Sivu 47 – Hidasta elämää

Jatkuva ärsyketulva saattaa hiljentää nuoren oman ajattelun – Näin voit tukea nuorta olemaan rohkeammin oma itsensä

Kun nuori on rehellinen itseään ja muita kohtaan, se voi vaikuttaa positiivisesti niin henkiseen kuin sosiaaliseen hyvinvointiin. Olen saanut todistaa tätä kotona teini- ja täysi-ikäisten lasteni kanssa useasti. Lapset ja nuoret tarvitsevat tämän oppimiseen ja ylläpitämiseen meitä aikuisia. Ajattelen, että kyse on siitä, että meidän tulisi aikuisena elää kuten opetamme, eikä niinkään keskittyä kasvattamaan lapsia tai nuoria.

Nuoret aistivat herkästi epäaidon, vaikka ovatkin esimerkiksi somessa kaiken epäaidon ympäröiminä – Tai ehkä juuri siksi. Vaikeinta on oman kokemuksen mukaan saada nuori pysähtymään itsensä äärelle pohtimaan, kuka on tai mitä tuntee tai elämältään haluaa. Ärsyketulva on niin valtava, että nuori tarvitsee välillä tiukkaakin rajaamista aikuiselta, jotta saa tilan omien ajatusten kuulemiseen.

Jos saisit tehdä mitä vaan

Lapsille ja nuorille on ominaista unelmoida ja haaveilla. Tästä voisimme muuten aikuisina ottaa oppia! Rehellisyyttä voi opetella yhdessä nuoren kanssa, vaikka haaveista puhumalla. Kysymällä, mitä tekisi kesälomalla, jos saisi tehdä mitä vaan. Tai mitä töitä tekisi isona, jos saisi tehdä mitä vaan. Kun nuori vastaa, voisi aikuinen herkällä korvalla kuunnella ja kysyä lisää. Voisi myös kysyä, miten niitä kohti voisi alkaa kulkemaan. Mitä esteitä unelman tiellä on, tai mikä niissä mietityttää. Aikuinen kuulisi, miten nuori ajattelee ja vois myöhemmin palauttaa nuoren mieleen jutellut unelmat ja haaveet. Kysyä, mitä niille tänään kuuluu?

Nuori oppii rehelliseen ilmaisuun mallista – niin kuin lähes kaiken muunkin elämässään. Ajattelen, että tämä onkin vanhemmuuden yksi vaikeimmista asioista. Että pitäisi itse olla esimerkkinä jollekin? Ja miten tarkkaan he aistivatkaan sen, jos vain sanot, etkä oikeasti tarkoita. Omasta kokemuksesta hyvä keino on myös se, että kysyy nuorelta, haluaako hän kuulla mitä mieltä asiasta olet. Jos vastaus on kyllä, nuoren vastaanotin aukeaa sinulle paremmin. Jos vastaus on ei, on sitäkin syytä kunnioittaa.

Rehellisyys lapsen ikäkausi huomioiden lujittaa suhdetta

On tärkeää muistaa, että rehellisyys ei aina ole helppoa, mutta se voi olla voimakas väline nuoren hyvinvoinnin parantamisessa. Nuoren tulisi pyrkiä olemaan rehellinen itselleen ja muille, ja tarvittaessa he voivat hakea tukea aikuisilta tai ammattilaisilta rehellisyyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi.

Kaikista parasta onkin se, että opettelee rehellisyyttä yhdessä lasten ja nuorten kanssa! Ne, jotka ovat uskaltautuneet tälle polulle, ovat kiitelleet vuolaasti. On kummallista, miten yhteisen epävarmuuden ja elämän haparoinnin seurauksena yhteys voi syventyä, ja vieläpä aika nopeasti. Tärkeää on muistaa lapsen kehitysvaihe ja ikä siinä, mitä teemoja rehellisyydellä milloinkin käsittelee.

Tekoälykin tunnisti oivan patteriston tapoja, joilla nuori voi parantaa omaa hyvinvointiaan olemalla rehellinen. Taitaa ne toimia aikuisillekin.

Itsetuntemus:

Nuori voi aloittaa rehellisyyden harjoittamisen ymmärtämällä omia tunteitaan, tarpeitaan ja arvojaan paremmin. Tämä auttaa heitä tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan sekä tekemään parempia päätöksiä omien tavoitteidensa ja arvojensa mukaisesti.

Tunneilmaisu:

Kannusta nuorta ilmaisemaan tunteensa avoimesti ja rehellisesti. Tämä auttaa heitä käsittelemään stressiä, ahdistusta ja muita vaikeita tunteita terveellisellä tavalla. He voivat jakaa tunteitaan perheenjäsenten, ystävien tai ammattilaisen kanssa.

Kommunikointi:

Rehellinen kommunikaatio on tärkeää ihmissuhteissa. Nuori voi oppia ilmaisemaan itseään selkeästi ja kuuntelemaan toisia kunnioittavasti. Rehellisyys edistää avointa keskustelua ja vahvempia ihmissuhteita.

Itsemyötätunto:

Rehellisyys itseään kohtaan voi auttaa nuorta olemaan armollisempi itseään kohtaan. Heidän tulisi ymmärtää, että kaikki tekevät virheitä, ja ne ovat osa ihmisen elämää. Sen sijaan että kritisoisivat itseään, he voivat oppia virheistään ja kasvaa niistä.

Luottamus:

Rehellisyys ja luottamus kulkevat käsi kädessä. Nuori voi rakentaa luottamusta muiden kanssa olemalla rehellinen ja pitämällä lupauksensa. Kun muut luottavat heihin, se voi tuoda lisää hyvinvointia.

Eettiset päätökset:

Nuori voi harjoittaa rehellisyyttä tekemällä eettisiä päätöksiä. He voivat pohtia moraalisia kysymyksiä ja toimia vastuullisesti, mikä vahvistaa heidän itsetuntoaan ja antaa tyydytystä.

Konfliktien käsittely:

Rehellisyys voi auttaa nuorta käsittelemään konflikteja rakentavasti. He voivat ilmaista mielipiteensä ja tunteensa rehellisesti ja pyrkiä ymmärtämään toisen osapuolen näkökulman.

Henkinen terveys:

Rehellinen itsearviointi ja keskustelu ammattilaisen kanssa voivat auttaa nuorta tunnistamaan mahdolliset mielenterveysongelmat ajoissa ja saamaan tarvittavaa apua.

Vinkki:

Jos sinulla on kotona tai lähipiirissä nuori, lähetä hänelle tämä blogi ja kysy, mitä ajatuksia se hänessä herättää. Samalla tulet viestineeksi, että kannustat häntä olemaan rehellinen itselleen ja muille.

Lisää arkisia oppeja kohti rehellisempää elämää Rohkeasti rehellinen -kirjastani <3

Photo: Pexels, KindelMedia

Näitä asioita ihmiset kaipasivat eniten lapsuudessaan – Tulitko sinä nähdyksi ja kuulluksi?

