Sivu 346 – Hidasta elämää

Eroperhekin voi olla kokonainen

Muistan kun minusta tuli äiti. Olin 25-vuotias. Yhdeksän kuukautta aiemmin oli tanssittu häitä. Esikoisemme oli saanut alkunsa häämatkalla Wienissä, biedermeyerbaby luki Hesarin ilmoituksessa, halusin kertoa asian koko maailmalle. Ihana Selina, rakkauslapsi. Tummat paksut hiukset päässä. Esikoistyttäremme, ihme. Ensimmäisessä äitienpäiväkuvassani istun pöllähtäneenä isossa raidallisessa kauluspaidassa ruokapöydän ääressä mieheni kanssa. Selina on kantokopassa pöydällä. Kevään valo täyttää huoneen.

Vuotta myöhemmin vietämme äitienpäivää samassa paikassa. Selina on toipunut isosta sydänleikkauksesta. Vuosi on ollut kova. Odotan jälleen lasta, Sakaria, laskettu aika on elokuussa. Kiitollisuus tyttären selviytymisestä ja toisen lapsen saapumisesta täyttää minut. On vuosi 1996, minä olen 26-vuotias. Tunsin etten voisi olla onnellisempi. Olin saanut kaiken minkä halusin. Hyvän miehen, äitiyden. En tiennyt, että kolmen vuoden kuluttua olisin kuilussa. Jätetty, epävarma ja pelokas nuori nainen, jolla olisi pätkätyö, kallis vuokra-asunto, suuri suru ja väritön tulevaisuus.

Erotyö otti aikansa ja pikkuhiljaa värit alkoivat palata elämään. Vaikka en kolmeen ensimmäiseen vuoteen kyennyt näkemään eksäni ja minun välilleni enää lämpimiä tunteita, kasvoi meistäkin viimein kaverit. Yksin yrittämällä en olisi siinä onnistunut. Samoin kuin toimivaan parisuhteeseen, tarvitaan myös toimivaan eron jälkeiseen elämään, erityisesti erovanhemmuuteen molempien hyvää tahtoa. Tarpeen vaatiessa joustoa, molemminpuolista kunnioitusta ja taitoa nähdä yhteinen mielekäs kokonaisuus, ei vain oman valokeilansa valaisemaa tahtoplänttiä.

Eron prosessointi nostaa väistämättä pintaan myös tunteita elämän aiemmista kriiseistä. Kaikki ikävät tunteet, joita erosi aikana koet eivät johdu erostasi. Se vain avaa väylät kaukaisempiinkin tapahtumiin. Eroaan käsittelevällä on suuri kiusaus laittaa entinen puoliso vastuulliseksi kaikesta tuskasta, jonka ero tuo esiin.

Pitkittyneet eroriidat ovat usein heijastusta murjotusta egosta. Vaikka sydän jo tietää, ei alhainen mieli voi irrottaa ja se pitää valtaa erovihassa yllä. Vaikka tunteita ei voi valita, tekoja voi, mutta kukapa rehellisesti haluaisi, että toinen jäisi vastentahtoisesti? Jos parilla on lapsia, on hyvin tärkeää, että kaikki uutta elämää koskevat päätökset tehdään lasten parasta ajatellen. Mitä se sitten tarkoittaa, on hyvin pitkälti kiinni lasten iästä, heidän omista toiveistaan ja vanhempien yhteistyöhalukkuudesta.

Paras ohje, jonka erovanhemmalle voi antaa on se, että tee erovanhempana vain sellaisia päätöksiä, jotka voit perustella lapsellesi myöhemminkin, kaikkina ikävaiheina. Muista että lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa sekä näiden kautta elämässä mukana olleisiin ihmisiin. Monelle eronneelle vaikein on hetki, kun entisen puolison elämään tulee uusi kumppani, johon lapset tutustuvat. Muistan sen itsekin, sydäntäni väänsi kun kuulin tyttäreltäni ja pojaltani tarinoita kivasta uudesta ihmisestä, joka osasi tehdä mainiota ruokaa. Tein kuitenkin tietoisen päätöksen. Kivustani huolimatta tuin suhdetta ja puhuin kauniisti uudesta ihmisestä. Lopulta huomasin tuntevani onnea siitä, että lapsillani oli yksi uusi hyvä ihminen elämässä lisää.

Sinulle, joka käyt nyt läpi näitä tunteita, toivon rohkeutta itkeä sydänsurut, vahvuutta olla kuuntelematta egon ruikutusta ja avoimuutta kysyä itseltäsi vaikeissa tilanteissa: ”Mitä rakkaus sanoisi tähän?”. Koska lapsen silmin katsottuna olette aina perhe. Vaikka lapsellasi ei olisi mahdollisuutta tavata toista vanhempaansa, on hänellä kuitenkin oikeus omaan tarinaansa. Jokin kohta siinä tarinassa on ollut hyvä, ainakin hänen syntymänsä.

3 merkkiä, joista tiedät, että intuitiosi yrittää viestiä sinulle jotakin

Tiedätkö sen tunteen, kun intuitio, tuo viisas sisäinen äänesi, yrittää opastaa sinua toimimaan jollakin tietyllä tavalla?

Saatat olla esimerkiksi työhaastattelussa, jossa kaikki vaikuttaa todella hyvälle, mutta jokin tietämys sisälläsi kertoo, että sinun ei kannattaisi ottaa työtä vastaan.

Tai olet saattanut pohtia ratkaisua johonkin asiaan ja yllättäen saatat saada vahvan intuitiivisen tuntemuksen siitä, miten sinun tulisi toimia. Tämä saattaa olla täysin järjenvastaista. Suurta tai pientä. Saatat esimerkiksi saada tunteen, että sinun kannattaisi soittaa jollekin, käydä jossakin tietyssä paikassa, osallistua jollekin tietylle kurssille, kertoa tuttavallesi jostain asiasta, josta et yleensä hänelle juttele tai kuunnella jotakin tiettyä radiokanavaa.

Nämä välähdyksenomaiset tietämyksen hetket tulevat tietoisuuteemme hyvin nopeasti, ikään kuin tyhjästä. Eikä mene kauaa kun selkeyden hetki saa seurakseen ajatusten tulvan. ”Mitä sinä kuvittelet?” ”Aivan hullua edes ajatella moista?” ”Mitä aiot tuollakin saavuttavaa?” ”Voitko olla täysin varma?”. Yksi ajatus johtaa toiseen ja kohta olo on kaikkea muuta kuin varma ja selkeä.

Olen kuitenkin huomannut, että intuitiolla tapansa tehdä itsensä näkyväksi, jopa niinä hetkinä kun voimakas ajatusten virta pääsee sekoittamaan pään vieden selkeyden mukanaan.

Jos tunnistat omasta elämästäsi seuraavat kolme merkkiä, niin on hyvin todennäköistä, että intuitiosi yrittää kertoa sinulle jotakin.

Intuitio toistaa viestinsä uudestaan ja uudestaan

Mieli saattaa kiinnittää huomiosi sinne ja tänne. Välillä tunnet vetoa suuntaan x ja toisena hetkenä suuntaan y. Intuition viesti taas on toistuva. Se ei muutu hetkestä toiseen. Jos olet jättänyt intuition viestin huomiotta aiemmin, niin se saapuu kyllä uudelleen koputtelemaan sinua olkapäällesi.

Olen omassa elämässäni huomannut, että yleensä nämä intuitiiviset viestit, joita en halua huomioida, ovat sellaisia, joita en uskalla myöntää todeksi. Saatan sydämessäni haluta jotain, jota en uskalla rehellisesti itselleni myöntää. Tai minulle on tullut selkeys tarvittavasta elämänmuutoksesta ja haluan vastustella tätä tietämystä. Mieluummin työntäisin sen pois tietoisuudestani kuin ottaisin tarvittavat askeleet muutoksen toteuttamiseksi. Ja juuri näinä hetkinä intuitioni tulee muistuttamaan minua, uudestaan ja uudestaan, minkä sydämeni tunnistaa omaksi totuudekseni. Näyttää minulle sydämeni polun ja oikean suunnan.

