Hetki itselle.
Hidasta elämää -sivuston toinen perustaja Sanna Wikström kertoo Täysii-seminaarin järjestäjän, Andy Hopin, haastattelussa unelmien merkityksestä ja antaa vinkkejä unelmien todeksi elämiseen. Syksyn Täysii-seminaarin teemana on Unelmat, jossa myös Sanna on luennoimassa.
Miten unelman toteuttaminen on mahdollista heti?
Hidasta elämää ja Tampereella järjestettävän Täysii-seminaarin perustaja Andy Hopi innostavat ja kannustavat rohkeaan unelmointiin ja unelmien tavoitteluun. Tästä jutusta löydät omia unelmiaan jo toteuttaneen ja seuraavaa suurta unelmaansa – Täysii-seminaarin järjestämistä Ratinan stadionilla vuonna 2021 – tavoittelevan Andyn ajatuksia unelmoinnista ja vinkkejä unelmointiin sekä siihen, miten unelmia voi löytää ja lähteä toteuttamaan.
Mikä on unelmoinnissa tärkeää? Millainen on hyvä unelma?
Andy: ”Mun mielestä unelmoinnilla on itseisarvo. Unelmointi on tärkeää, koska tavallaan se vie jo puoleenväliin matkalla kohti sitä, mitä ikinä tavoitteletkaan – mutta toisaalta se vie vasta puoleenväliin, koska toteutus on sitten se toinen puoli. Jokainen voi itse määritellä, mikä on hyvä unelma ja mitä unelmat omassa elämässä merkitsevät. Olen itse löytänyt kaksi kriteeriä, millä hyvää unelmaa voi mahdollisesti mitata.
Ensimmäinen on, että unelma antaa energiaa. Jos saat unelman olemassaolosta elämääsi jotain, mitä haluat saada, unelmalla on iso itseisarvo ja periaatteessa sen toteutumisella ei ole merkitystä. Toinen kriteeri on unelman toteutettavuus: jos se tuo elämään konkreettisesti niitä juttuja, joita haluaa, silloin sillä ei tarvitse olla niin paljon itseisarvoa. Toisessa vaakakupissa on se, mitä unelma antaa mielelle, ja toinen vaakakuppi on enemmän tavoitteellisuutta ja konkretiaa.”
Mitä hyötyä unelmoinnista on?
Andy: ”Unelmointi laajentaa mieltä, koska sen avulla voi löytää uusia mahdollisuuksia, joita realistisesti miettimällä ei näe. Jos jatkuvasti miettii hyvin realistisesti, pysyy niissä tutuissa ajatuskuvioissa ja ajatusketjuissa, siinä miten itse ja lähiympäristö toimii ja ajattelee.
Unelmoinnin kautta saattaa tulla joku korkealentoinen ajatus, jonka muuten ampuisi alas ajattelemalla, että ’tosta ei tule mitään’, mutta kun pitää mielen auki, voi päästä johonkin toiseen ajatukseen, jonka onkin realistista toteuttaa. Jos olisi samantien ollut realistinen, ei olisi nähnyt kaikkia mahdollisuuksia. Varsinkin ryhmässä ideoidessa tämä korostuu: saatat heittää jonkun korkealentoisen jutun, jota joku toinen pystyy jatkojalostamaan. Jos et olisi kertonut ideaasi, se toinen ei olisi saanut siitä ajatuksesta kiinni.
Unelmoinnissa se oma uusi ajatus ikään kuin alkaa elää. Hyvä esimerkki tästä on Inception-elokuva, jossa ajatus istutettiin ihmisen päähän. Se ajatus on todella pieni, mutta se alkaa elää omaa elämäänsä. Samalla tavoin unelmoinnin avulla voi avata mielen ovet tai laskea mielen muureja niin, että sinne saadaan syötettyä joku uusi ajatus. Kun ryhtyy jälleen toimimaan realistisesti, mielen ovet ovat kiinni ja muurit ylhäällä, mutta se ajatus on siellä sisällä ja lähtee kehittymään.”
Miten unelmoidaan?
Andy: ”On tärkeää tietoisesti eriyttää unelman suunnittelu sen toteutuksesta. Kun suunnittelee unelmaansa, siihen alkaa helposti saman tien suhtautua kriittisesti. Silloin ei pääse edes sinne puoliväliin, kun alkaa miettiä, onko tämä mahdollista, ja torppaa hyviä ideoita. Vastaavasti silloin, kun pitää toteuttaa, saattaa helposti alkaa suunnitella jotain muita juttuja. Tällöin tekee molempia asioita samaan aikaan, jolloin ei tehdä kumpaakaan kunnolla.
On hyvä tehdä tietoisia valintoja, että nyt on se hetki, kun unelmoin ja suunnittelen, ja nyt on se hetki, kun toteutan. Unelmointivaiheessa kannattaa ajatella, että kaikki on mahdollista. Katsoa niin kauas kuin voi, unelmoida niin isosti kuin pystyy, ja mitä ikinä mieleen tulee, pistää kaiken paperille. Vasta tämän jälkeen kannattaa miettiä, mitkä ovat niitä konkreettisia asioita, mitä voin tehdä tällä viikolla, tänään, nyt, niin että kuljen valitsemaani suuntaan. Koskaan ei voi tehdä kaikkea, mutta aina ehtii tehdä ne tärkeimmät asiat.
Toteutuksesta voi tehdä suunnitelman: joko niin, että laittaa tiettynä päivänä tietyn verran aikaa toteutukseen, tai sitten laittaa toteutukseen niin paljon aikaa, että unelman saa vietyä tietylle tasolle. Tärkeintä on pyrkiä parhaansa mukaan eriyttämään suunnittelu ja toteutus ja pitää ne oikeassa suhteessa toisiinsa: että unelmoi sopivasti, ja sopivasti myös vie unelmia toteutukseen. Jos vain unelmoi, koskaan ei tapahdu mitään, tai jos pelkästään toteuttaa, tekee paljon, mutta mitään ei tapahdu.”
Kun on löytänyt unelmansa, miten sitä voi lähteä tavoittelemaan?
Andy: ”Soveltamalla tietoisia toimintamalleja käytäntöön. Käytän itse montaa taktiikkaa ja strategiaa, ja yksi keskeisimmistä on tuo suunnittelun ja toteuttamisen eriyttäminen. Toinen iso juttu on erilaiset syklit, joiden avulla voi purkaa unelmakokonaisuuden pienempiin osiin. Kun ensin katsoo kauas, siihen suureen unelmaan, sieltä voi sitten kulkea taaksepäin ja miettiä, mitä keskimäärin pitää tapahtua milloinkin, että unelma voi toteutua kuten haluan.
Tätä pitkän ajan suuntaa lähden sitten jakamaan vuosisykleihin. Vuosisykleissä mietin, mitä tämän vuoden aikana pitää tehdä, ja miten se jaetaan kuukausi-, viikko- ja päiväsykleihin. Viikko- ja päiväsyklit olen itse jakanut viiteen toimenpiteeseen, joita pitää tehdä jatkuvasti. Halutessani voin tehdä viitenä arkipäivänä jokaista toimenpidettä yhden päivän, tai tehdä joka päivänä kaikkia viittä. Käytännössä se usein on näiden kahden kombinaatio.
Päiväsykli ei vaadi muita työvälineitä kuin Excel-taulukon, johon joka päivän päätteeksi tekee suunnitelman, mitä teen huomenna. Tämä on sitä suunnittelun ja toteuttamisen eriyttämistä: suunnittelen tässä hetkessä sen, mitä teen huomenna, ja aamulla herätessä alkaa toteutus. On tärkeää, että päiväsuunnitelma on tehty edellisenä päivänä. Voi vaikka ajatella kirjoittavansa suunnitelmaa toiselle ihmiselle, koska aamulla suunnitelman nähdessään ei välttämättä pysty samaistumaan siihen, miksi siinä olevat asiat ovat tärkeitä.
Jos suunnitelmaa ei ole tehnyt tietoisesti, helposti iskee olo, että ’no en mä nyt oikein jaksa, ehkä mä voisin alkaa tehdä tota toista juttua ja teen ton myöhemmin’. Kun muistaa tehneensä eilen tietoisen valinnan, että kannattaa tehdä nämä asiat, on helpompi alkaa toteuttaa suunnitelmaa. Nämä ovat sinänsä pieniä juttuja, mutta kun toimintatapa on oikein, kuukausien ja vuosien saatossa pienet jutut johtavat suuriin muutoksiin, haluttuun tai ei-haluttuun suuntaan.”
Miten paljon unelman toteutumisella on merkitystä?
