetta tuoden uusia näkökulmia, vinkkejä, ratkaisuja, tukea.
• Lopuksi kukin sanoo ihan lyhyesti, mitä oivalluksia itselle tuli tästä kerrasta ja minkä välitehtävän itselleen asetti ensi kertaa ajatellen.
• Ryhmälle kannattaa perustaa oma kommunikointikanava – esimerkiksi suljettu Facebook-ryhmä.

2. Ota reilusti vastaan saamasi apu ja tuki

Olet ansainnut kaiken tuen tässä maailmassa. Vaikka olisit kokenut itsesi riittämättömäksi tai arvottomaksi aiemmin, voit puhtain mielin antautua ottamaan vastaan apua ihmisiltä, jotka haluavat auttaa. Todellista vahvuutta ei ole tehdä kaikki yksin, vaan tuntea tilanteensa ja täyttää omat tarpeensa.

Mitä rohkeammin ja aidommin uskallat olla oma itsesi tunteinesi ja huolinesi, sitä suurempi auttamisen halu toisessa yleensä syntyy ja sitä enemmän saat konkreettista apua tilanteeseesi.

3. Auta muita samassa tilanteessa olevia

Muillakin on samoja haasteita – hekin yrittävät pärjätä uramuutoksensa keskellä yksin. Ole sinä se, joka kysyy:

”Hei, sullahan on mielenkiintoinen uusi tilanne meneillään. Miten voisin auttaa sua? Itsekin olen samassa tilanteessa ja meillä voisi olla paljon juteltavaa.”

Auttamisessa on win-win-tilanne: auttaja kokee merkityksellisyyttä ja toinen saa apua.

PS. Kuuntele maaliskuussa 2019 pitämäni FB-live: Urakriisistä unelmatyöhön – kohti omannäköistä työelämää tästä.

Tutustu Riikan valmennuksiin ja Montevistaan lisää tästä.

Näihin raakasuklaakekseihin jää kerrasta koukkuun – mutta se ei haittaa!

Syön enimmäkseen suhteellisen tietoisesti. En silti ole immuuni herkuille, päinvastoin. Entisestä elämästä jäin kaipaamaan erityisesti suklaacookieita, joten halusin kehittää herkkuhimooni raakakeksit, joilla voisi herkutella terveellisemmin. (Olin myös niihin aikoihin sinkku ja taisin olla vailla muutakin kuin keksejä.)

Tässä on tuotekehitykseni lopputulos. Keksit ovat (liian) nopeita ja helppoja tehdä. Yleisin palaute: näihin jää heti koukkuun! Ainesosat ovat kuitenkin niin ravitsevia, ettei haittaa, jos ottaa vielä yhden… Kokeile jouluherkkupöytään tai joulunajan illanistujaisiin!

Noin 10 pikkuleipään tarvitset

1 dl sulaa kookosöljyä
2 rkl hunajaa tai n. 10-20 tippaa vaniljasteviaa
3/4 dl suklaanmakuista riisiproteiinijauhetta
3/4 dl kookos- tai mantelijauhoja tai kookoshiutaleita
2 rkl raakakaakaojauhetta
1 rkl macaa
1 rkl lucumaa
0,5 tl suolaa
0,5–1 tl vaniljauutetta
2 rkl kaakaonibsejä tai raakasuklaamassarakeita
0,5 dl kookosmaitoa

Sekoita kuivat aineet keskenään. (Kuiva-aineiden suhteen voit käyttää mielikuvitusta, kaikenlaista on tullut kokeiltua eikä mikään versio ole jäänyt syömättä.) Sekoita sula kookosöljy ja hunaja, ja lisää kuivat aineet niihin. Lisää lopuksi huoneenlämpöinen kookosmaito ja sekoita lusikalla hetki: taikina jämähtää pian tiiviimmäksi. Ei haittaa, vaikka se jäisi hieman öljyiseksi – pakkanen hoitaa loput.

Taputtele keksit tarjottimelle tai leikkuulaudalle leivinpaperin päälle ja laita pakastimeen. Ne jähmettyvät nopeasti valmiiksi eivätkä säily edes kylmässä kovin kauaa – en ymmärrä miksi. Tee seuraavana iltana uusia.

Hifistelyversio: tee ensin pakastimeen raakasuklaata ja laita kaakaonibsien tilalle (tai lisäksi) taikinaan itsetehdyn raakasuklaan palasia. Oh yes.

Resepti on lainattu kirjasta Vuoden paras päivä, joka sisältää sankarittaren kasvumatkan vaiheiden lisäksi tärkeää hyvinvoinnin tukimateriaalia, kuten lohturuokareseptejä.