Intuition mukana on rauha

Jos huomaat, että sinulla nousee jotakin asiaa kohtaan suuri pelko tai valtava innostus, niin se ei vielä kerro, että intuitiosi yrittäisi näyttää sinulle suunnan, johon kulkea. Pelko saattaa olla vanhoista uskomuksistasi ja kokemuksistasi nousevaa epämukavuutta, kun ylität omia mukavuusrajojasi (joita sinun ehdottomasti kannattaakin ylittää pelosta huolimatta) ja suuri innostus saattaa taas olla egosi halua saavuttaa lisää ja yrittää kokea itseään arvokkaammaksi.

Usein on todella vaikea erottaa, milloin sitä on vain pelkojen ja egon talutusnarussa ja milloin intuitio yrittää ohjata ja varoittaa.

Oman kokemukseni ja tutkijoiden mukaan, intuitiiviseen viestiin sisältyy enemmänkin rauha kuin voimakas tunnelataus. Itse kutsun tätä tunteettomaksi tunteeksi. Pelon ja innostuksenkin alla oleva rauha. Tietämys, että näin asia on, vaikka en ehkä järjellä pystyisi selittämään miksi.

Intuitio viestii myös kehosi kautta

Kuuntele kehoasi.

Jos jotakin asiaa kohtaan kehossasi on kevyt ja laajeneva tunne pelosta huolimatta, niin suunta on silloin mitä todennäköisemmin sinulle juuri se oikea. Voit tuntea aivan kuin joku vetäisi sinua lempeästi eteenpäin.

Jos taas kehossasi on jotakin asiaa kohtaan raskas ja supistuva olo, niin silloin sinun kannattaa pysähtyä ja kysyä itseltäsi rehellisesti ”onko tämä se suunta johon todella haluan kulkea?” Anna vastauksen vain pulpahtaa pintaan. Yleensä se tässä tapauksessa on ei.

Meistä jokainen voi oppia tunnistamaan intuitionsa ohjauksen harjoituksen avulla. Toivon sydämestäni, että näistä merkeistä on sinulle apua harjoitellessasi kommunikointia oman intuitiosi kanssa.

Rakkaudella,

Laura

16.1.2017 alkavalla Sydämen polku -verkkokurssilla pääset sukeltamaan oman intuitiosi äärelle ja opit miten sinun intuitiosi viestii. Kurssilla pääset tominnallisten harjoitusten, kirjoittamisen ja ohjattujen meditaatioiden avulla harjoittelemaan elämään intuitiosi johdatuksessa jokapäiväisessä arjessasi. Käytännönläheisesti ja hauskasti. Tervetuloa mukaan!

Nämä 7 asiaa kertovat, että olet tunneälykäs

Tunneälykäs ihminen ymmärtää itseään ja muita. Hän osaa käyttää tunteita apunaan arjen haasteissa. Hän selviää kritiikistä eikä vajoa ojan pohjalle. Epäilemättä tunneälykkyys on hyödyllistä, mutta mitä se oikeastaan on?

Karkeasti tunneälykkyys voidaan jakaa kolmeen peruspilariin, joita ovat kyky tunnistaa omat ja muiden tunteet, kyky käyttää tunteita ongelmanratkaisun apuna sekä kyky hallita tunteita. Tarkemmin tarkasteltuna tunneälykkäiltä löytyy seitsemän esille nousevaa ominaisuutta:

1. Hyväksyt muutoksen

Tunneälykkäät ihmiset eivät pelkää muutosta vaan ymmärtävät sen olevan välttämätön osa elämää. He osaavat mukautua muutokseen ja pääsevät näin elämässä eteenpäin.

2. Tunnistat omat vahvuutesi ja heikkoutesi

Tunneälykkäät ihmiset tunnistavat omat vahvuutensa ja heikkoutensa. He tietävät, etteivät heikkoudet pidättele heitä vaan ovat pikemminkin kehitettäviä ominaisuuksia. Tunneälykkäät hakeutuvat ympäristöihin, jotka ovat heille otollisia. Esimerkiksi työympäristöä valitessaan tunneälykkäät päätyvät omalle työtyylilleen otolliseen ympäristöön.

3. Ymmärrät, miltä toisesta tuntuu

Tunneälykkyyden suurin anti on kyky samaistua muihin. Luontaisen kykynsä ansiosta tunneälykkäät ymmärtävät, mitä toinen on käymässä läpi ja selviävät vaikeistakin asioista ilman suurempaa draamaa.

4. Et pyri täydellisyyteen

Vaikka tunneälykkäät ovat erittäin motivoituneita, he ymmärtävät että täydellisyyden tavoittelu on mahdotonta. Perfektionismi ei siis kuulu heidän piirteisiinsä. Tunneälykkäät ottavat takaiskut vastaan ja ovat halukkaita oppimaan virheistään.

5. Olet tasapainoinen

Tunneälykkäät ovat itsetietoisia. Tämä tarkoittaa sitä, että he tietävät, kuinka ylläpitää tasapaino elämässä ja kuinka tärkeää sen ylläpito on. Tasapainon ylläpitämiseksi tunneälykkäät syövät hyvin, nukkuvat riittävästi ja nauttivat vapaa-ajastaan työn ulkopuolella.

6. Olet utelias

Tunneälykkäät ovat uteliaita ja heitä kiehtoo mitä ympärillä tapahtuu. Tunneälykkäät eivät tuomitse vaan tutkivat erilaisia näkökulmia ja mahdollisuuksia. He myös esittävät kysymyksiä ja ovat avoimia uusille ratkaisuille.

7. Olet kiitollinen

Tunneälykkäät ihmiset tietävät, että jokainen päivä tuo tullessaan jotakin, mistä olla kiitollinen. Heidän maailmankatsomuksensa koostuu kiitollisuudesta ja puoliksi täydestä lasista, ei puoliksi tyhjästä. Tunneälykkäät kokevat elämänsä hyvänä ja se myös tuntuu heistä hyvältä eivätkä he anna kritiikin tai muiden mielipiteiden vaikuttaa tunteeseensa.

Lähde: success.com

Kun et pysty katsomaan rakkautta silmiin

Se ihmissuhde joka meille on vaikein, opettaa meille eniten itsestämme. Kohdistamme tuskamme siihen ihmiseen, joka on sen valmis ottamaan vastaan, valmis sietämään sitä. Tämä vaikeaksi kokemamme ihminen on valmis odottamaan että käymme vaikeutemme läpi.

Istun vaikeana ravintolassa ja ojennan äidilleni lahjaksi lentolippuja Amsterdamiin. Olin unohtanut hänen syntymäpäivänsä ja häpeillen ostin kalliimman lahjan.

Vaikeroin myös siksi, että liput ovat meille molemmille. Viettäisin ensimmäistä kertaa aikuisiällä kolme päivää kaksin äitini kanssa. En tiedä mitään sen pelottavampaa.

En pystynyt katsomaan häntä silmiin, kun lahjaani ojensin. Hädin tuskin pystyin hengittämään.

Rakkaudessa olen ollut hyvä antaja mutta huono ottaja, ja se on suora reitti voimattomuuteen. Kun en antanut rakkauden ravita itseäni, maa jalkojeni alla alkoi kuivua ja halkeilla. Olin sitkeä elämän suorittaja ja kaivoin itseäni syvemmälle ja syvemmälle kuivaan kuoppaan.

Lapseni pelastivat minut, etenkin nuorin poikani, joka imi ahneesti minusta joka pisaran rakkautta, näyttäen esimerkillään, miten rakkautta otettiin itsevarmasti vastaan. Hän oli täydellisesti rakkauden arvoinen ja kehtasi pyytää vielä lisääkin! Hänen kanssaan koin ensimmäisen kerran, miten rakkaus voisi virrata täydellisesti, jos sille uskaltaisi antautua.

Tämä rakkaus nosti minua ylös kuopasta. Nousu on ollut täyttä vastakohtaa sinne laskeutumiseen. Suorittamisen tilalle on tullut rento luottamus ja pelottavan tyhjä olo on täyttynyt halulla ja toivolla kokea tämä rakkaus kaikkien kanssa.

On ollut helpottavaa myöntää, että rakkauden vastaanottaminen on minulle vaikeaa. Olen käynyt jos jonkinlaisissa hoidoissa haavaani voitelemassa. Matrix Birth Reimprinting -terapiassa palasin tunteissani kohtuun ja kun tunsin äitini valtavan rakkauden minua kohtaan, halusin kynsiä tieni ulos sieltä! Hyperventiloin ja kai laitoin jo silloin muurit pystyyn. Rakkautta minulle, en kestä! Tämä on ollut minussa jo ties montako elämää.

