Emme mielestäni puhu tarpeeksi siitä miten ystäväsuhteen katkeaminen sattuu ja aiheuttaa surua aivan kuten parisuhteenkin päättyminen.
Ystäväsuhteissa harvoin on tapana käydä suhteen päättymiskeskusteluja. Ne usein vain hiipuvat tai päättyvät kuin seinään. Jätetään vastaamatta viesteihin. Jätetään kutsumatta menoihin. Jätetään olematta yhteyksissä. Jätetään käymättä keskustelua, että mitä meille tapahtuu ja nyt tahdon päättää tämän ihmissuhteen, tämän ystäväsuhteen.
Ystäväsuhteiden päättymiset ovat vaikuttaneet meihin
Nämä erokokemukset jättävät meille jälkiä hylkäämisestä ja näkyvät myös seuraavissa tai olemassa olevissa ystäväsuhteissamme. On vaikea olla lähellä, vaikea luottaa, vaikea mennä kohti, koska ei tiedä milloin itse tekee samoin tai tulee kohdelluksi samoin.
Ystäväsuhteessa on tärkeää oppia menemään läpi konfliktin
Se hetki tai ne hetket kun ystäväsuhteessa aletaan tuntemaan ärsyyntymistä, pettymyksiä, vaillejäämistä, kateutta, mustasukkaisuutta, konflikteja ovat arvokkaita hetkiä. Ne ovat hetkiä, jolloin voimme opetella menemään kohti toista. Ottaa riski ja sanoa, että huomaan tuntevani etäisyyden välillämme. Huomaan ärsyyntyväni tästä tai tästä. Silloin tulemme näkyväksi ja silloin voimme tulla nähdyksi.
Näistä keskusteluista ja kohtaamisista voisimme saada todella korjaavia kokemuksia kiintymyssuhdetraumoihimme. Saada eheyttäviä kokemuksia ystäväsuhdetraumoihimme, joita meillä on. Olemme tulleet jätetyiksi, petetyiksi, ohitetuiksi. Olemme jättäneet, pettäneet, unohtaneet, lipuneet pois.
Erokeskustelut ystäväsuhteissakin ovat tärkeitä
Sydämeeni sattuu kirjoittaessani tätä. Kehossani tuntuu kahdenlainen kipu. Se kipu, jossa minä olen tullut unohdetuksi, minun luotani on hiljaa liuettu pois sanomatta, kertomatta miksi.
Se kipu kun minä olen ottanut etäisyyttä ja olen jättänyt käymättä kipeitä keskusteluita. Hiljaa sielussani muistan heitä kaikkia. Heitä, jotka satuttivat ja heitä, joita minä satutin.
Toivon, että meillä kaikilla on rohkeutta käydä näitä vaikeita keskusteluja ystäväsuhteissamme. Että meillä olis rohkeutta keskustellen päättää ystäväsuhteemme. Me kaikki ansaitsemme erokeskustelut myös ystäväsuhteissa.
Usein ajattelemme, että parisuhde on ystäväsuhdetta tärkeämpi. Silti monet ystäväsuhteet voivat kestävät pidempään kuin parisuhteet. Ystäväsuhde voi olla monitasoisesti syvempi ja kohtaavampi kuin parisuhde. Ystäväsuhde on siis myös rakkaussuhde. Jos huomasit, en käyttänyt sanaa ystävyys, vaan ystäväsuhde.
Ystäväsuhde muodostuu, rikastuu ja syvenee samoin kuin mikä muukin rakkaussuhde. Olemalla rehellinen, uskaltautumalla mennä kohti. Ystäväsuhde syvenee kun näytämme itsestämme kaikenlaisia tunteita: pettymystä, kateutta, mustasukkaisuutta, tyytymättömyyttä, pelkoa, häpeää, syyllisyyttä.
Tarpeet ja rakkaudenkielet kertovat miten ystäväsuhteessa on hyvä toimia
Uskallus sanoittaa omia tarpeita ystävälle ystäväsuhteeseen liittyen, antaa molemmille suhteeseen liittyvän arvopohjan. Näin ymmärrämme mistä tarpeista käsin ystävämme toivoo ystäväsuhteemme perustuksen rakentuvan. Ystäväsuhteessa on myös olemassa rakkaudenkielet. Miten tahdomme tulla ystävänä rakastetuiksi, nähdyiksi ja kuulluiksi. Miten koemme olevamme tärkeitä ystävällemme. Rakkaudenkieli voi olla eri ystävällä kuin itsellämme.
Ystäväsuhde rakentuu kunnioituksesta, tahdosta kehittää ja kehittyä ystävänä, itsetuntemuksesta ja tietoisuuden lisäämisestä itsestä ystävänä. Ystäväsuhde on läsnäoloa, kuuntelemista ja vaikeiden tunteiden kohtaamista. Turvassa ystäväsuhteessa voi saada kokemuksen kannattelusta ja uskaltautua kannateltuna olemiseen. Parhaimmillaan ystäväsuhde on tasa-arvoinen suhde, jossa molemmat antavat ja vastaanottavat. Ystäväsuhde kasvaa kun emme pidä ystäväämme itsestäänselvyytenä.
Ystäväsuhde opettaa meitä ihmisenä
Ystäväsuhteeseen kuuluvat myös konfliktit. Koska ystäväsuhde on myös rakkaussuhde, se opettaa meitä myös ihmisenä. Parhaimmillaan ystäväsuhteessa voimme kohdata ystävyyksiin liittyvät varjomme, epävarmuutemme ja haavamme. Ystäväsuhde on myös syvä ja tärkeä ihmissuhde, jossa voimme kohdata kipumme ja silti tuntea olevamme turvassa.
Voimme opetella luomaan yhdessä ystävämme kanssa ystäväsuhteen, jossa molempien hermosto voi harjoitella yhteissäätelyä ja rauhoittua. Jossa syvä potentiaalimme herää eloon ja molemmat kannustamme toisiamme elämään oman elämäntehtävämme mukaisesti elävää elämää.
Voimme luoda ja sitä kautta saada ystäväsuhteen, jossa voimme olla kokonaisia molemmat aivan sellaisina kuin olemme.