Terapia- ja pariterapiatyötä tehdessä pysähdytään usein ihmisen lapsuuden kokemuksien äärelle. Ja erityisesti sen äärelle, millaisessa tunneilmastossa kukakin on kasvanut ja millainen suhde omiin vanhempiin on ollut ja millaisen mallin parisuhteesta on aikuisten välillä nähnyt.

Nämä ovat isoja ja herkkiä kysymyksiä. Kysymysten tarkoitus ei ole syyllistää ketään, vaan enemmänkin löytää ymmärrystä. Lapsuus ja menneisyys ei tietenkään määrittele kaikkea. Meihin vaikuttaa myös persoona, kulttuuri, muut sosiaaliset suhteet ja se millaisia muita kannattelevia tekijöitä elämässä mahdollisesti on ollut (terveisiä mummoille, kuulen teistä usein vastaanotolla <3).

Se, miten meihin on oltu suhteessa, vaikuttaa merkittävästi siihen miten olemme suhteessa itse itseemme ja miten me olemme suhteessa muihin. Otetaan muutamia esimerkkejä (jotka ovat karkeita, todellinen elämä on aina hienovaraisempaa ja ihmiset tekeävät myös poikkeuksia)

Jos on lapsena saanut toistuvasti halveksuvia katseita, usein katsoo joko itseään tai toisia halveksien
Jos lapsena on tullut toistuvasti mitätöidyksi, usein mitätöi joko itseään tai toisiaan
Jos on oppinut että omat tarpeet ovat vääränlaisia tai ”liikaa”, ei usein uskalla ilmaista niitä (tai välttämättä edes tunnistaa niitä)
Jos on kasvanut epävakaassa ja ailahtelevassa tunneilmastossa, on usein jatkuvasti varuillaan ”mitä pahaa seuraavaksi tapahtuu” ja usein hakeutuu myös tällaisiin suhteisiin aikuisuudessa

Kysyn usein terapiassa asiakkailta sitä, että mitä he olisivat eniten kaivanneet lapsuuden kodissaan ja vanhemmiltaan. Kysymys on hyvin herkkä ja sen tarkoitus ei ole syyttää ketään, vaan antaa sille tilaa tulla kuulluksi ja nähdyksi, jota ihminen ei ole ehkä itsekään tunnistanut. Usein on meinaan niin, että juuri niitä asioita, joita olisimme eniten kaivanneet, etsimme edelleen.Keinomme tosin saattavat olla toimivampia tai sitten totaalisen toimimattomia. Mikään määrä vaikkapa somessa saatuja peukkuja ei pysty korvaamaan kaipuuta vanhempien huomiolle. Eikä tarvitsekaan.

Sen tunnistaminen mitä olisi lapsuudenkodissa kaivannut, voi herättää paljon tärkeitä kysymyksiä tähän päivään. Miten voimme toisaalta antaa itsemme surra sitä mitä olemme jääneet vaille (se ei ole vanhempien syyttämistä, heillä on luultavasti omat surunsa ja vaillejäämisensä) ja sitten voi miettiä, että miten voi nyt aikuisena pitää huolta tarpeistaan, aikuisena. Ja yhtälailla on myös täysin normaalia, jos vaillejäämisten pintautuminen herättää vihan ja pettymyksen tunteita.

Tällaisia asioita ihmiset ovat kertoneet kaivanneensa eniten lapsuudessaan:

”Että mun kanssa olisi ihan vaan oltu. Ei sen olisi tarvinnut mitään ihmeellistä olla”

”Ois ollut varmasti tarpeen, että multa ois kysytty mitä kuuluu, silleen oikeesti”

”Jotakin rakkauden näyttämistä. Jos se ois vaikka sanottu joskus. Tai vaikka halattu”.

”Että ei ois ollut niin tuomitsevaa. Eli kai sitten semmosta hyväksyntää ja että ettei tarvisi epäillä että kelpaako”

”Tukea. Sitä että olisin saanut olla lapsi, eikä olisi tarvinnut olla pikku aikuinen”

”Että mulle olisi sanottu joskus jostain, missä onnistuin tai edes jotain kivaa. Virheistä kyllä kerrottiin”.

”Että ne olisi ollut juomatta. Rippi juhliin uskalsin sitä pyytääkin. Sen toiveen ne pystyi toteuttamaan”

”Oisin tarvinnut sitä, että mulle ois selitetty vähän asioita. Ne vaan lakaistiin maton alle”.

On suuri etuoikeus saada olla kuulla ihmisten tarinoita ja kaipuita. Ne herkistävät, todella. Niin ihmisenä, mutta myös tyttärenä ja äitinä. Vaikka menneisyyttä ei voi muuttaa, niin joidenkin asioiden on tärkeää saada tulla sanoitetuksi ja kuulluksi. Ja samaan aikaan on toki mahdollista myös nähdä se, mikä lapsuudenkodissa kannatteli, mitä arvokasta sieltä sai. Nämä asiat voivat olla totta yhtäaikaa.

Mitä sinä olisit kaivannut?

Miten tämä kaipuu näkyy elämässäsi tänä päivänä?

Toimituksen vinkki: Lapsen ja vanhemman yhteisiin keskusteluhetkiin

Eevi Vuoriston kätevän kokoiset Lapsen & vanhemman keskustelukortit on suunniteltu aikuisen ja lapsen yhteiseksi ajanvietteeksi ja yhteyden parantamiseksi. Kortit auttavat sekä lasta että aikuista pukemaan kokemuksia, toiveita, tunteita ja tarpeita sanoiksi. Näiden korttien avulla juttelette sellaisistakin asioista, joista ei helposti hoksaisi muuten kysyä. Kortit sopiva esimerkiksi iltapalapöydän juttuhetkeen, automatkalle tai mihin tahansa yhteiseen hetkeen, joissa haluat keskittyä yhdessäoloon lapsen kanssa.

Lapsen & vanhemman keskustelukortit löydät TÄÄLTÄ.

Mistä tunteesta käsin haluat aloittaa uuden vuoden? – Nyt on hyvä hetki irrottautua vanhoista kahlitsevista tottumuksista

Vuoden alku on oivallinen hetki vahvistaa luottamusta omaan itseen. Juuri nyt on hyvä hetki alkaa karsia huonoja juttuja omasta elämästä ja hylätä omaa ainutlaatuisuutta mitätöivät ja tukahduttavat asiat. Yksi tapa ottaa oma voima käyttöön, vapauttaa elämänenergiaa ja kukoistaa, on se, että karsii elämästään ne asiat, jotka eivät tunnu omilta, jotka salpaavat oman mielen ja tunnemaailman ja joiden myötä yhteys itseen katoaa.

Oma tunnetila kertoo meille elämmekö haluamaamme elämää tai olemmeko ylipäätään matkalla sinne. Jos olo ei tunnu hyvältä, olemme oman voimamme ja kukoistuksemme suhteen offline-tilassa.

