Joulu lähestyy, joidenkin ollessa asiasta innostuneena, toisten sisimmässä se aiheuttaa kiirettä ja ahdistusta. Joulu on antamisen ja saamisen aikaa, ainakin näin länsimaalaisessa mielessä ja merkityksessä. Ainakin osalle. Mikä olisi paras joululahja, jonka pystyisit antamaan?
Lahjan antaminen ainakin minun maailmassa tarkoittaa lahjan saamista myös antajalleen.
En tarkoita fyysistä takaisin annettua pakettia, vaan sitä antamisesta kumpuavaa iloa ja onnea, jota se lahjan antajalle tuo. Eikö lahjat yleensä anneta täysin omasta päätöksestä ilahduttaa toista, itselle merkityksellistä ihmistä? Eihän meistä kukaan anna lahjoja pelkästään sen takia, että niin kuuluu tehdä? Pyyteetöntä joulua ja sen ilon jakamista, onko se täysin utopiaa nykyaikana?
No voisiko paras joululahja olla sitten se uusin vempele, uusin markkinoilla oleva auto/tietokone/televisio/leikkiauto, tai muu vastaava tuote, jota niin kipeästi kaipaamme, ennenkaikkea haluamme omaan käyttöömme. Vai voisiko olla parhainta riemua antaa toiselle lahjaksi itse tekemä vaate tai leivos, jota olet viimeiset kuukaudet innoissasi väsäillyt? Moni arvostaa yllä olevia, osa materiaa, osa itsetehtyä.
Edelleen voidaan katsoa hieman ajatusta syvemmälle. Miksi annamme lahjan? Minä annan ainakin sen takia, että pyrin kertomaan ihmiselle, kuinka tärkeä ja rakas hän on. Osoittaa, että hei, olet sydämessäni ja tämä kuvastakoon sitä. Ole hyvä, lahja sydämestäni. Lahjan saajan näkövinkkeli voisi olla, ”hei musta välitetään, kiitos että muistit rakas ystävä!
Onko silloin itse lahjalla mitään väliä mikä se on? Joillekin toki on, mutta pieni pointtini on tämä.
Mielestäni paras joululahja, jonka voin antaa, on oma läsnäolo, oma rehellisyys ihmistä kohtaan, ennen kaikkea muistaa kertoa, kuinka rakas ja merkittävä ihminen hän on. Toki sen voi tehdä lahjoilla, mutta ehkäpä myös muilla tavoin. Mitä me ihmiset kaivataan perusarvoissamme? Suurin osa kaipaa rakkautta, huomatuksi tulemista, turvallista ilmapiiriä, jossa voi olla omana itsenään. Ehkäpä voisimme tänä jouluna sellaisen joululahjan antaa rakkaillemme? Paras joululahja, mitä voin antaa, on oma itseni ja rakkaus toista kohtaan.
Välittäväistä joulua, luodaan rakkautta, lahjoin tai ilman, keskittymällä olennaiseen. Rakkauteen.
Muista myös päivitetyt pipariversiot. Terveiset Herttatuvalta!
Sekoitetaan lempeästi tulella sulatettuun voihin muscovadosokeria, annetaan jäähtyä hetkinen ja lisätään muut ainekset. Oleutua ollakseen leivottavissa seuraavaan päivään. Leivomma mieleiseen muotoon, paistamma 200 asteessa n. 10 minuuttia.
Vanhassa pahvilaatikossa on kasa kuluneita ja risaisia joulukuusenkoristeita. Laatikko on jo useaan kertaan teipattu, mutta ne koristeet…
Enkeliltä on siipi irronnut. Se oli silloin, kun se putosi lattialle. Tunne oli musertava, ja nyt, vuosien jälkeen, tuo tunne valtaa koko kehon. Kunpa olisin pidellyt sitä tiukemmin.
Tonttu katsoo kieroon. Jo lapsena pelkäsin tuota kummajaista.
Tähden sakarat ovat kiertyneet vuosien varrella mutkalle, kiiltävät langat ovat harvetuneet ja niiden alta paistaa paljaat rautalangat.
Lumihiutale on niin täydellinen kuin muistinkin sen olevan. Oi sitä jälleennäkemisen riemua, iloa.
Suuressa punaisessa pallossa on särö. Melkein huomaamaton, mutta muistan, miten se syntyi.
Tutkailen omia tunnereaktioitani. Siis niitä tunteita, jotka olen joskus oppinut ja jotka aktivoituvat aina uudelleen ja uudelleen tutuissa tilanteissa.
Tapaan ihmisen, jonka olen tavannut viimeksi ikävissä merkeissä, tuolloin koin, että minua oli loukattu. Pelkkä ihmisen jälleennäkeminen saa ikävän tunteen valumaan kehooni.
Menen kauppaan ja tuo tuttu ahdistus iskee jo ovella: mikä tungos olikaan viimeksi, ja nälkä. Kuinka epämiellyttävää! Kaupassakäynti on kerrassaan kammottavaa puuhaa!
Olen palaverissa, jossa minun pitäisi neuvotella hinta työlleni. Astuessani huoneeseen muistan, kuinka edellisellä kerralla hinnan tinkaaminen oli johtanut siihen, että ymmärsin, etten voi tehdä työtäni tuolla hinnalla parhaalla mahdollisella tavalla. Alan pelätä, että taas käy samoin.
Asetellessani kuusenkoristeita joulupuuhun irrotan samalla jokaisen opitun tunnereaktion itsestäni. Tunne ei ole syntynyt tästä hetkestä, täydellisestä avoimesta läsnäolosta uusille tunteille, kokemuksille tai ihmisille, vaan tunne on ankkuroituneena menneisyyden kokemuksiin. Jos olen ankkuroituneena menneisyyteen, en ole ankkuroituneena nykyisyyteen.
Rakas enkeli, en tarvitse enää tunnetta, että jotain puuttuu. Olet tänään täydellinen sellaisena kuin olet.
Tonttu pieni, en pelkää sinua enää, koska olen jo aikuinen. Kaikki on toisin.
Päätän, etten kanna enää yhtään tunnetta, joka on syntynyt menneisyydessä. Samalla annan mahdollisuuden itselleni olla tänään sitä, mitä olen ja tuntea ne tunteet, jotka syntyvät siinä hetkessä. Aistia kaiken informaation sellaisena kuin se tulee, eikä opittujen tunnereaktioiden kautta.
Tänä jouluna annan itselleni joulurauhan. Irrottaudun kaikista opituista ja pölyttyneistä tunteita ja annan joulun tulla sellaisena kuin se tänä vuonna tulee. Se ei kiinnittäydy vanhaan, vaan on vapaa ja kevyt, kuten jokainen hetki. Se tulee uutena, ihmeellisenä ja täydellisenä.
Samalla kuiskaan toiveen tulevaan vuoteen: Tulkoon uusi vuosi hetki kerrallaan, jokainen 31 536 000 sekuntia yhtä uutena ja ihmeellisenä!
Sisäistäminen on erokriisin vaiheista kaikkein vaarallisin ihmisen itsetunnolle. Se viittaa prosessiin, jonka aikana torjutuksi tuleminen muokkautuu osaksi ihmisen identiteettiä. Sisäistämisen aikana huomio kääntyy sisäänpäin ja torjunnan kokemus uppoaa ihmisen ytimeen. Jätetty kyseenalaistaa helposti käsitykset itsestään. Kyseessä on vaihe, jonka aikana yksilö käy läpi voimakasta sisäistä muutosta ja kasvua.
Vaikean eron jälkeen jätetyn maailma särkyy. Yksin jääminen on musertava shokki. Vieroitusvaiheessa yksinäisyys syventää surua ja kaipuuta. Sisäistämisen aikana yksinolosta voi tulla hylätylle kiistaton todiste siitä, että hän ei ansaitse rakkautta. Yksinolo muuttuu itsensä vähättelyksi. Jätetty kokee häpeää, joka pohjautuu ajatukseen, että itsessä on perustavanlaatuisesti jotain vialla. Erokriisiä läpikäyvän on oleellista ymmärtää, että kyseessä on haitallinen uskomus, joka ei ole totta. Uskomus on vain ajatus, ei fakta.