Riippumatta titteleistä tai median luomista rooleista kaiken takana on ihminen. Seuraavassa taidemaalari, kundaliinijoogaopettaja, entinen huippu-urheilija ja näyttelijä sekä neljän lapsen äiti Manuela Boscokertoo, mitä eri sanoista tulee hänelle mieleen. Manuelalta on juuri ilmestynyt kirja Yhteys luontoomme (Viisas elämä, 2024) yhdessä Noora Mustajoen kanssa.
Rakkaus
Rakkaus on kaikki. Kaiken pohja. Vertauskuvallisesti elämän syli. Meidän ja elämän ydinluonto. Kaiken ylä- ja alapuolella, kaikkein suurimpana ja perimmäisenä, kaikkialla ja koko ajan. Totuus elämästä.
Luonto
Luojan mestariteos. Henkilökohtaisesti luonto on minulle äärimmäisen tärkeä, suurin parantaja. Niin sisällä kuin ulkona, luonto on meidän ydin. Se on valo ja varjo, päivä ja yö. Luonto pitää sisällään kaiken. Luonto on myös alati jatkuvaa muutosta, transformaatiota.
Kasvu
Kannattaa valita kasvu. On monenlaista kasvua, mutta jos valitsee kasvaa, niin usein se on riisuutumista siitä, mikä ei ole totta. Kasvaminen on luonnon ydin, rakkauteen päin kulkemista. Usein lyhyellä perspektiivillä kasvaminen on epämiellyttävää, pitkässä juoksussa erittäin miellyttävää. Alkuun vaikeaa, sitten helppoa.
Sielu
Ajattelen, että sielu on meidän ikuinen osa, joka tietää. Sielu on koti ja kompassi, kirkkaus ja suunta. Sielu on meidän ydin.
Uskon, että kuolema on vain muutos toiseen ulottuvuuteen, toiseen tietoisuuteen. Olemme yhteydessä maailman sieluun tai luojaan, sielu on meidän ikuinen osa, joka jatkaa matkaansa niin sanotun kuoleman jälkeen.
Kun olemme yhteydessä sieluun, olemme kotona, tunnemme ydinluontomme. Rakkaus, tieto ja informaatio, suunta ja valinnat. Sielu puhuu meille koko ajan, jos vain kuuntelemme.
Sielu voi myös jäädä paikkoihin kiinni, ja voimme kutsua sielua kotiimme, tähän fyysiseen aikaan ja paikkaan. Sielu on kaikki ja silti hyvin uniikki. Sielu on jumalallisuus meissä.
Mitä sielullisempaa elämää kykenemme elämään tässä maallisessa kehossa, sitä helpompi meidän on elää omalta tuntuvaa ja autenttista elämää.
Syklisyys
Elämän luonne. Syklisyys on läsnä kaikkialla elämässä ja organismeissa. Syklisyyden muistaminen ja tuominen takaisin yhteiskuntaan ja kulttuuriin on ensiarvoisen oleellista. Syklisyyden ynmmärtäminen, kunnioittaminen, arvostaminen ja hyödyntäminen parantaisi huomattavasti ihmisen elämänlaatua.
Yhteys
Elämän tärkein asia. Ilman yhteyttä olemme eksyksissä, poissa elämän voimasta. Todellisuudessa, joka ei ole pohjimmiltaan totta vaan harhaa. Yhteys on aina parantavaa. Se on myös meidän ydinluonto, yksi sen laaduista.
Herkkyys
Uskon, että jokainen ihminen on pohjimmiltaan herkkä. Ainoastaan välinpitämättömyys, yhteyden katkeaminen, pakottaa meidät käyttämään suojakeinoja. Ne ilmenevät usein suojamuureina tai välinpitämättömyytenä, jotta emme tuntisi sitä kipua, jota emme mahdollisesti ole valmiita tuntemaan. Herkkyys on välinpitämättömyyden vastakohta.
Elämän matkan yksi kaikkein oleellisimmista asioista on kyky aistia, tuntea ja tunnistaa elämän eri vivahteita. Herkkyyden kanssa eläminen vaatii kovasti opettelua, jotta kyky tuntea ei nielaise itseä mukana. Se on valtava voima ja valtava lahja, jota voi harjoittaa ja jalostaa. Se liittyy riisuutumiseen, vaatii antautumista, uskallusta, toimintaa ja halua tuntea syvemmin ja laajemmin.
Voima
Voima on myös perusluontomme. Kykenemme toimimaan tässä maailmassa, kun olemme yhteydessä omaan voimaamme, tunteisiimme, omaan kehoomme ja sen alueista erityisesti napaan.
Tarvitsemme juuriamme ja voimaamme, jotta voimme ilmentää myös hienovaraisempia asioita elämässä, jotka usein ovat henkisempiä tai vähemmän primitiivisiä.
Voimaa on niin montaa eri laatua kuin on ihmistäkin. Se on aina hyvin yksilöllinen pirtelö. Elämä antaa meille elinvoimaa koko ajan, ja jos olemme siihen yhteydessä, se on loputon voimavara.
Kiire
Kiire on nykyelämän suurin harha ja harhauttaja. Koen, että kiireeseen voi suurimmalta osin itse vaikuttaa. Se vaatii priorisointia, erottelukykyä ja syvää ymmärrystä siitä, että kiire voi harhauttaa siten, että se estää pysähtymästä itsen äärelle. Kiire voi olla alitajuinen keino luoda itselleen semmoinen tempo, ettei joudu kohtaamaan itseä, pysähtymään ja katsomaan oman elämän asioita silmästä silmään.
Aika on arvokkain resurssimme, ja se mihin aikaa käyttää, kysyy syvää arvojen tutkimusta. Pitää olla hyvin perillä siitä, mikä on omassa elämässä kaikkein tärkeintä ja millä tavalla sitä arjessa ilmentää. Onko arki ristiriidassa todellisten arvojen kanssa vai näkyykö arjessa asioiden todellinen tärkeysjärjstys, se mikä on meille kaikkein rakkainta?
Kiire liittyy myös omanarvontuntoon. Usein kiireellä kompensoidaan jotain. Pyritään nostamaan omaa arvoa esimerkiksi kovalla tekemisellä tai suorittamisella, johon liittyy usein kiire.
Kaaos
Paradoksi. Kaaos on luontainen tila ennen kuin siitä tulee järjestys. Kaaos liittyy elämän luonteeseen, luontoon, kosmiseen kaaokseen ja samalla järjestykseen.
