Asiat eivät aina mene niinkuin olimme suunnitelleet, mutta entä jos sen rankimman kiipeämisen jälkeen avautuukin se kaikkein kaunein maisema? Lisää voimauttavia kuvia löydät Instagram-tililtämme @hidasta.
Jos tahtoo kokonaiseksi ihmiseksi, on tunnistettava itsessään sekä valo että pimeys
Jotkut sanovat, että sielu tuntee vetoa valon puoleen ja ego pimeän. Mutta mikä on valoa, mikä pimeyttä? Jos tahtoo kokonaiseksi ihmiseksi, on tunnistettava valo varjoineen – pimeä pimeys, valovalo, pimeä valo sekä valaiseva pimeys. Ei helppo matka, mutta kuka sanoi, että ihmisyys olisi?
Talvipäivänseisauksen aikaan mietin taas pimeyttä ja valoa sekä fyysisinä että vertauskuvallisina ilmiöinä. Päivä ja yö vuorottelevat maapallon kierrossa ja samoin on ihmisen sisäisessä maailmassa. Pimeä ja valo eivät pysy paikallaan meissä.
Entisaikojen ihmiselle sisäiset ristiriidat olivat painia paholaisen kanssa. Harva sanoisi noin nykyään, mutta eivät ristiriidat mihinkään ole kadonneet. Joskus ne ovat ilmiselviä, joskus hienovaraisia. Ehkä kyse on alitajunnasta, matkan varrella hankituista kolhuista tai kollektiivisesta muistista. Kannamme kuitenkin mukanamme muutakin kuin kirkkautta.
Pimeyttä on vaikea tarkastella suoraan, on se sitten omaa, läheisten tai maailmassa heijastuvaa. Siltä menisi mieluummin piiloon ja selittäisi asiat parhain päin. Olisi mukavaa sulkea itsensä valon sisäpiiriin. On myös helpompi nähdä varjo toisessa ja valo itsessä, vai onko? Pimeydellä (…valottomuudella?) on keinonsa ja kohtansa jokaisessa ihmisessä ja niin on myös valolla.
Tunnistatko itsessäsi valoa, entä pimeyttä? Minkälaista?
Neljävuotias vastaa: ”On kyllä lämpöyttä. Ja rakkautta. Ei pimeyttä! Mitä pimeys tarkoittaa? Sellaista ilkeyttä? …On mulla sitä”, hän nauraa. Mitä pimeydelle voisi tehdä? Seitsemänvuotias ehdottaa: ”Puhaltaa sen taivaan tuuliin.” Entä valolle? ”Mä voin jatkaa sitä eteenpäin.” Hetken päästä hän lisää: ”Joskus pitää olla myös vihainen. Aina ei tarvii olla vaan iloinen ja valoisa.”
Uskallatko nähdä myös ei-niin-valoisat puolet? Voi olla, että se osa itseä, jota tarkasti ja salaa varjelee, pitääkin hiljaa otteessaan. Ja vasta hyväksymällä sen mitä itsessä kaikkineen liikkuu, onkin vapaa ja valossa. Tietoinen. Näin ei-itsestäänselvällä tavalla valo ja pimeys tanssittavat toisiaan ja muovaavat meitä.
Valon neljä olemusta
Se mikä ensisilmäyksellä näyttää pimeydeltä tai valolta, ei välttämättä olekaan sitä. Joskus valo voi olla armotonta ja pimeä voi tarjota turvaa, kuin yötaivaan kirkkautta. Kun vaeltaa hengessä ja elämässä, tarkoista aisteista ja intuitiivisesta erottelukyvystä on hyötyä. Minkälaista valoa kohtaamasi asiat hohtavat pinnalta, entä syvemmältä? Vain sinä voit tietää, mistä on kyse. Siis tarkkana, päivänsäteet ja menninkäiset!
- PIMEÄ PIMEÄ… on pimeää, josta henkii pahan olemus. Tämä voima saa karvat pystyyn ja ihmisen varuilleen. Pimeä pimeä voi näyttäytyä myös vähemmän itsestäänselvässä muodossa esimerkiksi vääränlaisena kilpailuna, negatiivisuutena, ylemmyyden- tai alemmuudentuntona, sekä tuomitsemisena. Pimeä pimeä voi myös sokaistuttaa nykyhetkeltä ja varastaa ihmisen omimmasta. Pimeän pimeän tehtävänä on erottaa ja hajottaa.
- VALOVALO… on kiistatonta valoa, jota voi nauttia monessa muodossa, esimerkiksi hyvyytenä, viisautena ja rakkautena. Valovalo on kaikkien puolella ja edistää jokaisen hyvää. Se ei ole keltään pois ja siitä riittää kaikille. Valovalon tehtävänä on yhdistää, eheyttää ja parantaa. Vahvimmillaan valovalon kirkkaus sokaisee ja polttaa, joten annostele sopivasti, jos voit.
- PIMEÄ VALO… tahtoisi olla valoa, mutta on sitä vain pinnalta. Pimeä valo pinnistelee valonsa eteen, eikä virtaa vapaana. Pimeää valoa on esimerkiksi tekopyhyys – valo, joka luulee valaisevansa, mutta josta toisen mieli sittenkin mustuu. Kaikki mikä loistaa ei ole valoa! Ainakaan luonnonvaloa.
- VALAISEVA PIMEYS… on ’pimeyttä’, joka ihmisen silmin katsottuna näyttää pelottavalta, kuten kuolema, mutta sen takana onkin valo, jonka voi nähdä, jos katsoo asiaa vähemmän kiinnittyneestä näkökulmasta. Valaiseva pimeys herättää ja haastaa, joskus raastaa, mutta kasvattaa kohti entistä selvempää kirkkautta. Se on kuin korkeampaan tarkoitukseen valjastettu vaikea asia. Se voi tarkoittaa irti päästämistä, sairautta tai synkiltä tuntuvia ajanjaksoja. Niiden avulla ihmistä koulitaan kohti tehtävää ja täyttä potentiaalia. Usein valaisevan pimeyden lahjat voikin avata vasta jälkeenpäin.
Elämän polku toivoo kulkijaltaan hereillä oloa
Jos kieltää pimeyttä olevankaan, se voi pitää vankinaan. Energiaa kuluu väistelyyn ja puhtaana pysymiseen. Mutta jos sallii aidon valon valaista sisimmän kolkat, eikö sillä hetkellä tule puhtaaksi myös se, mikä ilman valoa olisi ollut piilossa pimeässä? Ihminen kaikkineen… oman itsensä kovin tuomari ja joskus armahtaja. Myös armon saaja ja välittäjä.
