Sivu 385 – Hidasta elämää

Vastauksella ja sanoilla on merkitystä! Näin yksinkertaiset sanat auttavat luomaan uusia mahdollisuuksia elämääsi

Tiesitkö, että käyttämäsi sanat vaikuttavat tilanteeseen, jossa olet? Viljeletkö puhuessasi positiivisia ilmauksia? Suustasi päästämäsi sanat ovat voimakkaampia kuin uskotkaan. Useimmat ihmiset tervehtivät toisiaan ilmauksilla, joissa ei ole lainkaan voimaa. Ajattele vaikka edellistä kertaa, jolloin kuulit jonkun (tai itsesi) vastaavan tervehdykseen ”Mitä kuuluu?” esimerkiksi sanoilla ”Nooh, mitäs tässä”, ”No eipä ihmeitä”, ”Kyllä tässä pärjäillään” tai ”Ei hullumpaa”. Siitä ei luultavasti ole kovin kauaa.

Kokeile seuraavalla kerralla tuon tutun laimean tyylin sijaan tätä: käytä sanoja tilanteesi muuttamiseen, ei tilanteesi kuvailuun. Seuraavan kerran, kun joku kysyy ”Mitä kuuluu?”, vastaa latteuksien sijaan voimaa ilmaisevilla sanoilla – riippumatta siitä, onko kysyjä työkaveri tai kadulla sattumalta vastaan tuleva vanha koulukaveri. Anna heille energinen ja innostunut vastaus: ”Mahtavaa!” tai ”Tosi hyvää!”

Ensinnäkin, tällä tavalla vastaaminen on vaikeaa ilman hymyilyä, ja tällöin todennäköisesti saat hymyn myös vastaukseksi. Toiseksi, saatat huomata myös fyysisen reaktion vastauksesi kohottaessa energiatasoasi. Kolmanneksi, sanasi lähettävät aivoillesi viestin, joka on yhteneväinen ”mahtavan” tai ”tosi hyvän” tunnetilan kanssa.

Saadaksesi tuloksia sinun täytyy tehdä tätä usein ja aidosti innostuneena – ei vain robottimaisesti positiivisia ilmauksia toistellen. Kun toimit näin, alitajuntasi alkaa reagoida siihen, mitä sanot, ja alkaa muokata todellisuuttasi vastaamaan ajatuksiasi ja sanojasi. Tähtien sota -elokuvien Yoda tiesi tämän neuvoessaan Luke Skywalkeria: ”Tee tai älä tee. Yrittämistä ei ole.”

Puhuminen voimaa sisältäviä ilmauksia käyttäen luo myös tunteen siitä, että otat vastuuta ja sitoudut saamaan parasta itseltäsi ja muilta. Haasteenasi on tietoisesti välttää voimaa lytistävien sanojen käyttöä. Sellaiset sanat imevät energiaa ja sitoumusta aikeistasi ja lopulta myös teoistasi.

Eliminoi ensiksi nämä ilmaukset sanavarastostasi

1. En voi
2. Jos
3. Epäilen
4. Yritän
5. En usko
6. Minulla ei ole aikaa
7. Ehkä
8. Pelkään, että
9. En usko
10. Se on mahdotonta.

Näiden sanojen hylkääminen ei kuitenkaan vielä riitä. Urheilujoukkue tarvitsee enemmänkin kuin vain hyvän puolustuksen voittaakseen ottelunsa; sillä pitää myös olla hyvä hyökkäys. Mobilisoi siis oma hyökkäyksesi valitsemalla tarkkaan käyttämäsi sanat.

Nämä ilmaukset lisäävät voimaasi

Rakenna positiivisia ajatuspolkuja ja sitoumusta käyttämällä seuraavia voimaa synnyttäviä ilmauksia:

1. Minä voin
2. Minä teen
3. Odotan parasta
4. Sitoudun
5. Tiedän
6. Otan aikaa sille, että
7. Positiivisesti
8. Olen varma
9. Uskon varmasti, että
10. Kaikki on mahdollista.

Sanojesi voima pohjustaa tekojesi voimaa. Puhu voimaa täynnä olevin ilmauksin, ja saat tuotua esiin parhaat puolet itsessäsi ja muissa.

Lähde: Inc.com

Sosiaaliset aivot 1/2

Sosiaalinen neurotiede tuottaa tutkimustietoa sosiaalisen kanssakäymisemme vaikutuksesta aivoihin ja kehoon. Kaikkein arkisimmat kohtaamiset säätelevät aivojen toimintaa ja muokkaavat tunteitamme. Mitä läheisemmissä väleissä olemme jonkun kanssa, sitä voimakkaammin tunteemme vaikuttavat toisiimme. Professori Daniel Goleman (Sosiaalinen äly, 2007) sanoo että, kun kahden ihmisen hermoverkkojen välille syntyy yhteys, heidän aivonsa alkavat tanssia eräänlaista tunne-elämän tangoa. Kun nainen, jota mies pitää viehättävänä, katsoo miestä suoraan silmiin, miehen aivot erittävät dopamiinia, mielihyvän tunnetta aikaansaavaa hormonia.

Kanssakäyminen muiden kanssa muokkaa paitsi kokemusmaailmaamme, myös fysiologisia toimintojamme. Vahvistavilla ja myönteisillä ihmissuhteilla on terveyttä edistävä vaikutus, kun taas kielteiset suhteet saattavat toimia elimistössämme hitaasti vaikuttavan myrkyn tavoin. Sosiaaliset vuorovaikutussuhteet toimivat tunteiden säätelijöinä, jotka muuntavat jatkuvasti aivojemme perusasetuksia. Hermojärjestelmämme osaa virittyä toisen tunnetilaan. Tunteilla on kauaskantoisia vaikutuksia ulottuen kaikkialle elimistöön. Niiden aikaansaamat hormonitulvahdukset säätelevät fysiologisia toimintoja, kuten sydämen ja immuunijärjestelmän toimintaa.

Psykologi John Gottman on tutkinut vuosikymmeniä pariskuntien välistä vuorovaikutusta ja oppinut ennustamaan suurella todennäköisyydellä heidän liittonsa kestävyyden. Tapa, jolla puolisot suhtautuvat toistensa sanomisiin on ratkaisevaa. Myrkyllisintä on halveksunta. Kritisointikaan ei ole yhtä pahasta. Halveksunta kohdistuu toisen olemukseen ja persoonaan kun taas kritisointia voi tapahtua asioista. Tutkijat havaitsivat, että liitossa tapahtuvasta halveksunnasta voi jopa ennustaa sellaisia asioita, kuin montako flunssaa mies todennäköisesti sairastaa! Toisin sanoen, se että rakastaa jotakuta, joka osoittaa sinulle halveksuntaa, on niin stressaavaa, että se alkaa vaikuttamaan immuunijärjestelmän toimintaan. Koska lähisuhteilla on yllättäviä biologisia vaikutuksia, ne saattavat myös kertoa, kuinka terveitä kumppanukset ovat vuosien päästä fyysisesti.