Andy: ”Elämässä on erilaisia hetkiä, joilla on erilainen painoarvo: jotkut hetket jäävät muistoihin, toiset eivät niin helposti. Niitä muistoihin jääneitä hetkiä voi mielessään elää monta kertaa uudestaan, ja niistä saa paljon energiaa. Siitä hetkestä, kun unelma on toteutunut, pystyy ammentamaan tulevaisuudessa jatkuvasti voimaa ja energiaa, jos unelma on ollut tarkoituksenmukainen. Parhaimmillaan se hetki maksaa kaiken vaivannäön takaisin: ’on niin hienoa, että tämä toteutui, onneksi tein tämän matkan’.
Jos unelma on ollut enemmänkin tavoite, johon on menty itsekurin tai kiukunkin kautta, vastaavassa tilanteessa saattaa olla jopa vähän tyhjä olo – kun on siinä, mihin on halunnut päästä, ja tiedostaa tehneensä isompia uhrauksia, kuin mitä unelman toteutuminen antaa takaisin. Se on sellainen totuuden hetki. Siinä hetkessä myös usein ymmärtää paremmin, millaisen matkan on käynyt. Päivittäinen arki ja matkan tekeminen unelmaa kohti saattaa olla vähän puurtamista, mutta sitten se hetki kirkastaa, onko puurtaminen ollut fiksua vai ei; onko se antanut vai ottanut.”
Mitä pessimisti-Pekka tai realisti-Raija voi oppia unelmoinnista?
Andy: ”Ryhmädynamiikassahan on tärkeää, että ryhmässä on eri rooleja: pahin pessimisti, pahin optimisti ja kaikkea siltä väliltä. Myös yksilön näkökulmasta ajateltuna on hyvä katsoa, että yksilössä on nuo samat olemuspuolet. Todella pessimistisellä saattaa jäädä rikkauksia löytämättä. Todella positiivinen taas saattaa olla huomaamatta erilaisia vaaranpaikkoja ja riskejä, mikä voi myöhemmässä vaiheessa kostautua. Realistille tämä on ehkä helpompaa, he ovat eniten tasapainossa.
Pessimisti katsoo heti pahimpia riskejä. Pessimisti ei tosiaan pety, mutta silloin ei todennäköisesti myöskään yllä kauhean korkealle, vaan toiminta on varman päälle pelaamista. Olisi hyvä, jos pessimistikin löytäisi itsestään ne yltiöoptimistiset puolet ja antaisi niille tilaa, avaisi mieltään ja avautuisi erilaisille vaihtoehdoille. Kun on ensin avannut mielensä, voi sen jälkeen palata normaaliin toimintatapaan yhden näkökulman rikkaampana.
Hyvin positiivisella elämänkatsomuksella on mahdollisuudet yltää isoihin onnistumisiin, mutta riskitkin saattavat olla isompia. Positiivisenkin henkilön on hyvä välillä katsoa, mitä vaaroja tai riskejä unelmaan liittyy, tiedostaa ne, mutta ei jäädä niihin jumiin, ja sen jälkeen palata siihen positiiviseen näkemykseen.”
Ratinan stadionilla Tampereella puhaltaa aurinkoisena kevätpäivänä kylmä viima. Katsomoiden punaiset penkit ovat tyhjillään, ja kentän viheriön ovat kaivinkoneet myllertäneet ympäri. Tämän keskeneräisyyden keskellä kohtaan Andy Hopin – miehen, jolla on hullu unelma: vuonna 2021 hän aikoo järjestää tällä stadionilla ihmisiä itsensä kehittämiseen kannustavan Täysii-seminaarin. Millainen tyyppi lähtee toteuttamaan näin huimaa ideaa?
Kalsea kelikään ei hyydytä Andyn hymyä, kun fiilistelemme hetken stadionin puitteita ja tunnelmaa ennen kuin siirrymme jatkamaan keskustelua läheisessä kahvilassa. Itse itselleen asettamansa tavoitteen suuruus ei tunnu rentoa tamperelaista hätkähdyttävän, vaan miehen puheesta ja asenteesta paistaa innostus ja usko omaan visioon. ”Jos joku idea on ’ihan kiva’, siitä ei vielä syty”, Andy toteaa. ”Vasta kun itselle tulee fiilis, että tuohan on lähes mahdotonta – silloin leimahtaa se liekki, että laitan sen tapahtumaan.”
Yrittäjäksi ja unelmatyöhön
Vuodesta 2008 yrittäjänä toiminut Andy päätyi Täysii-seminaarien pyörittäjäksi mutkien kautta: tie vei ensin urheilusta hyvinvointiin ja siitä liiketoiminnan pariin. Nykyään hän tarjoaa ihmisille keinoja luoda omaa unelmaelämää. ”Ensimmäinen vaihe oli unelmatyön luominen itselleni”, Andy kertoo. ”Kun on oppinut kantapään kautta, aikansa hakannut päätä seinään ja lopulta saanut jonkin jutun ratkaistua omassa arjessa, niitä vinkkejä haluaa jakaa eteenpäin. Itselläni unelmaelämä kiteytyy unelmatyöhön, koska koen, että mulla on annettavaa nimenomaan työsektorilla.”
Andy loi oman unelmatyönsä hyppäämällä rohkeasti tyhjän päälle: hän lopetti opinnot, pisti kaikki panokset yrittäjyyteen ja perusti urheiluseuran. ”Olin opiskellut pari vuotta, ystäväpiiri koostui opiskelijoista enkä tuntenut ketään yrittäjää. Muut opiskelivat itselleen ammattia ja tavoittelevat valmistuttuaan hyväpalkkaista työtä. Omassa kuviossa ei ollut mitään rikastumisen vaaraa”, Andy nauraa, ”mutta se ei ollutkaan se pointti. Tärkeää oli, että jokin loksahti kohdilleen korvien välissä.”
Urheiluseuraa pyörittäessään hän järjesti erilaisia tapahtumia ja huomasi pitävänsä niiden suunnittelusta ja toteutuksesta. Siitä lähti kipinä uuteen muutokseen: vuonna 2010 hän totesi urheiluseuran olevan noin 98-prosenttisesti unelmatyötään – mutta se ei ollut tarpeeksi. ”Tiedostin voivani valehdella itselleni vähän aikaa, että se riittää, koska se on paljon enemmän kuin muilla. Se olisi ollut kuitenkin vääjäämättömän pitkittämistä”, kertoo Andy.
Urheilupiireistä seminaarilavoille
Vuotta myöhemmin Andy kulki jo nykyistä tietään Täysii-seminaarien parissa. Niiden esiaste pidettiin 2011 marraskuussa Tampereella Scandic-hotellissa. ”Paikalla oli suunnilleen 10 ihmistä, mun lisäksi oli yksi toinen puhuja, eli lähdettiin pienellä liikenteeseen”, Andy kuvailee, ”mutta siitä syttyi heti se kipinä, että tässä on jotain, ja että seuraavana vuonna tehdään isommalla meiningillä. Unelmana oli pitää seminaari Tampere-talossa.”
Elastisen Täysii-biisin mukaan nimetty seminaari järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2012, ja mukana oli noin 200 ihmistä. Seminaari Tampere-talossa toteutui vuonna 2014, ja 500 ihmisen tapahtuma oli välietappi kohti kasvaneita tavoitteita. ”Jossain vaiheessa mietin, että unelman pitää olla tarpeeksi hullu. Asun Ratinan stadionin vieressä ja näen sen joka päivä, siitä se jotenkin tuli. Vuosi 2021 on Täysii-seminaarin kymmenes vuosi, joten mietin, että olisi sopivaa pitää se 10. kerta Ratinalla”, Andy kertoo.
Inspiraatiota stadionseminaariin löytyi Cheekin Olympiastadionin keikalta. ”Siellä näin, että tuollaiseen pystytään Suomessa. Ajattelin, että seminaarinkin voisi viedä stadionille, vaikka kukaan Suomessa käsittääkseni ei ole niin tehnyt”, Andy sanoo. ”Jos miettisin, miten ja millaisia seminaareja muut järjestää, juuttuisin siihen, enkä näkisi stadionia vaihtoehtona. Kun katsoo asiaa laajemmin, alkaa miettiä, voisiko se olla mahdollista, ja kun tarpeeksi miettii, saattaa todeta, että kyllähän se voisi olla”, hän naurahtaa.
