Sivu 357 – Hidasta elämää

Ei ole lapsen vika, jos häntä ei ole osattu rakastaa – Lapsuudessa syntynyt arvottomuuden kokemus on haava, jota on vaikea parantaa

Eräänä aamuna vain vähän aikaa sitten näin unen ja valveen rajamailla kuvan tyynestä ja kirkasvetisestä lammesta. Vedestä heijastui sininen taivas ja pilviä. Tunsin itseni katsomassa veden pinnasta heijastuvaa ihmisen hahmoa; en nähnyt kasvoja, mutta tunne jonka tunsin, tuntuu vieläkin. Minut oli saatettu ydinuskomukseni äärelle.

Minut oli ohjattu katselemaan arvottomuuden tunnettani. Arvottomuuden kokemus aivan paljaana ollessaan on todella kipeä tunne. Arvottomuudessa on jotain samaa kuin vääränlaisuuden kokemuksessa, mutta samalla jotain vähän syvempää. Häpeä ja sen eri muodot ovat näille kahdelle yhteinen nimittäjä.

Katselen aina silloin tällöin itsestäni valokuvaa, jossa olen ihan pieni. Ehkä puolen vuoden ikäinen. Kuvassa minulla on vaaleanpunainen kietaisupaita ja valkoiset potkuhousut. Katson isoilla silmillä kuvaajaa suoraan ja hymyilen. Katson pientä ja näen pelkkää suloisuutta. Katse on vauvalla niin auki, että sielu näkyy. Sillä tavalla ihan pieni lapsi maailmaa katselee.

Kuva aiheuttaa minussa usein itkuisen olon. Tunnen surua siitä, mitä kaikkea tuo lapsi joutui kokemaan niin, että katse muuttui toisenlaiseksi. Samalla etsin katseesta sitä jotakin, mitä olin ja mitä kohti olen edelleen menossa – alkuperäistä sielullista minua kohti, joka on valoa ja rakkautta, häivähdys taivasten valtakuntaa.

Arvottomuuden kokemus – mihin valo ja rakkaus katoavat?

Valo häviää, kun sukupolvet toisensa jälkeen istuttavat lapsiinsa häpeän ja arvottomuuden kokemuksia. Saamme osaksemme haavoittuneiden ihmisten katseita, jotka kertovat, että meissä on jotain, joka ei ole hyväksyttyä. Näitä kokemuksia me sitten aikuisina ryhdymme paikkaamaan parhaan kykymme mukaan. Harvoin olemme kovin tietoisia siitä, mitä keinoja käytämme selviytyäksemme ihan itsessämme pohjimmaisena olevien tunteiden kanssa.

Kunpa kaikkia lapsia kunnioitettaisiin ja katsottaisiin rakastavin silmin, ei moitittaisi eikä väheksyttäisi ja jätettäisi yksin selviytymään vaan annettaisiin heille kuuluva arvo ja täydellinen hyväksyntä. Niin että lapsi voisi kasvaa itseään ja muita rakastavaksi ehjäksi ihmiseksi ja voisi pysytellä itsensä äärellä eikä kadottaisi kosketusta omaan itseensä. On niin kova työ aikuisena saada itsensä ehjäksi jälleen.

Minusta on tärkeää ymmärtää, ettei se ole sen vauvan tai lapsen vika, ettei häntä osattu rakastaa. Moni kysyy, mikä vika minussa on, kun en kelvannut. Lähellä olevilla vain ei ollut riittävästi tavaraa omassa rakkauskupissaan, jotta siitä olisi riittänyt lapsille asti. Tyhjästä kupista ei pysty ruokkimaan rakkaudennälkäistä lasta. Ikävää tässä on se, että rakkauden nälkä jää, ja sitä nälkää aletaan sammuttaa mitä ihmeellisimmillä asioilla. Monelle riittää se, että saa kunnon aterian puutteessa edes murusia – nekin täyttävät enemmän kuin ei mikään.

Ihmismieli on niin hölmö, että se etsii ruokaa päättömyyksilleen ja kärsimyksen lähteelleen. Itse olen tehnyt esimerkiksi monia sellaisia ihmissuhdevalintoja, joissa sanoma on ollut tuttu. En ole uskaltanut valita elämääni niitä kumppaneita, jotka olisivat tarjonneet minulle rakkautta.

Olen töissä saattanut kuulla ihmisten palautteista pelkän kriittisen ja suodattanut positiivisen pois. Näkymättömät tuntosarveni ovat tunnistaneet arvottomuutta vahvistavat olosuhteet.

Olen nähnyt usein vain ne katseet, jotka ovat katsoneet tyhjästi tai armottomasti. On ollut paljon asioita, jotka ovat hanganneet sisälläni olevaa kipeää haavaa. Ihan itse nuo kokemukset ja vahvistavat olosuhteet valitsin, koska en muutakaan osannut.

Kuulostaako tutulta?

Tälläkin tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu. Tiedättekö, miten kiitollinen olen tänään siitä, että syvä kokemukseni on nyt paljas ja näkyvillä. On paljon helpompi käsitellä avohaavaa kuin haavaa, jonka päällä on hiekkaa ja kaikenlaista muuta tavaraa. Matkanteko perimmäisen kipuni äärelle on ollut älyttömän raskasta, mutta tunnen nyt, että olen perillä. Jotenkin ei ole kiire enää mihinkään.

Kurkkaa Miian kirja Masennus ja tunnelukot.

Kirjassa käsitellään esimerkiksi sitä, miten lapsuudessa syntynyt vääränlaisuuden kokemus voi näkyä aikuisena syvänä häpeän tunteena ja vaikuttaa jopa masennuksen syntyyn tunnelukkojen kautta.

5 askelta lapsuuden säröistä vapautumiseen – Kiitä itseäsi, sillä olet tehnyt parhaasi

Yllättävän monella reaktiollamme, käyttäytymistavallamme ja jopa ajatuksellamme on juuret lapsuudessamme. Joskus huomaamme yhteyden lapsuuteen, usein emme, mutta kaikkiin meihin on jäänyt näitä säröjä. Tämä säröillä oleva sisäinen lapsemme vaikuttaa yhä alitajunnan kautta päätöksiimme, reaktioihimme ja tapaamme elää.

Esimerkiksi ylisuorittaminen ja perfektionismi tai omien arvojen ja toiveiden toissijaistaminen kunnioitettavan työuran edessä vihjaavat säröilleen sisäisen lapsen ohjaavan meitä. Haluatko vapautua sisäisen lapsesi kahleista ja elää täysillä omaa, täyttä elämää? Näillä viidellä askeleella pääset alkuun:

1. Rakasta itseäsi

Lapset usein tuntevat, että ollakseen rakastettu, hänen täytyy saavuttaa tavoitteita: saada hyviä arvosanoja, tulla hyväksytyksi tiimiin tai seurata sisarusten jalanjälkiä. Vasta suorituksen myötä on saatu kiitosta vanhemmilta.

Jotkut vanhemmat ovat oppineet lapsuudessaan, että rakkauden näyttäminen on heikkouden merkki, eivätkä siten ole osanneet osoittaa rakkauttaan selvästi. Rakasta ja arvosta itseäsi, niin sinun ei tarvitse todistella teoilla arvoasi kenellekään (edes itsellesi).

2. Hyväksy tunteesi

Monet oppivat turruttamaan tunteensa ja esittämään vahvaa jo pienestä pitäen. Usein vanhemmat ovat oppineet suosimaan itkemisen ja negatiivisten tunteiden peittelyä. Nämä tunteet eivät kuitenkaan katoa, vaan ne odottavat pinnan alla ja vaikuttavat päätöksiimme vielä aikuisiälläkin. Niin kauan, kunnes jonain päivänä ne päästetään esille ja hyväksytään.

Kuuntele pinnan alla kyteviä tunteitasi ja anna niiden purkautua. Älä tukahduta tunteitasi, niin ne eivät pääse häiritsemään päätöksentekoasi.

”Älä yritä korjata itseäsi – et ole rikki! Olet täydellisen epätäydellinen ja mittaamattoman voimakas.” – Steve Maraboli

3. Tunnusta, ettet ansaitse pahaa

Lapsena helposti olettaa, että ansaitsemme kaiken sen pahan mitä meille tapahtuu. Kerromme itsellemme olleemme huonoja, teimme jotain väärin, siksi näin kävi. Harvoin tilanne kuitenkaan on niin.

Vanhemmat kantavat usein oman lapsuutensa säröjä ja reagoivat niiden pohjalta. Jos he eivät ole käsitelleet omia haavoittuneita sisäisiä lapsiaan, painolasti siirtyy sukupolvelta toiselle niin kauan, kunnes tiedostava aikuiseksi kasvanut lapsi rikkoo ketjun, hyväksyy menneisyytensä ja vapautuu taakoistaan. Ole sinä tämä muutos ketjussa.

4. Pyydä ja anna anteeksi itsellesi

Usein saatamme lapsena kohdella itseämme kaltoin: Yli- tai alisuorittaa, tiedostamatta tehdä enemmän kuin haluaisimme tai vältellä ryhdistäytymistä. Kyse voi olla myös jostain pienestä tapahtumasta, joka edelleen kaihertaa mieltäsi.

Pyydä itseltäsi anteeksi. Yksi nopeimmista tavoista tuhota itsemme on roikkua häpeässä ja katumuksessa. Me kaikki olemme joskus olleet lapsia, ja kuten kaikki, sinäkin olit ja olet inhimillisen epätäydellinen.

5. Kiitä itseäsi – teit parhaasi

Kiitä itseäsi siitä, ettet antanut periksi. Olet selviytynyt vaikeistakin hetkistä tähän päivään saakka. Kiitä itseäsi myös siitä, että olet suojannut itseäsi, vaikka se olisi tapahtunut takertumalla menneisyyteen tai muistoihin.