Uskon, että sielumme valitsee elämäntehtäväksemme sen työn, missä meillä itsellämme on eniten opittavaa. Minä teen työtäni äitien parissa, puhun äidinrakkaudesta ja antamisen ja vastaanottamisen tasapainosta. Korjaan näitä haavoja samalla itsessäni, opetan samalla itseäni. Olen työni ansiosta oppinut rakkaudesta sadoilta äideiltä, kylpenyt ja kipuillut heidän äidinrakkaudessaan ja siitä syystä kiitänyt kuoppaani ylös. Uskon koko sydämelläni siihen, mitä opetan, sillä on se on sielustani tulevaa syvää kaipausta rakkauden kotiin.

Minä tiedän. Nyt minun pitää uskaltaa kokea, vaikka se olisi kuinka vaikeaa.

Kun kirvelee sydäntä, sattuu ja pelottaa, tiedän, että tuskan jälkeen koittaa vapaus ja uusi elämä. Syntymä opettaa näiden viime hetkien kivuliaiden tilanteiden merkityksen. Synnytyksessä avautumisvaiheen siirtymävaihe, ne viimeiset sentit, ne ovat viimeinen koetinkivi ennen kuin olet aivan auki. Tunnet koko kirjon niin sanoinkuvaamattoman syviä tuntemuksia, ettei auta kuin heittäytyä ottamaan niitä vastaan, kohtamaan kaiken kuten se sinulle tulee. Ihan sama, kuolen tähän, ajattelee moni äiti tässä vaiheessa.

Ponnistusvaiheen polttava ”ring of fire” eli hetki ennen vauvan pään syntymistä on kuin haaste: ”Ponnista vielä kerran ja se on siinä! Uusi elämä alkaa.”

Tuntuu, että olen nyt siinä vaiheessa nousua, että voisin tulla kuopasta kokonaan ylös yhdellä ponnistuksella. Olen ollut tässä reunalla odottelemassa jo tuskastuttavan kauan. Ellen nouse, palan karrelle tässä tulessa. Tuntuu, että kuolen.

Olen ikävöinyt rakkautta koko elämäni, mutten ole kokenut olevani sen arvoinen. Olen vihdoin löytänyt halun kokea sitä vahvinta ja mahtavinta, kaiken parantavaa, kaiken korjaavaa luonnon suurinta voimaa joka on meissä kaikissa, mutta jota vastaan niin moni taistelee.

Olen antautunut sille jo lasteni kanssa, yritän kovasti mieheni kanssa ja mietin mistä se on kiinni, mitä pitää tehdä, että saan voiman siihen viimeiseen ponnistukseen, joka vapauttaa minut viimein sille kokonaan. Voin lukea kirjoja, käydä terapiassa, yrittää ymmärtää ja ratkaista ongelmaani hengästyksiin asti, pyörien tulessa.

Tai voin katsoa omaa äitiäni silmiin.

Hänen silmistään näen itseni. Hänen silmissään on valtavaa rakkautta ja alati lapsiltaan iskuja vastaan ottava äidin syvä ymmärrys ja kärsivällisyys. Jos haluan kivuta kuopastani, minun pitää katsoa äitini silmiin. Ne silmät ovat tallentaneet matkani tähän pisteeseen asti.

Pitää hyväksyä, että olen hävennyt äitiäni, eli olen hävennyt itseäni. Olen tuominnut äitini, eli olen tuominnut itseni. Olen syyttänyt häntä, eli en ole hyväksynyt itseäni. Olen ollut surullinen puuttuvasta idyllisestä äiti-tytär-suhteestamme, vaikka itse olen sitä paennut. Olen pelännyt kohdata häntä, koska en ole osannut kohdata itseäni. Olen vihannut häntä ja olen ollut ylpeä, että olen pärjännyt ilman häntä.

Koko tämän ajan äitini on odottanut minua.

Aina kun unohdan äitini, olen unohtanut itseni. Aina kun en voi katsoa omaa äitiäni silmiin, en voi katsoa itseäni silmiin. Olen vihdoin valmis antamaan itselleni anteeksi. Olen valmis katsomaan itseäni ja elämääni rehellisesti silmiin ja haluan uskoa, että ansaitsen rakkautta.

Lähden siis matkalle. Kotiin. Minuuteen. Rakkauteen.

Kiitos sinulle äitini. En voi käsittää kärsivällisyytesi määrää, vaikka tiedän, että pystyisin olemaan yhtä kärsivällinen omien lasteni kanssa. En voi käsittää, että olet vierellä hiljaa seurannut virheitäni ja kärsimystäni, ilman tarvetta korjata tai neuvoa minua, vaikka tiedän, että osaan jatkuvasti tehdä samaa omien lasteni kanssa.

Jokaisen lapsen on lähdettävä pesästä, mutta minulla oli liian kiire lähteä ja olen pysynyt poissa aivan liian kauan. Kiitos, että jaksat odottaa minua. Jaksan myös odottaa omia lapsiani takaisin kun he jonain päivänä lähtevät luotani. Kaikki lapset palaavat takaisin äitinsä syliin.

Anna anteeksi äitini. Anna anteeksi, jos matkamme ajan itken puhdistavia kotiin paluun kyyneliä. Otathan minut, aikuisen lapsesi syliisi?

Aion katsoa sinua silmiin.

Rakastan sinua. Rakastan minua.

Onko sinulla henkinen rooli?

Henkisyydestäkin voi tulla rooli, identiteetti, joka sitoo usein huomaamatta olemaan tietynlainen. Tämä ei ymmärtääkseni ole henkisyyden tarkoitus, tehdä meistä ihmisiä, jotka ovat tietynlaisia, henkisiä. Näin kuitenkin näen ympärilläni käyvän, aivan kuten olen todennut itselleni käyvän, yhä uudelleen.

Kaikilla meistä on erilaisia taipumuksia, riippuen persoonallisuutemme rakenteista. Yksi asia, joka on yhteistä ihmisille, on vahva tarve määrittää se, kuka olemme. Etsimme turvaa siitä, että osaamme sanoa millaisia olemme ja muodostamme itsestämme tietynlaisen selvitäksemme siinä ympäristössä, jossa olemme. Tämän lisäksi lukittuneeseen identiteettiin/identiteetteihin johtaa myös se, että ilman sääntöjä ja määritteitä, psykologinen minuutemme (ego/persoonallisuus), ei ole olemassa. Me siis olemme yhtä kuin nämä määritelmät, tai niin kuvittelemme.

Egorakenne on taitava nikkari, joka pyrkii liimaamaan ja maalaamaan myös henkisyyden osaksi itseään. — Egorakenne on taitava nikkari, joka pyrkii
liimaamaan ja maalaamaan myös henkisyyden osaksi itseään.

Psykologinen minuus on pohjimmiltaan (tarpeellinen) suojamekanismi ja yksi sen päämääristä on pitää yllä status quota, eli tilanne, tai tässä tapauksessa minuus, muuttumattomana.

Kun syystä tai toisesta saavumme henkisyyden äärelle, niin tekee myös psykologinen minuutemme. Aivan kuten aiemminkin, se pyrkii määrittämään, miten se integroi tämän uuden henkisen säännöstön ja toimintamallit osaksi itseään. Näin syntyy henkinen roolimme.

Kun rukoilemme, myös egomme rukoilee. Kun meditoimme, myös egomme tekee sitä. Tässä ei ole mitään vikaa, mutta on hyödyllistä tulla siitä tietoiseksi. Muutoin voi käydä niin, että pian joogamatolla on enää vain henkinen egomme. Yhteyttä, autenttisuutta, tervehtymistä ja tiedostamista tukevasta harjoituksesta voi tulla yhtä jäykkä ja lukkiintunut tapa, kuin on itse egokin.

Olet ehkä huomannut, että henkisyys, tarkoittipa se mitä tahansa, vaikuttaa usein jollain tapaa myös ihmisen ulkonäköön, käytökseen ja elinympäristöön. Pöydille alkaa ilmestyä Buddha -patsaita, värikkäistä legginsseistä tulee arkivaate, ruokailutottumukset muuttuvat ja oman henkisen yhteisön tapaamisista tulee yksi säännöllinen kalenterimerkintämme. Sama ilmiö tapahtuu aina, kun liitymme osaksi jotain joukkuetta. Omaksumme sen ulkoisia muotoja osaksi omaa elämäämme.