Kerron sinulle seuraavassa, kuinka oman sisimmän tarkkailu, ajatusten ja oman toiminnan tietoinen ohjaaminen saa olon tuntumaan paremmalta ja miten päästä takaisin online-tilaan, oman voiman ja kukoistuksen tilaan. Harjoituksessa voit käyttää muistiinpanovälineitä apunasi.

Asetu mukavaan asentoon ja ota muutama syvempi hengitys. Tarkkaile ensiksi omia tuntemuksiasi: miltä tuntuu juuri nyt? Missä kohtaa olet elämässäsi tällä hetkellä? Mitä elämästäsi puuttuu ja mitä saisi olla lisää? Mitä toivot tulevaisuudelta? Tunnetko itsesi kenties virkistyneeksi vai väsyneeksi? Toivotko lisää lepoa, rahaa vai rakkautta vai molempia, vai toivotko, että voisit työksesi tehdä jotain aivan muuta kuin mitä nyt teet? Mikä on toiveesi tulevaisuutesi suhteen, millaisen horisontin haluat nähdä edessäsi? Mistä tunteesta käsin haluat elää elämääsi ja tätä juuri alkanutta vuotta?

Oli tunteesi tai toiveesi mikä tahansa, niin oleellista on perimmältään se, mistä tunteesta käsin haluat elää. Tiedäthän sanonnan: raha ei tee ketään onnelliseksi. Sanonta tarkoittaa, että vanhat tavat ja rutiinit toimia eivät tee onnelliseksi vaikka kuinka puurtaisit, kiukuttelisit ja stressaisit entistä enemmän ja vaikka tililläsi olisikin lopulta enemmän rahaa. Jonkun muun sinussa täytyy muuttua.

Sulje siis vielä silmäsi ja anna hengityksen rauhoittua ja tavoita sisimmässäsi, mistä tunteesta käsin oikeasti haluat elää uuden vuoden ja koko loppuelämäsi? Voisiko se olla rauhan tunne, sisäisen varmuuden ja luottamuksen tunne, vapauden vai rentouden tunne, rakastettuna olemisen tunne vai mikä? Tuo tunne ratkaisee, kuinka sitoudut itseesi nyt ja tulevaisuudessa, mistä arvoista käsin johdat ja haluat elää elämääsi. Tästä tunteesta käsin voit elää rikkaudessa ja kukoistuksessa omassa voimassasi ja mitä paremmin olet omassa voimassasi ja mitä paremmin elämänvirtasi virtaa, sitä paremmassa tunnetilassa olet.

Valitsemasi tunnetila tarkoittaa, että saatat joutua muuttamaan rutiineja ja toimintatapojasi. Se tarkoittaa, että ilmaiset omat toiveesi, rajasi ja mielipiteesi entistä selkeämmin. Se tarkoittaa, että tiedostat, että et voi muuttaa muita ihmisiä, voit ainoastaan muuttaa itseäsi ja ottaa itse 100 % vastuun omasta elämästäsi ja niistä arvoista, joiden mukaan elät omaa elämääsi. Tämä tunnetila tarkoittaa, että luovut pakottamisesta ja annat tilaa itsemyötätunnolle ja armollisuudelle itseäsi kohtaan. Hyvässä tunnetilassa eläminen tarkoittaa, että mitä vaikeuksia omalle tielle sattuukaan – elämässä tulee aina vastaan vaikeuksia – niin ne ainoastaan selkeyttävät sinua ja niiden myötä tiedät vielä kirkkaammin, mitä haluat omalta elämältäsi. Hyvässä tunnetilassa eläminen tarkoittaa sisäistä kasvua kohti elämää, jossa tyhjyys ei enää ole läsnä. Valitsemalla hyvän tunnetilan johdat omaa elämääsi ja voimasi uuden elämän luomiseen on löytynyt.

Jokainen meistä kaipaa kauniita sanoja – Positiivinen palaute auttaa lasta näkemään hänen parhaat puolensa

Pienet lapset kertovat usein tarinoita, kuinka he pystyvät supervoimillaan pelastamaan koko maapallon. Lapsen itseluottamus on usein rakentunut sille ajatukselle, että hän on taitava kaikessa, mitä hän tekee. Hyvän itsetunnon rakentaminen on kuitenkin kaikkea muuta kuin helppoa, eikä missään tapauksessa itsestäänselvyys.

Lapsen vanhemmat auttavat lasta päivittäin positiivisen minäkuvan luomisessa ja myös sen ylläpitämisessä. Lapsen kehuminen auttaa häntä näkemään konkreettisesti sen, että hän on taitava, hän on arvokas omana itsenään. Suurin osa lapsista viettää kuitenkin ison osan varhaisista vuosistaan perhepäivähoidossa tai päiväkodissa, tämän jälkeen matka jatkuu kouluun. Myös nämä ihmiset ovat tärkeässä roolissa lapsen elämässä.

Arviointi ei tarkoita vikojen etsimistä

Maailma on muuttunut paljon viimeisten vuosikymmenten aikana. Päivähoito ei enää ole vain paikka, jossa lapset viettävät aikaa sen ajan, kun heidän vanhempansa ovat töissä. Päivähoitopaikat tarjoavat lapsille laadukasta varhaiskasvatusta. Tämä muutos on erittäin hyvä.

Samaan aikaan lapsen arvioiminen on kuitenkin ottanut suuren harppauksen eteenpäin. Aiemmin lapsen kehityksestä saatiin tietoa lähinnä silloin, kun neuvolassa testattiin vuosittain, suoriutuuko lapsi ikätasoisesti erilaisista tehtävistä. Nyt lasta arvioidaan päivähoidossa ja koulussa päivittäin. Vanhemmat saavat kuulla toimintakauden tai lukuvuoden aikana paljon tietoa siitä, mikä omalla lapsella sujuu hyvin ja mikä huonosti. Ammattitaitoiset varhaiskasvatuksen työntekijät ja opettajat muistavat kertoa myös paljon positiivisia asioita, vaikka opeteltavaakin riittäisi monella eri osa-alueella.

Positiivisen palautteen antaminen ei tarkoita sitä, että ikävät asiat lakaistaan maton alle. Ikävätkin asiat täytyy ottaa puheeksi, mutta sille on oma aikansa ja paikkansa. Lapsen ei tarvitse kuulla, kuinka hänen osaamistaan tai tekemisiään arvostellaan.

Oliko tänään kiva päivä?

Vanhemmat keskustelevat usein pienten lapsen kanssa kotona siitä, mitä kaikkea hoitopäivän aikana on tehty ja mitä lapselle kuuluu. Kaikki lapset eivät kuitenkaan osaa tai muista itse kertoa päivän kuulumisia. Silloin keskustelu käydään usein niiden tietojen pohjalta, mitä päiväkodin aikuiset ovat lapsen päivästä kertoneet. Tästäkin syystä lapsen jokaisesta päivästä olisi tärkeää kuulla jotain hyviä asioita. Jos vanhemmat eivät tiedä kuin ikäviä asioita lapsen hoitopäivästä, on vaikea kotonakaan keskustella päivän hyvistä hetkistä.