Älä tuomitse, vaan ole kiitollinen ja kunnioita itseäsi. Teit parhaasi, vaikket aina yltänytkään omien (tai muiden asettamien) tavoitteiden tasolle. Ansaitset oman kunnioituksesi. Kun päästämme irti täydellisyyden tavoittelemisesta, emme enää pelkää epäonnistumista.

Lähde: tinybuddha.com

Parisuhde on henkinen prosessi – niin on myös avioero

Parisuhteen vuorovaikutus on parhaimmillaan kuin rakkaudellista tanssia ja pahimmillaan tuhoavaa väkivaltaa. Mitään muuta ihmissuhdetta ei ole ladattu niin väkevin odotuksin. Tuomme suhteeseen mukanamme koko menneisyytemme ja lisäksi toiveet tulevaisuuden suomasta hyvityksestä. Useimmille alkurakkauden aika on huumaavaa ja kevyttä. Toinen on vastaus kaikkiin kysymyksiin. Huuman haalettua tutustuminen on todennäköisesti edennyt jo sille tasolle, että tiedät mitä vastaat, kun elämä kysyy ”Tahdotko rakastaa?” Parisuhderakkaus on toki myös haluamista ja omien tarpeiden tyydyttämistä. Välillä siitä voi olla pyyteettömyys kaukana. Myötätunto voisi monessa kohdessa tehdä kuitenkin hyvää suhteelle. Se on rakkaudellinen parisuhdetaito. Rakastatko minua silloinkin, kun en voi antaa sinulle mitä haluat?

Tutkijoiden mukaan kommunikointimme on noin 70% sanatonta. Tämän toki tietävät kaikki kielimuurista huolimatta joskus ulkomaalaiseen rakastuneet. Kehojen kieli on vastaansanomatonta. Onko rakkauden osoittaminen parisuhteessa siis ennen kaikkea tekoja? Vai onko se kosketusta? Onko se erotiikkaa? Tunteiden osoittamista ilmein? Onko siivoaminen ja ruoanlaitto viestintää? Kuinka suuri osuus on tunnelmien vaihdoilla, jotka nappaamme ilmasta? Missä menee oman intuition ja pelkoihin perustuvan tulkinnan raja? Siellä missä puhuminen lakkaa, tulkinta alkaa ja me arvioimme toista ihmistä aina oman menneisyytemme kokemuksista käsin.

Yksikään ihmissuhde ei kehity ja vahvistu itsestään. Läheisyyden syntyminen vaatii uskallusta kysyä mitä toinen kaipaa ja avoimuutta kertoa mitä itse haluaa. Vaikka kauhistuttaisi kuinka. Usein kaikista kipeimmistä asioista kertominen tuottaa eniten läheisyyttä. Kohtaamiselle pitäisi antaa arjen keskellä yhteistä aikaa, jatkuva toisen ohittaminen kasvattaa helposti välimatkaa, joka voi johtaa yhteyden kadottamiseen. Onnellisia pariskuntia tutkittaessa on todettu, että heitä yhdistää yhteiset uudet kokemukset ja jännittävien elämysten yhdessä jakaminen. Voimakkaat tunteet voimistavat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Eikä siihen tarvita rahaa matkustaa toiselle puolelle maapalloa. Yhteinen uusi makukokemus tai käynti taidenäyttelyssä voi toimia yhtä hyvin.

Vaikka parisuhde on kahden kauppa, voi se todennäköisemmin hyvin kun molemmat pitävät huolta itsestään ja kantavat vastuun omasta onnestaan. Sitä ei voi ulkoistaa toisen tuottamaksi. Itsensä kanssa viihtyvä ja omasta elämästään tykkäävä kumppani on hyvää seuraa.

Parisuhde on ennen kaikkea henkinen prosessi. Jotta kahden ihmisen liittyminen toisiinsa voisi toimia, tulee molempien olla auki elämälle ja itselleen. Rakkaus on annettu meille käytettäväksi ja parhaimmillaan se on kaikkia tekojamme ohjaava voima. Tarvitsemme myös itseämme kohtaan hyväksyntää ja rakkauden osoituksia. Kaija Maria Junkkari kirjoittaa kirjassaan Sielukas nainen: ”Ihmissuhteiden muuttamisessa on tärkeää ymmärtää, että suhteen samana pitämiseen tarvitaan kaksi, sen muuttamiseen riittää yksi. Muutoksen saa aikaan muuttumalla itse, ei odottamalla sitä, että toinen muuttuu ensin.”

Joskus mikään yrittäminen ei enää riitä ja viimeiseksi kortiksi pöydälle jää ero. Kriisi on molemmille samaan aikaan yhteinen ja samalla aivan oma, tuntematon maa, joka täytyy kulkea omassa tahdissa, omin tukivoimin. Varmasti yleisimmät eron yhteydessä kysytyt kysymykset ovat: Miksi erosimme? Kuinka koskaan voisin enää luottaa kehenkään, kun se, johon luotin, petti odotukseni? ja Mitä tein väärin? Ensimmäiseen kysymykseen ei ole milloinkaan vain yhtä vastausta, toisen kysymyksen haasteeseen pystyy vastaamaan ajan kanssa tutustuessaan rakkauteen ja omaan itseensä paremmin. Kolmas kysymys on vaativa ja väkivaltainen. Voit toki pohtia, voisitko tehdä jotain tulevaisuudessa toisin, mutta päättyneessä suhteessanne toimit todennäköisesti niin kuin parhaaksi näit.

Tärkeämpiä kysymyksiä eteenpäin selviytymisen kannalta ovatkin seuraavat:

Oletko valmis tekemään erostasi oppimisprosessin, jonka avulla voit rakentaa paremman itsetuntemuksen?
Minkä sinussa olevien puolien ja asioiden tutkimista se vaatii?
Miksi valitsit juuri hänet puolisoksesi?

Eroprosessiin menee ainakin vuosi, joillakin useampi. He jotka ovat aloittaneet eroamisen liittyvien tunteiden käsittelyn jo suhteen aikana, voivat päästä lyhyemmällä ajalla. Tilastojen mukaan suhteessa aktiivisemman eropäätöksen tehneet, ns. jättäjät ovat keskimäärin pohtineet lähtöään kahden vuoden ajan ennen päätöstä. Älä siis kiirehdi, erokriisiä ei voi suorittaa läpi vaan sille tulee suostua. Niin kauan kun tietyt tunteet nousevat sinussa esiin, niin kauan niillä on sinulle asiaa. Ota ne siis vastaan ystävinä, jotka opettavat sinulle itsestäsi ja päättyneestä suhteestanne tärkeitä asioita.

Muistathan, että yksin ei kannata jäädä. Turvaudu ystäviin tai hae apua eroseminaarista, niitä järjestetään eri puolilla Suomea. Eroneuvokeskuksesta saa ilmaista tukea. Lue hyvää erokirjallisuutta, myös kaunokirjallisuutta. Minua auttoi aikanaan Ted Hughesin Syntymäpäiväkirjeitä. Kun mieli on sekaisin, on erityisen tärkeää huolehtia kehosta, syö terveellisesti, liiku ja lepää, vaikka se tuntuisi nyt maailman turhimmalta asialta. Tulee päivä, jolloin huomaat päässeesi eteenpäin ja alat nähdä tulevaisuuden mahdollisuutena.

Kuva: Katri Somerjoki

Marika uusi kirja nyt Hidasta elämää puodissa

Aivomme huijaavat meitä huonoon fiilikseen – Tämä tekniikka auttaa löytämään ilon

Huono fiilis ei tahdo päästää otettaan irti millään tai päässäsi pyörivät samat negatiiviset ajatukset kerta toisensa jälkeen uudelleen ja uudelleen. Voisi siis kuvitella, että asiat ovat huonosti, mutta tästä tunteesta huolimatta suurimmalla osalla meistä asiat ovat juuri nyt ihan ok. Miksi sitten emme aina huomaa, että asiat ovat ihan ok?

Negatiivisuus elinehtona – paperitiikerifobia. Yksi syy miksi emme huomaa positiivisia asioita kovinkaan helposti, saattaa piillä hermostomme noin 600 miljoonan vuoden kehityskulussa. Tuona aikana hermostomme on muotoutunut suojelemaan meitä tehokkaasti vaaroilta sekä kiinnittämään herkästi huomiota meitä mahdollisesti uhkaaviin asioihin.

Herkästi aktivoituva hälytysjärjestelmämme sopi hyvin aikoihin, jolloin meidän täytyi vältellä mahdollista tiikeriä pusikon takana. Haluan tässä painottaa sanaa mahdollinen. Ja tästä mahdollisuuteen tuijottamisesta on syntynyt nykyaikaa ajatellen myös yksi ”virhe”. Virhe on se, että aivot tavallaan huijaavat meitä. Aivot saattavat ehdottaa meille, että pusikon takana on oikea tiikeri, vaikka siellä ei olekaan. Ja tästä johtuen reagoimme pelkkään mahdollisuuteen tiikeristä – eli niin sanottuun paperitiikeriin.

Vaikka tästä todellisuusvirheestä saattaa seurata ahdistuneisuutta ja negatiivisuutta, on tämä parempi vaihtoehto kuin virhe, jossa emme huomioisi lainkaan pusikon takana olevaa todellista tiikeriä. Vaihtoehtoina aikoinaan oli siis joko ahdistus ja mahdollisen vaaran välttäminen tai välinpitämättömyys ja mahdollinen tuonpuoleiseen siirtyminen.

