Sivu 6 – Hidasta elämää

Kun tuntuu, että et jaksa, ehdi etkä onnistu – 5 ajatusta, jotka auttavat eteenpäin

Kun elämä tuntuu raskaalta tarpomiselta ja tarjoilee pettymyksiä toisensa perään, oloa voi helpottaa katsomalla asioita toisesta näkökulmasta. Ajatukset on poimittu Sanna Wikströmin uutuuskirjasta 102 oivallusta elämästä (Bazar/Hidasta elämää, 2025).

1. Asiat eivät usein mene oman suunnitelman mukaan

”Mielen aikataulu on usein nopeampi kuin elämän aikataulu. Tämä aiheuttaa pettymyksiä, ei niinkään elämä itse.”

Kun suunnitelmat kariutuvat, parasta mitä voit tehdä on päästää irti siitä, miten elämän pitäisi mennä. Oikeassa elämässä matkaa ei tehdä suoraviivaisesti pisteestä a pisteeseen b, vaan tie on usein mutkikas.

Mutkien ja monttujen keskellä voi herätä ajatus, että asiat ovat menneet väärin. Ne ovat menneet huonosti. Olisi pitänyt olla eri lailla. Siitä voi seurata pettymys ja ajatus siitä, että olen epäonnistunut. Elämä on pettänyt minut. Miksi mikään ei onnistu?

Nöyrtyminen elämän aikatauluun on yksi suurimmista harjoituksista. Mutta kun oppii päästämään irti mielen suunnitelmasta, luottamuksella ja tyyneydellä on tilaa saapua paikalle.

2. Koko elämä ei voi aina olla järjestyksessä

”Siirrä sivuun se, mikä ei ole olennaista juuri nyt.”

Maailmaa ei voi järjestellä täydelliseksi. Korkeintaan oman maailman saa järjesteltyä täydellisen uuvahtaneeksi, jos oikein ponnistelee. Sikseen jättäminen on taito, jota kannattaa harjoitella. Kaikki ei voi samaan aikaan olla olennaista – valitse siis mihin keskityt.

On yksi hetki joka ikinen päivä, kun sikseen jättämisen taito on erityisen tärkeää: nukkumaanmenon hetki. Jos nukkumaan mennessä ei osaa jättää keskeneräisiä asioita sikseen, menettää yhden tärkeimmän hyvinvointia tukevista asioista: hyvän ja syvän unen.

3. Väsyneenä mieli näkee kuviteltuja uhkia

”Kun väsynyt mieli alkaa murehtia, sano sille ääneen HÖPÖHÖPÖ.”

Opettele lepäämään ja olemaan uskomatta väsyneitä ajatuksia. Väsynyt mieli murehtii ja näkee uhkia. Sydän hakkaa sen verran tiuhasti, että se pitää aistit valppaina. Kun oikeasti pitäisi nukkua, onkin juuttunut kauhujen taloon.

Kun mieli aloittaa matkansa kauhujen talolle, kokeile sanoa sille ääneen: HÖPÖHÖPÖ. Höpöhöpö on sopivan lempeä pysäytys huoliajatuksille, jotka yrittävät houkutella tunteen mukaan.

4. Kaikkeen ei voi panostaa yhtä aikaa

”Yhteys on siellä, missä huomio on.”

Emme pysty koko ajan antamaan kaikille tai kaikelle kaikkea. Yhteys on siellä, missä huomio on. Jos on valinnut pitkään sen, että pyörät pyörivät ja muut pysyvät siinä mukana omilla kyvyillään – jos pysyvät – voi olla, että yhteys muihin on rakennettava uudelleen.

Oletteko kumppanisi kanssa toisillenne vielä niitä, joita halusitte tai lupasitte olla? Jos ette, on tutustuttava uudelleen. Tai mitä jos töppöstä on laitettu toisen eteen siinä tahdissa, että on ohitettu sellaiset tunnemaisemat, mitä ei haluttu katsoa? Mitä jos elämä pysäyttää katsomaan nyt kaikkea sitä, minkä ohi on juostu jo ehkä vuosia?

Merkityksellisten asioiden äärelle pysähtyminen näyttää, että kaikki on jo siinä: ei tarvitse odottaa mitään parempaa, enempää ja sykähdyttävämpää.

5. Seiska voi olla parempi kuin kymppi

”Riittävä on päätös.”

Jos ei ole koskaan määritellyt itselleen, mikä on riittävä, riittävästi yrittäminen voi alkaa tarkoittaa sitä, että yrittää jaksamisen rajoille saakka.

Riittävä pitää määritellä itselleen, jos ei halua kiusata itseään loppuelämäänsä flirttailemalla täydellisyydelle, jota kuitenkin on mahdotonta saavuttaa. Jos ei tee päätöstä siitä, mikä riittää, mielessä kaihertaa, että aina voisi olla parempi tai tehdä enemmän.

Riittävän hyvä ei ole alisuoriutumista vaan tietoinen päätös, jotta tehtävät asiat eivät muutu elämämme stressaaviksi ja jumittuneiksi keskipisteiksi. Tähän tarvitset myös uskallusta päästää irti, antaa olla ja jättää sikseen.

Lisää Sannan ajatuksia löydät kirjasta 102 oivallusta elämästä.

Kirja sopii sinulle joka…

…olet väsähtänyt kaikkiin vaatimuksiin, suorittamiseen ja tekemisen paljouteen.
…kaipaat näkökulmia palautumiseen ja huilaamiseen.
…haluat haastaa omaa ajattelua, jotta osaisit (tai voisit) ottaa vähän rennommin.
…haluat jäsennellä tunteitasi ja oppia ymmärtämään tunnekokemuksia, joista ei yleensä puhuta.
…kaipaat sanoitusta vaikeillekin tunteille ja ymmärrystä, että et ole niiden kanssa yksin.
…haluat tutkia rajojasi ja oppia asettamaan niitä.
…kaipaat näköaloja syvempään ihmisyyteen ja itsetuntemukseen.
…haluat lisätä luottamusta elämään myös vaikeiden tunteiden ja kokemusten äärellä.
…kaipaat lohtua, ymmärrystä ja rehellisesti jaettuja ihmisyyden kokemuksia, jotka saavat sinut ymmärtämään, että juuri sinulle on paikka tässä maailmassa – juuri tuollaisena.

Kurkkaa kirja TÄÄLTÄ.

Parisuhdeongelma liittyy vain harvoin pelkästään parisuhteeseen – se kietoutuu myös menneeseen

Miten saada parisuhteeseen harmoniaa?

Parisuhteeseen kuuluvat haastavat ajat. Toivottavaa parisuhteen molempien hyvinvoinnin kannalta olisi jonkinlaisen harmonian löytäminen suuremmaksi osaksi aikaa yhteistä arkea.

Oma parisuhteeni ajautui voimakkaaseen kriisiin, kun yhteinen lapsemme kuoli, ja muutamassa vuodessa tämän jälkeen perheemme muut lapset aikuistuivat ja muuttivat omilleen. Perheemme koti tyhjeni ja jäljelle jäimme vain minä ja mieheni.

Kun tutustuin perhekonstellaatiomenetelmään, tahdoin menetelmän avulla tarkastella oman parisuhteeni haasteita. Omassa konstellaatiossani näin sellaisia teemoja, joiden en todellakaan ollut ymmärtänyt vaikuttaneen siihen, miksi meillä oli niin vaikeaa.

Valitsemme kumppanimme aina tarkoituksella

Valitsemme aina oikean kumppanin. Sellaisen, joka tukee lapsentarinaamme. Sellaisen, joka sallii meidän olevan lähempänä vanhempiamme tai toista vanhempaamme. Sellaisen, joka vahvistaa jotakin tapaa systeemissämme olla parisuhteessa.