Useimmilla meistä on tarve selkeyteen, kirkkauteen, suuntaan, levollisuuteen tai rauhaan. Mieli aiheuttaa voimakkaan sekasorron, kun se ei ole yhteydessä kehoon tai sieluun. Kun yhteys on poikki, mielellä on koko ajan erilaisia palloja ilmassa, ja se on yksi kaaos. Mieli pyrkii järjestelemään palloja neuroottisesti lokeroihin mutta ei koskaan saavuta muuta kuin hetkellistä rauhaa.
Jotta elämässä voi tuntea selkeyttä, kirkkautta ja ykseyttä, mielen täytyy olla yhteydessä kokonaisuuteemme, kehoomme ja syvään tietoon. Siitäkin huolimatta elämässä on läsnä kaaosta. Kaaos on yksi elämän muutosprosessin vaihe, kun tapahtuu uudelleen järjestelyä. Ilman kaaosta emme voi järjestäytyä uudelleen.
Kaaos kuuluu myös luovuuden ja kasvun yhteen oleellisimpaan vaiheeseen. Jos kaaos on krooninen, elämä on yhtä kaaosta. Silloin on hyvä kysyä, pitäisikö ehkä pysähtyä ja kuunnella, priorisoida. Millä tavalla en kuule ja näe sitä, mikä on oleellisinta tässä elämässä? Oleellisen löytäminen vaatii myös rohkeutta luopua siitä, mikä ei ole oleellista. Se on usein ihmiselle haastavaa.
Äitiys
Ajattelen, että äitiys on henkilöhtaisella tasolla elämäni eniten muutosta ja kasvua vaativa rooli. Äidin rakkaus on suurin ja syvin motiivi pyrkiä kasvuun. Koen, että äidinrakkaus on syvin rakkauden muoto.
Suuri äiti, Gaia tai luonto on samalla tavalla luontoäiti, luoja ja synnyttäjä, joka on ehdoitta meidän palveluksessamme. Myös sen rakkaus ihmiskuntaa kohtaan on uskomattoman voimakas ja valtava. Vastavuoroisuus ja kunnioitus tätä meidän suurta äitiä kohtaan vahvistuu sitä kautta, kun suhde omaan ytimeemme vahvistuu. Sitä kautta usein vahvistuu myös suhde fyysiseen ja meitä ympäröivään luontoon.
Naiseus
Maailman ihaninta ja samalla ehkä kulttuurisesti erittäin vaativaa. Terve femiini naiseus on vastaanottavuutta, parantavaa, luovaa, synnyttävää ja tuhoavaa voimaa. Se vaatii myös tasapainon maskuliinin kanssa. Femiini ja maskuliini täydentävät toisiaan, ja kaikissa sukupuolissa on molempia. Kun tasapaino on olemassa, naiseutta voi ilmentää ehyellä tavalla.
Maskuliini on meissä oleva puun runko, turva ja selkäranka. Femiini ovat oksat, lehdet ja kukat puun ympärillä. Tarvitaan nämä polariteetit ja niille tasapaino, jotta hedelmä voi kypsyä ja syntyä. Maskuliinin meissä on oltava terve, jotta feminiini voi kukoistaa. Tämä pätee myös luovuuteen: et pysty luomaan ilman turvaa ja itseluottamusta. Ensimmäinen epäily kaataa kaiken. Turvattomassa tilassa ei voi luoda uutta.
Elämän tarkoitus
Toivon, että kun täältä lähden, olisin saanut rakastaa ja kyennyt rakastamaan ihmisiä ja elämää, jota olen elänyt. Ajattelen, että elämän tarkoitus on palvella oman dharman tai tarkoituksen mukaisesti tätä maailmaa. Meillä jokaisella on oma polku, jonka kulkeminen tuo meille sielullisesti valtavaa tyydytystä ja iloa, kun kykenemme ilmentämään omassa elämässämme sitä kutsua, joka meissä on.
Manuelan Yhteys luontoomme -kirja kuvaa henkistä ja fyysistä luomisprosessia kahdentoista vaiheen kautta. Prosessi muuttaa muotoaan jatkuvasti, kuten kuun vaiheet tai luonnonkierto ympärillämme. Luovuuden syklit avautuvat kirjassa voimallisesti, inspiroivasti ja maanläheisesti.
Nämä voimakuvat ovat poimittu ajatellen sinua, joka olet tummien tunteiden ja ajatusten otteessa. Se mitä tunnet tällä hetkellä on kuitenkin ohi menevää. Niin kuin kaikki tunteet. Ja muistathan, että ilman pimeyttä emme koskaan näkisi tähtiä.
Huolehtiminen ja asioiden ratkominen eivät oikeasti suojaa meitä hankalalta ololta tai kiuvulta. Mutta miten ymmärrettävää on pähkiä menemään, yrittää hahmottaa mistä paha olo johtuu ja pyrkiä ratkomaan sitä ajatuksissaan. Mutta tunne ei ole päässä vaan kehossa, ja sillä on viesti. Vasta kun laskeutuu kehoonsa, tunteidensa kanssa pääsee eteenpäin.
Kun me opimme pysähtymään ja TUNTEMAAN olomme eikä vain haluamaan siitä pois, tunteen viesti voi alkaa kuulua. Voimme voimautua toimimaan itsemme hyväksi.
Olemme kulttuurissamme usein niin ohjelmoituja pyrkimään tunteistamme poispäin, koska olemme jääneet tunteiden kanssa alunperin usein yksin.
Luulemme olevamme tunteiden vuoksi huonoja ja kuolevan. Mutta jos oikeasti tunnemme tunteemme kehossa, emmekä vain pyyhällä menemään paskalla ololla, alamme voimautua.
Koen, että kaikki omat läpimurtoni, kasvuni ja oivallukseni syvimmin nousevat sieltä, missä suostun tuntemaan mitä tunnen. Joskus hommeli kestää kauan ja prosessoin pitkään jotakin päälläolevaa fiilistä, ja joskus tunne hujahtaa systeemin läpi ihan nopeasti. Aina muutun, kasvan ja alan kukoistaa uudella tavalla.