Parasta taas on, jos pariskunnat tarttuvat myönteisesti toistensa sanomisiin ja kannustavat toinen toisiaan. Kun suhdeluku on 5:1 myönteisten hetkien hyväksi, pariskunnan tunnetila on terveellä pohjalla ja suhde miltei varmasti kestää pitkään. Oksitosiini-hormonia erittyy kehoomme runsaasti aina ollessamme tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joista välitämme. Oksitosiinin hyödyt tulevat esille monenlaisissa tilanteissa, joissa tunne-energia virtaa ihmisestä toiseen. Pelkästään läheisen ihmisen läsnäolo tai hänen ajattelemisensa saattaa laukaista mielihyvää tuottavan hormoniannoksen. Oksitosiinissa saattaa piillä sitoutuneiden ja rakastavien ihmissuhteiden aivokemiallinen avain.

Tiedostamaton ajattelumme osaa poimia signaaleja toisista, pienistä eleistä ja ilmeistä, arvostaako tai halveksuuko toinen minua, vaikka montaa sana ei ole vaihdettu. Tämä vaikuttaa päätöksiimme, vaikkapa ostaa jotakin toiselta, lähteä treffeille tai palkata joku töihin. Eräs professori on todennut, että paperilla suunnilleen yhtä pätevistä henkilöistä hän palkkaa aina sen, jonka seurassa tuntee rentoutuvansa, olonsa hyväksi, kun tämä astuu huoneeseen. Yhteistyön sujumiselle on oleellista tulla helposti toimeen toisten kanssa.

Jos olemme juuri olleet tekemisissä kohteliaiden ihmisten kanssa, käyttäydymme itsekin vaistonvaraisesti seuraavissa tilanteissa kohteliaammin. Tämä toimii tietenkin myös päinvastoin. Psykologit selvittivät, että luetuilla sanoillakin on tulevaan käyttäytymiseemme merkitystä. Kun koehenkilöt käsittelivät tehtävää, johon oli upotettu sanoja, kuten ”arvostaa”, ”kärsivällisesti”, ”kohtelias”, he käyttäytyivät seuraavassa tehtävässä, jossa heidän piti jonottaa, huomattavasti kohteliaammin verrattuna toiseen ryhmään, jonka tehtävä oli sisältänyt sanoja ”häiritä”, ”tunkeutua”, ”rikkoa” jne. Ympäristömme toimintamalli ja vaikkapa työpaikkamme ilmapiiri siirtyy tiedostamattomaksi käyttäytymiseksemme. Tämän tiedon varassa voimme tietoisesti rakentaa esimerkiksi myönteistä työpaikkakulttuuria.

Sillä, että aivomme oppivat sosiaalisiksi on myös toinen puoli. Sosiaaliset kulttuurissamme piilevät ennakkoluulot vaikuttavat päätelmiimme, alitajuisesti valkoihoiset miehet saavat autokaupassa parhaat tarjoukset ja silmänräpäyksessä suhtaudumme tietyllä tavalla pukeutuneeseen henkilöön kadulla varautuneemmin.

Luotettavimpia mahdollisia signaaleja saamme suoraan toisten kasvonilmeistä ja äänensävyistä. Aivoissamme on toisten kasvojen ilmeiden oppimiseen erikoistuneita peilisoluja. Tutkijat ovat koonnet vuosien aikana kasvojen ilmeitä kasvotoiminnan koodausjärjestelmäksi (Facial Action Coding System). Pystymme tietoisesti esittämään ilmeitä mutta osa on tiedostamattomia, esimerkiksi häivähtävä epätoivon ilme itsemurhaa suunnittelevan potilaan kasvoilla ja salamannopea inhon ilme kuulusteltavan kasvoilla, hymy, joka ei ulotu silmiin ja pieni huulien kapeneminen vihan merkkinä. Ilmeet koostuvat sellaisista yksityiskohdista, kuin huulten mahdolliset liikeet (pidentyminen, kapeneminen, leveneminen, kiristyminen), erilaiset muutokset silmien ja poskien välisessä ihossa ja lihaksissa ja erot nenästä suupieliin ja nenästä huuliin kulkevien juonteiden välillä. Mikroilmeitä opettelemalla voi nopeastikin saavuttaa hämmästyttävää ymmärrystä viesteistä, joita lähetämme toisillemme, kun katsomme toisiamme silmiin.

Lähteet:
Goleman, Daniel. Sosiaalinen äly. 2007. Otava.
Gladwell, Malcolm. Välähdys. Alitajuisen ajattelun voima. 2006. Gummerus.

7 asiaa muistettavaksi, kun tuntuu pahalta – Sinua rakastetaan

Me kaikki koemme vaikeita päiviä ja raskaita aikoja. Jopa tasapainoisimmat elämänhallintagurut joutuvat kamppailemaan stressaavien aikojen ja vastoinkäymisten kanssa. Tässä sinulle joitakin ajatuksia muistettavaksi, kun elämä koettelee.

1. Sinua rakastetaan

Kun kohtaat elämässä vaikeita aikoja, ensimmäinen asia muistettavaksi on ETTET OLE YKSIN. On ihmisiä, jotka välittävät sinusta ja rakastavat sinua. Et siis ole yksin vaikka siltä tuntuisikin. Nyt on aika olla yhteydessä näihin ihmisiin. Ihmissuhteiden ylläpito on erittäin tärkeää hyvinvoinnillesi. Rakkaiden ihmisten laiminlyönti on tutkitusti yksi yleisimmistä asioista, joita kadutaan kuolinvuoteella.

2. Tunteesi ovat täällä opastamassa sinua

Kun elämme vaikeita aikoja, haluamme siitä tilanteesta epätoivoisesti pois. Kaipaamme hyvänolontunnetta ja haluamme olla taas ”omia itsejämme”. Ja koska tuo tasapainoinen puoli meitä tuntuu niin kaukaiselta, tunnemme olomme vain pahemmaksi.

Joskus antautuminen on paras tie pois pimeydestä. Sen sijaan, että vastustelet tunteitasi, anna itsesi kokea ne. Tunteemme eivät ole satunnaisia impulsseja, jotka tulisi tukahduttaa ja jättää huomiotta, vaan ennemminkin sisäisen maailmamme karttoja. Jos siis tunnet olosi masentuneeksi, surulliseksi, vihaiseksi, turhautuneeksi tai stressaantuneeksi, ehkä siihen on syy ja sinun on tarkoitus etsiä tämä syy sisältäsi.

3. Elämä ei ole helppoa meille kenellekään

Pahin sudenkuoppa on luulla, että kenelläkään muulla ei ole vaikeaa. Elämän kohtaaminen voi minua raukkaa –näkökulmasta ei palvele sinua. Se ei tee sinusta onnellisempaa ja saattaa etäännyttää sinut ihmisistä, joiden apua tarvitsisit.