15 elämänohjetta vanhalta minältä tämähetkiselle minälle – ”Vain sinä tiedät, mikä on sinulle parasta”

Kysyimme teiltä lukijoiltamme Instagramissa ja Facebookissa, millaisen elämänohjeen vanha minä antaisi tämänhetkiselle minälle. ♥ Tällaisia elämänohjeita te annoitte:

1. Tärkein suhde tässä elämässä on suhde omaan itseesi, muista siis ajatella ja kuunnella omia tunteitasi äläkä laita aina muita itsesi edelle.
2. Pidä puolesi. Kukaan ei tee sitä puolestasi.
3. Kyllä elämä kantaa. Älä turhia stressaa ja murehdi.
4. Kaikki järjestyy – ei ehkä sillä tavoin kuin kuvittelit, mutta silti ”oikein”.
5. Älä välitä, mitä muut tuumaavat elämästäsi, tee mitä rakastat isolla sydämellä.
6. Kaikella on tarkoitus, vaikka se ei sillä hetkellä tunnukaan siltä! Usko, luota ja toivo!
7. Kiitä siitä, mitä koet elämässä, koska se tekee sinusta ainutlaatuisen.
8. Kuuntele sisäistä ääntäsi, rentoudu ja enjoy the ride! Kaikki menee suunnitelmien mukaan.
9. Sinä selviät kyllä. Olet rakastettu.
10. Muista, se mitä olet kokenut ei määrittele sinua. Vain sinä tiedät, mikä on sinulle parasta. Arvosta itseäsi.
11. Anna itsellesi aikaa. Sinun tiesi ei välttämättä ole semmoinen kuin muut olettavat sen olevan, mutta se on ihan yhtä oikea. Kun selviät siitä, opit itsestäsi PALJON enemmän ja olet vahvempi. Pidä huoli siitä, että sinua ympäröivät ns. ”oikeanlaiset” ihmiset. Äläkä koskaan unohda heitä, jotka auttoivat sinua vaikeiden aikojen yli.
12. Nuku enemmän, pidä rajat, sä pystyt siihen.
13. Kuuntele sisintäsi ja usko intuitioosi.
14. Älä pelkää uutta.
15. Pysy vahvana ja luota, että siipesi kantavat sinua. ♥

Kysymys löytyy Voimauttavat kysymykset -korttipakasta. HUOM. Vielä loppuviikon ajan (2.12. asti) kaikki suositut korttipakat Osta 4 – maksa 3.

Hengitä huolien ja murheiden tilalle rentous ja rauha – Tämä onnistuu kiireenkin keskellä

Kirjoittaja Satu Tuominen on Firstbeatin hyvinvointiasiantuntija.

Muistatko tunteen, kun poikkeuksellisen onnellisuuden hetkellä olet huokaissut syvään ja tuntenut rentouden virtaavan kehosi läpi, eikä mikään murhe maailmassa ole painanut harteillasi? Onnellisuus, rauhallinen hengitys ja rentoutunut mieli kulkevat käsi kädessä. Rentoutuneina hengityksemme on syvää ja rauhallista.

Stressi ja kiire sen sijaan muuttavat hengitystämme pinnalliseksi, ja pinnallinen hengitys itsessään ylläpitää stressitilaa sekä aiheuttaa väsymystä, lihasten jännitystiloja ja muuttaa kehomme happo-emäs-tasapainoa. Kuinka katkaista elimistön stressitila ja tavoittaa se ihana onnellisuuden tunne arjen keskellä ilman, että joka kerta tarvitsee rakastua uudelleen tai saavuttaa suuria unelmia? Meistä jokainen haluaa olla onnellinen, mutta tavoitellessamme onnellisuutta se karkaa sitä kauemmas, mitä enemmän yritämme sitä tavoittaa.

Haaste on siinä, että me etsimme itsemme ulkopuolelta, mistä seuraa yleensä vain lisää stressiä. Sen sijaan meidän pitäisi pysähtyä, sillä avain rentouteen ja sisäiseen rauhaan löytyy sisältämme, hengityksestä. Jos olet meditoinut, olet ehkä kokenut tuon mielenrauhan ja onnellisuuden, joka syntyy hengityksen, sisäisen hiljaisuuden ja rentoutumisen harmoniasta, ilman ulkoista syytä.