Kun ihminen tulee torjutuksi läheisessä ja tärkeässä ihmissuhteessa, hän helposti kyseenalaistaa oman arvonsa. Ihmisen kunnia ja itsetunto saa lähes kuolettavan iskun. Läheisen puolison menetys on kuin menettäisi tärkeän osan itsestään. Jätettyä alkaa kaivertaa epäily siitä, että hylätyksi tulo johtuu omasta viallisuudesta.
Sisäistäminen tapahtuu yön mustina tunteita, huomaamatta ja piilossa katseilta. Itsensä epäilystä tulee mätivä emotionaalinen haava, joka hitaasti murtaa ihmisen uskoa itseensä. On ehdottoman tärkeää kieltäytyä uskomasta ajatuksia omasta arvottomuudesta ja hyödyntää vaiheen sisäänpäinkääntyvä voima. Sisäistäminen johtaa itsetutkiskeluun. Tavoite on valjastaa lisääntynyt itsehavainnointi henkilökohtaiseen kasvuun ja luoda positiivinen kuva itsestä. Sisäistämisvaiheen aikana ihmisellä on mahdollisuus parantaa alitajunnan syövereissä piilevä epävarmuus. Vaihe on osa erokriisin käsittelyä, jonka seurauksena ihmisestä tulee vahvempi ja entistä kykenevämpi rakastamaan itseään ja toisia.
Entinen puoliso pois jalustalta
Hylätyksi tulleella on taipumus idealisoida menetetty puolisonsa. Kyseessä on luonnollinen ilmiö, joka syntyy jätetyn kokemasta avuttomuudesta ja lohduttomuudesta. Ihminen tuntee itsensä voimattomaksi, koska tärkeän ihmissuhteen jatkuminen tai loppuminen ei ole omissa käsissä. Ollessaan kykenemätön valitsemaan kohtaloaan, yksilö kokee olevansa altavastaajan asemassa. Entinen puoliso saa näkymätöntä valtaa sen kivun kautta, jota yksin jäänyt väistämättä tuntee. Menetetty rakas on kuin puolijumala, jolla on valta poistaa kärsimys, mutta myös valta sysätä elämä pois raiteiltaan.
Sisäinen voima palautuu sillä hetkellä, kun ihminen kykenee kohtamaan menetyksen tuottaman kivun ja siirtämään huomionsa tulevaisuuteen. Hallinnan tunne syntyy, kun keskittyy itselleen tärkeisiin tavotteisiin sen sijaan että taistelee nykyisyyttä vastaan. Jos löydät itsesi idealisoimasta entistä puolisoasi, muista että tunne on luonnollinen ja väliaikainen, ja että todellisuudessa olet vahva. Olet selviytymässä vakavasta iskusta, joka on osunut minuutesi ytimeen. Tee lista omista hyvistä ominaisuuksistasi ja idealisoi niitä. Ota aktiivinen rooli oman parantumisesi puolesta ja vältä passiivista alistumista ja itsesi vähättelyä.
Sisäistämisvaiheen aikana on hyvä ympäröidä itsensä läheisillä ja empaattisilla ystävillä, etsiä uusia innostavia aktiviteetteja tai terapeutin ohjausta. Positiiviset kokemukset kompensoivat taipumusta epäillä omaa arvoa.
Haitallisten itseä vahingoittavien ajatustapojen tiedostaminen ja positiivisen minäkäsityksen aktiivinen luominen toimivat lääkkeenä hylätyksi tulon sisäistämistä vastaan.
Pelkät tietoiset affirmaatiot eivät yleensä riitä. Ei auta hokea olevansa vahva, kaunis tai viisas. Tarvitaan uskottavampia ja tehokkaampia työkaluja.
Visualisaatioharjoitus uuteen elämään
Tässä esitettävä harjoitus valjastaa sisäänpäin kääntyvän energian ja suuntaa sen uuden luomiseen mielikuvituksen voiman avulla. Läsnäoloharjoitus on opettanut käyttämään nykyhetkeä kivun käsittelyssä ja herkistänyt ympäröivälle maailmalle. Dialogi sisäisen lapsen kanssa on tuonut ihmisen syvimmät tunteet ja tarpeet tietoisuuteen ja opettanut huolehtimaan niistä. Alla kuvattu visualisaatioharjoitus vahvistaa syventynyttä suhdetta itseen ja auttaa luomaan positiivisia ja tarpeellisia muutoksia. Harjoitus pohjautuu neljään perustavanlaatuiseen ajatukseen jokaisen ihmisen pysyvästä ja arvokkaasta minuudesta, joihin menetys ei vaikuta. Nämä harjoituksen kulmakivet ovat:
Oman erillisyyden kohtaaminen, hyväksyminen ja arvostaminen
Oman olemassaolon tärkeyden oivaltaminen
Todellisuuden kohtaaminen ja hyväksyntä
Rakastamisen taidon vahvistaminen
Harjoitus mahdollistaa neljän autenttiseen minuuteen liittyvän ajatuksen sisällyttämisen osaksi omia perususkomuksia ja sisäistä kokemusta. Sen voi tehdä tehokkaasti muutamassa minuutissa tai hitaasti nautiskellen.
Aloita sulkemalla silmäsi ja kuvittele, että käytössäsi on loputon määrä resursseja. Poista mielestäsi kaikki rajoitukset. Kuvittele ideaali ympäristö unelmatalollesi. Unelmakotisi on sinulle täydellinen paikka, jossa voit asua onnellisesti elämäsi loppuun asti – vaikka yksin. Minkälainen ilmasto sopii sinulle parhaiten? Minkälainen maisema aukeaa talosi kuistilta? Onko kotisi jossain tuntemassasi maassa vai täysin uudessa ympäristössä? Mielikuvituksella ei ole rajoja. Päämäärä on kuvitella miellyttävä ympäristö, joka vastaa tarpeitasi. Unelmakotisi on paikka, jossa voit juhlia omaa erillisyyttäsi ja viettää aikaa itsesi kanssa.
Seuraavaksi visualisoi itsesi kulkemassa unelmatalossasi. Luo huoneet ja niiden sisustus vastaamaan kaikkia toiveitasi. Kuinka paljon tilaa tarvitset? Mikä huone on sinulle ihanteellisin? Etsi itsellesi mieluisin paikka ja istu alas. Visualisoi itsesi äärimmäisen tyytyväisenä. Mitä näet? Luo ympäristö, joka tuottaa sinulle suunnatonta iloa ja nautintoa. Tässä istuessasi oivalla oman olemassaolosi syvyys ja merkitys.
Mikä ilahduttaa sinua ja vetää huomiosi puoleensa? Kuvittele näkymä, joka saa sinut haltioitumaan ja pysähtymään hetkeen. Visioi ympärilläsi oleva kauneus. Ympäristösi tulee olla niin viihtyisä, että tästä paikasta käsin voit hyväksyä minkä tahansa todellisuuden sellaisena kuin se on.
Visualisoi itsesi kaksi vuotta eteenpäin tästä hetkestä. Mitä teet unelmatalossasi? Mitä uusia inspiroivia taitoja tai kykyjä olet oppinut? Käytätkö aikasi uudessa työssä vai rentoudutko syvästi lempiharrastuksesi parissa? Matkustatko? Luotko taidetta tai oletko syventynyt henkiseen harjoitukseen? Visualisoi mitä sellaista teet, mikä tuottaa sinulle iloa. Minkälaisia ystäviä tai perheenjäseniä haluat sisällyttää uuteen elämääsi? Missä he ovat nyt? Kuuletko heidän äänensä toisessa huoneessa vai ovatko he luonasi? Kuvittele, että kykysi rakastaa lisääntyy joka päivä.