Meidän onneksemme evoluutio on valinnut näistä kahdesta vaihtoehdosta sen virheellisemmän tavan, joka aiheuttaa ”vain” ahdistusta. Ongelma on se, että tämä ahdistus on toisinaan aivan tarpeetonta.

Kolme hyvää asiaa vastaan yksi huono asia. Ei siis ole ihme, jos kiinnitämme lähtökohtaisesti enemmän huomiota negatiivisiin kuin positiivisiin asioihin. Negatiiviset asiat myös aiheuttavat enemmän hermostollista aktivaatiota kuin positiiviset asiat. Tunnistamme nopeammin yrmyn kuin iloisen ilmeen, harmittelemme enemmän 20 euron menetystä kuin osaamme olla iloisia 20 euron saamisesta ja mietimme illalla sänkyyn mennessä päivän yhtä negatiivista asiaa monien positiivisten sijaan. Näyttääkin sille, että meidän on vaikeampi hallita negatiivisia emootioita kuin positiivisia.

Valitettavaa on se, että mitä enemmän kiinnitämme huomiota negatiivisiin asioihin, sitä paremmaksi tulemme negatiivisten asioiden tuijottamisessa. Aivojen negatiivisuuteen tuijottavat hermoyhteydet kirjaimellisesti vahvistuvat. On siis aivan tarpeellista miettiä ja puntaroida päivittäin myös niitä elämän hyviä asioita ja vahvistaa näitä hermoyhtyksiä.

Onkin huomattu, että yleisesti tarvitsemme vähintään kolme hyvää tapahtumaa vastustamaan yhtä negatiivista asiaa. Parisuhteessa suhdeluku on psykologian professori John Gottmanin mukaan vielä suurempi. Jotta suhde toimisi hyvin, tarvitaan ainakin viisi hyvää asiaa yhden negatiivisen kokemuksen kumoamiseksi. Myös hyvin menestyvillä työryhmillä näyttäsi kommunikoinnin suhdeluku positiivisten ja negatiivisten kommenttien välillä olevan aika samanlainen. Näihin lukuihin voivat vaikuttaa asiat kuten ikä, genetiikka, stressi tai yleinen mieliala.

VAIKKA MUISTAISIMME PAREMMIN PÄIVITTÄISIÄ NEGATIIVISIA ASIOITA JA TUNTEITA, EI SE TARKOITA ETTEIKÖ MEILLE OLISI TAPAHTUNUT MYÖS HYVIÄ ASIOITA.

Ongelmia muistin kanssa. Olemme nyt yllä keskittyneet vain siihen minkälaisiin asioihin huomioimme luonnollisesti kiinnittyy. Negatiiviset voittavat positiiviset. Mutta meille on ollut elossasäilymisen kannalta myös tärkeää, mitkä muistot on hyvä säilyttää mielessä. Ehkä on ollut parempi muistaa ja hätkähtää käärmettä kuin oravaa. Aivomme itseasiassa käsittelevät vähemmän aikaa positiivisia kuin negatiivisia asioita ja mahdollisesti tästä johtuen saatamme muistaa tarkemmin negatiivisten asioiden yksityiskohtia. Mitä merkitystä tällä on? Vaikka muistaisimme paremmin päivittäisiä negatiivisia asioita ja tunteita, ei se tarkoita etteikö meille olisi tapahtunut myös hyviä asioita. Ainakin tutkimuksen mukaan meillä menee aika hyvin – OECD-maiden hyvinvointiasteikolla me suomalaiset sijoitumme neljänneksi.

Miksi kirjoitin negatiivisuudesta? Siksi, että oppisimme huomioimaan tilanteet, joissa herkästi lipsumme tarpeettoman negatiiviselle ajattelupolulle. Osalla meistä (myös minulla) kun on joskus tapana vain puhua… ja puhua… ja puhua negatiivisista asioista, samalla unohtaen mainita niistä monista positiivisista asioita, joita päivässä olemme kohdanneet.

MITEN VOIMME YRITTÄÄ ETEENPÄIN?

Huomioidakseen enemmän hyviä asioita elämässä jotkut pyrkivät vähentämään stressiä ja kirjoittavat elämän positiivisia asioita ylös – myös niitä, joita heistä itsestään on sanottu. Toiset taas opettelevat huomioimaan ja puhumaan mukavista asiosta enemmän. Voimme myös yrittää soveltaa psykologi Rick Hansonin käyttämää ideaa. Tehostamme edellisiä tekniikoita samalla idealla millä aivomme tehostavat negatiivisten asioiden tuijottamista – keskitytään pidemmäksi aikaa niihin positiivisin asioihin – yksi kerrallaan.

Näin tasapainotat huonoa fiilistä hyvällä

1. Mieti jotain mennyttä tai tämän hetkistä hyvää kokemusta.
2. Vietä sen kanssa hetki aikaa (10–30 sekuntia), jotta siitä voisi syntyä helpommin muistijälki.
3. Tehosta mielikuvaa esimerkiksi tunteella tai henkilökohtaisella merkityksellä.
4. Tunne kuinka hyvä asia uppoaa sinuun.

Ehkä tämä harjoitus ei tee yksinään ihmeitä juuri nyt, mutta yhtenä työkaluna se voi auttaa muokkaamaan hermoston toimintaa pitkän ajan kuluessa niin, että suuntaamme ajatuksiamme enemmän päivän hyviin asioihin.

Liiku, Syö, Seurustele, Hymyile, Lepää – Toista!

-Kristian

Sinussa on olemassa osa, joka on täydellinen juuri sellaisena kuin se on – 5 lohduttavaa ajatusta

Meissä kaikissa on olemassa osa, joka on täydellinen juuri sellaisena kuin se on. Tätä osaa ei tarvitse hoitaa tai parantaa. Meidän jokaisen tarvitsee vain löytää tämä osa. Meillä on kuitenkin olemassa erilaisia sisäisiä uskomuksia ja ympäristöstämme ladattuja ohjelmia, jotka kertovat meille, ettemme riitä aitoina itsenämme. Meidän tulisi olla jotakin muuta mitä me todellisuudessa olemme.

Nämä ohjelmat ovat omia sisäisiä, alitajuisia ajatuskehiä, joista emme välttämättä ole lainkaan tietoisia, jos emme pysähdy kuuntelemaan näitä sisäisiä puheita ja ”nauhoja”, joita me pyöritämme päivästä ja vuodesta toiseen. Nämä nauhat eivät ole totuus sinusta. Totuus ei nimittäin ole jotakin jonka voi oppia, totuus on jotakin jonka tunnet sydämessäsi todeksi.

Se minä, jonka olet oppinut näkemään itsenäsi, ei ole todellinen minäsi. Se minä on vain peilikuva kaikesta siitä, mitä olet elämäsi aikana alkanut uskomaan itsestäsi. Elämä nimittäin rakastaa sinua joka hetki. Huomaat sen, kun pysähdyt olemaan tietoinen todellisesta itsestäsi.

Teen sinulle viisi kysymystä. Pysähdy kaikessa rauhassa jokaisen kysymyksen äärelle, kuuntele tarkkaan oman kehosi viestejä, mitä kulloinenkin kysymys ja siihen liittyvät tarkentavat lauseeni tuovat sinulle. Kaikki on oikein, mitä huomaat. Voit halutessasi kirjoittaa tuntemuksiasi ylös.

1: Miltä tuntuu olla minä silloin, kun en tuomitse itseäni?

Aluksi saattaa tuntua siltä, etten todellakaan tiedä miltä tuntuu olla tuomitsematta itseä. Juuri nyt riittää, että kehosi kuulee tämän kysymyksen, ja tulevat kysymykset, koska sinussahan on jo olemassa se osa, jossa elää ehdoton rakkaus itseäsi kohtaan!

Silloin kun sinulla ei ole enää tarvetta tuomita itseäsi, loppuu myös tarve muiden tuomitsemiseen. Oletko kenties oppinut ajattelemaan itsestäsi, että sinun pitää ensin tehdä elämässäsi asioita tietyllä tavalla, vasta sitten voit hyväksyä itsesi. Kun havahdut itsesi hyväksymiseen ilman ehtoja, löydät sisältäsi sen jo olemassa olevan osasi, joka on saattanut odottaa jo pitkään tätä kohtaamista.

2: Miltä tuntuu olla minä silloin, kun en yritä olla koko ajan parempi kuin mitä olen nyt?

Olemme saattaneet oppia lapsesta asti sellaisille tavoille, että aina pitäisi yrittää enemmän, olla parempi ja tehokkaampi, jotta riittäisin lapsena, työntekijänä, vanhempana tai puolisona. Miten voisit riittää itsellesi juuri nyt, et tarvitse mitään muuta, tämä hetki on riittävästi.

Riittämättömyys kumpuaa erillisyyden tunteesta, joka on universaali este ehdottoman rakkauden kokemukselle. Syvimmillään meillä kaikilla saattaa olla pelko hylätyksi tulemisesta. Senkin vuoksi olemme oppineet suorittamaan yhä enemmän. Tämä tie vie valitettavasti vaan sellaiselle polulle, jossa mikään ei riitä. Olenko rakastettu ja hyväksytty juuri sellaisena kuin olen? Vai pelkäänkö että minut hylätään, jos uskaltaisin olla oma aito itseni?

3: Miltä tuntuu olla minä, kun en hylkää itseäni?

Miksi meidän on niin usein helpompi rakastaa ja auttaa toisia kuin itseämme? Mitä jos alkaisitkin kohdata itsesi ja oman totuutesi sellaisena kuin se on. Erään luostarin nunnan rukous kuului seuraavasti: ”Jumalani, näytä minulle totuus itsestäni, ei väliä kuinka kaunis se onkaan.” Miksi meidän onkaan joskus niin vaikea kohdata omaa sisäistä kauneuttamme ja täydellisyyttämme, vaan mieluummin hylkäämme itsemme?