Unelmoi – ja kerro siitä kaikille
Andy on julkaissut Instagramissa ja Facebookissa Ratinan stadionista yli 100 kuvaa. Kuvaamisen tarkoitusperiä on kaksi: toinen on itselle jatkuva muistutus siitä, mitä tekee, toinen on kertoa unelmasta muille. ”Ihmiset voivat kokea, etteivät muut auta heitä heidän unelmansa kanssa. Usein se johtuu siitä, että muut eivät tiedä koko unelmasta. On melkeinpä oma velvollisuus kertoa unelmastaan muille”, Andy naurahtaa. ”Silloin toiset saavat tietää siitä ja voivat ottaa yhteyttä, jos heidän polkunsa menee samaan suuntaan.”
”Kun kertoo unelmastaan ensimmäistä kertaa, ihmiset saattavat naureskella että joo, hyvä läppä. Jossain vaiheessa ne samat ihmiset alkavat miettiä, että ’hetkinen, eihän se ollut mikään läppä vaan sehän oli TOSISSAAN’, kun huomaavat, että se unelma alkaa toteutua”, Andy nauraa ja jatkaa: ”Teen kaikkeni tavoitteeni eteen. Silloin kuka tahansa voi sanoa mitä tahansa, ja pystyn kohdistamaan ne kommentit siihen, että teen vain entistä enemmän töitä unelman saavuttaakseni.”
Syksyn 2015 Täysii-seminaari pidetään vielä Tampere-talossa, samoin kuin vuosien 2016 ja 2017 seminaarit, mutta jossain vaiheessa talon rajat tulevat vastaan. Välietappina ennen Ratinan stadionia on jäähalli, joka on iso hyppäys 1800 kävijän tapahtumasta isompaan, mutta tarjoaa kuitenkin väliportaan ennen 32 000 hengen ulkoilmatapahtumaa. Hurja tavoite tai unelman epäonnistuminen ei kuitenkaan Andya hirvitä: ”En oikeastaan pelkää unelman epäonnistumista yhtään, koska pelosta käsin tekeminen ei välttämättä ole hyvä lähtökohta.”
Huolehdi perustasta ennen taivaiden tavoittelua
Andylta ei puutu motivaatiota tai paloa unelmansa suhteen, mutta perusasioiden pitää olla kunnossa, jotta innostuksen liekit voivat roihuta. ”Ravinto, lepo ja liikunta, niiden merkitys on helppo unohtaa. Kun niistä pitää jatkuvasti huolta, on vakaa perusta, jonka päälle voi rakentaa suurisuuntaisempaa. Silloin asiat tekee oikeassa järjestyksessä. Jos koko ajan koittaa tehdä korkealentoisia juttuja, saattaa kaikki romahtaa kokonaan, jos perustaan tuleekin pieni halkeama”, Andy toteaa.
Perustan ylläpitämistä helpottaa myös miehen vuosina 2013–2014 tekemä elämänmuutos: työajan puolittaminen. ”Se on vaikuttanut aika paljon moneen asiaan omassa arjessa”, sanoo Andy. ”Mukanaan se toi myös lomat. Aiemmin pidin vuoden lomat jouluna neljässä päivässä: yksi päivä oli hiihtoloma, kesäloma, syysloma ja joululoma. Tänä vuonna tuo neljä päivää on vaihtunut neljään viikkoon.”
Täysii-seminaarin ja -biisin kuvaama asenne näkyy myös Andyn mentaliteetissa lepoon ja lomailuun: ”Kun tekee täysillä ne jutut, mitkä haluaa tehdä, voi vastaavasti myös levätä täysillä. Siitä saa eniten irtikin: kun tekee haluamansa kunnolla, pystyy lepäämään kunnolla, ja vastaavasti kun ottaa kunnolla aikaa levolle, tulee automaattisesti se fiilis, että nythän mä haluan lähteä taas tekemään juttuja.”
Valitse suunta ja kulje sitä kohti
Andyn mielestä on tärkeää, että itselleen on miettinyt suunnan, missä haluaa olla 70 vuoden päästä, kuuden vuoden päästä tai tänä vuonna. ”Jos ei ole määritellyt suuntaa, on vähän hankala lähteä kulkemaan mihinkään, mutta toisaalta, jos kaiken toiminnan perustaa tavoitteisiin, matkanteko ei ole kauhean mielekästä. Olen huomannut vuosien varrella, muiden ja omasta kokemuksesta, että tavoite saattaa kääntyä itseään vastaan ja alkaa rajoittaa elämää, jos siihen lukittuu.”
Täysii-seminaarin suhteen suunta on Andylle selkeä. Mies on kuitenkin tavoitteensa suhteen realistinen: ”Voi olla, että unelma Täysii-seminaarista Ratinan stadionilla tapahtuu täysin vision mukaisesti, voi olla, että se tapahtuu vasta vuoden tai viiden vuoden päästä tavoitteesta tai jopa vuotta aikaisemmin, tai että se ei tapahdu koskaan. Elämä on arvaamatonta, ja omilla valinnoilla voi vaikuttaa vain tiettyyn pisteeseen asti, joten on tärkeää muistaa kulkea tässä hetkessä, koska matka voi loppua vaikka tänään.”
Hyvästeltyäni tunnin keskustelun jälkeen Andyn ja poistuttuani kahvilasta palaan vielä Ratinan stadionille. Istahdan hetkeksi autioon katsomoon katselemaan tuulessa liitäviä lokkeja ja kentällä kohoavia kaivinkoneiden kauhoja. Kuka tietää, kenties istun kuuden vuoden päästä samalla punaisella penkillä, yhtenä 32 000 ihmisestä, jotka ovat stadionilla todistamassa tämän hullun unelman toteutumista.
Tutkimustietoa hyvinvoinnin vaikutuksesta työn tekemiseen on paljon. Miksi työnantajan kannattaa huolehtia työhyvinvoinnista ja työntekijän omasta hyvinvoinnistaan?
Great Place to Work® -Instituutin teettämien tutkimusten mukaan tunne siitä, kohdellaanko työntekijää kunnioittavasti ja oikeudenmukaisesti, määrää sen, miten paljon panosta työntekijä työhönsä laittaa. Olennaisinta menestykseen johtaneen yrityskulttuurin luomisessa eivät ole olleet tietynlaiset prosessit tai käytännöt, vaan luottamusta ja yhteishenkeä kasvattavien vuorovaikutussuhteiden muodostaminen työpaikalla. Kun toiminnassa tulee aidosti esille, että työntekijöitä arvostetaan ja heidän hyvinvointinsa nostetaan tärkeäksi, he arvostavat työnantajaansa enemmän, ovat ylpeitä työpaikastaan ja valmiimpia hyödyntämään täyttä potentiaaliaan. Nämä tietyt inhimilliset periaatteet näyttävät saavan aikaan parhaan menestyksen maasta ja kulttuurista riippumatta.
Kun esimiehet suhtautuvat työntekijöihin aidosti rehellisesti ja arvostavasti, ihmiset haluavat saavuttaa hyviä tuloksia yhteisönsä hyväksi. Ihminen pyrkii luonnostaan vastavuoroisuuteen ja antaa sitä kohtelua, mitä saa. Yksittäisillä keinoilla, kuten työnantajan antamalla ekstrabonuksella ja toivomuksella, että työntekijä vastaa tähän antamalla kaikkensa työssään, ei kuitenkaan saada aikaan samaa tulosta. Vastavuoroisuus toimii vuorovaikutuksessa vain, jos toisten ihmisten kunnioitus ja arvostus on aitoa. Tällöin työnantajan edustajat rehellisesti kaikessa toiminnassaan tähtäävät yhteiseen hyvään.
Työelämätutkija ja tohtori Merja Fischer on tarkastellut väitöskirjassaan positiivisen vuorovaikutuksen merkitystä yritysten välisen palveluliiketoiminnan tuottavuuteen ja tuloksellisuuteen. Hän sanoo, että välittämisen kulttuurista puhutaan paljon, mutta se ei välttämättä näy vielä käytännön tasolla. Kun autamme toisiamme töissä ja kannamme vastuun omasta hyvästä käytöksestämme, koemme työmme ja työpaikkamme merkitykselliseksi, mikä synnyttää positiivisia tunteita. Fisher sanoo, että tutkimuksissa on osoitettu positiivisten tunteiden yhteys asioiden näkemiseen laajemmasta näkökulmasta, innovatiivisuuteen ja asiakastyytyväisyyteen. (Positiivisten tunteiden ja mielialojen kokeminen tyypillisesti lisää yksilön ja organisaation suorituskykyä. Myönteiset tunteet työpaikalla näkyvät vahvana sitoutumisena hankkeisiin, hyvänä yhteistyökykynä ja uuden luomisen haluna. (Wihuri Antti-Juhani. 2014. Mindfulness työssä
Tietoinen läsnäolo vapauttaa onnistumaan.)