Koululaisten vanhemmille on varmasti tullut tutuksi viestintäjärjestelmä Wilma. Oman lapseni kohdalla kännykkään tuli aiemmin ilmoituksia lähinnä silloin, kun koulukirja oli unohtunut kotiin tai läksyt jääneet tekemättä. Tänä vuonna yllätyksekseni Wilman kautta tulikin viesti, että lapsi oli tsempannut hyvin liikuntatunnilla ja kannustanut kavereita, vaikka hän ei tykännytkään liikuntatunnin ohjelmasta. Näytin palautteen myös lapselleni, joka katsoi kännykkää ja kysyi ihmeissään, voiko tuon palvelun kautta kertoa myös iloisia asioita? Ilman tätä viestiä, en tuskin koskaan olisi osannut itse kehua lastani tällaisista asioista.

Jos onnistumme luomaan lapsille positiivisen ja kannustavan kasvuympäristön, hyvä lähtee kiertämään. Lapsi, joka on saanut kuulla paljon kehuja, oppii itsekin sanomaan kauniita asioita ympärillään oleville ihmisille. Tärkeintä onkin muistaa, että kauniita sanoja ei voi koskaan lausua liikaa.

Avaava harjoitus, joka saa sinut oivaltamaan asenteen voiman parisuhteessasi – helposti ja konkreettisesti!

Tee tämä silmiä avaava asenneharjoitus kaksi kertaa peräkkäin, keskittyen ensin itseesi ja sitten kumppaniisi.

Avaava asenneharjoitus

Ota mukava asento. Sulje silmäsi ja päästä hengityksesi syvenemään.
Pohdi nyt minuutin-parin ajan itseäsi mahdollisimman negatiivisessa valossa. Tuo mieleesi esimerkiksi asioita, joissa olet tehnyt virheitä sekä toimintatapoja, joissa sinulla on kehitettävää.
Tunnustele, miltä sinusta tuntuu tämän pohdinnan jälkeen kehossasi. Entä mielessäsi? Entä sydämessäsi?
Ravistele kehoasi hetki ja puhalla uloshengityksellä ilmaa voimakkaasti ulos.
Pohdi nyt minuutin-parin ajan itseäsi mahdollisimman positiivisessa valossa. Tuo mieleesi kauniita ja ihania ominaisuuksia itsessäsi, asioita joissa olet onnistunut, kauniita sanoja joita olet lausunut sekä ihania asioita kehostasi.
Tunnustele, miltä sinusta tuntuu tämän pohdinnan jälkeen kehossasi? Entä mielessäsi? Entä sydämessäsi?

Keho reagoi yllättävän voimakkaasti sekä negatiivisiin että positiivisiin ajatuksiin ja asenteeseen. Samoin mieli. Sydän on aina neutraali havainnoija, mutta negatiiviset asiat saavat sen usein sulkeutumaan taka-alalle. Positiivinen asenne taas saa sydämesi valon loistamaan, kasvot hehkumaan avoimina sekä mielen rauhoittumaan.

Asenne on yllättävän usein valinta.

Päivän mittaan moni asia vaikuttaa sinuun ja saa sinut ajattelemaan luontaisesti joko enemmän positiivisesti tai negatiivisesti. Kun tulet töistä kotiin raskaan päivän jälkeen, saatat automaattisesti ärsyyntyä kumppanisi puuhailusta – vain koska olet väsynyt, nälkäinen ja turhautunut. Kun olosi on iloinen, samat puuhat saavat hymyn nousemaan huulillesi. Parisuhde on sama, kumppani on sama, ympäristö on sama – vain asenne on eri.

Tämä on tärkeää huomata! Muutoin saatat mieltää, että tässä hetkessä, kumppanissasi tai suhteessanne on jotain ärsyttävää, vaikkei niin itse asiassa olisikaan. Kun huomaat jotakin tällaista tapahtuvan, ota pieni tauko. Käy suihkussa, hengittele hetki syvään ulkovaatteita riisuessasi, kuuntele autossa kaunista musiikkia tai kerro kumppanillesi, että negatiivinen asenne meinaa ottaa sinusta nyt vallan ja että haluat siksi kerätä itseäsi hetken.

Usein negatiivinen asenne ei iske kertoakseen jotain syvällistä, vaan se on mielen reaktio. Jos taas jotain syvällistä on tarpeen tutkia, siitä kertoo ❤️.

Mitran ihana parikirja Meidän vuosi – lempeä matka parille löytyy tästä!

Jokaisella elämänvaiheella on oma merkityksensä – Tiedostatko omassa elämässäsi vaikuttavia syklejä?

Syklisyys on läsnä meissä ja ympärillämme kaiken aikaa. Tätä tekstiä kirjoittaessani olemme juuri ohittaneet vuoden pimeimmän hetken, talvipäivänseisauksen, ja kääntyneet jälleen kohti valon asteittaista lisääntymistä. Olemme viettäneet joulua, yhtä vuodenkierron suurimmista juhlistamme ja ihastelleet vuoden viimeisen täysikuun loistetta. Kalenterivuotemme loppu on käsillä ja olemme siirtymässä uuteen kahdentoista kuukauden sykliin.

Elämässämme kulkeekin jatkuvasti päällekkäin useita eri syklejä. Toiset ovat pidempiä, toiset hyvinkin lyhyitä, kuten vaikkapa yhden hengityksen kierto sisään ja ulos. Jotkut meissä vaikuttavista sykleistä ovat huomaamattomampia ja hienovireisempiä, osa taas hyvinkin konkreettisia.

Todellisuuden syklisen luonteen voi havaita parhaiten luontoa seuraamalla: Päivä ja yö vuorottelevat, kuu kasvaa ja vähenee, vuodenajat kulkevat loputonta kiertoaan.

Syklisyys on osa jokaista ihmistä, mutta aivan erityisesti se ilmenee meissä naisissa kuukautiskiertojemme kautta. Aivan kuten kuu, mekin kuljemme jatkuvassa muutoksen tilassa vaiheesta toiseen, syklistä seuraavaan. Kehomme hormonaalinen kierto näyttäytyy meissä vaihtelevina olotiloina ja energiatasoina.

Ennen kuin ymmärsin oman syklisen luonteeni, luulin pitkään olevani jotenkin virheellinen. Ajattelin, ettei voi olla normaalia kokea itsensä niin erilaiseksi eri päivinä: Välillä olin todella sosiaalisella tuulella, mutta jonain toisena päivänä halusin mieluummin vetäytyä omaan rauhaani. Huomasin, että minulla on päiviä, jolloin pursusin tarmoa ja sain tehokkaasti hoidettua kaiken mahdollisen to do- listalta, kun taas välillä energia riitti juuri ja juuri perusarjesta selviämiseen.