Minulle perhekonstellaatio näytti, että olen valinnut itselleni kumppaniksi miehen, joka ei ole täysin saatavilla ja jolle minä en ole täysin saatavilla. Kun olemme valinneet itsellemme kumppanin, jolla on jo aiempi elämä, ehkä lapsia jo toisen kanssa tai lapsia useamman kanssa, on sillä seurauksensa. Parisuhde ei ole ehkä niin tiivis kuin toivoisimme. Tämä on tärkeää hyväksyä, mutta useimmiten emme hyväksy ja sillä on seuraamuksensa.

Parisuhteessa syntyy hankausta kun yritämme väkisin saada siitä tiiviimpää kuin mikä on mahdollista. Tämä on hyvin tyypillistä uusparisuhteessa. Tahdomme suhteen todella onnistuvan ja olevan jotakin enemmän kuin aiempi tai aiemmat suhteemme. Me emme ole uusparisuhteessa se ensimmäinen.

Minä valitsin miehen, jolle minä en ole ykkönen. Hän valitsi naisen, jolle hän ei ole järjestyksessä ensimmäinen.

Rakkauden lait

Se, ettemme ole ensimmäinen, ei tarkoita ettei parisuhteessa ole rakkautta. Konstellaatiomenetelmän näkökulmasta sitoutuminen ei ole enää sama kuin ensimmäisen tai toisen kanssa. Tämä on havaittu monia konstellaatioita tekemällä. Menetelmän kehittäjä Bert Hellinger kuvasi, että on olemassa kolme rakkauden lakia. Jos yritämme pyrkiä ykkösen paikalle, se uhmaa yhtä rakkauden lakia, saapumisjärjestystä. Harmonia syntyy kun jokainen on omalla paikallaan. Uusperheissä ja uusparisuhteissa juuri tämä tuottaa haasteita.

Tämä laki tarkoittaa sitä, että jokaisella on vain yksi oikea paikka perhesysteemissä ja määräytyy saapumisjärjestyksen mukaan. Se joka tuli ensimmäisenä on ensimmäinen. Ongelmia syntyy kun saapumisjärjestystä ei noudateta.

Parisuhteessa tämä tarkoittaa sitä, että meidän kuuluu antaa paikka kumppanimme entisille kumppaneille emmekä voi pyrkiä sellaiselle paikalle mikä ei ole meidän. Entisiksi kumppaneiksi lasketaan syvässä rakkaussuhteessa olleet tai muut merkittävät ihmissuhteet ja kaikki suhteet, joista on lapsia, eläviä tai kuolleita.

Kun kuulin tästä rakkauden säännöstä, laista ja tarkastelin omaa parisuhdettani, ymmärsin ettemme olleet olleet mieheni kanssa oikeilla paikoilla. Minä en ollut kumppanini ensimmäinen vaan neljäs ja hän minun kolmas. Jokin asettui kun aloin kunnioittaa omaa paikkaani neljäntenä kumppanina.

Miksi valitsemme kumppanin, joka ei ole täysin saatavilla?

Tämä johtuu mahdollisesti siitä, että tahdomme olla tiedostamattomasti lähempänä vanhempiamme. Ehkä vanhempamme tai molemmat vanhempamme eivät olleet täysin saatavilla. Ehkä vanhempiemme parisuhde ei ollut onnellinen emmekä salli itsellemme onnea. Se miten mikin on, sen näyttää oma konstellaatio.

Parisuhdeongelma on harvoin ”vain parisuhdeongelma” vaan liittyy aina tavalla toisella johonkin menneeseen

Joskus saatamme kokea, että parisuhdeongelmamme tuntuu kummalliselta, sellaiselta ettemme tahdo löytää siihen mitään yksittäistä selitystä. Vaikka löytäisimme montakin selittävää tekijää miksi on hankalaa, niin pelkästään näiden tiedostaminen ei muuta tilannetta.

Konstellaatiomenetelmän avulla voimme nähdä millaisia lojaliteetteja meillä on suhteessa vanhempiimme ja miten ne vaikuttavat parisuhteemme hyvin- tai pahoinvointiin. Mitä enemmän voimme palauttaa taakat niille, joille ne kuuluvat, sitä lähemmäksi voimme tulla kumppaniamme. Jos olemme sotkeentuneet johonkin menneisyydessä olleeseen, emme näe kumppaniamme kumppaninamme.

Parisuhteessa molempien suvuissa on taso sille, kuinka onnellisia parisuhteet voivat olla tai miten läheisyyttä tai seksuaalisuutta niissä voi ilmaista. Nämä alitajunnassamme vaikuttavat mallit määrittävät vahvasti sitä mikä on omassa parisuhteessamme mahdollista.

Kun tulemme tietoisiksi näistä sisäistetyistä malleista vaikkapa tekemällä oman konstellaation, voimme muuttaa niitä. Voimme ottaa vastuun ja sietää itsessämme syyllisyys siitä, että olemme ehkä hieman onnellisempia tai elämme seksuaalisesti hyvinvoivemmassa parisuhteessa kuin esivanhempamme.

Onko kumppanisi sinulle vanhemman roolissa?

Monesti emme näe kumppaniamme hänenä itsenään vaan meillä on vaatimuksia häntä kohtaan kuin hän olisi äitimme tai isämme, jolta jäimme lapsuudessamme vaille. Nämä ovat alitajuisia ja niiden tiedostaminen ei ole helppoa. Sellainen parisuhde, jossa toinen on äiti tai isä ja toinen lapsi tulee olemaan haasteellinen. Vain kahden aikuisen ihmisen parisuhde voi löytää harmoniaa. Eikä tämä tarkoita ettemmekö koskaan saisi tipahtaa lapsiksi.

Itse havahduin siihen, että odotin kumppaniltani jotakin sellaista mitä olisin kaivannut omilta vanhemmiltani kun olin lapsi. Lisäksi asetelmamme kääntyi ajoittain sellaiseksi, että minä käyttäydyin kuin äiti ja mieheni kuin lapsi.

Voimme sanoa kumppanillemme oikeasti tai sisäisesti itseksemme: ”Sinä et ole äitini/ isäni. Minulla on jo äiti/ isä. Sinä olet vain sinä. Ihan tavallinen mies/ nainen. Minä en ole isäsi/ äitisi. Sinulla on jo vanhemmat. Minä olen aivan tavallinen nainen/ mies.” Kun nämä sanat tulevat syvältä sisältämme ja uskomme niihin, jokin voi asettua harmonisempaan tilaan parisuhteessamme.

Toimituksen vinkki: Kuuntele äänikirjana Pauliinan Rakkaus on tekoja arjessa -kirja.

Jos käytössäsi ei vielä ole äänikirjapalvelua, saat BookBeatin 45 päivän Hidasta elämää -edun käyttöösi TÄÄLLÄ.

Hyvässäkin ihmissuhteessa tulee joskus paha mieli – Erimielisyyksissä kannattaa muistaa tämä

Pidän melko kummallisena ajatusta siitä, että olisi olemassa kaksi ihmistä, jotka ovat kaikesta samaa mieltä. Kummallisuuksiin kuuluu myös syvä ihmissuhde, jossa toisen mieltä ei olisi koskaan pahoitettu. Emme voi suojautua haasteilta emmekä erimielisyyksiltä yhdessäkään hyvässä ihmissuhteessa, emme edes riidoilta. Moni meistä kuitenkin kaihtaa ja pelkää erimielisyyksiä aivan liikaa ja turhaan, konflikteista puhumattakaan.

Ihmissuhteet eivät ole hajuttomia, värittömiä eivätkä mauttomia, eivät myöskään riskittömiä.

Jos haluaa täysin samanlaisen ja samanmielisen kumppanin, ystävän tai kollegan, on paras pysytellä suhteessa itsensä kanssa, mikä sekään ei liene riskitöntä. Viisaampaa on treenata erimielisyystaitoja, joissa harva meistä yltää mestaruusluokan taitotasoon.