Emme voi elää sydämemme mukaan tai toteuttaa unelmiamme tai kokea syvästi arvoamme tai elämän virtaavuutta, jos emme opi olemaan sydämelle eli myös tunteillemme läsnä. Sieltä nousee voimamme. Ei tunteita tarvitse fiksata vaan kuunnella. Pelkokin tarvitsee kaikkein eniten meitä, ei hienoja ratkaisujamme.
Kun emme suostu tuntemaan (koska luulemme huonon olon tarkoittavan, että me olemme huonoja ja olo pitää äkkiä fiksata), yritämme saada lääkettä eli arvomme todistamista muilta ihmisiltä, ulkoisista asioista, ”kivoista jutuista” ja tapahtumista. Luulemme, että jos saamme jotain mitä mielemme haluaa, se todistaisi arvomme. Jännästi lakkaamme haluamasta niin kamalasti, kun meillä on meidät – yhteys itseemme.
Alamme oivaltaa arvoamme kun uskallamme tuntea ja olla itsemme puolella. SE rauhoittaa ja vapauttaa energioita liikkeelle. Aina asioille ei tarvitse edes tehdä niin paljon – ne selkeytyvät ihan vain sillä, että pysähdymme itsemme ääreen.
Ja joskus nimen omaan pitää tehdä: rajata, ilmaista sydäntotuuttaan, käydä vaikeita keskusteluja tai lakata vihdoin keskustelemasta. Voima on oikeasti meissä, ei missään ulkopuolellamme.
Ja jos tunteiden kohtaamiseen ja pysähtymiseen ja pelkoon ja voimansa löytämiseen tarvitsee apua ja oppia, sitä saa ottaa vastaan. Ja jotta voi tuntea tunteitaan ja olla itselleen läsnä (joka ei enää tarkoita yksinäisyyttä) tarvitaan sisäistä turvaa.
Kuva: Unsplash
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
Kirjoittaja Noora Mustajoki on tietokirjailija, kustannustoimittaja, kirjastonjohtaja ja kundaliinijoogan opettajakouluttaja. Manuela Boscon kanssa tehty Yhteys luontoomme (Viisas elämä, 2024) on hänen tuorein teoksensa. Mustajoen aiemmat teokset liittyvät naiseuteen ja siihen, kuinka ikiaikainen joogan filosofia voi auttaa tavallisessa suomalaisessa arjessa.
Noora Mustajoki. Kuva: Ville Juurikkala
”Luonto on kuolettava alue”, kirjoittaa Nobel-veikkauksissakin vilahtanut unkarilaiskirjailija László Krasznahorkai.
Luonnossa on julmuutta, ahdistusta, pakenemista, arvaamattomuutta, kipua ja kuolemaa. Luonnossa on kauneutta, harmoniaa, tyyneyttä, lepoa ja tilaa.
Moni on tottunut ajattelemaan luontoa maisemana, ja vielä kauniina maisemana. Kun eristämme luonnon maisemakuvaan tai maalaukseen, kadotamme kuitenkin yhteyden.
Emme muista olevamme osa luontoa. Luonto on yhtä lailla sisällämme kuin missä tahansa maisemassa tai luonnonvoimassa.
Yhteys luontoomme -kirjaa kirjoittaessani yksi minua eniten puhutelleista teemoista oli vuorovesien jatkuva liike. Olen aiemminkin mieltänyt maailmaa (ja itseäni) syklien kautta, mutta kirjan myötä pääsin käsiksi hienovaraisempaan tasoon.
Elämässä on suuria syklejä, kuten vuodenaikojen vaihtelut, seitsemät tai yhdettoista vuodet, kokonainen elämä… ja meillä on lyhyempiä kiertoja, kuten kuukausittainen hormonaalinen vaihtelu, vuorokausi, aktiivisuuden ja passiivisuuden vuorottelu ja hengityksen sykli.
Minkä tahansa syklin sisällä tapahtuu kuitenkin aaltomaista liikettä. Sykli ei etene läheskään aika tasaisesti, vaan se on kuin vuoroveden nopeampaa ulostuloa ja hitaampaa vetäytymistä. Esimerkiksi vuodenajat etenevät välillä harppauksissa ja vetäytyvät sitten taas kypsymään. Liike ei kuitenkaan jää junnaamaan paikalleen, vaan esiintyy jatkuvasti erilaisena. Muutosta tapahtuu koko ajan.
Elämään kuuluu monenlaisia ahtaita kohtia, suuria tunteita ja vaikeuksia. Niitä ei kukaan pääse pakoon, vaikka some-tilillä muulta vaikuttaisi. Elämässä on luonnollista kohdata myös väsymystä ja kipua. Niiden kohtaaminenkin on aaltomaista. Kaikkea ei tarvitse – tai edes voi – selvittää kerralla, vaan elämä ohjaa meitä samantyylisten asioiden äärelle aina uudestaan. Sen hyväksyminen tuo suurta vapautta.
Kivuliaat kohdat ovat yleensä vetäytymisen vaiheita, laskuveden aikaa. Eikä niitä ole mahdollista ohittaa. Ollaksemme yhteydessä itseemme ja koko luomakuntaan meidän on sallittava kaikenlaiset tunteen, koko luonto sisällämme.
Elämän vaikeiden hetkien ja suurien tunteiden kohtaaminen on luonnollisesti – vaikeaa. Mikä sitten voisi auttaa?
Hengitä kivun läpi
Uskalla pysyä tässä. Hengitä kivun läpi. Antaudu. Antautuminen tarkoittaa myös vähemmän kauniiden asioiden mukaan ottamista, halaamista ja sisällyttämistä.
Antautumisen avulla aukeaa ymmärrys siitä, kuinka lojaali, luotettava, turvaa hehkuva, parantava ja huolta pitävä oma sydämemme on.
Kokeile tätä vaikealla hetkellä: istu paikallesi ja laita silmät kiinni, pyri antautumaan hengitykselle rentouttamalla palleanseutua, hartioita ja kasvoja.
Hengitä pitkään, syvään ja rauhallisesti nenän kautta sisään, ja yhtä rauhallisesti ulos.
Hengitä pitkään, syvään ja rauhallisesti suun kautta sisään – ja ulos.
Hengitä nenän kautta sisään ja suun kautta ulos, edelleen yhtä rauhassa.
Hengitä suun kautta rauhassa sisään ja nenän kautta rauhassa ulos.