Jotkut sanovat, että olemme matkalla kohti kokonaisempaa, kahtiajakojen takaa löytyvää todellisuutta. Ihmismieli on silti vahvasti kiinnittynyt asioiden luokittelemiseen ja jakamiseen – siksi hyvä ja paha, valo ja pimeys, taivas ja helvetti. Ehkä ne luovat liikettä maailmankaikkeuteen.
Henkevyyteen virittynyt sisin on avoin kauneudelle, myötätunnolle ja luovuudelle ja kaipaa valon olemusta. Tämä hienoviritteisyys voi joskus joutua koetukselle elämän paineissa. Ihmisinä teemme silti valintaa keveyden tai raskauden mukaan lähtemisestä koko ajan. Kummalle teemme tilaa? Ehkä valinta ei ole kaikille mahdollinen, mutta mahdollinen se on.
Joulun laulu lupaa, että valkeus voittaa varjon ja näyttää toivon maailman ylle. Tuon toivon voi tuntea ja tunnistaa vain ihmisen sisimmässä. Siellä käydään se ikiaikaisin varjon ja valkeuden vuoropuhelu.
Valokuvat: Lari Laasjärvi PhotoGraphy, laasjarvi.lari(at)gmail.com
Haluatko tavoittaa omat unelmasi ja elämäsi taian?
Monella meistä on jokin salainen haave – ujo unelma tai iso toive. Jokin sellainen, joka saa sydämen lepattamaan joka kerta, kun sitä uskaltaa ajatella vaikka ihan hiukankin.
Monella meistä on myös liuta (teko)syitä, erilaisia esteitä tai ajatusmörköjä, jotka saavat uskomaan, että unelma on ja tulee olemaan aina nimenomaan sitä – unelma, jokin, joka on yhtä tavoitettavissa kuin kuu taivaalla. Saatat kantaa mukanasi erilaisia uskomuksia siitä, miksi kaikki se, mitä haluat, ei voi tapahtua, koska… (listaa tähän kaikki ne syyt miksi.)
Mutta entä jos elämässä olisikin taikaa?
Mitä jos nämä uskomukset eivät olisikaan totta? Mitä jos voisit päästää niistä irti ja löytää uusia, unelmiasi tukevia uskomuksia? Entä jos juuri sinä voisitkin vapautua puurtamisen, pingottamisen ja ulkopuolisten odotusten paineista ja elää elämääsi ihan niin kuin villeimmissä kuvitelmissasi haluat, haaveilet ja toivot?
Mitä jos lähtisit seikkailulle – kuulostelemaan, mitä sydämesi sinulle supattaa, ja etsimään oman elämäsi taikaa.
♥ ♥ ♥
Sanna Wikström: Unelmakarttakirja – Sydän löytää tien
Tämä on sinun voimakirjasi.
Unelmakarttakirja on aikuisten tehtäväkirja, joka herättelee uskallusta omien unelmiesi äärelle, poistaa mielesi rajoitteita sekä lisää luovuutta ja mielikuvitusta.
Kirja koostuu lyhyistä teksteistä sekä tyhjistä sivuista, joihin voit itse kirjoitella, leikkailla, liimailla, maalailla ja piirtää ohjeistuksen mukaan.
Mistä sinä unelmoit?
Unelmien matkalle sinut johdattaa Hidasta elämää -sivuston perustaja Sanna Wikström. Unelmakarttakirja tunnetaan myös suosittuna verkkokurssina, jonka avulla jo yli 3000 ihmistä on luonut oman voimakirjansa.
”Unelmakarttakirjan tekeminen auttoi minua hahmottamaan villeimmätkin unelmani. Nyt mikään ei ole unelmieni esteenä!” – Jutta Gustafsberg
♥ ♥ ♥
Katri Syvärinen: Löydä elämän taika – Sisäinen matka suorittamisesta iloon
”Elämän kunniaksi todettakoon, että se yritti ensin hellästi. Mutta minä olen aika itsepäinen.”
Kukaan ei suunnittele palavansa loppuun. Mutta jos uskaltaa myöntää, että omalla jaksamisella on rajansa, suuntaa on helpompi muuttaa.
Entinen ylisuorittaja, nykyinen hyvinvointikouluttaja Katri Syvärinen rohkaisee päästämään irti uuvuttavista uskomuksista ja löytämään elämän taian.
”Usko minua: olet riittävän hyvä toteuttamaan unelmasi ja riittävän arvokas, jotta ansaitset haluamasi.”
♥ ♥ ♥
Hidasta elämää -kirjaperheen ensimmäiset kirjat ovat nyt myynnissä kirjakaupoissa!
Ota vastuu sanoista, joilla luot maailmasi
Sikhi-perinteessä on tapana kantaa mukanaan veistä. Kirpan, pieni (tai isompi) puukko roikkuu käyttäjänsä hartian yli kiinnitettävässä nauhassa lanteilla.
Veitsen symbolinen, mutta myös hyvin konkreettinen, tarkoitus on muistuttaa jatkuvasti, että sen kantaja pitää mukanaan tappavaa asetta. Periaatteessa siis: jos henkilö ei opettele hallitsemaan itseään, voi hän vaikka tappaa jonkun.
Sama voima on meissä kaikissa, mutta emme välttämättä tiedosta sitä näin konkreettisesti.
Mieli on hurja ase. Pystymme tekemään jopa sanoilla valtavaa tuhoa, jos emme opettele kouluttamaan mieltämme. Aika usein toimimme ja sanomme tunteen vallassa asioita, joita emme oikeasti tarkoita.
~ ~ ~ ~
Jokainen puhuttu sana jää värähtelemään ilmaan. Sanoilla voi olla yhtä tuhoisa vaikutus kuin fyysisellä loukkaamisella.
Sanat tallentuvat muistiin ja jäävät elämään, eikä niitä saa enää takaisin. (Kommunikoimme monilla muillakin tavoin kuin sanallisesti, mutta sanat ovat tapa tuoda älyllistä ajattelua julki. Harmillisen usein tuomme julki myös älytöntä ajattelua. Ainakin tuohtuneina, tai varsinkin raivon vallassa.) Puhutut sanat luovat maailmaa.
Sanoistaan joutuu myös vastuuseen. Siksi yksi jooginen ohje kommunikointiin on: kun kommunikoit, sinun on kommunikoitava uudelleen, perusteltava sanomisesi ja oltava niiden takana. Älä tee omaa polkuasi turhan hankalaksi. Puhutut sanat ovat mahdollisuus yhteisymmärrykselle, niitä ei kannata muuttaa sodaksi.