Erimielisyydet syntyvät erilaisista tarpeista, tavoitteista ja toiveista, myös erilaisista arvoista, uskomuksista ja merkityksistä, joita me asioille annamme. Erimielisyyksien rakentavaan ja keskinäistä yhteenkuuluvuutta vahvistavaan käsittelyyn tarvitaan kuuntelemisen, kysymisen ja suoraan puhumisen taitoja kuten myös tunne- ja empatiataitoja. Taitoja kerrakseen. Kaikki kuitenkin opittavissa olevia.

Pidämme usein jo pelkkää erimielisyyttä konfliktina, mutta konflikti syntyy yleensä vasta taitteessa, jossa osalliset pitävät toistensa näkemyksiä väärinä ja omiaan oikeina, ja keinot erimielisyyden käsittelyyn ovat kadoksissa. Usein kadoksissa on myös keskinäinen arvostus ja pyrkimys yhteiseen hyvään. Eri mieltä voi olla ilman kummempia tunteiden kuohuja, konfliktiin liittyy useimmiten voimakkaita tunteita, kuten kiukkua, pelkoa ja häpeää.

Jos pelkää ilmaista muista eriävän näkemyksensä, ei anna itsestään mitään muille. Jos taas pelkää vastaanottaa omistaan erilaisia näkemyksiä, kaventaa omaa ajatteluaan ja hidastaa omaa kasvuaan, sillä erimielisyydet ovat kehitykselle välttämättömiä. Ilman niitä emme voi kasvaa avarakatseisiksi, myötätuntoisiksi ja lempeiksi itseämme ja kanssaihmisiämme kohtaan.

Jos osaisimme katsoa maailmaa ja asioita toisen ihmisen silmin, osaisimme myös olla paremmin eri mieltä, eikä tilanteiden tarvitsisi kärjistyä ilmiriidaksi tai vihanpidoksi. Mitä enemmän ymmärrämme ympärillämme olevaa erilaisuutta, sen viisaampia ja sydämensivistyneempiä meistä tulee.

On toki erimielisyyksiä, jotka eivät ole ja joiden ei edes tarvitse olla ratkaistavissa. Sellaisten tunnistaminen on tärkeää. On hyvä sopia, että osapuoliset saavat pitää näkemyksensä, mutta jatketaan suhdetta tai tehdään töitä silti yhteisen hyvän eteen. Kyseisten erimielisyyksien kohdalla yhteisen kasvun mahdollisuus saattaa olla jopa suurinta.

POHDITTAVAA

1. Palauta mieleesi läheisiäsi ja tuttaviasi, joiden kanssa on helppo keskustella ja helppo olla eri mieltä asioista.
2. Pohdi, miten he toimivat ja mitä voisit heiltä oppia.
3. Palauta mieleesi myös ihmisiä, joiden kanssa erimielisyyksistä keskusteleminen on hankalaa tai mahdotonta.
4. Pohdi, mikä kanssakäymisestä tekee hankalaa ja mistä se voisi johtua.

Voit lukea erimielisyystaidoista lisää kirjastani täällä.

”Ei ole mitään kipeää, mikä ei olisi tarkoitettu jaettavaksi” – Lempeä ajatus elämäsi tärkeimmille ihmisille

Tämä runollinen ajatus on elämäsi tärkeimmille ihmisille – heille, jotka auttoivat sinua selviytymään ❤️

On ihmisiä, jotka auttavat sinua selviytymään. Ovat kuin kallio jalkojesi alla. Lupaus vakaasta maasta. Rauha sisäisen myrskysi keskellä. Heitä et unohda koskaan, mutta kiität mielessäsi aina. On ihmisiä, joiden kanssa uskallat viimeinkin hajota. Antaa kaikkien kerrostesi tippua, sisimmälle luvan särkyä ja järjestyä uudelleen. Hän on sinun todistaja. Näkijä, kuulija ja kannattelija. Kuin pehmeä syli, joka on valmis vastaanottamaan. Tarpeeksi vahva pitääkseen omat juurensa maassa, mutta riittävän hellä antaakseen kivun levätä käsivarsillaan. Kun hän näkee ja kuulee sinut, sinä näet ja kuulet itsesi, syvemmin ja todemmin kuin koskaan. Siinä hetkessä jokin sisälläsi herää. Solusi muistavat.

Ei ole mitään niin kipeää, mikä ei olisi tarkoitettu jaettavaksi.

– Susanna Jussila

Tämän ja muita koskettavia rakkausrunoja löydät kirjasta Kiitos että rakastat minua silti:

Terapeutti kertoo miksi itsetunnon murskaantuminen vaikeuttaa narsistisesta suhteesta irtaantumista

Itsetunnolla tarkoitetaan itseen liittyvää arvostusta, kykyä luottaa itseen, pitää itsestä ja arvostaa itseä kaikista epätäydellisyyksistä ja heikkouksista huolimatta.

Tähän me tarvitsemme myös muiden, erityisesti läheistemme myötätuntoista tukea.

Se, miten meille rakkaat ihmiset meitä katsovat ja mitä he kertovat meidän olevan, vaikuttaa väistämättä käsitykseemme itsestä sekä omaan itsearvostukseemme.

On vaikea rakastaa itseään, ellei läheisin ihminenkään sitä tee.

Narsistiset ja satuttavat suhteet eivät yksinkertaisesti voi olla vaikuttamatta negatiivisesti käsitykseemme itsestä. Toistuvien julmien moitteiden ja huonon kohtelun alla oleminen, jatkuva varpaillaan olo jokaista solua myöten saa kyseenalaistamaan omaa arvoa ihmisenä sekä kumppanina.

Itsetunnon lasku on luonnollinen seuraus narsistisessa suhteessa olevasta sairaalloisesta dynamiikasta, eikä itseä tarvitse syyttää tämän vuoksi heikoksi tai huonoksi.

Huono tai hajalle murskaantunut itsetunto voi estää päättämästä ja irtaantumasta narsistisesta suhteesta, koska jos ei itse usko olevansa arvokas tai ansaitse parempaa kohtelua, voi motivoituminen ja taistelu oman paremman elämän eteen tuntua liian suurelta vaatimukselta.

On lohdullinen tieto, että samalla tavalla kuin narsistiset suhteet voivat itsetuntoamme heikentää, voivat terveet ja rakastavat suhteet sitä myös korjata ja kohottaa, koska itsetuntomme on jatkuvassa muutostilassa, johon vaikuttavat erilaiset elämäntapahtumat, omat oletukset ja päätelmämme ja eniten juuri ne ihmiset, joiden lähellä aikaamme vietämme.

Älä siis koskaan luovu ajatuksesta etsiä ja saada ympärille ihmisiä, joiden tunnet vaikuttavan positiivisesti käsitykseesi sinusta itsestäsi. Siihen sinulla todella on oikeus.

Koska sinulla itselläsi on hyvin mahdollisesti hallussasi ihmiskunnan yksi kauneimmista taoidoista ja lahjoista saada muut voimaan hyvin lähelläsi, vaadi sen vuoksi samaa nyt itsellesi.

Lisää tietoa, lohtua ja tukea narsistisista ja satuttavista suhteista, sekä terapeuttisia keinoja ja konkreettisia ohjeita irtaantumiseen sekä toipumiseen löydät kirjastani: Toivu satuttavasta suhteesta!

**Toivotan sinut lämpimästi tervetulleeksi Zoom-luennolleni ”Näin irtaannut satuttavasta ja narsistisesta suhteesta”, 14.5.2025, klo:18-19.30. 29e.**

🔸Luennolla saat yksityiskohtaista tietoa, sekä ohjeita yleisesti hyvin haastavaksi koettuun irtaantumisvaiheen suunnitteluun satuttavista ja narsistisista suhteista, sekä itse irtaantumisvaiheeseen.