Ankkurina on hengitys. Syvä ja rauhallinen palleahengitys aktivoi vagushermoa, joka on kehomme palautumisjärjestelmän pääkytkin. Vagushermo ulottuu aivorungosta kehon kaikkiin tärkeisiin elimiin, kuten sydämeen, keuhkoihin ja suolistoon vaikuttaen laaja-alaisesti terveyteemme. Jo muutama pitkä uloshengitys aktivoi vagushermoa. Syke ja verenpaine laskevat sekä mieli rauhoittuu. Hengittämällä keuhkojen koko kapasiteetilla keho myös hapettuu paremmin ja olo piristyy.

Rauhallinen hengitys on mielenkiintoinen juttu, sillä se voi saada meidät hymyilemään jopa kiireen keskellä. Vagushermon aktivointi auttaa vähentämään stressiä, ahdistusta ja tulehduksia sekä lievittää kipua aktivoimalla parasympaattista hermostoa. Palautuneessa tilassa kehomme parantaa itse itseään. Ja toisin päin, kehomme ollessa jatkuvassa stressitilassa palautuminen ja paraneminen ovat hitaampaa tai estyvät kokonaan.

Laulajat ovat hengittämisen mestareita. He tietävät, ettei liian syvästä sisäänhengityksestä ole hyötyä ja liian nopealla uloshengityksellä keuhkot tyhjentyvät liian nopeasti. Palautumisen aktivoinnissa pätevät melko lailla samat neuvot. Sisään hengitetään rauhallisesti nenän kautta. Vatsa kohoaa ja rintakehä laajenee, mutta hartiat ja kurkku pysyvät rentoina. On tärkeää, että keuhkot täyttyvät joka osasta tasapuolisesti, yrittämättä kuitenkaan liikaa turhien lihasjännitysten välttämiseksi. Uloshengitys saa olla hieman sisäänhengitystä pidempi. Samalla vatsa laskee ja syvät vatsalihakset supistuvat tehostaen keuhkojen tyhjentymistä. Uloshengityksen aikana rentoutetaan tietoisesti kaikki lihasjännitykset.

Ja kuten hengittämisessä, myös elämässä on tärkeää säilyttää tasapaino. Me emme voi jatkuvasti hengittää pelkästään sisään, välillä täytyy hengittää myös ulospäin ja päästää asioista irti. Vain siten meillä on tilaa uudelle.

Pirskahtele positiivisuutta tai ole rehellisesti romuna – aina silloin, kun siltä tuntuu

Heräsin pahalla tuulella. Ajattelin, että nyt vain hymyä naamaan. Aurinko paistaa ja luvassa on taianomaisia tapaamisia huipputyyppien kanssa. PAKKO OLLA upea fiilis! Otan avuksi postiviiset mantrat ja taikakivet ja nostan pari sielukasta ja voimauttavaa korttia niin avot, kyllä tästä vielä noustaan!

Koko ajatuskin väsytti niin, että nukuin vielä tunnin.

Olen jo luopunut siitä hieman tekopirteästä ilo-valo-positiivisuus-puskemisesta, jolla henkisen matkani aloitin ja jota myös ”spiritual bypassingiksi”, eli todellisten tunteiden ohittamiseksi kutsutaan. Se on tikapuissa vielä hiukan puskemista sisältävä rohkeuden taso, joka on portti oman voimaan. Ilo-valo-positiivisuus-vaihe on kuitenkin ollut erittäin tarpeellinen vaihe. Siitä kaikki on alkanut.

Oman voiman löytyminen etenee eri vaiheissa, kuten Tikapuut rakkauteen -kirjassani kirjoitin. Voimaa ja valoa pitää ensin harjoitella. Uutta, rohkeampaa ja laajempaa elämää kohti pitää mennä pienin askelin, eri vaihtoehtoja kokeillen. Haparoiviin ensiaskeliin tarvitaan kaikki mahdollinen tuki ja turva, mantrat ja apuvälineet. Pitää ”fake it till you make it”, jotta saa kokemuksia tulevasta ja saa rauhassa totutella lähipiirin ihmetteleviin reaktioihin. Siis missä huuhaa retriitillä kävit? Mitä ihmettä siellä tehtiin?

Kaikki voimaannuttavat luennot, tapahtumat ja retriitit, mitä onneksemme on yllin kyllin tarjolla, tarjoavat korvaamatonta tukea ja lujittavaa yhteisöllisyyden tunnetta.

Et ole yksin, muutkin käyvät läpi samaa innostavaa sydämen avautumisprosessia. Kasvun energian tunnistaa – sen haistaa ja maistaa ja se on huumaavaa! Henkisten tapahtumien kollektiivinen ilon ja valon energia antaa omaan kasvuun parhaan tuen ja kannustuksen.