Meillä kaikilla on siis ylä- ja alamäkemme. Ja ongelmasi saattavat näyttää erittäin positiivisilta muiden ongelmiin verrattuna. Elämä ei ole kuitenkaan kilpailu. Kilpailu siitä, kenen ongelmat ovat suurimmat. Tässä on kyse sinusta ja sinun ongelmien voittamisesta.

4. Sinun ei ole tarkoitus olla täydellinen

Ei ole väliä, kuinka hyviä, lahjakkaita ja upeita olemme…me KAIKKI teemme virheitä. Joskus teemme PALJON virheitä ja KOKO AJAN. Joku saattaisi sanoa, että virheiden tekeminen on asia, jonka ihmiset osaavat parhaiten. Eikö kuitenkin virheiden tekeminen ja niistä oppiminen ole tärkeimpiä asioita, joita ihminen voi matkallaan saada?

Kun mokaat, ylistä sitä ja opi siitä! Anna itsellesi anteeksi ja jatka eteenpäin.

5. Hymyt ja naurut ovat parasta lääkettä

Hymyileminen ja nauraminen voi parantaa mielialaa, kunhan se on aitoa. Aitoa, jolloin hymyilet, et vain suullasi, vaan myös silmilläsi. Kun mielesi on maassa, tee jotakin mikä saa sinut hymyilemään, oli se sitten kirjan lukeminen, elokuvan katsominen tai itse keksityt vitsit. Mitä se onkaan, älä teeskentele sitä. Ole aito ja anna sen tulla luonnostaan. Vain silloin se voi auttaa.

6. Toinen paras lääke on kiitollisuus

Ihmiset, jotka osoittavat enemmän kiitollisuutta, ovat tutkimusten mukaan onnellisempia, vähemmän stressaantuneita ja vähemmän masentuneita. Kun ihmistä pyydetään kertomaan, mistä hän on kiitollinen, hänen mielialansa kohenee ja hyvinvointinsa kasvaa.

Elämän vaikeinakin aikoina, meillä on asioita, joista olla kiitollinen. Kiitollisuutta voi löytää aivan pienistäkin asioista, kuten hyvästä säästä ja auringon paistamisesta. Kiitollisuutta voi tuntea vastaantulijan hymystä tai ruoan tuoksusta. Kiitollinen voi olla siitä, että on vielä elossa.

7. Sinun on aika olla rehellinen itsellesi

Kun kohtaat vaikeita aikoja, sinulle on annettu mahdollisuus olla rehellinen itsellesi ja tehdä muutoksia, jotka muuttavat elämäsi suunnan. Mikä on elämässäsi sellaista, mikä ei vie sinua kohti päämääriäsi ja kohti korkeinta sinua? Mitä sinun tulee tehdä, jotta voit olla paras versio itsestäsi? Kuka olet ja kuka sinusta on tulossa?

Jos siis löydät itsestäsi sellaista, josta et pidä, sinulla on kaikki valta ja voima muuttaa se. ”Olisinpa uskaltanut elää sellaista elämää, jota itse halusin, enkä sellaista, mitä muut odottivat minulta” on itseasiassa yleisin katumuksen aihe kuolinvuoteella.

Toisin kuin heillä, sinulla on vielä mahdollisuus muuttaa se paremmaksi. Juuri nyt, sinulla ei ole mitään hävittävää ja kaikki mahdollisuudet elää sinunlainen elämä. Älä koskaan unohda, että miten huonosti menisikään, olet aina onnellisen ja tyydyttävän elämän arvoinen!

Lähde: www.the-open-mind.com

TOIMITUKSEN VINKKI vaikeisiin hetkiin:

Kun tuntuu pahalta – Lohtukortit ahdistuneelle sisältää 44 kaksipuolista korttia: toisella puolella on voima-ajatus ja toisella puolella on siihen liittyvä lempeä mindfulness-harjoitus.

Korttien avulla opit käsittelemään vaikeita tunteita, ajatuksia ja kokemuksia. Niistä on apua, jos mietit: Miten päästä ahdistuksesta eroon? Miten hallita stressiä? Miten käsitellä ahdistusta? Miten saada henkinen paha olo pois?

Kun tuntuu pahalta -korttipakan löydät TÄÄLTÄ.

Oppi alistumisesta

Koen käyneeni pitkään matalilla kierroksilla. Huomaan olleeni pysähdyksissä, luopuneeni monista asioista ja epäilleeni itseäni. Hakeneeni uutta tarinaa, johon liittyä ja jota rakentaa. Koska yksin oppii huonosti, hankin oppaan huhtikuussa ja nyt tunnen, miten oivallusten virta on mielessäni vuolaampi kuin aikoihin.

Työn alla olevan elämäni tarinan originaaliudesta en ole aivan varma, mutta merkit ovat hyvät.

Ensimmäinen tarinani oli perhe ja isänä olo. Eivät ne minnekään ole kadonneet, mutta rytminvaihdoksen myötä ymmärsin tarinassa olevan tilaa uudelle tulokulmalle, toisen tuotantokauden yllättäville juonenkäänteille ja ehkä jopa uudelle tunnussävelelle?

Toivon oppivani soittamaan elämää uudestaan. Uudessa sävellajissa ja kokeilevammin. Con anima (sielukkuus) on jo arkea, mutta con brio (eloisuus) ja con fuoco (tulisuus) ovat juuri nyt hiukan hakusessa. Kuin soittamattomia lukuja. Samalla etsin merkitystä, paikkaa heimosta ja tarinasta, joka olisi omia tarpeita suurempi.

Olen hyvän ystäväni kanssa leikitellyt ajatuksella astua webin videovirtaan aikuisten miesten dialogilla. Samalla hyödyntäen sitä lyhyttä kirkasta kautta, kun testosteroni ei enää aivan kokonaan dominoi mieltä ja ajatus on vielä riittävän kirkas toisten ymmärtää ja yhtyä.

Tosin saatuani opastusta hormonitasapainon merkityksestä, olen päättänyt sittenkin panostaa kirkkauteen toisin keinoin. Antaa testosteronille uuden mahdollisuuden. Jospa mielen johtamista olisi jo oppinut niin, ettei olisi aivan samalla tavalla kemian vietävänä kuin nuoruudessaan? Tai sitten astun tässä tietämisen miinaan.

Olin viime viikolla tilaisuudessa, jossa mieleeni palautettiin opetuksia tietämisen riskeistä. Oppiminen edellyttää tiedosta ja sen vallasta luopumista. Ainakin hetkittäin. On nimittäin helposti ymmärrettävissä, että mikäli uskoo jo tietävänsä kaiken tietämisen arvoisen, on käytännössä luopunut oppimisen lahjasta.

Oikeasti uutta voi oppia vain, jos suostuu tunnustamaan tietonsa rajallisuuden. Elämässä on mahdollista astua seuraavalle tasolle, kun ottaa käyttöön aloittelijan mielen ja on nöyrästi läsnä uuden edessä. Ottaa lakin päästään ja kunnioittaa kokemaansa sellaisena kuin se on.