~ ~ ~ ~
Jokainen toista sivaltava sana palaa jossakin vaiheessa takaisin itselle. Ärsyyntyneenä olisi egon mielestä ihanaa syyttää toista. Mutta se on vastuun siirtämistä ulkopuolelle. Mutta jos itsestään ottaa vastuun, voi kantaa kunnialla vaikka veistä lanteillaan.
Yksi arkipäiväinen ohje itsehillintään, vastuun ottamiseen ja tietoisemmaksi kasvamiseen on niinkin yksinkertainen kuin juo lasi vettä.
Vesi ja tunteiden voima, virtaus, liittyvät yhteen. Kun olet kiihtynyt, et tiedä mitä tehdä, kun olet tunteen vallassa, pysähdy juomaan iso lasi vettä. Kuulostaa suorastaan naurettavalta, mutta ohje on hyvin toimiva (myös lapsille!). Se paitsi tasapainottaa kehoa, palauttaa tietoisuuden omaan hyvinvointiin.
Vesilasillisen jälkeen saattaa olla myös helpompi muistuttaa itseään hengittämisestä ja hengittää tähänkin elämän ahtaaseen kohtaan lisää tilaa.
~ ~ ~ ~
Toinen hyvin yksinkertainen ohje on välttää miksi-kysymyksiä (miks mua kohdellaan näin? miksi aina minä? miksi sä noin teit?). Useimmat miksi-kysymykset siirtävät jälleen fokuksen ulkopuolelle (miksi joku muu jättää jotakin tekemättä tai tekee väärin?).
Jooginen ohje on kysyä miksi-kysymyksen sijaan:
- Mitä? Mitä tapahtui tai tapahtuu?
- Entä sitten?
- Miten tästä eteenpäin?
Päästä irti ja käännä katse ylös omasta navastasi. Ota askel eteenpäin. Kommunikoi tehdäksesi huomisesta parempi, älä pilataksesi tätä päivää.
”Puhu itsellesi kauniisti, sillä sinä kuuntelet” – 6 voimakuvaa Sinulle
Jos pyytäisin sinua mainitsemaan kaikki ne asiat, joita rakastat – kuinka kauan kestäisi että mainitsisit itsesi? Sinä olet tärkeä, muista siis rakastaa myös itseäsi ♥ Lisää voimauttavia kuvia löydät Instagram-tililtämme @hidasta.
@hidasta
Jokainen meistä on koukussa johonkin – Mikä on sinun huumeesi?
Tämä on kolmas osa tunnetyöskentelyn kirjoitussarjaa ja tällä kertaa teemana on tunteiden tunnistaminen.
Aiemmat osat löydät täältä ja täältä.
Minä olen addikti. Kuten luultavasti jossain määrin sinäkin. Kuten jossain määrin meistä jokainen.
Minun huumeeni on nykyisin liikunta. Käytän sitä onneksi toisin kuin aiemmin. Koen nyt liikkuvani pääasiassa liikkumisen ilosta. Näin ei ole aina ollut. Ennen pääasiassa pakenin liikkumiseen elämää ja vaikeita tunteita. Yksinäisyyttä. Pelkoa. Ahdistusta. Itsevihaa.
Tiedän, että liikkuminen ei ole addiktioista huonoimmasta päästä, mutta mikä tahansa hyväkin asia voi muuttua myrkylliseksi jos sitä käyttää väärin. Jos siitä tulee pakko. Jos se hallitsee elämää. Ulospäin toiminta voi vaikuttaa tavalliselta, mutta sisällä voi olla valtava kipu ja tuska.
Jotta voin nykyisin liikkua ilosta, minulla on oltava terveitä selviytymiskeinoja kohdata vaikeita tunteita. Niiden harjoittelu on kestänyt kauan, ja silti huomaan edelleenkin joskus löytäväni itseni rehkimästä pois vihaani, suruani, ahdistustani tai pelkoani. Se on inhimillistä ja se on mahdollisuus katsoa syvemmälle itseensä. Entä jos sinä Eevi nyt uskaltaisitkin kohdata nyt sen, mitä todella koet? Ilman tuomitsemista.
Voi olla hankala myöntää, että ei ole kovin yhteydessä tunteisiinsa. Tunteiden tunnistaminen ei ole oikeasti kovin helppoa. Olemme niin tottuneet ajattelemaan ja rationalisoimaan, ettemme tunnista enää, mitä pinnan alla koemme.
Kiireisyys on helpompi kohdata kuin syvemmät tunteet.
Sivuutamme tunteet, koska emme tiedä, mitä niille pitäisi ”tehdä”. Tunteille itsessään ei tarvitse kuitenkaan tehdä mitään, niitä ei tarvitse ratkaista.
On hetkellisesti helpompi painaa tunteet alitajuntaan muhimaan. Puhun erittäin syvällä kokemuksen rintaäänellä. Nimimerkillä, hän joka on turvautunut addiktioihin, kiireeseen, pakkopositiivisuuteen ja ties mihin välttääkseen kohtaamasta sen, mitä todella kokee.
Jos tunteemme jäävät alitajuntaan muhimaan, ne ohjaavat pinnan alla toimintaamme, saaden meidät reagoimaan ja pakenemaan. Yleisesti ottaen tunteiden kohtaamattomuus johtaa addiktioihin. Tarvitsemme jotain estääksemme itseämme huomaamasta, mitä koemme. Jokaisella meistä on omat keinomme välttää kipua. Selviytymiskeinoista ei ole kuitenkaan tarkoitus päästä eroon, eikä se puskemalla kyllä onnistukaan. Eikä sillä surullisen kuuluisalla tahdonvoimalla.
Jos emme tunnista tunteitamme ja uskalla kohdata niitä, ne saavat meidät reagoimaan. Kun reagoimme, emme valitse itse. Reaktio elää meitä.
Reaktio = re-action. Jokin opittu toiminto toistuu täysin itsestään.
Piilotetut tunteet voivat näkyä mm. seuraavilla tavoilla:
Häpeä voi saada piilottamaan ja välttelemään.
Syyllisyys hyvittelemään ja anteeksipyytelemään.
Epävarmuus voi saada ylisuorittamaan.
Epäonnistumisen tunne voi ajaa perfektionismiin.
Viha voi saada vetäytymään, hyökkäämään, menemään kuoreen, katkeroitumaan.
Pelko voi saada hiljenemään, varmistelemaan, haalimaan, kontrolloimaan.
Kätketyt tunteet muuttuvat lopulta kehollisiksi oireiksi.
Siksi onkin suurta rakkautta harjoitella sen kohtaamista, mitä todella tuntee. Se, mitä todella tunnemme, ei ole todellisuudessa niin pelottavaa kuin se, mitä tarinaa mielemme kertoo tunteesta.
Meillä on paljon tunteita tunteista.