🔸Mitä tarkemmin irtaantumisvaihe on suunniteltu ja mitä paremmin ne asiat ja tunteet ovat tiedossa, joita itsessä sekä satuttavalta /narsistiselta ihmiseltä on odotettavissa sitä paremmin irtaantuminen voi onnistua.

Luento nauhoitetaan. Jos et pääse mukaan livenä, saat itsellesi tallenteen kahden päivän kuluttua luennosta.

Katso lisätietoja luennosta ja ilmoittaudu mukaan täältä!

25 asiaa, joissa ei kannata enää roikkua – ja 2 asiaa, joissa kannattaa

Tuntuuko sinusta, että roikut joissain asioissa tai ihmisissä?

Roikkuminen on passiivista tekemistä, joskus jopa tahdonvastaista. Roikkumisen vastakohta ei ole irti päästäminen vaan tietoinen toiminta. Siinä missä roikkuminen on päämäärätöntä, tietoinen toiminta tähtää aina kohti jotain suuntaa. Roikkumisessa ei myöskään ole aitoa tulevaisuuden näkymää. Se ei ennusta muutosta vaan on paikalleen jäämistä. Siksi roikkumista tulisi harrastaa vain äärimmäisen harvojen asioiden kohdalla.

Seuraavassa listaus asioista, ihmisistä ja tilanteista, joissa roikkuminen kannattaa lopettaa. Sen perään myös lyhyempi lista asioista, joissa roikkuminen puolestaan tekee ihan hyvää. Ota mitä otat, jätä mitä jätät. 💚

Älä roiku huonoissa ihmissuhteissa.
Älä roiku asioissa, jotka synnyttävät riippuvuutta.
Älä roiku tulevaisuuden haaveissa.
Älä roiku kuormittavassa työssä.
Älä roiku omassa menneisyydessäsi.
Älä roiku anteeksipyynnössä, jota et koskaan saanut.
Älä roiku ihmisessä, joka ei halua sinulle hyvää.
Älä roiku tilanteessa, joka ei muuksi muutu.
Älä roiku Hänessä (vaikka se irti päästäminen sattuukin).
Älä roiku siinä, mitä äitisi tai isäsi sinulle joskus sanoi.
Älä roiku siinä vääryydessä, jota kukaan ei koskaan korjannut.
Älä roiku odotusarvossa, että saat kaiken ansaitsemasi kiitoksen.
Älä roiku toiveessa, että muut tekevät sinut onnelliseksi.
Älä roiku jossain, mikä meni jo.
Älä roiku ajatuksessa ”sitten kun…”
Älä roiku sellaisten asioiden murehtimessa, joihin sinulla ei ole vaikutusvaltaa.
Älä roiku metsästämässä itsellesi asioita, joita et tarvitse.
Älä roiku tyhjänpäiväisyyksissä, joita et todellisuudessa edes elämääsi kaipaa.
Älä roiku katkeruudessa ympäröivää yhteiskuntaa kohtaan.
Älä roiku salaliittoteorioissa.
Älä roiku ihmisissä, joiden oli aika jatkaa kulkuaan.
Älä roiku vaihtoehtoisessa elämässä, jonka olisit itsellesi halunnut.
Älä roiku vihanpidossa toista ihmistä kohtaan.
Älä roiku täydellisessä kuvassa itsestäsi.
Älä roiku siinä harhassa, että elämäsi jatkuu loputtomiin.

Sen sijaan…

Roiku puolapuilla (tekee hyvää ryhdille ja venyttää kivasti selkälihaksia)
Roiku kylillä (ainakin välillä, niin saat taukoa suorittamisesta)

Kurkkaa myös Harri-Pekan kirja Tunne pelkosi – vapaudu elämään

Syvällä sisimmässä olevat pelot ohjaavat usein käyttäytymistämme, mutta niitä voi olla vaikea edes tunnistaa. Tällaisia pelkoja ovat muun muassa menettämisen pelko, huijarisyndrooma ja hylätyksi tulemisen pelko.

Tämä kirja on sinulle, joka…

…haluat tunnistaa ja ymmärtää niitä pelkoja, jotka rajoittavat elämääsi, jotta voisit kohdata ne ja päästää niistä irti

…puntaroit usein mielessäsi erilaisia riskejä tai uhkakuvia

…pelkäät pimeää, hämähäkkejä, käärmeitä, ahtaita paikkoja, korkeita paikkoja, tummaa vettä, kuolemaa, elämää, ihmisiä, jotain tiettyä ihmistä…

…et uskalla kertoa tunteistasi ihastuksellesi, sillä et halua tulla torjutuksi

…et kerro todellisista toiveistasi ja unelmistasi lähipiirillesi, sillä ajattelet heidän ehkä pettyvän.

Tunnista hiljainen manipulointi parisuhteessa

Kodin tunnelma muuttuu puolison tullessa kotiin tai huomaat hengittäväsi kevyemmin heti, kun hän on lähtenyt. Keskustelu jostakin aivan tavallisesta asiasta saattaa jättää sinulle hämmentyneen tunteen. Saatat havahtua suostuneesi johonkin itsellesi epämiellyttävään ja jäät pohtimaan, teitkö kompromissin, vai tulitko juuri manipuloiduksi. Pelkäät nostaa keskusteluun jonkin asian, koska arvelet sen hermostuttavan kumppaniasi. Tällaiset huomiot voivat kertoa hiljaisesta manipuloinnista parisuhteessa, jota ei aina ole kovin helppoa tunnistaa.

Suostuttelua surun kautta

Manipuloinnissa herätetään toisessa henkilössä tunteita, joiden avulla häntä pyritään ohjailemaan. Vuorovaikutuksessa pyrimme luonnostaankin toimimaan niin, ettei toiselle tulisi paha mieli. Siksi pienetkin pahastumisen tai surullisuuden ilmaukset ovat tehokkaita manipuloinnin keinoja. Tulee syyllinen olo, jos pahoittaa toisen mielen omalla toiminnallaan. On monia tapoja ilmaista pienin elein tai kierrellyin ilmauksin, että on toiseen pettynyt tai harmissaan. Jos aiot katsoa lempisarjaasi tv:stä, riittää kumppanin synkeä ilme ilmaisemaan, ettei tämä ole siitä mielissään. Ehkäpä alatkin siitä lähtien katsomaan sarjan silloin, kun hän ei ole kotona tai menet mieluummin katsomaan sen jonkun ystävän kanssa.

Varsinkin pidemmässä parisuhteessa toiseen tutustutaan ajan kanssa, ja alkuvaiheessa pyritään löytämään tapoja toimia toiselle mieleisellä tavalla. Laitat ruuan mielelläsi, perut iltamenot, jos toisella oli rankka työpäivä tai suostut sänkypuuhiin, jos toinen ilmaisee siihen halukkuutta. Ajan myötä miellyttämisen tarve vähenee. Tietysti kumppania haluaa silti huomioida, mutta voi käydä raskaaksi olla mieliksi toiselle joka hetki. Kompromissiin pitäisi olla jokin muukin syy kuin se, että toiselle voi tulla paha mieli. Ehkäpä hänen ei tarvitse pitää kaikesta, mitä sinä teet.

Tunteita kannattaa nostaa puheeksi ja kysyä tunteista suoraan. Sanoittaminen selkeyttää tilanteita. Selkiyttävä kysymys, kuten ”tuleeko sinulle paha mieli, jos katson tämän sarjan jakson?” auttaa avaamaan tilannetta. Onko pahastumiseen jokin vakavasti otettava syy, vai haluaako toinen kontrolloida tekemisiäsi liiallisesti. Voit myös kertoa itse omista tunteistasi, joita toisen käytös sinussa herättää.