Uusi sädehtivä onnellisuutesi koskettaa kaikkia ympärilläsi. Olet hyväksynyt itsesi erillisenä olentona, pystyt arvostamaan oman olemassaolosi tärkeyttä ja olet avoin hyväksymään todellisuutesi. Tämän seurauksena kykysi rakastaa on syventynyt.
Kokoa nyt yhteen kuvaan unelmiesi talo ja sen ympäristö, läheiset ihmiset taustalla, uusi ammattisi, harrastuksesi tai jouteliaisuuden ilo. Kokoa tähän yhteen kuvaan niin paljon hyvää kuin kykenet. Unelmatalosi olet sinä itse – se ihminen, joka sinusta on tulossa; se suunta, jonka elämäsi on nyt ottamassa.
’Internalizing brings us to a place deep within, where we wrestle the demons of doubt and fear. It is the soul’s Gethsemane from which we emerge with humility, strenght and vision’
Pukista en tiedä, mutta joulun läheisyys on tainnut saada ainakin tietäjät liikkeelle.
Voimme valita mihin uskomme, kun Kiakkovieraat julistavat luokkasotaa, Hjallis pitää henkisen illan ja Cheek vetää stadionin täyteen kahteen kertaan. ”Anna mun olla syypää sun hymyyn!”
Ja samaan aikaan jossain toisaalla oikeasti tonttuillaan. Istutaan läheisten luona kuumien glögien kanssa. Jutellaan mukavia ja kääritään villasukkia pakettiin. Spotifyssä soi Valkea joulu ja saman näkee myös ikkunasta. Pihoja ja parvekkeita valaistaan ja ihmiset säteilevät. Tässä ja nyt.
Hiljaisessa mielessä liikkuu ajatuksia ja kuvia vuosien varrelta. Mielikuvia lapsuuden jouluista ja muistoja omien lasten ilmeistä heidän kuunnellessaan harmaapartaisen ukon ja saparopäisen muorin yhteislaulua metsältä tuoksuvan kuusen luona. Yhteyttä ja jatkumoa.
Yhteyttä joka jatkuu, vaikkei istuttaisi enää saman kuusen juurella.
Itselleni tämä joulu on perinteen uusimisen aikaa. Se hiljentää ja mietityttää. Mahdollisuus muutokseen. Millaisen joulun rakentaisin, jos muistini ja muistoni nollattaisiin, enkä tietäisi mitään perinteistä, vain joulun idean? Valon tuojan syntymäjuhla keskellä vuoden pimeintä aikaa. Miten sitä tulisi juhlia?
Ruokaa, tuoksuja ja tunnelmaa? Valon sanomaa ja läheisten muistamista. Googlaamalla löytäisi helposti koko kirjon perinteitä sukupolvien takaa. Hyvin erilaisen menneen maailman tapoja tähän päivään tuotuna.
Mitkä niistä ottaisin itselleni? Joulun johtotähdeksi?
Tiedän, että valitsen rauhan ja hiljentymisen. Rakkaita ihmisiä viereen ja mieleen. Miettisin, mikä tekee heidät iloiseksi ja mikä loisi oikeaa tunnelmaa?
Kävisin kaupassa, saunassa ja laittaisin ruokaa. Herkkuja hillitysti, sanoja, säveliä, makuja ja silmäniloa. Ja kun kerran voin valita, jatkaisin listaa vain hyvillä asioilla. Joulupuuro ja kävely kirkolle, rauhaisaan paikkaan. Joulupöytä josta ei tulisi ähkyyn. Lauluja, joista silmiin syttyy valo.
Ei siis tarvetta muutokseen nyt, mutta tietoinen valinta tuntuu tärkeältä. Ownshifting. Yhdessä ja itselleen.
Diabetes ja sen esioireet ovat laaja ilmiö meillä länsimaissa. Kyseessä on lähes epidemian lailla leviävä huolestuttava oire. En puhu mielelläni tässä yhteydessä sairaudesta, koska mielestäni tämäkin on oire, jolle voimme tehdä paljonkin omilla elämäntapavalinnoillamme.
Aluksi on hyvä käydä läpi pieni kysymyslista. Kuten kaikissa tiloissa, myös tässä on oleellista tarkastella, onko tilasta tullut osa persoonaa? ”Olen diabeetikko” vai ”Minulla on tila nimeltä diabetes”? Eri merkitys? On monesti helppoa tyytyä tiettyihin määrityksiin, on kyseessä sitten minä olen kirjailija, minä olen kotiäiti, minä olen diabeetikko. Entä jos et olekaan mikään näistä, vaan ne ovat osa sinun tämän hetkistä olemustasi? Ei määrittävä tekijä, vaan yksi pieni palanen sinua. Yhä useampi alkaa tarkastelemaan omaa kieliasuaan eli sitä kuinka itseään puhuttelee. Nämä ovat kuin pieniä kultakimpaleita alitajunnallemme, joita sitten toteutamme tekojen kautta todeksi.
Mikä sinä olet tänään?
Kuinka sitten tehdä tärkeästä asiasta mahdollisimman helppoa ja vaivatonta? Voisimme puhua insuliinin merkityksestä, mitä se tekee ja mikä on sen merkitys elimistöllemme. Tätä tärkeää hormonia voi auttaa monilla tavoilla. Keskitytään kuitenkin olennaiseen, asioihin joita voit tehdä saman tien. Luontaiseen vahvistumiseen kyseisestä oireesta.
Mielestäni emme elä lääkkeiden puutostilassa, vaikka siltä ratkaisut yleensä vaikuttavat. Mitä mieltä sinä olet? Ja kuinka ottaa ajatuksia, sekä vinkkejä vastaan ilman syyllisyydentuntoa, enemmänkin näkemällä ne mahdollisuuksina? Kokeillaan.
Neljä asiaa joilla voit vaikuttaa diabetekseen.
1. Vesi.
Tämä lukee kaikkialla, kaikki tietävät sen, silti monesti tämä tärkeä elementti jää käyttämättä, ehkä juuri sen takia, kuinka yksinkertainen se on. Nesteillä on väliä mitä kehoomme laitamme. Vesi on elämän perusta, niin luonnossa, kuin meillä ihmisilläkin. Nesteiden juonti ei vielä kerro mitään siitä, onko kehomme nesteytetty. Kuumakäsitellyt mehut vaikuttavat päällisin puolin hyviltä vaihtoehdoilta, mutta lyhykäisyydessään ne ovat suoraan suoneen sokeria, joka ei millään tavalla nesteytä kehoamme. Sama juttu limsoissa, tai yleensäkin nesteillä, joita myydään kaupoissa. Vesi ei ole kaikista seksikkäin juttu mediassa, tämä ei silti poista sen tärkeyttä meille ihmisille. Sillä ei myöskään voi lyödä rahoiksi, ainakaan vielä, toivottavasti asia pysyy myös meidän jokaisen ihmeellisen otuksen perusoikeutena. Todella toivon, että pidämme myös rakkaan vedemme puhtaana.
Tiesitkö, että liika sokeri ja insuliini verenkierrossasi aiheuttavat tulehdustiloja, pistäen samalla hormonit ja välittäaineet epätasapainoon, jotka vaikuttavat myös aivojen nopeutuneeseen rappeutumiseen?
Aloita vaikka juomalla lisää vettä.