Esimerkiksi häpeämme itsessämme nousevaa mustasukkaisuutta. Syyllistämme itseämme kateudesta. Voimme hävetä iloa ja onneamme sekä kokea syyllisyyttä siitä, että kaikki on hyvin.
Vaikka me ihmiset olemme ulkoisesti ja persooniltamme hyvinkin erilaisia, ihmisyys on kuitenkin hyvin jaettua. Ei ole ihmistä, joka ei olisi tuntenut surua, pelkoa, vihaa, rakkautta, intoa, iloa, kaipuuta, ikävää, rauhaa.
Usein haluamme aloittaa tunnetyöskentelyn silloin, kun reaktiot alkavat käydä liian kivuliaiksi. Haemme apua reagointiimme, jotta voimme alkaa reagoinnin sijaan toimimaan itsellemme aidosti hyvällä tavalla. Tätä varten meidän tultava tietoisiksi pinnan alla olevista tunteista. Tunne se vapautuaksesi siitä. Ja se ei kyllä ole useinkaan kivaa.
Itse olin valmis ottamaan apua vastaan syömishäiriööni vasta vuosien sairastamisen jälkeen, kun sairaus / addiktio satutti niin paljon, että en enää jaksanut taistella. Tämä avunhuuto avasi tien lähteä katsomaan syvemmällä olevia haavoja, ja sillä matkalla ollaan edelleen.
Olemme ehkä olleet niin kauan tunteiden kieltämisen tilassa, että tunteiden nimeäminen kysyy todella harjoitusta ja rehellisyyttä. En ollut vuosiin tunnistanut suruani, pelkoani ja epävarmuuttani, koska tein kaikkeni addiktioni turvin, etten vaan tuntisi.
Mieli voi esittää tuomioita tunteista:
”Tämä on lapsellista.”
”Minun pitäisi olla tämän yläpuolella.”
”En kyllä mitenkään kestä tätä.”
”Jos joku tietäisi, hän kyllä pitäisi minua maailman kamalimpana.”
Näiden tarinoiden tunnistaminen on kipeää, mutta arvokas askel eteenpäin. Muista, että tunteet eivät määrittele ihmistä. Jokaisella on tunteita. Raadollisia, herkkiä, karuja, kauniita, synkkiä ja keveitä.
Oppiessasi tunnistamaan tunteitasi sinulla on mahdollisuus kohdata ne.
Tuntea ne sekä huomata, että niillä ei tarvitse olla valtaa saada sinua reagoimaan. Anna kivun vapautua. Usein toivomme, että pääsisimme vain eroon itsellemme vaikeasta tunteesta, mutta tämä ei ole kovin realistista, niin kauan kun olemme ihmisiä.
Se mikä on realistista ja hyvinkin mahdollista, on oppia suhtautumaan vaikeisiin tunteisiin kevyemmin ja niin, että niiden ei tarvitse saada valtaansa. Se on mielestäni todellista herkkyyttä, kaikessa rosoisuudessaan.
Tällä tavoin tunnetyöskentely ei ole kovin seksikästä tai koreaa, mutta se on inhimillistä.
Kokeile:
Kun huomaat vaikean tunteen nousevan, pysähdy sen äärelle ja tunne. Älä yritä ratkaista, poistaa, kieltää. Voit todeta itsellesi ”Nyt saa tuntua”. Voit laittaa kellon soimaan 3 minuutin päähän. 3 minuutin ajan on realistista tuntea se, mitä tuntee.
Juuri siellä, kivun keskellä on tyhjä kohta, jonne voi laskeutua. Voit sanoa itsellesi mielessä: ”Avaan nyt sydämeni tällekin tunteelle, se saa tulla vierailemaan mutta muistan että se ei ole kaikki mitä minussa on, eikä minun tarvitse ratkaista sitä mitenkään”.
Tämän koitan muistaa itsekin, yhä uudestaan ja uudestaan. Joskus muistan nopeammin, joskus hitaammin, sitä kai on ihmisyys.
Tulevissa osioissa käsitellään tarkemmin vaikeiden tunteiden kohtaamista.
Samettisen valkoinen riisipuuro maistuu joululta – Tässä ravinteikkaampi versio ihanasta klassikosta
Mielestäni joulunaikaan kuuluu aivan oleellisesti samettisen valkoinen riisipuuro, jonka päälle ripautellaan kanelia ja kimaltelevan valkoista sokeria. Ravitsemuksellisesti katseltuna tälläinen puuro lukeutuu kuitenkin jälkiruokiin. Tavanomainen riisipuuro valmistetaan nimittäin valkoiseen, miltei kuiduttomaan puuroriisin. Tämän jälkeen riisit hämmennetään kattilassa täysmaidon kera ja useimmiten nautimme sen makeana, sokeri-kaneliseoksen kanssa.
Kehittelin sinulle vaihtoehdoksi hieman ravinteikkaamman joulupuuron. Puurosta löytyy kaikki ne ihanat joulun maut, jotka ovat tuttuja myös perinteisestä riisipuurosta. Terveellisyyttä puuroon tuo valkoisen puuroriisin korvaaminen kuitupitoisella yhdistelmällä, jossa on sekä kvinoaa että tummaa puuroriisiä. Ohje sopii myös erinomaisesti maidottomaan ruokavalioon, sillä täysmaidon sijasta puuro hämmennetään riisimaidon kera. Kokeile ennakkoluulottomasti myös muita kasvispohjaisia maitotuotteita, kuten kookosmaitoa, mantelimaitoa tai kauramaitoa. Ja sitten – ripauttele valmiin puuron pinnnalle keholle hellivämpää vaihtoehtoa eli luomu kaneli-kookossokeriseosta.
Ravintoarvot, tavanomainen riisipuuro vastaan joulunmakuinen puuro:
Tavallinen riisipuuroannos sisältää noin 307 kcal / joulunmakuinen puuroannos sisältää noin 278 kcal.
Tavallinen riisipuuroannos sisältää noin 0,5 g kuituja/ joulunmakuinen puuroannos sisältää noin 3g kuituja.
JOULUNMAKUINEN PUURO
4:lle hengelle
1 dl tummaa puuroriisiä
1 dl kvinoaa
1 l riisimaitoa/ tai mantelimaitoa
1 manteli
1/2 tl suolaa
Puuroon päälle: luomu kanelia ja kookossokeria
VAIHE 1) Huuhtele kvinoa huolellisesti siivilässä juoksevan veden alla.
VAIHE 2) Mittaa kattilaan 2 dl vettä ja anna lämmetä. Lisää kiehuvaan veteen puuroriisit sekä huuhdeltu kvinoa ja keitä kunnes vesi on kokonaan imeytynyt raaka-aineisiin.