Jokainen vaihe loppuu aikanaan ja antaa tilaa seuraavalle. Sain pitkään voimani taianomaisista tapahtumista, mutta rauhoituin kotiini vasta, kun olin valmis tutustumaan syvempien tunteitteni viestiin ja voimaan. Aloin kunnioittamaan raskaita ja syviä tunteitani todellisen voimani lähteinä. Minulle kelpaa nykyään taiaksi häpeä, syyllisyys, apatia ja suru. Olen mielelläni ja rehellisesti aivan romuna ja itku kurkussa aina kun siltä tuntuu. Kun olen ollut tunteilleni rehellinen, nousen voimaani luonnollisesti ja loistan AITOA valoa, enkä tarvitse siihen enää mantroja tai muitakaan apuvälineitä.

Rauhallinen muutos on paras muutos, ja rohkeuden innostavasta ilotulituksesta kaikki tunteet hyväksyvään, rauhalliseen ja hieman tylsäänkin neutraaliin siirtyminen voi viedä vuosia.

Rohkeudessa vielä juokset voimasi perässä, mutta kun voima on vihdoin TOTTA, kun uskot itseesi ja tunne-elämäsi on niin laajaa, että rakastat kaikkea mitä se sinulle tarjoaa, saat olla voimissasikin aivan KAIKKEA, sillä mikään ei enää voi viedä voimaasi pois, kun olet sen itsestäsi löytänyt.

Ystäväsi voi kuitenkin huolestua, kun voimasi löytäneenä makaatkin sängyn pohjalla tai kiukuttelet lapsellisesti. Se kertoo vain siitä, ettei hän itse ole vielä siinä vaiheessa, että uskoo voiman pysyvyyteen. Hänelle tulee hätä ja hädästä käsin tarve auttaa ja nostaa sinua ylöspäin, keinoin millä hyvänsä. Lapsiakin moititaan, jos he ovat pahalla päällä tai heitä ei huvita apaattisina tehdä jotain. Ei anneta tuntea kaikkea, koska ei vielä uskota kaikkien tunteiden olevan voimallisia ja tarpeellisia.

Ajatellaan, että voiman pitäisi olla liimattuna kasvoille leveään hymyyn ja sen pitäisi tirskua läpi positiivisten sanojen. Luullaan, että voiman pitäisi jatkuvasti pirskahdella joka solusta, että sen elinvoima näkyisi vain suorassa selässä, ikuisessa reippaudessa ja itsevarmuudessa. Pelätään, että jos voima ei ole koko ajan näkyvillä, se ei ole totta.

Todellinen voima on pysyvää, hiljaista ja näkymätöntä ja se elää mukana aivan kaikessa. Oman kokemukseni mukaan se kasvaa eniten häpeässä, se ottaa eniten vauhtia syyllisyydestä, se laajenee eniten apatiassa ja puhkeaa kukkaan surussa.

Se, jos jokin, on taianomaista, koska sitä taikaakin on monenmoista.

Kuva: Sari Ayre photography

9 erilaista tapaa hankkia ja antaa lahjoja – Nautitko lahjojen miettimisestä vai ahdistaako pelkkä ajatuskin?

Jälleen on vuoden kuumin lahjasesonki. Osalle lahjojen miettiminen ja ostaminen tuottaa stressiä, jotkut haluaisivat unohtaa koko homman, kun taas toiset ovat lahjamahdollisuuksien keskellä ihan omassa elementissään. Persoonallisuustyyppimme tulee näkyviin myös siinä, miten suhtaudumme lahjojen hankkimiseen.

Millainen sinä olet lahjojen hankkijana ja antajana?

1. Täydellistä lahjaa etsivä
Tavoitteenasi on löytää täydellinen lahja kullekin. Lahjoja valitessa sinua kuitenkin ahdistaa, jos mahdollinen lahja ei sittenkään ole ihan-niin-täydellinen. Niinpä päätöksen tekemiseen kaupassa menee usein huomattavasti aikaa, kun pohdit eri vaihtoehtoja, tutkit niiden laatua ja mietit joka kantilta lahjan täydellistä sopivuutta saajalle. Lopputulos on kuitenkin aina harkittu, elegantti ja tyylikäs.