2. Liike.
Entä, jos pystyisit vaikuttamaan liikkeellä omiin veriarvoihisi, oli kyseessä diabetes tai jokin muu oire. Tämänkin haaste on siinä, että sen joutuu itse suorittamaan. Sitä ei saa punaisena ihmepillerinä. Liike tapahtuu sillä tavalla, että nousemme ylös ja liikutamme kehoamme. Siihen liittyy yleensä myös hengästymistä ja ulkona olevaa hengittämistä. Kehomme on suunniteltu kävelemään, ei niinkään tuijottamaan ruutuja, niin mukavaa ja vaivatonta kuin se onkin. Yksinkertaisimmillaan kävele joka päivä, piste. On myös koettu hyväksi tavaksi kävellä, jokaisen ruokailun jälkeen. Esimerkiksi puoli tuntia ruokailun jälkeen n. 15 minuutin kävely. Kolmella ruualla, se on jo 45min päivällä. Idässä on sanonta, joka on ihan ytimessä tässäkin asiassa: ”Kävele jokaisen ruuan jälkeen 100 askelta, niin elät 99-vuotiaaksi asti”. Verenkiertoon saadaan liikettä ja jokainen tärkeä osanen pääsee toimimaan sille tarkoitetulla tavalla, luonnollisesti.
Liike on lääkettä.
Loistava lääke diabetekseen on lisätä raskasta painoharjoittelua. Miksi?
Mitä enemmän omaat lihasmassaa, sen parempi. Sokeri käytetään silloin lihasten hyödyksi, eikä se jää niin helposti verenkiertoon aiheuttamaan painonnousua ja mahdollisten oireiden ilmaantumista. Aloita vaikka syväkyykyistä, mikäli painot eivät vielä nouse. Jätä hauiksen harjoittelu hifistelijöille ja keskity isoihin lihaksiin, niinkuin jalkasi ja ylävartalon lihaksiin.
3. Ravinto.
Tämä on siinä mielessä tärkeää, että tällä elementillä yleensä saamme tämän kyseisen oireen. Syömällä ja kuormittamalla elimistöämme. On hyvä tietää, että kaikki hiilihydraatit muuttuvat kehossa sokeriksi. Tämä ei tarkoita, että kaikki olisi heitettävä nurkkaan, mutta joissain tilanteissa se on hyvä ymmärtää. On myös helppoa sanoa, että en syö sokeria ollenkaan. Onko asia todella näin? Kurkataanpa. Näistä asioista saat kohtuullisen paljon elimistöösi sokereita:
Viljat, varsinkin valkaistut tuotteet, yleisimpänä vehnä/vehnäjauho, pastat, keksit, kakut, makeiset, riisit, yleensäkin kaikki valkaistut ja prosessoidut tuotteet, sekä alkoholi. Pari sämpylää on jo aikamoinen sokerimäärä keholle, jota sillä voi olla haasteellista käsitellä. Myös ne kokojyvänä mainostetut.
Tehdään pieni ajatusleikki. Jos laittaisit kokojyvänä mainostetut leivät, murot ja vastaavat maahan, niin kasvaisiko niistä uusi kasvi? Tai milloin näit viimeksi luonnossa kasvavan leipäpuun? Viljat vihreisiin, makeiset marjoihin, riisi riistaan, pasta pakuriin ja tätä rataa voisi olla kokeilemisen arvoinen juttu.
Tarkista myös, että d-vitamiini on riittävän korkealla. Myös chorella-nimisellä makean veden levällä voi olla positiivisia vaikutuksia. Samoin laadukkailla ruokapohjaisilla vitamiineilla. Pohja on kuitenkin aina ravinteikkaassa ruassa, jota nautit päivittäin.
4. Uni.
Liian vähäinen uni on riskitekijä, joka pistää terveenkin elimistön koetukselle. Olet varmasti huomannut joskus saman kaavan, mihin itsekin olen huonosti nukutun yön jälkeen kompastunut. Nukut huonosti ja seuraavana päivänä tuntuu, että voisit syödä jatkuvalla syötöllä, ilman taukoja. Tämä johtuu lyhykäisyydessään, unen vähäisen saannin takia johtuvasta epätasapainosta, jolloin kehon signaalit ovat miten sattuu, myös ruuan suhteen.
Miksi näin helppoja, yksinkertaisia asioita voi olla haasteellista toteuttaa? Korkea verensokeri on oire, ei diabetes itsessään. Suurin haaste on hiilihydraatti pitoinen ruokavalio yhdistettynä vähän liikkuvaan elämäntapaan, mahdollisesti jollain stressi reaktiolla varustettuna. Tämän takia, et löydä ratkaisua purkista, vaan kurkkaamalla rehellisesti omiin elämäntapoihin ja tekemällä ratkaisuja, jotka tukevat matkaasi. Kaikkea hyvää, oli polkusi mikä tahansa. Voi hyvin ystävä hyvä.
Minulle läheinen ihminen kuoli muutama päivä sitten. Rakkaan ihmisen jälkeen jäin miettimään, miksi hänestä pidettiin niin paljon. En kuvailisi kyseistä ihmistä lämpimäksi, auttavaiseksi tai empaattiseksi, sellaiseksi, josta tavallisesti ehkä pidetään.
Mietin, millaista tämän ihmisen lähellä oli, miksi hänen lähellään oli helppo olla. Tämä nainen ei koskaan asettunut marttyyrin rooliin, ei sitonut ihmisiä itseensä syyllistämisen sitein eikä uhrannut itseään kenenkään puolesta. Hän ei myöskään arvostellut kanssakulkijoitaan eikä puhunut pahaa vaan oli tyytyväinen, huumorintajuinen ja iloinen. Sillä asenteella hän pärjäsi elämänsä sata vuotta, ja minä taidan jäädä hänen jälkeensä opettelemaan sitä, mistä hän antoi upean esimerkin. Hän antoi ihmisten olla vapaita.
Annamme usein muiden sitoa omaa vapauttamme. Vapauden vastakohta tuntuu kontrollilta, puskemiselta ja piinaavalta pakottamiselta. Henkisessä purkissa on erilainen olo kuin vapaudessa. Olo on kuin nurkkaan ahdetulla. Meitä ympäröidään säännöillä, vanhoilla ajattelumalleilla, oppirakenteilla, sukupuolirooleilla, vallankäytöllä, vetoomuksilla ja paljolla sellaisella, joka rikkoo omia rajojamme, saa olon ahtaaksi ja kapeaksi. On velvollisuutta ja paljoa suorittamista vailla rakkauden häivää ja ilon hiukkastakaan: ”Sun täytyy ja sun on pakko ja kyllä mun mielestä sun pitäis ja jos mun mielipidettä kysyt (etkä ole kysynyt)…”.
Kuka tai mikä rajoittaa sinun vapauttasi?
Miten paljon energiaa vapautuukaan, kun uskaltaa päästää muut ihmiset vapaiksi. On kauniimpaa seurata sivusta ja katsoa toisen ihmisen kasvua kuin puuttua hänen omaan kasvuunsa ja oman polkunsa kulkemiseen. Vapauden antaminen on mitä suurinta kunnioitusta, hyväksyntää ja rakkautta.
Oletko itse se, joka rajoittaa muiden vapautta?
Lienee kolmaskin tapa ajautua palleaa puristavaan vankilaan kuin antaa toisten rajoittaa tai rajoittaa itse muita. Ihan itsekin osaamme sen tehdä, kun alamme asettaa itsellemme vaatimuksia, elämme pelkojen rajoittamina ja pidämme itsemme kiinni olosuhteissa, joiden keskellä ajattelemme, ettei ole muuta vaihtoehtoa. Vaikka onkin – melkein aina.
Onko sinulla lupa vapautua vankilastasi?
Minä uskon siihen, että sielu tahtoo olla vapaa. Vapaus saa sydämen avautumaan, luovuuden vapautumaan ja ilon virtaamaan. Aina näitä totuttuja vankiloita ei tiedosta ja avain vapauteen on hukassa. Ahdas voi joskus olla turvallinen, se palvelee jotain. Mutta kun ahtaus lakkaa palvelemasta meitä, alkaa ruutia kertyä. Ruutia, voimaa, ja rohkeutta tarvitaan, jotta kahleet voivat katketa ja muutosta voi tapahtua. On haastavaa syntyä omaksi itsekseen.