Vaihtelevat olotilani aiheuttivat minussa riittämättömyyttä ja hämmennystä, sillä yhteiskunnassamme kaikkien pitäisi olla joka ikinen päivä, hormonaalisen kierron vaiheesta tai vuodenajasta riippumatta, aina yhtä tehokkaita ja aikaansaavia.

Kulttuurissamme syklisyys on pitkälti vaiettu ja sivuun työnnetty aihe. Tämän ymmärryksen puutteesta kärsivät ihan kaikki, mutta erityisesti me naiset, sillä tarvitsisimme hyväksyntää ja tilaa alati muuttuvalle sisäiselle ilmastollemme.

Koska olemme jatkuvassa muutoksessa ja liikkeessä, emme ole samanlaisia päivästä toiseen. Eikä meidän tarvitsekaan olla. Välillä on päiviä, jolloin aikaansaavuus, luovuus tai sosiaalisuus meissä kukoistaa, kun taas jonain toisena päivänä kaipaamme vain yksinäisyyttä, sisäisen tilamme tarkkailua tai lepoa.

Syklisyyden huomioiminen, hyväksyminen ja arvostaminen tuo armollisuutta ja ymmärrystä niin itseä kuin muita kohtaan.

Omaa kiertoaan seuraamalla voi havaita toistuvia energian laatuja, jotka nousevat esiin aina tietyssä syklin vaiheessa. Nämä oivallukset voivat olla tukena oman ajankäytön suunnittelussa. Syklisyydestä kumpuavaa olotilaa olisi tärkeää kuunnella ja huomioida parhaansa mukaan.

Erilaiset elämänvaiheemme ovat myös omia kiertojaan ja tietyt ajanjaksot voivat olla hyvinkin täysiä ja hektisiä. Voisiko tästä huolimatta lähtökohtana olla lempeä suhtautuminen itseen ja omaan muuttuvaan olotilaan?

Toivon meille kaikille rakkautta, hoivaa ja armollisuutta uuteen vuoden kiertoon ja elämän moninaisten syklien pyörteisiin!

Näillä tavoilla rehellisyys voi mullistaa ihmissuhteesi – Sen kautta avautuu uusi yhteys sekä itseen että muihin

Olen itse saanut kokea jo useita vuosia, miten rehellisyys tuo elämään valtavasti tilaa hengittää ja iloita: Miten se avaa ikään kuin uuden lempeän ja syvää yhteyttä luovan MINÄ-kanavan itsen lisäksi muihin. Erityisesti olen huomannut rehellisyyden vaikutuksen suhteessa teini- ja täysi-ikäiseen tyttäreeni. Mitä rehellisempi olen heille, sitä enemmän saan paluupostina saama heiltä. Se on tämän maailman ajan vanhemmuudessa yksi tärkeimmistä asioista, jonka avulla voi antaa nuorilleen tilaa kasvaa omaksi itsekseen. He ikään kuin haluavat pitää sinut mukana elämässään, vaikka kasvavat ja itsenäistyvät. Se, että kaikki ilmaisevat itseään rehellisesti luo luottamuksellisen elämän alustan.

Voiko olla liian rehellinen?

On tärkeää käyttää harkintaa ja taitoa oikean tason rehellisyyden säilyttämiseksi eri tilanteissa. Kannattaa huomata, että liiallinen rehellisyys voi myös aiheuttaa ongelmia, erityisesti tilanteissa, joissa se voi vahingoittaa toisia ihmisiä tai rikkoa luottamuksellisuutta. Onkin tärkeää tunnustella, milloin rehellisyys on vuorovaikutuksessa tasolla, että se rakentaa luottamusta eikä riko sitä.

On myös hyvä muistaa, että rehellisyys saattaa hämmentää ihmisiä ympärillä, etenkin jos et tunne heitä entuudestaan. Meillä on paljon aiheita ja asioita, joissa emme ole tottuneita rehelliseen ilmaisuun. Onkin taitolaji ilmaista itseään rehellisesti niin, että se kannustaa myös muita samaan, eikä halvaannuta. Jos rehellisyydestäsi aiheutuu tunneryöppyjä tai hämmennystä, tärkeää on pystyä ottamaan rauhallisena vastaan kaikki ympärillä kehittyvät tunteet.

Rehellisyys vaikuttaa positiivisesti hyvinvointiin

Kaiken kaikkiaan rehellisyys voi edistää ihmisen hyvinvointia edistämällä terveitä ihmissuhteita, vähentämällä stressiä ja antamalla eettisen perustan elämälle. Tässä tekoälyn listaamia tapoja, joilla rehellisyys voi vaikuttaa positiivisesti hyvinvointiin:

Henkinen rauha:

Kun olet rehellinen, sinun ei tarvitse jatkuvasti pelätä paljastumista tai elää valheiden verkossa. Tämä voi johtaa suurempaan henkiseen rauhaan ja vähemmän stressiin.

Vahvemmat ihmissuhteet:

Rehellisyys on tärkeää terveiden ihmissuhteiden ylläpitämisessä. Kun olet rehellinen muiden kanssa, luot luottamusta ja syvempiä siteitä toisiin ihmisiin.

Itsetunto:

Rehellisyys itseäsi kohtaan voi vahvistaa itsetuntoasi. Kun olet rehellinen omista tunteistasi, tarpeistasi ja rajoistasi, voit paremmin ymmärtää ja hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet.

Eettinen tyydytys:

Rehellisyys liittyy usein eettisiin periaatteisiin. Tiedäthän toimivasi oikein ja tehneesi moraalisesti oikeita valintoja, mikä voi tuoda tyydytystä ja mielenrauhaa.

Konfliktien välttäminen:

Kun olet rehellinen ja avoin kommunikaatiossa, voit usein välttää monia konflikteja ja väärinkäsityksiä. Tämä voi säästää energiaa ja vähentää stressiä.

Positiivinen maine:

Rehellisyys vaikuttaa siihen, miten muut ihmiset näkevät sinut. Positiivinen maine rehellisenä henkilönä voi avata ovia moniin mahdollisuuksiin, kuten työpaikkoihin ja yhteistyöhön.

Mielettömiä asioita ja allekirjoitan listan täysin! Toivoisin, että jokainen pohtisi omassa arjessaan, miten voisi ajatus ja teko kerrallaan alkaa elää ja olla rehellisemmin.

Vinkki:

Rehellisyyden lisäämiseksi voisi vaikka jollekin tai joillekin luotettaville ihmisille lähellä kertoa, että haluaisi olla rehellisempi. Että tunnistaa, että myötäilee muita ja ettei aina saa sanotuksi tai tehdyksi sitä mitä haluaisi. Tämä auttaa muita tukemaan sinua matkallasi rehellisemmäksi, ja ehkä kysymään sinulta juuri oikeissa hetkissä ”Onko tämä se mitä todella haluat?”