Uhkaava ilmapiiri

Uhkaava tunnelma parisuhteessa on aina hälytysmerkki. Jos huomaat pelkääväsi kumppanin reaktioita, pysähdy välittömästi analysoimaan kokemiasi tilanteita. Kokemasi uhka ei hiljaisessa manipuloinnissa välttämättä ole mitään konkreettista. Se voi olla pelkoa, että hän saattaisi jättää sinut yksin tai sitten pelkoa pahasta riidasta tai toisen vihastumisesta. Kaikenlaiset riidat eivät kuulu parisuhteeseen. Käytöstäsi voidaan manipuloida helposti yhdellä ilkeällä kommentilla, jonka jälkeen alat pelätä riidan syntymistä.

Huomaatko, ettet enää halua kertoa mihin olet menossa tai että ensi viikonloppuna on ystävän juhlat? Koitat ehkä mielistellä kumppania keskusteluissa ja kertoa mieluiten vain sellaisia asioita, joita arvelet hänen haluavan kuulla? Saatat vältellä itsellesi tärkeitä puheenaiheita, koska epäilet kumppanisi hermostuvan niistä.

Jos koet parisuhteessa toistuvasti toisen mitätöivän sinulle tärkeitä ajatuksia tai mielipiteitä, saatat olla henkisen väkivallan kohteena. Tarkastele sitä, miten vapaasti uskallat puhua eri aiheista ja vertaa keskusteluilmapiiriä vaikka ystävien kanssa käytyihin keskusteluihin. Mikäli kumppanin reaktioiden pelkääminen saa sinut valikoimaan tarkkaan puheenaiheet, niin todennäköisesti kyse on hiljaisesta manipuloinnista.

Suluissa sanottua

Manipulointi liitetään tyypillisesti vuorovaikutustilanteisiin ja keskusteluun, mutta läheskään aina asioita ei sanota ääneen. Tyypillisiä parisuhteen manipuloinnin keinoja ovat tuhahdukset, kiukkuiset äänenpainot ja muut tyytymättömyyden ilmaukset.

Jos joka kerran ystävien tapaamiseen lähtiessäsi saat kumppaniltasi tympääntyneen katseen, viesti kyllä tulee perille ilman sanojakin. Kavereiden kanssa ulos lähteminen ei ole hyvä juttu. Tuntuu kuin ilme tai ele sanoisi sen jopa voimakkaammin kuin sanat. Siihen on myös vaikeampaa puuttua, sillä toinenhan ei sanonut mitään.

Hiljaisuus on voimakas viesti. Jos kertoessasi jostakin sinulle tärkeästä asiasta tai vaikka hauskasta sattumuksesta kumppani ei reagoi mitenkään, jää viesti epäselväksi. Jäät miettimään, sanoitko jotakin outoa tai kommunikoitko väärällä tavalla. Muutat ehkä viestimisen tapaasi, jotta saisit hänet mukaan keskusteluun. Ehkäpä vaihdat aihetta johonkin hänelle mieluisaan.

Mykkäkoulu on yksi manipuloinnin muoto. Se voi alkaa riidasta tai pienestäkin erimielisyydestä. Pitkän hiljaisuuden jälkeen olet todennäköisesti helpottunut, että puheyhteys on viimein palautettu. Seurauksena voi olla, että varot jatkossa olemasta eri mieltä.

Jos puheeksi ottaminen johtaa hyvään keskusteluun, se voi parantaa parisuhteen laatua merkittävästi. Jos taas keskusteluyritykset saavat vastaansa hiljaisuutta tai kommentteja liiallisesta herkkyydestäsi, on tilanne haastavampi. Hyvään ja avoimeen vuorovaikutukseen pyrkiminen on kuitenkin todella arvokasta, sillä onhan parisuhde usein niitä elämän tärkeimpiä ja läheisimpiä ihmissuhteita.

Voit tutustua kirjaan ja tilata sen itsellesi TÄÄLTÄ.

Voiko toista ihmistä koskaan täysin ymmärtää?

Tuntuuko sinusta välillä, ettet ymmärrä lainkaan toista ihmistä? Vaikka hän olisi erittäin läheinen. Tuntuuko sinusta, että toinen käyttäytyy täysin ennakoimattomasti, vaikka olet jo pitkään ajatellut, että tunnet hänet läpikotaisin? Vastaus löytyy sinusta itsestäsi.

Projektio on jonkin itsessä olevan heijastamista toiseen

Projektio on psykologinen ilmiö, jossa mielemme heijastaa jotain meistä itsestämme toiseen, henkilöön, esineeseen tai ilmiöön. Tämä tapahtuu tiedostamatta tai tiedostaen.

Projektio on tärkeä prosessi, sillä ilman sitä emme kenties voisi tunnistaa ympäristössä, mihin tunnemme vetoa tai mikä on meille tärkeää. Käänteisesti voimme kuitenkin alitajuisesti heijastaa toiseen esimerkiksi menneisyydessä meitä laiminlyöneen ihmisen ja olla ikään kuin näin näkemättä toista oikeasti.

Hyvä esimerkki on esimerkiksi vanhempi, joka näkee lapsessa toisen vanhemman piirteitä ja leimaa näin lapsen ”samanlaiseksi kuin tämä toinen vanhempi”. Näin lapsen ainutkertaisuus voi jäädä näkemättä. Kirjoitin projektioista myös täällä.

Omat uskomukset saavat tulkitsemaan toista ihmistä väärin

Toinen toisen ymmärtämiseen liittyvä psykologinen ilmiö on introjektio eli uskomukset. Voimme tehdä toisesta henkilöstä nopeasti johtopäätöksiä. Osa niistä perustuu omaksumiimme uskomuksiin, joita olemme saaneet esimerkiksi vanhemmilta ja yhteiskunnasta. Esimerkiksi tietty tapa pukeutua tai toimia voi saada meidät luokittelemaan toisen mielessämme hyvinkin vahvaan mielikuvaan.

Tämä ilmiö voi tulla toisen kokemisen väliin, jolloin emme näe häntä kunnolla. Uskomukset ovat myös tärkeitä meille voidaksemme oppia esimerkiksi uutta tietoa. Voit lukea introjektioista lisää täältä.

Kokeile tätä harjoitusta

Voit tehdä seuraavan hahmoterapeuttisen harjoituksen toisen henkilön kanssa. Istukaa vastakkain, niin että näette toisenne kunnolla. Vuorotellen katsokaa toistenne ulkonäköä ja sanokaa seuraavan kaltaisia lauseita, joissa huomaat jonkin yksityiskohdan toisessa ja kuvailet mitä ajatuksia se sinussa herättää: ”Huomaan hiuksesi ja ajattelen, että olet….” tai esimerkiksi ”Näen kaulallasi metallisen korun ja ajattelen, että pidät….” Tehkää tätä noin kymmenen kierrosta ja keskustelkaa yhdessä sen jälkeen, miltä toisen kuvailut tuntuivat, ja mitä ne kertovat teistä molemmista, sekä kuvailun tekijästä että sen kohteesta. Olivatko olettamukset osuvia vai ainoastaan olettamuksia?

Itselleni yksi isoimmista oivalluksista hahmoterapiaopinnoissani oli juuri havainto siitä, kuinka paljon heijastan itseäni toiseen alitajuisesti. Kuinka teen oletuksia toisen käytöksestä ja ulkonäöstä. Tämä kaikki on viatonta eli tapahtuu hyvin nopeasti ja itsestään.