Et voi olla koskaan todella onnellinen, jos olet epärehellinen itsellesi sen suhteen miksi et ole juuri nyt onnellinen. Meille kaikille on kertynyt elämämme aikana konflikteja, jotka ovat enemmänkin egojemme yrityksiä pitää meidät erillämme sisäisestä täydellisestä lähteestämme.

4: Miltä tuntuu olla minä, kun en vastusta omia kokemuksiani ja tunteitani?

Meillä ei ole vääriä tunteita tai kokemuksia, ne ovat niitä mitä ne ovat sillä hetkellä. Kohtaa ne niin kuin ne ovat ja opi niistä jotakin, se on niiden syvin tarkoitus. Anna itsellesi anteeksi se, ettet ole aina jaksanut kuunnella itseäsi ja omia kokemuksiasi, sillä hetkellä kun olet ne kokenut.

Kohtele siis tunteitasi niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Älä hylkää tai vastusta itseäsi ja tunteitasi, vaan kohtaa ne, toivota tervetulleiksi ja kysy niiltä, mitä ne tulivat sinulle viestittämään.

5: Miltä tuntuu olla minä, kun minun ei tarvitse enää yrittää parantaa itseäni?

Jos olet jo nyt täydellinen ihmisolento ja sielu, mitä sinun pitäisi syvimmillään parantaa? Riittää että alat kuuntelemaan sitä lähdettä, sitä täydellistä, eheää osaa itsestäsi, joka on jo olemassa. Kaikki alkaa siitä että hyväksyt itsesi juuri sellaisena kuin olet.

Muistathan, että elämä rakastaa sinua!

Tämä kirjoitus on luotu Robert Holdenin luennolla ”Life loves you” 26.9.2015 kuultujen kysymysten pohjalta.

Kuva: Depositphotos

Tutkija: Intuitio on tietoa siinä missä järkiajattelukin

Mitä intuitio oikein on?

Intuitiosta on välillä vaikea puhua, kun se tuntuu olevan kuin liukas saippua käsissä: juuri kun saa siitä otteen, se lipsahtaa käsistä. Samalla kun yrittää määritellä sitä, sanat pakenevat. Siinä tuntuu olevan monta ulottuvuutta.

Jos tutkailemme psykologiaa, löydämme käsitteet intuitio ja päättely. Psykologiassa intuition piiriin kuuluvat vaistot, automaattiset toiminnot ja muut tiedostamattomat prosessit, kun taas päättelyyn luetaan kaikki tietoiset kognitiiviset prosessit. Kaikesta tiedostamme vain 5–10 prosenttia on tietoista päättelyä ja 90–95 prosenttia ei-tietoista.

”Tietoisen päättelyn tiedon käsittelyn nopeus on noin 40–50 bittiä, kun taas tiedostamattomien ärsykkeiden määrä eri aistikanavien kautta arvioidaan olevan 11 miljoonaa bittiä. Mutta tuo luku voi olla paljon suurempikin”, intuitiotutkija Asta Raami tarkentaa.

Ei-insinöörikielellä tämä tarkoittaa sitä, että tietoinen mielemme käsittelee vain murto-osan siitä kaikesta informaatiosta, jonka otamme vastaan.

”Intuitiivinen puoli esikäsittelee koko ajan valtavaa tietovirtaa, joista vain pieni osa, tärkeät asiat, nousee tietoiselle puolelle jatkokäsittelyyn. Tärkeää voi olla esimerkiksi ongelmanratkaisu tai hengissäsäilyminen”, Asta sanoo.

Kun esimerkiksi istut bussissa selailemassa päivän uutisia kännykälläsi, tietoinen mielesi on kiinni sanoissa, ajatuksissa ja havainnoissa siitä, mitä luet. Samalla aistit ottavat vastaan valtavan suurta määrää informaatiota esimerkiksi liikkeestä, tilasta, omista kehon toiminnoista, tuoksuista, äänistä – aivan kaikesta. Et ole tietoinen noista asioita, ellei bussi yhtäkkiä nytkähdä odottamattomasti. Saatat myös kuulla ”sivukorvalla” ääniä, jotka aiemman tietosi pohjalta viittaavat esimerkiksi siihen, että joku nousee rattaiden kanssa bussiin. Kaikki tuo taustahälinä saattaa mennä sinulta ihan ohi, mutta silti ikään kuin tiedät, mitä ympärilläsi on tapahtunut.

”Intuitio on monien aistimusten yhdistämistä. Kun näkee ja aistii asioita ympäristöstä, kaikesta aistimuksesta syntyy kokemus, joka joko vahvistuu tai heikkenee seuraavassa kokemuksessa. Tämän seurauksena tulee tunne siitä, mihin kaikki on muuttumassa: mitä ihmiset tuntee yksilöinä ja miten se muokkaa kollektiivista alitajuntaa”, musiikkivaikuttaja Asko Kallonen kuvailee ja jatkaa:

”Esimerkiksi artistin seuraavia singlebiisejä valitessa saan tietoa monesta suunnasta: aistin ja kuuntelen tuntemuksia ja mielipiteitä sekä ympäristöstä että musiikista, ja minun tehtäväni on olla siinä välissä päättelemässä, miten nuo kaksi maailmaa kohtaavat. Musiikki on konkreettisesti ilmanvärähtelyä, abstraktia materiaalia ja sitä kautta tunteen välittämistä, ja on monien aistimusten ja tietojen synnyttämä kokemus, mikä biisi esimerkiksi valikoituu singleksi.”

Asta löysi kirjallisuudesta tutkimustensa aikana erilaisia tietämisen tapoja, jotka pohjautuvat erilaisiin kognitiivisiin prosesseihin:

Mutu-perstuntuma-tieto pohjautuu pitkälti oppimiseen ja assosiaatioihin. Ihminen kerää elämänsä varrella monenlaista tietoa, joka ikään kuin kerääntyy yhteen, kun tehdään tai arvioidaan päätöksiä. Tämä voi olla epäluotettavaa ja epävarmaa.
Asiantuntijan tieto syntyy 10 000 aktiivisen harjoittelutunnin jälkeen. Asiantuntijuus voi olla myös sanatonta tietoa, jota saattaa olla vaikea opettaa muille. Asiantuntija ”vaan tietää”, koska hänellä on niin paljon kokemusta erilaisista tilanteista. Ei-tietoiseen on varastoitunut valtava määrä tietoa.
Radikaali innovointi on kykyä ylittää oman asiantuntijuuden rajat ja luoda täysin uutta oman asiantuntemuksensa ulkopuolella. Tähän kuuluvat esimerkiksi nobelistit, jotka kykenevät visioimaan seuraavalle vuosisadalle, tai keksijät, jotka pystyvät luomaan sellaista, joka ei perustu olemassaolevien asioiden uudelleen yhdistelyyn.
Suora tietäminen tarkoittaa asioita, joita ei niin sanotusti pitäisi voida tietää. Se voi olla epätavallista tietämistä, kuten ennalta aavistamista. Kyse ei ole yliluonnollisesta asiasta.

Ulos oravanpyörästä? – Murra nämä 5 vapauttasi estävää myyttiä

Kirjoittajasta: Rosita Juurinen irtisanoutui 2014 pitkän uran jälkeen toiminnanjohtajan työstään ja ryhtyi luomaan hitaampaa elämäänsä. Päätös ehkäisi totaaliseen burnoutiin ajautumisen. Nykyisin hän reissaa ja kirjoittaa osan vuodesta Kaakkois-Aasiassa budjettitietoisesti elellen. Rosita haluaa rohkaista ja auttaa muitakin irtiotosta haaveilevia mm. uuden e-kirjansa Toimistosta travelleriksi – Matkaopas vapaampaan elämään avulla.

Kuulutko siihen kasvavaan ihmisryhmään, jotka tekevät työtä jaksamisensa äärirajoilla, työelämän viedessä kaikki mehut? Tai niihin, jotka sinnittelevät työssä, joka on ristiriidassa oman sisimmän tai itselle tärkeiden arvojen kanssa? Vai tunnetko muuten selittämätöntä vetoa heittäytyä johonkin uuteen elämään, jossa voit kokea olevasi enemmän sinä, enemmän elossa, enemmän onnellinen?

Moni haaveilee jonkinlaisesta työn kohtuullistamisesta, oravanpyörän hidastamisesta, ehkä totaalisesta irtiotosta. Yhä useampi onkin alkanut muuttaa elämäänsä omaehtoisempaan suuntaan. Rohkaisevista esimerkeistä huolimatta valtaosaa ihmisistä pidättelevät edelleen perinteiset käsitykset urapolusta ja työelämään sitoutumisesta sekä ulkoapäin iskostetut ajatusmallit siitä, millä kaavalla elämä tulee elää.

Oman irtiottoprosessini ja aiheen ympärillä pyörineiden keskustelujen pohjalta kokosin 5 myyttiä, uskomusta, jotka pitävät meitä jumissa epätyydyttävässä työssä ja elämässä, estäen tavoittelemasta parempaa. Nämä pään sisällämme olevat myytit ovat totta tasan niin kauan kuin niihin uskoo. Myytit voi kuitenkin murtaa rohkealla kyseenalaistamisella, uskaltamalla ajatella ja toimia toisin.

1. Ilman kokopäiväistä palkkatyötä ei taloudellisesti pärjää

On selvää, että kulutusta joudutaan karsimaan ja muuttamaan tietoisempaan suuntaan tulojen laskiessa. Ihminen voi kuitenkin luopua paljosta, menettämättä oikeasti mitään. Eikä tinkiminen lopulta tunnu pahalta, kun miettii mitä saa tilalle: vapauden, omatahtisuuden ja hyvinvoinnin. On hyvä hahmottaa, että palkkatyön vaihtoehtona voi hankkia tienestejä myymällä osaamistaan eri tavoin, toimimalla freelancerina tai lifestyleyrittäjänä. Tai miksi ei ryhtyisi osavuosityöntekijäksi?