Jatka tätä neliosaista hengityskiertoa niin kauan kuin tunnet sen olevan tarpeen.
Suo itsellesi hyviä rutiineja
Vaikeiden tunteiden keskellä voi tuntua hankalalta tarttua yhtään mihinkään ja elämä voi tuntua vain selviytymiseltä. Selviytymistaistelussa itsestä huolehtiminen unohtuu. Siksi hyvinvointiin kannattaa luoda rutiineja, joita et kyseenalaista tai ohita. Pienet teot voivat olla pelastusrenkaita myrskyn keskellä.
Luo itsellesi muutama (tai alkuun yksi) hyvää tekevä rutiini, joista pidät kiinni myös hankalina hetkinä – koska ne tekevät sinulle hyvää.
Esimerkkejä:
aloita jokainen aamu kolmen minuutin hengitysharjoituksella (vaikka yllä olevalla tai esimerkiksi vuorosierainhengityksellä)
ruokaile tietoisesti: huomaa ja kunnioita itseäsi aina kun aloitat ruokailun, hiljenny hetkeksi huomaamaan, kuinka pidät itseäsi elossa ja huolehdit ravinnontarpeestasi
pidä pieniä taukoja, kun vaihdat fokusta: työtehtävien väleissä, kun lähdet kotoa tai palaat kotiin – laita silmät hetkeksi kiinni ja huomaa, että olet tässä
keitä iltaisin kuppi teetä ja ota vastaan sen lämpö ja maku – suo se itsellesi.
Päästä irti
Ennen kuin mikään uusi voi alkaa, jotain vanhaa on lopetettava. Alku ei siis oikeastaan ala alusta, vaan lopusta. Se on syklisyyden luonne.
Uskalla päästää irti toimimattomasta, ja jotain uutta virtaa sen tilalle. Hengitä ulos, tanssi kehosi uuvuksiin, mene päiväunille, pyydä apua, irtaannu täydellisyydestä. Harjoittele anteeksiantoa.
Päästä irti myös salaisuuksista. Ne ovat häpeä ja syyllisyyden peittämiä vääristymiä, ajatustemme ja asenteidemme virheasentoja. Tunteet eivät tapa meitä, mutta salaisuuksien peitteleminen vie valtavasti energiaa.
Ole rohkea ja luota. Elämä tukee totuutta, vaikkei totuus aina ole kivuton.
Noora Mustajoen ja Manuela Boscon teos Yhteys luontoomme kuvaa henkistä ja fyysistä luomisprosessia kahdentoista vaiheen kautta. Prosessi muuttaa muotoaan jatkuvasti, kuten kuun vaiheet tai luonnonkierto ympärillämme. Luovuuden syklit avautuvat kirjassa voimallisesti, inspiroivasti ja maanläheisesti. Tutustu kirjaan Hidasta elämää -puodissa TÄSTÄ.
Me miehet vietämme liian vähän aikaa kaltaistemme keskuudessa. Karkeasti yleistäen, näin tuppaa käymään etenkin parisuhteessa eläville.
Meillä ukoilla on jos jonkinmoista traumaa ja kipupistettä. Kuten tiedämme, emme ole pääsääntöisesti järin hyviä niiden käsittelemisessä. Vetäydymme ennemmin kuin avaudumme. Menemme metsään ja kiskomme kannon juuriltaan sen sijaan, että istumme alas puhumaan terapeutille.
Toki käypä keinoja nekin.
Naiset katsovat vierestä päätään pyöritellen ja paremmin tietäen. Kuinka moni heistä onkaan pyrkinyt parantamaan kumppaniaan? Varovasti vihjaten tai riuskasti ohjaamalla, kuinka tulee toimia. Ajatellut toiveikkaana , että “kun minä näin teen ja toistuvasti jankkaan, hän lopulta ymmärtää ja muuttuu.”
Ja kun hän muuttuu, kaikki muuttuu.
Mutta perkele, kun ei muutu.
Mies kaipaa omiensa luo
Mies kaipaa toisinaan myös omiensa seuraa. Sitä yhteyttä, jossa lepää vertaistuellisuus ja veljeys. Yksi syy kollektiivisen miehen sisäiseen jumiin lienee se, että olemme tottuneet sisäsiistiin ja kesytettyyn versioon itsestämme. Pidämme sitä normina. Viikonloppu äijien kanssa kalskahtaa epäilyttävältä ja ”hallitukselta” täytyy siihenkin anoa erikseen lupa. Telmiminen ei ole suotavaa, koska se on pienten poikien hommaa. Ja tunteistakin tulisi kyetä puhua vain sovitulla tavalla.
Uskoakseni on perin yleinen parisuhteen kompastuskivi, että kaikki asiat pyritään ratkaisemaan suhteen sisällä. Ikään kuin sen ulkopuolelta ei löytyisi tarvittavia työkaluja. Ainakaan sellaisia, joita olisi suotavaa käyttää.
Meillä miehillä on yhteinen kokemus juurikin miehenä olemisesta. Siihen liittyvistä kivuista sekä sen mahdollistamista iloista. Miehiin kohdistetuista odotuksista ja velvoitteista. Ne ovat kokemuksia, joissa ymmärrämme toinen toisiamme. Mutta vain jos suostumme altistamaan itsemme kohtaamisille.
Sillä miehenä eheytyminen ei tapahdu pakenemalla, vaan kohtaamalla.
Mutta mistä ihmeestä miehen pitäisi eheytyä?
Miehen kollektiivinen häpeä
Mies ei ole häpeänsä kanssa erillinen muista sukupuolista. Jokaisella meistä on jonkinlainen risti kannettavana.
Joissain asioissa meidän miesten on silti matkattava kaltaistemme luo, mikäli haluamme tulla nähdyksi ja kuulluksi tavalla, joka mahdollistaa eheytymisen siitä, mikä pitää meitä otteessaan. Se on usein häpeä, jonka juuret ovat kaivautuneet siihen harhaan, että olemme miehenä jotenkin erikoisia tai poikkeuksellisia. Että emme voi olla normaaleja, koska ajattelemme tai tunnemme näin.
Siitä häpeästä eheytyminen alkaa nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemuksesta. Sen sisäistämisestä, että muut tunnistavat kokemukseni ja siitä kumpuavan häpeän. En ole sen kanssa yksin.