Alistuu itseään isommalle.

Elämälle.

Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

Aina oikeaan aikaan

Vuorella vain harva asia tapahtuu sovitulla kellonlyömällä. Silloinkin kun aika sovitaan, se muuttuu, koska lehmä vasikoi, autosta puhkeaa rengas, saapuu yllättäviä vieraita ja tie menee umpeen lumimyrksyn vuoksi. Aina tulee jotain. Ja kuitenkin, kuin ihmeen kaupalla, kaikki tapahtuu juuri silloin kuin pitääkin.

Ajan kuluessa vuoristoelämästä ja sen rytmistä on tullut niin tavallista, etten aina havaitse muutoksia entiseen elämäntapaamme. Aleksi, suomalainen nuorimies, joka hoitaa lapsiamme, huomautti taannoin, ettei majatalollamme ole kelloa. Ei missään yhtä ainutta kelloa. Se oli vain huomio, sillä olimme samaa mieltä, ettei sinne sellaista myöskään tarvita.

Nekin, jotka eivät täällä asu, keksivät sanoa, että vuorella aika ikään kuin pysähtyy.

Kun vastikään siirryimme kesäaikaan, näytti kotikeittiömme seinäkello vielä kaksi päivää myöhemmin vanhaa aikaa. Vaikka vilkuilen kelloja tavan vuoksi, ei tunnin aikaero pistänyt silmään. Ilmeisesti myös minun suhteeni kelloon on muuttunut ratkaisevasti.

Aikakäsitykseeni on tullut laajempaakin joustavuutta. Olen ikäni tehnyt pikaisia päätöksiä ja toteuttanut ne mahdollisimman nopeasti. Olen toiminut spontaanisti, impulsiivisesti. Nyt huomaan heittäväni pulman tai haaveen ilmaan ja annan asian olla – tosin bosnialainen mieheni olisi tästä luonnehdinnasta eri mieltä. Balkanilainen tapa vain olla on aavistuksen rennompaa laatua kuin suomalainen: jo ruokapöydästä nouseminen saattaa saada kaverin toteamaan huvittuneesti ”polako”, eli ”älähän hättäile”.

Mutta todella: Pidän täysin käytännöllisenä ongelmanratkaisuprosessina sellaista, että tehtyäni pulmalle sen, minkä sillä hetkellä kykenen, jätän asian muhimaan. Heitän sen niin sanotusti universumin ongelmaksi ja katselen vierestä miten kaikki ratkeaa. Yritän jopa nauttia noista välitiloista, vaikka se välillä onkin haastavaa.

Huomaan kiitollisena, että useimmat aikuisiän haaveistani ovat toteutuneet. Jälkikäteen on täysin mahdotonta sanoa miksi ja miten. Olen ainakin keskivertoisen oma-aloitteinen ja melko touhukas, mutta silti ajattelen, että haaveiden toteutumisessa on ollut mukana vähintään yhtä paljon onnenkantamoista kuin harkittuja toimia. Siksi tuntuu ihan yhtä pätevältä keinolta olla tekemättä (juurikaan) mitään kuin pyrkiä haluttuun suuntaan hampaat irvessä.

Haaveilin vuosia maalla asumisesta. Haaveilin lapsista ja koirista ja vuohista. Haaveilin siitä, että saisin kirjoittaa ja kuvata, avata huushollimme ovet tuntemattomille ja kestitä vieraita. Matka noista ensimmäisistä ajatuksista tänne vuorelle kesti vuosia, jopa vuosikymmeniä. Yritin tehdä fiksuja valintoja ja välillä oikoa reittiä. Ajattelin myös, että joistain haaveista tulee luopua, ikään kuin kaikkea ei voisi saada.

Hassua kyllä, nyt vanhemmiten minusta tuntuu, että ainakin melkein kaiken voi saada. Haaveet eivät toteudu ehkä juuri silloin tai siten kuin haluan, mutta elämän mittaisella matkalla aikaa riittää.

Nyt tiedän, että joskus muutamme pois tästä pienestä talosta. Tiedän, että vuorella asuminenkaan ei ole lopullista. Haaveilen isommasta talosta ja maatilasta. Haaveilen myös, että voisin viettää enemmän aikaa kaupungissa, lähempänä ystäviä, ehkä perhettänikin. Niiden aika on tulossa.

Pari päivää sitten kävelyllä nauroin itselleni, sillä toivoin viimeisten lumien sulavan nopeammin. Niin tavallista minulle! Lämpimässä kevätauringossa sanoin ääneen: ”Sulavat sitten, kun on tarkoitus. Minulla on aikaa odottaa”.

Huiskin tässä välissä menemään, teen töitäni, kirjoitan ja hoidan elukoita, seuraan lasteni kasvua ja sijaan vieraille puhtaat lakanat. Ja sinä aikana todennäköisesti moni tähdellisempikin haave toteutuu – tai no, ainakin ne lumet sulavat.

Odottaminen ei tarkoita toimettomuutta, se meinaa, ettei minulla ole kiire sinne, minkä aika ei vielä ole. Että jokin ulottuvuus, jonka sieluni tunnistaa, ei ole vielä valmis. Minä voin odottaa, sillä lujemmin kuin koskaan uskon, että kaikki tapahtuu aina oikeaan aikaan. Eikä se oikeastaan ole odottamista ollenkaan – se on elämää.

Filosofian tohtori: ”Mitä vähemmän ihminen tarvitsee, sitä vähemmän hän kärsii talouden vaihtelusta”

Tietokirjailija, FT Pekka Borg, joka on toiminut mm. valtion luonnonsuojelunvalvojana, WWF Suomen suojelujohtajana, Metsähallituksen ylitarkastajana ja Helsingin yliopiston dosenttina, julkaisi maaliskuussa 16. kirjansa, Maapallo ja me – luonnonvarat ja kasvun rajat (Into Kustannus).

”Kirja on ekologisen tiedon ja kriittisen taloudellisen tiedon yhteenliittymä”, Borg kertoo. Kirjassa esitellään kattavasti maailmamme nykytilanne ja mitä sille on tehtävissä, kiihkoilematta ja pohdiskelevasti.

Pekka Borg on aikaisemmin keskittynyt kirjoissaan Suomen ympäristöhistoriaan, joten tämä koko maailman tilannetta käsittelevä kirja oli luonteva jatko tuotannolle.

Borg kuvailee, kuinka näemme kaikkialla jatkuvaa taloudellisen kasvun tavoittelua, yltäkylläisyyttä ja tuhlailevia elämäntapoja. Eriarvoisuus kasvaa ja koemme ansaitsevamme kaiken sen kustantamamme hyvän, vaikka samanaikaisesti köyhemmät maat kärsivät ne tuotannosta syntyvät päästöt. Näkyvimpiä ympäristön reaktioita kulutuskäyttäytymiseemme ovat ilmastonmuutos, luonnonvarojen ja luonnon monimuotoisuuden hupeneminen sekä ympäristövaurioiden lisääntyminen.