VAIHE 3) Lisää joukkoon riisimaito ja hämmennä miedolla lämmöllä tasaisesti sekoittaen, noin 40 minuuttia. Lisää lopuksi suola sekä manteli. Nauti luomu kaneli-kookossokeriseoksen kanssa.
50 lausetta, jotka jokainen meistä haluaisi joskus kuulla
Tärkeintä on se aika ja huomio mitä annamme läheisillemme. Ne ikimuistoiset hetket, jotka tuntuvat ja lämmittävät sielua myöten. Pysähtyminen, läsnäolo, kiitokset ja kehut. Jokaisen paras lahja on tulla kohdatuksi merkityksellisenä, riittävänä, täydellisenä ja tärkeänä.
Tässä 50 kaunista lausetta, joita voit lausua lapsillesi, perheellesi ja ystävillesi.
- Olen kiitollinen sinusta
- Olen ylpeä sinusta
- Sanasi merkitsevät minulle paljon
- Sinulla on hienoja ajatuksia
- Rakastan olla kanssasi
- Sinä olet täydellinen
- Sinun mielipiteilläsi on väliä
- Olet tärkeä minulle
- Olet rakastettu
- Uskon sinuun
- Uskon sinua
- Olet tärkeä osa tätä perhettä
- Olet arvokas
- Voit sanoa ei
- Voit sanoa kyllä
- Tiedän, että teit parhaasi
- Olit oikeassa
- Hyväksyn sinut juuri tuollaisena
- Kokeillaan sinun ehdotustasi
- Olet avulias
- Olet sen arvoinen
- Teet minut onnelliseksi
- Rakastan luovuuttasi
- Sinun kanssasi on hauskaa
- Kerro minulle, kuuntelen mielelläni
- Ole aina juuri tuollainen kuin olet
- Olet kiinnostava
- Maailma on mielenkiintoinen sinun silmin
- Olet ihanan utelias
- Olipa hieno kysymys
- Sinun ystäväsi ovat onnekkaita kun heillä on sinut
- Luotan sinuun
- Todella hyvä valinta
- Sinun näkeminen saa minut onnelliseksi
- Opin sinulta joka päivä jotain
- Teet minusta paremman ihmisen
- Onpa mukavaa että olet täällä
- Näytätpä hienolta
- Ymmärrän sinua
- Olet tosi rohkea
- Annan sinulle anteeksi
- Ihana nähdä sinun kasvavan
- Kaikki me teemme virheitä
- Minäkin olen tehnyt noin
- Olet tosi hyvä tuossa
- Kokeile uudestaan huomenna
- Olet kaunis sisältä ja ulkoa
- Teit virheen ja korjasit sen hienosti
- Huomasit jotain mitä kukaan muu ei huomannut
- Rakastan sinua aina
7 hyvän elämän oppituntia koirilta – Älä ota asioita niin vakavasti
Koiran sanotaan olevan ihmisen paras ystävä, ja monille koiranomistajalle nämä karvaiset kaverit ovat pikemminkin perheenjäseniä kuin lemmikkejä.
Mutta oletko tullut ajatelleeksi, että siinä missä sinä opetat koiraasi sisäsiistiksi, noutamaan palloa tai herättämään sinut päivätorkuilta, myös koirasi vastavuoroisesti voisi opettaa sinulle jotain tärkeää elämästä?
Vaikka koirat eivät osaakaan puhua – ainakaan ihmisten kieltä – ne pystyvät siitä huolimatta viestimään syvällisiä asioita ja arvokkaita elämän oppitunteja, joista me ihmiset voisimme ottaa oppia. Tässä niistä muutama!
1. Lempeä kosketus on hyväksi terveydellesi
Tutkimukset ovat osoittaneet, että halaileminen tekee ihmeitä ihmisen mielelle ja keholle. Kun halaamme ja hellittelemme toisiamme, kahden hormonin, oksitosiinin ja serotoniinin, tasot nousevat kehossamme välittömästi. Halailu auttaa parantamaan sairauksia ja erilaisia vaivoja, alentamaan verenpainetta, vähentää stressiä ja ahdistuneisuutta ja voi jopa parantaa muistiasi.
Lemmikkiemme hyväileminen opettaa sen, että fyysinen kosketus on meille luonnollista. Meissä herää luonnostaan halu silitellä lemmikkejämme. Tutkijat ovat kuitenkin todenneet, että koirat eivät oikeasti pidä siitä, kun ihmiset halaavat niitä, vaan pitävät sitä osoituksena aggressiosta. Tämä on tärkeä huomio myös ihmisten välisiin suhteisiin: me kaikki otamme vastaan ja ilmaisemme rakkautta eri tavoin. Meillä jokaisella on erilainen rakkauden kieli, joten on tärkeää opetella ymmärtämään kumppanisi, ystäviesi ja perheesi käyttämää rakkauden kieltä.
Lempeä kosketus saa sinut unohtamaan, mitä sitten olitkin ajattelemassa, parantaa mielialaasi ja synnyttää saman tien onnellisuuden tunteen. Silitä siis koiraasi tai kissaasi tai mikä lemmikki sinulla sitten onkin. Ja jos sinulla ei ole lemmikkiä, halaa ystäviäsi, lapsiasi tai kumppaniasi hieman useammin!
2. Elämä on ihaninta tässä hetkessä
Ihmisten aikakäsitys on episodinen: muistamme asiat pätkinä, jotka seuraavat toisiaan tietyssä kontekstissa. Miten koira puolestaan suhtautuu aikaan? No, tavallaan ei mitenkään. Koirat kokevat ajan hieman eri tavoin kuin ihmiset, ja ne elävät paljon enemmän hetkessä. Vaikka koirat ymmärtävät ajan kulumista ja niillä on episodinen muisti, joka muistuttaa omaamme, se ei ole yhtä vahvasti kiinni nostalgiassa ja menneiden virheiden muistelemisessa.
Koira on uskollinen, rauhassa, ei huolehdi huomisesta tai murehdi menneitä. Koira on pysyvästi nyt-hetkessä. Koira tarkkailee sitä, mitä tapahtuu, ja joko innostuu, tai tuntee, että on aika lepuuttaa päänsä käpäliin ja sulkea silmät. Me voisimme tehdä samoin. Meidän ei tarvitse muodostaa mielipidettä kaikesta, mitä elämässämme tapahtuu. Jos tapahtuma on sellainen, josta tunnemme, että kannattaa innostua, silloin kannattaa innostua. Jos taas ei, voimme rentoutua ja katsoa, mitä muuta meitä mahdollisesti kiinnostavaa voisimme huomioida.