Pojasta mieheksi kasvaminen tapahtuu ennen kaikkea muiden miesten silmien alla. Seurassa, jossa tulemme tunnustetuksi ja kunnioitetuksi omina itsenämme ja keskenämme tasavertaisina.
Tällaista riitinomaista tilaa tulisi vaalia. Se tapahtuu jo nyt useasti saunan lauteilla olut-tölkki kourassa. Yhtälailla se on ollut (ja on yhä) useamman miehen asettumista piiriin tavalla, joka mahdollistaa keskinäisen jakamisen. Tarinat, kokemukset, opetukset, vitsit ja pierut.
Kun saamme tuoda kipumme ja häpeämme näkyville, niistä tulee tunnistettavia. Kun yksityisen tuo näin julki, siitä tulee yhteistä. Kun sanoitat ääneen sen, jonka olet oppinut sairaudeksesi, saatkin huomata sen olevan kollektiivinen kokemus. Yksikään neuvo tai viisaus ei voi selättää sitä kokemusta, kun muut kaltaisesi näkevät ja tunnustavat todellisen olemassaolosi – sen kaikkine sävyineen.
Hermostoa ja sitä myötä koko kehomielisysteemiä rauhoittaa ja vakauttaa turvallisten ja luotettavien ihmisten läsnäolo.
Satuttavien suhteiden jälkeen turvallisten ja luotettavien ihmisten läsnäolo on äärimmäisen tärkeä sekä samalla merkittävä keino auttaa itseä selviytymään ja lopulta toipumaan.
Heidän seura todella on parantavaa, koska silloin ei tarvitse tuntea suurta epävarmuutta tai pelkoa, joka on aina varsinkin pitkään jatkuessaan hyvin stressaavaa ja sitä myötä sairastuttavaa niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Tuo vastapainoa kaikelle satuttavissa suhteissa koetulle kaltoinkohtelulle ja epätasapainolle hakeutumalla ja varjelemalla hänenlaisen kultakimpaleen seuraa joka:
Kuuntelee sinua tuomitsematta ja vähättelemättä.
Kunnioittaa toiveitasi ja rajojasi ja saa olosi turvalliseksi.
Tukee sinua päätöksissäsi ja valinnoissasi.
Iloitsee onnistumisistasi.
Antaa sinun surra ja toipua kaikessa rauhassa.
Saa sinut tuntemaan, että et ole yksin.
Antaa sinun olla luvan oma itsesi.
Häneltä voi ja saa pyytää apua.
Etsi hänen kaltaisiaan ja jos olet jo löytänyt, niin pidä kiinni kuin kalleimmasta aarteesta, koska sitä hän todella on!
Lisää tietoa epäterveistä ja narsistisista suhteista, niiden tunnistamisesta, sekä keinoja toipumiseen ja uuden elämän rakentamiseen löydät uutuuskirjastani Toivu satuttavasta suhteesta!
Katso täältä tulevat Zoom-luentoni loka- ja marraskuun lopulla, joissa autan sinua voimaantumaan satuttavan/narsistisen suhteen jälkeen ja opetan valitsemaan jatkossa terveitä ja hyvinvoivia suhteita!
Työkaveri kehottaa sinua olemaan työssäsi tarkempi ja välttämään virheitä. Kun olet tarkka, olet liian perfektionistinen. Sinua kielletään työskentelemästä sairauslomalla, mutta kun työt eivät sairauslomasi vuoksi etene, et hoida hyvin töitäsi.
Tuntuuko sinusta, että teet niin tai näin, aina menee jonkun mielestä väärin päin? Jos sinua tai jotakuta muuta moititaan epäreilusti aina – teitte sitten mitä tahansa, voi kyse olla kaksoisrangaistuksesta.
Kaksoisrangaistus on neljäs herruustekniikoista. Tätä vallankäytön muotoa on hyvin vaikea tunnistaa työyhteisön arjessa. Myös sen nostaminen esille on vaikeaa, sillä kaksoisrangaistuksia antava ei välttämättä tunnista omaa menetelmäänsä. Hän ehkä uskoo väitteisiinsä itse tai pönkittää omaa asemaansa, ja kyseenalaistaminen saa hänet lähinnä hurjistumaan.
Miten toimia tilanteessa?
Tukholman yliopiston tutkijat pohtivat 2000-luvun alussa tapoja vastustaa herruustekniikoita. Jos joku antaa sinulle kaksoisrangaistuksia, voit toimia tutkijoiden mukaan esimerkiksi seuraavin tavoin:
Murra kaava ja tee kaava näkyväksi ystävällisesti mutta jämäkästi.
Vaadi selkeitä ohjeita ja läpinäkyvyyttä.
Tue itseäsi muistuttamalla, että tiedät miksi teet asiat, kuten teet. Tiedän, mikä on itselleni tärkeää.
Jos joku vaatii sinua asettamaan etusijalle asioita, joita et haluaisi tehdä, voit pahoitella hänelle tilannetta ja selittää, mitkä ovat omat prioriteettisi.
Tuo empatiaa tilanteeseen ja huomauta muille, että kaikki tekevät parhaansa niillä voimavaroilla, joita kullakin on työpaikalla ja muussa elämässä. Jos siis huomautettavaa on, voitte pyrkiä yhdessä parantamaan työn tekemisen edellytyksiä. Tässä tukee, jos työmäärää on sopivasti työaikaan nähden.
Mitä muuta voit tehdä?
Aina neuvot eivät auta, ja mikään puhe ei tuo muille työyhteisössä oivallusta kaksoisrangaistuksesta. Erityisen haastava tilanne on, jos kaksoisrangaistuksia antaa esihenkilösi tai joku muu hyvässä valta-asemassa oleva työpaikalla. Tällaisessa tilanteessa jo kaksoisrangaistuksen kyseenalaistaminen voi olla haastavaa.
Seuraavassa blogikirjoituksessani kuvaan, millainen herruustekniikka on syyllisyyden ja häpeän tunteen aiheuttaminen. Saat keinoja haastaa tätä erittäin tavallista, mutta hyvin vaikeasti havaittavaa vallankäytön keinoa.