Hyvinvoinnin merkityksellisyydestä liiketoiminnan menestykselle puhuvat maailmalla tunnetut yritysvalmentajat. Clayton Chistensen valittiin vuoden 2013 Thinkers50-gaalassa maailman kärkiajattelijaksi johtamisen alalla. Hän neuvoo kiitospuheessaan käyttämään ylitöiden ja uran tekemiseen aiotun 10 tuntia ylimääräistä aikaa ennemmin läheisille ihmissuhteille. Se on hyvä vaihtokauppa kahdestakin syystä. Ensiksikin sijoitat onnellisuuteen, ja tulet hyvinvoivemmaksi. Toiseksi tulet kuitenkin myös ammatillisesti menestyneemmäksi. Hän on havainnut, että voimavarojen antaminen ihmissuhteisiin on ollut avain menestykseen myös työssä. Tasapainoinen ihminen on energinen ja jaksaa tehdä työnsä hyvin.
Kun Transport for London otti mindfulness -ohjelman käyttöön henkilöstön kehittämisessä, tuloksena oli sairauspoissaolojen määrän puolittuminen. Samantapaisia tuloksia ovat saaneet myös muut yritykset. Maailmalla isot yritysjätit, kuten Google, Facebook, Twitter, General Motors ja Intel, ovat ottaneet tietoisuustaitoja ja keskittymiskykyä kehittäviä ohjelmia käyttöön. Tällaiset kehitysohjelmat tarjoavat paljon hyötyjä organisaatiolle. Vaikutuksia voi lähestyä monesta näkökulmasta, kuten stressinhallinnan, sairauspoissaolojen vähenemisen, paremman keskittymiskyvyn, ajankäytön priorisointitaidon, myönteisemmän suhtautumisen työyhteisöön tai luovuuden. (Mindfulness työssä Tietoinen läsnäolo vapauttaa onnistumaan.)
Hyvinvoinnillamme on suora yhteys tuottavuuteen työssä, alhaisiin poissaoloihin ja työssä pidempään jaksamiseen. Työn tekeminen on meille luontaista, kun se mahdollistetaan oikealla ja myönteisellä tavalla. Työnantaja ei pysty suoraan kohentamaan työntekijöiden tai esimiesten fyysisen ja henkisen tasapainon tilaa mutta voi kannustaa ihmistä itse kehittämään sitä toimimalla roolimallina, kannustamalla keskusteluun, jakamalla tietoa ja tarjoamalla valmennusta ja tukea. Hyvinvointiamme ja tasapainoisuuttamme vahvistettuamme pystymme tekemään työtä paremmin motivoituneena, energisempänä ja paremmin tuloksin.
”Johtaminen on ihmisten vapauttamista”, kirjoitti Heikki Peltola facebookin päivityksessä. Mitä se tarkoittaa? Kun johtaminen on ihmisten vapauttamista, se on heidän elämänenergiansa kuulemista ja kunnioittamista, heidän haparoivien askeltensa kannustamista ja unelmiinsa uskomista. Se on heidän kauneutensa huomaamista ja vapaan tahdon rakastamista. Se on inhimillisyyden rohkeutta ja uskallusta tuntea.
Edward Decin & Richard Ryanin kehittämän itseohjautuvuusteorian mukaan ihmisellä on kolme psykologista perustarvetta; omaehtoisuus, kyvykkyys ja yhteisöllisyys. Näiden tarpeiden täyttyminen on tärkeimpiä merkityksellisen elämän rakennusaineita. Vapaus tehdä omalla tavalla, oppiminen ja onnistuminen sekä turvan ja porukkaan kuulumisen tunne herättävät sisäisen motivaation, joka on niin jokaisen ihmisen kuin yrityksen keskeisin menestystekijä.
Vapautunut ihminen on yhteydessä lähteeseensä, hän kulkee omalla polttoaineellaan. Sisäinen motivaatio on monitasoisesti tuottavaa. Se tuottaa yhtä hyvin elämän energisyyttä, kykyä innostua ja tarttua käsillä oleviin asioihin, välittää toisista kuin tehdä taloudellisesti kovaa tulosta. Nykyinen motivaatiotutkimus ei onneksi ole enää niin kiinnostunut siitä, kuinka kontrolloida ihmisiä ulkopäin vaan siitä, miksi ihmiset valitsevat sitä mitä valitsevat ja mikä tukee ihmisten vapaaehtoista sitoutumista johonkin tavoittelemisen arvoiseen. Merkityksellisyys ja todelliset onnistumiset syntyvät hyvissä teoissa yhdessä muiden kanssa. Yrityksistä voittajiksi nousevat ne, jotka pystyvät johtamaan ihmisten sisäisen motivaation ja yrityksen tavoitteen samansuuntaisiksi.
Miten sisäisen motivaation hehkua voi tukea? Omaehtoisuuden tukeminen tarkoittaa yksinkertaisimmillaan aitoa kiinnostusta toisen kokemusta ja unelmia kohtaan. Se tarkoittaa toisen vapaan tahdon kunnioittamista ja tilan antamista tehdä asioita sillä tavalla kuin hän itse haluaa. Hyvät, perustellut pelisäännöt ja kannustava palaute tukevat oppimista ja onnistumista sekä lopulta kyvykkyyden kokemusta.
Mukaan ottaminen, myötätunto ja kokemus siitä, että toiset välittävät ja haluavat hyvää ovat keskeisiä yhteenkuuluvuuden vahvistajia. Kun ihminen kokee olevansa turvassa eikä energiaa mene turhaan ihmissuhdekiemurointiin, vapautuu tilaa kokeilla, luoda ja ajatella uudenlaisia ajatuksia.
Kuinka lopettaa koulukiusaaminen? Kuinka löytää työ, jota rakastaa? Ja kuinka auttaa isiä olemaan turvallisia ja luotettavia lapsilleen? Sohvi Haukkala haastatteli Unelmauutisiinsa Itseohjautuvuusteorian kehittäjää Richard Ryania.
Toukokuun loppuun liittyy vahvoja lapsuusmuistoja. Koivujen hiirenkorvien yhtäkkinen posahtaminen lehdiksi ja niiden kirpeän keväinen maku. Kirsikkapuiden huumaava väriloisto. Koulun päättyminen, Suvivirsi ja suuri vapauden tunne. Haikeus siitä, että joitakin ystäviä tai etäisiä kiinnostuksen kohteita ei tulisi tapaamaan pitkään aikaan.
Jäämme helposti tuijottamaan oppimisen tuloksia oppiaineiden ja arvosanojen kautta. Kuitenkin monet elämässä todella tärkeät asiat opitaan lukujärjestyksen ulkopuolella. Sosiaaliset taidot ja kommunikointi, toisen henkilön mielipiteiden arvostaminen ja kuunteleminen, empaattinen suhtautuminen, rakentava palautteen antaminen ja vastaanottaminen, omien ja toisen rajojen huomioiminen ja kunnioittaminen. Kaikkia näitä voi oppia hyvältä esikuvalta.
Jos painotetaan pelkästään kaavojen, taulukoiden, vuosilukujen ja sääntöjen oppimista, lopputuloksena saattaa olla paljon asioita tietäviä ja muistavia osaajia. Se ei kuitenkaan takaa, että samalla olisi omaksuttu soveltamistaitoja, tiedon välittämistä tai toisen osapuolen hienovaraista tulkitsemista.
Soitonopetuksessa vallitsee yhä vanha traditio – kahdenkeskinen opettaja-oppilas asetelma. Henkilökohtaisessa ohjauksessa oppilaan on mahdollista saada juuri hänelle muokattua opetusta. Taitava opettaja opastaa jokaista oppilastaan yksilöllisesti, tunnistaen oppilaansa tason, vastaanottokapasiteetin, vahvuudet, omaksumistavat, vireystilan ja persoonalliset erityispiirteet. Parhaassa tapauksessa tällainen oppimistilanne, rohkaisevan huomion kohteena oleminen on oppilaalle erittäin motivoivaa ja innostavaa.
Taideaineiden puolella opettajilla on myös suuri vastuu. Amerikkalainen tutkija Brené Brown on perehtynyt laajalti häpeän ja haavoittuvuuden kokemuksiin. Hänen mittavan tutkimusaineistonsa mukaan suurimmat ja syvimmät häpeän kokemukset syntyvät luovia tekoja ja tuotoksia kritisoitaessa ja nolattaessa.
Ammattimuusikkona kohtaan erittäin usein ihmisiä, jotka kutsuvat itseään epämusikaalisiksi ja/tai laulutaidottomiksi. Nämä tarinat pohjautuvat usein koulujen laulukokeisiin. Luokan edessä, kaikkien kuullen piti esittää laulu, suorituksesta annettiin numero ja sen perusteella kukin saattoi sitten päätellä oman ”musikaalisuutensa”.