Tämä kaikki on tärkeää, sillä se tukee meitä, kun siirrymme johonkin uuteen. Sille on hyvä antaa tilaa. Sen lisäksi vaatteilla, ympäristöllä, sekä ihmisillä, on myös merkitys sille, keitä olemme. Esimerkiksi vaatteet on nähty monissa henkisissä traditioissa keskeisenä asiana. Ne voivat parhaillaan auttaa irrottautumaan erilaisista identiteettimme osista ja vaikuttaa meihin positiivisesti (tai negatiivisesti) niin psykologisesti kuin energeettisestikin.

Housut eivät kuitenkaan tee ihmisestä henkistä, eikä Buddha -koru, tai läjä henkisiä kirjoja, luettunakaan, tarkoita syventynyttä ymmärrystä omasta todellisesta luonteesta tai elämän merkityksestä.

Olen törmännyt itseni lisäksi moniin muihin sellaisiin ihmisiin, jotka ovat omaksuneet henkisyyden jossain sen muodossa elämäänsä ja muuttaneet monia ulkoisia asioita, aina työpaikasta parisuhteeseen ja ruokailutottumuksista puhekieleen. Suuri osa ihmisistä palaa koejan jälkeen yllättävän lähelle aiempaa elämäänsä. Jotkut kokevat pettymyksen, kun arki ja hankaluudet eivät poistuneet uusien harjoitusten, ystävien ja kokemusten myötä. Toiset ymmärtävät, että kuherruskuukausi on ohi. Hieman naivi rakastuminen uuteen elämään onkin sokaissut siltä, että henkisyys on elämään jalkautettuna jotain varsin tavallista. On alkanut selkeytyä, että henkisyys on jotain hyvin yksilöllistä ja intiimiä. Ja se edellyttää ulkoisen lisäksi ennenkaikkea sisäistä prosessia.

Tästä aito henkisen tien kulkeminen voi alkaa. Kuuntelemisen, tai läsnäolon harjoittaminen arjessa. Itsen ja toisten hyväksyvämpi kohtaaminen. Omassa persoonassa olevien haasteiden ja mahdollisuuksien omistaminen. Harjoitusten tekeminen ja opetusten soveltaminen itsensä vuoksi. Ihmiseksi tuleminen. Oman tien kulkeminen, yhä syvemmälle sisään ja pois maailmasta, sekä ulos maailmaan, antautuen sille matkalle, jonka tällä kertaa on kulkemassa.

Yhteisö, harjoitukset, opetus, opettaja ja ulkoiset asiat, näyttäytyvät nyt tärkeinä tukijoina ja työkaluina, mutta todellinen harjoitus ja palkinto ovatkin henkisyyden sijaan me ja elämämme.

Aihe on minulle läheinen. Olen henkisellä matkallani ehtinyt identifioitua jo kung-fu mieheksi, kiinalaisen lääketieteen harjoittajaksi ja zen munkiksi. Valmentajaksi, ravintoguruksi, kehoterapeutiksi, energiahoitajaksi, joogaopettajaksi, tantraohjaajaksi, moderniksi mystikoksi, henkiseksi oppaaksi sekä henkisissä pyrkimyksissään epäonnistuneeksi surkimukseksi. Matkan varrella olen huomannut, että on tärkeää omaksua ensin ulkoiset asiat ja sen jälkeen kysyä; miten tämä toteutuu minun kauttani elävästi ja autenttisesti, vai onko tämä edes linjassa minun kanssani?

Tanssitunnilla kuulin taannoin, että ensin opimme askeleet, jotta voimme myöhemmin ilmaista niillä itseämme. Tämä pätee myös henkisyyteen. Ensin rooli, harjoitteet ja ulkoiset asiat auttavat meitä ottamaan askeleen jonnekin uuteen. Myöhemmin ne vapauttavat meidät ilmentämään yhä autenttisemmin sitä, kuka todella olemme. Siitähän henkisyydessä on kyse, yhteyden saamisesta itseen, sekä tuon itsen itseilmaisusta tässä maailmassa.

Nimimerkki Matkalla kohti tanssijan identiteettiä 😉

Yhden aineksen resepti onnellisuuteen – ja 9 muuta voimakuvaa lisäämään onnellisuutta

Tervetuloa mukaan Onnellisuuspäiväkirja-verkkokurssille tekemään oman sisäisen valon päiväkirjaa:

https://hidastaelamaa.fi/2016/04/onnellisuuspaivakirja-luo-itsellesi-sisaisen-valon-kirja/

Tasa-arvoisempaa tulevaisuutta kohti

Avasin pari viikkoa sitten tv:n aamulla. Oli meneillään Yle:n toteuttama nuorten toimittajaharjoittelijoiden uutisluokan teemapäivä ja yhtenä teemoista oli tasa-arvo. Käsiteltyihin aiheisiin kuului mm. liikuntatuntien lajivalikoima. Useat tytöt toivoivat tanssille ja joogalle enemmän vaihtoehtoja. Yksi haastatelluista pojista kertoi olevansa itse nykytilaan tyytyväinen, eikä häntä häirinnyt tyttöjen lajien suppeus, koska se ei häntä itseään koskettanut.

Pysähdyin miettimään, mitä juuri kuulin. Eikö tässä olekin kiteytyneenä yksi yhteiskuntamme ydinongelmista?

Ympärillämme on lukuisia erilaisia ryhmittymiä, joiden intresseissä tuntuu olevan ainoastaan omat ja itsensä kaltaisten edut. Heitä kiinnostaa vain oman lähipiirin hyvinvointi muista riippumatta. Erityisesti tämä pistää silmiin puoluepolitiikassa.

Tilataidetta, Alppilan lukio, kuva: T.A-M

Suuret ajattelijat eri maailmankatsomuksista korostavat yhteisen hyvinvoinnin merkitystä, välittämistä ja lähimmäisenrakkautta, hyvän jakamista ja heikoimpien tukemista. Sivistykseksikin tätä kutsutaan.

Tiedostan kuuluvani siihen etuoikeutettujen ryhmään, joka on ’tasa-arvoisemmassa asemassa’ kuin monet muut. Keski-ikäisenä, Suomessa syntyneenä, kuukausipalkkaisena, ’vaaleaihoisena’, enemmistökieltä puhuvana ja miehenä voisin porskuttaa vähin äänin eteenpäin omaan tilaani tyytyväisenä.

Lähipiirissäni on paljon kaltaisiani, mutta myös kaltaisteni äitejä, vaimoja, siskoja ja tyttäriä, free-lancereita, pätkätyöläisiä ja työttömiä, erilaisilla ihopigmenteillä syntyneitä, muita kieliä vanhemmiltaan oppineita, seksuaalivähemmistöihin kuuluvia, pakon edessä muuttamaan joutuneita ym.

Voinko minä jättäytyä sivuun, kun heitä kohdellaan kaltoin? Naurattaako minua, kun Ylioppilaslehden toimittajat lähettävät dildon seksuaaliterapeutille? Listaa olisi helppoa jatkaa pitkään. Riittääkö reaktiokseni se, että klikkaan vihastuneen hymiön facebookissa?

Omatuntoni sanoo EI!

Kaikki alkaa tietysti huomioimisesta. Jos alat liikenteessä kiinnittää huomiotasi hopeanharmaisiin autoihin, huomaat niitä pian ympärilläsi paljon.

Jos vain alamme arjen pienissä asioissa tarkkailla tasa-arvoisuutta, tulemme nopeasti yllättymään. Pienet ajatukset edeltävät suuria ajatuksia, pienet teot suuria tekoja.

Omassa päätyössäni orkesterimuusikkona työpaikan saaminen on lähtökohtaisesti tehty mahdollisimman tasapuoliseksi. Soittajien työnhaku tapahtuu koesoittotilanteissa ainakin alkuvaiheessa sermin takaa ja anonyymisti. Ainoastaan kuulokuvan perusteella päätetään jatkoon pääsevät.

Tasa-arvo ei tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi tehdä kaikkea. Tasa-arvo tarkoittaa tasaveroisia mahdollisuuksia valita, riippumatta sukupuolesta, sukutaustasta, maailmankatsomuksesta, ihon sävystä tai äidinkielestä sen enempää kuin vaikkapa ruumiin rakenteesta, hiusten pituudesta tai silmien väristä.