Jon Kabat-Zinn kirjoittaa:
”On hämmästyttävää ja täysin odotuksenvastaista, että minkään ei täydy tapahtua. Voimme lakata yrittämästä saada jotakin erityistä toteutumaan. Luopuessamme halusta saada jokin tapahtumaan voimme oivaltaa, että jotakin hyvin erityistä on jo tapahtunut ja tapahtuu koko ajan – jokaisessa tietoisuuden hetkessä toteutuu sinun elämäsi.” (Kotiinpaluu 2007).
Aika nopeutuu ja sen luonne muuttuu, se kondensoituu. Mielestäni olen hyvinkin spesialisti ajan suhteen, mutta viime aikoina olen huomannut, että olen enemmän tai vähemmän pulassa oman ajankäyttöni kanssa. Elämällä yksi hetki kerrallaan ja keskittymällä vain yhteen asiaan olen saanut ajan riittämään. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että vaikka miten yrittää mennä hetkessä, niin tuntuu kuin olisi juoksumatolla, jossa joku säätää vauhtinappulaa koko ajan nopeammalle ja nopeammalle. Miten tässä nyt on parasta säätää askeliaan ajanmatolla, joka näyttää lähtevän alta pois koko ajan!
Nopeutuvan ajan myötä synkronismi kiihtyy, siis kaikenlaista suunnittelematonta, mutta ihanaa ja tärkeää tekemistä tulee vastaan. Kuten ystävä aamulenkillä koiran kanssa ja lenkistä tulee pidempi kuin olisi ollut aikaa juuri tänään. Puhelu, joka vie uuden huikean idean kehittelyn pariin. Päivän aikataulut lähtevät jälleen elämään omaa, uutta rataa. Jotain on jätettävä pois ja se siirtyy jonnekin tulevaisuuteen. Tätä tapahtuu toistuvasti, joka päivä ja stressi tekemättömistä töistä kasaantuu.
Meillä on Tampereella upea uusi jooga koulu, Ong Namo. Jooga Healing tunnilla teimme harjoituksia, joissa pyrittiin keskittymään hengitykseen ja mantraan, haastavassa asennossa, usean minuutin ajan. Tarkoituksena olla määrittelemättä miltä tuntuu, ja näin päästä kivun tunteesta. Samalla voi löytää uudenlaiset energia väylät kehossa, keskittyneen mielenhallinnan ja herkistyvän intuition kanavan.
Siinä sitten venytin kehoa äärilleen, vaikkakin ihan yksinkertaisessa asennossa. Ajatukset ja pää pistivät hanttiin, mitä ihmettä minä täällä teen, olisin voinut mennä johonkin helpommalle tunnille! Joka paikkaan koskee. Tämä on niin vaikeaa ja kamalaa! Ohjaaja kehottaa keskittymään hengitykseen, ja olemaan määrittelemättä miltä kehossa tuntuu. Pikkuhiljaa kipu hellittää, jokin vapautuu niin kehossa kuin ajatuksissa, mieli hiljenee. Tunnin jälkeen jokin uusi, rauhan ja olemisentila on syntynyt. Wau.
Sydän on koko viikon avoin ja ymmärtäväinen. Haastavissa tilanteissa löydän kärsivällisyyttä ja hyväksyntää.
Rakkaudellinen tunne on ihana. Harjoitus toi esiin asian, jonka olin jo kauan aikaa sitten oppinut, mutta unohtanut. Hyväksymällä tunteet, asiat ja ihmiset kuten ne ovat, määrittelemättä mitään hyväksi tai pahaksi, kivuksi tai kamalaksi, vien haasteelta voimat. Pidän energian itsessäni koossa ja hallinnoin mielen jäkätystä entistä paremmin.
Oivalsin olla määrittelemättä myös aikaa. Aika on aikaa. Sitä ei tarvitse sanoa kiireeksi tai stressaavaksi. Sitä ei tarvitse määritellä mitenkään. Tässä tilassa tuntuu, että mielen ja sydämen välinen yhteys alkaa toimia uudella tavalla. Rauhallinen mieli ja intuitiivinen sydämen tieto toimivat uudenlaisella taajuudella. Entistä helpompi on antaa intuition johdattaa ja mieli ei enää ylikirjoita sisäisentiedon viestejä. Intuitio on tärkein ja paras opastaja, nyt sille voi antaa entistä enemmän tilaa. Näin pääsee säätymään omaan, luonnolliseen ajan rytmiin.
Kun määrittelee jonkin asian negatiiviseksi, se alkaa tuntua siltä ja siitä tulee inhottavaa. Kun ei määrittele mitenkään, kaikki toimii sujuvasti. Kaikki mitä vastustaa tai määrittelee, se kasvaa vain isommaksi. Seuraavaksi kasvaa asiaan liittyvä tunne suuremmaksi ja kierre on valmis. Energiaa kuluu näin paljon hukkaan, kun sen voisi kohdistaa johonkin positiiviseen. Liikenteessä kiilaajaan voi suhtautua ajatuksella, että tuo tuli sitten tuohon ja sen jälkeen asian voi jättää pois mielestään.
Voidakseen säätyä uudistuvan ajan aalloille, on aika tarkistaa sitä, mihin energiansa käyttää. Jostakin on irrotettava otteensa, että uusi tietoisuus saa tilaa kasvaa. Itse olen päättänyt irtautua määrittelemisestä. Aika on, ihmiset ovat ja elämän on. Luonnollisessa omassa rytmissä, omaan tahtiin, kaikki soljuu sujuvasti.
Rakas lukijani, oikeastaan otsikon pitäisi olla, ”Jos mikään ei riitä?”
Tätä asiaa pohtiessani viimeisten päivien ja viikkojen kuluessa, on niin monesti käynyt mielessä, että minulla on kuitenkin vielä jotain jäljellä, siksi ”jos”. Minä olen olemassa ja hengitän. Minä olen ja sitä ei kukaan voi minulta pois ottaa. Minulla on omat ajatukseni, tunteeni ja työni, joka on tärkeää monille. Riittämättömyyden äärellä kamppailee niin kovin moni muukin kuin minä, se tuntuu olevan suorastaan teema tässä ajassa. Onkin oikeastaan hyvä katsoa edellistä blogiani, jossa puhuin antautumisesta. Mitä tarkoittaa kun antautuu ja sanoo ääneen, että minä annan oman elämäntehtäväni käyttää minua ja viedä minut mihin ikinä minun tarvitseekaan mennä, riippumatta rahasta, ajasta tai paikasta. En todellakaan ollut varautunut siihen mitä tuon sanominen tarkoittaa.
Tätä työtäni tehdessäni olen monesti puhunut antautumisesta ja siitä kuinka elämä kantaa ja kaikki aina järjestyy. Niin aivan varmasti tapahtuukin, mutta kun itse on myrskyn silmässä, ei sitä meinaa millään ymmärtää tai nähdä suurempaa kuvaa, joka edessä siintää. Oman elämäni tehtävän edessä olen todella nöyrä ja valmis menemään sinne minne minun kuuluu milloinkin mennä. Nyt kun minulle on annettu aikaa hiukan katsoa omaa elämääni ikään kuin sivusta, ei mikään todellakaan tunnu olevan sitä miltä näyttää. Voimavarat on puserrettu täydellisen loppuun, olenkin vitsaillut ystävilleni, muutama heistä tunnistaa saman olotilan, että olemme varmasti ohittaneet burnout vaiheen. Ei ole aikaa burnoutille, liikaa tekemistä, liikaa liikkuvia osia ja hoidettavia asioita. Burnout on vakava asia, enkä sillä halua vitsailla, olen itse sairastanut aikanaan työuupumuksen, burnoutin esiasteen, jos niin voi sanoa. Välillä kuitenkin tuntuu, että vakavalla asialla vitsaileminen tekee kaikesta helpompaa, selviämisestä arjen keskellä.