”Tässä ehtyvien resurssien maailmassa muutosta pystyttäisiin ajamaan parhaiten toimivan politiikan kautta. Verotuskäytäntöjen siirtäminen työn verotuksesta kuluttamisen verottamiseen olisi yksi varteenotettava kehityssuunta”, Borg ehdottaa. Yksittäisten maiden on kuitenkin hankala aloittaa muutoksen ajamista, vaan kaivattaisiin laajaa yhteistyötä ja yhteisiä käytäntöjä. Näitä käytäntöjä taas on vaikea saada läpi, koska ne eivät kannusta jatkuvaan kehitykseen ja taloudelliseen kasvuun.

Siksi Borg kannustaa muutokseen edes yksilön tasolla. Suunnan muutos on hidasta ja vaativaa, mutta ilman massan voimaa politiikkaakin on vaikea muuttaa. Nykyihmisen on kuitenkin vaikea hyväksyä se tosiasia, että olisi tyydyttävä totuttua niukempaan elämisen tasoon. Monethan ovat juuri tätä elämäntasoa varten tehneet pitkää päivää töissä, säästäneet sekä uhranneet aikaa ja resursseja. Yksi lohdullisista ajatuksista niukentamisessa kuitenkin on: ”Mitä vähemmän ihminen tarvitsee, sitä vähemmän hän kärsii talouden vaihtelusta”. Ja jos johonkin voimme luottaa, niin siihen, että talous tulee kyllä vaihtelemaan.

Tiedätkö kuinka nokkonen auttaa puutarhaasi kukoistamaan?

Nokkonen Urtica dioica on uskomattoman monitahoinen puutarhurin ystävä sen miltei loputtomien hyötyjen tähden. Nokkonenhan on vanha lääke- ja rohdoskasvi, nykyisin hyvinkin tunnettu ja hyödynnetty taivaallisen ravintorikkaana hyötykasvina ja villivihanneksena, siis jotain aivan muuta kuin rikkaruoho, rikkaruohon paheksuttavassa merkityksessä.

Tämä ihana, arvokkuutta osoittava kasviystävämme kasvaa rikkaassa, hedelmällisessä maassa ja indikoi täten maan hyvää kuntoa. Nokkosen alta löydät aina muhevaa maata ja voit kiittää sen olemassaolosta ja viestistä, jonka tämä kasvi tahtoo sinulle kertoa. Ravinto- ja rohdoskäytössä nokkonen on kaikkine osineen hyödynnettävissä – lehtineen, juurineen ja siemenineen, josta ihana hortoilumestari Raija Kivimetsä kertoo enemmän täällä.

urtica-species-nettle — Kuva: http://thetreatmentherbs.com/

Nokkonen auttaa rakentamaan ja ylläpitämään loistokkaita puutarhoja mm. sitomalla ylimääräistä rautaa itseensä maaperästä. Syväjuurisena kasvina se nostaa ravinteita pohjamaasta pintaan samalla kuohkeuttaen maata pysvästi. Voimme kattaa keittiötarhamme / kukkapenkkimme / lavatarhamme silputulla nokkosella välttääksemme ja korjataksemme jo mahdollisia ravinnepuutoksia puutarhassamme. Typen puutteesta kärsivät kasvit tunnistat niiden hailakasta väristä sen sijaan, että ne olisivat terveen tummanvihreitä. Hedelmällisen nokkoskatteen lisäksi voit lannoittaa puutarhaasi todella elinvoimaisella nokkoskäytteellä, jonka valmistat seuraavalla ohjeella mutkattomasti:

Nokkoskäyte

sankollinen tai saavillinen nokkosta
sanko täyteen vettä, eli kaada nokkosten päälle kunnes kaikki kasvit ovat peitoksissa

Anna käytteen käydä viikosta kahteen. Mitä voimakkaampi tuoksu, sen tehokkaampaa lannoitetta. Nokkoskäyte sisältää suuren määrän typpeä ja sen lisäksi myös muita kasvin tarvitsemia ravintoaineita ja kasvua edistäviä aineita. Muista laimentaa siivilöity käyte suhteessa 1 : 10, eli ojenna käyte kasveille aina laimennettuna, jottei viljelykasvien juurille synny vaurioita.

Nokkonen auttaa ylläpitämään tasapainoa ns. tuholaisten ja hyödyllisten otusten välillä mm. tarjoamalla talvikoteja leppäkertuille, ravintoa kallisarvoisille nokkos- ja ritariperhosten toukille ja kutsumalla muutenkin monenlaisia iki-ihania ötököitä puutarhaani. Tuikitärkeät, merkitykselliset harskorennot laskevat munansa mieluusti nokkosen lehdille.

Tämä arvokas kasvi pitää tuhohyönteisten lisäksi kurissa myös kasvitauteja. Kaikki kasvit kommunikoivat toistensa kanssa erilaisten orgaanisten happojen ja hormoneiden välityksellä ja mitä enemmän puutarhoissamme esiintyy monimuotoisuutta, sitä vahvempi on tämä luonnon herkkä tasapaino, jossa kasvit tukevat toisiaan. Kunnioitettava nokkonen lisää vierustovereidensa (kasvisten ja hedelmien) varastointikestävyyttä estämällä osaltaan kasvin nesteiden käymisprosessien alkamista ja tätä kautta esimerkiksi herkulliset tomaatit säilyvät pidempään parempina kasvaessaan nokkosten kanssa kimpassa. Nokkonen lisääpi myös esimerkiksi piparmintun aromikasta öljypitoisuutta. Ihme kasvi sanon minä! Viimeksi kirjoittelinkin siitä, kuinka nokkonen mustaherukan seassa kasvaessaan lisää marjasatoa jopa kolmanneksella, on hänellä asennetta kyllä!

Kanoilla (näillä verrattomilla puutarha-apureilla) ja yleisesti linnuilla esiintyvää kokkidioosia eli tietynlaista loista voi hoitaa ja ehkäistä nokkosen versoilla, ajatella! Ylempänä antamani ohje nokkoskäytteestä käy myös kirvojen ja muiden pehmeiden tuhohyönteisten karkoittamiseen puutarhasta, jos tasapaino on päässyt järkkymään ja tuntunee, että jotain olisi ihmisen tehtävä tälle asialle. Käytä tuholaisten karkoittamiseen vahvempaa käytettä eli laimenna suhteeseen 1:1.

Jos olet kasvivärjäyksen ystävä, niin tästä aarteesta saa ihanasti vihreää väriä elämäsi kuteisiin. Nokkosella on myös muuta hyötykäyttöä elämässä puutarhan ulkopuolellakin (vaikka näin kevään kynnyksellä tämä puutarhurinna saattaa tosin pohtia onko puutarhani ulkopuolella elämää, heh). Nautitaan monin tavoin luonnon meille luomasta ihmeestä ja ennen kaikkea suodaan sille arvoisensa paikka ja tehtävä ekologisissa puutarhoissamme. Minä kiitän ja kumarran hempeästi, lempeästi, koska tämä suuri ihme on kotiutunut Herttatuvan puutarhaan, tukemaan, parantamaan, hellimään ja vahvistamaan monimuotoisuuttamme. Minua ja puutarhaamme, yhdessä ja erikseen.