Tasa-arvon toteutumiseen on vielä matkaa, mutta leikitäänpä hetki ajatuksella: mitä jos keikauttaisimme kokeiluluonteisesti puoleksi vuodeksi nykytilanteen peilikuvakseen? Mitä tapahtuisi ja miltä se tuntuisi?

Hallituksessamme ministerijako on nyt (naiset ensin) 5–9, Helsingin yliopiston hallituksessa 5–8, Tampereen yliopiston hallituksessa 6–5, Turun yliopiston hallituksessa 5–5, viimeisissä eduskuntavaaleissa valitut 83–117 ja ehdokkaat 845–1301.

Samat tiedot prosentteina, naisten osuus:

Hallituksen ministerit 36 %

Helsingin yliopiston hallitus 38%

Tampereen yliopiston hallitus 55%

Turun yliopiston hallitus 50%

Eduskuntaan valitut 42%

Eduskuntavaaliehdokkaat 39%

Tasa-arvoasiaa edistäessään vähemmistön edustaja ottaa aina riskin leimautumisesta. Olen kuullut lukuisilta ystäviltäni käsittämättömän tuntuisia tarinoita mitätöinnistä, pelottelusta, vähättelystä ja uhkailusta. Jos pelissä on ura ja toimeentulo, kynnys puolustautumiselle voi helposti nousta liian korkeaksi.

Tässä kohtaa aktiivinen ja syrjittyä aidosti ymmärtävä ulkopuolinen voi olla tärkeä tiedon välittäjä. Tutkiva journalismi ja toimittajien lähdesuoja ovat edelleen tarpeen.

Elena Mindru Third Stream Project. Kuva: Marko Kirsi & April Jazz Festival

Huhtikuun viimeisen viikon aikana kävin monissa kulttuuritapahtumissa. Tajusin vasta jälkeenpäin, että näistä itselleni suurimmat taiteelliset elämykset liittyivät taustoiltaan jollain tapaa maahanmuuttajuuteen.

April Jazz -festivaalilla kuulin häikäisevän taitavaa ja innovatiivista Elena Mindrua yhtyeineen levynjulkaisukonsertissa Sello-salissa. He olivat myös tilanneet useilta nuorilta säveltäjiltä upeita uusia kappaleita. Levy Quartphonic löytyy tästä linkistä ja iTunes-linkistä.

Maija Linkola, Laura Airola, Elena Mindru, Atte Kilpeläinen, ja Samuli Peltonen. Kuva: Marko Kirsi & April Jazz — Maija Linkola, Laura Airola, Elena Mindru, Atte Kilpeläinen, Sampo Kasurinen ja Samuli Peltonen. Kuva: Marko Kirsi & April Jazz

Musiikkitalossa Helsingin kaupunginorkesteria johti lapsena Suomeen muuttanut Dima Slobodeniouk. Beethovenin Eroica-sinfonian esitys oli yksi parhaista koskaan kuulemistani.

Vappuaattoiltana koin valtavan kokonaistaiteellisen elämyksen Sonya Lindforsin mykistävän upean tanssiteatteriteoksen Noble Savage -esityksessä. Virtuoosiselle osaamiselle pohjautuva koskettava teos vangitsi yleisönsä ja haastoi minutkin kyseenalaistamaan omat motiivini ja kantani. Zodiakin tuottaman teoksen kaikki esitykset ovat myyneet Kaapelitehtaan Pannuhallin täyteen, eikä ihme.

Julian Owusu, Deogracias Masomi, Esete Sutinen, Ima Iduozee, Amira Khalifa, Sonya Lindfors. Kuva: Sanna Käsmä, tuotanto: Zodiak – uuden tanssin keskus & Sonya Lindfors

Varmistamalla resurssien ja mahdollisuuksien jakautumisen tasa-arvoisemmin, voimme saavuttaa rikkaamman ja monimuotoisemman kulttuurin ja yhteiskunnan. Silloin voittavat kaikki. Paras osaaminen voi päästä esiin lähtökohdistaan riippumatta.

Koen velvollisuudekseni havainnoida ja reagoida, pyytää, kehottaa ja tehdä näkyväksi.

En halua enkä voi enää sanoa: ”ei kuulu mulle, ei kosketa minua”. Toivottavasti et sinäkään.

Tasa-arvo kuuluu kaikille!

5 tapaa hiljentää mielesi mölyapina

Monella meistä majailee pään sisäpuolella mellestävä mölyapina, joka heilautellessaan itseään holtittomasti ajatuksesta toiseen huutelee kovaan ääneen vähän väliä mitä ihmeellisempiä asioita, jotka usein eivät lainkaan liity siihen tilanteeseen, missä juuri olet.

Kun peset hampaitasi aamulla, mölyapina saattaa loikata lounastapaamisesta lasten leikkikerhoon ja huudella lennossa myös siitä, miten unohdit lähettää ystävällesi syntymäpäiväonnittelut ja kuinka oikeastaan olisi ollut viisaampaa ostaa edellispäivänä kaupasta suklaalevyn sijasta omenoita.

Mitä kiireisempiä olemme ja mitä useammasta asiasta koitamme kiireessä suoriutua, sitä luultavimmin tämä päänsisäinen ääni lisää paitsi äänenvoimakkuutta, myös välikommenttiensa määrää ja moittivuutta. Jos et koskaan puutu mölyapinan (eli villiintyneen mielesi) huuteluun, se jatkaa kaaoksen keittämistä.

Onneksi ihmismieli on oppivainen ja opetettavissa. Kun ensin havahdumme mölyapinan olemassaoloon ja seuraavaksi alamme kouluttaa mellestäjälle uusia temppuja, voimme nopeasti huomata mielemme rauhattomuuden vaihtuvan yhä useammin rauhaan ja sisäiseen hiljaisuuteen.

Tässä viisi keinoa saada mölyapinan suuta hiukan suikemmalle.

1. Keskity elämäsi positiivisiin puoliin

Olet ehkä jo kuullut väitteen, miten ajatuksesi luovat todellisuutesi. Se, millaisia ajatuksia ajattelet, tai millaisiin asioihin keskityt, kuvaa sitä, millaisena näet ja koet maailman. Ihmiskunnan tasolla olemme vuosisatojen ajan sallineet negatiivissävytteisen ajattelun vallata alaa. Tämän huomaat esimerkiksi pelkoja, uhkakuvia ja epävarmuutta lietsovissa uutisissa, jotka vaikuttavat myös omaan mielentilaasi ja ajatusmaailmaasi. Jos keskityt ajatuksissasi paljon negatiivisiin asioihin – esimerkiksi käyttämällä energiaasi murehtimiseen – kiinnität myös arkielämässäsi huomiota nimenomaan asioiden negatiivisiin puoliin.

Kun käännät huomion tietoisesti asioihin, jotka tekevät sinut onnelliseksi tai joista olet kiitollinen, voit alkaa kouluttaa mieltäsi ajattelemaan positiivisemmin. Tämän seurauksena alat tuntea olosi rauhallisemmaksi, koska et enää kiinnitä niin paljon huomiota itsessäsi, toisissa ihmisissä ja ympäristössäsi olevaan negatiivisuuteen. Voit siis alkaa kokea entistä enemmän rauhaa keskittämällä huomiosi ja ajatuksesi elämäsi hyviin puoliin.

2. Toista rauhoittavia sanoja pitkin päivää

Kiinnitä huomio aivoihisi juuri nyt: millaisia ajatuksia huomaat ajattelevasi? Todennäköisesti huomaat, että suurin osa ajatuksistasi liittyy siihen, mitä sinun täytyy vielä tehdä tänään, tai miten suutuit siitä, mitä joku sinulle sanoi, tai ehkä jopa huomaat ajattelevasi itseäsi mollaavia ajatuksia. Ei kannata kuitenkaan tuntea tästä syyllisyyttä: kun ympäröivässä yhteiskunnassa on niin paljon negatiivisuutta, pysyvästi positiivisen asenteen ylläpitäminen ei aina ole helppoa. Voit kuitenkin ryhtyä toimiin negatiivisia, stressiä aiheuttavia ajatuksia vastaan yksinkertaisten, rauhallisten sanojen avulla.