En uskonut, että sanoessani ääneen että antaudun, joudun todelliseen myrskyn silmään ja suurimpaan testiin, jonka elämä voi minulle antaa. Jätin eläinkommunikoijan työn vuoksi varsinaisen päivätyöni Finnairilla vuonna 2012 ja uskoin vakaasti, että se olisi elämäni suurin käännekohta. Jos olisin silloin tiennyt mitä tuleman pitää, en tiedä mitä olisin ajatellut, hyvä niin, ajassa ei koskaan tarvitse katsoa taaksepäin. Olen oppinut, että kun ääneen ilmaisee oman tahtonsa, yleensä alkaa tapahtua melkoisella tahdilla, mutta tämä tahti on ollut jopa meikäläiselle yllätys. Olen ollut tässä hetkessä kuin aallokossa, jossa tunteet vaihtelevat samaan tahtiin vuoroveden kanssa. Välillä olen täynnä uskoa ja välillä täynnä epätoivoa. Luulenpa, että moni teistä lukijoista voi hyvinkin samaistua tuntemuksiini. Näyttää siltä, että antautuminen vie mennessään kaiken, koko elämä menee uusiksi. Muutos vie mennessään kaiken maallisen ja kaiken materian. Ajatukset menevät samaa rataa, ylös ja alas, mitä tapahtuu talolle, mitä tapahtuu hevosille jne. Me ihmiset voimme elää vaikka matkalaukusta, jos sellainen tilanne tulee eteen, sehän on selvä.
Tämä mielenkiintoinen konsepti antautumisesta alkaa hiljalleen valjeta minulle. Helppoako, no ei todellakaan. Suosittelenko samaa muille, en ole ihan varma ja samalla totta hitossa! Nutturat nurkkaan, olo on kuin Finnairin moottorikorjaamon testitunnelissa (kun ison koneen moottori jylähtää, tuulee semmoisella turbulenssilla että siinä saa mummo kyytiä). Olemmehan syntyneet tänne maan päälle kokemaan näitä ihmismäisiä tunteita ja saamaan varmasti juuri näitä hurjalta tuntuvia kokemuksia. Tässä ihmisen kropassa ja elämässä kaikki kyllä tuntuu toisinaan olevan vähän liikaa. Olen meinannut kerran jos toisenkin vaipua mm. taloudellisen tilanteen vuoksi epätoivoon, mutta joka kerta muistuttanut itseäni opettajieni opeista, joita myös itse opetan. Kaikella on tarkoituksensa, jokainen vastoinkäyminen on mahdollisuus, vain RAKKAUS merkitsee mitään.
Olen valmis ottamaan vastaan mitä tuleman pitää, olen valmis liikkumaan ja muuttamaan ja muuttumaan ja menemään elämän virrassa. Olen saanut hyvin paljon parantavaa ja hoitavaa energiaa läheisiltä ihmisiltä. Olen saanut ventovierailta ihmisiltä ihania kirjeitä ja voimaannuttavia sanoja. Tämän myräkän ja muutoksen keskellä ehkä tärkein asia itselleni on huomata, kuinka tärkeää on, että opin rakastamaan itseäni enemmän, paremmin ja ehdoitta. Itselleen ihminen asettaa aina ne raadollisimmat rajat, mutta oman herkkyytensä ja rajallisuutensa edessä voi myös oppia rakastamaan itseään ja hyväksymään itsensä. Sitä kautta voimme rakastaa muita ympärillämme, niin ihmisiä kuin eläimiäkin. Olen myös nähnyt ja kokenut hyvin syvästi kuinka paljon minusta välitetään ja kuinka paljon minua rakastetaan monelta taholta, kuten sanoin, myös tahoilta joita en edes tunne.
Tiedän, että tie vie eteenpäin ja ylöspäin ja tehtävä edessä on valtavan suuri, juuri sellainen joksi olen sen aina kuvitellut. Eläinten sanomaan ei voi koskaan kyllästyä ja kuulevia korvia on maailmassa miljoonia joiden kuuluu eläinten ja luonnon sanoma kuulla.
Eräs läheinen ystäväni vei minut hiljattain ison kokovartalopeilin eteen ja sanoi, katso itseäsi Maiccu, katso itseäsi ja näe miten kaunis sinä olet. Minä en siinä hetkessä voinut katsoa itseäni vaan kävelin pois ja itkuhan siitä tuli. En tiedä koska se hetki tulee, jolloin voin peilin eteen kävellä ja katsoa itseäni ja todeta olevani kaunis ja hyvä sellaisena kuin olen, mutta varmaa on se, että se päivä ei ole kaukana.
Rakastakaa itseänne ja toisianne, periks ei anneta perkele!
Rakkaudella,
Maiccu
Maicun puheenvuoro Ihana Elämä – tapahtumassa 26.10.2013
Terveen elämän puolesta on sarja, jossa esitellään laadukkaita luontaistuotteita. Omaan elämäntilanteeseen oikein valitut ravintolisät tukevat kehoa ja mieltä matkallasi kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Sarjan kustantaa Biomed Oy ja asiantuntijana toimii fytonomi Birgit Stenroos.
Iocidin Plus on erinomainen ja tehokas ravintolisäyhdistelmä vahvasti kehoa puhdistavia aineita: oliivinlehtiuute, greippiöljy ja oreganoöljy. Näillä kolmella luonnonaineella on myös synerginen eli toisiaan vahvistava vaikutus. Nämä aineet ovat kaikki vahvasti immuunipuolustusta aktivoivia. Nämä edistävät myös suoliston ja virtsateiden hyvinvointia.
Oliivinlehtiuutteessa on kasvifenoleita, joilla on mikro-organismeja estävä vaikutus. Yksi tärkeä sen sisältämä kasvifenoli on oloeuropeiini, jonka tiedetään estävän bakteerien, sienien ja hiivojen kasvua. Oloeuropeiini voi muuttua myös entsymaattisesti ihmisen elimistössä kalsium-eleonaatiksi, jolla on puolestaan todettu olevan mm. viruksien jakautumista estävää vaikutusta. Se on lisäksi antioksidatiivinen.
Oliivinlehtiuutetta on kansanlääkinnässä käytetty korkean verenpaineen hoitoon, infektioihin ja diabeteksen hoitoon. Sillä saattaa olla myös vaikutuksia LDL eli ns. pahaan kolesteroliin. Sen on havaittu vaikuttavan Candida albicans -hiivasieneen, E.coli -bakteerin aiheuttamaan virtsatie-infektioon ja jopa Helicobakter pyroliin.
Greippiöljy tehoaa noin 800 bakteeriin ja 100 erilaiseen sieneen. Se hillitsee monien pieneliöiden kasvua ja lisää suoliston hyvinvointia. Sitä on käytetty mm. ärtyvän suolen oireyhtymässä. Greippiöljy on erityisen tehokas E.colin, Candida albicansin, Salmonella Enterican ja mm. virtsatieinfektioita aiheuttavan Pseudomonasin kasvun estossa. Greippiöljyä on käytetty esim. home- ja sienitorjuntaan maanviljelyssä, kala ja siipikarjan desinfektoimiseen, eläinten rehussa homeiden estona sekä ruoka-aineiden säilöntäaineena.
Oreganokasvin sisältämistä öljyistä jopa noin 70% on fenolisia yhdisteitä. Fenolisien yhdisteiden tiedetään estävän tauteja aiheuttavien bakteerien, hiivojen ja muiden mikrobien kasvua. Oreganoöljyä käytetään elintarviketeollisuudessa mm. estämään ruokaa pilaavien bakteerien ja hiivojen kasvua. Sitä onkin perinteisesti käytetty infektioihin, erityisesti hiivaan (esim. Candida albicans) ja bakteereita vastaan.