Itse olen sitä mieltä että musikaalisuutta on sekin, että tunnistaa eri ihmisiä puheäänestä. Jo siihen tarvitaan tarkka sävelkorva ja –muisti. On tyystin eri asia, miten tarkka äänihuulien hallinta meillä on. Useimmat meistä erottavat piirretyn ympyrän soikiosta. Vaatii kuitenkin harjaannusta osata piirtää vapaalla kädellä monta virheetöntä ympyrää peräkkäin. Useimmat meistä erottavat myös kuulemansa musiikin sävelpuhtauden. Kuullun melodian laulaminen tarkasti muistista vaatii lisäksi tarkkaa lihaskontrollia äänentuottolihaksistossa, sekä jonkin verran harjaannusta.
Paras perusta oppimiselle on luottamuksellinen, kunnioittava ja innostava ilmapiiri. Oman äänen ja ilmaisukanavan löytäminen voi olla erittäin tärkeä prosessi myös yleisemmin luovuuden ja ongelmanratkaisun saralla. Omaa ääntään voi etsiä myös soittimen, kuvataiteen, kirjallisen ilmaisun, tanssin tai vaikkapa hitsaamalla tehdyn ite-taiteen kautta.
Tapasin viime viikolla ensimmäisen viuluoppilaani. Koskapa hän on valinnut orkesterimuusikon ammatin, iloitsen etten nuorena ja kokemattomana opettajana torpedoinut hänen uraansa heti alkumetreillä. Vahvempi osuus muusikon ammattiin hakeutumisella oli toki sillä, että molemmat hänen vanhempansa ovat erinomaisia musiikin ammattilaisia.
Milloin sitten osaan riittävästi voidakseni opettaa toisia? Usein opittuamme jotain itse, palamme halusta päästä jakamaan oppimaamme muille. Siinä hötäkässä saattaa toisen osapuolen havainnointi jäädä katveeseen. Jos itse lähtisin nyt etsimään itselleni opettajaa johonkin tiettyyn taitoon, selvittäisin todennäköisesti ainakin seuraavia asioita: Onko hänellä käytännön kokemusta aiheesta? Onko hän edelleen itse innostunut ja kiinnostunut oppimaan lisää? Soveltaako hän oppimaansa toisen osapuolen tarpeiden ja tilanteen mukaan? Elääkö hän kuten opettaa? Saako hän toiset yltämään parhaimpaansa? Miten hän suhtautuu kollegoihinsa ja muihin koulukuntiin? Kuinka itsenäisiä hänen muut oppilaansa ovat?
Joskus tiettyyn asiaan perehtyminen saattaa aiheuttaa yllättäviä lisähaasteita. Pieni paradoksi oli siinäkin, että tehdessäni stressin poistoon tarkoitettuja äänimaljarentoutustallenteita, en arvannut kuinka stressaavaa levyn julkaiseminen kaikkine lupa-asioineen ja jakelukanavien etsintöineen voi olla. Loppujen lopuksi stressin keskellä käytin itse omia nauhoitteitani rentoutumiseen ja yksi ympyrä sulkeutui. Paras palaute tuli kuitenkin tekstiviestinä vakavasti sairastuneelta ystävältä: ”… jo pari kuuntelukertaa on vaikuttanut rentouttavasti.”
Pieni stressi voi olla oppimiselle tarpeellinen, liikkeelle laittava impulssi. Jos stressi kasvaa liian suureksi, se voi syödä ilon ja inspiraation. Ilman näitä oppiminen ja opettaminen tulee raskaammaksi ja työläämmäksi. Useissa kielissä soittamiselle ja leikkimiselle on sama verbi. Usein sanotaan myös että leikki on lasten työtä. Voisiko oppiminen, opettaminen ja työ olla aikuisille useammin kuin leikkiä?
Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.
Kaupungeissa asutaan koko ajan enemmän. Isoissa kaupungeissa Barcelonasta New Yorkiin ollaan kiinnostuneita hitaasti elämisestä ja yhteisöjen muuttamisesta iloisemmiksi ja terveellisemmiksi.
William Powers, World Policy Instituten vanhempi tutkija, eli vuoden hitaasti Manhattanilla. Powers ja hänen vaimonsa aloittivat elämänsä yksinkertaistamisen luopumalla suurimmasta osasta omaisuuttaan ja muuttamalla 30 neliön asuntoon. Powers myös supisti työviikkoaan kaksipäiväiseksi. Töitä ei varsinaisesti ollut vähemmän, hän karsi epäolennaiset työtehtävät jolloin hän pystyi käyttämään työaikansa tehokkaammin. Powersin kertoo Cittaslow ja Slow Food -liikkeiden olleen perustana koko kokeilulle.
Powersin mielestä hitaasti eläminen edellyttää kysymystä itseltään: Miten löytää tasapaino maailmassa, joka muuttuu nopeammin kuin koskaan aikaisemmin?
YK on arvioinut, että lähes 70 prosenttia maailman ihmisistä asuu kaupungeissa vuoteen 2050 mennessä. Ajatus hitaasta elämästä voi tuntua kaukaa haetulta maailman talouden ja teollisuuden keskuksissa. Kaupunkien väestönkasvu on kuitenkin väistämätöntä. Siksi monessa kaupungissa päättäjät yrittävät tehdä yhteisöistään mukavampia paikkoja asua kuormittamatta ympäristöä.
Cittaslown, eli hitaan kaupungin periaatteisiin kuuluu arvostaa paikallisesti syömistä, kausiruokaa, paikallisomistuksessa olevien yritysten suosimista, kulttuuriperinnön vaalimista ja käsin tekemisen pienyrittäjyyttä.
Liikkeen kannattajat arvostavat elämäntapaa, jossa työntekoa ei ole nostettu tärkeimmäksi arvoksi muiden yläpuolelle ja jossa tehdään tilaa luonnolle, jotta asukkaat voivat kokea vuodenaikojen rytmin. Vuosien mittaan Cittaslow on pyrkinyt osoittamaan, että jokaisella kaupungilla on omanlaisensa persoonallisuus, jota voidaan vaalia ja paikallinen yhteisö, jota voidaan vahvistaa.
Vuoden kestäneen kokeilun aikana Powers käytti lisääntynyttä vapaa-aikaansa New Yorkin tutkimiseen. Hän kehitti oman hitaan kaupungin periaatteensa: Aina kaduilla liikkuessaan hän pyrki tietoisesti havainnoimaan taivasta, puita ja lintuja niissä. Tapa helpotti häntä sivuuttamaan kaupungin hektisen tunnelman ja oli myös mielekkäämpää, kuin seurata haukkoja jahtaamassa puluja Washington Square Archilla.
Pier Giorgio Oliveti, Cittaslown johtaja, sanoo huomanneensa, että kiinnostus on kasvanut nimenomaan suurissa metropoleissa viimeisten viiden vuoden aikana. Olivetin mukaan teknologinen infrastruktuuri kaupungeissa, kuten esimerkiksi julkinen liikenne, on siunaus hidastajille. Yksi Cittaslown ydinarvoista on valjastaa tämän päivän teknologiset innovaatiot menneisyyden hitaaseen elämäntyyliin.
”Ei ole olemassa hidasta kaupunkia, mikä ei toimi järkevästi”, Oliveti sanoo.
Vuoden kokeilun jälkeen Powers muutti vaimonsa kanssa Boliviaan, vieden oppimansa hitaan elämän tavat mukanaan yhteen maailman suurimmista kaupungeista. Powers minimoi elämiskustannuksensa ja vähensi työtunteja, mutta suunnitteli päivittäiset rutiininsa niin, että on mahdollista olla tekemisissä ihmisten kanssa jotka työskentelevät ja asuvat lähellä.
Sen sijaan että porhaltaisi ihmisten ohi joka päivä, hän pysähtyy juttelemaan naapureiden kanssa. Ympäristön elvyttäminen on hänelle ehkä tärkeintä hitaan kaupungin periaatteissa. Powers puhuu kalakauppiaan päivän saaliista ravintolassa, mikä sijaitsee hänen asuntonsa alapuolella. Hänestä on tullut säännöllinen kuuntelija jazz-yhtyeelle, joka soittaa läheisessä puistossa. Hän on oppinut pulujen nimet mieheltä, joka syöttää niitä joka päivä.