Joka kerta, kun havaitset ahdistuksen tunteen nousevan, ala tietoisesti ajatella rauhoittavia sanoja, kuten esimerkiksi: Tyyni. Seesteinen. Rauhallinen. Rauha. Valo. Rakkaus. Rentous. Tuulenvire. Ranta. Listan viimeiset kaksi sanaa kuvailevat luontoa: voit käyttää tätä maisemaa maalailevaa tekniikkaa, jos tällainen mielikuva auttaa sinua rauhoittumaan. Sanoissa on paljon merkitystä ja voimaa, käytä niitä hyväksesi aina kun koet stressiä.

3. Meditoi säännöllisesti

Meditaatio sanana voi kuulostaa suureelliselta, tai ehkä ajattelet sen olevan jotain vaikeaa. Se on kuitenkin oikeasti aika yksinkertaista. Meditoidessasi pysäytät tietoisuuttasi joka sekunti pommittavan ajatusvirran ja siirryt hiljaisuuden tilaan. Sinun ei tarvitse laittaa aivojasi ”pois päältä” voidaksesi meditoida, mutta monet ihmiset kokevat, että meditoidessa ajatukset hidastuvat suuresti, ja heidän on helpompi tarkkailla itseään silmät suljettuina ja hallitun hengityksen avulla.

Meditaation avulla tuot tietoisuutesi kehoosi, mikä tekee elämän päivittäisistä haasteista selviämisen paljon helpommaksi.

Jos haluat saada elämääsi ja mieleesi lisää rauhaa, kannattaa aloittaa meditaatio – joka yksinkertaisimmillaan on sitä, että istut rauhassa alas ja keskityt hengitykseesi vähintään 10 minuutin ajan päivässä joka päivä. Huomaat hyvin nopeasti, että rauhallisemman mielentilan saavuttaminen helpottuu huomattavasti.

4. Elä tässä ja nyt

Unohda töiden jälkeen tehtävät asiat, ensi viikolla maksettavat laskut, tai tulevaisuutesi epävarmat näkymät. Mikään näistä asioista ei ole elämässäsi tässä ja nyt. Kun märehdit tällaisia tulevaisuuteen suuntautuneita ajatuksia, saatat synnyttää kehossasi suurta epämukavuutta, mikä voi pitkään jatkuneena johtaa ahdistukseen, masennukseen, krooniseen stressiin ja muihin vakaviin ongelmiin.

Suurin osa ahdistuksesta syntyy siitä, että elät muussa hetkessä kuin siinä, missä olet juuri nyt. Aina kun havaitset ajatustesi vievän sinut toisaalle, tuo itsesi takaisin nykyhetkeen, esimerkiksi keskittymällä hetken aikaa hengitykseesi ja siihen, miten ilma virtaa sieraimissasi sisään ja ulos. Kun annat itsesi (ja hengityksesi) virrata vapaasti hetkestä toiseen, saat kosketuksen siihen, miltä tuntuu tuntea todellista rauhaa.

5. Mene luontoon

Ehkä oletkin jo joskus havainnut luonnon rauhoittavan sinua – puunlatvojen huminan kuuleminen tuulisena päivänä voi saada sinut vetämään syvään henkeä, tai laineiden lempeä liplatus rantaviivan saattaa tuntua oudon tyynnyttävältä. Myös vihreä väri itsessään on rauhoittava. Luonnon tyynnyttävän vaikutuksen tavoitat jo sillä, että vietät lounastaukosi lähipuistossa tai lähtemällä viikonlopuksi mökille metsien keskelle.

Kaikki mitä teet vahvistaaksesi sidettäsi luontoon hyödyttää mieltäsi suuresti ja auttaa sinua muistamaan, että luomme itse suuren osan siitä stressistä, jota koemme mielessämme ja kehossamme. Luonto ei kamppaile selviytyäkseen läpi elämän – eikä sinunkaan tarvitse. Vaikka rauha löytyykin jo sydämestäsi, Äiti Maa voi auttaa sinua muistamaan tämän tarjoamalla tyyneyden tyyssijan nykymaailman melskeen keskellä.

Lähde: Powerofpositivity.com

5 asiaa syvästä yhteydestä itseen

Kirjoittaja Reetta Vanhanen on Suomen The NLP lady ja läsnäolon ikuinen opiskelija. Hän on Senior NLP- kouluttaja, NLP Master Trainer ja NLP Master Coach. Reetan kaltaista NLP-kouluttajaa ei toista Suomesta löydy. Reetan läsnäolon kokemukset ja opit ovat saaneet vuosien varrella syvyyttä ja sävyjä monista lähteistä. Reetan arvoja ovat rakkaus, inhimillisyys, rehellisyys ja intohimo. Näistä hän on saanut lempinimen Rakkaus-Reetta.

Elämässäni oli käänteentekevä kohtaaminen Stephen Gilliganin kanssa 2014. Hän tarjoili asioita ja kokemuksia, joilla oli valtava merkitys elämääni. Ja nyt minä puolestani tarjoilen, ja sinä valitset sen, mikä on sinulle tärkeää ja merkityksellistä. Tässä viisi asiaa, jotka olen saanut Gilliganin koulutuksista:

1. Tärkein on yhteys itseeni

Vaikka olin harjoittanut säännöllisesti läsnäoloa ennen Gilliganin koulutusta, en tiennyt, että on mahdollista saada entistä syvempi yhteys ja läsnäolon kokemus – itseeni ja muihin. Löysin entistä lujemman yhteyden, keskelle itseäni ja omaan hyvään tilaani. Läsnäolon harjoitukset ovat merkityksellinen osa jokaista päivää, koulutusta ja valmennusta. Kaikki lähtee syvästä yhteydestä itseeni, läsnäolosta.

2. On muutakin kuin tietoinen mieli

Oman hyvän tilan sekä alitajuisen tietoisuuden tiedostaminen ja hyödyntäminen työssäni on kasvanut tämän oivalluksen myötä: Se, kun minun ei-tietoinen puoleni on yhteydessä ryhmän tai yhden ihmisen ei-tietoiseen puoleen. Se, kun vain tiedän, mihin tulee kiinnittää huomiota ja missä kohtaa voin parhaiten olla tukena ihmisten kasvussa ja kehittymisessä. Vastaukset eivät tule vain minulta, vaan jostain suuremmasta tietoisuudesta. Olen vain väline, jolla on tehtävä.

3. Kohtaamisissa luodaan elämän kauneutta

Sain kohtaamisiin enemmän syvyyttä ja koskettavuutta. Niin kaunista, niin kaunista. Kuulen korvissani Stephenin äänen ”Drop it down into your center”. Sanoilla on merkitystä ja ennen kaikkea koko kehon luomalla somaattisella kokemuksella. Kuinka tulla nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi omana aitona itsenään. Itselleen ja muille.

4. Myötätunto ja rakkaus ovat kaiken perusta

Rakkaus ja myötätunto itseäni ja muita kohtaan kasvoi ja kanavoitui joka puolelle elämääni lisääntyneen hyvinvoinnin ja onnellisuuden muodossa. Kokonaisvaltaisesti on hyvä olla.

5. Ihmisellä on kyky parantua

Kaulassani on struuma, ja olin jo saanut kutsun leikkaukseen, koska struuma oli kasvanut n. 3cm puolessa vuodessa. Minä olin päättänyt kuitenkin odottaa. Stephen Gilliganin ohjauksessa, ei-tietoisen mielen kanssa työskennellessä, struuma oppi myös pienenemään. En tarvitse leikkausta tällä hetkellä, ja olen siitä kovin kiitollinen.

Huomaan tämän viiden kohdan kirjoittamisen jälkeen, että olen äärettömän kiitollinen Stephen Gilliganille kaikista niistä kokemuksista ja ymmärryksistä, jotka liittyvät omaan hyvään läsnäolon tilaan, joka on kaiken ydin. Ydin, jossa olemme yhteydessä omaan maksimipotentiaaliin, luovuuteen, rajattomiin mahdollisuuksiin elämässä ja muihin ihmisiin. Kokemus on koettava – pelkkä lukeminen läsnäolosta ei riitä viemään ytimeen. Halusin valita tähän nämä viisi asiaa, koska koen, että ne ovat olennaisia ihmisyyden ja elämän kannalta.