Iocidin Plus on erinomainen mm. hiivanhäätöön ja immuniteetin vahvistamiseen. Se kannattaa pitää matkoilla mukana, ja jos vahingossa tulee syötyä pilaantunutta ruokaa, kannattaa ottaa useampi kapseli kerralla bakteerien tappamiseen. Virtsatieinfektioissa moni on saanut siitä avun, kun karpalo ei ole auttanut.
Flunssa-aikana ja vatsatautiepidemioiden aikana Iocidin plus kannattaa ottaa päivittäiseen käyttöön. Influenssan ennaltaehkäisyyn riittää kapseli päivässä, ensioireisiin kannattaa ottaa kolme kertaa päivässä 2 kapselia kerrallaan ja sen jälkeen 2–3 kapselia päivässä, kunnes oireet helpottavat. Candida albicansin häätöön puolestaan sopiva annostus on 2 kapselia 3 kertaa päivässä parin viikon ajan ja sen jälkeen 2 kapselia päivässä ylläpitoannoksena.
Mikäli Iocidin Plus -valmistetta käytetään yli kahden viikon ajan, on tärkeää on ottaa mukaan laadukkaat maitohappobakteerit päivittäiseen käyttöön, sillä greippiöljy on vahva luonnonantibiootti ja greipinhedelmän öljyuute saattaa estää hyödyllisten maitohappobakteerien kasvua pitkään käytettynä.
Tämä laajakirjoinen antioksidanttivalmiste on erinomainen myös toistuvien tulehdusten estoon ja siitä on saatu apua myös allergioissa.
Biomed Oy on vuodesta 1982 alkaen kehittänyt ja valmistanut ravitsemushoitoihin soveltuvia ravintolisiä ja erikoisvalmisteita. Biomedin toimintaperiaatteena on pitkäjänteinen yhteistyö eri tutkimuslaitosten, yliopistojen ja käytännön lääkäreiden kanssa sekä eri alojen tietotaidon hyödyntäminen tuotteiden kehittämisessä.
Kärsivällisyys on hyve, maltti on valttia, patience pays.
Kärsivällisyys kannattaa ainakin tietyissä paikoissa: liikenteessä, lasten kanssa, mitä tahansa odottaessa… Lapsia kehotetaan kärsivällisyyteen jouluaattona ennen pukin tuloa. Aikuisena sen sanominen on aika helppoa – mutta harva aikuinen osaa käskystä olla kärsivällinen. (Tiedän, sillä harjoittelen kärsivällisyyttä päivittäin kolmen alle nelivuotiaan lapsen kanssa.)
Kärsivällisyyden vastakohta voi tilanteesta riippuen olla esimerkiksi malttamattomuus, impulsiivisuus tai hermojen menettäminen.
Joku mieltää itsensä kärsivälliseksi, pitkäpinnaiseksi ja rauhalliseksi. Toinen taas ajattelee, ettei kärsivällisesti odottava koskaan saa tai saavuta mitään ja pitää itseään spontaanina ja eläväisenä. Kun kärsivälliseksi itsensä mieltävä ihminen hermostuu, voi hän harmistua entisestään siitä, ettei kyennytkään säilyttämään kärsivällisyyttään.
Niin, kärsivällinenkin hermostuu joskus. Meissä kaikissa on monenlaisia ominaisuuksia, jotka voivat olla toisilleen vastakohtia. Itse asiassa, kärsivällisyyttä ei ole olemassa ilman vastakohtiaan.
”Minulla ei ole yhtään kärsivällisyyttä” on erikoisesti sanottu. Ihminen, joka kertoo (tai kieltää) omaavansa absoluuttisesti jonkin ominaisuuden, kuvittelee tuntevansa itsensä.
Mutta itsensä tunteminen ei joogisesti ajateltuna ole sitä, että on aina jonkin tietyn kaltainen, että mieltää itsensä kärsimättömäksi, kärsivälliseksi, positiiviseksi, reippaaksi tai flegmaattiseksi. Kukaan ei ole aina vain tietynlainen.
Itsensä tunteminen on oman viattomuuden, puhtauden, kauneuden ja totuuden löytämistä, itsensä hyväksymistä ja yhteyttä omaan sieluun. Sekä sen ymmärtämistä, että ominaisuudet ja tunteet vaihtelevat, mutta minun ei tarvitse identifioitua niiden kautta.
Ei ole olemassa kärsivällisyyttä ilman hermostusta, eikä itsepäisyyttä ilman antautumista ja myötäelämistä. Sama henkilö voi olla vetäytyvä ja sosiaalinen, ylitsepursuava ja itsekäs, peloton ja pelokas, leikkisä ja vakava. Kun asettaa kaksi äkkiseltään erilaista ominaisuutta yhteen, voi niiden huomata esiintyvän samassa henkilössä ihan sulassa sovussa, kuten säteilevän epävarma, joka suorastaan hymyilyttää.
Ihminen liikkuu jatkuvasti kahden polariteetin välillä, siis akselilla esimerkiksi kärsivällisyyden ja malttamattomuuden kesken. Kumpaakaan niistä ei kannata jättää huomiotta, eikä niiden välistä liikettä kannata nähdä taisteluna. Niitä ei kannata pelätä ja valita heikkoa keskitietä, joka ei ole oikein kumpaakaan.
On jännittävää huomata, ettei näiden polariteettien kesken vallitse paradoksia: minä voin olla kaikkea ilman että arvotan ominaisuuksiani, itselleni armoa antaen, ”juuri nyt olen tällainen”.
Kun löytää yhden, löytää myös toisen: hermostuksen hetkellä on mahdollista muistaa, että onhan minussa kärsivällisyyttäkin.
Omina kärsimättömyyden hetkinäni pyrin muistuttamaan itseäni polariteeteista. Parhaiten se onnistuu henkilökohtaisella mantralla, joka sitoo tähän hetkeen. Se voi olla mitä tahansa. Joogaopettajani ovat esitelleet käyttökelpoisia mantroja, kuten ”Minä olen rauha, rauha on minussa” tai ”I am what I am and that is that”.
Tällaiset mantrat auttavat hyväksymään vallitsevan tunnetilan tai esiin puskevan ominaisuuden, tuoden armoa, iloa ja rauhaa. Kaikki on hyvin: minä olen ihminen, ja kaikenlaiset olotilat ja tuntemukset liittyvät ihmisyyteen.
”Ekojoogaa voi harjoittaa silloin kun tajuaa asemansa kosmisessa maailmankaikkeudessa. Siitä tulee järkeenkäypää vasta kun todella alkaa ymmärtää elinvoimaa sekä sen hämmästyttävää kehitystä ja vaikutusta. Evoluutiota ja elämää itseään voi oppia käsittämään sen kautta, että oivaltaa herkkyyden luonteen ja voiman. Tuo herkkyys on kuin tuntosarvet, joilla tutustumme elämään ja määrittelemme sen. Tämä pätee niin alempiin elämän muotoihin kuin ihmisiinkin.
Kehitämme elämän aikana erilaisia herkkyyksiä, kuten taidon kuunnella musiikkia tai kyvyn ymmärtää ympärillämme olevien ihmisten mielialoja. Kehitämme herkkyyden aistia eläimiä ja muita elämänmuotoja, kasveja ja puita. Kun ensimmäiset eliöt kehittyivät orgaanisesta alkuliemestä, se oli suuri askel, koska ne reagoivat ympäristöönsä. Tästä lähti kaikki oppiminen. Oppiminen on kyky – se on herkkyyttää reagoida ympäristöönsä ja sen olosuhteisiin jollakin lailla.”
Kirjasta: Henryk Skolimowski:Ekojooga – Harjoituksia ja meditaatioita maanpäällisen kauneuden sisäistämiseksi (Kirjayhtymä 1996)
Pian on tammikuu, ja erilaiset liikuntakeskukset alkavat taas pullistella innokkaita treenaajia. Se on hienoa, mutta harmillista tässä on se, että monilla motivaatio kestää vain sen pari viikkoa. Väitänkin, että suurimmat syyt liikkumattomuudelle ovat henkisiä.