Toimeentulon voi hankkia pienempinä puroina eri tulonlähteistä. Realisoimalla omaisuutta ja sijoittamalla voi myös mahdollistaa vapaampaa elämää. Kannattaa kysyä itseltään, minkä arvoista oma hyvinvointi ja vapaus minulle on. Kun vapauden- ja muutoksentarve on riittävän suuri, ihminen löytää kyllä keinot selvitä taloudellisesti.

2. Hyvästä urasta ja varmasta toimeentulosta luopuminen on hölmöyttä

Yhteiskunnassamme on edelleen vierasta ajatella, että saavutetusta asemasta voisi vapaaehtoisesti luopua ja haluta tehdä ehkä jotain ”alempiarvoista” työtä tai heittäytyä hankkimaan toimeentuloa omaehtoisemmin omista kiinnostuksen kohteistaan käsin aluksi murto-osalla entisestä palkasta. Tämä oli kynnys, jonka itsekin jouduin ylittämään. Olin siis joidenkin mielestä hölmö ja epärationaalinen, mutta opin, että järkiratkaisut eivät ole hyvän elämän tae. ”Hölmö” sen sijaan voi löytää onnen kuuntelemalla sisäistä johdatustaan ja ottamalla vastuun elämästään ja hyvinvoinnistaan. Joskus kysymys kuuluu: Hyvä työ vai paras elämä? Työrooleista ja statuksesta luopumalla voi löytää todellisemman minän.

3. Itseensä uskominen ja ”just do it”-ideologiat eivät kanna

Tällaiseen ”realiteeteillä” pelotteluun törmää toisinaan. Pelottelijat voivat olla niin viranomaisia kuin tuttaviasikin. Irtiottajia toppuutellaan uskottelemalla, että haaveitaan ei kannata edes tavoitella, koska ”vain harvat pärjäävät artisteina, käsityöläisinä, lifestyleyrittäjinä tai oman elämänsä vapaaherroina ja -herrattarina. Ja ne jotka yrittävät, palaavat pian häntä koipien välissä takaisin työmaalle, kun laskutkin on maksettava”.

Pahinta on, jos ihminen saadaan näin luovuttamaan, ennen kuin on edes yrittänyt tavoitella unelmaansa. Katkotaan siivet ennen kuin niiden kantokykyä on päässyt edes kokeilemaan. On aivan varmaa, että enemmän kadutaan sitä, ettei edes antanut itselleen mahdollisuutta kuin sitä, että ainakin yritti. Palkkatyöelämäänhän voi aina palata. Sitä paitsi aika moni myös onnistuu ja iloitsee elämänsä parhaasta päätöksestä.

4. Vain muhkea pankkitili mahdollistaa irtioton

Säästöt helpottavat toki vapaampaan elämään siirtymistä, mutta oravanpyörään ei tule jäädä juoksemaan loputtomasti vain siksi, että lompakko on liian ohut tai säästötavoitteet ovat liian korkealla. Säästämistä, omaisuuden realisointia ja lisätienestejä yhdistelemällä voi saada nopeastikin kokoon usean tuhannen euron kassan, jonka turvin voikin lähteä jo vaikka vuodeksi Aasiaan, minimoida siellä kulutuksensa tekemällä osan vuodesta vapaaehtoistyötä ruokaa ja majapaikkaa vastaan. Vuoden irtioton aikana ehtii myös suunnitella, miten elättää itsensä omaehtoisesti jatkossa. Vaikka puskurirahasto tuo turvaa, on niinkin, että vasta tiukoissa paikoissa ihmisen piilevät resurssit ja luovuus tulevat käyttöönotetuksi. Ja samalla ihminen kasvaa. Ei siis ole mikään pakko jäädä odottamaan saldotavoitteen täyttymistä, jos elämä kutsuu tänään.

5. On itsekästä tavoitella vapaampaa elämää

Vähäisempää työntekoa ja elämän leppoistamista ennen eläkeikää pidetään usein jotenkin itsekkäänä tekona. Omaehtoinen downshiftaaja saatetaan nähdä yleistä työmoraalia rapauttavana esimerkkinä, joka maksaa liian vähän veroja eikä edes kuluta tarpeeksi. Mutta eikö ihmisellä ole ensisijaisempi vastuu huolehtia omasta elämänlaadustaan kuin yhteiskunnan kannattelusta terveytensä ja hyvinvointinsa kustannuksella? Meillä on vain tämä yksi elämä ja siten oikeus ja vastuu tehdä siitä niin itsemme näköistä ja onnellista kuin mahdollista. Uupuneet ja onnettomat ihmiset eivät ole yhteiskunnankaan etu.

Ympäristön kannalta downshiftaus ja kulutuksen minimointi on varsin epäitsekästä. Vähemmän työtä tekevät ihmiset ovat myös enemmän läsnä perheilleen ja läheisilleen. Tyytyväiset ja tasapainoiset ihmiset säteilevät hyvää energiaa myös ympäristöönsä ja toimivat inspiroivina esimerkkeinä yhteisöissään. Ei syytä syyllisyyteen.

Oravanpyörästä ulospääsy kutsuu ihmisen hyväksymään muutoksen. Heittäytyessään uuteen vapaampaan elämään ei palkkatyön eduista ja turvasatamista voi, eikä kuulukaan pitää enää kiinni. Vasta vanhoista rakenteista irtipäästäminen tekee tilan uusille kutsumuksille, ideoille ja toimeentulon mahdollisuuksille. Varaudu siihen, että säännöllisen tilipussin ja työstatuksen lisäksi saatat joutua luopumaan myös kiireestä, stressistä ja pakkotahtisesta suorittamisesta. Todennäköistä on, että saat tilalle paljon enemmän kuin mistä luovut. Yksi asia, mistä ei kannata luopua, on kuitenkin sisäinen totuutesi, joka vie sinut aina varmimmin hyvänolon ja hyvän elon luo.

Jos kiinnostuit aiheesta, tilaa Rositan e-kirja tästä

Ikääntyvän luonnollinen terveys

Jokainen ihminen omaa valtavan sisäisen potentiaalin terveyteen. Monilla meistä ne signaalit ovat vaimennettuja, sen takia koen että on tärkeää muistuttaa perusasioista jotka kasaavat terveyttämme.

Ikääntyminen & ravinto

Ikääntyessä kehon rappeutuminen nopeutuu. Tämä tarkoittaa sitä että ikääntyvä ihminen tarvitsee monipuolisesti rakennusaineita kehoonsa. Aminohappojen eli ravinnosta saatujen proteiinien tarpeen määrä nousee kun rappeutuminen nopeutuu ikääntyessä. Sen takia on erittäin järkevää tarkistaa oma päivittäinen proteiinien saanti. Näkemykseni mukaan moni saa liian vähän kehon rakennuspalikoita eli proteiineja. Myös proteiinien hyväksikäyttö heikentyy ikääntyessä. Myös sairastaessa proteiinin tarve kasvaa. Hyvä lähtökohta olisi suosia vähintään 20–30g proteiineja joka ruokailulla. Hyviä lähteitä ovat eläinkunnan tuotteet kuten kala, riistaliha (eläimen ruokinta on tärkeää laadun kannalta), kananmunat sekä sisäelimet, jotka sisältävät mm. ikääntyvälle tärkeitä b-vitamiineja. Kasvikunnan puolelta kannattaa nauttia monipuolisesti esim. pähkinöitä, siemeniä, värikkäitä kasviksia, erityisesti lehtivihreää joka on suunnattoman hyvä aminohappojen lähde lisättäväksi ruokavalioon.

Myös rasvahappojen tarve lisääntyy ikääntyessä. Tämä johtuu hidastuneesta hormonitoiminnasta. Mahdollisimman vähän käsiteltyjä rasvoja tarvitaan solukalvoille, hormonitoiminnoille sekä keskushermoston toimintaan. Yksi merkki heikentyneestä hormonitoiminnasta on jatkuva kylmyyden tunne. Tähän voi auttaa esim. pieni määrä voin lisäämistä ruokavalioon. Monet pelkäävät edelleen rasvaa, mikä on harmi. Keho tarvitsee moniin toimintoihin hyvälaatuista rasvaa, jolla se esimerkiksi varmistaa toimivan aivotoiminnan. Laatuun kannattaa panostaa sillä tuotantotavat voivat vaikuttaa rasvojen laatuun. Suosi rasvojen lähteitä jotka ovat lähellä alkuperäistä muotoaan. Esimerkiksi pähkinät, siemenet, kasvikset, marjat, voi, kookosöljy, kananmunat, avokadot, oliivit sekä kala ovat erinomaisia valintoja.

Hiilihydraattejakin on hyvä olla mukana ikääntyvällä. Ruokavalion olisi hyvä varmistaa riittävän aminohappojen (proteiinien) ja rasvojen saanti. Niillä varmistetaan kehon rakennusprosessit sekä rullaava solutoiminta. Hiilihydraatteja saa mm. marjoista, kasviksista ja erityisen hienoja lähteitä ovat juurekset, joita kannattaa käyttää monipuolisesti. Hiilihydraatteja ei kannata pelätä, mutta niitä ei kannata liikaa popsia varsinkaan käsitellyissä muodoissa, kuten valkoisista jauhoista, makeisista, valmisruuista, makeisista, leivonnaisista yms. Jos panostamme hyvälaatuisiin hiilihydraatteihin (kasvikset, juurekset, marjat, hedelmät) kehomme yleensä pärjää loistavasti. Joillekin sopii hieman enemmän hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio, varsinkin jos elämäntapa on säilynyt fyysisesti aktiivisena eikä ylipainoa ole hälyttävästi päässyt kertymään. Silloin voi miettiä esim. gluteenittomia viljoja lisättäväksi silloin tällöin.
Ikääntyessä on hyvä muistaa myös, että kun proteiinien tarve lisääntyy niin myös käsittelemättömän suolan lisääminen on tärkeää.