Denver ja New York kokeilevat uusia, tehokkaita pienen asunnon komplekseja. Ihmisille, jotka haluavat hidastaa rutiinejaan, edellytys on asunto keskustassa johon on varaa ja josta voi pyöräillä tai kävellä työpaikalle. Asumalla mikroasunnossa säästää rahaa, työaikaa ja vähentää niiden vaikutuksia ympäristöön. Asunnot ovat keskimäärin 31 neliötä, joissa on keittiö, kylpyhuone, parveke, paikka pyöräkellarissa ja paikka auton jakamisohjelmassa.
Jokaisesta kirjasta kolahtaa joku kohta yli muiden. Basam Booksin kustantaman Donna Edenin kirjasta Tasapainota kehosi energiat sain upeita oivalluksia itsestäni ja lapsistani, kun tunnistin meidän rytmimme.
Meihin sisältyy kaikki viisi vuodenaikaa, mutta yksi vuodenaika ja usein sitä seuraava vuodenajan rytmi on meille se ominaisin.
Ihmiset, ympäristöt ja aktiviteetit, joiden rytmi vastaa omaamme, ovat meille helppoja. Ne, jotka eivät, ovat haastavampia, mutta myös rikastuttavampia, koska niiden vaikutus laajentaa näkökulmaamme ja heiltä opimme myös muista rytmeistä. Moni kesä-ihminen huomaa valinneensa puolisokseen talvi-ihmisen. Moni talvi-ihminen ymmärtää miksi kesä-lapsen kanssa tuntuu olevan napit vastakkain. Moni talvi-ihmisen puoliso ymmärtää nyt rakkaansa jatkuvan väsymyksen paremmin… kevätpuolisolle tämä ymmärrys ei tullut luonnostaan, hän kun pursuaa energiaa!
Kullakin rytmillä on heikkoutensa sekä vahvuutensa. Tasapainoa tälläkin metodilla haetaan. Ilmennätkö voimallisesti rytmiäsi, vai oletko luisunut liikaa rytmisi voimattomuuteen? Elämäntapamme heijastelee tapaa, jolla lapsuudenperheemme tuki tai oli tukematta luontaista rytmiämme. Jos määrätietoinen ja elämää pursuava kevät-lapsi tukahdutetaan ja häntä käsketään ”käyttäytymään”, seuraa vihainen uhmakkuus sekä joustamattomuus. Lapsia, joiden ensisijainen rytmi tunnistetaan ja sitä tuetaan, kasvaa aikuisia, jotka ilmaisevat rytmiään myönteisessä muodossa.
Alla olevasta tiivistelmästä vuodenaikojen hyvistä ja huonoista puolista voit tunnistaa omasi sekä perheenjäsentesi rytmit.
TALVI: Edustaa siementä, alkiota, mahdollisuutta, valmiutta puhjeta esiin. Tuoreita näkökulmia ja lapsenomaista innostusta. Naurua ja hulluttelua. Paljon ideoita ja projekteja liikkeelle. Rytmi on hidas, sillä saa vain vähän valoa. Vetäytyy omiin oloihin ja uudistuu kuin talviunta nukkuva karhu. Syvämietteinen. Puhe hidasta ja virtaavaa. Kävely kiireetöntä ja eleganttia. Rohkea.
Asioita ei viedä loppuun asti. Puuttuu suunta tai motivaatio. Edellyttää erikoishuomiota, voi olla narsismia. Pitää hukuttaa rakkauteen. Tarvitsee äidin hoivaa. Jos jää ilman hoivaa ja rakkautta, muuttuu kylmäksi, sulkeutuneeksi ja pelokkaaksi. Stressitunne on pelko. Pelkää ottaa uusia askelia ja sitoutua. Pohtii asioita perusteellisesti. Jos talvi on voimaton eikä pääse kokoamaan voimavarojaan, hänen kehonsa ilmoittaa tästä munuais- ja virtsarakkovaivoilla.
Kypsyessään talven pelko muuttuu viisaaksi ja arvostelukykyiseksi harkitsevaisuudeksi.
KEVÄT: Taimi joka puskee ylös. Rytmiä on mahdotonta pysäyttää. Itsepintainen. Ottaa voimakkaasti kantaa asioihin. Vahvoja näkemyksiä. Innostaa toisia. Näkee totuuden. Itsevarma ja loistaa kriisissä. Pettämätön ajoitus. Kyky tuoda itseä esille ja organisoida asioita. Hyvä arvostelukyky ja viisaat päätökset. Puhe iskevää ja nopeaa, kuten kävelykin.
Itseluottamus on vaarana muuttua ylimielisyydeksi. Jämäkkyys voi olla joustamatonta mukavuudenhalua. Voi tuomita ne, jotka eivät allekirjoita hänen totuuttaan. Turhautuu muiden uskomuksista ja toiminnasta. Stressintunne viha. Jos kevät on huonoissa energioissa eikä ota kantaa asioihin, hänen kehonsa ilmoittaa tästä sappirakko- ja maksavaivoilla.
Kypsyessään kevään viha muuttuu viisaaksi ja terveeksi määrätietoisuudeksi.
KESÄ: Kaikkialla samaan aikaan. Ideoiden toteutumista, iloa, nuoruuden säteilyä, valloittavaa sydämellä elämistä. Empaattinen ja joustava. Hyvä kommunikoinnissa ja yhteistyössä muiden kanssa. Karismaattinen taikuri, auttaa muita uskomaan itseensä ja vapautumaan rajoituksistaan. Puhe nauravaa, kävely hyppivää. Kiihkeä ja iloinen. Haluaa nauttia eikä ponnistella.
Jää koukkuun huumaan; rakkauden, henkisyyyden, seksin, huumeiden. Paniikki jos kaikki eivät ole onnellisia. Vaikea laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Antaa koko sydämestään, kunnes ei ole mitään annettavaa. Uupuu taakkansa alle. Auringon alta ei huomaa pimeää, kielteistä eikä vaarallista. Jos kesä on huonoissa energioissa eikä pääse nauttimaan hetkestä, hänen kehonsa ilmoittaa tästä ohutsuoli- ja sydänvaivoilla.
Kypsyessään kesän innostus, intohimo ja ihastus muuttuu arvostelukykyiseksi rakkaudeksi.
INTIAANIKESÄ: Muutoksen rytmi. Nykyhetkessä yhdistyy sekä menneisyys että tulevaisuus. Osaa odottaa kärsivällisesti. Oikeudenmukainen. Pysyy vakaana samalla kun ravitsee ympäristön muutoksia. Antaa tukea ja luottavaisuutta muille. Huokuu myötätuntoa. Tuo tasapainoa kaaokseen, rauhaa uhatuille, suojaa eksyneille. Puhe laulavan sointuinen ja lepertelevä. Kävely rentoa ja lyyristä.
Pakonomainen tarve auttaa toisia pysymään mukavuusalueellaan, saattaa estää muita kasvamasta. Huolehtii liikaa muista. Tukahduttaa toisen kasvun paapomalla ja ylisuojelemalla. Taitava auttamaan muita sisäistämään opetuksia mutta ei ymmärrä niitä itse. Sydäntä särkevä kysymys: “Koska on minun aikani?” Stressitunne läheisriippuvainen myötätunto. Jos intiaanikesä on voimaton, eikä pääse sisäistämään kokemuksiaan, hänen kehonsa ilmoittaa tästä vatsa- ja pernavaivoilla.
Marttyyriys voi kypsyä viisaaksi ja tasapainoiseksi myötätunnoksi.
SYKSY: Pidättyväinen mutta seesteinen, karu, mutta arvokas. Edustaa loppuun saattamista. Merkityksellinen ja rauhallinen. Kyky ammentaa totuuksia kokemuksistaan ja soveltaa niitä. Tavoittelee täydellisyyttä, suuria saavutuksia ja mallituloksia. Näkee, mitä on tarpeen tapahtua ja on motivoitunut saamaan sen aikaan. Todellinen, puhdas ja tavoite on korkeimmassa hyvässä. Hävittää epäpuhtaudet. Tuntee myötätuntoa maailman surulle. Lempeä, rehellinen ja tinkimätön. Kyky ilmaista itseä selkeästi. Kiire löytää merkitystä. Puheessa itkuinen kaiku. Kävely ryhdikästä. Mietteliäs.
Altis synkistymään ja masentumaan. Pidättyväinen ja kuiva jos kaihtaa hauskanpitoa. Ankea ja kylmäkiskoinen. Ei pysty antautumaan muutokselle, koska arvioi tilannetta yhä uudelleen ja uudelleen. Ottaa itselleen raskaita tehtäviä. Stressintunne on suru. Jos syksy on huonoissa energioissa eikä päästä irti vanhasta, hänen kehonsa voi ilmoittaa tästä keuhko- ja paksusuolivaivoilla.
Kypsyessään suru voi muuttua koko elämän kierron syväksi ymmärtämiseksi – rauhaksi elämän ja kuoleman kanssa.