2. Pitkin vuotta lahjoja ostava
Koska tunnistat herkästi muiden tarpeet ja toiveet, löydät vaivattomasti juuri kullekin sopivan lahjan. Aina kun näet jollekulle sopivan lahjan, hankit sen jo varastoon. Joulun ja syntymäpäivien lisäksi sinulla on joka tilanteessa aina viemisiä, tuomisia tai parhaassa tapauksessa itse tehtyjä pikku lahjoja annettavaksi niin läheisillesi kuin kaikille muillekin, joita voi juhlistaa, kiittää, muistaa tai arvostaa lahjan antamalla.

3. Tehokkaasti lahjat hankkiva
Sinua ärsyttää kaupoissa maleksiminen. Niinpä päätät hankittavat lahjat etukäteen ja kierrät nopeasti, sivuille vilkuilematta läpi kaupat, josta ne hankit. Vielä parempi, jos saat jonkun muun tekemään ostokset puolestasi. Voit myös virittää tehokkuuden huippuunsa ja ostaa kaikille saman lahjan. Niinpä läheisesi muistavat pyjama-, teemuki- tai palapelijouluja.

4. Merkityksellisyyttä korostava
Et halua antaa pinnallista lahjaa vain lahjan antamisen takia. Sinun antamissa lahjoissasi on jokin syvempi merkitys tai ne kuvaavat sinun ja lahjan saajan välistä suhdetta. Annat aina jotain ainutlaatuista, joten voit hyvinkin hankkia kirpparilta jotain erityistä, tuunata uutena ostamaasi lahjaa tai vähintäänkin panostaa lahjapaketin yksilöllisyyteen.

5. Älykkäisiin lahjoihin panostava
Olet ehdottomasti sitä mieltä, että vähemmän on enemmän. Mutta jos perhetraditioiden takia on suostuttava jotain hankkimaan, niin hyvä ja oivaltava idea on lahjan ydin. Niinpä terävä ja tarkkanäköinen huumorintajusi saattaa pilkahtaa esiin lahjoistasi. Tai voit hankkia jotain älyllistä toimintaa vaativaa tai kehittävää, kuten kirjoja tai pulmapelejä.

6. Lahjalla ystävyydestä kertova
Antamasi lahjat pohjautuvat läheiseen ystävyyteen ja yhdessä vietettyihin hetkiin, joten tunnet hyvin lahjan saajan ja osaat hankkia kullekin sopivan lahjan. Turvallisuutta ja luotettavuutta arvostavana tarkistat myös aina lahjojen turvallisuuden, varsinkin ostaessasi leluja tai lastenvaatteita. Pakettiin käärittyjen lahjojen rinnalla todellinen lahjasi on antaa säännöllisesti aikaa ystävillesi.

7. Hauskuutta lahjoilla tuottava
Yhdessä juhliminen on sinusta jo sinänsä arvokasta, sillä ilon tuottaminen ympärillesi on parasta, mitä tiedät. Myös annettu lahja on aina parempi, jos lahjan saajan lisäksi muut – myös sinä itse – pääsevät nauttimaan siitä. Hassut tai hullunkuriset lahjaideat ovat sinun erikoisalaasi, sillä kunnon naurua parempaa lahjaa ei ole olemassakaan.

8. Runsaudella huomioiva
Antamiasi lahjoja ei voi sanoa vaatimattomiksi, sillä niissä on yleensä runsautta tai rahallista arvoa. Yksittäisen pipon sijaan käärit pakettiin piposta, kaulaliinasta ja hanskoista koostuvan kokonaisuuden. Tuliaisiksi ei riitä pelkkä serviettipakkaus, vaan tuliaiskoriin on pakattu sen lisäksi kynttilät, keksit, juustot, viikunat ja hillot. Ja jos taloudelliset resurssit vain antavat myöten, rakkaasi ovat kyllä auton tai purjeveneen arvoisia.

9. Kauppakeskuksen rauhasta aatonaattona nauttiva
Sinut löytää yleensä joululahjaostoksilta, kun muut jo paistavat kinkkua. Et ole hirveästi stressannut etukäteen, vaan luotat siihen, että viime hetkellä sinulla on paras tieto muiden toiveista ja lahjaodotuksista. Olet kuitenkin aina yhtä hämmästynyt, kun aatonaattona punaiset joulupyjamat on jo myyty loppuun. Onneksi aina voi ostaa pyyhkeitä, kattiloita tai koruja. Tärkeintähän ei ole lahjan sisältö, vaan rakkauden osoittaminen.

Tämä juttu on julkaistu myös Iloversumin sivuilla

Lisää enneagrammi-persoonallisuustyypeistä tammikuussa 2019 ilmestyvässä kirjassa Onni asuu jo sinussa – 9 tapaa olla onnellinen.