Olen käsitellyt aiemmissa blogikirjoituksissani kolmea muuta herruustekniikkaa. Kirjoitukseni pääset lukemaan seuraavista linkeistä:
Alun perin viisi erilaista herruustekniikkaa nimesi norjalainen psykologi ja filosofi Ingjald Nissen 1940-luvulla. Sosiaalipsykologi Berit Åsin teki tekniikat tunnetuksi 1970-luvulla ja lisäsi mukaan kaksi muuta tekniikkaa.
Ensinnäkin olisi helpottavaa ajatella, että parisuhde itsessään ei ole etäinen, vaan
koet(te) etäisyyttä tällä hetkellä
jotkut asiat eivät mene yksiin
aikataulut menevät ristiin tai ovat kiireisiä tai
koet(te) ujouden tunteita tulla/päästää lähelle.
Itse parisuhde ei välttämättä ole mitään vikaa, vaan olosuhteissa korjattavaa. Mieli tulkitsee helposti asiat vaikeamman kautta. Saatat kokea koko suhteen olevan vaakalaudalla, vaikka itse asiassa aikatauluissanne on korjattavaa. Tämän vuoksi onkin hyvä pohtia järki edellä, mikä oikeastaan tekee sinulle etäisen olon parisuhteessasi?
1 KESKUSTELKAA
Miten kumpikin teistä kokee tämänhetkisen tilanteen? Onko kummallakin kokemus etäisyydestä? Mitä läheinen parisuhde tarkoittaa kummallekin teistä? Koettakaa pitää keskustelu mahdollisimman ystävällisenä ja neutraalina. Jos se ei onnistu, koettakaa ilmaista aitoja tunteita. Ärsytys on usein pintatunne, jonka alla voi asua vaikkapa surua tai hylkäämisen pelkoa.
Kun puhutte aidoista tarpeistanne ja tunteistanne, pääsette heti toisianne lähemmäs. Syyttelyn kierre lakkaa, ja ymmärrys lisääntyy.
2 KOSKETTAKAA
Keho kaipaa usein lähelle, vaikka mieli skannailisikin esteitä tai kiertelisi muissa asioissa. Kosketusta ei tietenkään kannata tehdä tai ottaa vastaan väkisin, koskaan. Etäisyyden keskellä voit silti haastaa itseäsi hieman: haluatko oikeasti pysyä etäällä, vai onko sinulla halu koskettaa ja tulla kosketetuksi? Jos on, miten haluaisit, että se tapahtuu? Mikä tuntuisi mukavalta, paineettomalta ja rennolta.
Kerro kumppanillesi, että kaipaat häntä, ja kerro (tai näytä) minkälainen kosketus tuntuisi sinusta mukavalta, turvalliselta ja kiinnostavalta.
3 TEHKÄÄ HARJOITUS
Pysähtykää tekemään harjoituksia, jotka vahvistavat läheisyyttä ja luottamusta suhteessa. Löydät paljon harjoituksia esimerkiksi parisuhdekirjoista Meidän vuosi ja Sydämen seksi. Harjoitukset ovat helpottavan lempeä tapa avata keskustelua teemoista, joista on muuten vaikeaa jutella.
Läheinen parisuhde
Etäinen parisuhde voi muuttua läheiseksi parisuhteeksi, jos muutama peruspalikka on kohdallaan, kuten esimerkiksi turva, luottamus, halu onnistua ja arvostus. Turvaa voi lisätä, luottamusta vahvistaa, arvostusta kasvattaa esimerkiksi kiitollisuuden avulla.
Halu onnistuakin voi vaihdella. Joskus saattaa tuntua, että antaa mennä, en jaksa yrittääkään enää. Toisinaan taas tuntuu, että suhteessa on niin paljon hyvää. On hyvä tiedostaa, miten kokemus suhteen läheisyydestä ja halu onnistua siinä vaihtelee – riippuuko se elämän stressitasoista, eroottisen läheisyyden laadusta tai määrästä, onnistuneista keskusteluista, yhteisten unelmien eteen työskentelystä vai arjen jaetuista hyvistä hetkistä.
P.S. Tämä on SADAS blogitekstini Hidasta elämää -sivustolle! Kiitos kaikille lukijoilleni upeasta palautteesta ja lämpimästä kannustuksesta – se tekee työstäni merkityksellistä! ✨🌺💖🙏✨
Löydät Mitran suositut kirjat Meidän vuosi – Lempeä matka parille ja Sydämen seksi – Laajenna nautintoasiTÄSTÄ LINKISTÄ!
Narsisti keksii uhrista valheita, joihin itse uskoo
Aika jännä. Narsistien uhrit tuntuvat olevan kaikki mustasukkaisia hulluja. Uhrit ovat paitsi mustasukkaisia hulluja, myös narsisteja, hyväksikäyttäjiä, valehtelijoita ja lapsista vieraannuttajia.
Paitsi että eivät ole. Nuo ovat narsistin keksimiä juttuja, joilla hän saa sekä uhrin että muut ihmiset katsomaan uhria eikä häntä itseään. Narsistit ovat erittäin taitavia silmänkääntötempuissaan. He todella saavat käännettyä asiat täysin totuudenvastaisiksi.
Narsistin syyttävä sormi kertoo hänestä itsestään
Narsistisia piirteitä omaava ihminen projisoi, eli suomeksi sanottuna kaataa, itsessään olevat ikävät piirteet uhrinsa kannettavaksi. Tämän hän tekee siksi, ettei hän yksinkertaisesti kykene näkemään ja sietämään itsessään olevia heikkouksia tai ”huonoja” puolia.
Yksi narsistisen suhteen ikävimpiä seuraamuksia on se, että uhri, alkaa nähdä itsensä sellaisena kuin narsisti häntä syyttää. Uhri epäilee itseään, ei osaa erottaa totuutta valheesta vaan elää kummallisessa maailmassa, jossa kaikki sekoittuu kaikkeen.
Narsistin kanssa suhteessa olleen on tosi tärkeä pysähtyä jokaisen syytöksen ääreen ja tehdä yksi juttu: antaa jokainen syytös narsistille takaisin. Tämän voi tehdä ääneen tai itsekseen. Sanoitus voi olla vaikka näin: ”Minä en ota tuota kantaakseni” tai: ”Sinä et omia vastuitasi kaada minun niskaani”. Ja muistaa tämä: kun narsisti syyttää sinua jostain, hän puhuu AINA ITSESTÄÄN.