Lisää arkisia oppeja kohti rehellisempää elämää Rohkeasti rehellinen -kirjastani <3

Photo: Pexels, Andrea Piaquadio

Ero ei ole epäonnistuminen, vaikka se siltä voi aluksi tuntua

Kriisi tarkoittaa ratkaisevaa käännettä. Siihen liittyy samaan aikaan vaaran ja pelon tunteita, mutta myös mahdollisuus. Se on hetki, jolloin tunnemme avuttomuutta, hätää ja huolen tunteita. Keskellä kriisiä on vaikea nähdä kulkusuuntaa, tulevaisuus jota kohti kuljit mielessäsi, on muuttunut. Voi olla jopa, ettet näe edes uutta mahdollisuutta. Älä pelkää, se kyllä aukenee.

Elämäntilanteet voivat myös kriisiytyä pikkuhiljaa ja eskaloituvat kun seinä tulee vastaan. Tätä näen paljon pariterapiatyössäni. Ihmisillä on käsittämätön kyky sinnitellä vuosiakin toimimattomissa ja kuormittavissa parisuhteissa, koska eroaminen ja sen seuraukset pelottavat. Luovuttaminen koetaan niin suurena epäonnistumisena, että tyytyminen toimimattomaan nykytilaan nähdään parempana vaihtoehtona. Joitakin pelottaa yksinäisyys. Toisille on kestämätön ajatus luopua ydinperheestä, vaikka kaikki perheenjäsenet voivat huonosti. Henkiseen ja fyysiseenkin väkivaltaan voi turtua kun sille altistaa itsensä tarpeeksi kauan aikaa, näin epänormaalista tulee normaali, eikä ihminen enää luota omaan kokemukseensa.

Ero voi asettaa meidät myös tekemään isoja valintoja, vaikka se olisi viimeinen asia, johon meillä olisi sillä hetkellä voimia. Kriisin keskellä voi kuitenkin huomata saavansa yllättäviä voimia, jotka auttavat toimimaan hyvinkin rationaalisesti. Moni kokee keskellä kriisiä kulkevansa kuin automaattiohjaukselle. Se on mielen suojamekanismi, joka auttaa meitä ymmärtämään tilannetta pala palalta. Touhuaminen ja järjestely auttavat silloin kestämään vaikeita tunteita. Jotkut ihmiset taas lamaantuvat ja tulevat toimintakyvyttömiksi myllerryksen keskellä.

Kumppanin äkillinen eropäätös, joka tulee niin sanotusti puun takaa, voi olla kokemus, josta selviytymiseen menee kauan aikaa. Jos suhde on ollut itselle tärkeä tai ero tapahtuu keskellä rakastumisvaihetta, on irrottautuminen tuskallista, kuin huumevieroituksessa olemista. Mieli vastustaa muutosta ja kaipaa ihmistä, jota ilman tuntuu olevan mahdotonta elää. Takaumat ja voimakkaat vihan ja häpeän tunteet voivat yllättää vielä aikojen kuluttua. Kriisit eivät ole kuitenkaan vain poikkeustiloja, vaan myös mahdollisuuksia tarkastaa oman elämänsä suunta. Jonakin päivänä kun käännht katsomaan taaksepäin voit huomata, että kokemuksesi auttoi sinua ottamaan merkityksllisemmän suunnan elämässäsi.

Marikan Erohehkukorttien avulla pääset työstämään eroa rakentavasti ja pääset käsittelyssä eteenpäin.

Kun annat anteeksi, annat luvan mennä eteenpäin

Anteeksi on sana, jossa kotimainen kielemme ottaa vapauksia moneen muuhun verrattuna. Sekä englanninkielinen (forgive) että ruotsinkielinen (förlåt) viittaavat vahvasti unohtamiseen. Siihen, että jostain asiasta päästetään irti ja mennään eteenpäin. Suomen kielen ”anteeksi” taas kuvaa etymologisen sanakirjan mukaan rikkomusta, jonka toinen jättäisi huomiotta tai olisi siitä pahastumatta.

Sanakikkailua, saatat ajatella.

Kun katsomme viime vuosien kovettamaa keskustelukulttuuria, alkavat sävyt erottumaan. Yksi leimallinen asia on ollut julkisten anteeksipyyntöjen vaade. Ihmisiä marssitetaan yksi toisensa perään epävirallisen julkisen tuomioistuimen eteen katumaan rikkomuksiaan ääneen.

Pyydä anteeksi!

Ei riitä!

Pyydä aidommin!

Useimmiten katumusta vaativat tahot, joita asia koskee vähiten. Anteeksipyynnöstä on tullut monin paikoin itsetarkoituksellista, jolloin sen merkitys on seitinohut.

Samaan aikaan uudet roviot syntyvät, vaikka vanhoja vielä sammutetaan.

Kun ihminen pyytää anteeksi, hän toivoo mahdollisuutta päästä eteenpäin asiasta, joka sitoo häntä. Kyseessä on lähtökohtaisesti vilpitön tilanne, joka on sidoksissa nöyryyteen. Pyytäessään anteeksi, ihminen polvistuu ja avaa haarniskansa pyytäen iskun sijaan lupaa nousta ylös ja jatkaa matkaansa.

Toisin kuin esimerkiksi alussa mainitsemani vieraskieliset käännökset, anteeksi antaminen ja asian unohtaminen ovat kaksi eri asiaa. Niiden ei tarvitse kulkea käsi kädessä. Ei kai ihminen voi päättää, ettei koskaan ajatuksissaan ja tunteissaan palaa johonkin häntä satuttaneeseen rikkomukseen?

Tunnetta emme voi valita, reaktion voimme.

Anteeksi antaminen on ennen kaikkea tietoinen valinta. Ei, koska siltä tuntuu, vaan koska valitsen niin. Valitsen antaa anteeksi.

Usein ankarin anteeksiannon panttaaja itseltäni olen minä itse. Omia töppäilyjä ja vajavaisuuksia on toisinaan perin tuskallista katsoa niistä aiheutuvan häpeän läpi. Saatamme rankaista itseämme, toisinaan jopa tiedostamatta sitä.

Kuinka monen riippuvuuden, työnarkomanian tai haitallisiin ihmissuhteisiin ajautumisen taustalla piilee se, ettei ole kyennyt antamaan itselleen anteeksi ja sen myötä rankaisee itseään, koska ei ansaitse parempaa?

Sitten on tietysti heitä, ketkä pyytävät anteeksi ilman todellista tarkoitusperää. Päästäkseen kuin koira veräjästä. He ovat asia erikseen.

Harri-Pekka Pietikäisen uutuuskirja Tunne pelkosi, vapaudu elämään tarjoaa vertaistukea sisimpien pelkojen tunnistamiseen ja siihen, miten peloista ja niiden aiheuttamasta häpeästä voi selviytyä. Katso kirja täältä.