Suola voi auttaa?

Proteiinien pilkkomiseen aminohapoiksi, imeytymiseen ja yhdistelyyn proteiineiksi tarvitaan aina suolaa. Liian vähäinen suolan saanti yhdistettynä liian vähäiseen proteiinien saantiin voi aiheuttaa dementiaa ihmisille. Suosi puhdistamatonta suolaa (esim. harmaa merisuola / kristallisuola / kalaharin suola), jota saa nykyisin monesta paikkaa. Optimaalista jakaumaa on haasteellista antaa koko kansalle sopivaksi, koska jokaisen elämäntilanne on erilainen. Kuitenkin meidän perustarpeemme ovat hyvin samanlaiset. Jokainen tarvitsee mieluusti joka aterialla riittävästi proteiineja, sopivasti rasvaa sekä paljon värikkäitä kasviksia josta saamme hiilihydraattien lisäksi kehon suoja-aineet.

Liikkuminen vahvistaa

Edelliseen hieman palaten, kun ikääntyvä alkaa menettää lihas- ja luumassaa, silloin proteiinien lisääminen on erittäin tärkeää. Proteiinipitoinen ruokavalio yhdessä riittävän d-vitamiinin sekä kalsiumin ja magnesiumin kanssa suojaavat lihas- ja luukadolta. Tämä ei vielä kuitenkaan riitä, koska tarvitsemme ärsykkeitä jotka pistävät meidän kehomme muodostamaan kudoksia entistä vahvemmaksi. Kannattaa rohkeasti ruveta harjoittelemaan lihaskuntoa, koska se mahdollistaa sen, että luut ja lihakset pysyvät kunnossa ja mahdollisesti jopa alkavat kasvaa ja vahvistua oikean kuormituksen johdosta. Kannattaa kokeilla kuntosalia, jossa tehdään paljon isoilla lihaksilla (kuten kyykky tai maastaveto) liikkeitä. Jos kunto tai liikkuvuus ei anna vielä periksi, kannattaa miettiä oman kehon painolla tai avustetuilla laitteilla liikkeiden tekoa. Aina kannattaa luottaa ammattilaisen apuun, mikäli harjoittelu ei ole sinulle tuttua. Jos annat keholle säännöllisesti kuormitusta, sopivalla levolla ja ruokavaliolla yhdistettynä, saat vahvemman ja toimivamman kehon. Lihaskunto / voimaharjoittelun hyötyjä ovat mm:

– Palautunut lihasvoima ja toiminta
– Lisääntynyt lihasmassa (jopa vanhuskotia myöten)
– Lisääntynyt kyky kävellä
– Vähentynyt kehon rasva
– Aineenvaihdunnan parantuminen
– Alentunut verenpaine
– Parantuneet rasva-arvot

Lisäapu

D-vitamiini (50–150 mikrogrammaa) ja hyvälaatuinen monivitamiini, joita nykyisin saa luonnollisessa muodossaan. Näin myös vitamiinit imeytyvät paremmin. Monivitamiini pitää sisällään kaikki b-vitamiinit, c-vitamiinin sekä mahdollisesti myös mineraaleja kuten magnesium, sinkki ja seleeni. Myös hyvälaatuista kalaöljyä kannattaa miettiä, koska syömämme ruoka näyttäisi olevan hyvin omega 6 -pitoista. Näin ollen omega 3 (joita löytyy kalasta sekä kalaöljyistä parhaiten imeytyvässä muodossa) pitoisuudet jäävät liian pieniksi. Tämä on terveyden kannalta haasteellista. Näin ollen kannattaa varmistaa omegoiden riittävä saanti. Omega 3 -öljyä voi ottaa 1000-4000 mg riippuen tarpeesta. Riittävä omega 3 saanti voi suojata sydäntaudeilta ja esim. masennukselta.

Aina on parasta, jos ravinteet saadaan ruuasta. Kuitenkin todella harvalla näyttäisi olevan sellainen ruokavalio joka kattaa kaiken. Mittaukset joita tehdään ympäri maailmaa ovat tämän osoittaneet. Myös Suomessa tehtyjen mittausten perusteella meillä on paljon puutostiloja johtuen heikentyneestä ravinnetiheydestä sekä maanviljelystä joka ei perustu ravinteiden kierrättämiseen. Sen takia kannattaa suosia kasveja ja eläimiä jotka elävät ”luonnollisessa maaperässä”. Kasveista kannattaa kokeilla villivihanneksia, jotka pesevät kaupasta löytyvät kasvikset mennen tullen. Eläimistä taasen kannattaa suosia niitä jotka ovat saaneet syödäkseen lajityypillistä ruokaa ilman lisättyjä antibiootteja tai hormoneita. Emme ole sitä mitä syömme, vaan sitä mitä syömämme söi. Tämän lisäksi kannattaa varmistaa tärkeiden ravinteiden saanti hyvälaatuisilla lisäravinteilla. Ravinnosta kannattaa suosia mahdollisimman värikkäitä kokonaisuuksia. Mitä enemmän värejä, sitä enemmän ravintoaineita lautasellesi ja kehollesi annat.

Voiko muistiin vaikuttaa?

Voi! Se ja muutama muu asia kannattaa muistaa 😉 Kaikki ylläluetellut vaikuttavat myös muistiin. Mutta muutama muu asia on hyvä nostaa vielä alustalle. Ensimmäisenä erittäin hieno tuote joka on suunniteltu uudistamaan aivojen rakenteita on Biomedin neuroway. Toisin kuin ennen luultiin, sekä aivot että hermosolut voivat uudistua. Tämä tapahtuu silloin kun hermosoluilla on riittävästi oikeanlaisia rakennusaineita käsillä. Neuroway on suunniteltu juuri tähän ja se on mielestäni kiehtova pala sitä tulevaisuutta mihin olemme menossa. Moneen asiaan saa apua, kunhan työkalut ovat oikeat.

Myös B-12 vitamiini on hyvä huomioida. Erityisesti mikäli et syö hirveästi eläinkunnan tuotteita. Myös omega 3 -rasvat sekä riittävä hyvälaatuisten rasvojen ja proteiinin merkitys kasvaa kun haluamme antaa aivoille parasta. Toki myös lepo, luonnossa olo, uuden oppiminen sekä merkittävät sosiaaliset suhteet ovat suunnattoman arvokkaita asioita. Myös kasvikunnan tuotteet kannattaa muistaa. Itse olen todella innoissani esimerkiksi kurkuman vaikutuksista aivoihin sekä koko kehoon. Kurkuma näyttäisi laskevan tulehdusta kehossa mikä on monien (ellei kaikkien) sairauksien takana. Kurkuman kurkumiini auttaa ylittämään aivoveriesteen, jolloin se voi auttaa aivoja pysymään nuorempina (suojelemalla hermosoluja ja nostamalla antikoksidanttisten glutationin määrää aivoissa). Kurkuma on mahdollisesti hyvä suoja alzheimeria vastaan ja jopa voi auttaa palauttamaan toimintakykyä jo edenneessä taudissa. Se myös ehkäisee epänormaalia aivosolujen kasvua mikä usein liittyy Parkinsonin ja Alzheimerin tauteihin. Samankaltaisia ominaisuuksia on myös Rohtokoisolla (ashwaganda), joka myös parantaa ikääntyneiden aivotoimintaa, muistia sekä kognitiivisia kykyjä edellä mainituissa taudeissa. Rohtokoiso myös torjuu hermosolujen rappeutumista.

Reseptivinkki: Lämmitä vettä ja lisää siihen 1tl kurkumaa sekä 1tl rohtokoisoa. Anna niiden hautua n. 15 minuuttia ja juo juoma. Jos haluat että aivosi toimivat neuvostoliittolaisen agentin tarkkuudella, pistä sekaan vielä Biomedin Neurowaytä, sekä c-vitamiinia (esim. camu camu marja tai tyrnimarjaa) ja rasvaa (esim. kylmäpuristettua kookosöljyä tai gheetä) Nauti juoma 2 kertaa päivässä kuukauden ajan. Totea itse tulokset.

Viimeisenä suosittelen ruusujuurta joka auttaa erityisesti mielialassa ja fyysisen energisyyden lisääntymisessä. Tämä meidän Lapistakin löytyvä kasvi omaa melkoisia taikavoimia jotka kannattaa kokeilla itse. Löydät sitä hyvin varustelluista luontaistuotekaupoista.

Laihuus ei ole merkki terveydestä. Ei nuorilla kuten ei vanhoillakaan. Myöskään lihavuus ei ole terveyden merkki. Kuitenkin ikääntyessä ei ole välttämättä haluttavaa olla liian laiha. Monesti menetämme myös lihas- ja luumassaa, joten laihana ollessa kannattaa olla tarkkana. Enemmän miettisin riittävän ravinnon saamista yllä mainituilla keinoilla. Virallisissa suosituksissa ikääntyville suositellaan hieman korkeampaa painoindeksiä. Kuitenkin on hyvä muistaa se kuinka hyvä toimintakyky sinulla on. Jos ylipainoa on liikaa, voi se haitata päivittäisiä askareita. Samoin jos olet liian laiha, voi voimat olla vähissä pienenkin kävelyn jälkeen.