3. Yksinkertaisessa elämässä ei ole mitään väärää
Kuinka usein olet nähnyt koirasi tiputtavan lelunsa jalkoihisi ja vaativan sinua ostamaan sille päivitetyn, paremman version? Todennäköisesti et ikinä. Olet luultavasti enemmän yllättynyt siitä, millä kaikella koirasi haluaa leikkiä. Ja tähän ihmistenkin pitäisi pyrkiä: olla kiinnittämättä huomiota hyvin markkinoitujen ja brändättyjen tuotteiden ominaisuuksiin, ja pikemminkin olla kekseliäitä ja arvostaa sitä, mitä meillä jo on.
Olemme todellisesti onnellisia, jos pystymme nauttimaan elämän pienistä yksityiskohdista. Olennaista ei ole se, mitä omistamme tai kenet tunnemme. Jos koira nukkuu hyvin, saa ruokaa ja joku käy sen kanssa lenkillä, koira on onnellinen – aidosti. Jos meillä on hyvää, terveellistä ruokaa ja pääsemme liikkumaan ulkona, koiran kanssa tai ilman, pääsemme lähemmäs onnellisuuden ydinolemusta. Koska elämän suurin ilo on elämän pienistä iloista nauttiminen.
4. Leiki ja ulkoile
Koirat viettävät tuntikausia päivässä leikkien, kiinnittämättä mitään huomiota ajan kuluun. Muun ajan ne rentoutuvat tai heiluttavat häntäänsä, koska ne ovat onnellisia, usein ilman erityistä syytä. Jos voisimme ottaa asiat ja elämän hieman vähemmän vakavasti, hymyilisimme luultavasti enemmän. Ehkä suurin henkinen oppitunti, minkä koiramme voivat meille opettaa, on käyttää elämässä enemmän aikaa leikkiin.
Koirat myös muistuttavat meitä siitä, miten upea asia luonto on. Olet varmasti nähnyt, miten koira innostuu heti nähdessään avonaisen oven, josta pääsee ulos? Kaikki eläimet – ihminen mukaan luettuna – hyötyvät suuresti siitä, että viettävät ulkona muutaman tunnin joka päivä.
5. Uteliaisuus ei ole pahasta
Aina kun koira kohtaa uuden ihmisen, se haluaa haistella tätä selvittääkseen, voiko tähän tyyppiin luottaa – voiko esimerkiksi omistajan sallia lähteä tämän ihmisen kanssa pois kotoa! Me ihmiset usein annamme toisille valtaa hallita meitä, kun emme pidä omia puoliamme tai kysy kysymyksiä silloin, kun niitä tulisi kysyä. Sinun ei tarvitse olla kyyninen ja sulkea ihmisiä pois elämästäsi – koiratkaan eivät tee niin – mutta tiedonhaluisuus ei todellakaan ole huonoin ominaisuus silloin, kun se on tarpeen.
6. Joskus rajoitukset vapauttavat sinut
Jos sinulla on koira, olet taatusti huomannut, miten talutushihnan esille ottaminen saa hauvasi heti hereille. Talutushihnan voidaan todellakin ajatella olevan rajoitus, mutta koirasi innostuu siitä, koska se tietää, että hihnan kiinni laittaminen on se tapa, jolla se pääsee ulos nauttimaan raittiista ilmasta.
Saatamme joskus jäädä jumiin omaan haluumme olla rajattomia ja tehdä omia juttujamme vapaasti. Samalla unohdamme sen, että joskus rajoitteet ovat äärimmäisen tärkeitä, sillä ne pitävät meidät turvassa.
7. Älä ota asioita niin vakavasti
Koiratkin pahastuvat joskus. Mutta kuinka usein näet koiran kantavan kaunaa tai olevan kiukkuinen päiviä putkeen? Niinpä.
Koirat siirtyvät nopeasti eteenpäin tilanteista ja asioista, jotka saavat ne olemaan allapäin tai ärsyyntyneeksi. Meidän kannattaisi pyrkiä olemaan samanlaisia.
Lähteet:
wakeup-world.com
davidwolfe.com
Onko sinulla lemmikkiä? Vastaa keskiviikkoon 27.11. klo 12:een mennessä 7 helppoon kysymykseen mahdollisesta lemmikistäsi ja osallistut samalla arvontaan, jossa palkintona 50 €:n lahjakortti Hidasta elämää -verkkopuotiin. Voit osallistua vaikka sinulla ei ole lemmikkiä. Pääset kyselyyn tästä
Jatkuva ärtymys, väsymys ja pakkojaksaminen ovat hälytysmerkkejä – Stressin ei pitäisi olla pysyvä olotila
Minulla on unelma: maailma, jossa herkkyyttä ja hyvinvointia arvostetaan ja vaalitaan, ihmiset kiinnostuvat syventämään itsetuntemustaan ja oppivat arvostamaan itseä ja toisia sellaisina kuin olemme. Jokainen löytää omat vahvuudet ja rajat, tarpeet ja omannäköisen elämisen tapansa.
Haluan keskittyä huomaamaan hyviä asioita, nauttimaan elämästä ja luottamaan siihen, että ihmiskunta kehittyy koko ajan tietoisemmaksi, viisaammaksi ja rakastavammaksi, vaikkei se siltä aina ulospäin näytäkään.
Hetkittäin pintaan nousee kuitenkin syvä huoli, entä jos emme havahdukaan ajoissa? Yksi surun aiheeni on huomata, kuinka raskasta arkea moni elää hyvinvointinsa kustannuksella. Jatkuva suorittaminen ja oravanpyörässä juokseminen ei sovi kenellekään, mutta herkimmille ihmisille se on vakava terveysriski, joka kuihduttaa herkkyyden lahjat ja ilon aiheet.
1. Havahtuminen: Elätkö ylikuormittavaa elämää?
Jokainen tuntee jonkun, joka elää jatkuvan stressin kourissa ylikuormittavaa elämää ja moni elää sellaista itsekin. Nykyisin on aivan liian tavallista sinnitellä kestokykynsä äärirajoilla työn, perheen, kotitöiden, harrastusten ja monien velvoitteiden ristipaineissa. Jos aika ei tunnu riittävän kaikkeen, sitä nipistetään helposti yöunista ja rentoutumisesta, jolloin ylikuormitus alkaa kertyä kehoon.
2. Havainnointi: Miltä elämäsi tuntuu ja miten voit?
Kiireen ja stressin keskellä ei välttämättä ole aikaa eikä energiaa pysähtyä ajattelemaan tilannettaan tai havahtua sen mielettömyyteen. On vain sisäinen paine, että on pakko selviytyä, vaikka miltä tuntuisi, pakko jaksaa ponnistella eteenpäin hetkestä ja velvollisuudesta toiseen. Ylikuormitus saattaa jatkua vuosia tai vuosikymmeniäkin, eikä silloin enää muunlaista elämisen tapaa muistakaan.