Ensisijainen rytmi ilmenee meistä tavastamme kävellä, puhua, miltä kuulostamme ja näytämme, miten tunnemme, toimimme ja reagoimme. Jos tiedostamme omamme sekä muiden rytmin, pystymme ymmärtämään heitä paremmin. Voimme olla myötätuntoisempia ja varsinkin vanhempina ja puolisoina voimme muokata käyttäytymistämme toista kohtaan heidän rytmiään ymmärtäen ja tukien. Meillä kaikilla on oma, luontainen rytmimme, mutta tarkoituksenamme on hyväksyä lopulta kaikki vuodenajat osaksi tasapainoista olemustamme.
Millaisista portaista omien unelmien toteuttaminen koostuu? Esimerkiksi tällaisista:
1. Kuuntele intuitiotasi
Kuuntele sisäistä ääntäsi, vaikka välähdyksen omainen ääni saattaisi juuri siinä kohtaa tuntua oudolta tai hassulta. Tutkaile uutta ajatusta tai ideaa mielenkiinnolla ja puhu siitä muille.
2. Tutkaile omaa tunnettasi
Jos intuition tai sisäisen äänen aikaansaama ajatus alkaa pyöriä mielessäsi usein, se alkaa kasvaa eikä jätä sinua rauhaan, tutkaile omaa tunnettasi. Jos ajatus saa aikaan iloa ja innostusta, edes silmänräpäyksen ajan, älä sysää sitä sivuun. Pelko saattaa välillä kiusata ja toivoa, että unohtaisit hömpötykset ja jatkaisit vanhaa rataa.
3. Tee jotain konkreettista
Kun olet innon ja ilon vallassa, muuta se toimintaenergiaksi. Tee unelmasi eteen jotain, edes jotain pientä. Sitten kun tuntuu sopivalta, tee jotain vähän lisää. Tärkeintä on toimia ilosta ja innostuksesta!
4. Anna muille
Samalla kun toteutat jotain asiaa, joka tuottaa sinulle suunnatonta iloa, anna ilosta myös muille – jaa se. Jakamalla asiat kasvavat moninkertaiseksi.
5. Älä lannistu
Anna unelmallesi aikaa, älä pakota sitä. Tee ilosta käsin, niin voit luottaa, että teet oikeaa asiaa. Jos tulee hidasteita, opi niistä. Jos tulee vastaan seiniä, etsi toinen reitti. Tärkeintä on, ettet luovuta heti tai edes vielä hetken päästä.
6. Korjaa potti
Unelmien seuraaminen eli ilolla toimiminen jokaikisessä hetkessä, on parasta elämän kultaa, mitä ihminen voi saada. Korjaat pottia joka päivä, joka hetki, kun seuraat unelmaasi. Koska unelmiahan haluataan toteuttaa siksi, että siellä jossain, sateenkaaren päässä olisi rutkasti onnea. Onni on jokaisessa hetkessä, jossa on saanut seurata omaa iloaan ja intohimoaan!
Voi kuinka piristävää ja koristeellista, niin korean soreaa onkaan nauttia kauniita kukkasia ravinnokseen, ja miten somaa niiden kerääminen puutarhasta onkaan. Koen monella tasolla tärkeäksi syödä monipuolisesti värejä ja tähän mahdollisuuden antavat kesiemme ravinnoksi kelpaavat kukat. He herättävät luovuuttani katsoessani heidän loputtomiin ravintokäyttömahdollisuuksiin ja kruunaavat ruokasalaatit esteettisyydellään.
Uskon, että jokaisella kukalla on ihmiskunnalle jotain annettavaa. Iki-ihanassa maailmassamme kasvaa mitä ihanampia kukkasia nautittavaksemme. Heidän viehättävät tuoksunsa ja suuri värimaailmansa avartavat solutasolta asti saaden aikaan jotain selittämätöntä. Kukat vaikuttavat sielutasolla.
Syötäviä kukkia löytää runsain mitoin puutarhaperennoista, luonnonkasveista, vihanneksista ja 1-vuotisista kesäkukista sekä puista ja pensaista. Listaan meille kukkaisihmisille niistä muutamia herkkuja. Muistathan syödä vain kukkasia, jotka varmasti tunnistat ja jotka ovat puhtaita sekä elinvoimaisia.
Krassit ovat uskomattoman monikäyttöisä kasveja, sillä koko maanpäällinen osa on syötävää ja sen lisäksi he kutsuvat kimalaisia luokseen ja säteilevät iloisissa väreissä niin puutarhassamme kuin lautasellamme. Krassit ovat todella helppoja ja nopeita kasvatettavia, jotka eivät tarvitse esikasvatusta. Lisää näitä ihmeellisen pippurisia kukkasia salaattiin ja lämpimän ruuan päälle. Kokeileppa muuten krassinkukkapestoa tai lisää kukkia lihapullataikinaan! Loppukesän siemenet saat taiottua kaprismaisiksi säilykkeiksi alta aikayksikön.
Hilpeää puna-apilaa ei tarvitse kuin kylvää pihamaalle (jos sitä ei siellä muuten kasva) ja muuta hoitoa ei sitten tarvitakaan. Monivuotinen apilakasvusto on mahdottoman kelpo esikasvi muille lajeille, sillä se hoitaa ja rikastuttaa maan typpivaroja. Hunajaisista, makeahkoista kukkasista saapi somaa teeainesta sekä kruunuja kakkusille sekä muille herkuille.
Geranium-perheen yksilöt antavat meille paljon iloa puutarhoissa ja puutarhoista lautaselle. Näissä kaunokaisissa on semmoinen sitrusvivahde, joka antaa mukavasti pirteyttä ruokiin. Sydämellisiä kukkia ovat he!
Orvokkien kukkaset ovat varmaan näitä tunnetuimpia syötäviä kukkasia ruiskaunokin ohella. Suurin osa orvokeista ovat hyvinkin syötäviä, mutta osalla keltaisista kavereista saattaa olla laksatiivisia vaikutuksia. Kuulostele kehoasi keltaisia kukkia syödessäsi. Koristele orvokeilla kesäjuomasi, salaattiannokset sekä kakkuset. Orvokit sopivat runollisesti yhteen väriminttujen kanssa.
Punaisen värimintun (Monarda didyma ’Cambridge Scarlet’) terälehdet ovat syötävien kukkien aatelistoa, jotka luultavammin maistuvat ihanuudessaan jokaiselle, ken heitä maistaa uskaltaa. Tuoksu on huumaavan ihana! Kaikkien väriminttujen kukkaset ovat syötäviä. Tämä puutarhaperenna leviää viihtyessaan satoisaksi kasvustoksi, josta raaskii kerätä tee-ainesta myös talven varalle. Kuulema siitä mykeröstä, jossa terälehdet ovat kiinni voi valmistaa yskärohtoa. Se kyllä maistuukin sen verran tuliselle, että uskon sen sisältävän paljon lääkinnällisiä ominaisuuksia.
Pihallamme kasvaa aurinkoinen loistohelokki, jonka sain mukavalta mummalta siirtolapuutarhapäiviltä. Tämän loistokkaan koristekasvin pirteän keltaiset kukat maistuvat hunajaisen makeilta ihan sellaisenaan. Kaikkien helokkien kukkaset ovat syötäviä ja heidän lehtiäkin voipi nauttia pippurisuutta kaivatessaan. Loistohelokin lisäksi kultahelokki on suosittu puutarhaperenna.
Kehäkukkien terälehtiä voidaan käyttää leivonnaisten värjäämiseen sahramin tapaan sekä kakkujen ja salaattien koristeluun. Kuivattu kehäkukka ilostuttaa talven leivonnassa. Olen tehnyt ihanaa öljykastiketta uuttamalla kehäkukan teräkehtiä sekä porkkanannaatteja laadukkaaseen oliiviöljyyn ja sama öljy käypi myös ihosi hellimiseen. Jokaisessa puutarhassa soisi kehäkukkien kasvavan.
Maatamuokkavana ihmeenä voikukka on tuiki tarpeellinen puutarhassamme ja samalla tarjoaa superravintoa meille ihmisillekin. Käytä kukkasia niin raakana kuin kypsennettynä ja laitappa voikukkasimat kesäksi pörisemään. Voikukkatee sopii myös kefiirin sekä kombuchan pohjaksi hänelle, joka pelailee näiden ihmeellisten sihijuomien kanssa.