Jos kuitenkin haluat pudottaa painoa ja olet vakuuttunut siitä että se toisi parempaa terveyttä, silloin se on erittäin suositeltavaa. Kannattaa lähteä maltilla liikenteeseen ja jättää ”ihmekuurit ja dieetit” sikseen. Keho kyllä mukautuu jos annat sille riittävästi rakennusaineita, sopivasti liikettä, erityisesti ulkoilmassa, palauttavaa lepoa ja ennen kaikkea miellyttävää elämää, joka tuntuu merkittävältä henkilölle itselleen.

Muista myös puhdas vesi. Riittävä nesteytys on kaikki kaikessa solutoiminnoillemme. Koskaan ei ole liian myöhäistä panostaa omaan terveyteen, sillä solut kuuntelevat kaiken aikaa meidän antamia ärsykkeitä. Poistamalla käsitellyt tuotteet ja korvaamalla ne mahdollisimman aidoilla ruoka-aineilla pääsee uskomattoman pitkälle. Jokainen sisällään tietää mitä tehdä. Sitten jää enää toteutus jäljelle. Ehkä voin rohkaista sinua että aina kannattaa panostaa, aina on mahdollisuus parempaan huomiseen. Jokainen hetki minkä panostamme itseemme, voimme panostaa seuraavat hetket myös toisten auttamiseen. Hyppää rohkeasti ja anna itsellesi tästä eteenpäin vain parasta mahdollista.

Toivottavasti näistä vinkeistä oli apua. Koskaan ei ole liian myöhäistä panostaa omaan elinvoimaisuuteen ja sitä kautta maailmalle sädehtimiseen! Hyviä vointeja sinulle.

Kurkkaa myös video missä käsittelemme yllä olevia teemoja. Video löytyy TÄÄLTÄ

7 apukeinoa ahdistukseen – Salli kaikkien aitojen tunteidesi tuntua

Ympärillämme on tapahtunut viime aikoina paljon järkyttäviä asioita. Terroritekojen, väkivaltaisuuksien, huijausten ja hyväksikäyttöjen tulva uutisissa, somessa ja lehdissä aiheuttaa helposti ahdistusta ja suojautumisen tarvetta, vaikka itse tapahtumat olisivatkin etäällä.

kuva: Chris Courteau

Tässä 7 hyväksi kokemaani keinoa ahdistavista asioista selviämiseen.

Erittele

Erittele mielessäsi asiat, joihin voit vaikuttaa ja asiat, joihin et voi. Voi olla hyvä jopa kirjoittaa ne paperille omiin sarakkeisiinsa. Voit aktivoitua yksi aihe kerrallaan niissä asioissa, joihin pystyt omalla toiminnallasi tarttumaan ja samalla tuntea empatiaa niitä kohtaan, jotka ovat vaikutusmahdollisuuksiesi ulottumattomissa.

NLP:ssä puhutaan assosiaatiosta ja dissosiaatiosta. Edellinen on nyt-hetkessä oman persoonan kautta henkilökohtaisesti koettua, jälkimmäinen objektiivisemmin ja etäämmältä havaittua. Molempia tarvitaan ja kummallekin on omat tarkoituksenmukaiset paikkansa. Karkeasti jaoteltuna voidaan sanoa, että kannattaa vaalia positiivisia asioita tuntemalla ja negatiivissävytteisiä pienen analyyttisen välimatkan päästä. Näkökulman vaihtamisen oppii harjoittelemalla.

Saattaa olla, että keksit myös uusia tapoja auttaa niitä, jotka etäisyydestä huolimatta ovat lähellä sydäntäsi, esim. rohkaisun ja jakamisen kautta.

Tunne

Salli kaikkien aitojen tunteidesi tuntua. Varaa niiden kokemiseen aikaa, tilaa ja rauhallinen, salliva ympäristö. Tunteet eivät ole itsessään hyviä tai pahoja, vaikkakin ne voivat tuntua hyviltä tai pahoilta. Tunteet vain ovat. Ne välittävät meille tärkeitä viestejä siitä, mistä tulemme, missä olemme ja mihin olemme menossa. Luotettavan ystävän läsnäolo on tässäkin suuri apu.

Psykologi, psykoterapeutti ja NLP-kouluttaja Veli-Matti Toivonen kehottaa sanomaan kulloinkin pintaan nousevalle tunteelle ”tervetuloa”. Kun ”negatiivisen” tunteen antaa tuntua, sen vaikutusvalta vähenee. Usein sen alta nousee pian toinen tunne. Tätä ketjua voi purkaa niin kauan, kunnes olo alkaa helpottua.

Kerrostuneiden tunteiden pohjalta löytyy usein surua. Hiljattain vanhempi sukulaismies kysyi minulta: ”Tiedätkö mikä on hyvä aine surutyössä?” Vastaus oli suolavesi. Tarkemmin eriteltynä: meri, hiki ja kyyneleet.

Tunteen kieltäminen voi olla kuin maton alle lakaisemista. Haitta on hetkellisesti pois silmistä, mutta ajan myötä kertynyt kasa voi saada meidät kompastelemaan pahemman kerran. Mielemme sopukoissa kaikki tunteet liikkuvat samoja kanavia pitkin. Jos tukimme reitit yhdenlaisilta ei-toivotuilta tunteilta, kaikkien muidenkin emootioiden kulku vaikeutuu.

Positiivinen ajattelu on hyvä asia. Se ei kuitenkaan itsellään poista käsittelemättömien negatiivisten tunteiden vaikutusta. Siivoamisen jälkeen, puhtaalle pöydälle voi kattaa haluamansa aterian.

Kiitollisuus on tehokas vastalääke masennukselle. Väsynytkin mieli voi löytää asioita, jotka ovat jo hyvin: olen hengissä, läheiseni ovat turvassa, pystyn liikkumaan, saan ilmaista mielipiteeni, saan lukea sensuroimatonta mediaa ja kirjallisuutta, minulla on ruokaa, vaatteita ja katto pään päällä, onnistuin tänään tekemään yhden hyvän työn/ yhden ihmisen iloiseksi jne.

Kiitä kanssakulkijoitasi, kun siihen on pienikin syy. Positiivinen palaute kumuloituu nopeasti vaikutuksiltaan moninkertaiseksi.

Liiku ja ulkoile

Keho/ mieli-kokonaisuutemme toimii kaksisuuntaisesti. Voit palauttaa mieleesi omasta elämästäsi tilanteen, jolloin vointisi oli todella hyvä. Mieti millä tavalla liikuit silloin ja lähde liikkumaan juuri sen muistikokemuksesi mukaisesti.

Raikas, happirikas ulkoilma lisää kehomme hyvinvointia. Liikunta aktivoi endorfiinien tuotantoa, ehkäisee masennusta, lisää stressinsietokykyä ja auttaa aineenvaihduntaa.

Imitoimalla hyväntuulisen ja hyvinvoivan henkilön tapaa liikkua, mielemme muovautuu liikekielen mukaiseksi ja fiiliksemme kohenee. Rennon dynaaminen kävely ja aistien pitäminen valppaana ympäristön yksityiskohdille virkistävät olemustamme.

Pienet muutokset arkirutiineissa aktivoivat myös ajatteluamme uusille urille. Kokeile uutta reittiä lenkkipolulla tai työmatkalla, vaihda iltapäiväkahvi teehen, tms.

Halaa

Rakkaan ihmisen, ystävän ja lemmikkieläimen koskettaminen aktivoi aivoissamme hypotalamusta ja oksitosiinin tuotantoa. Tämä lisää hyvän olon tunnetta, laskee verenpainetta ja stressihormoneja sekä parantaa kivunsietoa. Oksitosiini vahvistaa kiintymystä, myötätuntoa ja luottamusta toiseen osapuoleen. Halaamalla luot puitteet molemminpuoliselle jakamiselle.

Törmäsin viikko sitten Helsingin rautatieasemalla nuoreen villapaitaiseen naiseen. Hän kannatteli edessään pahvilappua jossa oli teksti ”free hugs”. En voinut ohittaa halaamatta. Mietin pitkään sen jälkeen, mitä kaikkea voisimme jakaa toisillemme ilmaiseksi? Uskon, että tämä rohkea halaaja sai kyseisen päivän aikana itselleen enemmän kuin antoi.

Jaa

Yhteiskunnassamme on enenevässä määrin yksinäisiä ihmisiä. Kontaktin luominen on luontevaa aloittaa olemalla läsnä ja kiinnostunut, esimerkiksi kysymällä mielipidettä tai neuvoa johonkin itselle ajankohtaiseen asiaan. Samalla luomme merkityksellisiä kohtaamisia ja annamme toisille tilaisuuden tulla nähdyksi ja kuulluksi.

Kertomalla itsellesi merkityksellisistä asioista, osoitat myös kuulijallesi arvostavasi häntä ja luottavasi häneen. Lähetä viesti tai soita henkilölle, jolle olet kiitollinen tai jonka kanssa mielelläsi olisit enemmän tekemisissä.

Iloitse

Iloitse kaikista edistysaskeleista. Juhlista pieniäkin onnistumisia. Tsemppaa ja kannusta. Kohtele itseäsi kuten kohtelisit parasta ystävääsi. Hakeudu vahvistavan kulttuurin äärelle: konserttiin, teatteriin, galleriaan, kirjastoon, lukupiiriin tai tanssimaan. Kuuntele musiikkia joka resonoi sielussasi. En malta olla lisäämättä paria linkkiä:

Maurice Ravel: Daphnis et Chloé, Suite Nr. 2 Gustavo Dudamel & Simon Bolivar Youth Orchestra, Venezuela, live in Luzern festival

Bobby McFerrin: Discipline

Pyydä apua tarvitessasi

Aina ei tarvitse olla vahva ja kaikkivoipa. Jos autosi tai pyykkikoneesi on epäkunnossa, käännyt todennäköisesti ammattilaisen puoleen. Oman fyysisen ja henkisen jaksamisen kanssa kannattaa toimia samoin. Pienehkön ongelman kanssa apu voi löytyä lähipiiristäkin. Samalla voit antaa läheisellesi arvokkaan kokemuksen avun antajana. Vertaistuki on hieno asia. Neuvoja kannattaa kysyä sellaiselta, jolla on aiheesta omaa kokemusta, eletyn elämän tai muun perehtyneisyyden kautta.