Tapasin Stephenin ensimmäistä kertaa 2,5 vuotta sitten. Silloin sovimme, että hän saapuisi Suomeen vuonna 2016. Kiireisen miehen aikatauluihin päivät sopivat tämän vuoden lokakuulle. Minulle seminaari on yksi esimerkki oman elämäni rajattomien mahdollisuuksien toteuttamisesta, niin henkilökohtaisesti kuin ammatillisesti kouluttajana ja coachina.

Löytyvätkö nämä keittiöstäsi? – 5 ruoka-aineen yllättävät hyödyt + 8 hyvinvointivinkkiä

Amerikkalainen Bernardo LaPallo eli 114-vuotiaaksi. Hän kävi kävelyllä joka aamu ja korosti levon ja hyvän ruokavalion merkitystä terveydelle ja pitkälle iälle. Bernando söi itse paljon luomuhedelmiä ja -vihanneksia, eikä punainen liha tai pikaruoka kuulunut hänen ruokavalioonsa. Hän mainitsi erityisesti viisi ruoka-ainetta, joita hänen lääkäri-isänsä opetti hänet syömään.

Valkosipuli

Valkosipuli on luonnon vastine antibiooteille ja se sisältää flavonoideja, vitamiineja, hivenaineita ja aminohappoja. Valkosipuli tuhoaa bakteereja ja sieniä ja muun muassa alentaa verenpainetta, pitää flunssan loitolla, sekä puhdistaa vartaloa myrkyistä.

Hunaja

Hunaja on jo pitkään ollut suosituimpien superruokien joukossa, sillä se on antibakteerinen, antiseptinen ja siinä on paljon antioksidantteja. Sillä voi hoitaa mm. yskää sekä kurkkukipua.

Kaneli

Kaneli on erityisen rikas kuidun, magnesiumin ja kalsiumin lähde. Siinä on runsaasti antioksidantteja ja se tuhoaa bakteereja ja sieniä. Kanelia on käytetty vuosisatojen ajan mausteena ja lääkkeenä esimerkiksi diabeteksen ja nivelreuman hoidossa ja mm. sydänsairauksien ehkäisyssä.

Suklaa

Käsittelemätön, kaakaopuusta saatava tumma suklaa on superruoka joka pitää meidät terveenä ja maistuu herkulliselta. Tummassa suklaassa on kasviperäisiä flavonoideja, antioksidantteja sekä tulehduksia hoitavia ainesosia. Tumma suklaa voi muun muassa alentaa kolesterolia ja näin voi vähentää sydän- ja verisuonisairauksien riskiä sekä hidastaa muistin rappeutumista iän karttuessa.

Oliiviöljy

Oliiviöljy on täynnä hyviä rasvoja jotka pitävät sekä sydämen että aivot terveinä. Oliiviöljy voi ehkäistä osteoporoosia ja kognitiivisten toimintojen rappeutumista sekä alentaa sydän- ja verisuonisairauksien riskiä.

Muutkin elämäntavat vaikuttavat suotuisasti elinikään ja elämänlaatuun. Japanin rannikolla olevan Okinawa-saaren pitkäikäisten asukkaiden ohjeet hyvään ja pitkään elämään ovat:

Voimistele sekä fyysisesti että henkisesti.
Syö vähän suolaa mutta paljon hedelmiä ja vihanneksia sekä muita ruokia, joissa on runsaasti kuituja ja antioksidantteja.
Älä syö liikaa. Hyvä muistisääntö on, että vatsasi tulee olla 8/10 täynnä kun lopetat ruokailun.
Syö ruokia jossa on paljon E-vitamiinia, sillä se pitää aivot elinvoimaisina. Esimerkiksi pähkinöissä, avokadossa ja kalassa on paljon E-vitamiinia.
Juo yrttiteetä. Varsinkin vihreässä teessä on paljon terveellisiä ainesosia.
Ota päiväunet. Iltapäivän torkut voivat vähentää sydän- ja verisuonisairauksien riskiä ja nostavat energiatasoasi.
Syö tuoreita vihanneksia, joko perinteisiä vihanneksia tai vielä terveellisempiä pienvihanneksia.
Rentoudu. Matalat stressitasot ovat pitkän iän ja terveyden salaisuus. Jatkuva stressi lisää riskiä sairastua muun muassa sydänsairauksiin, ruoansulatusjärjestelmän sairauksiin ja masennukseen.

Lähde: Natural Society

Rohkeus on sitä, että toimii vaikka pelottaa

Positiivisen etsiminen ja kriisien välttäminen on muodissa. Monelle hyvän elämän ohjenuora on: tunnista asiat, joista nautit ja rakenna niistä oma ihana nurkkasi universumiin.

Mutta, niin. Pilvilinna poksahtaa jossakin kohtaa. Kriisitön ja kivuton elämä ei ole mahdollista. Eikä sen johdosta ole syytä tuntea itseään epäonnistuneeksi. Sellaista elämä on meillä kaikilla.

Todellisuutta on tasapaino: ilman antamista ei voi saada, ja saavutusten eteen on tehtävä uhrauksia. Jokaisella voitolla on hintansa, jokaisella tappiolla on kipunsa. Ja se on ihan ookoo.

~ ~ ~ ~

Elämä saa totta kai olla nautinnollista. Mutta kaikki myös pelkäävät joskus. Ja jos pelkoa, vihaa tai pettymystä yrittää jatkuvasti peittää kääntämällä niitä positiivisiksi, nakertavat ne pilvilinnan perustuksia sisältäpäin. Pelkojen on hyvä tulla pintaan, sillä siten niistä on mahdollista tulla tietoiseksi ja kohdata niitä.

Tunteita ei pääse pakoon. Ne ovat energiaa, tärkeitä viestejä syvältä sisimmästä. Itsensä ja totuuden kohtaaminen on pelottavaa. Samalla pelko on iso harjoitus. Se on tunne, joka kertoo jostain tärkeästä. Oma mukavuusalue ylittyy.

Vaikka emme voisi vaikuttaa kriisien ja kivun määrään, voimme vaikuttaa siihen, miten ne kohtaamme.

Pelko on aina mahdollisuus rohkeuteen, sillä rohkeus on sitä, että toimii vaikka pelottaa.

~ ~ ~ ~

Jotkut ihmiset osaavat ilmentää rohkeutta ja voimaa olemattomalla varoitusajalla, silti ilman vihaa ja aggressiota. Heitä voisi kutsua valon sotureiksi, jotka toimivat rohkeudesta, ystävällisyydestä, myötätunnosta ja kiitollisuudesta käsin. Heissä on rakkaus työnsä loppuun saattamiseen.

Tutkimusten mukaan ihmiset, jotka uskovat johonkin suurempaan voimaan, ovat onnellisempia. Henkinen selkäranka tuo luottamusta elämään. Tämä ei tarkoita passiivista, fatalistista elämänasennetta, vaan voimaa ja uskoa siihen, että osana suurempaa voimaa jokaisella on myös vaikutusvaltaa siihen, miltä kokonaisuus näyttää ja mitä omassa elämässä tapahtuu.

Sitoutuminen omaan elämään, harjoitukseen ja itsensä tutkimiseen ovat onnellisen elämän edellytyksiä. Altistamalla itsensä elämälle oppii jatkuvasti lisää.

Maailma vaatii tällä(kin) hetkellä rohkeita tekoja. Henkisen soturin voitto on rauha. Se on nautintoa siitä, että tämä tässä juuri nyt on elämää ja se virtaa täysillä minun lävitseni!

~ ~ ~ ~

Joogaopettaja Kia Miller puhuu viidestä rohkeutta lisäävästä harjoituksesta, joita voi toteuttaa ihan tavallisessa arjessa.

Mielen valloittaminen

Joogit sanovat, että se joka valloittaa mielensä, valloittaa koko maailman. Taistelut käydään ennen kaikkea oman pään sisällä, usein itseä vastaan.

Saamme sitä mihin keskitymme. Jos identifioidumme tunteisiin (pelkoon, vihaan, katkeruuteen), meistä tulee sellaisia. Mutta et ole yhtä kuin pelkosi. Olet jotain paljon suurempaa.

Harjoitus: Joskus kannattaa kokeilla, miten vapauttavaa on vaihtaa mikä tahansa ajatus sen vastakohtaan. Olen surullinen – minä en ole surullinen. Minä istun – minä en istu. Mutta yritä olla identifioitumatta vastakohtaankaan: ajatuksesta tai tunteesta voi sitä kautta kenties ihan vaan päästää irti?