Hidasta elämää -kaulakorun suunnitellut Kersti Raitanen inspiroituu arkielämästä

”Elämä on nyt.” Nämä sanat koristavat uutta ja upeaa Hidasta elämää -kaulakorua. Suomalaisesta koivuvanerista valmistetun korun on suunnitellut 25-vuotias tamperelainen muotoilija ja taiteilija, sisustusartesaani Kersti Raitanen, joka parhaillaan viimeistelee kalustemuotoilijan opintojaan Lahden Muotoilu- ja taideinstituutissa.

Opinnäytetyönsä – lasten syöttötuolin suunnittelun ja prototyypin toteuttamisen – tekemisen ohessa hän ennätti kertomaan meille hieman itsestään, työstään ja siitä, miksi ja miten Hidasta elämää -kaulakoru oikein syntyi.

Korusuunnittelija Kersti Raitanen. Kuva: Susanna Puura

Miten olet päätynyt suunnittelemaan koruja?

”Olen kiinnostunut hyvin monenlaisista asioista, ja hyvin monenlaiset asiat saavat minut innostumaan. Olen kiinnostunut erilaisista muodoista, väreistä, luonnosta, ihmisistä sekä tietenkin muodista, taiteesta ja valokuvista. Pidän kovasti puusta materiaalina. Se on elävä, lämmin ja kaunis värisävyiltään. Koivuvaneri on sävyltään hyvin vaalea ja hentoinen. Koruna se on hyvin kevyt ja sitä on ihana tunnustella.

Vuosi sitten osallistuin ensimmäistä kertaa koulumme joulumyyjäisiin. Olin jo aikaisemmin valmistanut vanerisia timanttisormuksia, joille päätin tehdä kaveriksi kaulakorun, josta tuli myös timantti. Myyjäisissä vieraillut laulaja Jannika B kiinnostui korusta, ja noin parin kuukauden päästä sain Timantti-korun hänen nettikauppaansa. Tällöin otitte minuun yhteyttä ja kysyitte, lähtisinkö suunnittelemaan korun myös teille.”

Elämä on nyt -korussa viisarit ovat vapautuneet kellotaulun kahleista. Kuva: Kersti Raitanen

Meille suunnittelemassasi Hidasta elämää -korussa ketjussa roikkuu kellotaulusta pudonneet viisarit, joista toisessa on teksti ”Elämä on nyt”. Kertoisitko hieman korun syntyprosessista?

”Tehtävänanto oli suunnitella teidän näköinen koru, johon tulee teksti ”Elämä on nyt” ja jonka materiaalina olisi vaneri. Tehtävän saadessani tutustuin ensin lähemmin Hidasta elämää -nettisivustoon. Mitä siellä kirjoitetaan, puhutaan ja minkälainen tyyli sivustolla on. Jonkinlaisen kokonaiskäsityksen saadessani lähdin miettimään, mikä symboloisi ja kuvaisi teitä parhaiten.

Kolmesta ehdotuksestani eniten mielenkiintoa herätti Viisarit ilman taulua, jossa kulkea. Vapaasti ketjun päässä roikkuvat Viisarit symboloivat siis aikaa ilman aikaa, elä tässä hetkessä, nauti tästä hetkestä, älä murehdi tulevaa tai mennyttä tms. Ja kun viisarit heiluvat liikkeestä, tulee esiin teksti ”elämä on nyt”, joka vielä pukee sanoiksi viisareiden symboloivan sanoman. Korut on leikattu laserilla ja ne on toteuttanut tamperelainen yritys TUNKUA.”

Oliko Hidasta elämää sinulle tuttu ennen tätä koruprojektia? Mikä sai sinut kiinnostumaan yhteistyöstä?

”Rehellisesti sanottuna en ollut vieraillut sivustolla aiemmin. Kuitenkin ihan samoihin aikoihin sattumalta huomasin ystäväni tilanneen teiltä Stressinhallintakortit ja huomasin myös muutaman ystävän löytävän teidät Facebookista. Jälkeenpäin olen kyllä lueskellut hyviä ajankohtaisia tekstejä sivustollanne.

Olen vasta valmistuva ja urani alussa, joten olen ollut hyvin vastaanottavainen kaikissa projekteissa, mitä minulle on annettu. Haluan oppia itsestäni uutta ja uskon, että jokaisesta projektista oppii aina jotain uutta. Mielenkiinnostakin haluan nähdä ja kokea laaja-alaisesti tulevaa ammattiani.”

Mistä löydät inspiraation työhösi? Entä millaisia tulevaisuuden suunnitelmia tai toiveita sinulla on?

”Inspiroidun valokuvista, taiteesta ja arkielämästä. Haluan päästä toteuttamaan itseäni ja saada kokemusta työskentelystä muotoilijana. Uskon löytäväni uusien erilaisten projektien kautta omat tavat ja rajat, ja ikinä ei tiedä, mitä uusi tuo tullessaan. Kaikki on tähän asti ollut todella mieleisiä.

Tottakai suurin haaveeni tällä hetkellä on se, että saisin työskennellä muotoilun ja taiteen parissa. Minua kiinnostaa kalustemuotoilun lisäksi valokuvaus, graafinen suunnittelu, piirtäminen ja kuvittaminen. Näiden kaikkien osa-alueiden kanssa haluaisin työskennellä jollakin tapaa tulevaisuudessa.”

Miten itse hidastat arjessa?

”Katselemalla kauniita inspiroivia kuvia, kahvin ja suklaan kera.”

Elämä on nyt -koru sopii myös miehille. — Elämä on nyt -koru on tyylikäs myös miehen kaulassa.

Inspiroidu Kerstin muista töistä >täällä<.

Suunnittelija Kersti Raitasen muita töitä

Upean koivuvanerisen ”Elämä on nyt”-korun Hidasta elämää -sivustolle suunnitellut Kersti Raitanen on monipuolinen nuori muotoilija ja taiteilija. Vanerin lisäksi Kersti on käyttänyt töissään materiaalina myös esimerkiksi pahvia. Tässä muutamia inspiroivia kuvia Kerstin kädenjäljestä!

Vanerinen Šiva-kaulakoru on myynnissä Jannika B:n nettikaupassa.

Raakasuklaa on sallittu herkku, joka poistaa syyllisyyden herkkuhetkistä

Terveen elämän puolesta on sarja, jossa esitellään laadukkaita luontaistuotteita. Omaan elämäntilanteeseen oikein valitut ravintolisät tukevat kehoa ja mieltä matkallasi kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Sarjan kustantaa Biomed Oy.