Näitä keinoja käyttäen voit vahvistaa oman mielesi majakan perustuksia kestämään ravistelevien suolavesien hyökyaallot. Anna rohkeasti oman valosi loistaa heille, jotka tyrskyt ja aallokko ohjaavat lähellesi.

Aavemainen tarina vuosien takaa

Asun vanhassa talossa, jonka hirsirakenteet pitävät monenlaista ääntä aina säiden vaihtuessa; ne napsahtelevat ja paukahtelevat. Ikivanhat kuuset pihapiirin laidalla ryskävät kovassa tuulessa. En koskaan kiinnittänyt tuollaisiin ilmiöihin mitään huomiota ennen kuin jäin yksin. Meni pitkät ajat tottua noihin ääniin ja oppia tietämään, mistä ne johtuivat. Mielikuvitus lähti helposti lentoon varsinkin pimeinä aikoina ja yksin niitä kuunnellessa. Lapsena kaveripiirissä kerrotut kummitustarinat tulivat mieleen. Ei olisi mikään ihme, jos tässä vanhassa asumuksessa joskus kummittelisikin. En kyllä ole kuullut ainuttakaan tarinaa aaveista; en vaikka pihapiirissä on vanha riihi, jonne talon vainajat on ennen viety hautaamista odottamaan.

Eräänä syksyisenä yönä koillistuulen puhallellessa kuulin parvekkeelta äänen, joka toi mieleen ruosteisten saranoiden narinan. Kuka avasi ullakolle menevän pienen oven? Ovatko saranat noin ruosteessa? En uskaltanut mennä tutkimaan asiaa yön pimeydessä. Vasta aamun valjettua, kun löysin itseni melkein patjan alle piiloutuneena, menin etsimään äänen aiheuttajaa. Ullakon ovi oli jämäkästi kiinni eivätkä saranat pitäneet mitään ääntä kun avasin oven. Siinä tuli kyllä jo aaveetkin mieleen. Saman äänen toistuessa aina koillistuulella, tiesin että ilmiölle on jokin järkevä syy. Selvisihän se lopulta: hyttysverkko oli kiinnitetty osittain leveällä maalarinteipillä ikkunanpuitteisiin. Teipin reuna oli vähän irti, sillä tuuli soitteli aavemaista musiikkiaan.

Eräänä syksyisenä iltayönä tapahtui sitten niin aavemainen juttu, että ei mitään järkiselitystä voinut ajatellakaan. Olin ollut illan menossa ja väsyneenä odotin unen tuloa sängyssäni. Makuuhuoneeni kahden ikkunan verhot olin vetänyt yön ajaksi ikkunoiden eteen. Verhot olivat kiinni renkaissa, jotka liukuivat kevyesti tangoissaan. Olin juuri vaipumaisillani uneen, kun havahduin äkkiä täysin hereille. Minut herätti ääni, joka syntyi verhonrenkaiden kahistessa ja verhon siirtyessä aavemaisen hitaasti syrjään. Ensin siirtyi yhden ikkunan verho, sitten toisenkin. Kummitus? Nyt se on kummitus! Ajatukset juoksivat päässäni vinhaa vauhtia, sen minkä pelästykseltäni kerkisivät.

Vähitellen pelon rinnalle nousi arka uteliaisuus. Uskaltaisinkohan kysyä… Sitten nousin varovasti istumaan sängyn reunalle ja päätin puhutella kummitusta. Kysyin ääni vavisten ja ihan pienellä äänellä: kuka sinä olet? Ei vastausta. Hetken päästä kysyin vähän rohkeammin uudelleen: kuka sinä olet? Ei, ei kuulunut mitään. Toistin saman kysymyksen kolmannen kerran jo ihan kuuluvalla äänellä, mutta aave pysyi vaiti.

Nyt ei nukkumisesta tullut mitään. Päätin lähteä kertomaan kummittelusta pojalleni, joka nukkui yläkerrassa. Aloin nousta portaita. Parin askelman jälkeen tunsin kasvoillani lankoja, jotka tuntuivat kummitustunnelmissa ihan hämähäkin seiteiltä. Apua, hämähäkkejäkin!

Sitten alkoi hitaasti valjeta: poika kotona, aina kepposia keksivä poika. Oli viritellyt poissa ollessani yläkerrasta ovien kautta langat verhonpidikkeisiin ja vedellyt niiden avulla verhot aavemaisen hitaasti syrjään.

Räjähdin nauramaan itselleni, siihen oli nyt kylliksi aihetta. Osasi poika kirjaimellisesti vetää oikeista naruista, sai äidin toimimaan toivomallaan tavalla. Menin kyllä täydellisesti lankaan.

Vieläkin hymyilyttää.

Klikkaa kuvaa ja äänestä Hidasta Elämää vuoden someilmiöksi!

Maija Sariola: ”Koskaan ei voi sanoa liikaa ’rakastan sinua'”

Riippumatta titteleistä tai median luomista rooleista kaiken takana on ihminen. Suositun Club For Five a cappella -lauluyhtyeen Maija Sariola kertoo, mitä eri sanoista tulee hänelle mieleen. Maija laulaa myös ylläolevalla musiikkivideolla Äitien äidit (Albumilta Ennen tätä hetkeä, julk.2015)

ÄITIYS – Minusta tuli kahdeksan vuotta sitten äiti. Elenan syntymän jälkeen tuntui maailman luonnollisimmalta olla äiti, ihan kuin Elena olisi aina ollut meillä. Nyt olen myös pienen kolmivuotiaan pojan, Samuelin äiti. Tärkein roolini on olla äiti, muut asiat ovat alisteisia sille.

RAKKAUS – Mutta suurin on rakkaus. Rakkaus määrittelee ihmistä monella tavalla. Sen saaminen ja antaminen määrittää paljon sitä, miten koemme itsemme, millaisia olemme ihmisinä. Rakkaus antaa siivet. Koskaan ei voi sanoa liikaa “rakastan sinua”.

MUSIIKKI – Rakastan hyvän musiikin kuuntelemista. Inspiroidun ja tahdon parantaa koko maailman. Parasta laulamisessa on, kun pääsee kiinni kunnon Flow-tilaan, on kuin olisi toisessa todellisuudessa. Silloin moni asia loksahtaa kohdalleen, kontrolli omaan tekemiseen vähenee ja luonto ottaa ikäänkuin vallan, silloin olen todella rehellinen ja oma itseni laulajana.

IHMISYYS – Ihmisyys muodostuu rakkaudesta, empatiasta, toisten välittämisestä.

ELÄMÄN TARKOITUS – Olla osa ketjua. Toivon että jätän omaan ketjuuni iloa, että olen pystynyt jollakin tavalla luomaan muille hyvää oloa.

Ilo pitää meidät elossa. Iloa pitäisi vaalia, pitää siitä kiinni! Ilo on valo surussa, ilo on toivo.

ILO – Ilo pitää meidät elossa. Iloa pitäisi vaalia, pitää siitä kiinni! Ilo on valo surussa, ilo on toivo.

KIIRE – Kännykät ja muut mobiililaitteet ovat tehneet minut kiireisemmäksi kuin oikeasti olenkaan. Aina pitäisi olla tavoitettavissa, tai ainakin tuntuu siltä. Kun töissä on kiire, kotona on vaikea rauhoittua, tässä haluaisin kehittyä.

SIELU – Se kuka minä oikeasti olen. Nykypäivänä ihminen helposti hukkaa itsensä kaikkeen tohinaan. Ulkoinen hässäkkä hämää!

YSTÄVYYS – Parasta hyvässä ystävässä on se, että vaikka ei nähdä pitkään aikaan, se ei haittaa. Kun tavataan, jatketaan siitä mihin jäätiin viimeksi!

KOTI – Oma pesä minne voi käpertyä turvaan.

Lukuvinkki: Lue sivuston juttu bändistä vuodelta 2010, jolloin huikea Brothers In Arms -tulkinta oli julkaistu albumilla.

Nämä äänet pysäyttivät Suomen (11/20110)

Kuunteluvinkki: Tutustu Hidasta elämää -Spotifylistaan täällä.

Lue Kaiken takana on ihminen -sarjan jutut täältä

Kaikki väkivalta on pelkoa

Haastattelin viisasta vihapioneeri Jari Koposta, joka sanoo, että kaikki väkivalta on pelkoa. Ihminen voi käyttää vihaa (neutraalia perustunnetta) tasapainoisesti rakkautta suojatakseen tai väkivaltaisesti pelkoa peittääkseen.

Pelon tunne ja teot syntyvät siitä, ettei ihminen ole yhteydessä ytimeensä. Olemisemme ydin on rakkaus (tai miksi nyt haluaa sitä tasapainon, rauhan ja myötätunnon tilaa nimittääkin). Pelko eli yhteydettömyys rakkauteen ei poistu pelkoa ruokkimalla eikä myöskään peittämällä, vaan luomalla myötätuntoista yhteyttä, turvaa, jossa pelkoa saa kokea ja käsitellä rauhassa.

Tämä yhteys on silta ydinolemukseemme: rauhaan ja myötätuntoon itseämme ja toisia kohtaan.