Yhdeksän tapaa nauttia seksistä enemmän – seksi on nautinto, jota voi harjoitella

Seksi ei tapahdu vain luonnostaan tai tietyllä tavalla, koska olemme tietynlaisia. Juuri mikään seksissä ei ole omaisuutta, vaan suurin osa siinä toteuttamastamme on opittua ja joko turvan rakentamaa tai sitten tekemistä määrittää se, miten itse suojaamme omaa nautintoamme.

Miten sitten seksistä voisi nauttia enemmän?
Millaisia taitoja siinä olisi tärkeää harjoitella, jotta se antaisi mahdollisimman paljon hyvää oloa?

Opetelkaa puhumaan ennen ja jälkeen seksin
Kertokaa siitä, mistä nautitte milloinkin. Kertokaa tunteista, joita kaipaatte toiselta ennen seksiä ja puhukaa siitä, miten ne välittyvät konkreettisesti. Puhukaa siitä, mitä seksi teissä aiheuttaa, miltä kehossanne tuntuu ja miten aistinne reagoivat. Avatkaa maailmaanne toisillenne uudelleen ja uudelleen yksityiskohtia myöten. Antakaa aina hyvää palautetta siitä, miten nautitte toisen toteuttamasta ihanuudesta.
Opetelkaa pyytämään seksin aikana
Kumpikaan ei lue ajatuksia eikä tunne sitä, mitä toinen kehossaan tuntee. Toisen nautinnon kasvattaminen on vähintäänkin arvailujen varassa, jos emme ohjaa, neuvo, pyydä ja auta kumppania oman nautintomme kanssa.
Keskittykää rentoutumaan ja vapautumaan ennen seksiä
Nauttikaa hengitysharjoituksista, mielen matkoista, pitkistä silityksistä, rauhallisesta hieronnasta. Antakaa kehon ja mielen tasaantua ja hermoston hengähtää ennen seksuaalista nautintoa, jotta kehomieli ottaa sitä vastaan.
Valjastakaa aistinne käyttöönne
Tietoista aistiharjoitusta voi tehdä pitkin arkea. Miltä kumppanisi tänään tuoksuu? Miltä ihon pinnalla tuntuu pehmeä kosketus? Maistatko huulilta, mitä kumppanisi on syönyt viimeksi? Miltä kuulostaa kumppanin nautinnollisen rauhallinen hengitys? Mitä kohtia rakastat kumppanissasi ihailla?
Olkaa terveesti itsekkäitä
Kun kumpikin keskittyy varmistamaan pyynnöin ja toivein omaa nautintoa ja huolehtii siitä, että kumppani tietää, mitä seksissä tarvitsee ja pitää kiinni omista rajoista, saavat molemmat vapauden nautinnolle
Unohtakaa oikeat kaavat, päämäärät ja sinne pyrkiminen
Jos jokainen seksikerta on molemmille mahdollisuus tarjoilla kumppanille jotain uutta ja erilaista, seksi pysyy mielenkiintoisena ja ennalta-arvaamattomana.
Löytäkää läsnäolo pysähtymisestä ja viipyilystä
Nautinto löytyy myös olemalla, ei vain tekemällä. Läsnäolo on tietoista pysähtymistä tutkimaan ja kiinnostumaan toisesta ja siitä hetkestä, kun olette yhdessä. Kehonne viestit ovat usein hienovaraisia ja niiden kuunteluun kannattaa varata aikaa.
Avatkaa seksuaalinen maailmanne toisillenne uudelleen ja uudelleen
Turvallisuus ja luottamus rakentuu nautinnon pohjaksi, kun olette auki toistenne edessä juuri sellaisena kuin olettekin. Mitään enempää tai vähempää ei tarvitse olla ja kaiken voitte löytää myös yhdessä kokeilemalla. Rohkeus olla auki toiselle on suurinta, mitä seksissä voi löytää ja erilaisuus on kiinnostavaa rikkautta.
Vahvistakaa tunneyhteyttänne seksillä ja arjessa
Yhteytenne on mahdollistuttava ennen seksiä avoimen tunnepuheen ja sen hyväksynnän kautta. Seksissä kokemanne yhteys taas vahvistaa sitä entisestään. Seksi rakkaudellista kosketusta antamista ja vastaanottamista kaiken aikaa.

Onko rehellisyys ja suoraan puhuminen sama asia?

Rehellisyys ja suoraan puhuminen eivät ole aivan sama asia, mutta ne voivat olla toisiinsa liittyviä käsitteitä ja liittyä toisiinsa monin tavoin. Useamman kerran, kun olen ollut haastateltavana Rohkeasti rehellinen -kirjaan liittyen, oletus on ollut, että kirjamme käsittelee nimenomaan suoraan puhumista. Kirjassamme rehellisyys on jotain ihmisen ytimestä kumpuavaa syvää omana itsenään olemisen tilaa ja sieltä käsin vuorovaikuttamista.

Milloin tunnistat puhuneesi suoraan ja milloin, että olet ollut rehellinen?

Suoraan puhuminen voi olla rehellisen viestinnän osa, mutta se ei välttämättä tarkoita, että viesti on aina täysin rehellinen. Ihmiset voivat puhua suoraan ja ilmaista mielipiteensä selkeästi, mutta he voivat myös valita olla paljastamatta kaikkia ajatuksiaan tai tunteitaan. Milloin tunnistat puhuneesi suoraan ja milloin, että olet ollut rehellinen?

Tekoäly pohtii näiden käsitteiden välistä suhdetta seuraavasti:

Rehellisyys: Rehellisyys on laajempi käsite, joka viittaa totuudenmukaiseen ja vilpittömään tapaan ilmaista itseään. Se kattaa kaikenlaisen kommunikoinnin, joka perustuu totuuteen ja vakaumuksiin. Rehellisyys voi sisältää totuuden kertomisen, mutta se voi myös tarkoittaa tunteiden ja ajatusten vilpitöntä ilmaisemista.

Suoraan puhuminen: Suoraan puhuminen puolestaan viittaa siihen, että ilmaiset ajatuksesi ja tunteesi selkeästi ja suoraan ilman liioittelua tai piilottelua. Suoraan puhuminen korostaa avointa ja suoraa kommunikointia, jossa viesti on suora ja helposti ymmärrettävissä.

Mausta rehellisyys suoraan puhumisella

Ei pöllömpi kuvaus ja hyvä muistaa tulevissa vuorovaikutushetkissä! Oivalsin tekoälyn kuvauksen kautta, että on myös erittäin tärkeää maustaa rehellisyys suoraan puhumisella. Erityisesti siksi, että rehellinen viestini olisi helposti ymmärrettävä. Erityisesti siksi, että rehellisyys saattaa usein avata vastaanottajassa jotain uutta, on tärkeää, että kommunikaationi ymmärretään, kuten olen ajatellut. Turhaa tulkinnan varaa kannattaa antaa niin vähän kuin mahdollista rehellisissä elämän hetkissä.