Raakasuklaa on sallittu herkku, joka vie turhan itsensä syyttelyn pois herkkuhetkistä. Kaupan hyllyt notkuvat nykyään mitä erilaisempia proteiinipatukoita, joten päätimme kehittää reseptin hyvälle raakasuklaa-proteiinipatukalle, joka saa kahvihetken tuomaan hymyn huulille hyvällä omatunnolla. Käytimme patukoissamme pehmeän makuista ja laadultaan ylivoimaista Actiwhey-heraproteiinia, jonka imeytyvyys ja ominaisuudet ovat omaa luokkaansa. Voit myös käyttää patukoissa muuta laadukasta miedon makuista heraproteiinia.

Reseptin pohjana on käytetty Jaakko Halmetojan Silkkinen raakasuklaa -reseptiä jonkun verran mukaillen.

Raakasuklaa-proteiinipatukat

(n. 12 tuhdin kokoista patukkaa)

4 dl kaakaovoita (raastettuna)
2 kukkurallista ruokalusikallista kylmäpuristettua kookosöljyä (Esim. Voimaruoan Sentrifugoitu kookosöljy)
1 dl cashew-pähkinöitä (murskattuna luomaan rakennetta)
1 kukkurallinen dl kaakaojauhetta
1 dl lucuma-jauhetta
3 dl heraproteiinivalmistetta (jos on suurempi proteiinin tarve, niin voi laittaa enemmänkin ilman että maku kärsii)
4 dl kokonaisia cashew-pähkinöitä (tai muita pähkinöitä, marjoja, kookoshiutaleita ym. oman maun mukaan)
1 kukkurallinen ruokalusikallinen juoksevaa kotimaista luomuhunajaa tai vaahterasiirappia
25 – 50 tippaa Biomedin lisäaineettomia D-tippoja, jotka sisältävät 25 µg D-vitamiinia per tippa (näin tulee n. 50-100 µg D-vitamiinia per patukka)
Pinnalle koristukseksi kokonaisia saksanpähkinöitä

Sulata ensin lämminvesihauteessa kaakaovoi ja kookosöljy. Lisää D-tipat, jotta ne menevät varmasti tasaisesti raakasuklaa massan sekaan. Lisää sitten murskatut cashewit, kaakao-, lucuma ja heraproteiinijauheet, sekä makeutus. Sekoita hyvin ja sekoita lopulta sekaan myös kokonaiset cashew-pähkinät. Kaada koko seos esim. laakeaan vuokaan, niin että se muodostaa vuoan pohjalle n. 2–3 cm paksun kerroksen. Anna raakasuklaan kovettua hetken aikaa ja lisää pinnalle pähkinöitä tai muuta makusi mukaista koristusta. Laita valmis levy jääkaappiin kylmenemään n. puoleksi tunniksi niin että se on varmasti kokonaan kovettunutta ennen leikkausta.

Raakasuklaan leikkaaminen ja pakkaaminen

Ota terävä keittiöveitsi ja leikkaa suklaasta haluamasi kokoisia patukoita. Ei haittaa, jos suklaa halkeaa tahtomattasi väärästä paikasta, sillä se on silti ihan yhtä hyvänmakuista.

Patukat voi kääriä esim. leivinpaperin sisään ja sulkea kuminauhalla. Näin saat patukoille omatekemät ”karkkipaperit” ja niiden kuljetus helpottuu. Voit myös käyttää pakkaamiseen esim. raakasuklaan valmistuksessa tyhjentyneitä raakakaakao-, kaakaovoi- tai lucumapusseja.

Itse tehdyillä raakasuklaa-proteiinipatukoilla lyöt laudalta markettien proteiinipatukat mennen tullen, ja niitä voi nauttia maltillisesti ilman tunnontuskia. Proteiinijauhe raakasuklaan seassa tekee suklaasta maitosuklaamaisempaa ja herkullisen kuohkeaa.

Biomed Oy on vuodesta 1982 alkaen kehittänyt ja valmistanut ravitsemushoitoihin soveltuvia ravintolisiä ja erikoisvalmisteita. Biomedin toimintaperiaatteena on pitkäjänteinen yhteistyö eri tutkimuslaitosten, yliopistojen ja käytännön lääkäreiden kanssa sekä eri alojen tietotaidon hyödyntäminen tuotteiden kehittämisessä.

Mitä piilottelet addiktiosi takana?

Oletko riippuvainen jostain? Et? Mietitäänpä uudelleen. Päihde- ja peliriippuvuuksista puhutaan paljon, joten ne tulevat ensimmäiseksi mieleen, kun mietitään addiktioita. On kuitenkin loputon lista muitakin asioita, joista voi olla riippuvainen.

Olen huomannut, että minulla on usein hermo kireällä, jos en saa päivittäistä sokeriannostani löhöillan kruunaajaksi. Näin ei käy joka ilta, mutta sokerikoukkuun jään jo parin peräkkäisen herkkuillan myötä. Nyt minulle tarjoutui mahdollisuus haastatella alan ammattilaista, Henriika Maikkua, ja selvittää pienoisen riippuvuuteni syitä ja tapoja päästä siitä eroon.

Henriika_Maikku — Henriika Maikku, FM terapeutti, on parantunut noin 15 vuotta sitten syömishäiriöstä ja sen jälkeen opiskellut intohimoisesti erilaisia terapiamenetelmiä vapautuakseen lisää itse ja pystyäkseen auttamaan muita yhä paremmin ja syvemmin. Henriikalla on myös mm. hengitys- ja psykoterapiakoulutus, Journey Practitioner -koulutus sekä väitöskirjatyö Aalto-yliopistossa.

Hyvät addiktiot?

Spekuloin Henriikan kanssa, olisiko olemassa myös hyviä addiktioita. Rentoutushetki aina töiden jälkeen, sunnuntaikävely metsässä tai nautinnollinen oma hetki aamuisin ovat sinällään elämää tasapainottavia hyviä harrastuksia, mutta jos niiden poissaolo, viivästyminen tai esteen tuleminen toteutuksen tielle aiheuttaa ahdistusta, sanoisi Henriika näitä riippuvuuksiksi.

”Kun itse aloin parantua syömishäiriöstä, joogasta tuli minulle uusi riippuvuus. Olin todella ahdistunut, jos en syytä tai toisesta mennyt tai päässyt joka-aamuiseen joogaan. Tietyssä mielessä joogariippuvuus oli hyvä, koska se ei ollut elämää tuhoava samalla tavalla kuin bulimia oli, mutta olen tänä päivänä todella onnellinen, että uskalsin vuosia sitten irrottautua myös joogasta”, Henriika tunnustaa.

Addiktio hallitsee ja rajoittaa elämää. Kun toistuvat tavat ja säännölliset harrastukset muuttuvat pakonomaisiksi, kannattaa miettiä, pitäisikö otetta höllentää. Toisaalta ei pitäisi kaatua toiseen ääripäähänkään. ”Joskus ihmiset ovat kovin ankaria itselleen niin, että jokaisesta kahvikupista tulee ongelma ja riippuvuus. Minun kokemukseni mukaan elämä on ihanaa, kun siitä alkaa nauttia. Joskus ihana, täyteläinen leivos on suloisinta mitä on. Kun sallin sen itselleni koko sydämestäni, se riittää. En halua tai tarvitse lisää.” Tähän Henriikan ajatusmaailmaan haluan samaistua.