Intuition voima

Tuleeko jokin toive tai ongelma sinusta vai universumista? Haetko lyhyen tähtäimen nautintoa ja vahvistusta egolle vai kaikkien kannalta parasta mahdollista ratkaisua? On hyvä miettiä, miten valinnat vaikuttavat ympärillä oleviin ihmisiin, maapalloon ja tuleviin sukupolviin. Syntyvätkö päätökset intuitiosta vai egosta käsin? Monet meistä jäävät jumiin pään ja sydämen väliin, logiikan ja intuition keskelle.

Harjoitus: Meditointi kaikissa muodoissaan auttaa ymmärtämään omaa sydäntä, puhdistamaan alitajuntaa ja keskittymään nykyhetkeen. Se vaikuttaa lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä, ja sietokykyään, hermostooan ja mielenrauhaansa vahvistaa parhaiten edes pienellä päivittäisellä harjoituksella.

Puheen voima

Sanat sisältävät suuren energian, jota lähetämme eteenpäin. Joskus rohkeus tarkoittaa hiljaa olemista, joskus taas suunsa avaamista oikealla hetkellä.

Harjoitus: Kokeile kysyä itseltäsi ennen puhumista: Onko tämä totta? Onko tämä ystävällistä? Ja onko tämän sanominen tarpeellista? Tällä yksinkertaisella ohjeella ratkeaisi moni riita.

Myötätunto & viisas sydän

Meillä kaikilla on elämässä monenlaisia kiinnikkeitä, ja usein erehdymme pitämään kiintymystä (attachment) rakkautena. Todellinen rakkaus yhdistää koko luomakunnan lämpimällä ystävällisyyden, huolehtimisen ja kunnioituksen energialla. Mitä enemmän antaa sydämestään, sitä enemmän saa.

Harjoitus: Pyyteetön hyvän tekeminen ja toisten palvelu, seva, on suuri harjoitus. Sevaa voi tehdä omien resurssiensa puitteissa: vie ruokailun päätteeksi kaverinkin astiat pöydästä tai tarjoa apua ihan pienessäkin asiassa. Se on antamista.

Taitava toiminta

Tärkeää ei ole se mitä teet, vaan miksi ja miten. Kiihkeässä nykymaailman rytmissä päätöksiä on tehtävä nopeasti ja pelottomasti, neutraalin mielen kirkkaudella, intuitiivisesti ja sydämen rohkeudella.

Harjoitus: Mieti, mitä toimintasi taustalla on. Tämä liittyy kohtaan 2 eli nouseeko tarve toimintaan egosta vai intuitiosta?

Lisään loppuun vielä kuudennen: Kaikkivoipa hengitys

Hengitys on ihmelääke läsnäoloon. Joogit sanovat myös, että se joka pidättää hengitystään pisimpään, voittaa taistelun. Hengitys on yksi harvoista asioista, joita voimme elämässä hallita. Hengityksen kontrollointi on portti mielen kontrollointiin – ja vapaampaan elämään.

Näiden pienten harjoitusten tarkoitus on tutustua itseensä paremmin; myöntää ja ymmärtää. Ja kasvaa sitä kautta rohkeammaksi, arkielämän soturiksi.

Suuri suru sai minut näkemään elämässäni paljon hyvää, jota olin pitänyt itsestäänselvyytenä

Välillä elämä yllättää totaalisesti. Juuri kun luulet, että asiat ovat jollakin tietyllä tavalla, voivat ne muuttua silmänräpäyksessä. Kertaheitolla. Näin kävi minulle ja miehelleni joitakin kuukausia sitten.

Olin raskaana 12. viikolla, ja menimme innostuneen jännittyneinä ultraäänitutkimukseen näkemään, kenet ihanan pienen ihmeen saisimme syliimme kevään koittaessa.

Alkuraskaus oli mennyt kaikkien oppikirjojen mukaisesti. Erona aiempaan raskauteeni olivat vain voimakkaammat oireet. Ultraäänitutkimus kuitenkin paljasti meille täyden yllätyksen.

Kätilö ei löytänyt sikiön sydänääniä tai muitakaan elonmerkkejä. Enkelilapsemme ei ollut selvinnyt mukana matkassa, vaikka raskaus oli muutoin jatkunut hormonaalisesti. Kätilö kertoi tämän olevan yllättävän yleistä. Joka päivä heillä tulee ainakin yksi samanlainen tilanne vastaan.

Tämä keskenmeno pysäytti minut taas voimakkaasti itseni äärelle. Suru ja kiukku nousivat pintaan. ”Kaikkihan näytti menevän niin hyvin. Eihän näin pitänyt käydä”, huomasin itseni ajattelevan.

Siinä hetkessä kun annoin periksi ja hyväksyin sen mitä oli tapahtunut, huomasin jonkin muuttuvan. Surun alta paljastui rauha. Jokin syvempi tietous siitä, että se mitä tapahtui, sen kuului tapahtua. Miksi? Sitä en ehkä koskaan saisi tietää.

Tuosta rauhan paikasta käsin pystyin näkemään myös tämän surullisen kokemuksen kauneuden. Haluaisinkin nyt jakaa kanssasi, mitä tämä kokemus minulle opetti.

1. Voit huomata vaikeuden hetkellä, että elämässäsi on paljon hyvää, jota olet aiemmin pitänyt itsestäänselvyytenä

Tämän kokemuksen kautta näin sen, miten suuri määrä rakkautta ja tukea minulla onkaan elämässäni. Valtava kiitollisuuden tunne tästä sai minut myös näkemään, miten ankara olin ollut itseäni kohtaan viime aikoina. Muilta saamani rakkaus toi näkyväksi tavat, joilla en ollut rakastanut itseäni ja pystyin toisten rakkauden energiassa alkaa taas tehdä tietoisesti asioita itseni rakastamisen eteen. Ihan jokapäiväisessä arjessani.

2. Vaikeuksien kautta voit nähdä, mikä elämässä oikeasti on tärkeää

Huomasin, että vaikka elin unelmieni elämää, olin täyttänyt sen niin täyteen erilaisia kiinnostavia asioita ja projekteja, että tilaa vauvalle ei itseasiassa elämässäni olisi edes kunnolla ollut. Tuli aika kohdata itseni rehellisesti sen suhteen mihin aikani käytin. Kysyin itseltäni ”Mitkä ovat ne kaikkein tärkeimmät asiat, jotka haluan pitää ja mistä voin karsia? Mihin suuntaan haluan elämääni kuljettaa?”

3. Ikävät tapahtumat, voivat olla juuri se, mitä tarvitset kasvaaksesi suuntaan, jonka sielusi tunnistaa oikeaksi

Jälleen kerran sain nähdä, miten paljon sisäistä rikkautta ja selkeyttä voi haasteellinen elämäntilanne antaa, kun uskaltaa pudottautua rauhan paikkaan, joka surun ja kiukun alla asustaa. Haastepaikka voi tarjota todella arvokkaita vastauksia omasta itsestä ja elämästä, jotka auttavat sinua kulkemaan oikeaan suuntaan.

4. Vaikeuksien hyväksyminen vahvistaa yhteyttä intuitioosi

Olen huomannut, että jokainen kerta kun lakkaan vastustelemasta elämää ja sen ikäviäkin käänteitä, löydän vahvemman yhteyden intuitiooni. Hyväksynnän kautta olen aina päässyt käsiksi rauhan paikkaan, jossa näen asiat selkeämmin ja sisäisen viisauteni ääni on päässyt voimakkaammin esiin.

Vaikka sinä et olisi koskaan kokenut keskenmenoa, niin melko varmasti jokainen meistä kokee joskus elämämme aikana asioita, joihin emme itse voi vaikuttaa. Asioita, jotka voivat tuntua kipeiltä ja mahdollisesti laittaa koko elämän uuteen uskoon. Emme ehkä pysty estämään näitä tapahtumia tapahtumasta, mutta voimme hyväksyä ne ja muistaa, että juuri nuo asiat saattavat olla avautuneita ovia uusiin mahdollisuuksiin ja syvempään itsesi ymmärtämiseen.

Elämän todellinen kauneus paljastuu usein vasta vaikeiden tilanteiden kautta. Jos olet valmis näkemään mitä opetettavaa ja annettavaa elämän karikoilla on, voivat ne muuttua hetkessä timanteiksi, joista voit olla syvästi kiitollinen.

Rakkaudella

Laura