Kun tulemme tietoiseksi näistä mielemme taipumuksista, voimme kenties ryhtyä toimimaan toisin. Projektioiden kohdalla tämä tarkoittaa, että otamme ne takaisin, eli otamme vastuun omista olettamuksistamme. Introjektioiden kohdalla voimme pureskella uskomuksiamme ja todeta, että haluammeko kantaa niitä vai kenties jos huomaamme että ne ovat joltain toiselta saatuja emmekä enää halua niitä kantaa, niin voimme sylkäistä ne pois. Näin voimme pikkuhiljaa alkaa näkemään ja ymmärtämään toista ainutkertaisena, omana, meistä erillisenä henkilönä.

Voit tutkia itseäsi ja toista tekemilläni Valot ja varjot minussa-korteilla. Löydät ne täältä.

Pariterapeutti vastaa: Miksi tunnen itseni yksinäiseksi parisuhteessa?

Miksi tunnen itseni yksinäiseksi parisuhteessa?

Pariterapeutti vastaa:

Kiitos tärkeästä kysymyksestä, jonka moni varmasti tunnistaa. Lähdetään alkuun liikkeelle siitä, että yksinäisyys on yleisinhimillinen tunne, jota jokainen luultavasti hetkittäin ainakin elämässä kokee. Vaikka ympärillä olisikin ihania ja tärkeitä ihmisiä. Saatamme siis joskus kokea yksinäisyyttä tai ulkopuolisuuden tunnetta vaikka olisimmekin parisuhteessa, eikä tästä vielä itsessään tarvitse huolestua.

Ihmisenä oleminen on lopulta aika herkkää. Me samaan aikaan tarvitsemme toisiamme, mutta emme tule ikinä sulautumaan toiseen. Osa ihmisyyttä on siis läheisyyden ja erillisyyden välinen tanssi.

En muista keneltä olen tämän kuullut, mutta sanonta menee että ”parisuhde voi olla yhdessä yksinäisyyden jakamista”. Lause ei ehkä alkuun kuulosta kovin toiveikkaalta, mutta näen tuossa myös jotain kaunista. Niin, me kaikki synnymme ja lähdemme täältä yksin. Saamme välissä kohdata ja kokea paljonkin toisten kanssa, mutta jokaisen omassa kokemuksessa on jotakin, mitä ei aivan täysin kukaan toinen voi tavoittaa.

Siksi onkin arvokasta luoda hyvää suhdetta itseensä. Sillä me olemme lopulta oman elämämme pisin ihmissuhde. Samaan aikaan on täysin normaalia kaivata yhteyttä toiseen ihmiseen, ja erityisesti omaan kumppaniin. Kaikissa suhteissa tulee hetkittäisiä ns. yhteyskatkoksia, mutta toimivassa suhteessa olisi hyvä olla keinoja yhteyden uudelleen luomiseen ja palauttamiseen. Näitä taitoja on onneksi myös mahdollista harjoitella.

Toinen näkökulma yksinäisyyden kokemiseen parisuhteessa liitttyy taas siihen, että miten parisuhteessa tulee kuulluksi ja nähdyksi? Onko suhteessanne tilaa keskustella tarpeista ja toiveista? Jaatteko ajatuksianne sisäisestä maailmastanne toisillenne?

Jos yhteyden tarve on jatkuvasti pakkasella, voi olla että olo että ”on yksin, vaikka ollaan yhdessä” on hyvinkin ymmärrettävä. Parisuhde on kuitenkin tunnesuhde, jossa on täysin inhimillistä myös toivoa, että tunnetarpeet täyttyisivät. Missään suhteessa ne eivät täyty joka ikinen hetki, mutta suhteessa olisi hyvä säilyttää kiinnostus kummankin tarpeita kohtaan, vilpittömästi.

Sitä voikin pysähtyä pohtimaan, että mitä yhteys sinulle on?

Mistä yhteyden kokemus sinulle tulee?

Ja aina jos tunnistamme kaipaavamme suhteessa jotakin, on hyvä kysyä: Olenko pyytänyt?

Olenko tehnyt kutsuja toiselle tähän liittyen?

Toimituksen vinkki: Rakentakaa yhteyttä vastaamalla Parisuhteen keskustelukorttien kysymyksiin

Uuden Parisuhteen keskustelukortit 2 -korttipakan teemana ovat avoimuus, sitoutuminen ja rakkauden teot ❤️. Kurkkaa Parisuhteen keskustelukortit TÄÄLTÄ.

Sosiaalisten tilanteiden pelko ei useimmiten ole itse tilanteen pelkoa – Oikeasti yli puolet pelkää tätä

Oletko koskaan ollut rannalla ja arastellut olla pelkässä uima-asussa? Kokenut ehkä, että et ole aivan kesäkunnossa ja ajatus siitä, että muutkin huomaisivat sen, ei ole tuntunut mukavalta. Kulttuurissamme on vallalla tietyt kauneusihanteet. Jos koemme, että emme täsmää niihin, emme mielellämme esittele kehoamme muille.

Kehoesimerkki on helppo ymmärtää, koska keho on jotain konkreettista. Kehoihanteet ja niistä poikkeaminen koskettavat jossain määrin meistä melkein jokaista. Täysin samalla tavalla meillä on kuitenkin ideaaleja myös esimerkiksi yksilön kyvyille, kuten ammattitaidolle.

Jos istumme työpaikalla kokouksessa ja emme tunne käsiteltävää aihetta kovin hyvin, emme mielellämme sano kokouksessa mielipidettämme ääneen. Saatamme pelätä, että paljastuisimme tällöin ammattitaidottomiksi muiden silmissä. Samasta syystä jo pienet lapset oppivat usein olemaan viittamatta koulussa, koska pelkäävät vastaavansa väärin ja menettävänsä näin muiden arvostusta. Ennakoiva pelko muiden suhtautumisesta saa lapsen kätkeytymään yrittämisen sijasta.

Sanavalmis seuraihminen on länsimainen ihanne

Yhtä lailla kuin meillä on kauneusihanteita ja ihanteita yksilön kyvyille, meillä on myös ihanteita yksilön persoonallisuudelle ja sosiaalisille ominaisuuksille. Länsimaissa arvostetaan ulospäinsuuntautunutta ja itsevarmaa yksilöä.

Ideaaliyksilö on sinut itsensä kanssa sosiaalisissa tilanteissa; hän on seurallinen avoin, leikkisä, puhelias, hauska ja kovanahkainen. Jos koemme, että emme ole seurallisia vaan enemmän varautuneita, jäykkiä, hiljaisia, tylsiä tai herkkiä kritiikille, emme mielellämme osallistu tilanteisiin, joissa nämä ominaisuudet olisivat vaarassa paljastua.

Sosiaalisten tilanteiden pelkoisilla yli puolella ydinpelko liittyy juuri omien sosiaalisten ominaisuuksien paljastumiseen muille. Taustalla on pelko, että muut arvioisivat heitä heidän sosiaalisten ominaisuuksiensa paljastumisen jälkeen negatiivisemmin.

Sosiaalisten tilanteiden pelossa ei siis ole kyse sosiaalisten tilanteiden pelkäämisestä, vaan pelosta, että tilanteessa paljastuu muille ihmisille taipumuksemme punastua, jännittää, mennä lukkoon tai esimerkiksi herkkyytemme muiden kritiikille.

Itsensä kätkemisen seuraukset

Ennakoiva pelko muiden negatiivista arvioista ohjaa meitä siis kätkemään luonnettamme kuin rannalla kehoamme. Jos koemme, että jossakin ominaisuudessamme on jotakin vikaa, on inhimillistä pyrkiä kätkemään se muilta. Näin pyrimme varmistamaan, että muut ihmiset eivät torju, hylkää tai nöyryytä meitä ominaisuuden paljastuessa.

Kätkemällä itsestämme negatiivisiksi kokemamme puolet pyrimme suojaamaan todellista minuuttamme muiden kritiikiltä ja hylkäämiseltä. Tämä voi saada ihmisen esimerkiksi välttelemään kokonaan tilanteita, joissa omien puutteiden koetaan olevan vaarassa paljastua.