Tunnista stressin oireet, koska liiallinen stressi saa herkkyyden tuntumaan rasitteelta. Ylikuormittuneena herkän ihmisen tunteet ailahtelevat tavallista enemmän, äänet, valot ja hajut tuntuvat normaalia häiritsevämmiltä ja ihmisten seura väsyttävämmältä.
”Stressin aiheuttamat oireet ovat yleisiä, mutta moni ei tiedä niiden ilmentävän stressiä. Oireita hoidetaankin usein särkylääkkeillä, unilääkkeillä tai niitä pidetään vaivoina, joihin ei pystytä vaikuttamaan. Jos stressin oireita on ollut kauan, se alkaa tuntua normaalilta olotilalta, johon ihminen tottuu ja sopeutuu. Hän voi luulla esimerkiksi, että jokapäiväinen väsymys vain kuuluu erityisherkkyyteen tai hänen persoonansa on jostain syystä muuttunut ärtyisäksi tai muisti on heikentynyt iän myötä. Hän saattaa myös ajatella, että on nyt vain luonnostaan herkkävatsainen, migreenipotilas tai uniongelmainen. Asia voi olla niinkin, mutta stressiä vähentämällä ja palautumista tehostamalla oireet helpottuisivat.” (Heli Heiskanen, Herkkyyden voima -opas omannäköiseen elämään, Origonova, 2016)
3. Kyseenalaista ylikuormitus: Elämän kuuluu tuntua hyvältä
Unettomuus, ärtyisyys, muistiongelmat tai aistiyliherkkyys – stressin oireiden saatetaan luulla kuuluvan elämään tai erityisherkkyyteen, mutta eivät ne kuulu!
Ihminen on luotu hyvinvoivaksi, hyväntuuliseksi ja tasapainoiseksi. Elämä on tarkoitettu nautittavaksi. Itseään ja muita on tarkoitus arvostaa sellaisina kuin olemme. Jokaisella on maailmassa oma paikkansa ja tehtävänsä, jossa hänen ainutlaatuiset lahjansa ja vahvuutensa pääsevät esille kaikkien hyväksi.
4. Toimi: Tee elämästäsi tasapainoista ja omannäköistä
Ammatissani olen saanut olla tukemassa herkkiä ihmisiä tunnistamaan herkkyytensä, oppimaan arvostamaan itseään ja löytämään itselleen sopivan tavan elää. Omassa elämässäni olen tehnyt tietoista henkisen kasvun matkaa varhaisteinistä alkaen ja käynyt läpi monenlaisia ihmisenä kasvamisen vaiheita.
Yhden elämäni parhaista päätöksistä tein vuosia sitten: Järjestän elämäni kaikin puolin niin tasapainoiseksi kuin pystyn, enkä suostu enää ottamaan elämääni liiallista stressiä. Sen myötä herkkyyden lahjat, kuten nauttimisen kyky, tunteiden rikkaus ja vahva intuitio ovat saaneet mahdollisuuden vahvistua ja avautua entistä syvemmin.
Tee sinäkin käytännön toimia hyvinvointisi eteen. Ei riitä, että tietää mitä kannattaisi tehdä, vaan se tulee myös toteuttaa.
Toimituksen lukuvinkki erityisherkille ja erityisherkkien lasten läheisille: Erityisherkän lapsen kanssa
Erityisherkkyyteen erikoistunut psykologi Heli Heiskanen on kouluttanut ja auttanut lukemattomia herkän lapsen vanhempia, perheitä ja kasvatusalan ammattilaisia. Syvällinen ja käytännönläheinen kirja auttaa ymmärtämään herkkää lasta ja tukemaan häntä niin, että hänen ainutlaatuiset vahvuutensa ja lahjansa pääsevät esille. Runsaasti vertaiskertomuksia sisältävä kirja sopii myös aikuiselle, joka tunnistaa erityisherkkyyttä itsessään tai lähipiirissään.
Levosta voimaa – olisiko aika luopua kiireen sankarimyytistä?
Liityin Hidasta elämää kirjoittajiin tammikuussa 2013. Olin viettänyt muutaman vuoden hiljaiseloa omien ajatusteni kanssa ja tuntui olevan aika löytää samanmielistä juttuseuraa. Astuin uuteen virtaan tietämättä minne se vie.
Hidastamisen filosofia tuntui silloin itsestään selvästi todelta. En kuitenkaan kokenut itse olevani hidastamisen tarpeessa, sillä työni oli hyvin hallinnassa, eikä vapaa-aikanikaan ollut erityisen hektinen. Luulin tietäväni mistä on kyse, ja siksi jaoin varmalla otteella ajatuksiani ja vinkkejäni hyvään elämään.
Varmuus vieraan asian edessä on klassinen varoitusmerkki muutoksen tarpeesta.
Noin pari vuotta sen jälkeen vuotta sitten työni muuttui ja kiire asettui taloksi arkeeni. Pidenneet päivät ja kasvava riittämättömyyden tunne ovat opettaneet suhtautumaan nöyremmin kiireeseen. Ymmärrän kokemuksen kautta, miten alati vaihtelevassa arjessa hyvät valinnat ovat välillä niin vaikeita toteuttaa.
Joskus kasautuvat tilanteet lyövät periaatteiden ja paremman tiedon yli, ja huomaa tekevänsä huonoja valintoja ketjussa, etääntyen koko ajan haluamastaan elämäntavasta.
Ilmiö on yleinen ja selittää monia muuten käsittämättömän tuntuisia asioita. Fiksut ihmiset päästelevät suustaan sammakoita ja käyttäytyvät hämmentävästi. Samaa näkee kaikilla elämänalueilla. Poliitikot, valmentajat, jopa elämänhallinnan ammattilaiset käyttävät uhmaikäisten kieltä ja eleitä. Mikä näitä riivaa?
Joskus yksinkertaisin selitys voi olla se toimivin.
Uhmaikäinen voi olla väsynyt. Pohjattoman uupunut, mutta ei osaa tai ehdi levätä. Pitkittynyt kuormitus ja stressi muuttavat ihmisen ajattelua ja käyttäytymistä. Päättäjät eivät ole poikkeus. Kun kaikki huomio kohdistuu omaan selviytymiseen, näkee vain kulloinkin käsillä olevan ”tulipalon”. Siinä sammutustöitä tehdessä stressaantunut mieli etsii jo uusia uhkakuvia, jotka nostavat stressitilaa entisestään. Maailma muuttuu tulipalojen loimussa valaistuksi Pelkokerroin -tositelevisioksi.