Miksi narsistisessa suhteessa on mustasukkaisuutta?
Kun narsisti syyttää uhria pettämisestä, hän on itse ollut uskoton (usko tai älä, mutta näin todella on!). Kun hän syyttää uhria valehtelusta, on hän itse valehdellut. Kun hän syyttää uhria vieraannuttamisesta, on hän yrittänyt kääntää lasten päät uhria vastaan tai hylännyt omat lapsensa. Kun hän syyttää uhria hyväksikäytöstä, on hän itse käyttänyt uhria hyväksi.
Ja kun hän sanoo uhrille ja muille, että tämä mustasukkainen hullu, mikä on totuus? Kuka on mustasukkainen ja miksi?
Narsisti, koska hän sysää asiat toisen kannettavaksi, on usein itse hyvin mustasukkainen siksi, että hän on itse ollut uskoton. Narsistilla on parisuhteensa ulkopuolella aina myös toinen elämä. On varajärjestelmää, viestittelyä muiden kanssa, pornoriippuvuutta ja pettämisiä. Uhri ei välttämättä tiedä tuosta, mutta usein alitajuisesti aavistaa. Usein tietääkin.
Uhri todellakin saattaa olla mustasukkainen ja jokainen narsistisen suhteen kokenut tietää, miksi. Hyvin moni narsistin uhri on antanut narsistille monta uutta mahdollisuutta olla uskollinen ja on joutunut pettymään lukuisia kertoja, on haavoilla ja tietenkin usein myös mustasukkainen, ihan syystä.
Narsistin jäädessä kiinni pettämisestä, tapahtuu sekunneissa syyn kaataminen uhrin päälle. Narsisti oikeuttaa tekonsa tavalla tai toisella, saattaa alkaa mököttää ja osoittaa mieltään, saattaapa jopa hävitä uhrin elämästä, jotta ei joutuisi kohtaamaan sitä tosiasiaa, että jäisi kiinni uskottomuudestaan. Ei hän kadu pettämisiään vaan hän vartioi mainettaan ja pitää kiinni säröttömästä minäkuvastaan.
Vastuu ja totuus jäävät uhrin käteen
Narsisti sysää omat vastuunsa uhrin kannettavaksi. Näihin asioihin lukeutuu häpeä. On tosi ikävää kuulla itsestä levitettyjä valheita, tuntea häpeää, jota ei kuuluisi joutua kantamaan, on kurjaa tuntea avuttomuutta siitä, ettei välttämättä koskaan saa tilaisuutta oikoa niitä valheita, joita itsestä on kerrottu. Narsistisen suhteen jälkeen uhri on monella tavalla satutettu. Satuttavuutta lisää vielä se, että uhri joutuu kulkemaan läpi sen tunnehelvetin, joka tulee siitä, mitä valheita hänestä kerrotaan.
Ajan saatossa uhri oppii yhden hyvän taidon: hän oppii näkemään totuuden, tietää sisällään, mikä on totta ja mikä ei, eikä todella välitä siitä, mitä muut ajattelevat. Uhrin miellyttämisen ja hyväksynnän haun tarpeet vähenevät ja tilalle tulee sisäistä varmuutta ja itsekunnioitusta.
Omaa itseä vähättelevät ajatukset sekä milloin mistäkin mollaava minäpuhe lienee peruskauraa meistä useille. ”Minusta tuntuu, että olen osaamaton, saamaton ja ihan surkea eikä minusta ole mihinkään. Ei kannata edes yrittää, en kuitenkaan onnistu.”
Varhaiset vuorovaikutussuhteemme vaikuttavat olennaisesti siihen, millaisia uskomuksia me itsestämme sisäistämme. Useat haitalliset uskomuksemme ovatkin varhaisiin kokemuksiimme ja lapsen tulkintoihin perustuvia muunnelmia siitä, ettemme olisi tarpeeksi hyviä, riittäviä, hyväksyttyjä ja rakkauden arvoisia.
Kaikista niistä uskomuksista, joita meillä on itsestämme, muodostuu minäkäsitys. Vaikka minäkäsitys, ei ole totta, se vaikuttaa kuitenkin elämäämme kaikista uskomuksistamme eniten. Se määrittelee, miten arvokkaana ja rakastettavana, kykenevänä tai kykenemättömänä me itseämme pidämme. Myös sen, miten pärjäämme itsemme ja muiden ihmisten kanssa, pitkälti myös kaiken tekemisemme ja tekemättä jättämisemme.
Kielteinen minäkäsitys pienentää, se estää meitä olemasta enemmän. Kielteisyyden lähtökohta on, että emme ole tarpeeksi ja meillä ei ole tarpeeksi, meidän pitäisi olla enemmän sellaisia, tällaisia ja muunlaisia ja meillä pitäisi olla enemmän sitä, tätä ja tuota.
On tärkeää havaita, mitä ja miten itselleen puhuu, sillä ajatukset ja sanat, joilla puhuttelemme itseämme vaikuttavat vahvasti tunteisiimme ja hyvinvointiimme. Arvosteleva ja mollaava minäpuhe heikentää itsetuntoa, hidastaa kasvua ja rajoittaa omien upeiden mahdollisuuksien näkemistä ja niihin tarttumista.
Kun kriittisyyden korvaa itseä arvostavalla ja kiittävällä minäpuheella, seuraukset voivat olla uskomattomia. Terveeseen luottamukseen nojaava uskomus omasta riittävyydestä, kyvykkyydestä ja kasvumahdollisuuksista edistää unelmien, onnistumisten ja hyvän ja omanlaisen elämän toteutumista.
Tässä avuksesi joitakin kysymyksiä mollaavien ajatustesi ja minäpuheesi korvaamiseksi ja minäkäsityksesi parantamiseksi.
Millaisia tunteita ja millaisen olon mollaavat ajatukset saavat aikaan?
Millä tavalla ja miten paljon ajatukset vaikuttavat tekemiseesi, elämääsi ja unelmiesi tavoitteluun?
Anna itsellesi mahdollisuus -asennekorttien avulla voit tutustua rajoittaviin ajatusmalleihisi ja niiden korvaamiseen unelmiasi ja hyvinvointiasi edistävillä ajatuksilla.