Tämä pölyttäjienkin suosiossa olevan sinisen kukkasen on sanottu auttavan huolten unohtamisessa ja antavan lisää rohkeutta stimuloiden adrenaliinintuotantoa. Suomalainen nimi viittaa sen kurkkumaiseen makuun ja lehtikin on semmoinen hyvällä tavalla vetinen. Koristeleppa jääpalset näillä kukilla, niin saat yllätyksellisyyttä ja kauneutta juomiin.
Syötävien kukkasten sievää listaa voisi jatkaa aina keskikesään saakka, täällä minä sitten kirjoittelisin vielä tuolloinkin, mutta lopetellaan. Edellä mainittujen ihastuttavien kukkasten lisäksi puutarhasta voi napsia suuhunsa mm. kaunokaisen kukkaa (Bellis), pihasyreeniä, miltei kaikkia mausteyrttien kukkia, kurpitsankukkia, sipuleiden kukkia, malvoja, maloppia, tuoksumataraa, kuunliljoen ihanan hempsakoita kukkia sekä tietysti ruusun terälehtiä. Luonnonkukkien listakin on mittava hormankukista siankärsämöön. Intiaanisokeriin tai kookoskukkasokeriin voi sekoittaa maailmankaikkeuden koko väriskaalan eri kukkien terälehdistä ja luoda lumoava kukkaissokeri kaikkeen makeuttamiseen. Päiväliljoen (Hemerocallis) kukkia voi muuten myös maistella ja etsiä heistä erinäisiin kasveihin vivahtavia makuja. Muistathan, ettei liljojen (Lilium) kukat ole syötäviä. Kukitaan kaikki yhdessä ja annetaan kukkaisenergian virrata meihin kaikessa loputtomassa rakkaudessa!
Hyvä kirjanen syötävien kukkien maailmaan on Kirsi Tuomisen Syötävän kaunis piha, josta minäkin olen paljon vinkkejä saanut osakseni.
Kun on päätöksenteon aika, monet meistä keskittyvät siihen pahimpaan. Siihen, mihin väärä valinta voi pahimmillaan johtaa. Olemme kauhuissamme, ja tilanne lähes lamaa meidät.
Mitäpä, jos joku kertoisi, että vääriä valintoja ei ole siinä missä oikeitakaan? Mitäpä, jos jokainen valinta jonka teemme, auttaa meitä oppimaan lisää itsestämme? Joko opimme ymmärtämään sen, mitä haluamme, tai sen, mitä emme ainakaan halua. Löydämme elämän arvomme, ymmärrämme paremmin periaatteitamme, ja mikä parasta, valintamme auttavat meitä kasvamaan ihmiseksi, joka haluamme olla. Kun opimme näkemään valinnat mahdollisuuksina, mahdollisuuksina kasvuun, voimme tehdä valintoja suoraan sydämestämme.
Niitä hetkiä varten, kun päätöksenteko on jo saattanut lamaannuttaa, tässä voimaannuttavia sitaatteja kirjasta Find Your Happy.
1. Et voi lähteä nykyisestä tilanteestasi ellet tiedä, missä mieluummin olisit.
2. Kaikki tapahtumat elämässä ovat oppitunteja. Jos elät toistamalla samoja kaavoja, et ole läpäissyt oppituntia. Siirrymme elämässä eteenpäin ymmärtämällä oppitunnit ja läpäisemällä ne.
3. Elämä ei satuta, odotukset satuttavat. Asiat eivät tapahdu meille, ne tapahtuvat meitä varten.
4. Sinun tulee valita kokeileminen, muuten mikään ei muutu.
6. Prosessi saattaa joskus näyttää vain kasalta epäonnistumisia. Meidän tulee oppia ensin, mikä ei toimi, jotta voimme oppia mikä toimii. Älä luovuta, olet lähempänä kuin luulet.
7. Luovuttamisen ja omien rajojen tuntemisen välillä on suuri ero. Tiedä, milloin tarpeeksi on tarpeeksi. Tunne rajasi.
8. Takaiskut ovat ihmeitä valepuvussa. Usko, että asiat tapahtuvat eduksesi.
10. Kun lakkaat jahtaamasta sitä, mitä mielesi haluaa, voit saada sen mitä sielusi haluaa.
Katselen uutta sohvaani. Se on naapurin vanha, marjapuuron värinen. Suuri, muhkea ja kulunut.
Tiedätkö, mitä on manifestointi? Se on suunnilleen sitä, että saat mitä tilaat. Mietin, miksi en saanut sitä mitä tilasin. Halusin sohvan Vepsäläiseltä. Vanha rakas sohvani, joka oli kulkenut kanssani ensimmäisestä kodistani alkaen, alkoi käydä pieneksi. Emme mahtuneet siihen enää. Tarvitsin suuremman sohvan.
Sain suuremman sohvan, mutta se ei tullut uutena, vaan kuluneena ja käytettynä.
Mietin muita asioita, joita olen halunnut, mutta en ole saanut.
Ensimmäiseksi tulee mieleen nuoruudenrakkaus. Olimme monta vuotta yhdessä, sitten erosimme ja sotkimme asiat niin, ettemme voineet palata yhteen. Vuosien ajan poikaystävä tuli uniin. Aamulla minulla oli häntä kirvelevä ikävä. Suhde oli muuttunut mielissämme, todennäköisesti eri syistä, mahdottomaksi.
Kun tuli se päivä, ettei suhde ollutkaan enää mahdoton, jouduin tekemään valinnan, etten halunnut häntä enää. Aikaa oli kulunut muutama vuosi, olimme kasvaneet eri suuntiin. Siinä lähellä oli tuttu ja rakas ihminen, mutta jo vieraaksi muuttunut. En voinut haluta häntä enää. Ovi oli jo kiinni.
Sitten tulee mieleen avioero. En halunnut avioeroa, en missään nimessä halunnut sitä. Revin itseni rikki vastustamalla sitä. Kun nyt katson taaksepäin, en osaa kuvitella minkälaista elämäni olisi, jos emme olisi eronneet.
Erosta alkoi versoa iso joukko asioita, jotka toivat minut tähän, missä olen nyt. Elämästä ja minusta punoutui esiin jotain uutta. Jotain, mikä ei koskaan olisi voinut syntyä, jollen olisi eronnut. Jollen olisi eronnut menemällä rikki. Tuntuu, kuin kaikella, jokaisella ikävällä yksityiskohdallakin, olisi ollut tarkoituksensa.
Ajattelen taas nuoruudenrakkautta. Jos emme olisi eronneet, tai jos olisimme voineet palata yhteen ajoissa, olisin perustanut hänen kanssaan perheen pienessä kotikaupungissani. Mutta me erosimme, minä muutin Helsinkiin ja rakastuin ensin sosiologiaan ja sitten sosiologimieheen, josta tuli suuri rakkauteni. Hän, josta sitten erosin särkyneenä.
Joskus tuntuu suurelta vääryydeltä, ettei saa jotain, mitä haluaa. Nuoruudenrakkaus oli monien vuosien ajan haikeasti mennyttä. Avioero tuntui pitkään katkeralta. Kun katson elämäni tapahtumia kauempaa, niiden viisaus näyttäytyy uudessa valossa. Suljettu ovi johti kulkemaan toisaalle – ja juuri siellä toisaalla oli se kauneus, jonka äärelle minun kuuluikin kulkea.
Joskus juuri suljetut ovet viitoittavat tien sinne, minne on hyvä kulkea. Suljetun oven edessä seistessä se tuntuu pahalta, mutta kun nostaa katseensa, voi nähdä jotain ihan uutta. Ja siitä uudesta voi avautua jotain kauniimpaa kuin osasi suljetun oven edessä kuvitellakaan. Kun vain suostuu katsomaan, ja näkemään. Luopuu yrityksistä ohjata ja kontrolloida elämänsä jokaista yksityiskohtaa.
Marjapuuron värinen nuhjuinen vanha sohva. Yhtäkkiä muistan, mitä itse asiassa oikeastaan toivoin. Toivoin uutta sohvaa. Toivoin sitä Vepsäläiseltä, kävin katsomassakin yhtä. Toiveessani oli mutta. Pieni ongelma. Kuopukseni on vielä pieni ja tahmainen. Hyppii rasvaisena, hiekkaisena ja suklaakeksi kädessä sohvalla. Pilaa sisustuksen rennolla ranneliikkeellä. Kun toivoin uutta sohvaa, mietin, miten suojelisin kallista hienoa sohvaani nykyiseltä elämäntilanteeltani. Jollain tavalla olisi parempi, ettei hieno sohva tulisi ihan heti.
Taisin siis sittenkin saada juuri sitä, mitä tilasin.
***
Kirjoitus on julkaistu myös HIMA Happinessin Blogeissa. Sieltä löydät myös kaikki vanhemmat kirjoitukseni.