Tiedän nyt miltä pitkittynyt kuorma tuntuu, ja olen kiitollinen opista. Asian ymmärtäminen ei kuitenkaan vielä auta, vaan jotain olisi hyvä myös tehdä.
Kuormituksen vähentäminen tämän päivän työelämässä ei ole helppoa. Asian merkityksen tunnustaminen on kuitenkin tärkeää. ”Tunnustan olevani stressitilassa ja se syö paitsi terveyttäni, myös tuottavuuttani.” Tästä tulee sitten käynnistyä ensin omaa, sitten jaettua pohdintaa joita seuraa joukko pieniä ja harkittuja toimenpiteitä. Pelkkä kiireen julistaminen ei vielä riitä. Olen senkin käytännössä kokenut.
Pienet askeleet ovat joskus parhaita, koska niin on helpompaa siirtyä passiivisuudesta aktiiviseen vaikuttamiseen. Tämä vahvistaa omaa luottamusta muutoksen mahdollisuuteen, ja ilman toivoa paremmasta huomisesta ihminen taantuu ja passivoituu. Elämä jää pienemmäksi kuin olisi tarpeen.
Tämä pätee niin ihmiseen kuin kansaankin.
Kirjoitan tätä Suomi-neidon 99-vuotispäivänä. Olemme naapureidemme kanssa kohonneessa stressitilassa, joka näyttää juuri nyt painottuneen negatiiviseen ja siten erityisen kuluttavaan stressiin. Epävarmuus kasvaa ja se saa hakemaan tukea vanhasta, tutusta ja turvallisesta. Jotkut tarinat on kuitenkin hyvä päättää, koska ne eivät enää palvele meitä eivätkä rakenna maailmaa, jonka haluamme lapsillemme. Itsensä työllä uuvuttaminen on yksi tarina, jonka olisi jo aika mennä. Se on kansallinen sankaritarina selviytymisestä. Nyt olisi kuitenkin aika vaihtaa kertomusta.
Stressi ja väsymys laukaisevat selviytymismoodin, jossa ihminen keskittyy asiaan kerrallaan, ei näe koko kuvaa, eikä uskalla kokeilla ennen kokematonta. Siksi tarvitsemme uuden tarinan.
Levännyt ihminen on helpommin utelias, valmis jakamaan ja kokemaan uutta. Ottamaan riskejä ja lähtemään uusille vesille. Haasteet ja positiivinen stressi ovat edelleenkin tarpeen oppimiselle ja kehittymiselle, ne vain tuottavat parempaa tulosta kun uskallamme luottaa ja toivoa onnistumiseen.
Vasta silloin uskallamme muuttaa tarinaamme ja astua uteliaana uudelle polulle. Luopua siitä, mikä kuuluu vanhaan maailmaan ja löytää tilalle jotain uutta ja innostavaa. Pidetään huolta itsestämme ja maastamme. Levollisina.
Näin sytytät sisäisen valosi
Viime viikkoina valon kaipuuni on kasvanut lähes fyysiseksi tunteeksi. Pimeänä, vesisateisena aamuna ryhti tuntuu painuvan väkisinkin kasaan ja voimattomuus meinaa vallata mielen. Tarvitsemme todellakin lisää valoa. Varmaan moni meistä sytyttelee iltaisin kynttilöitä. Pihoille, parvekkeille ja ikkunoihin on syttynyt lukuisia jouluvaloja. Samalla voimme tietoisesti sytyttää sisäisen valomme loistamaan.
Meillä jokaisella on oma, ainutlaatuinen valomme. Eräänä iltana ryhdyimme puolisoni kanssa miettimään, minkälaista valoa ihmiset voivat levittää ympärilleen. Löysimme ystäväpiiristämme mm. tarkasti valaisevan taskulampun, lämpimällä liekillä palavan päreen, kodin ikkunoista pimeään iltaan loistavan turvallisen keittiövalon ja veden pinnalla välkehtivän auringonsäteen. Mutta tärkein oivallus oli, että jokaisella on oma valonsa.
Hymy on meidän sisäinen valomme. Se voi hehkua lempeästi tai säteillä iloisesti. Se voi kutsua jo kaukaa tai loistaa kaikkialle. Hymy voi lohduttaa ja tyynnyttää tai houkutella ja innostaa. Ja ehdottomasti, hymy voi valaista pimeimmänkin nurkan.
Hymy on yksi helpoimmista ja yksinkertaisimmista, mutta vahvimmista tavoista lisätä onnellisuuttaan. Hymyllä on aivan uskomaton voima. Se tutkitusti saa meidät hengittämään syvemmin ja helpottaa stressiä. Se lievittää ahdistusta ja hätää sekä käynnistää selviytymiseen. Hymyilevää ihmistä lähestytään helpommin ja häneen otetaan mieluummin kontaktia. Ja hymy saa koko maailman hymyilemään kanssasi.*
Sen lisäksi, että hymyilemällä kohennat omaa oloasi, hymysi onnellistuttaa myös muita ympärillä olijoita ja näin ollen tartuttaa onnellisempaa oloa myös muihin.
Näin sytytät sisäisen valosi
- Aloita aamusi hymyilemällä peilikuvallesi. Sytytä tietoisesti hymylyhtysi, sisäinen valosi. Huomaa, miten hymy leviää silmiisi saakka ja miten se valaisee sinut sisältä käsin. Nauti hymystäsi, sen lämmöstä ja valosta.
- Toivottaessasi hyvää huomenta perheenjäsenillesi, naapureillesi tai työkavereillesi hymyile tietoisesti jokaiselle. Anna hymysi valaista.
- Hymyile myös vastaantulijoille tai kanssamatkustajille. Päätä tietoisesti valaista heidän päivää ja tehdä heille parempi olo. Levitä valoa myös hymyilemällä takaisin. Joku viisas on joskus sanonut:
Valoa voi levittää kahdella tavalla, olemalla kynttilä tai peili, joka heijastaa sitä.
- Hymyile sisäisesti muistoille, unelmille, ajatuksille… Oletko huomannut, että ihmiset usein hymyilevät kännykälleen? Anna hymysi valaista myös some-kaveriesi postaukset.
- Anna kynttilöiden, lyhtyjen ja jouluvalojen muistuttaa sinua hymysi valovoimasta. Ja sytyttää hymysi valaisemaan itseäsi ja maailmaa.
- Ja illalla ennen nukahtamista hymyile vielä itsellesi. Ja kiitä hymyistä, jotka olet lähettänyt valona maailmaan ja jotka olet saanut takaisin.
Olipa valosi millaista tahansa, anna loistaa sen muille! Sillä sinä olet valo pimeässä!
*Lähde: Sonja Lyobomirsky, 2009, Kuinka onnelliseksi,