Miksi addiktoidun?

”Riippuvuus ei tule koskaan syyttä. Sillä on aina tehtävä. Se lievittää ahdistusta ja masennusta. Se tuo helpotuksen, rauhan, innostuksen, jännityksen tai rakkauden tunteita. Tarkoitus on hyvä”, Henriika kertoo. Mutta riippuvuus kääntyy nopeasti hyvää tarkoitustaan vastaan. Siitä tulee pakopaikka tarjoten vain hetkellisen simulaation niistä tunteista, joita kaipaa.

Kuinka vapautua?

”Lopulta missään riippuvuudessa ei ole kyse siitä aineesta tai toiminnasta, jossa se ilmenee. Paljon olennaisempaa on se, mitä yrität riippuvuuden avulla peittää tai paeta. Kun tämä syvällä oleva haava on parantunut, riippuvuutta ei enää tarvita ja se hajoaa”, Henriika opastaa. Ei siis riitä, että riippuvuutta aiheuttava aine tai tapa vain poistetaan elämästä – ihmisen on itse muutettava omaa ajatteluaan ja uskomuksiaan.

Ja tämähän ei ole mikään helppo oikotie onneen. ”Tietoisen läsnäolon vahvistaminen vie aikaa. Se vaatii halukkuutta katsoa juuri niihin osiin itsessä, joihin ei haluaisi katsoa. Vaatii rohkeutta ja sinnikkyyttä olla sylikkäin oman haavoittuvuutensa kanssa”, Henriika tietää. Hän myös korostaa, kuinka tärkeää on hyväksyä kaikki se, mitä sinussa on. ”Mitä kaikkea sinussa saisi tulla näkyviin, jos kaikki saisi luvan?”

Omaan sokeririippuvuuteeni löysin haastattelun myötä monia konkreettisia toimenpiteitä. Henriikan opastuksella muun muassa:

en tuomitse tapojani mustavalkoisesti hyvinä tai pahoina, vaan voin sallia itseni nauttia elämästä monin erilaisin aistimisen tavoin ilman pelkoa ja kontrolloitua seuraamista,
hakeudun sosiaaliseen ja aktivoivaan ympäristöön saaden niin paljon muuta aistittavaa, nautittavaa, koettavaa ja jaettavaa, ettei riippuvuus saa voimaansa ja merkittävyyttänsä kuten yksinäisyydessä ja eristyneisyydessä saisi,
uskon, että ”kun ihminen uskaltaa pysähtyä, upota hiljaisuuteen ja sisäisen rauhan kokemukseen, ei ole mitään mitä ulkopuolelta tarvitsisi. Kaikki on tässä ja nyt.”

Kevennetty elämä

Viime kolumnissani kerroin avioerostani ja siihen liittyvistä tuntemuksistani. No, vähän samalla teemalla nyt aloittelen pohdintaani. Mikko Paloranta, edesmennyt Hidasta elämää –kolumnisti, totesi minulle, kun kerran kahvilla istuskeltiin ja kerroin, että olen eronnut: ”Ai, teillä on siirrytty kevennettyyn perhemalliin”. Ja sai minut tietysti nauramaan. Lause kevensi isoa asiaa siinä kohtaa juuri sopivasti.

Paljon seuraan erilaisia keskustelupalstoja ja kuten olen ennenkin todennut, saan työssäni kuulla paljon ihmisten tarinoita. Oman prosessini lomassa olen alkanut kiinnittää huomiota siihen, miten meistä niin moni kokee elämänsä tavalla tai toisella hyvin raskaaksi. Kuljemme uuvuksissa ja yritämme pitää pään pystyssä, vaikka väsyttää ihan tolkuttomasti. Niskaa, hartioita ja selkää särkee liika vastuu ja tunne päivästä toiseen selviytymisestä. Kärsimyskruunu on painava.

Jollain lailla siihenkin tottuu, että vetää raskasta kivirekeä perässään vuositolkulla. Varsinkin tietysti silloin, jos se kivireki on jo sieltä lapsuudenkodista lahjana annettu; pakko ja velvollisuus ja tapa elää tätä elämää. Kivireen olemassaolo täytyy tietysti tunnistaa ennen kuin sille voi alkaa tehdä jotain.

Mitkä kaikki asiat sinun elämässäsi tuntuvat raskailta ja vaativilta?

Itse heräsin oman kivirekeni olemassaoloon ihan hetki sitten. Minut herätti huomio siitä, että iloni oli kadonnut. Rosen-terapeutti löysi minun leuastani naurunapin! Että teki hyvää nauraa! Tätä lisää, oli ensimmäinen ajatukseni – opetan itseni nauramaan taas. Elämä on vakavaa joo, mutta ei niin vakavaa, että nauru unohtuu.

Mikä kutittaa sinun nauruhermoasi?

Palaan vielä tuohon keventämiseen. Sitä voi rohkeasti ja rehellisesti katsella omaa elämäänsä ja todeta ne kohdat, joissa kaikki ei ole kohdillaan. Minä pohdin tällä hetkellä sitä, minkä kaiken annan rajoittaa omaa vapauttani. Työn alla ovat parisuhde, työ ja asuntoasiat. Ja aion keventää kaikessa, mihin itse pystyn vaikuttamaan. Jo pelkkä ajatus ja pienet korjausliikkeet antavat tunnetta siitä, että olen oman elämäni suunnannäyttäjä.

Minulla on vapaus ja vastuu valita oman elämäni laatu. Enkä halua enää odottaa, tuntuu siltä, että haluan tehdä oikaisuliikkeet nyt enkä huomenna. Minä jouduin eroamaan, saan alkaa toteuttaa unelmiani työn osalta ja teen asumiseen liittyviä isolta tuntuvia päätöksiä. Vapauttani rajoittaa se, että joudun pelkäämään, etten pärjää henkisesti tai taloudellisesti. Tässä kohtaa elämääni haluan valita keveyden.

Omistan tämän tekstin eräällä viehättävälle ja rohkealla opiskelijalle(ni), joka eräässä opetustilanteessa sanoi, että hänen tekisi mieli mennä tuolle kadulle huutamaan, että ”ELÄKÄÄ”! Itse vastasin tuohon, että minun tekisi mieli huutaa, että ”ÄLKÄÄ PELÄTKÖ!” Ja siinä samassa tunsin, että juuri nuo kaksi huutoa olivat juuri ne kaksi, jotka itse tarvitsin ja jotka minun tulisi muistaa aina, kun nauru uhkaisi jälleen kadota.

Paulo Coelho kirjoittaa: …”Silloin kun toimit, ole kuin hiljaa virtaava joki ja jättäydy suuremman voiman vietäväksi. Luota siihen, että pystyt.”