Kun vielä tein aktiivisesti personal trainerin hommia, kaikista mieluiten työskentelin aloittelevien tai vuosikausia urheilematta olleiden liikkujien kanssa. Myös itselleni treenarina palkitsevinta kun oli nähdä se, miten sohvalle jymähtänyt ihminen todella löytää sen liikunnan palon. Väistämättä jossain vaiheessa jokainen asiakas kun sanoi saman lauseen, toki omin sanoin: Jos joku olisi minulle kertonut sen, miten mahtava ja energinen olo liikunnasta tulee, en olisi ikinä ollut liikkumatta. Joidenkin suusta lause kuului jo muutaman viikon jälkeen. Jotkut tarvitsivat kuukausia. Mutta aina lopputulos oli sama.
Olen viime päivinä miettinyt paljon sitä, miksi ihmiset eivät liiku. Oletko sinä ikinä miettinyt, miksi liikut tai miksi et liiku? Tiedän, että liikkumaan lähteminen ja liikunnan aloittaminen on vaikeaa, jos ei ikinä ole urheillut tai on pitkä, jopa kymmenien vuosien tauko takana. Itse olen liikkunut aktiivisesti koko elämäni, mutta silti nuorimman lapseni synnyttyä jouduin taistelemaan liki kaksi vuotta, että sain liikunnan palautettua rutiiniksi. Ja vaikka olisi jotain vaivoja, vammoja tai kremppojakin, uskon, että useimmille löytyy silti laji, jota voi harrastaa. Mutta ei. Osa meistä ei ilmeisesti vain halua tai tajua haluta kokea sitä mahtavaa liikunnan aikaansaamaa henkistä ja fyysistä hyvää oloa.
Liikunnan lisäksi arjen aktiivisuus on monilta ihan kateissa. Toki maaseudulla autoa voi olla pakko käyttää, mutta kaupungissa usein ehkä ei. Autolla ajetaan ei vain kohdetta lähimmälle pysäköintipaikalle, vaan monessa tapauksessa on pakko päästä aivan oven eteen. Bussipysäkillä palellaan mieluummin paikallaan vaikka vartti, kun kävellään kymmenen minuuttia. Lapset jumittavat mieluummin läppärillä kuin leikkivät pihalla ja paitsi että vanhemmat siitä marmattavat, he myös itse näyttävät lapsille huonoa esimerkkiä siitä, miten arjen aktiivisuutta vältetään kaikin keinoin. Jokainen tietää, että pitäisi paitsi hyötyliikkua, tulisi myös urheilla itsensä hikeen ja hengästymiseen. Miksi se on sitten niin vaikeaa?
Erilaisten vaivojen lisäksi syitä liikkumattomuuteen lienee monia, mutta väitän, että suurin osa niistä on henkisiä. Toki elämäntilannekin vaikuttaa. Yksi hyvä ystäväni on totaaliyksinhuoltaja, jolla on haastavat työajat. Jokainen jumppahetki tulee suunnitella tarkkaan, mutta silti hän siinä onnistuu. Uskon, että pohjimmiltaan meitä vaivaa saamattomuus, laiskuus, kärsimättömyys, pelko, häpeä, huono itsetunto, ajankäytön hallitsemattomuus, viitsimättömyys, mukavuudenhalu, väsymys, stressi ja motivaationpuute. Tässä eräitä mainitakseni.
Totta on, että motivaation on tultava itsestä. Jos liikkuu siksi, että lääkäri käskee tai puoliso painostaa, voi olla varma, että liikkumisella ei ole tulevaisuutta. Sekään ei riitä motivaattoriksi, että farkkujen nappi ei suostu enää kiinni. Moni ei tunnu välittävän, vaikka liikunnalla voisi ehkäistä tai hidastaa monia terveydellisiä haittoja aina muistisairauksista keskivartalolihavuuteen. Motivaation onkin tultava omista toiveista ja ennen kaikkea omasta tahtotilasta. Liikun, koska haluan sitä itse. Liikun, koska haluan voida paremmin. Toki pakko tai jonkun toisen painostus voi tuntua aluksi riittävältä motivaattorilta, mutta kauaa se ei kestä. Toinen asia, mitä ihminen miettii liikaa, on se, mitä muut ajattelevat. Salille tai ohjatulle ryhmäliikuntatunnille ei uskalleta ensikertalaisena tulla, koska pelätään, että konkarit nauravat tai tuijottavat, jos tekee jotain “väärin” tai hassusti. Ja tämä on monen suusta kuultu totuus, eikä vain mitään yläasteikäisten epävarmuutta, vaan ihan oikeasti aikuinen ihminen voi hävetä itseään ja olemattomia taitojaan. Ujostellaan sitä, miltä itse näyttää, kun liikkuu ja onko olo kuin norsulla posliinikaupassa. Niin turhaa! Itse kysyn ennen jokaista ohjaamaani tuntia oli laji mikä tahansa, että onko paikalla ensikertalaisia. Pidän myös heistä mahdollisuuksieni mukaan hyvin huolta läpi tunnin, toki ilman, että tulee mitään silmätikkufiilistä. Kannustan mielelläni ekakertalaisia tulemaan esimerkiksi sisäpyöräilemään tai pumppitunnille. Sekaan vain! Jokainen on aloittanut joskus, ohjaaja on juurikin paikalla neuvomassa ja kertomassa, mitä tehdään. Kärsimättömyys taas näkyy monesti siinä, että esimerkiksi laihduttajalla tuloksia pitäisi tulla heti eikä vasta ensi kuussa. Motivaatio tahtoo lopahtaa, kun parin ekan treenin jälkeen vaaka ei näytäkään vielä vähemmän. Silloin on hyvä muistaa, että eivät ne kilot viikossa ole kroppaan kertyneetkään. Sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä tarvitaan ja myös epämukavuutta on pakko kestää. Yksi suurimmista tekosyistä kuitenkin lienee tuo, että minulla ei ole aikaa. Aikaa on kuitenkin facebookiin, työhön, telkkariin, shoppailuun, kaikkeen muuhun sitä löytyy. Kyllä aikaa löytyy liikunnallekin, se on varma. Jos liikkuu päivässä puoli tuntia, jäljelle jää vielä 23,5 tuntia kaikkeen muuhun!
Kun alkaa liikkua, tulee olla kärsivällinen. Joku tavoittaa jo ensimmäisellä kerralla sen ihanan kehossa pulppuavan endorfiinihumalan, joka saa pakahtumaan onnellisuudesta. Joku toinen tavoittaa sen tunteen vasta myöhemmin, olemme erilaisia. Suosittelen kuitenkin, että hikoilet ja hengästyt monta kertaa viikossa, vaikka se aluksi tuntuisi vastenmieliseltä ja väsyttävältä. Jos väsyttää, liiku silti (toki omaa kehoa kuunnellen). Riittävän unen lisäksi liikunta virkistää minua enemmän kuin yksikään kahvikuppi tai sohvannurkassa vietetty tunti. Vaikka jumppasaliin menisi kuinka ryytynyt ohjaaja, sieltä lähtee aivan eri tyyppi pois. Hikoilulla ja hengästymisellä on myös jotenkin uskomaton, puhdistava vaikutus, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kuona sekä kropasta että mielestä katoaa kunnon liikuntasessarien aikana. Toimii!
Olen niin monta kertaa nähnyt sen, miten liikkumaton ihminen puhkeaa liikunnan myötä täyteen loistoonsa. Entisestä apeasta, epävarmasta ja itsetuntokriisejä potevasta sohvaperunasta voi jo muutamissa viikoissa alkaa kuoriutua ihan eri ihminen.
Liikunnan iloa kaikille! Ja sinä, joka et ole toviin liikkunut, sinua tsemppaan erityisesti. You can do it!
Minä ja kollegani Sami Bodypump-tunnin jälkeen. Oi sitä liikunnan energiaa ja iloa!