Sosiaalisten tilanteiden pelosta onkin kyse silloin, kun pyrimme hallitsemaan negatiivisten arvioiden herättämiä pelkoja välttämällä tietynlaisia sosiaalisia tilanteita kokonaan. Itse tilanteessa kätkemisen tavoitteeseen voidaan pyrkiä esimerkiksi välttelemällä vuorovaikutusta. Vuorovaikutuksessa kätkemiseen voidaan puolestaan pyrkiä muuttumalla eleettömäksi, ettei mitään epävarmuutta varmasti vuotaisi lävitse.

Kuitenkin jos merkittävä osa meistä on piilossa koko ajan, yksinäisyydeltä on vaikea välttyä. Jos kykenemme näyttämään itsestämme vain pienen palan jokaiselle ihmiselle, emme voi olla eheänä ja avoimesti omana itsenämme missään. Tämä on tragedia meidän itsemme mutta myös muiden ihmisten kannalta. Myös muut ihmiset menettävät tämän seurauksena läheisen ja aidon yhteyden meihin ja kenties myös hyvän ystävän ja kumppanin.

Jos kykenemme näyttämään itsestämme vain pienen palan jokaiselle ihmiselle, emme voi olla eheänä ja avoimesti omana itsenämme missään. Tämä on tragedia meidän itsemme mutta myös muiden ihmisten kannalta.

Itsensä kätkemisen purkaminen

Olisi hyvä pyrkiä muistamaan, että oman inhimillisyyden paljastaminen muille synnyttää usein psykologista turvallisuutta ja aidompaa ihmiskontaktia, koska myös muut uskaltautuvat paljastamaan omia kipukohtiaan. Tämä puolestaan rakentaa syvempää ja hedelmällisempää yhteyttä ihmisten välille.

Kun näytämme avoimesti omat heikkoutemme muille, joku saattaa joskus huomauttaa meille niistä kriittiseen sävyyn. Tällaisia tilanteita ei kuitenkaan pidä pelätä, sillä ne ovat kuin hierontaa juuri oikeaan kipupisteeseen. Ne opettavat meitä kestämään kritiikkiä paremmin ja poistavat ajan myötä pelkoa muiden negatiivisista arvioinneista. Toisekseen kritiikin sietämisen lisäksi opimme, että kritiikkiin ei kuole. Omien heikkouksiemme näyttäminen muille auttaa meitä lisäksi oppimaan, että muiden ihmisten reaktiot eivät ole hallinnassamme mutta omat reaktiomme niihin ovat.

On hyvä muistaa, että rohkaistuminen ei ole rohkeutta olla jotain, mitä emme ole, vaan rohkaistumista olemaan oma itsemme. Sosiaalinen rohkeus ei ole näyttäytymistä itsevarmana muiden silmissä vaan kykyä paljastaa oma keskeneräisyytensä ja omat inhimilliset haavoittuvuutensa muille ihmisille.

Lisää sosiaalisesta rohkaistumisesta voit lukea kirjasta Rohkaisukirja ujoille.

Kumppania voi vaihtaa, itseään ei – Tästä syystä parisuhteessa koetaan usein pettymyksiä

Ongelmien ja erimielisyyksien syy ihmissuhteissamme on usein omissa odotuksissamme. Odotukset, tarpeet ja toiveet, jotka eivät sitten toteudukaan, aiheuttavat väistämättä pettymyksiä, joilta kukaan meistä ei voi suhteissaan välttyä. Etenkin parisuhteessa odotamme kumppanimme tarjoavan meille kaiken kaipaamamme ja mieluiten vielä enemmän.

Sellaista kumppania ei maa päällään kanna, joka pystyisi vastaamaan reippaasti ylimitoitettuihin odotuksiimme ja huolehtimaan kaikista tarpeistamme ja toiveistamme kaikilla elämänalueilla. Asetamme riman yltämättömiin korkeuksiin unohtaen, että emme itsekään pysty tarjoamaan likikään kaikkea, mitä kumppanimme kaipaa ja tarvitsee.

Usein emme edes ilmaise toiveitamme, vaan odotamme kumppanilla olevan maagisia kykyjä, joiden avulla hän osaisi lukea ajatuksemme.

Meillä on myös kummallinen ajatus siitä, ettei mikään toisessa ihmisessä, hänen ajatuksissaan, tavoissaan tai tekemisissään saisi koskaan ärsyttää meitä. Ärsyyntyminen on ikioma tunteemme ja sen syynä on se, ettei toinen ajattele, tunne, reagoi ja toimi niin kuin me haluaisimme hänen toimivan. Ja taas me olemme niin pettyneitä.

Joillakin kumppaniinsa pettyneillä ja sen vuoksi eronneilla on tarve hakeutua nopeasti uuteen suhteeseen uusin tai paremminkin samoin vanhoin odotuksin ja toivein. Uusi suhde saattaa tuntua aluksi autuaalta, koska kummallekaan ei vielä ole ehtinyt kertyä yhteisten menneiden tapahtumien ja pettymysten painolastia.

Usein käy kuitenkin niin, että ongelmat eivät poistukaan kumppania vaihtamalla, sillä itseään ei voi vaihtaa. Samat omat odotukset tuottavat jälleen pettymyksen ja uusi suhde näyttäytyy samanlaisena kuin ne kaikki entisetkin – samat pettymykset, syyttelyt ja suuttumukset.

Yksikään ihmissuhde ei ole sitä, mitä siltä odotamme, sehän olisi jopa yllätyksetöntä ja tylsää. Kuten juuri tanssikurssilla jotenkuten oppimassani kuviohumpassa seuraajaa kehotettiin olemaan välillä tottelematta viejää ja tekemään omia yllätyskuvioitaan, kunhan askeleet pysyvät yhteisessä rytmissä, ovat hyväntahtoiset yllätyskuviot suhteissakin piristäviä.

On viisasta luopua omista odotuksista ja vaatimuksista ja nähdä se rikkautena, ettei toinen ole sellainen kuin haluaisimme hänen olevan eikä hän aina toimi, kuten haluaisimme hänen toimivan.

Emme myöskään voi pakottaa kumppaniamme pitämään meistä tai rakastamaan meitä haluamallamme tavalla. Kun emme aseta toista ihmistä kohtaan odotuksia, meidän ei myöskään tarvitse pettyä.

Yksinkertaista, mutta monimutkaista?

Pettymykset ovat olennainen ja ohittamaton osa parisuhdetta. Tunneturvallinen suhde opettaa meitä kohtaamaan pettymyksiä yhteyttä toisiimme kadottamatta. Se opettaa meitä myös sietämään pettymysten tuottamista, sillä kukaan ei siltäkään voi välttyä, ellei sitten taivu tahdottomaksi miellyttäjäksi.

Lue lisää kirjastani Syvennä ihmissuhteitasi, muuta elämäsi.

Metsässä sielu lepää ja marjakori täyttyy – ”Hyvä mieli näkyy sisäisenä ja ulkoisena hymynä päiväkausia luonnossa käynnin jälkeenkin”

Kysyimme Facebookissa ja Instagramissa mainosyhteistyössä Ravintorenkaan kanssa, mitä metsän antimia olet oppinut hyödyntämään – ja kuka sen sinulle opetti? Mitä metsä merkitsee sinulle ympäristönä – ja kuka vei sinua lapsena metsään?

PS. 🌲 Karin Havupuu-uutejuoman 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi saat -25% Karin Havupuu-uutejuomista koodilla HIDASTA25 osoitteesta pinena.fi

Samaistutko näihin metsämuistoihin?