Rehellisyys ja suoraan puhuminen, ovat siis molemmat tärkeitä terveessä kommunikaatiossa. Ja sekin, että toisesta suunnasta ajateltuna, suoraan puhuminen voi edistää rehellisyyttä, koska se voi vähentää epäselvyyttä ja epävarmuutta keskusteluissa. Tärkeää olisikin pyrkiä yhdistämään nämä kaksi asiaa, jolloin luot ympärillesi luottamista, avoimuutta ja vilpittömän vuorovaikutuksen tilan.

Vinkki:

Jos tuntuu, että sanat takertuvat kurkkuun ja rehellinen ilmaisu on hankalaa, sano se ääneen. Tilanteen myötätunto kokoanisuutena lisääntyy ja saat tilaa rehelliselle ilmaisulle. Oman epävarmuuden ja pelon ääneen sanominen on ympärillä oleville luottamuksen osoitus siitä, että luotat saavasi olla epävarma heidän kanssaan. Tämän jälkeen voi olla, että rehellisyys alkaa pulputa sinusta luonnostaan helpommin. Ja saatat tulla samassa hetkessä avanneeksi myös muissa rehellisemmän olemisen. Usein rehellisyys lisää rehellisyyttä – hyvinvointia meille kaikille.

Lisää arkisia oppeja kohti rehellisempää elämää Rohkeasti rehellinen -kirjastani <3

Photo: Pexels, Vera Arsic

Miksi lapsi käyttäytyy huonosti? – Rajojen opettaminen on aikuisen tehtävä

Muistan elävästi omasta lapsuudestani, meidän perheessämme vanhempia ihmisiä opetettiin kunnioittamaan. Ei heille sanottu vastaan, heitä uskottiin. Kun kylään mentiin, ei kahvipöytään singonnut lapset ensimmäisenä, eikä keksejä saanut ottaa kuin yhden. Ei lapset popsineet herkkuja mahan täytteeksi, se oli yksi, korkeintaan kaksi, sitten kiitettiin ja mentiin takaisin leikkeihin.

Meidän perheessämme kauniit käytöstavat, kiitos, ole hyvä ja anteeksi, ovat kunnia-asioita. Ja vaikka kuinka koin, että saimme elää lapsina melko villeinä ja vapaina, me osasimme käyttäytyä ja sitä vaadittiin.

Nykyään työssäni ammattikasvattajana katselen lapsia suurella sydämellä ja ymmärryksellä.

On lapsia, jotka osaavat käyttäytyä
On lapsia, jotka osaavat käyttäytyä, mutta eivät pysty siihen
On lapsia, jotka eivät osaa käyttäytyä, koska heiltä ei ole koskaan vaadittu sitä.

Tämä aiheuttaa minussa valtavasti ristiriitaa. Olen kärsinyt koko elämäni kiltin tytön syndroomasta. Haluan miellyttää ja olla hyvä ihminen. Teenkö tätä siksi, että minulta on vaadittu aina hyvää käytöstä?

Pohdin tätä paljon, varsinkin silloin kuin lapsemme oli pieni. Halusin opettaa tyttärellemme hyvät käytöstavat, mutta en asettaa hänelle miellyttäjän roolia.

Tyttäremme on aina ollut hyvin paljon minun kaltaiseni. Hän on kiltti, ja hänellä on valtavasti energiaa. Muistan joskus, kun ojensin häntä, käskin käyttäytymään kauniisti.

-Mutta äiti, kun minä en vain voi. Minulla on niin levoton olo.

Ymmärsin häntä.

Ei lapsilta voi odottaa mahdottomia. Energiaa pitää päästä purkamaan ulos. Lasten pitää saada juosta, pitää ääntä, elää. Pitää purkautua, jotta voi rauhoittua. Se mitä lapset laittavat suuhunsa vaikuttaa myös paljon. Mitenkäs ne verensokerit aina menevätkään. Nopeat hiilihydraatit, namuset, herkut, sokeri tekee levottomaksi ja nälkä kiukku on monelle aikuisellekin tuttu ilmiö.

Limuja juovat ja älylaitteilla olevat lapset ovat täynnä energiaa, joka muuttuu levottomuudeksi, ja sitten tulee ylilyöntejä.

Uskon siihen, ettei lapsi luontaisesti, yleisesti halua olla paha tai ilkeä, tai huonosti käyttäytyvä.

Voisiko lapsi käyttäytyä huonosti siksi että aikuinen huomaisi hänet?

Joskus ainut keino saada vanhemman huomio, herättää vanhempi pois esimerkiksi somen maailmasta, on pistää ranttaliksi. Lapset janoavat aikuisen huomiota, voisiko hyvän huomioiminen, kehuminen olla yksi tie hyvään käytökseen?

Joskus sisäistä levottomuutta, joka muuttuu huonoksi käytökseksi, on mahdotonta kesyttää, varsinkin jos sitä ei saa ulos tai sen kesyttämiseen ei ole keinoja.

Tähän tarvitaan vanhempia, aikuisia. Antamaan keinoja ja mallia, miten kuuluu käyttäytyä hyvin yhteiskunnassa.

On vanhempien tehtävä asettaa rajat, kertoa, ettei kavereita kohdella huonosti, tai että tässä tilanteessa ei kuulu riehua tai huutaa.

On vanhempien tehtävä opettaa lapsia kohtaamaan pettymyksiä. Kaikkea ei voi saada ja se tuntuu pahalta, mutta sekin tunne kuuluu elämään.

On vanhempien tehtävä opettaa lasta käyttäytymään kauniisti, ei lapsi muuten tiedä syys-seuraussuhteesta.

Vanhemman tehtävä on olla aikuinen. Asettaa ne rajat, miten missäkin toimitaan ja pitää niistä kiinni. Se luo turvallisuutta.

Ei lapselle voi olla vihainen, jos hän käyttäytyy huonosti ja kukaan ei ole koskaan opettanut hänelle muuta, vaatinut häneltä mitään.

Tämä on meidän yhteiskuntamme uusi haaste.

Meillä on paljon lapsia, jotka voivat huonosti, sillä heiltä ei ole koskaan vaadittu mitään. Heille ei ole opetettu pettymysten sietämistä, eikä yhteiskunnan rajoja.

He ovat saaneet kasvaa villeinä ja vapaina, omassa turvattomuudessaan. Sillä aikuiset heidän ympärillänsä ovat ehkä pelänneet asettaa rajoja, tai sitten he eivät ole osanneet tehdä sitä, tai he ovat kasvaneet ristiriidassa, toisessa paikassa vaaditaan toista ja toisessa paikassa toista.

En missään nimessä kannata fyysistä kurittamista, nöyryyttämistä tai häpäisyä, mutta kyllä lapset tarvitsevat rajat. Rajat ovat rakkautta.

He tarvitsevat ympärilleen aikuisia, jotka käyttäytyvät kuin aikuiset, eivätkä kuin kaverit.