”Äidin äiti ja äiti veivät nuorempana metsään sienestämään ja marjastamaan. Äidin äiti teki maailman parasta vadelmamehua, ja aina oli kotona ja mummulassa itse tehtyä hilloa lettujen kanssa. Pienenä en pitänyt sienistä, mutta iän myötä olen oppinut niistäkin pitämään.

Nykyään mehustan, hilloan ja pakastan marjoja ja sieniä riittää pakkasessa ympäri vuoden. Sienistä teen sienipiirakkaa, kastiketta, keittoa ja joskus lisään omelettejen täytteeksikin. Kyllä ne sieltä äidin puolelta on opittu

Sieniä olen opetellut itse tunnistamaan pikku hiljaa. Mökillä on syksyisin aina ensimmäisenä tarkistettava sienipaikat. Luonto on tärkeä ja siellä tulee liikuttua muutenkin.”

***

”Vanhempien kanssa käytiin lapsena paljonkin luonnossa, poimittiin marjoja ja istutettiin uutta mettääkin. Muut keräsivät sieniä, minulle ne ei maistuneet. Veljen kanssa leekattiin oksien ja purojen kanssa, talvisin hiihettiin hankikannolla ja muutenkin.

Tärkeä oppi oli sekin, että roskia ei metsään jätetty vaan opetettiin jo tuolloin keräämäänkin, jos muitten jättäminä tai tuulen tuomina jotakin luonnosta löytyi. Maalta kun olen kotoisin, oli luontevaa olla luonnossa muutenkin ja aikuisena luonto tuntuu kuin toiselta kodilta.

Luonnossa sielu ja keho lepää. Äitimaan avulla saa maadotuttua ja hyvä mieli näkyy sisäisenä ja ulkoisena hymynä päiväkausia luonnossa käynnin jälkeenkin. Aloin itse selvitellä aikuisena villiyrttien merkitystä syvemmin ja monia erilaisia tuleekin kerättyä kuivumaan, pakkaseen ja jotakin öljyksikin työstäen.”

***

”Äiti ja isä ovat opettaneet arvostamaan metsän marjasatoa, ovat poimineet vuosien varrella tuhansia litroja marjoja, niistä olemme saaneet nauttia yllin kyllin. Nyt heistä ei enää ole marjastajiksi, joten mieli tekee jatkaa hyvää perinnettä.”

***

”Kaikki ruuaksi kelpaava on aina kerätty tarkasti talteen. Kaunein oppi on kuitenkin se, että paras kirveenvarsi tulee linnun laulupuusta.”

***

”Pappa vei lapsena metsään. Varsinkin talvisin oli mahtavaa kun rinkkaan pakattiin mukaan myös lämmin mehu, makkara, nuotiotarvikkeet. Mahlan keruun opetti myös. Ukki puolestaan opetti sienestämään. Hänen jalanjäljissä tuli opeteltua ne ”salaiset paikat”. Isoisomamman kanssa opeteltiin marjastamaan. Myös saniaisten juuret ja ketunleivät tulivat tutuiksi. Näitä oppeja kannan sydämessäni aina ja heitä on kiittäminen siitä, että metsä on mulle toinen koti. Itse aikuisena opetellut lisää ja omien lasten kanssa tehnyt samoja juttuja.”

***

”Vanhempien kanssa teimme sieni- ja marjaretkiä. Parasta olivat silloin eväiden syönti. Nykyään olen himosienestäjä. Myös marjastus on ihanaa. Metsässä sielu lepää. Samalla saa herkkuja talven varalle ja kuntokin kasvaa.”

***

”Lapsena metsä oli leikkipaikkani, vietin tunteja metsässä ja kuvittelin sinne peikkoja ja keijukaisia sekä vanha puu oli minun isovanhempani, sillä en ole eläessäni heti tavannut, niin kuvittelin sellaiset itse. Äiti opetti marjastamisen ja isä sienestäminen, joten olen oppinut myös metsän tärkeyden ravinnon kannalta sekä mahlaa keväisin koivusta.”

***

”Käytiin mummoni kanssa puolukassa kun olin pieni. Istuin mummon fillarin kyydissä ja niin mentiin metsään. Myöhemmin kun olin alakouluikäinen käytiin vanhempieni ja siskojeni kanssa mustikassa. Yövyttiin teltassa meren rannalla. Meillä ei kerätty sieniä. Aikuisena mökkeilin saaressa ja keräsin omien lasteni kanssa mustikoita. Opin myös sienestyksen. Nyt eläkeiässä kerään edelleen mustikkaa ja puolukkaa nykyisen mökkipaikan lähimetsistä sekä vadelmaa hakkuualueilta. Sienistä kanttarelleja, suppiksia ja rouskuja joita myös suolaan. Hortoiluna ainoastaan nokkosta jota kuivaan.”

***

”Savossa 80-luvulla lapsuudenkesinä keräilin heinään äidille metsämansikoita ja pikkusiskon kanssa keräsimme mustikoita siniseen emalikuppiin ja menimme maitolaiturille leikkimään. ”Leikimme köyhiä” ja söimme säästeliäästi yksi marja kerrallaan. Mustikkamaitoa teimme mökillä. Ketunleipiä eli käenkaalia popsimme myös. Ne olivat kivankirpeitä. Vadelmiakin tuli poimittua kunnes kerran astuin maa-ampiaispesään.

Vantaan lähiölapsille oli kivaa olla vaihtelun vuoksi korvessa, polskia puhtaassa pikkujärvessä ja nauttia luonnosta. Kotinurkilla nimesin lähimetsämme Jäätelömaaksi, jonne pääsi kun ohitti tietyn puun ja avasi siitä ”avaimella” tien Jäätelömaahan. Meillä oli maja siellä ja hautasimme Sanna-sammakon sammalikkoon. Puissa tuli kiipeiltyä ja lauleskeltua kallioilla kesäiltoina.

***

”Lapsena leikin paljon ystävieni kanssa lähimetsässä, siellä oli ne parhaat leikit ja mielikuvitus laukkasi villisti! Ketunleipiä napsittiin suuhun, kun vastaan tuli. Äiti ja mummi vievät minut sienestämään ja marjaan. Sienestäminen on todella tärkeää ja niin voimaannuttavaa minulle! Lahjoitan saaliistani myös ystävilleni ja sukulaisille. Seuraan säätä ja olen huolestunut, jos ei sada tarpeeksi sienisatoa ajatellen. Suolaan sieniä ja pakastan.

Metsän tuoksu…aaah! Niin ihana! Linnut ja muut metsän asukit, niitä seurailen mielenkiinnolla. Marjastuksessa parasta oli eväiden syöminen lapsena. Niinpä ostankin marjat tuttaviltani, kun se ei ole lähellekään niin mielekästä kuin kanttarellijahti! Pakastan, mehustan ja keittelen hilloja. Kellarissa käynti on kuin ylläri, löytyy vielä yksi purkki herkkuja!

Keväällä on parasta, kun voi poimia Vuohenputkea, nokkosta ja horsmaa! Niistä teen ihanan piirakat ja tarjoan muillekin! Lähimetsä on minun oma Narnia, mikrokosmos ja eskapismia parhaimmillaan! Come the Spring!”

***

”Kuljin vuosikausia vanhempieni mukana luonnossa ympäri Suomea. Keräsimme sieniä ja marjoja, maalla sijaitsevan mökkimetsän kääpiä ja kuusenkerkkiä, joista keittelimme siirappia. Vanhempani olivat jo kauan aikaa sitten tietoisia luonnon ihmisille antamista erilaisista lääkinnällisistä mahdollisuuksista. Opin myös sen, miten selvitä ilman mukana kannettua ruokaa useiden päivien vaelluksilla. Samoja taitoja olen siirtänyt pojalleni, joka todella tuntee luonnon antamat mahdollisuudet sekä kykenee löytämään ravintoa luonnosta käymättä kaupan kautta…”